Hoitaja-info
Nimi: Jasmiina
Aloittanut: 10.2.2010

Hoitaja kertoo itsestään:
"Nimeni on Jasmiina ja hoidan täällä Golden Horsessa Kullan Cikua. En oikeastaan pidä suomenpienhevosista, mutta Kullan Ciku sai minut muuttamaan mieleni. Niinpä marssin Ainon luo ja pyysin Cikua hoitsukseni. Lähiaikoina halusin myös ratsastustunneille, ja ratsastustunneille minä meninkin!

Omistan punertavan ruskea lyhyet hiukset. Minulle on helppo puhua ja ymmärrän hyvin. Pelkään kumminkin hieman hevosia, tai ainakin jännitän. Olen ujo, mutta uskallan tarvittaessa ;)"

Suoritetut merkit ja kurssit:

Hoitolomake

xxx = tallimerkintä     xxx = hoitomerkintä     xxx = ratsastusmerkintä

8.6.2010 - Lettejä ja shakkiruutuja
"Moikkelis taas kerran Ciku, mitäs sinulle kuuluu?" tervehdin Cikua. Ciku on tapansa mukaan pöllyttänyt turvetta sinne ja tänne, viimeinenkin turvepaakku on löytänyt paikkansa. Ciku katsoo minua söpösti otsatukan alta ja rouskuttaa heiniä. "Mitäs tuumaat, jos treenattaisiin tänään liinassa?" kysäisen Cikulta. ciku vilkaisee minua kummastuneena ja tuntuisi kuin se sanoisi minulle: "Oletko hullu?? Mikä se semmoinen liina on! Älä yritä!" Päätän pehmittää Cikun samalla kun suin sen karvaa.

"Noin, nyt olet puhdas!" naurahdan Cikulle, "sinä voisit olla vaikka presidentti!". Ciku seisoo happaman näköisenä kun ihailen aikaansaannostani, letitettyä harjaa ja häntää ja shakkiruutuja Cikun lautasilla. Napsautan liinan kiinni Cikun suitsiin, josta on tietenkin otettu ohjat irti. Maiskautan, ja kävelemme ripeästi kentälle. Ikävä kyllä huomaan jo kaukaa, että kenttä on varattu, siellä on joku hoitaja ratsastamassa hoitohevosellaan. Myös maneesi on varattu, ja ajattelen jo hylätä juoksuttamisen kunnes keksin; menen läheiselle niitylle juoksuttamaan Cikua! talutan Cikun niitylle ja kosketan juoksutusraipalla Cikun peppua, kun Ciku jo lähtee rivakkaan raviin. Täällä se on jotenkin reippaampi, mutta hyvä niin! Hetken juoksutuksen jälkeen (kun Ciku on jo ravannut, laukannut, kävellyt, pysähtynyt, peruuttanut...) Talutan Cikun juoksutusliinassa Sorsalammelle ja juoksutan sitä sitten ympyrällä, josta osa on vedessä. Ensin käynnissä, sitten ravissa, ja lopuksi laukassakin. Trenin jälkeen kävelemme hitaasti ja vaivalloisesti Cikun kanssa talliin, jossa odottaa likaiset varusteet. En enää millään jaksaisi, mutta on pakko, kaikkihan tehdään hevosten hyväksi. "Minkä hevoselle antaa, sen takaisin saa!" huokaisen, ja Cikun suittuani suuntaan satulahuoneeseen.

Suitset on jo puhdistettu, kuolaimia myöten, vielä on satula kuuraamatta. Suitsien ja satulan välissä ehdin levähtää, ja haukkaamaan välipalaa, nimittäin lempipaikassani, heinävintillä! En ole laskenut, kuinka monta kertaa olen siellä jo ollut, mutta monta kertaa kuitenkin. Siellä on niin ihanaa ja tunnelmallista! Lösähdän makuulleni heinille, ja nautin hetken tuoksusta ja hiljaisuudesta, joka ympäröi minut. talli saa elämän maistumaan paremmalta! Sitten haukkaan palan ruisvoileivästäni, ja kulautan omenamehun melkein kerralla alas. Elämä on niin ihanaa!

Pienen lepotauon jälkeen istahdan taas pukin viereen, jolle olen satulani nostanut. Kuuraan, ja kauan kuuraankin, melkein tunnin. Väsyneenä nostan satulan takaisin paikalleen, enkä rättiväsyneenä mutta iloisena jaksa ajatella mitään, onhan nyt kesäloma! Sitten muistan yhden asian. Sain koulusta stipendin, oikein juhlavan 35€ jolla ostin Cikulle riimun, narun ja turpapehmusteen. Ne olivat kaikki tosi söpön värisiä, nimittäin vaaleanpunaisia! Hain ne laukustani ja sovitin heti riimua Cikulle, se sopikin, ja söpöltä hän näyttikin! Kello näytti taas jo kahdeksaa, miksi aika kului niin nopeasti?

Ciku oli selvästi jo tottunut erilaisiin jännittäviin seikkailuihin, että liinassa kulkeminen ei aluksi houkuttanutkaan. Oli kuitenkin hyvä idea lähteä juoksuttamaan tammaa ulos, hyvää treeniä kesälomalaiselle. Liikkumaan voi lähteä myös todella siistinä. Cikulle olisi voinut myöntää "kauniin ja puhtaan liikkujan" -stipendin hienosta ulkoasustaan!

Kuumina kesäpäivinä maneesi on kiva kaveri (joskin menossa kohta remonttiin), mutta niitty ei ole yhtään sen hassumpi paikka juoksuttaa. Pohja ei ehkä ole aivan yhtä tasainen, mutta kelpaa silti. Eläkeikäinen sai reippaasti liikuntaa, joten nyt kelpaa sitten loikoilla taas kesälaitumella :)

 

3.6.2010 - Arvoitus ratkeaa
"Onko ratsastajia vielä löytynyt?" huhuilen vieraan tallin käytävillä. Tallin omistajaa pudistaa vain päätään ja jatkaa puheluaan. Kuulen vain sanat "poliisi" ja "katoamisilmoitus", mutta arvaan soiton syyn. Ratsastajat ovat olleet kateissa pari päivää, mutta jotenkin vaan aika on tuntunut niin pitkästyttävältä. Aika on mennyt vain etsimisessä, etsimisessä, etsimisessä... No, mutta päätän hilppaista Golden Horseen hoitamaan Cikua!

"Missäköhän ne ratsastajat ovat, minua ihmetyttää kovasti katoaminen, outoa..." ihmettelen Cikulle, joka mutustelee taas kerran heiniä karsinassaan, kun harjaan sitä. Talviturkki on irronnut jo hetki sitten melkein kokonaan, mutta silti Cikusta pöllyää reilusti karvoja. Yhtäkkiä kadonneet ratsastajat ilmestyvät ovensuulle. Ratsastajat ovat pukeutuneet kalliisiin hepeniin (tietenkin ne ovat vähän likaisia) ja he tulevat haukkumaan minua suurin piirtein näin: "Miks sä menit kertomaan!!" tai "Häivy täältä, talliorja!" Kumminkin, aika kivasti minut haukkuivat, ja Aino sattuikin juuri tulemaan parahiksi ovesta.

- Mikäs teihin iski kun päätitte pilailla meidän kustannuksellamme? Aino huokaa, - Poliisitkin ovat etsineet teitä kaikkialta, mutta eivät ole löytäneet teitä. Hevosillakin oli muutamia jälkeen päin näkyviä vammoja...
- No ku... Se oli ton syytä! blondi tyttö (jolla on muuten kalliit ratsastushousut, ja jonka nimi on kuulemma Jessica) väittää.
- Po-poliisit?? Ei ollut tarkoitus, en mä halunnut ton mukaan mennä, mut oli pakko kun se uhkasi... ruskeahiuksinen tyttö (Melissaksi esittäytynyt) änkytti.
- Vai niin... Ja miten ajattelitte korvata tämän? Aino jatkaa.
- Mä voin tehdä vaikka tallitöitä koko vuoden, ja voin maksaakkin pari sataa, kyllä mä varmaan isiltä saan... Ehkä... Melissa änkyttää.
- Hmm... Rangaistukseksi molemmat teette tallitöitä koko kesän (ei kyllä tunnu rangaistukselta :) ja sitten, Jessica, sinun on maksettava minulle kaksisataa euroa, samoin myös hevosten korvaukset, kun kerran olet niin rikas ja edes kehtasit uhata Melissaa, Aino kuuluttaa rangaistuksen.

Melissa tulee toimistosta varsin iloisin mielin, juuri kun olen putsaamassa Cikun harjoja harjauksen jäljiltä. "Moi... Miten meni?" kysäsen Melissalta. "Hyvin, ihanaa! Saan tehdä tallitöitä koko kesän!" Melissa huokaisee. Minä heitän pienen hymyn ja jatkan hommiani, kunnes minunkin täytyy lähteä kotiin, arvoitus on ratkennut!

Pari päivää hurahti nopeasti ja huoli toisella tallilla ehti kasvaa jo aikamoiseksi. Onneksi ratsastajat löytyivät! Olemme Sinnan kanssa käyneet iltaisin pitkillä maastoretkillä etsimässä tyttöjä. Eivät tainneet Melissa ja Jessica täysin ymmärtää, ettei tällaisilla asioilla kannata leikkiä. No, meidän onnemme että Melissa tulee auttamaan lähiviikkoina tallihommissa.

Aikamoinen seikkailu! :) Ehkä ensi kerralla pääsette Cikun kanssa viettämään tavallista tallipäivää - vai pääsetteköhän ;) ?

 

31.5.2010 - Ihan tavallinen päivä?
"Tiedätkö mitä, Ciku? Minulla on ollut ikävä sua!" halaan Cikua, mutta Ciku ei katsahdakkaan minuun. "Pöhkö!" naurahdan Cikulle sen vain syödessä. "Tiedätkös, minä olin viikonloppuna tallilla, siellä oli semmoinen kivan näköinen tamma" houkuttelen Cikua, "ihan sinun näköisesi!" Ciku katsoo minua epäilevästi ja hörähtää. "Usko pois! Minulla oli kivaa hänen kanssaan!" lisään vielä. Purskahdan nauruun, kuinka kivaa on nauraa synkkien ajatusten jälkeen. Pari kaveria muuttaa kesällä toiselle paikkakunnalle, on edelleenkin ikävä sitä kissaa joka nukkui pois maaliskuussa ja lisäksi on koulussa vähän epäselvyyksiä näytelmässä... No, mutta ei nyt vaivuta epätoivoon! ;)

Ciku seisoo peppu oveen käännettynä ja tömistelee jalkojaan pälyillen riimua kädessäni. Houkuttelen Cikua kännykkä kädessä puhellen: "Minulla onkin enemmän puheaikaa kuin sulla!" väitän Cikulle. Ciku hörisee ja tuntuu kuin se nauraisi. Se jopa antaa minun ottaa itsensä kiinni! Sidon hänet käytävälle ja harjaan puolessa tunnissa kiiltäväksi. Sen jälkeen putsaan vielä kaviot ja setvitän Cikun hännän ja harjan. Jotenkin tuntuu juhlalliselta kun letitän Cikun harjan ja hännän, on kuin menisimme näyttelyihin, vaikka olemmekin menossa kentälle harjoittelemaan narussa kulkemista.

"Ptrruu!" lausahdan Cikulle haluten sen pysähtyvän. Ciku pysähtyykin, mutta minulla on vaikeuksia saada se takaisin käyntiin. "Maisk!" huudahdan Cikulle ties kuinka monennen kerran, kun se ei meinaa vieläkään lähteä liikkeelle. Sitten päähäni pälkähtää ajatus, joskin vähän hullu. "Ollaan tässä sitten!" sanon Cikulle ja tömähdän paikalleni. Ciku seisoo hetken paikallaan, mutta muutaman minuutin päästä se kyllästyy ja yrittää lähteä liikkeelle. "Seis!" kiellän Cikua. Ciku pysähtyy, mutta hetken päästä se on jo taas menossa. Tällä kertaa Ciku ei välitä estelyistä vaan kiitää hurjaan laukkaan ja minä raahaudun mukana. Joskus sitä toivoisi olevansa jossain muualla kuin tallilla! Niskani rytkähtää ikävästi, mutta ei pahasti, sitä vain hieman kivistää mutta selviän kyllä muuten ehjin nahoin, (lukuun ottamatta tuhansia mustelmia) ainakin tällä kertaa.

Tallissa kun Ciku on jo karsinassa, minä istahdan heinävintille nauttimaan pienen välipalan. "Nami! Äidin tekemää voileipää ja mansikkamehua!" huokaan kun näen äidin pakkaamat eväät. Mietiskelen mitä minä seuraavaksi tekisin, mutta en ehdi paljoa ajatellakkaan kun kavioitten kopse kantautuu tallipihalta. Onkohan joku karannut?

Tallipihalla on kaksi hevosta, satuloituina ja suitsittuina, mutta ilman ratsastajia. En tunne hevosia, mutta karanneita kuitenkin, mistä hyvänsä. Kiiruhdan toimistoon hakemaan Ainoa ja Aino antaa minulle tarkemmat ohjeet hevosille. Nousen toisen hepan selkään, toista talutan, ja lähden suoraa reittiä naapuritallille, jonka tammoja hevoset taitavat olla. Saavun vartin päästä isolle tallille, josta muistaakseni se orikin oli kotoisin. Hepat pääsevät hyvään hoitoon ja järjestämme etsintä partion ratsastajille, kunpa he nyt löytyisivät!

Asia, josta erityisesti pidän hoitotarinoissasi, on kekseliäisyys. Mielikuvituksesi on rajaton joka mahdollistaa tallilla monenmoista mielenkiintoista tapahtumaa. Näistä on hauskaa ja jännittävää lukea - vaikka kolhuilta ei aina säästytäkään.

Tallilla touhutessa muut ajatukset saattavat luikahtaa hetkeksi taka-alalle, ja se jos mikä on ihanaa tallityössä. Ehtii ajatella vain hevosia ja keskittyä siihen, mitä hoitohevonen tarvitsee. Ulos lähtiessä on syytä näyttää siistiltä - letitys antaa vielä paremman kuvan :)

Hui, toivottavasti selvisit mustelmilla! Kannattaa varmaan käydä vielä näyttämässä niskaa terveysasemalla, ettei tule mitään sen ihmeempää. Ensi kerralla varmaan hyvä pysähtyä seisomaan ja mikäli poni lähtee juoksemaan, niin voit irroittaa huoletta narusta. Kentän aitojen läpi tamma ei kuitenkaan pääse. Toivotaan että karanneiden hevosten ratsastajat löytyvät, naapuritallilta soitettiin illalla vielä ja he kiittelivät paljon avusta.

 

24.4.2010 - Kiiltää niin että silmätkin säihkyy
Tip tip tip! Eilen oli satanut vettä, ja nyt paistoi aurinko! Mikä ihana sää tämä olisi lenkille. Niin, pitäisiköhän minun mennä taluttelemaan Cikua? Ei, en tänään. Ehkä ensikerralla... Olin suunnitellut vähän siivoilevani tallia ja Cikun varusteita, ohjelmassani on siis siivousta. Siivousta... Tuo sana tuo mieleeni epämiellyttävän näyn, minä kuuraamassa hotellin ikkunoita... Mikä näky se olisi! No, mutta nyt minun on välillä antauduttava.

Ciku oli jo tarhassa, joten hain suoraa päätä kottikärryt ja talikon Cikun karsinan eteen. Tästä sitten aloitettaisiin! Otin talikon tukevasti käteeni ja aloin latoa lantaa kottikärryihin. Hiki siinä tuli, mutta oli mukava kuunnella keväisten lintujen laulua aukinaisesta ovesta. Jäin omiin maailmoihini ja hyvin pian homma eteni ripeään tahtiin. mietiskelin, mitäköhän minä tämän jälkeen tekisin. niin, olihan Cikun varusteet putsattava. Olin ensimmäisillä hoitokerroilla vannonut itselleni että puhdistaisin Cikun varusteita tiuhaan tahtiin, mutta nyt se oli jäänyt taka-alalle. Heittelin viimeiset lantakokkareet kärryihin ja sitten lähdin puhisten työntämään kottikärryjä lantalaan päin. homma eteni hitaasti ja minulta meni miltein kaksikymmentä minuuttia ennen kuin sain kottikärryt takaisin paikalleen. Hidasta tämä ainakin oli!

Istuskelin hyvillä mielin hoitajien huoneessa nautiskelemassa mehua, jota Aino oli meille tarjonnut tänään. Olin ihan puhki, ja päätin levätä vähän, ennen kuin ryhtyisin kiillottamaan varusteita. Kiipesin heinävintille ja olin parin minuutin päästä sammunut heinille. Heräsin tuntilaisten tohinaan, ja päätin nousta ylös. Olihan varustetkin puhdistamatta! Etsin varustehuoneesta satulasaippuaa ja sieniä, jonka jälkeen nostin Cikun satulan kivasti ulos harjapuomille. Istahdin vielä itsekkin harjapuomille ja katselin samalla tuntia kun kiillottein cikun satulaa. Onneksi Cikulla ei ollut ratsastajaa tenavatunnilla! Satulan kiillotettuani minä hain suitset ulos ja puhdistin vielä nekin kuolaimia myöten, ja varmistin ettei mikään jäisi likaiseksi. Viimeistelin suitset kostealla sienellä ja ripustin suitset takaisin naulaan. Harjasin vielä satulahuovan, ja siinä olikin harjaamista kerrakseen! Kun lopulta sain kaiken valmiiksi päätin vielä puhdistaa cikun kaikki harjat ja lakaista tallikäytävän. Aloitin lakaisusta mutta vähitellen siirryin pihalle puhdistamaan Cikun harjoja. nyt Cikun kaikki tavarat olisivat järjestyksessä ensikerralla. Sain hommat pian valmiiksi.

Maiskuttelin cikulle ja se ravasikin minunluokseni heti kun tunnisti minut. Olin päättänyt hakea Cikun tarhasta, ja Ciku kulkikin kuuliaisesti vieressäni. Suljettua karsinan oven minä hain vielä Cikulle ruokaa ja ruokin sen. mikä ihana päivä!

Kevätsateen jälkeen on kieltämättä nätti ilma ja ulkona tuoksuu ihanan raikkaalle. Ainakin kaikkialla pöllyävä hiekkapöly laskeutuu sateen aikana, niin hevostenkin on helpompi hengittää ulkona. Siivous ei sanana houkuttele montaakaan hoitajaa, mutta ikävästi se täytyykin kuitenkin välillä ottaa hoitopäivän aiheeksi.

Pienten päiväunien jälkeen jaksaa taas! Tallivintillä on mukava lepäillä näin lämpimillä säillä, jos ei ole herkkä heinälle (no, harva tallilla käyvä on) :). Ensi hoitokerralla on sitten mukavampi tehdä jotain muuta kun kaikki siivoushommat on hoidettu kerralla alta pois.

 

23.4.2010 - Nyt laitetaan paikat sekaisin, mennään ratsastamaan kentälle!
"Moikkelis Ciku!" kuiskaan lempeästi hevosen korvaan ja pörrötän sen harjaa. Ciku hörähtää ja jatkaa heinien nyhtämistä. "Nyt laitetaan paikat sekaisin! Mennään ratsastamaan kentälle!" hymyilen ja lopulta alan kikatella itsekseni. "Niin, todellakin paikat sekaisin..." sanon sitten yrittäen pysyä vakavana, mutta nauru pyrkii edelleenkin kasvoillenikin. "En yhtään ihmettelisi, vaikka käteni olisi ratsastuksen jälkeen jalan paikalla, ja jalka käden" lisään. Ciku vain nyhtää heiniä, ja alan pistää töpinäksi, nyt ei olisi aikaa hemmotteluun. :)

Suin Cikua tarkasti, ja jo vajaan puolentunnin päästä näyttää Ciku siistiltä. Mutta kun käännän selkäni, Ciku käyttää hetkeä hyväkseen ja piehtaroi oikein kunnolla. Ei auta muu kuin harjata Ciku uudestaan, mutta vähän ripeämmin. Sidon vielä varmuuden vuoksi Cikun kiinni, jottei se pääse piehtaroimaan. Hetken puuhailtuani olen tyytyväinen tulokseen, ja lopetan sukimisen. Kaviothan ovat vielä puhdistamatta! Puhdistan kaviot, ja vielä varmistan kaikkialta että Ciku on varmasti kunnossa. niin, satulan ja suitsien laitto onkin sitten eri asia... Hetken taiteilen varusteitten kanssa mutta lopulta minun täytyy tunnustaa että olen unohtanut kaiken hevosen varustamisesta. Yhtäkkiä minulle tulevat mieleen muistikuvat satulanlaitosta, ja hetken päästä Cikulla ovat jo suitsetkin päässä. "odota hetki, minä haen kypärän..." huudahdan vielä käytävältä Cikulle. Ciku hörähtää ja jatkaa kuopimista.

"Niin... Miten sinne selkään noustiin?" mietiskelen. Lopulta muistan ja nousenkin ketterästi selkään, minä olen nopeasti oppinut satulaan nousemisen jalon taidon ;) Maiskautan Cikun käyntiin ja annan sille pitkät ohjat. Kymmenen minuuttia käveltyämme kokoan ohjat ja varmistan että Ciku tottelee minua, kokeilen pysähtymistä ja kääntämistä. Avut menevät hyvin perille, joten päätän mietiskelyn jälkeen nostaa ravin. Ravaan hetken ympäri kenttää, mutta hetken päästä minun on pakko sanoa että aika koville otti. :) Hidastan käyntiin, ja teen käynnissä muutamia ratsastusradan teitä kuten kokorataleikkaa, ratapituussuuntaanleikkaa ja ratapoikkisuuntaanleikkaa. Nostan uudelleen ravin, ja sitten melkein heti laukan. Laukkaan, mutta vain hetken. Kuuluu nimittäin ilkeä kolahdus, ja pääni kopahtaa aitaan. Ciku hidastaa raviin ja ravaa pienen ympyrän vieressäni, kunnes saapuu viereeni. Vähän päätä kolottaa ja selkä sai aika kovan iskun, mutta muuten on hyvä olo. En kumminkaan jaksa enää muuta kuin vähän jäähdytellä Cikua. Nousen Cikun selkään ja maiskautan sen vielä kerran rauhalliseen raviin, josta sitten muutaman minuutin päästä hidastan käyntiin. Käveltyäni hetken ja Cikun laiskoteltua minä käännän Cikun kaartoon, ja lisään vielä taputukset kaulalle päälle. "hyvä tyttö!"

Tallissa otan rivakasti varusteet pois, ja suin Cikun extranopeasti valmiiksi. Lähdin etsimään vesiämpäriä, ja sieni löytyikin jo Cikun harjalaatikosta. "Ai niin, harjalaatikkokin pitäisi koristella!" Haen todella nopeasti tussit ja kirjailen Cikun harjapakkiin mukavan lorun: Every day, every week, you cut out my heart! "Noin, valmista!" huudahdan ja lähden kiireissäni etsimään vesiämpäriä. Lopulta löydänkin sen, ja ja täytän puolilleen vedellä. Siitä alkaakin sitten raahaaminen! Vedestä on enää yksi neljäsosa jäljellä kun pääsen Cikun karsinalle hikisenä ja märkänä. Pyyhin Cikua sienellä ja lopultakin koko Ciku on märkä, enkä tiedä edes itsessäni mitään kohtaa mikä ei olisi märkä. Raahaan veden pois ja heitän vielä loimen Cikun päälle, jonka jälkeen vielä talutan Cikun tarhaan. - Mikä päivä! tuumin mielessäni.

Ciku ei tainnut olla tänään vitsituulella. Se hevosista vielä puuttuisikin, että ne osaisivat nauraa vitseillemme... Joskin se olisi hauskaa :) Ratsastuspaikan vaihto piristää mukavasti, varsinkin kun keväällä päästään sisätiloista vihdoin ulos! Viikonloppuna testataan kenttä porukalla ja ensi viikosta eteenpäin yritetään pitää kaikki tunnit ulkona.

Auts! Aita on toisaalta kivempi törmäyskohta kuin maneesin seinä, mutta eipä aitakaan mikään pehmeä vastus ole... Toivottavasti ei käynyt pahasti! Tamma taisi tehdä jonkinlaisen sivuhypyn, kun horjahdit selässä :) Harjapakille sen sijaan kävi hyvin ja nyt sen tunnistaa helposti hyllystä.

 

5.4.2010 - Nyt tarvittais tusseja...
- Mä menen nyt, äiti! huudahdan kovaa. Äitini ei ehdi sanoa vastaan kun minä jo poljen pyörälläni tiellä.
- Voi sitä tyttöä! Hullu kuin mikä! äiti päivittelee päätä ravistaen.
- Älähän nyt, olin minäkin tuollainen pikkupoikana! kuuluu puolustava ääni lehden takaa, vaikka minä jo pyöräilen kohti tallia.

Koputan toimiston oveen ja avaan sen reippaasti.
- Hei Aino! Olisiko sulla sitä musteenpoistajaa, tai sitä niin... änkytän.
- Ai hei Jasmiina! Joo, tässä näin! Aino vastaa iloisesti.
- Muista tuoda se sitten takaisin! Juoksen satulahuoneeseen ja etsin käsiini harjakopan.
- Kas tuossa! huudahdan löytäessäni Cikun harjakopan. poistan vanhat piirrokset ja lähden etsimään tusseja toimistosta. Nostan tussinpyyhkimisnesteen hyllylle ja etsin tusseja. En kumma kyllä löydä tusseja, mutta kun Aino saapuu toimistoon, hän toteaa, ettei tusseja ole.
- No minä käyn hakemassa niitä kaupasta! vastaan päättäväisesti. Aino ojentaa minulle hieman pikkukolikoita ja ajan suoraan päätä kauppaan ja ostan ison läjän tusseja.

Palaan sitten nopeasti talliin ja melkein kiidän suoraa päätä toimistoon. Aino katsoo minua hämmästyneenä:
- Joko palasit?
- Totta kai! Tässä nämä nyt ovat! lyön kasan tusseja pöydälle ja vilkaisen kelloon.
- Mun pitää mennä, koristelen harjakopan sitten huomenna! Heippa!

Hieman erilaisia tarvikehankintoja tällä kertaa tallille! Tusseja tarvitaan aina, pitääkin ilmoitella muillekin hoitajille että nyt on hyvä mahdollisuus koristella harjapakki uusiksi :) Jännää nähdä millainen Cikun pakista tulee ensi kerralla. Sinne on sitten mukava kerätä taas harjat, ehkäpä nekin kaipaavat jälleen pesua talven jäljiltä.

 

29.3.2010 - Sitä nyt sattuu ja tapahtuu!
- Ha ha haa! koko luokka nauroi minulle. Kurkussa tuntui iso palanen, mutta olin itkemättä. Koulun loputtua olin juossut suoraan talliin, ja siellä Cikun karsinaan itkemään. - Miksi minun oli vastattava väärin, miksi? kysyin itseltäni. Lopulta ryhdistäydyin, ja soitin äidille, että viettäisin iltapäivän tallissa, tekisi täällä läksytkin.

Harjailen Cikua pitkin vedoin, ja alan jo palautua kolutapahtumista. - Mitä sillä olisi väliä vaikka oli sanonut vastauksen päin mäntyä, onhan minulla sinut Ciku kultaseni! hymyilen ajatukselle. puhdistan kaviot ja tunnustelen vielä Cikun jalat ja selän turhilta painaumilta ja haavoilta. Cikusta ei onneksi löydy mitään. Päätän tuhertaa Cikun harjakoppaan, mutta harmikseni huomaan että siihen on tuherrettu jo yhtä sun toista, mutta ainahan siihen jotain lisätä voi! piirrän harjapakkiin nätin hevosenpään ja sen ympärille hevosenkengän. =) Nyt se oli hieno! Vien harjapakin takaisin, ja napsautan riimunnarun lukon Cikun ihanaan riimuun. - Nyt mentiin! naurahdan yhdessä hengenvedossa.

Hetken käveltyämme kentällä, suuntaan matkaa Sorsalammelle päin. Jännittää! Olen ostanut itselleni eväitä ja päätän vielä kokeilla, kuinka kylmää vesi lammessa näin alkukeväällä on. Astelemme hetken aikaa, kunnes Ciku pysähtyy höristellen korviaan. Se päästää kivakan hirnahduksen, ja nykäisee itsensä irti. Kiljahdan ja lennän päistikkaa puuta päin. Ciku lähtee ravaamaan kohti tulijaa. Tulija taluttaa oriaan ja ihailee kevätaurinkoa, eikä huomaa lähestyvää tammaa. Hän juttelee orille niitä näitä, ja huomaa vasta kun Ciku on rynnännyt orin eteen tutustumaan, että vieras tamma yrittää saada oria astumaan itsensä. Ori on rauhallinen, ja tutustumisen jälkeen ori päättääkin astua tamman. Orin omistaja yrittää erottaa hevoset, ja onnistuukin siinä, mutta ei ole varma onko ori astunut tamman. Minä kävelen hitaasti, pidellen päätäni Cikun luo, ja Orin omistaja auttaa minut Cikun selkään, ja taluttaa oria ja Cikua samaa matkaa kohti tallia.

Makaan sohvalla ja tunnen kylmän kääreen puristavan päätäni, olen kai varmaankin lyönyt pääni pahasti. Avaan hitaasti ja nautiskellen silmäni, mutta en huomaa ketään missään. Tai ehkä sittenkin. Äiti ja Aino puhelevat oven edessä, ja kuulen osan heidän puheistaan. - En voi antaa Jasmiinan enää ratsastaa täällä, täällähän melkein joka päivä sattuu tai tapahtuu jotakin. Tämä on hengenvaarallinen talli! äiti tuhahtaa. Aino vastaa varmasti ja uskottavasti äidille, että talli on varmasti turvallinen, ja sattuu niitä muissakin urheilulajeissa. Äiti toteaa: - No niin, jos nyt tämän kerran annan Jasmiinan jäädä tänne, kun te nyt vaikuttavasti kerrotte että tämä on turvallinen talli... Yhtäkkiä ovi aukeaa ja hyppään äkkiä sänkyyn peiton alle. tunnen oloni aika heikoksi, ja äiti määrää heti oven kunnolla auettua että saan olla kotona koko seuraavankin viikon, myös koulusta. Lopulta lähdemme autolla kohti kotia hitaasti körötellen, ja mietin, mahtaakohan Ciku saada varsaa vai ei. Toivottavasti ei, tai mistäs sitä tietää ;-)

Voi ei! Vaikka luokkakavereista väärin vastaaminen on hauskaa, ei se tunnu kivalta, kun toiset nauraa. Toivottavasti tuo ei jatku. Tallilla saa onneksi puuhata ilman kiusaamista :) Jos haluat putsata harjapakista edellisen hoitajan piirokset pois, niin toimistolta löytyy siihen soveltuvaa ainetta. Kysy ihmeessä jos pakin koristelu kiinnostaa.

Vauhdikas tarina! Otin orin omistajaan yhteyttä ja toivomme todella, ettei tästä tullut vahinkovarsaa. Vaikka pieni yllätys on aika mukava, varsinkin kun tästä yhdistelmästä voisi tulla hauska risteytysvarsa. Katsotaan ja tutkaillaan, eläinlääkäri tulee huomenna käymään. Toivottavasti paranet pian! :)

 

6.3.2010 - Kohta tulee kevät!
"Kevät tulee mahtavaa, ratirallati rei! Ostan kinkkua ja makkaraa, rati rinttati rallati rei! No hei, no hei, nyt tanssiimaan ei. Kun kevät tulee, ranttallei rati rimppati rallati rei..." Laulelen omakeksimääni laulua ja harjaan reippain vedoin Cikua. Ciku katsahtaa minua kuin haluaisi sanoa: "Ole nyt hiljaa siinä, ennen kuin joudun häpeämään silmät päästäni..." Lopulta Ciku hyväksyy rallatteluni ja ryhtyy pureksimaan heiniä. Rallattelin vielä hetken kunnes kuulin askelia, ensimmäinen, toinen ja kolmas harppaus. Aino se sieltä harppaili talliin. "Oletpas iloisella päällä!" Aino naurahtaa ja epäilen syvästi että Aino kuuli rallatteluni. "Kevät saa minut ihanalle mielelle, kun aurinkokin varovasti pilkistää pilven takaa!" naurahdan hyväntuulisesti enkä edes ujosti. Aino lampsii toimistoon ja minä jatkan Cikun harjaamista toiselta puolelta, mutta nyt en enää rallattele.

"Nosta Ciku se jalka!" käsken Cikua sillä se ei meinaa millään nostaa jalkaansa. Lopulta se kuitenkin antaa periksi ja puhdistan kavion. Takistan, että kengät ovat hyvin paikallaan ja että jalka ei ole turvoksissa tai muuten liian kuuma. Painelen vielä selkää ja tunnustelen joka puolelta, ettei Cikulla ole hiertymiä tai muita vaivoja. Kaikki näyttää olevan kunnossa.

Istuskelen varustehuoneessa pesemässä Cikun varusteita, ne kun ovat hieman likaiset. Pikkutytöt ympäröivät minut ja laukovat kysymyksiä kuten: "Mitä sinä teet?" tai "Onko tuo helppoa?" Vastailen kysymyksiin parhaan mukaan. "tunti alkaa kohta!" Aino huutaa ovelta lapsille. Mieiskelen niitä näitä, kunnes huomaan istuvani jo toista tuntia varustehuoneessa. Laitan varusteet äkkiä paikoilleen ja riennän Cikun karsinaan riimunvarsi kädessäni. "Ciku, lähdetään tarhaan!" kuiskaan Cikulle ja napsautan lukon kiinni. Lompsimme Cikun kanssa tarhalle ja avaan portin. "Pinja onkin jo odottamassa sinua täällä!" tuumaan Cikulle. Käännän Cikun itseäni kohti ja päästän sen irti. Ciku juoksee tarhassa Pinjan kanssa ja minä hölkkään takaisin talliin.

"Heitto, nosto, heitto, nosto, heitto..." toistelen puoliääneen. Heittelen lantaa kottikärryihin ja lopulta saan karsinankin putsattua. "Oli se aika iso urakka!" tuumaan itsekseni. En huomaa Cirkaa joka seisoskelee katselemassa. "Moi, olen Cirka, entä sinä?" Cirka kysähtää hitaasti. "Olen Jasmiina, ja hoidan Kullan Cikua. Oletko sinäkin uusi hoitaja?" kysähdän vastaukseksi. "Joo, aika uusi, mutta minun täytyy nyt mennä! Moikka!" Cirka lausahtaa äkkiä. En ehdi vastata mutta nyökkään Cirkalle. Karsinan puhdistuksen jälkeen minun on lähdettävä kotiin kertaamaan englanninkokeeseen. "Pläh, tyhmä englanti!"

Hih, oma talliradiomme Jasmiina :) Toivottavasti kevät myös kohta tulee, ettei tarvitse kahlata lumessa vielä vappunakin. Keväisestä mielestä ja tunnelmasta ei ainakaan ollut puutetta tämän kertaisessa hoitopäivässäsi - ehkäpä se innoittaa auringon paistamaan vielä kirkkaammin.

Ciku sai tänäänkin terveen paperit, hyvä juttu. Varustehuollon ohessa ponikerholaiset saivat uutta tietoa ja vastauksia kysymyksiinsä. Siltä porukalta ei kyllä jutut lopu; eräänä päivänä yksi ponilaisista tuli kysymään minulta, miksi hevoset syövät heinää. Oli siinä kyllä miettimistä :) !

 

26.2.2010 - Karsina puhtaaksi, kai se käytäväkin pitää kiillottaa!
Aamu valkeni ja oli ihanan kylmä talvipäivä. Pilvet peittivät taivasta, ja pakkanen nipisti ihanasti poskiani lähtiessäni tallille. Tänään minun oli pakko kävellä tallille, sillä äiti ei suostunut tuomaan minua... Ciku tavallisesti tuprutteli turvetta pitkin karsinaa. "Moikkelis tyttö! Kaipaatko uusia alusia?" tervehdin Cikua ja naurahdin samalla. Aloin tottua jo tallin tavoille, ja tiesin, milloin Ciku pitäisi tarhata. Oli jo oikeastaan aamupäivä, ja tarha-aika lähestyi. Pyysin, että Aino auttaisi minua nyt tarhaamisessa, ja vielä nopeasti kertoisi, millä tavalla karsina siivotaan. Olin hieman epävarma, mikä tällä tallilla oli käytäntö.

"Kello lyöpi yksitoista, Kullan Ciku seisoo tarhassa..." kuulin kun Aino hyräili ja tuli avustamaan tarhaamisessa. Yhdessä laitoimme riimun päähän, Ciku kun oli niin innoissaan tarhaan lähdöstä. Talutin Cikua tarhalle päin, ja varmistin Ainolta että tämä oli varmasti oikea tarha. "Käännä se vielä porttia kohti, ettet jää Cikun juostessa sen taakse". Käänsin Cikun ja päästin sen irti. Ciku juoksi heti tarhakaverinsa Pinjan kanssa ympäri tarhaa.

Lennätin lantapaakkuja kottikärryihin nopealla vauhdilla, sillä Aino oli opettanut miten karsina puhdistetaan nopeiten. Kun kärräsin lopulta lannat lantalaan, huomasin että tallin käytävällä oli melkoinen sotku. Kaadoin nopeasti lannat pois ja aloitin käytävän kuurauksen. Siinä menikin sitten melkein tunti, kunnes käytävä oli puti puhdas muistakin heinistä. "Huh! Selvisimpäs!" huohahdan helpottuneena.

Kiipeän vintille ja syön siellä herkulliset evääni, nimittäin kinkkuvoileipää ja mummon tekemää omenamehua. Syötyäni päätän käydä katselemassa vähän muitakin hevosia. "Tervehdys söpöläinen! Kukas sinä olet? Aahh... Nette! Kaunis nimi!" Nätti hannoverinhevonen säpsähtää uutta ihmistä ja annan sen hetken haistella itseäni, sitten saan rapsuttaa sitä hiukan kaulasta. Jatkoin kierrosta ja pysähdyin kimon ponin karsinan eteen. Tamma oli kaunis, sillä oli syötävän suloiset silmät. "Tervehdys pieni prinsessa! Sinä olet kai sitten Eevi!" Eevi sittää hienon tempun, se tekee oudon piruetin kaula kaarella. Naurahdan sille. Käyn kaikki karsinat läpi ja aikaa on vierähtänyt tovin, kun huomaan että myöhästyn kohta sukukahveilta. Hyvästelen Cikun kävellessäni tarhan ohi ja sitten juoksenkin kotiin. Äiti taitaa odottaa vihaisena ovella...

Tänään tarhaaminen sujui ongelmitta, ensi kerralla voit tarhata tamman itseksesi jos haluat :) Tärkeintä on vain se, ettei tamma jää tarhaan yksin pitkäksi aikaa. Siitä syttyy aina melkoinen mekkala, kun Ciku huomaa olevansa yksin aitojen sisällä (vaikka olisihan siinä viereisessä tarhassa muita kavereita haisteluetäisyydellä).

Siivouspartio iski jälleen! Karsinasta tuli vauhdikkaasti, mutta silti huolellisesti, puhdas. Nopean siivouksen haittapuoli on se, että käytävä näyttää helposti olevan turvemyrskyn jäljiltä. Näppärästi puhdistit myös Cikun pätkän käytävästä. Muutkin hevoset saivat nauttia energiastasi rapsutusten muodossa - toivottavasti kotona ei huolestuttu, vaikka tallikäynti venähtikin hieman :)

 

17.2.2010 - Vaaratilanteita
Näen Cikun karsinan jo kaukaa, sen edessä on turvekasa ja Ciku pöllyttelee parhaillaan lisää turvetta karsinastaan. "Hei Ciku..." sanon lempeästi. Ciku katsahtaa minuun ja lopettaa miltein heti leikkinsä haistellakseen minua. Annan Cikun haistella mielin määrin, ja lopulta se antaa minun jo rapsuttaa sitä korvan takaa. Avaan hitaasti mutta tomerasti karsinan oven, ja Ciku kavahtaa pelästyneenä karsinan nurkkaan. Minä itsekkin hieman säikähdän, ja päätän mielessäni hankkiutua ensimmäiselle hoitokurssille heti kun mahdollista. Olen aina vähän jännittänyt hevosia, mutta nyt en halunnut näyttää sitä Cikulle, en ainakaan tänään.

"rauha tyttö, minä se tässä vain..." ojennan varovasti käteni Cikua kohti. Ciku haistelee ja lopulta hyväksyy minut suurinpiirtein. Haen Cikun harjat ja Ciku epäilee niitäkin. "Eivät ne sinua syö!" sanon kiusoitellakseni Cikua. Ciku hörähtää kuuluvasti ja hyväksyy lopulta omat harjansakkin.

Harjaan Cikun nopeasti mutta tarkasti, ensin vasemmalta sitten oikealta puolelta. Minulla ei oikein harjausjärjestys palaudu mieleeni, ja töppäilen jatkuvasti; Meinasin puhdistaa Cikun kaviot pääharjalla, ja hännän meinasin setvittää pesusienellä. Taisin hermostua hiukan! Hyvin se lopulta sujui ja nyt onkin aika viedä Ciku tarhaan, kellohan on 11. :)

"Siellä on Ciku paljon pakkasta, sinulle on pakko laittaa loimi!" naurahdan Cikulle joka ei suostu ottamaan loimea selkäänsä. Ciku hörähtelee ja irvistelee kunnes lopulta luovuttaa ja antaa minun laittaa loimen. "Hyvä tyttö!" kehun Cikua. Sujautan vielä riimun Cikun päähän ja riimunnarun riimuun, sitten pääsemmekin viemään Cikun tarhaan!

"Niin, tarhaan! mihinköhän tarhaan?" ajattelen. Ciku hirnahtaa ja minä muistelen että Ciku meni tarhaan Pinjan kanssa. Luulen löytäväni Pinjan, ja talutankin Cikun samaan tarhaan. Mutta Cikun ja luulemani Pinjan välillä syntyy raivokas tappelu. "Apua!!" huudan ja tuntuu kuin koko aika pysähtyy hetkeksi. Aino ja pari muuta hoitajaa ryntäävät hevosten väliin raippojen kanssa, mutta turhaan. Hevosia ei saa erotettua mitenkään. Muut jäävät erottamaan hevosia ja minä juoksen piiloon heinävintille.

"Ihahahaa!" Ciku kiljahtaa kun hevoset on saatu erotettua. Molemmat luimistelevat ja potkivat, kunnes heidät saadaan omiin karsinohin. Aino tulee luokseni ja toruu minua, ei vihaisesti mutta opettavaisesti että täytyy varmistaa satulahuoneesta mihin tarhaan ja kenen kanssa Ciku menee tarhaan. "Virheistä oppii!" Aino lohduttaa.

Tule ihmeessä mukaan hoitokurssille :) Samalla kun käymme läpi hoitamisen perusjuttuja, saat myös lisätehtäviä Cikun kanssa, joten luottamuksen rakentaminen helpottuu huimasti. Cikulla taisi olla tänään säikky päivä, kun niin kaikki tuntui pelottavan ja ihmetyttävän. Kummallisia ovat hevosten ajatukset.. :)

Hermostua saa ja virheitä sattuu kaikille, ei siis hätää! Satulahuoneen listasta löytyy tieto, kenen kanssa Ciku tarhailee ja mihin aikaan. Ja jos sitä ei aina muista, niin listasta voi aina tarkistaa pahan paikan tullen. Kolhuilta ja naarmuilta selvittiin pienen tarhatappelun aikana, joten kaikki hyvin edelleen.

 

12.2.2010 - Vieraita tuoksuja
Tänään minä aloitan hoitamisen Golden Horsessa!! Aivan mahtavaa :) Kai minun tulee pukea päälle ja syödä jotain, ennen kuin kipaisen tallille! Oohh, ulkona paistaa heleä aurinko ja pakkanen puree poskiani! Mikä elämys :) No mutta nyt on lähdettävä tallille, heippa!

Kävelin talille päin, ja nenääni tunkeutui mahtava hevosen, heinien ja lannan tuoksu. Se oli se lumoava yhdistelmä hevosia ja heinien tuoksua. Aurinkokin jo soi heleät säteensä tallin pihalle ja pakkanen oli keskivertoa, juuri sitä mitä olinkin toivonut! Astelin talliin ja etsiskelin Cikun karsinaa kunnes sen löysinkin. Ciku rouskutteli heiniä ja hämmästyi kun näki minut, tummanruskea hiuksisen, vihreä silmäisen nuoren tytön. Minä taasen hämmästyin kun näin tuon suloisen hevosen, joka näytti paljon suloisemmalta kuin kuvassa. No, mutta mitä siinä enää hämmästelemään, olihan minulla rutkasti töitä tänään!

Aloitin Cikuun tutustumisen harjailemalla sitä, mutta aluksi en meinannut löytää harjoja mistään :) Löysin ne kylläkin sitten lopuksi ja aloin harjaamaan Cikua vasemmalta puolelta. Pian syvennyin ajatuksiini ja pian jo joku kysyikin minulta: "Oletko sinä Cikun uusi hoitaja?" Minä tipahdin nopeasti takaisin maanpinnalle, ja vastasin ujosti: "Kyllä olen". Sitten sainkin taas harjailla yksikseni kunnes jo kauan harjattuani se sama tyttö joka oli kysynyt minulta aiemminkin olenko minä Cikun hoitaja, tuli nyt vihjaisemaan minulle: "Kannattaisi vaihtaa jo oikealle puolelle, ennen kuin kaikki karvat lähtevät irti". Se tyttö hymyili minulle nätisti, ja minä väläytin hänelle hennon ujon hymyn. Vaihdoin siis puolta ja harjasin sen ripeästi.

"Hei Ciku, ei nyt ole ruuan aika!" naurahdin Cikulle kun se jatkuvasti hamuili maata ylähuulellaan. Ciku pani vastaan kun yritin taluttaa sitä tarhaan, mutta lopulta kovan työn jälkeen se asteli rauhallisesti tarhaan. Voi ei, kohta pitää lähteä! Minun piti siivota karsina tänään, mutta en millään ehdi. Pussaan Cikua ja Ciku on ihmeissään, mutta minä riennän kotiin :)

Sinulla on mukava tyyli kirjoittaa hoitopäivästä. Tarinassa on sekä tapahtumia että ajatuksiasi ja elämyksiä arkisesta aherruksesta :) Ciku on varsin suloinen tapaus varsinkin näin talvella, kun tammaa peittää paksu ja pörröinen talvikarva. Pääsitte hyvin tutustumaan toisiinne harjauksen yhteydessä. Ensi kerralla on taas kiva jatkaa siitä mihin tänään jäi - vaikka sitten karsinan siivouksesta tai jostain kivasta yhteisestä :) Tervetuloa vielä kertaalleen hoitajaksi!

 

15.1.2010 - Aikapula
Toimiston oveen koputettiin iltapäivällä.  Nostin katseeni tietokoneen ruudusta ja huomasin tuolille istahtavan Petra-Sofian.

- Moi, mitenkäs Cikun kanssa menee?
- Hyvinhän se, vein sen just tarhaan ja aattelin vielä pestä sen varusteet kevyesti. Mutta.. en varmaan tule enää tämän jälkeen, tyttö sanoi ja katseli pöydälle kasattuja paperipinoja. Hetken tauon jälkeen hän jatkoi:
- Täällä on tosi kiva hoitaa ja Ciku on ihana, mutta mulla ei riitä aika. Toivottavasti ponille löytyy joku hyvä hoitaja eläkepäivien seuraksi, ettei se jää ihan yksin.
Huokaisin, mutta hymyillen vastasin:
- Ei se mitään, ihanaa että olet auttanut parin vuoden ajan tallilla ahkerasti. Vietä kiva päivä Cikun kanssa ja tule ihmeessä joku päivä rapsuttelemaan hevosia, sitä puuhaa riittää aina. Suuri kiitos avustasi, totesin lopuksi. Halasimme vielä ja Petra-Sofia kertoi kevään suunnitelmistaan. Pian hän lähti kohti varustehuonetta talvikengät kopisten: "on sitten seuraavan hoitajan mukavampi tulla puhtaiden varusteiden ääreen".

 

14.10.2009 - Hoitotarina
Tulin tallille pyörällä toppavaatteissa, mittari oli miinuksen puolella. Ciku oli vielä karsinassaan ja huomasin, että Aino oli juuri ruokkimassa hevosia. Autoin ilomielin häntä jäätyneine sormineni, joten ensin kannoin sangolla Cikulle ruokaa ja heinää, samalla pesin myös Cikun vesiautomaatin. Ciku söi nauttien ruokaansa. Jaoin myös muutamalle ponille ruoat. Odottelimme hetken, että hevoset saivat syötyään, sillä aikaa olin hoitajien huoneessa lukemassa Cikun hoitopäiväkirjaa sekä lämmittelemässä itseäni.

Hevoset saivat syötyä, joten loimitin Cikun ja sitten Ainon kanssa taluttelimme hevosia ulos omiin tarhoihin ja vaihdoimme tarhoihin vedet. En ole pitkään aikaan käynyt tallilla, joten olikin jo ikävä karsinan putsausta. Siivosin karsinan huolella ja siitähän tulikin siisti. ;) Lopuksi vielä menin varustehuoneeseen putsaamaan Cikun harjat. Ne olikin vään pölyiset ja karvoissa, mutta lopputuloksena ne olivat kuin uudet. Olin tallilla vielä hetken juttelemassa Ainon kanssa, mutta sitten ulos pikkupakkaseen ja pyöräilemään.

Hui, uskaliasta pyöräillä vielä pakkaskeleillä :) Itse olen niin lämpöisen perään, että kiitän onneani että sain asunnon ihan tallin vierestä... Muuten olisin varmaan pakotettu ajamaan autolla joka aamu. Karsinankin siivousta voi näköjään tulla ikävä - siinä tulee ainakin lämmin, jos ei muuta!

 

30.7.2009 - Tuntilaisten apuvoimana
Pyöräilin tallille ja kävelin suoraa hoitajien huoneeseen. Heitin reppuni maahan ja otin Cikun hoitopäiväkirjan eteeni. Istahdin tuolille ja aloin lukemaan. Satu oli kirjoittanut Cikun hoitokirjaan, että oli ratsastanut estetunnin tammalla ja hypyt olivat olleet valtavia.
- Onkohan Satu tänään tallilla ratsastamassa ?
Laitoin Cikun hoitopäiväkirjan takaisin hyllyyn ja tarkistin asian.

Tänään tallilla oli paljon eritasoisia ratsastajia, joten mentyäni Cikun karsinaan siellä yksi tyttö harjaili Cikua, hän esittäytyi Liisaksi. Istahdin tallilattialle Cikun karsinan oven eteen ja katsoin, kun tyttö hoiti Cikua. Hain tammalle nopeasti porkkanan, jota syötin samalla. Istuessani lattialla Aino käveli ohitseni tervehtien. Liisa asetteli satulaa Cikun selkään ja autoin häntä siinä sekä suitsien laitossa.

Tyttö talutti Cikun ja itse tietenkin menin ensimmäisenä kentän laidalle siinä toivossa, että saisin parhaan paikan. Kävin auttamassa ratsastajia hevosen selkään ja sitten menin keskittyneesti istumaan hyvälle paikalle. Otin kameran esille ja otin muutaman kuvan, eniten tietenkin Cikusta.

Liisa ratsasti mielestäni erittäin taitavasti Cikulla.
- Ei ollut yhtään kiva katsoa, kun muut ratsastivat. Haluan itsekin hevosen selkään.
Ajattelin katsoessani tunnin kulkua. Lopussa autoin Liisaa riisumaan Cikulta varusteet ja sanoin Liisalle, että voin hoitaa Cikun loppuun. Hänen äitinsä jo odotti tallipihalla ja soitteli kiireellisesti.

Harjasin tamman ja putsasin vedellä hikisiä kohtia. Annoin porkkanan ja talutin Cikun ulos. Tallipihalta otin pyöräni ja lähdin kotiin.

Yllätyin ihan kun pari päivää sitten tajusin Cikunkin lähentelevän 20 vuoden ikää. Nopeasti se aika näköjään menee :) Alkaa kohta olla aika miettiä tamman jälkeläisistä seuraajaa tuntiuralle, mutta onneksi sitä ei tarvitse vielä vuoteen miettiä. Mukavaa että autoit ratsastajaa, hoitajan läsnäolo ja yksityiskohtainen tuntemus hevosesta auttavat yleensä tuntilaisia luottamaan hevosiin enemmän. Ja hyvä ratsastustunti alkaa hyvin jo karsinalla :) !

 

20.7.2009 - Hoitotarina
Tulin tallille aamulla. Jätin pyöräni pihaan ja menin talliin. Huomasin Cikun olevan ulkona, joten putsasin karsinan. Hain ensin kaikki tarvikkeet ja sitten alkoi puunaaminen. Putsasin myös ruokakupin ja siivotessa mietin, että en tänään hae Cikua sisälle ollenkaan.

Siivouksen jälkeen otin pölyharjan ja porkkanan. Menin ulos hevosten laitumelle ja ensin vähän aikaa istuskelin ja huusin Cikua luokseni. Tamma tuli hetken kuluttua suu täynnä heinää ja ilme oli hauska -tamma niin onnellisen näköinen. Annoin neidille porkkanan paloja ja samalla halasin ja harjasin. Sää olo aurinkoinen ja todella kuuma, joten Ciku tykkäsi tästä vaihtelusta ettei talliin tarvinnut kävellä ollenkaan. "hihi" kuului, kun Ciku pukki ja töni hyvällä tavalla minua kumoon laitumella. En meinannut edes muistaa miten ihanaa oli taas lomalla tulla tallille kuuntelemaan hevosten hörähdyksiä.

Otin taskusta vielä toisen porkkanan ja katsoin Cikun kaviot, että ovat kunnossa. Halasin tammaa ja lähdin pois päin. Istuin vielä hetken aikaa aidan reunalla katsoen hevosten iloista laiduntamista. Otin pyörän ja lähdin kotiin.

Ulkoilupäivä; ei kuulostanut yhtään hassummalta, ja oli varmasti uudenlaista vaihtelua. Laitumelta haettaessa voi aina testata myös yhteistä luottamusta - kumpi kiinnostaa enemmän, hoitaja vai hevoskaverit? Ciku kai täyden laidunpäivän, joten hyvä että kaviot tuli myös tarkistettua. Ei tule mitään odottamattomia ontumisia, kun saadaan pikkukivet ja muut roskat pois :)

 

11.6.2009 - Hoitotarina
Tallille tultaessani huomasin Ainon ratsastamassa kentällä hyvin keskittyneesti, joten en keskeyttänyt häntä. Mielelläni olisin pari sanaa vaihtanut, enhän ole käynyt tallilla neljään kuukauteen. Päätin olla tallilla tänään hyvin kauan, joten ehdin nähdä Ainon vielä. Huomasin myös sellaisen asian, että olen hoitanut Cikua 2v 3kk, tämä on mielestäny hyvin paljon.

Asioista tallihommiin, en hakenut Cikua vielä hoidettavaksi. Marssin suoraan varustehuoneeseen, otin Cikun varusteet ja päätin tänään pestä sekä vahata ne erittäin hyvään kuntoon. Ulkona paistoi aurinko, joten etsin tallin pihalta hyvän paikan ja istahdin siihen. Ajatuksia tulvi päässäni tulevasta tallipäivästä; taluttaisinko Cikua metsässä eväsleipien kera vaiko kävisinkö uittamassa. Takaani kuului kovaäänisesti: "Aurinko taisi tehdä tepposensa sillä vihdoin sinuakin näkee tallilla". Kuulin puheen, mutta se upposi jonnekkin kauas takaraivooni mietiskellessä tulevaa päivää. Huhutteluja kuului ja sitten heräsin todellisuuteen, itse omistaja pääsi alas hevosensa selässä, takanani seisoi ratsastuspukeinen nainen kannukseineen. Siinä Ainon kanssa juttelimme nauraen asioista toiseen samalla kun putsailin varusteita.

Juttutuokio päättyi ja varusteetkin oli loppusilausta vailla valmiit. Aino ei pannut pahakseen ideaa, että kävisin uimassa Cikun kanssa. Oli muistettava, että ensin työ sitten huvi. Karsinan siivous oli siis vielä edessä. Raahasin varusteet omille paikoilleen ja aloin siivota karsinan. Karsina oli siivottu vartissa ja oli aika hakea tamma sisään.

Huutelin Cikua ja näin tamman ihmeellisen ilmeen, hänelläkin oli joko ikävä tai voisiko olla unohtanut minut ? Asiaan en koskaan saanut puheellista vastausta, mutta neiti ainakin hirnahti ja aikoi tunkeutua kainalooni, mahtumatta. Talutin Cikun käytävälle ja harjasin sen. Annoin myös heppanamia, jota ostin tammalle tultuani. Laitoin suitset päähän ja talutin Cikun ulos, Aino tuli punttaamaan minut selkään. Voi mahtavuuden huippu, Cikun selkä oli mitä pehmoisin. Mikä voisi olla kesällä sen ihanempaa, kuin uittoreissu ilman satulaa. Ratsastin lammikolle ja uitin hetken aikaa Cikua. Tamma myös piehtaroi hiekassa, joten oli erittäin ihana kotimatka kastuneiden housujen kannalta, nehän olivat hiekkaa täynnä.

Talli pihassa laskeuduin alas ja talutin Cikun karsinaansa, jossa otin suitset pois. Harjasin tamman ja vein takaisin ulos. Pesin kuolaimet ja vein varustehuoneeseen. Hetken aikaa katsoin Cikua laitumella ja sitten lähdin.

2 vuotta on todella paljon :) Kiitos ajasta jota olet ehtinyt täällä viettää, ja tosi kiva oli nähdä sinua jälleen Cikun kanssa puuhailemassa! Työtä todella teit huvin eteen, varusteet olivat niin kiiltävät, että ei tosikaan (taidankin lahjoa sinut joskus putsaamaan parit muutkin varusteet ;). Uimareissu kaverin kanssa, voiko sitä hauskempaa kesäpäivää ollakaan, ihana tarina :) !

 

4.1.2009 - Hoitotarina
Pyöräilin tallille kahden aikaan. Aino käveli tallin pääovella vastaan riimunnaru kädessään
- Hei! Oletko hakemassa Cikun sisälle? kysyin.
- Kyllä olen. Voin toki hakea Cicelyn niin voit itse taluttaa Cikun.
- Sopiihan se, mutta ajattelin ensin siivota karsinan, ehdinkö ?
- hihihi, ehdin juuri sen siivota.
- no eipä se haittaa, mennään hakemaan hevoset!
Ciku oli todella energinen tammuska tänään. Kiinnitin narun Cikun riimuun ja lähdin taluttamaan sitä kohti omaa karsinaa.

Aloitin Cikun harjaamisen, ensin otin kumisuan ja sillä irtori pölyä, joten seuraavaksi oli hyvä ottaa pöläri. Ciku alkoi pikkuhiljaa olla aivan puhdas, putsasin vielä kaviot. Kysyin Ainolta, voisinko mennä talvimaastoon ja se sopi hyvin. Varustettuani Cikun talutin sen ulos. Kun olin kiristänyt vyön ja laskenut jalustimet sanoin yk,kaks,kolme ja menin ratsaille. Oli kaunis talvisää, aurinko paistoi, mutta oli myös pakkasta vähän yli 10 astetta. Kävelimme metsäpolulle ja ravasimme hetken aikaa. Posket tulivat punaiseksi ja oli todella mukavaa ratsastaa pitkästä aikaa omalla hoitohevosellani. Vastaan tuli eräs risteys ja siinä käännyimme, ravasimme saman metsäpolun ja sen loputtua kävelimme.

Kävelimme reilun puolituntia, kunnes olimme tallin pihalla. Tulin pois ratsailta, nostin jalustimet ja löysäsin vyötä. Otin ohjat ja talutin tamman talliin. Riisuin varusteet pois ja vein ne varustehuoneeseen, harjasin Cikun. Hain tammalle vielä omenan, jonka pudotin ruokakuppiin. Sitten oli mukava lähteä kotiin.

Talvimaastoilu näyttää olevan hyvin suosittua hoitajien keskuudessa, pitäisiköhän järjestää yhteinen maastoretki kaikille eväiden kera :) Cikun kanssa on varmasti kiva liikkua metsässä, tamma osaa kyllä reitit hyvin ja teillä tuntuu synkkaavan muutenkin hyvin.

 

16.12.2008 - Hoitotarina
Raahustin sisälle talliin. Koulupäivä oli ollut hyvin pitkä ja uuvuttava, eikä millään olisi jaksanut tallille tänään tulla. Ajatus Cikun hoitamisesta sai minut jaksamaan.

Ciku hörähti tuttuun tapaansa pujahtaessani sen karsinaan. Lämmin turpa painautui heti käsiini, ja puhalsi lämmintä ilmaa käsilleni. Ciku tuuppasi lempeästi kättäni, ja ryhtyi tutkimaan taskujani. Halasin tammaa. Miten sä saat mut aina hyvälle tuulelle? Kysyin ponilta hymyillen. Painoin kasvoni Cikun lämpimään karvaan.

Kohta suljin karsinan oven perässäni ja kipaisin toimistoon. Aino istui pöytänsä takana papereita rustaillen. Aino nosti päätään, ja hymyili astuessani huoneeseen. Hei Laura pitkästä aikaa, mukava nähdä sinuakin tallilla. :) Hetken juttelutuokion jälkeen palasin Cikun karsinalle, ja otin tamman käytävälle seisomaan. Kävin hakemassa Cikun harjat varustehuoneesta, ja ryhdyin harjailemaan. Ciku nautti kaikin siemauksin kumisuan hieronnasta. Tamma sulki autuaana silmänsä, ja seisoi aivan rentona paikoillaan.

Kumisuan jälkeen harjasin koko hevosen läpi pölyharjalla ja otin kaviot kaviokoukulla. Cikun pää oli hyvin pölyinen, joten harjasin sen ensin pehmeällä pääharjalla, mutta kun pää jäi vielä senkin jälkeen likaiseksi, harjasin varovasti pölärillä. Selvitin sen jälkeen Cikun harjan ja hännän, ja viskasin sitten sinisen puuvillaloimen Cikun selkään. Tamma pääsi omaan karsinaansa, ja heitin sille vielä hiukan heiniä makupaloiksi. Nyt mä menen tyttöseni. Nähdään. Sanoin ja halasin ponia vielä lämpimästi. Ciku pärskähti, ja jatkoi heinien mutustelua. :>

Huomasin että joukkoon oli jäänyt outoja nimiä (jotka korjailin pois) ja huomasin että tarina oli jo kertaalleen käytetty Seppeleessä. Periaatteessa olisi kiva että kirjoitettaisiin ihan tätä hevosta varten, mutta tietysti olen tyytyväinen että saimme nähdä sinua tallilla :) Ehkä ensi kerralla saamme lueskella jotain uniikkia.