Suoritetut merkit ja kurssit:
 

2005  Loka - Marras - Joulu
2006  Tammi - Helmi - Maalis - Kesä - Heinä - Elo - Syys - Loka - Marras
2007  Tammi - Huhti - Touko - Loka

30.10.2007 - Hoitaja löytynyt!
Capitan uutena hoitajana näin marraskuun kynnyksellä aloittaa Trixie. Toivotamme hänet todella tervetulleeksi tallille sekä hoitajien uskolliseen joukkoon :)

27.10.2007 - Ilman hoitajaa
Noin vuosi sitten aloittanut Cloetta ilmoitti joutuvansa jättämään hoitamisen tällä kertaa tähän. Kiitämme häntä ajastaan Capitan seurassa ja jäämme täten odottelemaan pappaponille uutta hoitajaa :)

22.5.2007 - Hoitotarina
"Tulehan Capi" sanoin taluttaessani Capia ulos. Oli ensimmäinen kunnon kesäpäivä. Ryhdyin harjaamaan Capia rauhallisin vedoin. Capi lörpötti jälleen kerran alahuultaan iloisesti, nostellessani kavioita. Harjattuani Capin kunnolla hain satulan ja suitset. Satuloin Capin ja huikkasin sitten Ainolle että olin valmis.

"Odota hetki laitan paperit kaappiin ja tulen sitten", kuului toimistosta. Pian Aino olikin jo pihalla liina kädessään. Menimme kentälle ja hän kiinnitti liinan Capin riimuun. Maiskautin Capin liikkeelle, ja se lähti hitaasti liikkeelle. Alkulämmittelyjen jälkeen aloimme ravata. En osannut keventää joten oli vaikea pysyä kyydissä. Capi pysyi kylläkin Ainon hallinnassa, joten kovin suurta hätää minulla ei sentään ollut, vaikka hiukan hirvittikin. Ravasimme vain pari kierrosta, kunnes mätkähdin maahan. Onneksi mitään ei sattunut. Nousin takasin selkään, ja hiukan käveltyämme ravasimme taas. Noin 30 minuutin ratsastuksen jälkeen Aino kävi vielä taluttamassa Capia ja minua metsässä.

Palattuamme pesin Capin, ja vein sen tarhaan. Sen ollessa tarhassa siivosin karsinan (+ ruoka- ja juoma-astiat). Putsasin myös varusteet ja samalla putsasin myös Riston varusteet. Mietin samalla, että kun minulla on aika paljon aikaa hoitaessani Capia (kun äiti hakee vasta niin myöhään) että miksen ottaisi toistakin hoitsua? Kävinkin kysäisemässä Ainolta voisinko ryhtyä Ristonkin hoitajaksi, ja hän sanoi että miettii asiaa.

Tehtyäni kaiken tämän, äitini tulikin jo hakemaan minua. Hyppäsin autoon ja haaveilin innolla jo seuraavasta ratsastuskerrasta.

Ristolle tosiaan löytyi jo hoitaja, mutta eiköhän vapaita hevosia tule vielä kesänkin mittaan :) Muistathan käydä hoitokurssi 2:sen, jos mielit suurempia ratsastuskuvioita harrastaa. Hoitopäivä sujui oikein kivasti!

12.5.2007 - Hoitotarina
"Yee, Capi" huudahdin kuullessani ihanan hirnahduksen Capin karsinasta. Capi oli selvästi mielissään siitä että olin tullut takaisin. Otin heti harjan käteeni ja ryhdyin sukimaan Capia rauhallisesti. Oli perjantai, ja pian tulisi Capin yksityisratsastaja tallille.  "Moi Cloetta" kuului pian käytävältä. Sieltähän yksityisratsastaja tulinkin. "Moi, oon tullut takaisin" vastasin iloisesti. Oli mahtavaa nähdä taas kaikkia kavereita. Juttelimme niitä näitä satuloidessamme Capia yhdessä.

Iida-Maria talutti Capin kentälle, ja minä ajattelin mennä katselemaan. Samassa Aino käveli kentälle valmiina opettamaan Iida-Mariaa. Huomatessaan minut hän sanoi "Moi Cloetta, olet siis tullut takaisin tallille? Sepäs mukavaa. Sinua onkin jo odotettu." Tunsin itseni tervetulleeksi takaisin, olin iloinen sillä ensimmäinen päiväni tauon jälkeen oli ollut loistava. Iida-Marian ratsastaessa menin putsaamaan karsinan.

Iida-Marian ratsastettua riisuimme Capin yhdessä. Hoidettuamme Capin lähdin kotiin, ensihoitokerralla aion tehdä paljon muutakin juttuja. Lähdessäni tallilta Aino huikkasi vielä "Ai niin, olet muuten hoitanut Capia puolivuotta. Onnittelut. Olet saanut hieronta- ja pääharjat." Tämä, pieni lause, teki elämäni edellistäkin hienommaksi.

Tervetuloa takaisin, Capikin on innoissaan kun saa taas jonkun rapsuttelemaan :) Ponivaarille tehdään taas eläkeläistarkastus kesäkuun alussa, niin saadaan uusimmat tiedot Capinkin tilanteesta, tällä hetkellä näyttäisi että poni on ihan hyvissä voimissa.

3.4.2007 - Hoitotaival: ½ vuotta
Cloetta ja Capi ovat puuhailleet yhdessä jo puoli vuotta ja ehtineet kokea kaikenlaista. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin! Talli lahjoittaa heille pää- ja hierontaharjan.

26.1.2007 - Hoitotarina
”Oih, enpäs ole vähään aikaan käynyt sinua hoitamassa” sanoin Capille selvittäessäni sen takkuista harjaa. Vanha pappa hörähti ymmärtäväisesti. ”

”Oletpa sinä iloisella tuulella tänään hassu pieni hoitsuni”, kuiskasin sen korvaan iloisella äänensävyllä. Mitään ihanampaa en tiedäkkään kuin Capin hoitamisen. Tiesin, että tänään Iida-Maria tulisi ratsastamaan Capilla iltapäivästä, joten en voisi liikuttaa sitä tänään, olihan se hyväkin että päätin olla liikuttamatta, sillä Capi on jo todella vanha pappa. Taluttaessani Capia ulos se yritti hieman riekkua, ja näytti olevan onnessaan kaikesta ympärillä tapahtuvasta. Se potki hieman ilmaa, ja käyttäytyi aivan kun olisi ollut nuori polle. Minun piti pappaa hieman rauhoitellakkin ennen kuin sain sen pysymään kunnolla ja tottelemaan minua. Mikä pappaan on mennyt, ajattelin mielessäni.

Vietyäni Papan tarhaan, päätin siivota sen karsinan. Otin talikon ja kottikärryt ja nostelin likaiset aluset alta pois. Tämän tehtyäni, vein karsinaan puhtaita alusia, ja pesin juoma + ruokakupit. Vaikka oli talvi, minä hikosin.

Teki mieli ratsastella Capilla ja pyytää Turrukkaa taluttelemaan, mutta Capilla oli tunti tänään enkä halunnut sen rasittuvan. Ajattelin hevosen parasta, vaikka mieleni hinkuikin ratsaille. Iida-Maria tuli sitten illemmalla ratsastamaan, ja hän satuloi ja suitsi Capin itse. Apua hän ei tarvinnut joten lähdin iloisin mielin kotiin, taas yhden onnistuneen hoitopäivän jälkeen.

Voidaan ensi kerralla vaikka käydä kentällä kävelemässä ja piipahtaa maastossakin, jos haluat :) Shettikset ovat onneksi niin pitkäikäisiä, että ei meidän pappa taida haluta vanheta ollenkaan. Ainakin meno on samanlaista kuin tallin alkuaikoina.

30.11.2006 - Hoitotarina
”Huoh, voisinpa jos ratsastaa sinulla”, huokaisin painaessani pääni Capin pehmeään harjaan. Oli kirpeä iltapäivä, ja lumihanget kimmelsivät kuin tähdet taivaalla. ”Tiedän että olet aika vaativa, ainakin siitä mitä Aino on minulle sanonut. Haluaisin kuitenkin kovasti painella laukaten tuolla pellon reunalla”. Tiesin etten ollut tarpeeksi kokenut ratsastaja, ja haaveeni olivat kaukana. Capi on vain aivan hirvëän ihana, ja minä unelmoin aivan liikaa. Jatkoin Capin harjaamista, rauhallisesti, mutta varmasti.  ”Koska en voi sinua ostaa, taidanpa kysyä Ainolta jos saisin ostaa jälkeläisesi. Olisi ihanaa kun minulla olisi kotona oma pikku Capi!” hihkaisin todella iloisesti.

Puhdistettuani Capin, ja harjattuani sen kunnolla aioin viedä sen ulos. Otin riimun ja pujotin sen Capin päähän, napsautin riimunnarun lukon metallirinkulaan kiinni ja lähdin viemään Capia ulos. Herra tanssahteli vierelläni lumisella pihamaalla. Capi otti muutamia raviaskelia ja viskoi päätään ikään kuin sanoen; Minä olen maailman kunkku, maailman hienoin shetu! Ainakin näin minä ajattelin, sanoessani, ”Totta Capi, olet todella upea, ja elämäni hienoin hoitohevonen.” Päästäessäni Capin tarhaan se lähti reippaaseen raviin. Capi meni heti Califin luokse ja ne riehuivat siellä jonkin aikaa. Palatessani talliin ryhdyin siivoamaan Capin karsinaa. Siivottuani karsinan kuurasin ja puunasin Capin ruoka- ja juomakupin. Täytin myös juomakupin ja laitoin Capille iltaheinät karsinaan. Päätin lähteä juoksuttamaan Capia.

Haettuani Capin laitumelta, vein sen maneesiin. Laitoin Capin riimuun liinan lukon kiinni ja ohjasin sen ympyrälle. Maiskautin ja Capi lähti hieman reippaampaan käyntiin, kun se oli kävellyt hieman käskin sen raviin. Capi ravasi erittäin nopeasti. Lopuksi annoni sen laukata hieman. Kun olin juoksuttanut Capin n. 30 minuuttia ja vaihtanut suuntaa viiden minuutin välein, vein sen takaisin tarhaan. Kun Capi oli tarhassa ja tarhan portti kiinni, nappasin pyöräni ja suuntasin kotiin. Olin jo pyytänyt yhtä toista hoitajaa ottamaan Capin sisälle, ja hän oli luvannut tehdä sen.

Tosiaan, VHKR-ikääntymisellä nuo olisivat jo suht vanhoja poneja :) Capi ei sinänsä ole enää siitoskäytössä, mutta voin tehdä kyllä poikkeuksen - eli jos tamman löydät (mielellään suvuton), niin kyllä Capi voi vielä käydä astumassa :)

21.11.2006 - Hoitotarina
”Hei hieno, pieni hoitsuni!”, sanoin Capille kun saavuin sen karsinalle. Oli kylmä, pakkaspäivä ja lunta oli kaikkialla. ”Olen nyt hoitaja, ja voimme tehdä paljon enemmän asioita yhdessä.” Avatessani karsinan oven Capi alkoi nuolemaan käsiäni korvat hörössä. ”No, no, eipäs nyt innostuta vanha pappa!”, sanoin Capille naureskellen ja ryhdyin harjaaman sitä. Harjasin Capia joka paikasta ja olipas poika pölyinen! En tiedä kuinka kauan sain harjata Capia ennenkuin se oli melkein puhdas. Ryhdyin sen jälkeen selvittämään Capin harjaa joka oli aivan puruissa. ”Voisinpa ostaa sinut omakseni, pikku kulta”, sanoin Capille jonka pienet nappisilmät loistivat kuin tuikkivat tähdet tuuhean harjan alla. Capi hörähti, joka varmaan tarkoitti että se ilmoitti olevansa tyytyväinen talliin.

Otin Capin riimunnarun ja sujautin riimun sen päähän. Sitten vain riimunnaru rinkulaan ja menoksi. Lähdimme tallipihasta kohti metsää. Oli hyytävän kylmä ja puista tippui koko ajan isoja lumikökköjä. Capi vain käveli rauhallisesti eikä säikkynyt tippuvaa lunta. ”Kyllä ikä kokemusta tuo, eikös vain Capi?”, kysyin Capilta. ”Varmasti mekin opimme paljon toisiltamme, ainakin minä”, sanoin vielä. Capi vain tarppoi eteenpäin lumisessa hangessa kuunnellen sanojani. Melko pian palasimme jo tallille, lenkki ei ollut pitkä, ja päätin heti viedä Capin tarhaan. Tarhassa Capi ryhtyi laiskottelemaan oikein urakalla, ja ei ole vaikea arvata, tottakai Pappa myös piehtaroi.

Menin takaisin talliin ja hain talikon ja kottikärryt. Tuntui hyvältä tehdä hieman ruumiillista työtä, kun ulkonakin oli niin kylmä. Hain Capille hieman uusia puruja karsinaan. Ryhdyin tämän jälkeen huoltamaan Capin varusteita, ei siinä kauaan mennyt, eivätkä kovin likaisia olleetkaan. Vein Capille hieman heiniä tarhaan ja laitoin sille iltaruoat valmiiksi karsinaan. Puhdistin vielä ruokakupin ja vesikupin. Lopuksi huikkasin Ainolle, että minun oli mentävä kotiin tekemään läksyjä, enkä voisi ottaa Capia sisälle sillä en olisi illalla tallilla.

Capi saatiin hyvin sisälle illalla, oli poika innostunut piehtaroimaan taas kunnolla :) Noh, mikäs siinä, onneksi tarhoissa on lunta edes sen verran ettei tarvitse kuraisia hevosia pestä ennen iltaruokintaa. Mukava taluttelureissu - Capilla elämänkokemusta kyllä on ja uskon että opitte toisiltanne vielä vaikka mitä :)

5.11.2006 - Hoitotarina
Tulin tallille aikaisin aamulla. Capi mutusteli tyytyväisenä aamuheiniään kun saavuin sen karsinalle. ”Hei hieno poika”, sanoin iloisesti. Capi vain söi, ei se varmaankaan huomannut, ajattelin. Olin harvinaisen hyvällä tuulella tehtyäni kaikki kurssiin liittyvät asiat, vaikka en tiennytkään vielä olinko päässyt läpi. Päätin odottaa että Capi olisi syönyt ennenkuin alkaisin sen kanssa hääräämään, siispä menin satulahuoneeseen ja aloitin harjojen puhdistuksen. Harjasin harjoja toisiinsa vasten ja nypin suurimpia jouhia sormin pois. Saatuani tämän valmiiksi lähdin taas Capin luokse ja se hörähti huomatessaan minut. Tiesin että Capilla oli tapana höristä melko monille niistä jotka kävelivät sen karsinan ohi, silloin kun se ei keskittynyt ruokailuunsa.

”No, olikos makoisia kauroja sinulla?” Kysyin Capilta uteliaana samalla kun otin puhtaan harjani esiin. ”Nyt on harjauksen vuoro”, sanoin Capille avatessani puhtaan karsinan oven. Astuin karsinaan ja suljin karsinan oven hiljakseen, ryhdyin harjaamaan Capia voimaikkain vedoin. Capi vain seisoi ja söi, se ei oikein reagoinut mihinkään, huomasin että se oli hieman väsynyt. Tiesin kuitenkin että kun lähtisin viemään Capia tarhaan se olisi kuin energiapakkaus. Kun olin harjannut Capin, kaivoin esille kaviokoukun, ajattelin puhdistaa Capin kaviot, ja tiesin että se täytyi tehdä, no matter what, sillä se on hevosen hyvinvoinnille tärkeää, jos jalassa on vaikka jotain. Puhdistin kaviot huolellisesti ja kehuin Capia joka kerta kun se oli seissyt kiltisti puhdistuksen ajan. ”Lähdetään nyt ulos paahtavaan kuumuuteen”, hihkaisin Capille.

Nappasin riimun ja riimunnarun ja laitoin riimun Capille, pujotin riimunnarun kiinni metallirinkulaan ja lähdin taluttamaan Capia hiljakseen tarhaan. Kun päästin Capin tarhaan, se lähti hurjaan kiitolaukkaan ja kompuroi aika pahasti, kerran se melkein menetti tasapainonsa ja horjahti, aloin jo miettimään että eikai Capi ole tulossa sokeammaksi, päätin ilmoittaa asiasta Ainolle. Siivosin vielä Capin karsinan todella huolellisesti, vein vähän uusia puruja päälle ja tyhjensin kottikärryt, olipas kuuma! Olin juuri viimekerralla puhdistanut harjat, joten minulla ei ollut enään muuta tekemistä. Lähdin tuulen heiluttaessa puita, ja Capin hirnuessa kavereidensa kanssa; kotiin päin.

Hyvä että jollain edes on lämmin marraskuun pakkasella ;) Eläinlääkäri kävi tutkimassa Capia, mitään huomattavaa muutosta ei ole orin näössä tapahtunut, ja tuo kompastelukin pitäisi olla suht harvinaista. Toivotaan että herralla jatkuu hyvät vuodet vielä pitkään :)

13.10.2006 - Hoitotarina
"Hei Capi", sanoin todella iloisesti astuessani Capin karsinan luokse. Capi katseli minua ihanilla silmillään otsatukka hapsottaen. Kello oli noin 9:00 perjantai aamuna. "Oletpas sinä likainen poika", sanoin Capille samalla kuin avasin puhtaa karsinan oven. Poimin upouuden sinisen harjapakkini lattialta, avasin sen ja otin sieltä porkkanan ja harjan. Annoin Capille porkkanan ja se mutusti sen iloisena. Siirryin Capin viereen ja ryhdyin harjaamaan sitä pitkin melko voimakkain vedoin. Pölyä lensi ja minua alkoi yskittää. Yskin pikkuisen, mutta Capi ei siitä välittänyt. Seuraavaksi päätin hakea punaisen harjakampani. Ryhdyin selvittämään Capin sotkuista harjaa. "Oho, laitumellako olet itsesi tämmöiseen kuntoon saanut?", kysyin Capilta. Sehän ei tietenkään vastannut, kuunteli vain.

"Olet maailman paras poni, tiesitkös?" Juuri silloin Capi pärskähti aivan kuin sanoakseen; "Tottakai minä olen paras." Hymyilin itsekseni samalla kuin selvitin suurta takkua, tapanani ei ole käyttää selvitysainetta sillä useimmiten se on hyödytön. Olin erittäin iloinen saadessani hoitaa Capia, se on paras hoitsu mikä minulla on ikinä ollut, kaikista paras. "Capi, pian olen valmistunut hoitajaksi ja voimme mennä maastoon", sanoin Capille. Olin jo päättänyt että en aikonut mennä sillä ollenkaan koulua, vain rauhallisia maastolenkkejä pienien ravi- ja laukkapätkien kanssa. Rapsutin Capia korvan takaa ja sen alahuuli lörpötti. Selvitin vielä otsatukankin kunnes hain kovan harjan jolla harjasin häntää, häntä ei ollut niin takkuinen, onneksi. Puhdistin Capin kaviot ja se meni hyvin, todella hyvin.

Napsautin riimunnarun Capin riimuun avasin karsinan oven, talutin Capin tarhaan ja annoin sille pusun otsalle. "Mun pitää mennä kotiin ennen kuin sinä tulet sisälle", kuiskasin sen korvaan. "Tulen taas pian"
Päästin Capista irti, se hörähti ja lähti iloisesti laukkaamaan kaverinsa luokse. Menin takaisin tallille siivoamaan Capin karsinan. Siivosin sen huolellisesti ja laitoin vähän uusia puruja päälle. Sitten lähdin kotiin. Huikkasin Ainolle että "Hei hei", nappasin pyöräni ja pyöräilin kotiin.

En itsekään usein käytä selvitysainetta, mitä luonnollisemmin takut selviävät, sitä parempi :) Ihan totaalisessa sotkussa se on kuitenkin hyvä apu. Capikin alkaa pian keräämään talvikarvaa ja pörheää olomuotoa. Hoitaminen teillä sujuu hyvin :)

4.10.2006 - Hoitotarina
Saavuin tallille ja kello oli noin puoli yksitoista. Capi katseli minua hetken ja astui sitten lähemmäs nuuhkaisemaan. Huomasin heti ettei se ihan kunnolla nähnyt sillä se tutki minua turvallaan. Ajattelin ottaa Capin kanssa ensiksi rauhallisesti, ystävyys alkaisi vain Capin ehdoilla. Capi selvästi hyväksyi sen ja hirnahti hellästi hyväksyen minut hoitamaan itseään. Kaivoin esille harjapakkini ja Capi oli haltioissaan. Se melkein asteli karsinastaan ulos mutta otin sen harjasta hellästi ja vein sitä taaksepäin. Otin juuriharjan esille ja aloin sukimaan Capia. Capi levitti päätään ja sen alahuuli ”lörpötti”. Kavioiden noston kanssa ei ollut ollenkaan ongelmia, poika seisoi oikein upeasti.

Kun olin laskenut viimeisen kavion maahan taputin Capia kaulalle ja annoin sille hellän pusun turvalle. ”Aika mennä ulos”, sanoin reippasti Capille ja laitoin sille päitset päähän. Sujautin riimunnarun rinkulaan ja lähdin taluttamaan Capia ulos. Ulkona tapasin jonkun tallilaisen. Kysyin häneltä missä Capin tarha oli ja hän neuvoi minulle ystävällisesti tien. Huomasin heti viihtyväni tallilla, sillä kaikki olivat tähän mennessä olleet minulle erittäin ystäviä ja hevosetkin vaikuttivat iloisilta ja pirteiltä. Päästyäni Capin tarhalle päästin sen irti. Se juoksi laukaten kavereidensa luokse, nuuhkaisi niitä ja hirnahti ja alkoi sitten iloisena mutustaa heinää maasta. Olin onnellinen. Minun ihana uusi pikku hoitsuni oli niin kiltti. Katselin haaveissani Capia ja ajattelin kuinka kivaa meillä tulisi olemaan. Ihania ratsastuksia, hoitohetkiä, juoksutuksia jne. Aion varmasti hoitaa Capia kunnes se viimeinen hetki tulee. Toivottavasti se ei tule koskaan, ajattelin ja päätin unohtaa koko asia.

Menin Capin karsinan luokse ja otin talikon ja kottikärryt. Oli aika siivota karsina. Siivosin karsinan huolellisesti ja toin vielä uusia olkia päälle kun edellisiä jäi niin vähän. Koska ulkona oli lämmin, hiki valui käsivarsiani pitkin kun ahersin. Puhdistin myös ruokakupin ja kaadoin siihen Capin seuraavat ruoat. Laitoin myös vähän heinää karsinaan Capille syötäväksi. Sitten hain Capin sisälle. Laitoin sen karsinaan ja annoin sille pusun. Tarkistin sen jalat ja pään + muut paikat ettei ollut mitään haavoja. Harjasin myös Capin. Sitten minun piti jo lähteä kotiin. Sanoin Capille hei hei ja lupasin tulla taas pian sitä katsomaan.

Huomasit itsekin että olet vielä harjaaja - mutta tarinassa teit kyllä hyvin harjaajalle kuuluvia juttuja :) Tarhaan vienti on lähinän hoitajien juttuja, mutta Capin kanssa voit ihan hyvin viedä ponia tarhaan, se on kuitenkin niin rauhallinen talutustilanteessa. Hienosti aloitettu hoitotaival!

3.10.2006 - Hoitaja löytynyt!
Capitalle löytyikin uusi hoitaja nopeasti. Cloetta aloittelee ponin kanssa näin lokakuun alkupäivinä. Toivotamme hänet tervetulleeksi tallille hoitajien suureen joukkoon!

29.9.2006 - Ilman hoitajaa
Valitettavasti kirjeemme ei tavoittanut Kikataa, joten joudumme luovuttamaan Capitan eteenpäin. Toivomme, että ponille löytyy mukava hoitaja, joka jaksaa melkein eläkeläisen kanssa touhuta pitkään.

21.8.2006 - Hoitotarina
Pyöräilin kaatosateessa tallia kohti, ja saavuttuani Golden Horsen pihaan jätin pyöräni nojaamaan puuta vasten ja kävelin reippaasti sisälle. Menin suoraan hoitajien huoneeseen, jossa vaihdoin tallivaatteeni. Sen jälkeen menin moikkaamaan Capia, joka näemmä vielä muisti minut sillä se hörisi kun astuin sen boksiin. Hain oripapan harjat ja harjasin sen huolellisesti, selvitin harjan ja hännän. Puhdistin kaviot, ja pyyhin sieraimet ja silmät kostealla sienellä. Sitten laitoi Capille riimun ja talutin sen maneesiin. Siellä kävelimme pitkinpoikin, taluttaen tein papan kanssa kolmikaarisia kiemurauria, voltteja, ympyröitä. Hölkkäsimme ympyrällä kumpaankin suuntaan.  Sen tehtyäni kävelytin innokasta pappaa jonkinaikaa, jotta sen hengitys tasaantuisi. Jonkin ajan kuluttua aloin venytellä Capin jalkoja, se ei ollut koko hommasta moksiskaan, katseli vain korvat höröllä kun kyykin sen jalkojen edessä. Lopuksi vielä ravasimme, ja kävelimme. Tämän tehtyämme vein orin talliin, harjasin ja loimitin sen. Vein sille sylillisen heiniä, ja pari porkkanaa ennen kuin lähdin kotiin.

Venyttely kannattaa tehdä joko ihan viimeisenä tai ensimmäisenä - ei harjoitusten välissä :) Näin siitä on eniten hyötyä hevoselle. Venyttelyn jälkeen ehkä kevyt kävely vaikka maneesilta talliin on hyvä. Pappaponi voi hyvin ja näkee edelleen suht tarkasti.

8.7.2006 - Hoitotarina
Pyöräilin tallille paahtavassa helteessä, ja jätin tallin pihaan päästyäni pyöräni nojaamaan puuta vasten. Kävelin suoraan talliin, jossa oli onnekseni viileää, hevoset söivät päiväheiniään bokseissaan. Menin hoitajienhuoneeseen ja vaihdoin tallivaatteeni. Tänään en ratsastaisi Capilla, vaan veisin sen kävelylle. Katsoin tallin ilmoitustaululla olevaa karttaa, ja ajattelin että olisimme kävelleet ihan lammelle asti. Menin Capin boksin ohi, ja katsoin paljonko sillä oli heiniä jäljellä. "Voisin putsata Capipapan harjat", ajattelin itsekseni. Kävelinkin suuren puun varjoon ja istahdin siihen harjat ja vesiämpäri sylissäni. Putsailin harjat huolellisesti, ja ajattelin ostavani Capille muutamia harjoja jokupäivä. Olivathan nuo vanhat jo kärsineen näköisiä. Mutta niinhän  ne kaikki.

Jonkunaikaa harjoja putsailin, kunnes vein ne takaisin Capin harjapakkiin ja käppäilin Capin boksin eteen. Avasin boksin oven ja tervehdin Capia. Sitten harjasin sen huolellisesti sekä putsasin sen kaviot, silmät sienellä ja selvitin harjan ja hännän. Laitoin oripapalle riimun päähän, ja nipsautin siihen riimun-narun kiinni. Katsoin lämpömittaria tallin seinässä. 29 astetta, en viitsinyt viedä Capia kävelylle. Joten päästin sen tarhaan. Silläaikaa putsasin Capin boxin ja vaihdoin kaikki aluset. Ennen lähtöäni kurkkasin Capin puuhia tarhassa. Se seisoi puun alla varjossa, rauhallisesti nuokkuen. Joten lähdinkin hyvin mielin kotiin.

Capi ottaa rennosti, eihän sitä kuumana päivänä jaksakaan riehua (: Toivotaan nyt vain, että kaikki on hyvin ja orilla on näköä vielä tallella. Vähän se eilen kompasteli laitumella, mutta tuon voi laittaa myös kuumuuden piikkiin.

26.6.2006 - Hoitotarina
Kävelin selkeässä säässä kohti Golden Horsea. Ajattelin tänään ajaa Capilla, koska olin ajanut sillä vain kerran. Nytkin päätin mennä vain pienen reissun, ettei herralle sattuisi mitään sen harmaakaihin takia.
Hain tallille päästyäni Capin tarhasta. "Terve papparainen" tervehdin sitä, ja suloinen ukko hörisi vastaukseksi. Vein orin pihaan harjauspuomille, ja sidoin sen vetosolmulla kiinni. Hain Capin päiväheinät, ja lykkäsin ne sen nenän eteen. Sitten hain tallista viellä oripapan harjat. "Oletpas sä sotkenu ittes tuolla tarhan puolella" tokaisin harjatessani oria pitkin ja voimakkain vedoin. Välillä putsasin harjan, ja jatkoin harjaamista. Kun olin saanut papan harjattua, putsasin sen kaviot, ja tarkastin suun ja silmät sekä jalat. Jalat olivat hienossa kunnossa, ja Capin karva kiilsi hyvin. Pyöreyttä oli tullut varteen lisää eläkepäivien alun jälkeen.

Hain Capipapan ajovarusteet satulahuoneesta, ja kärryt toin jo valmiiksi ponin taakse. Valjastin Capin huolellisesti, otin ajoraipan ja kypäräni. Nousin kärryille, ja maiskautin pojun liikeelle. Kävelimme rauhallista tahtia pitkin tuttua polkua, jonka Capi tunsi hyvin. Ori kuunteli tarkkaavaisesti luonnon ääniä, ja hörisi vielä kavereilleen ennen kun poistuimme tallin läheisyydestä kohti metsätietä. Ravailimme hissukseen varmaankin 500 metriä, kunnes kävelimme loivaan alamäkeen, Capi sipsutteli sen varovaisesti alas käynnissä, jonka jälkeen jatkoimme kävelemistä hyväpohjaisella polulla. Ravasimme vielä lenkin loppupuolella noin 400 metriä, kunnes kävelimme loppumatkan tallille. Capi hirnui tallin pihalla korviavilhovasti, joten taputtelin sitä vielä kiitokseksi. Sidoin oripapparaisen kiinni harjauspuomiin, vein kärryt ja valjaat pois, ja harjasin Capin huolellisesti. Sitten vein sen boksiinsa, ja annoin sille vähän näkkileipää. Hain kypäräni ulkoa, ja vaihdoin arkivaatteeni. Sitten söin viellä evääni, ja lähdin kotiin.

Vaihtelua hoitamiseen, ajaminen on melkoisen mukavaa puuhaa :) Varsinkin sopivan lämpimänä päivänä, kun ei ole kiire minnekään. Capi jakselee vielä hyvin, eläinlääkäri käy taas tarkistuksella elokuun puolella.

14.6.2006 - Hoitotaivalta ½ vuotta
Siiri on hoitanut Capittaa ansioituneesti jo yli puoli vuotta, ja täten hän saa nimensä näkyviin tallin hoitajaparhaimmiston joukkoon. Talli lahjoittaa tästä lahjaksi pääharjan sekä hierontaharjan.

6.6.2006 - Hoitotarina
Tepastelin tallille taas vanhaan tyyliin, ja heiluin tuulen voimasta. Taivas oli toisinaan pilvetön, ja toisinaan ankean harmaa, nyt sentään paistoi aurinko. Kurkkasin Capin tarhaan, jossa se mussutti heiniänsä, ja tepastelin portille kun kutsuin sitä nimeltä. Taputin orin kaulaa, kun laitoin sille riimun ja riimunnarun. Talutin Capin tallin pihalle harjauspuomille ja hain sen harjat. Harjasin vanhan herran huolellisesti ja hartaasti. Pikkuhiljaa Capi näytti kyllästyneen tuohon ainaiseen puudelointiin, se heilautti häntäänsä ja pärskähti. Putsasin viellä ponin kaviot, ja hain sen suitset, joista irrotin ohjat, ja laitoin riimunnarun tilalle, talutin ponin kentälle. Annoin sen juosta vapaana, kun madalsin esteitä, jotka joku entinen ratsukko oli ne kentälle jättänyt. Capi otti kentän aidan viereisestä kasvistosta huikopalaa, jonka jälkeen se sai sätkykohtauksen, pukitti ja lähti juoksemaan, onneksi tuo hepulointi tuosta laantui.

Otin riimunnarun, ja ohjasin Capin ensimmäiselle esteelle. Ori hyppäsi sen hienosti, ja jatkoimme seuraavalle 30cm pystylle. Sekin sujui ongelmitta, ja matkalla kolmosestelle herra pukittikin, kolmonen ja nelonen sujuivat hyvin, ja vitonen oli huimat 40 cm ristikko. Capi höristi korviaan, ja kiihdytti. Se hyppäsi kissaloikkansa, korkealta yli. Toistimme radan kerran, jonka jälkeen kävelytin Capia lähimaastossa. Palasimme tallille, ja sidoin Capin puomiin. Tarkastin jalat, ja putsasin kaviot. Vein herran päivän kuumuudelta tallin viileyteen, ja annoin sille porkkanan. Sitten vein esteet kentältä paikoilleen, ja vein Capille sen päiväheinät. Tuon jälkeen pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja lähdin vaappumaan kotia kohti.

Capitalla ei enää esteitä, toukokuusta lähtien lopetettiin se touhu, kun orilla alkoi ilmenemään harmaakaihia silmissä. Vielä ainakin poni näkee ihan hyvin, mutta saattaa pian mennä huonommaksi. Mukavaa että palasit taas :)

29.3.2006 - Hoitotarina
Tulin onneksi lyhyen koulupäivän jälkeen suoraan tallille (viis läksyistä ^^ ) . Kurkkasin Capin boksiin, ja ori rouskutteli päiväruokiaan hiukan vaivalloisesti, ja ruokaa putoili maahan aika lailla. "taitaa vanhuus tulla tulojaan?", kysyin Capilta ja se heitteli päätään vähän loukkaantuneena, katsoen minua pilkallisesti. Hain papparaisen harjat, ja ryhdyin harjailemaan sitä pitkin ja voimakkain vedoin, ja kyllä Capista lähti karvaa "kyllä sä taidat kaljuuntua", naureskelin. Samalla tarkastin jalat, ja huomasin niissä heti pientä turvotusta. Silmissä oli sama ilkikurinen ja lempeä tuike, ja muutenkin Capin silmät olivat täydellisen puhtaat ja kirkkaat. Korvissa ei ollut valittamista, mutta jalat ja Capin syömisvaikeudet painoivat mieltäni. Putsasin viellä Capin kaviot, ja harjasin sen vielä pölyharjalla.

Vein Capin tarhaan, ja tapansa mukaisesti ori seisoi hetken, ja sitten se meni muutaman riemukierroksen, ja ryhtyi hirnumaan \"tammojaan\". Putsasin sillä aikaa herran karsinan, ja vaihdoin kaikki aluset, ja toin uudet tilalle. Uusia alusia tuli hiukan reilusti, muttei ainakaan vanhuksen tarvinnut kellistyä kovalle lattialle. Putsasin myös Capin kipot ja vesiautomaatin, ja toin ruokakippoon muutaman porkkanan, ja täytin heinäverkon. Kello oli jo melkein 6 kun hain Capin talliin, ja se suoraan sanoen ryntäsi sisään, minullakin oli melko pahoja vaikeuksia. Ennen kuin lähdin, laitoin Capille lämpökääreet jalkoihin, ja rapsutin sitä viellä vähän. Sitten lähdin kotiin.

Capin jaloissa on ollut välillä vähän turvotusta, mutta eläinlääkäri varmisti sen vain ohimeneväksi tulehdukseksi. Nyt kaverin jalat pitäisi olla taas kunnossa. Tuo kaurojen tiputtelu taasen setviintyi hampauden raspauksella <:

24.2.2006 - Hoitotarina
Tulin tallille heti aikaisin aamulla, koska oli hiihtoloma. Vähäsen plussan puolella oli keli, mutta se ei haitannut ollenkaan. Talliin päästyäni menin Capin luokse ja annoin sille ison pusun turvalle ja rapsuttelin herraa. Vein Capin ulos, ja hain sen harjat. Tullessani pihalle herra ei enään ollutkaan puomilla, vaan se oli avannut solmun ja seurusteli nyt tarhassa olevien tammojen kanssa. Sain paniikkikohtauksen, sillä Capi näytti oikein innokkaalta tammojen kanssa. Onneksi aita oli välissä, ja sain kuin sainkin herran jättämään tammat ja tulemaan harjatuksi.

Harjasin Capia ja kyllä herran paksuista ja pyöreistä kyljistä lähti karvaa. Puolen tunnin päästä poni oli valmis. Capi näytti ainakin 3 kertaa hoikemmalta. Vein herran tarhaan, ja se porhalsi oikein onnellisena tarhassa. Ja jätin sen tarhaan. Sitten vein Capin harjat sisälle, ja lähdin hyvin mielin kotiin.

Capi osaa kyllä vanhana konkarina avata solmut - ja arvaa vaan onko se opettanut sen nuorille varsoillekin vuosien mittaan :D Hyvin hoidettu tälläkin kertaa.

30.1.2006 - Hoitotarina
Tepsuttelin lyhyin askelin tallin pihalle, ja menin sisään tallirakennukseen. Vein tavarani hoitajien huoneeseen, jossa samalla vaihdoin vaatteeni. Kävelin Capin boksin eteen ja kurkkasin puolioven yli sisään - vanha herra nukkui sikeää hevosen unta, enkä viitsinyt mennä herättämään Capia, joten hain Capin satulan ja suitset ja vein ne hoitajien huoneeseen. Hain sangollisen haaleaa vettä, satulasaippuaa ja rasvaa. Sitten aloin jynssätä satulasta likaa pois, siinä meni vartti, ja vielläkin pinttynein ja sitkein lika oli satulan siivissä. Lopulta jätin satulan kuivumaan ja putsasin suitset. Sitten rasvasin sekä että satulan ja suitset. Lopputuloksena sain hyvän mielen ja Capi puhtaat varusteet (:

Herra olikin jo herännyt kun vein tavarat paikalleen ja hain ponin harjat. Sidoin Capin kiinni käytävälle ja hain sen harjat. Harjasin Capin huolellisesti ja putsasin sen kaviot, sitten laitoin ponin kuntoon ja hain kypäräni. Talutin pojan ulos ja nousin selkään, kiristin vyötä ja jessus kuinka poni pullisteli, kävelin pienen ympyrän ja kiristin vyötä sopivasti. Säädin jalustimet kouluun sopivaksi. Lähdin kävelemään kohti maneesia. Sinne päästyäni lähdin kävelemään uralla pitkin ohjin. Capi tuntui tepsuttelevan mukavan reippaasti ja sitten kokosin ohjat ja tein ympyröitä, kiemuroita ja kaiken maailman koukeroita. Hetken noita tehtyäni tein uralla pohkeenväistöä, ja hetken sitä jankattuamme, Capi kulkikin hienosti muodossa. Siirryin raviin ja tein kolmikaarista kiemurauraa ja pohkeenväistöä, molempiin suuntiin, sitten taas siirryin käyntiin, nostin laukan ja laukkasin täälläkin ympyrällä molempiin suuntiin. Sitten siirryin käyntiin ja kävelin niin kauan kuin oli tarkoitus. Taputtelin Capia hienosta tunnista. Vein Capin talliin ja hoidin sen, sitten annoin sille porkkanan ja taputtelin sitä. Hetken päästä lähdin kotiin.

Tuli oikein puhdasta vanhuksen varusteista (: Niillä kelpasikin sitten ratsastella, hienosti saat Capin toimimaan koulujutuissa, osaa poni välillä kenkkuillakin (muistan hyvin kuinka se tallille tullessaan pudotteli ratsastajia aikalailla ^^).

22.1.2006 - Hoitotarina
Tulin tallille, jälleen kerran eskimon näköisenä ja taapertelin hytisevin askelin talliin. Menin suoraan hoitajien huoneen lämpöön ja tosiaan. Tuntui suomeksi sanottuna että olisin sulanut. Vaihdettuani kaikenlaista kokeneet tallivaatteeni, menin moikkaamaan ihanaa Capia "heippa Capitus", lausahdin sille ja ponin pieni pää pujahti esiin puolioven ylle. Poni hörisi kuin vastaukseksi "missäs olit, anna porkkanat" - tyyliin ja avasin oven sekä annoin ponille porkkanan, jonka se otti ilomielin vastaan. Oli sunnuntai. Joten otin konimuksen käytävälle koko komeudessaan ja harjasin sen huolellisesti. Ponilta lähti melkoisesti karvaa ja mietinkin että jospa se kesä olisikin jo tulossa. Sitten voitaisiin mennä Capsuttimen kanssa pitkälle vaellukselle.

Harjattuani Capin, putsasin sen kaviot ja setvin harjan ja hännän. Sitten vein ponin vapaaseen boksiin, sillä aikaa kun putsasin Capin boksia. Tehtyäni sen, herra sai taas puhtaan poikamiesboksin. Kello olikin jo hurahtanut sen verran että lähdin kotiin.

Capi ('Kapistus' ^^) taisi oikein olla herkkutuulella ja selkeästi tykkäsi oikein mukavasta ja talvisesta hoitokerrasta :) Eipä onneksi poneja palele, on sen verran talvikarvaa orillekin kertynyt taas. Onneksi kesä - pitkine vaelluksineen -  on kohta taas täällä.

8.1.2006 - Hoitotarina
Tulin kovan pakkasen iskiessä tallille. Taivas oli sininen, jossa vilahteli kultaisia auringonsäteitä. Kävelin kohti tallia mukavan vaatekerran kanssa. Ja aioinkin riisua osan mammutinvaatetuksesta hoitajienhuoneeseen. Niin teinkin ja sitten vein evääni toimiston jääkaappiin. Juuri iski hevosten ruoka-aika, joten autoin Ainoa ja tallityöntekijää hevosten ruokkimisessa. Kun se oli tehty, hain Capsuttimen harjat ja menin sen boksiin. Herran tuhiseva turpa näkyi puolioven yli. Avasin oven, ja menin sisään. Capi hörisi ja nuuski taskujani innokkaana, namien toivossa tietysti. Annoin sitten tälle hellyyttävälle ponimukselle mintunmakuisen hevosnamin ja kehuin sitä suunnattomasti. Kehujen jälkeen tartuin toimeen.

Harjasin Capia pitkään ja hartaasti. Varmaan ponin iho olikin jo turtunut kun viimein lopetin. Se pärskähti tylsistyneenä eikä kerennyt laittamaan tikkua ristiin kun lykkäsin riimun herran pikkupäähän. Napsautin narun siihen kiinni ja talsin pakkasen syliin ponin kanssa. Tulin maneesiin ja laitoin valot päälle, päästin Capin vapaaksi, kun tein sille irtohypytysradan. Se olikin huiman korkea. Kuuluisat 30-45 cm korkeita esteitä; Kavaletteja, Sarjoja, Trippeleitä, Ristikko, Pystyjä. Yhteensä 12 estettä. Capi katsoi minua epäluuloisesti "tosiaanko laitat minut hyppäämään noita"-ilmeellään. Otin hepan kiinni ja menin esteiden vierestä käynnissä ja sitten radan Capia taluttaen ravissa. Tämän tehtyäni kiihdytin vauhtiani ja Capi laukkasi radan. Se hyppäsi pystyn kissaloikalla, ja elvisteli hyppylahjoillaan korkealta hyppäämällä. Sitten päästin ponin vapaaksi, ja hölkkäsin sen vieressä, kun se itse laukkasi radan. Sitten ravailimme esteiden välistä, ja siirryimme käyntiin. Otin Capin takaisin kiinni, ja sitten taputin sitä, päästin sen uudestaan vapaaksi, kun se lähti itse jäähdyttelemään käynnissä kun korjasin esteet pois.

Vein Capin talliin, ja hiukan otin hikeä pois sienellä, ja hikiviilalla. Sitten putsasin sen kaviot ja loimitin ponin. Tämän tehtyäni menin toimistoon syömään evääni. Sitten lähdinkin jo kotiin.

Hienoa liikuntaa poniherralla (vaikkakin tosin oli sunnuntai, lepopäivä ;). Tuli ponin jalkoihin taas eloa, ja pääsi kunnolla hyppäämään, ja samalla vähän irrottelemaankin. Hienosti sujuu hoitaminen!

11.12.2005 - Hoitotarina
Tulin tallille, ja mahanpohjassa kipristeli, ajattelin nimittäin ajaa Capilla. Kävelin talliin, ja Capi odottelikin jo "innoissaan" harjausta. Tänään herra olikin noussut väärällä jalalla ylös. Se heti alkajaisiksi luimisti korvansa niin, että niitä tuskin näki. Capi uhitteli aika paljon, ja pari kertaa näykkäisikin oikein kunnolla. Sanoin sille tomerasti EI mutta herra jatkoi "leikkiään". Sitten muutaman varoituksen jälkeen läpsäisin sitä kaulalle, johan poni rauhottui. Sain harjattua konimuksen kokonaan ilman muita ongelmia. Sitten hain sen ajokamat, ja laitoin sen kuntoon. Itse otin kypärän ja talutin Capin pihalle (HUOM. Kärryt olin hakenut pihalle). Valjastin Capin loppuun pihalla, ja lähdin kävelyttämään sitä, jotta se hieman tottuisi. Sitten vartin päästä nousin kärryille. Ja lähin jo tutulle polulle verkkaiseen tahtiin. Capi oli rauhallinen. Ja hetken käveltyämme annoin oriin ravata. Se tepsutteli kärryjen edessä korvat hörössä tutkaillen talvista maisemaa. Mutta karu totuus oli, ettei sekään pitkään jaksanut ravailla. Joten päätin mennä lyhyemmän lenkin. Taas kävelin noin 300 metriä, ja sillä aikaa Capin hengitys tasaantui. Sitten ravasimme hetken ja kävelimme viimeisen kilometrin tallille. Tallilla vain kärryt takaisin paikalleen. Sitten hoidin Capin talliin ja harjasin sen. Taputtelin sitä ja annoin pari leivän kanikkaa. Sitten lähdinkin kotia kohti.

Capi tykkää kyllä vedellä kärryjä verkkaiseen tahtiin, tuo kun ei myöskään rasita ponin selkää missään määrin (: Hienoa että ajaminen sujui ilman suuria komplikaatioita.

30.11.2005 - Hoitotarina
Tulin tallille, ja ajattelin meneväni kävelyttämään Capia maastoon. Lunta olikin jo ihan sopivasti, ja jalatkin pitivät alla. Menin talliin ja hain Capin riimunnarun ja harjat ulos. Hain pojan tarhasta ja harjasin sen ulkona. Putsasin orin kaviot ja selvitin sen harjan ja hännän. Hoidin konimuksen muutenkin ja putsasinkin sen silmät ja sieraimet sienellä. Sitten hain tallista sen loimen ja loimitin oripojan. Tämän tehtyäni vaihdoin sille suitset ja lähdimme kävelemään. Capi oli innoissaan kun lunta oli maassa ja se pärskähteli innoissan viellä silloinkin kun se oli steppaillut 10 minuuttia :) "Rauhassa poika. Ethän sä nyt voi tollein riehaantua kun lumi tulee joka vuosi", sanoin sille, eikä ori ollut ottamaan tuota kuuleviin korviinsa. Aloimme hölkätä, ja mäen päällä lopetimme. Capi olikin jo rauhoittunut.

Mukavaa kun saavuimme tihään metsään ennen pimeäntuloa. Tosiaan puut olivat kauniita, kun se olivat valkoisen kuuran peitossa, ja havupuissa oli lunta. Tulin ihan joulumielelle ja rupesin lauleskelemaan "Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo, nyt sitä saa nyt sitä saa..". Upea sooloesitykseni päättyi liukastumisen saattelemana "Kulkuset"-kappaleeseen, ja samaan aikaan Capi vetäisi narusta, itseään havupuulle kiskoen, lensin päistikkaa ahterilleni. Siihen jäin kököttämään tapahtunutta sokissa. Sitten ratkesin nauramaan kuin hullu ja Capi alkoin hörisemään "joojoo, sori riittää jo" -tyyliin ja niin nousin ylös, ja käännyimme tallille johtavalle polulle. Noin vartin päästä olimme tallilla. Vein Capin sisälle, ja tarkastin että sillä oli kaikki hyvin. Sitten kirjoitin hoitopäiväkirjan ja jäin hoitajien huoneeseen hetkeksi ennen kuin lähtisin kotiin.

Teilläpä olikin hauska maastoretki :D Capi se jaksaa aina olla ruoan perään eikä arvostanut hienoa taidenautintoa jonka tarjosit (; Hienosti hoidettu - joulumieltä tuli varmasti myös pienen ponin korvien väliin!

18.11.2005 - Hoitotarina
Kello olin noin 13:30 kun saavuin tallille. Capi oli ulkoilemassa tarhassaan, ja selvästikin nautti, kirpeä pakkasilma oli saanut sen virkeäksi ja se ravasi luokseni korvat hörössä kun hain sen sisälle, puhtaaseen elinympäristöön. Olin näet putsannut Capin boksin silloin kun se oli tarhassa. Olin onneksi vaihtanut ratsastusvaatteet ja päätin taas venytellä Capia. Jätin sen syömään päiväruokia, ja sillä aikaa lakaisin tallikäytävän ja menin maneesiin. Pystytin sinne 5 pujoteltavaa tolppaa, 6 puomia peräkkäin sekä puomeista tekemäni labyrintin. sitten toisessapäässä oli venyttelypiste, sekä ämpärit pohja kohti taivasta. Capin piti mennä rata ensiksi kokonaan, ja sitten se sai ekan ämpärin alla olevan yllätyksen jne.. Menin takaisin talliin ja harjasin Capin huolellisesti, sitten huolsin sen muutenkin ja vein maneesiin. Talutin sitä riimun ja riimunnarun avulla. Kävelimme, ravasimme ja laukkasimme. Sitten menimme temppuradan läpi, pujottelu sujui, puomit ja labyrintti meni täydellisesti. Venytys teki pappakullalle hyvää, ja se sai ekan ämpärin alta leivän. Sama toistui, toisen alla oli 2 porkkanaa, ja 3 kerralla siellä oli 5 sokeripalaa. Siis taas lellimistä. Taputtelin ja rapsuttelin Capia palkaksi ja vein sen talliin, sitten otin siltä riimun ja narun pois, laitoin sille loimen ja taputtelin sitä viellä. Kävelin takaisin maneesii ja korjasin jälkeni pois. Sitten lähdinkin kotia päin.

Mielellään herkkupaloiksi enemmän leipää ja porkkanaa, kuin sokeria - ei tee hyvää hevosenkaan hampaille (;
Sai poni hyvää liikuntaa taas - hienosti keksitty liikuttaminen ja hoitopäivä!

14.11.2005 - Hoitotarina
Tulin tallille illemmalla, jo muutaman ratsastustunnin jälkeen, viimeisin ryhmä oli ollut maastossa ja Capi oli ollut mukana, olihan tuo ollut rauhallinen aloittelijoiden käynti/ravimaasto. Capi olikin jo boksissaan. Mutta loimi väärinpäin. No korjasin tilanteen kuntoon, ja tämän tehtyäni harjasin Capin perusteellisesti ja hieman lellin sitä. Antamalla muutaman hapankorpun ja porkkanan. Toisinaan ajattelen että lellimisellellä saisin eläkeiän ylittäneen poninköntyksen pulleaan kuntoon. Capi olikin niinkuin nuorvanhan herran kuuluukin. Eli kiltisti. Kyllä se kiristeli hampaitaan kun kainaloista harjailin. Muuten tuunattuani ponin kuntoon vein sen loimipäällä iltakävelylle. Emme tosin kävelleet kuin pari kilometriä. Capi tykkäsi kovasti, ja nautti muutamalla pikku suupalalla kuusesta, siis luonnonantimista. Saavuimme 18:30 tallille, ja vein Capin suoraan boksiinsa ja hyvästelin sen. Tämän tehtyäni lähdin kotiin.

Nuorvanha pallero kasvattaa talvikarvaa ja siksi pistää vähän lisää pyörettä kylkiin. Toivotaan ettei herra nyt ihan täysin ehdi ennen kesää pyöristyä - muuten jää laidunkausi väliin :D

8.11.2005 - Hoitotarina
Tulin tallille koulusta ja putsasin ensimmäiseksi boksin. Sukkelasti sujautin ruokakaukaloon leipää ja pari porkkanaa. Sitten hain herran tarhastansa ja harjasin sen. Sen tehtyäni laitoin ponin kuntoon ja talutin sen pihalle. Nousin selkään, kyllä ilman satulaa ja lähdin metsätielle köpöttelemään. Kävelimme kirpeässä ilmassa hissuksiin ja tarkkailimme luontoa. Talven tulo pisti Capin virkuksi, ja ori heitti pukkeja ravattuamme hetkisen. Ylämäet olivat helppoja, ikinuorelle ponille, ja alamäet sujuivat hienosti. Kun olimme kävelleet tasaisesti ja laukkasuora avautui edessämme, Capi osasi aavistaa mitä seuraavaksi ja säntäsi laukkaan. Annoin sille ohjaa ja mukauduin menoon. Suoran laukattuamme siirryimme raviin, ja Capi olikin erimieltä. Se pukitteli ja viuhtoi mutta jotenkin sain sen ravailemaan kunnolla. Tämän tehtyämme talli häämöttikin jo 200 metrin päässä. Kävelimme rauhallisesti loppumatkan. Tallille päästyämme kävelimme viellä kentällä ja tulin tallipihalle kaartoon. Laskeuduin satulasta ja vein ponin sisään. Hoidin sen ja hellin sitä hetkisen ja lähdin sitten kotiin.

Ikinuori-pappa irroitteli oikein kunnolla taas :D Jännä poni tuo Capi, ei näytä yhtään vanhalta ja väsyneeltä, vaikka ollut koko ikänsä tuntiponina.

27.10.2005 - Hoitotarina
Tulin taas koulusta tallille, ja tein läksyt toimistossa. (Juu tosiaan aikahan siellä kuluu valokuva-albumia selaillessa). Seilasin eväät jääkaappiin ja suuntasin matkani Capin boksiin. Herra oli jo syönyt ja vietti ruokalepoa. En viitsinyt pilata herran upeaa päivää joten loimitin ponin ja kävin saattamassa sen tarhalle. Suljin portin, ja varmasti suljinkin! :) Jokatapauksessa Capi oli ulkona ainakin 2 tuntia jonka aikana Siivosin Capin boksin, vaihdoin aluset sekä putsasin sen ruoka-ja juomakipot. Tämän tehtyäni huomasin tytön tallin käytävällä katselemassa hevosten nimikylttejä. No, reippaana tyttönä menin ja esittelin itseni. Ja tytön nimi oli ilmeisesti Hilla? Jos oikein kuulin. Kysyin että haluaisiko hän että esittelisin hevoset ja muutenkin paikkoja. Siinä menikin tovi jos toinenkin ja noin puolentunnin päästä kysyin että miltä tallilta Hän mahtoi olla. Tyttö kertoi, että hän on joskus hoitanut Vaahteramäessä, mutta sitten tallin lopetettua innostuskin lopahti. Jokatapauksessa Heini kertoi myös ettei voisi olla pidempään Tallilla, koska Hänen täytyi mennä kotiin. Hyvästelimme sen jälkeen hain Capin tarhasta, mutta hellallettas minkä näköisenä! Ponin loimi oli revennyt kyljestä, sekä jalka remmi irronnut. Varmaankin ponin koheltaessa. Otin herran kiinni, ja tarkastin sen. Herra olikin kunnossa. Menin talliin, harjasin Capin huolellisesti sen jälkeen huolsin muutenkin Capin tuntikuntoon. Tämän tehtyäni söin evääni ja pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja lähdin kotiin.

Muuten, koska hevosille laitetaan hokit? ulkona oli sen verran liukasta etten viitsinyt ratsastaa <:

Huomenna on kengittäjä tulossa laittelemaan hokkeja, ja sain kuin sainkin hiekoitettua tuon tallin pihan ettei tarvitse enää liukastella <:
Hienoa. Onneksi tuo Capin loimi oli korjattavissa ja Iida näppäränä ompelijana sai sen taas kuntoon <: Capi ottaa taas iloa irti tarhassa.

24.10.2005 - Hoitotarina
Istuin hoitajienhuoneessa. Odottelin hevosten päiväruoan antamista. Kello olikin jo sen verran paljon, että siirryin rehuvarastoon. Olin siis tallityöntekijän kanssa jakamassa ruokia, sitten autoin muutaman boksin putsaamisessa, sekä yksityisten hakemista tallista. Sitten kiikutin harjalla roskat tallikäytäviltä, ja pesin Capin varusteet, putsasin harjatkin. Tämäntehtyäni, menin takaisin hoitajienhuoneeseen, siellä söin littaantuneet voileipäni, sekä banaanin, jugurtin sekä tietysti join. Harjasin ekaksi Whisperin, jonka jälkeen harjasin Capin, varmistaen tarkasti solmut. Harjasin siisn Capin huolellisesti, ja huolsin sen muutenkin. Boksin puhdistin jo silloin kun herra oli tarhassa. Samaten Ruoka ja juomakipot. Tämän tehtyäni oleskelin tallilla viellä jonkin aikaa. Kunnes täytyi lähteä kotiin.

Jos haluat säästää voileipiäsi littaantumiselta, voit laittaa evääsi toimiston jääkaappiin. Siellä ne säilyvät kylmässä - ja ehjinä (;
Hienoa <: Capikin sai taas puhtaan ympäristön elellä.

22.10.2005 - Hoitotarina
Tulin tallille käväisemään, Capi olikin Alin kanssa tarhassa, laitoin ponin boksin kuntoon, ja lakaisin tallin käytävät. Tallityöntekijä ei ollut paikalla, joten jaoin hevosille aamuruuat. Toivottavasti ei haitannut. No sitten hain muutamat hevoset ulkoa, kun niiden tarha-aika oli loppunut. Capilla ja Alillakin loppui aika, joten hain molemmat sisälle. Capin jätin harjauspuomille ulos. Hain harjani, ja ulos päästyäni näin laikukkaan takapuolen katoavan tallin taakse, tarhoihin päin. Manasin itseäni, etten laittanut kunnon solmua. Sain avukseni tallityöntekijän sekä tietysti itseni. Vähän aikaa meni kun jahtasimme vanhuudenhöperöä oria. Hyvä ettei lyllerö juossut puuaidan läpi. Se sinkoili kuin superpallo ympäriinsä. Saimme hikihatussa napata sen kaulasta kiinni. Laitoin herralle riimun päähän, nousin kaikenvaroiksi selkään ja ratsastin ponin pihaan. Sidoin sen puomiin. Ja harjasin ponin huolellisesti. Huomasin pientä rivinalkua, tutkin koko ponin kunnolla. Harjattuani ja huollettuani Capin, vein sen talliin syömään. Sitten pesin sen varusteet. Ja oleskelin tallilla viellä hieman, ja sitten lähdin kotiin.

Lyllerö ^____^
Capin kanssa voi tietysti kokeilla myös sitä, että houkuttelee ruoan avulla sen portille ja sitten kun ollaan tallissa, niin antaa sille vasta kaurat/porkkanan/tms.

21.10.2005 - Hoitotarina
Tänään olikin oikea koirankeli. Taivas oli harmaa ja keli oli kurja muutenkin. Tulin hiljakseni talliin, ja vaihdoin Capille sen pestyn satulahuovan. Capi kolisutteli boksissaan. Menin katsomaan, että kaikki oli kunnossa. No, kaikki oli tietysti hyvin. Hain harjat alakerrasta, ja harjasin ponin perusteellisesti, sitten putsasin silmät, sieraimet ja hännänaluset sienellä. Sitten putsasin kaviot. Sitten laitoin Capille suitset, ja talutin sen maneesiin. Pyysin Katria pitämään ponia kiinni, sillä aikaa väsäsin pienen temppuradan. Siinä oli jotenkin muutama todella pieni este, pujottelu sekä "jumpparata", johon kuului erilaisia hieman haasteellisia venytyshommeleita. Otin Capin kaartoon, sillä aikoisin ainakin lämmitellä sitä ratsastaen. Kävelimme pitkin ohjin uralla ja hiukan ravasimme, ja laukkasimme. Pujottelimme ravissa ja käynnissä. Sitten hyppäsimme tuon pienen esteen. Siinä kyllä Capi innostui ja heitti komeat pukit. Lyllähdin maahan ja viellä jaloilleni. Capi otti idean itselleen ja pujotteli muutaman tolpan vapaaehtoisesti. Katri ja minä nauroimme hervottomasti. Otin Capin kiinni ja talutin sen pujotteluradan läpi. Ja venyttelimme siten, että tein pieniä voltteja, sitten venyttelimme viellä muuten ja pujottelimme. Tämän tehtyäni nousin Capin selkään ja kävelimme ulkona todella pienen lenkin. Sen tehtyämme palasimme talliin, ja harjasin Capin, siis riisuttuani sen. Sitten ruokin sen, vein vapaaseen boksiin, sillä aikaa putsasin herran boksin ja putsasin juoma ja ruokakipot. Ja Lähdin kohti kotia.

Hieno hoitopäivä <:
Capi alkaa taas löytää nuoruuden päiviään takaisin. Onneksi sinulla on huumoria ja kärsivällisyyttä ponin temppuiluun.

17.10.2005 - Hoitotarina
Tulin tallille jo melko aikaisin, tallityöntekijä olikin jo hevosia ruokkimassa, ja minä autoin myös. Eipä siinä sitten kauaa mennyt. Tämän jälkeen vein Whisperin ja Capin ulos. Sillä aikaa puhdistin Capitan boksin ja lakaisin tallikaytävän. Pyyhin kaikki hämähäkinseitinalut Capin boksista, ja putsasin ruoka ja-juomakipot. Kello olikin sen verran että hain Capin sisälle. Tunnin kuluttua laitoin Capille suitset ja kävimme metsässä kävelyllä. Capi olikin ponimaisella päällä. Kuljin melko pitkään Capia taluttaen. Kunnes vastaan tuli iso hevonen ja pieni ratsastaja. Hevonen oli selvästikin melko hankala, se steppaili paikallaan ja luimi koko ajan. Nähtävästi ratsastaja ei hallinnut hevostaan. Se ryösti kerran, mutta palasti takaisin. Capille alkoi riittämään seisoskelu. Ratsukko taisi olla jolkain muulta tallilta, en sitä oikein tunnistanut. Kävelimme vain viisi minuuttia kunnes vastaamme tuli toinen ratsukko. Tunnistin heti tytön, se oli Katri ja Fable. Juttelimme hieman kilpailuista. Ja mitä yleesä juteltavaa oli. Emme oikein keksineet että jatkettaisinko yhdessa matkaa vai ei. Capi olikin hieman enemmän kiinnostunut Fablesta kuin kävelemisestä. Se flirttaili Fablelle ja Fable näytti oudoksuvan pientä laikukasta palleroa. Kun saavuimme nelisteen risteykseen, tiemme erosivat. Capi yritti epätoivoisesti saada Fablen takaisin. Saavuimme tallille, ja venyttelimme vielä hieman. Capi näytti hyväksyvän venyttelyn, joten päätin ottaa sen tavaksi. Vein Capin sisälle, ja riisuin sen. Se tehtyäni palkitsin sen porkkanalla, ja taputuksella. Sitten jätin sen omaan rauhaansa.

:D Capi halusi laajentaa haaremiaan vielä yhdellä tammalla. Hassu otus. Hienosti hoidettu tälläkin kertaa!

16.10.2005 - Hoitotarina
Tullessani aamulla tallille, taivas oli ankean harmaa, mutta Capi jaksoi painaa märässä tarhassa. Jätin sen sinne omaan rauhaansa ja menin talliin. Pesin ja rasvasin Capin satulan ja suitset. Tämän jälkeen siivosin herran boksin ja vaihdoin aluset. Pesin ruokakipon ja vesiautomaatin. Tämän tehtyäni putsasin myös muutaman muun tyhjän boksin. Sen tehtyäni lakaisin tallikäytävän ja siivoilin hieman roskia pois hoitajien huoneesta. Tarhasta hain muutaman hevosen, kun olivat menossa tunnille. Autoin muutamaa innokasta aloittelijaa. Tämän jälkeen juttelin tallityöntekijän kanssa siitä, että hoitajien huoneen roskis ei nähtävästi oikein täyty. Mutta muuten paikat ovat todella siistit. Päätimme siis siirtää sitä roskista esille. Tehtyäni sen kävelin hiljakseen kentälle. Ja aurinkokin pilkahti esiin. Talutin yhdellä tunnilla. Capi oli vieläkin tarhassa. Tämän jälkeen hevoset tulivat tunnilta, autoin jälleen ja hain Capin sisään, koska se meni tunnille. Laitoin ponin kuntoon, yhdessä innokkaan tytön kanssa. Neuvoin häntäremmin laitoissa ja autoin kentälläkin. Päivä oli kerrassaan rauhallinen. Iltapäivällä sain idean. Capi oli boksissaan. Harjasin sen uudelleen ja vein sen pelkästään riimu päässään tyhjälle kentälle. Otin riimunnarun mukaan. Ja päästin sen kentälle vapaaksi. Silläaikaa kokosin pientä verryttelytehtävärataa. Otin Capin kiinni ja kävelimme hiljaksemme. Sen tehtyäni venyttelin Capia ja lämmittelimme huolella. Sitten talutin Capia ravissa ja pujottelimme estetolpista tehdyissä pujotteluradassa. Sitten menimme ravissa ristikon, talutin Capia koko ajan. Sitten siivosin tavarat sinne, mistä ne otin ja menimme kävelemään metsään. Saavuimme tallille 17:40 . Olimme siis kävelyllä 20 minuuttia. Vein Capin sisään, ja kuivasin sen. Jätin sen rauhaansa, ja annoin sille heinää ja porkkanan. Tämän tehtyäni lakaisin toimiston lattian ja järjestelin muutenkin toimistossa papereita. Tallin puhelin soi, ja vastasin. Ja taas oltiin varaamassa tuntia. Käskin siis soittaa sinulle, koska en voinut vastata tuntijutuista. Illalla oli viellä kokeneiden tunti. Vein Capin satulahuovan kotiini, koska pesisin sen. Sitten putsasin Capin harjan. Ja suojat. Lakaisin rehuvarastonkin lattian. Tälläinen puuhapäivä meillä oli Capin kanssa.

Hieno idea tuo pujottelu ja muu venytys; tekee hyvää Capille, eikä poni ole sitten ihan kankea kun kulkee tunneilla <: Upeaa! Miellellään tosin ei kosketa toimistossa oleviin papereihin, ettei sitten sekoitu pahasti jotkin tärkeät paperit.

15.10.2005 - Hoitotarina
Tulin jo aamusta heti tallille. Capi oli jo tarhassa. Nähtävästi Tallityöntekijä oli sen sinne vienyt. Hain Tallista Capin riimun ja narun. Capi oli todella helppo saada kiinni. Olimme viiden minuutin päästä tallissa. Harjasin Capin todella hyvin ja annoin sen tutustua itseeni rauhassa. Olihan silläkin jo ikää, joten muutokset saattaisivat stressata sitä. Puhelin Capille kaikkea hömppää. Tovin kuluttua sain Capin harjattua ja olin tyytyväinen tulokseen. Putsasin viellä sienellä Capin silmät ja sieraimet. Ja tottakai hännänalustan omalla sienellään. Sekä putsasin Capin kaviot. Tämän jälkeen hain ponin varusteet. Satulan laitto ei tuottanut ongelmia. Eikä muutkaan varusteet ollut kummallisia. Otin kypäräni ja talutin Capin maneesiin. Nousin selkään ja kiristin vyön. Ja säädin jalustimet. Lähdin kävelemään verkkaisessa käynnissä uralle pitkin ohjin. Capi eteni ihanan tököttävin askelin. Tovin kuluttua kerasin ohjat ja tein ympyröitä sekä voltteja. Tämän jäkeen siirryin raviin ja tein todella paljon erilaisia taivuttavia liikkeitä. Kävelin käynnissä hetken ja annoin Capille pitkät ohjat. Kävelin koska en halunnut hengästyttää Capittaa. Tovin kuluttua laukkasimme ympyrällä. Ja hyppäsimme pienen ristikon. Teimme harjoituksen molempiin suuntiin. Taputtelin Capia ja kehuin sitä kun menimme loppukäyntejä metsäpolulla. Capitta oli ollut todella kiltti ja reipas. Tallille päästyämme vein ponin talliin ja riisuin siltä varusteet. Vein sille porkkanan ja siirsin sen kylläkin toiseen vapaaseen boksiin siksi ajaksi kun siivosin Capin oman boksin. Vaihdoin aluset ja heinääki laitoin hieman. Sitten Laitoin Capille talliloimen, ettei se vilustuisi. Tämän tehtyäni lähdin kotiin.

Hyvä (: Capikin näytti tottuvan nopeasti uuteen hoitajaansa.