Hoitaja-info
Nimi: --
Aloittanut: --
Hoitaja kertoo itsestään:
"--"

Suoritetut merkit ja kurssit:

Hoitolomake

xxx = tallimerkintä     xxx = hoitomerkintä     xxx = ratsastusmerkintä

3.11.2010 - Uusi alku, vanha talli
Binaa ja tämän Rilla-varsaa saapuu hoitamaan Ellu. Talliväki toivottaa uuden hoitajan tervetulleeksi hoitoporukkaan. Edessä on takuulla hyvä ja lämmin hevoskesä! :)

18.11.2010 - Toinen estetunti
Torstain toinen Helppo C -ryhmä oli valmis aloittamaan. Ratsastajien alkuverryttelyn aikana kannoin kentälle puomeja ja estetolppia tämän kertaista tehtävää varten. Olimme viime tunnilla hypänneet tämän ryhmän kanssa ensimmäisen kerran. Hevoset olivat samat, joten tuttujen karvakorvien kanssa ratsastajat pääsivät heti alkutunnista vauhtiin. Jokainen tiesi, mitä parantaa viime kerrasta.

Bina oli viimeksi löytänyt itsestään taas varsinaisen ravurin alun. Sammyn yksi tavoite oli saada tamma rauhoittumaan ravissa myös silloin kun edessä on puomeja.

Päätän jäädä hetkeksi ratsastamaan käynti-ravi siirtymisiä pääty-ympyrälle. Painan L:ässä pohkeillani Binan kylkiä merkiksi raviin siirtymisestä. Tamma tottelee hyvin ja lähtee energisesti eteenpäin. Nostan sisäkättäni hieman ylöspäin, jotta Bina asettuisi voltin suuntaisesti. Pitkälle sivulle päästyäni (eli kun olen mennyt 1/4 osaa ympyrästä) otan pienen pidätteen ja Bina siirtyy käyntiin. Pidän pohkeet lähellä, jotta käynti pysyy reippaana ja muistutan sisäpohkeella ettei ympyrää sovi pienentää.

Kentän keskikohdassa siirrän Binan taas raviin. Myötään hieman liikaa ohjasta ja asettuminen katoaa, mutta tajuan sen pian ja nostan sisäkättäni ylöspäin ja Bina asettuu taas sisäänpäin. Kun ympyrää on menty 3/4 osaa siirrän Binan taas käyntin ja L:ässä taas raviin. :)

Ensimmäisen hyppykierroksen jälkeen ratsukot saivat palautteet. "Pidä suorempi linja, pohkeet lähellä ja valmiina reagoimaan, jos Bina päättää lähteä venkoilemaan toiseen reunaan". Sammy nyökkäsi ja ohjeistin toisen kierroksen. Ratsukot lähtivät yksi kerrallaan suorittamaan tehtävää, korjaten parhaansa mukaan suoritustaan.

Nostan pitkällä sivulla laukan ja käännän jo katseeni esteelle. Lyhyen sivun keskeltä käännän ristikolle suoran linjan ja katson suoraan eteenpäin. Nousen kevyeeseen istuntaan, pidän painoni jalustimilla ja ylävartaloni tarpeeksi pystyasennossa. Bina tulee hyvässä tahdissa, joten ei tarvitse tehdä puolipidätteitä, pidän vain pohkeeni lähellä Binan kylkiä, jotta linja pysyy suorana. Sitten tulee hyppy ja laukka-askeleet. Yksi - kaksi - kolme ja hyppy. Pääsen hyvin mukaan hyppyihin ja tällä kertaa linja pysyy suorassa. Ohjaan ristikoiden jälkeen Binan ensin suoraan lyhyelle sivulle ja sitten pääty-ympyrälle.

Katson tyytyväisenä ympyrällä laukkaavaa ratsukkoa. "Hienoa Sammy, se oli todella täydellinen suoritus!"

3.11.2010 - Uusi alku, vanha talli
"Kun huonosti nukutun yön jälkeen lähtee kiukkuisena kuin ampiainen tallille, kuulee kun poni hörähtää, vääntyy kasvot väkisin hymyyn, edes joku on kaivannut kylmän maailman keskellä..."

Haroin sateesta märkiä hiuksiani yrittäen saada jotakin tolkkua kaupallisen kokeen kysymyksista, jotka yhä kieppui villistä aivojeni solukoissa. En vieläkään tajunnut, miksi kaikista valinnaisista olin valinnut ysin ajaksi juuri kaupallisen, sen aineen jonka olisin mielummin vaihtanut vaikka espanjaan (5 arvosanalla kaikista kielistä). Oikeastaan huomasin kuinka paljon minua v**utti koko koulun käynti, mutta oli todella kiinnostavaa ja ihanaa päästä pitkästä aikaa tallille, tosin pieni vaimean haikea muisto tallista jäänyt, Eevi, jonka karsinalle en tänään menisi, eikä ponia näkyisi missään.

Osa elämästäni oli siirtynyt jo pois keskuudestani, pienen valkoisen energisen ponimamman mukana tuhannen tuulen vietäväksi, sadepisaroiden kotipaikkaan, siellä missä miljoonat muutkin menehtyneet jatkavat elämäänsä. Osa kuitenkin, jäi tänne maanpinnalle, koulun puudutettavaksi ja kärsimysten kidutettavaksi. Tosin onhan täälläkin ne hyvät puolensa, esimerkiksi sen, kun näkee vanhat tutut pitkän ajan jälkeen ! :)

Kesä oli ehtinyt vieriä pois, jolloin en ollut ollutkaan ehtinyt hevostella yhtään, kaikki maailman parhaat ystäväni ja muu elämä oli ottanut osansa, hevoset olivat jääneet maton alle, pois koko kesäksi.
Tajusin vasta Golden horsen pysäkillä, että hups, tässähän sitä piti jäädä pois bussista.
"voi sun s**tana.. no tulee näköjään kävely reissu tästäkin...." Mutisin hyvin murheellisena bussin takapenkillä, kalenteri sylissäni johon piirtelin auringon ja pilvien kuvia. Lopulta läimäytin murheissani kalenterin kiinni ja tungin sen vaivalloisesti laukkuuni, joka oli koulureissujen takai hyvinkin kurainen, mikäli se luokkalaisistani oli kiinni, olivat kaikkien reput ties missä. Lopun ajaksi tyydyin katselemaan ulos ja jupisemaan kohtaloani ivaavaa kävelyä.

Seuraava pysäkki kiisi minua kohti vauhtia, painoin tyynen rauhallisesti kuitenkin stop nappia ja hyppäsin ulos bussista. Jäin miettimään pariksi sekunniksi, oikaisisinko peltojen kautta, vai jaksaisinko kävellä niinkin paljon, että kävelisin tästä tallille ? Päätin oikaista peltojen kautta.
Hyppäsin nopeasti pienehkön ojan yli ja lähdin tarpomaan pientä pellonreunassa kulkevaa polkua pitkin, valkoisilla Puman kengillä - oikea paratiisi. Suustani lensi jopa pari sopimatonta sanaa, joista ei sen enempää, kun jalka upposi sääriä myöten liejuun tai laukku putosi ojaan, mutta kuitenkin monen mutkan kautta olin lempitallini tiellä, pudistelin vaatteistani ylimääräisiä sontia pois, ehkäpä en näyttäisi suosta nousseelta Loch Nessin hirviöltä, kun saapuisin taas tallille... Mitäköhän siittäkin seuraisi, jos ensimmäisenä tallipäivänä olis niiiin edustavannäköinen.

Avasin Rk Golden horsen oven, joka päästi narahtavan valituksen elämänsä kulusta. Tallissa tuoksui se sama tuttu, kotoisa hevosten ja heinien haju, pistävä mutta miellyttävä. Marssin juhlavasti kuraisilla kengillä suoraan tuttuu hoitajien huoneeseen, matkalla parit uudet kasvot katsoivat minua kummallisesti, mitähän he miettivät.. Uusi hoitajia, uusia epäilyksiä. Hoitajien huoneen ovella tunnistin kasvot, siniset silmät, pitkähkö tyttö ja hymy huulilla. Oli mahtavaa nähdä, vanhoja tuttuja pitkästä aikaa!
"Migdi! Oi että minulla on ollut ikävä!" huudahdin turhankin napakasti tiputtaessani oitis laukkuni lattialle ovenpieleen ja ryntäämällä tytön kaulaan.
" innaaaa-aa-aaa-a-a! ompas minunkin mukava nähdä sinua, olet kasvanut huimasti ! mites nyt menee !? et arvaakkaan, minulla on paljon kerrottavaa sinulle !" Migdi sanoi, tosin muut sanat jäivät sanomatta, koska rutistimme toisiamme siihen malliin, että kohta jompi kumpi sinisenä.
Kuitenkin pienen hetken vaaditun halauksemme jälkeen hain reppuni samalla innokaasti pälpättäen, Migdi kannoillani vielä nopeammin puhuen: "...ja sitten Ali vain ravasi innoissaan siinä vuokrausviikonlopussa ja esteitäkín olen vähän hypännyt sillä...ne ei oikein inspaa...harjasin...miten...painoin vähän pohkeilla....ryntäsin....napakasti..." loput minulta meni suoranaisesti ohi.
" Migdi, anteeksi kun keskeytän, mutta miten Ellalla on mennyt ? entä mites se Eevin lopetus... menikö se hyvin, tiedätkö ? itse en ollut paikalla.." Katsoin tyttöön hiukan päästä pyörällä.
" voi inna, kaikki meni hyvin. Eeville annettiin ensin pari porkkanaa ja sitten Eevin nukkui pois, samalla tavalla kuin vaikka vain yöksi nukahtaminen. Se taisi viimeiseksi ajatella vain sinua ja porkkanoita.. Se näytti tyytyväiseltä :) ! " Tyttö selitti, mutta loppuen lopuksi pahoitteli kovasti, kun hänen kyytinsä ilmestyi tallin pihaan. Moikkasimme ja halasimme ja niin Migdi lähti. Kiiruhdin vaihtamaan vaatteita ja syömään jogurtin ja leivän, koska olinhan tullut melkeinpä suoraan koulusta ! no, mitä nyt vienyt koulukirjat ja repun kotiin :) Merkkasin viellä kalenteriin tärkeitä menojani jonka jälkeen istahdin sohvalle, oli outoa olla täällä, kun ei ollut Eeviä..

Sohvalta selviydyttyäni, kävelin jo ripakasti kohti tarhaa, jossa Bina olisi. Pääni kääntyi väkisin 4 tarhan puoleen, jossa rakas ponimammani oli viettänyt ulkoiluelämää. Nyt tarhassa vietti ulkoilma elämää vanha tuttu Taika ja teini-ikäinen, uusi tuttavuus, sydämen sulattaja Viira. Katsahdin Taikaan, ja tunsin, kuinka se oli välillä halunnut Eevin takaisin, takaisin kaverikseen. Vaikkakin Taika kyllä näytti aivan tyytyväiseltä Viiraankin. Kävelin 3 tarhalle päin, mutta kappas kummaa, enhän minä muistanut että Binalla on myöhäisin tarhaus aika, joten kävelin takasin sisälle ja suoraan " Areten Sabiina" karsinalle. Tuntui melkein maagiselta kävellä tallissa, kun uudet hoitajat, jotka eivät minua ole tavanneet, katsovat kuin jumalaa, kummastuksissaan ja tavallaan uteliaina, muttei todellakaan palvovina. Ei, sitä en edes haluaisi.
" Moikka tyttö..." Aloitin tervehdyksen Binalle, tamma hörähti haistellessaan tallitakkiani. Aivan kuin se olisi tuntenut tuoksun, Eevin tuoksun, joka takissa vieläkin oli.
Avasin karsinan oven ja menin ripeästi sisään. Rapsuttelin ja kyhnytin tammaa säästä ja kaulalta, korvien takaa ja otsasta. Rapsuttelin tammaa ainakin yli vartin, tosin ei se ollut puuduttavaa. Neiti hätkähteli välillä, varmasti Eevin tuoksun takia takissani, tai sitten jonkin muun, mikä on minulle täysin ymmärtämättömissä.
Räpsin tammasta kuvia, pitihän nyt ensimmäisestä hoitokerrasta olla muistoja - ja paljon.
Päätin myös harjata tamman ja sen tein, selvitin jopa hännän ja harjankin, tamma tuntui nauttivat hoitajan käsittelystä, eihän kuningattarella ollut hoitajaa tähän mennessä, ties koska.

"tiedän Bina, olen tylsää seuraa, pitäisikö tehdä jotakin mukavampaa? lähdetäänkö vaikka lenkille ? ihan näin maastakäsin, mitäs sanot muru ?" puhelin tylsistymisen partaalla olevalle tammalle, joka ilmiselvästi sai tarpeekseen pelkän kaulan rapsuttelusta. Niimpä klipsautin nopeahkoon sävyyn narun lukkoon ja lähdin kohti talutusretkeä. Binan silmissä syttyi heti aito innostus, sen korvat kohosi pystyyn ja silmissä näkyi uusi ulottuvuus, se pääsisi liikumaan, se pääsisi kuluttamaan kaloreita käynnin tahdissa! Avasin oven ja talutin kauniin neitoseni ulos karsinastaan. Bina näytti melkien keikistelevän muille sisällä oleville hevosille, ikään kuin sanoakseen "minäpä pääsenkin ulos", tosin ulkoovella tuulenpuuska yllätti ja oli saada prinsessan aivan kahun partaalle.

"soojaa, ei mitään hätää Bina, se on tuuli..soooojaaa" rauhoittelin tammaa, jonka silmät olivat kääntyä ympäri säikähdyksestä. Talutin ensin tammaa tallin pihassa pari kierrosta ympäri, jonka jälkeen lähdin kentälle. Siellä olikin joku ratsastamassa Cikulla, pian tunnistin ratsastajan iloisesta ja häikäisevästä hymystä Jasmiinaksi, olihan hänkin jo minun "vanhaan hyvään aikaan" täällä hoitajana. Moikkasin vain kädellä ja lähdin taluttamaan takana tulevaa ponimöhkyrettä ympäri kenttää. Bina tiiraili ympärille täysin letkeänä ja rauhallisena, taisi Cikun läsnäolo vaikuttaa tammaan, sillä välillä oltiin niin rauhallisesti ja välillä vähän jyrmytettiin Cikulle, ei mitään vakavaa kuitenkaan, taisi vaan Ciku mennä Binan mielestä hiukan liian läheltä tammaa.
Pienen taluttelu retken jälkeen kuitenkin itse jalkani väsyivät ja päädyin viemään tamman tarhaan, koska olihan siihen jo aika.

Taputin tammaa viellä päästettyäni sen tarhaan. Kävelin hoitajien huoneeseen ja soitin kyydin.
Odottelin muille uusille hoitajille, kuten Snickerille ja Riinalle, joiden kanssa ehdimme tehdä tuttavuutta jonkin verran :) Lopulta lähdin kotiin, ja sainpahan kuulla äitini karjunnan valkoisista kengistäni..

Talli on pieni pelastus arjen koulussa uurastamisesta - vaikka toki harmillista, ettei Eevi ole ihastuttamassa meitä enää tänä syksynä. Poni oli aina niin innoissaan syksyisistä maastoretkistä ja varsinkin marraskuisesta Halloween-maastosta. Onneksi meillä on vielä monta hienoa ponia tallissa - kuten Bina!

Pellon poikki oikaiseminen... voi, tämä on tuttua! Olen monesti käynyt hevosten kanssa kävelemässä autotien tienoilla ja jos kaatosade on yllättänyt, olen lähtenyt suoraa tietä takaisin tallille. Viimeistään siinä vaiheessa, kun mutaa on polviin asti, tajuaa kuinka typerän reitin sitä valitsikaan. (Kesällä pellon poikki on onneksi aivan ihana kulkea!)

Uusi-vanha hoitaja otettiin vastaan niin hoitajien porukassa kuin Binan arvovaltaisessa residensissä hyvin (: Tamma tykästyi takuulla saamiinsa rapsutuksiin ja harjauksiin. Muutaman kuukauden elo tallityöntekijöiden kanssa on takuulla saanut ponin nauttimaan ihan ikiomasta ihmisestä.

Oh, pääsit näkemään Binan "kivan" puolen. Syystuulessa lentelevät lehdet ja kevyesti kolisevat katot ovat jotain niin pelottavaa... Mutta kunhan luottamus tästä vielä paranee ja pääsette rauhallisesti tuollaisten ihmetysten ohi, niin kokeile ihmeessä tamman taitoja myös selästä käsin. Bina on varsin mukava ratsu (:

12.8.2010 - Treeniä kisoja varten
Hengitin tallipihassa syvään raikasta ilmaa, jossa oli ripaus hevosten tuoksua. Kisat olisivat pian, ja jännitin niitä hirmuisesti. Tänään olikin suunnitelmissa tulla moikkamaan rakasta Binapollea.

Löysin Binan laitumen nurkasta, ja menin pyydystämään. Bina katseli nyrpeänä, ja haukkasi vielä viimeiset ruohonrippeet suuhunsa, ennen kuin joutuisi lopettamaan laiduntamisen. Sitten tallille. Laitoin Binan hoitopuomille kiinni, ja otin harjat esille. Huolella putsailin tamman putipuhtaaksi, kunnes oli varustamisen vuoro. Bina ihmetteli, kun pistin sille satulan selkään - yleensähän hemmottelen tammaa, syöttelen, harjailen ja puunaan, pidän seuraa laitumella, siivoan karsinan ja putsaan varusteet...

Kun tamma oli valmis, olisi aika mennä treenaamaan kentälle. En ollut ratsastanut Binalla ennen, mutta täytyihän sitä ennen kisoja treenata, jottei tulisi yllätyksiä. Kun pääsin selkään, köpöttelimme alkukäynnit uraa pitkin. Bina kulki reippaasti eteenpäin, ja vilkuili aina välillä ympärilleen. Pikkuhiljaa otin ohjia tuntumalle, ja aloin taivuttelemaan Binaa erilaisia teitä tehden kummassakin suunnissa. Bina alkoi hiljalleen myötäämään, ja kiitokseksi annoin tamman kävellä vapain ohjin tovin ennen ravitehtäviä.

Pienen tauon jälkeen otin taas ohjat tuntumalle, tein ympyrän ja pyysin Binalta ravia. Tamma kävi vähän kuumana, ja pidätteitä joutui tekemään useampaan otteeseen. Tammalla ei oltukaan varmaan hetkeen ratsastettu. Pian ravista tuli mukavan tasaista, ja teimme erilaisia kiemuroita ravissa. Bina alkoi olla jo kunnolla lämmitelty, joten jäimme hetkeksi taas käyntiin.

Seuraavaksi olisi väistöharjoitusen vuoro. Kisoissa varmasti tulisi eteen pohkeenväistöä tai vastaavaa, joten sitä olisi hyvä harjoitella sekä käynnissä että ravissa pienet pätkät. Käynnissä teimme aluksi molemmille pitkille sivuille, sitten toisessa päädyssä keskihalkaisijalle ja suoristuksen jälkeen väistö pitkälle sivulle. Näin molempiin suuntiin pari kertaa, kunnes treenasimme ravissa. Bina kulki sopivalla jyrkkyydellä ja sulavasti, olin todella tyytyväinen yhteistyöhömme. Väistöjen jälkeen pieni lepotauko.

Laukkatehtäviä emme olleet vielä päässeet yrittämään, jotenka vielä ennen loppuverryttelyä otimme vähän laukkaa. Tänään päätin harjoitella tamman kanssa keskiympyrällä laukkaamista, joten valmistelin ravin kautta noston. Bina oikein pongahti laukkaan, ja reilusti taas annoin pidettäitä. Pikkuhiljaa sain laukan hallintaan, ja teimme mahdollisimman hyvät ympyrät kummassakin suunnassa. Bina oli koko ajan kuulolla. Jalka meinasi koko ajan kuitenkin lähteä paikoiltaan, joten sen kanssa jouduin työskentelemään, ennen kuin laukan saisin kunnolla pyörimään. Kiitin Binaa hienoista nostoista ja koko treenistä, ja menimme vielä loppuverkat ravissa ja lopuksi vielä loppukäynnit.

Tallille päästyämme riisuin Binan hikisistä varusteista, ja letkulla suihkutin tamman hiestä. Bina otti mielellään torkut touhutesssani sen ympärillä. Hoidettuani Binan läpikotaisin, Vein tamman laitumelle viettämää loppuiltansa ja itse menin huolehtimaan talliin tamman varusteista. Kun aikaa minulla oli, ajattelin vaihtaa huovan ja pesisin hikisen ja likaisen huovan ulkona letkulla ja kovalla harjalla. Työn jälkeen pesin Binan kuolaimet ja tahrat suitsista, putsasin harjat ja lopuksi vielä putsasin Binan kupit.

Bina tulisi yöksi talliin, joten ilahdutin sitä putsaamalla karsinan ja laittamalla kaurojen lisäksi kuppiin kaksi paloiteltua porkkanaa ja pari omenan palaa. Siististi pistin tavarani paikoilleen ja ilmoitin Ainolle, että olisin lähdössä.

Kisaaminen kotitallilla saattaa helpottaa jännitystä. Ei tarvitse aamulla hätäillä hevosia traileriin ja reissata kartan avustuksella puoli-tuttuun paikkaan ja selvittää siellä kaikki tarvittava. Nyt ehtii keskittyä täysillä radan muistamiseen ja kisahevosen valmisteluun. Mukavaa, että päätitte treenata kisoja varten, se on aina hyvästä. Yhteistyönne näytti sujuvan hyvin, huolimatta siitä, että tämä oli ensimmäinen yhteinen ratsastuskertanne. Mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty - ehkä tässä hyvä yhteistyö tallissa ja hoitotilanteissa on sitä suunnittelua :)

Kohta saadaan onneksi kakkoskurssin tuloksetkin julki, niin pääsette kokeilemaan enemmänkin ratsastusta. Tänään vaikutti ainakin lupaavalta, toivotaan että Binan kanssa sujuu yhtä hyvin sunnuntain kisoissa! Ahkeran treenin jälkeen soisi molemmille osapuolille lepoa, mutta innokkaasti putsasit vielä varusteita ja karsinan. Tästä on hyvä jatkaa kohti kisapäivää.

24.7.2010 - Hoitamista & puunaamista
Tulin tallille siivousurakka mielessä. Binan varusteet kaipasivat kunnon puunauksen, karsina siivouksen ja tallia voisi vähän järjestellä. Ja olihan sattunut sopiva kelikin tälle päivälle - hieman viileä, mutta silti kesäinen.

Saapuessani perille, oli melkoinen tohina tallipihassa. Siristin silmiäni, ja huomasin Rassen ravailevan pihassa, hömppä oli jotenkuten päässyt laitumelta vapaaksi. "Huomionkipeä poju", mietiskelin naurahtaen, ja menin auttamaan Ainoa ja Sinnaa kiinni ottamisessa. Tallilla ei tänään ollut hoitajia paikalla, ainakaan vielä. Yritin houkutella poikaa porkkanalla, ja vähitellen ori tulikin lähemmäs vähän epäillen. "Tule vaan, saat herkkua", sanoin hymyillen. Vihdoin Rasse saatiin kiinni, riimu päähän ja narussa taluttaen takaisin laitumelle. Aino ja Sinna naurahtelivat orin käyttäytymiselle, ja pian poju oli turvallisesti aitojen takana.

Vihdoin pääsin talliin tekemään töitä, ja aloitin ensin karsinan puunauksesta. Hirveässä kunnossa se ei kumminkaan ollut, joten ei mennyt kauaa kun se oli puhdas. Huolella putsasin vielä astiat, kunnes työ oli tehty. Varusteet kuitenkin kaipasivat kunnon putsausta, likaa ja pölyä joka paikassa. Jotta putsaus ei olisi ihan kärsimystä, siirryin pihalle hoitopuomille putsaamaan auringonpaisteeseen. Hyräilin kesäisiä lauluja mielessäni, ja aika kului leikiten. Mietin, ettei varmaan suitsille tekisi pahaa irroitella osia toisistaan, joten tuli sitten tehtyä aikamoinen huolto varusteille.

Satula ja suitset olivat jo puhtaita, mutta kaipasivat rasvausta. Pian varusteet kiilsivät puhtauttaan, ja oli vielä jäljellä muiden varusteiden putsaus. Vaihdoin Binan vyön puhtaseen, ja huovan myös. Likaisen huovan pistin pesuun. Seuraavaksi päätin tutkia tamman loimitilanteen, ja löysin toppaloimen, talliloimen ja ratsastusloimen. Pistin loimet pesuun, jotta sitten kylmien kelien tullessa niitä olisi mukava käyttää. Harjojen pesu olivat seuraava urakka, ja juoksevan veden alla ensin kaikki tarvikkeet pesin. Pakki sai myös uuden ilmeen, laitoin siihen uuden ja selvemmän nimilapun Binalle. Pistin harjat ja pakin kuivumaan, sitten Binan kimppuun!

Kävin hakemassa tamman laitumelta. Meni tovi, ennen kuin sain neitosen haettua, sillä Bina katseli minuun leikkisästi ja lähti karkuun. "Tulehan tänne tyttö, sinut pitää harjata", sanoin ja yritin kaikilla mahdollisilla tavoilla saada tamman kiinni. Vihdoin Bina tuli luokseni - mutta lähti kuitenkin pukkilaukkaa ilkikurisesti karkuun. Naurahdin ja jatkoimme leikkiä edelleen. Puolisentuntia oli kulunut, kunnes sain Binan kiinni. Tamma olikin väsynyt juoksemisesta.

Hoidin Binan hoitopuomilla puhtailla harjoilla. Pääasiassa otin vain kaviot ja tarkistin tamman, kun likaa ei ollut paljoa - olinhan vähän aika sitten harjannut ja pessyt tamman. Pölyt kumminkin harjasin, ja vein sitten rouvasen takaisin laitumelle.

Tallipäivä oli ollut mukava, ja kulunut nopeasti töitä tehdessä. Lupautunut olin kuitenkin tallin järjestelyssä, joten lakaisin huolella tallikäytävän ja siivoilin satulahuonetta ennen kotiin lähtöä :)

Viileänä päivänä (kaikki alle 30 tuntuu olevan nyt viileää säätä :) jaksaa tehdä monenmoista. Ja jos hommaa riittää, niin päiväkin kuluu vauhdilla. Onneksi tallilla tarvitsee harvemmin pyöritellä peukaloita ja pohtia, miten saisi aikansa kulumaan. Rasse aloitti karkuriuransa tänään näyttävästi, joskin ori tuntui olevan aivan liian ihmeissään vapaudesta lähteäkseen sen kauemmaksi. Kiitos kiinniottoavusta!

Varusteisiin likaa on ehtinyt kertyä. Pölyä varsinkin ja monenmoista kesäistä tököttiä sinne tänne. Innostuitkin oikein kunnolla siivoamaan varusteiden parissa, hienoa! Harjapakkikin löytyy taas helpommin kun näkee kaukaa kenen se on. Ei tietenkään pidä unohtaa Binaa, joka pääsi myös pölykerroksestaan. Viime kerran pesun ansiosta tamma oli peruspuhdas ja valmis juoksemaan taas pari kierrosta laitumella.

Ei ainakaan lopu tekeminen kesken, kun lähtee tavallisen tallirutiinin lisäksi leireille ja kisoihin :) Mukavaa että toiminta innostaa osallistumaan. Ahkeroinnin jälkeen uintireissu maittaa - tai uiminen, jos itse matka ei niin miellytä ;) Tätä kesää jaksaa muistella sitten talven kylminä pakkaspäivinä. Ei haittaa yhtään, vaikka tallipäivä keskeytyisi jäätelön syönnillä tai vilvoittavalla uinnilla.

Laidunelämän seuraaminen on myös hauskaa puuhaa, varsinkin jos oma hoitohevonen tekee muutakin kuin syö ja muistaa välillä käydä moikkamassa (vaikka edes rapsutuksien toivossa). Myös Bina pääsi tänään nauttimaan vilvoittavasta vedestä. Samalla lähti takuulla kaikki kesän aikana kerätyt laidunpölyt ja jouhiin takertuneet neulaset. Aurinko kuivattaa loput! Tarinasi oli ihanan kesäinen ja rauhallinen tallipäivä.

Tallilla on todella rauhallista, kun moni hoitaja on kesälomilla. Kun hevoset olivat kesäkuussa laitumella, oli käytävillä välillä todella autiota. Se kuulosti jopa aavistuksen pelottavalta, kunnes astui ulos kuuntelemaan hevosten hirnumiskuoroa ja varusteita puhdistavien hoitajien keskustelua.

Myös teidän heinäkuinen hoitopäivä vaikutti ihanan kesäiseltä :) Uimareissu viilentää kivasti ja mikä sen parempaa kuin ottaa eväätkin mukaan. Bina käyttäytyi oikein rauhallisesti ja asiallisesti pienestä kesätuulesta huolimatta. Yhteistyöstä ja luottamuksesta ei tunnu olevan teillä kahdella pulaa. Tulkaa ihmeessä testaamaan yhteistyötä elokuussa järjestettäviin ratsastuskoulumestaruuksiin. Linkin kutsuun löydät etusivulta :)

Bina on omaksunut äidin roolin nopeasti. Kuten sanoitkin, ne ovat Rassen kanssa varsinainen pikkuperhe - kun varsa nukkuu, Bina seurustelee toisten hevosten kanssa ja nauttii kesäpäivistä. Rasse alkaa olla vähitellen sen verran iso, että se saa muuttaa omaan karsinaan kasvattitallin puolelle. Näillä näkymin ori jää meille asumaan.

Mukavaa että siivosit tamman karsinan, nyt sekin kiiltelee puhtauttaan ja on valmis vastaanottamaan Binan laidunloman jälkeen :) Myös varusteista irtosi kesäiset pölyt. Osallistu ihmeessä hoitokursseille, niin pääsette Binan kanssa vaikkapa uimaretkelle joku helteinen kesäpäivä.

Kokonainen Bina-päivä, sen voimalla jaksaa vielä viimeiset tunnit koulussa :) Vaikka kevätlukukausi taitaa aina loppua perinteisesti mukaviin retkiin lähiseudulle. Lähikunnan kouluista on soiteltu pariin otteeseen Golden Horseen ja kysytty, josko lapset voisivat tulla tutustumaan tallielämään. Ja mitäs me sitä kieltämäänkään.

Rasse on varsinainen tapaus, ihanan itsenäinen ja sosiaalinen. Ei siis ihme, että se saa jäädä ainakin alustavan päätöksen mukaan asumaan tallille. Binalla tuntuu välillä olevan aika lailla kestämistä vilkkaan varsansa kanssa, mutta eiköhän mamma siihen totu. Parin vuoden päästä sitten uusi varsa.

Hoitopäivä sujui sukkelaan arkirutiinien parissa, olet oppinut nopeasti tallin "tavoille" ja löydät tarvittavat välineet hoitamiseen. Ei siis mitään moitittavaa, jatka samaan malliin :) Mukavaa että viihdytte Binan kanssa niin hyvin toistenne seurassa!

Tulet sopivaan aikaan tutustumaan talliin - alkuvuodesta ulkoa olisimme näyttäneet vain samanlaiselta punaiselta tallilta kuin muutkin. Kiitos ahkeran pihanhoidon, näin vihreän kesän kynnyksellä pihapiiri näyttää hyvältä. Pääsit tutustumaan jo muutamaan tallilaiseenkin, hienoa. Binaan tutustuminenkaan ei jäänyt sivuun uuden paikan ihmettelyn tiimellyksessä - kaikki tarvittava tuntui löytyvän. Ja apua saa tietysti kysyä, jos kysyttävää tulee :)

Ida ja Bina - ehkä minä vähitellen opin! Nimiä on niin paljon, että ennen kuin yhdistää nimen ja kasvot ja hoitohevosen, niin voi mennä hetki. Onneksi Ida ja Bina sointuvat hyvin yhteen, niin se helpottaa hommaani ;) Mukava kuulla että tallin ja hoitohevosen valinta miellyttävät sinua, on todella mukavaa saada sinut tallillemme hoitamaan.

27. kesäkuuta asti Bina on varsalomalla ja karsinassa häärää myös tamman pieni mutta sitäkin itsenäisempi orivarsa GH's Bryson. Olin unohtanut mainita tämän tamman sivulla, mutta ensi tarinassa voit ottaa tuon pienen asukin myös mukaan hoitopäiviinne :)

Palasimme maastoporukan kanssa tallipihaan, kiitin kaikkia tunnista ja ojensin Vilman ohjat Iidalle. Tämä lupasi hoitaa tamman tunnin jälkeen, joten minä pääsin jatkamaan opetusta kentällä. Jatkokurssilaiset taluttivat hevosia jonossa avoimesta portista kentälle. Moikkasin tuntilaisia ja avustin heidät selkään. "Kiristetään satulavyö vielä, jalustimet saat varmaan itse?"

"Tänään treenataan pääty-ympyröitä", lausuin kentän keskeltä ratsukoiden kerätessä ohjia tuntumalle. Bina näytti olevan varsin kiinnostunut ulkoilmasta ja muista hevosista. Olin ottanut tamman tunneille, vaikka varsomisesta ei ollut kovin pitkä aika. Rasse oli osoittautunut hyvin itsenäiseksi tapaukseksi ja pärjäsi tallissa jo lyhyitä aikoja. Binalle teki hyvää liikkua kevyesti ja Jasmiina oli tykännyt ratsastaa tammalla pari ensimmäistä tuntia. Tunnin aikana selvisi kuitenkin, että tammalla oli aivan muut temput mielessä.

Käännyimme pääty-ympyrälle (se kyllä vaikutti pääty-kananmunalta). Mutta, siis ratsastimme nätisti (melkein) pääty-ympyrällä ja hujauksessa ympyrä loppui. Siis sen tekeminen loppui! Bina stoppasi aidan eteen ja nyhtäisi päänsä alas herkutellakseen ruoholla... Minä tein tietenkin kivan kuperkeikan sen kaulalle ja siinä roikuin minkä kerkesin. Nyhtäisin itseni takaisin ylös ja jatkoin ympyrän tekemistä kuin mitään ei olisi tapahtunut... :)

Ravaamme nätisti, Bina kaula hieman kaarelle keski-ympyrällä, ja minä kevennän. Bina menee kiltisti, ja olen jo varmempi ravissa, ainakin melkein. Menetän nimittäin hetkeksi tasapainon ja luisun satulasta hiljalleen alaspäin... Bina pysähtyy ja samalla hetkellä minä tipahdan, tai... luisun. Aino auttaa minut takaisin selkään ja siunailen itseäni ettemme olleet pääty-ympyrällä, aidat olisivat olleet lähempänä...

25.1.2010 - Hoitotarina
Tallustelin tallille iltapäivän hämärässä ja paikalla oli melkoinen tohina päällä, tunnit kun olivat juuri alkamassa. Innokkaita ratsastajia oli joka puolella ja Binankin luona oli yksi reipas harjaaja. Autoin häntä tarpeen mukaan, muun muassa auttamalla satulavyön kiristämisessä mikä ei muuten ole aina niin helppoa... Menin ratsukoiden mukana maneesiin ja autoin Binan ratsastajaa kapuamaan selkään. Jäin vielä hetkeksi seuraamaan tuntia maneesin katsomosta parin äidin kanssa. Puolenvälin aikoihin menin talliin katsomaan, josko siellä olisi jotain tekemistä. Ja tietenkin tallissa aina tekemistä oli tällä kertaa pääsin harjanvarren päähän lakaisemaan käytäviä. Suuren tallin lattioiden lakaiseminen ei olekaan mitään nopeaa puuhaa ja lopettelinkin vasta kun tuntilaiset saapuivat talliin.

Binan ratsastaja halusi itse harjata tamman, joten menin itse putsaamaan hevosen sijaan sen varusteita. Hinkattuani kaikki nahkaosat kiiltäviksi ja metalliosat vielä kiiltävämmiksi, olin lopulta tyytyväinen lopputulokseen. Kun varusteet olivat puhtaat, pääsin viimein rakkaan hoitohevoseni luokse. Rapsuttelin hetken Binaa ja juttelin sille kaikenmoista, kunnes pian tulikin jo sen ulkoiluaika. Puin tammalle kevyen toppaloimen ja napsautin riimunnarun kiinni riimuun. Bina käveli rauhallisesti vierelläni tarhan luokse, mitä nyt vähän säpsähti kun puskasta lennähti raakkuva harakka.

Binan ulkoillessa päätin siivota sen karsinan, joten hain kottikärryt ja talikon. Karsina oli suhteellisen puhdas, joten siivoaminen kävi nopeasti. Tai olisi käynyt, ellen olisi matkalla lantalaan kompastunut ja kipannut koko lastin maahan... Keräsin kuitenkin lastin takaisin kottikärryihin ja pääsin lopulta kunnialla lantalalle saakka. Ennen lähtöäni kävin vielä kurkkaamassa Binaa tarhoille. Se seisoskeli aidan vieressä, joten pääsin helposti taputtelemaan sitä. "Nähdään taas pian", sanoin tammalle ja lähdin kävelemään kotiin.

Talvisin maneesissa tuntuu olevan useita äitejä katsomossa, tai ainakin enemmän kuin kesällä. Taitaa olla mukava istua lämmitetyssä maneesissa.. :) Binan ratsastaja pärjää hienosti tammalle ja on innostunut touhuamaan ponin kanssa vaikka se ei olisikaan ollut tuntiratsuna sillä viikolla. Toivottavasti saamme hänestä hoitajan tallille, sen verran innokas tyttö! Mukavaa että kompromissi syntyi ja molemmille löytyi tekemistä.

Varusteisiin pakkautuu salakavalasti talvella kuraa ja hiekkaa lumen mukana, eli putsaus tuli varmasti tarpeeseen. Ahkeroit tänään mallikkaasti siivousjuttujen kanssa, josta palkintona Iida lupasi ottaa sinut mukaan "hiihtoratsastuskouluunsa". Vinkkaa hänelle joku sinulle sopiva päivä, kun haluat kokeilla talvilajia :)

21.1.2010 - Pitkästä aikaa
Lumi narskui kenkieni alla kävellessäni tallia kohti. Katselin tarhoissa käyskenteleviä hevosia ja tunnistin Binan niiden joukosta. Olin jo kaivannut näitä hetkiä, kun voin hakea oman hoitohevoseni tarhasta ja taluttaa se tottuneesti karsinaansa. Binan pyydystäminen ei ollut vaikeaa ja pian olimmekin jo tallin lämmössä.

Kiinnitin Binan käytävälle ja pitkästä aikaa aloin harjata tamman punaruskeaa karvapeitettä. "Ai moi, säki oot täällä taas", kuulin takaani iloisen äänen. "Moi!" vastasin nähdessäni tutun tallilaisen. Jatkoin Binan harjaamista ja juttelimme samalla niitä näitä, kunnes jäin taas hetkeksi Binan kanssa yksin takakäytävälle. Saatuani tamman puunattua heitin sille fleeceloimen selkään ja lähdin aiemmin tapaamani hoitajan kanssa maastolenkille, kumpikin oman hoidokkinsa kanssa.

Binan hengitys höyrysi ja lumi narskui kun tamma asteli eloisana metsätietä pitkin. Se katseli innokkaasti ja aavistuksen hermostuneena kaikkea ympärillään ja olisi mieluusti jatkanut matkaa ravissa tai vaikka laukassa. Rauhoittelin tammaa, ja loppumatkasta se lopulta kulkikin ihan rauhallisesti, kun viimein ymmärsi että toinen hevonen ei viitsinyt lähteä mukaan riehaantumisleikkiin.

Palasimme takaisin tallille ja naputtelin tamman kavioihin sinnikkäästi pakkautuneet tilsat irti ja jätin tamman hetkeksi rauhaan mennessäni itse syömään eväsleipääni. Oman ruokailuni jälkeen oli Binan ruokailun vuoro, jossa sain olla pitkästä aikaa mukana. Kun kaurat ja heinät ja muut sörsselit oli jaettu, piti minun jo lähteäkin kotiin. Hyvästelin tammamamman ja lähdin taivaltamaan pienessä lumipyryssä kotiinpäin.

Lumien narskunta on muuten varsin ihana ääni :) Huomaa tosin, että meidän nuori Rolle-poni ihmettelee vieläkin tuota kummallista ääntä, joka tarhaan mennessä kuuluu. Binaa talvi ei tunnu haittaavan yhtään. Tamma ottaa rennosti ulkona (ainakin melkein aina), vaikka toki aina pitää olla valmiina, jos joku intoutuisi lähtemään leikkiin mukaan ;) Kaverin kanssa sekin on hauskempaa!

Tarmo kävi illalla vielä tarkistamassa Binan kaviot ja vaihtamassa uudet kengät sekä hokit. Tilsoja riittää kyllä joka päivälle... Ruokinnassa auttaminen on aina kiva lisä hoitopäivään, hevoset kun harvemmin pistävät tässä aktiviteetissä vastaan.

5.10.2009 - Rakkautta
Tallin ovi narahti äänekkäästi, kun avasin sen ja astuin lämpimään talliin. Tällä kertaa en kyllä hyppäisi Binan selkään, ulkona oli kyllä melkoinen myräkkä. Puut heiluvat, heikoimpien latvat riipivät maata, pilviä kerääntyi taivaalle aina vaan enemmän ja tuntui, että maneesi voisi koska tahansa lähteä lentoon. Binahan saisi tuollaisella säällä vähintään shokkipaniikin.

"Hei, tammaseni", kuiskasin Binalle ja annoin sen haistella tumppujani. Tunsin paksujen lapasteni läpi tamman lämpimän hengityksen ja mieleni valtasi miellyttävä, rakastavainen tunne. Bina kyhnytti otsaansa olkapäähäni ja minä rapsuttelin sitä hellästi harjan juuresta. Ei ollut onnen kyyneleet kaukana, kun tajusin, että Bina todella välitti minusta - tavallisesta ratsastuskoulussa käyvästä tytöstä. Juuri siitä yhdestä monien kymmenien joukossa?

Binan piparitaikinan värinen turkki sai aivan uuden kiillon ja sävyn, kun käsittelin sitä jos jonkinmoisella harjalla ja sualla. Harja sekä häntä selvisivät pitkän, muttei lainkaan tuskallisen, kampaamissession jälkeen ja kaviotkin saivat kunnollisen käsittelyn niin että tamma käytti aivan kuin olisi näyttelyihin lähdössä. Siitä sainkin ideaksi harjoitella vähän lisää harjan letitystä - mistäs sitä tietää vaikka joskus pääsisi letittämään tamman harjan ihan tositoimiin! Noh, loppujen lopuksi sykeröistä tuli aivan kamalat, mutta kaipa se harjoitus tekee mestarin.

Ilta alkoi hämärtyä, mutta tuuli ei ollut juurikaan laantunut. Kiskoin Binan lämpimälle selälle painavan ulkoloimen ja kiinnitin kaikki mahdolliset soljet. Tamma päristeli tyytymättömänä, se selvästi janosi päästä kirmailemaan tarhaansa. Talutin innokkaan tamman tallin ovelle ja se narahti auki. Bina seisahtui ja näytti järkyttyneeltä. Tuliko meidän pikku diivalle pupu pöksyyn? "Eihän tuolla ole lainkaan mukavan näköistä", tamma tuntui viestittävän minulle nähtyään synkän, tuulisen ja tihkusateisen sään. Bina käveli vastahakoisesti tarhaansa, käveli ainoan suuremman puun juurelle ja seisoi siinä murjottamassa. Naurahdin surkealle näylle (ilkeä huumorintaju) ja lähdin pyöräilemään kotiin tihkusateessa ja vähintään yhtä surkean näköisenä.

Luultavasti ihan fiksu teko, maneesin katon rapina ja pauke saa kyllä Binan hypähtelemään muutamia ylimääräisiä laukkahyppyjä... :) Kohta täyteen tulee jo puoli vuotta, eikä mikään ihme, että Bina on tykästynyt sinuun - hoidat tunnollisesti ja ahkerasti! Edes tylsä syyssää ei saanut sinua jäämään kotiin, vaan pääsit paijaamaan Binaa :)

27.9.2009 - Hoitotarina
Olin todella pirteällä tuulella ja poljin innoissani tallille kuin tuulispää. Bina oli karsinassaan natustamassa päiväheiniään, joten annoin sen rauhassa toimittaa tehtävänsä loppuun. Päätin tarttua harjanvarteen, ja hitaasti, mutta varmasti tallin käytävät puhdistuivat ja näyttivät oikein siisteiltä. En raaskinut ottaa Binaa heti puhtaalle käytävälle harjattavaksi, joten puhdistin ensin sen kaviot ja talutin tamman ulos puunattavaksi.

Syystuuli tuiversi tallialueen läpi ja kuskasi koivunlehtiä sinne tänne. Ja tietenkin Bina pelkäsi niistä vähintään joka toista. Höperö tamma poukkoili miten sattui, mutta oli onneksi sen verran puhdas, että sain sen nopeasti harjattua ja takaisin tallin turvaan. Olin hoidon aikana huomannut, että Binan vasemman takajalan kenkä oli löysässä, joten kirjoitin toimistoon lapun: "Tarmo! Binan vas. tj. kenkä löysässä. T: tamman hoitaja". Tässä välissä olin luvannut lähteä kotiin syömään, mutta palasin noin tunnin kuluttua takaisin.

Tuuli tuiversi edelleen, kun poljin tallille jo toista kertaa tänään. Tätä menoa kyllä alkaisi kunto kasvaa, mikäs siinä! Lappu oli kadonnut toimistosta, ja Binan kenkä oli kunnossa. Johan oli nopeaa toimintaa, ajattelin napsauttaessani riimunnarun kiinni riimuun ja taluttaessani tamman ulos tallista. Olin ajatellut juoksuttaa Binaa. Menimme maneesiin kahdesta syystä: kenttä oli varattu ja lisäksi tamma pelkäsi kuollakseen lenteleviä koivun- ja haavanlehtiä iloisenkirjavista vaahteranlehdistä puhumattakaan!

"Rrravi", sanoin napakasti ja Bina siirtyi verkkaiseen raviin. Heilautin vähän juoksutusraippaa ja tamma kulki aavistuksen reippaammin. "Ja käääyntiiin... hieno tyttö", selittelin Binalle ja vaihdoin suuntaa. Tein tamman kanssa siirtymisharjoituksia käynnistä raviin ja ravista käyntiin, sekä lopuksi vähän ravista laukkaan ja laukasta raviin harjoituksia. Bina meni ihan nätisti, mutta turhan reippaaksi ei voinut kyllä kutsua. Jostain syystä ravista käyntiin siirtymiset olivat huomattavasti helpompia kuin käynnistä raviin siirtymiset.

Taluttelin tammaa ympäri tallipihaa ja lopulta vein sen talliin ja harjasin oikein kunnolla. Ja kylläpäs tammasta lähti karvaa jo näin aikaisessa! Putipuhtaalle käytävälle kerääntyi oikein keko punaruskeita karvoja, jotka tosin joutivat pian pois kulkuväylältä. Heitin siistityn Binan niskaan kevyen sadeloimen, kun keli oli muuttunut tihkuiseksi ja tämän jälkeen kuljetin yhtäkkiä vallan piristyneen ponin tarhaansa. "Heivain sitten", huudahdin innoissaan laukkaavalle raudikolle, ja kipaisin sitten kotiin.

Energiaa piisasi kyllä! Ihanaa kun jollain on pimenevän syksyn päivinä vielä tuollaisia määriä intoa :) Tarmo naputteli kengän takaisin paikalleen ja tarkisti samalla muutkin kaviot. Binan kengät näyttivät olevan hyvässä kunnossa, joten parin viikon päästä normaalissa kengitysrundissa mies pistää Binalle uudet koputtimet. Binan lehtipelko onkin jotain ihan uutta, mikäköhän tämän vuoden lehdissä mahtaa tammaa säikyttää... :) Toivotaan että tamma tottuu niihin, on pari päivää hypellyt tarhassakin laidalta toiselle lehtien tippuessa ympärille.

17.9.2009 - Kuraa kerrakseen
Lits läts lots. Bina ravasi aitauksensa aidanviertä pitkin ja oli yltä päältä kurassa. Hymyilin hölmölle tammalle, ja nappasin sen helposti kiinni tarhastaan. Päätin jäädä pihalle hoitamaan Binaa, koska se oli aivan likainen. Otin esille aseeni: piikkisuan, kumisuan ja kovan harjan. Lähes tunnin jynssäämisen jälkeen Bina alkoi taas näyttää hevoselta ja talutin hoidokkini karsinaansa.

Bina ei ollut ollut pitkään aikaan tunnilla, ja varusteiden hoito oli sen vuoksi jäänyt vähemmälle. Otin esille vesisangon, vähissä olevan satulasaippuapurnukan ja tamman suitset. "Poskihihnat kolmosreikään", mutisin itsekseni kootessani putipuhtaita suitsia taas kasaan. Seuraavana vuorossa oli satula. Siitä ei tosin tullut lainkaan niin kiiltävää, sillä satulasaippua loppui kesken kaiken. Siinäpä olisi taas uusi asia ostoslistalle. No, hävisipä satulasta ainakin pieni pölykerros ja satulahuovasta sekä vyöstä karvat.

"Hei, viitsisitkö tulla kaveriksi maastoon", kuulin vieraan äänen takaani. Minulle tuntematon hoitaja, jonka olin kuitenkin nähnyt joskus tallilla, kysyi minua ja tammaa maastokaveriksi. "Pikäpä ettei", tokaisin ja noudin Binan karsinastaan. Kävelimme lähimetsissä jutellen niitä näitä, ja aurinkokin pistäytyi silloin tällöin näyttäytymään. Bina oli todella reipas, mutta rento ja nautti selvästi metsäretkestä täysin siemauksin. Korvat hörössä ja sieraimet laajoina se jaksoi ihmetellä sille aivan tuttujakin asioita. Vähän väliä Bina pärskähteli tyytymättömänä käyntivauhtiimme se olisi selvästi halunnut villiä peltolaukkaa!

Kun palasimme tallille, oli ilta jo hämärtymässä pimeän puolelle ja pihavalot syttyneet. Bina pääsi talliin rouskuttamaan iltaheiniään ja minä äidin kyyditsemänä kotiin.

Kovat, mutta äärimmäisen puhdistavat otteet ovat kyllä ainut keino tuollaisen kuramooseksen kanssa, ellei sitten halua viettää koko päiväänsä askareen parissa. Bina oli kuorruttanut itsensä taidolla. Saippuaa laitettiin tilaukseen ja uusien purkkien pitäisi saapua 22.9 tallille :) Maastonlenkillä lähti varmasti viimeisetkin pölyhiukkaset syksyisen tuulen puhallellessa.

4.9.2009 - Taas satulassa
Taivas oli harmaa, mieli oli harmaa ja flunssakin painoi päälle. Poljin tallille melko masentunein mielin, mutta onneksi aina yhtä pirteä hoidokkini auttoi minua piristymään edes vähän. Harjasin tamman niin huolellisesti ja pikkutarkasti, kuin vain pystyin ja olin oikein tyytyväinen lopputulokseen. Bina oli jo alkanut tottua seuraani ja kihnutti väsyksissään päätään olkapäätäni vasten. Katselin tammaa lempeästi ja jäin rapsuttelemaan sitä toviksi.

Olin ostanut uusia letityslenkkejä Binan tuhoaminen tilalle, ja kokeilin miltä tamma näytti letitettynä. Minulla oli niin kova ikävä satulaan, että pakkohan sitä oli selkään päästä. Satula selkään sekä suitset päähän ja ratsaille! Toki ilmoitin Ainolle aikeistani ja tarkistin että kenttä oli vapaana, ennen kuin suin päin sinne ryntäsin.

Hiiop ja noin, selässä sitä taas ollaan. Tunsin Binan lämpimät kyljet jaloissani ja hiljaisen kuolainten narskuttelun käsissäni. En ollut käynyt Golden Horsessa lainkaan tunneilla, joten en saanut mennä omin päin kuin käyntiä. Siksi keskityin vain tamman rennoksi saamiseen suurilla ympyröillä ja tietenkin käynnissä. Puolisen tuntia erilaisia harjoituksia ja lopulta Bina kulki nätisti kuolaintuella ja polki hienosti alleen. Taputin Binan kiiltävää kaulaa ja annoin pitkät ohjat. Valitettavasti tallipihalla ei näkynyt ketään hoitajaa, joten en voinut mennä maastoon kävelemään. Bina kun ei ole yksin maastoillessaan mikään erityisen mukava?

Kiitos ja ratsailta! Tömähdin maahan tamman viereen ja löysäsin satulavyötä. Talutin rautiaan kaunottaren talliin karsinaansa juuri ennen kuin Sinna, Iida ja pari hoitajaa alkoivat jakaa ruokia tallin hevosille. Harjasin Binan suht nopeasti ja liityin heidän joukkoonsa. Kun viimeinenkin poni oli saanut heinänsä, etsin käsiini Binan varusteet. Se oli aiemmin päivällä ollut tunnilla, muttei ollut enää menossa. Niinpä voisin hyvillä mielin putsata sen varusteet. Vettä, satulasaippuaa ja sieni eikä aikaakaan, kun Binan satula ja suitset kiilsivät kuin uudet!

Menin vielä ennen lähtöäni tervehtimään Binaa ja samalla irrotin siltä letit harjasta. Ahne tamma oli jo kerinnyt syömään suurimman osan heinistä, mutta jätin sen vielä mutustelemaan viimeisiä korsia. Hei sitten ja nähdään taas pian, huikkasin sille kuin ihmiselle konsanaan ja lähdin tallilta paljon paremmalla tuulella, kuin olin sinne saapunut.

Nuhaa on taas liikkeellä, ikävä kyllä :/ Iida on aivastellut pitkin viikkoa, ja pidämme vain peukkuja, ettei puolet porukasta sairastu. Kohta tarvitaan paljon energiaa kuraisten hevosten siistimiseen. Tule ihmeessä mukaan tunneille - joko ihan alkeiskurssiryhmään, tai jos haluat päästä nopeammin ylemmille tasoille, niin näyttötuntien avulla voi myös suorittaa näitä alkeisopintoja :) Yhteistyö teillä kuitenkin sujuu, niin olisi mukava jos ehtisit ratsastamaan enemmän hoitamisen lomassa.

Meitä on kyllä hellitty nyt todella kesäisillä päivillä - ihan hyvä, sillä säätiedotuksessa on uhkailtu kyllä sadepäivillä. Ehkä se syksy sieltä kuitenkin tulee... Te kuitenkin otitte Binan kanssa kaiken irti vielä viimeisistä lämpimistä tunneista :) Tarhan portit osaavat olla sitten pelottavia, saa nähdä kuinka monta kummitusovea tavataan syyskauden aikana kun hevoset lähtevät taas porukalla maneesille. Keväällä parit sätkyt saatuaan nuorimmat tuntihevoset kyttäsivät ihmeissään takanaan möllöttävää karsinan ovea. Voi olla että Binalla on kaukaisia sukujuuria Saksaan, mjaa.. ;)

Pääsitkin kokemaan vaikka mitä hevoselämän metkuja vuokrauspäivänä :) Levitettyä harjapakkia, heinäkärryreissuja... Ratsastus teiltä sujui vallan mainiosti; Bina työskenteli hyvin koko kehollaan ja varsinkin verryttelyistä annan paljon kehuja! Ehdit puuhata paljon hyödyllistä - toivottavasti ehdimme järjestää loppuvuodesta uuden mahdollisuuden vuokraamiseen :)

Tallilla oleilu voi antaa lisäpuhtia koulun alkuun ja repun pakkaamiseen :) Toivotaan että syyslukukausi ei vie meiltä hoitajia tyystin. Binasta tuli myös puhdas siivouskampanjan myötä; nyt kelpaa tamman näyttää itseään myös vieraileville oreille (tosin Binan omaa sulhoa ei olla etsinnöistä huolimatta löydetty. Kohta olisi viimeiset hetket astuttaa tamma ennen kuin varsa menee ensi vuoden tilastoihin).

Putsausryhmä Julia ja Bina (tosin tamma taitaa olla sotkupuolella töissä :) - kyllä tuli puhdasta jälkeä! Iidalta kiitos ruokinta-avusta ja me muut talliväkeläiset ihastelemme ahkeruuttasi siivoushommien parissa. Toivotaan että loppuvuodelle kaavailtu varsa ei tuo hirveästi enempää sotkua mukanaan, niin jaksat edelleen tehdä näin hienoa jälkeä! Varusteet puhdistitkin viime kerralla, mitä jos ensi kerralla vaikka kävisitte kokeilemassa niitä? Olette takuulla molemmat ansainneet yhteisen ratsastusretken, jos sellainen vain kiinnostaa.

Tulipa puhdasta jälkeä, ei ole kyllä taidot ehtineet kadota minnekään! Hippaleikin kautta sovittamaan suitsia - se on helpoin tapa saada varusteet sopimaan :) Ja samalla tuli varmasti treenattua sitäkin hommaa, varusteiden laitto on aina hyvä testata ennen syksyn tunteja, niin ei pääse tammakaan naruttamaan jokaista alkeiskurssilaista joka karsinalle tulee. Mainiosti sujuu Binan kanssa!

Binalle iskikin etenemiskauhu, eihän ilman hyvää kaveria voi mennä minnekään :) Tilanne tasoittuu ja maastoreissuista tulee varmasti paljon yhteistyöhaluisempia, kun välillenne kasvaa suurempi luottamus. Energianpurkureissu oli kyllä hyvä ennen tunteja, niin ei tamma ihan tullut kentän aidoista sentään läpi ;)

13.7.2008 - Hoitajauutisia
Meillä kävi tutustumassa Lilja, jonka piti alkaa keväällä hoitaa Binaa, mutta ujous taisi voittaa ja tyttöä ei nähty sen kerran jälkeen enää tallilla - harmi, sillä Bina pisti kyllä tutustumisessa parastaan. Neiti seisoi hienosti paikallaan, hörisi ja katseli suklaasilmillään vetoavasti.

Hyvin ollaan kuitenkin pärjätty, Bina on saanut jälleen "kesäkuntoa" osakseen, eli masu paisuu laidunruohosta. Tämän viikonvaihteen tamma on viettänyt Adan hoivissa ponileirillä - tänään tamma pääsi näyttämään estekykyjään ja kyllähän kentällä nähtiinkin vaikka minkämoisi ylityksiä! Ei kyllä tammalta yritystä puutu, vaikka ratsastajalta uupuisi toinen jalustin, niin tamma hyppää kevyesti esteen yli ja jatkaa vielä sujuvassa laukassakin loikan jälkeen.

Ei tamma jää kuitenkaan leirin jälkeen yksin, sillä Goldie kävi meillä kyselemässä hoitohevosen perään ja niinpä siinä kävi että hän ihastui Binaan. Tamma sai tänään upouuden hoitajan, joka toivottavasti puuhailee ponin kanssa pitkään :) Toivotamme Goldien todella tervetulleeksi tallin hoitajaporukkaan!