Evelyn's Star - Hoitopäiväkirja
HOITAJAHISTORIA:
Dana 6.8.2005 - 8.8.2005
Sonja 2.10.2005 - 1.5.2008
Inna - 15.3.2009 - 25.2.2010

Hoitaminen

 
   

Hoitaja-info
Nimi:
Aloittanut:
Hoitaja kertoo itsestään:


Suoritetut merkit ja kurssit:

   
   

xxx = tallimerkintä     xxx = hoitomerkintä     xxx = kisamerkintä

25.2.2010 - Maastotunti höystettynä lumisen kentän käytöllä
"huhhuh, ompas kipakka pakkanen" Äitini myhäili auton etupenkillä, olin kinunnut vaihteeksi kyytiä, sillä viikonloppuinen ajelu kaverien kanssa mautolla oli päätynyt löpön loppumiseen,
" Toki toki, mut hei mä ratsastan tos sääs ! " Sanoin pää pilvissä katsellen kevään uutuuksia hööks-lehdestä.
"Niin, mutta itse menit ilmoittautumaan tunnille, ei vais, hyvä että sinäkin saat taas harrastuksen, jossa viihdyt!" Äitini sanoi ja napsautti vilkun päälle, olimme Gh:seen vievän tien päässä. Havahduin kun äitini jarrutti äkkinäisesti.
" No mitäs kummaa?" Kysyin ja katsoin hetkellisesti lehteen että äitiini.
" Jänö perhana"
"no voi, tööttäää!"
Äitini päästi autollamme hyvinkin pienen tööttäyksen ilmaan, jänikselle se kuitenkin riitti, tämä lähti hyvinkin sukkelaan, kaippa oli sydänlääkkeet mukana ajattelin, ainakin toivoin niin. Auton pysähdyttyä nousin pikaisesti ja samassa jo ovi olikin kiinni, käpyttelin tiuhaan tahtiin talliin, mien oitis hóitajienhuoneeseen viemään repun ja siinä samassa olinkin jo turvaltani lattiassa.
"Himputti!" rääkäisin ja nousin samantien pystyyn, onneksi ei sattunut, muuten en olisi voinut osallistua tunnille. Menin karsinalle ja moikkasin tammaa, se oli pirteä nähdessään minut, ainakin luulin niin. Joku olikin jo ottanut tamman loimen pois, luultavasti Aino. Sidoin tamman kiinni karsinan kalteriin ja nappasin harjan korista, alöoin harjaamaan tammaa hyvällä vauhdilla, eniten varusteiden peittämistä paikoista, ettei vain tulisi hankaumia. Harjasin myös pään + harjan ja hännän hyvin, erityisesti kiinnitisn huomiota jalkoihin, jotka olivat aivan mustat, mitä lie tamma tehnyt.

Ampaisin varusteiden hakuun, nappasin suitset naulasta ja satulan koukkasin käteeni, vein ne tamman karsinalle ja katsoin satulahuovan oikeaan kohtaan. Sen jälkeen vein satulan tamman selkään, löysäsin satulavyötä toiseltapuolen ja toiselta laitoin sen 2reikään, menin viellä kiristämään toiselta puolelta 2reikään, katson sitten maneesissa tiukemmalle jos tarve vaatii. Laitoin pintelit taka jalkoihin ja menin suitsien kimppuun. Suitset saatuani helposti kuin koskaan aijemmin neitiseni suuhun jätin tamman viellä riimusta kiinni karsinaan, sillä suitsistahan ei saa kiinni laittaa. Laitoin ohjat tukemaan satulaan, jottei tamma sotkeudu niihin ja riimun suitsien päälle, nyt pysytin mennä kysymään että milloin voisi tulla maneesiin. Sitä ennen menin kaapilleni ja vaihdoin kengät,laitoin chapsit, kypärän, ratsihanskat ja talviratsastustakki nimelläni ja Eevin nimi alla. Hain myös raipan ja menin metsästämään Ainon.
" fii fii fii fiiiiii fi fiiii" Viheltelin hiljaisesti katsellen jokaisen käytävän ja huoneen, löydyit lopulta hoitajien huoneesta.
"Mooi, tulin sille tunnille, milloin voisi siis lähteä maneesiin, eikös me siis maneesista lähdetä sinne maastoon, että maneesissa katsotaan että kaikki on paikalla ?" Kyselin ja katsoit minua ehkäpä vähän hölmistyneenä.
" Juu, mene vain jo maneesiin, siellä on jo pari ratsukkoa jota tunnille tulee. Ja minulla on sinulle sitten hoitokurssi 4 lappukin tiedossa, että jos haet sen minulta sitten tunnin päätteeksi?"
"Toki, menen nyt, enkö siis tullutkin Eevillä ? Et ainakaan ilmoittanut muuta"
"Voi unohdinkin sanoa että menet, no ei vais, toki menet Eevillä (:! "
" Läppä ;) "
Naurahdin ja lähdin takaisin tamman luo, joka olikin kiltisti paikallaan.

Saavuttuamme maneesiin oli Aino jo siellä oman ratsunsa kanssa. Ryhmäni jäsenet ja minä mukaan lukien olimme kaarrossa ja kiristelimme satulavöitä ja mittailimme sopivia jalkkareita, kaikkien selkään päästyä menimme pari kierrosta uraa pitkin maneesissa, jonka jälkeen Aino laittoi meidät järjestykseen, pidin perää, koska muilla oli hevosia ja minulla oli isohko poni. Rapsuttelin Eevin kaulaa hiljalleen sormieni lämpiminä pitämisen ja Eevin rauhoittamisen vuoksi, tamma nimittäin oli säikähtynyt parikin kertaa jotakin vihreäämiestä puistikossa. Kävelimme maastopolkua pitkin, hevoset olivat hyvin innoissaan ja reippaina, maastoilu piristi niitäkin. Itselläni ei ollut ollenkaan kylmä, nautin joka hetkestä. Pian edessämme kohosi jyrkkääkin jyrkempi mäki, no ei ei, normaali kumpare, mielikuvitukseni pääsi vain herpaantumaan vähän turhjan korkealle. "Nojatkaas eteen päin ja antakaa hevosten venyttää kaulaa, tämä on hyvää treeniä niille !" Aino kajautti tiedotteen edestä. Nojasin eteenpäin, samalla myödäten mahd.paljon, Eevi tarpot hyvin tarmokkaasti eteenpäin, heti mäen päällä otimme ohjia tuntumalle ja aloitimme rennon, kuitenkin temmokkaan ravin, se oli elämää ! Jouduin pari kertaa korjaamaan ravin, sillä se oli suht. huonoa välillä, siis minun kevennykseni, välillä se oli oikea ja välillä väärä. Takanani oleva hevonen lähti laukkaamaan, mutta ratsastaja onneksi pysäytti ajoissa. Ravasimme viellä parikymmentä metriä kunnes siirryimme käyntiin, käännyimme ja menimme kohti tallia.

Pääsimme piakkoin tallin pihaan, menimme heti kohti kenttää. Kentällä katsoimme välit kuntoon ja tein itsekkin muutaman voltin, sekä vaihdoin paikkaa pari kertaa, tungoksen välttämiseksi. Hevoset olivat edelleen pirteinä, joka oli oikeastaan ihailtavaa, tunti hevosenkin elämään piristystä (: Alkoi jo hämärtää, joten Aino klipsautti kentälle valot, kentällä oli vähintään 30-40 cm lunta. Se oli paljon, joten hevoset nostelivat jalkojaan, se näytti hyvin ihanalta ja pirteältä menolta (: Eevi välillä hyppelehti ylimääräisiä loikkia, jolloin välillä tasapainoni oli jossakin muussa kuin tällä planeetalla.
" Sitten on aika volttien ja isojen pääty-ympyröiden!" Aino kuulutti ja jäi hevosensa kanssa keskelle isohkoa pääty-ympyrää.
"siirtkää kevyeeseen raviin, tietysti etäisyyksien mukaan ja menkää koko kentän mitalla ratsastusta, älkää menkö ympyrälle jos edessänne oleva sinne meni, muistakaa liikennesäännöt, ymyprältä tulevalla on etuajo-oikeus!" Aino muistutteli meitä.

Siirryin raviin, se vasta olikin mainion tuntusta syvässä hangessa, tamma nosteli jalkojaan hyvin hyvin korkealle! Menin ympyröitä ja harjoittelin asetusta, sierainkulma ja silmäkulma, sierainkulma ja silmäkulma, pian asetus onnistui!
Katsoin myös temmonvaihteluita, nopeempaa ravia, hitaampaa ravia, Jess!
Pian kaikki kokoontuivat isolle keski-ympyrälle ravaamaan, siellä Aino antoi lisää ohjeita:
" Nyt otetaan sitten hankilaukka, kaikkihan on laukannut?"
Yksi toisensa jälkeen nyökytteli päätään, kaikki siis oli kokeillut laukkaa useita/muutamia kertoja. Jokaisen piti nostaa tietyssä kulmassa laukka ja lähtee ympyrältä uralle. Saavuin ravissa pitkänsivun kohdalle ympyrällä, siellä piti nostaa laukka, annoin laukkapohkeet ja niin Eevi lähti, se vasta olikin mahtavaa! Kun kaikilla oli hyvä rento laukka, Lähdimme laukassa tekemään temmonvaihteluita, siis minä ja Eevi, välillä pyysin hidasta laukkaa ja välillä vähän nopeampaa. Pian oli kuitenkin aika lopettaa, raviin ja ravissa yksi kierros, sitten hitaasti siirtymällä käyntiin, käynnissä pitkän ohjat jka verryttelimme itseämme, hevoset kaulaansa. Menimme takaisin maneesiin ja siellä viellä vähän aikaa kävelimme, menimme kerran maailmanympärysmatkan ja halailimme hevosta, venyttelemisen merkeissä (:

Kaarroin ja taputin Eeviä, laskeuduin alas selästä ja laitoin jalustimet ylös, löysäsin satulavyötä ja vein tamman talliin, siellä riisuin tamman ja harjailin sitä vähän. Harjattuani laitoin loimen ja annoin porkkanan, iltapala oli saapunut jo karsinaan, johon tamma alkoi heti tutustua. Putsasin viellä harjat, ennenkuin lähdin kotiin. Kiitos tunnista!

Kiitos teille tunnille osallistumisesta! Mukavaa että Eevi pääsi vielä viimeisinä tuntieläkepäivinään liikkumaan hevoskavereiden kanssa. Maaliskuun 7. päivästä lähtien tamma on sitten täyseläkkeellä ja liikkuu rennommin. Tarhailun lisäksi tamman voi laittaa myös laitumelle - nyt kun siellä vielä on lunta, eikä mutaa :)

Tänään ei näkynyt mörköjä metikössä tai muuta, mikä Eevin mieltä olisi hämmentänyt. Tamma jaksoi ikäisekseen varsin hyvin tuon lenkin, ja siihen päälle vielä lampsia kentän umpihangessa. Pirteä ponimamma! Lähtekää ihmeessä joku päivä kävelylenkille maastoon, lumihanki tarjoaa hyvää harjoitusta myös eläkeponeille.

19.2.2010 - "Poni meni, minä en"
Kävelin pirteästi mautoltani tallin lämpöiseen suojaan. Puuskutin hevosten hermoja hivelevää tuoksua ja rentouduin enään viikkokoulua ja sitten hiihtoloma, ihanaa ! Olin ollut kipeä kylläkin jo pitkään, joten en ollut päässyt hoitamaan ja muutenkin kiireitä oli pitänyt, kipeyden seassa. Mahassani väänteli vielläkin ajatus, että saattaisin saada uudentartunnan hetkenä minä hyvänsä. Menin tamman karsinalle suoraan ja rapsutin tätä, se oli tuotu muiden tavoin sisälle, sillä ulkona tuuli entistä enemmän ja rajummin, hennot neidit lähtevät lentoon tuolla säällä tuumin, ja niin tuumi varmasti rapsutteluista tyytyväinen Eevikin. Sujautin taskustani tamman tyhjää ammottavalle ruokakipolle yksinäisen porkkanan, joka löysi kuin löysikin itsensä nopeasti Eevin suuhun. Neiti rouskutteli kaikessa rauhassa porkkanansa samalla kun kaivoin jo harjoja esille. Menisimme vaiheetksi kuntoilemaan, maneesiin. Kun sain harjat pengottua ämpäristä ja kiinnitettyä tamman karsinaan, harjasin sen läpikotaisin ja kiskoin varussteet ylle, pyysin viellä ohimennen Iidaa pitämään hevosesta kiinni ja laittamaan sille satulavyön kiinni, kun itse lähdin vetämään omat kamppeet niskaan. Otin repustani chpasit, ja oman luukkuni avaimen, meni luukulleni ja sielötä taas otin ratsastustakkini, kypärän ja hanskat, sekä turvaliivi. Vaihdoin kaikki ja menin ripeästi päästämään Iidan menemään.
"kiitti, ei kai ollu liikaa urakkaa (: ?" Kysyin ja naurahdin, samalla ottaessa raippaa, vain lepuuttaakseni sitä reidelläni ratsastaessa.
"Ei todellakaan, tänään on rentoa, kun hevosetkin on hoidettu, tuo myrsky vain hirvittää, hiuksetkin lehahtavat päästä, pitäisi viellä Pinjakin ratsastaa." Iida sanoi ja irroitti otteensa tamman ohjista.
" Mutta hei, voithan sinä tulla maneesiin, ratsastetaan yhes, on ainakin samalla sitten juttuseuraa, kuin kokeneempikin apuna ;)" Sanoin ja virnuilin viekkaasti kuin ikinä olin tiennytkään osaavani.
"Tottakai, niin tehdään, menen laittamaan sen valmiiksi, mene jo lämmittelemään vaikka, mitä meet tänää ?"
"Ajattelin mennä esteitä, jos vain sulle sopii ?"
" Joo mennää vaa."

Lähdimme molemmat innokkaina, minä maneesiin ja Iida Pinjaa laittamaan. Talutin tamman kaartoon ja laskin jalustimet, laitoin ne estejalkkareiksi ja hyppäsin selkään korokkeelta, koska kukaan ei ollut ottamassa vastaan toiseltapuolen jalustinta. Aloin verryttelemään tekemällä siirtymisiä. Eevi kuunteli tarkasti, ensin menin pitkin ohjin, jonka jälkeen menin pysähdyksiä aina puomin kohdalla. (maneesin uran sisäpuolelle oli asetettu 4puomia aina pitkän/lyhyensivun keskelle) Tämän jälkeen tein saman ravissa, aina puomin kohdalla siirsin puolipidätteen kautta käyntiin, heti puomin jälkeen ravi. Tamma toimi hyvin, joten nostin laukan pääty-ympyrälle, iidakin tuli jokunen aika maneesiin ja itsekkin ravasi tehden myös hidasteluja ja nopeennuksia. Lopulta molemmat olimme valmiit hyppäämään, teimme ristikon ja pystyn, jotka hyppäsimme ratatekniikalla. Ensin tehtiin ravissa iso pääty-ympyrä tämän jälkeen nostettiin laukka esteelle ja mentiin ristikko, jonka jälkeen iso keski-ympyrä ja siittä pystylle, toisessa päädyssä taas pääty-ympyrä ja uudestaan ristikko, raviin ja käynti, kunnes toinen oli saanut radan suoritettua.

Nostin tammalle tahdikkaan ravin ja pidin sen yllä koko pääty-ympyrän ajan, kun lähdin ympyrältä ja oikaisin hevosta suoraan, nostin laukan, ohjasin esteelle, kevyt istunta ja heti estene jälkeen kiitin Eevin ja näytin, että jatkoimme viellä matkaa, tein keski-ympyrän ja pystylle, pysty oli korkeampi selvästi, ja huomasin kuinka tamma epäröi ja mittaili estetettä jo ympyrän lopussa. Ohjasin tamman tälle esteelle ja tunsin, kuinka se lähti aivan liian aikaisin huimaan hyppyyn, tajusin, että niin vanhana se ei kuitenkaan enään siihe kykenisi, mutten voinut tehdä tilanteessa muutakaan, ihme kyllä, tamma suoritti esteen vain kolahduksella, ei edes tiputtanut. Ohjasin tämän viellä viimeiselle pääty-ympyrälle ja sen kautta ristikolle. Ristikon jälkeen tein viellä pääty-ympyrän, koska tamman vauhti oli jotakin ennen näkemätöntä, se oli todella in
nostunut tästä estetunnista ! Oli Iidan vuoro Pinjalla, Pinja oli nuori ja tarvitsi viellä rutkasti kokemusta elämästä, mutta silti kaikki näytti menevän ristikolle saakka todella mainiosti, toki tammassa oli pideltävää ja innostuikin todella hyvin asiasta, toivin, että Eevikin olisi viellä 5-vuotias nuorineiti, mutta kaikki aika mitä olin tamman kanssa saanut viettää, oli ihanaa. Pinja oli kuin ruutitynnyri, ehkäpä sen takia, että nuorta verta riitti ja kaikki oli viellä niin uutta, esteet tuntuivat tätä kiinnostavan syvästi. Pinja ja Iida tulivat pian koko radan selvittäneinä ja iida puuskutti selässä, selvästi iloisena, sillä hymy ylettyi korviin. "khyllä thämä hhuooh, lhannan lhuomishen vhoittaa, thosin nyt thulee aivashtuuus ! *Tsuuhuhu* "

Aloin nauramaan Eevin selässä, jolloin en ollenkaan huimioinut, että allani olevalla neidillä oli jo kiire uudelleen radalle, se oli huomannut jo vuosien varrella tunneilla, että aina kun toinen tuli niin edessä olevan oli aika lähteä radalle, jolloin siis tamma lähti moottorina suoraan ensimmäiselle esteelle, pääty-ympyrän se unohti, jäin tietysti kyydistä rannalle ruikuttamaan, poni meni, minä en. Luiskahdin suoraan päätä pehvalleni kylmähköön maneesin hiekka pohjalle, siinä nauroin, vaikka takapuoltani vihloi ikävästi. Eevi oli jo hypännyt ensimmäisen esteen, jolloin se raukka vasta huomasi, että emäntä puuttui, jolloin se löntysteli takaisin luokseni hyvinkin vahingosiloisen näköisenä, ensin se katseli kauempaa sitten lähempää, nousin seisoon hyvin,hyvin vaikeasti, häntäluuni oli luultavasti venähtynyt. Nousin selkään ja yritin istua jotenkin, että saisin tamman ratsastettua loppuun, otin viellä kevyen ravin, mitä nyt nauruiltamme kerkisimme. Ravin jälkeen otimme molemmat viellä laukat ja menimme "laukkahippaa", eli yritimme saada toisemme kiinni, kuitenkaan siinä onnistumatta, sillä uralla piti pysyä ja kunnolla piti ratsastaa, turvallisuus ennen kaikkea. Loppuverkat oli ulkona, sillä myrsky oli jo heikentynyt hennoksi lumisateeksi, ei tuullut, ei pyryttänyt vankasti, oli rauhallista. Pienen lenkin jälkeen ulkona, menimme sisälle, riisuimme hevoset ja Iida jatkoi tallikierrosta, kun minä kirjoitin tämän päiväkirjan ja pesin samalla myös pehvani+Eevin harjat sekä fleece-loimen, tamman jaloista puhumatakaan. Lopulta lähdin kotiin, ja nyt istun parhaimmillaan keittiön tuolilla takamus hyvin, hyvin kipeänä !

Kipeänä olo on aina ikävää. Parin viikon nuhan jälkeen tuntuu, ettei ole ihan täysin terve vieläkään - saatika sitten turvassa kaikenmaailman muilta tulehduksilta. Täytyy vaan ottaa rauhallisemmin :) Rohkeat tallilaiset lähtevät tuulenkin uhmatessa maneesille, liikunta kelpasi takuulla molemmille tammoille. Esteitä voi hypätä vielä, ennen kuin Eevi jää täyseläkkeelle.

Pinja ja Eevi ovat kyllä niin toistensa vastakohdat. Eevi vanhana estekonkarina pelastaa vaikka mistä hypätessä, kun taas Pinja suhteellisen nuorena tykkää mennä vähän sinne ja tänne, ehkä hypätä matkalla. Pikaista paranemista häntäluulle, toivottavasti ei tärähtänyt kovin pahasti!

24.12.2009 - Joulutervehdys
Kirjoitettu 9.1.2010.
"joulu on taas joulu on taas, kattilat täynnä puuroo..." Isäni lauloi keittiön pöydässä kun menin ulkoeteiseen pukemaan tuhdisti ylle, ai mihinkö olin menossa, tallille tietysti moikkaamaan Eeviä ! Viime käynnistäni olikin kulunut aikaa, huhhuh, että aika lentää ! Nappasin Eeville tekemäni joululahjan mukaan ja menin mopo-autolleni. Otin sen lämmöstä pois ja starttasin, pieni autoseni hyrräsi kuin pikajuna, ei nyt sentään, ehkäpä vähän hiljaisemmin. Lähdin ajamaan kohti ratsastuskoulua.

Iloiset ihmiset kävelivät kävelyteillä ja huutelivat toisilleen iloista joulumieltä, yhtäkään joulupukkia ei näkynyt, onneksi, olen kammonnut niitä siitä asti kun pienenä vetäisin parran pois, sehän olikin ilman partaa pelottava! Naurahdin itselleni ja pikemminkin ajatuksilleni. Käännyin pian GH:oon johtavalle tielle, se oli hyvin hyvin jäinenpaikoittain ja ehkäpä vaikea ajaa, ajamista helpotti kuitenkin lumikerros. Sammutin mopo-auton ja kampesin itseni ylös. Otin Eevin joululahjan, jossa oli kuivattuleipä ja siellä sisällä survottu porkkana, Eevi tykkää, minä en niinkään. Avasin tallin oven ja menin tamman luokse, hevoset olivat sisällä, ehkäpä kovan pakkasen takia, sillä vaikka olin ollut aivan muutamia sekuntteja ulkona, nenäni pää oli jo aivan punainen, kuin majakka, mutta punaisella valolla.

Rapsuttelin tammaa tovin ja laitoin sen paketin karsinan eteen Eevin koppaan, menin etsimään Ainoa, jotta tämä sitten antaisi tämän paketin Eeville lähtiessään tallista, illalla. Aino löytyikin pienen etsinnän jälkeen hoitajien huoneesta laittamassa sinne tuotuja heppalehtiä pinoon hyllylle.
"Aino moi, kuva nähdä :) Onpas täällä tunnelmallista, joulun tunnelmaa!" Sanoin ja katselin lumoutuneena ympärilleni.
"Moikkamooi, kiva nähdä juu-u ! Missäs sitä ollaan luurailtu, kun et ole käynyt pitkään aikaan, viimeksi marraskuussa ?" Aino sanoi ja katsoi minuun, ehkäpä eniten nenänpäätäni, joka vielläkin oli vähän punertava.
"Juu tuota, en mää tiiä, pitänyt täällä käydä, aina tullut äitille hirveitä koplikteja siittä, mut nyt käyn :) Mulla oli muuten asiaa, tein Eeville pienen lahjan, voitko antaa sen sille ku lähet tallista?" Sanoin reippaasti hymyillen, nainen nyökkäsi ja naurahti, lähdin takaisin Eevin luokse.

Karsinalla sidoin neitini kiinni löysästi ja aloin harjaamaan tätä, tänään menen vain taluttamaan, onhan joulu:) Harjattuani tämän korvasta kavioon ja hännästä turpaan lähdin yhdessä tamman kanssa kirpeään pakkassäähän, ai että, Eevi tuntui nauttivan että sai olla pitkästä aikaa minun kanssani, oli mukavaa nähdä tammasta ilo ja reipas mieli ! Kävellytin tammaa pari kierrosta ensin pihassa, jonka jälkeen lähdin vähän syvemmälle maastoon. Menimme vain kävelyä, joissakin kohtia tamma kyllä meni vähän ravin ja siitä ilo pukin puolelle, mutta se on elämää ;) Menimme erään kuusen alle, ja siinäpä tamma sitten sai idean, jos sinä vähän nyt esittäisi rokkari mammaa, niin kyllä Sohvi ihastuisi, sittempä siis Eevi nosti takajalkaa ja piti luimussa korvat, potkaisi suoraan hentoon kuuseen, niin että lumet tipuivat päällemme, siitäpä sitten tämä lähti kuin tuulen viemänä pois, mikä sopi minulle mainiosti, olisin muten kastunut hyvin pahasti ! ravistelin itseäni kunnes sain isoimmat lumet pois, lähdin kohti tallia.

Tallin pihassa otin neitiseltänikin vähän selän päältä pois lumia ja menin tamman karsinalle, siellä putsasin muutkin lumet harjalla Eevistä ja otin kaviot, joissa oli jäätynyttä luntakin vähän. Otin viellä pari kuvaa minusta ja Eevistä, olinhan ottanut meistä jo ulkonakin monia nättiä kuvia! Tämän jälkeen ikävä kyllä jouduin lähtemään joulu-aterialle!

Hevosten joululahjat; melassivesi tai kokatut leipäporkkanaherkut eivät kyllä ihmisten joulumieltä nostata, ainakaan jos niitä pitäisi itse maistaa. Ehkä parempi pysyä porkkanalaatikossa ja kinkussa, namnam :) Lahja kelpasi Eeville todella hyvin, annoin sen ennen iltaruokia, joten leipä katosi rouskutusen saattelemena karvaisen ponin masuun.

Hihi, Eevi teki klassisesti! Olemme käyneet joka vuosi tallityöntekijöiden kesken jouluaamun maastoretkellä, ja joka vuosi joku muistaa kopauttaa oksalta lumet edessä olevan niskaan. Ärsyttävää, mutta aina yhtä hauskaa - vaikka olenkin useimmiten juuri lumipesun uhri ;) Kiva ja tunnelmallinen joulutarina, mukavaa että kävit piristämässä tamman jouluaattoa!
 

16.11.2009 - Pakkas yö
Puhaltelin isoja ja kuohkeita höyrypilviä ilmaan kävellessäni bussipysäkille, olin matkalla kouluun, tylsää, eikö olekkin ? Paljon mieluummin olisin vetäytynyt tallille Eevin luokse, mutta kouluhan oli käytävä joka tapauksessa. Bussi tuli, liftasin ja nousin kyytiin. Pian olinkin jo matikan tunnilla pänttäämässä lukuja päähäni, potenssit ja kaikki, pah !

" Huhhuh, viimeinen tunti edessä, sitten pääsee tallille ! " Sanoin ystävilleni Karitalle ja Sofielle.
" Miten sä jaksat näinkin päivän päätteeksi mennä tallille ? Tulisit mielummi kaupungille, sinne tulee Tomi, Jonatan ja kaikki komeimmat ja parhaimmat kundit ! " Karita sanoi ihmetellen.
" Just joo, se olis hirmu tylsää, minulle riittää tallin Aku, Fabi ja kaikki muut orhit ja ruunat ! Ne ovat kuuminta kamaa minulle ;) ! "
" No jaa, älkää kinastelko, tottakai kaupungilla on hauskaa, mutta jokainen tykkää mistä tykkää, itsekkin tykkään hevosista, mutta viihdyn myös kaupungilla. " Sofie huikkasi nuarahtaen.
" Sohvi oot iha lälly ! Tuu Sofie, emnnään Timon luokse, tuolt tulee Sohvin *heppakaverit* " Karita sanoi, hän suuttui minulle usein siittä, etten mennyt hänen mukaan kaupungille. Kellot soivat sisälle ja pian ne soivat jo ulos, minulla päättyi koulu. Menin koulun puku-koppiin ja vaihdoin siellä tallivaatteet, kengät pidin viellä bussissa. Juoksin bussille ja nousin kyytiin. Painoin stop napulaa hyvissä ajoin ja juoksinkin pika pikaa tallille.

Pääsin tallin ovelle, vein heti koululaukkuni hoitajien huoneeseen ja vaihdoin kengät. Menin oitis Eevin tarhalle riimun naurun kanssa.

-- TARINA KESKEN

Aku ja Fabi pörhistelevät nyt ylpeinä tarhassa saatuaan tietää vetävänsä vertoja kaupungin pojille - onhan se aikamoinen saavutus! Mutta jokainen tosiaan pitää eri asioista, me tallilla olemme toki enemmän kuin tyytyväisiä siitä että käyt ahkerasti hoitamassa Eeviä :)

14.11.2009 - Omenapiirakka ja sen kulutus
Kurvasin uudella mopo-autollani pihaan, olin vihdoinkin saanut sen ! 9C luokka oli jo täydessä vauhdissa puolivälissä menossa, ja olin päättänyt jatkaa opintoja lukiossa. Olin saanut mopo-kortin viime viikolla ja tänään pääsin kokeilemaan taitojani oikeasti mautolla ! Radio oli hyvin miellyttävä keksintö, musiikkkia kuunnellessa, matka taittui noipeammin, ja totakai taittuikin, neljän pyörän varassa ! Kurvasin mopo-autoille tarkoitettuun tilaan, jota suomeksi käsitysten ja opintojen mukaan nimitettiin parkkipaikaksi. Pienensin heti radiota ja sammutin mauton. Uuden mopo-auton lisäksi, minulla oli uusi laukku, jossa oli kokonainen äitini leipoma omea-piirakka ja vähän kivennäis vettä, evääksi. Lukitsin ovet ja menin talliin, siellä tuoksui tutulle, turvalliselle ja siellä oli kotoisaa sekä lämmintä.

Menin oitis hoitajien huoneeseen ja siellä havahduin pieneen tauluun, jossa oli Cicelyn ja Sylvesterin kuvat lisätty, siellä oli myös kaikki muut, jotka olivat lähteneet tallilta vihreimmille laitumille, tallin tupsujalka Blaze, Varsinainen jääräpää Tytti, asioita kunnioittava ja iloinen Lumi, joka oli jättänyt tallinkin kunnialla, mahtava ja kunnialla loppuuna sti selvinnyt Bolle ja kaikki muut, joihin olisin itsekkin mieluusti tutustunut, nyt siellä oli näiden kahdenkin kuva, joihin ehdin tutustuakkin. Päähäni juolahti, että pian näkisin siellä rakkaan Eevinkin ja valitettavasti jopa Fabinkin kuvat, näiden kahden maailman suloisimman ponien kuvat ! Ellan kanssa olemme toki ajatelleet iloisesti, mutta niinhän kiertokulku menee, jotkut vain jatkavat elämäänsä muiden luona. Eevikin pääsisi sen emän luokse ja kaikkien muiden rakkaidensa. Katselin kuvia hetkisen ja mietin hevosia persoonina ja ystävinämme, sekä tallin perustajina ! Hymähdin ja pyyhin yhden vierähtävän kyyneeleen, kunnioitin näitä hevosia sydämmestäni, tämä talli oli mahtava paikka hevosille !

Lähdin mietteliäänä hakemaan tammaa tarhasta, menisin suora päätä harjaus toimiin ! Rapsutin tammaa ja suukoitin sitä, jonakin päivänä en sitä enään voisi tehdä, jollen itsekin hautaan vaipuisi. Taputtelin Eeviä samalla kun talutin sitö talliin, se oli tänään hyvinkin pirteä, joten päätin, että hyppäisin Ellaa mukaan pyytäen, esimerkiksi siksi, että valvoisi vähän, sillä alkeis-kurssiahan vasta elelen. Ella juuri taluttelikin pappaansa kohti tallia, huikkasin tälle, että odottaa vähän ja menin riittävän kauaksi kuitenkin, sillä tämä "pappa" oli kuitenkin ori, iestään huolimatta, hormoonit hyrrää ja vaistot pinnassa ;)
" Mooro, mitäs tänään suunnitteilla, jos vaikka kentäle tulisit pomppimaan ;) ? Päätin, että tänään koittaisin nimittäin pientä ristikkoa ja puomeja.. ? " Kysyin ja nyökkäsin tervehdykseksi.
" Mörööö! Ei mitään ihmeellistä, toki toki voin tulla kentälle hyppäämään ;) En olekkaan pitkään aikaa hypännyt, mutta en enään rasita papparaistani kovin hirveästi, mutta tottakai esteitä viellä kokeilemme ! Harjataan ensin ja varustetaan, tietysti ;) ! " Ella sanoi ja vaikutti hyvinkin kiinnostuneelta taas hypätä Fabilla.

Harjailin Eeviä innokkaana ja laitoin pintelit, sekä varusteet, Ellakin antoi merkin, että poli valmis. Ilma oli hiuken pakkasen puolella, ehkä asteen pari, joten se ei hirveästi haitannut suunnitelmaa ja siksipä, huikkasimme Migdille ja Kirsille, että jos voisivat auttaa, ja pitää hevosia sillä aikaa, kun minä ja Ella katsoisimme kuntoon kunnon verryttely/alkuverkka-loppuverkka/este radan kentälle. Pian kaikki oli valmista ja Migdi ja Kirsi jäikin innostuineina katselemaan kentän penkeille, hakivat tallista vain fleece-viltin alle, jottei takapuoli jäätyisi. Alkuverkat ,menimme käynnissä ja ravissa, temmonvaihtelutja pysähdykset, kartioiden pujottelu ravissa ja käynnissä ja pitkällä sivulla piti saada kunnon asetus aikaan, vaihdoimme suuntaa ja siinä teimme samat, koko verrytys kesti noin 15minuuttia, sitten aloimme mennä ravissa puomeja ja kevyttä istuntaa itse harjoittelin, kun Ella harjoitti itsellään lähestymisiä ja pidätteitä. Ella avusti minua kaikessa, jos vain apua tarvitsi, sellainen ystävä oli kullan kallis !
" Sinulahan menee todella hyvin Sohvi ! Oletko ollut ennen tunneilla ? " Ella kysyi ja meni käynnissä pitkällä sivulla, lepuuttaen samalla oikeaa kättänsä, joka kuulemma oli hiukan kipeänä ollut.
" kiitos, Ameliessa kävin, mutta siittä on jo aikaa jotennyt oli parempi, että alkeiskurssista aloitan. "
Sanoin ja hymyilin, kehuin samalla Ellaa että Eeviä, Eevi oli mennyt mainiosti. Pian nostin taas kevyt avin ja oätin kokeilla oikeaa estettä, katsoit kunnon lähestymisen, nostin laukan ja katsoin esteelle, en maahan, vaan meno suuntaan. Kevyt istunta, puolipidäte, tempo kuitnekin säilyi hyvin ja hyppy ! Ensimmäisen kerran tunsin, että olin onnistunut hyvin hypyssä, yleensä jännitin esteratsastus harrastusta paljonkin, mutta nyt se meni hyvin, en jännittänyt enään. Jatkoin laukassa ja pienensin askelta hiukan, menin puomeille, jota Migdi ja Kirsi oli säätänyt laukkapuomeiksi, menin ne laukassa kevyessä istunnosssa ja niiden jälkeen, hidastin raviin ja menin tötsänt. Pitkällä sivulla, tein pysähdyksen ja jatkoin käynnissä, tein saman radan uudelleen, laukan-nosto esteelle hyvä lähestyminen, kevyt-istunta, puolipidäte, ponnistus, liito ja alas-tulo. Jatkoin radan loppuun ja kun tämän olin toistanut pariin otteeseen, pyysimme kahta hyvinkin iloista ja reipasta Migdia ja Kirsiä auttamaan siivoamaanjäljet, he olivat innokkaita työhön, vasta palkaksi tarjouduin antamaan heillekkin palan piiraasta, Ellan mukaan lukien. Kävelimme pitkin ohjin kenttä ympäri, kun kaksi toveriamme puhui meille ja siivosi kentän taas siisitiksi, lähdimme koko konkkaronkka talliin ja Migdi tuli auttamaan minua varusteiden laitossa pois, kun Kirsi meni Ellan kanssa.

" Teillä meni aika hyvin Eevin kanssa, eka kerta esteillä.. ! " Migdi sanoi, hän oli tuttu minulle jo kursseilta ja tunneilta + tallilta yleensäkin.
" Kiitos, olin yllättynyt Eevistä muutenkin, en ollut kuvitellutkaan, kuinpa hyvin Eevi hyppää ! " Olin iloinen ja otin varuasteet pois, harjasin tamman, Migdi vei varusteet ja minä harjasin ja käärin pintelit koppaan. Huuhtelin tamman jalat kunnolla vedellä, kuivasin ne ja vein sen ulos vielä hetkeksi muiden seuraan. Ulos oli tarjoiltu jo päiväruoka. Fabikin saapui ulos ja me kaikki viisi ( Minä, Migdi, Kirsi, Ella ja Suwikin oli tullut joukkoon mukaan ) menimme syömään piirasta.
" On tämä hyvää, käske äitiäsi tekemään useamminkin tätä :D ! " Kirsi tokaisi ja kulautti maitoa, jota luultavasti Aino oli tuonut tallille, meidän iloksemme !
" Niin, SOhvi, äitisi on kyllä tämän kunnan paras kotileipuri ;)! " Suwi tokaisi.
" Njammm Njamm, Fabikin tykkäisi ! " Ellalta kuului, naurahdin ja kehuin kyllä itsekkin, pakko sanoa ;)
" Muuten, kuulin että hyppäsitte ponskeilla, olikos hauskaa ? " Suwi kysyi ja pyyhki suutaan.
" Juu, Sohvikin on erinomainne hyppääjä ! " Ella kehui ja väitin toista, enhän olut yhtään niin hyvä kuin hän tai Suwi !
" Hyvinhän se meni, itsellä vain oli vähän suunta hukasas välillä ;) " Sanoin.

Juttelimme kaikki rauhassa ja pian Aino astui huoneeseen pirtsakasti hymyilen.
" Täällähän te kaikki olette mutustamassa pullaa, töitä riittää joka iikalle ! Mitäs hyvää täällä on ? "
" Mooi ! Omena piirasta, on sitä viellä jäljellä ;) ! Istuudu seuraan ja syö, äiti teki sitä runsaasti. " Sanoin ja Ainon ilme muuttui.
" No sehän selittää kaiken, minunkin suussani kyllä olisi hyvä maistua.. Voisinhan minäkin liittyä tänne vähäksi aikaa.. ! " Aino sanoi ja hymyili veikeästi.
" Tuleppa vain ! Taidankin tästä lähteä siivoamaan Fabin karsinan ja katsomaan valmennus ryhmäni tilanteen.. Moikka kaikille ! Ella sanoi ja heitti kertakäyttä lautasensa roskikseenja lasin hän laittoi tiskikoneeseen. Aino istuutui ja alkoi puhua meille kaikkea tallista ja hevosista, hän myös kertoi kaikista nistä, jotka olivat meidän kaikkien muistoissamnne, eli tallilla kuolleista hevosista.
" Noniin, nyt kaikki astiat niille tarkoitettuun paikkaan ! " Aino sanoi.

Pian olin jo täydessä touhussakuluttamassa tätä piirasta, nimittäin tallitytön parhaassa kuntoilu askareessa, karsinan puhdistuksessa, vein jätökset lantalaan ja toin puhtaat tilalle. Moikasin muille ja hain reppuni, kiitin viellä Ellaa ja menin mautolleni, käynnistin sen ja hurautin pois.

Onnea mopoautosta! :) Hyppääminen on kivaa vaihtelua eläkeponien elämään - ei sentään niin vanhoja vielä olla, etteikö jaksaisi hyppiä ja laukata! Eevi näytti piristyvän liikunnasta paljon ja nauttivan siitä, onhan tamma ehtinyt elämässään kiertää paljon esteratoja, niin ei ihme, jos edelleen miellyttää :) todella mukava tarina, ja tietysti maukas - kenellepä ei omenapiirakka maistuisi kesken tallipäivän!

9.11.2009 - Ratsastusta ja vapautta
"Mitäköhän minusta ajatellaan, kulkea nyt suu-auki ulkona, lumisateessa.. No jaa, keranhan sitä vain eletään (; " Ajattelin ja yritin pyydystää lumihiutaleita suuhuni, kyllä, se on hauskaa.
"Hei mitä ihmettä duunailet ? (; " kuulin äänen aivan takaani.
" Suwi ?! Oletko palannut ? Mukavaa nähdä, en ollekaan arvannut, että käyt taas täällä, Golden Horsessa ! Mukava yllätys (: ketäs mahdat hoitaa, kun Jattahan on Kesäfanilla.. " Kysyin pirteästi ja suuni loksahti ihmetykseni kiinni.
" Kiva kun on mukavaa, että minutkin näke taas täällä, Krafti herraa täällä nykyään puunailen (: Eevin kimpussa edelleen ? (: " Suwi sanoi ja hymyili leveästi, mopo-autostaan kuului jotakin hiljaista musiikkia.
" Kyllä, Eeviä kiusaan viellä ;) hhuuh-huh, kylläpä täällä alkaakin olla kylmä, omassa mopo-autossa näet ei ollut enään bensaa, niin useasti sillä nyt ajellut, sain viime viikolla kortin. " Saoin ja katsahdin Suwiin, joka kurkotteli lähemmäs radiotaan, sammuttaakseen toosan.
" Hyppää kyytiin, mahtavaa, sinullakin mopo-auto ? Ne yleistyy koko ajan enemmän ja enemmän, monet muutkin näet huomannut, kuinka kiva onkaan sateella olla kastumatta skootterin tai normaalin mopo kyydissä (; " nuro tyttö sanoi ja naurahti, viittoi minut sisälle, tottelin kuin koira.
" Niin, nyt tallille ! "

Suwi sammutti mopo-auton ja antoi lipua sen hiljaa pihaan. Nousimme kydistä ja Suwi lukitsi ovet.
" Olisiko mitenkään ratsastus seuraksi ? (: Paitsi onkos herrallasi tänään tunnin pollena oloa ? Melkein kun unohdin, mihänän palvon eläkeläistä tamma mammaa (; " Sanoin ja naurahdin.
" Hiih, muistaakseni Kraftilla ei ollut, mutta harmi kyllä, en millään kerkeä ratsastamaan, täytyi tulla vain pesemään varusteita ja harjaamaan ruuna (: Joku toinen päivä ? " Suwi sanoi, ehkäpä vähän pettyessään ajan puutteeseen.
" Okei, mutta täytyy mennä hakemaan tamma, minullakin kiire, jos aijon sitä liikuttaakkin ennen pimeää (: Menemme maastoon, sieltä löydät meidät sitten. " Sanoin ja moikkasin, lähdin äkkiä viemään reppuni ja pian jo tallustelin Eevin ja Taian tarhan kohdalla.
" Eeeviii! Tuuullllee täännneee, mammalla on herkkuja, tule ottamaan ! " Perinteinen *mammalla on herkkua* teoria.
Eevi löntysteli luokseni ja otin sen kiinni, Taika ei ollutkaan tarhassa, ehkäpä Aino oli jossakin tämän kanssa.

* Klompps Klopmms * " Älä Eevi viitsi, tiedän, ettet kestä, että vaihdan nyt kengät, mutta odota kultapieni, kohta harjataan ! " Sanoin ja menin tamman luokse. Otin heti harjan käteeni ja tarkistin solmun, ettei tamma pääse enään sellaiselle kylmähkölle karkaus retkelle, viime vuotiset puuskutus hetket muistuivat mieleen. Harjasin tamman ripeästi ja päätin, että en tarvitsisi nyt ollenkaan satulaa, pieni kävely retki metsässä vain on edessä, ei kummempaa. Harjasin tamman hyvin ja laitoin sille pintelit takajalkoihin. Tamma suostuikin jo hyvin aukaisemaan suunsa kuolaimille, kunhan ne ei olut yhtäänkylmät, kiitos siitä lämpöiselle varuste huoneelle ja lämpöisille käsilleni (: Kun tamma oli muuten valmis, minulta puuttui enään kypärä, hain kypäränija tiputin riimun tamman kaulalta, laitoin sen karsinan oveen roikkumaan narun kanssa. alutin tamman ulos.

Aino tuli vastaan ulkona, hymyili leveästi ja sanoi: " Ratsastus retkelle lähdössä ? (: Hyvä että tulitkin taas, voitko mitenkään ratsastuksen jälkeen puhdistaa Eevin karsinan ? Kun en millään voi tehdä sitä yksin, sillä Sinna on asioilla kaupungissa, hakemassa lääke kaappiin uusia aineita ja sen sellaista ja Iida on kuumeessa kotona, olen ainakin tämän päivän yksin, enkä millään kerkeä, Suwia ja Ellaa jo pyysin tarhat siivoamaan ja viemään hevosile määrän mukaiset heinät. " Aino sanoi ja rapsutti Eeviä kaulalle.
"Tottakai voin, voin vaikkka siivota Eevin ja koko Eevin rivin karsinat, niin helpotan toivottavasti enemmän (: Juu, menen maastoon. "
"Hyvä, mihin olet matkalla ? "
" Jonnekkin Sorsalammelle päin ja sitten ison tien yli takaisin tänne. "
" Okei, ole varovainen (: ! "
Vakuutin että olen ja moikkasin, nousin tamman selkään korokkeelta ja lähdin matkan. Eevi kulki tasaisen rauhaisaa vauhtia, annoin vähän phkeita, jotta tamma kuitenkin itsekkin hyötyisi tästä retkestä liikunnan osalla. Pian olinjo isontien kohdalla. * oikealle, vasemmalle, oikealle ja vielä kerran vasemmalle * Katsahdin, ei näkynyt auton autoakaan, menin tien yli. pellon reunalla pätin, että koetan ravia. Annoin pohkeet ja ääni-avut. Eevi lähti ravaamaan, hassun pompottavaa, aloin hihittämään itsekseni. Pysyin kuitenkin yllättävän hyvin tamman askellajien tasaisuuden ansiosta selässä. Ajattelin vähän Sylvesterin ja Cicelyn kohtaloa, olikohan niillä hyvin joka asia ? Kaipaisikohan ne jotakin, ajatukset lähtivät nopeasti pois, kun päätin nostaa laukan. Eevi laukkasi hyvin tasaisesti, unelma poni !

Tuntui, kuin olisin leijunut ilmassa, Eevin viti-valkoinen harja piiskasi kasovjani, oikeestaan kutitti. nautin tilanteesta Eevin kanssa täysin siemauksin ! Lumi-hiutaleet satelivat hiljaa minun ja tamman yllemme, kun olimme yhtä. Siirsin ravista käyntiin, nyt lumi sitoi meidät yhteen. Käännyin pian sorsalammen kohdalla ja menin takaisin tallille. Pian hurmaava raytsastusretki oli tipotiessään, mutta oloni oli mahtava, -1 C pakkasta, juuri sen verran,ettei kuitenkaan jäädy, mutta kaikki näyttää kauniilta. Eevi pärshkähteli tallin pihassa, kiitin sitä halaamalla ja rapsuttamalla kaulan juuresta ja tulin alas, ponin selkä lämmitti ihmeellisesti takapuolta, joka oli nyt hiukan kärsinyt, no ei vais, kaikki oli hyvin (: Talutin tammantalliin ja risuin pintelit, käärin ne ja vaihdoin Eeville riimun. Pesin kuolaimet ja kuivasin ne, vein viellä Eevin harjauksen jälkeen tarhaan, siellä juuri oltiin tarjoilemassa ruokia, ihan viellä Eevi ja Tika ei ollut saanut, moikkasin kahdelle touhukaksikolle, Suwille ja Ellalle.

Pian olinkin jo täyden hien vallassa siivoamassa karsinoita.
Vinsa - sotkeutunut karsina, lanta paakkuja jokapuolella, ihana siivota (:
Venla - Yhteen nurkkaan kasattu kaikki, raskasta nostaa..
Eevi - Voi että, vähintäänkin 8min siivoukseen, kuitenkin puhdasta tuli (;
Niko - Siisti poni, ei moitittavaa (: Herrasmiehen tyyliä.
Urdi - Karsina täysin toivottomassa kunnossa, ruokapaikka puhtaaa
Teri - vanhan mamma tamman sotkettavuus tasolla nolla (: Siisti karsina, varsinkin putsauksen jälkeen (:

Kun olin jokaisen pollen karsinan putsannut, raahasin viellä uudet kuivikkeet. Menin viellä Eevin luokse, jossa tamma juuri nyhti parhaillaan heinänkorsia. otin kuvia tammasta, sillä ne olivat tärkeitä, niistä tekisinkokoelman Ainolle, ja antaisin sen sitten muistoksi, kun tämä tamma joutuisi eläkkeelle paremmille maille, mutta se aika ei ollut tänään ! Menin takaisin talliin ja pesin Eevin harjat puhtaiksi, nypin niistä harjat ja jouhet. Laitoin ne kuivumaan telineeseen kuivaus huoneeseen ja Fleece peitonkin laitoin pesukoneeseen. Luin viellä vähän Eevin hoitovihkoa ja merkitsin sinne pesuni ja käyntini. Pesukone oli valmis, vein föleece loimen viellä kuivumaan ja lopulta lähdin, äitini odotti jo pihalla.

Täytyy varmaan harkita ensi kesänä parkkipaikan laajennusta, sillä mopoautot ovat todella kasvattaneet suosiotaan. Eikä mikään ihme, onhan bussipysäkiltä jonkin verran matkaa tallille ja pyöräily talvella ei innosta :) Mukavaa myös huomata että olet saanut paljon kavereita tallilla; tarinoitasi on kiva lukea, kun niissä toimitaan yhdessä tallin arkipuuhissa. Kiitos paljon avusta, huomaa kyllä että yhdelle tallityöntekijälle on tarvetta, kun ei vajaalla miehistöllä pärjää päivääkään. Onneksi on reippaita tallityttöjä :)

8.11.2009 - Haikeuden perikuvana
Ilma oli mitä pirtein, aamu aurinko paistoi kirkkaasti Sunnuntai-aamun hämärässä, lumi kimalteli kauniisti heinänkorsissa ja kaikkialla, silti Golden Horsen päällä leijui surullinen ja synkkä pilvi. Kävein normaaliin tapaan tallille, en tiennyt viellä mistään mitään. Astin ovesta sisään ja minua vastan tulikin heti ensimmäiseksi Aino, joka ei ollut yhtään niin iloinen ja pirteä, kuin olisin luullut, nyt oli join vinossa pahasti !
"Hei Aino ! Öh, onko jokin pahasti vialla ? Olenko minä tehnyt jotakin huonosti ? Onko Eeville sattunut jotakin ? Onko joillekkin mulle hevosille sattunut jotakin ? " kysyin hiljaa. Aino katsoi minua pitkään, huokaisi ja sanoi: " Cicely.. Se ei enään jaksanut, se oli jo vanha ja siksipä oli siis parasta,että se pääsee iki aijoiksi laiduntamaan tuonne ylös. Tule kohta tuonne pellolle, siellä on viimeiset hyvästit ja sitten rakas vanhus päästetään vapaaksi. Tulehtan ? "
"Tottakai, voi ei." Sanoin todela haikealla äänellä jo, ynt mistin taas hyvin jyrkästi, että me kiakkihan vanhenemme ja Eevi, se ei ollut enään itsekkään nuori. Vein reppuni ja menin muiden luoksetallin taakse olevalle "pellolle".

"Moikka Ella ! Taas tallilla ! Ihanaa nähdä sua taas ! " Sanin, jaunohdinkin pariksi sekunniksi surulisen tapahtuman.
"Sohvii! Kiva nähdäs sinuakin! Mennään, se Kikin muistotilaisus alli takana." Ella sanoi ja nappasi minua hihasta. Lähdin hänen perään. "ssssshhht, ne on jo alottanut." Kuiskasin Ellalle, pala nousi kurkkuuni. Ellaja minä hipsimme muiden taakse hiljaa. Aino puhui juuri jotakin kaikkien edessä. "Kiki oli meidän, toivotavasti kaikkien rakasta vanha mamma, jolla oli ikää, muta myös rakkautta ! Tämä upea tamma opetti meille monenlaisia asioita, ratsastamista, rakautta, huolehtimista ja ennenkaikkea, elämän iloa ! Nyt, meidän on aika kiittää Cicelyä, voimme kiittää häntä sillä, että päästämme rakkaamme vapaaksi ! " Aino asetti kimpun jossa oli 2kukasta ja kaurapellosta poimittuja oksia maaan, haudan päälle ja meni riviin. Kaikki muuut menivät vuorotellen jättämään hyvästit, viimeisenä minä ja Ella. Lopulta lähdimme talliin koko porukka.

Tallissa, menin heti Eevin luokse, kaikki hevoset olivat sisällä olleet tämän klo 10.00-12.00 tapahtuman vuoksi, nyt ne vietäisiin ulos, jollei hoitaja menisi ratsastamaan / tekisi jotakin hoitsunsa kanssa. Otin tamman harjapakin ja harjasin Eeviä, se nautti, onneksi se ei itse käsittänyt, että vielläjoku päivä, se joutuisi jättämään kaiken, sillä se rakasti Golden horsea selvästikkin asuinpaikkanaan ! Harjailin tammaa jaotin viellä pari kuvaa. Klipsautin riimun-narun kinni ja lähdin taluttamaan maastoon. Päsin vihdoinkin pois tallin ähettyviltä, metsässä, kynel toisensa jälkeen alkoi hiljalleen valua poskellani, ymmärsin, että Eevillä ei ollut enään paljoa elin aikaa. Korkeintaan 2-vuotta. Taluttelin tammaa rauhaisesti lumisela ja jäisellä pellolla, katselin maisemiaja otin kuvia. Ella ilmestyi taakseni.
"Huomasin että lähdit tänne."
"Juu, en voinut olla tallissa. Eevilläkään kun ei ole enään paljoa maan päällä elämistä."
"Sitten me oleme samassa jamassa, Fabikin vanhenee /: Mutta älä ajatele sitä nyt,Eevi on viellä luonasi, nauti siittä ! "
"Olet oikeassa, niin teenkin !" Sanoin ja pyhin kyyneleet, hymyilin. Lähdimme taluttamaan molempia vanhuksiamme tallia kohti. Tallissa otimme molemmat tarhasta möllökuia kaikista heposista ja sitten omista lemppareistamme (: Lopulta, lähdimme molemmat kotiin.

Aina niin rankkaa luopua rakkaista tuntihevosista... Eevilläkin on toki ikää, mutta onneksi ponitamma näyttää olevan edelleen todella hyvässä kunnossa - toivotaan siis että saamme nauttia sen seurasta vielä monta vuotta :) ! Ja jos hyvin käy, niin joku Eevin jälkeläisistä tulee jatkamaan tamman perintöä tallille sitten, kun tammasta aika jättää. Ihanan herkkä ja mukava tarina.

7.11.2009 - Pikavisiitillä
"Känny oikealle"
"Ethän käänny ! Miks sun piti ottaa toi vekotin mukaa vaikka osaan ite silmät ummes GH:seen ?!"
"Rauhoitu nyt Sohvi, Tiedät hyvin, etten ole vienyt sinua ikinä tallille ! Kuka niin edes sanoi, että kääntyisin? " Iso-veljeni sanoi hiukan outoon hermostuneeseen sävyyn.
"Käänny vasemmalle"
"Heitä toi vekotin ulos autosta ! Jään tässä, osaan mä kväellä paremmin perille !" Kiljuin.

Läimäytin auton-oven, ehkäpä vähän turhankin kovaa kiinni. En käsittänyt, miksi edes veljeni oli halunnut ottaa koko inhottavan navigaattorin mukaan. Hän oli asunut jo 2-vuotta Eglannissa ja nyt oli tullu kokonaiseksi kuukaudeksi kotiin lomalle, hän ei ollut tiennyt edes, että kävin täällä. Kävelin ripeästi tallille. Pian olin jo rakkaan vakio-tallini pihassa, menin ripeäsi sisälle. Eevi oli viety jo ulos.

Kun olin vienyt reppuni hoitajien huoneeseen, kävelin jo riimun-naru kädessä kohti Eevin ja Taian tarhaa. Huudahdin tamman portille, ja Taia tuli sen perässä kuin suojelia konsanaan. Huidoin taijalle merkiksi, että mene pois ja otin neitini sisälle talliin. Tallissa harjasin mukisematta tamman kaviosta korvannyppyyn ja turvan karvasta hännän jouheen. Kaviot putsasin viimeisenä, hain varusteet ja asetin ne paikalalleen. Hain viellä omasta lokerostani minun kypäräni ja vaihdoin kengät. otin viellä hanskat ja menin takaisin Eevin luokse, lähdin taluttamaan tammaa kohti kenttää.

Ilma oli kylmä ja luminen, oli -1 C pakkasta ja lunta oli maassa ehkäpä 8cm verran. Yöllä oli satanut hyvin hyvin paljon. Talutin Eevin kaartoon ja nousin selkään. Painoin pohkeeni hellästi tamman kylkiin, kuitenkin tarpeeksi päättäväisesti. Eevi lähti liikkeelle tasaiseen rytmiin, tajusin, miksi amma oli ollut alkeislaisten ja pienten lapsien suosikki, sillä sillä oli niin tasaiset ja rytmikkäät askeleet! Aloin ratsastamaan oikeaa kierrosta. Lämmittelin Eeviä tovin, kun aloin keräämään sitä kasaan ja katsomaan omaa istuntaani paremmaksi, Eevi oli oikeastaan todella kuuliainen ratsuna, se vastasi hyvin herkimpiinkin apuihin! Pian katsoinkin, että tammahan meni nätissä peräänannossa ja mieleni tulikin hyvälle mielelle, sillä ratsastus sujuikin hyvin. Nostin ravin ympyrällä ja tein ravissa temmonvaihtoja, venytin askelta ja pienensin askelta. Eevi oli todella hyvä kouluratsu, en yhtään ihmetellyt sen kouluratsastus menestystä.

Pian olin ratsastamassa ravitehtävää jo vasemmassa kierroksessa, yritin asettaa Eeviä parhaani mukaan, alussa, oma taitopuuttumiseni vaikutti asiaan, mutta pian opin sen, että samalla ei saa kiskoa niin paljoa kuitenkaan ulko-ohjasta, jolloin tamma menikin oikein mallikkaasti. Katsoin viellä omaa istuntoani ja apuja, halusin tältä kerralta kaiken irti !
Siirsin käyntiin ensin istunnalla, sitten äänellä ja ohjista hellästi nykäisemällä, heti kun Eevi reagoi, annoin ohjaa. Menin käynnissä viellä temmon vaihdoksia ja voltteja. Lopulta venyttelin itseäni, esimerkiksi nilkkoja. Kun olin noin tunnin ratsastanut, menin kaartoon ja kiitin neitiä ja laskeuduin. Löysäsin heti satulavyötä ja nostin jalustimet ylös. Talutin tamman takaisin talliin.

Otin pintelit sen jaloista ja "heilautin" niistä ulkona suurimman lumen ja hiekan pois, heitin ne väliaikaisesti koppaan sikin sokin. Otin varusteet pois, pesin kuolaimet ja vein ne paikoilleen, harjasin Eevin läpikotaisi pintaveren hyväksi, laitoin sille viltin päälle ja karsinaan, annoin omenan, neidillä näyttikin olevan jo päivä ruoka juuri tulossa perille.
"Moikka Sohvi ! Hyvä että tulitkin juuri talllle, voisitko mitenkään ottaa Taian sisälle, kun Iida ja Sinna eivät kerkeä ottamaan kaikkia sisälle nyt, kun tänään päiv'äruoat annetaan poikkeuksellisesti sisällä. joten voitko hakea Taian ? " Aino sanoi hymyillen leveästi, hän ilmeisesti oli odotelklut paluutani talli rytmiin (;
"Heeeeei Aino (: ! Juu, toki toki voin hakea tamman ! " Hymyilin takaisin hyvoin pitkään ja lähdin heti hakemaan tammaa.
Houkuttelin Taika pollen portille porkkanan palalla ja klipsautin sen kiinni, talutin sen tallin ovelle, jossa tervehdin Siniä. rapsuttelin Taikaa ja ihmettelin, eten ollutkaan nähnyt Taian hoitajaa Sonttua aikoihin tallilla, no, syys kiireet (:
Laitoin tamman karsinaan, missä olikin sapuskat valmiina. Menin Eevin luokse. Käärin pintelit seivään rullaan ämpäriin ja vein ämpärin paikoilleen. Otin viltin pis tamman selästä ja otin pari kuvaa tammasta, kokoelmaani (;

Puolet hevosista vietiin iltapäivä tarhailemaan. Lähdin samalla kotiin.

Voi, muistan kun meidän hevoskuljetusautoon hankittiin navigaattori. "Se on niin kätevä! Ei enää kartan katselua ja turhaa huoltoaseman etsimistä", vakuutti Iida. Eka kisareissu päättyi siihen että tulimme paikalle tunnin myöhässä - kiitos typerän kojeen, jonka mukaan meidän olisi pitänyt ajaa pitkin peltoa. Pyhpah sanon minä! Oman hoitohevosen löytäminen tallista ei vaadi onneksi navigaattoria :) Ratsastuskertanne kuulosti varsin mukavalta - ja rennolta! Eevi tuntui vastaavan apujasi täydellisesti, ja pääsi tekemään monipuolisia harjoituksia. Koska tamma on eläkkeellä (eikä ihan vielä täyseläkkeellä), voitte ratsastella useamminkin. Pieni vetristävä liikunta ei haittaa yhtään :)

3.11.2009 - Pikavisiitillä
10.35 soi kelloni, tänään oli koulusta vapaapäivä ison vesivahingon vuoksi, joten kukaan ei mennyt kouluun. Huokaisin onnellisena ja katsahdin peiliin, olin saada sydänkohtauksen. Silmäni olivat sikkurassa, tukkani oli kuin pommin jäljiltä, ja yöllä minulta oli ilmeisesti tullut verta nenästäni.. Hmm, aika nättiä mietiskelin ja naurahdin itsekseni. Höh, mitä minäkin tässä voivottelen, nyt tallille !

Pinkaisin aamupala pöytään ja loppu hetkellä kiskaisin jarru vipustani, lössähdin tuolille ja alinkin sekoittaa kaakaota vimmatusti. lopulta kun olin saanut kaakaon sekoitettua, vein paahtoleivän lämpiämään, käteni vatkasi vielläkin, pakotin sne pysähtymään ja menin pöytään. Pian olinkin jo syönyt ja kiskoin vaatteita päälleni huoneessani. Laitoin varmasti hyvin päälleni, alle laitoin lämpimät vaatteet ja päälle tallivatteet, pian pakasin reppuni ja lähdin matkaan.

Sotkin pitkin tietä huimaa vauhtia. Pian talli näkyikin jo horisontissa, pian olin jo pihassa.

Pääsin vihdoinkin Eevin luokse, halasin tammaa ja rapsutin sitä. Tamma inahteli ilmeisesti tyytyväisenä. "Voi sinua, joudut olemaan täällä aivan ilman rakastavaa aktiivista hoitajaa, kun minulla on kiireitä ! Jouluna ainakin lupaan tulla tervehtimään sinua! Silloin tehdään joulu ratasstus hangessa ! " Katsahdin kelloon. 11.40, kerkeisin helposti vähän harjaamaan tammaa.

Pian olin jo täyden touhun vallassa, puunasin tamman paksua talvikarvan tynkää puhtaaksi. Tamman talvikarvan kasvu oli näköjään alkanut jo aikoja sitten, karva oli suloisen pörreää ja pehmeää. Luulisin, että jouluna saisin ratsastaa jääkarhulla ! Ennen näkemätön kokemus juu (; harjasin talvikarvaa huolella, pian se jo hohtikin puhtauttaan.
Pian huomasin, että kello lähestyi uhkaavasti puolta yhtä, jouduin sulloamaan tavarani ja hipsimään kohti kotia,ennen lähtöäni, lupasin Eeville ja Ainolle + muut hoitajat, että tulen kyllä käymään ennen joulukuun alkuakin varmasti ! (: Annoin Eeville suukon ja halsin sitä, otin pari kuvaa tytöstä ja annoin omenan,lähdin hiljaisena ja mietteliäänä.

Hui että, kaikkeen sitä voi herätäkin! Nenäverenvuoto ei ole mikään mukava juttu.. :/ Mutta onneksi se ei haitannut tallipäivää. Yritän järjestää mahdollisuuden lähteä isolla porukalla jouluaattona (tai joulupäivänä) maastoon, sillä se toivottavasti kruunaa monen lahjalistan :)

2.9.2009 - Siivousta korvasta kavioon ja lattiasta kattoon
Mopo-autostakuuluva jumputus kuului jopa bussipysäkille saakka, kun kaverini Niki oli kyyditsemässä minua tallille, pienensin radiota.
"Kiitos kyydistä Niki, nähdäänhän me viellä illalla, tuletko hakemaan minut sitten kotoa ?" Sanoin pirtsakasti hymyillen.
"Joo, pääsithän meille yöksi ? Voin myös aamulla kyytsätä sinut kouluunkin, niin ei tarvitse kävellä busarille. Eipä kestä, ei sinunbensarahoja tarvitse maksaa, ilo on, kun saan ola seurassasi, ei rahoissa! Voit maksaa tämän vaikka viikonloppuna varaamalla minullekkin lippu ja maksaa varausmaksu 5€ siitä estekilpailusta, hyvä paikat, nyt pitää mennä jo lukiolle, luentoni alkaa juuri näillä minuuteilla ! Tulen hakemaan sut kotoasi joskus puoli kahdeksan aikoihin? Okei ? " Niki puhui hymyillen, niinkuin minäkin.
"Joo, varaan varaan (: Otan vaikka aika keskeltä/edestä paikat, mutta en jaksa odottaa enään pääsemästä Eevin luokse, joten menen nyt, moikkkaa ! " Sanoin pikaisesti ja lähdin ryntäämään kohti tallia, hidastin oven suulla.

Siivous oli jo täydessä vauhdissa. Vein äkkiä reppuni hoitajien huoneeseen ja lähdin karsinalle, siellä houmasin, että oin viimeisenä aloittelemassa siivoamaan karsinaa. Lähdin hakeamaan sankoa ja ämpäriä, kun huomasin Kirsin, en ollut tutustunut hänene oikeastaan yhtään, mutta hän vaikutti todella mukavalta työtltä, reippaalta, hauskalta ja rohkealta. Moikkasin nyökäten ja täytin ämpärin.

Ensin siivosin karsinan,yli puolet karsinan kuivikkeista oli melkeinpä jo kottareissa, vain pieni kasa puhtaita kuivikkeita oli karsinan keskelle kokoonnettu, sillä reunat tulisi kostumaan vedestä ja liasta, joihin en kaikki muut tamma olikin sekoittanut keskenään ja sittenpähän myös kaikissa oli virtsaa/lantaa. Otin myös jäljelle jääneet heinäkorret pois, nimittäin tamma ei niitä kuitenkaan söisi, vaan talloisi ja ne joku muu taas joutuisi ottamaan. Lakaisin viellä reunat ja otin reunoilta tulleet liat kottareihin, lähdin viemään kottareita lantalaan, kippasin kärryt kasan päälle ja vein ne paikoilleen, sitten lähdin jynssäämään karsinaa.

Kun olin jynssänyt jo kaikki seinät, puuttui enään putsattavana kalterit ja ruoka/juomakuppi. Juomakupin jynssäsin viimeistä pisaraa myöten, samoin ruokaastian. kalterit pyyhin rätillä ja tummuneet kohdan juuri harjalla. Pian karsina oli malli kunnossa ! Hain viellä uudet kuivikkeet ja lakaisin likavedet pois karsinasta, ensin käytävälle ja sitä hakemiini kottikärryihin, joihin lakasin viellä Eevin karsinan edustan ja Eevin naapurien karsinan edustat, jottei ne leviäisi pahemmin. Sitten vein jätökset ja tipautin Eevin ruokakippoonpari omenaa, tamma saisi ne sitten pesun ja pienen talutuksen jälkeen.

Sanoista toimeen, lähdin siis hakemaan Eeviä tarhasta. Tamma hirnahti nähdessään minut, joko kaiuhusta tai ilosta, en tiedä. Klipsautin rimun-narun kiinni neidin riimuun, joka säteili puhtauttaan, riimu siis oli ollut pesussa. Tamma oli hyvin pirteä, normaaliin tapaansa, mietin menisinkö jopa ratsastusretkelle, niinpä ajattelin, että se olisi loistava tuuma, ensimmäinen ratsastusretkemme ! Niin teen. Vein tamman taas harjatolpalle kiinni, sillä harjaan neidin taas ulkona, sillä oli hyvä sää. Kipaisin hakemaan harjat ja varusteet.

Kun tulin takaisin Eevi katsahti minuun ja kuopi jalalla tarmokkaasti maata, ielsin tammaa tekemästä niin, ja ihme, Eevi jopa totteli, vaikka ääneni olikin täläl hetkellä hyvinkin käheä ja äänät ei paljoa lähtenyt. Harjasin tamman ja tarkistin oliko kenkä jo korjattu, olihan se, lohkeema oli tasattu ja huolehdittu hyvään kuntoon, kenkä oli kiinnitetty. Puhdistin viellä kaviot ja aloin käärimään neidille pinteleitä. Kun pintelitolivat napakasti, muttei liian kireästi jaloissa, laitoin satulan kohdillee, Eevin satula oli ihanan siro, juuri sellainen neitimäinen ja ihana (: Musta satulahuopa sopi hyvin siron yleissatulan kanssa, valkoiset pintelit korostivat viellä kokonaisuutta. Kun olin kiristänyt satulavyön toiseen reikään, laitoin riimun kaulalle ja suitsitin pollea. Eevi ei ensin pitänyt yhtään kuolaimien laitosta, mutta en antanut tamman päättää suitsien laitosta, vaan avasin tamman suun sormillani, jotka ujutin suuhun, tamma lopulta luovutti ja rapsutin sitä kiitokseksi ja palkkioksi hienosta käyttäytymisestä.

Vihdoin olin valmis, kokosin kamppeeni ja laitoin ne sievästi viellä pieneen kasaan, näin Kirsin ja pyysin häntä pitämään Eeviä sillä aikaa, kun vien harjat takaisin, sanoin myös, että jos hän voisi pitää tammaa kiinni silloinkin, kun nousen selkään, sillä olihan tämä ensimmäinen kertani ! (: Vein nopsa harjat eevin karsinan koukkuun ja otin kypärän sekä chapsit, kinnitin chapsit nopeasti jalkoihini ja vahdoin tennarit ratsastuskenkiin. Pian olin jo valmis, nappasin viellä raipan käteen, jota tuskin tulisin käytämään yhtään, mutta muistuttamaan siitä, että ollaan töissä. Persoonani ei kuulunut raipan käyttö, vain näyttö !

Kentällä laskin jalustimet ja mittasin ne sopiviksi, kiristin vyön ja Kirsin avustuksella nousin selkään, katsoin viellä satulavyön kunnon ja kireyden ja istuntani, ennen kuin aloin liikkumaan eteenpäin. Tiesin, etten ollut golden horsessa käynyt viellä yhdelläkään tunnilla, mutta Ameliessanoin 4-vuotta, mutta silti en alkanut täällä suunnittelemaan heti mitään pohkeenväistöjä, vaikka ne osaisinkin. Annoin pohkeita tammalle ja Eevi lähtikin liikkelle hyvin sutjakasti, energiaa siis riitti. Ratsastin mahdollisimman paljon eteen ja yritin saada hyvän tuntuman, ettei ensimmäinen atsastuskertani polisi hirveän onneton, halusin tutstua evin ratsain. Tein käynissä temmonvaihteluita ja pysähdyksiä, jotta saisin Eevin kuuntelemaan apujani paremmin, nyt kuuntelu oli vähän hukassa. Pianhan tamma jo kulki näpsäkästi joten siirsin raviin ympyrällä, suunnitelmani oli pääty-ympyrät päihin ravissa ja pitkät sivut käynnissä pysähdyksiä. Tätä kun olin toistanut jo kymmenisen kertaa, jatkoit uraa pitkin ravissa, tehden siitä temmonvaihteluita, lyhensin ja pidensin asketa. Pian huomasinkin kuinka hyvin Eevi liikkui, mahtava poni<3 (: keksityin apujen kuuntelemiseen ja istuntaani erityisen tarkasti. Lopulta siirsin käyntiin ja annoin pitkät ohjat, vähän aikaa käveltyäni pitkillä ohjih, tein kaarron ja kiitin hevosta, jalat pois jalustimista ja pois ratsailta. Tämän jälkeen löysäsin satulavyötä ja otin kaulalta ohjat, nostin jalustimet ja lähdin taluttamaan tammaa kohti tallia, pysähdyin tolpan edessä ja vaihdin suitset riimuun, otin satulan pois ja vein sen paikoilleen, samalla pesin kuolaimet ja laitoin nekin paikoilleen, tämän jälkeen käärin pintelit ja vein ne harjakoppaan, harjasin Eevin ja vein sen pesulle.

Pesulla tamma käyttäytyi hyvin, ei rimpuillut yhtään veden osuessa kavioihin tai mihinkään muuallekkaan. Pesin tamman hännästä turvan viimeiseen karvaan, tosin pään pesin märähköllä sienellä, en yhtään saippuaa, vain vettä. Kun olin huuhdellut Eevistä pois shamppootkin, vein taman karsinaan kuivausloimi päällä, siellä tamma saikin sen ilta heinät ja omenani+ruoat. Pesin viellä varusteita (satula, pintelin, harjat, suitset, juoksutusliinan ja toppaloimen, joka olikin vähän likainen) Tämän jälkeen olin jo rätti väsynyt, joten suukoitn tammaa turvalle ja hiippailin kotia kohti. Niki tulikin hakemaan minua jo.

Mopoautoissa on ainakin yksi hyvä puoli mopoihin verrattuna - radio! Matka taittuu heti nopeammin kun on musiikkia. Saisikohan hevosreissuillekin matkaradion jollain ilveellä mukaan... Karsinasta tuli todella puhdas, lähti kerralla kaikki kesän liat ja tamman viskomat kauranjämät. Ei näköjään enää vanhoilla päivillä jaksa availla suutaan kiltisti kuolainten lähestyessä turpaa ;) Raippa tuntuu kyllä toimivan parhaiten ihan vain olemalla mukana. Suurin osa hevosista huomaa heti, jos tuo kepukka ei ole heilumassa sivulla. Kätevää :) Alkeiskurssilla sitten oppimaan uutta ja mukavaa, joita voitte testailla Eevin kanssa. Koska Eevi ei käy enää tunneilla, saatte ratsastaa vaikka joka hoitokerta halutessasi.

31.8.2009 - Pitkästä aikaa <3 (: EEVI!
Kävelin tuttua polkua pitkin kuukausien loman jälkeen kohti Gh:ta, olin hyvin innoissani, jes hoitamaan ralkasta Eeviä ! Olikohan se unohtanut minut ? Vauhtini kasvoi koko ajan yhtä hurjemmaksi ja hurjemmaksi, mitä lähempänä olin, sitä nopeampaa kävelin. Pian olinkin tuttuakin tutumman tallin pihassa, Menin äkkiä hoitajien huoneeseen, viskasin repun omalle paikalleen ja istahdin vähäksi aikaan katsomaan ilmoitustaulua. Binan hoitaja Julia oli juuri hörppimässä mehuaan.
"Hei Julia, onko Ella tallilla ? Tiedätkö ?" kysyin hymyillen tytölle.
"Moikka Sohvi, en ole varma, luulisin että se taluttelee fabi-pappaa maastossa. (: " Julia sanoi pirtsakasti ja kulautti lopun mehun janoonsa. Kiitin tiedosta ja lähdin Eevin karsinalle. Nappasin Eevin karsinalta riimun-narun jalähdin pontevassa tahdissa kohti tarhoja. Rakas hoidokkini olikin jo portilla nauttimassa helle päivänä kylmähköä vettä.
"Eevi rakas, voi, et olekkaan kummemmin pehtaroinut, harjaan sinut ja sitten lähdemme kävelylle ! " Huudadin ja melkeinpä menin liitoravia portille. Eevi hirnahti nähdessään minut, ihme se muisti !

Talutin Eevin harjaustolpille ulos, sillä oli hyvä sää, niin harjaan tamman ulkona. Hain harjat ja laitoin ne maahan. Aloin harjaamaan pitkin vedoin kaulasta muualle, ensin kaula, sitten slekä ja sivut, siten takapää ja lopuksi jalat. Pään otin pehmeällä harjalla. Eevi nautti käsittelystä yhtä paljon kuin minäkin, eli todella paljon. otin viellä kaviot ja sen jälkeen vein harjat pikaisesti takaisin paikoilleen. Sitten irroitin neidin ja lähdin taluttelemaan tätä.

Pääsimme metsän reunaan jo, kun näimme Ellan tulevan vasaan, nopeensin tahtia.
"Heeiip ! Ella, pitkästä aikaa näen sinutkin täällä, oli ihanaa tulla tallille, kun tiedän että näen sinut ja Eevin täällä ! " Sanoin hyvin iloisesti Ellalle.
"Sooohvi ! Moikka, ihanaa nähdä taas sinut ! en ole saanut sinuun mitän yhteyttä sitten viime kerran ! mutta mutta, nyt pitä heti mennä, kiire jo kotiin ! Haluisin jutella kyllä enemmän ! mutta ihanaa että olet taas täällä ! " Ella sanoi pirtsakasti ja halasi minua, todella reilusti (: ! Moikkasin Ellalle ja jatkoin matkaa, rapsuttelin Eeviä ja puhelin sile hiljakseen. Ajattelin ensi vuonna peruskoulun viimeistä luokkaa, sillä soilloin en enään kerkisi ollenkaan niin paljon kuin tänäkään vuonna, koska silloin olisin jo 9c:eellä ja ammatinvalintakin olisi edessä. kasiluokka on viellä vähän helpompi, mutta miten ensi vuonna ? Miten pääsisin tallille, mutta Eevistä en luovu ! Käännyin puron luona ja vähän ravautin tammaa, joka on HYVIN energinen, huomaahan sen, kun en olekkaan käynyt ppitkään aikaan ja Aino+tallitekijät eivät kaikkea saa tehtyä kerralla, nyt muttaisin tapani ja yrittäisin käydä rakasta Eeviäkin hoitamassa. Voisin jopa sitten tehdä läksyt tallilla. Samalla kun syöttelesin Eeville kesä viimeisiä ruohontupsuja (:

Pian olinkin taas tallin pihassa, harjailin viellä tamma mammaa hetken, ennen kuin vein sen pesulle, pesin sen jalat a tarkistin oliko naarmuja. Huomasin, että vasen takajalan kenkä oli irtoamassa ja hiukan jo lohjennutkin kavio, ei näyttänyt kuitenkaan hirmu virheältä. Mutta silti päätin käydä ilmoittamassa heti Ainolle. pesin Eevin loppuun ja hoidin kavion vähän parempaan kuntoon, jottei se sillä välin aiheuttaisi harmia, kun se sitten korjattaisiin kokonaan (: Kuivasin tamman ja laiotin vähäksi aikaa karsinaan, annoin pai porkkanaa kupiin+omenan. Hain kamerani ja näpsin kuvia, ne olivat todellakin nättejä ! (: Rapsuttelin viellä hetkisen ja kirjoitin hoitovihkooni milloin kövin tallilla. Sitten vein neidin takaisin laitumelle, Ruoat olikin juuri jaettu, sitten menin kirjoittamaan ilmoitustaululle lapun Eevin kengästä, sillä en löytänyt Ainoa, enkä tallivastaavia.

Nappasin reppuni ja lähdin kotiin, odotin innolla sitä, että pian saan mopoauton (: ! Sitten pääsen tallille helpommin !

Poneilla on pitkä ja hyvä muisti, mistä suunnasta tulee rapsutukset, porkkanat ja muut herkut ;) Tamma oli selvästi säästänyt sinulta mutahirviön kohtaamiselta, osuit juuri sopivasti kuivan viikon tienoilla tallille (odottelen kauhulla syksyn rankkasateita ja lainehtivia ulkoaitauksia...). Toivotaan että näemme sinua koulun ohella tallilla - toki opinnot ensin ja sitten vasta talli, mutta ehkäpä löydät jonkinlaisen rytmin näiden kahden välille :) Lomaahan saa aina pitää, jos siltä tuntuu. Kaviot on nyt huollettu kuntoon ja uudet kengät naputeltu kiinni. Mopoauto on kyllä kätevä tapa ajella tallille, kun suurin osa pikkuteistä on niin matalarajoitteisia nopeutensa puolesta.. :)

18.6.2009 - Hoitokurssi I ja päivänpaiste
Katselin kuinka pikkulinnut kilpailivat toisiaan vastaan. Kävelin tuttuakin tutumpaa polkua pitkin kohti ratsastuskoulua. En käynyt eilen tallilla, sillä oli pitänyt olla kaupoilla tulevaa ratsastusleiriä varten. Näin jo GH:oon kyltin, nopeensin tahtia hiukan. Kun saavuin tallipihaan, katsahdin ympärilleni ja menin tallinoven lähelle.Tänään alkaisi Hoitokurssi I ja olin siitä enemmän kuin innoissani. Vilkutin kentällä treenaavalle Ellalle, Ella hymyili ja nyökkäsi takaisin tervehdykseksi.

Astuin reippaana ja pirteänä kurssilaisena talliin ja menin oitis viemään reppuni hoitajien huoneesee, tämän jälkeen menin toimistoon. Toimistossa minua vastassa oli Aino ja jokin tallityttö, jota en ollut ennen nähnyt. Tämä tallityttö osoittautui Kityksi, joka oli vain ensin pikaisesti tutustumassa Ainoon, ja sitten vasta ensi-kerralla tulossa hoitamaan, moikkasin Kittyä ja menin Ainon puheille. "Tänäänhän alkaa Hoitokurssi I, huhhuh, jännittää jossen pääse läpi ! :o" Sanoin hieroen käsiäni yhteen ja istuuduin pienelle penkille. "hyvin se mene, toivottavasti, että pääsisit hoitokurssi II:seen ja taluttelemaan Eevi-mammaa ;)" Aino sanoi hymyn vilkahdus huulillaan. Juttelin Ainon kanssa viellä vähän ja lopulta lähdin hakemaan Eevin harjattavaksi.

Eevi höristi korviaan tarhassa ja ravasi portille. Rapsutin tamma-mammaa ja klipsautin sen kiinni, avasin ja suljin portin, talutin neidin harjauspuomille. Ajoin harjata ulkona, sillä olihan Eevinkin hauskempaa olla ulkona kuin tukahtua tallissa. Hain nopsaa harjat ja aloin harjaamaan Eeviä pitkin, sulavin ja painavin vedoin. Tamma selvästikin nautti toimenpiteestä. Eevin silmät painuivat väkisinkin jo kiinni, niin paljon Eevi-mamma nauttii. Kun olin harjannut koko ponin, otin kaviot ja vein sen viellä vähäksi aikaa tarhailemaan.

Kun palasin Eeviä viemästä, vein harjat ja hoitajien huoneessa tapasin Ellan, Ella hörppi kahvia pöydän ääressä.
"Hei Ella.. Mites Fabi-pappa tänään ?" Kysyin iloisesti laskien harjapakin Eevin satulatelineen kohdalle.
"Hheeii Sohvi ! Siinähän se juu. Ratsastin koulutreeninkin. Fabi oli vielläkin vähän jäykä vasempaan suuntaan, mutta lopussa meni hyvin,nyt minun pitäisi nämä varusteet putsata :)" Ella naurahti.
"okei, mun pitäis mennä hoitokurssi I, kun keskeytin sen sillon, niin en päässyt jatkamaan, toivottavasti nyt vaan pääsen enään läpi siitä."
"Niin, No ONNEA siihen :DD Olisi nimittäin mukava tehdä sitten käyntilenkkejä vaikka ilman satulaa yhdessä, kun sinäkin saat ratsastaa ! :)" Ella puhui minulle.

Lähdin hoitajien huoneesta ja hain hoitokurssin paperit, lähdin kotiin ratkomaan niitä.

Onnea kurssille, eiköhän se läpi mene :) Sitten vaan muun porukan kanssa ratsastamaan ja puuhailemaan (kesän parhaat kelit on onneksi vielä edessä!). Voisinkin järjestää jotain yhteistä kivaa toimintaa, niin päästään kaikki vielä tutustumaan toisiimme. Eevin kanssa olette taas hyvin yhteistyössä ja homma toimii kuin ennen taukoa :)

16.6.2009 - Hoitotarina
Puhaltelin automme ikkunaan kyllästyneen näköisenä, äiti motkotti ja radio pauhasi täysillä. hohhoijaa ! Oneeksi äitini ei motkottanut minulle van pikkuveljelleni, joka taas kerran oli tehnyt pahojaan. Saavuimme pian Golden horsen pihaan, lähdin äkkiä autosta ja paiskaisin oven kiinni, vilkutin äidille, joka jatkoi valittamistaa veljelleni. Hoitajienhuoneesa lysähdi hoitajien huoneen sohvalle ja aloin syömään voileipääni, sillä en ollut kerennyt syömään edes päivällistä, kello oli varttia vaille kaksi. Hotkaisin sen ja kulautin mehua kitaani,lähdin hakemaan Eeviä tarhasta.

Pääsin vihdoinkin Eevin tarhalle ja kauhistukseni huomasin ihanan kimoni tilalla olevan hyvinkin tumman ruunikon ja taian. Katselin, oliko se tummaruunikko todellakin Eevi, kyllä se oli. Huohahdin ja otin tamman kiinni. "Voi että sinua Eevi, tässä menee ainakin tunti ! Lopettaisitko jo karvojesi värjäämisen KIITOS?" Hymähdin Eeville, joka laski päänsä alas hellittäväksi.
Silitin tamman kuraista turpaa ja puhelin hellästi. Talutin Eevin talliin ja oikopäätä pesukarsinalle.

Avasin letkun ja kastelin tamman, pian suoranaisesti syötävän puhdas pesukarsinan lattia oli kuran peitossa, Eevistä tippui kuravelliä kuin saavista kaataen. Kastelin tamman likaisimmista kohdista ja laitoin shamppoota joka kohtaan ja hieroin huolellisesti hännän kastoin ämpäriin ja pesin se. Harjaa hankasin sormin ja kaadoin vettä siihen,kura alkoi vihdoinkin hälvetä. Eevi oli täysin vaahdossa. Jaloista ja mahasta raaputin erittäin kovaa, jottei hiertymisiä tulisi ollenkaan, ainakaan siitä, että olisin pessyt huonosti ! Pään pesin sienellä ja vedellä, likaisimmat kohdat jynssäsin okein tarkasti. Kun olin saanut tamman aivan vaahdon peittoon, aloin virutella, noin puolentunnin päästä, neiti oli valmis kuivattavaksi.

Talutin Eevin sen karsinalle ja aloin jynssämään vesiä tamman karvasta pois. Valkoinen karva alkoi pikku hiljaa näkyä. Puhelin tammalle tyytyväisenä tulokseeni. kun olin kuivannut Eevin korvan tyvästä kavion alakulmaan asti laitoin sille pintelit ja fleece-loimen, jottei sille tulisi kylmä näin viileällä säällä. Lukitsin sen karsinaan ja tiputin Ainon luvalla pienen määrän heinää. Lopulta menin pesemään jälkeni pesu-karsinasta.

Saavuin kuran täyttämään pesukarsinaan ja viruttelin sitä, laitoin tavarat paikalleen ja lähdin varustehuoneseen. Sieltä otin Eevin suitset, satulan ja harjat. Menin takaisin Pesukarsinaan ja aloin pesemän näitä puhtaiksi. Satulan asetin polvilleni ja pyyhkäisin kostealla rätillä sen, satulahuovan pesin käsin siihen tarkoitetulla pulverilla ja juuriharjalla. jalustimet liotin ämpärssä ja hankasin puhtaiksi. Satulaan lopuksi suihkutin nahan kunnossapito ainetta, mitä löysin varustehuoneesta seinältä. Kuolaimet pesin liottaen niitäkin ämpärissä. Suoitset muuten pesin nihin tarkoitetulla pala-saippualla ja hankasin kaikki kohdat siisteiksi. Kun olin suitset ja satulan pessyt kokonaan, siirryin harjoihin. Harjoista nypin karvat pois ja pölyt lillutin ämpäriin. Laitoin varusteet kuivaamaan ja lähdin Eevin karsinalle.

Tamma ei ollut enään yhtään niin märkä, joten lähdin taluttamaan sitä maneesiin, sillä ulkona tihkutti. Taluttelin Eeviä maneesin ympäri ravissa ja käynnissä vuorotellen. Kun olin talutellut tammaa puolisne tuntia, vein sen sadeloimi päällä tarhaan. kun tulin takaisin, hain kottikärryn ja talikon. Aloin siivoamaan karsinaa, nostelin lanta ja virtsapaakut kottikärryihin, kun tämän olin tehnyt lakaisin karsinan edustan ja vein ulosteet lantalaan. Lopulta kirjoitin hoitopäiväkirjaan ja lähdin hipsuttelemaan kotiin.

Eevi on selkeästi päättänyt että hänen rekisteripaperissaan on tyystin väärä väri - ruunikko taitaa olla tämän kesän muotiväri ;) Kyllä tamma on mestari tuossa hommassa, sillä ulkona ei edes ole kovin paljon mutaa missä pyöriä. No, taito kuin taito! Myös taluttamisen joudun vielä hetkeksi estämään, sillä sekin on vasta myöhemmän hoitouran hommia :) Ykköskurssi alkaa onneksi ihan kohta, joten ei enää kauan kun voitte kävellä niin maneesissa kuin maastossakin!

15.6.2009 - Hoitotarina
Pyöräilin kello yhdeksän aikaan tallille päin. Oli sateinen, mutta lämmin aamu. Aijoin tänään olla tallilla ainakin 2 tuntia enemmän, ja en aikonut käyttää sitä siihen että jahtaisin Eeviä turhaan ja löytäisinkin sen sittenkarsinasta, ei ei ! Odotin innolla sitä, että pääsisin hoitokurssi II, sillä haluaisin jo mennä mukavia käyntilenkkejä ilman satulaa selästä käsin. Huomasin jo Golden Horsen hienon koristelun kyltin, hymy hiipi huulilleni.

Klipsautin pyöräni lukon kiinni ja tepsuttelin tallinovelle. Menin ovesta sisään ja heti Hotajien Huoneeseen. Tervehdin Johannaa ja Meeriä, jotka kanssa jo näin aamuvarhain liikkuivat täällä tallilla. Johanna hankasi Haraldin suitsia juuri puhtaiksi ja Meeri Vilin harjoja. Rupattelin tyttöjen kanssa hetken ja lähdin hakemaan Eeviä ulkoa liikaa kuraantumasta.

Kun saavuin ulos, siellä ei enään edes tihkuttanut, mutta ei kyllä aurinkokaan paistanut. Puristin riimun-narua kädessäni ja käelin lujaa tahtia tarhalle. Siellä Eevi jo rapsuttelikin Taian kanssa, kun vihelsintammaa, se hörähti ja ravaili aidan viereen. otin tytön kiinni ja avasin portin, huidoin taian kauemmaksi kunnes sain portin kiinni, Taika inisi ikävästi kun senkaeri outui lähtemään. "Ei hätää Taika-tyttö, kyllä Eevi kohta palailee !" Sanoin ja rapsutin Taikaa turvan yläpuolelta. Lähdin taluttamaan Eeviä taas kohti sen karsinaa. Puhelin sille hiljaa. "Naannnneee ! Naannnee !?" Aino huuteli minua tallissa. "No ? Mitä Aino ?" Kysyin pirtsakasti. " Voisitko ystävällisesti sitten kun olet harjannut Eevin niin vaikka vähän talutella / juoksuttaa sitä kentällä, kun en itse tänään kerkeä ollenkaan liiuttamaan sitä, pitää tehdä vaikka mitä, käydä kaupassa kun tänään tulee se pariskunta sopimaan sitä kentän vuokrauksesta siksi pariksi tunniksi, äh ! Kaikkia kiireitä." Aino sanoi hätäytyneenä, naurahdin. Ja taputin häntä olkapäälle. "Aino, rauhoitu, hoidan Eevin kyllä (: Ja voin kyllä auttaa Iidaakin päiväheinien jaossa ! Mene vain ostoksille ! " Sanoin jä lähdin taluttamaan moikat sanottuani Eeviä rauhallisesti karsinalle. Aino huusi perääni kiitoksia, vastasin hymhtäen ja rapsutin Eeviä.

Kun Eevi oli huolellisesti kiinni, aloin harjaamaan sitöä piktinja sulavin vedoin kaulasta alaspäin. Eevi nautiskeli saamastaan huomiosta. Viimeisenä otin kaviot, tamma ei onneksi ollut viellä piehtaroinut tarhaan kerääntyneellä kuralla. Hajasin viellä vähän jalkoja ja laitoin juoksutus tamineet rouvalle päälle. Eevi hörähti nähdessään Minnan vievän porkanaa vilille.

Lähdin taluttamaan tammaa kentälle juoksutus-aikeissa. Eevi oli pirteä eläkeläinen, joka kaipasi jokapäiväistä pientä liikuntaa, paitsi vapaa päivänä :) Ohjasin maneesissa Eevin ympyrälle ja annoin kävellä lämmitykseksi. Kun Eevi oli kävellyt jonkin aikaa, sanoin kovaan ja napakkaan ääneen "R-A-V-I" ja heilautin raippaa vähän ilmassa. Eevi lähti samantien tamman rytmikkääseen mutta hyvikin pomppivaan raviin. Anooin Eevin ravata yhten suuntaan vähän aikaa ja vaihdoin suuntaa, pysäytin käyntiin ja annoin kvellä vähän aikaa. Kun Eevi selvästikin oli kyllästynyt kävelyssä köpöttelyyn, annoin sen ravata ja lopulta laukata, tammalta pääsi jopa parit ilopukit, vanha mamma laittoi kaiken peliin ;) Hiljensin kuitenkin tamman mieletöntä menoa, opulta pysäytin ja vaihdoin taassuntaa, tähän suuntaan Eevi olikin paljon kankeampi, mutta heti kun laukkaan taas päästiin, ei missään näkynyt mitään jäykkyytä ! Ohjasin tamman avan eteeni pää inun päin jasilitin sen päätä. tarkistin, ettei kukaan olisi tulossa maneesiin ja soitin Ainolle, kysyäkseni luvan päästää Eevi vähäksi aikaa irti minun valvovan silmän alla, asia onnistui ja päästin tamman vähäksi aikaa katselemaan maneesia uudesta näkökulmasta, vapaasta kulkemisesta !

En tietenkään tarkoitanut että Eevin olisi ollut tarkoitus käyttää tämä aika hväksi piehtaroimiseen, ei ei ei ! Mutta tämänhän tamma teki, halusi vaihtaa väriin ruunikoksi ! äääärh, että sitten nauratti ja suututti. Odotin että vanha mamma nousee ja otin sen lopulta kiinni,tämä matka johtikin heti pesukarsinaan, missä alkoi tamman tutut vesileikit.

Riisuin Eeviltä varusteet ja laitoin pesukarsinan verhot kiinni. Kun Eevi näki vettä se alkoi peruuttaa ja leikkiä vedellä, kaatoi pari ämpäriä ja piti sientä suussaan. "Noniin Eevi, emmeköhän lopeta pelleilemisen ? " Sanoin piiiienesti riehuvalle tammalle.
Eevi jatkoi vesileikkejään, mutta lopetti kun en enään ollut huomaavinaankaan tamman jekkuiluita. Pesin Eevin lopuun ja kuivasin huolellisesti. Talutin karsinaan ja laitoin vähäksi aikaa vilti se selän päälle, menin istumaan karsinaan kirjoittamaan samalla hoitopäiväkirjaa. otin Eevistä pari kuvaa ja heitin viltin pois sen päältä, lähdin viemään sitä tarhaan. Matkalla Eevi kiihdytti ja jarrutti, ongelmista kyllä selvittiin.

Kun pääsin takaisin taliin, hain Iidan ja manimme jakamaan ruoat hevosille. Harjasimme yhdessä Toffa temppuilian ja Siiri säpiköitsiän. Teriä talutelimme ja juoksutimmevähän. Kun olimme saanut suurimman osan kuntoon, menin putsaamaa Eevin karsinan edustan, kello läheni jo puoli viittä, jotenlähdin polkemaan kotia kohti.

Kesä ja kärpäset ja KIIRE, onneksi te hoitajat ehditte auttaa minua :) Muistathan kuitenkin että juoksuttaminen tulee kuvioihin vasta hoitokurssi 2:sen jälkeen, joten normaalitilanteissa jätetään se sitten myöhemmäksi - kursseja pyritään järjestämään kesällä aktiivisesti, jotta hoitoura pääsee hyvin etenemään. Eevin kanssa voitte sitten kahden ensimmäisen kurssin jälkeen liikkua rennosti haluamallanne tavalla :)

14.6.2009 - Hoitotarina
Pitkästä aikaa kävelin taas GH:hon johtavalla tiellä, oli kesäloma, joten minulla oli rutkasti aikaa olla tallilla. Pieni reppu tanssahteli selässäni tömpsähdyksien tahtiin, hyräilin jotakin sappuasarjan tunnusmusiikkia. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja olin melkein läkähtyä loppu matkasta. Saavuin vihdoin tallille. Tallin ovi oli helteiden syystäauki ja tepsuttelin sisään, hevoset olivat jo tarhoissaan, kipaisin äkkiä Eevun karsinan eteen ja katsahdin tuttuun nimikylttiin, voi kuinka olin kaivannut tätä kaikkea ! Vein reppuni hoitajien huoneeseen ja evääni jääkaappiin. Kipaisin hakemaan tammaa tarhalta.

Saavuoin tarhalle ja katsahdin Eeviin, siellähän tyttöni rouskutti kesän ensimmäisiä ruohotupsuja, tyytyväisenä eläkeläisenä. otin evin kiinni ja loin taluttamaan kohti tallia, tänään vain harjaisin sen tip-top kuntoon. Solmin riimun-narun kiinni ja hyräilin taas samaa tunnaria. Eevi katseli tallikäytävälle pieni vilke silmäkulmassa, lähdin hakemaan harjoja huoneesta, kun tulin takaisin, ponia ei näkynt missään. "Ääääshhh! Eevi on karannut, nyt menee vähintään tunti sen kiinni ottamiseen.." Huokaisin ääneen ja laitoin harja pikaisesti takaisin ämpäriin ja lähdin ravaamaan ulospäin. Katselin ympärilleni ja huomaisn valkoisentakamuksen juri ja juuri vilahtavan nurkantaakse, jaaha, sinne siis tamman kutale menikin ! Lähdin ravaamaan kohti tallin toista nurkkaa, kauhukseni huomasin nurkan takana seistä tököttävän Tarmon kiinnittämässä Rainylle sen pudonnutta kenkää, jessus kun nolotti ! "äh, Hei Tarmo ! Etsin tässä vain Eeviä, se kun juuri karkasi (: h-hyviä jatkoja vain ehhehhe..." Sanoin hiukan nolostuen. "Nanne, kiva nähdä, juu en ole nähnyt Eeviä.." Tarmo naurahti hymy korvissa asti. Lähdin juoksemaan toiseen päähän tallia.

Kn olin juossut talli vähntään 18-kertaa ympäri, päätin katsoa muualtakin kuin talin liepeiltä. Lähdin hölkkäämään tuttuä metsäpolkua pitkin, päässäni kiehui, sillä oli nin kuumakin. Kengissäni, jaloissani, selässäni ja otsassani virtasi hiki. "Huuhhuh, jos nyt en saa sitä tammaa kiinni, niin tulen hulluksi, mihin se on mennyt ?!" Ajattelin ääneen, huomasin vastaan tulevan Ellan ja Fabianin.Pysähdyin heti. Fabi hörähti iloisesti nähdesään uuden lenkkeiliän. "öh ? Hei Nanne, mihin sinulla noin SUURI kiire on että juokset noinkin kovaa" Ella mutristi kulmiaan ja hymyili leveästi. "Ääääsh, Ella, oletko nähnyt Eeviä, se karkasi... olitkos pitkälläkin taluttelemassa Fabiania ?" kysyin huohotaen. "olin vain pellolla. Enkyllä ole nähnyt, tuskins e sine suuntaan on mennyt, katso muualta." Kiitin ja lähdin äkkiä juoksemaan tallille.

Kun saavuin tallille, menin tallin sisään ja katsoin Eevin karsinaan. "EIKÄ! Eevi, ei ei ei.. sinä,minä, sinä, olitkin sielä koko ajanm niinkö ? Ja minä juoksin tuolla ulkona, no jo on reilua ! Oli varmaan todella kiva nähdä oma hoitajansa tuolla hölkkäilemässä hiki hatussa. " sanoin hiukan epäröden ja kummissani. Eevi hörähti, eihän sille enään vonut olla vihainen kun se katsoi minua tummilla ystävälisillä muta viekkailla silmillän, halasin tammaa ja sidoin sen takaisin kiinni, harjasin sen ja laitoin karsinaan vähäksi aikaa, kirjoitin hoitopäiväkirjaan ja rapsuttelin vanhaa mammaa. Kun lopulta sain helliteltyä sitä tarpeeksi,vein sitä syömään vähän ulos, laitoin sen tarhaan ja lakaisin karsinan edustan siistiksi, lopulta menin syömään eväät ja lähdin kotiin, ja arvaa oliko kuuma ! :D

Eevi pisti samantien hippaleikiksi näköjään ;) Eläkeläisellä riittää hupia kaikesta pienestä, mitä lie reissu toikaan tällä kertaa tammalle mieleen - ainakin se oli sen verran kuuliainen kaveri, että tepasteli rauhassa karsinaansa. Kuuma varmasti tuli, kyllä pienikin juokseminen tuossa helteessä aiheuttaa hikiläikkiä paidan selkämykseen. Hauskoja eläkepäiviä on kiva viettää kahdestaan, mukavaa että palasit tallille :)

7.4.2009 - Hoitotarina
Astelin pitkin kuraista tietä, oli hyvinkin leuto ilma, aurinko pilkahteli vähän pilven takana, se oli hyvinkin kaunis sää ! Pieni tuuli juuri sopivasti viilensi tunnelmaani, joka juuri nyt olikin hiukan kiehuva, sillä pikku-veljeni oli repinyt minun parhaimmat ratsi-housuni nini että nyt ne olivat aivan repaleiset, siihen hän oli tarvinnut vain sakset ja kätensä ! Astuin talliin sisään, kaikki hevoset olivat ulkona, Aino oli pitämässä jotakin tuntia. Hoitajia ei juuri nyt ollut paikalla paljoa, ehkä joku oli taluttelemassa. Menin Eevin karsinalle ja laitoin reppuni karsinan viereen, otin riimun-narun ja lähdin ravaamaan hiljaa kohti tarhaa.

"Eeeviii !" Huusin Eeville joka katsahti minuun yhdessä Taika pollen kanssa. Tamma tuli katselemaan minua, ja saikin minulta pikku porkkana palan, annoin myös Taikalle hieman pienemmän namun. Talutin Eevin talliin ja huomasinkin, kuinka tamma oli pystynyt pitämään itsensä muuten siistinä, paitsi jalat ! Vein neidin pesukarsinaan ja aloin pesemään likaista mahaa ja jalkoja, ne olivat MUSTAT ! Kun sain pahimman lian plois, suljin hanan, kuivasin Eevin ja menin harjaamaan tätä. Lähdin taluterlemaan Eeviä pintelit jalassa ja pieni fleece-pala selkänsä päällä, jottei tamma jäädy. Kun olin talutellut jonkin aikaa, menin harjaamaan tammaa. Eevi katseli käytävällään minua hyvin rauhallisena, välillä se vähän nostijalkaansa, merkiksi etä ei halunnut enempää harjausta, mutta eipä tuo sitten loppujen lopuksi paljoa haitannutkaan. Kun olin harjannut tammaa riittäviin, päästin sen karsinaan ja menin itsekin sinne kirjoittamaan hoitokirjaa. Klipsasin neidistä myös pari TODELLA hienoa kuvaa, ja kyllähän neitikin näytti nauttivan, sillä se poseerasi ! Pian kello olikin jo niin paljon, että lähdin hiippailemaan kotia kohti.

Pikkuveljet ne sitten osaavat. Oma veljeni on saanut aikaan vaikka minkämoista tuhoa, varsinkin hevoskirjani katosivat lapsena kummalisella tavalla... :) Kimoon poniin kevätmudat melkeinpä kietoutuvat lyhyenkin ulkoilun aikana. Eevi on tässä mestari, mutta onneksi olet varsin taitava harjaamaan hevosen hetkessä puhtaaksi.

15.3.2009 - Hoitotarina
Automme kiisi pitkin Golden horsen kuoppaista tietä. Katselin ulos hyräillen jotain saippuasarjan tunnaria. Auto pysähtyi Gh:on pihaan, avasin oveni ja menin avaamaan äidin ovea, sillä hänen piti aina antaa minulle Ärjoä, ennen kuin päästäisi minua minnekkään. Niin Ärjö eli äidin rakkauden julkista osoittamista, todella noloa tälläiselle nuorelle tytölle, eikö ? Siitä huolimatta paiskasinkin äitini auton oven kiinni ja mumisin sori hymyillen, enhän nyt voinut odottaa kun minua odotti Eevi !
Pienehkön repun takapeniltä otettuani lähdin kohti tallia.

Luin nimikylttejä karsinoissa hyvinkin mietteliäänä, hevosten päitä nousi yksi toisensa jälkeen katsomaan uutta tulokasta, minua.
-Juuuhuu !? Onko täälä ketään ? Hudahdin vaimealla äänelläni.
Erään tytön pää nousi pystyyn hetkessä jonkun suokkitamman karsinasta.
-Hei, olen Suwi, hoidan Jattaa.Oletko uusi hoitaja tai jotain ? Vai tuntilainen ?
-Hei Suwi, olen..NanNe..NanNe Peräpelto.. Sukunimeni on kauhea, mutta olen hoitaja, Eevin hoitaja ! Missä Eevin akrsina on ? Täällä  se ei ainakaan ole, tällä ei ole yhtäkään ponia !
-Haha ! Ei sukunimessäsi kyllä mitään hirveää vikaa ole, Eevi asustaa Takakäytävällä, tämä puoli on eläkeläisille ja tuntitammoille, takakäytävällä on kaikki talinponit !Ihanat pallerot (:  Suwi huohahti hyvin pirteästi ja iloisena.
-Okei, kiitos. Sanoin vaimeasti ihmetellen ettei hän alkanut nauramaan sukunimelleni. Suwi hymyili karsinassa a vaipui taas harjaamaan Jattaa jaloista.

Kävelin ja huomasin Hoitajien huoneen. Kävelin hoitajien huoneeseen ja avasin oven, siellä minua alkoikin tapitamaan yhteensä 10silmäparia.
-Öhh.. Hei vain ! Olen NanNe ja hoidan Eeviä, keitä te olette ?!
-Hei NanNe ! Kiva saada uusia hoitajia, olen Ella, hoidan Fabiania. Tervetuloa joukkoon NanNe !
Joka puolelta alkoi kuulumaan nimiä yksi toisensa jälkeen, siellä oli esimerkiksi Johanna joka hoitaa Vaahteramäen Vinsaa.
Jokainen hymyili minulle ja tarjosikin apua, mutta sanoin että kyllä minä pärjään, pyydän jos tarvitsen. Pian löysin tamman karsinalle, katselin tammaa ja se hörähti katsahtaen minuun, olin rakastunut ihanaan pikku tammaan heti ! Annoin sen nuuhkia minua karsinassaan ja sitten minä aloin tutustumaan tähän valkoiseen lumo tammaan, se katseli jännittyneenä karsinastaan tallikäytäväll kun aloin harjaamaan sitä pitkin, sulavin ja painavin vedoin kaulasta takaosaa kohden.

Kun olin jynssännyt tammasta suurin piirtein kaikki kohdat läpi, huomasin kuinka hevosia alkoi lähteä hiippailemaan ulos päin hoitaja riimussa kiinni. Klipsautin riimun-narun kiinni ja lähdin viemään neiti tarhaa kohti, se ei ollutkaan helppoa, sillä tamma olikin oikein sisukas, se halusi heti Taikapollen luokse !
-Kyllä sinä sinne pääset hassu !
Kun päästin sen tarhaan, neiti meni ja piehtaroi heit tarhan muta kohdassa, mukavaa! Lakaisin viellä karsinanedustan siitiksi, jätin lapun Ainolle joka ei ollut ilmenyt näkyviini ja lähdin kotiin.

Eevi osaa pitää huolen puhtaudestaan - tosin hieman väärällä tavalla; mikä olisikaan kivempaa kuin piehtaroida puhdas kimokarva upeaan mutakerrokseen! Tulisipa kevät ja kuivat kelit... Pääsit hyvin mukaan tallitohinaan, toivotaan että jatkossa sujuu yhtä jouhevasti ja mukavasti :)