Hoitaja-info
Nimi: Jenna L.
Aloittanut: 28.2.2009


Hoitaja kertoo itsestään:
"Hei! Olen Jenna L, tutummin ihan Jenna. Hoidan Golden Horsessa Ilkka-herraa, joten jos asiaa tulee, useimmiten minut löytää Ilkan karsinalta. Minulla on olkapäille saakka olevat tummanruskeat hiukset, jossa on punaisia raitoja. Ylläni on useimmiten kesäisin pitkä toppi ja legginsit, talvisin kermanväriset ratsastushousut, paksu ratsastusliivi ja useimmiten todella paksu fleecetakki. Olen todella ujo, mutta tarvittaessa hyvinkin kovapäinen. Ilkkaa olen hoivaillut jo lähes vuoden täällä Golden Horsessa. IRL-elämässä hoitelen pikkuista shetlanninponia. Jos nyt jäi epäselväksi jotakin, niin olet aina valmis tulemaan kysymään ! :)"

Suoritetut merkit ja kurssit:

Hoitolomake

xxx = tallimerkintä     xxx = hoitomerkintä     xxx = ratsastusmerkintä

7.6.2010 - Hoitotarina
- KESÄLOMAAA JEEE JIPPII HURRAA, koko koulu huusi ja juoksi ympäriinsä. Yritin parhaani mukaan selviytyä keskeltä ihmisiä, ja selviydyinkin. Ysiluokka oli ohi ja alkoi uudet seikkailut Ammattikoulussa, valokuvausopinnoissa, sekä ratsastuksenopetuksen urakka alkoi myös. Hurautin ihanalla, kröhöm, "ihanalla" skootterillani Golden Horsen pihaan. Riisuin kypärän ja astelin tallihuoneeseen vaihtamaan tallivaatteet. Oli sen verran lämmin, että merivesi oli jo 19 astetta, lampi oli siis takuuvarmasti jo yli 20 astetta lämmin, joten päiväksi olin luvanut pienen uintireissun Ilkalle, kahlausta ja sen sellaista. Vaatteiden jälkeen kipitin Ilkan karsinalle. Ilkka tuijotteli minua, kun vielä puhisin ja ähisin housujeni kanssa. Kun viimein olimme valmiit, tallustelimme kävellen kohti ulkosaa. Pian kuului jonkunlainen huuto.
- Jenna ! Pysähdy ! Haloo ! Odota ! Migdi huusi ja juoksutti samalla perässään Alia.
- Me tullaan mukaan, jookos ? Migdi kysyi, ja vastasin myöntevästi. Tallustimme eteenpäin, ja juttelimme kaikesta, mitä mieleen tuli, varsinkin pojista, ja tietysti takana olevista herroistamme.

Lammelle päästyämme riisuimme vaatteet, ja uikkarit tulivat esiin altamme. Juoksimme orien kanssa veteen ja polskuttelimme. Ali ja Ilkka vaan seisoskelivat ja kuopivat, kunnes otimme ne syvemmälle. Ilkka esitteli jo taasen taitojaan ja ui lammen toiseen päähän supervauhtia. Ali seurasi ja minä ja Migdi seurasimme, ja nauroimme. Pian ne herrat laukkasivat ympäri lampea leikkisästi, kun taas me räiskyttelimme veden kanssa. Aurinko paistoi puhtaalta taivaalta ja menimme ottamaan aurinkoa, pojatkin väsysivät leikkiessään ja menivät mussuttamaan ruohoa taaksemme. Juttelimme kesästä ja Golden horsesta, ja mitä kaikkea voisi tehdä. Kun olimme kuivuneet, heitimme vaatteemme hevosten selkään ja lähdimme kävelemään polkua pitkin. Ilkka hörisi miltei koko ajan Alin kanssa, haukkuivat kuitenkin hoitajiaan =) No ei kai, kehusivat tietysti =)

Tallille päästyämme, harjailin Ilkkaa pehmeällä harjalla jaloista ja koko ruumiista. Hännänselvitysainetta tarvittiin, mitenköhän se niin takkuun sen on saanut, pohdin. Pian se olikin selvitetty ja olimme valmiit viemään hevosia ulos. Ali meni eri tarhaan kuin Ilkka, joten veimme Alin ensin. Vasta sen jälkeen veimme Ilkan, ja koska Topin hoitaja ei ollut tallilla, toimme Topinkin ulos. Sitten menimme juttelemaan ja siivoamaan karsinoita samaan aikaan. Kun lannat oli poistettu, menimme tallihuoneeseen, jossa tapasimme Ainon. Rupattelimme Ainon kanssa kesäsuunitelmista, ja kenties kesäleireistä, jos sellainenkin tulisi pidettyä. Migdi oli heti mukana, samoin minä. Aino selitti, että täytyy katsoa, joten lähdimme aivan täpinöissämme tallilta. Skootterini käynnistyikin helposti, huh. Ajelimme vielä samaa matkaa kotiinkin.

Kesäloma on kyllä aina yhtä odotettu juttu! Ja siitä kannattaakin ottaa kaikki irti niin kauan, kun sellainen on mahdollista viettää ilman kesätöitä. Vaikka eipä tuo työntekokaan aina pahasta ole. Talliväki toivottaa onnea ammattikouluun ja valokuvauksen pariin. Ehtiessäsi tule ihmeessä ikuistamaan tallin hevosia kesälaitumella :) Tai miksei myös uittoreissuja, niistä luulisi saavan hauskoja kuvia!

Jos puhuu pojista, ei voi olla unohtamatta kahta suloista hevosherraa (vaikka Ali vähemmän miehekäs näin ruunauksen jälkeen, mutta sama kaveri silti) ;) Retki Sorsalammelle kuulosti varsin täydelliseltä kesäpäivältä! Tallissa iltaruokiaan söivät yhdeksän jälkeen kaksi varsin tyytyväistä ja rennon uupunutta hevosta.

Kesäleirejä on tulossa, lue ihmeessä uusin tallitarina :) Siellä tietoa kahdesta kesäleiristämme. Veikkaisin että orileiri voisi kiinnostaa sinua, sillä Ilkka tulee olemaan yksi leirihevosista.

 

24.4.2010 - Hoitotarina
Kesä pukkasi kovaa vauhtia jo. Koulua enää n. 5 viikkoa ja tehtävää paljon. Golden Horse muutti tosiaan surkeat kouluajatukset ihaniin kesäsuuntelmiin. Koulusta päästyäni säntäsin skootterin kyytiin ja kaahailin tallille.

Ilkka seisoskeli jonkun muun tytön vierellä. Tyttö rapsutteli Ilkkaa ja hymyili sille. Aloin jo epäillä pahinta, muta tyttö vilkutti minulle ja käveli luokseni. Kas vain, tyttö oli vegasi, Kraftin hoitaja.
- Taluttelin tässä Ilkkaa kun tää herra ei liikuntaa paljoo oo saanu, muutaku noi yksityisratsastajat ny ratsastanu hieman, vegasi sanoi.
- Juu, mää jo säikährin et mitäs ny o tapahtunu, naurahdin ja sanoin.
- Tässä tää sun kultapojus, vegasi sanoi ja ojensi ohjat minulle. Otin Ilkan nahkaohjat käteeni. Vegasi huusi heipat perässään ja syöksyi Kraftin luokse. Minä taasen silittelin ilkan sileää turpaa. Napsautin Ilkan liikkeelle ja marssimme maastoon, sillä Vegasi ei ollut ehtinyt muutakuin ulos, kun tulin.

Ilkka kulki rentona vieressäni. Saavuimme lammelle, joka oli auennut. Vesi tietysti oli hysteerisen kylmää, mutta Ilkka alkoi juoda sitä. Näemmä helle hieman oli saanut pojun hikoilemaan. Tuntilaisryhmä marssi vierestämme, ja kuulin, kun muutama pikkutyttö haaveili omasta hoitopollesta. Katsoin Ilkkaan ja hymyilin. Minun ei edestarvitsisi ajatella sellaista, kun siinä edessä jo jökötti sellainen, suuri ja lihaksikas, rento mutta tarvittaessa hyvin omapäinen, "itserakas", no ei, se pois listasta. Mutta kumminkin, ikioma hoitopolleni, Ilkka. Ai että kun tuntui hyvältä sanoa tytöille, että oma hoitohevonen on todella ihana ja halasin Ilkkaa. Tytöt alkoivat heti suunitella että ketä pyytäisivät hoitohevosiksi. Minä taasen pörrötin Ilkkaa harjasta ja huoasin, kun orin korvat lurpsuivat alas. Lähdimme jatkamaan matkaa kohti tallia.

Tallilla menimme Ilkan karsinaan. Riisuin suitset ja menin pesemään kuolaimet. Ilkan satulakin oli aivan kaameassa kunnossa, varmastikkin Ilkka piehtaroinut se selässään. Kävelin painavan harjapakin kanssa. Mietin, miten hyvältä tuntuu sanoa, että omistaa hoitohevosen. Pakostakin aloin hymyillä ja ajatella kaikkea ihanaa, mitä Ilkan kanssa on tullut tehtyä. Tosiaankaan, kyyneleiltä en säilynyt, kiitos iki-ihanan tunneaaltoni. Astuin Ilkan karsinaan ja halasin sitä.
- Meillä on jo paljon takana, mut vuosia tulee vielä lisää, ihanii sellasii, Sanoin Ilkalle ja pyyhin kyyneleet. Nappasin tuttuun tapaan harjan ja harjasin herran perin pohjin. Kaviotkin menivät vihdoinkin kuin vettä vain. Hännänharjauksesta jäi minulle traumat, herra kun pontevana päästi oikein mielyttävän tuoksuisen pierun suoraan naamaani. No, pian olinkin valmis. Noudin 2 porkkananpalaa, omenan, leipää ja kuumaa kaakaota ja menin Ilkan karsinalle. Ilkka veteli päivälepoja ja asetuin sen viereen. Siltä herralta ei jää mitään huomaamatta, se hamusi samoin tei porkkananpalat. Söin leipää ja join kaakaota, kun Ilkka tuijotti porkkaniaan ja mussutteli niitä. Kun olin syönyt ja juonut, nojasin Ilkkaan. Nukahdimme molemmat hetkeksi.

- IIHAHAHAHAAAAHA ! Hörhhörhh kuului pian. Heräsin ihanasta unesta, kun laukkailimme Ilkan kanssa ilman satulaa pellolla. Hevoset hirnuivat iltaruokiaan. Oli aika viedä Ilkka ulos. Ilkka ponnahti ylös ja pujoitin riimun sen päähän. Se ei tarvitsisi loimea, joten kävelimme ulos. Olin aivan unentokkurassa, ja Ilkkahölmö huiputti minua. Se kisakisi riimunnarusta ja naru irtosi kädestäni. Ilkka esitteli minulle v75 malliaan, ja sain heräillä ja juosta tuon suokkiorin kannoilla. Muutama tallityttö ja Aino katselivat hauskaa esitystäni. Ilkka senkun ravasi ja laukkasi pakoon. Huijasin sitä, ja vaihdoin suuntaa. Ilkkaparka ei älynnyt sitä ja juoksi suoraan ansaan. Nappasin riimunnarun ja lähdin taluttamaan Ilkkaa tarhaan posket punaisina huohottaen.
- Tuohan oli varsinainen taikurishow, Aino naureskeli.
- Joo, himskatti kun olin niin unentokkurassa, kiitos päiväunien, rupaeetlin Ainolle ja hihittelin.
- Olisiko mahdollista, että auttaisit Iltatallien tekemisessä? Aino kysyi. Toki, vastasin ja päästin suomiputen tarhaan. Menin ensin putsaamaan Ilkan karsinan ja sitten putsasin satulan. Aloimme tehdä iltatallia, ja veimme iltaheiniä ja iltaruokia hevosille. Hain Ilkan sisälle. Polle meni samointein syömään ja suukotin sitä. Sitten nappasin kamani ja lähdin ihanalla skootterillani matkaan.
- Hemmetti, saamarin mopo! Huusin, kun bensa juuri loppui. Vegasi nauroi melkein itsensä kuoliaaksi minun yrittäessä saada mopoa käyntiin, mutta Aino lupasi hinata meidät kotiin. Kiitos Ainon, mopossa on nyt bensaa ;)

Muutaman ylimääräisen sydämentykytyksen monelle tuo varmaan juuri se tilanne, että tulee tallille ja huomaa hoitohevosensa toisen käsissä. Onneksi kyseessä oli vain ahkera vegasi :) Maastoreissunne kuulosti todella mukavalta, kuten ajatuksesi hoitohevosestasi. Ilkka on mahtava tapaus ja onnekas kaveri, kun on saanut sinut hoitajakseen. Yli vuosi jo yhteistä taivalta takana, se on upea saavutus!

Luottamusta ja yhteisiä päiväunia, kuulostaa monen hevosharrastajan unelmalta! Eikä tietenkään pieniltä päivää piristäviltä tempauksilta voi välttyä, kun narun toisessa päässä kävelee veikeä suomenhevosori. Kiitos avusta iltaruokinnassa, saatiin taas ajallaan hoidettua heinät ja seuraavaa päivää vauhdittavat kaurat armaille karvaturville :)

 

14.3.2010 - Hoitotarina
- Mai lips laik sukar, mai lips laik sukaaar.. rallattelin iskän kyydissä tallille kuunnellessani kuulokkeista musiikkia. Tänään noustaisiin Ilkan selkään, jälleen. Harjoittelisin vielä alkeiskurssin oppeja, jotta ne nyt jäisi mieleen hyvin. Nousin autosta ja moikkasin isille. Kävelin kohti tallia.

Kävin heittämässä hoitajien huoneeseen eväät ja kuulokkeet. Kännykän laitoin äänettömälle, jottei kukaan häiritsisi meidän puuhiamme. Menin oripoijan karsinalle. Ilkka kurkisti kaltereiden välistä malttamattomana. Se tiesi, että mukanani on aina jotakin hyvää. Vihdoin kävelin Ilkan karsinalle. Se hirnahti ja steppasi malttamattomana. Pitkä harja hulmusi ja häntä heilusi ihan kuin järjettömän kokoisella puudelilla. Nauroin ja menin sisälle. Rapsutin Ilkan silkkistä turpaa ja otin harjan. Harjailin Ilkkaa hetkisen kovalla harjalla, kunnes se alkoi näyttääkkin suomenhevoselta. Niin, siis Ilkkahan oli jälleen piehtaroinut karsinassa ja turkki oli täynnä kuivikkeita. Nappasin vielä kaviokoukulla kaviot, jotka olivat täynnä lunta. Suljin karsinan oven. Kävelin satulahuoneeseen ja otin huovan, satulan ja suitset. Pintelit olivat karsinalla, naulassa pussissa roikkumassa. Laskin satulan maahan ja otin pintelit. Asetin patjan Ilkan jalalle ja lähdin käärimään pinteliä. Kun kaikki pintelit olivat jalassa, otin satulan ja heitin sen Ilkan selkään. Asettelin sen kunnolla ja sitten kiristin vyön.
- Maha sisää poni, sanoin Ilkalle. Ilkan maha pömpötteli niin, että oli pakko hakea isompi satulavyö.
- Ilmoitankin Ainolle, ettet saa enää niin paljoa kauroja, kun mahakin turpoaa, sanoin Ilkalle ja asetin uuden satulavyön paikalleen. Ilkka katseli sivusta hommiani ja kuunteli kiromisiani, kun satulavyö oli jäässä, eikä auennut kunnolla.
- No kun tuo satulavyö on nyt niin pököpää, niin kai se on pakko mennä ilman satulaa, sanoin Ilkalle. Otin suitset ja asetin ne Ilkan suulle. Ilkka väänteli ja käänteli päätään, mutta otti lopulta kuolaimet suuhun. Talutin Ilkan ulos tallista ja kentälle.

Hyppelin, pomppisin, ja tein mitä vain, mutta selkään en päässyt. Hain korokkeen ja vihdoin pääsin selkään. Onneksemme toinenkin tyttö tuli kentälle ratsastamaan. Näytti Haran hoitajalta, ja ilmiselvältä Haralta, eihän muu GHn poni ole niin raskasrakenteinen, kun tuo suurehkon villakoiran näköinen Hara.
- Eihän tän Haran selkään pääse kun karvatkin tursuaa käteen, kun ottaa niistä kiinni, tyttö saneli ja olisi kirjoittanut varmasti monta kiroilukirjainta paperille.
- Apua? Kyselin ja hihittelin.
- Juu, sitähän tässä kaivataan, tyttö nauroi.
Olen muuten Johanna, tyttö sanoi.
- Juu ja minä olen Jenna L, tutummin ihan Jenna, sanoin.
Laskeuduin Ilkan selästä alas. Ilkka tuijotti tuota kummajaista, joka oli suurempi kuin se. Se selvästikkin otti nokkiinsa, koska Ilkka halusi olla tallin "kunkku". Tuo kummajainen oli kuin posahtanut atomipommi, kun sillä oli talviturkki. Miten se edes pystyy liikkumaan tuossa asusteessa, Ilkka näytti pohtivan samalla, kun työnsin Johannaa takapuolesta Haran selkään. Vihdoin Johanna pääsi selkään ja minä nousin Korokkeelta Ilkan selkään. Kävelimme noin muutaman kierroksen Ilkan kanssa pitkin ohjin. Kiristin ohjat ja vaihdoimme suunnan koko rata leikkaalla. Nostin ravin kulmasta. Vaikeaa se oli istua ilman satulaa hieman pulleahkon heposen selässä, mutta pian tottusin siihen. Itse asiassa, se oli todella hauskaa! Teimme asetteluja hieman ja jarrutimme. Laukkaa en ottanut, sitä ei vielä ole ollut, ja vain niitä mitä ollaan tunnilla tehty, pitää tehdä. Kääntelimme meitä ja juoksimme pitkin kenttää ravissa ja käynnissä. Pian lopettelimme ja ohjasin orin keskelle kenttää. Laskeuduin selästä ja menin Ilkan karsinalle.

Ilkan karsinalla riisuimme suitset ja pintelit. Vein ne niille kuuluville paikoille. Harjailin Ilkkaa pehmeällä harjalla joka puolelta. Asetin toppaloimen sen selkään ja annoin ruuat sille. Ilkka söi ja sitten lähdimme kohti tarhaa, jossa se otti kunnon ruokanokoset. Menin siivoamaan Ilkan karsinaa. Loin lannat ja poistin märät kuivikkeet. Kävelin kohti hoitajien huonetta. Otin kynän ja paperia, ja kirjoitin:
" Hei Aino!
Voisiko mitenkään Ilkan ruokamäärää vähentää? Niin, ja ostaa uusi satulavyö.. Ilkasta on tullut hieman pullukka ja emme saaneet vanhaa satulahuopaa Ilkalle. Menimme siis tänään poikkeuksellisesti ilman satulaa. Jos käy? :)
Terveisin, Jenna L."

Söin eväät ja lueskelin heppalehtiä. Sitten menin hakemaan Ilkan sisälle. Annoin sille hieman heiniä ruokamäärästä hieman poiketen - hyvällä tavalla siis, vähensin hieman heinää. Autoin iltatallin tekijöitä viemään hevosia sisälle ja sitten menin Ilkan luo. Pusuttelin sitä ja sitten lähdin odottomaan isiä ulos pakkaseen.

Vai on ori päässyt pullistumaan... Laskeskelimme Iidan kera Ilkalle uudet ruokamäärät, katsotaan josko masu katoaisi vähän paremmin. Sinna lupasi liikuttaa orin vielä hieman useammin, niin poistuu turhat energiatkin samalla. Ilman satulaa ratsastaminen on myös hyvää harjoitusta. Vaihdoin satulaan väliaikaisesti pidemmän satulavyön, niin ei tarvitse tapella masun kanssa.

Heh, villakoiran näköinen Hara :) ! Se on kyllä totta. Karvaa tuossa kaverissa on varmaan pienen shetlanninponin painon verran. Toisaalta ison ja pörröisen hevosen selässä on kivempi istua, kuten esimerkiksi Ilkan. Hoitajien ratsastussäännöt ovat muutoksen alla, kunhan keksin niille jotkut järkevämmät säännöt. Joten ei hätää, pääsette takuulla tekemään vaativampiakin juttuja vielä!

 

20.2.2010 - Hoitotarina
Ulkona paukkui pakkanen. Oli jo mennyt -20 asteen puolelle. Tulin isin kyydissä tallille, en halunnut kävelläkkään. Tallipihassa moikkasin iskälle ja talsin talliin. Aino hiippaili jonkun ponin, näytti Vinsalta, kanssa ulos tallista. Aino moikkasi kuiskaten. Mitä ihmettä oli tekeillä? Kävelin kummastuksen vallassa Ilkan karsinalle. Nakkasin naulakosta riimun ja narun ja laitoin ne Ilkalle. Ilkka hörisi ja katsoi minua pilke silmäkulmassa. Mitäs nyt? Eikö poni saakkaan porkkanaa, se tuntui miettivän. Tapautin oria pepulle ja se säntäsi ulos karsinasta. Kävelimme tallin päätyyn ja käännyimme sinne, mihin ponin jäljen menivät. Seurasimme jälkiä pitkään, kunnes päädyimme kentälle. Kentällä oli vain pikkutyttö ratsimassa Vinsaa. Oliko se noin salaista? Hetkonen, pohdin. Jalanjälkiä lähti toiseen suuntaan. Nyt tapahtuu jotain salaperäistä, kuiskasin Ilkalle. Köpöttelimme jalanjälkien perään.

Runsaan puolen tunnin seurauksen jälkeen emme olleet löytäneet vielä mitään. Taas! Ponin jäljet. Mutta Vinsa oli vielä kentällä. Lähdimme niiden jälkien perään. Talsimme ja talsimme, kunnes päädyimme johonkin vanhaan rötiskään. Kas kummaa, siellähän oli poni ilman ihmistä. Mitä kummaa? Oliko joku varastanut sen? Ilkankin kiinnostus kasvoi ja ori pinkaisi vauhtiin kohti rakennusta.
- Ilkka stop! Älä mee sinne vielä, mä käyn ekana! Kuiskasin huutaen.
- Ei mutta, voisiko se olla, ei ei se voi, pohdin. Vilma-arabi seisoi kiinni hylätyssä tallissa.
- Mitäs kummaa sää täällä teet, kysyin Vilmalta. Se ei selvästikkään halunnut muutakuin pois. Kuinkahan kauan se olisi ollut siellä? Otin solmun irti ja lähdimme talliin päin.

- Okei Vilma, viedään sut karsinaan eka, sanoin Vilmalle ja Ilkalle. Ilkka oli miltei kuolla, kun tuollainen kaunis tytteli käveli sen rinnalla.
- Huh, noniin, mennääs hoitamaan sut poika, sanoin Ilkalle. Vaan ei! Karsinalla odotti jymy-ylläri. Aino seisoi Ilkan karsinalla hymy huulilla.
- Okei, mitä täällä tapahtuu? Kysyin Ainolta ihmeissäni.
- Meillä on sulle pikkunen lahja, Aino vinkkasi. -Puoli vuotta olet jo hyrrännyt Ilkan karsinalla, joten annamme sulle nyt tällaisen pienen lahjan siitä pääharjan ja hierontaharjan!
- Vautsi! Eihön se nyt suuri ole, mutta - tärkee silti. Ja voit olla varma, että saatte kärsii musta vielä kauan! Hymyilin ja halasin Ainoa.
- Mikäs siinä, kivaahan se Ilkan kannalta toivottavasti on, Aino lausahti ja myös Ilkka näytti hymyilevän. Tosin, Ilkan hymy ei ollut maailman kauneinta, sillä se hampaat kellersivöt ja hymy oli kaukaa haettu irvistys näemmä.
- Mut mikä se Vinsa ja Vilma homma oli? Kysyin Ainolta ihmeissäni.
- Meidän oli pakko saada sinut pois Ilkan karsinalta, joten järjestimme sinulle pienen tehtäväradan. Sopisimme muiden hoitajien kanssa, etteivät he kiinnitä meihin mitään huomiota, vaikka - kummaa se varmasti oli. Ja ei hätää, Vilman kanssa oli sielä rakennuksessa koko ajan eräs henkilö, Aino kertoi. Tutun näköinen henkilö astui kuvaan.
- Iida! Huudahdin. En ollut nähnyt häntä sen jälkeen, kun juttelimme n. kuukausi sitten.
- No, tämä taisi olla minulle ja Ilkalle todella jännää, vai mitä poju, sanelin Ilkalle ja muille.
- Mutta hoidas nyt tuo poni, Aino kehotti hymyillen ja he lähtivät peuhaamaan muualle.

Ilkka talsi karsinaan rauhassa ja alkoi syödä päiväheiniään. Harjasin sen kovalla harjalla kokonaan, ja sitten nostin kaviot ja putsasin nekin. Tämän jälkeen uudella pääharjalla putsasin pään ja hierontaharjalla hieman hieroin Ilkkaa. Oripoika rentoutui kunnolla ja naurahdin. Loimi selkään ja sitten tarhaan, pohdin. Toppaloimen kiinnitys mahan ympäriltä ei ensin sujunut, hölmö poni jekutti minua pullistamalla, mutta hetken ajan pästä loimi meni kiinni. Ilkka pääsi tarhailemaan tyytyväisesti Topin kanssa ja minä rehkimään karsinaan. Poistin lantakikkareet ja märät kuivikkeet ja vein ne lantalaan. Hain vielä hiukan lisää ja sitten menin hoitajien huoneeseen. Aino istui juomassa kaakaota ja jutustelimme hetkisen. Sitten olikin jo aika hakea Ilkka tarhasta. Ilkka juoksi hätääntyneenä ympäri tarhaa. Topi haettiin jo hieman aikaisemmin, eikä kultapoika voi seistä yksikseen tarhassa. Niimpä noudin Ilkan ja menimme karsinaan. Loimen jätin vielä hetkeksi, ja menimme istuskelemaan - tai siis minä istuin, Ilkka makoili. Karsinassa silittelin sen pehmoista naamaa. Sitten Isi tuli. Otin loimen pois ja laitoin karsinan kiinni. Kipitin nopeasti autoon.
- Ai niin, eväspullo! Parahdin autossa ja juoksin hakemaan sen. Sitten palasin autoon ja lähdimme kotiin.

Hui, jännittävä ja kiehtova tarina! Ilkasta Vilman löytäminen oli takuulla vielä moninkertaisesti ihanampaa - onhan tammat kuitenkin niin harvinaista herkkua, varsinkin tuollaiset sirot, ihanat, arabitammat :) Onnittelut puolen vuoden hoitotaipaleesta ja pienestä harjapaketista. Oletkin luultavasti viimeisiä, jotka nuo harjat itselleen saa. Ajattelimme vihdoin ja viimein uudistaa "Hall of Fame"-listan palkinnot.

Voi Ilkkaa, kun loimi alkaa kiristää, niin tietää hevosen pullistuneen kunnolla.. :) Orilla riitti tänään monenmoista ihmeteltävää ja mietittävää. Ei mikään tylsän tavallinen hoitopäivä, ja tarinakin oli sen mukaisesti mielekästä luettavaa.

 

12.2.2010 - Hoitotarina
- Kuuuuuultiii! Mussukkaaaa ! Tallissa raikuu rakas ja kimeä ääneni kutsuen Ilkkaa. Oriherra nosti korvat pystyyn ja tottakai - kun herrasmies on niin vastaa takaisin mukavalla hörähdyksellä.
- Voi kulta, mulla on ollu sua nii ikävä, sanoin ja avasin Ilkan karsinan. Ori puhisi paljaalle kädelleni. Sen hengitys oli niin ihana ja lämmin. Isokokoinen, mutta lihaksikas suomenhevosori, ja vielä minun hoitoheppa ! Se oli vain niin uskomatonta. Mutta silti totta, ja siitä olin iloinen.

Vedet tursuivat silmistäni kun pakkaset olivat niin kireitä. Otin Ilkan riimunnarun ja riimun. Lisäsin riimun pehmusteen riimuun ja puin sen Ilkalle. Jostain kumman syystä Ilkka ei pitänyt ulosmenemisestä.
- Kappas keppanaa, sulla rassukalla ei ole edes vilttiä selässä, sanoin. Ilkka nosti pään ylväästi ylös ja näytti siltä, että minä muka olisin hajamielinen. On siinä kyllä hassu suomipolle.
- Mennääs sitte, sanoin Ilkalle ja lähdimme köpöttämään ulos. Kävimme pienoisella kävelylenkillä metsässä. Ilkka kulki kokoajan polkuja pitkin. Olisi niin tehnyt mieli hypätä sen selkään, mutta noudatin Golden Horsen kultaisia sääntöjä, ja en hypännyt. Kävelimme rinta rinnan Ilkan kanssa polkua pitkin. Käännyimme kesäiselle lammelle, mikä oli nyt umpijäässä. Ilkka innostui kokeilemaan jäätä ja astui kaviollaan siihen. Mutta - pojan kavio lipsahti ja oli kaatumaisillaan, mutta sai juuri ja juuri jalat tukevasti maahan. Kävelimme lopulta aamuisen retkemme jälkeen takaisin peräkanaa tallille.

Tallille saavuttuamme tapasimme Ainon. Moikkasimme, ja vaihdoimme kuulumisemme. Sitten talutin tämän punarautiaan herran karsinaan. Riisuin ohuen loimen orilta pois ja harjasin Ilkan perusteellisesti. Kaikki harjat olivat kovassa käytössä tänään. Kovalla harjalla otin koko vartalon, pääharjalla turvan alueet.
- Hoivoi, huokaisin.
- Sun hoitaminen on niin ihanaa, paitsi ku sun turkki on täynnä niitä saamarin jääkalikoita, ku oot menny peuhaamaan tarhassa, sanoin Ilkalle ja nauroin. Ilkka nosti eräänlaisen virneen naamalleen ja nauroin vielä enemmän. Joku tuli viereeni.
- Teillä taitaa olla aika hauskaa, tununkuuloinen ääni sanoi minulle, ja sähikähdyksestä en huutanut mitään, suu vain lohkesi suureen "Kiljahdusasentoon" ja käännyin jäykkänä kohti naista, jonka kasvot olivat punaiset pakkasista.
- Joo, onhan meillä, ja moikka sullekkin, vastasin Ainolle, joka ei meinannut saada nauruaan loppumaan ilmeestäni. Ilkka töykkäisi minua kylkeen. Uskomatonta ! Joku todella hyvännäköinen poika käveli tallinovesta sisään. En selvinnyt ilman punastumista. Poika katsashti minuun ja se oli kuin rakkautta ensisilmäyksellä.
- Hei, enhän mä nyt tolleen voi, mutta se on nii söpö! selitin Ilkalle. Ilkka mokomasta välitti, luimahti minulle. Seurasin poikaa vähän aikaa, kunnes Ilkka sai tarpeekseen. Se kiljaisi ja samassa poika katsahti jälleen minuun. No, tottakai hänellä oli jo tyttöystävä - kaunis sellainen.
- No hei.. Poikiamenee, mutta mullahan on jo tosi tosi rakas herra, sanoin. Ilkka jäi kuuntelemaan korvat hörössä.
- Enhän mä voi katella toisia kun mulla on sut ! Vaahteramäen Ilopilleri, sanoin ja halasin oria kaulaan.
- Hah, sitä ollaan itsekkäitä, sanoin ilkalle naurun tullessä, kun ori nosti pään korkeuksiin ja näytti ylväältä. Aino oli hävinnyt jo ajat sitten jonnekkin jälleen. Kaivoin porkkanan taskusta ja jatkoin orin harjailua.

Harjailun jälkeen päästin Ilkan hetkeksi karsinaan. Ilkka makoili ja minä istuskelin. Söin hyvää eväsleipääni ja join kuumaa kaakaota, kunnes jonkinsortin turpa lähestyi uhkaavasti leipääni. Kellertävät hampaat näkyivät ja sitten leipä katosi.
- Hei ! Se óli mun leipä, sanoin Ilkalle ja nauroin. ori söi tyytyväisenä leipääni, ja minä tyytysin lämpimään kaakaohon. Ruokatauon jälkeenpuin herralle loimen ja pujautin riimun ja narun Ilkkaan ja vein Ilkan tarhaan. Kävin noutamassa talikon ja kottikärryt. Hain vielä harjan, ja putsasin käytävät meidän sotkuistamme. Sitten talikolla märät kuivikkeet ja lantakikkareet pois ja lantalaan, pohdin. Menin hetkeksi istuskelemaan hoitajienhuoneeseen. Lueskelin jotakin heppalehteä, ja silmääni osui Ilkasta jokin uutinen, kun se oli jonkinsortin kisat voittanut joskus kauan kauan sitten. Olikin jo aika hakea Ilkka. Nousin narahtavasti tuolista ja kävelin ulos huoneesta. Noudin lumisen suomipollen tarhasta ja vein sen harsinaan. Harjasin loimen lumesta, ja moiskautin mahtavan suukon orin turvalle. Heippasin herran ja lähdin kotiin.

Ilkan herrasmieskerho oli jälleen valmiina viettämään aikaa oman hoitajan kanssa. Ihana kuulla, kuinka ori hörähtelee vastaukseksi tervehdyksiisi tai juttuihisi. Sääntöjä on hyvä noudattaa ;) Kakkoskurssin jälkeen voit huoletta hypähtää selkään ja käydä kokeilemassa maastopolkuja myös selästä käsin.

Lumipaakkuja löytyy nyt kyllä urakalla, varsinkin leukakarvoista! Kiitos juoma-astian ja lumen, olen parina päivänä ihastellut Ilkan leuasta roikkuvia jääpuikkoja. Poikia tulee ja menee, mutta Ilkka on ja pysyy!

 

10.1.2010 - Hoitotarina
- Pakko kävellä, pakko kävellä... mietiskelin kävellessäni kaamean kokoisen lumikasan päältä. Lumi saarsi koko Golden Horsen näkymät, en eroittanut muutakuin pienet päät, jotka ikäänkuin liikkuivat maagisesti. Ylemmäs kiivetessä, huomasin vartalot ja juoksevat hevoset. Hymyilin.
- Taas kotona.

Tarhojen läpi kävellessäni napsin muutamia kuvia polleista, joilla oli ilmeet kasvoilla.
- Ilmeellä läpi elämän, mutisn hymyillessäni. Avasin oven ja hevosten tuoksu ikäänkuin pursui nenääni. Tarkastin heppoja, oliko kaikki vielä tallella? Kannoin jättimäisen kokoista pakettia laukussani, ja se jo ratkeili. Viimeinkin olin jälleen huoneessani - tarkoitan, Ilkan karsinalla. Avasin narisevan oven ja kävelin sisään.
- Hei kulti, mites mun pappa voi? kysyin Ilkalta, tosin, herra ei tainut ymmärtää sanaakaan, mitä siina tuhisin. Palasin takaisin karsinan ulkopuolelle. Muut hevoset kurkottivat kaulojaan nähdäkseen, mikä kummastus paketin sisällä olisi. Ilkkakin nuuhki pakettia.
- Se on sulle, haluut kai, että avaan sen, kysyin Ilkalta hymyillen. Avasin nauhan ja repisin paperin auki. Muutama porkkanapussi levisi käytävälle. Ilkka tutki tuota kuumoista asiaa, mikä paketissa oli.
- Siinä sulle, mun halinalle, ja halasin Ilkkaa. Pakettiin olin käärinyt 2 porkkanapussia, karvainen riimunsuojus, riimunnaru, jonka olin ostanut Ratsastusliikekaupasta ja vielä satulanrasvapurkki. Ilkka höristi korviaan.
- Sä taisit huomata porkkanapussit, hymähdin. Herra tunki pään oven välistä ja hamusi pussia. Avasin pussin ja annoin Ilkalle porkkanan. Muutkin hepat yrittivät kurotella pussia, mutta raukat oli ainakin metrin kaukana pussista. Suljin karsinan ja lähdin viemään kamoja.
- Riimunnaru, rasvapurkki, ja tuo karvainen hökötys menee tohon, mumisin. Porkkanat vein omaan lokerooni. Nappasin Ilkan riimun, uuden narun, loimen ja harjat. Kävelin Ilkan karsinalle.

- Nonni, poika. Asetin riimun Ilkalle ja laitoin sen riimunnarusta kiinni käytävälle. Aloitin harjaamisen kovalla harjalla. Ilkka nautti todella paljon - itse asiassa liikaakin, sillä herra uinahti. Sen huomasi, kun Ilkan pää alkoi roikkua, ja Ilkka alkoi "kuorsata". Jatkoin harjailua. Nappasin boxista päänharjan ja harjasin päätä. Ilkka senkuin asetti päänsä minun syliin. Otin varovasti käteni pois Ilkan pään päältä ja hain kaviokoukun. Nostin Ilkan vasemman etujalan. Silloin Ilkka heräsi ja nosti jalan. Kun olin kaikki saanut putsattua, suin harjan ja hännän.
- Noin se mun miäs tulee puhtaammaks, sanoin Ilkalle. Sitten laitoin loimen hoitoboxin päälle ja vein tavarat Ilkan karsinalle. Nappasin riimunnarun ja köpötimme Ilkan kanssa ulkoilmaan.

Ilkka nautti ulkona olemisesta, sen kyllä huomasi. Menimme maastotielle kävelylle. Ilkka seurasi minua - oli se sitten kiinni tai vapaana. Ilkka haisteli ojia, kuin mikäkin koira. Itse asiassa, se etsi ruohonpätkiä - turhaan. Saavuimme suurelle peltoaukiolle. Ilkka pääsi jo vauhdin hurmaan ja polle lähti täyttä kiitoa pellon toiseen päähän. Minä taasen, kömpelönä kompastuin lumikikkareeseen, ja sain maistella talven lumia. Nami! Ilkka juoksi jo takaisin päin.
- Miten ihmeessä sä oot noin kiltti, etkä karkaa, ihmettelin. Ilkka kurki korvat pystyssä vierelleni, ja alkoi mietiskellä, mitä se seuraavaksi keksisi. Nousin pystyyn ja putsasin lumet pois jaloistani. Samassa joku töykkäisi minua ahteriin. Ilkka työnsi minut turvallaan takaisin kumoon.
- Voi sua, mä kyllä saan sut kiinni, sanoin Ilkalle. Ilkka lähti taas kiitoa pellon toiseen päähän.
- Ootas nyt, sulla on neljä jalkaa, mulla on kaks! Huusin Ilkalle. Pian Ilkka juoksi takaisin jo. Otin Ilkan kiinni ja lähdimme kävelemään rinnatusten takaisin tallille päin.
- Että sun kanssa on kivaa, rakas. Sä et kyllä koskaan lähe mun luota, tajusitsä? kysyin Ilkalta. Ilkka höristi korviian, ja katsahti minuun. Annoin sille mojovan pusun turvalle, ja jatkoimme matkaa.

Tallille tultuamme Aino käveli vastaan.
- Vai sait sinä lumipesun sitte Ilkalta.
- Joo, se tuuppas mua ahterista lumikasaan ja juoksi sitte pakoo, ihan ku koira, naurahdin.
- Vai niin, Ainokin nauroi.
- Kävisikös kuumat kaakaot hoitajien huoneessa tunnin päästä? Aino kysyi.
- Tottakai, mä hoidan vaan tän miähen ekana, hymyilin ja sanoin.

Kävelimme Ilkan kanssa rinnatusten talliin. Harmiksi, ovi oli liian ohut meille molemmille, ja jäimme miiltei jumiin, mutta Ilkka herrana käveli taaemmas. Kävelin sisään ja Ilkka tuli perässä. Menimme karsinaan ja otin Ilkan hoitoboksin siihen. Harjasin Ilkan kovalla harjalla ja putsain kaviot lumesta. Sitten puin Ilkalle lämpimän talliloimen. Sitten suljin karsinan, keräsin kamppeet ja kävelin hoitajien huoneeseen. Rupattelimme n. tunnin Ainon kanssa, kunnes olin saanut juotua kaakaoni. Kiitin Ainoa ja lähdin Ilkan luo.

-Hei poitsu, sä lähet nyt ulkoilemaan, sanoin, ja lähdin taluttamaan Ilkkaa. Tarkistin loimen ja riimun ennenkuin päästin Herran tarhaan. Sitten lähdin karsinan siivoukseen.

Nappasin talikon, harjan ja kottikärryt ja kärräilin Ilkan karsinalle. Poistin märät kuivikkeet ja lantakikkareet. Levitin hieman kuivikkeita.
- Pitäisköhän hakee lisää... joo, kyllä mä haen, totesin ja lähdin hakemaan hieman kuivikkeita. Ensin kuitenkin kärräsin lannat pois lantalaan ja sitten hain kuivikkeet. Levitin ne karsinalle, ja hain Ilkan pois kun kello oli 20.00. Topikin haettiin ja nakkasin Ilkan kiinni samalla. Talutin sen karsinaan. Olin pilkkonut myös 2 porkkanaa sen ruokakuppiin. Otin riimun pois ja vein ne naulaan. Sitten tulin antamaan Ilkalle suukon ja halin. Laitoin karsinan kiinni. Kävelin lokerolleni hakemaan tavaroitani. Äiti tuli hakemaan minut joten odotin pihalla, ja kun auto tuli, nousin autoon.

Hih, alusta tuli mieleen Anssi Kelan vanha kappale - "mun täytyy kävellä näin". Kiva kuulla että talli on kotoisa paikka! Hevoset ovat kyllä ihanan yksinkertaisia. Hoitajan sydämellinen tervehdys kuulostaa korvilta tavalliselta turinoinnilta, lahjapaketista löytyvät hyödykevarusteet on nähty kerralla, mutta ai että - porkkanapusseja! vau! :)

Harjauksesta nauttiva ja torkahtava hevonen herää aina viimeistään siinä vaiheessa, kun kaviota nostetaan kattoa kohti. Kohta vuosi takana ja luottamusta on sen mukaisestikin - eihän sitä kaverin luota malta lähteä kauaksi. Mutta aina voi sen verran kiusata, että tuppaa hoitajan takaisin lumihankeen. Vain suomenhevosiin ohjelmoitu ominaisuus, väitän ;)

 

29.10.2009 - Hoitotarina
Kävelin tallia kohti jo kello 07.00 aamulla. Huomennakin pääsen aikaisin, sillä en mene kouluun, koska olimme kuulemma ansainneet lomapäivän. Pääsin siis hoitamaan Ilkkaa huomennakin. Kivaahan se on :) Tänään oli tarkoitus mennä rentoa ratsastusta Ilkan kanssa. Ilkka oli eilen ollut hyvin pirteänä ja odotin innolla ratsastusretkeämme. Kirpeä pakkanen kirpaisi nenääni kävellessäni koulusta Golden Horseen. Mietiskelin, mitä voisimme tehdä Ilkan kanssa. Päätin, että rentoa ratsastusta olisi pieni ja mukava ratsastelu kentällä. Avasin suuren tallinoven ja sain jälleen kaikkien hevosten katseet. Selailin nimilappuja, kunnes kohdalleni osui Ilkan karsina. Laskin repun maahan ja avasin oven. Ilkka siellä makoili tyytyväisenä. Hymyilin ja rapsutin Ilkan kylkeä. Ori heräsi - taisi pelästyäkkin, kun tapautin sitä kaulalle. Ori haisteli taskuni läpi ja löysi palasen porkkanaa. Eipä aikaakaan kun takkini oli täynnä hevosen kuolaa.

Noudin Ilkan harjapakin, satulan, suitset ja pintelit. Ori nousi ja hirnui jo iloisesti huomatessaan varusteet. Pitkään aikaan ei se ollut päässyt ratsastukseen, paitsi yksityisratsastajat olivat sitä hieman ratsuttaneet. En sitonut Ilkkaa mihinkään kiinni, sillä herra on oppinut olemaan paikallaankin jo vapaana. Otin harjat karsinaan ja aloin sutimaan Ilkkaa. Ilkka rentoutui, sen kyllä huomasi. Putsasin jokaisen kavion huolellisesti, ja harjasin pään, harjan ja hännän vielä. Harjasin uudestaan suitsien, satulan ja pinteleiden paikat, jottei mahdollisia likapalleroita sattuisi tulemaan. Sitten asetin pintelipatjat ja aloin kietomaan pinteleitä Ilkan jalkoihin. Kun jokainen pinteli oli kääritty, nostin satulan huovan kanssa pojan selkään. Ilkka alkoi kuopimaan jalalla maata. Torahdin Ilkalle "EI" sanan, ja läpsäisin sitä ryntäiden viereen. Ilkka lopetti heti kuopimisen ja sain kiristettyä vyön helposti. Sitten otin herran riimun pois ja asetin kuolaimet Ilkan suulle. Ilkka nosti pään korkealle. Nykäisin tukevalla otteellani Ilkan päätä alemmas ja painoin hammaslomaan sormen.

Kiristin vielä suitset, ja otin kypäräni ja raipan. Sitten nappasin ohjista kiinni ja lähdin kohti kenttää. Suunitelmat menivätkin hankalemmaksi. Kentällä oli tunti, joten ainoa vaihtoehto oli maasto. Kipusin Ilkan selkään ja ori steppasi allani. Pidättelin Ilkkaa koko ajan ja yritin pitää sen tuntumalla, samalla kun yritin vaivalloisesti kiristää jalustinhihnoja. Ilkka päästi kimeän huudahduksen ja siinä samassa joku tuntihevosista säntäsi kiitolaukkaan. Ilkkakin innostui ja ori hypähti nopeasti vauhtiin. Roikkusin selässä kuin mikäkin perunapussi toinen jalka jalustimessa, toinen vapaana. Ori laukkasi kaverinsa kanssa ympäri kenttää, kunnes sain sen pysähtymään. Pian Ilkka tajusi, mitä oli tehnyt, ja laahusti hiljaisella käynnillä metsäpolulle. Vihdoin olin saanut jalustimet hyvin. Jatkoimme ripeässä käynnissä Ilkan kanssa. Vihdoin koitti ravipätkä ja annoin herralle pohkeita. Ilkka lähti innokkaaseen ja lennokkaaseen raviin. Keventelimme n. 5 min polulla, kunnes jarrutin käyntiin. Käännyimme takaisin ja kävin tarkastamassa, oliko kenttä vapaa. Tunti oli loppunut ja menin portille. Avasin kentän portin ja ratsastin Ilkan sisään. Suljin portin ja lähdin uralle käynnissä. Pian nostin rennon ravin ja tein asetuksia ulospäin ja voltteja. Jarrutimme pian käyntiin ja sitten nostimme laukkaa. Annoin Ilkalle pohkeet, josta seurasi riemupukki ja sen seurauksena pääsin maistelemaan kentän hiekkaa. Itse Ilkka ravasi luokseni häntä hieman koholla ja pysähtyi.

Nousin ylös ja kapusin selkään. Otin hevosen tuntumalle ja lähdin takaisin uralle. Päätimme kokeilla uudestaan, ja vihdoin toivottu laukka saapui - mutta sekin kesti vain muutaman askeleen. Ennen kuin älysin, että minulla on raippa kädessä, ehdin jo jälleen päästä maistelemaan kentän hiekkoja, kas kun olin huolimaton käännöksissä. Ilkka tuli korvat sivuilla luokseni.
- Et sinä tehnyt väärin, kulta. Minä en seurannut niissä himputin käännöksissä ja menetin tasapainoni, sanelin Ilkalle, joka ei ymmärtänyt mitään. Nousin vielä kerran selkään. Kävelin kierroksen ja sitten nostin laukan. Vihdoin älysin antaa pienen näpäyksen Ilkalle ja sitten se unelmalaukka nousi. Se oli kuin kenuvassa keinutuolissa. En olisi halunnut lopettaa koskaan, mutta kun olimme laukanneet 3 kierrosta eri paikoissa, hiljensin raviin. Ravasimme muutaman kierroksen ja sitten menimme loppukäynnit. Loppukäyntien loputtua nousin selästä ja nostin jalustimet. Talutin Ilkan talliin ja riisuin varusteet. Harjasin Ilkan jokapuolelta huolellisesti ja lopulta herra kiilsi. Putsasin vielä kaviot ja heitin loimen Ilkalle. Lähdin viemään sitä tarhaan. Ilkka juoksi Topin kanssa rinnatusten ja alkoinat sitten leikkiä. Lähdin puhdistamaan karsinaa. Kun olin lannat ja muut roskat sieltä vienut menin satulahuoneeseen puhdistamaan varusteet. Rasvasin satulan ja suitset sekä harjasin pintelit. Pudistin vielä harjapakin ja menin loppuajaksi hoitajien huoneeseen. Kun kello oli tarpeaksi hain Ilkan tarhasta. Pusutin ja halasin sitä, sekä toivottelin sille hyvää yötä.

Aamutallia tehdessä näkee harvoin ketään näin aikasin paikalla - paljon plussaa aikaisesta saapumisesta! On aina mukavaa kun on enemmän juttuseuraa samalla kun hoitaa unisia hevosia :) Hupsista, toivotaan ettei sattunut parin tippumisen vuoksi. Ilkka vaikutti olevan todella innoissaan, ja kirpeä syyssää varmasti antoi kaverille lisäenergiaa. Muistathan, että ratsastaa saa niitä asioita, joita on opeteltu tunneilla. Osallistu ihmeessä alkeiskurssille, niin pääsette laukkaamaan enemmänkin Ilkan kanssa.

 

28.10.2009 - Hoitotarina
- IILLKKAA! Huusin talliin astuessani. Itse asiassa, Ilkan katsetta ei löytynyt, mutta muut hevoset mulkoilivat minua omituisesti. Olin noussut jo niin ripeästi, ettei kukaan ehdi sanomaan Kissa-siinä ajassa. Nyt taas pitkän loman jälkeen saapastelin uusilla vaatteilla kohti Golden Horsessa asustelevan suomenhevosori Ilkan karsinaa. Leveä hymyni sai tallitytöt piristymään jäätyneiden lantakikkareiden poiston lomassa. Kirpeä pakkanen oli iskenyt Suomeen ja voin vaikka vannoa, etten olisi muuten kouluun jaksanut tässä pakkasessa. Mittari näytti jo -5 astetta.
- Voin vaikka vannoa, että se Ilkka on jo jäätynyt sinne karsinaan, naurahdin. Olin tuonut kuuman vesipullon ja muuta evästä mukaan tallireissua varten. Mukava tallipäivä alkoi Ilkan tapaamisella.
- Ilkkapoju, ethän ole vielä jääkalikka? kysyin Ilkalta, vaikkahan tiesin, ettei oripoika ymmärtänyt hölän pöläystäkään siitä, mitä sille sanelin. Nappasin Ilkan fleeceloimen ja heitin sen sille selkään. raukan turkki oli kohmeinen niistä pirun pakkasista. Posket punoittivat pitkän pyörämatkan jäljiltä, mutta olin päättänyt, että nyt nostan peppuni sohvalta ja lähden Golden Horseen. Ilkka rentoutui fleeceloimesta yllättävän paljon. Kuuma vesipullo lämmitti ilmaa hyvin. Olin kesällä käynyt ratsuttamassa Hero-ponia ja sen Ilkka haistoi. Siinä se haisteli pitkään housujani. Nautimme vesipullon lämmöstä pitkään. Sitten nappasin Ilkan riimun, ja lämmitin sitä. Asetin sen jälkeen sen Ilkalle, ja nostin oria pystyyn. Ilkka päätti olla laiskanlinna ja luimaisi. Torusin Ilkkaa ja tämänhän jälkeen oripoika ns. hyppäsi pystyyn.

Otin riimunnarun ja lähdin kävellyttämään Ilkkaa fleeceloimen kanssa käytävälle. Sidoin Ilkan kiinni käytävälle ja noudin harjapakin. Eräs pikkutyttö silitteli Ilkkaa. Kävelin Ilkan luo. Hymyilin pikkutytölle.
- Ai, en tiennyt, että olit hoitamassa tätä.. Tyttö sanoi hiljaisella ja aralla äänellä.
- Ei se mitään, itse olen Jenna L. Voit kutsua Jennaksi ja tämä höpsö lapsi on Ilkka. Sanoin pirteällä äänellä.
- Minä olen Liisa. Itse asiassa, en ole virallinen käviä, käyn vain rapsuttelemassa hevosia. Mutta, jatkankin matkaa, heippa! Liisa moikkasi.
- Heipä hei! Vastailin. Rapsutin Ilkkaa, ja aloin harjaamaan sitä kovalla harjalla. Ilkka rentoutui ja näytti iloiselta, että tulin takaisin. Olin itkenyt niitä monia iltoja yksin sängyssäni mietiskellessäni Ilkkaa. Aina vain kokeet pilasivat ne unelmat. Mutta nyt, kun koeputkea ei ole, ryntään aina koulusta Ilkan luokse. Uintikerrat liikunnassa loppuivat, ja olin kehuskellut kaikille, että kuinka ihana Ilkka on. Putsasin kaviot mietiskellessäni kaikkea tulevaisuuden asioista Ilkan kanssa. Muutamat kisat ja paljon ratsastusta. Olin putsannut jo 2 minuuttia samaa kaviota. Ilkka päästi kimeän hirnaisun, sillä raukan jalka oli väsynyt sen ollessa ylhäällä. Päästin jalan alas, ja putsasin loput kaviot. Harjasin pään, ja pysähdyin jälleen unelmoimaan. Ilkan silkkinen turpa kosketti päätäni. Pian kaurainen ja limainen kieli nuolaisi otsaani. Jotakin karkkia olin onnistunut jättämään otsaan. Halasin pojan päätä kyyneleet silmissä. Muistin sen ihanan Mikael Gabrielin kappaleen Älä Jätä Mua, joka soi silloin päässäni, kun tapasin Ilkan.

Muistot vyöryivät hetkistä Ilkan kanssa olosta. Ilkka tuijotti minua hölmistyneenä, kun itkin sen vieressä. Lysähdin maahan ja painoin pääni polviini. Ilkka laski päänsä luokseni ja silitin sitä silmät punaisena. Se hetki jäi muistoihini ikuisiksi ajoiksi. Pian Aino käveli luokseni, ja kysyi, että mikä hätänä. Selitin itkuisena ihanista muistoista ja kappaleesta. Aino halasi minua ja Ilkan ilme hölmistyi vielä enemmän. Aino otti paparazzi-kuvan Ilkan ilmeestä ja nauroimme sille yhdessä. Aino lähti toimistotöihin, ja minä jäin tekemään loppuharjaukset Ilkan kanssa. Otin riimunnarun irti, siistin harjapakin ja vein sen satulahuoneeseen. Talutin Ilkan loimi selässä kentälle. Otin loimen pois ja lähdimme kävelemään rinnatusten Ilkan kanssa kenttää ympäri. Huomasin, miten jaloittelu teki Ilkasta pirteämmän. Ilkka miltei ravasi vierelläni. Lopulta lähdin itsekin juoksemaan. Ja niinhän siinä kävi, että Ilkka nosti laukan ja itse yritin säätää jotakin Ilkan kanssa. Näin kompastuin omiin jalkoihini ja Ilkka pysähtyi eteeni. Nostin pääni ylös ja katsoin Ilkkaa. Aivan kuin se olisi sanonut Mikael Gabrielin kappaleesta "Rakastan Sua". En voinut sille mitään ja näin kyyneleet purskahtivat jälleen silmistäni. Halasin Ilkkaa ja kerroin sille miten paljon rakastan sitä ja sitä, etten sitä halua ikinä päästää tuonpuoleiseen. Pyyhin kyyneleet Ilkan pehmeään turkkiin. Jatkoimme kävelemistä hetken vielä, ja menimme muutamien puomien yli ravissa. Sitten heitin sille loimen takaisin, ja vein Ilkan tarhaan. Tarkastin vielä riimun ja loimen, ettei löydy solmussa oleva suomuputte tarhasta.

Siivosin Ilkan karsinan huolellisesti tarhaan viemisen jälkeen. Loppu ajaksi menin tallihuoneeseen syömään eväitä. Lopulta hain Ilkan tarhasta talliin. Halasin ja suukotin Ilkkaa.
- Hyvää yötä rakas, huusin sille vielä karsinan ovelta. Kun käännyin ovelle, kaikki hevoset pällistelivät minua samalla lailla kuin aamulla. Naurahdin ja taputin jalkaani itsekseni, kunnes joku tallitytöistä käveli minua vastaan hölmistyneen näköisenä. Tarkistin vielä, että Ilkan karsina on varmasti kiinni ja lähdin kotiin. Koko loppu illan ajattelin vain Ilkkaa.

Hevosille on hyvä jutella kun ne eivät koskaa keskeytä tärkeitäkään juttuja - eivätkä tosin vastaakaan mihinkään, mutta ehkä se on osa hohtoa! Energiaa ei ainakaan puuttunut tallikäynniltäsi, olit selvästi varautunut pieneen pakkaseen ja Ilkan pelastamiseen jäätymiskohtalolta - eihän sitä tiedä vaikka ori jonain päivänä jämähtäisikin tarhaan tai karsinaan, kun näyttää tuo syöminen ja paikallaan jököttäminen usein maistuvan. Tunteiltakaan ei tänään vältytty; mukava kuulla että hoitohevosesi on sinulle tärkeä :) Ilkka on onneksi vielä suhteellisen nuori ja todella hyvässä kunnossa, joten eiköhän tuo hassu kaveri ole luonamme vielä useamman vuoden.

 

12.8.2009 - Hoitotarina
Heräilin aamuisin yleensä siinä 09.00-11.00. aikaan, mutta tänään jo kuudelta. Vei tunnin tehdä askareet ja sitten pyörän selkään kohti Golden Horsea. Sanna soitti matkan alkupäässä, pääsisikö mukaan. Tokaisin, että tietysti. Joten, Sanna heitti vaatteet päälle ja lähdimme matkaan. Poljimme sopivaa vauhtia. Hevoset oli viellä tallissa. Kun saavuimme tallille, avasimme tallin oven hiljaa. Osa hepoista katseli meitä kysyvästi. Joko ne aamuruuat tulee, useimmat taisivat höristellä. Nauroimme muutamille, jotka vastasivat meille kauniilla hymyillään. Kävelin Ilkan karsinalle. Kello oli jo puoli 9. Päätin siis Ilkkalle aamuruuan kokkailla. Kaadoin kaurat ruokakippoon ja Ilkka jäi katsomaan minua.
- Syöhän nyt. Sanoin Ilkalle. Mutta ei, Ilkka katsoi minua oudosti. Sille ei maistunut ruoka, eikä vesi. Sitten ymmärsin. Ilkka luuli, etten tullut muutakuin ruokaa varten. Ei rapsutuksia eikä mitään muuta. Rapsutin Ilkkaa kaulalta ja sivelin sen poskia. Se antoi oikein mahtavan pusun poskelleni. Hieman henki haisi:) Takaisin annoin Ilkalle 5 pusua turvalle ja hellin sen pehmoista turpaa. Että se oli sileä! Annoin Ilkan syödä. Poikapa hotki ruuan, jotta saisi lisää rapsutuksia.
- Voi sinua! Hymy sullaani tokaisin. Sanna oli käynyt katselemassan heppoja. Myös Sanna oli ihastunut Ilkkaan.
- Minun on, ylväänä sanoin Sannalle. Hetken pihistelimme ja sitten purskahdimme nauramaan. Ilkka liittyi mukaan hymy suullaan. Että me nauroimme. Kimeä hirnahdus vain nauratti enemmän.

Ilkka kurkki auki olevaa karsinan ovea, josta pidin kiinni. Katsoin, että mitä se Ilkka nyt miettii. Koska Ilkka halusi näyttää Sannalle taitojaan, polle tönäisi oven auki ja lähti kävelemään ulos ovesta.
- PYSÄHDY, Ilkka! sanoin. Vähät oripoika siitä välitti. Nyt piti näyttää, millainen komistus ori on. Niimpä Oripoika juoksi minkä jaloistaan pääsi tallipihalla ympäriinsä, takapäätään ilman heitellessään. Nappasin naulasta riimunnarun ja riimun ja lähhdin juoksemaan Ilkan perään. Ilkka löysi mahtavan kokoisen kaurapellon. Että minä pihisin kiukusta, mutta tosin, se oli söpön näköinen takapäätään ilmaan heitellessä. Niimpä ori lähti juoksemaan yhä nopeampaa kaurapellolle. Vihdoin pääsimme käveltyä myös kaurapellolle. Siellä se Ilkka mussutteli kauroja. Kävin noutamassa orin.
- Siinä taisi olla lenkkiä sitten tarpeeksi, sanoin Ilkalle. Se pyysi anteeksi menemällä makuulle, joten minäkin menin. Ori laski pään syliini. Hellin sen söpöä päätä. Pian Sanna juoksi huutaen:
- Jennaa! Ilkkaa! missä olette, odottakaa mua! Nousimme Ilkan kanssa ylös. Muutama heppa tarhasta katseli meitä kummastuneesti. Olimme hiestä märkiä. Menimme saman tien hoitopuomeille. Sanna kipaisi hakemassa harjapakin. Siispä harjasin Ilkan kokonaan. Ori torkahti. Pustasin kaviot, ja selvitin harjan ja hännän. Sitten lähdimme kävelemään lammelle päin. Kaikki olimme hikisiä, joten pieni uintireissu ei olisi pahitteeksi.

Kun viimein saavuimme lammelle, heitimme vaatteet Sannan kanssa pois. Uikkarit olimme laittaneet alle. Juoksimme Ilkan kanssa lampeen. Ilkka kiusasi meitä, ja hyppäsi jumbo hypyn lampeen. Niimpä lensin mukana. Ilkka polki vettä tyytyväisenä, sekä kasteli minut, sillä poikapa päätti käväistä rannassa ja laukata veteen. Kun olimme uineet kaikki kolme hetken, menimme rannalle. Hetken siinä kuivattelimme, kunnes lähdimme. Kello oli jo 16.00. Aika meni hirmuisen nopeasti. Menimme taliin ja annoin päiväruuat Ilkalle. Kun Ilkka oli syönyt, otin ämpäriin vielä haaleaa vettä ja kastoin harjan siihen. Pitkillä vedoilla vetelinmme Ilkan turkkia. Ilkka päästi söpön äänähdyksen ja päästi alahuulen lörpöksi. Se nautti täysin siemauksin. Veimme tunnin päästä Ilkan tarhaan Topin kanssa. Sillävälin puhdistimme varusteet ja harjat suan kanssa, ja puhdistimme karsinan. Veimme karsinan jätökset lantalaan. Sitten menimme hoitajien huoneeseen juomaan ja syömään. 20.00. haimme Ilkan tarhasta. Annoin iltaruuat sille. Sitten viellä harjasin hieman, koska ilmiselvästi se oli tarhassa piehtaroinut. Sitten suukotin ja toivotin sille hyvät yöt. Harjasin nopsasti käytävän puruista ja sitten lähdimme polkemaan kotiinpäin.

Oi, se on kyllä totta - onko mitään pehmeämpää olemassakaan kuin hevosen samettinen turpa! Ilkka näytti tarjoavan pusuja oikein reippaasti, ori on näyttänyt kiintyneen sinuun hyvin ja tunnistaa kyllä hoitajansa (vakiorapsuttaja on aina hyvä tunnistaa ;). Voi että, taas on käyty kauravarkaissa... Uintireissu kulutti toivottavasti enimmät ekstrasyönneistä, annoimme orille vähän vähemmän kauroja seuraavana aamuna niin ei ala käymään ihan ylikierroksilla. Olipa ihanan kesäinen ja riemukas hoitopäivä! :)

 

9.8.2009 - Hoitotarina
- Ai että! Huudahdin hymy suussa sängystäni. Kurkkailin pihalle. Aivan mahtava sääkin! Tänään pitäisi tulla Golden Horseen kaverini Sannan kanssa. Carokin tulisi nyt mukaan, jospa Kati J:n koirista olisi sille jotakin tekemistä:) Muutama päivä sitten suoritin hoitokurssi 2:sen. Nyt pääsisin ensimmäisen kerran Ilkan selkään:) Tavoitteena meillä olisi mennä hiukan esteitä, jotta herra nyt oppisi joskus sen, ettei siellä tarvitse kiihdytellä. Nappasin vatteet päälle ja sitten eväät. Carolle pujautin valjaat ja hihnan. Lähdimme sitten hakemaan Sannaa.
- Ai moi Jenna! Sanna hihkaisi
- Moi! vastailin.
- Mahdatkohan olla jo valmis Golden Horseen?
- No totta totisesti!! Sanna hymyillen mkirkaisi. Lähdimme Sannan hyvästeltyä äitinsä ja pikuveljensä Martin kohti Golden Horsea. Aurinko porotti pilveettömältä taivaalta. Lopulta pääsimme Golden Horseen. Kävelimme tallihuoneeseen. Caro oli aivan hipi hiljaa, kunnes se äkkäsi Katin koirat.
-VUH VUHF! Caro huusi. Päästin ne leikkimään, koska Kati J halusi hieman koirien kanssa puuhailla. Sanoin, että tulisimme sen aivan pian noutamaan. Kävelimme hoitajien huoneeseen. Jätime reput penkille ja säntäsimme hakemaan Caron.

Kun Sanna ja Kati jutustelivat menin Ilkan karsinalle. Oripoika seisoi korvat hörönä ja tuijotteli minua. Avasin oven ja rapsuttelin sitä. Se nautti täysin siemauksin. Tein sille aamuruuat ja annoin sen syödä rauhassa. Kävin hakemassa harjakopan, sannan, Caron, Saulan, suitset ja pintelit. Vein kaikki ne hoitopuomeille. Mukaanottaen Sannan ja Caronkin. Kävelin Ilkan karsinalle, nappasin riimun ja riimunnarun Ilkkaan, ja lähdin taluttamaan Ilkkaa. Ilkka jotenkin aisti, että sen pitäisi esiintyä. ensin ovesta tulin minä ja riimunnaru, sitten Ilkka ja poseeraus. Sanna meinasi pyörtyä, koska Ilkka oli kuulemma niin söpö ja komea. Kiinnitin Ilkan hoitopuomiin. Aloin pölyharjan kanssa harjailla sitä puti puhtoiseksi, jonka jälkeen pyörittelin Ilkan kumisualla. Sitten putsasin siitä pöyharjalla kaikki roskat pois, ja siirryin jalkoihin. Pehmeällä harjalla harjailin sen jalat, ja kaviokoukulla putsailin ne. Sitten siirsin riimun kaulalle ja pääharjalla putsailin Ilkan pään ja koprvat. Harjakammalla selvittelin Ilkan harjan.

Sitten laitoin pintelipatjat ja aloin kieritellä pinteleitä Ilkan jalkoihin. Ilkka oli hieman hölmistynyt, kun Minä laitoin sille suojia. Kun nostin sitten Ilkan satulan ylös, Ilkka hieman empi. se päätti juksuttaa minua. Se luimisti ja kalisutteli hampaita. Kun laskin satulan maahan, se oli taas normali suokkiherra.
-Äläs kuule mielistele siinä, tomerasti sanoin Ilkalle. Nostin satulan sen selkään, vaikka herra hieman luimi. Kun se huomasi, ettei mitään käynyt, se laski pään ja jäi kuuntelemaan minun ja sannan höpötyksiä. Kiristin vyön ja otin suitset.
-Suu auki Ilkka! Sanoin lkalle. Se kuin automaattisesti avasi suunsa auki. Pikaisesti vedin suitset päähän ja kiristn remit. Painoin kypärän päähän ja raipan käteen. Otin ohjat kaulalta ja lähdimme talsimaan kentälle. Pyysin sannaa laittamaan yhden ristikon, yhden pystyn, ja yhden pikku okserin. Käynnissä Ilkka venytti kunnolla kaulansa ja alahuuli lörpötti. Kun olimme käveleet n.5 min, otin lyhyet ohjat ja aloimme tekemään voltteja joka kierroksiin ja pääty-ympyröitä lyhyille sivuille. Nostin ravin, jolloin Ilkka Nosti korvat hörölle ja alkoi kuuntelemaan apujani. Taputin sitä hienosta ravista. Teimme samoja ympyröitä n. 5 minuutin ajan, ja vaihdoimme suunnan. Nyt aloin ohjaamaan Ilkkaa johtavalla ohjasotteella kaarteisiin ja asetusta sisälle pitkillä sivuilla. Ympyrällä pistin Ilkan taka-jalat töihin. Sempä takia ei Ilkka meinannut malttaa olla ympyrällä. Sitten, se suuri hetki koitti - laukannosto. Teimme pääty-ympyrän, ja sen ravasimme, keskellä ympyrää istuin alas ja ympyrältä tullessamme, nostin laukkaa. Yllättäen Ilkka ei ollut samaa mieltä, vaan päätti, ettei nyt mitään laukkaa nosteta. Näpäytin sitä rapalla ja herra nosti oikein miellyttävän laukan. Kiihdytin hieman ja nousin este-istuntaan. Ilkka tajusi, että nyt se voisi vaikkapa hieman itse kiihdyttää. Mutta ei, en antanut.

Istuin siten takaisin ja jarrutin laukkaa. Kun Ilkka oli taastuntumalla, kiihdytin ja nousin. Joka kerta, kun Ilkka kiihdytti itse, istuin ja otin sen tuntumalle. Sitten, suoralla linjalla ohjasin Ilkan ristikolle. Ilkka hieman hölmistyi, että miksi noin pieni. Sitten käänsin Ilkan ja menimme Pystylle. Siinä Ilkan piti jo ponnistaa. Johtavalla ohjasotteella esteen päällä ohjasin Ilkan Okserille päin, jotta se tietää, mihin suuntaan mennään. Ilkka kääntyikin helposti. Okseri olikin sitten jo hieman suurempi. Ilkka nopeensi askeliaan, ja minä jarrutin. Mutta ei, Ilkka puraisi kuolaimeen ja epäröi. Itsekin aloin epäillä ja juuri ennen hypyä Ilkka kielsi ja kauniissa kaarrossa lensin sen pään ja okserin yli. Itsellein ei käynyt onneksi mitään, pieniä naarmuja vain. Nousin takaisin Ilkan selkään. Päätin ottaa koko radan uusiksi, sillä muuten saaattaisimme molemmat pelätä esteitä hieman. Nostin ravin ja ravista laukan. Laukasta ohjasin johtavalla ohjalla ristikolle, ristikolta pystylle ja pystyltä okserille. Nyt en empinyt, vaan luotin Ilkkaan. Ilkka hieman nopeensi, ja hieman ennen estettä - humps, liisimme esteen yli. Taputin hyvin paljon Ilkkaa kera pusujen. Ilkka näytti siltä, kuin olisi punastunut.

Laukkasimme pariin otteeseen vielä radan, kunnes hidastimme raviin. Teimme kaarteita ja vaihdoimme suunnan. Sitten hidastin käyntiin ja taputin sekä annoin pitkät ohjat. Käänsin kaartoon ja tulin alas. Löysensin vyötä ja otin ohjat kaulalta. Menimme kaikki takaisin puomille. Kiinitin Ilkkaan riimun ja otin suitset pois. Asetin ne roikkumaan puomin reunaan. Asetin riimun Ilkalle ja otin sitten satulan pois. Harjailin satulan ja suitsien paikat. SItten otin pintelit ja harjasin jalat ja putsasin kaviot. Selvitin vielä harjan ja hännn, ja talutin Ilkan tarhaan. Topi odotteli Ilkkaa siellä. Kävimme siivoamassa satulat, suitset ja pintelit, sekä puhdistimmme harjat. Sitten veimme ne paikoilleen. Kävimme kentältä siivoamassa esteet pois ja menimme Ilkan karsinaan. Carole tuli hieman jano, ja se meni juomaan tietysti Ilkan ja Topin että. Hepat eivät siitä olleet moksiskaan. Sitten otimme Caron myös sisälle. Kottikärryyn hain Ilkan märät kuivikket ja lannat ja vein ne sitten lantalaan. Menimme hetkeksi Tallihuoneeseen. Juttelimme niitä näitä Sannan kanssa ja onneksi oli ottanut Carolle matkajuoma ja ruokakupin mukaan, ruuat sille ja raikasta vettä. Kun kello oli 20.00. kävin noutamassa Ilkan siälle. Ruokin sen ja pusuttelin sen. Suljin karsinan ja lähdimme kotiin päin.

Onhan Ilkka komea, kyllä minäkin hihkuin onnesta ja olin pyörtymisen huipulla kun kirjoitin kauppakirjat pienestä Ilopilleristä aikanaan. Se on se lempeä katse.. :) Mukavaa että kävitte ratsastamassa. Periaatteessa en suosittele ensimmäiselle kerralle esteitä - tähän mennessä on ollut ideana, että sen minkä on oppinut tunneilla, saa suorittaa myös hoitohevosensa kanssa. Tuntitoiminta on ollut vähän huonolla pohjalla viime keväänä, joten tähän pitäisi keksiä joku kiva sääntö. Ennen kuin mitään sääntömuutoksia tulee, niin ratsastellaan sen mukaan mitä hoitohevosen kanssa yhteistä kokemusta on. Caro näytti viihtyvän tallilla, toivottavasti myös kaverillasi oli kiva tallipäivä.

 

14.7.2009 - Hoitotarina
- Häh, mitäh?! sanoin hiljaisella äänelläni sängystä, kun aurinko porptti silmiini sälkaihtimien välistä. Nousin ylös ja katsoin kelloon.
- Ahaa.. yhdekän. huokaisin. Lähdin taapertamaan alakertaan. Kokkailin itselleni jotakin syötävää. Koiramme tutki innoissaan kinkkupakettia, joka roikkui pöydällä. Silloin se tapahtui -kinkkupaketti tipahti lattialle ja koira meni syömään kaikki kinkut.
- Hitsi, Caro. Onko sun pakko aina tuijotella sitä kinkkupakettia? kysyin tuimasti. Caro katsoi minuun ja jäi sitten nauttimaan kinkkujaan. Huokaisin ja lähdin yläkertaan. Pakkasin tallikamat ja puin vaatteet. Tämän jälkeen hyvästelin Caron ja lähdin Golden Horseen.

Tallipihassa oli jotakin erikoista. Nurmikko leikattu, tarhat korjattu, jotain muutakin. Mietin sitä kauan. Sitten tajusin - Eräs shtlanninponivarsa katsoi minua.
- Voii kun jotkut osaa olla söpöjä, hihkaisin. Se oli aivan pikkuruinen. Hyvästelin varsan. Katsahdin kentälle, tunti meneillään. Hevoset juoksi levottomina. Yksi jopa hieman piruili. Hymyilin ja lähdin talliin.

Kävelin Hoitajien Huoneeseen. Jätin reppuni eräälle penkille, ja lähdin Ilkan karsinalle. Ilkka nukkui vieläkin. Viheltelin kävellessäni satulahuoneeseen. Samaan aikaan Ilkka heräili. Kun se kuuli vihellykseni, oripoika nousi seiisomaan ja ikäänkuin vastasi kimeällä huudolla perääni. Katsahdin perääni. Ilkka kimeästi huudellen sai minut takaisin sen karsinalle. Naurahdin. Ihan kuin Ilkkakin olisi nauranut. Että olin iloinen.
- Naurupoika, naurahdin ja lausuin Ilkalle. Ilkka painoi päänsä syliini. Suljin karsinan ja lähdin hakemaan Ilkan varusteita(harjat ja suitset). Karsinassa harjailin Ilkan puti puhtaaksi. Karva kiilsi. Tämän jälkeen nostin kaviot. Ilkka halusi hieman leikkiä - niimpä oripoika puraisi makeasti takauoltani. Kiljahdin ja nauroin samaan aikaan. Ilkkakin hymyili, mutta vain omalla tavallaan:) Taputin oria. Jatkoin tämän jälkeen Ilkan kavioiden puhdistusta. Tämän jälkeen otin Ilkan riimun pois ja vaihdoin suitset. Sitten lähdimme Ilkan kanssa tallustamaan maastoon.

Kävelimme pitkin polkuja Ilkan kanssa. Ilkka katseli metsämansikoita, mustikoitten oksia ja muuta liikkuvaa. Löysimme kunnon metsämansikka apajan, ja jäimme maistelemaan herkullisia mansikoita hetkeksi. Ilkkakin koitti maistella. Harmiksi se sai vain hämähäkin turvalleen ja yriti epätoivoisesti pärskiä sitä pois. Nippasin hämyrin pois ja jatkoimme matkaa. Suuri metsän keskellä oleva kallio saapui eteemme. Kävelimme kallion päältä. Ilkan kaviot osuivat kallioon niin kovin, että ne pitivät kovaa kalinaa. Kun taas pääsimme metsään, kävelimme polun varren loppuun.

Tallilla menimme karsinaan ja annoin Ilkalle ruuan. Riisuin suitset ja annoin orin syödä. 18.00. vein Ilkan tarhaan. Siivosin karsina ja putsasin ruokakupin, vesiastian ja varusteet. 20.00. hain Ilkan karsinaan. Hyvästelin sen ja lähdin polkemaan kotiin päin.

Kinkkuja syövä koira - ihanaa! Jos koirasi on ulkoilevaa sorttia niin ota se vaikka joku päivä tallille mukaan tutustumaan hevosiin. Tallikoiria ei ole koskaan liikaa (sellainen pitäisi hankkia kyllä ihan vakituiseksi..), ja seuraa voi saada esimerkiksi Kati J:n koirista :) Naurupoika olisi ihana nimi jollekin Ilkan jälkeläiselle, pitääkin merkitä muistiin... Metsämansikkareissu kuulosti hyvältä ja tietysti maittavalta. Kirjoitat eläviä tarinoita, näitä on ilo lukea!

 

5.7.2009 - Hoitotarina
Huoooh! Huokaisin herätessäni aamulla n. 9 aikaan aamulla. Haukottelin ja nukahdin vielä toviksi. Heräsin siis virallisesti varttia yli 9. Menin vessaan pesemään hampaat. Kun olin saanut kaiken muun valmiiksi aloin pukemaan.
- Hitsi, tallivaatteethan mun piti laittaa eikä mitään juhlavaatteita! Tokaisin, kun itselleni olin pukemassa parasta juhlapukuani. Risuin sen ja vaihdoin tallivaatteet päälle. Kun vaatteet oli päälläni, laahustin keittiöön. Tein muutaman leivän ja lämmintä kaakaota. Istahdin penkille syömään aamupalaa. Äiti käveli univaatteissaan keittiöön.
- Jaa, menet sitten tallille tänään? äiti kysyi kummastuneena, kun minulla oli tallivaatteet päällä ja korkkarit jalassa.
- Juu, Ilkkaa hoitelemaan. Vastasin hymy suullani.
- Jos nyt kuitenkin vaihtaisit kenkäsi... Äiti huomautti virnistävä ilme naamallaan. Vilkaisin kenkiäni. Mikä häpeä! Ja velipuoleni oli meillä yötä! Ravasin yläkertaan huoneeseeni vaihtamaan kengät. Olin saanut syötyä, joten pakkasin eväät, ja porkkanapusin mukaan. Sanoin heipat ja lähdin kohti Golden Horsea.

Poljin hikisenä ylämäkeä ylös. Huokaisin helpotuksena, että Golden Horse näkyi vähän matkan päästä. Erotin Ilkan heti. Sitä talutettiin sisälle. Olin aivan varma, että se oli Iida. Asetin pyöräni pyörätelineeseen. Oli mukavan lämmin päivä. Astuin talliin sisälle. Menin Ilkan karsinalle. Siellä oripoika seisoi. Ilkka nosti korvat hörölle ja hirnahti kimeästi. Naurahdin. Aivan kuin Ilkkakin olisi nauranut. Avasin karsinan.
- Ihana hoitopolleni, ihana nähdä sinua taas. Kuiskasin sen korvaan. Kyyneleet valuivat silmistäni pakosta. Pitkästä aikaa olin saanut taas silittää Ilkan pehmeää naamaa. Ai että, kun kaipasin sitä. Ilkkakin nautti. Se painoi päänsä syliini. Molemmat menimme makuullemme. Ilkka laski nyt päänsä syliini. Silitin sen tupraa. Sitten me nukahdimme.

Heräsin kovaan kilinään ja kolinaan. Ilkka nukkui vielä pää sylissäni. Nousahdin jalkoja liikuttamatta ylös. Katsahdin hieman oikealle. Siellä oli joku muu hoitelemassa polleaan. Hieroin silmät. Tässä vaiheessa Ilkkakin nousi. Katsahdin nyt tarkemmin. Ei, sehän oli Tarmo, kengittämässä heppoja. Moikkasin hänelle unenpöpperössä.
- Nukahdit, vai mitä? Tarmo kysyi virnistävä ilme naamallaan.
- Juu, nukkusimme Ilkan kanssa päiväunet, tokaisin hymy suullani. Lähdin hakeman kauroja, ja annoin Ilkalle ruuan. Tunnin pästä nappasin Ilkan riimun ja kiinitin sen Ilkkaan. Sitten suljin karsinan ja lähdin satulahuoneesta hakemaan suitsia ja harjapakkia. Vein ne harjauspuomeille. Hain Ilkan ulos ja kiinitin sen hoitopuomiin. Harjatessani Ilkkaa, poika nukahti. Katsoin sitä söpö ilme kasvoillani. Taputin oria kaulalle. Se ei ollut moksiskaan. Putsasin kaviot huolellisesti. Kello oli jo 14.00. Herätin Ilkan unesta. Avasin riimun ja laitoin suitset Ilkalle. Sitten lähdimme kävelylle maastoon. Kesken talutusreissun satuimme näkemään Ainon.
- Ai moikka Jenna! Aino hymyili ja sanoi.
- No moikka vain! Hymyilin ja sanoin takaisin.
- Kenties menossa uimaan, kun näin kuuma sääkin on? Aino kysyi. Vastasin, että kyllä. Sitten Aino sanoi:
- Nähdään tallilla, kun tulet, niin voidaan jutella lisää. Selvä, sanoin, ja jatkoimme Ilkan kanssa matkaa. Lammella oli myös muutama joku muu, jotka olivat jo lähdössä. Moikkasin heille, ja kävelytin Ilkan rannalle. Ori selvästikkin riemastui vedestä, ja kiskaisi itsensä veteen. Juoksin perässä minkä pystyin. Heitin kengät pois ja juoksimme Ilkan kanssa veteen. Nauroin, kun oripoika löysi pienen sammakon, joka sukelsi vedessä. Ilkka tunki turpansa veteen, mutta nykäisi sen pois heti, ja pärskähti. Rapsutin sitä. Sitten jatkoimme rannalle. Istuin hetken siinä ja Ilkka makoili. Pienen ajan päästä lähdimme takaisin. Kun saavuimme talliin, kello oli jo 16.00. Hoidin Ilkan tunnissa ja vein sen sitten tarhaan. Kävelin harjapakin, riimun ja suitsien kanssa talliin. Vein ne omille paikoille. Sitten kävelin Hoitajien huoneeseen.

Aino istui penkillä. Menin siis hänen vastapäätä olevan penkkiin. Rupattelimme niitä näitä. Aino mainitsi mm. Kesälaitumet, ja hoitokurssi 2:sen. Rupattelimme vielä hetken, kunnes kello oli jo 17.30. Lähdin putsaamaan Ilkan varusteita. Rasvasin satulan ja suitset, sekä putsasin harjat. Sitten hain talikon ja kottikärryt. Siivosin Ilkan karsinan, ja vein ne lantalaan. Sitten hain hieman uutta kuiviketta. Lopuksi harjasin käytävän.

Tämän jälkeen hain Ilkan tarhasta. Harjailin sitä vielä karsinassa, kunnes hyvästelin sen. Suukotin sen ja halasin sitä ainakin 5 000 000 kertaa, kunnes sanoin heipat. Suljin karsinan. Ilkka riiputti päätään. Se oli selvästi surullinen, kun jouduin lähtemään. Hyvästelin sen ja lähdin polkemaan kotiin päin.

Ilkalla selvästi keräsi aamupäivän torkuilla energiaa tulevaa vesireissua varten, kiva että piipahditte vähän uimassa kun sää nyt sen sallii :) Välittämistä ei ainakaan puutu teidän hoitopäivistä, mukava nähdä että Ilkasta on tullut sinulle tärkeä kaveri tallilla.

 

29.6.2009 - Hoitotarina
Hip hei! Heräsin aamulla lausahtaen jossakin 8 aikaan. Innoissani vetelin tallikamat päälle, ja juoksin alakertaan. Tein sämpylän ja kylmää kaakaota - nam! Kun olin syönyt, nakkasin avaimet naulasta, ja avasin ulko-oven. Vuh! Caro haukahti.
- Ai niin, pitää lenkittää Caro! Parkaisin viime tingassa. Nakkasin Carolle valjaat ja nauhan, ja lähdin lenkille. Kun lenkki oli tehty, huikkasin äidille ja Carolle heipat ja avasin pyörän.
- Hups, ovi jäi auki. Suljin ulko-oven ja nousin pyörän selkään.

- Sniif! Haistelin tallin tuoksuja. Kyyneleet melkein tulivat ulos ilon takia. Vihdoin! Vihdoinkin tallilla taas :) Näin muutaman söpön varsan juoksentelemassa tarhassa. Hymyilin niille, ja ne tulivat portille. Kävin silittämässä molempia. Ai että, ne oli söpöjä. Vähän ajan päästä rapsuttelusta kyllästyneet varsat saivat kauhean hepulikohtauksen ja säntäsivät tarhan päähän pukitellen. Nauroin, ja jatkoin matkaani. Astuin suuresta tallinovi-aukosta sisään. Haistelin ihanaa hevosten tuoksuja. Miltei yhtään hevosta ei ollut sisällä. Ainoastaan muutamia. Myös hoitajat olivat kaikonneet.
- Ihmeen hiljaista, mietin. Pian kuului kimeääkin kimeämpi kirkaisu. Pelästyin pahasti, ja kaaduin maahan. Nousin ripeästi ja kävelin karsinalle, josta kimeä kirkaisu kuului. Kurkkasin karsinasta sisään. Fabian, oli säikähtänyt karsinassaan olluta jättiläis kimalaista, ja vahingossa astunut hoitajaparkansa varpaille. Autoin hoitajan ylös, ja menimme tallihuoneeseen. Hänen jalassaan oli pieni mustelma, mutta hän pystyi jatkamaan hoitamista. Samalla itse jatkoin tarpomistani tiettyyn paikkaan.

Surasin karsinoiden nimilappuja. Pysähdyin Ilkan karsinalle leveä hymy suullani. Kummakseni Ilkan karsina oli tyhjä. Aivan typö tyhjä. Kurkkasin, etteikö Ilkka olisi nukahtanut jonnekkin kulmaan. Ei.
- Aivan, Orilaitumelle siis! Hihkaisin.

Hiki virtasi otsallani. Kävelin kumpuraista ylämäkeä ripeällä vauhdilla ylös. Herkästi erotin kaukana juoksevat oripojat. Huokaisin todella lujaa. Pelästyin pahan kerranu, kun joku tarrasi olkapäästäni.
- Heippa! Topin hoitaja Elina huikkasi.
- Moikka! Sanelin pelästyneenä takaisin.
Elina epäröi, ettei saisi Topia kiinni. Annoin hänelle ompun, jolla tämä pystyisi houkuttelemaan Topin kiinni. Istahdin hetkeksi laitume vierelle. Elina huuteli Topia, ja pian saikin sen kiini.
- Haetko sinä Ilkan nyt, vai myöhemmin?Elina kysyi.
- Myöhemmin, lepään hetken.
Selvä, Elina huikkasi, ja lähti taluttamaan Topia hoitopuomeille. Nousin ja huokaisin. Nakkasin ompun taskustani. Harmikseni jok'ikinen ori töllötti minua.
- Hui kamala! Pelästyin. Kaikki himoitsi sitä omenaa, joka minulla oli kädessä. Jokainen kuitenkin peruti, kun avasin oven. Ilkka oli ensimmäisenä.
- Sinä muistit minut, hymyilin ja kuiskasin sen korvaan. Annoin orille ompun, jolloin kaikki muut luimistivat, kiljasivat ja juoksivat laitumen toiseen päähän. Ilkka yritti mukaan, mutta ymmärsi kuitenkin, että nyt mennään tallille.

Taluttelin Ilkkaa vierelläni. Se puhkui intoa, ja juoksin muutaman ravipätkän sen kanssa. Poika juoksenteli aivan, kuin olisi raveissa. Hyvä, että pysyin sen perässä viellä. Kävelimme tammalaitumen ohi. Ilkka alkoi esitellä itseään. Pian ori unohti huolet, ja keskittyi menemiseen. Nostin ravin ja juoksin sen perässä. Mutta oripa nosti laukan. Juoksin siis vielä nopeammin. Kirmasimme tallin vierestä menevän tien. Sitten rauhoitin sen. Jatkoin hoitopuomeille.

Olin valmistanut kaiken täydellisesti hoitopuomille odottamaan Ilkkaa ja minua. Kiinitin vetosolmulla orin kiinni.Aloin harjaamaan sitä kovaharjalla, jonka jälkeen siirryin pehmeään harjaan, ja harjasin jalat. Sen jälkeen selvitin orin hännän ja harjan. Tämän jälkeen hain haaleaa vettä ämpäriin ja kastoin harjan siihen. edin pitkiä vetoja vedellä orin kylkeen. Sen alahuuli lörppyi ja silmät olivat kiinni. Hymyilin ja jatkoin tekemistäni. Sen jälkeen siivosin harjat ja vein ne satulahuoneeseen. Herätin Ilkan sen jälkeen.

Lähdin taluttamaan Ilkkaa. Ensin se oli aivan hakusessa, mutta pian se nöki suuren lammen avautuvan eteemme. Se innostui tyystin. Käärin ratsastushousut ylos, heitin kengät pois, ja juoksimme Ilkan kanssa lampeen. Ilkka innostui piehtaroimaan siellä. Nauroin ja Ilkkakin nautti täysin siemauksin. Se polki jalkaa ja hirnahteli ihanasti. Pienen ajan päästä tuli hiljaisuus. Molemmat me pysyimme hiljaa lammessa. Pian tunsin kosketuksen - toisin sanoen tönäisny ja kaaduin veteen. Aivan kuin Ilkka olisi nauranut. Naurahdin myös itse. Tämän jälkeen menimme rannalle kuivumaan. Ilkka asettui maahan makaamaan. Rapsuttelin sen päätä ja kaulaa. Pian ori laski päänsä syliini. Yllätyin hieman, sillä pää painoi hiukan. Kuitenkin silittelin sitä. Pian me molemmat nukahdimme. Heräsin kovaan törähdykseen. Muutama muu tallityttö tuli myös lammelle. Ilkka pelästyi hiukan ja hypähti ylös. Kuitenkin se huomasi vain tuttuja. Jutelimme vielä hetken tallityttöjen kanssa. Sitten Ilkan kanssa lähdimme.

Kun saavuimme takaisin tallille, sidoin Ilkan taasen vetosolmulla kiinni. Harjat hain satulahuoneesta, ja aloin harjaamaan Ilkkaa pitkin vedoin. Pesin Ilkan letkulla lampivedestä ja kuivailin sitten hikiviilalla. Sitten istahdin Ilkan viereen. Hain kaurat sille ja annoin sille ruokaa. Ilkka nautti ruuasta. Sitten lähdin taluttelemaan sitä takaisin orilaitumelle. Ilkka käveli ripeästi vierelläni. Nyt en ravannut ollenkaan, sillä Ilkka oli aivan loppu uimisesta.

Kun saavuimme orilaitumen portille, päästin Ilkan vapaaksi. Se odotti kiltisti, että avasin laitumen portin. Ori syöksyi sisään. Mutta äkkiä se pysähtyi, kääntyi takaisin, ja tönäisi minua, aivan kuin pyytäen omenaa. Naurahdin ja annoin sille ompun. Siten se lähti juoksemaan kauas toiseen päähän. Suljin portin ja lähdin tallille. Tallilla siivosin Ilkan harjat, suitset ja satulan. sen jälkeen siivosin karsinan. Kärräsin lannat ja märät kuivikkeet lantalaan, ja hain uusia tilalle. Sitten minun oli pakko lähteä, sillä kello oli jo 20.00.

Tästä hoitopäivästä ei kyllä puuttunut energiaa, iloa ja naurua - mukava nähdä sinua jälleen tallilla :) ! Ilkka muisti edelleen mukavan hoitajansa ja ehditte varmasti vaihtaa uusimmat kuulumiset päivän aikana. Uittaminen on kyllä yksi parhaista tavoista viettää kuumaa kesäpäivää - ehkä parin viikon päästä voitte käväistä siellä myös selästä käsin.

 

8.3.2009 - Hoitotarina
Saavuin tallille jossain 8 aikaa aamulla. Saapastelin tallille suuri hymy suulla. Avasin Ilkan karsinan ja ori pompahti suorastaan ylös. Tuntui, kuin sekin olisi hymyillyt ja ollut iloinen tulostani. Napsautin riimun päähän ja talutin orin ulos. Kiinitin sen vetosolmulla kiini hoitopuomeille ja hain tallitavarat. Harjasin orin ensin koko vartaloltaan, jotta punarautias turkki näkyisi kunnolla. Sitten putsasin kaviot sekä turvan huolellisesti. Otin riimun auki ja talutin orin karsinaan. Se sai olla siellä 17.00 saakka.

Istahdin hoitajien huoneeseen, ja Iida oli sattumalta löytänyt myös sinne. Rupattelimme niitä näitä, kunnes kello oli viisi. Naksautin orin riimunnarun riimuun ja ja lähdin taluttamaan sitä tarhaan Topi oli kulmassa nukkumassa, ja samassa Iikka liittyi sen seuraan. Lähdin hoitajien huoneeseen ja moikkasin Iidalle, että koko ilta on muuten työkiireitä. Hain karsinansiivoustavarat ja aloin siivota karsinaa. Sitten vielä lopuksi harjasin lattian. Hain Iikan karsinaan ja putsasin turvan, koska se oli täynnä lunta. Sitten halasin ja toivotin hyvää yötä. Huikkasin vielä Ainolle heippa.

Heh, lumiturpainen hevonen - olikohan Ilkka kurkkinut kasvaako kevään ensimmäiset ruohonkorret jo :) Hoitopäivä meni kivalla rutiinilla läpi, puuhailitte sopivasti kaikkea mitä näin alkuun voi tehdä. Hoitokurssi 1:stä kohti siis vain, kohtahan sekin koittaa.

 

4.3.2009 - Hoitotarina
Tänään tulin yllätyksenä autolla tallille, koska loskakeli oli aiheuttanut syyn, etten voinut tulla pyörällä tallille. Maanantaina enkä tiistaina voinut tallille tulla, kovan flunssan takia. Kuitenki parannuin ja astelin takaisin tallille. Kävelin topakasti ja nopeasti Iikan karsinalle. Halasin ponia kovin ja rutistin. Iikka katsahti minuun, kuin sanoisi"mistä nyt tuulee?". Katsahdin poniin ja silitin sen ihanaa, silkkistä turpaa. Olin jutellut Ainon kanssa vielä sunnuntaina. Tämä oli sanonut, että saan alkaa viemään Iikkaa itse tarhaan. Olin aivan innosta piukkana. Hypin, lallattelin ja nauroin. En malttanut odottaa, että pääsen suorittamaan merkkejä ja ratsastamaan Iikalla.

Hain sen tavarat satulahuoneesta. Kysäsin Ainolta, että ulos vai sisälle. Tämä sanoi, että sään mukaan:) Jäin miettimään pitkäksi aikaa. Kuitenkin lähdin ulos talutellen Iikkaa ja toisessa kädessä harjapakki. Kiinitin orin vetosolmulla hoitopuomille ja lähdin harjaamaan isoin vedoin. Ori senkun nautti harjauksesta. Hyvä, että se pysyi valveilla. Putsasin myös kaviot ja turvan huolellisesti. Tämän jälkeen hain loimen orille ja taluttelin sen tarhaan. Topi tuli perässä, löntystellen. Kun Iikka oli tarhassa, se pukkasi taas riemupukit ja ravaili tarhan päässä olevaan kulmaan. Sitten se meni leputtamaan jalkaansa tarhaan. Jatkoin matkaa tallille. Tomppasin tämän muut loimet ja putsasin harjat. Sitten nakkasin kottikärryt ja talikon ja harjan. Sitten siivosin karsinan. Siivosin lannat ja otin pois märät kuivikkeet. Sitten harjasin tallin lattian Tiptop kuntoon. Tämän jälkeen menion juomaan kuumaa teeta hoitajien huoneeseen.

- Oho! huudahdin ja katsahdin kelloon. tunti oli vierähtänyt nopeasti. Nousin penkistä epätoivoisesti ja plätsähdin maahan. Hyppäsin pystyyn ja suulleni levisi hymy. Sitten noudin Iikan tarhasta. Ori oli helppo saada kiini kun se vain nukkui. Naksautin narun kiini Iikan riimuun ja lähdin taluttamaan sitä. Iika käveli laiskasti pois tarhasta. Topi jäi vain tarhaan loikoilemaan. Päästin Iikan karsinalle ja halasin sit. Pussasin sitä kaulalle ja toivotin hyvät yöt. Kävin vielä Ainolle huikkaamassa moikka!.

Kevättalvi tuo mukanaa myös nuhaa, toivotaan että pöpö katosi :) Keväällä on tulossa monenmoista (tai ainakin on suunnitelmissa), joten jos sinulla jotain erikoisia toiveita, jota haluaisit tallilla tehdä, niin kerro ihmeessä! Eikä varmaan tarvitse kysyä, pidätkö hoitamisesta - tarinoistasi välittyy kiinnostus tallielämään ja tietysti myös hevosiin. Mukava seurata miten sinun ja Ilkan välit kehittyvät :) !

 

1.3.2009 - Hoitotarina
Tänään, astelin tallille pitkävartiset, uudet saappaat jalassani. Talliin sisälle astuin tasan kello 9.00. Käväisin saman tien Iikan karsinalla katsahtamassa, miten se vo. Ori seisoi ruokakupin vierellä, ja söi antamaani porkkananpalaa. Halasin sitä, ja taputtelin sitä. MIetin, mitä kaikkea voisimmekaan tehdä, kun olen suorittanut tarvittavat merkit ratsatsamiseen. Iida käveli talin ovelle.
- Moikka taas Jenna! Iida tokaisi leveä hymy suullaan.
- Moikka vaan! Vastasin hampaat irvellä kauniista hymystä.

Nappasin Iikan hoitotavarat satulahuoneesta. Iida oli ottanut Iikan karsinasta ja oli myös vienyt orin hoitopuomille. Saavuin puomeille nopeasti. Iida auttoi minua vähän aikaa harjauksessa, kunnes lähti juomaan juotavia. Harjasin Iikan vartalon kovalla harjalla, putsasin kaviot huolellisesti ja pyyhkäisin turvan sienellä. Tämän jälkeen vein Iikan karsinaan ja jäin kasinalle katsomaan tuota kaunista oria, joka mussutti heinää. Istahdin siihen karsinalle putsailemaan tämän hoitotarvikkeita kumisuan avulla. Siinä vierähti aikaa myös, kun kiertelin tallilla ja katselin muita hevosia ja poneja. Muutamia hoitaiakin olivat hoitamassa hoitoponejaan. Hymyilin heille ja he hymyilivät vastaukseksi. Kun kello oli taasen 17.00. palasin Iikan karsinalle. Otin riimunnarun ja riimun. Odotin Iidaa, ja pian tyttö juoksi lumesta märkänä sisälle talliin. Lähdimme tarhalle päin ja Topi seisoskeli loimi päällään. Iida kipaisi hakemassa Iikan loimen tallista. Kiinitimme soljet ja päästimme orin tarhaan. Se pukkaili ja juoksi kauan.

Kun olin menossa tallille, ori nukahti ja lepotteli jalkaansa. Tallissa putsasin tämän karsinan. Loin lannat, poistin märät kuivikkeet. Sitten lakaisin lattian. Tämän jälkeen menin hoitajien huoneelle ja join kupin teetä. Sitten lähdimme Iidan kanssa hakemaan Iikkaa tarhasta. Ori oli aivan luminen. Putsasin loimen ja "tamppasin" sen ulkona. Sitten vein sen kuivumaan märkien loimien kuivatushuoneeseen. Tämän jälkeen kävin Iikan luona antamassa sille suukon ja sanoin Ainolle moikka!

Ilkan vieminen tarhaan näyttää luonnistuvan niin hyvin ja rauhallisesti, että voit tästä lähtien tehdä sen myös itsenäisesti :) Ilkka käyttäytyy oikein hyvin seurassasi, sinulla on selkeästi otetta iloiseen suokkioriin! Olin näköjään unohtanut orin sivuille linkin vanhaan päiväkirjaan, tähän kirjoitetaan siis tästä lähtien.

 

28.2.2009 - Hoitotarina
Tänään tulin aamulla jossakin 8.00 tallille, katselemaan, joko Iikka olisi minun hoitopolleni. Huomasin, että Iikka oli poistettu Hoitajaa tarvitsevat-listasta. Kävin Ainolta tarkastamasta kenelle Iikka oli annettu. Aino hymyili, katsahti minuun ja nyökkäsi. Olin aivan tohkeissani kävellessäni Iikan karsinalle. Suuri ja komea suomenhevosori tuijotti minua kauneilla, ruskeilla silmillään. Halasin hevosta ja päästin kyyneleeni sen harjan joukkoon. Aino katseli karsinanovella ja tarkkaili hoitamistani. Rapsutin sen silkkistä turpaa, ja annoin sille pusun vielä kaulalle. Suljin karsinanoven ja noudin hepan hoitotarvikkeet satulahuoneesta.

Vein tavarat ulos harjauspuomeille valmiiksi, odottamaan minua ja Iikkaa. Joten, kävelin sisälle ja avasin Iikan karsinan. Laitoin Iikalle riimun päähän, ja napsautin narun sen riimuun ja aloin talutamaan sitä. Ori seurasi innokkaana minua. Lunta oli paikka tulvillaan. Iikka haistoi tuota outoa valkoista mömmöä. Se pärskähti terävästi kun orille meni sieraimiin lunta. Naurahdin ja talutin sen harjauspuomille. Laitoin vetosolmulle sen kiini, ja avasin harjaboxin. Otin sieltä ensin kovan harjan ja aloitin puuraamaan oria. Siitä lähti vähän likaa, muttei todellakaan paljon. Kun olin harjannut orin täydellisesti vartalosta, otin harjakamman ja aloin selvittämään tämän harjaa. Samoin otin sen silkkisen turvan ja puhdistin sienellä. Putsasin myös kaviot ja tarkistin, että riimu oli yhä ehjä. Tämän jälkeen katsahdin kelloon. Kello oli lähemmäksi jo 14.00. Vein Iikan takaisin karsinaan ja nappasin riimun karsinassa pois. Ori oli makuulla ja katseli minua kuin odottaen, että varustaisin tämän, ja lähtisin ratsastamaan. Pyöritin päätäni ja istahdin sen viereen. Rapsuttelin sitä päästä ja taputtelin sitä kaulalle. Siinä me kaksi vain olimme.

Ori nukkui jo ja minä pidin silmiä kiini, kunnes yhtäkkiä ääni kantautui karsinan ovelle.
- Juhuu! ääni sanoi. Nousin nopeasti ja samassa myös Iikka nousi. Katsoin erästä tyttöä, joka katsahti minuun ja hymyili.
- Oletko sinä se uusi Iikan hoitaja? tämä kysyi. Vastasin pelästyneellä äänellä kyllä, vaikkakin se kuullosti vain muminalta.
- Heippa vaan! Olen Iida, tämä vastaisi. Sanoin heippa ja esittelin itseni. Jäimme juttelemaan hetkeksi Iikan karsinalle, ja Iikka katsoi meitä turhauttavasti. Iida rapsutti Iikkaa turvasta ja selittelin mitä kaikkea tänään oli tapahtunut. Tämän jälkeen Iida hihkaisi että viedään Iikka Topin kanssa tarhaan. Lähdimme taluttamaan Iikkaa 2 tarhaan, jossa Topi jo odotteli. Iikkakin hirnahti tervehdykseksi. Annoimme niiden lähteä leikkimään. Seurasimme niitä hetken ja Iida kertoi enemmän Golden Horsen toiminnasta ja kasvatuksesta. Kiinostuin eniten Tunnit kohdasta. Kyselin Iidalta mistä voi tilata tunteja. Iida neuvoi selvästi, ja pistin kaikki mieleen. Katsahdin uudestaan tarhaan, jossa Iikka veteli hirsiä, ja Topi höristeli ja leikki lumen kanssa, kerrankin kun oli suojalunta. Tämän jälkeen kävelimme takaisin talliin. Iida neuvoi vielä missä on talikko ja kottikärryt sekä tallin harja.

Noudin tarvikkeet ja kärräsin ne Iikan karsinalle. Aloitin talikolla ottamalla lannat pois ja märät kuivikkeet. Sitten kärräsin kottikärryt lantalalle, ja palasin takaisin. Jälkiäni oli jäänyt käytävälle, joten nakkasin harjan mukaan ja harjasin lattian puhtaaksi. Sitten hain Iikan harjat ja puhdistin jokaisen yksi kerrallaan. Tämän jälkeen Iida palasi, ja haimme Iikan tarhasta, koska kello oli jo 20.00. Talutimme Iikan karsnaan ja annoin sille pusun. Käväisin Ainon luona sanomassa heippa, ja että huomenna nähdään :)

Ensimmäinen hoitopäiväsi kuulosti oikein mainiolta - tutustuitte Ilkan kanssa, kävitte ulkona pöllyttämässä turhat pölyt ulkoilman vietäviksi ja lopuksi myös karsina saatiin tiptop-kuntoon. Vaikutat oikein pätevältä ja ahkeralta hoitajalta, jatka siis samaan malliin :) Ja jos tunnit kiinnostavat, niin ilmoittaudu ihmeessä mukaan, ryhmissä on hyvin tilaa.

 

21.1.2009 - Tohinaa kevääseen
Jos nyt vaikka lykästäisi Ilkkaa myös hoitajarintamalla :) ! Saimme joukkoomme uuden hoitajan, Aquaticin, joka aloittelee näin tammikuun lopulla orin hoitamista. Eilen sain puhelun aiheesta: Aquatic kertoi käyneensä tallilla tutustumassa viime viikolla ja ehdimme jutustella monenmoista hevosista ja hoitamisesta. Eikä siinä sitten sen enempää - uudet hoitajat ovat aina tervetulleita, joten toivottelin tytön tervetulleeksi ja kävin puhelun päätyttyä viemässä Ilkan kaapille uuden hoitovihon (edellisen jouduttua arkistoon).
 / / 10.2.2009
Aquatic ilmoittikin tänään, ettei pysty aloittamaan hoitamista kiireisen kevään vuoksi. Toivotamme hänelle tsemppiä koulutehtäviin ja jäämme etsimään uutta hoitajaa Ilkalle.

 

23.11.2008 - Juksulan koulukiemurat
Iida on ottanut Ilkan vastuuhevostensa listalle. Yksityisratsastajan lisäksi tallityöntekijämme treenaa orin kanssa ahkerasti kouluratsastuksen saralla. Ja tuloksiakin syntyy - ei tämä ihan kehno kaksikko ole :) Toivotaan että tämä osaaminen siirtyy myös kisakentille.

Kävimme vähän varmistelemassa ja hakemassa lisäneuvoja Pientalli Juksulan kouluvalmennuksessa. Tallille meno oli kaikista yhtä jännittävää - oli todella hauskaa päästä viimein katsomaan, millaista tallilla tosiaan oli (meillä on omat tallimme, joita tykkäämme seurata ja hiljaisesti "fanittaa" ^^). Iida hoiti tälläkin kertaa ratsastamisen, hän kun oli orin kanssa eniten viime aikoina treenannut. Tasoltaan valmennus oli helppo B-A ja maneesilla meitä odotti saksalainen Ramona Sauer. Iida ehti jo panikoida ymmärtääkö hän ohjeista mitään, mutta onneksensa valmennus pidettiin toki englanniksi. Ramonan kommentit suomennettiin yhdessä talliväen kanssa näin:

"Hieno ori joka kulki tasaisesti edustaen hienosti oriita tässä tammapainotteisessa valmennuksessa! Ilkka ei sen kummoisemmin tammoista mitään sanonut, taisipa vain myhäillä hommanneensa kivan lauman itselleen. Ilkka kulki väistöt mallikkaasti oikeinpäin ja takajalatkin astuivat heti aluksi hyvin ristiin. Ravissa Ilkka olisi ensin mennyt mieluummin suoraan kuin väistänyt, mutta vahvempi pohjeapu sai oriin mielen muuttumaan. Takaosakäännöksissä ei mitään ongelmaa ollut, alun pieni takajalkojen ruuvaus poistui parin toiston myötä. Älä kuitenkaan itse ala nojaamaan käännöksen suuntaan, hevosen pitää kääntyä ei sinun. Keskiaskellajeista ei mitään suurempaa huomauttamista, älä heitä ohjastuntumaa pois jottei oriisi valahda lisäyksessä pitkäksi ja tipu etupainoiseksi. Vastalaukassa Ilkka aluksi hieman vastusteli, harjoitelkaa kotona vastalaukannostoja ja pidä pohje noston jälkeenkin lähellä kylkeä jottei Ilkka tiputa raville. Mukavasti sujui teidän valmennuksenne!"

Iidalle siis pohjetreeniä ja Ilkalle paljon taputuksia - olimme ylpeitä kun suokkimme käveli nätisti pitkin ohjin kaikkien hemaisevien tammojen keskellä. Aloin jo ihmetellä onko meillä ori vai ruuna mukana.. ;)

 

28.10.2007 - Hoitaja löytynyt!
Saimme nopeasti Ilkalle uuden hoitajan, kun felishâ piipahti tallilla kysymässä hoitohevosta itselleen. Toivotamme hänet tervetulleeksi tallille :) !
18.10.2008 - Tallin taukoilun ja muun vuoksi felishaa on kärsivällisesti kuulosteltu takaisin, mutta koska melkein vuoden poissa ollut tallityttö ei ole palannut hoitopuuhiin, joudumme siirtämään myös Ilkan hoitojonoon :/