| |
|
2005 Loka -
Marras - Joulu
2006 Tammi - Helmi
- Maalis - Kesä -
Heinä - Elo - Syys
- Loka - Marras
2007 Tammi - Huhti -
Touko - Loka
30.10.2007 -
Hoitaja löytynyt!
Capitan uutena hoitajana näin
marraskuun kynnyksellä aloittaa Trixie. Toivotamme hänet todella
tervetulleeksi tallille sekä hoitajien uskolliseen joukkoon :)
27.10.2007 - Ilman hoitajaa
Noin vuosi sitten aloittanut Cloetta
ilmoitti joutuvansa jättämään hoitamisen tällä kertaa tähän. Kiitämme
häntä ajastaan Capitan seurassa ja jäämme täten odottelemaan pappaponille
uutta hoitajaa :)
22.5.2007 - Hoitotarina
"Tulehan Capi" sanoin
taluttaessani Capia ulos. Oli ensimmäinen kunnon kesäpäivä. Ryhdyin
harjaamaan Capia rauhallisin vedoin. Capi lörpötti jälleen kerran
alahuultaan iloisesti, nostellessani kavioita. Harjattuani Capin kunnolla
hain satulan ja suitset. Satuloin Capin ja huikkasin sitten Ainolle että
olin valmis.
"Odota hetki laitan paperit kaappiin ja tulen
sitten", kuului toimistosta. Pian Aino olikin jo pihalla liina kädessään.
Menimme kentälle ja hän kiinnitti liinan Capin riimuun. Maiskautin Capin
liikkeelle, ja se lähti hitaasti liikkeelle. Alkulämmittelyjen jälkeen
aloimme ravata. En osannut keventää joten oli vaikea pysyä kyydissä. Capi
pysyi kylläkin Ainon hallinnassa, joten kovin suurta hätää minulla ei
sentään ollut, vaikka hiukan hirvittikin. Ravasimme vain pari kierrosta,
kunnes mätkähdin maahan. Onneksi mitään ei sattunut. Nousin takasin
selkään, ja hiukan käveltyämme ravasimme taas. Noin 30 minuutin
ratsastuksen jälkeen Aino kävi vielä taluttamassa Capia ja minua metsässä.
Palattuamme pesin Capin, ja vein sen tarhaan. Sen ollessa tarhassa
siivosin karsinan (+ ruoka- ja juoma-astiat). Putsasin myös varusteet ja
samalla putsasin myös Riston varusteet. Mietin samalla, että kun minulla
on aika paljon aikaa hoitaessani Capia (kun äiti hakee vasta niin myöhään)
että miksen ottaisi toistakin hoitsua? Kävinkin kysäisemässä Ainolta
voisinko ryhtyä Ristonkin hoitajaksi, ja hän sanoi että miettii asiaa.
Tehtyäni kaiken tämän, äitini tulikin jo hakemaan minua. Hyppäsin autoon
ja haaveilin innolla jo seuraavasta ratsastuskerrasta.
Ristolle tosiaan löytyi jo
hoitaja, mutta eiköhän vapaita hevosia tule vielä kesänkin mittaan :)
Muistathan käydä hoitokurssi 2:sen, jos mielit suurempia ratsastuskuvioita
harrastaa. Hoitopäivä sujui oikein kivasti!
12.5.2007 - Hoitotarina
"Yee, Capi" huudahdin kuullessani
ihanan hirnahduksen Capin karsinasta. Capi oli selvästi mielissään siitä
että olin tullut takaisin. Otin heti harjan käteeni ja ryhdyin sukimaan
Capia rauhallisesti. Oli perjantai, ja pian tulisi Capin
yksityisratsastaja tallille. "Moi Cloetta" kuului pian käytävältä.
Sieltähän yksityisratsastaja tulinkin. "Moi, oon tullut takaisin" vastasin
iloisesti. Oli mahtavaa nähdä taas kaikkia kavereita. Juttelimme niitä
näitä satuloidessamme Capia yhdessä.
Iida-Maria talutti Capin kentälle, ja minä ajattelin mennä katselemaan.
Samassa Aino käveli kentälle valmiina opettamaan Iida-Mariaa. Huomatessaan
minut hän sanoi "Moi Cloetta, olet siis tullut takaisin tallille? Sepäs
mukavaa. Sinua onkin jo odotettu." Tunsin itseni tervetulleeksi takaisin,
olin iloinen sillä ensimmäinen päiväni tauon jälkeen oli ollut loistava.
Iida-Marian ratsastaessa menin putsaamaan karsinan.
Iida-Marian ratsastettua riisuimme Capin yhdessä. Hoidettuamme Capin
lähdin kotiin, ensihoitokerralla aion tehdä paljon muutakin juttuja.
Lähdessäni tallilta Aino huikkasi vielä "Ai niin, olet muuten hoitanut
Capia puolivuotta. Onnittelut. Olet saanut hieronta- ja pääharjat." Tämä,
pieni lause, teki elämäni edellistäkin hienommaksi.
Tervetuloa takaisin, Capikin
on innoissaan kun saa taas jonkun rapsuttelemaan :) Ponivaarille tehdään
taas eläkeläistarkastus kesäkuun alussa, niin saadaan uusimmat tiedot
Capinkin tilanteesta, tällä hetkellä näyttäisi että poni on ihan hyvissä
voimissa.
3.4.2007 - Hoitotaival: ½
vuotta
Cloetta ja Capi ovat puuhailleet
yhdessä jo puoli vuotta ja ehtineet kokea kaikenlaista. Tästä on hyvä
jatkaa eteenpäin! Talli lahjoittaa heille pää- ja hierontaharjan.
26.1.2007 - Hoitotarina
”Oih, enpäs ole vähään aikaan
käynyt sinua hoitamassa” sanoin Capille selvittäessäni sen takkuista
harjaa. Vanha pappa hörähti ymmärtäväisesti. ”
”Oletpa sinä iloisella tuulella tänään hassu pieni hoitsuni”, kuiskasin
sen korvaan iloisella äänensävyllä. Mitään ihanampaa en tiedäkkään kuin
Capin hoitamisen. Tiesin, että tänään Iida-Maria tulisi ratsastamaan
Capilla iltapäivästä, joten en voisi liikuttaa sitä tänään, olihan se
hyväkin että päätin olla liikuttamatta, sillä Capi on jo todella vanha
pappa. Taluttaessani Capia ulos se yritti hieman riekkua, ja näytti olevan
onnessaan kaikesta ympärillä tapahtuvasta. Se potki hieman ilmaa, ja
käyttäytyi aivan kun olisi ollut nuori polle. Minun piti pappaa hieman
rauhoitellakkin ennen kuin sain sen pysymään kunnolla ja tottelemaan
minua. Mikä pappaan on mennyt, ajattelin mielessäni.
Vietyäni Papan tarhaan, päätin siivota sen karsinan. Otin talikon ja
kottikärryt ja nostelin likaiset aluset alta pois. Tämän tehtyäni, vein
karsinaan puhtaita alusia, ja pesin juoma + ruokakupit. Vaikka oli talvi,
minä hikosin.
Teki mieli ratsastella Capilla ja pyytää Turrukkaa taluttelemaan, mutta
Capilla oli tunti tänään enkä halunnut sen rasittuvan. Ajattelin hevosen
parasta, vaikka mieleni hinkuikin ratsaille. Iida-Maria tuli sitten
illemmalla ratsastamaan, ja hän satuloi ja suitsi Capin itse. Apua hän ei
tarvinnut joten lähdin iloisin mielin kotiin, taas yhden onnistuneen
hoitopäivän jälkeen.
Voidaan ensi kerralla vaikka
käydä kentällä kävelemässä ja piipahtaa maastossakin, jos haluat :)
Shettikset ovat onneksi niin pitkäikäisiä, että ei meidän pappa taida
haluta vanheta ollenkaan. Ainakin meno on samanlaista kuin tallin
alkuaikoina.
30.11.2006 - Hoitotarina
”Huoh, voisinpa jos ratsastaa
sinulla”, huokaisin painaessani pääni Capin pehmeään harjaan. Oli kirpeä
iltapäivä, ja lumihanget kimmelsivät kuin tähdet taivaalla. ”Tiedän että
olet aika vaativa, ainakin siitä mitä Aino on minulle sanonut. Haluaisin
kuitenkin kovasti painella laukaten tuolla pellon reunalla”. Tiesin etten
ollut tarpeeksi kokenut ratsastaja, ja haaveeni olivat kaukana. Capi on
vain aivan hirvëän ihana, ja minä unelmoin aivan liikaa. Jatkoin Capin
harjaamista, rauhallisesti, mutta varmasti. ”Koska en voi sinua
ostaa, taidanpa kysyä Ainolta jos saisin ostaa jälkeläisesi. Olisi ihanaa
kun minulla olisi kotona oma pikku Capi!” hihkaisin todella iloisesti.
Puhdistettuani Capin, ja harjattuani sen
kunnolla aioin viedä sen ulos. Otin riimun ja pujotin sen Capin päähän,
napsautin riimunnarun lukon metallirinkulaan kiinni ja lähdin viemään
Capia ulos. Herra tanssahteli vierelläni lumisella pihamaalla. Capi otti
muutamia raviaskelia ja viskoi päätään ikään kuin sanoen; Minä olen
maailman kunkku, maailman hienoin shetu! Ainakin näin minä ajattelin,
sanoessani, ”Totta Capi, olet todella upea, ja elämäni hienoin
hoitohevonen.” Päästäessäni Capin tarhaan se lähti reippaaseen raviin.
Capi meni heti Califin luokse ja ne riehuivat siellä jonkin aikaa.
Palatessani talliin ryhdyin siivoamaan Capin karsinaa. Siivottuani
karsinan kuurasin ja puunasin Capin ruoka- ja juomakupin. Täytin myös
juomakupin ja laitoin Capille iltaheinät karsinaan. Päätin lähteä
juoksuttamaan Capia.
Haettuani Capin laitumelta, vein sen maneesiin. Laitoin Capin riimuun
liinan lukon kiinni ja ohjasin sen ympyrälle. Maiskautin ja Capi lähti
hieman reippaampaan käyntiin, kun se oli kävellyt hieman käskin sen
raviin. Capi ravasi erittäin nopeasti. Lopuksi annoni sen laukata hieman.
Kun olin juoksuttanut Capin n. 30 minuuttia ja vaihtanut suuntaa viiden
minuutin välein, vein sen takaisin tarhaan. Kun Capi oli tarhassa ja
tarhan portti kiinni, nappasin pyöräni ja suuntasin kotiin. Olin jo
pyytänyt yhtä toista hoitajaa ottamaan Capin sisälle, ja hän oli luvannut
tehdä sen.
Tosiaan, VHKR-ikääntymisellä
nuo olisivat jo suht vanhoja poneja :) Capi ei sinänsä ole enää
siitoskäytössä, mutta voin tehdä kyllä poikkeuksen - eli jos tamman löydät
(mielellään suvuton), niin kyllä Capi voi vielä käydä astumassa :)
21.11.2006 - Hoitotarina
”Hei hieno, pieni hoitsuni!”,
sanoin Capille kun saavuin sen karsinalle. Oli kylmä, pakkaspäivä ja lunta
oli kaikkialla. ”Olen nyt hoitaja, ja voimme tehdä paljon enemmän asioita
yhdessä.” Avatessani karsinan oven Capi alkoi nuolemaan käsiäni korvat
hörössä. ”No, no, eipäs nyt innostuta vanha pappa!”, sanoin Capille
naureskellen ja ryhdyin harjaaman sitä. Harjasin Capia joka paikasta ja
olipas poika pölyinen! En tiedä kuinka kauan sain harjata Capia ennenkuin
se oli melkein puhdas. Ryhdyin sen jälkeen selvittämään Capin harjaa joka
oli aivan puruissa. ”Voisinpa ostaa sinut omakseni, pikku kulta”, sanoin
Capille jonka pienet nappisilmät loistivat kuin tuikkivat tähdet tuuhean
harjan alla. Capi hörähti, joka varmaan tarkoitti että se ilmoitti
olevansa tyytyväinen talliin.
Otin Capin riimunnarun ja sujautin riimun sen päähän. Sitten vain
riimunnaru rinkulaan ja menoksi. Lähdimme tallipihasta kohti metsää. Oli
hyytävän kylmä ja puista tippui koko ajan isoja lumikökköjä. Capi vain
käveli rauhallisesti eikä säikkynyt tippuvaa lunta. ”Kyllä ikä kokemusta
tuo, eikös vain Capi?”, kysyin Capilta. ”Varmasti mekin opimme paljon
toisiltamme, ainakin minä”, sanoin vielä. Capi vain tarppoi eteenpäin
lumisessa hangessa kuunnellen sanojani. Melko pian palasimme jo tallille,
lenkki ei ollut pitkä, ja päätin heti viedä Capin tarhaan. Tarhassa Capi
ryhtyi laiskottelemaan oikein urakalla, ja ei ole vaikea arvata, tottakai
Pappa myös piehtaroi.
Menin takaisin talliin ja hain talikon ja kottikärryt. Tuntui hyvältä
tehdä hieman ruumiillista työtä, kun ulkonakin oli niin kylmä. Hain
Capille hieman uusia puruja karsinaan. Ryhdyin tämän jälkeen huoltamaan
Capin varusteita, ei siinä kauaan mennyt, eivätkä kovin likaisia
olleetkaan. Vein Capille hieman heiniä tarhaan ja laitoin sille iltaruoat
valmiiksi karsinaan. Puhdistin vielä ruokakupin ja vesikupin. Lopuksi
huikkasin Ainolle, että minun oli mentävä kotiin tekemään läksyjä, enkä
voisi ottaa Capia sisälle sillä en olisi illalla tallilla.
Capi saatiin hyvin sisälle
illalla, oli poika innostunut piehtaroimaan taas kunnolla :) Noh, mikäs
siinä, onneksi tarhoissa on lunta edes sen verran ettei tarvitse kuraisia
hevosia pestä ennen iltaruokintaa. Mukava taluttelureissu - Capilla
elämänkokemusta kyllä on ja uskon että opitte toisiltanne vielä vaikka
mitä :)
5.11.2006 - Hoitotarina
Tulin tallille aikaisin aamulla.
Capi mutusteli tyytyväisenä aamuheiniään kun saavuin sen karsinalle. ”Hei
hieno poika”, sanoin iloisesti. Capi vain söi, ei se varmaankaan
huomannut, ajattelin. Olin harvinaisen hyvällä tuulella tehtyäni kaikki
kurssiin liittyvät asiat, vaikka en tiennytkään vielä olinko päässyt läpi.
Päätin odottaa että Capi olisi syönyt ennenkuin alkaisin sen kanssa
hääräämään, siispä menin satulahuoneeseen ja aloitin harjojen
puhdistuksen. Harjasin harjoja toisiinsa vasten ja nypin suurimpia jouhia
sormin pois. Saatuani tämän valmiiksi lähdin taas Capin luokse ja se
hörähti huomatessaan minut. Tiesin että Capilla oli tapana höristä melko
monille niistä jotka kävelivät sen karsinan ohi, silloin kun se ei
keskittynyt ruokailuunsa.
”No, olikos makoisia kauroja sinulla?” Kysyin
Capilta uteliaana samalla kun otin puhtaan harjani esiin. ”Nyt on
harjauksen vuoro”, sanoin Capille avatessani puhtaan karsinan oven. Astuin
karsinaan ja suljin karsinan oven hiljakseen, ryhdyin harjaamaan Capia
voimaikkain vedoin. Capi vain seisoi ja söi, se ei oikein reagoinut
mihinkään, huomasin että se oli hieman väsynyt. Tiesin kuitenkin että kun
lähtisin viemään Capia tarhaan se olisi kuin energiapakkaus. Kun olin
harjannut Capin, kaivoin esille kaviokoukun, ajattelin puhdistaa Capin
kaviot, ja tiesin että se täytyi tehdä, no matter what, sillä se on
hevosen hyvinvoinnille tärkeää, jos jalassa on vaikka jotain. Puhdistin
kaviot huolellisesti ja kehuin Capia joka kerta kun se oli seissyt
kiltisti puhdistuksen ajan. ”Lähdetään nyt ulos paahtavaan kuumuuteen”,
hihkaisin Capille.
Nappasin riimun ja riimunnarun ja laitoin
riimun Capille, pujotin riimunnarun kiinni metallirinkulaan ja lähdin
taluttamaan Capia hiljakseen tarhaan. Kun päästin Capin tarhaan, se lähti
hurjaan kiitolaukkaan ja kompuroi aika pahasti, kerran se melkein menetti
tasapainonsa ja horjahti, aloin jo miettimään että eikai Capi ole tulossa
sokeammaksi, päätin ilmoittaa asiasta Ainolle. Siivosin vielä Capin
karsinan todella huolellisesti, vein vähän uusia puruja päälle ja
tyhjensin kottikärryt, olipas kuuma! Olin juuri viimekerralla puhdistanut
harjat, joten minulla ei ollut enään muuta tekemistä. Lähdin tuulen
heiluttaessa puita, ja Capin hirnuessa kavereidensa kanssa; kotiin päin.
Hyvä että jollain edes on
lämmin marraskuun pakkasella ;) Eläinlääkäri kävi tutkimassa Capia, mitään
huomattavaa muutosta ei ole orin näössä tapahtunut, ja tuo kompastelukin
pitäisi olla suht harvinaista. Toivotaan että herralla jatkuu hyvät vuodet
vielä pitkään :)
13.10.2006 - Hoitotarina
"Hei Capi", sanoin todella
iloisesti astuessani Capin karsinan luokse. Capi katseli minua ihanilla
silmillään otsatukka hapsottaen. Kello oli noin 9:00 perjantai aamuna.
"Oletpas sinä likainen poika", sanoin Capille samalla kuin avasin puhtaa
karsinan oven. Poimin upouuden sinisen harjapakkini lattialta, avasin sen
ja otin sieltä porkkanan ja harjan. Annoin Capille porkkanan ja se mutusti
sen iloisena. Siirryin Capin viereen ja ryhdyin harjaamaan sitä pitkin
melko voimakkain vedoin. Pölyä lensi ja minua alkoi yskittää. Yskin
pikkuisen, mutta Capi ei siitä välittänyt. Seuraavaksi päätin hakea
punaisen harjakampani. Ryhdyin selvittämään Capin sotkuista harjaa. "Oho,
laitumellako olet itsesi tämmöiseen kuntoon saanut?", kysyin Capilta.
Sehän ei tietenkään vastannut, kuunteli vain.
"Olet maailman paras poni, tiesitkös?" Juuri
silloin Capi pärskähti aivan kuin sanoakseen; "Tottakai minä olen paras."
Hymyilin itsekseni samalla kuin selvitin suurta takkua, tapanani ei ole
käyttää selvitysainetta sillä useimmiten se on hyödytön. Olin erittäin
iloinen saadessani hoitaa Capia, se on paras hoitsu mikä minulla on ikinä
ollut, kaikista paras. "Capi, pian olen valmistunut hoitajaksi ja voimme
mennä maastoon", sanoin Capille. Olin jo päättänyt että en aikonut mennä
sillä ollenkaan koulua, vain rauhallisia maastolenkkejä pienien ravi- ja
laukkapätkien kanssa. Rapsutin Capia korvan takaa ja sen alahuuli
lörpötti. Selvitin vielä otsatukankin kunnes hain kovan harjan jolla
harjasin häntää, häntä ei ollut niin takkuinen, onneksi. Puhdistin Capin
kaviot ja se meni hyvin, todella hyvin.
Napsautin riimunnarun Capin riimuun avasin
karsinan oven, talutin Capin tarhaan ja annoin sille pusun otsalle. "Mun
pitää mennä kotiin ennen kuin sinä tulet sisälle", kuiskasin sen korvaan.
"Tulen taas pian"
Päästin Capista irti, se hörähti ja lähti iloisesti laukkaamaan kaverinsa
luokse. Menin takaisin tallille siivoamaan Capin karsinan. Siivosin sen
huolellisesti ja laitoin vähän uusia puruja päälle. Sitten lähdin kotiin.
Huikkasin Ainolle että "Hei hei", nappasin pyöräni ja pyöräilin kotiin.
En itsekään usein käytä
selvitysainetta, mitä luonnollisemmin takut selviävät, sitä parempi :)
Ihan totaalisessa sotkussa se on kuitenkin hyvä apu. Capikin alkaa pian
keräämään talvikarvaa ja pörheää olomuotoa. Hoitaminen teillä sujuu hyvin
:)
4.10.2006 - Hoitotarina
Saavuin tallille ja kello oli noin
puoli yksitoista. Capi katseli minua hetken ja astui sitten lähemmäs
nuuhkaisemaan. Huomasin heti ettei se ihan kunnolla nähnyt sillä se tutki
minua turvallaan. Ajattelin ottaa Capin kanssa ensiksi rauhallisesti,
ystävyys alkaisi vain Capin ehdoilla. Capi selvästi hyväksyi sen ja
hirnahti hellästi hyväksyen minut hoitamaan itseään. Kaivoin esille
harjapakkini ja Capi oli haltioissaan. Se melkein asteli karsinastaan ulos
mutta otin sen harjasta hellästi ja vein sitä taaksepäin. Otin juuriharjan
esille ja aloin sukimaan Capia. Capi levitti päätään ja sen alahuuli
”lörpötti”. Kavioiden noston kanssa ei ollut ollenkaan ongelmia, poika
seisoi oikein upeasti.
Kun olin laskenut viimeisen kavion maahan taputin Capia kaulalle ja annoin
sille hellän pusun turvalle. ”Aika mennä ulos”, sanoin reippasti Capille
ja laitoin sille päitset päähän. Sujautin riimunnarun rinkulaan ja lähdin
taluttamaan Capia ulos. Ulkona tapasin jonkun tallilaisen. Kysyin häneltä
missä Capin tarha oli ja hän neuvoi minulle ystävällisesti tien. Huomasin
heti viihtyväni tallilla, sillä kaikki olivat tähän mennessä olleet
minulle erittäin ystäviä ja hevosetkin vaikuttivat iloisilta ja pirteiltä.
Päästyäni Capin tarhalle päästin sen irti. Se juoksi laukaten kavereidensa
luokse, nuuhkaisi niitä ja hirnahti ja alkoi sitten iloisena mutustaa
heinää maasta. Olin onnellinen. Minun ihana uusi pikku hoitsuni oli niin
kiltti. Katselin haaveissani Capia ja ajattelin kuinka kivaa meillä tulisi
olemaan. Ihania ratsastuksia, hoitohetkiä, juoksutuksia jne. Aion varmasti
hoitaa Capia kunnes se viimeinen hetki tulee. Toivottavasti se ei tule
koskaan, ajattelin ja päätin unohtaa koko asia.
Menin Capin karsinan luokse ja otin talikon ja kottikärryt. Oli aika
siivota karsina. Siivosin karsinan huolellisesti ja toin vielä uusia olkia
päälle kun edellisiä jäi niin vähän. Koska ulkona oli lämmin, hiki valui
käsivarsiani pitkin kun ahersin. Puhdistin myös ruokakupin ja kaadoin
siihen Capin seuraavat ruoat. Laitoin myös vähän heinää karsinaan Capille
syötäväksi. Sitten hain Capin sisälle. Laitoin sen karsinaan ja annoin
sille pusun. Tarkistin sen jalat ja pään + muut paikat ettei ollut mitään
haavoja. Harjasin myös Capin. Sitten minun piti jo lähteä kotiin. Sanoin
Capille hei hei ja lupasin tulla taas pian sitä katsomaan.
Huomasit itsekin että olet
vielä harjaaja - mutta tarinassa teit kyllä hyvin harjaajalle kuuluvia
juttuja :) Tarhaan vienti on lähinän hoitajien juttuja, mutta Capin kanssa
voit ihan hyvin viedä ponia tarhaan, se on kuitenkin niin rauhallinen
talutustilanteessa. Hienosti aloitettu hoitotaival!
3.10.2006 - Hoitaja löytynyt!
Capitalle löytyikin uusi hoitaja
nopeasti. Cloetta aloittelee ponin kanssa näin lokakuun alkupäivinä.
Toivotamme hänet tervetulleeksi tallille hoitajien suureen joukkoon!
29.9.2006 - Ilman hoitajaa
Valitettavasti kirjeemme ei
tavoittanut Kikataa, joten joudumme luovuttamaan Capitan eteenpäin.
Toivomme, että ponille löytyy mukava hoitaja, joka jaksaa melkein
eläkeläisen kanssa touhuta pitkään.
21.8.2006 - Hoitotarina
Pyöräilin kaatosateessa tallia
kohti, ja saavuttuani Golden Horsen pihaan jätin pyöräni nojaamaan puuta
vasten ja kävelin reippaasti sisälle. Menin suoraan hoitajien huoneeseen,
jossa vaihdoin tallivaatteeni. Sen jälkeen menin moikkaamaan Capia, joka
näemmä vielä muisti minut sillä se hörisi kun astuin sen boksiin. Hain
oripapan harjat ja harjasin sen huolellisesti, selvitin harjan ja hännän.
Puhdistin kaviot, ja pyyhin sieraimet ja silmät kostealla sienellä. Sitten
laitoi Capille riimun ja talutin sen maneesiin. Siellä kävelimme
pitkinpoikin, taluttaen tein papan kanssa kolmikaarisia kiemurauria,
voltteja, ympyröitä. Hölkkäsimme ympyrällä kumpaankin suuntaan. Sen
tehtyäni kävelytin innokasta pappaa jonkinaikaa, jotta sen hengitys
tasaantuisi. Jonkin ajan kuluttua aloin venytellä Capin jalkoja, se ei
ollut koko hommasta moksiskaan, katseli vain korvat höröllä kun kyykin sen
jalkojen edessä. Lopuksi vielä ravasimme, ja kävelimme. Tämän tehtyämme
vein orin talliin, harjasin ja loimitin sen. Vein sille sylillisen heiniä,
ja pari porkkanaa ennen kuin lähdin kotiin.
Venyttely kannattaa tehdä
joko ihan viimeisenä tai ensimmäisenä - ei harjoitusten välissä :) Näin
siitä on eniten hyötyä hevoselle. Venyttelyn jälkeen ehkä kevyt kävely
vaikka maneesilta talliin on hyvä. Pappaponi voi hyvin ja näkee edelleen
suht tarkasti.
8.7.2006 - Hoitotarina
Pyöräilin tallille paahtavassa
helteessä, ja jätin tallin pihaan päästyäni pyöräni nojaamaan puuta
vasten. Kävelin suoraan talliin, jossa oli onnekseni viileää, hevoset
söivät päiväheiniään bokseissaan. Menin hoitajienhuoneeseen ja vaihdoin
tallivaatteeni. Tänään en ratsastaisi Capilla, vaan veisin sen kävelylle.
Katsoin tallin ilmoitustaululla olevaa karttaa, ja ajattelin että olisimme
kävelleet ihan lammelle asti. Menin Capin boksin ohi, ja katsoin paljonko
sillä oli heiniä jäljellä. "Voisin putsata Capipapan harjat", ajattelin
itsekseni. Kävelinkin suuren puun varjoon ja istahdin siihen harjat ja
vesiämpäri sylissäni. Putsailin harjat huolellisesti, ja ajattelin
ostavani Capille muutamia harjoja jokupäivä. Olivathan nuo vanhat jo
kärsineen näköisiä. Mutta niinhän ne kaikki.
Jonkunaikaa harjoja putsailin, kunnes vein ne
takaisin Capin harjapakkiin ja käppäilin Capin boksin eteen. Avasin boksin
oven ja tervehdin Capia. Sitten harjasin sen huolellisesti sekä putsasin
sen kaviot, silmät sienellä ja selvitin harjan ja hännän. Laitoin
oripapalle riimun päähän, ja nipsautin siihen riimun-narun kiinni. Katsoin
lämpömittaria tallin seinässä. 29 astetta, en viitsinyt viedä Capia
kävelylle. Joten päästin sen tarhaan. Silläaikaa putsasin Capin boxin ja
vaihdoin kaikki aluset. Ennen lähtöäni kurkkasin Capin puuhia tarhassa. Se
seisoi puun alla varjossa, rauhallisesti nuokkuen. Joten lähdinkin hyvin
mielin kotiin.
Capi ottaa rennosti, eihän
sitä kuumana päivänä jaksakaan riehua (: Toivotaan nyt vain, että kaikki
on hyvin ja orilla on näköä vielä tallella. Vähän se eilen kompasteli
laitumella, mutta tuon voi laittaa myös kuumuuden piikkiin.
26.6.2006 - Hoitotarina
Kävelin selkeässä säässä kohti Golden Horsea.
Ajattelin tänään ajaa Capilla, koska olin ajanut sillä vain kerran. Nytkin
päätin mennä vain pienen reissun, ettei herralle sattuisi mitään sen
harmaakaihin takia.
Hain tallille päästyäni Capin tarhasta. "Terve papparainen" tervehdin
sitä, ja suloinen ukko hörisi vastaukseksi. Vein orin pihaan
harjauspuomille, ja sidoin sen vetosolmulla kiinni. Hain Capin
päiväheinät, ja lykkäsin ne sen nenän eteen. Sitten hain tallista viellä
oripapan harjat. "Oletpas sä sotkenu ittes tuolla tarhan puolella"
tokaisin harjatessani oria pitkin ja voimakkain vedoin. Välillä putsasin
harjan, ja jatkoin harjaamista. Kun olin saanut papan harjattua, putsasin
sen kaviot, ja tarkastin suun ja silmät sekä jalat. Jalat olivat hienossa
kunnossa, ja Capin karva kiilsi hyvin. Pyöreyttä oli tullut varteen lisää
eläkepäivien alun jälkeen.
Hain Capipapan ajovarusteet satulahuoneesta,
ja kärryt toin jo valmiiksi ponin taakse. Valjastin Capin huolellisesti,
otin ajoraipan ja kypäräni. Nousin kärryille, ja maiskautin pojun
liikeelle. Kävelimme rauhallista tahtia pitkin tuttua polkua, jonka Capi
tunsi hyvin. Ori kuunteli tarkkaavaisesti luonnon ääniä, ja hörisi vielä
kavereilleen ennen kun poistuimme tallin läheisyydestä kohti metsätietä.
Ravailimme hissukseen varmaankin 500 metriä, kunnes kävelimme loivaan
alamäkeen, Capi sipsutteli sen varovaisesti alas käynnissä, jonka jälkeen
jatkoimme kävelemistä hyväpohjaisella polulla. Ravasimme vielä lenkin
loppupuolella noin 400 metriä, kunnes kävelimme loppumatkan tallille. Capi
hirnui tallin pihalla korviavilhovasti, joten taputtelin sitä vielä
kiitokseksi. Sidoin oripapparaisen kiinni harjauspuomiin, vein kärryt ja
valjaat pois, ja harjasin Capin huolellisesti. Sitten vein sen boksiinsa,
ja annoin sille vähän näkkileipää. Hain kypäräni ulkoa, ja vaihdoin
arkivaatteeni. Sitten söin viellä evääni, ja lähdin kotiin.
Vaihtelua hoitamiseen,
ajaminen on melkoisen mukavaa puuhaa :) Varsinkin sopivan lämpimänä
päivänä, kun ei ole kiire minnekään. Capi jakselee vielä hyvin,
eläinlääkäri käy taas tarkistuksella elokuun puolella.
14.6.2006 - Hoitotaivalta ½ vuotta
Siiri on hoitanut Capittaa
ansioituneesti jo yli puoli vuotta, ja täten hän saa nimensä näkyviin
tallin hoitajaparhaimmiston joukkoon. Talli lahjoittaa tästä lahjaksi
pääharjan sekä hierontaharjan.
6.6.2006 - Hoitotarina
Tepastelin tallille taas vanhaan
tyyliin, ja heiluin tuulen voimasta. Taivas oli toisinaan pilvetön, ja
toisinaan ankean harmaa, nyt sentään paistoi aurinko. Kurkkasin Capin
tarhaan, jossa se mussutti heiniänsä, ja tepastelin portille kun kutsuin
sitä nimeltä. Taputin orin kaulaa, kun laitoin sille riimun ja
riimunnarun. Talutin Capin tallin pihalle harjauspuomille ja hain sen
harjat. Harjasin vanhan herran huolellisesti ja hartaasti. Pikkuhiljaa
Capi näytti kyllästyneen tuohon ainaiseen puudelointiin, se heilautti
häntäänsä ja pärskähti. Putsasin viellä ponin kaviot, ja hain sen suitset,
joista irrotin ohjat, ja laitoin riimunnarun tilalle, talutin ponin
kentälle. Annoin sen juosta vapaana, kun madalsin esteitä, jotka joku
entinen ratsukko oli ne kentälle jättänyt. Capi otti kentän aidan
viereisestä kasvistosta huikopalaa, jonka jälkeen se sai sätkykohtauksen,
pukitti ja lähti juoksemaan, onneksi tuo hepulointi tuosta laantui.
Otin riimunnarun, ja ohjasin Capin
ensimmäiselle esteelle. Ori hyppäsi sen hienosti, ja jatkoimme seuraavalle
30cm pystylle. Sekin sujui ongelmitta, ja matkalla kolmosestelle herra
pukittikin, kolmonen ja nelonen sujuivat hyvin, ja vitonen oli huimat 40
cm ristikko. Capi höristi korviaan, ja kiihdytti. Se hyppäsi
kissaloikkansa, korkealta yli. Toistimme radan kerran, jonka jälkeen
kävelytin Capia lähimaastossa. Palasimme tallille, ja sidoin Capin
puomiin. Tarkastin jalat, ja putsasin kaviot. Vein herran päivän
kuumuudelta tallin viileyteen, ja annoin sille porkkanan. Sitten vein
esteet kentältä paikoilleen, ja vein Capille sen päiväheinät. Tuon jälkeen
pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja lähdin vaappumaan kotia kohti.
Capitalla ei enää esteitä, toukokuusta
lähtien lopetettiin se touhu, kun orilla alkoi ilmenemään harmaakaihia
silmissä. Vielä ainakin poni näkee ihan hyvin, mutta saattaa pian mennä
huonommaksi. Mukavaa että palasit taas :)
29.3.2006 - Hoitotarina
Tulin onneksi lyhyen koulupäivän jälkeen suoraan tallille (viis
läksyistä ^^ ) . Kurkkasin Capin boksiin, ja ori rouskutteli päiväruokiaan
hiukan vaivalloisesti, ja ruokaa putoili maahan aika lailla.
"taitaa vanhuus tulla tulojaan?", kysyin Capilta ja se heitteli päätään
vähän loukkaantuneena, katsoen minua pilkallisesti.
Hain papparaisen harjat, ja ryhdyin harjailemaan sitä pitkin ja voimakkain
vedoin, ja kyllä Capista lähti karvaa
"kyllä sä taidat kaljuuntua", naureskelin. Samalla tarkastin jalat, ja
huomasin niissä heti pientä turvotusta.
Silmissä oli sama ilkikurinen ja lempeä tuike, ja muutenkin Capin silmät olivat
täydellisen puhtaat ja kirkkaat.
Korvissa ei ollut valittamista, mutta jalat ja Capin syömisvaikeudet
painoivat mieltäni.
Putsasin viellä Capin kaviot, ja harjasin sen vielä pölyharjalla.
Vein Capin tarhaan, ja tapansa mukaisesti ori seisoi hetken, ja sitten se meni
muutaman riemukierroksen, ja ryhtyi hirnumaan \"tammojaan\".
Putsasin sillä aikaa herran karsinan, ja vaihdoin kaikki aluset, ja toin uudet
tilalle. Uusia alusia tuli hiukan reilusti, muttei ainakaan vanhuksen tarvinnut
kellistyä kovalle lattialle. Putsasin myös Capin kipot ja vesiautomaatin, ja
toin ruokakippoon muutaman porkkanan, ja täytin heinäverkon.
Kello oli jo melkein 6 kun hain Capin talliin, ja se suoraan sanoen ryntäsi
sisään, minullakin oli melko pahoja vaikeuksia.
Ennen kuin lähdin, laitoin Capille lämpökääreet jalkoihin, ja rapsutin sitä
viellä vähän.
Sitten lähdin kotiin.
Capin jaloissa on ollut
välillä vähän turvotusta, mutta eläinlääkäri varmisti sen vain
ohimeneväksi tulehdukseksi. Nyt kaverin jalat pitäisi olla taas kunnossa.
Tuo kaurojen tiputtelu taasen setviintyi hampauden raspauksella <:
24.2.2006 - Hoitotarina
Tulin tallille heti aikaisin aamulla, koska oli hiihtoloma. Vähäsen
plussan puolella oli keli, mutta se ei haitannut ollenkaan.
Talliin päästyäni menin Capin luokse ja annoin sille ison pusun turvalle ja
rapsuttelin herraa.
Vein Capin ulos, ja hain sen harjat. Tullessani pihalle herra ei enään
ollutkaan puomilla, vaan se oli avannut solmun ja seurusteli nyt tarhassa
olevien tammojen kanssa. Sain paniikkikohtauksen, sillä Capi näytti oikein
innokkaalta tammojen kanssa.
Onneksi aita oli välissä, ja sain kuin sainkin herran jättämään tammat ja
tulemaan harjatuksi.
Harjasin Capia ja kyllä herran paksuista ja pyöreistä kyljistä lähti karvaa.
Puolen tunnin päästä poni oli valmis. Capi näytti ainakin 3 kertaa
hoikemmalta.
Vein herran tarhaan, ja se porhalsi oikein onnellisena tarhassa. Ja jätin sen
tarhaan. Sitten vein Capin harjat sisälle, ja lähdin hyvin mielin kotiin.
Capi osaa kyllä vanhana
konkarina avata solmut - ja arvaa vaan onko se opettanut sen nuorille
varsoillekin vuosien mittaan :D Hyvin hoidettu tälläkin kertaa.
30.1.2006 - Hoitotarina
Tepsuttelin lyhyin askelin tallin pihalle, ja menin sisään
tallirakennukseen. Vein tavarani hoitajien huoneeseen, jossa samalla vaihdoin
vaatteeni. Kävelin Capin boksin eteen ja kurkkasin puolioven yli sisään - vanha
herra nukkui sikeää hevosen unta, enkä viitsinyt mennä herättämään Capia, joten
hain Capin satulan ja suitset ja vein ne hoitajien huoneeseen. Hain sangollisen
haaleaa vettä, satulasaippuaa ja rasvaa. Sitten aloin jynssätä satulasta likaa
pois, siinä meni vartti, ja vielläkin pinttynein ja sitkein lika oli satulan
siivissä. Lopulta jätin satulan kuivumaan ja putsasin suitset. Sitten rasvasin
sekä että satulan ja suitset.
Lopputuloksena sain hyvän mielen ja Capi puhtaat varusteet (:
Herra olikin jo
herännyt kun vein tavarat paikalleen ja hain ponin harjat.
Sidoin Capin kiinni käytävälle ja hain sen harjat. Harjasin Capin huolellisesti
ja putsasin sen kaviot, sitten laitoin ponin kuntoon ja hain kypäräni. Talutin
pojan ulos ja nousin selkään, kiristin vyötä ja jessus kuinka poni pullisteli,
kävelin pienen ympyrän ja kiristin vyötä sopivasti. Säädin jalustimet kouluun
sopivaksi.
Lähdin kävelemään kohti maneesia. Sinne päästyäni lähdin kävelemään uralla
pitkin ohjin. Capi tuntui tepsuttelevan mukavan reippaasti ja sitten kokosin
ohjat ja tein ympyröitä, kiemuroita ja kaiken maailman koukeroita. Hetken noita
tehtyäni tein uralla pohkeenväistöä, ja hetken sitä jankattuamme, Capi kulkikin
hienosti muodossa.
Siirryin raviin ja tein kolmikaarista kiemurauraa ja pohkeenväistöä, molempiin
suuntiin, sitten taas siirryin käyntiin, nostin laukan ja laukkasin täälläkin
ympyrällä molempiin suuntiin. Sitten siirryin käyntiin ja kävelin niin kauan
kuin oli tarkoitus. Taputtelin Capia hienosta tunnista. Vein Capin talliin ja
hoidin sen, sitten annoin sille porkkanan ja taputtelin sitä. Hetken päästä
lähdin kotiin.
Tuli oikein puhdasta
vanhuksen varusteista (: Niillä kelpasikin sitten ratsastella, hienosti
saat Capin toimimaan koulujutuissa, osaa poni välillä kenkkuillakin
(muistan hyvin kuinka se tallille tullessaan pudotteli ratsastajia
aikalailla ^^).
22.1.2006 - Hoitotarina
Tulin tallille, jälleen kerran eskimon näköisenä ja taapertelin
hytisevin askelin talliin. Menin suoraan hoitajien huoneen lämpöön ja tosiaan.
Tuntui suomeksi sanottuna että olisin sulanut.
Vaihdettuani kaikenlaista kokeneet tallivaatteeni, menin moikkaamaan ihanaa
Capia
"heippa Capitus", lausahdin sille ja ponin pieni pää pujahti esiin puolioven
ylle. Poni hörisi kuin vastaukseksi "missäs olit, anna porkkanat" - tyyliin
ja avasin oven sekä annoin ponille porkkanan, jonka se otti ilomielin vastaan.
Oli sunnuntai. Joten otin konimuksen käytävälle koko komeudessaan ja harjasin
sen huolellisesti. Ponilta lähti melkoisesti karvaa ja mietinkin että jospa se
kesä olisikin jo tulossa. Sitten voitaisiin mennä Capsuttimen kanssa pitkälle
vaellukselle.
Harjattuani Capin, putsasin sen kaviot ja
setvin harjan ja hännän. Sitten vein ponin vapaaseen boksiin, sillä aikaa
kun putsasin Capin boksia. Tehtyäni sen, herra sai taas puhtaan
poikamiesboksin. Kello olikin jo hurahtanut sen verran että lähdin kotiin.
Capi ('Kapistus' ^^) taisi
oikein olla herkkutuulella ja selkeästi tykkäsi oikein mukavasta ja
talvisesta hoitokerrasta :) Eipä onneksi poneja palele, on sen verran
talvikarvaa orillekin kertynyt taas. Onneksi kesä - pitkine vaelluksineen
- on kohta taas täällä.
8.1.2006 - Hoitotarina
Tulin kovan pakkasen iskiessä tallille. Taivas oli sininen, jossa
vilahteli kultaisia auringonsäteitä. Kävelin kohti tallia mukavan vaatekerran
kanssa. Ja aioinkin riisua osan mammutinvaatetuksesta hoitajienhuoneeseen.
Niin teinkin ja sitten vein evääni toimiston jääkaappiin. Juuri iski
hevosten ruoka-aika, joten autoin Ainoa ja tallityöntekijää hevosten
ruokkimisessa. Kun se oli tehty, hain Capsuttimen harjat ja menin sen
boksiin. Herran tuhiseva turpa näkyi puolioven yli. Avasin oven, ja menin
sisään. Capi hörisi ja nuuski taskujani innokkaana, namien toivossa
tietysti. Annoin sitten tälle hellyyttävälle ponimukselle mintunmakuisen
hevosnamin ja kehuin sitä suunnattomasti. Kehujen jälkeen tartuin toimeen.
Harjasin Capia pitkään ja hartaasti. Varmaan
ponin iho olikin jo turtunut kun viimein lopetin. Se pärskähti
tylsistyneenä eikä kerennyt laittamaan tikkua ristiin kun lykkäsin riimun
herran pikkupäähän. Napsautin narun siihen kiinni ja talsin pakkasen
syliin ponin kanssa. Tulin maneesiin ja laitoin valot päälle, päästin
Capin vapaaksi, kun tein sille irtohypytysradan. Se olikin huiman korkea.
Kuuluisat 30-45 cm korkeita esteitä; Kavaletteja, Sarjoja, Trippeleitä,
Ristikko, Pystyjä. Yhteensä 12 estettä. Capi katsoi minua epäluuloisesti
"tosiaanko laitat minut hyppäämään noita"-ilmeellään. Otin hepan kiinni ja
menin esteiden vierestä käynnissä ja sitten radan Capia taluttaen ravissa.
Tämän tehtyäni kiihdytin vauhtiani ja Capi laukkasi radan. Se hyppäsi
pystyn kissaloikalla, ja elvisteli hyppylahjoillaan korkealta hyppäämällä.
Sitten päästin ponin vapaaksi, ja hölkkäsin sen vieressä, kun se itse
laukkasi radan. Sitten ravailimme esteiden välistä, ja siirryimme
käyntiin. Otin Capin takaisin kiinni, ja sitten taputin sitä, päästin sen
uudestaan vapaaksi, kun se lähti itse jäähdyttelemään käynnissä kun
korjasin esteet pois.
Vein Capin talliin, ja hiukan otin hikeä pois
sienellä, ja hikiviilalla. Sitten putsasin sen kaviot ja loimitin ponin.
Tämän tehtyäni menin toimistoon syömään evääni. Sitten lähdinkin jo
kotiin.
Hienoa liikuntaa poniherralla
(vaikkakin tosin oli sunnuntai, lepopäivä ;). Tuli ponin jalkoihin taas
eloa, ja pääsi kunnolla hyppäämään, ja samalla vähän irrottelemaankin.
Hienosti sujuu hoitaminen!
11.12.2005 - Hoitotarina
Tulin tallille, ja mahanpohjassa kipristeli, ajattelin nimittäin ajaa
Capilla. Kävelin talliin, ja Capi odottelikin jo "innoissaan" harjausta.
Tänään herra olikin noussut väärällä jalalla ylös. Se heti alkajaisiksi
luimisti korvansa niin, että niitä tuskin näki. Capi uhitteli aika paljon, ja
pari kertaa näykkäisikin oikein kunnolla. Sanoin sille tomerasti EI mutta herra
jatkoi "leikkiään". Sitten muutaman varoituksen jälkeen läpsäisin sitä
kaulalle, johan poni rauhottui. Sain harjattua konimuksen kokonaan ilman muita
ongelmia. Sitten hain sen ajokamat, ja laitoin sen kuntoon. Itse otin kypärän
ja talutin Capin pihalle (HUOM. Kärryt olin hakenut pihalle). Valjastin Capin
loppuun pihalla, ja lähdin kävelyttämään sitä, jotta se hieman tottuisi. Sitten
vartin päästä nousin kärryille. Ja lähin jo tutulle polulle verkkaiseen
tahtiin. Capi oli rauhallinen. Ja hetken käveltyämme annoin oriin ravata. Se
tepsutteli kärryjen edessä korvat hörössä tutkaillen talvista maisemaa.
Mutta karu totuus oli, ettei sekään pitkään jaksanut ravailla. Joten päätin
mennä lyhyemmän lenkin. Taas kävelin noin 300 metriä, ja sillä aikaa Capin
hengitys tasaantui. Sitten ravasimme hetken ja kävelimme viimeisen kilometrin
tallille. Tallilla vain kärryt takaisin paikalleen. Sitten hoidin Capin talliin
ja harjasin sen. Taputtelin sitä ja annoin pari leivän kanikkaa. Sitten
lähdinkin kotia kohti.
Capi tykkää kyllä vedellä
kärryjä verkkaiseen tahtiin, tuo kun ei myöskään rasita ponin selkää
missään määrin (: Hienoa että ajaminen sujui ilman suuria komplikaatioita.
30.11.2005 - Hoitotarina
Tulin tallille, ja ajattelin meneväni kävelyttämään Capia maastoon.
Lunta olikin jo ihan sopivasti, ja jalatkin pitivät alla. Menin talliin ja hain
Capin riimunnarun ja harjat ulos. Hain pojan tarhasta ja harjasin sen ulkona.
Putsasin orin kaviot ja selvitin sen harjan ja hännän. Hoidin konimuksen
muutenkin ja putsasinkin sen silmät ja sieraimet sienellä. Sitten hain tallista
sen loimen ja loimitin oripojan. Tämän tehtyäni vaihdoin sille suitset ja
lähdimme kävelemään. Capi oli innoissaan kun lunta oli maassa ja se pärskähteli
innoissan viellä silloinkin kun se oli steppaillut 10 minuuttia :)
"Rauhassa poika. Ethän sä nyt voi tollein riehaantua kun lumi tulee joka vuosi",
sanoin sille, eikä ori ollut ottamaan tuota kuuleviin korviinsa. Aloimme hölkätä, ja mäen päällä lopetimme. Capi olikin jo rauhoittunut.
Mukavaa kun saavuimme tihään metsään ennen pimeäntuloa. Tosiaan puut olivat kauniita, kun se olivat valkoisen kuuran peitossa, ja havupuissa oli lunta. Tulin ihan joulumielelle ja rupesin lauleskelemaan
"Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo, nyt sitä saa nyt sitä saa..". Upea sooloesitykseni päättyi liukastumisen saattelemana
"Kulkuset"-kappaleeseen, ja samaan aikaan Capi vetäisi narusta, itseään havupuulle kiskoen, lensin päistikkaa ahterilleni. Siihen jäin kököttämään tapahtunutta sokissa. Sitten ratkesin nauramaan kuin hullu ja Capi alkoin hörisemään
"joojoo, sori riittää jo" -tyyliin ja niin nousin ylös, ja käännyimme tallille johtavalle polulle. Noin vartin päästä olimme tallilla. Vein Capin sisälle, ja tarkastin että sillä oli kaikki hyvin. Sitten kirjoitin hoitopäiväkirjan ja jäin hoitajien huoneeseen hetkeksi ennen kuin lähtisin kotiin.
Teilläpä olikin hauska
maastoretki :D Capi se jaksaa aina olla ruoan perään eikä arvostanut
hienoa taidenautintoa jonka tarjosit (; Hienosti hoidettu - joulumieltä
tuli varmasti myös pienen ponin korvien väliin!
18.11.2005 - Hoitotarina
Kello olin noin 13:30 kun saavuin tallille. Capi oli ulkoilemassa
tarhassaan, ja selvästikin nautti, kirpeä pakkasilma oli saanut sen virkeäksi
ja se ravasi luokseni korvat hörössä kun hain sen sisälle, puhtaaseen
elinympäristöön. Olin näet putsannut Capin boksin silloin kun se oli tarhassa.
Olin onneksi vaihtanut ratsastusvaatteet ja päätin taas venytellä Capia. Jätin
sen syömään päiväruokia, ja sillä aikaa lakaisin tallikäytävän ja menin
maneesiin. Pystytin sinne 5 pujoteltavaa tolppaa, 6 puomia peräkkäin sekä
puomeista tekemäni labyrintin. sitten toisessapäässä oli venyttelypiste, sekä
ämpärit pohja kohti taivasta. Capin piti mennä rata ensiksi kokonaan, ja sitten
se sai ekan ämpärin alla olevan yllätyksen jne.. Menin takaisin talliin ja
harjasin Capin huolellisesti, sitten huolsin sen muutenkin ja vein maneesiin. Talutin sitä riimun
ja riimunnarun avulla. Kävelimme, ravasimme ja laukkasimme. Sitten menimme temppuradan läpi, pujottelu sujui, puomit
ja labyrintti meni täydellisesti. Venytys teki pappakullalle hyvää, ja se sai
ekan ämpärin alta leivän. Sama toistui, toisen alla oli 2 porkkanaa, ja 3
kerralla siellä oli 5 sokeripalaa. Siis taas lellimistä. Taputtelin ja
rapsuttelin Capia palkaksi ja vein sen talliin, sitten otin siltä riimun ja
narun pois, laitoin sille loimen ja taputtelin sitä viellä. Kävelin takaisin
maneesii ja korjasin jälkeni pois. Sitten lähdinkin kotia päin.
Mielellään herkkupaloiksi
enemmän leipää ja porkkanaa, kuin sokeria - ei tee hyvää hevosenkaan
hampaille (;
Sai poni hyvää liikuntaa taas - hienosti keksitty liikuttaminen ja
hoitopäivä!
14.11.2005 - Hoitotarina
Tulin tallille illemmalla, jo muutaman ratsastustunnin jälkeen,
viimeisin ryhmä oli ollut maastossa ja Capi oli ollut mukana, olihan tuo ollut
rauhallinen aloittelijoiden käynti/ravimaasto. Capi olikin jo boksissaan. Mutta
loimi väärinpäin. No korjasin tilanteen kuntoon, ja tämän tehtyäni harjasin
Capin perusteellisesti ja hieman lellin sitä. Antamalla muutaman hapankorpun ja porkkanan. Toisinaan ajattelen että lellimisellellä saisin eläkeiän
ylittäneen poninköntyksen pulleaan kuntoon. Capi olikin niinkuin
nuorvanhan herran kuuluukin. Eli kiltisti. Kyllä se kiristeli hampaitaan kun
kainaloista harjailin. Muuten tuunattuani ponin kuntoon vein sen loimipäällä
iltakävelylle. Emme tosin kävelleet kuin pari kilometriä. Capi tykkäsi kovasti,
ja nautti muutamalla pikku suupalalla kuusesta, siis luonnonantimista.
Saavuimme 18:30 tallille, ja vein Capin suoraan boksiinsa ja hyvästelin sen.
Tämän tehtyäni lähdin kotiin.
Nuorvanha pallero kasvattaa
talvikarvaa ja siksi pistää vähän lisää pyörettä kylkiin. Toivotaan ettei
herra nyt ihan täysin ehdi ennen kesää pyöristyä - muuten jää laidunkausi
väliin :D
8.11.2005 - Hoitotarina
Tulin tallille koulusta ja putsasin ensimmäiseksi boksin. Sukkelasti
sujautin ruokakaukaloon leipää ja pari porkkanaa. Sitten hain herran
tarhastansa ja harjasin sen. Sen tehtyäni laitoin ponin kuntoon ja talutin sen
pihalle. Nousin selkään, kyllä ilman satulaa ja lähdin metsätielle
köpöttelemään. Kävelimme kirpeässä ilmassa hissuksiin ja tarkkailimme luontoa.
Talven tulo pisti Capin virkuksi, ja ori heitti pukkeja ravattuamme hetkisen.
Ylämäet olivat helppoja, ikinuorelle ponille, ja alamäet sujuivat hienosti. Kun
olimme kävelleet tasaisesti ja laukkasuora avautui edessämme, Capi osasi
aavistaa mitä seuraavaksi ja säntäsi laukkaan. Annoin sille ohjaa ja mukauduin
menoon. Suoran laukattuamme siirryimme raviin, ja Capi olikin erimieltä. Se
pukitteli ja viuhtoi mutta jotenkin sain sen ravailemaan kunnolla. Tämän
tehtyämme talli häämöttikin jo 200 metrin päässä. Kävelimme rauhallisesti
loppumatkan. Tallille päästyämme kävelimme viellä kentällä ja tulin
tallipihalle kaartoon. Laskeuduin satulasta ja vein ponin sisään. Hoidin sen ja
hellin sitä hetkisen ja lähdin sitten kotiin.
Ikinuori-pappa irroitteli oikein kunnolla taas :D Jännä poni tuo Capi, ei
näytä yhtään vanhalta ja väsyneeltä, vaikka ollut koko ikänsä tuntiponina.
27.10.2005 - Hoitotarina
Tulin taas koulusta tallille, ja
tein läksyt toimistossa. (Juu tosiaan aikahan siellä kuluu
valokuva-albumia selaillessa). Seilasin eväät jääkaappiin ja suuntasin
matkani Capin boksiin. Herra oli jo syönyt ja vietti ruokalepoa. En
viitsinyt pilata herran upeaa päivää joten loimitin ponin ja kävin
saattamassa sen tarhalle. Suljin portin, ja varmasti suljinkin! :)
Jokatapauksessa Capi oli ulkona ainakin 2 tuntia jonka aikana Siivosin
Capin boksin, vaihdoin aluset sekä putsasin sen ruoka-ja juomakipot. Tämän
tehtyäni huomasin tytön tallin käytävällä katselemassa hevosten
nimikylttejä. No, reippaana tyttönä menin ja esittelin itseni. Ja tytön
nimi oli ilmeisesti Hilla? Jos oikein kuulin. Kysyin että haluaisiko hän
että esittelisin hevoset ja muutenkin paikkoja. Siinä menikin tovi jos
toinenkin ja noin puolentunnin päästä kysyin että miltä tallilta Hän
mahtoi olla. Tyttö kertoi, että hän on joskus hoitanut Vaahteramäessä,
mutta sitten tallin lopetettua innostuskin lopahti. Jokatapauksessa Heini
kertoi myös ettei voisi olla pidempään Tallilla, koska Hänen täytyi mennä
kotiin. Hyvästelimme sen jälkeen hain Capin tarhasta, mutta hellallettas
minkä näköisenä! Ponin loimi oli revennyt kyljestä, sekä jalka remmi
irronnut. Varmaankin ponin koheltaessa. Otin herran kiinni, ja tarkastin
sen. Herra olikin kunnossa. Menin talliin, harjasin Capin huolellisesti
sen jälkeen huolsin muutenkin Capin tuntikuntoon. Tämän tehtyäni söin
evääni ja pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja lähdin kotiin.
Muuten, koska hevosille laitetaan hokit? ulkona oli sen verran liukasta
etten viitsinyt ratsastaa <:
Huomenna on kengittäjä tulossa laittelemaan hokkeja, ja sain kuin sainkin
hiekoitettua tuon tallin pihan ettei tarvitse enää liukastella <:
Hienoa. Onneksi tuo Capin loimi oli korjattavissa ja Iida näppäränä
ompelijana sai sen taas kuntoon <: Capi ottaa taas iloa irti tarhassa.
24.10.2005 - Hoitotarina
Istuin hoitajienhuoneessa.
Odottelin hevosten päiväruoan antamista. Kello olikin jo sen verran
paljon, että siirryin rehuvarastoon. Olin siis tallityöntekijän kanssa
jakamassa ruokia, sitten autoin muutaman boksin putsaamisessa, sekä
yksityisten hakemista tallista. Sitten kiikutin harjalla roskat
tallikäytäviltä, ja pesin Capin varusteet, putsasin harjatkin.
Tämäntehtyäni, menin takaisin hoitajienhuoneeseen, siellä söin
littaantuneet voileipäni, sekä banaanin, jugurtin sekä tietysti join.
Harjasin ekaksi Whisperin, jonka jälkeen harjasin Capin, varmistaen
tarkasti solmut. Harjasin siisn Capin huolellisesti, ja huolsin sen
muutenkin. Boksin puhdistin jo silloin kun herra oli tarhassa. Samaten
Ruoka ja juomakipot. Tämän tehtyäni oleskelin tallilla viellä jonkin
aikaa. Kunnes täytyi lähteä kotiin.
Jos haluat säästää voileipiäsi littaantumiselta,
voit laittaa evääsi toimiston jääkaappiin. Siellä ne säilyvät kylmässä -
ja ehjinä (;
Hienoa <: Capikin sai taas puhtaan ympäristön elellä.
22.10.2005 - Hoitotarina
Tulin tallille käväisemään, Capi
olikin Alin kanssa tarhassa, laitoin ponin boksin kuntoon, ja lakaisin
tallin käytävät. Tallityöntekijä ei ollut paikalla, joten jaoin hevosille
aamuruuat. Toivottavasti ei haitannut. No sitten hain muutamat hevoset
ulkoa, kun niiden tarha-aika oli loppunut. Capilla ja Alillakin loppui
aika, joten hain molemmat sisälle. Capin jätin harjauspuomille ulos. Hain
harjani, ja ulos päästyäni näin laikukkaan takapuolen katoavan tallin
taakse, tarhoihin päin. Manasin itseäni, etten laittanut kunnon solmua.
Sain avukseni tallityöntekijän sekä tietysti itseni. Vähän aikaa meni kun
jahtasimme vanhuudenhöperöä oria. Hyvä ettei lyllerö juossut puuaidan
läpi. Se sinkoili kuin superpallo ympäriinsä. Saimme hikihatussa napata
sen kaulasta kiinni. Laitoin herralle riimun päähän, nousin kaikenvaroiksi
selkään ja ratsastin ponin pihaan. Sidoin sen puomiin. Ja harjasin ponin
huolellisesti. Huomasin pientä rivinalkua, tutkin koko ponin kunnolla.
Harjattuani ja huollettuani Capin, vein sen talliin syömään. Sitten pesin
sen varusteet. Ja oleskelin tallilla viellä hieman, ja sitten lähdin
kotiin.
Lyllerö ^____^
Capin kanssa voi tietysti kokeilla myös sitä, että houkuttelee ruoan
avulla sen portille ja sitten kun ollaan tallissa, niin antaa sille vasta
kaurat/porkkanan/tms.
21.10.2005 - Hoitotarina
Tänään olikin oikea koirankeli.
Taivas oli harmaa ja keli oli kurja muutenkin. Tulin hiljakseni talliin,
ja vaihdoin Capille sen pestyn satulahuovan. Capi kolisutteli boksissaan.
Menin katsomaan, että kaikki oli kunnossa. No, kaikki oli tietysti hyvin.
Hain harjat alakerrasta, ja harjasin ponin perusteellisesti, sitten
putsasin silmät, sieraimet ja hännänaluset sienellä. Sitten putsasin
kaviot. Sitten laitoin Capille suitset, ja talutin sen maneesiin. Pyysin
Katria pitämään ponia kiinni, sillä aikaa väsäsin pienen temppuradan.
Siinä oli jotenkin muutama todella pieni este, pujottelu sekä
"jumpparata", johon kuului erilaisia hieman haasteellisia
venytyshommeleita. Otin Capin kaartoon, sillä aikoisin ainakin lämmitellä
sitä ratsastaen. Kävelimme pitkin ohjin uralla ja hiukan ravasimme, ja
laukkasimme. Pujottelimme ravissa ja käynnissä. Sitten hyppäsimme tuon
pienen esteen. Siinä kyllä Capi innostui ja heitti komeat pukit. Lyllähdin
maahan ja viellä jaloilleni. Capi otti idean itselleen ja pujotteli
muutaman tolpan vapaaehtoisesti. Katri ja minä nauroimme hervottomasti.
Otin Capin kiinni ja talutin sen pujotteluradan läpi. Ja venyttelimme
siten, että tein pieniä voltteja, sitten venyttelimme viellä muuten ja
pujottelimme. Tämän tehtyäni nousin Capin selkään ja kävelimme ulkona
todella pienen lenkin. Sen tehtyämme palasimme talliin, ja harjasin Capin,
siis riisuttuani sen. Sitten ruokin sen, vein vapaaseen boksiin, sillä
aikaa putsasin herran boksin ja putsasin juoma ja ruokakipot. Ja Lähdin
kohti kotia.
Hieno hoitopäivä <:
Capi alkaa taas löytää nuoruuden päiviään takaisin. Onneksi sinulla on
huumoria ja kärsivällisyyttä ponin temppuiluun.
17.10.2005 - Hoitotarina
Tulin tallille jo melko aikaisin,
tallityöntekijä olikin jo hevosia ruokkimassa, ja minä autoin myös. Eipä
siinä sitten kauaa mennyt. Tämän jälkeen vein Whisperin ja Capin ulos.
Sillä aikaa puhdistin Capitan boksin ja lakaisin tallikaytävän. Pyyhin
kaikki hämähäkinseitinalut Capin boksista, ja putsasin ruoka
ja-juomakipot. Kello olikin sen verran että hain Capin sisälle. Tunnin
kuluttua laitoin Capille suitset ja kävimme metsässä kävelyllä. Capi
olikin ponimaisella päällä. Kuljin melko pitkään Capia taluttaen. Kunnes
vastaan tuli iso hevonen ja pieni ratsastaja. Hevonen oli selvästikin
melko hankala, se steppaili paikallaan ja luimi koko ajan. Nähtävästi
ratsastaja ei hallinnut hevostaan. Se ryösti kerran, mutta palasti
takaisin. Capille alkoi riittämään seisoskelu. Ratsukko taisi olla jolkain
muulta tallilta, en sitä oikein tunnistanut. Kävelimme vain viisi
minuuttia kunnes vastaamme tuli toinen ratsukko. Tunnistin heti tytön, se
oli Katri ja Fable. Juttelimme hieman kilpailuista. Ja mitä yleesä
juteltavaa oli. Emme oikein keksineet että jatkettaisinko yhdessa matkaa
vai ei. Capi olikin hieman enemmän kiinnostunut Fablesta kuin
kävelemisestä. Se flirttaili Fablelle ja Fable näytti oudoksuvan pientä
laikukasta palleroa. Kun saavuimme nelisteen risteykseen, tiemme erosivat.
Capi yritti epätoivoisesti saada Fablen takaisin. Saavuimme tallille, ja
venyttelimme vielä hieman. Capi näytti hyväksyvän venyttelyn, joten päätin
ottaa sen tavaksi. Vein Capin sisälle, ja riisuin sen. Se tehtyäni
palkitsin sen porkkanalla, ja taputuksella. Sitten jätin sen omaan
rauhaansa.
:D Capi halusi laajentaa
haaremiaan vielä yhdellä tammalla. Hassu otus. Hienosti hoidettu tälläkin
kertaa!
16.10.2005 - Hoitotarina
Tullessani aamulla tallille,
taivas oli ankean harmaa, mutta Capi jaksoi painaa märässä tarhassa. Jätin
sen sinne omaan rauhaansa ja menin talliin. Pesin ja rasvasin Capin
satulan ja suitset. Tämän jälkeen siivosin herran boksin ja vaihdoin
aluset. Pesin ruokakipon ja vesiautomaatin. Tämän tehtyäni putsasin myös
muutaman muun tyhjän boksin. Sen tehtyäni lakaisin tallikäytävän ja
siivoilin hieman roskia pois hoitajien huoneesta. Tarhasta hain muutaman
hevosen, kun olivat menossa tunnille. Autoin muutamaa innokasta
aloittelijaa. Tämän jälkeen juttelin tallityöntekijän kanssa siitä, että
hoitajien huoneen roskis ei nähtävästi oikein täyty. Mutta muuten paikat
ovat todella siistit. Päätimme siis siirtää sitä roskista esille. Tehtyäni
sen kävelin hiljakseen kentälle. Ja aurinkokin pilkahti esiin. Talutin
yhdellä tunnilla. Capi oli vieläkin tarhassa. Tämän jälkeen hevoset
tulivat tunnilta, autoin jälleen ja hain Capin sisään, koska se meni
tunnille. Laitoin ponin kuntoon, yhdessä innokkaan tytön kanssa. Neuvoin
häntäremmin laitoissa ja autoin kentälläkin. Päivä oli kerrassaan
rauhallinen. Iltapäivällä sain idean. Capi oli boksissaan. Harjasin sen
uudelleen ja vein sen pelkästään riimu päässään tyhjälle kentälle. Otin
riimunnarun mukaan. Ja päästin sen kentälle vapaaksi. Silläaikaa kokosin
pientä verryttelytehtävärataa. Otin Capin kiinni ja kävelimme hiljaksemme.
Sen tehtyäni venyttelin Capia ja lämmittelimme huolella. Sitten talutin
Capia ravissa ja pujottelimme estetolpista tehdyissä pujotteluradassa.
Sitten menimme ravissa ristikon, talutin Capia koko ajan. Sitten siivosin
tavarat sinne, mistä ne otin ja menimme kävelemään metsään. Saavuimme
tallille 17:40 . Olimme siis kävelyllä 20 minuuttia. Vein Capin sisään, ja
kuivasin sen. Jätin sen rauhaansa, ja annoin sille heinää ja porkkanan.
Tämän tehtyäni lakaisin toimiston lattian ja järjestelin muutenkin
toimistossa papereita. Tallin puhelin soi, ja vastasin. Ja taas oltiin
varaamassa tuntia. Käskin siis soittaa sinulle, koska en voinut vastata
tuntijutuista. Illalla oli viellä kokeneiden tunti. Vein Capin
satulahuovan kotiini, koska pesisin sen. Sitten putsasin Capin harjan. Ja
suojat. Lakaisin rehuvarastonkin lattian. Tälläinen puuhapäivä meillä oli
Capin kanssa.
Hieno idea tuo pujottelu ja muu venytys; tekee hyvää Capille, eikä poni
ole sitten ihan kankea kun kulkee tunneilla <: Upeaa! Miellellään tosin ei
kosketa toimistossa oleviin papereihin, ettei sitten sekoitu pahasti
jotkin tärkeät paperit.
15.10.2005 - Hoitotarina
Tulin jo aamusta heti tallille.
Capi oli jo tarhassa. Nähtävästi Tallityöntekijä oli sen sinne vienyt.
Hain Tallista Capin riimun ja narun. Capi oli todella helppo saada kiinni.
Olimme viiden minuutin päästä tallissa. Harjasin Capin todella hyvin ja
annoin sen tutustua itseeni rauhassa. Olihan silläkin jo ikää, joten
muutokset saattaisivat stressata sitä. Puhelin Capille kaikkea hömppää.
Tovin kuluttua sain Capin harjattua ja olin tyytyväinen tulokseen.
Putsasin viellä sienellä Capin silmät ja sieraimet. Ja tottakai
hännänalustan omalla sienellään. Sekä putsasin Capin kaviot. Tämän jälkeen
hain ponin varusteet. Satulan laitto ei tuottanut ongelmia. Eikä muutkaan
varusteet ollut kummallisia. Otin kypäräni ja talutin Capin maneesiin.
Nousin selkään ja kiristin vyön. Ja säädin jalustimet. Lähdin kävelemään
verkkaisessa käynnissä uralle pitkin ohjin. Capi eteni ihanan tököttävin
askelin. Tovin kuluttua kerasin ohjat ja tein ympyröitä sekä voltteja.
Tämän jäkeen siirryin raviin ja tein todella paljon erilaisia taivuttavia
liikkeitä. Kävelin käynnissä hetken ja annoin Capille pitkät ohjat.
Kävelin koska en halunnut hengästyttää Capittaa. Tovin kuluttua
laukkasimme ympyrällä. Ja hyppäsimme pienen ristikon. Teimme harjoituksen
molempiin suuntiin. Taputtelin Capia ja kehuin sitä kun menimme
loppukäyntejä metsäpolulla. Capitta oli ollut todella kiltti ja reipas.
Tallille päästyämme vein ponin talliin ja riisuin siltä varusteet. Vein
sille porkkanan ja siirsin sen kylläkin toiseen vapaaseen boksiin siksi
ajaksi kun siivosin Capin oman boksin. Vaihdoin aluset ja heinääki laitoin
hieman. Sitten Laitoin Capille talliloimen, ettei se vilustuisi. Tämän
tehtyäni lähdin kotiin.
Hyvä (: Capikin näytti tottuvan nopeasti uuteen
hoitajaansa. |