Hoitaja-info
Nimi: Ella
Aloittanut: 13.12.2005

Hoitaja kertoo itsestään:
"Moi! Olen Ella, ja hoidan täällä Golden Horsessa tätä Fabi-pappaa. Olen ystävällinen, hieman ehkä ujo mutta saa tulla tutustumaan. Parhaiten minut löytää puuhailemasta Fabin kanssa, mutta saatan olla myös Hoitajien huoneessa, tai vetämässä valmennusryhmän tunteja. Tapaamisiin!"

Suoritetut merkit ja kurssit:

Hoitolomake

xxx = tallimerkintä      xxx = hoitomerkintä      xxx = ratsastusmerkintä

26.12.2011 - Hoitotarina
"Tänään juhlitaan kaikkien juhlapäivien edestä!" lupasin Fabille, joka puhalteli käsiini karsinassa. Meiltä oli jäänyt väliin vuosipäivän juhlinta sekä jouluaatto! Talli oli onneksi koristeltu ihanan jouluisesti, kuusi oli edelleen paikoillaan ja karsinoiden ovissa oli hoitajien tuomia koulukoristeita. Kävin hakemassa varustehuoneesta Fabin harjat ja aloittelin ponin puunauksella. Pappa koetti kurkkia karsinan avonaisesta ovesta käytävälle ja naurahtaen komensin sitä takaisin sisälle. Hieman päätä heitellen Fabi peruutti vaadittavat askeleet ja keskittyi sitten pysymään paikoillaan. Kävin ponin läpi kaikilla harjoilla, putsasin kaviot huolella ja selvitin hännän.

Kun poni oli puhdas, laitoin sille päähän joululahjariimun ja narun, pappa pääsee uusissa varusteissa ulkoilemaan. Lähdettiin tallin pihalta metsään päin. Lunta ei ollut, että sää tekeekin joulusta paljon laimeamman. Kaivaten muistelin viime aattoa, kun pakkasta oli parikymmentä astetta ja aurinko paistoi ihanasti. Mutta positiivista, eipä tarvitse harppoa hangessa, vaikka se tehokasta treeniä olisikin. Fabi käveli hitaasti perässäni, ja muutamaan kertaan pysähdyttiin maistelemaan havuja suoraan puusta. Fabi pääsi havujen makuun, enkä meinannut saada ponia enää irti kuusista. "Hei vielä pitäisi jatkaa matkaa höpsö!" sanoin ja houkuttelin Fabin mukaan matkaan.

Saavuimme pian Sorsalammelle, mikä ei ollut, yllätys yllätys, jäätynyt mistään kohdasta. Kävimme rantaviivalla katselemassa vettä ja hiekkaa ja pappahan ihan villiintyi! Se pukitti sivulle ja koetti ottaa pienen laukkapyrähdyksen, minkä jälkeen se pörheänä ravaili kaula kaarella ympärilläni. "Hei ukko, rauhotutaanpa!" höpöttelin ja pian Fabi siirtyi raviin. Jatkoimme matkaa vielä hetken aikaa rantaa pitkin, ja ponihan oli kuin lentoon lähdössä. Se pörisi ja puhalteli ja koetti spurttailla joka suuntaan. Seisahduttiin hetkeksi ja pian Fabikin kyllästyi ylimääräiseen intoiluun. Vähän tuli harmiteltua, että ei ollut kypärä tai suitset matkassa, olisi ollut mukava päästä selkään kyytiin ja saada vähän vauhtia matkan tekoon.

Kotiinpäin matka sujui rauhallisesti, parilla ruokatauolla varustettuna. Talliin päästyämme hain pari porkkanaa, joiden kanssa venyteltiin. Pappa venyi vielä melkoisiin suorituksiin ja loput porkkanat poni sai popsia ilman mitään vaatimuksia, koska se on vain niin ihana. Siirsin Fabin vielä käytävälle siksi aikaa, että sain karsinan siivottua. Fabi vahti, että puhdasta tulee ja kun sain tavarat vietyä pois pidimme vielä hetkisen rapsuttelu ja pusuttelu tuokion ennen kuin päästin ponin karsinaan ja lähdin itse kotiin päin.

Hämmästelen hetkittäin Fabin ikää - poni on jo yli 30-vuotias, mutta tuntuu edelleen olevan aivan hyvässä kunnossa. Eläinlääkäri tulee ennen loppiaista tarkistamaan koko poppoon (vuositarkastus taas edessä) ja toivon mukaan Fabikin saa terveen paperit. Ainakaan merkkejä mistään ei ole näkynyt.

Kuuset kelpaavat hevosille tänäkin vuonna. Laitoimme jouluaattona tarhoihin hevosten omat joulukuuset - muutamilla herkkukoristeilla varustettuna tietysti. Ei mennyt kauaa kun ne olivat jo tyystin syötyjä. Kaikilla tarhavuoroilla kuusista katosi järjestelmällisesti ensin herkut ja sitten käytiin itse kuusen kimppuun. Hyvä tapa raikastaa kerralla koko hevospoppoon hengitykset ;)

Kyllä, Fabi taas osoitti olevansa ihan virkeä ponipappa :) Ihanaa intoa Sorsalammella!

25.11.2011 - Hoitotarina
Hyi että sää on muuttunut inhottavaksi, ajattelin kävellessäni bussilta tallille. Viime viikolla sateli lunta, mutta aivan liian vähän ja nyt tilalle on tullut vesisadetta ja liukasta tietä. Tallin pihallakin saa väistellä mutaisimpia kohtia, ja nyt ponien jalat on hoidettava huolella, ettei mitään riviä pääse syntymään.

Fabi seisoskelikin juuri siellä, tarhan mutaisimmassa nurkassa ja ulkonäöstä päätellen oli myös piehtaroinut samassa paikassa. "Hei ukkosein, tuupas nyt sieltä!" huutelin portilla, sillä miehän en lähtisi tuonne mutavelliin tallustamaan. Onneksi Fabi tajusi tämän ja käpsytteli miun luokse, hitaasti, mutta varmasti. Rapsuttelin ponia hetken palkaksi ennen kuin laitoin narun kiinni ja lähdimme talliin.

"Kivan näköinen tuo Fabi, siulla meneekin hetki sen kanssa, että saat sen puhtaaksi!", huikkasi Manta Urdin karsinasta. "Nojoo, tässä on nyt hieman hommaa, mutta onneksi on aikaa" naurahdin vastaukseksi ja päästin Fabin karsinaan. Poni tarkasti ruokakupin, ei mitään ja jäi puhisemaan paikoilleen. Käväisin hakemassa harjat ja ryhdyin hommiin.

Muta oli onneksi kerennyt jo kuivua, joten sain pölärillä vedettyä kokkareet pois. Sitten kumisualle ponin kimppuun, pöly nousi hienosti iholta karvapeitteen päälle, ja vetelinkin pölyjä samaa vauhtia pois pehmeällä harjalla. Fabi seistä möllötti paikoillaan, kun kumisuka pyöri papan mielestä oikeissa paikoissa, nojasi se koko painollaan miun kättä vasten. Vissiinkin tuntui oikein hyvältä? Lopuksi harjasin jalat vielä huolellisesti, pesin vuohiskuopat lämpimällä vedellä, putsasin kaviot ja huuhtaisin sekä lyhensin häntää, joka tällä hetkellä harrasti mutauinteja. Fabi ei ollut liikkunut milliäkään paikaltaan, mutta kun palasin rapsuttelemaan pappaa, saatiin mielenkiintoiset tuokiot aikaiseksi.

Kun rapsuttelin Fabin takajalkojen sisäreisiä, papparainen olisi niiiin halunnut raaputella nenällään miuta, mutta kaula ei meinannut ylettää. Poni kokeili ratkaista asiaa liikkumalla kokoajan, ja yrittämällä saada miuta kiinni. Kun totesimme tämän yhteistuumin ihan tyhmäksi ideaksi, vaihdoin itse paikkaa etujalkojen kohdalle, jossa Fabin nenä ylti miun selkään. Varovasti se rapsutteli miuta samaan tahtiin kun mie rapstuttelin sitä etujalkojen välistä. Jos lopetin, tuli vaativa tökkäisy turvalla, että kiitos lisää! Rapsuttelin vielä hetken lisää, mutta sitten omat jalat alkoivat puutua kyykkimisestä ponin vierellä. Pusuttelut ja heipat ja sitten kotia kohti!

Tänä vuonna talvi ei tunnu tulevan ollenkaan. Katselen kaihoisasti säätiedotuksia: kyllä ne vähitellen lupaavat lumisadettakin. Mutta voi, ulkona on niin hirveän pimeää tällä hetkellä ja tuntuu, ettei hevosiakaan innosta reippailla tarhoissa. Siellä ne tönöttävät loimet päällä mutaista maata tuijotellen. Ahdistava syksy.

Muta ja aavistuksen pörröinen talvikarvanalku ovat yhdessä varsinainen yhdistelmä! Siinä saa hetken huhkia, että poni näyttää taas puhtaalta :) Onneksi vältyit massiiviselta pesu- ja kuivausoperaatiolta. Mudan kuivuminen on kyllä monen tallipäivän pelastus.

Ihana rapsuttelutuokio teillä! Mukavaa, että jaksat hemmotella ponia oikein kunnolla ja pitää huolta siitä, että se pysyy hyvässä kunnossa myös talvella. Teillähän tulee jo kohta 6 vuotta yhteistä taivalta täyteen, huimaa!

9.10.2011 - Hoitotarina
Papparaisen hemmottelupäivä tiedossa! Tallilla jo heti aamutuimaan, auttelin Sinnaa ja Iidaa viimeisten aamuruokien tarjoilussa ja hevosten kuskaamisessa pihalle. Sää on mitä hienoin, joten mikäs sen parempaa kuin aamuinen maastolenkki ihanan hevosen kanssa. Fabi nautiskeli hiljakseen aamuruokiaan vielä, joten jätin sen rauhaan ja siirryin varustehuoneeseen, jossa päätin huoltaa Fabin nahkavarusteet.

Satula ja suitset saivat putsauksen, iän tuomia jälkiä ei saa enää pois, mutta kaiken muun lian kyllä. Ja vanhat kodikkaat kulumat kuuluvat juuri tähän penkkiin, ajattelin ja laittelin tavarat pois. Nappasin harjat mukaanani ja suuntasin karsinalle.
Siellä Fabi hörähti pienesti tervehdyksensä ja siirryin karsinaan. Pappa seisoi paikoillaan koko harjauksen ajan katsellen käytävän tapahtumia. Puunauksen jälkeen riimu päähän ja pihalle.

"Lähetään Fabin kanssa käppäilemään" huikkasin Ainolle toimistoon kun kuljettiin ohi. "Okei, pitäkää hauskaa ja kato miten Fabi liikkuu, se on ollut taas vähän jäykkä" Aino huikkasi takaisin ja pistin korvan taakse tämän ohjeen. Pihalta suunnattiin pelloille vievälle tielle ja ihasteltiin auringossa säteitä kellertävissä puissa. Vastaan tuli pari aikaista maastoretkeilijää poneillaan ja vaihdeltiin hieman kuulumisia. Fabi rauhassa seisoskeli eikä yhtään haikaillut kavereiden perään kun ne jatkoivat matkaansa.

Pellon reunalla otettiin pienet ravipätkät ja ehkä tuon papparaisen takajalkojen liike oli vähän lyhyttä ja vaikeeta, mutta eiköhän se ole jo ihan normaalia tuon ikäiselle. Jatkettiin matkaa vielä käynnissä taapertaen ja vietettiin laatuaikaa yhdessä!
Tallille kun päästiin otin ponin hierottavaksi ja kävin koko hepan läpi. Reilut puoli tuntia sain kulumaan hierontaan, ja olisi sitä voinut jatkaa vielä hetkisen, mutta kun alkoi uhkaavasti näyttää että Fabi olisi siihen nukahtanut ja kuukahtanut kyljelleen. Vielä pienet venytykset jalkoihin ja kaulaan ja sitten loimi hetkeksi lämpimien lihasten päälle ja poni käytävälle seisomaan.

Siivosin karsinan siinä aikani kuluksi ja sitten vein ponin pihalle nautiskelemaan päivästä. Tyytyväisenä se jäi katselemaan kun lähdin tarhalta kohti tallia. Keräsin kimpsuni ja kampsuni ja lähdin kotiinpäin, piipahtaen vielä antamassa pusut papalle.

Pitäähän vanhojakin poneja hemmotella :) Vauhtia ja yllätyksiä on ehkä vähän vähemmän kuin Rollen kanssa, mutta toisaalta olen oppinut nauttimaan maastolenkeistä meidän eläkeläiskaartin kera.

Olen samaa mieltä, kyllä ikä ja käyttö saavat näkyä varusteissa. Käytön myötä satulakin muotoutuu paremmaksi, mukavammaksi. Ei enää nirsku ja natise kuten upouutena, juuri kaupasta ostettuna. Jalustinhihnatkin liikkuvat sulavammin ja niitä ei tarvitse kiskoa kaksin käsin.

Fabin liikkumisessa on näkynyt pientä jäykkyyttä taas. Ikävää, että talvi on tulossa, sillä pelkään kylmyyden tuovan ongelmia. Mutta päätimme Iidan ja Sinnan kera liikuttaa Fabia ahkerammin. Kevyttä liikuntaa useammin, sillä poni näyttää laitumella lähinnä tököttävän paikallaan. Loimia on hyvä käyttää ja takajalkoihin voi myös halutessaan kietaista fleecepintelit.

17.8.2011 - Synttäreitä x2
"Ei voisi parempaa syntymäpäivää olla", ajattelin tullessani tallille. Tänään sekä mie että Fabi pidettäisin pippalot, miulla ikää 17-vuotta ja vanhuksella alkaa kolmenkympinkriisi iskeä.

Kovasti ei kuitenkaan näyttänyt synttäripäivä Fabiin vaikuttaneen, papparainen lepuutteli takajalkaansa tarhassa vähän nuokkuen. "Hei ukko!" huikkasin sille aidan vierestä ja Fabi vähän heilautti korviaan ja kurkkasi kuka hänen päivätorkkujaan häiritsee. Todettuaan tutuksi ihmiseksi torkut saivat jatkua. Itsekin siirryin paikalta talliin päin, antaa papan hetken vielä huilia. Fabin karsinan kimpussa menisi kuitenkin hetkinen. Juutuinkin heti sisälle tultuani muutaman hoitajan kanssa suustani kiinni. Ensimmäisen koulupäivän jälkeen olikin taas paljon kuulumisia vaihdettavana, kuka oli kenenkin opettajan tunneilla, joko tietää ylppäreissä kirjoitettavat aineet, onko vanhojentanssi paria! Irtaannuin hetken päästä höpöttävästä porukasta ja etsin talikon ja kottarit.

Karsina saikin supersiivouksen, otin kaiken likaantuneen alusen pois ja jokaisen lantakikkareen keräsin talikkoon. Erittäin tehokkaan putsauksen jäljiltä karsinaan saikin tuoda lisää alusia reilusti. Mutta tää poni kyllä ansaitsee siistin karsinan! Tasoittelin vielä turpeen siistiksi alustaksi ja sitten putsasin ruoka- ja juoma-astiat sekä suolakiven. Niissä olikin pinttyneitä ruokatahroja, joten oli hyvä saada ne puhtaiksi.

Kun Fabin karsina kiilteli lähdin hakemaa papparaista pihalta. Se oli selkeästi tiennyt, että kohta tulen ja odottelikin jo portilla valmiina. Koska ilma oli vähän viileä, päätin suosiolla mennä harjailemaan Fabin sisälle, vaikka olinkin suunnitellut ihanaa ulkoilma harjaustuokiota. Jätin Fabin käytävälle kiinni ja hain sen harjat varustehuoneesta. Aloittelin reippaasti pyörittelemään kumisualla, josta Fabi selkeästi tykkäsi. Sen ylähuuli venyi ihan mahdottomasti ja se koetti rapsutella miuta vastapalvelukseksi. Sain hetken selvittää, että ei kiitos, en tahdo sinun hampaita selkääni vaikka kuinka tahtoisit rapsuttaa! Kävin koko ponin läpi tarkasti, kumisuallahan saa mukavasti hierottuakin ponia samalla. Sitten vetäisin pehmeämmällä harjalla pölyt pois. Fabi tarkkaili jatkuvasti mitä puuhasin ja kommentoi ihmeellisillä pörinöillä ja hörähdyksillä kun höpöttelin sille puuhatessani. Jalat nousivat automaattisesti ja kestivät hienosti ylhäällä kavion putsauksen ajan. Hännänkin sain selvittää ihan rauhassa, ilman mitään huiskaisuja, vaikka siinä olikin takkuja ja siihen meni paljon aikaa. Täydellisen puhdistuksen jälkeen laitoin Fabille suitset päähän ja lähdimme kentälle.

Viileä ilma sopikin mainiosti pieneen työskentelyymme. Fabi jaksoi mainiosti pienen koulutreenimme ajan, jossa ratsastin kaikki askellajit läpi. Ratsastin myös tehokkaasti eteen ja alas, johon Fabi vastasikin toimimalla hienosti ja liikkumalla reippaasti. Hiukan se oli jäykkä kaarevilla urilla ja tasapaino oli vähän haussa kulmissa, mutta onneksi se yritti innolla ja mielellään. Laukat otettiin suoralla uralla ja vautsi kun pappa innostui! Se vetäisi päätä alas ja koetti tykittää vauhdilla eteenpäin, mutta kestinpäs kyydissä ja sain jo hidastettua reilusti ennen kulmaa. Loppuraveissa meinasi tulla sellaisia lisäyksiä pitkillä sivuilla ja suuntaa vaihdettaessa lävistäjälle, että niitä olisi kaivattu silloin kun kisoissa kierrettiin. Loppukäynneiksi käytiin kävelemässä maastossa. Syksy oli selkeästi tulossa, ilma oli viileä ja ihan kuin jonkun puun lehdetkin olisivat jo kellertäneet. Onneksi meillä on takana ihana kesä! Maastoillessamme vastaan kuitenkin tuli vielä muutama kärpänen, joten ehkä se lämpö vielä palaa, ötökät eivät ole vielä luovuttaaneet.

Tallilla otin Fabin jälleen käytävälle ja venyttelin jalat sekä kaulaa ja kylkiä erilaisilla venytyksillä. Kävin myös koko ponin kumisualla läpi, minkä jälkeen syöttelin sille muutaman herkku porkkanan ja kuivatun leivän. Siirryimme käytävältä vielä karsinaan, jossa Fabi sai paaljon rapsutuksia. Erikoisesti takajalan sisäpuolelta kutitti kauheasti, samoin kuin harjan vierestä ja korvien välistä. Poni nautti ja miullakin oli mukavaa! Päivää oli vielä jäljellä, joten riimu takaisin päähän ja poni pihalle nautiskelemaan. Tyytyväisenä se jäikin syömään kesän viimeisiä ruohoja ja itse palasin sisälle talliin, hoitajien huoneeseen, jossa kaivoin oman synttärikakkuni esille ja tarjoilin paikallaolijoille isot palat!

Teidän synttäreiden lisäksi voi myös juhlia tallin 9-vuotista taivalta! Jihuu :) Varsinainen synttärikuukausi tämä elokuu. Alkavan syksyn myötä tallissa on alkanut myös olla ihan erilaista elämää: käytävillä jutellaan innokkaasti syksyn tulevista tuulista ja hoitajien huoneelta kuulee tarinoita koulunpenkiltä.

Syntymäpäivän kunniaksi puhtaat aluset ja siisti karsina, kyllä Fabin kelpaa! Yhteistyötä teiltä ei ainakaan tänään puuttunut, harjaaminenkin sujui kuin vettä vain. Saa nähdä, milloin Fabi alkaa kasvattaa pörröistä talvikarvaansa :) Se on aina yhtä huikea näky, vuosi toisensa jälkeen. On ihana huomata, ettei kertynyt ikä ole muuttanut ponia ihan karvattomaksi.

Viileällä ilmalla ponikin jaksoi liikkua ihan superhienosti! Oli ilo seurata ratsastustanne, Fabi oli varsin innoissaan ja kuunteli hyvin apujasi :)

22.7.2011 - Hoitotarina
"Huh että on kuuma!" puuskahdin vierelläni tallille kävelevälle Adalle. Yhdessä sitten panattelimme hikisen ja tuskaisen kuuman kesän, vaikka oikeasti tätä on kaivattu ja paljon! Muutaman lämpöasteen kun mittari laskisi, niin miun kesä-sääni olisi täydellinen!

Fabikin lönkötteli laitumelta vastaan aika verkkaisasti. "Hei papparainen, etkö siekään tykkää kuumasta?" huikkasin ja nappasin miehen mukaani talliin. Heti tallissa viileä ilma onneksi helpotti oloa ja jaksoin vielä hyvissä voimin harjata ponin. Toin Fabille vielä ämpärissä vettä, johon olin sekoittanut omppumehua. Täytyy varmistaa että pappa myös juo näillä helteillä.

Sitten heitit suitset päähän, kapusin kyytiin ja suuntasimme Sorsalammelle puljaamaan! Matkalla lammelle tuli mukavia viileitä metsän siimeksiä, joissa hyttyset kyllä hyökkäsivät napakasti kimppuun. Pellon laidoille aurinko taas porotti kuumasti, ja hiki valui, sekä ponilla että ratsastajalla. Pian lampi pilkisti puiden takaa ja hyppäsin alas kyydistä.

Rannalla Fabi meinasi laittaa ensin jarrun päälle. "Hei ukko, mikäs nyt vikana?" kysäisin, kun normaalistihan olen enemminkin roikkunut ohjissa kiinni ja koettanyt pysyä pystyssä Fabin vetäessä järveen. Koettelin hetken aikaa maiskutella, mutta poni vain korvat töttöröllä tuijotteli järveen. Päätin sitten vilkaista, uiko siellä sorsa vai jotain kaisloja, mitä pappa nyt kyttäisi. Mutta kun vähän katselin eteenpäin, niin kaksi hirveähän ne siellä pällistelivät meitä. Hetken tuijottelun jälkeen ne hipsivät takaisin pusikkoon ja Fabi ravasi tyytyväisenä lampeen. Miun fiksu papparainen ei kuitenkaan häipynyt paikalta, vaikka hirvet vähän jännittikin. Tätä tää ikääntyminen tuo vissiin mukanaan, aina vain fiksumman ja rauhallisemman ponin!

Ekaksi sitten vaan seisoskeltiin ja puljattiin rantavedessä. Fabi pärskytteli vettä korkealle etusillaan ja miun vain crockseilla suojatut varpaat alkoivat olemaan hieman vaaravyöhykkeellä, joten hyppäsin kyytiin. Pärskyteltiin ja pörrättiin vielä hieman rantsussa, kunnes Fabi halusi uimaan. Kun jalat irtosivat pohjasta nappasin ponia harjasta kiinni ja liuin mukana. Pienen lenkin heitettyä pappa palasi rantaan ja päristeli vähän lisää. Kovasti se yritti syödä vastaantulevia kaisloja, mutta topputtelin ja sanoin, että kohta saa popsia taas laitumella.

Paluumatkalla köpsöteltiin taas hidasta vauhtia ja käytiin tallin kautta suihkuttelemassa paria ötökkämyrkkyä. Sitten Fabi takaisin laitsalle ja itse hoidin nahkasuitset uinnin jäljiltä vielä siistiin kuntoon, ennen kuin lähdin itsekin rannalle makaamaan.

Sanopa muuta! Kesähelteitä odottaa pitkin talvea ja kevättä, mutta sitten kun näytöllä komeilee melkein kolmosella alkava luku, niin sitä haaveilee jo syksyn kirpeistä aamuista ja sateisista iltapäivistä. Toisaalta olen oppinut nauttimaan siitä, että valoisaa on melkein läpi päivän. Liian innokkaan tallinpitäjän työpäivät ovat tänä kesänä venyneet välillä puolille öin. Kun hevoset lepäävät tallissa, kelpaa tehdä paperitöitä.

Omenavesi kelpasi takuulla! Tuo onkin erittäin hyvä vinkki muillekin hoitajille, täytyy muistuttaa muita tästä (: Vai olivat hirvetkin päättäneet tulla uimaan. Fabi on noita sarvipäitä nähnyt moneen otteeseen, mutta aina jaksaa ihmetyttää. Veteen menoa se ei lopulta onneksi estänyt. Tai ponin oma häviöhän se olisi ollut - vain hassu hevonen jättää viilentävän kahluureissun käyttämättä.

Ihanan kesäinen ja rento hoitotarina. Yhteinen taipaleenne näkyy tarinoissa ja siinä luottamuksessa, joka välillänne vallitsee. Näitä tarinoita on aina yhtä ihanaa lukea!

26.6.2011 - Hoitotarina
Juhannuksen jälkeen hyvä tapa palata arkeen on puuhastelu tallilla! Kaarsin pyöräni kyydissä pihaan heti aamusella ja ryhdyin ahkerasti hommiin. Fabin karsina olikin puhdas, vanha ukko käy vain piipahtamassa karsinassa, nauttien muuten ihanasta laitumesta muiden eläkeläispappojen seurassa. Pieni sadekaan ei haittaa, ponit selvästi viihtyvät luonnon helmassa. Karsinan putsauksen jälkeen kun koetin moikata papparaista laitumella, se vain vilkaisi ja jatkoi syöpöttelyä.
"Nauti nyt vielä, tulen vielä nappaamaan siut mukaani!" huikkasin ponille ja palasin talliin.

Siellä odottikin pienoinen pölykerros varusteiden päällä. Fabi oli selvästikin ottanut kaiken irti eläkeläisen vapauksista ja ollut työskentelemättä jo hetkisen. Sallittakoon se vanhukselle. Jokainen nahkavaruste sai kuitenkin puhdistuksen osakseen, ja sen jälkeen vielä rasvasin ne huolellisesti. Nyt Fabin kamat kiilsivät puhtauttaan, pitäisi useammin huoltaa varusteet kunnolla. Innostuksen puuskassani jokainen Fabin harjatkin saivat täydellisen kesäsiivouksen. Ensiksi puhdistin ne ylimääräisistä karvoista ja sitten kunnon pesuun vedellä ja mäntysuovalla. Aurinko hieman pilkisteli ulkona, joten vein pihalle kuivamaan.

Tajutessani sitten, että nyt ei ole harjoja joilla papparaista puunata päätin jättää Fabin pihalle nautiskelemaan elämästään. Eiköhän me vielä keretä rapsuttelemaan ja pusuttelemaan toisiamme ensi viikollakin!

Juhannus oli tallilla jälleen varsin hiljainen. Nyt on ihanaa kun tallikäytävillä kuljeksii hoitajia askareissaan ja hevoset hörisevät tyytyväisinä tallissa, tarhoissa ja laitumella. Vähitellen takaisin arkeen :)

Fabi on päässyt täysillä kiinni laidunponin elämään. Pirulliseksi se ryhtyi muutama viikko sitten hakiessani sitä sisälle. Vanhus juoksi sinne tänne ja hirnui ilkikurisesti päästyään aina pakoon. Lopulta päätin, että hippaleikki saa riittää. Kyllä kaura aina hevosen talliin saa - hetken ämpärin kanssa istuttuani Fabi oli kypsä lähtemään sisälle syömään. Varsinainen preeriaponi!

Nyt kun varusteet ovat taas puhtaat niin käykää ihmeessä ratsastamassa joku päivä :) Tekisi hyvää eläkeläiselle päästä taas liikkumaan kevyesti ratsastajan kera. Voi olla, että syksyllä lopetetaan ratsastus kokonaan, riippuen hieman Fabin kunnosta. Ikäähän alkaa ponilla jo roimasti olemaan, mutta vielä tuo kaveri näyttäisi viipottavan innolla kuin nuori Rolle konsanaan.

14.2.2011 - Ystävänpäivänä!
Aivan upea auringonpaiste valaisi kävelymatkaani tallille. Sormet ja posket palelivat hieman, mutta eikös se vähän kuulukin talveen. Tallinpihalla näkyi monia hoitajia askareissaan, kai ystävänpäivä ja upea sää ovat siivittäneet monet tallille paijaamaan hoitohevosiaan!
Fabi tuli höristen vastaan tarhan portille. Loimi oli hieman valunut toiselle kyljelle, ponipapparaisilla ilmeisesti ollut vauhdikas aamupäivä. Korjasin sen kunnolla kyytiin ja rapsuttelin Fabia hetkisen, sitten suuntasin talliin lämmittelemään.

Paksuimmasta toppakerroksesta luovuttuani vuorossa oli karsinanputsaus. Siinä ei kauan nokka tuhissut, joten tavarat vain paikoilleen, ja varusteita puunaamaan.
"Hauskaa ystävänpäivää!" huikkasin muille hoitajille, jotka ahkerana olivat jo viimeistelemässä kamojen putsauksia. Monia iloisia vastauksia tuli takaisin. Istahdin heidän joukkoonsa ja puheenaiheet vaihtelivat laidasta laitaan. Mitä oli tapahtunut koulussa, oliko oppilaskunnan ystävänpäiväesitys onnistunut, mitä tänään tekee hoitoponin kanssa. Monella oli tarkoitus lähteä maastoon, joten sovimmekin, että minä Fabin kanssa, Jenna Ilkalla, Ida Rikulla ja Natalia Taikan kanssa lähtisimme taluttaen matkaan. Pysyttäisiin kuskitkin lämpiminä.

Varusteiden putsauksen jälkeen hain Fabin sisälle. Ukko lönkytteli perässäni nautiskellen auringosta, unelmoiden selvästi kesän vihreistä niityistä. Karsinassa se tarkisti ensimmäisenä ruoka-astian ja sen ollessa tyhjä rentoutui harjattavaksi. Pikaisesti tuli poni puhtaaksi, sitten vaan riimu päähän ja odottelemaan muita pihalle.
Sovittiin järjestys ja me jäimme Fabin kanssa peränpitäjiksi. Vauhti ei matkan aikana ollut päätä huimaava, puhelihakset sen sijaan joutuivat koville. Samoin vatsalihakset, milloinkohan olin nauranut yhtä paljon?

Kylmä ilma otti osansa, ja kaikkia alkoi pikkuhiljaa paleltamaan. Suuntasimme takaisin tallin lämpöön. Fabi sai lenkin päälle vielä pitkän hieronnan. Vanhan miehen lihakset täytyy pitää priima kunnossa. Sitten päälle vielä harjaus ja loimi kyytiin ja suuntana ulkoilma!

Ystävänpäiväksi osui aivan mahdottoman hieno sää! Kyllä kelpasi viettää sitä tallilla hevosystävien seurassa - ja tietysti myös tallikavereiden kanssa :) Fabi ottaa yleensä rennosti ulkona, mutta nyt kun muut hevoset ovat pakkasten takia tehneet vähemmän tunteja, ovat nuoremmat luultavasti yllyttäneet vanhusta remakkaan mukaan. Ja sehän tietää aina loimen menoa, onneksi on pysynyt kuitenkin päällä.

Maasta käsin maastoilu on myös mielestäni mukavampaa näin talvella. Onhan lämpimän hevosen selässä kiva istua, mutta itse liikkuessa tulee roimasti lämpimämpi. Mukavaa, että saitte maastoon reissupoppoon kasaan!

Iida kertoikin kuullensa teidän höpöttelyjä ollessaan itse maastossa Lennin kanssa lenkkeilemässä. Nauru oli piristävä lisä talviseen ystävänpäivään :) !

18.1.2011- Hoitotarina
Kiiruhdin heti koulun jälkeen tallille. Fabi seisoi vielä tarhassa, joten nappasin sen suoraan mukaani ja talutin sisälle talliin. Pappa tallusteli viimassa hitaasti mutta varmasti, ei mikään läpättävä pressun reuna, tai tuulen suhina katolla häirinnyt matkaamme.

Karsinaan päästyämme sidoin Fabin kiinni ja hain harjat. Aluksi hieroin Fabia pitkät tovit. Kaikki lihakset läpi huolella. Sitten kevyt harjaus ja vilttiä hierotuille lihaksille päälle.  Siirto käytävälle ja karsinan putsauksen kimppuun. Ihana Fabinen oli taas siirtynyt siistin pojan tyyliin, vain takaseinustalla oli tyhjennettävää, muuten puhtaat aluset!

Tavarat paikoilleen ja Fabi naruista irti. Jatkettiin venyttelyillä kera porkkanat. Kylkiin, jalkojen väliin taivuteltiin. Alkuun hieman jäykkä, mutta pienten venytyksien jälkeen alkoi vertyä. Vielä parit venytykset jonka jälkeen loput herkut ruokakuppiin ja papparainen yöpuulle. Tavaroiden palauttamisen jälkeen suuntasin Rollelle antamassa pusut ja sitten kotia.

Fabi on ehtinyt tottua kaikkeen mahdolliseen suhinaan ja kolinaan, mitä tallipihalla vaan voi kuulua. Kun viime syksynä totutimme Rassea (GH's Bryson) olemaan ukkosella omillaan kasvattitallissa, oli Fabi yksi niistä erittäin rauhallisista viilipytyistä, jotka kuskasimme kasvattitalliin pitämään nuorelle seuraa. Parhaimmillaan Fabi torkkuu samalla kun herkemmät hevoset hirnuvat ihmeissään tallissa.

Moitteeton pappaponi :) Helppo hoitaa ja käytökseltään varsin erinomainen tapaus. Eläinlääkäri kävi uuden vuoden jälkeen tekemässä tarkastuksen meidän eläkeläisille. Fabi sai terveen paperit, varsinkin jalat tutkittiin tarkkaan. Ei mitään ongelmia ilmennyt, ikään liittyvää jäykkyyttä ja pientä kulumaa, mutta kai sitä jokaisella Fabin ikäisellä :)
 

25.12.2010 - Joulun maastoretki
Ilta jo hämärsi kun vanhempani heittivät minut tallille. Oltiin sovittu muutaman hoitajan kanssa, että tänään juhlitaan joulua pienen maastoretken merkeissä. Joten ei muuta kuin tuumasta toimeen! Hoitajien huoneessa vaihdettiin talvisiin ja ennen kaikkea lämpimiin vaatteisiin ja sitten laittamaan poneja kuntoon.

Fabi odotti jo karsinan ovella ja puhisi kun saavuin paikalle harjojen kera. Pikainen harjaus ja sitten kamoja päälle. Pappa yritti aina ehtiessään hamuta karsinan oveen kiinnitettyjä havuja, josta muistinkin, että olin mökiltä raahannut näitä herkkuja poneille, pitäisi muistaa tarjoilla ulkoilun jälkeen. Satula jäi tälläkin kertaan paikalleen, ja kun suitset olivat kaikilla päässä siirryimme pihalle ja kapusimme kyytiin kuka mistäkin.

Pienenä letkana suuntasimme pimeään metsäpolulle. Onneksi kaikki ponit olivat maastovarmoja (ja niin leveä selkäisiä) että kestäisimme kaikki hyvin kyydissä vaikka joku rapsahdus poneja kauhistuttaisikin. Rauhallinen lenkki alkoi pitkällä käynti pätkällä, jolloin kaikki kertoilivat omasta aatostaan ja lahjoistaan. Meillä oli ollut kiireinen ilta, sukulaisia oli tullut ja mennyt, joten tämä maastolenkki varmasti rauhoittaa mieltä. Sitten reipasta ravia läpi kuusikon ja pellon reunalla lyhyet laukkapätkät. Fabi-pappa ihan innostui ja oli sitä mieltä että vielähän ei hiljennetä, joten kurvasimme vauhdilla tien loppuun saakka.

Sitten alkoikin rauhaisa kotimatka, ponit puhaltelivat ja lunta alkoi satamaan. Kovin paljon mahtavampaa joulumaastoa emme olisi voineet toivoa, sää oli mitä ihanin, poneilla ja kuskeilla oli hauskaa ja tunnelma oli mitä parhain!

Karsinassa heitin kevyen talliloimen papparaisen lämmineille lihaksille, ja naposteltavaksi muutaman havunoksan. Sitten palauttelin tavarat paikoilleen ja suuntasin paappoamaan seuraavaa vuonoponia!

Jouluaattona tallilla olikin tosi hiljaista, vain pari hoitajaa kävi aamupäivällä tuomassa hevosille herkkuja. Tänään porukkaa olikin jo enemmän paikalla ja oli mukava seurata hoitajien innokasta puuhailua. Itsekin tuli ratsasteltua tänään useaan otteeseen - pitäähän ne joulukinkut jollain sulattaa!

En ole koskaan tajunnut, mikä havuissa viehättää hevosia. Mutta näyttävät vuosi toisensa jälkeen kelpaaavan erittäin hyvin myös meidän kavioporukalle. Kai niissä jotain on, ainakin raikas hengitys jälkeenpäin ;) Fabi ei jäänyt nuorempien jalkoihin maastoreissulla vaan paineli vauhdilla eteenpäin. Hyvä kuulla, tiedetään taas, ettei vanhuus paina ponia laisinkaan.

18.12.2010 - Viisi vuotta, eikä suotta
Uskomatonta, mutta totta, meillä Fabin kanssa yhteistä taivalta takana viisi vuotta! Joten tänään juhlitaan (; !

Tallilla heti ensimmäiseksi syöksyin papan karsinaan, ja halailin ihaninta ukkoa tovin. Fabi unipöpperöisenä tuijotteli puuhiani ja kuunteli jutusteluani korva lörpällään. Kipaisin hakemassa harjat ja aloitin puunauksen. Hieno mies nukahti rapsuttelun ja harjauksen aikana alahuuli roikkuen. Selvästi siis tykkäsi. Herättelin Fabin ja tarkastin kaviot kun se varmasti oli tolkuissaan ja kestäisi pystyssä kolmella koivella. Sitten nappasin riimunarun mukaan ja talutin papparaisen pihalle.

Suuntasimme kävelylle ihanaan auringonpaisteeseen. Pakkasta oli reilusti ja tuulikin puhalteli, mutta mie olin osannut varustautua oikein säähän ja Fabilla pörrökarva pitää pakkasen loitolla. Tepastelimme kuitenkin reippaaseen vauhtiin eteenpäin koskemattomalla polulla. Välillä lumi upotti, mutta ehjinä kestettiin. Fabi koetti vähän väliä pysähdellä havunneulasten pariin, mutta lupasin, että herkutellaan sitten jouluna, kerään paljon naposteltavaa papparaiselle. Tälle päivälle varattu muuta namia. Kohta käännyimmekin ihan pienelle polulle muiden keskelle, jota pitkin hiippailimme tallille päin.

Tallipihalla venyttelin papparaisen koivet. Eteen ja taakse, joka jalka kerrallaan. Aluksi Fabi näytti siltä että kun vauhti ollaan saatu päälle, niin mitään ruveta venyttelemään, mutta tyytyi sitten seisomaan paikallaan. Kohta kurvasimme karsinaan, jonne hain hierontahansikkaan, ja tarjosin Fabille puolen tunnin hemmotteluhoidon. Tarkasti pyörittelin ukkelin kaikkia lihaksia, ristiselän kohdalta oli vähäsen jumissa, liekö kylmä jäykistänyt. Nytpä veri sitten kiertää sielläkin kunnolla.

Sitten valmistelin ponille parisen herkkua, melassiin kuorrutettuja porkkanoita ja omenoita jotka, yllätysyllätys, upposivat Fabin kitaan huimalla vauhdilla. Kierittelin Fabille vielä tarhauspintelit koipiin, heitin kevyen toppiksen selkään ja vein papan viettämään loppu iltapäivää kavereiden seuraan tarhaan.

Hoitajien huoneesta löysin seuraa niin Ainosta kuin muista hoitajista. Olipa mukava turista vanhoista muistoista, mitä kaikkea ponipapparaisen kanssa ollaan kerettykin tekemään! Se on vaan niin parhain!

Viisi vuotta on todella pitkä ja hieno taival! Talliväki onnittelee ja kiittää syvään kumartaen. En edes keksi miten voisimme palkita sinut tästä työstä - toivomme vain, että sinulla on ollut mukavaa ja jatkat edelleen hoitamista :) Fabi tuntuu olevan edelleen pirteä ja innostunut uusista seikkailuista. Kyllä eläkeläisponin kelpaa!

Fabin pehmoinen talvikarva eristää kyllä taitavasti pakkasta. Loimia ei ole vielä tarvittu ja pappa on hienosti jaksanut viettää tarhassa useammankin tunnin. Jos taluttajan varpaat ja sormet eivät jäädy, niin ulkona kestää olla pitkän tovin.

Hierontaa, venyttelyä, herkkuja ja hemmottelua. Fabi ei voisi parempaa toivoakaan :)

8.10.2010 - Ruskaretki Sorsalammelle
Mikäs sen parempaa kuin koeviikon vapaapäivä, nautiskellen siitä tallilla! Aurinko paistaa ja lehdet ovat jo punaisia. Suunnitelmissa siis pitkä maastoretki!

Fabi oli vielä sisällä kun tulin talliin, joten ei muuta kuin heti putsaamaan papparaista. Päätin ottaa ponin käytävälle ja tehdä tehoharjauksen. Pölärillä pikaisesti purut ja muut pois matkasta ja sitten kumisualla ihan koko poni ympäri. Erityisesti hieroin lapoja ja lihaksia kumisualla, oikea hevosenhierontakurssikin voisi olla mielenkiintoinen kokemus! Fabi alkaa jo pörrööntymään talven varalle, hyvähän se on aloittaa ajoissa kun ennätys kylmää talvea lupaillaan. Sitten kaikki pölyt pehmeämmällä harjalla pois ja voila poni melkein kiiltää! Häntä oli kasvanut jo melkein maahan asti ja värjääntynyt latvoistaan jo tummemmaksi, joten nappasin muutaman sentin siitä pois saksilla. Sitten putsasin kaviot ja tarkistin että kengät olivat hyvin kiinni. Kaikki oli kunnossa, joten ei muuta kuin varusteita hakemaan.

"Moi Ella!" Johanna huikkasi satulahuoneen kohdalla.
"Moikka! Oot sie lähössä ratsastamaan, myö ollaa Fabin kanssa menossa maastoilemaan, tahotko tulla mukaan?" kysäisin ja sain seuralaisen matkalleni. Mukavampihan se on kahdestaan lähteä.

Pian olimme kumpikin tallin pihalla ja kivunneet selkään. Tarkistimme vielä vyöt ja lähdimme matkaan. Polut olivat peittyneet tippuneista lehdistä ja aurinko pilkisteli punalehtisten oksien välistä. Alkumatka meni rennosti höpöteltäessä, edes puskista pyrähtelevät pikkulinnut eivät meidän luottoratsuja häirinneet. Kunnon alkukäyntien jälkeen otimme muutamat ravipätkät ja yhden pellonreunallisen vauhdikasta laukkaa! Fabi ihan innostui ja alkoi painamaan kädelle Haran vauhdittaessa menoa vierellä. Ponit kuitenkin hidastivat pyydettäessä ja jatkoimme matkaa rauhallisesti kävelleen.

Pian saavuimmekin Sorsalammelle, joka oli lämpimien kesäpäivien jo mentyä ohi hiljentynyt. Fabi kävi tutkimassa veden pintaa, mutta ei yrittänytkään kahlaamaan. Taitaa olla jo vanhuksen koiville liian kylmää. Jatkoimme takaisin lyhyempää reittiä, pääosin käynnissä, että pappakin jaksaa menossa mukana. Johannan kanssa rupatellessa matka meni liiankin nopeasti, ja pian tallipiha ilmestyi jo eteemme. Kiittelimme toisiamme seurasta ja suuntasimme ponien karsinoihin.

Otin Fabilta varusteet pois, harjasin pikaisesti satulan kohdan ja jalat ja kurkkasin että kaviot olivat puhtaat. Sitten laitoin ponille riimun päähän ja vein sen ulkoilemaan Kimmon kanssa. Ihanaa että papparainen on vielä noin hyvässä kunnossa ja virkeä, ehkä meillä on vielä hetki yhteistä aikaa vietettävänä! Kävin tallissa vielä putsailemassa harjat ja laitoin muutamat pintelit pesuun ennen kuin lähdin bussille päin.

Syksyn poutapäivinä ei voi muuta tehdäkään kuin lähteä maastoon. Ratsastaminen siinä väriloistossa saa kaikki stressit katoamaan hetkessä :) Hierontakurssi kuulostaa hyvältä idealta, pitää ruveta hätyyttelemään hevosystävistä tätä osaavia ihmisiä meille luennoimaan. Saataisiin tuntihevoset uuteen uskoon koko porukan voimin.

Kaksin aina kivempaa! Hara ja Fabi näyttivät tulevan hyvin toimeen. Pojat ottivat reissun rennosti ja rauhallisesti, hyvä niin. Eiköhän Fabikin ole ehtinyt nähdä ne samat lintuparvet maastossa elämänsä aikana, joten turhahan niitä on enää sen suuremmin ihmetellä. Hara taas tuntuu välillä olevan niin kuuro kaikille äänille maastopoluilla, ettei se hätkähdä vaikka kuinka kiljuisi.

Muuten, Rolle muuttaa vähitellen päätallin puolelle. Olisiko sinulla intoa ruveta hoitamaan myös toista vuonohevosta (: ?

12.9.2010 - Hoitotarina
Syksy oli saapunut, tallin ovista päästyäni sisään alkoi kauhea rankkasade. Kiireesti lähdin hakemaan Fabia sisälle, jottei huolettava poni olisi aivan läpimärkä! Tuulikin oli alkanut kovenemaan, saataisiinko ensimmäinen syysmyrsky? Fabi ja Kimmo seisoivat portilla häntä tuuleen päin.
"Fabii, eikös lähdettäisiin sisälle?" huutelin papparaiselle, joka pienellä korvan liikkeellä noteerasi äännähtelyjäni. No ei muuta kuin portista sisään ja riimu päähän. Vastahakoisesti Fabi kääntyi toiseen suuntaan ja pääsimme portista ulos. Kimmo jäi itsekseen ihan nätisti, liekö nyt nauttivan kesän helteiden jälkeen viileämmästä ilmasta?

Kun pääsimme sisälle talliin, olimme kumpikin litimärkiä. Fabistakin valui vesinoroja, joten ei muuta kuin hikiviilalla pahimmat vedet pois kyydistä ja karsinaan. Siellä pappa laskeutui hitaasti mutta varmasti polvilleen ja pyörähti parisen kertaa ympäri. No onpa siinä puruisessa ponissa sitten harjattavaa :D Lähdin kuitenkin ensin hoitajien huoneeseen riisutumaan kastuneista vaatteista. Nappasin myös yhdet kumpparit löytötavarat osastosta, joten sain kengät kuivumaan myös. Sitten suuntasin hakemaan Fabin harjat ja aloittelin puunauksen. Ekaksi pölärillä purut pois. Sitten pyörittelin kumisualla kastunutta karvaa. Se vain nousi pystyyn, ja sitä sitten suoristelin myöhemmin muilla harjoilla. Jalat harjasin myös hyvin, erityisesti vuohiskuopat. Kohta alkaa liejua ja mutaa löytymään joka suunnasta, joten parempi pitää kintut puhtaina (: Selvittelin hännän, ja leikkasin muutaman sentin pois, jotta sekin kestäisi puhtaana syyskeleistä huolimatta. Kaviot katsoin kanssa, tällä kertaa kaikki ehjiä ja kengät tallessa. Sen jälkeen siirryin ulos karsinasta ja kävelin maneesiin.

"Hei Aino, kauan siulla tää tunti vielä kestää?" huikkasin. "Ihan hetken enää, ja seuraavaksi täällä on vapaata" tuli vastaukseksi, joten ei muuta kuin Fabille suitset päähän ja liina mukaan. Hetken odottelimme, ja astuimme sisään kun kuului käsky pitkistä ohjista ja ponien kiittämisestä. Liityimme mukaan letkaan ja kävelimme uraa pitkin. Kun muut tulivat kaartoon, vaihdoimme suuntaa ja käpsyttelimme hetken sinnekin päin. Kun maneesi pikkuhiljaa tyhjeni siirryin seisomaan keskelle ja pappa jatkoi käyntiä ympärilläni. Sitten ravit molempiin suuntiin, niin että tuli etenevää ja rullaavaa liikettä. Jonka jälkeen pieni käynti tauko, käppäiltiin taas ympäri kenttää. Sitten laukat kumpaankin suuntaan, vasempaan kierrokseen oli selvästi vaikeampi saada nostettua, pitää muistaa tarkkailla miten nousee sitten selästä käsin seuraavalla kerralla. Vielä kumpaankin suuntaan ravit, ja sen jälkeen piitkät käynnit ympäri maneesia. Muutama hoitajakin saapui ratsuineen, ja höpöttelimme siinä sitten hiukan. Pian suuntasimme kuitenkin Fabin kanssa takaisin karsinaan.

Harjasin ponin vielä nopeasti ja tarkastin kaviot, jonka jälkeen jätin papparaisen yöpuulle. Kävin vielä nopeasti harjat läpi putsaten ne ja sitten kiillotin vielä suitset. Sitten kävin nappaamassa omat vaatteeni päälle ja suuntasin takaisin sateeseen.

Tällä viikolla on saatu "nauttia" syysilmasta oikein urakalla. Harva se päivä ollaan kiidätetty hevosia sisälle kaatosateesta. Ruokintoja saa taas muuttaa, jotta tunneilla ei juoksisi ylienergisiä hevosia. Kaikkea pieni määrä kauraa voikin hevosissa aiheuttaa. Onneksi ei olla ihan ensimmäistä syksyä tämän hevoslauman kanssa, niin osaa jo varautua.

Fabi päätti tehdä sen, mistä kaikki hoitajat aina toisiaan pelottelevat: kierähtää huolellisesti ympäri sopivan märkänä. Lopputuloksena aina yhtä hemaiseva turvepeite, joka irtoaa vaihtelevasti. Jos hevonen on edelleen kovin märkä, niin kuivikkeet tuntuvat vain pyörivän paikasta toiseen harjanvetojen myötä. Juoksutus olikin mukavaa vaihtelua, pitkästä aikaa :)

Olet varmaan huomannut, että hoitokirjassa vanhoista tarinoista puuttuu ääkköset kokonaan. Kun vaihdoin Fabin kirjaan ulkoasua, onnistuin tölväämään jotain ja lopputulos oli tämä. Luultavasti siirrän vanhat tarinat arkistohoitokirjaan (Fabi saa kunnian olla ensimmäinen sellaisen saava!), josta yritän vielä joku päivä saada tarinat korjattua oikeaan kirjoitusasuun. Samalla saadaan tämäkin sivu kevenemään - onhan tarinoita kertynyt jo huima määrä!

13.8.2010 - Iltatalleilua
Parempaa aikaa helteisessä päivässä talleiluun ei löydykään kuin viilenevä ilta!
Rankan mökkipäivän päätteeksi suuntasin tallille Fabia moikkaamaan. Pappa löytyikin laitumelta viettämästä rapsuttelutuokiota muiden kanssa. Kävin hakemassa miehen mukaani ja tallustelimme hiljaa tallinpihalle. Kiinnitin Fabin harjauspuomiin ja aloittelin pyörittelemällä kumisukaa ponin ympärillä. Fabi huiski hännällään polttiaisia kauemmaks ja keskittyi torkkumaan hoidon ajaksi. Kumisuan jälkeen vetelin vielä irtoliat pölärillä ponista, katsoin kaviot, joista yksi oli hieman lohjennut. Kenkä oli kuitenkin paikoillaan, mitä lie pojat riehunut kun kaviolle noin käynyt. Sinna ohimennessään kurkkasi kaviota ja lupasi kurkata huomenissa kavion kunnon uudestaan.

Jatkoimme vielä pienellä hierontatuokiolla, jonka jälkeen venyttelin vielä jalkoja. Sitten käpsyttelimme takaisin laitumille muiden papparaisten sekaan. Sinne Fabi jäi tyytyväisenä mutustelemaan viimeisiä ruohonkorsia, kohta alkaa tämän kesän laiduntamiset olemaan ohitse.

Itse suuntasin vielä tallille, jossa irroittelin harjoista karvat. Sen jälkeen pesaisin muutaman likaisimman mäntysuopavedessä ja laittelin kuivumaan. Pitää muistaa ottaa huomenna pois, kun tulen käymään tallilla. Nyt kuitenkin nukkumaan viimeisiä kunnon yöunia ennen koulujen alkua (: !

Totta puhut! Yleensä iltatalli sujuu hitaasti ja hieman voipuneena päivän muista töistä, mutta nyt kesällä olen ottanut kaiken irti ihanan viileästä ilmasta ja rennoista hevosista, jotka laitumella juostuaan seisovat tyytyväisinä karsinoissaan. Jotain hyötyä helteestäkin. Fabikin vaikutti rauhalliselta - tosin harvemmin se nyt muutenkaan riehuu ympäriinsä. Sinna katsoi perjantaina kaviota ja Tarmo tuli illalla korjailemaan lohkeumaa. Mitä lie pojat keksineet laitumella (saan samantien vetää sanani takaisin - osaa Fabikin riehua).

Saa nähdä milloin alkaa syyssäät ja laidun muuttua ruskeaksi. Toistaiseksi syötävää löytyy vielä jonkin verran ja heinikko on pysynyt hyvässä kunnossa. Säästeliäitä hevosia meillä, kun tajuavat olla syömättä ensimmäisinä laidunpäivinä kaikkea mikä edessä näkyy.

16.7.2010 - Heinäkuun helteet jatkuu
Tallin ovien sisällä onneksi on aina sopivaa. Talvella riittävän lämmin, ja kesällä mukavan viileää! Ulkona tuntuu paahtuvan, mutta pakko myöntää, että kyllä hellekin jäätävän talven jälkeen tuntuu hyvältä! Tallissa putsailin hiljakseen papan karsinaa, ihmeellisen hiljaista oli kaikkialla. Ihmiset varmaan nauttimassa ihanasta ilmasta mökeillä ja muualla.

Aino kävi moikkaamassa karsinalla, ja ehdotteli Rollella pientä koululuokkaa ratsastuskoulumestaruuksiin. Erittäin harkittava ehdotus, pitää vielä varmistaa että olemme kotosalla silloin. Fabi kun on jo eläkkeensä ansainnut ukkomies, jatketaan myö vain peruspuksuttelulla niin pitkään kuin voimia riittää. Siivouksen jälkeen hain papan ja kävimme letkuttelun kautta hakemassa suitset päähän. Kapusin penkiltä selkään ja lähdimme kävelemään varjoisaan metsään. Ötökät hieman kiusasivat matkalla, muuten lämmin maastoreissu oli erittäin mukava!

Tallipihalla venyttelin Fabin koivet. Hienosti antoi venytellä ja nautti selvästi huomiosta ja paijailuista. Rapsuttelin ja harjailin vielä hetkisen miestä, ennen kuin vein sen karsinaan ötököiltä turvaan.

Itse jatkoin matkaani ystävien kanssa rannalle, kivan talli päivän jälkeen on mukava virkistäytyä itsekin!

Totta puhut, tallilla harvemmin on tukalan kuuma tai todella kylmä. Talvella monen kymmenen hevosen joukko lämmittää mukavasti sisätiloja ja kesällä ilma pääsee liikkumaan avoimista ovista ja ikkunoista siinä määrin, että kelpaa oleskella viileässä tallissa. Moni tuntuu olevan nyt kesälomilla, mutta mukavaa että sinä ehdit paikalle puuhaamaan Fabin kanssa :) Helteistä huolimatta aina löytyy jotain, mitä pystyy tekemään.

13.6.2010 - Kesäsiivous jatkuu
Lämpimän päivän kunniaksi kaikki Fabin varusteet saivat puhdistuksen! Varustehuoneeseen astuttuani keräsin ponin pesukonekamat, pintelit, huovat ja muut pienet ja tungin pesukoneeseen alku töikseni. Tämän jälkeen harjoista ylimääräinen karva pois ja sankoon likoamaan, jotta kaikki lika lähtisi.

Tässä välissä kerkesin jo syväpuhdistaa Fabin satulan, jokainen läpän alunen ja jalustinhihnan reikä kuurattiin, ja sitten myös rasvasin penkin. Jätin sen omalle paikalleen, ja palasin pihalle harjojen pariin. Otin viereen puhtaan ämpärin, harjat olivat jo selvästi puhtaammat, mutta kuuraus jatkui puhtaassa vedessä. Hinkkasin jokaisen harjan huolella läpi, ja pesin myös kaikki kaviokoukut ja muut sellaiset. Sen jälkeen jätin ne aurinkoon kuivumaan, ja siirryin tallin puolelle suitsien pariin. Kävin nekin huolellisesti läpi ja rapsutin kuolaimista kaikki vanhat liat pois. Rasvauksen jälkeen syöksyin pesukoneelle, jonka ohjelma oli jo loppunut. Vein tekstiilit myös pihalle kuivumaan, ja sitten lähdin hakemaan Fabia pihalta.

Poni tuli vastaan, ja lähti kiltisti mukaani. Harjasin nopeasti papparaisen ja lähdimme käppäilemään metsään. Fabi popsi välillä heiniä tienposkesta, ja matkasimme Sorsalammelle päin hitaasti. Jonkun ajan päästä saavuimme rantaan ja kahlailimme vedessä . Yllätysyllätys kumpikin lähti tallille päin likomärkänä, mutta hieman viilentyneinä ! Tallin pihalle saavuimme kuitenkin jo kuivuneina, ja päästin Fabin syöpöttelemään heiniä karsinaan.

Oma seuraava urakkani olisi harjata kaikki loimet läpi ja pestä ne. Karvaa lähti, erityisesti keväällä käytetyistä. Kuitenkin suurin urakka oli ohi, itse täysin karvaisena tungin loimen pesuun ja aloittelin muiden pesemisen letkulla. Suihkuttelu oli helppoa, välillä muutama hoitaja kävi vaihtelemassa kesän kuulumisia kanssani, joten aikakaan ei jää nyt pitkäksi. Nanu-kissakin kävi ihmettelemässä tätä tapahtumaa, mutta kaikkosi pian roiskuvan veden ulottumattomiin. Ripustelin loimetkin pihalle, ja keräsin aiemmin kuivumaan jättämäni tavarat kasaan ja sisälle. Ennen lähtöäni kävin kirjoittamassa toimistoon vielä lapun, että jos alkaisi sataa joku kävisi ottamassa Fabin takit sisälle sateen alta. Sitten suuntana suihku ja sohva, rankan siivousurakan päätteeksi!

Kesäisen päivänä - varsinkin näin helteisenä - on ihana pestä pyykki :) Kaikki paksuimmatkin loimet kuivuvat nopeasti pyykkinarulla. Ja jos innostuu pesemään jotain käsin tai vaikka kuuraamaan hoitohevosensa päästä kavioihin, niin saa samalla itsekin nauttia viilentävästä vedestä. Puhdasta tuli kertaheitolla oikein urakalla, nyt kelpaa suunnata kohti syksyä!

Fabi on vaikuttanut energiseltä kesällä, vaikka pelkäsin aluksi, että helteet söisivät papan energiaa. Muiden eläkeläisten kanssa se laiduntaa mielellään vielä nytkin kun nuoremmat lekottelevat sisällä tallissa. Uittaminen on hyvää treeniä, lähtekää ihmeessä joskus pidemmäksikin aikaa Sorsalammelle pulikoimaan! :)

13.6.2010 - Talviturkki heitetty!
Ihana l mmin tuuli heilutti tallin puita, kun k velin Fabi vierell laitumelta talliin p in. Ponit ovat jo hetkisen saaneet nauttia laitumen herkuista, mutta nyt t m papparainen joutuisi v h n karistamaan kilojaan kent ll . Hikinen urakka olisi tiedossa, voin vain kuvitella kuinka yhteisty haluinen Fabi on pienen loman j lkeen.

Joten ei muuta kuin hommiin! Ponin laitoin k yt v lle kiinni ja l hdin hakemaan harjoja. Onneksi kes karva oli helppo pit puhtaana. Aikaa kuitenkin kului papparaisen rapsutteluun ja h nn n selvittelyyn, se oli mennyt solmuille k rp si huiskiessa. Sitten kamat p lle ja kent lle. P iv n tunnit eiv t olleet viel alkaneet, mutta kent lle oli j tetty ravipuomit ja pari pient ristikkoa. Katsotaan, jos vaikka puuhataan niiden kanssa.

Kapusin selk n ja alkuun verryttelimme k ynnill , jonka j lkeen reippaassa ravissa p ty-ympyr it kumpaankin suuntaan. Asetus tuli hyvin l pi, mutta sis pohjetta sain k ytt kunnolla, ennen kuin sis takajalka astui riitt v sti alle ja Fabi taipui my s rungosta. Jatkoin ratsastamalla kahdeksikkoa, joka sujui pienen taistelun j lkeen hyvin. Otimme pienet v lik ynnit, jonka j lkeen ratsastin Fabia ravipuomeille. Pappa selv sti innostui, vauhtia alkoi olemaan ja sain rauhoitella menoa ennen puomeja. Ratsastin toisella pitk ll sivulla avotaivutusta, jota pappa meni hienosti! Tein my s laukannostot lyhyille sivuille, aluksi Fabi yritti kiihdytt ravia, mutta riitt vill valmisteluilla laukat nousivat ja laskivat hienosti. Puomeille vauhtia oli kummassakin suunnassa, mutta poni vastasi my s pid tteisiin, eli tyytyv inen olin. Loppuun hypp simme muutaman kerran pikkuristikon, Fabi innoissaan pukitti esteen j lkeen, mutta min kestin kyydiss ! Annoin ponin rallatella pitkill sivuilla, kulmiin piti hidastaa vauhtia, mist pappa ei kyll tyk nnyt, nosti vaan p t , mutta hidasti sitten kumminkin. Siirryin k yntiin ja l hdimme tallille p in, jonne j tin satulan. Jatkoimme sitten loppuverkkoihin maastoon, reippasta ravia kohti Sorsalampea!

Pian saavuimmekin lammelle, ja Fabi reippaasti porskutti uimaan. Istuin kyydiss , ja kun kaviot irtosivat maasta siirryin ponin vierelle uimaan. Selv sti Fabi n in vanhemmiten on oppinut pit m n uinnista, ja nyt vesi viel pesaisee hien pois! Liian pitk n ei kuitenkaan vedess viivytty, vaan pian kapusimme jo kuivalle maalle, ja palailimme hiljakseen tallille p in. J tin Fabin matkan varrelle laitumelle, jonne poni hk isten laskeutui piehtaroimaan. Olisi taas kiva homma putsata papparainen, mutta pieni p lykerros pit t k tkin kauempana!

Tallille p sty ni h p ttelin hetken viel Ainon ja muutaman muun hoitajan kanssa, saisimme kuulemma edustaa Golden Horsea kilpailuissa elokuussa! En malta en odottaa, pit kes n aikana treenata kovasti! Palauttelin viel tavarat paikoilleen ja sitten suuntasin kotiin p in.

Kes karvaan p see helpommin k siksi kuin paksuun talvikarvaan, nyt varsinkin kun Fabillakin on viel kev iset klippaukset j ljell :) On viile mpi liikkua ainakin. Mukavaa ett ori sai liikuntaa, muistathan pit t ysel kel isen liikunnan sopivan rentona. T n n vauhtia ja energiaa tuntui olevan reippaasti - ei ole Fabi juoksennellut intojaan pois laitumella viel !

Oi ett , uiminen on parasta kent ll huhkimisen j lkeen ja tekee hyv Fabin jaloille (: Vesi alkaa v hitellen l mmit enemm n ja enemm n, joten kohta siell kelpaa liota vaikka koko p iv n ajan. Vesi puhdisti hiet ja laitumelta sai taas piehtaroimalla hyv n p lykerroksen. Lika on hyv st , jopa tuntihevosille joskus. Toivottavasti p set mukaan mestaruuskilpailuihin, periaatteessa voisit kokeilla jotain helppoa kouluratsastusluokkaa Rollen (GH's Truls) kanssa.. :) Ori t ytt elokuussa 4 ja puoli vuotta, joten perusasiat alkavat olla hallinnassa.

9.6.2010 - Hoitotarina
Ilouutisia heti tallille saavuttaessa, p see karsinan vuosikuurauksen suorittamaan! Ponit ovat p sseet laitumelle, pit kin k yd kurkkaamassa my hemmin mihin kuntoon pappa on ehtinyt itsens lihottaa.

Eli siis ei muuta kuin karsinaa tyhjent m n. Kaikki kuivikkeet pois ja sitten letkutellaan ja hinkataan pinttyneetkin liat pois. Hikih n hommassa alkoi virrata, v lill piti huilata, mutta puhdasta j lke tuli! My s sein t saivat oikein tehoputsauksen, kaikki kohdat hankasin huolella kiilt viksi. Ruoka- ja juoma-astiat saivat saman kohtalon, kaikki moska piti irrotella. Ihmeen paljon vuoden aikana ehtii likaantua, vaikka onkin putsaavinaan huolellisesti paikat s nn llisin v liajoin. Sitten karsina vaan kuivumaan ja l hdin taapertemaan laitumelle p in.

Osa poneista jopa nosti p t heinist huudellessani Fabia, mutta herra itse vain valui kauemmaksi. Pappa jo arvasi, ett nyt pit v h n rajottaa sy mist , joten ker si herkkuja masuun matkan varrelle. Sain orin sitten kiinni ja l hdimme suuntaamaan tallille. Pieni polttiaisia lenteli ilmassa, onneksi paarmoja ei ole viel ilmaantunut. Puistattaa ajatellakin niit .

Tallilla laitoin Fabin kiinni puomiin ja harjasin ponin pikaisesti l pi. Vihreilt ruoholaikuilta oltiin viel v ltytty, mutta maha oli kyll ehtinyt jo parissa p iv ss kasvaa muutaman sentin. Ei l ytynyt haavoja eik t k iden pistoja, joten ei muuta kuin myrkky niskaan ja takaisin.

Kun pappa oli palautettu pihalle, k vin kurkkaamassa karsinaa. Se oli viel aavistuksen nurkista kostea, onneksi kes ilma kuivattaa kaiken nopeasti. L hdin hakemaan uutta purua sis n, ja kaadoin ne keoksi karsinan keskelle. Antaa nurkkien viel kuivua rauhassa, levittelen kunhan taas p sen paikalle. K vin viel ker m ss tavarani ja sitten l hdin skootterilla kotiin.

Fabilla on onneksi kokemusta laidunel m st jo monen vuoden ajalta. Oletettavaa on siis, ett hein kuussa talliin palaa ei-niin-hirve n ylisy nyt vuonohevonen ;) Tai mist sit tiet - el kep ivill kannattaa joskus rep ist oikein kunnolla! Kiva ett kuurasit karsinan lattiasta kattoon, nyt kelpaa orin palata kotiin aikanaan. Supersiivouksella saa viimeisetkin piiloliat pois nurkista.

Paarmat ovat kyll vihoviimeisi eli it ! Huomaa heti kun nuo pirulaiset ilmaantuvat lentelem n tallialueelle; laitumella juoksee v h n v li joku hermostuttuaan paarmojen huiskimiseen h nn ll n. t kk karkoite tuntuu tepsiv n ihmeen hyvin, eiv t ole siivekk t viel aivan immuuneja sille :)

12.5.2010 - Hoitotarina
Vihdoinkin taas tallilla! T ss ollutkin pitk tauko, peruskoulun kokeet suoritettu kunnialla tai v hemm n loppuun, ja nyt vaan tuhlataan muutama tunti p iv st siell istumiseen (; Muuten voikin ihanan kes isest s st nauttia tallilla!

Fabi nautti auringosta tarhassa, vanha pappa raaputteli toisiaan Kimmon kanssa raukeasti. K vin moikkaamassa poitsuja ja sitten l hdin talliin. Moikkasin Meeri joka kertoi, ett Kimmo ja Fabi olivat onnistuneet murtautumaan tarhasta t ss yksi p iv , ja tallustelleet sitten rauhassa pihalla. Kaikkea ne ponit vuosien aikana oppivat, nyt tarha sitten pit isi muistaa sitoa narulla kiinni. Varustehuoneesta vastaan tuli sitten muutama uudempi hoitaja, jotka esitteliv t itsens Idaksi ja Tiiaksi. He l htiv t puunaamaan ponien varusteita pihalle, ja min liityin joukkoon. Ulkona ihana auringonpaiste l mmitti mukavasti, v lill suitsia saippuoidessa meinasi tulla hiki! Tunnitkin voitiin pit jo pihalla, hevosetkin vaikuttivat maneesikauden j lkeen virkeilt ja innokkailta. Kohta kuitenkin t k t ja k rp set tulisivat riesaksi, mutta ei viel murehdita niist !

Kun sain kamat siisteiksi l hdin hakemaan Fabia sis lle. Pappa ehti jo portille ennen kuin sain n pr tty narun auki. "Kaikkea teid nkin pit parhaan kykynne mukaan vaikeuttaa" puhisin ponille, kun olin saanut portin taas suljettua. K vimme Fabin kanssa tallista hakemassa harjat, ja sitten suuntasimme harjauspuomille. Tallu poni oli samaan aikaan putsattavana, ja ponit moikkasivat toisiaan h r htelyll . Mie taas aloittelin p llytt m ll ponin kumisualla kunnolla l pi. Fabi nautti hieronnasta ja torkahteli harjaillessani sit . H nn nkin selvitin oikein siistiksi, ihanaa kun talvikarvat on kadonnut ja tarhoissa ei ole mutapohjaa!

Sitten irrottelin ponin puomista, ja suuntasimme maastopoluille k p ttelem n. Fabi maisteli tienvarsilta vihre ruohoa, poni selv sti odottelee jo kes laitumia! Ravailtiinkin pari p tk , miulle tosin tuli niin kuuma, ett ihan heikotti. Palailimme sitten rauhassa tallille, ja laittelin ponin karsinaan. K vin viel nopeasti papparaisen harjalla l pi, ja j tin sen sitten sy m n heini .

Onnittelu peruskoulun p tt misest ! Kes loma tuntuu varmasti kahta ansaitummalta kev n urakoinnin j lkeen :) Ja jos sit ei muuten keksi tekemist , niin tallilla on aina onneksi vanhusponi Fabi seurana. Poikien karkuretki oli kyll niin el kel ismenolla v ritetty - puuttui en hevosten omat rollaattorit! Portti oli j nyt v h n auki ja sielt sitten kaverit kummastellen tallustivat ymp ri tallipihaa.

Tuntien siirt minen ulos on todella n kynyt hevosten vireystasossa. Mammalomaansa viett v Bina on onnistunut kokeilemaan kaikki mahdolliset temput muutamalla alkeistunnilla, jolla se on ollut mukana vetrist m ss j seni n. Fabi saa tyyty katselemaan tarhasta toisten menoa, kohta alkaa laidunkin olla ulkoilukunnossa. Fabista tuli puhdas ja p lyt n poni, ulkona kelpaa h p tell hevoskavereiden kanssa sill v lin kun hoitaja harjaa :)

1.3.2010 - Hoitotarina
Jes, hiihtoloma alkoi! Nyt tallilla aikaa viett m n, niin paljon kuin mahdollista. Ladataan akkuja kev n viimeisi kokeita varten ja j nnitet n yhteishaun tuloksia! Tallilla n kyi muitakin lomalaisia, ja me yhdess vietimme ensimm isen tunnin varustehuoneessa putsaten ponien varusteita. Fabin satula sai suuren puunauksen, saippuoitiin ja sitten rasvattiin huolella. Likatahrat l htiv t kaikkialta, ja satula kiilsi loppujen lopuksi telineell n. Jenni sai Neten ja Heidi Terin varusteet huollettua ja yhdess j rjestelimme my s loimet paikoilleen.

Sitten l hdin Fabin karsinalle. Pappa tuli ovelle vastaan ja hinkkasi p t n olkaani vasten.
"Nyt Fabi, riitt , Fabi ei!" hkin ja ty nsin ponin karsinaan. Laitoin papparaisen kiinni karsinaan ja harjasin ponin puhtaaksi. Onneksi karsina on siisti, ponikin kest puhtaana. H nn st harjasin purut pois ja tarkastin kaviot. Fabilta puuttui toisesta etujalasta muutama hokki.
"Moi Iida!" huikkasin, kun h n k veli karsinan ohi. "No moi!"
"Oltiin Fabin kanssa menossa ulkoilemaan, mutta silt puuttuu pari hokkia, tuutko kattomaan haittaako?"

Pian Iida tarkisti jalan ja antoi meille l ht luvan. Hainkin Fabin suitset ja pintelit ja laittelen ponin valmiiksi. Kiipesin sitten tallin pihalla kyytiin ja l hdimme k velem n maastoon. Polkua pitkin ei oltu hetkeen kuljettu ja siihen oli kasaantunut Fabin polveen asti lunta. K psyttelimme sitten alkuk ynnit ja pienet ravip tk t maastossa ja siirryimme kent lle treenailemaan. Tasaisella k dell ja vahvalla pohkeella Fabi kulki niin hienosti kuin aina. T n n ty stettiinkin sitten pohkeenv ist t prima kuntoon. Alkuverryttelyjen j lkeen otettiin k ynniss pohkeenv ist t kumpaankin suuntaan. Asetusten ja taivutusten menness l pi poni vastasi my s sivulle viev n pohkeeseen ja kulki tahdikkaasti sopivalla jyrkkyydell . Vasempaan suuntaan eka kerta oli haastavampi, mutta sitten meni hyvin.

Ravissa sain itse pyyt huomattavasti enemm n ennen kuin papparaisen jalat kulkivat niin kuin piti, tahtikin hiipui. Nyt tuntui ett pakkasta oli liian v h n, hiki valui selk pitkin. Fabikin hiukka puuskutti joten huilailimme hetkisen k ynniss . Otimme tauon j lkeen laukat p ty-ympyr ll , hyvin nousi ja kesti yll . Sitten muutaman ravilis yksen j lkeen pohkeenv ist t viel . Nyt riitti intoa ja vauhtia, tyytyv isen siirryimme loiviin kiemuroihin. Annoin pidemp ohjaa ja Fabi rentoutui ja venyi eteen-alas. Loppuk ynnit menimme kent ll nauttien leppoisasta tuulesta ja mukavasta pienest lumi sateesta.

Tallille palattuamme hoidin Fabin kuntoon ja hieroin hieman sit . Papparainen nuokahteli karsinassaan. Kohta kello n ytti kahta ja l hdimme Yankeen kanssa viem n ponit ulkoilemaan. Kimmo esitteli meille vauhdikkaat laukkap tk t Fabin piehtaroidessa nautinnollisesti. Rupattelimme hetken ja sitten min suuntasin putsamaan karsinaa. Homma oli pian hoidettu ja sitten l hdin kotiin p in bussilla. Onneksi viel lomaa j ljell !

Toivotaan ett yhteishaussa k y hyvin! Ja tietysti sit ennen viel viimeisiss kokeissa. Varusteille k vi t n n ainakin hyvin; ensin ne p siv t eroon p lyst ja kurasta, ja sen j lkeen viel k ytt n. Satula sai tosin j d kotiin lep m n - kuka sellaista kaipaa, kun voi istua pehme n talvikarvan p ll !

Pohkeenv ist t on hyv treeni talvella el kel isponille, joka takuulla alkaa v hitellen j ykistym n nivelist n. Irrottavaa ja keskittymist vaativaa harjoittelua, jonka Fabi osaa edelleen hyvin (: Ja loppuverryttelyn piehtarointia tarhassa toisen papparaisen kanssa. My hemmin Kimmo innosti Fabinkin riehakkaaseen pukkilaukkaan. Saatiin k yd suoristamassa poikien loimet viel ennen sis lle ottamista.

26.2.2010 - Helmikuun korkkaus maastoreissulla
Kyseess on maksu hoitajien palkkiotunnista "Hui Hai Helmikuu!", joka pidettiin 1.2.
"Voiko ihanammin retken edes viett ,
onko ihanampaa maastoa kuin t !
Ponin kyytiin kun kapuat,
pian kiljut jo VAUHTIA!,
laukkap tk kun eess odottaa-aaaa-aa!

Voiko ihanammin vauhdin hurman saada,
onko ihanampaa seuraa niinkuin ty !
Ratsut l htee liikkeelle,
lumi p llyy yll ja alla,
parasta t m vain kun ooon!"

21.1.2010 - Hoitotarina
"Huh kun ulkona voikin olla noin kylm " puhisin bussissa vieress ni istuvalle Meerille joka oli tulossa Vili moikkaamaan. "No niinp !" h n vastasi ja yhdess kertoilimme pakkasesta selviytymisvinkkej . Parhaimmaksi p tyi aivan ehdottomasti maastoreissu aurinkoisessa mets ss ilman satulaa, ja t t testaamaan Fabin kanssa t n n.

Tallin pakkasmittari n ytti -16 astetta, mutta onneksi ei tuullut yht n ja aurinko oli l mmitt vin n taivaalta. Tepsuttelin tallin l mp n, onneksi iso m r hevosia talvella my s l mmitt tallia kohtalaisen hyvin. K vin hoitajien huoneen kautta, pakkautumassa viel muutamaan toppakerrokseen.

Sitten Fabia hakemaan. Ori puuhaili omiaan tarhan toisessa p ss , Kimmo kun taas olisi eritt in mielell n l htenyt matkaani. "Fabii tuu nyt t nne, en haluu l hte hakemaan siuta!" huikkasin ponille, joka laiskasti p alhaalla l hti l ntyst m n luokseni. "No jaksoithan raahatua t nne asti papparaiseni. Nyt kyll l hdet n treenailemaan maastoon hankijuoksua!" lupailin ponille ja l hdimme tallia kohti. Laitoin ponin k yt v lle kiinni ja riisuin loimen p lt ja vein m r t pintelit kuivumaan. Hain harjat paikalle ja puunasin ponin. Fabi seisoa n k tti paikallaan, ja katseli hieman k yt v n toisen p n tapahtumia. J tin papparaisen paikoilleen, ja l hdin hakemaan suitsia. L mmitin kuolaimet matkalla l mpim ll vedell ja k siss . Sitten vaan suitset p h n ja menoksi.

Kiipesin kyytiin pihalla tuolilta, toppavaatteet eiv t joustaneet riitt v sti. Suuntamme en ollut p tt nyt, menimme sinne minne tuntui kivalta. Ponin hengitys h yrysi ja h p ttelin sille itsekseni. Ravailimme pari p tk , ja juuri kun pyysin ponia hidastamaan se kavahti sivuun. No, vaikka Fabille lupasin kyyti hangesta, itseni sielt l ysin. Ohjista pidin kiinni ja poni katseli vieress huolestuneena, ett kuinkas se nyt noin tipahti. "Hassuin poni, ei kaikkee tarttee katella! Luulin jo ett sen oot t ss parinkymmenen elinvuoden aikana ymm rt nyt!" naurahdin ja kampesin itseni yl s lumikasasta. Onneksi toppavarusteet suojelivat minua lumelta, en kastunut muuta kuin naamasta. Mutta kuinkas kapuan takaisin selk n? Vaikka kuinka pompin ja hypin en p ssyt kyytiin. "Hmm, kai meid n on sitten suunnattava tallille pappa, mit s menit miuta h m m n!" lausahdin Fabille, ja k nnyimme takaisin p in. Onneksi mutkan takaa eteen tuli iso kivi, jolle kiivetty ni melkein laskeuduin selk n. Matkamme sai siis jatkua. Etenimme edelleen rennon rauhallista vauhtia, yhdell suoralla p stelimme laukkaa. Sitten hidastimme ja suuntasimme takaisin tallille, ihan upean (ja l mpim n! ei paleltanu yht n (:) reissun j lkeen.

Tallissa laitoin Fabin jo karsinaan, kello tuli viisi. Ulkonakin oli alkanut jo pimenty , onneksi kerkesimme takaisin talliin ennen ihan pime . Fabin jalatkaan eiv t olleet nestett ker nneet, liikunta ja viile lumihan niit kin helpottaa! Palauttelin tavarat paikoilleen ja suuntasin sitten satulahuoneeseen jossa muutaman muun hoitajan seurana putsasin varusteet. Vaihdoin my s uuden huovan, ja laitoin vanhan pesuun ennen kuin l hdin pihalle kyyti odottamaan.

Harva uskaltautuu maastolenkille n ill pakkasilla, mutta teille Fabin kanssa kylmyys ei ollut este. Ja onhan se totta, ett hyvin pukeutumalla selvi laukkap tkist kin! Ja kyll talvikarvainen vuonohevonen l mmitt my s kummasti :) Ihanan talvinen hoitotarina ja maastoreissu.

Hih, hankeenhan siin p dyttiin sitten. Fabin huumorintaju on edelleen entisell n ;) Ensi kes n voisi yritt rakentaa polkujen varteen pieni tasoja (tai raahata jostain isoja kivi tien varteen), joilta p see helpommin selk n. Ik v jos lenkin joutuu j tt m n puolitiehen siksi, ett selk n takaisin p sy on l hes mahdotonta. Lumihangessa tarpominen on takuulla hyv ksi ponille, viilent hyvin vanhoja jalkoja ja vahvistaa lihaksia :)

11.1.2010 - Iltatallissa avustusta
"Moi!" huikkasin hoitajien huoneen ovesta muutamalle sis ll l mpim ss istuvalle hoitajalle. Vastauksia tuli, ja j tin laukkuni sis n. Itse suunnistin kottik rryjen ja talikon kanssa Fabin karsinalle. Poni oli jo tullut sis lle, joten nappasin sen riimusta kiinni ja siirsin k yt v lle odottelemaan. Papparainen p risi hiljakseen ja jatkoi sitten nokkauniaan k yt v ll toista takastaan lepuuttaen. "Hassuin poni" supatin Fabin korvaan ja poni heilautti p t n hieman, aivan kuin sanoakseen, ett jooojoo hoida nyt se karsina vaan ett unet voivat jatkua. No eip siin sitten muuta kuin hommiiin! T n n siivosin vain nopeasti, kaikki ylim r inen pois ja poni pikaisesti takaisin karsinaan. K vin heitt m ss tavarat paikoilleen, ja nappasin Fabin harjat mukaani.

Laitoin Fabin kiinni karsinaan ja aloitin puunaamaan ponia. Pitk ja paksu talvikarva v h n hidasti hommaa, mut pian oli joka paikka putsattu ja tarkastettu. Papalla ei nestett k n ollut yht n jaloissa, se on siis puuhaillut p iv ll tarhassa ahkerasti, muutenkin kuin sy den! Selvittelin viel harjan ja tarkistin keng t sek hokit. Sitten p stin ponin y puulle.

"Moi Ella" Sinna huikkasi. "Kehtaatko auttaa laittaa ruokii poneille?"
"Joo tottakai!" vastasin ja sitten l hdettiin jakelemaan. Ponit odottivat kaikki huuurjan n lk isin ja tepastelivat karsinoissaan rauhattomasti. Jostain kuului pauketta, ja komennuksia poneille sek uhkauksia n l ss pidosta ellei meteli lopu. Kohta jokaisella kuitenkin oli sapuskat nen n alla, ja talli rauhoittui. Min kin l hdin k velem n bussipys kille p in pakkasessa.

Hoitajien yhteishenki on tuntunut olevan paranemaan päin viime kuukausina. Kuulen päivittäin iloisia tervehtimisiä, keskusteluja ja auttamista talliaherruksen yhteydessä :) Fabin kanssahan yhteistyö on edelleen hyvää - tai siis mahtavaa - oli ori hereillä tai ei! Iltatallin viimeisin hetkin apua tarvitaan aina, joten Sinnan puolesta kiitos ruokinta-avusta. Illan rauhalliset pari tuntia muuttuvat yhtäkkiä kolinaksi, kun heinäpaalit tipahtelevat vintiltä ja kaurakärryt rymisee pitkin käytäviä.