| |
|
xxx = tallimerkintä
xxx = hoitomerkintä
xxx = kisamerkintä
6.3.2010
- Kohta tulee kevät!
"Kevät tulee mahtavaa, ratirallati rei! Ostan kinkkua ja makkaraa, rati
rinttati rallati rei! No hei, no hei, nyt tanssiimaan ei. Kun kevät tulee,
ranttallei rati rimppati rallati rei..." Laulelen omakeksimääni laulua ja
harjaan reippain vedoin Cikua. Ciku katsahtaa minua kuin haluaisi sanoa:
"Ole nyt hiljaa siinä, ennen kuin joudun häpeämään silmät päästäni..."
Lopulta Ciku hyväksyy rallatteluni ja ryhtyy pureksimaan heiniä.
Rallattelin vielä hetken kunnes kuulin askelia, ensimmäinen, toinen ja
kolmas harppaus. Aino se sieltä harppaili talliin. "Oletpas iloisella
päällä!" Aino naurahtaa ja epäilen syvästi että Aino kuuli rallatteluni. "Kevät
saa minut ihanalle mielelle, kun aurinkokin varovasti pilkistää pilven
takaa!" naurahdan hyväntuulisesti enkä edes ujosti. Aino lampsii
toimistoon ja minä jatkan Cikun harjaamista toiselta puolelta, mutta nyt
en enää rallattele.
"Nosta Ciku se jalka!" käsken Cikua sillä se ei meinaa millään nostaa
jalkaansa. Lopulta se kuitenkin antaa periksi ja puhdistan kavion.
Takistan, että kengät ovat hyvin paikallaan ja että jalka ei ole
turvoksissa tai muuten liian kuuma. Painelen vielä selkää ja tunnustelen
joka puolelta, ettei Cikulla ole hiertymiä tai muita vaivoja. Kaikki
näyttää olevan kunnossa.
Istuskelen varustehuoneessa pesemässä Cikun varusteita, ne kun ovat hieman
likaiset. Pikkutytöt ympäröivät minut ja laukovat kysymyksiä kuten: "Mitä
sinä teet?" tai "Onko tuo helppoa?" Vastailen kysymyksiin parhaan mukaan.
"tunti alkaa kohta!" Aino huutaa ovelta lapsille. Mieiskelen niitä näitä,
kunnes huomaan istuvani jo toista tuntia varustehuoneessa. Laitan
varusteet äkkiä paikoilleen ja riennän Cikun karsinaan riimunvarsi
kädessäni. "Ciku, lähdetään tarhaan!" kuiskaan Cikulle ja napsautan lukon
kiinni. Lompsimme Cikun kanssa tarhalle ja avaan portin. "Pinja onkin jo
odottamassa sinua täällä!" tuumaan Cikulle. Käännän Cikun itseäni kohti ja
päästän sen irti. Ciku juoksee tarhassa Pinjan kanssa ja minä hölkkään
takaisin talliin.
"Heitto, nosto, heitto, nosto, heitto..." toistelen puoliääneen. Heittelen
lantaa kottikärryihin ja lopulta saan karsinankin putsattua. "Oli se aika
iso urakka!" tuumaan itsekseni. En huomaa Cirkaa joka seisoskelee
katselemassa. "Moi, olen Cirka, entä sinä?" Cirka kysähtää hitaasti. "Olen
Jasmiina, ja hoidan Kullan Cikua. Oletko sinäkin uusi hoitaja?" kysähdän
vastaukseksi. "Joo, aika uusi, mutta minun täytyy nyt mennä! Moikka!"
Cirka lausahtaa äkkiä. En ehdi vastata mutta nyökkään Cirkalle. Karsinan
puhdistuksen jälkeen minun on lähdettävä kotiin kertaamaan
englanninkokeeseen. "Pläh, tyhmä englanti!"
Hih, oma talliradiomme Jasmiina :)
Toivottavasti kevät myös kohta tulee, ettei tarvitse kahlata lumessa vielä
vappunakin. Keväisestä mielestä ja tunnelmasta ei ainakaan ollut puutetta
tämän kertaisessa hoitopäivässäsi - ehkäpä se innoittaa auringon
paistamaan vielä kirkkaammin.
Ciku sai tänäänkin terveen paperit, hyvä
juttu. Varustehuollon ohessa ponikerholaiset saivat uutta tietoa ja
vastauksia kysymyksiinsä. Siltä porukalta ei kyllä jutut lopu; eräänä
päivänä yksi ponilaisista tuli kysymään minulta, miksi hevoset syövät
heinää. Oli siinä kyllä miettimistä :) !
26.2.2010 -
Karsina puhtaaksi, kai se käytäväkin pitää kiillottaa!
Aamu valkeni ja oli ihanan kylmä talvipäivä. Pilvet peittivät taivasta, ja
pakkanen nipisti ihanasti poskiani lähtiessäni tallille. Tänään minun oli
pakko kävellä tallille, sillä äiti ei suostunut tuomaan minua... Ciku
tavallisesti tuprutteli turvetta pitkin karsinaa. "Moikkelis tyttö!
Kaipaatko uusia alusia?" tervehdin Cikua ja naurahdin samalla. Aloin
tottua jo tallin tavoille, ja tiesin, milloin Ciku pitäisi tarhata. Oli jo
oikeastaan aamupäivä, ja tarha-aika lähestyi. Pyysin, että Aino auttaisi
minua nyt tarhaamisessa, ja vielä nopeasti kertoisi, millä tavalla karsina
siivotaan. Olin hieman epävarma, mikä tällä tallilla oli käytäntö.
"Kello lyöpi yksitoista, Kullan Ciku seisoo tarhassa..." kuulin kun Aino
hyräili ja tuli avustamaan tarhaamisessa. Yhdessä laitoimme riimun päähän,
Ciku kun oli niin innoissaan tarhaan lähdöstä. Talutin Cikua tarhalle
päin, ja varmistin Ainolta että tämä oli varmasti oikea tarha. "Käännä se
vielä porttia kohti, ettet jää Cikun juostessa sen taakse". Käänsin Cikun
ja päästin sen irti. Ciku juoksi heti tarhakaverinsa Pinjan kanssa ympäri
tarhaa.
Lennätin lantapaakkuja kottikärryihin nopealla vauhdilla, sillä Aino oli
opettanut miten karsina puhdistetaan nopeiten. Kun kärräsin lopulta lannat
lantalaan, huomasin että tallin käytävällä oli melkoinen sotku. Kaadoin
nopeasti lannat pois ja aloitin käytävän kuurauksen. Siinä menikin sitten
melkein tunti, kunnes käytävä oli puti puhdas muistakin heinistä. "Huh!
Selvisimpäs!" huohahdan helpottuneena.
Kiipeän vintille ja syön siellä herkulliset evääni, nimittäin
kinkkuvoileipää ja mummon tekemää omenamehua. Syötyäni päätän käydä
katselemassa vähän muitakin hevosia. "Tervehdys söpöläinen! Kukas sinä
olet? Aahh... Nette! Kaunis nimi!" Nätti hannoverinhevonen säpsähtää uutta
ihmistä ja annan sen hetken haistella itseäni, sitten saan rapsuttaa sitä
hiukan kaulasta. Jatkoin kierrosta ja pysähdyin kimon ponin karsinan eteen.
Tamma oli kaunis, sillä oli syötävän suloiset silmät. "Tervehdys pieni
prinsessa! Sinä olet kai sitten Eevi!" Eevi sittää hienon tempun, se tekee
oudon piruetin kaula kaarella. Naurahdan sille. Käyn kaikki karsinat läpi
ja aikaa on vierähtänyt tovin, kun huomaan että myöhästyn kohta
sukukahveilta. Hyvästelen Cikun kävellessäni tarhan ohi ja sitten
juoksenkin kotiin. Äiti taitaa odottaa vihaisena ovella...
Tänään tarhaaminen sujui ongelmitta, ensi
kerralla voit tarhata tamman itseksesi jos haluat :) Tärkeintä on vain se,
ettei tamma jää tarhaan yksin pitkäksi aikaa. Siitä syttyy aina melkoinen
mekkala, kun Ciku huomaa olevansa yksin aitojen sisällä (vaikka olisihan
siinä viereisessä tarhassa muita kavereita haisteluetäisyydellä).
Siivouspartio iski jälleen! Karsinasta tuli
vauhdikkaasti, mutta silti huolellisesti, puhdas. Nopean siivouksen
haittapuoli on se, että käytävä näyttää helposti olevan turvemyrskyn
jäljiltä. Näppärästi puhdistit myös Cikun pätkän käytävästä. Muutkin
hevoset saivat nauttia energiastasi rapsutusten muodossa - toivottavasti
kotona ei huolestuttu, vaikka tallikäynti venähtikin hieman :)
17.2.2010 - Vaaratilanteita
Näen Cikun karsinan jo kaukaa, sen edessä on turvekasa ja Ciku pöllyttelee
parhaillaan lisää turvetta karsinastaan. "Hei Ciku..." sanon lempeästi.
Ciku katsahtaa minuun ja lopettaa miltein heti leikkinsä haistellakseen
minua. Annan Cikun haistella mielin määrin, ja lopulta se antaa minun jo
rapsuttaa sitä korvan takaa. Avaan hitaasti mutta tomerasti karsinan oven,
ja Ciku kavahtaa pelästyneenä karsinan nurkkaan. Minä itsekkin hieman
säikähdän, ja päätän mielessäni hankkiutua ensimmäiselle hoitokurssille
heti kun mahdollista. Olen aina vähän jännittänyt hevosia, mutta nyt en
halunnut näyttää sitä Cikulle, en ainakaan tänään.
"rauha tyttö, minä se tässä vain..." ojennan varovasti käteni Cikua kohti.
Ciku haistelee ja lopulta hyväksyy minut suurinpiirtein. Haen Cikun harjat
ja Ciku epäilee niitäkin. "Eivät ne sinua syö!" sanon kiusoitellakseni
Cikua. Ciku hörähtää kuuluvasti ja hyväksyy lopulta omat harjansakkin.
Harjaan Cikun nopeasti mutta tarkasti, ensin vasemmalta sitten oikealta
puolelta. Minulla ei oikein harjausjärjestys palaudu mieleeni, ja
töppäilen jatkuvasti; Meinasin puhdistaa Cikun kaviot pääharjalla, ja
hännän meinasin setvittää pesusienellä. Taisin hermostua hiukan! Hyvin se
lopulta sujui ja nyt onkin aika viedä Ciku tarhaan, kellohan on 11. :)
"Siellä on Ciku paljon pakkasta, sinulle on pakko laittaa loimi!"
naurahdan Cikulle joka ei suostu ottamaan loimea selkäänsä. Ciku
hörähtelee ja irvistelee kunnes lopulta luovuttaa ja antaa minun laittaa
loimen. "Hyvä tyttö!" kehun Cikua. Sujautan vielä riimun Cikun päähän ja
riimunnarun riimuun, sitten pääsemmekin viemään Cikun tarhaan!
"Niin, tarhaan! mihinköhän tarhaan?" ajattelen. Ciku hirnahtaa ja minä
muistelen että Ciku meni tarhaan Pinjan kanssa. Luulen löytäväni Pinjan,
ja talutankin Cikun samaan tarhaan. Mutta Cikun ja luulemani Pinjan
välillä syntyy raivokas tappelu. "Apua!!" huudan ja tuntuu kuin koko aika
pysähtyy hetkeksi. Aino ja pari muuta hoitajaa ryntäävät hevosten väliin
raippojen kanssa, mutta turhaan. Hevosia ei saa erotettua mitenkään. Muut
jäävät erottamaan hevosia ja minä juoksen piiloon heinävintille.
"Ihahahaa!" Ciku kiljahtaa kun hevoset on saatu erotettua. Molemmat
luimistelevat ja potkivat, kunnes heidät saadaan omiin karsinohin. Aino
tulee luokseni ja toruu minua, ei vihaisesti mutta opettavaisesti että
täytyy varmistaa satulahuoneesta mihin tarhaan ja kenen kanssa Ciku menee
tarhaan. "Virheistä oppii!" Aino lohduttaa.
Tule ihmeessä mukaan hoitokurssille :)
Samalla kun käymme läpi hoitamisen perusjuttuja, saat myös lisätehtäviä
Cikun kanssa, joten luottamuksen rakentaminen helpottuu huimasti. Cikulla
taisi olla tänään säikky päivä, kun niin kaikki tuntui pelottavan ja
ihmetyttävän. Kummallisia ovat hevosten ajatukset.. :)
Hermostua saa ja virheitä sattuu kaikille,
ei siis hätää! Satulahuoneen listasta löytyy tieto, kenen kanssa Ciku
tarhailee ja mihin aikaan. Ja jos sitä ei aina muista, niin listasta voi
aina tarkistaa pahan paikan tullen. Kolhuilta ja naarmuilta selvittiin
pienen tarhatappelun aikana, joten kaikki hyvin edelleen.
12.2.2010 - Vieraita tuoksuja
Tänään minä aloitan hoitamisen Golden Horsessa!! Aivan mahtavaa :) Kai
minun tulee pukea päälle ja syödä jotain, ennen kuin kipaisen tallille!
Oohh, ulkona paistaa heleä aurinko ja pakkanen puree poskiani! Mikä elämys
:) No mutta nyt on lähdettävä tallille, heippa!
Kävelin talille päin, ja nenääni tunkeutui mahtava hevosen, heinien ja
lannan tuoksu. Se oli se lumoava yhdistelmä hevosia ja heinien tuoksua.
Aurinkokin jo soi heleät säteensä tallin pihalle ja pakkanen oli
keskivertoa, juuri sitä mitä olinkin toivonut! Astelin talliin ja
etsiskelin Cikun karsinaa kunnes sen löysinkin. Ciku rouskutteli heiniä ja
hämmästyi kun näki minut, tummanruskea hiuksisen, vihreä silmäisen nuoren
tytön. Minä taasen hämmästyin kun näin tuon suloisen hevosen, joka näytti
paljon suloisemmalta kuin kuvassa. No, mutta mitä siinä enää
hämmästelemään, olihan minulla rutkasti töitä tänään!
Aloitin Cikuun tutustumisen harjailemalla sitä, mutta aluksi en meinannut
löytää harjoja mistään :) Löysin ne kylläkin sitten lopuksi ja aloin
harjaamaan Cikua vasemmalta puolelta. Pian syvennyin ajatuksiini ja pian
jo joku kysyikin minulta: "Oletko sinä Cikun uusi hoitaja?" Minä tipahdin
nopeasti takaisin maanpinnalle, ja vastasin ujosti: "Kyllä olen". Sitten
sainkin taas harjailla yksikseni kunnes jo kauan harjattuani se sama tyttö
joka oli kysynyt minulta aiemminkin olenko minä Cikun hoitaja, tuli nyt
vihjaisemaan minulle: "Kannattaisi vaihtaa jo oikealle puolelle, ennen
kuin kaikki karvat lähtevät irti". Se tyttö hymyili minulle nätisti, ja
minä väläytin hänelle hennon ujon hymyn. Vaihdoin siis puolta ja harjasin
sen ripeästi.
"Hei Ciku, ei nyt ole ruuan aika!" naurahdin Cikulle kun se jatkuvasti
hamuili maata ylähuulellaan. Ciku pani vastaan kun yritin taluttaa sitä
tarhaan, mutta lopulta kovan työn jälkeen se asteli rauhallisesti tarhaan.
Voi ei, kohta pitää lähteä! Minun piti siivota karsina tänään, mutta en
millään ehdi. Pussaan Cikua ja Ciku on ihmeissään, mutta minä riennän
kotiin :)
Sinulla on mukava tyyli kirjoittaa
hoitopäivästä. Tarinassa on sekä tapahtumia että ajatuksiasi ja elämyksiä
arkisesta aherruksesta :) Ciku on varsin suloinen tapaus varsinkin näin
talvella, kun tammaa peittää paksu ja pörröinen talvikarva. Pääsitte hyvin
tutustumaan toisiinne harjauksen yhteydessä. Ensi kerralla on taas kiva
jatkaa siitä mihin tänään jäi - vaikka sitten karsinan siivouksesta tai
jostain kivasta yhteisestä :) Tervetuloa vielä kertaalleen hoitajaksi!
15.1.2010 - Aikapula
Toimiston oveen koputettiin iltapäivällä. Nostin katseeni
tietokoneen ruudusta ja huomasin tuolille istahtavan Petra-Sofian.
- Moi, mitenkäs Cikun kanssa menee?
- Hyvinhän se, vein sen just tarhaan ja aattelin vielä pestä sen varusteet
kevyesti. Mutta.. en varmaan tule enää tämän jälkeen, tyttö sanoi ja
katseli pöydälle kasattuja paperipinoja. Hetken tauon jälkeen hän jatkoi:
- Täällä on tosi kiva hoitaa ja Ciku on ihana, mutta mulla ei riitä aika.
Toivottavasti ponille löytyy joku hyvä hoitaja eläkepäivien seuraksi,
ettei se jää ihan yksin.
Huokaisin, mutta hymyillen vastasin:
- Ei se mitään, ihanaa että olet auttanut parin vuoden ajan tallilla
ahkerasti. Vietä kiva päivä Cikun kanssa ja tule ihmeessä joku päivä
rapsuttelemaan hevosia, sitä puuhaa riittää aina. Suuri kiitos avustasi,
totesin lopuksi. Halasimme vielä ja Petra-Sofia kertoi kevään
suunnitelmistaan. Pian hän lähti kohti varustehuonetta talvikengät
kopisten: "on sitten seuraavan hoitajan mukavampi tulla puhtaiden
varusteiden ääreen".
14.10.2009 - Hoitotarina
Tulin tallille pyörällä
toppavaatteissa, mittari oli miinuksen puolella. Ciku oli vielä
karsinassaan ja huomasin, että Aino oli juuri ruokkimassa hevosia. Autoin
ilomielin häntä jäätyneine sormineni, joten ensin kannoin sangolla Cikulle
ruokaa ja heinää, samalla pesin myös Cikun vesiautomaatin. Ciku söi
nauttien ruokaansa. Jaoin myös muutamalle ponille ruoat. Odottelimme
hetken, että hevoset saivat syötyään, sillä aikaa olin hoitajien huoneessa
lukemassa Cikun hoitopäiväkirjaa sekä lämmittelemässä itseäni.
Hevoset saivat syötyä, joten loimitin Cikun
ja sitten Ainon kanssa taluttelimme hevosia ulos omiin tarhoihin ja
vaihdoimme tarhoihin vedet. En ole pitkään aikaan käynyt tallilla, joten
olikin jo ikävä karsinan putsausta. Siivosin karsinan huolella ja siitähän
tulikin siisti. ;) Lopuksi vielä menin varustehuoneeseen putsaamaan Cikun
harjat. Ne olikin vään pölyiset ja karvoissa, mutta lopputuloksena ne
olivat kuin uudet. Olin tallilla vielä hetken juttelemassa Ainon kanssa,
mutta sitten ulos pikkupakkaseen ja pyöräilemään.
Hui, uskaliasta pyöräillä
vielä pakkaskeleillä :) Itse olen niin lämpöisen perään, että kiitän
onneani että sain asunnon ihan tallin vierestä... Muuten olisin varmaan
pakotettu ajamaan autolla joka aamu. Karsinankin siivousta voi näköjään
tulla ikävä - siinä tulee ainakin lämmin, jos ei muuta!
30.7.2009 - Tuntilaisten
apuvoimana
Pyöräilin tallille ja kävelin
suoraa hoitajien huoneeseen. Heitin reppuni maahan ja otin Cikun
hoitopäiväkirjan eteeni. Istahdin tuolille ja aloin lukemaan. Satu oli
kirjoittanut Cikun hoitokirjaan, että oli ratsastanut estetunnin tammalla
ja hypyt olivat olleet valtavia.
- Onkohan Satu tänään tallilla ratsastamassa ?
Laitoin Cikun hoitopäiväkirjan takaisin hyllyyn ja tarkistin asian.
Tänään tallilla oli paljon eritasoisia ratsastajia, joten mentyäni Cikun
karsinaan siellä yksi tyttö harjaili Cikua, hän esittäytyi Liisaksi.
Istahdin tallilattialle Cikun karsinan oven eteen ja katsoin, kun tyttö
hoiti Cikua. Hain tammalle nopeasti porkkanan, jota syötin samalla.
Istuessani lattialla Aino käveli ohitseni tervehtien. Liisa asetteli
satulaa Cikun selkään ja autoin häntä siinä sekä suitsien laitossa.
Tyttö talutti Cikun ja itse tietenkin menin ensimmäisenä kentän laidalle
siinä toivossa, että saisin parhaan paikan. Kävin auttamassa ratsastajia
hevosen selkään ja sitten menin keskittyneesti istumaan hyvälle paikalle.
Otin kameran esille ja otin muutaman kuvan, eniten tietenkin Cikusta.
Liisa ratsasti mielestäni erittäin taitavasti Cikulla.
- Ei ollut yhtään kiva katsoa, kun muut ratsastivat. Haluan itsekin
hevosen selkään.
Ajattelin katsoessani tunnin kulkua. Lopussa autoin Liisaa riisumaan
Cikulta varusteet ja sanoin Liisalle, että voin hoitaa Cikun loppuun.
Hänen äitinsä jo odotti tallipihalla ja soitteli kiireellisesti.
Harjasin tamman ja putsasin vedellä hikisiä kohtia. Annoin porkkanan ja
talutin Cikun ulos. Tallipihalta otin pyöräni ja lähdin kotiin.
Yllätyin ihan kun pari päivää
sitten tajusin Cikunkin lähentelevän 20 vuoden ikää. Nopeasti se aika
näköjään menee :) Alkaa kohta olla aika miettiä tamman jälkeläisistä
seuraajaa tuntiuralle, mutta onneksi sitä ei tarvitse vielä vuoteen
miettiä. Mukavaa että autoit ratsastajaa, hoitajan läsnäolo ja
yksityiskohtainen tuntemus hevosesta auttavat yleensä tuntilaisia
luottamaan hevosiin enemmän. Ja hyvä ratsastustunti alkaa hyvin jo
karsinalla :) !
20.7.2009 - Hoitotarina
Tulin tallille aamulla. Jätin
pyöräni pihaan ja menin talliin. Huomasin Cikun olevan ulkona, joten
putsasin karsinan. Hain ensin kaikki tarvikkeet ja sitten alkoi
puunaaminen. Putsasin myös ruokakupin ja siivotessa mietin, että en tänään
hae Cikua sisälle ollenkaan.
Siivouksen jälkeen otin pölyharjan ja porkkanan. Menin ulos hevosten
laitumelle ja ensin vähän aikaa istuskelin ja huusin Cikua luokseni. Tamma
tuli hetken kuluttua suu täynnä heinää ja ilme oli hauska -tamma niin
onnellisen näköinen. Annoin neidille porkkanan paloja ja samalla halasin
ja harjasin. Sää olo aurinkoinen ja todella kuuma, joten Ciku tykkäsi
tästä vaihtelusta ettei talliin tarvinnut kävellä ollenkaan. "hihi"
kuului, kun Ciku pukki ja töni hyvällä tavalla minua kumoon laitumella. En
meinannut edes muistaa miten ihanaa oli taas lomalla tulla tallille
kuuntelemaan hevosten hörähdyksiä.
Otin taskusta vielä toisen porkkanan ja katsoin Cikun kaviot, että ovat
kunnossa. Halasin tammaa ja lähdin pois päin. Istuin vielä hetken aikaa
aidan reunalla katsoen hevosten iloista laiduntamista. Otin pyörän ja
lähdin kotiin.
Ulkoilupäivä; ei kuulostanut
yhtään hassummalta, ja oli varmasti uudenlaista vaihtelua. Laitumelta
haettaessa voi aina testata myös yhteistä luottamusta - kumpi kiinnostaa
enemmän, hoitaja vai hevoskaverit? Ciku kai täyden laidunpäivän, joten
hyvä että kaviot tuli myös tarkistettua. Ei tule mitään odottamattomia
ontumisia, kun saadaan pikkukivet ja muut roskat pois :)
11.6.2009 - Hoitotarina
Tallille tultaessani huomasin
Ainon ratsastamassa kentällä hyvin keskittyneesti, joten en keskeyttänyt
häntä. Mielelläni olisin pari sanaa vaihtanut, enhän ole käynyt tallilla
neljään kuukauteen. Päätin olla tallilla tänään hyvin kauan, joten ehdin
nähdä Ainon vielä. Huomasin myös sellaisen asian, että olen hoitanut Cikua
2v 3kk, tämä on mielestäny hyvin paljon.
Asioista tallihommiin, en hakenut Cikua vielä hoidettavaksi. Marssin
suoraan varustehuoneeseen, otin Cikun varusteet ja päätin tänään pestä
sekä vahata ne erittäin hyvään kuntoon. Ulkona paistoi aurinko, joten
etsin tallin pihalta hyvän paikan ja istahdin siihen. Ajatuksia tulvi
päässäni tulevasta tallipäivästä; taluttaisinko Cikua metsässä eväsleipien
kera vaiko kävisinkö uittamassa. Takaani kuului kovaäänisesti: "Aurinko
taisi tehdä tepposensa sillä vihdoin sinuakin näkee tallilla". Kuulin
puheen, mutta se upposi jonnekkin kauas takaraivooni mietiskellessä
tulevaa päivää. Huhutteluja kuului ja sitten heräsin todellisuuteen, itse
omistaja pääsi alas hevosensa selässä, takanani seisoi ratsastuspukeinen
nainen kannukseineen. Siinä Ainon kanssa juttelimme nauraen asioista
toiseen samalla kun putsailin varusteita.
Juttutuokio päättyi ja varusteetkin oli loppusilausta vailla valmiit. Aino
ei pannut pahakseen ideaa, että kävisin uimassa Cikun kanssa. Oli
muistettava, että ensin työ sitten huvi. Karsinan siivous oli siis vielä
edessä. Raahasin varusteet omille paikoilleen ja aloin siivota karsinan.
Karsina oli siivottu vartissa ja oli aika hakea tamma sisään.
Huutelin Cikua ja näin tamman ihmeellisen ilmeen, hänelläkin oli joko
ikävä tai voisiko olla unohtanut minut ? Asiaan en koskaan saanut
puheellista vastausta, mutta neiti ainakin hirnahti ja aikoi tunkeutua
kainalooni, mahtumatta. Talutin Cikun käytävälle ja harjasin sen. Annoin
myös heppanamia, jota ostin tammalle tultuani. Laitoin suitset päähän ja
talutin Cikun ulos, Aino tuli punttaamaan minut selkään. Voi mahtavuuden
huippu, Cikun selkä oli mitä pehmoisin. Mikä voisi olla kesällä sen
ihanempaa, kuin uittoreissu ilman satulaa. Ratsastin lammikolle ja uitin
hetken aikaa Cikua. Tamma myös piehtaroi hiekassa, joten oli erittäin
ihana kotimatka kastuneiden housujen kannalta, nehän olivat hiekkaa
täynnä.
Talli pihassa laskeuduin alas ja talutin Cikun karsinaansa, jossa otin
suitset pois. Harjasin tamman ja vein takaisin ulos. Pesin kuolaimet ja
vein varustehuoneeseen. Hetken aikaa katsoin Cikua laitumella ja sitten
lähdin.
2 vuotta on todella paljon :)
Kiitos ajasta jota olet ehtinyt täällä viettää, ja tosi kiva oli nähdä
sinua jälleen Cikun kanssa puuhailemassa! Työtä todella teit huvin eteen,
varusteet olivat niin kiiltävät, että ei tosikaan (taidankin lahjoa sinut
joskus putsaamaan parit muutkin varusteet ;). Uimareissu kaverin kanssa,
voiko sitä hauskempaa kesäpäivää ollakaan, ihana tarina :) !
4.1.2009 - Hoitotarina
Pyöräilin tallille kahden aikaan.
Aino käveli tallin pääovella vastaan riimunnaru kädessään
- Hei! Oletko hakemassa Cikun sisälle? kysyin.
- Kyllä olen. Voin toki hakea Cicelyn niin voit itse taluttaa Cikun.
- Sopiihan se, mutta ajattelin ensin siivota karsinan, ehdinkö ?
- hihihi, ehdin juuri sen siivota.
- no eipä se haittaa, mennään hakemaan hevoset!
Ciku oli todella energinen tammuska tänään. Kiinnitin narun Cikun riimuun
ja lähdin taluttamaan sitä kohti omaa karsinaa.
Aloitin Cikun harjaamisen, ensin otin
kumisuan ja sillä irtori pölyä, joten seuraavaksi oli hyvä ottaa pöläri.
Ciku alkoi pikkuhiljaa olla aivan puhdas, putsasin vielä kaviot. Kysyin
Ainolta, voisinko mennä talvimaastoon ja se sopi hyvin. Varustettuani
Cikun talutin sen ulos. Kun olin kiristänyt vyön ja laskenut jalustimet
sanoin yk,kaks,kolme ja menin ratsaille. Oli kaunis talvisää, aurinko
paistoi, mutta oli myös pakkasta vähän yli 10 astetta. Kävelimme
metsäpolulle ja ravasimme hetken aikaa. Posket tulivat punaiseksi ja oli
todella mukavaa ratsastaa pitkästä aikaa omalla hoitohevosellani. Vastaan
tuli eräs risteys ja siinä käännyimme, ravasimme saman metsäpolun ja sen
loputtua kävelimme.
Kävelimme reilun puolituntia, kunnes olimme
tallin pihalla. Tulin pois ratsailta, nostin jalustimet ja löysäsin vyötä.
Otin ohjat ja talutin tamman talliin. Riisuin varusteet pois ja vein ne
varustehuoneeseen, harjasin Cikun. Hain tammalle vielä omenan, jonka
pudotin ruokakuppiin. Sitten oli mukava lähteä kotiin.
Talvimaastoilu näyttää olevan
hyvin suosittua hoitajien keskuudessa, pitäisiköhän järjestää yhteinen
maastoretki kaikille eväiden kera :) Cikun kanssa on varmasti kiva liikkua
metsässä, tamma osaa kyllä reitit hyvin ja teillä tuntuu synkkaavan
muutenkin hyvin.
16.12.2008 - Hoitotarina
Raahustin sisälle talliin.
Koulupäivä oli ollut hyvin pitkä ja uuvuttava, eikä millään olisi jaksanut
tallille tänään tulla. Ajatus Cikun hoitamisesta sai minut jaksamaan.
Ciku hörähti tuttuun tapaansa pujahtaessani sen karsinaan. Lämmin turpa
painautui heti käsiini, ja puhalsi lämmintä ilmaa käsilleni. Ciku tuuppasi
lempeästi kättäni, ja ryhtyi tutkimaan taskujani. Halasin tammaa. Miten sä
saat mut aina hyvälle tuulelle? Kysyin ponilta hymyillen. Painoin kasvoni
Cikun lämpimään karvaan.
Kohta suljin karsinan oven perässäni ja kipaisin toimistoon. Aino istui
pöytänsä takana papereita rustaillen. Aino nosti päätään, ja hymyili
astuessani huoneeseen. Hei Laura pitkästä aikaa, mukava nähdä sinuakin
tallilla. :) Hetken juttelutuokion jälkeen palasin Cikun karsinalle, ja
otin tamman käytävälle seisomaan. Kävin hakemassa Cikun harjat
varustehuoneesta, ja ryhdyin harjailemaan. Ciku nautti kaikin siemauksin
kumisuan hieronnasta. Tamma sulki autuaana silmänsä, ja seisoi aivan
rentona paikoillaan.
Kumisuan jälkeen harjasin koko hevosen läpi pölyharjalla ja otin kaviot
kaviokoukulla. Cikun pää oli hyvin pölyinen, joten harjasin sen ensin
pehmeällä pääharjalla, mutta kun pää jäi vielä senkin jälkeen likaiseksi,
harjasin varovasti pölärillä. Selvitin sen jälkeen Cikun harjan ja hännän,
ja viskasin sitten sinisen puuvillaloimen Cikun selkään. Tamma pääsi omaan
karsinaansa, ja heitin sille vielä hiukan heiniä makupaloiksi. Nyt mä
menen tyttöseni. Nähdään. Sanoin ja halasin ponia vielä lämpimästi. Ciku
pärskähti, ja jatkoi heinien mutustelua. :>
Huomasin että joukkoon oli
jäänyt outoja nimiä (jotka korjailin pois) ja huomasin että tarina oli jo
kertaalleen käytetty Seppeleessä. Periaatteessa olisi kiva että
kirjoitettaisiin ihan tätä hevosta varten, mutta tietysti olen tyytyväinen
että saimme nähdä sinua tallilla :) Ehkä ensi kerralla saamme lueskella
jotain uniikkia.
|
