Hoitaja-info
Nimi: Juulia
Aloittanut: 16.1.2011
Hoitaja kertoo itsestään:
"--"

Suoritetut merkit ja kurssit:

Hoitolomake

xxx = tallimerkintä     xxx = hoitomerkintä     xxx = tapahtumamerkintä

24.12.2011 - Joulu on taas!
Kävelin tallille reipasta vauhtia. Lunta oli satanut paljon yön aikana ja tien vierillä oli monia lumikinoksia. Olin ihan innoissani joulusta ja sen tuomasta tunnelmasta. Välillä kuitenkin unohdin, että tänään oli jouluaatto, koko joulukuu oli kulunut niin hirvittävän nopeasti! Halusin nopeasti päästä tallille rapsuttelemaan Alia, joka oli vähän aikaa sitten siirtynyt tuntieläkkeelle. Se merkitsi sitä, että saisin puuhastella sen kanssa enemmän. Avasin tallin oven innostuneena ja toivotin karsinoita siivoaville Iidalle ja Sinnalle hyvät joulut. Myös hurmaava tallikissa Nanu köpötteli minua vastaan tallikäytävällä vaatien huomiota. Rapsuttelin sitä hetken ja sitten menin viemään tavarani hoitajien huoneeseen. Tervehdin iloisesti kaikkia huoneessa olijoita ja sitten menin hakemaan hoitohevostani tarhasta.

Talutin ruunan karsinaan ja taputtelin sitä paljon.
- Hyvää joulua Ali! sanoin ja annoin sille pienen porkkanan palan. Sen syötyään Ali alkoi höristä ja nuuhkia taskujani.
- Ei minulla ole lisää, senkin hömppä, sanoin sille hymyillen. Menin hakemaan Alin harjat ja aloin harjata ruunaa. Se tarkkaili tallin rauhaisaa hälinää ja välillä myös minun niin ihmeelliseltä tuntuvia touhujani. Harjasin Alia pitkään ja huolellisesti. Otin vielä lopuksi sen kaviot ja rapsuttelin ruunaa pajon.
- Hei Juulia! Haluaisitko tulla Alin kanssa perinteiselle joulumaastolle? Ilmeisesti melkein koko tallin väki on tulossa, joten sinunkin kannattaa! Aino tuli kysymään minulta.
- Joo, me liitytään Alin kanssa innokkaina porukkaan! Hihkaisin ja taputin poikaa vielä kerran ennen kuin astuin karsinasta ulos.
- Hyvä! Me lähdetään varmaankin noin kahdenkymmenen minuutin päästä, joten muista olla valmiina silloin! Aino vastasi.
- Jeps, minä sanoin ja suuntasin takaisin hoitajien huoneeseen juomaan kuumaa glögiä ja syömään pipareita.

Laitoin Alille punaiset pintelit ja vedin sille vielä tummanpunaisen loimen päälle ja me olimme valmiita. Monet hoitajista osallistuivat joulumaastoon ratsastamalla, mutta oli myös muutamia, jotka tulivat taluttamaan omia hoidokkejaan, kuten minä.
- Ovatko kaikki valmiita? Aino kysyi ja kun kaikki vastasivat myöntävästi siirryimme tallipihalle ja aloimme valmistella lähtöä. Odotin innolla reipasta ja jouluista kävelymaastoa joka alkaisi ihan kohta. Kun kaikki olivat valmiita, lähdimme liikkeelle. Lumi narskui mukavasti hevosten ja ihmisten jalkojen alla ja kaunis valkea luonto lumosi kaikki. Puheensorina yltyi ja kohta aloimme lauleskella kaikkia tuntemiamme joululauluja. Hevoset olivat hengessä mukana ja hörähtelivät ja osa jopa hirnui välillä. Noin viisitoista minuuttia käveltyämme käännyimme ison männyn luona takaisin, koska kaikilla alkoi tulla jo vähän kylmä.
- Sopiiko kaikille, että ravattaisiin pari metriä? Aino huusi jonon kärjestä.
- Sopii! Huutoja kaikui sieltä täältä. Niinpä koko letka lähti raviin ja Ali innostui siitä niin paljon, että en melkein pysynyt sen perässä. Jo vähän ajan päästä siirryimme takaisin käyntiin ja köpöttelimme rauhallista kävely vauhtia tallille päin. Tovin kuluttua saavuimme tallipihalle ja minä talutin Alin talliin.

Harjasin Alin vielä nopeasti läpi ennen kuin menin viemään energisen ruunan tarhaan päästelemään enimmät höyryt pois.
- No niin, vielä kerran joulua sinulle rakas, sanoin Alille ja hyvästelin sen runsain taputuksin. Heti kun päästin ruunan vapaaksi se lähti hurjaa pukkilaukkaa pitkin tarhaa. Naurahdin sille ja lähdin päätäni pudistellen takaisin lämpimään talliin. Hain lantalasta kottikärryt ja talikon ja aloin puhdistaa Alin karsinaa joka oli suht siisti. Keräsin lantakasat pois ja pöyhin turvetta paremmin, sillä sitä oli eniten karsinan takaosassa. Sitten menin kippaamaan lastin lantalaan ja laitoin talikon ja kottarit paikoilleen. Sanoin vielä moikat kaikille vastaantulijoille ja hain tavarani hoitajien huoneesta ja lähdin iloisena kotimatkalle.

Eläkeläisten kanssa aikaa on vaikka kuinka paljon ja ihan mihin vain mielikuvitusta löytyy. Tuntieläkeläisen kanssa saa edelleen treenata ja ratsastaa ihan normaalisti: tosin nyt vaikka joka tarinassa halutessaan. Eli ratsaille vain, jos satulaan mielii :)

Oli mahtavaa kuunnella sitä äänimaailmaa, joka meistä lähti. Kävelyääniä, lumen narskuntaa, talvista huminaa metsissä. Ja sitten hevosten hirnunnat, hörinät ja hoitajien nauru. Ollaan me aikamoinen poppoo! Mukavaa, että lähditte Alin kanssa mukaan, oli hienoa olla isolla porukalla liikkeellä.

Oikein hyvää joulua!

12.12.2011 - Pikkujoulut
Juulia ja Ali palkitaan hoitomerkinnällä osallistumisesta hoitajien pikkujouluihin. Alilta intoa ei kyllä puuttunut: tallista lähtien ruuna jaksoi olla kuin tuulessa leijaileva lumihiutale. Juulia teki esimerkillistä työtä niin maasta kuin selästä käsin, pitäen joulumielisen hevosen kurissa.

Koulukentillä olisi hienoa nähdä Alista yhtä ponnekkaita ja innokkaita ravi-askelia, sekä siirtymisiä. Harmi, että pidätteet eivät olleet ruunan mieleen yhtään niin paljon kuin metsäpoluilla ravaaminen joukon jatkona.

12.11.2011 - Ratsastelua
Pyöräilin tallille rauhallista vauhtia. Oli oikein kaunis lauantaiaamu, vaikka kylmä viima puhalsikin inhottavasti. Jätin pyöräni nojailemaan tallin seinää vasten ja menin talliin. Vein laukkuni hoitajien huoneeseen jossa oli kohtalaisen paljon porukkaa. Ensiksi tervehdin kaikkia ja jäin juttelemaan hetkeksi kaikenlaista. Sitten lähdin Alin karsinan luo. Ruuna tuli ovelle korvat hörössä ja katseli minua pirteänä. Menin karsinaan ja aloin rapsutella ruunaa.
- Heippa, onkos ollut ikävä? juttelin ruunalle ja se haisteli taskuni läpi ja touhotti kaikenlaista.
- Mulla ainakin on ollut tooosi kova ikävä, sanoin sille hymyillen ja taputtelin sitä kaulalle. Sitten menin hakemaan harjoja.

Laitoin Alille riimun päähän ja rupesin harjaamaan sitä. Ali seisoi kiltisti paikoillaan ja seurasi touhujani kiinnosuneen näköisenä. Harjailin ruunaa huolellisesti jutellen sille samalla niitä näitä. Lopuksi otin vielä sen kaviot ja harjasin pään. Vein harjat pois ja menin laittamaan ratsastusvarusteita päälleni. Olin päättänyt, että tänään ratsastaisin Alilla ensimmäistä kertaa. Vaihdoin nopeasti ratsastusvaatteet ja suuntasin satulahuoneeseen. Otin satulahuoneesta Alin suitset, satulan ja pintelit.
Laitoin Alille ensiksi pintelit, jossa kesti jonkun aikaa, koska Ali yritti koko ajan haistella olisiko minulla sille jotain ja muutenkin touhotti tapojensa mukaisesti. Sitten sujautin ruunalle suitset päähän ja kiinnitin kaikki remmit. Lopuksi asettelin Alille vielä satulan selkään ja kiinnitin satulavyön. Se meni kiinni yllättävän hyvin, vaikka Ali joskus pullistelee aika paljonkin. Sitten lähdin taluttamaan hoitohevostani kohti maneesia.

Maneesissa ei ollut ketään, joka oli periaatteessa ihan hyvä juttu, koska saisin tutustua Aliin selästä käsin ihan rauhassa. Ali tuijotteli maneesia, mutta seurasi minua kuitenkin kiltisti kun talutin sen maneesin keskelle. Laskin jalustimet alas ja kiristin vielä satulavyön. Sitten kapusin ruunan selkään ja pienellä pohkeen puristuksella Ali lähti reippaaseen käyntiin. Annoin sille pitkät ohjat ja rentouduin.
Hetken päästä kokosin ohjat ja aloin tehdä voltteja milloin mihinkin kohtaan. Näin ensimäisellä Alin ja minun yhteisellä ratsastuskerrallani en ajatellut tehdä mitään ihmeellistä, joten keskityin pitämään ruunan vauhdin tasaisena ja tehdä jotain helppoja ratsastus kuvioita. Sitten pyysin Alia siirtymään raviin ja se innostuneena poikana nosti melkein laukan. Hidastin ruunaa vähäsen ja kun olin löytänyt sopivan vauhdin ratsastin loivan kiemurauran molemmille pitkille sivuille. Kun Ali oli saanut hetkisen ravailla se rauhoittui ja alkoi kuunnella minua vähän paremmin. Tein ravissakin pari volttia ja siirsin ruunan käyntiin ja siitä pysähdykseen. Taputin Alia kaulalle ja olin ihan innoissani siitä, miten hyvin se oli alkanut minua kuunnella. Vähän ajan päästä siirryin taas raviin ja ohjasin Alin pääty-ympyrälle. Siinä vähän aikaa ruunaa taivuteltuani istuin harjoitusraviin ja nostin varovaisesti laukan. Ali lähti aika lujaa laukkaa, mutta pysyi nätisti ympyrällä. Annoin ruunan laukata ja mukauduin sen laukkaan.

Laukkasin vielä kierroksen ja siirsin innostuneen Alin raviin, jossa vähensin sen vauhtia parilla voltilla ja lopuksi käyntiin. Annoin pojulle pitkät ohjat ja taputtelin sitä paljon. Olin innoissani, että ensimmäinen ratsastuskertani Alilla oli mennyt näin hyvin. Ruuna oli välillä kaahottanut aika kovaakin ja kyttäillyt vähän maneesin nurkkia, mutta mitäs pienistä. Käänsin ruunan maneesin keskelle ja tulin alas sen selästä. Nostin jalustimet ylös ja löysäsin vähän satulavyötä. Sitten lähdin taluttamaan Alia talliin. Matkalla talliin vastaani tuli Iida joka oli menossa juoksuttamaan Rassea maneesiin. Moikkasimme toisiamme hymyillen ja jatkoimme matkaa kumpikin omiin suuntiimme.

Riisuin Alilta varusteet ja vein ne paikoilleen satulahuoneeseen. Harjasin ruunan vielä pikaisesti ja otin sen kaviot. Sitten talutin Alin tarhaan ja se lähti innokkaasti ravaamaan Kraftin luo. Sitten menin hakemaan kottikärryt ja talikon ja kärräsin ne hoitohevoseni karsinan luo. Siivosin ruunan karsinan huolellisesti ja tyhjensin kottarit lantalaan. Vein myös vähän lisää turvetta Alin karsinaan ja lopuksi vein kottarit takaisin lantalan luo. Sitten menin hakemaan tavarani hoitsuhuoneesta ja lähdin pyörälläni kotiin.

Oli mukavaa nähdä sinua jälleen talllilla :) Kesän leppoisat tuulet ovat poissa ja tilalla on hyytävä talvea enteilevä viima. Mutta onneksi tallissa on lämmin; viimeistään puuhaillessa tai sitten omaa hoitohevosta haliessa.

Loppuvuoden hoitotaival lähti vauhdikkaasti alkuun ratsailta käsin. Nyt kun ratsastustunteja pidetään huimasti vähemmän, on maneesissa tilaa vaikka kuinka paljon. Kannattaa siis hyödyntää tätä tilaisuutta - keväällä meillä pyörivät taas tunnit iltaisin ja ratsastusmahdollisuudet vähenevät hieman. Toki maastoon mahtuu aina ja kunhan kevät joskus saapuu, on meillä kenttäkin vapaana.

Sinulla oli hyvät tavoitteet ratsastustuokiolle. On hyvä lähteä perusteista, vähän tunnustella, miten hevonen reagoi apuihin ja missä se tarvitsee enemmän ratsastajan apua. Voit seuraavalla kerralla yrittää hillitä Alin vauhdikasta menoa. Tee vaikkapa siirtymisiä, ensin käynnistä raviin ja takaisin käyntiin ja sitten laukannostoja. Muutama askel laukkaa ja takaisin raviin. Näillä saa usein innokkaan hevosen kuuntelemaan ratsastajan apuja vielä paremmin :)

25.7.2011 - Kesäpuuhastelua
Kävelin tallille ja ihastelin todella ihanaa säätä. Hyviä ilmoja oli ollut jo monta päivää ja mökillä ollessani olin saanut oikein kivan rusketuksen. Saavuin tallin pihaan ja mietiskelin samalla kuinka mukavaa olikaan palata tallille taas pitkän lomailutauon jälkeen. Menin talliin ja huomasin sen tyhjäksi. Tuntui oudolta kun kesällä kaikki puuhastelivat omiaan, eikä yhteisiä aikatauluja niinkään ollut. Otin mukaani riimunnarun ja menin hakemaan Alia laitumelta.

Sidottuani ruunan tallin edessä sijaitsevaan harjauspuomiin menin pikaisesti hakemaan harjat.
- Hei poika, ihanaa touhuta pitkästä aikaa yhdessä, vai mitä? sanoin ruunalle ja hymyilin kun se haisteli minua ihan ihmeissään. Kun Ali oli tutkinut kaiken tarpeeksi perusteellisesti aloitin harjaamisen. Ali ei ollut muuttunut kesäloman aikana kauheasti, mitä nyt pientä pyöreyttä oli havaittavissa. Harjasin Alia pitkään ja huolellisesti. Juuri näitä rauhallisia harjaushetkiä olin kaivannut todella paljon. Puhdistin myös Alin kaviot ja rapsuttelin ruunaa todella paljon! Ali lepuutti vasenta takastaan ja alahuuli lerppui söpösti alhaalla. Perusteellisen harjauksen jälkeen otin harjat toiseen käteeni ja talutin Alin karsinaansa. Menin viemään harjat pois ja sitten menin hoitajien huoneeseen syömään eväsleipäni. Siinä syödessäni mietin mitä tekisin seuraavaksi. Voisin mahdollisesti puhdistaa hoitohevoseni joitakin varusteita. Tänään en vielä koittaisi ratsastaa hoitohevosellani ensimmäistä kertaa, koska olin unohtanut ratsastuskamppeeni kotiin. Saattaa olla, että minua vähän jännittää kavuta Alin selkään, enhän ollut ratsastanut vähään aikaan. Seuraavalla kerralla kun tulisin tallille voisin kuitenkin koittaa. Mutta tänään voisin juoksuttaa Alia kentällä tai maneesissa, tai voisin mennä pienelle kävelylenkille tallin hienoille maastopoluille. Uppouduin unelmiini, mutta havahduin kun leipäni loppui ja meinasin melkein puraista sormeeni. Päätin aloittaa puuhasteluni, joten suunnistin satulahuoneeseen satulasaippuan, kamasienen, pyyhkeen ja vesisangollisen kanssa.

Matkalla satulahuoneeseen näin Emilian harjaamassa Ollia ja moikkasin tätä pikaisesti hymyillen. Satulahuoneessa asetuin penkille istumaan Alin suitset käsissäni. Ensiksi irrotin kaikki remmit toisistaan ja laitoin ne viereeni penkille. Laitoin kuolaimet hetkeksi veteen lillumaan ja sitten hinkkasin niistä kaikki liat pois. Sitten otin niskahihnan ja pyyhkäisin sen vedellä, sitten otin sieneen satulasappuaa jolla pesin sen. Ja sen jälkeen pyyhin remmin vielä huolellisesti vedellä. Alin suitset olivat todella likaiset, kävin vaihtamassa vedenkin puhdistusoperaation välissä. Pitäisi ehkä pestä niitä vähän useammin. En halunnut edes ajatella mitkä likamäärät ruunan satulasta irtoaisi. Pesin kaikki remmit ja kuivasin ne huolella. Remmeistä tuli mukavan pehmeitä ja joustavia. Aloitin suitsien kokoamisen ja välillä katsoin muista suitsista vähän mallia, sillä en ollut koonnut suitsia kovinkaan monta kertaa. Loppujen lopuksi sain suitset oikeinpäin koottua ja sitten vielä ristitin ne ja laitoin puhtaat suitset Alin paikalle. Vein kaikki tavarat pois ja suuntasin iloisena Alin luo.
- Hei taas söpöläinen, mitäköhän haluaisit tehdä tänään? puhuin ruunalle. Ali vain tökki minua turvallaan, joten rapsutin sitä hymyillen korvan takaa.
- Juoksutus varmaan kelpaa, vai mitä? kysyin Alilta joka hörisi. Hymyillen menin hakemaan juoksutukseen tarvittavia kamppeita.

Minulla oli kädessäni hanskat ja juoksutusraippa ja Alilla taas oli suitset, kapsoni johon oli kiinnitetty liina. Ja tietenkin olin laittanut ruunalle myös pintelit joka jalkaan. Suuntasin Alin kanssa kohti maneesia ja ajattelin, että se olisi luultavasti tyhjä, koska tänään tallilla ei ollut pyörinyt hirmuisesti porukkaa. Saavuin maneesiin ja se oli tyhjä. Talutin Alin melkein maneesin keskelle ja aloitin juoksuttamisen. Maiskutin Alin käyntiin ja suurensin ympyrän sopivan kokoiseksi. Ali oli aika reippaalla päällä, mutta se kuunteli silti hyvin. Siirsin Alin raviin ja pyörin itse mukana. Ruunan ravaamista oli mukavaa katsella, se oli niin lennokasta tai jotain siinä oli. Vähän ajan päästä pienensin ympyrää ja pysäytin pojan. Menin sen luokse ja vaihdoin liinan puolta ja laitoin Alin liikkeellee uuteen suuntaan.
- Ravia! Sanoin Alille reippaasti ja maiskautin pienesti. Ruuna lähti innokkaaseen raviin. Hetken ravattuuaan käskin Alin laukkaan, johon se lähti vähän turhankin innokkaasti. Annoin Alin päästellä vähän höyryjä hetken aikaa, kunnes hidastin sitä vähän hallitumpaan laukkaan. Sekin oli mukavaa katseltavaa. Sitten siirsin Alin raviin, käyntiin ja pysähdykseen ja vaihdoin taas suuntaa. Laukkuutin ruunaa siihenkin suuntaan ja sitten otin vielä hetkisen ravia. Juoksuttaminen oli mennyt yllättävän mukavasti ja voisin siis kokeilla sitä uudelleen myöhemminkin. Lopulta siirsin pojun käyntiin ja annoin sen kävellä ihan rauhallisesti hetkisen.
- Prrr, seeeeis, sanoin rauhallisella äänellä ja Ali pysähtyi pehmeästi. Menin sen luoksen liinaa keräillen.
- Hyvä poika! kehuin Alia hyvästä suorituksesta ja lähdin taluttamaan sitä talliin.

Riisuin Alilta suitset, kapsonin ja liinan ja laitoin ne hetkeksi karsinan oveen riippumaan.
- Kohta saat iltaruokaa, sanoin Alille ja katselin kun Sinna ja Iida alkoivat jakaa iltaheiniä. Otin vielä ruunalta pintelit pois ja laitoin ne karsinan eteen. Taputin Alia kaulalle ja lähdin viemään varusteita pois. Samalla moikkasin Iidaa ja Sinnaa hymyillen. He hymyilivät takaisin. Kun olin saanut kaikki kamat laitettua paikoilleen menin vielä tyytyväisen Alin luo joka oli saanut iltaruokansa.
- Heihei rakas Ali, nähdään taas mahdollisimman pian! sanoin ruunalle ja lähdin kotia kohti.

Kesällä kaikilla on vähän omat kuviot ja puuhat. Hevoset loikoilevat laitumella autuaan tietämättöminä kellonajasta tai ihmisten puuhista tallirakennuksessa. Mutta toisaalta se on ihanaa - syksyllä saa taas ihan antaumuksella noudattaa tuntikalenteria, ruokkia minuutin tarkkuudella ja soitella sinne tänne oikeaan aikaan.

Muistathan, että hoitohevosen juoksuttaminen ja ratsastaminen tulevat kuvioihin vasta hoitokurssi 2:sen suoritettuasi. Ilmoittaudu ihmeessä ykköskurssille, niin päässette Alin kanssa nauttimaan vielä rennoista kävelyretkistä kesäisissä maisemissa.

Ali on tosiaan saanut vähän pyöreyttä masuunsa, mutta on muuten kuin aina ennenkin :) Oma hurmaava itsensä. Loppuvuodesta ruuna jääkin jo tuntieläkkeelle. Niin se aika kuluu! Vastahan Ali meille saapui harmaana nuorikkona.

6.3.2011 - Hoitotarina
Kävelin tallille lumoutuneena tulevan kevään kauneudesta. Aurinko paistoi täysillä ja linnut, jotka eivät olleet lentäneet talven ajaksi etelään, aloittelivat runsaita ja hienoja lauluseremonioitaan. Odotin innolla, että pääsisin jo Alin luokse ja puuhailemaan sen kanssa taas kaikkea hauskaa! Päivä ei ollut kuitenkaan ihan täydellinen, nimittäin pakkasta oli vähän yli 20 astetta. Hyrr, mietin kävellessäni nopeassa tahdissa eteenpäin. Tuntui siltä, että en ikinä pääsisi tallipihalle asti, niin kaukana se näytti olevan. Päätin kuitenkin ajatella vähän iloisempia asioita, kuten aurinkoa ja rakasta hoitohevostani, Alia. Juuri näitten lämpimien ajatusten avulla saavuin tallipihalle aika nopeasti. Loikin tallin puolelle todella nopeasti ja suunnistin heti hoitajien huoneeseen lämmittelemään.

- Huhhuh, että tuolla pihalla on kylmä, Iida valitti Ainolle kun minä saavuin heidän luokseen.
- Hei Juulia, Iida ja Aino tervehtivät minua samaan aikaan ja naurahtivat.
- Hei vaan, vastasin ja hymyilin itsekin.
- Tänään olisi vain ihana loikoilla kotona lämpimällä sohvalla ja juoda kuumaa kahvia, mutta kyllä jonkun ne hevosetkin pitää hoitaa, Iida sanoi.
- Hehheh, niin juuri! Mutta minäpä taidan tästä mennä järjestelemään huomisen tuntilistoja, Aino vastasi ja vinkkasi minulle silmää juuri ennen kuin astui toimiston ovesta sisään.
- Missäs Sinna muuten on, kysyin Iidalta ja pälyilin joka suuntaan, mutta Sinnaa ei vain näkynyt.
- Sinna on aika pahassa flunssassa, emmekä saaneet ketään hänen tilalleen, mutta olen selvinnyt jo karsinoiden puhdistuksesta. Ja nyt minun pitäisi hakea Sampo ja Risto tarhasta, Iida sanoi.
- Mulla ei oo nyt mitään sen kiireellisempää tekemistä, paitsi mä ajattelin kohta harjata Alin, mutta kai mä nyt tässä välissä ehtisin hakea vaikka Riston sieltä tarhasta, vastasin Iidalle.
- Se olisi hienoa, niin saataisiin ne kaksi pikkuponia sisälle samaan aikaan, Iida sanoi ja hymyili. Menin hakemaan Riston oman riimun-narun ja lähdin Iidan perässä kolmostarhaa kohti. Aurinko paistoi vieläkin mukavasti, mutta pihalla oli silti hirmuisen kylmä. Sieppasimme ponit nopeasti mukaamme ja talutimme ne omiin karsinoihinsa.
- Heihei Risto, sanoin ponille ja taputin sitä kaulalle. Sitten lähdin hakemaan Alin harjoja.

Ali oli taas todella hellyyttävällä päällä ja tänään se ei pyörinyt eikä häslännyt melkein yhtään mitään kun harjasin sitä. Harjasin Alin huolellisesti ja puhdistin sen kaviot. Sen jälkeen setvin vähäsen sen hienoa harjaa ja häntää ja harjasin ruunan pään. Olin todella hyvällä tuulella ja Ali vain lisäsi onnen tunnettani, koska se nyt vain sattui olemaan niin ihana. Kun olin harjannut Alin loppuun menin putsaamaan sen harjoja. Siinä harjoja putsaillessani mietin, että voisin mennä taluttelemaan Alia maneesiin, koska pihalla oli niin kylmä. Ajattelin myös, että voisin lähitulevaisuudessa puhdistaa hoitohevoseni varusteita vähän huolellisemmin ja voisin myös kysyä jossain vaiheessa apua Iidalta tai Sinnalta karsinan puhdistuksen suhteen, sillä en ollut siinä järin hyvä. Hymyillen vein Alin puhdistetut harjat paikoilleen ja menin takaisin ruunan karsinalle. Se oli työntänyt päänsä karsinan oven ylitse ja seuraili innokkaasti käytävän hiljaisia tapahtumia. Taputin sitä kaulalle ja otin ruunan oman riimun-narun käsiini ja sitten astuin sen karsinaan. Laitoin Alille riimun ja kiinnitin siihen riimun-narun. Sitten lähdin taluttamaan ruunaa maneesia kohti.

Avasin maneesin oven varovaisesti ja kurkkasin sisään, hyvä maneesi oli tyhjä. Saisin olla Alin kanssa kahdestaan. Suljin maneesin oven ja lähdin taluttamaan hoitohevostani vasempaan kierrokseen uraa pitkin. Kävelin Alin kanssa aika kauan ja aloin unelmoida Alilla ratsastamista. Olihan se aika reipas ja vaativakin, mutta sittenhän minun kannattaisi mennä ratsastustunneille niin osaisin sitten hallita hoitohevostani paremmin, kun saisin sitten joskus tulevaisuudessa ratsastaa sillä. Mieleeni nousi myös kuva minusta juoksuttamasta Alia, sekin olisi hauska kokea sitten ajallaan. Hymyilin itsekseni ja taputin ruunaa kaulalle. Sitten kannustin ruunan raviin ja juoksin sen rinnalla hetken, kunnes siirsin Alin käyntiin ja kävelin itsekin aika reippaasti, mutta hengästyneenä.

Kun olin talutellut Alia reilut puolituntia avasin maneesin oven ja lähdin taluttamaan Alia tallia kohti. Iida puuhaili kaikenmaailman tallihommia kun saavuin Alin kanssa talliin. Hän hymyili minulle ja minä hymyilin takaisin. Kun katsahdin kelloon, yllätyin, koska aika oli kulunut todella nopeasti ja älysin, että minunhan pitäisi viedä Ali nyt tarhaan. Palasin takaisin ruunan karsinalle ja laitoin sille taas riimun päähän ja kiinnitin siihen riimun-narun. Sitten lähdin taluttamaan Alia kohti ykköstarhaa. Krafti oli jo ykköstarhassa ja kun saavuin Alin kanssa tarhan portille Krafti ja Ali hörisivät toisilleen innostuneina. Hymyillen päästin Alin iloitsemaan tarhaansa Kraftin kanssa.

Sitten palasin talliin sanomaan Iidalle ja Ainolle heipat. Pyysin myös Ainoa toivottamaan Sinnalle pikaista paranemista puolestani. Sitten lähdin kävelemään kotiin ja en edes melkeimpä huomannut pakkasta, koska olin taas niin iloinen käytyäni tallilla.

Muuten on ollut todella keväistä, mutta lämpötilat eivät tunnu muuttuvan mihinkään! Ehkä se kevät ensi viikolla viimein alkaa hiipimään luoksemme. Kiitos avusta tallitöissä, sitä todella kaivattiin taas :) Sampo ja Risto ovat pieniä poneja ja yleensä helppo tuoda sisälle samaan aikaan, mutta liukkaalla kelillä on parempi taluttaa yhtä ponia kerrallaan. Ja jos toisen tuo sisälle ja jättää toisen ulos, on aivan selvää, että takaisin ulos tullessa toista ponia ei enää löydy tarhasta.

Iida ja Sinna auttavat mielellään varusteiden putsaamisessa. Toisilta hoitajilta voi myös kysäistä apua - kaveriporukalla varusteet puhdistuvat nopeammin ja ikään kuin huomaamatta juttelun lomassa :) Ali sai jälleen kattavan puhdistuksen ja paljon rapsutuksia. Ihana kuulla, että ruuna käyttäytyi rauhallisesti ja asiallisesti. Teillä synkkaa Alin kanssa hyvin!

Maneesi on kyllä taivaanlahja tällaisina kylminä päivinä! Ei kestä enää pitkään kun pääsette kokeilemaan yhteistyötänne myös ratsastaen. Tunneille olet toki tervetullut, tule ihmeessä oppimaan uusia asioita ja tutustumaan myös muihin tallin hevosiin :)

20.2.2011 - Metsäretki
Hyppäsin äitini auton kyydistä Golden Horsen jo tutuksi tulleelle tallipihalle. Tällä kertaa äiti oli suostunut tuomaan minut tallille, vaikka hän motkottikin koko ajan siitä, että sunnuntaina pitäisi levätä eikä pyöriä tallilla koko päivää. Minä olin kuitenkin ihan eri mieltä asiasta, joten sanoin äidille nopeasti moikat ja lähdin talliin katsomaan oliko Ali jo tuotu sisälle. Ulkona oli aikamoisen kylmä, mutta aurinko paistoi sitäkin upeammin. Hymyilin kävellesäni ripakasti kohti Alin karsinaa. Aurinko ja lintujen hento sirkutus olivat selviä merkkejä tulevasta keväästä. Kurkkasin ruunan karsinaan ja huomasin sen tyhjäksi. Sinna tai sitten Iida oli kuitenkin putsannut Alin karsinan todella hyvin. Kotona olin päättänyt, että tänään kun Alilla on vapaapäivä niin voisin mennä sen kanssa vähän lenkkeilemään. Ainakaan minulle ei tulisi kauheaa kiirettä tehdä mitään, koska oli sunnuntai. Kävelin toimiston ovelle, koputin siihen ja astuin sisään. Toimistossa istui Iida ja luki jotakin hevos-lehteä.
- Ai hei Juulia, Iida sanoi kun huomasi minut.
- Moi vaan Iida! Voitaisiinko mennä nyt hakemaan Ali ja Krafti sisälle?, vastasin ja hymyilin.
- Mennään vaan, Iida sanoi ja niin me lähdimme ykkostarhaa kohti.

Ali oli aika tomeralla päällä tänään. Se oli melkein kaatanut minut kumoon kun se oli niin innokas haistelemaan kaikkea, minut mukaan lukien. En melkein edes saanut riisuttua Alin loimea, koska ruuna oli niin innoissaan. Asettelin Alin loimen sen karsinan oveen, niin ettei se siitä tippuisi. En viitsinyt viedä loimea heti satulahuoneeseen, koska luultavasti laittaisin sen Alille takaisin kun lähtisin sen kanssa pienelle maastoreissulle. Hain Alin harjat ja palasin takaisin sen karsinalle.
- Hei kulta, sanoin Alille astuessani sen karsinaan. Tällä kertaa ruuna haisteli minut ja harjat vähän hellävaraisemmin ja sitten se jäi odottelemaan raputuksia.
- Voi sinua hupsua, juttelin Alille ja rapsuttelin sitä hetkisen. Sitten pujotin riimun sen päähän ja laitoin harjaämpärin ruunan ruokakuppiin. Ali oli taas aika puhtoinen, mutta tällä kertaa harjauksen teki haastavaksi se, että sillä oli paljon energiaa. Toivottavasti se pysyisi ruodussa kun lähtisimme sen kanssa maastoon kävelemään.
- Ali kulta rauhoitupas nyt. Et varmaankaan halua, että sidon sinut harjaamisen ajaksi kiinni, ethän?, juttelin ruunalle samalla kun harjailin ja rapsuttelin sitä. Hetken Alia harjailtuani se asettui paikoilleen ja tyytyi katselemaan ja kuulostelemaan.

Olin saanut harjattua Alin hyvin ja puhdistin vielä sen harjat kunnolla ennen kuin lähtisin ruunan kanssa tutkimaan Golden Horsen lähimaastoja. Ruuna oli ollut taas todella ihana ja söpö harjattava.
Palasin Alin karsinalle ja laitoin sille taas riimun päähän. Sitten otin loimen jonka olin asetellut Alin karsinan oveen ja laitoin sen Alin selkään. Kiinnitin kaikki loimen remmit ja korjasin vielä vähän loimen asentoa, että Alilla olisi hyvä olla. Sitten kloksautin riimun-narun Alin riimuun ja avasin karsinan oven kokonaan auki.
- Noniin Ali, nyt mentiin, sanoin ruunalle ja maiskutin sen liikkeelle. Kun olin selvinnyt Alin kanssa tallin pihalle jäin miettimään, että mille maastoreitille lähtisin. Rapsuttelin Alia samalla kun mietin reittiä, mutta lopulta älysin, että eihän sillä reitillä nyt niin väliä ollut. Seikkailisin ne kaikki polut kuitenkin Alin kanssa läpi, kunhan vain ehtisin.
- Lähdetääs vaikka tuonne metsään, sanoin ruunalle, joka nautti leppoisasti rapsutuksistani. Ali kuitenkin innostui heti, kun lähdimme liikkeelle. Ohjasin sen päätallin ja lantalan vierestä aika tavalliselle polulle, joka johtaa metsään. Oli ihana talutella Alia kauniissa ja talvisessa metsässä. Metsässä oli todella rauhallista, ja tuntui kuin olisimme olleet Alin kanssa ihan kahdestaan koko maailmassa. Ruuna käveli reippasti eteenpäin ja katseli ympärilleen korvat hörössä. Tämähän oli todella hyvää liikuntaa minullekkin! Välillä jouduin ihan hidastamaankin ruunan tahtia, sillä välillä se harppoi todella lujaa. Hymyilin koko hienon metsäreissumme ajan ja samalla juttelin Alille ja vähän väliä myös rapsuttelin sitä.

Olimme tehneet Alin kanssa aika pitkänkin lenkin ja minä ainakin olin muuttunut melkein jääpuikoksi. Mutta ei se ollut haitannut minua yhtään, Ali oli ollut niin ihana ja söpöläinen. Riisuin Alilta loimen ja vein sen satulahuoneeseen. Sanoin vielä Alille heipat ja toivotin sille hyvää hiihtolomaa. Minua vähän suretti ajatus siitä, että lähtisimme mökille koko hiihtolomaksi, koska silloin en näkisi Alia melkeimpä viikkoon! Omissa ajatuksissani lähdin kävelemään ripeästi kohti kotia. Toivottavasti nämä kauheat pakkaset lauhtuisivat pian!

Sunnuntait ovat ehkä parhaita juuri silloin kun ne viettää tallilla :) Mutta luultavasti ei-hevosihmiset eivät ymmärrä, miksi me jaksamme hyöriä tallille talven kylminä päivinä ja silloinkin kun voisimme nukkua kotona pitkään. Ei tälläisia talvipäiviä voi heittää hukkaankaan! Mukavaa siis, että pääsit tallille toistamiseen tällä viikolla.

Jos mahdollista, niin Alilla oli tänään vielä enemmän energiaa ja intoa kuin eilen! Oli siis hyvä idea lähteä ulos metsäretkelle :) Ilmottaudu ihmeessä kakkoskurssille, niin pääsette pian maastoilemana myös selästä käsin. Kävelylenkki näytti nimittäin sujuvan hyvin Alin intoilusta huolimatta. Tuntuu siltä, että sinulla on ruunaan luottava ja rauhoittava vaikutus - mitä sitä turhaan hyppimään sinne tänne, jos hoitajakaan ei hypi :)

Hoidat Alia ihanalla ja rennolla otteella. Tarinoitasi on mukava lukea, sillä niissä on tallipäivien huoletonta tuntua. On ollut ilo seurata yhteistä taivaltanne ensimmäisen kuukauden aikana, toivottavasti yhteistyönne jatkuu vielä pitkään!

17.2.2011 - Hulabaloota + torstaihumppaa
Kävelin Golden Horsea kohti innoissani tulevasta tallipäivästä. Olin melkein kuollut tylsyyteen koulussa, mutta päätin olla ajattelematta koulua sen enempää. Kello oli jo se verran paljon, että Ali olisi tarhassa, mutta kohta saisin varmaankin hakea sen sieltä harjattavaksi. Kävellessäni tuijotin tietä ja tarkastelin siinä haaleasti näkyviä hevosenkengän painaumia. Yhtäkkiä kuulin hirnuntaa ja ihmisten kovaäänisiä ääniä. Kohotin katseeni ja huomasin Alin juoksentelemassa keskellä tallipihaa, Iidan ja Sinnan yrittäessä saada sitä kiinni. Minulle oli kerrottu, että Ali oli kova karkaamaan tarhasta. Kiirehdin auttamaan Sinnaa ja Iidaa ja lopulta saimme ruunan yhteisvoimin kiinni. ”Karkasiko Ali taas tarhasta?”, minä kysyin. ”Joo, se jotenkin pääsi taas livahtamaan pois tarhasta ja sitten se tuli riehumaan keskelle tallipihaa! Onneksi minä ja Sinna huomasimme Alin aika nopeasti”, Iida vastasi pikkuisen huvittuneena. Hymyilin hetken aikaa ja sitten Iida ja Sinna lähtivät jatkamaan omia hommiansa ja minä vein hoidokkini sisälle. ”Olet sinä sitten aika hölmö! Olisit vaan odottanut siellä tarhassa kiltisti, koska olin juuri tulossa hakemaan sua sisälle”, pölpötin Alille ja menin viemään tavarani hoitajien huoneeseen.

Haettuani Alin harjat katsoin tuntilistat nopeasti läpi. Tarkemman tutkinnan jälkeen huomasin, että ruuna menee Helppo C tunnille, joka alkaisi tunnin päästä. No ainakin ehdin harjata Alin huolellisesti ennen sen tuntia. Tallustelin rauhallisesti ruunan karsinalle ja menin karsinaan. Heti kun olin päässyt karsinan sisäpuolelle ruuna tunki turpansa harjaämpäriin ja sen jälkeen se haisteli minut ja eityisen hyvin taskuni läpi. Naurahdin sille ja taputin Alia kaulalle. Sitten pujotin riimun Alin päähän ja otin harjaämpäristä kumisuan. ”Jos nyt pysyisit paikoillasi, etkä heiluisi siinä koko ajan niin minun olisi helpompi harjata”, puhelin Alille sen korvien kääntyillessä ääneni ja tallin muitten äänien mukaan. Harjasin Alin erityisen hyvin, koska se oli todella iloisella tuulella, ja halusin, että kun se menisi tunnille se oikein loistaisi puhtauttaan. Hommani oli aika helppo, koska Ali oli jo muutenkin todella puhdas. Onneksi olin päässyt hoitokurssi ykkösestä läpi, niin sain lisää vapauksia Alin kanssa ja luottamuksemme kasvaisi, kun tekisimme vähän erilaisia juttuja. Odotin edelleenkin kauhulla tulevia mutakeliä, mutta siihen auttaisi se, että varaisin tarpeeksi aikaa Alin harjaamiseen. Voisi siitä tulla ihan mukavaakin, ainakin saisin harjata ruunaa enemmän ja pitempään. Vilkaistessani kelloa huomasin sen olevan jo aika paljon, joten keräsin kamppeeni, mutta jäin vielä hetkeksi rapsuttelemaan Alia, joka oli melkein jo nukahtanut seisaalleen.

Olin juuri saanut harjojen putsauksen loppuun, kunnes menin taas tallikäytävälle. Tallikäytävällä oli jo aika monta ratsastusasuista tyttöä juttelemassa toistensa kanssa. Menin moikkaamaan Alia ja hetken siinä oleiltuani, useimmat ratsastajat alkoivat laittaa tuntihevosiaan kuntoon. Odotin Alin ratsastajaa hetkisen, mutta häntä ei näkynyt tallissa, joten menin tarkastamaan tuntilistan vielä kerran. Kyllä Ali oli menossa seuraavalle tunnille, mutta ratsastaja ei ollut vielä tullut. Hain ruunan varusteet ja menin sen karsinalle. Lämmittelin siinä hetken Alin kuolaimia ja päätin siis laittaa sen kuntoon, jos vaikka sen ratsastaja tulisi myöhässä. Menin Alin karsinaan sen suitsien kanssa ja laitoin ohjat ruunan kaulalle. Se oli selvästikin todella innoissaan päästessään tunnille. ”Olepas siinä nyt ihan rauhassa niin saan nämä varusteet laitettua sinulle kunnialla.

Kiristin juuri Alin satulavyötä, kun ruunan karsinalle saapui aika kiireisen näköinen tyttö. ”Ai hei, kiitos paljon että olet laittanut Alin kuntoon. Minä myöhästyin bussista, joten en kerennyt tänne tarpeeksi ajoissa. Mutta kiitos vielä kerran avusta”, tyttö kiitteli ja otti Alin ohjat. ”Ole hyvä vaan”, minä vastasin tytölle hymyillen ja siirryin sivummalle kun ratsukot lähtivät kohti maneesia. Katsahdin taas kelloon ja huomasin, että minunhan pitäisi jo melkein olla kotona. Inhosin äitini laittamia aikarajoja, mutta silti hän vain jaksoi mäkättää läksyistä. Hain tavarani ja lähdin kävelemään kotiin. En ollut ehtinyt tänään talutella Alia pihalla, vaikka olin niin ajatellutkin. Mutta ehkä sitten ensikerralla.

Ali halusi tulla hoitajaansa vastaan :) Ruuna on yksi niistä, joilla energiaa on pakkasten aikaan vähän turhankin paljon. Nyt varsinkin kun olemme joutuneet perumaan joitain tunteja kylmän sään vuoksi, niin tuntuu, että Ali juoksee kohta seinistä läpi. Pieni ryntäily tallipihalla jää toivottavasti vain tämän päivän huviksi, mutta luultavasti ruuna tavataan toistekin taas intoilemassa tallipihassa.

Pitkä harjaustuokio on rentouttavaa hevoselle ja kyllä sitä huomaa itsekin, että ajoittain on ihana vain keskittyä harjojen kanssa työskentelyyn. Jos ei ole kiire minnekään, niin miksipä sitä sitten kiirehtimään :) Kurakeleillä putsaamista saakin taas harjoitella koko vuoden edestä, kesällä harjaaminen onkin lähinnä kevyttä pölyjen huiskintaa. Tuntiratsastajille puhdas hevonen on usein taivaanlahja, sillä harvalla on aikaa puunata ratsua pitkään ja hartaasti ennen tuntia. Ja tämän kertainen tuntilainen oli takuulla onnellinen siitä, että olit laittanut Alin valmiiksi :)

Menkää ihmeessä ensi kerralla yhdessä kävelyreissulle. Jos pakkaset hellittävät tästä, niin maastoilu aurinkoisena talvipäivänä on todella hyvää ajanvietettä!

30.1.2011 - Tavallista tohinaa
Sunnuntai, todella ihana päivä. Ei tarvitse huolehtia koulusta, vaan voi mennä tallille heti aamusta. Kuinka ihanaa! Kävelin reipasta vauhtia Golden Horsea kohti, kellon ollessa aamulla vähän yli 12. Katselin tarhassa puuhailevia hevosia hetken aikaa, ja jäin ihastelemaan tallin ihanaa pihapiiriä. Vähitellen kylmä viima alkoi pureutua poskiini ja varpaisiini, joten suunnistin tallin ovesta sen sisäpuolelle.

Tallissa oli aika hiljaista, mutta ei se ollut suurikaan ihme sillä tänään oli useimpien hevosten ja ponien lepopäivä. Pari hoitajaa harjaili hoidokkejaan, kun kävelin tallikäytävän poikki Alin karsinalle. Ruuna kurkisteli juuri tallikäytävälle kun saavuin sen luokse. ”Hei poika”, sanoin Alille lempeästi ja taputin sitä kaulalle. Hymähdin ja jäin vielä hetkeksi rapsuttelemaan Alia, ennenkuin lähdin viemään tavaroitani hoitajien huoneeseen. Hain samalla matkalla ruunan harjat ja suunnistin takaisin Alin luo.

Pujotin mustan riimun ruunan päähän ja otin kumisuan käteeni. Harjasin Alia rauhallisesti ja juttelin sille samalla. Aluksi ruuna käänteli päätään joka suuntaan ja halusi haistaa, kuulla ja nähdä kaiken. ”Olet sinä kyllä aika höpsö, jos pysyisit paikallasi minun olisi helpompi harjata sinua”, sanoin Alille ja naurahdin.

Olin harjannut Alin melkein kokonaan. Onneksi ruuna oli rauhoittunut hetken liikehdittyään, niin pystyin harjaamaan sen kunnolla loppuun. Nojasin Alin vasempaan etuseen ja liu\'utin kättäni ruunan jalkaa pitkin. ”Ali, nostappas nyt se jalka”, sanoin Alille ja tämä nosti jalkansa kiltisti. Puhdistin ruunan kaviot ja otin siltä riimun pois ja harjasin Alin pään. Pakkasin harjat ja muut hoitokamppeet Alin harjapakkiin, mutta jäin vielä rapsuttelemaan ruunaa. ”Sinä olet niin ihana”, sanoin Alille sen nauttiessa rapsutuksistani. Minusta oli edelleenkin niin ihanaa, että olin saanut Alin hoitohevosekseni, koska se oli niin kiltti ja omalla tavallaan sosiaalinen. Odotin innolla sitä, että pääsisin touhuamaan ruunan kanssa kaikkea uutta ja jännittävää. Kunhan vain pääsisin ensimmäisestä hoitokurssista läpi. Mietin myös, että miltäköhän Alin aika vaalea karva näyttäisi mutakelien saapuessa. Hymyilin ajatukselleni ja silittelin Alin sileää turpaa. Katselin myös Alin karsinan kuntoa ja arvelin, että joku tallityöntekijöistä oli putsannut sen jo. Pussasin ruunaa turvalle ja taputin sitä kaulalle. Sitten otin Alin harjapakin ja sanoin sille, että tulisin kohta viemään sen tarhaan.

En ollut nähnyt muita hoitajia pitkään aikaan, joten tallilla oli vieläkin ihanan rauhaisaa. Putsasin Alin harjat hyvin ja ajattelin, että joskus lähitulevaisuudessa voisin myös pestä ne. En tietenkään halunnut, että hoitohevoseni harjat olisivat likaisia ja en saisi Alia harjattua kunnolla. Asettelin putsatut harjat Alin harjapakkiin ja vein sen paikoilleen. Otin Alin riimun ja riimun-narun ja menin takaisin sen karsinalle, koska nyt oli sen aika päästä taas tarhaan. Ali oli taas ihan innoissaan ja minulla oli vaikeuksia saada riimu yli-innokkaan ruunan päähän. Lopulta sain kuitenkin keploteltua riimun ruunan päähän ja laitoin riimun-narun kiinni riimuun. Avasin karsinan oven kokonaan auki ja pyysin Alia odottamaan hetken. Sitten lähdin taluttamaan Alia sen tarhaa kohti. Ruuna oli todella reippaalla päällä ja lisäsi vielä vauhtiaan kun näki Kraftin ravaavan tarhan portille ruunaa vastaan. Minä hymyilin samalla kun hätistelin Kraftia vähän kauemmas, että saisin Alin turvallisesti tarhaan ja itse pääsisin sieltä pois. Kun olin päästänyt Alin tarhaan suljin portin huolella ja jäin hetkeksi katselemaan hevosten aika riehakasta leikkiä. Sitten lähdin tallustamaan hitaasti kotiin. Minulla oli ollut taas todella hauskaa!

Mukava kuulla, että tallilla on hauskaa :) Viikonloppuja arvostaa ihan eri tavalla kun arkipäivät kuluu toisaalla. Tallilla on ihana käydä myös niin, ettei tarvitse koko ajan vilkuilla kelloa.

Alillakin taisi olla viikonloppufiilis, tai ainakin lepopäivän kunniaksi varsin veikeä meno päällä. Pidän tarinoissasi erityisesti siitä, miten tuot Alin luonnetta hyvin esiin. Ruunasta tulee persoonallinen kuva lukijalle. Ykköskurssin tuloksia odotellessa - kohta pääsette tutustumaa maastopolkuihin maasta käsin (juuri sopivasti kun loskakelit tulee, mutta onneksi loska on myös enne keväästä ja kesästä!)

Voi, mutakeleillä Ali on kyllä pahimmillaan hirveä näky. En tiedä mikä siinä on, mutta tallin kovimpia mudassa pyörijöitä ovat aina olleet andalusialaiset. Ehkä Espanjassa ei ole mutaa, kun se niin tuntuu kiehtovan.

16.1.2011 - Tutustumista
”Enää pari metriä”, ajattelin samalla kun katselin Golden Horsen hienoa tallirakennusta. Olin juuri saanut hoitohevosekseni Vaahteramäen Califin eli Alin, joka oli komea harmaankimo andalusialainen. En tuntenut tallilta ketään, joka vähän jännitti, mutta en viitsinyt ruveta murehtimaan sitä sen enempää vaan astuin talliin.

Tallissa oli ihanan hiljaista. Katselin ympärilleni ja hymyilin, oli mukavaa olla tallilla. Lähdin kävelemään tallin käytävää jännittyneenä ja aloin kuvitella mitä kaikkea ihanaa minulle täällä tallilla tapahtuukaan. Silmäilin karsinoiden nimikylttejä ja pysähdyin yhtäkkiä huomatessani kyltin jossa luki ”Vaahteramäen Calif”. Ali tarkkaili minua ja tallin hiljaisuutta suurilla silmillään. ”Hei Ali”, sanoin hiljaa ja rapsutin ruunaa korvan takaa. Hymyilin sille, koska se ihan ilmiselvästi nautti rapsutuksista. Menin hakemaan Alin harjoja, jotta voisin tutustua siihen paremmin.

Kun astuin karsinaan Ali oli heti haistelemassa minua ja harjoja. Annoin ruunan haistella niin pitkään kun se halusi ja sitten laitoin sille riimun ja sidoin sen riimunnarulla löyhästi karsinan kaltereihin. Aloin jutella ruunalle hiljaa ja rauhallisesti, ja se seisoi kiltisti harjattavana välillä jotakin nuuhkien. Pikkuhiljaa Ali alkoi rentoutua ja ummistaa vähäsen silmiään samalla kun minä jatkoin huolellista harjailuani. Kavioita Ali ei ihan heti jaksanut nostaa, mutta kyllä nekin sitten lopulta nousivat ja tulivat puhdistetuiksi. ”On todella ihanaa, että sain hoitohevosen joka nauttii harjauksesta, muttei riehu”, mietin setviessäni ruunan harjaa ja sen jälkeen myös häntää. Lopuksi harjasin myös Alin pään, johon se suostui aika helposti. Juuri kun olin lopettelemassa rauhallista tutustumishetkeä uuden hoitsuni kanssa, karsinan ovelle ilmestyi nainen joka varmaankin oli tallityöntekijä. Hänellä oli lyhyet ja vaaleat hiukset ja leveä hymy kasvoillaan.

”Hei, minä olen Sinna. Oletko sinä Alin hoitaja?” Sinnaksi esittäytynyt tallityöntekijä kysyi. ”Hei vaan, ja joo kyllä mä hoidan Alia”, minä vastasin. ”Kello nimittäin on kohta kaksi, joten Ali ja Kraft pitäisi viedä ykköstarhaan. Haluaisitko sinä viedä Alin niin minä veisin Kraftin?” Sinna sanoi. ”Joo kyll se käy”, minä vastasin ja laitoin ruunalle riimun takaisin päähän ja avasin karsinan oven kokonaan auki. Sinna olikin jo ehtinyt laittaa Kraftille riimun ja kiinnittää siihen riimunnarun ja sitten hän asteli sen kanssa käytävälle. Minä seurasin Sinnaa Alin kanssa joka olikin aika innokas pääsemään pihalle. Sinna avasi ykköstarhan portin ja päästi Kraftin sinne, minä tein samoin Alin kanssa.

Olin jo ehtinyt puhdistaa Alin karsinan ja olin juuri putsaamassa ruunan harjoja, kunnes huomasin, että minulla alkoi olla melkoinen kiire kotiin. Putsasin harjat aika pikaisesti, mutta kuitenkin suhtkoht hyvin loppuun ja laitoin ne omalle paikalleen. Sitten lähdin hyvillä mielin kävelemään kohti kotia.

Ihanaa kun pääsit aloittamaan hoitamisen näin ripeästi :) Äkkiähän sitä tallilla tutustuu uusiin ihmisiin ja hevosiin. Aliin ehditkin tutustua tänään jo hyvin. Ruuna on ihanan seurallinen ja innokas lähtemään vaikka minkälaiseen reissuun. Ikääkin alkaa olla sen verran, että pääset mahdollisesti jo kevätkauden jälkeen pitämään seuraa Alin eläkepäiville :) Kerron siitä sitten enemmän lähempänä, kevätkauden ruuna on vielä tavalliseen tapaan tunneilla.

Ensi kerralla voit halutessasi harjata Alin niin, että se on vapaana karsinassa. Riimun voit pitää päässä alkuun, jos tuntuu, ettei ruuna pysy paikallaan innostuessaan uudesta seurasta. Muuten sen pitäisi olla todella mukava ja leppoisa kaveri harjata. Ongelmia ei näyttänyt tulevan tänään vastaan. Sinnalta voi aina kysyä, jos tulee jotain kysyttävää tai jokin asia mietityttää. Hän kertoo mielellään - joskin saattaa jäädä helposti höpöttämään pitkäksikin toviksi.

Ensimmäistä hoitotarinaasi oli ilo lukea (: Se oli sujuvaa tekstiä ja kiinnostava kuvaus uudelle tallille tulosta. Odotan innolla seuraavaa hoitokertaasi!

2.5.2010 - Vuokrausviikonloppu: sunnuntai
19-20.30 Tutustutaan muuriesteeseen, estekorkeus 50-60cm
Kolmas ja samalla viimeinen vuokrauspäivä valkeni kirkkaana ja aurinkoisena, kelit olivat todella suosineet meitä. Aamupäivän käytin varusteiden ja harjojen puhdistamiseen muiden vuokraajien kanssa. Olimme tutustuneet kolmen päivän aikana jonkin verran, ja juttu lensi jo huolettomasti istuessamme satulahuoneessa. Iltapäivällä vein Alin tarhailemaan aikataulun mukaisesti ja puhdistin sillä aikaa karsinan. Viideltä hain hoitohevoseni takaisin sisälle ja sitten ehdinkin lepäilemään tunnin verran, ennen kuin aloin laittaa Alia valmiiksi estetuntia varten.

Seitsemältä olin Alin selässä kentällä valmiina lähtemään liikkeelle. Reilun viiden minuutin alkukäyntien jälkeen saimme ryhtyä verryttelemään ravissa. Ali oli pirteä, sillä se oli tajunnut, mitä kentällä olevat esteet tarkoittivat. Välillä sitä sai muistutella puolipidätteillä takaosan mukaanotosta ja sopivasta vauhdista, sillä toisinaan se olisi lähtenyt tyystin alta pitkänä pötkönä. Työskentelin ahkerasti saadakseni hevosen avuille, tein volttia voltin perään ja vaadin sitä reagoimaan sisäpohkeeseen, otin temmonvaihteluita ravin sisällä ja muutamia siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin saadakseni sen nopeammaksi ja kuuliaisemmaksi.

Ensimmäiset laukannostot olivat haparoivia, sillä vaikka Ali oli reipas ja eteni vauhdikkaasti, en ollut saanut ratsastettua sille tarpeeksi voimaa alle ja nimenomaan takajaloille, vaan se oli aika etupainoinen siirtyessään laukalle. Aino ohjeisti tekemään väistöä ennen nostoa. Kokeilin sitä, ja se auttoikin heti, koska väistättäessä joutui väkisinkin ottamaan kunnollisen ohjastuntuman ja pitämään jalat lähellä. Muutaman ympyrän laukattuaan Ali rentoutui hitusen, mutta oli silti vireä, ja se alkoi tuntua koko ajan paremmalta.

Annoimme hevosille hetkeksi pitkää ohjaa samalla kun kuuntelimme Ainon ohjeita. Luvassa oli sitä muurin hyppäämistä, ensimmäiseksi kahden esteen pätkänä. Muurille oli pitkä lähestyminen, joten aikaa valmistella hevonen hyppyyn oli runsaasti, ja esteet olivat hyvin pieniä, noin puolimetrisiä. Ensimmäisellä kierroksella jännitin itse muuria niin, etten uskaltanut nostaa katsettani ajoissa sen yli, joka aiheutti sen, että työnsin hevosta hyppyyn, joka taas aiheutti kiellon. Ali selvästi epäröi uusintayrityksellä, mutta hyppäsi urheasti, kun minä yritin pitää pohkeet kiinni ja tuoda sen hyvään paikkaan keskelle estettä. Toisella kierroksella me molemmat olimme saaneet varmuutta hyppäämiseen, hyppy muurin yli ei ollut liioitellun suuri vaan melko tasapainoinen, ja saimme hyvän lähestymisen toiselle esteelle.

Kun kaikki olivat tulleet kahdesti, siirryimme hyppäämään rataa. Hieman korotetut ensimmäiset kaksi estettä sujuivat hyvin. Tie ristikkosarjalle oli huono, mutta Ali ponnisti rohkeasti yli ja korjasi välissä reitin niin, että pääsimme onnistuneesti keskihalkaisijalle. Ehdin suoristaa ruunan hyvin, ja vaikka se hiukan katsoikin toista muuria, se lähti ponnistukseen oikealta kohdalta ja teki siistin hypyn.

Hypyt hypättyämme aloitimme loppuverryttelyn. Ali tuntui oikein hyvältä ja rentouduttuaan se ravasi hienosti pitkällä askeleella apujani kuunnellen. Olin oikein ylpeä siitä ja muutenkin tyytyväinen viikonlopun antiin.

1.5.2010 - Vuokrausviikonloppu: lauantai
10-11 Itsenäistä työskentelyä kentällä
Toisena vuokrauspäivänä olin päättänyt käyttää itsenäisen tuntini tasapainoharjoituksiin ja iltapäivän Alin pesuun. Ruuna oli kellertävillä läiskillä loimituskauden päätyttyä ja kunnon vesi- ja shampoopesu tulisi varmasti tarpeeseen!

Aamulla laitoin Alin muuten normaalisti ratsastuskuntoon, mutta jätin satulan pois. Hevonen tuntui hiukan kummastelevan tätä ja minuakin jännitti, mutta en aikonut jänistää, vaan kellon käydessä kymmentä talutin ruunan kentälle ja Ainon punttaamana nousin selkään. Lisäksi kentällä oli Ciku Jasmiinan ratsastamana sekä Kirsi ja Toffa, yksin meidän ei tarvinnut onneksi harjoitella.

Ensimmäiset hitaat käyntiaskeleet tuntuivat äärimmäisen horjuttavilta, sillä en ollut turhan montaa kertaa mennyt satulatta, ja Alikin oli hiukan epävarman oloinen painoni jakauduttua niin omituisesti sen selkään. Pidin harjasta kiinni ja hengitin syvään yrittäen rentoutua ja löytää käynnistä tasaisen rytmin. Samalla kun se alkoi onnistua, ruunan käynti piteni ja tasoittui.

Alkukäyntien jälkeen keräsin ohjat ja aloin ratsastamaan alkuverryttelyjä käynnissä. Tein isoja ja pieniä voltteja, muutamia pysähdyksiä ja joitakin temmonvaihteluita käynnin sisällä. Alkuun meillä oli hakemista, koska apuni eivät olleet yhtä selkeitä kuin satulalla ratsastettaessa, mutta kun sain varmuutta painoapujen käyttämiseen ja pohkeella ratsastamiseen, hevonenkin alkoi kuunnella paremmin. Se liikkui rohkeammin eteen ja reagoi nopeammin. Muodossa ei ollut kehumista, sillä annoin Alin edetä melko pitkällä ohjalla välttääkseni turhan nyppimisen ja ohjasta tuen ottamisen, mutta taitavana kouluhevosena kimo polki ihan riittävän hyvin alleen ja oli edestä mukavan kevyt.

Parinkymmenen minuutin jälkeen, löydettyäni tasapainon ja oikeat nappulat Alin ratsastamiseen, uskalsin ottaa mukaan vähän ravia. Löysäsin ohjaa ja nappasin harjasta kiinni, kun Ali pyöräytti häntäänsä ja lähti etenemään hurjan isolla ravillaan. Aluksi jännityin ja istuin liikettä vastaan yrittäessäni pysyä paikoillani, jolloin hevonen hermostui sekin, alkoi nakella niskojaan ja tikittää eteenpäin kaikkea muuta kuin rennosti. Sain tehdä itseni kanssa paljon töitä, ennen kuin pystyin rentoutumaan yhtään ja muistamaan sen, että pieni pomppiminen selässä oli vähemmän paha kuin istunnalla liikkeen blokkaaminen. Kun se sitten onnistui, Alikin rentoutui välittömästi. Ravailin pieniä pätkiä kerrallaan ja otin välissä käynnissä muutamia taivutuksia, jottei tunti menisi ihan humputteluksi.

Tunnin loppupuolella päätin kokeilla kerran laukkaa. Ensimmäinen yritys päättyi hirvittävän epämukavaan kiitoraviin, mutta paremman valmistelun jälkeen Ali siirtyi vaivatta ripeämpään askellajiin ja laukkasi pehmeästi kentän ympäri minun hihittäessä selässä. Keinutuolimainen laukka oli paljon mukavampaa kuin iso ja korkea ravi, ja siinä rentoutuminen onnistui paljon vähemmällä vaivannäöllä. Lopetellessani ratsastuksen olin todella tyytyväinen siihen, että olin ylittänyt itseni ja uskaltanut kokeilla myös laukkaa Alin kanssa.

Karsinassa riisuin Alilta pintelit ja vaihdoin suitset riimuun, ja sitten lähdin sen kanssa pesupaikalle. Ali katseli rauhassa ympärilleen eikä tuntunut säikkyvän letkutusta. Katselin sen kokonaan ja puristin hevosshampoota kosteaan sieneen, jolla aloin hieromaan Alin karvaa. Ruuna käyttäytyi oikein mallikkaasti ja seisoi rauhassa aloillaan, kun huuhdoin sen hännän ja hinkkasin karkeammalla sienellä kellanruskeiksi muuttuneita jalkoja. Sitten ryhdyin huuhtelemaan hevosta tarkasti, jotta yhtään shampoota ei jäisi sen karvapeitteeseen. Lopputulos pesu-urakan jälkeen oli se, että Ali oli kostea, mutta putipuhdas ja jälleen vaaleanharmaa, ja minä olin myös aivan läpimärkä ja vaahdon peitossa.

Pesun jälkeen lähdin hetkeksi taluttelemaan ruunaa ulos auringonpaisteeseen. Lämpöä oli viitisentoista astetta, joten keli oli ihanan keväinen. Kävelimme tallitietä muutamaan kertaan edestakaisin ja ihailimme luontoa. Kesä oli toden teolla tulossa!

30.4.2010 - Vuokrausviikonloppu: perjantai
19-20 Kevään ensimmäinen kahluuretki - onko vesi jo lämmintä?
Vuokrausviikonlopun ensimmäisen päivän iltana satuloin intoa puhkuen Alia, valmiina lähtemään maastoretkelle. Aino oli sanonut, että satulattakin sai halutessaan ratsastaa, mutta olin päättänyt pelata varman päälle. En missään nimessä halunnut tipahtaa hevosen selästä heti kättelyssä, ja sitä paitsi olin ajatellut kokeilla ilman satulaa menoa lauantaina itsenäisellä tunnilla.

Meitä oli lähdössä matkaan hyvän kokoinen porukka, kuusi ratsukkoa. Osa oli minun tavoin päätynyt laittamaan satulan, muutama uskalias tyttö oli jättänyt sen pois. Nousimme ratsujemme selkään ja muodostimme jonon. Minä ohjasin Alin kolmanneksi Kirsin ja Toffan taakse. Ali tuntui sopivan pirteältä mutta hyvin rennolta, kun letka lähti leppoisassa käynnissä etenemään tallitietä pitkin. Juttelimme niitä näitä ja nautimme keväästä hevosten kävellessä päät alhaalla.

Risteyksen jälkeen siirryimme raviin. Ali painoi kevyesti ohjalle, mutta ei intoillut liikaa. Sekin taisi nauttia keväästä, siltä minusta ainakin tuntui sen hölkätessä rennosti pitkällä askeleella muiden perässä. Hetken ravattuamme Aino antoi merkin siirtyä laukkaan, Tomi etunenässä kaikki hevoset vaihtoivat ravin muitta mutkitta laukaksi, ja sitten annoimme niiden mennä. Ali pärski ja alkoi tuntua vähän turhan painavalta ohjalle. Herättelin sitä puolipidätteillä ja pidin jalat lähellä, niin että hevonen lyhensi hiukan laukkaa, alkoi itse kantaa myös päätään ja eteni paremmin avuilla. Olisin mielelläni laukannut samaa tahtia vaikka koko matkan lammelle saakka, mutta hetken perästä jarruttelimme hevoset käyntiin ja kävelimme loppumatkan Sorsalammelle. Ilta-auringon viistot säteet osuivat veteen saaden sen kimmeltämään, ja maisema oli kokonaisuudessaan hyvin kaunis.

"Vapaasti vaan kahlaamaan, ei mennä uimaan asti, eli syvyysraja menee hevosten masussa", Aino ohjeisti. Sieltä täältä kuului kiljahduksia, kun muutamat hevoset säntäsivät ilman epäröintiä veteen ja kastelivat takana tulevat kuopimalla vesirajaa.

Ali mulkoili vettä epäluuloisen näköisenä ja kieltäytyi ottamasta pohjemerkkejäni todesta. Se otti muutamia varovaisia askelia rannalla, mutta ei suostunut kastamaan kavioitaan, vaikka kuinka kannustin sitä liikkumaan. Minulle alkoi tulla jo kuuma, ja olin lähestulkoon luovuttamassa, kun Ali päätti, ettei vedessä ollutkaan mitään pelättävää. Kuin vanha tekijä se askelsi veteen ja räiskytteli sitä innoissaan. Kastuin itsekin, kun ruuna kuopaisi polvensyvyisessä vedessä kovaa ja lennätti aimo suihkun päälleni. Mutta kevät kuivaa minkä kastelee!

Vesileikkien jälkeen matka jatkui takaisin kohti tallia. Ravasimme rauhassa pitkät pätkät, ilmavirta kuivasi hevosia ja ratsastajia ja vauhti oli mukavan letkeä. Ilman satulaa menijät kikattelivat pomppiessaan liukkailla selillä ja taisimme kaikki nauttia reissusta. Tallille saavuimme käynnissä, ja hevosten hoidon jälkeen ensimmäinen vuokrauspäivä alkoi olla paketissa. Huomenna lisää!

10.3.2010 - Maastotunti höystettynä lumisen kentän käytöllä (pidetty 24.2.)
Meidän hoitajien iloksi Aino oli päättänyt järjestää tulevien lomien kunniaksi viikon ajan joka päivälle yhden ratsastustunnin hoitajille hevosineen. Mietin pitkään, mille tunnille ilmoittautua, sillä valinnanvaraa oli runsaasti, maastoilua, kouluvääntöä, hyppäämistä ja leikkituntikin. Loppujen lopuksi päädyin yhdistettyyn maasto- ja koulutuntiin, joka tekisi varmasti hyvää meille molemmille.

Keskiviikkona saavuinkin tallille hyvissä ajoin, hain Alin sisälle, harjasin sen paraatikuntoon ja hiukan ennen kuutta aloin laittamaan varusteita. Ruuna oli hyvillään saatuaan huomiota koko pitkän harjauksen ajan ja antoi minun suitsia ja satuloida sen pikavauhtia. Viittä vaille kuusi olin jo kentälle, mittailin jalustimia ja kiristin satulavyötä. Minun ja Ainon lisäkseni mukaan oli lähdössä muutama muu ratsukko, mutta porukka ei ollut silti suurensuuri. Se sopi minulle mainiosti.

Kun olimme kaikki valmiita, lähdimme kentältä kohti pimenevää metsää.
"Muistakaa välimatkat, ylämäissä nouskaa hiukan kevyeeseen istuntaan, käydään sellaisen puolen tunnin käyntilenkki ja yksi ravipätkä siihen väliin, sitten palataan kentälle hankeen. Kaikki ok? Hyvä, sitten matkaan", Aino huusi kärjestä.
Ali ei tarvinnut pohjemerkkiä, se lähti korvat hörössä matkaan muiden perästä. Hevosen askel oli vetävä, mutta ei liian vauhdikas, ja olin varma, että reissusta tulisi mukava.

Käveltyämme jonkin matkaa pitkin ohjin Aino käski ottamaan ne tuntumalle.
"Nyt tulee muutama ylämäki", hän tiedotti.
Letka alkoi nousta, kun hevoset kiipesivät loivaa mäkeä ylös. Ali nautti saadessaan tehdä ruumiillista työtä, sen korvat tapittivat edelleen pystyssä, pää heilui rennosti liikkeen mukana ja takajalat työnsivät ruunaa eteenpäin. Se otti väliin muutamia raviaskeleita ja pärski innoissaan.
"Sähän olet nuortunut viisitoista vuotta", nauroin, kun Ali oli päässyt mäen harjalle ja kiskaisi päänsä alas haistellakseen lumen alta pilkistävää puskaa. Se hamusi sitä suurella mielenkiinnolla niin kauan, että minun piti patistella ruuna eteenpäin, ettemme jäisi pahasti joukosta.
"Sä taisitkin olla harmaa nuorena poikana", juttelin hevoselle sen kuroessa välimatkaa umpeen matkaavoittavalla käynnillään. Ali nyökäytti päätään.

Mäet jyrkkenivät kerta kerralta, mikä tarkoitti tehokkaampia nousuja ja laskeutumisia. Niin kovassa kunnossa Ali kuin olikin, se alkoi silti hiukan hiota tarvottuaan lumessa, ja tietenkin sillä oli andalusialaiseksi melko paksu talvikarva. Väsymystä ei silti ollut havaittavissa, vaan tahti kiristyi askel askeleelta. Ruuna alkoi selvästi hiukan kyllästyä pelkkään kävelyyn ja halusi toimintaa. Sen onneksi Aino päätti hetken kuluttua ottaa lyhyen ravipätkän.
"Ihan rauhassa mennään, huutakaa jos tulee jotain!"
Painoin kevyesti pohkeillani vaaleita kylkiä ja sain Alin siirtymään rivakkaan raviin. Se oli innoissaan, mutta kuunteli kyllä pidätteitä. Nautin vauhdikkaasta menosta ja helmikuun tuulesta täysin siemauksin, mutta en ollut pahoillani, kun saavuimme takaisin tallille, olihan tiedossa vielä puoli tuntia kouluratsastusta!

Kentälle kävelimme hetken pitkin ohjin ja aloitimme sitten työskentelyn. Ohjelma oli melko vapaa, mutta tarkoituksena oli saada hevoset työskentelemään mahdollisimman tehokkaasti mutta rentoina seuraavat puoli tuntia, käyttäen apuna ympyröitä ja siirtymisiä. Tein Alin kanssa alkuun muutaman siirtymisen käynnistä raviin ja takaisin, ennen kuin aloin pyörittää sitä isoilla ympyröillä. Ali nosteli jalkojaan korkealle ja nautti selvästi saadessaan liikkua reippaasti, mutta se oli silti hyvin avuilla ja taipui oikein kauniisti kumpaankin suuntaan.

Lopputunnista saimme ottaa muutamat laukannostot. Alilla oli hiukan turhan paljon energiaa, mutta ei nyt lähtenyt ihan täysin hallinasta, ja annoinkin sen laukata aika reippaasti. Loppuverryttelyt tehtiin rauhallisesti ravissa ja käynnissä. Ali venytti eteen ja alas esimerkillisesti ja tuntui kaiken kaikkiaan todella mukavalta, pyöreältä ja joustavalta. Olin todella, todella tyytyväinen hoitohevoseeni!

Hybriditunti - jokaiselle jotakin! (paitsi esteitä, mutta ehkä ensi kerralla otetaan sitten kunnon triathlon) Mukavaa että pääsitte Alin kanssa mukaan hoitajatunneille. Ruuna on varsin ihana maastoilija, rehti ja valmis vaikka mihin. Ja aina yhtä innoissaan löytäessään talvella jotain popsittavaa, eihän matkaeväitä sovi unohtaa ;)

Suomessa asuminen on edesauttanut talvikarvan kasvua. Nuorempana Ali tarvitsi vielä useamman loimen ulkoillessaan, mutta nyt kaveri on jo paljon paremmin varustautunut pakkasiin. Tosin tämä talvi on taas osoittanut, että jopa sisukkaat suomenhevoset voivat tarvita ulkoillessaan jotain lämmintä ylleen. Tyytyväinen saat ollakin, Ali näytti lopputunnista todella rennolta ja liikkui hyvin eteenpäin. Laukka oli vauhdikasta, mutta kuitenkin hallinnassasi.

26.2.2010 - Hui Hai Helmikuu -palkkiotunti (pidetty 1.2.)
Heti aamusta tallille saavuttuani olin ensimmäiseksi kuullut huonoja uutisia. Alin rotutoveri ja entinen tarhakaveri, ihastuttava, komea Mattfer oli jouduttu lopettamaan. Se oli surullista, mutta niinhän se eläinten kanssa oli, niistä joutui ennemmin tai myöhemmin luopumaan, sattui se miten paljon tahansa.

Ajatukset maastoreissusta kuuden muun ratsukon kanssa sai kuitenkin hymyn huulilleni. Aikaa Alin harjaamiseen ja laittamiseen jäi kerrankin reilusti, ja käytin joka minuutin hyödykseni puunatessani vaaleaa hevosta paraatikuntoon posket punaisina. Sekin tunsi ilmassa olevan innon ja liikehti aloillaan korvat hörössä, voimakas kaula kaarella. Minä suorastaan kihisin innosta kiristäessäni vielä turparemmin ja tarkistaessani pinteleiden kiinnityksen, heitin vielä loimen Alin selkään ja lähdin sitten muiden perässä tallipihalle.

Pihalla Aino vielä kyseli, oliko meillä varmasti tarpeeksi päällä. Sitä huolta ei minulla ollut, olin toppautunut kunnolla. Ratsastamisesta meni kaikki ilo, jos oli aivan jäässä, vaikkakin pieni nipistely varpaissa kuului asiaan, kun Suomessa kerran asuttiin! Aino järjesteli jonon mieleisekseen ja lähdimme sitten matkaan käynnissä. Minä katselin vuoroin maisemia, vuoroin edessä käppäilevän Fabianin kaksiväristä häntää ja nautin joka hetkestä.

Kävelimme suurimman osan matkaa ja otimme aina väliin pienen pätkän ravia, jotta hevoset pysyisivät suurin piirtein lämpiminä, ja toki meille ratsastajillekin teki hyvää välillä kevennellä. Ali oli innosta pinkeänä nostellessaan jalkojaan korkealle lumessa. Se pärski, loikkasi välillä hiukan tavallista isomman kinoksen yli ja ravin tullen eteni pitkin, joustavin askelin pää ylhäällä ja kuolainta imeskellen. Aika ajoin se intoutui hiukan liikaa ja kiihdytti raviaan turhankin vauhdikkaaksi, mutta pienin, rauhallisin pidättein se tuli takaisin ohjalle ja alkoi jälleen edetä sopivan rauhallisessa tahdissa.

Kun välietappimme Tammilehdon tilukset alkoivat näkyä, Aino ehdotti laukkaa. Suostuimme riemuiten, ja hevoset ampaisivat laukkaan. Ali eteni rytmikkäästi, nauttien ja voimakkaasti polkien, muttei onneksi yrittänyt mitään sen kummempaa, sillä sormeni olivat niin jäässä, etten varmaankaan olisi saanut pideltyä täyttä vauhtia janoavaa andalusialaista. Edessämme tasaisen varmasti puksuttava Fabian tasoitteli osaltaan Alin intoa.

Laukkapätkän jälkeen saavuimme tallipihaan, otimme varusteet ratsuiltamme ja päästimme ne hetkeksi laitumelle. Niillä näytti yhä olevan virtaa ihan riittämiin, suurin osa heittäytyi piehtaroimaan ja sen jälkeen ne juoksivat ympäri laidunta hännät soihtuina.

Tallin omistaja esitteli meille hieman tiloja, ja sitten pääsimme haukkaamaan pientä välipalaa. Tee lämmitti ihanasti ja leivät sekä leivokset katosivat parempiin suihin. Evästauon jälkeen olin entistäkin tyytyväisempi reissuun ja lähdin mielelläni pyydystämään muiden kanssa hevosia tarhasta paluumatkaa varten. Ali tuntui olevan yhtä innokas lähtemään liikkeelle kuin minäkin. Pääsimme jatkamaan matkaa hyvissä ajoin.

Paluumatkalla Ali tuntui huomattavasti rennommalta kuin mennessä. Se malttoi keskittyä enemmän uusien maisemien katseluun kuin ympäriinsä höyryämiseen, ja minäkin uskalsin hieman hengähtää ja katsella ympärilleni. Kevyen liikenteen väylillä minun piti kuitenkin olla taas erittäin skarppina. Ruuna säpsähteli varsinkin vastaan tullutta hiihtäjää ja oli tipahtaa ojaan, mutta älysin viime hetkellä muistuttaa sitä ulkopohkeella tiellä pysymisestä ja säästyimme vahingoilta.

Hieman ennen tallia otimme vielä yhden pätkän laukkaa. Ali lähti vauhdilla eteen ja kumma kyllä tuntui suorastaan puhkuvan menohaluja, vaikka äsken se oli ollut niin rauhallinen. Sain tehdä todella töitä saadakseni sen kulkemaan minullekin kelpaavaa tempoa ja pysymään Fabianin takana. Nautin kuitenkin täysin siemauksin, ja kun otimme käyntiin ja annoimme hevosille pitkää ohjaa, taputin Alin lämmennyttä kaulaa superiloisena reissuumme.

Maastoreissusta tuli samalla myös Maffen muistoretki (: Oli äärimmäisen mukavaa olla pitkästä aikaa ulkoilemassa isolla porukalla! Maastotunnit poislukien en edes muista, milloin tallilaisia olisi ollut näin iso porukka liikenteessä samaan aikaan ja samaan suuntaan. Talvisää usein karkottaa osan hoitajista tällaisista ulkotapahtumista, mutta ei tainnut vilu pahasti iskeä reissun aikana!

Lumihangessa ravatessaan Ali innostuu esittelemään vielä enemmän korkeaa ja lennokasta raviaan. Jos sormia palelee ja tuntuu, etteivät pidätteet välttämättä mene ihan täysin perille, niin on aina kätevää laukata eläkeikään ehtineen ponin takana - eipähän pääse vauhti kasvamaan yli rajojen ;) Hevosilla riitti aivan uskomattoman paljon energiaa koko reissun ajan. Hämmästyin nähdessäni, miten ne laukkasivat Tammilehdossa laidunta ylös alas. Mitä lie ollut aamukaurojen seassa... Kiitos osallistumisesta palkkiotunnille!

22.1.2010 - Maastossa
Viikonlopun kunniaksi liukastelin koulusta kotiin pikavauhtia, vaihdoin vaatteet, hotkaisin sämpylän ja lähdin niillä lämpimillä Golden Horseen. Suuria suunnitelmia minulla ei illan varalle ollut, kunhan vain pääsisin vähän tuulettumaan tallille ja näkemän Alia. Oli minulla myös toinenkin missio, olin nimittäin päättänyt Aliin tutustumisen lisäksi oppia tuntemaan myös vähän muuta talliporukkaa.

Kello kävi puolta viittä kun saavuin tallille, joten minulle jäi juuri sopivasti aikaa puhdistaa Alin karsina ennen sen sisälle hakemista. Siispä kävin hakemassa tallin takaa kottikärryt ja talikon ja aloin puuhaan. En suinkaan ollut ainoa, joka huolehti tästä tärkeästä päivittäisestä tehtävästä, vaan kuulin läheltä ja kaukaa muiden hoitajien puhdistavan karsinoita, osa harjaili hoitohevostaan, käytävällä joku ruunikko oli tulossa sisälle ja toinen ulos. Talli oli täynnä elämää, yksin ei todellakaan tarvinnut isossa tallissa tehdä hommia. Se olikin hyvä, muuten olisi voinut tunnelma olla aika aavemainen!

Puhdistettuani karsinan kippasin kottikärryjen sisällön lantalaan, laitoin tavarat paikoilleen ja lähdin hakemaan Alia sisälle. Minulle tuntematon tyttö otti Alin tarhakaverin, Kraftin, sisään. Menomatkan tarhoille olimme kummatkin hiljaa, mutta saatuamme ruunat narujen päihin muistin tavoitteeni numero kaksi ja aukaisin rohkeasti suuni.
- Me ei taidetakaan olla ennen tavattu, tai ainakaan juteltu, mutta olen Migdi ja hoitanut nyt Alia jonkun aikaa, esittäydyin ja hymyilin varovaisesti.
Tyttö virnisti takaisin.
- Mä olen Vegasi, ja puunailen tätä Kraftia tässä, hän vastasi ja taputti rautiaan arabin kaulaa.
Nyökkäsin ja pureskelin alahuultani mietteliäänä.
- Haluisitko lähtee maastoon, ihan vaikka vaan kävellen? kysäisin hetken mielijohteesta. Olin ilmoitustaulun ohi kävellessäni huomannut, että Alilla oli vapaata ja halusin hyödyntää tilaisuuden.
- Joo, tietty, Vegasi hymyili.
Nähdään tallipihalla.

Itseeni tyytyväisenä talutin Alin karsinaan, riisuin siltä loimen ja ryhdyin heti rivakasti harjaamaan sen vaaleaa karvaa. Ruuna nautti selvästi huomiosta, ja oli sääli, ettei aikaa sen harjailuun ollut sen kummemmin.
- Ensi kerralla saat kunnon puunauksen, lupasin vähän pettyneeltä näyttävälle hevoselle sulkiessani oven ja lähtiessäni hakemaan varusteita. Palasin hetken kuluttua takaisin syli täynnä ratsastustarpeita, sillä Alin varusteiden lisäksi olin napannut omat kamppeeni. Pintelöimisen, satuloimisen ja suitsimisen jälkeen ruuna oli valmis matkaan. Minä painoin kypärän päähäni ja lähdin sitten taluttamaan Alia ulos. Vegasi nousi siellä jo Kraftin selkään. Minä kiristin satulavyötä ja ponnistin sitten kyytiin. Oli mahtava tunne istua pitkästä aikaa Alin selässä, hevonen tuntui niin voimakkaalta, herkältä ja jostain kumman syystä aika isolta.

Saatuamme jalustimet sopivan mittaisiksi pientä reissua varten lähdimme matkaan, Krafti edellä ja Ali perässä. Juttelimme välillä Vegasin kanssa niitä näitä, mutta suurimman osan ajasta vain nautimme matkasta. Ali käveli pirteänä korvat hörössä, haisteli puskia ja katseli ympärilleen vähintään yhtä innoissaan kuin minäkin. Pakkanen pisteli poskissa ja varpaat alkoivat pikkuhiljaa jäätyä, mutta muuten lämpötila oli ihan hyvä. Täyttyvä kuu paistoi keltaisena ja valaisi hanget, tuhannet tähdet välkkyivät pilvettömältä taivaalta. Ilta oli kovin kaunis.

Jossain vaiheessa Krafti alkoi kiihdyttää tahtiaan ja Alikin tuntui kovin menohaluiselta, vaikka toistaiseksi oli vastannut erinomaisesti pieniin pidätteisiin.
- Otetaanko ihan lyhyt pätkä ravia? Vegasi ehdotti. Nyökkäsin. Päästimme hevoset lyhyeen raviin, Krafti ensin ja Ali sen imuun. Ruunat hölkkäsivät huoletta peräkanaa yrittämättä kiihdyttää enää vauhtia, ja minä nautin Alin upeasta ravista. Lyhyen suoran jälkeen jarruttelimme käyntiin ja palasimme tallille. Hevoset olivat vasta vähän lämmenneitä reilun puolen tunnin reissun jälkeen, mutta minä olin jo ihan valmis menemään sisälle.
- Kiitos seurasta, huikkasin Vegasille ja vein sitten Alin sisälle, jossa hoidin sen huolellisesti ajan kanssa, perjantaisin kun ei onneksi ole kiire mihinkään!

Missio kuulostaa äärimmäisen hyvältä! Yritän helmikuussa järjestää jo useaan otteeseen mainitun talli-illan, jossa voidaan tutustua kaikkiin vielä paremmin :) Minullekin tekee hyvää oppia hoitajista muuta kuin nimet ja hieman ulkonäköä.

Ali siirrettiin tosiaan Kraftin tarhakaveriksi Maffen sairastuttua. Vanhus on hieman heikossa kunnossa ja näin kuumeilu ei ainakaan tartu Aliin. Pojat ovat tutustuneet nopeasti ja näyttää siltä, että yhteinen sävelkin alkaa jo löytyä. Kiva kuulla että yhteistyötä löytyi myös maastossa, eikä hevosilla ollut tarvetta lähteä kiitämään pitkin poikin metsiä. Itse asiassa maastoratsastuksenne kuulosti todella mukavalta!

9.1.2010 - Pitkästä aikaa
Oli kulunut jo kuukausia siitä, kun olin viimeksi ehtinyt tallille. Kuitenkin nyt, kun joulu ja uusivuosi olivat onnellisesti takanapäin, raivasin tilaa kalenteriin ja lähdin lauantaina liukastelemaan pyörällä kohti Golden Horsea suurin piirtein pallukaksi toppautuneena.

Olin tallilla puoli kahden maissa ja huomasin tulleeni perille juuri parahiksi laittamaan Alin kuntoon Helppo A tasoiselle koulutunnille. Ratsastajaksi oli merkattu Iiris, joka ei ollut minulle tuttu. Aikaa sen enempää tuhlaamatta lähdin hakemaan varusteita ja suunnistin sitten Alin karsinalle.
- Heippa Ali, tervehdin sitä ja naurahdin, kun ruuna työnsi turpansa lähemmäs ja haisteli minut päästä varpaisiin. Emme olleet ehtineet ennen taukoani muodostamaan kovin tiivistä suhdetta, mutta olin päättänyt, että nyt kävisin useammin ja voittaisin hevosen luottamuksen ja kunnioituksen puolelleni. Nappasin pakista harjan ja aloin sen kummemmitta tervehtimisittä puhdistamaan hiukan syksystä pidentynyttä vaaleaa karvaa. Huomasi kyllä, että loimiaika oli tullut; rungon karva oli pehmoista ja tahratonta, mutta jaloista ja kaulalta löytyi pieniä läikkiä. Minulla ei ollut aikaa kovin pitkälliseen harjaukseen, mutta kuitenkin tarpeeksi ehtiäkseni hangata muutamat keltaiset tahrat pois ja tietenkin käydä läpi satulan kohdan, pään ja jalat.

Harjattuani Alin aloin käärimään pinteleitä hoikkiin jalkoihin. Ruuna alkoi olla jo jokseenkin menopäällä eikä malttanut olla liikehtimättä, niin että hommaan tuhraantui turhan paljon aikaa. Juuri kun sain viimeisinkin pintelin paikoilleen ja nousin seisomaan hiukset sekaisin ja naama punaisena, huomasin ovelle ilmestyneen pätevän oloisen naisen. Hän kuitenkin hymyili lämpimästi ja tervehti.
- Hei, mie oon Migdi ja hoidan Alia, esittäydyin ja yritin asetella hiuksiani paremmin pipon alle. Jatkatko tästä vai laitanko mie ruunan kuntoon?
Iiris vilkaisi kelloaan.
- Jos laitat satulaa niin minä voin alkaa jo virittelemään suitsia, kello on jo kohta tasan.
Nyökkäsin ja nappasin Alin yleissatulan telineestä. Ongelmia ei sen laitossa ollut, satulavyön kiristämisessä sen sijaan oli hevonen oli selvästi sitä mieltä, että äskeinen harjaukseni oli ollut suorastaan laittoman lyhyt. Kiristin sitä niin paljon kuin jaksoin ja se ei ollut paljon ja mainitsin Iirikselle, että sitä tulisi kiristää vielä maneesissa ainakin parilla reiällä.

Lähdin Alin ja ratsastajan perässä maneesiin. Tunnilla oli kuusi ratsukkoa. Hevosista tunnistin oikeastaan vain osan suloisen Wilman, Alin rotutoverin Mallan sekä pikku-Shamppanjan. Rautiaan arabiruunan nimeä en saanut mieleeni enkä muistanut koskaan nähneenikään ruunikkoa puoliveritammaa. Jännä, miten niin isossa tallissa kuin Golden Horsessa riittää uusia tuttavuuksia!

Autoin Iiristä jalustimien kanssa ja menin sitten istumaan katsomoon. Alkukäyntien jälkeen ryhmä aloitti verryttelyn Ainon ladellessa ohjeita. Kaikki ratsastajat olivat osaavia hevoset alkoivat muutamien volttien jälkeen hakea peräänantoa, osa painui sinne helpommin ja osa vaati enemmän työtä. Pidin silmäni tietenkin tarkasti kiinni Alissa, joten en juuri ehtinyt muita vilkuilla. Sen vähän minkä katsoin, kaikki ratsut kulkivat erinomaisesti ja ratsastajien avut olivat lähes huomaamattomia. Lyhyen raviverryttelyn jälkeen Aino alkoi selostaa tunnin tehtävää, kuusikaarista kiemurauraa. Kun kuvio alkoi olla tuttu, siihen lisättiin nopeita siirtymisiä ja lopuksi muutama laukanvaihto käynnin kautta. Iiris ratsasti Alia hyvin oli herkkä ja antoi ruunalle tilaa edetä, mutta piti hevosen silti työn touhussa. Tuntui, etten koskaan saisi kyllikseni katsellessani hoitohevoseni ilmavia liikkeitä, hyvää muotoa ja nopeita reaktioita. Toivoin, että vielä joku päivä minäkin voisin ratsastaa Alilla samalla lailla ja saada sen kuuntelemaan yhtä hyvin!

Tunti oli ohi yllättävän nopeasti. Ali oli kevyesti hionnut, joten loimitin sen heti, kun saimme varusteet pois. Iiris auttoi minua tavaroiden paikalleen laittamisessa ja lähti sitten kotiin. Minä vaihdoin loimen kuivaan, laitoin siihen paksumman ulkoloimen päälle ja lähdin sitten viemään ruunaa tarhaan. Sen päivittäisestä tarhailuajasta oli kulunut jo vajaat puolitoista tuntia, mutta toisen samanmoisen se ehtisi vielä ulkoilla, joten laitoin sen ykköstarhaan Maffen kanssa ja lähdin takaisin talliin. Kierittelin pintelit siistisi, laitoin ne sinne minne ne kuuluivat ja aloin sitten puhdistaa heti karsinaa, sillä olin huomannut, että mitä ripeämmässä tahdissa asioita teki, sitä lämpimämpänä pysyi ja kaiken lisäksi välttämättömät työt tuli tehtyä nopeasti.

Puhdistin karsinan ja siivosin myös ruoka- ja juomakupit, sillä ne näyttivät siltä, etteivät olleet tavanneet sientä ja harjaa viikkokausiin. Sen jälkeen minulle jäi puolisen tuntia luppoaikaa, jonka käytin juomalla hoitajienhuoneessa teetä sekä juttelemalla muiden hoitajien kanssa niitä näitä. Sitten lähdin hakemaan Alin sisään, riisuin loimen ja vein sen saman tien pesupaikalle. Huuhdoin ruunan jalat nopeasti tai niin ainakin ajattelin, sillä hevonen vaikeutti asiaa huomattavasti kuopimalla lattiaa ja liikehtimällä niin paljon kuin narut antoivat myöten.
- Nyt lopeta! tiuskahdin sille lopulta, kun vettä oli valunut viemäriin jo litroittain. Ali käänsi päätään ja katsoi minua kuin kysyen, mitä se oli tehnyt. Huokaisin. Loppuajan hevonen oli joka tapauksessa siivosti eikä liikahtanutkaan, kun kuivasin huolella sen koipia ja käärin niiden suojaksi fleecepintelit. Tämän operaation jälkeen ruuna oli valmis lepäämään aktiivisen päivän jälkeen puhtaassa karsinassaan.
- Olet sinä kyllä niin hieno, huokaisin, kun se höristi korviaan. Oikeastaan minun olisi pitänyt jo lähteä, mutten malttanut olla rapsuttamatta sitä vielä hetken!

Loimikausi vähentää huomattavasti hoitajien harjausurakkaa, sekä tietysti lumi itsessään, joka pesee piehtaroivat hevoset kevyesti. Kätevää - jotain hyötyä tästäkin! Tosin voi sitä kevättä, kun lumet sulavat ja tulee kurakelit... :) Luottamus on mukavankuuloinen tavoite tälle keväälle. Uskon että saavutatte sen, Ali vaikuttaa ainakin olevan kiinnostunut.

Uusia hevosia tulee välillä vastaan, ehkäpä kevään aikana myös nämä uudet karvakaverit tulevat tutuiksi! Tunneilla pääsee toki myös näkemään eri hevosia, jatkokurssin jälkeen myös Ali tulee selästä käsin tutummaksi. Kaverin ruunaaminen ei ole kaduttanut hetkeäkään, sillä sen liikkeet ovat kuin tehty opettamaan ihmisiä kevyisiin apuhin ja tasaiseen ohjasotteeseen. Ei mikään turha poika :)

19.9.2009 - Siivouskerhon palkkiotunti
Kirjoitettu 15.10.2009. Tarinasta tulee sekä hoito- että tuntimerkintä.
Jännitys oli huipussaan, kun lauantai-iltapäivällä seisoin Alin karsinan edessä ja valmistauduin varustamaan sen estetuntia varten. Olin toisaalta innoissani, pääsisinhän hyppäämään Ainon valvovan silmän alla, mutta toisaalta pelotti, sillä tiesin ruunan olevan vauhdikas, kuumuva hyppääjä ja lisäksi melkoinen säpsyilijä. Keli oli onneksi puolellani, ei tuullut, vaan aurinko paistoi ja lämmitti.

Kello neljään oli vielä hyvin aikaa, joten en turhaan kiirehtinyt harjatessani hoitohevostani. Ali haisteli ja maisteli ensin harjat tapansa mukaan, mutta kun se oli sen tehnyt, ruuna rauhoittui seisomaan aloillaan ja alkoi vain nauttia huomiosta. Hieroin sitä kumisualla niin kauan, että käteni suorastaan kramppasi, ja vaihdoin sitten pölyharjan kautta perusharjaan, jolla kävin vielä koko vaalean karvan läpi. Lopulta hevonen kiilteli puhtauttaan muutamaa keltaista läiskää lukuun ottamatta ja saatoin aloittaa varustamisen. Kaikki sujui hyvin pienestä pullistelusta huolimatta, ja olimme hyvissä ajoin valmiita lähtemään kentälle.

Tasan kello neljä olin taluttanut Alin kaartoon kentälle, kiristänyt vyön (Ainon avustuksella..) ja laskenut jalustimet alas. Pienen hevosen selkään oli helppo päästä lyhyestä varrestani huolimatta. Koska en ollut pitkään aikaan hypännyt, estejalustimien laitto oli alkuun hakemista, mutta lopulta sain ne sopivaan mittaan ja annoin Alin lähteä käyntiä uralle. Jo alkukäynneissä huomasi, että alla on todella säpäkkä hevonen, joka varmasti vaatisi napakoita pidätteitä, mutta silti herkkää ja nopeaa kättä. Nielaisin syvään ja rentouduin itse satulassa ajatellen, että selviän kyllä tunnista, jos en itse turhaan jännitä ja jännity!

Alkuverryttelyksi teimme ravissa kolmikaarista kiemurauraa. Alilla oli uskomattoman hienot liikkeet, ravi oli pitkä ja korkea, ja jokainen askel oli voimakas ja joustava. Alkuun minulla oli hankaluuksia hevoseen vaikuttamisen kanssa, ja ensimmäiset kaaret menivätkin penkin alle. Hetken kuluttua sain Aliin kuitenkin tuntumaa sen verran, että pystyin jo istunnalla vaikuttamaan ratsuuni, ja se alkoi toden totta kuunnella sekä pidätteitä että eteenajavia apuja, joskin ensimmäiseksi mainittuja vielä hiukan heikosti.

Suunnanmuutoksen jälkeen tehtävä vaihtui, ja nyt piti tehdä voltteja sekä temponvaihteluita. Ali taipui kauniisti ja keskittyi hyvin asiaan volteilla, eikä lisäyksissä luonnollisesti ollut ongelmia, mutta askeleen lyhentäminen tuntui alkuun ylivoimaiselta meistä kummastakin. Aino ohjasi minua tekemään lukuisia lyhyitä, napakoita pidätteitä, jotta saisin ruunan reagoimaan edes jotenkin, ja ihme ja kumma, se auttoi heti. Kuuliaisesti hevonen alkoi myös lyhentää, vaikkakin se ei ollut kovin rentoa meille kummallekaan, vaan Ali jännittyi ja jäykistyi heti, kun vaadin siltä hiukan lyhyempää ravia. Pian kuitenkin ravissa puurtaminen vaihtui laukassa intoiluun. Ensimmäiset isot, räjähtävät laukka-askeleet olivat minulle suuri järkytys, mutta kun sain rytmistä kiinni, alkoi voimakkaat, pitkät askeleet tuntua mukavilta. Ali oli suunnattoman innoissaan, mutta malttoi kuitenkin keskittyä sen verran että taipui kauniisti isoilla ympyröillä ja teki jopa muutaman tahdikkaan lisäyksen eikä vain sännännyt eteenpäin. Lyhennys oli edelleen hyvin hankalaa, mutta muuten tehtävät onnistuivat mielestäni mukavasti ja Alin selässä kevyessä istunnassa pysyminen oli helppoa.

Hetken laukkailtuamme otimme käyntiin ja annoimme hevosille pitkät ohjat siksi aikaa, että Aino selitti radan. Se oli viiden esteen helppo ja yksinkertainen tehtävä, josta uskoin suoriutuvani. Tietenkin uudella hevosella hyppääminen jännitti, mutta luotin siihen, että ratsuni hyppäisi kunnolla, vaikkakin sitten vauhdikkaasti.
- Migdi ja Ali voisivat sitten tulla, estekorkeus 50 cm, Aino sanoi hetken kävelyn jälkeen. Minä nyökkäsin, keräsin ohjat, nostin laukan ja tein muutaman ympyrän saadakseni hevosta edes hiukan hallintaan. Ali kuunteli hyvin ohjasapuja, mutta heti kun se ymmärsi, että laukkasi kohti ensimmäistä estettä, vauhti kiihtyi ja kiihtyi. Viimeiset laukat esteelle olivat valtavan pitkiä eikä ruuna ollut enää hallinnassa, mutta hyppy oli tasainen ja helppo pysyä mukana, vaikkakin ponnistus lähti kaukaa. Heti esteen jälkeen istuin pystyyn, tein napakat pidätteet ja ohjasin Alin nyt huomattavasti paremmassa laukassa toiselle esteelle. Kolmannelle vauhti pääsi taas kiihtymään, mutta hyppy ristikolle oli tasapainoinen ja tuntui hyvältä. Okserille annoin ruunan ottaa hiukan lisää laukkaa alle, jolloin ponnistuspaikkaa ei ihan löytynyt, ja se joutui lähtemään hyppyyn melko kaukaa. Ruunan täytyi venyttää hullun lailla päästäkseen yli. Viimeistä estettä, muuria, Ali katsoi ja tuntui epäröivän, jolloin vain pyysin sitä eteen, mutta pienestä varovaisuudesta johtuen laukka oli huono ja ruuna tiputti puomin.

Uusintayrityksellä esteiden ollessa 55 cm korkeita Ali kävi jo melko kuumana, mutta kun jaksoin Ainon ohjeiden mukaisesti olla itse rauhassa ja tehdä nopeita pidätteitä, ratsuni ei päässyt karkaamaan hallinnasta ja suoritti radan hyvin. Pientä hiottavaa kyllä jäi, kuten vielä paremmat ponnistuspaikat ja keskeltä hyppääminen, joita korjasimme kolmannella kierroksella ja viisi senttiä korkeammilla esteillä. Nyt Ali tuntui hykerryttävän hienolta. Se oli täpinöissään, mutta malttoi kuunnella, ja pelasteli, kun muutaman kerran olin tuomassa sitä aivan väärään kohtaan. Viimeisestä radasta minulle jäi todella hyvä mieli ja hevonenkin tuntui nauttivan!

Loppuverryttelyssä Ali oli jo päässyt purkamaan energiaansa ja tuntui juuri sopivan rennolta. Se venytti oikein eteen-alas loppuravien aikana ja käynnissä pärski innoissaan. Se olisi varmasti jaksanut vielä toisenkin tunnin putkeen, mutta minä en, sen verran rankkaa oli kaikki työskentely ollut (;

Mukavaa että innostuit kirjoittamaan tästä tarinan! Ali on tosiaan aika kuuma kaveri, mutta oli hienoa seurata kuinka se vähitellen hakeutui tuntumalle ja alkoi yhä enemmän kuuntelemaan pieniäkin apuja. Esteillä teiltä löytyikin laukkaa vaikka muille jakaa, pienet pidätteet ovat aikamoinen avain hallintaan - kuten varmasti huomasit :) Sait ruunan hallintaan toisella kierroksella oikein mallikkaasti. Toivottavasti näemme teidät toistekin estetunneilla, tässä oli varsin hyvä alku!

29.8.2009 - Hoitotarina
Elokuun lopun lauantaipäivä oli lämmin ja aurinkoinen, siis aivan täydellinen tallipäivä. Lähdin kahdentoista maissa kohti Golden Horsea, suunnitelmissa osallistua siivouskampanjaan ja käydä sen lisäksi ehkä pikku kävelyllä maastossa, mikäli Ali ei menisi tunnilla. Matkalla haaveilin niin keskittyneesti Alin tapaamisesta pitkästä aikaa, että pyöräni ajautui liian lähelle tien reunaa ja kerta kaikkiaan luiskahti ojaan. Kaaduin mutaojaan ja kun nousin ylös ja katsoin itseäni, kirosin raskaasti. Vettä, mutaa ja vesikasveja roikkui vaatteista, enkä voinut kuin kuvitella, miltä naamani näyttäisi. Kotiin en kuitenkaan missään nimessä halunnut kääntyä, joten nousin urheasti pyörän selkään todettuani olevani vahingoittumaton ja lähdin jatkamaan matkaa.

Tallille päästyäni livahdin vessaan niin nopeasti kuin pystyin, ja rukouksiini vastattiin en joutunut matkalla kenenkään ihmeteltäväksi. Vessassa pyyhin kasvoni ja pesin käteni ja irrottelin sitten pahimmat mutakerrostumat kostealla paperilla. Kehuttavan näköinen en ollut vieläkään, mutta uskoin sen välttävän Alille. Lähdin sen karsinalle, mutta se oli ulkona nauttimassa kauniista päivästä. En viitsinyt ottaa sitä vielä sisään, vaan aloitin siivouksella.

Hetken harkittuani päätin laittaa ensin koneellisen loimia ja satulahuopia pyörimään ja sillä aikaa kun kone kävisi, pesisin harjat. Niinpä aloitin kahmimalla käsiini niin paljon Alin likaisia loimia ja huopia kuin pystyin ja otin kovan harjan sen pakista. Menin pihalle harjaamaan karvat pois niistä, ja se olikin isompi homma kuin luulin. Talviloimet olivat valkoista karvaa pullollaan ja muutamaan huopaan karvoja oli suorastaan klimppiintynyt. Tein ankarasti töitä saadakseni ne suhteellisen puhtaiksi. Kun se oli viimein tehty, laitoin ne pesuun ja siirryin harjojen pariin. Niitä oli kevyesti putsailtu silloin tällöin harjauksen jälkeen, joten ne eivät olleet kamalan likaisia. Laitoin sankoon lämmintä vettä, vähän pesuainetta ja puhdistin töhnät harja kerrallaan.

Hetken likoamisen jälkeen otin harjat pois sankosta ja huuhtelin ne huolella. Lopuksi jätin ne pyyhkeen päälle kuivamaan ja päätin sitten hengähtää hetken, sillä pesukoneella oli vielä ohjelma kesken. Kuumana päivänä nestehukka yllättää helposti, joten join mukikaupalla vettä ja hetken istahdettuani lähdin laittamaan pyykit kuivamaan. Jokainen loimi ja huopa oli ihanan puhdas!

Siivousurakan jälkeen käväisin hakemassa Alin laitumelta. Se tuli ravaten luokse ja töni minua sitten uteliaasti, selvästi herkkuja haluten.
- Ei ole nyt mitään, höpsö, nauroin sille ja niin lähdimme yhdessä tallia kohden. Karsinassa kävin sen läpi varaharjalla, puhdistin kaviot ja päätin lähteä ihan lyhyelle lenkille tallialueen ympäri. Ali tuntui olevan samaa mieltä, sen verran innokas se oli jo heti alkumatkasta. Kävelimme rauhallisesti tallialueella jonkin aikaa, ja annoin Alin aina silloin tällöin jäädä hetkeksi mutustamaan vihreää ruohoa. Oli ihana nähdä, kuinka hevonen nautti. Ja niin nautin minäkin!

Nyt se on todistettu, että myös tallimatkoilla voi sattua ja tapahtua. Osuit juuri niihin ojiin, jossa vettä todella virtaa sateiden jäljiltä. No, Alia tuo ei näyttänyt kuitenkaan haittaavaan laisinkaan - yksi ehdoton plussapuoli hevosystävissä :) Ruohon mutustelua kannattaakin harrastaa vielä kun voi, kohta tulee taas syyshallat ja tekee pihamaasta pakasteruokaa. Mukavaa että osallistuit siivouskampanjaan, tallilla alkaa olla paljon kiiltäviä hevosia ja varusteita :)

9.8.2009 - Hoitotarina
Toisena hoitopäivänäni saavuin tallille juuri, kun Ali oli lähdössä tunnille. Kokeneen näköinen nainen talutti sitä tallista ulos kohti kenttää, ja oletin, että hän selviäisi selkään ilman apua. Niinpä minä menin hevosen karsinalle ja aloin puhdistaa sitä. Ali oli tehnyt tarpeensa siististi yhteen nurkkaan, joten putsaus oli nopeaa ja vaivatonta. Aikaa jäi melkein kolme varttia ennen tunnin loppua. Päätin vielä puhdistaa ruoka- ja juomakupit ja lähteä sitten katsomaan tuntia.

Ali kulki kauniisti melko matalassa perääannossa ja aivan kuten olin arvellutkin, sillä oli erittäin kivat liikkeet. Nainen sen selässä ratsasti sitä varmasti ja rauhallisesti, ja ratsukko keräsikin kehuja opettajalta moneen kertaan. Tehtävänä oli ravipohkeenväistöt, mutta kovin montaa väistöä en ehtinyt näkemään, kun opettaja jo antoi ratsukoille luvan ottaa käyntiin ja antaa pitkät ohjat. Reilun viiden minuutin kuluttua hevoset käännettiin kaartoon ja ratsastajat laskeutuivat selästä.

- Hei! Olen Alin hoitaja, tarvitsetko apua? kysyin, kun nainen lähti taluttamaan Alia talliin.
- Itse asiassa minulla onkin hiukan kiire, joten jos viitsit hoitaa sen?
- Totta kai, nyökkäsin ja otin häneltä Alin ohjat.
Ruuna töytäisi selkääni kuumissaan. Se oli selvästi tehnyt paljon hommia ja halusi nyt vain päästä lepäämään. Ali huitoi hännällään ötököitä pois ja viskeli päätään ahdistuneena.
- Rauhassa, iso hevonen, kohta pääset karsinaan.
Ali vilkaisi minua epäuskoisen näköisenä ja heilautti isoja korviaan.
- Höpsö! nauroin ja taputin sen jämäkkää kaulaa. Kohta saat vettä ja varusteet pois, sitten on kivempi olla.

Karsinassa otin äkkiä satulan ja suitset pois. Ali hyökkäsi heti vesikupille ja joi ahnaasti kesäpäivä oli todella kuuma ja työskentely aiheutti sekä hevosille että ratsastajille nestehukan alkua. Jätin varusteet karsinan eteen odottamaan siksi aikaa, että sain pintelit pois. Sitten jätin ruunan hetkeksi omiin oloihinsa ja hoidin varusteet pois. Käärin pintelit, otin satulahuovan irti ja laitoin sen väärin päin käännettynä satulan päälle kuivamaan. Suitsien osat pyyhkäisin nopeasti sienellä ja satulasaippualla, ristitin ne ja asetin Alin paikalle. Kaiken ollessa valmista palasin hevosen luokse. Se oli piehtaroinut karsinassa ja höristi iloisesti korviaan, kimo karva turpeesta mustana.
- Voi sinua, huokaisin, mutta nappasin sitten harjan käteeni ja ryhdyin hommiin. Eihän tämän näköistä hevosta kehdannut millään jättää tallityöntekijän hoidettavaksi.
Harjasin hiki hatussa vartin, mutta sitten Ali alkoikin näyttää jo omalta itseltään. Puhdistin vielä kaviot, selvitin jouhet ja katselin sitten väsyneenä mutta onnellisena työni tuloksia.
- Hieno hevonen, hymyilin sille ja lupasin, että seuraavalla hoitokerralla kävisimme pikku kävelyllä maastossa, ellei hoitohevoseni olisi tunnilla. Sen lupauksen aion pitää, sillä halusin ehdottomasti tutustua Golden Horsen upeisiin maastoihin maasta käsin ja lisäksi halusin tutustua lisää myös Aliin.

Alin liikkeet ovat kyllä kokeilun arvoiset. Vaikka ruuna onkin aika sypäkkä ja kuuma kaveri, se on ollut tervetullut lisä tuntihevosten joukkoon. Ikä tuo onneksi toivottua rauhallisuutta vähitellen :) Kimojen hevosten paras hupi - värin vaihto. Onneksi turve lähtee suht helposti myös hieman hikisestä hevosesta. Käykää ihmeessä maastossa, kesällä siellä on ihanaa puikkelehtia vaikka viileille metsäpoluille tai nauttia auringosta niittyjen reunoilla.

7.7.2009 - Hoitotarina
Ensimmäinen tapaamiseni Alin kanssa sujui kovin mukavissa ja leppoisissa merkeissä.

Saavuin Golden Horseen iltapäivällä kahden aikoihin. Mahassa lentelivät tuhannet perhoset ja olin aivan varma, etten pärjäisi tuon iloisen, mutta ratsastettuna kuuman ruunan kanssa. Olin juuri pyörtämässä päätökseni hoitohevosen otosta ja kääntymässä takaisin kotia kohti, kun ruskeahiuksinen ja silmäinen nuori nainen astui ulos minua lähinnä olevasta karsinasta. Hänen takaansa tulijaa kurkisti punarautias suomenhevosruuna, jonka nimi oli kyltin mukaan Toffa Sant.
- Terve, sanoin arasti ja kohotin suupieliäni pienoiseen hymyyn.
- Moikka! Minä olen Aino, nainen kertoi ja hymyili rempseästi. Vastasin siihen ja kerroin nimeni.
- Tervetuloa meille tänne Golden Horseen! Annahan minä näytän sinulle hiukan paikkoja ja tietenkin Alin, niin voit ottaa sen sitten sisään harjattavaksi ja tutustuttavaksi.
Minä nyökkäsin iloisena ja yhtäkkiä paljon varmempana. Kaikki menisi varmasti aivan loistavasti.

Vaikka talli oli valtavan suuri, se oli nopeasti kierretty. Karsinat olivat isoja ja niissä asuvat hevoset kaiken kokoisia ja näköisiä, mutta tyytyväisiä ja kiiltäväkarvaisia. Suurin osa niistä oli ulkona nauttimasta kesästä, mukaan lukien uusi hoitohevoseni.
- Ali asuu tässä, Aino esitteli mukavan karsinan käytävien kulmauksessa. Vilkaisin sisään karsina oli jo puhdistettu, joten tänään voisin keskittyä vain ruunan tuntemiseen ja seuraavalla kerralla pääsisin sitten toden teolla hoitajan arkeen kiinni varusteiden ja karsinan putsauksen myötä. Aino näytti minulle vielä tallin lisäksi muut rakennukset, tarhat ja laitumet. Sitten hänen piti poistua töihinsä, joten jäin yksin ja jännitykseni palasi takaisin. Päätin kuitenkin ryhdistäytyä jälleen ja lähdin hakemaan Alia, jonka Aino oli osoittanut minulle muiden hevosten joukosta, sisälle.

Ruuna oli onnekseni kiinnostunut uudesta tulokkaasta ja tuli kovin mielellään perässäni sisään. Karsinassa se haisteli minut joka puolelta, samalla kun minä juoksutin kättäni pitkin sen lihaksikasta kaulaa. Ali oli pienehkö, mutta erittäin komea ja kompakti ratsu, jollaisella olisi varmasti huippuluokan liikkeet ja työntöä vaativampiinkin kouluratsastusliikkeisiin. Tutustuttuamme nopeasti toisiimme kävin hakemassa Alin harjat, annoin sen haistella ne läpi ja aloitin sitten harjauksen. Olin aluksi kovin varovainen, mutta hevonen osoitti nopealla hännän huiskauksella ja korvia luimistamalla, että se vain kutitteli. Siirryin hiukan rivakampiin otteisiin ja nyt huomasi selvästi, kuinka Ali nautti se tasoittui aloilleen, laski hiukan päätään ja antoi korvien lerppua sivuilla rentoina.
- Kaunis olet, todella hieno, kehuin sitä hiljaa ja viimeistelin harjauksen käymällä pehmoisella pääharjalla läpi vaaleat posket ja leveän otsan.

En ollut harjatessani huomannut minkäänlaisia haavoja tai hankaumia, joten työni oli siltä päivältä valmis. Harjaillessani kolmoslaidun oli täyttynyt hevosista, joten jätin Alin tarhaan, siistin käyttämäni harjat ja laitoin ne järjestykseen harjakoriin, jonka vein paikoilleen. Ensimmäinen, joskin lyhyehkö hoitopäiväni oli siis paketissa. Iloisilla mielin lähdin hoitajien huoneen kautta kotia kohti ja päätin tulla pian uudelleen.

Sitten kysymys: onko kesällä tunteja, ts. pitääkö mahd. tuntilaiset ottaa huomioon tarinoissa?

Kesällä on jonkin verran tunteja - ei mitään virallista, mutta pidämme "lista-toimintaa" toki yllä :) Tunteja saa keksiä ja niillä saa auttaa yms. Ensimmäinen hoitokerta oli juuri sitä, mitä me tallilla yleensä toivommekin sen olevan - rentoa tutustumista talliin ja hoitohevoseen. Ali otti sinut hyvin vastaan ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!

6.7.2009 - Migdi
"Ja tässä tulevat hoitokurssi 1:sen tulokset...", lausuin muka-virallisella äänelläni tallin toimistossa. Ympärille oli kerääntynyt 3 innokasta hoitajanalkua, joista Migdi oli toistaiseksi ainut ilman hoitohevosta. "Ryhmän parhaana, 14 ja puoli pistettä, Migdi - paljon onnea!" Taputimme ja ojensin Migdille pienen hoitomerkin sekä todistuksen suoritetusta kurssista. Tyttö nyökkäsi ja kiitti kurssista. "Ja jos kiinnostusta löytyy, niin ilmoittautukaa ihmeessä seuraavallekin kurssille - ilmoitustaululla on lista, johon voi kirjoittaa tietonsa."

Sohvin ja kesäfanin lähdettyä tallikäytävälle päin, Migdi istahti vielä tuolille pöydän toiselle puolelle sanoen: "Hei, tota, hoitohevosta oon ajatellu nyt kun tää kurssikin on käyty. Sillä näytti olevan hoitaja, mutta kun ei hänestä ole näkynyt mitään merkkejä tallilla." Olin juuri vastaamassa, kun Migdi ennätti vielä todeta: "En siis ole häätämässä ketään tallilta, voin toki odottaakin!" Naurahdin ja totesin, että awicen viime hoitopäivästä oli niin pitkä aika, ettei häntä varmaan näkyisi enää tallilla. "Näitä sattuu aina välillä ja olemme vain innoissamme kun hevoset pääsevät melkein suoraan uuden hoitajan hoidettavaksi. Ali on sinun, merkitsen sinut listalle ja voit aloittaa vaikka samantien."

2.2.2009 - Hoitotarina
Jo kaukaa näin suuren tallin lämpiminä hohtavat lamput, kun talsin valtavan lumikerroksen läpi, paksuimpiin mahdollisiin talvivarusteisiini kääriytyneenä tuota kutsuvaa valoa kohti. Tätä päivää olin odottanut kuin kuuta nousevaa vihdoin pääsisin hoitamaan uljasta andalusialaispoikaa Alia! Avasin puisen oven ja astuin sisään lämpimään tallikäytävään. Nenääni leijaili ihana heinän ja hevosen sekainen tuoksu, mieleeni palasivat kaikki vanhat muistot ihanista heppakesistä. Pitkän tauon jälkeen oli mahtavaa taas hevostella.

 - Täällähän sinä olet, oi kun olet komea! lepertelin Alille.
Poika hörähti kysyvästi ja jatkoi heinien rouskuttelua. Kuljetin kättäni pitkin sen kiiltävää karvaa, ja olin varma että meidän tarinasta tulisi pitkä. Hetken aikaa haaveiltuani Ali tökkäsi minua turvallaan: Mitä sinä siinä seisoskelet, nyt harjaamaan siitä! oli selvästikin ruunan päällimmäinen ajatus. "No odota nyt hetki, pitäähän meidän hetki tutustuakin!" nauroin Alin innokkuudelle. Rapsuttelin sitä vielä hetken aikaa korvien takaa, kunnes lähdin etsimään satulahuonetta. "Sinä oletkin jo löytänyt Alin!" pirteä nainen, joka esittäytyi Ainoksi, sanoi, kun astuin ulos karsinasta.
- Joo, eihän tätä komistusta olisi voinut olla huomaamatta, virnistin ja esittelin itseni.

Nappasin harjapakin satulahuoneesta ja kiiruhdin takaisin Alin luo. Heti avattuani oven Ali nuuski minut ja harjat perusteellisesti, todetakseen meidän olevan turvallisia. "Taidat tosiaankin tykätä harjaamisesta", juttelin herralle, kun se huulet töröllään lähes nukkui. Ruunalla oli ollut tarhassa loimi päällä, joten se ei ollut kovin likainen. 15 minuutin harjailun jälkeen äitini jo odotteli pihalla. Annoin Alille pusun turvalle ja kiiruhdin autolle.

Pääsitte hyvin alkuun, Alia uusi hoitaja näytti kiinnostavan paljon. Mukavaa että sinulta löytyy intoa ja positiivista asennetta, sitä voidaan vielä tarvita eri käänteissä (Alin kimo karvapeite on aina niin ihana kevän kurakeleillä..). Ilmoittaudu ihmeessä hoitokurssi 1:lle, niin pääsette ruunan kanssa eteenpäin hoitotjutuissa :)

29.1.2009 - Uuden vuoden kimppuun :)
Ali sopeutui hyvin viime vuonna tuntityöhön ja jatkaa edelleen maneesissa ratsastajien kuuntelemista - välillä vähän vaihtelevin menestyksin. Tavoitteemme keväällä on nostaa ruunan koulutustaso vaativaan B:hen, sillä helpon A:n kisoissa olemme pärjänneet aika hyvin ja potentiaalia löytyy kyllä. Viime vuonna emme keränneet paljon kärkitiloja, mutta ainakin saimme tasaisia tuloksia ja suorituksia. Kansiossa lepää kasa tuomareilta saatuja arviopapereita, joista on koostettu tärkeimmät ongelmakohteet tätä kautta varten.

Tässä tavoitteessamme auttajaan saapuu uusi hoitaja, awice, joka on yksi innokkaista aloittajista näin tammikuun lopulla. Toivottavasti heidän yhteinen uransa lähtee hyvin vauhtiin :)

8.12.2008 - Lumesta hupia
Valitettavasti Susanista ei koskaan kuulunut mitään, ja siksi Ali odottelee edelleen uutta hoitajaa. Ruuna on löytänyt monia ihmiskavereita tuntiryhmistä, muutama onkin käynyt jo katselemassa hoitajien huoneella siihen malliin, että ehkä saamme kohta uuden hoitajan herran karsinalle hääräämään :)

Lumesta kyllä riittää hupia Alille tänäkin vuonna, vaikka kyseessä ei todellakaan ole ruunan eka talvi. Ekan lumisateen aikana Ali juoksenteli sinne tänne, ilopukitteli ja hörisi kuin pikku varsa. Intoa piisaa siis!

9.8.2008 - Rapsuti rapsuti
Olemme parhaamme mukaan rapsutelleet Alia päivittäin. Iida on treenannut koululiikkeitä kentällä ja Alilta alkavat sujua jo summittaiset laukanvaihdotkin! Aijai, nyt kyllä inhottaa että ruunasimme pojan aikoinaan ;) Onneksi muutama pikku-Ali on maailman kartalla. Väitän että tästä herrasta kinastellaan vielä syksyn koulutunneilla, sen verran pehmeäksi on meidän Ali Baba kehittynyt. Lihasmassakin alkaa olla taas "orimaisen jymäkkä", eikä mikään lössähtänyt laidunruunan rakenne.

Parasta kuitenkin, mitä Alille on tapahtunut nyt kesällä, on ehdottomasti oma hoitaja. Susan aloittelee tänään ruunan kanssa puuhailun, tervetuloa porukkaan mukaan!