Virtuaalinen ratsastuskoulu
A SIM-game Riding School

Akun päiväkirja



Historia
Hoitajat
Emilia E. 15.10.2005 - 9.8.2006
Oona 3.9.2006 - 7.10.2006
Jacky 22.11.2006 - 7.1.2007
Nintsu 28.2.2007 - 28.6.2008
Tytti 9.2.2009 - 29.8.2010
Hanna 1.1.2011 - 19.10.2011
Natalia 6.3.2012 - 12.3.2012

Päiväkirja 2008-2011

Hoitaja

Nimi: --
Aloituspäivä: --

Ei esittelyä.

Kurssisuoritukset


Ratsastustaso
Saat ratsastaa joka kolmannessa hoitomerkinnässä suoritettuasi Hoitokurssi 2:n.

KO: Jatkokurssi
RE: puomit & kavaletit

12.3.2012: Ulkoilua kerrakseen

Kirjoittajana hoitaja Natalia.

Tullessani tallille siellä oli täysi tohina päällä kun hoitajat ja ratsastajat varustivat tunnille lähteviä hevosia ja osa teki muita tallihommia. Ulkona oli aivan ihana ilma ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta, joten päätin harjata Akun ulkona. Tälläisinä päivinä sitä nauttii suuresti siitä, että hoidettavana on täysieläkkeellä oleva hevonen eikä tunneilla menevä nuorempi tapaus. Nyt saisin nauttia täysin siemauksin hevosen kanssa tästä ihanasta päiväst. Hain satulahuoneesta pojan harjapakin ja menin sitten hakemaan itse Akun. Ori tuli minua innoissaan ovelle vastaan ja sujautin riimun sen päähän. Harjapakki vasemmassa kädessä ja hevonen oikeassa lähdin taluttamaan Akua pihalle. Se tuntui vaistoavan mitä oli edessä ja se pidensi innoissaan askeleitaan. Jouduin hieman toppuuttelemaan vanhaa herraa jottei se olisi lähtenyt ohittamaan jo minua.

Pihalla sidoin Akun kiinni ja etsin pakista pölyharjan. Harjasin oripojan sillä kauttaaltaan ja huolellisesti. Aku näytti nauttivan saamastaan huomiosta ja unohduin välillä rapsuttelemaan ja puhumaan sille hiljaisella äänellä. Harjasin sen vielä pehmeällä harjalla ja piikkisualla. Lopuksi vielä viimeistelin harjauksen puhdistamalla kaviot ja selvittämällä pojan harjan ja hännän jotka oli ihan puruissa ja takussa. Sain viettää tovin sen paksun hännän kimpussa ja saadessani sen valmiiksi alkoi olla niin lämmin ilma että olin läkähtyä vaatteisiini. Keräsin tavarat takaisin pakkiin ja nappasin orin mukaani kun lähdin kävelemään talliin.

Tallissa suunnistin ensimmäisenä viemään Aku pojan takaisin karsinaansa. Irrotin narun sen riimusta ja suljin karsinan oven siksi aikaa, että vein pakin takaisin satulahuoneeseen. Kipaisin vielä toimistoon katsomaan olisiko Aino paikalla jotta saisin luvan lähteä Akun kanssa maastoon. Onnekseni hän oli paikalla ja sain kuin sainkin luvan. Ainonkin mielestä Akulle tekisi hyvää lähteä vähän ulkoilemaan ja näin olin itsekin asian ajatellut. Vaihdoimme vielä muutaman sanan ennen kuin lähdin Akun kanssa maastoon.

En viitsinyt käydä ihan hirveän pitkällä kävelyllä, joten lähdimme lantalan viereiselle maastoreitille. Metsä näytti osittain hieman karulta kun suurimmasta osasta puiden oksilta oli jo lumet tipahtanut, mutta nautin silti joka hetkestä. Akukin näytti olevan tänään pirteä ja käveli reipaasti vierelläni. Annoin sen kulkea suhteellisen vapaasti, joten teimme aika paljon pysähdyksiä kun löytyi asioita jotka kiinnostivat hevosta suunnattomasti. Jo parin kilometrin jälkeen käännyimme takaisin tallille päin ja orin askel vain piteni kun se tajusi, että menimme takaisin kotia kohti. Kertaakaan se ei kuitenkaan yrittänyt ohittaa minua tai tehdä mitään muuta typerää. Mieleeni tuli ihan entinen hoidokkini, lempeä Taika, joka oli aina yhtä leppoisa. Ei siis ole vaikea arvata miksi olin pitänyt Akusta alusta asti.

Päästyämme takaisin talliin vein sen suoraan vitostarhaan joka oli tyhjillään. Suunnitelmissani olisi puhdistaa pojan karsinan ennen sen sisään viemistä, eihän sitä olisi mitään järkeä kuskata edes takaisin. Ori näytti jo hieman siltä, että kaipaisi jo oman karsinan lämpöön, mutta jätin sen siitä huolimatta pihalle hetkeksi. Paikallaan oli vilelä yhdet kottikärryt ja talikko, joten näytti siltä että tallissa olisi hirveä karsinoiden puhdistus operaatio kun suurinosa hevosista olisi tunnilla tai ulkona. Sisään päästyäni olin oikeassa ja liityin sitten muiden ahertavaan joukkoon. Tallissa kävi iloinen puheensorina ja tutustuinkin muutamaan uuteen hoitajaan jotka eivät käyneet vielä tallilla kun edellisen kerran minulla oli täällä hoitohevonen. Kaikki vaikuttivat mukavilta eikä kukaan pystynyt olemaan nauramatta kun aina joku onnistui heittämään jonkin naurettavan vitsin tai onnistui heittämään kakkakikkareet vähän väärään osoitteeseen (lue: tallin käytävälle tai jonkun päälle viereisessä karsinassa). Kun meno alkoi olemaan jo sitä, että kaikki repesivät nauruun jos sattuikaan vilkaisemaan toiseen, joten katsoin paremmaksi lähteä tyhjentämään kottikärryjä. Tällä kertaa vein karsinaan hieman puhdasta turvetta ja veinkin sitten kottikärryt ja talikon paikoilleen.

Viedessäni Akua sisälle, oli tallissa meno jo hieman rauhoittunut ja jokainen oli hajaantunut eri puolille tallia tekemään omia askareitaan. Karsinassa Aku alkoi heti juomaan ahneesti juomakupista, sillä olimme olleet kauan aikaa pihalla. Taputin poikaa vielä useaan otteeseen ja hyvästelin sen sitten. Lähtiessäni poikkesin tallin toimistoon ilmoittamaan Ainolle paluustamme ja kuinka kaukana olimme käyneet. Olin jo ihan väsynyt oltuani pihalla useita tunteja, joten oli parasta lähteä kotiin ennen kuin nukahtaisin toimiston penkille.

Kevään myötä tallilla käy taas aikamoinen kuhina ja tohina. Meillä on aikamoinen porukka hoitajia, jonka lisäksi tuntiratsastajat tuovat oman lisänsä tallikäytävillä kuuluviin ääniin. Jossain jutellaan menneestä tunnista ja toisaalla suunnitellaan illaksi talutusretkeä. Elämää meiltä ei ainakaan puutu :) Välillä melkein uuvahtaa päivän jälkeen kun on ollut niin sosiaalinen.

Ihanaa, että osaat nauttia eläkeläishevosen hoitamisesta. Sillä ajan paljous ja tekemisen vapaus on tosiaan yksi suurimmista eduista siinä vaiheessa kun hoitohevonen jättää ratsastusuran nuorempien kierrettäväksi. Aku on kuitenkin edelleen niin virkeä ja valpas kaveri, ettei sen kanssa tarvitse edes turhaan jarrutella tai miettiä, että riittääkö papalla voimat.

Heh, ihmettelinkin toimistossa istuessa, että mikä ihme teille hoitajille iski kun käytäviltä kuului niin iloinen hihitys :) Tylsästä ja arkisestakin askareesta kuten karsinan siivouksesta saa näköjään porukalla varsin hauskaa toimintaa! Kuulostaa siltä, että tallilla yhteishenki on hyvissä voimissa.
7.3.2012: Tutustumista ja onnen päiviä

Kirjoittajana hoitaja Natalia.
Tänään olisi aika palata Golden Horseen vähän pidemmän tauon jälkeen. Harmikseni edellinen hoitohevoseni oli varattu, mutta löysin itselleni sopivan hoidokin vapaidenkin joukosta. Muistan Akun hämärästi Taikan hoitotaipaleelta ja päätin kokeilla onneani tämän komistuksen kanssa. Jännitin mielettömästi "ensimmäistä" hoitopäivääni, enkä meinannut edes muistaa ottaa kaikkea tarvittavaa mukaan tallille. Olin niin onnellinen, että Aino oli ottanut minut vielä mukaan hoitajaporukkaan. Pitkän pähkäilyn jälkeen pääsin vihdoin ajelemaan tallia kohti. Parkkeerasin auton tottuneesti ja nappasin repun mukaani ennen kuin lähdin kävelemään hoitajien huoneeseen. Huomasin ilokseni, että mikään tallilla ei ollut muuttunut lähtöni jälkeen. Olin saanut Ainolta kaapin avaimen edellisenä päivänä käydessäni sopimassa Akun hoitamisen aloittamisesta, joten heitin tavarani kaapin perälle, suljin sen ja sujautin avaimen taskuuni.

Akun pitäisi olla vielä tähän aikaan ulkona, joten aloittaisin työt karsinan siivoamisella. Taika on tähän aikaan sisällä, joten kävin pikaisesti moikkaamassa sitä ennen kun hain kottikärryt ja talikon. Aku oli näköjään sottaisempi kaveri kuin Taika, mutta turpeen ansiosta siivoaminen kävi käden käänteessä. Kävin kippaamassa kottikärryt lantalaan ja vein ne takaisin paikalleen. Uutta turvetta ei tarvinnut tällä kertaa tuoda.

Nyt kun satuin olemaan valmiiksi pihalla ja kello näytti olevan jo paria minuuttia vaille yksitoista, päätin ottaa Aku pojan sisälle harjattavaksi. Tomi oli jo näköjään otettu sisään, joten Aku oli helpompi napata. Kutsuin oria nimellä ja se lähti oitis tulemaan minua kohti. Turpa suunnisti ensimmäisenä taskuilleni, miten yllättävää. Annoin sille pienen hevosnamin ennen kuin laitoin sille riimun päähän ja avasin portin. Se käveli rauhallisesti perässäni karsinaan asti jossa napsautin riimunnarun irti. Otin sen takasista suojat pois ja laitoin ne paikalleen. Suljin karsinan oven siksi aikaa, että hain harjapakin. Moikkasin tallille tulleita muita hoitajia matkalla takaisin Akun karsinalle. Ori saisi tulla hoitamisen ajaksi käytävälle kiinni ihan varmuuden vuoksi, sillä en tuntenut hevosta yhtään. Harjasin Akun perusteellisesti pitkillä vedoilla samalla kun juttelin sille hiljaisella äänellä. Se näytti pitävän sen saamasta huomiosta ja aina välillä löytyi selvästikin jokin kutiava kohta josta autoin rapsuttamaan. Kavioiden puhdistus vei vähän normaalia kauemmin aikaa, sillä niihin oli jäänyt paljon lunta joka oli aika junttautunut kiinni. Aku meinasi välillä vähän hermostua kun joutui pitämään kavioita niin kauan ylhäällä, mutta viimein sekin oli tehty.

Talutin Akun omaan karsinaansa kun olin valmis ja laitoin sen ruokakuppiin pari lihavaa porkkanaa jotka hävisivät hetkessä parempiin suihin. Taputin poikaa vielä kaulalle ennen kuin lähdin viemään harjapakkia takaisin sinne mistä sen otinkin. Tallitöitäni onneksi helpotti se, että paikat olivat ennestään tuttuja. Olin päättänyt jo edellisenä iltana, että tämä päivä menisi oriin tutustuessa ja totuttamisessa minuun, joten en viitsinyt alkaa liikuttamaan sitä millään lailla. Ehkäpä kohta uskaltautuisimme lähteä yhdessä hieman kävelylle. Kävin vielä sanomassa Akulle heipat ennen kuin lähdin ajamaan kotia kohti.

Eipä meillä oikein mikään muutu - hevoset ja hoitajat, mutta muuten ollaan aika samassa pisteessä kuin silloin Taikaa hoitaessasi. Vintin portaikon kolmas rappunen on edelleen vähän kiikkerä, toimistosta saa edelleen kahvia ja teetä ja hoitajien huoneessa käy edelleen varsinainen supina koulupäivien jälkeen. Siirsimme tallikäytävältä radion hoitajien huoneeseen ja siellä on kyllä musiikki otettu innolla vastaan :)

Taikan ja Akun suurin ero taitaa olla koko. Muuten ne ovat molemmat ihanan herttaisia hevosia, nallekarhuja oikein. Nyt eläkkeellä ollessaan Akulla ei muuta olekaan kuin aikaa. Sen kanssa on siis hyvä mahdollisuus tutustua lähiseutuihin ja nauttia rennoista tallipäivistä. Kakkoskurssin jälkeen mukaan astuu toki myös ratsastus, täyseläke rajoittaa vähän liikuttamista (eli mitään kovin raskasta ei enää hevosilla teetetä), mutta saa toki ratsastaa vapaasti ja varsinkin vetreyttävästi niin paljon kuin ikinä lystääkään!
6.3.2012: Uusi vanha hoitaja!

Kirjoittajana omistaja Aino.
Hurraa!

Akulle saadaan pitkästä aikaa oma hoitaja. Viimeisimmästä onkin noin vuosi aikaa. Ori on saanut viettää eläkepäiviä ja hurvitella laitumella muiden kalkkisten seurassa. Tai no, Aku kyllä hörähtäisi tähän väliin, ettei hän ole mikään kalkkis vaan varsinainen superhevonen edelleen. Siltä se näyttääkin: ori liitää talvisella laitumella yhtä innokkaasti kuin melkein 10 vuotta sitten meille tullessaan. Surullista on, että Aku on ainut elossa oleva alkuperäisistä hevosista. Toivotaan siis pojalle pitkää ikää.

Ja toki hyviä hoitohetkiä Natalian kanssa. Hänet on aiemmin nähty tallilla Taikan hoitajana vuonna 2011. Nyt kokeillaan vähän korkeampaa kaveria - joskin varmaan ihan yhtä leppoisaa kuin Taika, oriudesta huolimatta :)

© Aino 2002-2014. Sivuilla esiintyvän materiaalin kopiointi kielletty.
Golden Horse on virtuaalitalli, joten mitään ei tapahtu oikeasti.

virtuaali@tassutusta.net
Vieraskirja