LUONTEENPIIRTEITÄ

Aku on kiltisti ja antaa hoitaa itseään helposti. Hieman kavioiden puhdistuksessa on ongelmia, mutta kunhan vähän aikaa kärsivällisesti käskee, poika tottelee hienosti. Usein se kerjää huomiota ja villitsee ihmiset "teddy-bear" olemuksellaan, joten kukaan ei voi olla hymyilemättä sille ja sen hassuille tempauksille. Se päästää ihmiset boksiin, mutta tunkee usein turpansa lähelle ja katsoo löytäisikö tulijalta hieman herkkuja. Lyömätön ahmatti ja herkkuturpa voisikin sanoa motokseen: "Kaikki muu voi odottaa, mutta porkkanoiden kanssa ei vitkastella" !

Aku laukkailee ympäriinsä ja nauttii ulkoilmasta. Se tulee kyllä kiltisti kun kutsutaan, laukkaa hulluna tarhan portille, ja odottaa että hoitaja laittaa riimunnarun kiinni. Usein sille tapahtuukin vahinkoja liiallisen vauhdin takia, mutta suojilla vältetään pahimmat kolhut. Vauhdikas meno on onneksi vähentynyt, raviuran jälkeen kun on oltu vain ratsun hommissa ja energiaa saatu purettua monella eri tavalla. Laitumella olo kuuluu ehdottomasti Akun suosikkeihin.

Tunneilla Aku on kiltisti. Raviaskel on ihana - ei aina uskoisi että kyseessä on vauhdikas ex-ravuri. Laukka onkin sitten aika vauhdikasta, mutta hienosti kolmitahtista (kiitos suuren työstämisen). Käynnissä Aku on tavallinen laiska suomiputte joka hidastaa jokaisen kaarteen ja käännöksen kohdalla. Leveä selkä ja tasaiset askeleet tekevät siitä hyvän lasten ratsun. Varusteiden laitto on Akulle helppoa, se yleensä avaa suunsakin valmiiksi eikä temppuile sen enempää kuin hyvän opetushevosen kuuluu <: Tästä orista saamme vielä ihanan tuntiratsun, kun joskus ruunan päivät koittavat.

MAASTORATSU

Maastossa Aku laukkailee ja pukitteleekin joskus, mutta usein se kuuntelee ratsastajaansa ja suostuu kyllä menemään käyntiäkin. Hyvin usein se pysähtyy katsomaan lintuja tai muita metsän eläimiä. Perustottelevainen ratsu, jolta löytyy intoa myös irrotteluun (jos kaverit menevät, menee myös Aku). Orimaisuudesta poiketen varsin rauhallinen persoona, eikä säiky turhia.

Kouluratsastus ei ole Akun vahva laji. Jokin sitä vaan häiritsee aina kisoissakin, kun pitäisi mennä niin hienosti ja sirosti, kun itse vielä on iso ja tukeva suomenhevonen ;). Tuntiratsuksi se sopii ja on loistava, muttei totaalisesti mikään kouluratojen uusi toivo. Siksipä poikaa ei koskaan pitkälle opetettukaan. Sillä kesti oma aikansa oppia kaunis ja hiljaisempi ravi, joka aluksi oli tömpsöttävä ja jokainen ratsastaja tippui selästä. Aku kyllä kuuntelee apuja, varsinkin nykyään, kun alkaa tulla vanhemmaksi.

Aku viihtyy aina esteillä. Vauhti ja hauska hyppiminen on sille niin luonteenomaista :D. Joskus tahtoo vain käydä niin, ettei poika muista koko kisatilannetta, ja hyppii esteitä ihan miten sattuu ja puomeja tippuu usein. Jos ratsastaja on varma otteissaan ja osoittaa, että on kisatilanne, eikä harjoitus, on Aku varmasti sijoittumassa lähelle kärkeä. Maastoesteet eivät Akua niin paljon kiinnostakaan. Ne kun ei hajoa, jos osuu :) Pääasiallisesti varma ja kiltti esteratsu, mutta usein hieman liian vauhdikas kisaamaan.