Hoitaja-info
Nimi: --
Aloittanut: --

Hoitaja kertoo itsestään:
-- ei esittelyä

Suoritetut merkit ja kurssit:

Hoitolomake

xxx = tallimerkintä     xxx = hoitomerkintä     xxx = ratsastusmerkintä

11.3.2011 - Metsässä
Tulin pitkästä aikaa tallille, lumet olivat alkaneet jo sulaa ja aurinko paistoi. Koulussa oli ollut paljon kokeita ja kaikkea muuta. Tänään olin ajatellut touhuta Akun kanssa ja ehkäpä jotain muuta. Menin talliin ja huomasin Akun olevankin siellä. Hain ensin Akun harjat ja sitten otin vasta Akun käytävälle harjattavaksi. Harjasin sitä pitkin vedoin rauhassa ja ajattelin, että kerrankin voisin tehdä kaiken rauhassa, kun huomenna olisi lauantai. Putsasin Akun kaviot ja sitten mietin, että mitä tekisin ja päähäni pälkähti, että Akulle ylimääräinen liikunta teksi varmasti hyvää ja niinpä päätin lähteä kävelyttämään Akua metsään. Kävin ensin varmistamassa, että se kävi Ainolle ja sehän kävi. Laitoin riimunarun Akun päitsiin kiinni ja lähdin matkaan.

Pari tyttöä tuli matkalla vastaan ja moikkasimme toisillemme. Kun kävelin metsään päin Aku käveli rauhassa rinnallani, mutta pari kertaa hörisi laitumilla oleville hevosille. Olimme kävelleet jo hyvän aikaa, kun Aku höristi korvia, pysähtyi jännittyneenä ja pari lihasta värähtelivät. Mietin päässäni, että mikä siellä oli. Karhuko? Ei, täällä päin ei ole karhuja.
-No niin Aku, mikä siellä on, joku ratsastajako? selitin Akulle. Mutta tajusin, että Aku tunnistaisi tutun hevosen hajusta ja hörisisi sille. Aku lähti kävelemään eteenpäin yhtäkkiä ja minähän seurasin perässä. Olin alkanut luottaa Akuun todella paljon. Kun käännyimme seuraavasta mutkasta, niin näin sen minkä takia Aku oli pysähtynyt. Oloni helpottui hieman. Se oli pieni ja söpö ketun poikanen.
-Vooi, kuka se täällä on yksin? Oletpa söpö pieni pallero, höpötin ketun pojalle. Seisoimme siinä varmaan jotain viisi minuuttia. Akukin hörisi hieman ketulle. Sitten kuuluikin raksahdus ja arvasin mikä sieltä tulisi, mutta en pelännyt, tiesinhän, että ketut eivät käy ihmisten päälle. Ja niinhän sieltä metsästä tuli ketunpojan emo, iso hiiri suussa. Kun kettu huomasi meidät, se pysähtyi hetkeksi katsomaan meitä ja sitten se lähti juoksemaan poikasensa kanssa pois. Katsoin Akua. Huomasin, että se oli kiinnostunut ketuista.

Jatkoimme matkaa. Kun tulimme pienelle suora pätkälle, niin annoin Akun ravata. Se ravasi oikein innoissaan, mutta aivan yhtäkkiä se nostikin laukan, laukasta kiitolaukan ja siinä rytäkässä minä kaaduin. Näin kyllä, kuinka Aku teki ilo pukkeja ja huomasi, että se riemuitsi kun sai juosta vapaana. Nousin ylös ja ravistelin vaatteeni. Mietin minne Aku oli mennyt. Se ei ollut lähtenyt tallille päin ainakaan, mutta en edes askelta kerennyt ottaa, kun kuulin rytmikkäät kavion äänet. Ja sieltähän Aku tuli ylväästi kauniilla ravilla ja tuli luokseni pysähtyi suoraan eteeni ja hörähti. Repesin nauramaan, Aku näytti niin siltä, että olisi halunnut pyytää anteeksi innostumisestaaan. Silitin Akun päätä.
-Höpsö, hyvä, että tulit takaisin ja tykkäsit varmaan hieman juosta. Ihme, että sinulla on riimunaru viellä ehjänä, höpötin Akulle ja lähdimme takaisin tallille. Loppu matka meni todella hyvin ravasimme vähän, mutta viimeisen kilometrin menimme käynissä. Kun tulimme tallille Aino kysyi miten reissu meni. Ja kerroin miten meille oli käynyt. Aino silitti siinä hieman Akua ja kysyi voisinko viedä Akun talliin ja sitten viedä pari hevosta laitumelle ja sitten viellä putsata Akun varusteet. Ja koska minulla oli aikaa niin tottakai se kävi. Vein Akun talliin. Harjasin sen viellä kerran ja laitoin karsinaan. Se kävi tyytyväisenä mutustamaan heiniä. Otin ensin Toffan karsinasta ja vein sen laitumelle. Sitten hain Ilkan ja vein sen myös tarhaan. Menin takaisin talliin ja hain Akun varusteet ja kävin putsaamaan niitä. Aika kului nopeasti, ja kun katsoin kelloa seuraavan kerran se olikin jo puoli seitsemän. Olin saanut varusteet putsattua ja päätin lähteä kotiin. Kävin sanomassa kaikille heipat ja lähdin kotiin hyvillä mielin, vaikka tunsin, että käsivarressani olisi huomenna iso mustelma.

Kevät alkaa jo vähitellen näkyä tallin pihapiirissä :) Lumet sulavat vauhdilla ja pian tarhoissa möllöttää mutajalkaisia hevosia. Vesikarsinoilla saattaa siis lähipäivinä olla ruuhkaa, mutta emmeköhän me tänäkin vuonna selviä - aiemminkin on hienosti saatu jokainen kavio pestyä ajallaan ja tarkasti.

Metsässä kävely piristää aina! Karhuja on todella harvoin tavattu meidän nurkilla, hirviä putkahtelee aina silloin tällöin lähimetsissä vastaan. Mutta kettuja, niitä ei olla tavattu hetkeen. Mukavaa kuulla, että lähipolkujen varrella on ketunpoikasia :) Akulla on enemmän ja vähemmän tapaamisia lähimetsän eläinten kanssa. Tallin alkuvaiheilla Aku ja Topi törmäsivät maastoreissuilla kaninpoikasiin ja tottuivat aika äkkiä noihin pieniin vipeltäviin karvakasoihin.

Akun takaisin tulo pienen innokkaan laukkapätkän jälkeen kertoo luottamuksesta. Mitä sitä turhaan juoksemaan metsässä yksinään, kun voi poimia kaverin mukaan :)

29.1.2011 - Pikainen käynti
Tulin tallille ja menin heti Akun luo. Minulla ei olisi paljoa aikaa, joten menin Akun karsinaan ja laitoin riimunarun päitsiin kiinni ja talutin Akun käytävälle. Hain Akun harjat ja aloin harjaamaan Akua. Aku selvästikkin nautti harjaamisesta. Kun lopetin harjaamisen niin annoin sille porkkanan jota se jäi tyytyväisenä rouskuttamaan kun kävin hakemassa kottikärryt ja talikon. Kävin putsaamaan Akun karsinaa. Kun olin putsannut sen niin menin Akun luo ja lepertelin sille.
- Oon tosi pahoillani Aku et en voi olla tän pitempään tallilla, kun pitää mennä lukemaan kokeisiin. Hyvä, että sain äidiltä tulla edes pikaiselle käynnille, selitin Aukulle joka hörähteli välillä ja pukkaili päällään. Vein Akun takaisin karsinaan ja annoin sille pusun ja porkkanan.
- Moikka Aku ja sori ku oli näin lyhyt käynti, sanoin Akulle viellä ja lähdin. Huomasin juuri kun olin lähdössä niin Iidan, jonka kanssa rupattelimme hetken ja sitten lähdin kotiin. Minua harmitti, että en kerennyt olla pitempään, mutta lohdutin itseäni sillä, että parempi lyhyt käynti, kuin ei ollenkaan käyntiä.

Lyhytkin piipahdus on aina hyvä, varsinkin näin hoitotaipaleen alussa :) Toivottavasti kokeisiin luku sai uutta puhtia tallilla käynnin myötä! Akusta tuli puhdas hevonen, karsinasta katosivat likaiset aluset ja Iida ehti saada hetken juttutuokion kanssasi. Ei yhtään hassumpi pikakäynti :)

15.1.2011 - Poni karkuteillä
Tulin aikaisin aamulla tallille ja suunnistin suoraan tarhoille siinä toivossa, että saisin taluttaa Akun talliin. Näin heti Akun tarhassa. Se ravasi aidan vieressä häntä soihtuna. Menin aidan viereen rapsuttamaan Akua ja annoin sille yhden porkkanan palasen. Kuulin yhtäkkiä takaani pienen maukaisun ja säikähdin hieman ja käännyin. Se oli pieni, musta kissa, joka kehräsin. Kiinnitin huomiota kisun edessä olevaan pieneen myttyyn. Se oli hiiri. En voinut olla nauramatta, koska kissa näytti, että se olisi halunnut sanoa "no niin, minä saalistin hiiren, voisit nyt palkita minut edes silityksellä".

- Jaahas, Nanu on taas saalistanut hiiren, hieno kissa, sanoi eräs nainen, joka oli yllättänyt minut.
- Hmm, sinä olet varmaan Hanna? Minä olen Sinna tallin kisavastaava, nainen esitteli itsensä.
- Joo, olen Hanna. Hauska tavata Sinna, sanoin.
- Sinähän olet Akun hoitaja. Olin tässä juuri tulossa hakemaan herraa talliin , mutta jos sinä sitten kerran olet täällä niin haluaisitko taluttaa Akun talliin? Sinna kysyi.
- Mielelläni, vastasin iloisena.

Otin Sinnalta riimunarun ja päitset ja menin tarhaan. Aku käveli suoraan luokseni. Laitoin sille päitset päähän ja laitoin riimunarun päitsiin kiinni. Talutin Akun talliin ja Sinna tuli perässä.
- Jos haluat niin voisit harjata Akun, mutta minun pitää mennä, kun lopetat laita Aku karsinaan, nähdään, Sinna sanoi ja lähti.
- Juu, heippa, sanoin Sinnalle ja lähdin hakemaan harjoja. Hain harjat ja rupesin harjaamaan Akua, putsasin ensin kaviot ja sitten harjasin muuten vain Akua. Kun olin harjannut Akun, niin laitoi sen karsinaan ja lähdin kävelemään. Mietin samalla, että mitä voisin tehdä, mutta en keksinyt mitään. Näin Ainon ja menin hänen luokseen. Juttelimme siinä vähän aikaa ja sitten Ainon piti lähteä. Haahuilin ympäriinsä, kävin katsomassa tarhoja ja silittelin paria hevosta, kävin rapsuttamassa Akua ja Nanua, ja kävin katsomassa myös kun joku ratsasti hoitohevosellaan.

Kun olin tarpeeksi pitkään pyörinyt tallilla tekemättä mitään, niin päätin lähteä kotiin. Kun olin juuri lähtemässä kuulin Ainon huutavan:
- Hanna, odota, Tallu on karannut viitsitkö tulla etsimään sitä kansamme?
- Juu, tietenkin voin tulla, vastasin ja juoksin Ainon luo.
- Mene sinä etsimään tuolta ja minä menen tuonne, ja pari muuta meni tuonne, Aino selitti ja viittoi samalla eri suuntiin.
- Ja jos joku meistä löytää Tallun niin soittelemme toisillemme, Aino sanoi viellä.
- Okei, sanoin ja lähdin juoksemaan sinne suuntaan minne Aino oli minun käskenyt mennä.

- Talluu, tule tänne,huutelin ja vislasin samalla, koska jotkut hevoset ja ponit tulevat vislauksesta luokse. Olin etsinyt Tallua noin puoli tuntia kun yhtäkkiä puhelini soi, vastasin siihen ja se oli Aino.
- Huh, löysimme Tallun, se on ihan kunnossa, Aino sanoi.
- Hyvä, lähden tulemaan tallille, sanoin ja lopetimme puhelun.
Mietin päässäni, että onneksi Tallu oli löytynyt ja entä jos se sitä ei olisi löydetty tai jos se olisi löydetty huonossa kunnossa tai mitä jos Aku olisi karannut, mutta yritin pitää nämä asiat loitolla päästäni ja miettiä sitä, että onneksi se oli löydetty. Kun pääsin tallille, niin näin Tallun hikisenä, mutta korvat hörössä katselemassa, sillä oli pieni haava etusessa, mutta se oli vain pinta naarmu.

Kun katsoin kelloa huomasin sen jo olevan sen verran, että minun pitäisi lähteä kotiin syömään. Sanoin Ainolle ja muille heipat ja että saatan tulla illalla viellä tallille. Aino kiitti avustani Tallun etsimessä. Lähdin potkurillani kotiin ja toivoin, että kesä tulisi pian.

Nanu on onneksi oppinut, ettei hiiriä tarvitse tuoda toimistoon asti. Alkuun noita pieniä siimahännän raatoja löytyi toimiston pöydän alta. Ei yhtään mukava yllätys maanantaiaamuna töihin tullessa... ;)

Hommaa vielä näin ennen ykköskurssin suorittamista on aika vähän. Maanantaina 17.1 alkaa taas tuntikausi, joten lisähommaa saa tuntilaisten avustamisesta (Aku ei tosin käy ryhmätunneilla, mutta muita hevosia voi aina auttaa ja käyttää tarinoissaan), sekä alkeiskurssilla taluttamisesta - jos siis omaa intoa ja aikaa riittää :) Aku käy pariin kertaan viikossa yksityistunnilla, joten varusteita voi myös puhdistaa niiden likaantuessa.

Ja sitten on tietysti nämä yllätystehtävät, joita tallin kaviokaverit tuottavat - karkulaisten metsästys. Iso kiitos avusta, onneksi poni löytyi ehjänä! Haavakin parani nopeasti, joten tamma pääsee maanantaina tunneille muiden mukana.

5.1.2011 - Puunausta ja puhdistusta
Tulin tallille toista kertaa, olin edellisenä päivänä saanut hoitohevosekseni Osiirin Aukustin eli Akun, joka oli aivan ihana herrasmies ori. Muihin tallilla kävijiin en ollut viellä tutustunut, koska olen hieman ujo. Menin suoraan tarhoille tähyämään, josko Akua näkyisi, mutta tajusin, että kello on jo neljä, joten Aku on varmaankin karsinassa. Menin talliin ja siellähän se ori oli, menin sen luokse ja puhuin sille samalla.
- Hei Aku, mie oon se siun uus hoitaja Hanna, sanoin ja silitin Akun päätä ja kaivoin taskustani yhden porkkanan. Aku pukkasi minua hieman päällään ja hörähti. Mietin hetken, että ottaisinko Akun käytävälle harjattavaksi. Päätin ottaa. Otin riimunarun ja aukaisin karsinan oven.
- No niin poika, mennäänpä harjaukseen, etkös pidäkkin harjaamisesta? kysyin Akulta samalla kun laitoin riimunarun kiinni päitsiin ja talutin sen käytävään. Aku tuli perässäni todella nätisti kuin koiranpentu. Laitoin Akun kiinni käytävälle ja lähdin hakemaan Akun harjoja, ne löytyivät nopeasti ja palasin Akun luokse.

Pari tyttöä käveli käytävällä ja samalla taputtivat Akua. Hymyilin heille ujosti, ja he hymyilivät takaisin. Harjasin Akun pään ensin, ja sitten otin pölyharjan. Harjasin Akua ja samalla vajosin umelmiini. Ajattelin minut ja Akun laukkaamassa metsäisellä tiellä ja hyppimässä maastoesteitä. Tai maneesissa menemässä koulua. Havahduin Akun pukkaamiseen. Se oli kai sitä mieltä, että oli aika mennä takaisin karsinaan mutustamaan heinää. Putsasin viellä kaviot ja talutin Akun takaisin karsinaan. Kun olin päästämässä Akua irti tajusin, että minun pitää putsata Akun karsina. Minua hieman nolotti, kun en ollut tajunnut jotain noin yksinkertaista asiaa. Putsasin karsinan ja Aku oli tallikäytävällä sillä aikaa, kun en ollut keksinyt sille muuta paikkaa. Kun olin putsannut karsinan laitoin Akun karsinaan ja lähdin katsomaan josko joku ratsastaja tarvitsisi apua.

Punttasin yhden tytön hevosen selkään, mutta en sen kummempaa. Palasin Akun karsinan luo ja se katsoi minua ilmeellä "koska kauroja ei näy niin pari porkkanaa olisi mukava juttu". Niimpä otin taskusta porkkanan puolitin sen ja annoin ne Akulle. Silittelin vähän aikaa Akua ja sitten huomasin, että nuori nainen oli tuomassa Akulle kauroja ja heinää. Vaihdoin naisen kanssa pari sanaa ja sitten nainen lähtikin antamaan muille hevosille ja poneille kauroja. Päätin antaa Akulle ruokarauhan ja lähdin katsomaan laitumia. Tunnistin laitumilta Romeon ja Kullan Tupsu-korvan. Muut näyttivät hämärästi tutuilta, mutta nimiä en muistanut. Menin käymään viellä Akun luona.
- Heippa Aku, sä se oot loistava poika, aivan paras, kehuin Akua ja silitin hevosta. Aukasin viellä karsinan oven ja halasin Akua. Sen jälkeen sanoin heipat talilla oleville tyypeille ja lähdin potkurillani pois. Kun pääsin kotiin tajusin, että Aku tuoksui aivan ihanalle.

Kun tallitilat ja oma hoitohevonen tulevat tutuiksi, niin eiköhän ujouskin siinä hellitä :) Kevään aikana järjestetään myös erilaisia tapahtumia, joissa muihin hoitajiin pääsee tutustumaan helposti. Akuun pääsit tänään tutustumaan jo urakalla. Ori on aika leppoisa luonteeltaan, joten ongelmia tuskin tulee (:

Haaveilu on hauskaa puuhaa! Ja toivottavasti pääsette kevään aikana muuttamaan haaveesi todeksi. Maastoesteitä ei tallilla olekaan hetkeen hypätty - ehkä kesällä voisi järjestää maastoesteleirin (taidankin merkitä tänä idean ylös, jotta muistan harkita sitä oikein urakalla).

Unohduksia saa tehdä, ja pienet kömmähdyksetkin tekevät tallipäivästä elävämmän (: Arvaa vaan, kuinka monta kertaa olen unohtanut putsata jonkun karsinan tai hakea jonkun hevosen sisälle... Jännityshetkiä on mahtunut vuosiin ja joskus joku hevonen on varustettu tunnille ihan parissa minuutissa. Karsinaa siivotessa Aku voi olla käytävällä, tai jos tallilla on paljon trafiikkia, niin voit laittaa Akun myös johonkin lähellä olevaan tyhjään karsinaan.

29.8.2010 - Hei hei Tytti :)
Akun kera kiitämme ja kumarramme Tyttiä hienoista hoitopäivistä ja ahkerasta työskentelystä tallilla yli vuoden ajan. Hän joutui kuitenkin syksyn kynnyksellä jättämään hoitajauransa toisille koulukiireiden vuoksi. Näin jäämme innolla odottamaan, löytyisikö Akulle joku toinen hoitaja ravaamaan lehtimaton peittämillä maastopoluilla.

24.4.2010 - Hoitotarina
Käännyin iloisena tallin pihaan uudella polkupyörälläni. Kiirehdin Akun tarhan luo, mutta ihmetyksekseni en nähnyt oria missään. Katselin ympärilleni ja huomasin että tarhan perällä aidassa oli suomenhevosen mentävä aukko. Aukon luo päästyäni näin mudassa kavionjälkiä, joita pystyin seuraamaan jonkin matkaa. Etenin hölkäten ja huutelin Akua ympärilleni vilkuillen.

Hetken kuluttua perimmäisimpien tarhojen luota kuului kimeää hirnuntaa, joten suuntasin sinne. Siellähän se meidän Aku oli tammoja piirittämässä. Kiiruhdin tarhojen luo. Aku yritti parhaansa mukaan päästä tarhan aidan paremmalle puolelle eikä juuri korvaansa lotkauttanut kun kutsuin sitä nimeltä pienen matkan päästä.

Hivuttauduin lähemmäs Akua ja kun se seisahti hetkeksi paikalleen nappasin sen riimusta kiinni. Laitoin narun äkkiä kiinni ja kiepsautin sen Akun turvan yli. Kun Aku oli kiinni se hieman rauhoittui, mutta flirttaili silti tarhassa oleville tammoille. Muutaman minuutin suostuttelun jälkeen sain Akun kuitenkin lähtemään kohti tallia.

Tallissa laitoin Akun karsinaansa ja aloin harjata sitä. Harjatessa se onneksi käyttäytyi jo kuten kiltin pojan kuuluukin. Kun Aku oli puhdas kävin ilmoittamassa rikkinäisestä tarhasta. Koska Akun etsimisessä oli vierähtänyt niin kauan, jouduin jo suuntaamaan kohti kotia.

Ei auta kuin ruveta rakennushommiin ja paikata tuo aukko. Aku on saanut tulla aika ryminällä aidoista läpi, onneksi orille ei ole sattunut mitään sen kummempaa. Vasemman etujalan yläosassa oli pieni naarmu, joka paranee hetkessä. Olemme miettineet Akun ruunaamista, sille kun olisi todella paljon käyttöä tunneilla. Jälkeläisiä Aku on ehtinyt saada jo useamman, joten niitäkään ei tarvita tälle elämälle enempää. Katsotaan milloin tuo toimenpide toteutetaan :)

 

17.3.2010 - Hoitotarina
Kävellessäni tallille oli kaunis aurinkoinen sää. Pakkasta oli vain muutama aste. Aku möyri riemuissaan tarhanssaan, jonka lumikerros yltti uljasta hoidokkiani polven korkeudelle. Kävellessäni tarhaa kohti kutsuin Akua. Huomattuaan minut se päästi vielä viimeiset höyryt laukatessaan tarhan ympäri iloisesti pukitellen. Sitten se ravasi korvat hörössä luokseni. Otin Akun kiinni ja lähdin taluttamaan sitä talliin. Muutamien plussakelien jälkeen piha oli liukas, ja meinasin muutamaan otteeseen kaatua selälleni. Pääsimme kuitenkin talliin sisään. Laitoin Akun kiinni ja aloin harjata sitä.

Jätin Akun karsinaansa kun lähdin vaihtamaan paksumpia vaatteita, sillä ajattelin käydä tänään pitkästä aikaa maastossa ratsastamassa. Tullessani karsinan luo huomasin Akun piehtaroineen - ei muuta kuin uudestaan harjaamaan. Tämän jälkeen harjasin orin. Talutin Akun tallin pihaan ja pomppasin sen selkään. Ohjasin sen taidottomasti monen ylimääräisen mutkan kautta lumelle, jotta emme liukastelisi turhia. Koska Aku osoitti merkkejä vielä käyttämättömästä, ylimääräisestä energiasta aloin hieman epäillä ratsastuksen järkevyyttä.

Metsään päästyäni pelko kuitenkin hävisi, sillä Aku oli hieman rauhoittunut ja polulla ei lumikerroksen vuoksi ollut yhtään lunta. Alkumatka taittui ripeässä käynnissä. Annoin Akun hieman purkaa energiaansa ja siirsin sen raviin. Vaikka olinkin oppinut jo pysymään lähes heilumatta kevennetyssä ravissa, pohkeeni vispasi turhaa ratsun kyljessä. Aku ei luultavasti pitänyt tästä, sillä se kiihdytti ravia ja oli ryöstämässä laukalle, mutta päättikin tyytyä vain kamikazehyppyyn pois polulta. Tämän jälkeen löysinkin itseni lumihangesta. Nousin seisomaan ja tallustin Akun luo, joka oli siirtynyt hieman kauemmaksi mutustamaan erään kuusen oksia. Onneksi se oli oikein reilulla päällä ja antoi turhia venkuilematta minun nousta selkäänsä. Kävelimme vielä hieman pidemmälle ja sitten käännyimme takaisin.

Kun pääsimme tallille Aku oli taas rauhallinen. Talutin sen sisään ja riisuin varusteet. Harjasin irtokarvat pois ja puhdistin kaviot, joissa olikin aikamoiset lumikikkareet. Annoin Akulle myös porkkanan, sillä helmikuussa minulle tuli vuosi täyteen Akun hoitajana. Kun kaikki oli valmista, lähdin kohti kotia.

Lunta riittää kyllä upottamaan jopa suomenhevosen! Tekee hyvää lisätreenausta, kun hevoset saavat ulkona tallata korkeassa hangessa - joskin toki kevään myötä nuo kasat ovat madaltuneet huimasti. Aku otti viimeiseen asti ilon irti ulkoilusta, tietäen, että pian mennään jälleen sisälle.

Heh, hevoset todella tietävät, milloin kannattaa piehtaroida... Onneksi karsinan kuivikkeet ovat suht helppoja puhdistaa nopeasti, niin ei mene siihen ulkoiluaikaa. Oli hyvä idea lähteä ratsastamaan sen jälkeen kun ori oli ehtinyt juosta osan energiasta pois tarhassa. Onneksi sivuloikka ei aiheuttanut mitään suurempaa karkureaktiota Akussa, ja pääsit takaisin selkään :) Mitä olisikaan talvi ilman yhtä lumihankeen tippumista!

 

3.2.2010 - Hoitotarina
Aku on varmaan ihmetellyt, että missä se hoitotäti taas luuraa, kun ei sitä näe kuin vain kerran kuussa. Hyvitykseksi olin ottanut mukaani porkkanan, jonka ensitöikseni sille syötinkin. Tämän jälkeen harjasin Akun oikein hyvin. Sen paksu talvikarva vain pöllysi ja karvoja lenteli kaikkialla, jonka seurauksena sain hirveän aivastuskohtauksen. Aku katsoi minua hieman hömistyneenä. Lopetettuani viimein aivastelun, jatkoin harjaamista.

Koska viimeisestä liikuttelukerrasta oli jo jonkin aikaa, ajattelin ottaa pitkästä aikaa tuntumaan Akuun talutusreissun avulla. Koska ulkona ei ollut kovinkaan kylmä, vain pari pakkasastetta, eivät varpaatkaan jäätyneet - ainakaan heti. Jo ennen tallipihalta pois pääsyä sain huomata että Akulle oli kertynyt aika lailla energiaa. Onneksi olin ottanut riimunnarun sijasta juoksutusliinan, joten ei se ainakaan heti pääsisi karkaamaan.

Kymmenisen minuuttia käveltyämme Aku oli jo ehtinyt rauhoittua ja se kävelikin jo rauhassa vieressäni. Muutaman kerran se oli menossa peuhaamaan lumihankeen polun viereen, mutta jatkoin vain sinnikkäästi matkaa. Ihan mukavan pituinen lenkkihän siinä tuli tehtyä ja maisemia oli mukava ihailla. Mikään ei voita lumista talvimaisemaa! Tultuamme takaisin tallille puhdistin uudestaan Akun kaviot ja harjasin hutaisten lumen ja irtokarvat pois sen selästä ja jaloista. Ennen lähtöäni lörpöttelin sille vielä hetken (kuten aina), jonka jälkeen lähdin kohti kotia.

Kerran kuussa on parempi kuin ei koskaan :) Pölyä pojassa taisi piisata vaikka kokonaiselle pölynimurikompanjalle! Aivastelua odotellessa, kohta talvikarva irtoaa koko tallin hevosista. Silloin kiittelee, ettei ole allerginen tuolle kaikelle. Akun energiapiikki katosi äkkiä ja se on hyvä se. Rauhallinen käytös johtaa yleensä siihen, että saa ulkoilla pidempään, ja tämä on näköjään mennyt orin päähän elinvuosien varrella.

 

3.1.2010 - Hoitotarina
Tulin pitkästä aikaa hoitamaan Akua. Lunta oli paljon ja aurinkoisesta kelistä huolimatta ulkona oli todella kylmä. Loppumatkan lähes juoksin tallille, sillä olin todella kylmissäni, vaikka olin pukeutunut asianmukaisesti. Talliin päästyäni lähdin suunnistamaan kohti Akun karsinaa. Lähemmäs päästyäni vihelsin kerran, ja näin Akun nostavan päätään karsinassa niin, että vain sen korvat näkyvät.

Karsinalle päästyäni Aku tuli ovelle silitettäväksi. Se haisteli minua rapsuttaessani sitä korvan takaa. Samalla selitin sille kaikkea maan ja taivaan väliltä ja mitä olin tehnyt poissaollessani. Hetken päästä hain harjapakin ja raotin hieman Akun karsinan ovea. Heivasin harjapakin sisään ja astuin itse perässä. Suljin oven ja pujotin riimun Akun päähän. Laitoin sen kiinni. Valitsin sopivat harjat ja aloin harjayta Akun kaulaa varmoin vedoin. Selittelin sille samalla kaikkea mitä mieleen tuli. Koska ulkona oli niin kylmä, en viitsinyt lähteä Akun kanssa ulos. Päätin korvata lomailuni sille viettämällä aikaa sen karsinassa juttelemalla sille.

Kun Aku oli harjattu, laitoin harjapakin karsinan ulkopuolelle, mutta jäin itse sisään karsinaan. Pidin kiinni Akun riimunnarusta sen tunkiessa päänsä syliini. Annoin sille pari heppanamia. Rapsuttelin sen päätä ja lepertelin jälleen kaikkea liibalaabaa sille.

Yhtäkkiä havahduin siihen, että oli ulkona oli tullut pimeä. Katsoin kännykkäni kelloa, ja huomasin sen olevan jo kuusi. Olin siis ollut tallilla lähes neljä tuntia! Pomppasin pystyyn ja otin Akulta riimun pois päästä. Pussasin sitä keskellä otaa ja astuin ulos karsinasta. Nostin harjapakin maasta ja lähdin viemään tavaroita paikoilleen. Sitten lähdin kotiin.

Tänä talvena on näyttänyt vallitsevan se sääntö, että jos aurinko paistaa, pakkasta on vähintään 10 astetta. Lumisateen sattuessa kohdalle on toki leudompaa, mutta ei niin kivaa ulkoilusäätä. Pukeutumiskysymys tosiaan, onneksi sisällä tallissa on lämpimämpi :)

Tervetuloa takaisin hoitamaan, pieni tauko ei näytä haitanneen yhtään välejänne. On ihana seurata miten Aku reagoi tekemisiisi ja ääneesi, sekä luottaa sinuun. Monen tunnin rapsuttelu ja seuranpito ovat hyvää vaihtelua hevosten arkeen - ei kiirettä eikä suorittamista.

 

27.9.2009 - Hoitotarina
Aikani ei jälleen kerran riitä pitkään vierailuun tallilla, joten kiirehdin Akun luokse. Annoin sille porkkanan ja samalla pahoittelin, kun en ollut taas päässyt oria katsomaan. Akun mutustellessa porkkanaa sidoin sen kiinni ja aloin harjata.
Aluksi harjasin hätäisesti ja hokien sanaa "kiire" mielessäni useita kertoja. Pikku hiljaa aloin kuitenkin harjata rauhallisemmin. Aloin myös lässyttää Akulle, kun kerroin mitä kaikkea sinä aikana oli tapahtunut, kun en ollut käynyt katsomassa sitä.

Kun viimein sain Akun puhtaaksi, katsahdin kelloa. Harjauksessa oli mennyt tunti, kun suunnittelin vain viiden minuutin pikaisempaa harjausta. Olin paniikissa, minulla oli jo kauhea kiire kotiin. Annoin nopeasti pienen pusun Akulle ja lähdin harppomaan pitkin askelin kohti kotia.

Lyhytkin käynti tallilla piristää hevosten elämää :) Hyvä että jätit kiireen vähitellen harjaamisen ohessa - liika hosuminen voi tuottaa turhaa stressiä hevosille. Aku on onneksi leppoisa kaveri ja ymmärsi varmasti, miksi et ole ehtinyt hetkeen käymään hänen luonaan.

 

31.8.2009 - Hoitotarina
Taas on pitkä aika vierähtänyt viime käynnistä, mutta tänään ajattelinkin ratsastella Akulla. Käppäilin iloisena tallille, määrätietoisesti ovesta sisään ja suoraan Akun karsinan luokse. Pussasin sitä turvalle ja annoin sille pienen leivänpalan. Käväisin hakemassa Akun tavarat sekä harjat. Muutama kymmenen minuuttia vierähti, kun innostuin jälleen kerran harjaamaan Akun perinpohjaisesti. Sitten nopea mutta huolellinen satulointi. Tämän jälkeen kävin vielä nykeäisemässä jonkun tallityöntekijän hihasta, ja sain apua Akun taluttamisessa kentälle ja selkään nousemiseen.

Kun olin Akun selässä, annoin sen lähteä hitaaseen käyntiin. Kentällä ratsastelussa on se hyvä puoli, että alusta on suht pehmeä eikä hevonen pääse karkaamaan, jos sattuu putoamaan.. Kymmenisen minuuttia pyörimme käynnissä suuntaan jos toiseen ja aloin hieman rohkaistua. Otin ohjia paremmin tuntumalle, jonka seurauksena Aku valui pois uralta keskemmälle kenttää. Siinä sitten oiottiin uralta niin kulmissa kuin suorillakin. Puolen tunnin päästä, muutaman itkupotkuraivarin jälkeen ja pohkeiden huutaessa hoosiannaa, ratsastus alkoi pikkuhiljaa sujua. Kuljimme siististi uralla, ravasimme ja onnistuin tekemään lähes pyöreän voltin. Minä tietysti heilun kuin räsynukke Akun seläsä, mutta onneksi se ei sitä haitannut. Tunnin ratsastelun jälkeen päätin lopettaa.

Kun Aku oli onnellisesti tallissa ja satula, suitset sun muut härpäkkeet oli otettu siltä pois, ajattelin tehdä jotain hyödyllistä; pesisin Akun harjat ja puhdistaisin sen satulan, suitset sekä suojat! Aloitin harjoista. Hommaan kului hyvä tovi, mutta loppujen lopuksi harjat olivat melkein kuin uusia. Satula olikin aika likainen, mutta hyvän tovin ja kunnon puunauksen jälkeen sekin alkoi kiiltää - ainakin melkein. Suitset eivät olleet yhtä likaiset, joten niiden kanssa meni vähemmän aikaa. Puhdistin kuolaimetkin oikein kunnolla, nyt niissä ei näy tahran tahraa! Suojien kanssa piti aluksi hieman miettiä, että mitenkäs nämä oikein putsataan. Kun eräs ystävällinen tallityttö opasti minua hieman, myös suojat kiilsivät puhtauttaan. Vaikka varusteet olivat puhaat, olin itse yltä päältä liassa, mitä varusteista lähti. Päätinpä siis painella suoraa päätä kotiin ja pestä tallivaatteeni. Ensi kertaan, Aku! :)

Käynnissäkin löytyy paljon tehtävää, suoraan kulkeminen suoralla uralla tai vaikkapa pituushalkaisija on hyvää treeniä. Ja treenaaminenhan on aina hauskempaa puhtaissa varusteissa, sekin puoli tuli tänään hoidettua :) Hoitotarinoissasi on ihanaa tallielämän henkeä - puuhailet ahkerasti, rennosti ja sopivalla asenteella Akun ja muiden tallilaisten kanssa.

 

3.8.2009 - Hoitotarina
Käppäilin tallille, aurinko paistoi korkealta ja linnut lentelivät pilvettömällä taivaalla. Talliin päästyäni astelin määrätietoisesti kohti Akun karsinaa. Sen pää putkahti sieltä ulos sen kuullessa askeleita. Aku hirnahti tervehdykseksi. "Pitkästä aikaa, Aku. Ajattelin tänään vain harjata sinut, mutta toin myös tällaisen porkkanan...," kuiskutin sen korvaan. Heiluttelin porkkanaa sen turvan edessä ja Aku haukkasi sen nopeasti suuhunsa ja hotkaisi melkein kokonaisena. "Pureskele ensi kerralla, ettet tukehdu!" sanoin sille.

Kipaisin hakemassa harjat ja laitoin Akun kiinni. Harjasin sitä antaumuksellisesti varmaan tunnin verran, jonka jälkeen herra alkoi ilmoitella jo tylsistyneensä. Puhdistin pikaisesti vielä kaviot ja ihailin tekemääni jälkeä; Aku suorastaan hohti! Päätin vielä rapsutella Akua. Istahdin oven eteen ja Aku tunki turpansa syliini. Rapsuttelin sitä siinä jonkin aikaa ja supisin kaikenlaisia salaisuuksia sen korvaan. Valittelin myös, etten ollut kovin aktiivisesti käynyt sitä katsomassa. Aika riensi, ja olinkin pian ollut tallilla reilut kolme tuntia. Päätin lähteä kotiin, mutta ensin annoin ison pusun Akun turpaan. "Ensi kertaan!" huikkasin sille vielä ennen kuin astuin ulos tallista.

"Kaikki muu voi odottaa, mutta porkkanoiden kanssa ei vitkastella", voisi olla Akun motto ;) Tunnin harjaus tuotti takuulla tulosta, siinä lähti varmasti jokainen pölyhiukkanen kesäkarvan päältä loikoilemasta. Taisi orillekin käydä pidempi rapsutteluhetki, kun on ehtinyt makoilla laitumella kaikkien ötököiden kiusattavana. Ja ensi kerralla sitten vaikka maastoon tai kentälle - miten nyt haluattekaan :)

 

11.7.2009 - Hoitotarina
Tulin tallille, ajattelin pientä ja rentoa talutuslenkkiä. Aku kirmasi laitumella kavereidensa kanssa ja hetken jännitin, että uskaltaako sitä mennä sieltä lenkille hakemaan. Selvisin kuitenkin ehjin nahoin laitsalta ulos tallityöntekijän avustuksella. Harjailin Akun ensin puhaatksi, kun oli oripoika vähän räjähtäneen näköinen. Lähdin taluttamaan Akua kohti metsää huikaten samalla lähellä olevalle tallityöntekijälle lähteväni talutusreissulle. Aku oli rauhallinen verrattuna ratsastuskertoihimme. Se lyllersi hitaasti katsellen samalla kiinnostuneesti ympärilleen. Näimme pari fasaania, jotka Aku ajoi tiehensä hirnumalla kovaa ja korkealta. Reilu puoli tuntia samoiltuamme metsässä palasimme takaisin tallille. Apuvoimia haettuani veimme Akun takaisin laitsalle. Heilutin sille hyvästiksi ja lähdin kotiin.

Ilmainen fasaanin karkottaja Aku ;) Hevosiltamme löytyy selkeästi erikoisia ja ehkäpä myös hyödyllisiä taitoja tulevaisuuden varalta. Mukavaa että ori oli rauhallisesti maasta käsin maastoillessa. Ei ole ori ihan pelkkää energiaa :)

 

26.6.2009 - Hoitotarina
Tulin tallille iltapäivällä yhden maissa. Sää oli hieman pilvinen, mutta silti ulkona oli pakahduttavan kuuma, ainakin 20 astetta, ja minä tällaisena kesäihmisenä taas olin varustautunut tallille pitkähihaisen kanssa. Pelkän pyörämatkan jälkeen olin jo ihan kuumissani, mutta jääräpäänä kestin sen mukisematta ja huppari pysyi päällä.

Astuin talliin sisään ja kävin hakemassa Akun harjat. Sitten tallustin kohti orin karsinaa. Ennen kuin ehdin karsinan luokse Akun pää putkahti ovesta ulos. Se huomasi minut ja hirnahti kimeästi. Kun pääsin karsinalle asti annoin sille kunnon taputuksen kaulalle. Likaisuudestaan päätellen sillä oli ollut tekemisen puutetta ja se oli alkanut piehtaroida karsinassaan - tietysti lantaläjän kohdalla. No, minä reippaana tyttönä puunasin Akun kiiltäväksi, kavioissakaan ei ollut varmaan hiekan murustakaan. Sitten lähdin etsimään lähistöltä tallityöntekijää. Sainkin etsiä hyvän aikaa, sillä kaikki olivat kadonneet jonnekin. Kun viimein minua onnisti, ilmoitin lähteväni maastoon ja tarvitsevani apua satuloinnissa. Hetken kuluttua Aku oli satuloitu ja tuotu ulos ja minä ehtinyt jo kömpiä sen selkään. Ilmoitin olevani tässä lähimaastoissa ja tulevani takaisin noin tunnin-kahden päästä. Niinpä annoin Akulle hieman pohkeita ja keräilin ohjat kunnolla käteeni sen suunnistaessa metsään.

Kun olimme jonkin aikaa kulkeneet metsässä, päätin kokeilla ravia. Aku tuntui vähemmän innokkaalta kuin viimeksi, joten tällä kertaa tuskin laukkapyrähdyksiä tulisi. Siis ilman, että minä niin päättäisin. Annoin siis Akulle päättäväisesti pohkeita, mutta se vain huiskautti pari kertaa hännällänsä ja jatkoi lyllertämistä. Annoin lisää pohkeita ja maiskutin pari kertaa. Sitten Aku huokaisi ja lähti sellaiseen mummohölkkään. Yritin saada sen ravaamaan kunnolla, mutta aika huonolla menestyksellä. Päätin sitten tyytyä siihen hölkkään heiluen selässä puolelta toiselle. Yritin hieman keventääkin, mutta se oli varmaan aika epätoivoisen näköistä. Hetken päästä kuitenkin tajusin keventämisen jujun, ja keventelin sitten mairea ilme kasvoillani. Jalkojeni hirveä heilumisliike kuitenkin taisi häiritä Akua, kun se aina mulkoili hieman jalkojani. Päätin siis siirtyä takaisin käyntiin. Hetken kuluttua saavuimme pienellä niityntapaiselle paikalle, jossa oli paljon kukkasia. Päätin, että täällä olisi hyvä kokeilla hieman laukkaa. Siis jos Akun saisi liikkeelle. Nappasin läheisestä puusta pienen oksan, joka toimitti raipan virkaa ja siirryin ympyrälle. Olin lukenut hevoskirjoista, miten annetaan laukkapohkeet. Niinpä muistelin lukemaani ja siirsin sisempää jalkaani hieman eteenpäin ja annoin pohkeita. Sain Akun vain hölkkäämään, joten pidätin sen takaisin käyntiin. Annoin uudestaan laukkapohkeet ja läppäisin hieman sillä oksalla pohkeen taakse. Sain Akun pomppivaan laukkaan. Heiluin selässä ja olin kyyryssä eteenpäin. Laukka kuitenkin pysyi hyvin yllä pohkeiden lisäksi pienellä oksaraipan avustuksella. Päätinpä siis lähteä kohti tallia - laukalla.

Olimme laukanneet jo jonkin aikaa tallille vievällä polulla. Edessä oli puu, joka oli kaatunut puoliksi polulle. Se ei näyttänyt korkealta, joten laukasta huumaantuneena kannustin Akua hyppäämään sen yli. Aku laukkasi kohti puuta, ponnisti ja hyppäsi. Minähän en tietenkään ollut yhtään mukana hypyssä, joten kun Aku laskeutui puun toiselle puolelle minä lensin mahalleni maahan. Aku jatkoi laukkaamista ja siirsi hetken päästä raviin. Lähdin juoksemaan sen perään. "Aku! Pysähdy!" huusin. Hetken päästä se siirsi käyntiin ja tavoitin sen. Kämmenestäni tiputteli hieman verta, se oli varmaankin osunut johonkin pikkukiveen. Siitä välittämättä kapusin kömpelösti takaisin Akun selkään. Lyhyin ohjin käpöttelimme kohti tallia. Tallipihalla hyppäsin pois Akun selästä ja talutin sen talliin. "Mitenkäs maastossa meni?" tallityöntekijä kysyi. "Ihan hyvin. Putosin, mutta ei sattunut," sanoin näyttäen hänelle kämmentäni, josta tihkui yhä hieman verta. Veimme Akun karsinaan ja riisuimme sen. Sitten kävimme putsaamassa haavan, ja koska verenvuoto oli olematonta, emme laittaneet laastaria. Kävin vielä katsomassa Akua. "Moikka sitten. Katsotaan, mitä tehdään sitten ensi kerralla!" sanoin ja menin ulos. Hyppäsin pyöräni selkään ja lähdin kotiin.

Olipa vauhdikas reissu :) Muistathan pitää myös välipäiviä Akun kanssa ratsastamisesta, käydään satulassa kolmen hoitokerran välein. Ori päätti näyttää myös hyppytaitojaan; tule ihmeessä syksyn tunneille treenaamaan lisää ratsastuksesta niin kentällä kuin maastossakin!

 

5.6.2009 - Hoitotarina
Ulkona oli pilvistä, kun kävelin tallille hieman ennen kymmentä. Aku näytti mellastavan tarhassa, mutta siinä sivussa ehti hetkeksi rapsutettavaksi. Sitten se laukkasikin jo hurjaa pukkilaukkaa tarhan toiseen päähän. Kun jatkoin sisälle talliin, ajattelin kokeilevani Akua maastossa - kuitenkin ihan käynnissä vain. Ennen kuin Aku tulisi sisälle, siivosin sen karsinasta lantakasat pois ja puhdistin suurimmat liat juoma- ja ruoka-astioista. Loppuajan käytin katselemalla Akua tarhassaan.

Kun kello tuli yksitoista ja tallityöntekijä oli valmiina ottamaan oriin tarhasta, sain luvan taluttaa sen sisälle. Aku oli aika täynnä energiaa, joten se hyöri, ravasi ja tallasi kerran varpailleni. Aloin jo hieman miettiä, että kannattaako sittenkään lähteä ratsastamaan sillä. Saatuani Akun karsinaansa, rohkaistuin. Harjasin Akun ja tarkistin jalat. Vasemmassa takakaviossa näytti olevan iso kivi, mutta onneksi se lähti pienen väännön jälkeen irti. Ilmoitin lähellä olevalle tallityöntekijälle lähteväni maastoon, ja että hän auttaisi hieman satuloinnissa. Haimme yhteistuumin Akun satulan ja suitset. Akun ollessa kiinni laitoin satulan sen selkään. Se luimi hieman kiristäessäni vyötä. Ennen kuin laitoin sille suitset, annoin sille tuomani tuliaiset pohjoisesta, eli ihan normaalin porkkanan. :D Akun rousutellessa sitä kiristin vielä hieman satulavyötä ja sujautin suitset sen päähän.

Kun olin taluttanut Akun ulos, jännitin hieman. Tallityöntekijä piti Akua kiinni noustessani sen selkään. Ilmoitin tekeväni ihan pienen lenkin lähimaastossa. Niinpä annoin Akulle kevyesti pohkeita ja se lähti pitkillä askelilla käyntiin. Istuin jäykkänä kuin tikku orin selässä, mutta pikkuhiljaa aloin rentoutua. Eihän se niin kamalaa ollutkaan, ja Aku pysyi ihan hyvin hyppysissäni. Kun olimme menneet jo pitkälle, käännyimme takaisin. Ajattelin kokeilla ihan hieman ravia, joten keräsin ohjia vähäbn paremmin käteen. Painoin hieman pohkeella Akua, ja se ampaisi reippaaseen raviin minun heiluessa selässä. Hetken kuluttua Aku innostui kuitenkin laukkaamaan. Onneksi se ei lähtenyt kiitolaukkaan, sillä olisin varmasti lentänyt selästä! Pidätin Akua kauhuissani pitäen samalla kiinni satulasta. Pienen taistelun jälkeen Aku kuitenkin siirtyi käyntiin. Pian olimmekin jo tallilla.

Kun riisuin Akulta satulaa, lupasin lähteväni sen kanssa joskus uudestaan maastoon. Aku tökkäisi minua hieman turvallaan. Kun olin vienyt satulan paikoilleen ja huuhdellut kuolaimet, ilmoitin tallityöntekijälle tulleeni takaisin. "Oliko maastossa mukavaa?" hän kysyi. "Ihan hauskaa. Aku kyllä innostui vähän laukkaamaan, mutta en tippunut! Voisin mennä joskus uudestaankin sen kanssa maastoon," vastasin tälle. Menin vielä taputtelemaan Akua, ja sitten lähdin kotiin.

Akullahan olikin virtaa kunnolla! Tarhassa saa onneksi juosta sitäkin pois, ja kohta hevoset pääsevät laitumellekin rellestämään :) Maastoreissu oli kiva kokeilu - ensi kerralla vaikka vähän pidempikin reissu? Ori on kuitenkin perusluonteeltaan niin kuuliainen, ettei mitään isompia laukkapyrähdyksiä pitäisi tulla. Ja vaikka tulisikin, niin hienosti näytit pysyvän selässä :)

 

8.4.2009 - Hoitotarina
Kävelin tallille iltapäivällä. Talliin päästessäni Aku odotti jo minua, enhän taas vähään aikaan ollut käynyt. Ja nytkään en ehtisi tehdä muuta kuin harjata Akun pikaisesti. Siispä pistin töpinäksi ja hain Akun harjat. Laitoin Akun kiinni ja aloin harjailla sitä. Taas se etsi herkkuja, mutta eihän niitä ollut. "Lupaan tuoda sulle tuliaisa Lapista!" sanoin Akulle ja silitin sen päätä. Koska Akun harjaamisessa ei mennytkään niin kauan kun luulin, putsasin vielä sen likaisen karsinan. Tosin, olisihan ollut ihan kiva käydä talutuslenkillä tai kokeilla hieman, minkälainen ratsastettava Aku on. Mutta aikani ei tänään riitä siihen. Kun karsina oli puhdas, silittelin, taputtelin ja pusuttelin Akua. Kello alkoi kuitenkin olla jo sen verran, että minun oli jo jouduttava pakkaamaan.

Matkalle lähtöön kuuluu monella tallitytöllä yksi tärkeä kohta "käy rapsuttamassa hevosta ennen lähtöä" :) Aku sai matkaharjaukset ja jää luultavasti innolla odottamaan tuliaisia - eihän sitä koskaan tiedä mitä ensi kerralla hoitajan taskuista löytyykään! Hauskaa reissua :)

 

21.3.2009 - Hoitotarina
Nyt minulla oli jälleen hyvää aikaa tulla tallille hoitamaan Akua. Sen karsinalle kävellessäni mietin kuumeisesti, että mitenkäs siihen Hoitokurssi kakkosen tehtäviin tulikaan vastattua? Pelottaa, että en pääse läpi, tulihan vastaukset kirjoiteltua hieman päälle 38 asteen kuumeessa. Mutta koska kuume oli viimein helpottanut, on aika ohjata ajatukset iloisempiin asioihin, kuten vaikka tässä tapauksessa Akuun.

Karsinaa lähestyessäni Aku nosti päänsä ja kurkisti ulos karsinasta. Se nyökytteli päätään päästessäni yhä lähemmäs, ja karsinan kohdalla se pukkaisi minua mahaan aika reippaasti. Kun sitten avasin karsinan ja astuin sisään harjausmielessä, Aku teki ruumiintarkastuksen namien varalta. Joutui pettymään. Harjasin Akun putipuhtaaksi. Sitten vein se tarhaan. Matka sujui lähes ongelmitta. Akun oli pakko esiintyä yhdelle ohikulkeneelle tammalle ja uhitella eräälle vanhemmalle oriille. Mutta pääasia oli, että tarhaan päästiin ehjänä.

Kun sain köpöteltyä takaisin talliin, aloitin heti siivoamaan Akun karsinaa. Voimat olivat vielä hieman poissa, ja siivoaminen tuntui raskaalta. Mutta homma valmistui kyllä, mutta sitä lantaa oli taas väärässä paikassa, juoma-astiassa jälleen.. Tämän jälkeen putsailin harjoja, ja kun ne kiilsivät puhtautta, ehdin vielä hetkisen tehdä rästiläksyjä. Sitten kipaisinkin jo ulos hakemaan Akua sisälle. Kävelin kohti tarhaa mietteliäänä, sillä olin ajatellut lähteväni Akun kanssa talutusretkelle maastoon ennen kuin Kiira tulisi ratsastamaan. Kun saavuin tarhalle, huomasin kauhukseni portin olevan sepposen selällään. Olin varmasti sulkenut sen! Nyt ei auttanut muu kuin etsiä Aku. No, kauaa ei tarvinnut etsiä, tammojen lähellä se näytti pyörivän. Kiiruhdin pikaisesti paikalle, mutta nyt tuli tenkkapoo. Miten saisin Akun pois tammatarhan edustalta ilman, että liiskaannun alle? Päätin ensin leperrellä sille kauempaa ja lähestyä hieman, mutta se vain jatkoi esiintymistään ja oli selvästi valmis pian hyppäämään tarhan aidan yli tamman luo. Päätin tehdä varman päälle ja kipaisin hakemassa jonkun kokeneen ihmisen tallista. Kauaa ei tarvinnut etsiäkään, kun eräs tallityöntekijä jo hölkkäsi kannoillani tarhaa kohden. Hetken päästä saimme Akun kiinni. Mitään vahinkoa ei ollut vielä päässyt tapahtumaan.

Kun sain Akun karsinaan asti ja aloin harjata sitä puhelin samalla sille kaikkea turhaa. Mm. kerroin sille, mitä olin tehnyt kipeänä ja toruin sitä karkailusta. Talutusreissulle ei tänään kuitenkaan lähdettäisi, oli nimittäin jälleen hieman puolikuntoinen olo. Siispä harjauksen jälkeen soitin itselleni kyydin kotoa, pusutin pari kertaa Akua poskelle ja sitten lähdin kotiin.

Onneksi kuumeesta on päästy, olisi ikävä menettää lämpimät kevät päivät tautia potiessa :) Akulla mitään nuhaa ei näytä olevan, kun niin rehvakkaasti esittäytyy matkalla tarhaan (kaikki aika pitää selvästi käyttää hyväksi). Tarkistimme tarhan portin ja sen lukko näytti murtuneen - voi olla että ori oli innoissaan rymistellyt läpi tai sitten tuo vanha kapistus oli jo päässyt päiviensä loppuun :) Tulipahan nyt vaihdettua, onneksi mitään ei sattunut! Ensi kerralla sitten taluttelemaan, tai ehkä jo ratsaille ;)

 

8.3.2009 - Hoitotarina
Aamuaurinko paistoi kävellessäni tallille kahdeksan maissa. Kevät oli tulossa, ja ilmakin oli alkanut lämmetä. Aku oli jo näemmä viety tarhaan, joten hipsin aidan viereen katselemaan sen touhuilua. Siellä se näkyi kurkkivan kiinnostuneena muissa tarhoissa olevia hevosia, ja esitti komeita pukkisarjoja näkemilleen tammoille. Hetken päästä se huomasi minut, ja tallusteli moikkaamaan. Se puhalsi kerran naamalleni ja sitten se menikin jälleen touhuilemaan omia juttujaan. Päätin mennä putsaamaan sen karsinan.

Sisälle mennessäni huomasin, että karsina olikin jo puhdistettu. Harjatkin näyttivät puhtailta, joten minulle ei ollut mitään tekemistä. Etsin jostain lähimaastojen kartan, ja suunnittelin mukavaa talutusreissua Akun kanssa. Kehittelin näin alkajaisiksi mukavan lyhyen reitin, joka kulki lähellä tallia. Kun Aku oli ulkoillut oman aikansa, hain sen sisälle, ja tein perustarkistuksen. Tällä kertaa se ei onneksi tehnyt mitään temppuja. Seuraavaksi harjasin sen kunnolla ja selvitin hännästä kaikki solmut. Sitten suitsin sen ja talutin tallipihalle.

Aku oli innoissaan päästessään kanssani maastoon, ja se olikin menossa aika reipasta vauhtia kohti metsää. Sain stoppuutella sitä aika useaan kertaan, ja lopulta se kulkikin ihan kiltisti vieressä. Aku tarkkaili polun reunaa vihreiden miehien varalta. Pieni päästäinen ylitti polun Akun kummastellessa pikkuista otusta. Se olisi mielellään seurannut sitä, mutta tein sille selväksi, että jatkaisimme tästä suoraan. Reilut puoli tuntia meillä kului reissuun. Menimme vain käyntiä, ehkä ensi kerralla uskaltaisi ravata pienen pätkän. Aku oli tyytyväinen reissuun ja se tökki minua päällään. Otin siltä suitset pois ja puhdistin kaviot. Sitten minun olikin riennettävä kotiin. Ennen lähtöäni kävin vielä hyvästelemässä Akun.

Kevät näkyy kyllä hyvin orien käytöksessä, Aku varsinkin leveilee tammojen nähden minkä kerkeää. Onneksi yksi tammavierailu on jo sovittuna, joten pääsee kaveri vähän lähempään tuttavuuteen tyttöjen kanssa ;) Kivan kuuloinen maastoreissu! Kartan tutkiminen auttaa varmasti ja on hyvä että reitti oli valmiiksi suunniteltu :) Ottakaa toki ravipätkiä jos siltä tuntuu, luottamusta teiltä alkaa jo löytymään.

 

28.2.2009 - Hoitotarina
Tulin tallille jälleen aamulla. Heivasin reppuni tuttuun tapaan hoitajien huoneeseen, ja marssin iloisena Akun luo haettuani ensin sen harjat ja suojat. Aku imuroi karsinan lattiaa pienimmistäkin ruuanpaloista. Kun kutsuin sitä nimeltä, se kääntyi heti katsomaan tulijaa. Se kääntyi kohti karsinan ovea korvat hörössä. Laitoin sen kiinni ja aloin harjata sen ruskeaa karvaa pitkin vedoin. Aku touhusi jotain riimunnarun kanssa, yritti varmaan opetella avaamaan solmuja.

Kun Aku oli harjattu, sujautin sille suojat jalkaan. Talutin sen tarhaan ja katselin sen kirmaamista hetken aidan vierestä. Sitten kahlasin lumihangesta takaisin sisälle putsatakseni Akun karsinan, joka oli tällä kertaa onneksi siistimpi kuin toissakerralla: ei lantaa juoma-astiassa. Hienoa. Ehkä ori on oppinut tekemään tarpeensa oikeaan paikkaan. Kun karsina kiilsi puhtauttaan, tarkastin vielä harjojen siisteyden. Koska ne näyttivät olevan siistejä, päätin käydä läksyjeni kimppuun, joita en hiihtolomalla oikein ollut jaksanut tehdä. Nyt olisi sopivaa luppoaikaa niiden tekemiseen.

Kellon lähestyessä yhtätoista lopettelin läksyjen tekoa, ja hain riimunnarun. Lähdin lyllertämään hissukseen kohti Akun tarhaa, jossa se näytti juuri piehtaroivan. Tarkkailin sen touhuja aidan vierestä, ja lopulta huutelin sitä porttia avatessani. Aku ravasi komeasti kohti porttia, korvat ihan höröllä. Se pysähtyi eteeni, ja olin juuri ottamassa sitä kiinni riimun poskihihnasta, kun se teki pienen loikan sivullepäin. Astuin lähemmäs Akua, ja yritin ottaa uudestaan sen riimusta kiinni, mutta tällä kertaa ori ravasi puoliympyrän. Seisoskelin hetken paikoillani ja yritin suostutella Akua tulemaan luokseni, mutta ei se sieltä mihinkään liikkunut. Piilotin riimunnarun selkäni taakse ja astuin pari askelta kohti Akua, ja lörpöttelin sille kaikkea suloista, minkä avulla se olisi tullut luokseni. Pääsin ihan Akun viereen, ja taputin sitä kaulalla. Aku käänsi päänsä minua kohti. Se tökkäisi minua päällään niin, että horjahdin takamukselleni. Sitten Aku lähti pukkilaukkaa kohti tarhan toista päätyä varmasti varsin tyytyväisenä itseensä. Nousin ylös hangesta ja kaivelin taskujani. Yksi kuivahtanut leipäpala oli jäänyt taskuuni, joten käytin sitä houkuttelukeinona. Huhuilin Akua ja hivuttauduin sitä kohti. Aku huomasi leipäpalan, mitä heiluttelin ja ravasi luokseni. Sen mussuttaessa leipäpalaa, napsautin riimunnarun pikaisesti paikoilleen. Lähdin taluttamaan tyytyväistä Akua kohti tallia.

Karsinassa tarkistin Akun kunnon. Kaikki näytti olevan jälleen ok, joten jätin sen mussuttamaan päiväheiniään otettuani siltä suojat pois. Moikkasin Akulle ja hain tavarani. Sitten lähdin kävelemään kotiin. Toivotaan, että ensi kerralla ehdin tutustua Golden Horsen lähimaastoihin Akua talutellessa. :)

Aku opettelee Houdinin taitoja.. Toivotaan että ori ei niitä opi, karkulaisponit ovat jo ihan tarpeeksi tälle tallille ;) Sen sijaan hippaleikkiä - tai oikeastaan hoitajan jekuttamista - poika on näköjään oppinut tekemään. Aku varmisti että ulkoilmaa ja liikuntaa saavat myös ihmiset :D Hoitotaipaleesi on lähtenyt todella hyvin käyntiin, on ilo seurata tallipuuhailujasi!

 

22.2.2009 - Hoitotarina
Kello oli n. kymmenen, kun kävelin kohti tallia lumisateessa. Näin Akun seisovan tarhassa loimi tuulessa hulmuten. En kuitenkaan käynyt tervehtimässä sitä, sillä olin aivan jäässä. Ei Akukaan huomannut minua, joten tuskin se siitä pahastuisi. Kun pääsin sisään talliin, heivasin reppuni hoitajien huoneeseen. Viime käynnistä oli noin viikko, joten päätin puhdistaa Akun harjat. Kun harjat kiilsivät puhtautta, kävin kysäisemässä tallityöntekijää avuksi Akun tarhasta hakemiseen. Iida lupautui auttamaan minua. Kävelimme ulos lumisateeseen. Tarhan portilla aloimme huhuilla Akua. Se ravasi reippaasti luoksemme, taisi poika jo haluta sisään lämpimään. Veimme Akun sisään ja kiitin Iidaa avusta.

Otin Akulta loimen pois ja tutkin sen haavojen tms. varalta. Näytti olevan ihan kunnossa ja kengätkin olivat jalassa. Irrotin Akun jouhista ja vuohiskarvoista suurimmat lumikököt pois. Puhdistin myös kaviot pakkaantuneesta lumesta. Lopuksi Aku ravisteli itseään niin, että sain puolet lumesta naamalleni. Sitten Aku alkoi tutkiskella jälleen taskujani. Se tosin joutui pettymään, sillä tänään minulla ei ollut mitään herkkuja mukana. Se käänsi päänsä pois ja alkoi murjottaa. Vein Akun loimen kuivumaan ja harjat paikoilleen. Koska Akun karsina oli puhdistettu aamulla, ei minulla oikein ollut mitään tekemistä. Niinpä menin istuskelemaan hoitajien huoneeseen.

Aikani lueskeltuani erilaisia hevoslehtiä ja syötyäni pari suklaapatukkaa käväisin katsomassa, mitä Aku teki. Siellä se etsi kuumeisesti jotain, mitä tahansa, mitä voisi syödä. Huonoksi onnekseen se ollut löytänyt mitään, joten se päätti tulla ovelle rapsutettavaksi. Rapsuttelin sitä hetken, ja Aku innostui tökkimään minua turvallaan. Jonkin ajan kuluttua päätin lähteä kotiin. Taputin Akua kaulalle, hain reppuni ja lähdin kävelemään kotiin.

Aku taisi olla vähän ruoan perään tänään :) Ensi kerralla pääsette varmaan jo talutusretkille maastoon tai sitten maneesiin - maasta käsin treenaus on itse asiassa kivaa puuhaa ja helppo homma tutustua omaan hoitohevoseen. Olet aloittanut hoitamisen oikein ahkerasti, kiva huomata että tallin rutiinit alkavat tulla tutuiksi :) !

 

14.2.2009 - Hoitotarina
Tulin aikaisin aamulla tallille. Taskussani oli muutama porkkana, jotka ajattelin antaa Akulle ystävänpäivän kunniaksi. Kävelin talliin sisään. Heitin reppuni hoitajien huoneeseen ja hain Akun harjapakin, riimun ja riimunnarun. Valuin hissukseen kohti Akun karsinaa. Se seisoi karsinassaan tyytyväisenä silmät puoliummessa. Se oli juuri syönyt aamuruokansa. Kutsuin Akua nimeltä. Se nosti hieman päätään, ja katsoi, kuka sitä kutsui. Avasin karsinan oven ja taputtelin Akua. Se huomasi porkkanat taskussani, mutta en antanut sen ottaa niitä. Sidoin Akun kiinni ja aloin harjata sitä. Se seisoi kiltisti paikoillaan ja katseli taskuani, jossa porkkanat olivat. Suunnitteli varmaan jotain keinoa, jolla saisi ne sieltä pois. Kavioita putsatessa oli jälleen hieman pienimuotoisia ongelmia, mutta loppujen lopuksi nekin ylitettiin.

Kun olin saanut Akun harjattua, annoin sille yhden porkkanan taskustani. Se ahmi herkkupalan nopeasti, ja kiitokseksi minulle jäi kuolainen käsi, kun Aku vielä nuoli kädestäni kaiken porkkanan maun pois. Pyyhkäisin kuolat takkiini, ja käväisin katsomassa, paljonko ulkona oli pakkasta. Ulkona näkyi olevan aika kylmä, noin 14 pakkasastetta. Akun ohjelappusen neuvoja noudattaen hain sille loimen. Minun piti kuitenkin pyytää apua tallityöntekijältä; "Ööö.. Iidako sinä olit? Voisitko tulla auttamaan..? En ole varma, osaanko laittaa loimea". Iida etsii puhujaa katseellaan. "Joo, ootappa hetki", Iida vastasi huomattuaan minut ja tuli auttamaan. "Tää laitetaan näin ja sit tää remmi laitetaan täältä..", hän neuvoi. "Okei..", Vastasin ja yritin tallentaa mieleen kaiken äsken näkemäni. Kun loimi oli saatu Akun päälle, laitoin sille suojat takajalkoihin. Sitten Iida auttoi minua viemään Akun tarhaan. Kun se oli päässyt ulos kirpeään pakkasilmaan, se latautui täyteen energiaa. En meinannut saada pideltyä sitä, joten Iida auttoi minua. Kun se sitten päästettiin tarhaan, se lähti riehumaan taakseen katsomatta. Kiitin Iidaa avusta ja lähdin hakemaan kottikärryjä ja talikkoa.

Työnsin kottarit Akun karsinan eteen. Aloin siivota lantakasoja pois. Puolisen tuntia karsinan kimpussa aherrettuani nojasin talikkoon tyytyväisen näköisenä. Katseeni sattui osumaan Akun juoma-astiaan. Siellä näkyi olevan jotain ylimääräistä: iso lantakasa. Otin lannat pois astiasta ja kippasin kärryyn. Sitten puhdistin vesi-astian. Kävin tyhjentämässä kärryt lantalaan. Kello oli noin puoli kymmenen kun menin syömään välipalaa hoitajien huoneeseen. Yhdentoista aikoihin kävin hakemassa Iidan avustuksella Akun pois tarhasta. Sain myös kuulla, että Akun yksityisratsastaja, Kiira, tulisi ratsastamaan tänään iltapäivällä. Karsinassa tarkistin Akun ruhjeiden varalta. Aku oli priimakunnossa riehumisestaan huolimatta. Kengätkin olivat pysyneet kavioissa. Otin Akun loimen pois Iidalta saamieni ohjeiden mukaan ja vein sen omalle paikalleen. Otin myös suojat pois ja puhdistin niistä suurimmat liat. Sitten harjasin Akun siistiksi. Annoin Akulle toisen porkkanan. Se mussutti sitä onnellisena lähdettyäni puhdistamaan Akun harjoja. Harjojen puhdistuksessa meni tovi. Kahden aikoihin menin katsomaan, joko Aku oli saanut päiväkaurat. Ja olihan se. Aku rouskutti tyytyväisenä ruokiaan luimiessaan samalla kaikille karsinan ohi kulkeville ihmisille ja hevosille. Päätin lähteä hoitajien huoneeseen, jotta en häiritsisi Akun ruokailua.

Lukiessani uusinta Hevoshullua pöydän ääressä, torkahdin hetkeksi. Havahduin puoli kolmen aikoihin siihen, kun kännykkäni alkoi soida. "*Haukotus..* Haloo?" Vastasin puhelimeen. Äiti oli päättänyt soittaa minulle ja kysyä, monelta olin tulossa kotiin. Kerroin tulevani joskus hieman ennen kuutta. Lopetettuani puhelun lähdin lakaisemaan tallikäytävää. Kiira tuli hieman ennen neljää. Olin harjannut hänelle Akun valmiiksi ja tuonut satulan ja suitset karsinan lähelle. Hän satuloi Akun taitavasti ja lähti ratsastamaan. Hän ratsasti kentällä, joten päätin mennä katsomaan hänen ratsastustaan. Äitini oli kuitenkin päättänyt tulla hakemaan minua aikaisemmin, joten jouduin lähtemään kotiin ennen kuin Kiira lopetti ratsastuksensa. Moikkasin Kiiralle ja Akulle lähtiessäni hakemaan reppuani.

Hyvää ystävänpäivää myös sinulle (: ! Aku sai purkaa energiaansa ulkona (miten ihmeessä hevoset saavat pakkasesta niin hirveän latauksen energiaa?), sinä sait "kunnian" tutustua orin siistiin poikamiesboksiin. Lantakasat juoma-astiassa; kyllä suomenhevosilla on hyvä huumorintaju ;) Kiiralta kiitos hyvästä avusta ennen tuntia! Ykköskurssin suoritettuasi voit varmaan talutella oria yksityistuntien jälkeen, mikäli haluat :)

 

9.2.2009 - Hoitotarina
Kävelin kohti tallia iloisin mielin aamulla. Olin saanut hoitohevosekseni suomenhevosori Osiirin Aukustin ja päätin tulla hoitamaan sitä heti aamusta. Astuin sisään talliin ja etsin Akun karsinan. Aku kurkisti karsinasta ja kummasteli uutta hoitajaansa hetken. Se oli juuri saanut syötyä aamuruokansa loppuun.

Hain harjapakin, riimun ja riimunnarun. Laitoin Akun hieman arasti kiinni, olihan se lukuisista hoitsuistani ensimmäinen ori. Otin harjat, ja alkoin harjata Akua. Harjatessani sitä se katseli pilke silmäkulmassaan takkini taskua. Jospa sieltä löytyisi heppanameja? Aloin puhdistaa Akun kavioita. Aku alkoi luimia hieman, eikä meinannut millään nostaa kaviota. Vähän aikaa siinä väännettiin ja sain lopulta sen kavion nostettua. Putsasin kavion siistiksi, ja kävin muutkin kaviot läpi. Kävin tarkastamassa pikaisesti, mihin aikaan Aku tarhataan, ja tarvitseeko se suojia tai loimen. Luin ohjeet pikaisesti, ja kävin hakemassa sille tarrasuojat. Koska ulkona ei ollut paljoakaan pakkasta, vain n. -3 astetta, en laittanut Akulle loimea. Sujautin hakemani tarrasuojat nopeasti, mutta hieman kömpelösti Akun takajalkoihin. Kello oli jo kahdeksan, ja Akun pitäisi olla jo tarhassa. Onneksi eräs tallityöntekijä saapui sopivasti Akun karsinan ovelle ja kertoi auttavansa orin tarhaamisessa. Niinpä Aku olikin pian matkalla tarhaan. Se oli niin innoissaan tarhailusta, että hyvä kun pysyi paikoillaan. Kun riimunnaru sitten irrotettiin riimusta, se lähti ravaamaan pitkin askelin kohti tarhan toista päätyä.

Akun tarhaillessa päätin siivota sen karsinan. Haettuani kottikärryt ja talikon aloin lapioida lantakasoja kärryihin. Siivoukseen vierähti hieman vajaa tunti. Kyllä huomasi, että en ollut tehnyt pitkään aikaan tallitöitä! Seuraavaksi suunnistin Akun harjapakille. Harjat olivat siistejä, joten niitä ei tarvinnut putsata. Niinpä minulla ei ollut juurikaan mitään tekemistä, joten päätin mennä katselemaan millaisia karvakorvia tallissa asusteli, ja millainen paikka Golden Horse kokonaisuudessaan. Ihastuin erityisesti tallin suomenhevosiin sekä poneihin. Talliin ja hevosiin tutustuessa aika vierähti nopeasti. Samainen tallityöntekijä, joka oli esittäytynyt Sinnaksi, auttoi Akun karsinaan tuomisessa. Karsinassa otin Akulta suojat pois ja putsasin niistä liat pois ennen säilytyspaikkaan laittamista. Sitten puhdistin Akun kaviot. Harjailin siitä myös suurimmat liat pois. Sitten annoin sille pari namia, jotka olin laittanut taskuun Akua varten. Aku hotkaisi namit hetkessä, ja imuroi vielä molempia käsiäni ja taskuani lisänamien varalta. Se ei kuitenkaan löytänyt mitään, ja käänsi päänsä pettyneenä poispäin. Taputin sitä hieman kaulalle. Se vastasi taputuksiin mulkaisulla. Kun aloin hieman rapsuttaa sitä sään kohdalta, se höristi korviaan ja laski päätään hieman alas. Pari kertaa se hörähti matalalla äänellä.

Sitten minun oli valitettavasti lähdettävä kotiin, sillä meille oli tänään tulossa pari sukulaista kylään. Huikkasin lähellä karsinoita putsaavalle tallityöntekijälle asiasta. Hän sanoi, että voin lähteä. Moikkasin vielä Akulle, ja lupasin tuovani sille seuraavalla hoitokerralla porkkanan. Sitten lähdin kävelemään kotia kohti ja vilkaisin kerran tallille päin. Kaikki olivat vielä työn touhussa.

Hoitokurssi 1 on onneksi kohta käyty, niin pääsette puuhailemaan enemmänkin :) Ensimmäinen kerta kului kivasti Akuun ja talliin tutustuessa - ori taisikin löytä taas parhaat puolet hoitajasta ( = herkkujen etsiminen ;). Harjausta ja hellintää riitti, eli päivän tavoitteet ja tehtävät tulivat täytettyä todella huolellisesti, Akukin vaikutti hyvin tyytyväiseltä. Hoitotaipaleenne lähti siis hyvin käyntiin, toivottavasti se jatkuu myös yhtä kivasti :)

 

9.2.2009 - Akulle hoitaja
Ori sai remuta syksyllä vähän vapaammin - tai ei nyt sen vapaammin, lähinnä niin, että omaa hoitajaa ei ollut ja talliväki hoito treenaamisen. Akulle tutuiksi tulivatkin maastoesteradan erilaiset esteet Sorsalammen lähimetsässä. Näin helmikuussa toimet kuitenkin muuttuvat parempaan päin, sillä saimme Akulle ikioman hoitajan! Nallekarhuamme tästä lähtien hoivaa Puf, jonka koko talliväki toivottaa oikein tervetulleeksi porukkaan mukaan :)

 

9.11.2008 - Remulassa
Akun kanssa lähdimme iltapäivällä kohti Ratsutila Remulaa, mielessämme avenirin kouluvalmennus. Taso oli Helppo C, joten ideana oli lähteä katsomaan miten perusasiat ovat hallussa. Ja näin meidän menoamme kommentoitiin:

Aku kuunteli hyvin ja teidän yhteistyö sujui hyvin. Askellajien vaihdot hieman takkuilivat, mutta loppua kohti sekin alkoi sujua. Laukassa Akulla oli hieman vaikeuksia kuunnella, joten laukkaa kannattaa harjoitella tulevaisuudessakin. Pysähdykset ja peruutukset sujuivat oikein nätisti. Yhteistyössä ei moittimista, istunta oli hyvä ja osasit antaa orille selkeät avut, joita se kuunteli hyvin. Kotitehtäväksi tälle ratsukolle voisin antaa askellajivaihdoksien lisää harjoittelua.

Treeniä siis vain lisää :) Sinna aloittelikin loppuvuoden treenejä ja on nyt ahkerasti tahkonnut laukkatyöskentelyä orin kanssa, jotta saamme herran oikeasti avuille - myös aloittelevamman ratsastajan käsissä. Ehkä jonain päivänä saamme Akunkin tunneille jolkottamaan.

 

18.10.2008 - Yhden luvun loppusanat
Nintsu kävi tänään sanomassa näkemiin talliväelle: "Haluaisin kyllä hoitaa, mutta into on näköjään vielä kesäpelloilla.. Akulle löytyy toivottavasti toinen hoitaja". Pitkien kiitossanojen jälkeen rapsuttelimme vielä Akua tarhojen luona ja sitten vilkuteltiinkin jo iloisesti - tosin haikeasti. Aku ja Nintsu puuhasivat yli vuoden yhdessä, osallistuivat monenlaiseen toimintaan ja palkittiin kaksikko elokuussa 2007 parhaana hoitoparina. Ei ihan turhaa harjailua siis (:

Nyt suloistakin suloisempi Aku-poikamme etsii itselleen uutta hoitajaa, toivottavasti vähintäänkin yhtä pitkäksi aikaa kun edelliset ovat jaksaneet puuhailla (kertoo vain siitä, että tässä on oikeasti mukava hoitohevonen).