Hoitaja-info
Nimi: Heidi
Aloittanut: 27.1.2011

Hoitaja kertoo itsestään:
"--"

Suoritetut merkit ja kurssit:

Hoitolomake

xxx = tallimerkintä     xxx = hoitomerkintä     xxx = ratsastusmerkintä

24.1.2011 - Ensihetkiä
- Seuraavaksi laitetaan hevosille suitset. Hoitajat avustavat tarvittaessa, mutta kokeilkaa rohkeasti itse. Jos kuolaimet eivät mene ensimmäisellä kerralla, tai hevosen korvat eivät pujahda oikeasta kolosta, niin ei hätää. Meillä on hyvin aikaa ennen kuin siirrymme maneesille.

Käytävillä kävi kuhina. Kevätkausi toi mukanaan uuden ryhmän alkeiskurssilaisia. Tytöt näyttivät olevan innoissaan päästessään varustamaan hevosia ensimmäistä tuntia varten. Suurimmalle osalle juttu oli ihan tuttua ja suitset pujahtivat päähän vaivattomasti. Hara, tallin ihana iso tynnyri, katseli lempeästi käytävälle ja odotti, että Tinka sai kuolaimet lämmitettyä. "Noniin, kokeillaanpa", hän totesi ja astui Haran pään vierelle.

Suitset olivat valtavat niin kuin Haran pääkin ja hetken mietinkin, että saanko ruunaa lainkaan suitsittua jos se nostaa päänsä korkeuksiin. Sillä oli niin paksu ja vahva kaula, että oletin sen harrastavan pään taivaaseen nostelua tuntilaisten kiusaksi. Olin osittain oikeassa ja Hara antoi suitsia itsensä siivosti, vaikka se koittikin alkuun nostaa päätänsä ja kuolaimien kanssa minun pitikin hiukan sormella avittaa kutittamalla suupieltä. Sain pitkän aikaa kaivella niskahihnan alta Haran mieletöntä jouhimäärää ojennukseen ennen kuin pääsin kiinnittämään leuka- ja turpahihnat.

- Voitte seuraavaksi nostaa satulan maasta ja laskea sen hevosen selkään. Ensin hieman liian eteen, josta se liu'utetaan oikealle paikalleen. Huomaatte varmaan, että satula ikään kuin loksahtaa paikalleen. Tarkistakaa vielä, että satulahuopa ei jää etukaaren kohdalta aivan kiinni hevosen säkään.

Hara katseli minua hölmistyneenä, kun koitin nostaa mielettömän painavaa satulaa sen selkään. En meinannut millään saada satulahuopaa selän toiselle puolelle asti, vaan se koko ajan kääntyi kaksinkerroin. Siinä hetken pähkäillessäni ja Haran laskiessa päänsä hamuillakseen heinänjämiä hoksasin valuttaa satulaa kaulaa pitkin selkään ja siitä paikalleen. Naurahdin nähdessäni, että satulavyö tosiaan auki ollessaan yltti maahan asti ja sainkin putsailla vyön solkia turpeesta ennen kuin laitoin sen melko löysästi kiinni ja olin valmis.

22.1.2011 - Hiljasen syksyn jälkeen
Johanna totesi moneen kertaan viime vuonna, että hänellä on harmittavan paljon kiireitä. Hän kuitenkin aina yritti ehtiä tallille pitämään huolta Harasta. Lokakuun jälkeen tyttö on kuitenkin ollut kiireiden vietävänä ja siksi meidän on pakko tehdä vaikea ratkaisu ja siirtää myös Hara vapaiden hevosten listalle.

Haralle tämä on vasta ensimmäisen hoitouran päätös. Ruunalla oli hyvä tuuri saada Johanna hoitajaksi näiden ensimmäisen kahden vuoden ajaksi. Nyt vain turpa kohti uusia seikkailuja ja uusia hoitajia - ehkä sellainen löytyy vielä tässä kuussa.

21.10.2010 - Hoitotarina
Aurinko häikäisi auton tuulilasiin, kun käänsin kohti Golden Horsen parkkipaikkaa. Harmittelin mielessäni kun edellisestä kerrasta oli jälleen päässyt vierähtämään aikaa, mutta onneksi tallilla oli sen verran rento meininki, ettei siitä sanomista tullut. Nousin autosta ja kurkattuani tallipihan rauhalliseksi, päästin myös mäyräkoirani autosta jättämään viimeisimmät terveiset parkkipaikan reunalle. Kaivoin koiralle luun ajanvietteeksi ja komensin sen takaisin autoon lähteäkseni kohti tallia syksyisen auringon paistavan siniseltä taivaalta. Näinä hetkinä sitä ihmetteli miksi ihmiset eivät pidä syksystä. (:

Tallin ovella vilkaisin vielä kelloani, joka näytti jo yli puolen päivän eli Harankin pitäisi olla tallissa. Moikkasin muut tallilaiset ja jatkoin matkaani Haran karsinalle, jossa heti oven suussa minua odotti suuri takapuoli.
- Hei herra, huikkasin ruunalle avatessani karsinan oven varovasti ja kaivoin taskusta tuliaisena tuomani omenan. Hara kääntyi kohtalaisen nopeasti kokoisekseen otukseksi kuulleessaan ääneni tai viimeistään siinä vaiheessa, kun tajusi omenan kädessäni.
- Olepas hyvä, kuiskutin ruunalle sen mutustaessa omenaa tyytyväisenä. Taitaakin olla syksyn viimeisiä, höpöttelin ruunalle samalla kun rapsuttelin sen otsaa. En ollut tajunnutkaan miten ikävä olikaan ollut suurta hassua ruunaa.

Todettuani Haran olevan vailla harjausta, lähdin hakemaan sen tarvikkeita ja tietenkin jäin matkalla suustani kiinni vaihtamaan uusimmat kuulumiset ja tietenkin kuulemaan uusista hoitajista. Jonkin verran uusia kasvoja tapasinkin ja tietenkin kaikki vaikuttivat oikein mukavilta, nimiä on ihan turha yrittää muistaa tällä muistilla.

Palasin harjaämpärin kanssa Haran karsinalle ja nappasin toiseen käteen ruunan riimun naruineen ja toiseen kumisuan. Hara oli ilmeisesti aavistanut takaisin tuloni, koska se ei ollut hievahtanutkaan siitä mihin oli jäänyt.
- Hassu olet, naurahdin hörähtävälle hevoselle samalla kun pujotin riimun sen suuren päähän. Sidoin ruunan muovon vuoksi kiinni, vaikka tiesin sen olevan niin rauhallinen että jos olisi rauhallisempi niin olisi unessa. Mutta ei kai voi olla liian varovainen?

Koska olin alunperinkin lähtenyt tallille ihan ajan kanssa, päätin harjata Haran oikein pitkän kaavan mukaan niin perusteellisesti, että yllätyin katsoessani kelloa..
- Melkein kaksi tuntia, lähes tulkoon huudahdin tajutessani upputuneeni täysin hoidokkini puunaamiseen. Hara tönäisi selkääni turvallaan ja tajusin ilmeisesti herättäneeni unisen ruunan, höpsö oli ehtinyt torkahtamaan harjauksen aikana.
- Okei okei, otsaharja vielä ja sitten olet valmis, nauroin ruunalle setviessäni sen paksua harjaa. Yllättävän siisti se kuitenkin oli, ilmeisesti sentään joku oli viitsinyt siivota sen kunnolla. (:

Riisuin riimun hevosen päästä ja käännyin jo poistumaan karsinasta, kun tunsin jälleen pienen tönäisyn selässäni. Käännyin katsomaan ja mitä sainkaan vastaukseksi?! Aivan ihanan suloisen hörähdyksen! Nauroin hölmistyneelle ruunalle ja kaivoin sille vielä pienen palan porkkanaa jostain taskun pohjalta.
- Nyt on oikeasti lähdettävä tai auton sisustuksesta ei ole pian mitään jäljellä, höpötin Haralle rapsuttaessani jälleen sen otsaa. Nähdään taas.

Matkalla ulos vein harjat paikalleen ja huikkasin heipat viellä paikalla olijoille. Avatessani tallin ulko-oven törmäsin pirteään syysiltaan ja päätin reippailla vielä kunnon iltalenkin koiran kanssa.. mikäli se oli ollut syömättä autoani. (:

Sanon monelle tallille palaavalle hoitajalle, ettei meillä lasketa kuinka monta kertaa aloittaa tai lopettaa hoitamisen. Sama pätee nykyään hoitamiseenkin - ei meillä turhaan lasketa sitä, käykö jokainen juuri kerran kuussa vai ei. On kuitenkin mukavaa, ettet ole lopettanut Haran hoitamista :) Talli itsekään ei aina ole aktiivisimmillaan, joten en voi vaatia, että hoitajienkaan tarvitsisi hoitaa silloin kun siihen ei löydy aikaa tai intoa.

Hara on isoksi hevoseksi joskus yllättävänkin ketterä, omenalla on varmasti osuutta tähän huikeaan notkeuteen ;) Ja tietysti on aina ihanaa nähdä tuttu hoitaja! Uusia hoitajia on tullut muutama, pari kesällä hoitanutta on lopettanut ja sitten on erä niitä, joista emme ole ihan varmoja. Ehkä Halloween-illassa näemme taas kaikki porukalla.

Kunnon pitkän kaavan mukainen harjaus tuntui kelpaavan Haralle - ja kenellepä ei kelpaisi, jos voi samalla aavistuksen torkahtaa. Ahkerat alkeiskurssilaiset ja tenavatuntilaiset ovat olleet korvaamaton apu hevosten harjauksessa. Harakin on saanut omansa näistä innokkaista putsaajista. Joskin Iida saa yleensä harjata ruunan selän, jos pienen harjaajan käsi ei sinne asti yltä :)

21.6.2010 - Hoitotarina
Niimpä niin. Kesä ja kärpäset ja loma. Pitäisi muka olla aikaa, etenkin tallilla käymiseen kun ei enään tarvitse koulun penkillä istua, mutta pah, sanon vain. Koiraharrastus ja kesätyöt ovat vieneet niin paljon aikaani, että omatuntoni on saanut olla kolkuttelemassa aivan jatkuvasti. Onneks sentään reippailin viime viikolla tallille ja enkös sattunutkin paikalle juuri karsinoiden pesu talkoisiin.

Auttelin muutamien muiden hoitajien kanssa Ainoa, Sinnaa ja Iidaa karsinoiden pesussa. Hoitajat aloittivat totta kai omien hoitsujen karsinoista ja toki piti hiukan kisata kenen karsina on sen jälkeen puhtain. Loppuen lopuksi Iida tuli vihjaamaan, että he ehtivät pestä kaikki muut ennen kuin me olemme saaneet yhtäkään valmiiksi, joten julistimme tasapelin. Samaan aikaan kun me rehkimme, hevoset viettivät hyvin ansaittua ensimmäistä kesälomaviikkoaan laitumella.

Talkoitten jälkeen makoilimme kaikki auringon paisteessa suunnittelemassa mitä kaikkea pitäisi(!!) tehdä, kun Aino taikoi jostain kylmälaukullisen kylmiä juomia. Rentoutumishetkemme venyi vielä muutaman kylmän limun verran.

Virkistymisen jälkeen lähdimme Meerin kanssa hakemaan Haraa ja Viliä laitumelta pienelle harjaustuokiolle. Ongelmana vain oli, että pojat eivät oikein olleet samaa mieltä. Niiden mielestä oli paljon hauskempaa paistatella päivää pölyisenä, joten saimme houkutella niitä kärsivällisyyden rajamaille asti, mutta loppuen lopuksi pojat lähtivät matkaamme.

Muuten saimme harjattua molemmat ruunat yhtäaikaa valmiiksi, mutta jostain kumman syystä Haran jalkatupsut sekä hivenen tuuheammat harja ja häntä veivät hiukan enemmän aikaa. Meeri antoi Vilille porkkanan rouskuteltavaksi ja auttoi Haran harjauksen valmiiksi. Vielä molemmille itikkasuojaukset ja ei muuta kuin takaisin laitumelle.

Kerkesimme kääntämään selkämme pojille, lähtemään takaisin portille päin kun käännyimme katsomaan ja mitä näimmekään... molemmat ruunat piehtaroivat sydämensä kyllyydestä varmasti koko laitumen pölyisemmässä kohdassa. Ratkesimme kumpainen nauramaan ja lähdimme kävelemään takaisin tallille päin.

Sitä huomaa itsekin siirtävänsä kesälomalle vaikka minkämoista aktiviteettiä: siivoa autotalli ja varastot, tee inventaario kaikista hevosten varusteista, suunnittele ja toteuta kaikkea mahdollista... Samalla pitäisi ehtiä nauttimaan kesästä hevoskavereiden kanssa. Mutta ei huolta, meillä kaikilla on menoja, joten ymmärrämme jos tulee taukoja :) Mukavaa on se, että päätit palata puuhaamaan Haran kanssa.

Jos hevoset saavat loikoilla laitumella koko päivän, niin meillekin suodaan edes pieni hetki auringossa ja hyvässä seurassa! ;) Välillä tekisi kyllä mieli jäädä loikoilemaan pihamaalle koko päiväksi. Hara ja Vili tekivät taas klassisen tempun - mikä onkaan kivempaa kuin perusteellisen harjauksen jälkeen liata itsensä uudestaan!

 

9.1.2010 - Hoitotarina
Koko talven oltua häslinkiä jos minkälaista, oli ihanan rentouttavaa tietää olevansa matkalla tallille. Koulusta oli vapaata, joten suunnittelin olevani tallilla koko päivän tai ainakin niin pitkään kunnes käskevät lähteä.

Kello ei ollut vielä ihan 8 kun saavuin tallille. Vilkaisin lämpömittaria ja hihittelin sulkiessani ovea perässäni. Olin lähes ainoa, joka nautti näitä lähemmäs -20 asteen pakkasista, vaikka nyt mittari näyttikin "vain" -15.
- Huomenta vain, toivotin kun huomasin tallissa olevan jo Sinnan lisäksi muutama muu hoitaja. Kaikki vastasivat yhtä pirteästi takaisin.
- Sinä voitkin varmaan hoitaa Haran tarhaan?, Sinna kysyi hakiessaan Vilille loimea.
- Tottakai, vastasin ja nappasin puolestani Haran loimen samalla kun otin mukaani ruunan harjat.

- No mutta hyvää huomenta sinullekin, tervehdin Haraa saapuessani sen karsinalle ja sen seistessä takapuoli tiukasti oveen nojaten.
- Mitä se lempipoikani oikein mököttää, kysyin ja vääntäydyin karsinaan kädessäni pölyharja ja riimu. Vastaukseksi sain unisen hörähdyksen ja pienen tuuppauksen, niin pienen kuin Haran kokoiselta hevoselta voi edes kuvitella saavansa.
- Pääset nauttimaan kirpeästä talvi-ilmasta ja lumesta, kun minä jään siivoamaan tätä jonkun sotkemaa karsinaasi, ilmoitin ruunalle samalla kun laitoin riimun päähän ja aloin sutimaan harjalla pahimmat pölyt ruunan selästä.

Hetken päästä pääsimme lähtemään ja ruuna piristyi selvästi tajutessaan pääsevänsä ulos. Vaikka Hara olikin suuri möhköfantti tunneilla, siitä kuoriutui pieni varsa päästessään ulkoilemaan lumihankeen. Päästimme ruunat Sinnan kanssa yhtäaikaa irti ja jäimme katselemaan niiden menoa. Hetken päästä sain Sinnan heittämästä lumipallosta lumet takkini sisään ja siitäkös se pienoinen lumisota syttyi. Lumi lenteli puolin ja toisin, kunnes jäimme nauramaan ensin itsellemme ja sitten hevosten hölmistyneille ilmeille. Ilmeisesti ihmettelivät meidän ihmisten hullua menoa, niin kuin omansa olisi sitten vähemmän hullua.

Talliin päästyämme minä aloin siivoilemaan karsinoita ja Sinna jatkoi muiden hoitajien kera hevosten viemistä ulos. Hetken kuluttua sain toisen hoitajista auttamaan loppujen karsinoiden kanssa eikä aikaakaan kun oli valmista. Vaikka siivotessa tulikin lämmin, kävin silti juomassa kupposen kuumaa kaakaota, jotta lumisodan jättämät vilunväreet helpottaisivat.

Kun aamuhommat olivat valmiit, päätin ottaa urakaksi siivota Haran varusteet läpikotaisin. Paperia ja kynä mukaan eikä aikaakaan kun suitset olivat osissa hoitajien huoneessa ja hinkkasin niitä puhtaaksi. Olin saanut kaverikseni toisen hoitajan, joka esittäytyi Jenniksi, Neten uudeksi hoitajaksi ja tulimme hyvin toimeen.

Hetken kuluttua rupesin kokoamaan suitsia ja totesin olleen hyvä että laitoin oikeat solkien reiät paperille ylös, jutun luistaessa olin vallan unohtanut missä mikin oli. Katselin tyytyväisenä työni tulosta ja vein suitset paikoilleen. Satulan siivosin varustehuoneessa, se kun oli paljon nopeampi. Viimeisenä otin käsittelyyni ruunan harjapakin ja kävin "pesemässä" harjat lumihangessa.

Saatuani tavarat paikoilleen katselin hetken ympärilleni ja päätin lakaista vielä koko varustehuoneen lattian, josta jatkoin sitten tallin käytävälle. En kerennyt nauttimaan työn tuloksista kovinkaan kauaa, kun hetken kuluttua Sinna alkoi tuomaan hevosia sisälle ja sitten uudet hevoset ulos. Eikä aikaakaan kun käytävä oli taas samassa kunnossa, mutta sainpahan edes itse nauttia siististä käytävästä hetken.

Kävin vielä rapsuttelemassa Haran ja päätin sitten lähteä kohti kotia, jos vaikka heti huomenna ehtisin tulla uudestaan.

Me olemme onneksi niin ihania, ettemme hätyyttele ihmisiä kotiin tallilta. Tai no, ehkä siinä vaiheessa, jos on kovin kylmä yö tulossa. Voisi olla ikävää majailla tallilla :) Sinulla ja Haralla on yhteinen piirre - pakkasinto! Hara tykkää todella paljon juosta ja ilotella ulkona. Hyvä kun tarhan aidat riittävät, kun riemukas ruuna pääsee vauhtiin.

Varusteiden puhdistukseen tarvitaan tietysti pesuvermeet, mutta jälleen kerran todettiin hyviksi apuvälineiksi muistilista sekä hoitajaseura. Jos oikein innostuu, niin voi vaikka kisata siitä, kuka on ensimmäisenä valmis suitsien kanssa - tai kuka koko nopeiten suitset oikein! :) Siisti käytävä on hetken riemu, mutta iso kiitos lakaisuavusta - ilman sitä käytävä olisi näyttänyt kahta pahemmalta taas seuraavan tallitytön tarttuessa harjaan.

 

2.11.2009 - Ison hevosen liikkeet
"Menette näin alkeiskurssilla paljon samoilla hevosilla, kun alamme harjoittelemaan itsenäisen ravaamisen alkeita, niin valitsen teille tasonne mukaan sitten hevoset - osan raviaskeleet voivat tuntua todella pompottavilta ja toisilla taas ne ovat kuin veden päällä etenemistä.", totesin kentän keskeltä. Alkeiskurssin toinen tunti oli pääsemässä jälleen vauhtiin ja kentällä pyöri muun muassa Hara, selässään Kirsi. Tallissa ruuna oli jälleen esitellyt bravuuriaan: pää kohti kattoa ja sitten katsellaan kun hoitaja ja tuntilainen kurkottelevat isoa päätä alemmaksi suitsinnan toivossa. Huokaisin mielessäni ja päätin, että mikäli käytös jatkuisi, Haraa ei nähtäisi ensi kaudella alkeiskurssilla. Eihän ketään voi laittaa kohtaamaan tuollaista kujeilijaa, joka on vielä hieman pelottavan kokoinen.

"Hara on mielestäni tosi suuri. Sen kaviot on jättimäiset! Sillä on ihanan tuuhea ja paksu harja ja sillä on todella ihana ratsastaa. Haran hoitaja auttoi minua jälleen laittamaan sille suitset - miten minä lyhyt ylettyisin sille laittamaan. Satulan laitoin itse. Harald on muuten tosi kiltti, mutta nostaa ikävästi pään aina ylös kun laitan suitsia..."

Lopputunnista kannustin uusia ratsastajan alkuja valmistautumaan pieneen ravipätkään. Taluttajat maiskuttivat hevosille samalla kun pohkeet tumpsahtelivat hevosten kylkiin. Hara lähti porukan mukana lempeään raviinsa - mutta ei aina niin tasaiseen.

"Haraldin ravi oli uskomattoman pomppuisaa! Suuren hevosen liikkeet olivat suuret ja pompin satulassa ensin kuin sammakko. Vähän ajan päästä mukauduin jo paremmin ja opettajan ohjaistuksella sain istuntaanikin hieman paremmaksi. "

 

14.8.2009 - Hoitotarina
Aamun ilma oli syksyisen kirpeä, kun saavuin tallille vaikka menossa oli vasta elokuu. Olin juuri edellisenä iltana saanut valmiiksi uuden turkoosi- ja pinkkiraidallisen kaulaliinani, josta selvästi tuli uusi tavaramerkkini. Koska ilma oli niin kaunis, suunnittelin kävelyreissua Haran kanssa. Tallin ovesta astuessani jostain tulvahti herkullinen tuoksu, joku oli selvästi leiponut jotain hyvää näin tallin syntymäpäivän alla. Seurasin tuoksua hoitajien huoneeseen ja näin pöydällä pieniä muffinseja. Vieressä oli suuri lappu: Olkaa hyvä ja maistakaa! Nappasin yhden samalla kun otin Haran harjaämpärin mukaani.

Mutustin herkkuani vielä kun avasin unisen mörököllin karsinan oven. Tai mörökölliltä Hara ainakin näytti. En ollut tiennyt Haran kykenevän huonoihin päiviin, mutta ajattelin tehdä voitavani piristääkseni ruunaa. Rapsuttelin suuria korvia laittaessani ruunalle riimua. Pelkkä rapsuttelu näytti tekevän jo osuutensa. Nappasin kumisuan ja aloitin sen kanssa suurilla, pyörivillä vedoilla. Ei Hara varsinaisesti likainen ollut, mutta pöly lensi. Käytin pelkkään kumisukaan melkein 10 minuuttia ja vaihdoin sen harjaan. Ruuna näytti jo omalta hurmaavalta itseltään, mutta vielä oli jäljellä harjan ja hännän selvitys. Viimeistelin koko homman harjaamalla pään.

Kävin vielä hoitajien huoneessa kysymässä, josko joku lähtisi seuraksi kävelemään ja sainkin mukaani toisen hoitajan. Ilmoitimme muille suuntaavamma Sorsalammelle, hain Haran ja lähdimme matkaan.

Haran rauhallinen käynti sopi meille hyvin, sen tahdissa kun oli helppo jutella. Pääaiheenamme oli tietysti lähestyvät synttärikisat. Itseäni hiukan jännitti niihin osallistuminen, mutta uusi juttukaverini sai minut uskomaan sen olevan hauskaa. Hetken kuluttua keksimme, että voisi olla vielä hauskempaa keksiä jokin teemaa omaan asuun, tietysti sen pitäisi sopia myös hevoseen. Mielikuvitus lensi ja me löntystimme Haran vauhtia eteenpäin.

Olimme Sorsalammella nopeammin kuin uskoimme. En ollut itse käynyt siellä ennen ja ihastuin maisemaan. Kävimme rannassa kastelemassa varpaamme ja Hara vuohiskarvansa. Tiesin siitä tulevan siivoamista, mutta ruuna piristyi silmissä roiskiessaan vettä ympäriinsä. Kuljettuamme hetken rantaviivaa, päätimme lähteä takaisin tallille. Paluumatka sujui reippaammin vaikka edelleen käynnissä pysyimmekin. Tallin piha tulikin eteen pian ja pikainen katsahdus kelloon osoitti, että Haran voisi viedä tarhaan. Päätin kuitenkin käydä ensin tallissa siivoamassa ruunan vuohiskarvat. Vesi ja hiekka saavat hienoa jälken aikaan.

Kun Hara oli tarhassa ja karsina siivottu, istahdin hetkeksi muiden hoitajien seuraan. Kerroimme myös ideastamme kehitellä teemat synttäripäivälle ja saimme muutkin innostumaan. Suunnittelimme hetken porukalla mahdollisia asuja, kunnes joku keksi että olisi varmaan hyvä tarkistaa Ainolta, että onko idea sopiva synttärikisoihin. Joku ryntäsikin heti etsimään Ainoa, mutta minä huomasin että olisi aika lähteä kotia kohti ja pyysin jotakuta ilmoittamaan mikä oli Ainon vastaus ideaamme.

Tyytyväisenä päivän saavutuksiini lähdin kävelemään bussipysäkkiä kohti. Oli tullut orpo olo, kun oli tuttunut kulkemaan omalla autolla, mutta nyt se oli huollettavana ja oli kuljettava bussilla.

Teemapukeutuminen on enemmän kuin sallittua, mukava idea! Toivotaan että kisoissa nähdään myös pukuloistoa - tai jos ei vielä huomenna, niin voidaan vaikka myöhemmin järjestää taas pukuratsastuskisat :) Haran mökötys näytti katoavan kuin talvikarvat kevättuuleen; kiva kävelylenkki ja jalkojen uittelu tekee ainaa hyvää. Vaikka tottahan se on; vesi ja hiekka jymähtävät liisterin tavoin pitkiin vuohiskarvoihin.

 

5.4.2009 - Hoitotarina
Jostain syystä oli tallille pääseminen tuntunyt ylitsepääsemättömän vaikealta. Tiedä sitten oliko syynä uutena ihmisenä oleminen vai krooninen laiskuus. Joka tapauksessa ihmettelin itsekin mikä siinä oli muka niin hirveää. Sydän pamppaillen ja ilosta tiellä pomppien kävelin tallin pihaan ajatellen "Täällä taas!".

Olin onnistunut nukkumaan pommiin alkuperäisestä aikataulustani, joten saavuin tallille vasta puolilta päivin. Hymyilin jo tallin ovella, kun arvasin mikä minua odotti. Ensimmäiseltä kerralta tutuksi tullut Iida tervehti samalla, kun jatkoi töitään. Olin kuulemma tullut juuri sopivaan aikaan, Hara kun oli hetki sitten palannut kauneuskylvystään. Harjojen kera tallustin ruunan karsinalle tietäen jo mikä siellä odotti. En voinut olla nauramatta sille mutapeikolle, joka katseli tulijaa hoidokkini karsinassa.
- Terve taas, mutapeikko. Ruvetaanko hommiin? Kysyin Haralta, joka ilme kertoi kyllä miten rentouttava mutakylpy oli ollut.

Ensimmäisestä kerrasta jotain oppineena tiesin jo miten tietynlainen muta irtoaa jopa tuuheista vuohiskarvoista, eikä mennyt aikaakaan, kun sain Haran esiin. Itseeni tyytyväisenä viimeistelin homman käymällä pikkujätin läpi pölyharjan kanssa. Viimeistellässni vuohiskarvoja, huomasin hyvin pienen nirhauman vasemman takakavion reunasta. Paikalle sattunut Iida naurahti Haran pettynyttyä ilmettä ja yhdessä nauroimme ruunan syvälle huokaukselle, joka selvästi kertoi miten tietämättömiä me olimme.

Mainittuani nirhaumasta Iidalle tarjouduin vielä auttamaan tallitöissä ja sainkin ensimmäiseksi hommaksi siivota Haran karsinan. Menikin hetki, kun siivoilin kuivuneita mutapaakkuja karsinasta, mutta laiskuuden ollessa tipotiessään ei homma tuntunut raskaalta. Vilkaisin vielä varustehuoneessa Haran varusteet ja totesin edellisen ratsastajan olleen sen verran huolellinen, ettei kannattaisi ruveta sen enempiä siivoilemaan.

Itseeni hyvin tyytyväisenä lähdin talsimaan kohta pysäkkiä varmana siitä, että seuraavaa kertaa ei tarvitsisi odottaa näin kauaa.

Keväällä on toki mukavampaa tulla tallille puuhailemaan, kun ei tarvitse kerrospukeutua ja raivata tietään lumituiskeen lävitse :) ja onneksi taukoilu on aina sallittua! Hara oli järkännyt omasta toimestaa mukavaa puuhaa ;) Voi meidän pikku-Haraa, kyllä tästä herrasta riittää meille vielä hymyn aihetta monelle ikävämmällekin päivälle!

 

30.11.2008 - Hoitajien palkkiovalmennus
Haralla ratsasti Suwi, sillä hänen oma hoitohevosensa Jatta oli tuohon aikaan sairaslomalla. Tuntirunko löytyy täältä.

Haran askeeleet olivat niin isot, mutta kuitenkin pehmeät. Istua könötin selässä kuin keinutuolissa suuren hevosen laukatessa aivan mahtavan tuntuista laukkaansa eteen päin. Jyristelimme rauhallista vauhtia ja sain keskittyä pelkästään rentoutumiseen, joka sujui todella hyvin näissä todella mukavissa askeleissa. Hara totteli pienitäkin apuani laukassa ja ah mikä ihana laukka sillä olikaan! Ensimmäistä kertaa pääsin ruunalla laukkaamaan, vaikka olin sillä jo muutaman ekrran ennenkin ratsastanut. Suljin silmäni, melkein ukahdin, kunnes Ainon vihainen ääni herätti minut, kun meisimme törmätä Olliin.

Hara siirtyi raviin, joka tuntui pompottavlta laukan jälkeen. Hidastin. Sitten nostin uudestaan rennon laukan. Ajttelin kuinka istuin suuren pohjoisruotsalaisen selässä (jota koko ajan tein) ja laukkaisimme täyttä vauhtia pitkin meren rantaa. Hevonen tottelisi pienintä apuani yhtä hyvin kuin Hara nyt. Ei, ratsunani täytyisi olla suomenhevostamma, ei pohjoisruotsalainen. Nyt kuitenkin elin tätä hetkeä, sitä kun istuin erinomaisen miellytävästi laukkaavan hevosen selässä. Kunnes hidastin raviin ja kaikki loppui. Se kaikki ihana laukka!

 

27.11.2008 - Numeroitu yksilö :)
Kovin kauan siinä kestikin, että tajusin vihdoin täyttää rekisteripaperit Haran osalta. Sitä aina kuvittelee että lomakkeen kanssa tuhrautuisi kokonainen iltapäivä, vaikka todellisuudessa kaikki tiedot saa poimittua hetkessä myyntipapereista. Nyt höpsö ruunamme on rekisteröity myös suomenmaalla, numerolla VH-52205.

Ja tämähän tarkoittaa sitä, että meitä ei enää voi estellä seuratason kisoissa! Jihuu :) Yritämme vielä loppuvuoden aikana koluta muutamat peruskisat ja ensi vuoden puolella päästämme sitten ruunan esiintymään myös muille areenoille. Työkisat houkuttelevat myös, pitäisiköhän vihdoin tutustua tähänkin lajiin?

11.11.2008 - Hoitotarina
Oli tihkuinen loppusyksyn päivä, kun saavuin ensimmäistä kertaa tallille hoitaakseni Haraa. Kello läheni yhtätoista ja muistelin ruunan olevan vielä tarhassa. Kävelin kuitenkin ensin tallin suuntaan ajatusksenani ilmoittaa tulostani ja tutustua talliin.

Talliin päästessäni ensimmäisenä vastaani sattui iloisen oloinen Iida. Esittäydyin hänelle ja sainkin tietää Haran päässeen jo sisälle kuivattelemaan. Hän toivotti hymyillen kärsivällisyyttä ja jaksamusta. Kommentista hiukan ihmeissäni lähdin hakemaan Haran harjoja.

Karsinalle päästessäni tajusin mistä oli kyse. Hara on ilmeisesti tietoinen tutkimuksista, joiden mukaan mutakylvt ovat iholle ja verenkierolle hyväksi. Siltä herra ainakin näytti seistessään karsinassa ainakin lapoja myöten kuraisena. Kuivuneesta kurasta oli kuitenkin iso osa ropissut pois jo matkalla talliin, joten ajattelin loppujen lähtevän suhteellisen helposti.

Laskin harjat ovet viereen ja astuin karsinaan tervehtiäkseni uutta hoidokkiani. Hara haisteli hetken kättäni ja tuhahti sitten ilmeisesti hyäksyvästi. Pujotin riimun hevosen päähän ja sidoin ruunan kiinni. En ollut aivan varma millainen tapa tallilla oli, mutta totesin tämän olevan ainakin turvallista. Suka kädessä käännyin jälleen Haran puoleen.
- Noh, aloitetaanko sitten? Vastaukseksi sain vain pärsähdyksen.

Reilun aikaa työskenneltyäni sain kuin sainkin mutapeikon alta esiin hevosta muistuttavan otuksen. Kävin vielä koko hevosen läpi pölyharjan kanssa ja otin askeleen taakse päin.
- Mutta nythän näytät jo hevoselta. Vielä kaviot puhtaaksi ja taidan olla valmis.

Saatuani hevosen valmiiksi päätin vielä puhdistaa käyttämäni varusteet. Palautin tavarat paikalleen ja kävin vielä vilkaisemassa Haraa. Rapsutin ruunaa vielä ja lupasin tulla pian uudestaan.

Tyytyväisenä työn tulokseeni päätin yrittää löytää vielä Ainon kysyäkseni uudesta yrityksestä Hoitokurssin suorittamisen suhteen.

Mutakylpyjä on otettu ahkerasti tällä viikolla, pitäisiköhän vaihtaa toiminta ratsastustunneista kauneushoitolaksi? Riimua saa toki käyttää karsinalla puuhatessa :) Hara varsinkaan ei siitä sen enempää häiriinny. Mukavaa että saimme sinut osaksi hoitoporukkaa ja tervetuloa vielä kerran!

 

9.11.2008 - Adrecreekin valmennus
Bongasin hevosfoorumilta uuden kouluvalmentajan, Jein, joka piti isänpäivänä kouluvalmennuksen tallillaan. Adrcreek erosi täysin siitä, mitä olemme tottuneet täällä kotitallilla Haran kanssa näkemään. Aluksi olimme vähän häpeissämme - molemmilta kun löytyy pieni "uimarengas" vyötäröltä (no kyllä minultakin! Pitäisi jo lopettaa tämä hemmetin kahvitauoilla mässäily.. kuka sanoi että tallitöissä laihtuu). Joukkoon päästiin onneksi hyvin nopeasti mukaan ja monista kisoista tuttu Latu pitikin meille päivän aikana seuraa.

Tasoltaan valmennus noudatteli helppoja luokkia, kävimme paljon läpi perusasioita. Haran ja minun suoritusta kommentoitiin näin:
Alkulämmittelyssä raskaasta olemuksestaan huolimatta Harald käveli reippaasti ja innokkaasti. Kevyiden ja tulisten valmennettavien jälkeen kiltti ja suuri Hara piristi päivää mukavasti. Aloitimme heti lämpän jälkeen reippaassa ravissa ja sait hevosesi hienosti vauhtiin. Volttien koko oli hyvä ja riittävän suuri joten Harald mahtui hyvin liikkumaan. Hara kaatui hieman kaarteissa sisään mutta korjasit asian hienosti. Laukkaharjoitukset ruunan kanssa onnistuivat myös hyvin, vaikka niitä ei paljon tehtykään. Kokeilimme vähän temponvaihdoksia ja käynti-laukka harjoituksia. Harald reagoi hitaasti mutta toimi kuitenkin hyvin ja kuten pyydettiin. Sulkutaivutuksessa ilmeni pieniä ongelmia taivutuksen kanssa mutta väistöt olivat taas super laatua. Plussaa ratsastukseen liittymättä kauniit ja paksut jouhet.

Sulut olivat meille aika uusia asia vielä, mutta Hara kääntyili ja vääntyili ihmeen hyvin apujeni (niin siis apuyritysten) mukaan. Ja tosiaan - jos et voi voittaa reilulla kisasuorituksella, voita edes kauniilla tukalla! Haran olomuotoa ihasteltiin tallityttöjen toimesta, toivottavasti emme aiheuttaneet suurta "meille myös pohjoisruotsalainen!"-vimmaa tallille ^___^

3.8.2008 - Hörinöitä
Helouhelou, Haralle kuuluu hyvää. Ruuna on löytänyt sielunkaverin Toffasta, eikä Romeonkaan seura ole yhtään hassumpaa. Sen sijaan Symin ja Alin perässä ruuna ei jaksa pysyä - ovathan nuo sirojalkaiset pojat vähän turhan vikkeliä välillä.

Kävi ikävästi keväällä, kun Slepnir katosi tallilta ihan täysin. Hara jäi siis ilman hoitajaa, mutta onneksi meillä on monta innokasta tuntilaista ja harjailijaa, jotka tutustuivat ilomielin tähän jättiläiseen. Eikä Hara pistänyt yhtään pahakseen kun sai monet rapsutukset, varsinkin lauantain sennuryhmäläiset muistivat aina mille karsinalle tuoda leivänpaloja ;)

Nyt katsellaan eteenpäin syksyyn. Ruuna aloittaa tuntityöt ihan todenteolla ja on herra saanut jo yhden hoitajaehdokkaankin itselleen! Odotamme vielä mihin hevoseen kyseinen hoitaja päätyy, mutta kävi miten kävi - Hara saa aina rapsutuksia avuliaalta Sinnalta. Sinna kun yrittää helpottaa kouluorinsa saapumisintoa sillä, että paapoo Haraa. Mitä yhteistä on kylmäverisellä ja sirolla puoliverisellä, hyvä kysymys ;)



 

23.4.2008 - Ensimmäinen hoitaja
Ruunan karsinalla nähdään tästä eteenpäin Slepnir, joka nimettiin tänään Haran hoitajaksi. Nyt alkavat jälleen vuohistupsut heilua, kun tämä parivaljakko pääsee tästä hommiin :) Talliväki toivottaa Slepnirin tervetulleeksi hoitajaksi tallillemme!

 

5.4.2008 - Saapuminen
Hara saapui tänään tallille ja sai samantien monia rapsutuksia, kauniita sanoja ja porkkananpalasia osakseen. Satulahuoneeseen raivattiin tilaa taas yhdelle varusteparille lisää, loimitelineille ripustettiin mukana tullut talliloimi. Sitäkin tarvitaan luultavasti todella vähän näin kevään saapuessa, mutta ehkäpä joku sadepäivä Hara vaatii kuivausta :)

Ruunalla aletaan pian etsimään omaa hoitajaa, uskon sellaisen löytyvän nopeasti. Ei ole mikään ihme että tällaista herttaista tynnyriä ihaillaan, onhan Hara tällä hetkellä potentiaalinen alkeiskurssiratsu. Kesän leireillä ruunaa pääsee jo kokeilemaan, mikäli suunnitelmamme pitävät. Jos ei muuten, niin sitten syksyllä kun tunnit jälleen alkavat. Sitä ennen ruuna saa etsiä itselleen kavereita niin tallin hevosista kuin myös ihmisistä.