Hoitaja-info
Nimi: Jenna L.
Aloittanut: 28.2.2009


Hoitaja kertoo itsestään:
"Heippa kaikki !
Olen Jenna L., tutummin ihan Jenna tai Jensku. Olen nyt 17 vuotias ammattikoulua käyvä nuorukainen, joka hoitaa täällä tallilla Vaahteramäen Ilopilleri- nimistä suomenhevosoria jo toista vuotta.

Toimin myös satunnaisesti tuntiavustajana tallilla, joten minut saattaa nähdä avustamassa tuntilaisia tunneille tai tarkistelevan onko kaikki hyvin. Apua saa aina minulta kysyä.

Minut tuntee tleensä rintakehään ylettyvistä, jaoteltuista mustista hiuksista. Kesäisin minulla on erittäin hevosurheilullinen asuste; minishortsit, varvastossut tai ohuet lenkkarit, ja useimmiten toppi tai napapaita. Talvisin käytän kunnon ratsastushousut, paksu takkinen, jossa usein lukee VMR brodeerattuna, sekä paksut ratsastushanskat ja kunnon ratsastussaappaat."

Suoritetut merkit ja kurssit:

Hoitolomake

xxx = tallimerkintä     xxx = hoitomerkintä     xxx = ratsastusmerkintä

23.12.2011 - Hoitotarina
Kello tikittää, ja näyttää jo 18.00. Kiireen hälinässä avaimet kaappiin yhtäkkiä päättää hävitä, mutta löytyi kumminkin. Kaapin avatessain sieltä suorastaan räjähtää tavaraa, joista puolet tallilaisten joulukortteja. Istahdin penkille lueskelemaan ja hymyilemään niille. Tungin ne koristeeksi kaapin sisäpuolelle, nakkasin Ilkan puhtaan riimun, kaksi riimunnarua ja harjakopan, suljin oven ja kipsuttelin karsinalle. Ilkka mussutti tyytyväisenä heiniään, joten päätin harjailla karsinassa. Keli oli mitä parhain - vettä sataa ja kaikki mudassa, täydellistä(kö)?

Ilkan tullessa puhtaaksi käärin taas pintelit jalkaan, ja letitin etuharjan, voi kuinka söpö se oli (: Ilkkaa en satutalla hetkeen ole ratsuttanut, potesin, ja noudin sen. Tämän vuoksi varmasti huopa on harvinaisen puhdas. Heitin satulan selkään, kiristin viidennelle reijälle, ja tarkastin muutenkin sen kuntoon. Lämmitin kuolaimia, joku huikkasi että lähtee ratsastamaan, ja huikkasin takaisin. Ilkka otti varmasti ekoja kertoja näin helposti suitset suuhun - lähti kiertämään karsinaa, ja oven ollessa auki päätti tehdä suomiputterynnäkön toisella puolella olevan heinäkasan luokse. Minkä siinä teet, roikut suomiputen harjassa kiinni, kaikkien pällistellessä sinua. Ei noloa, ei.

Tallityttöjä tuli kyselemään, tarvitsenko apua, mutta kiitin, ja sanoin etten tarvitse. Aino pidättää nauruaan käytävän toisessa päässä, joku jo purskahtaa nauruun, joku vain katsoo hirvistyneenä. Raahasin Ilkan otsaharjasta takaisin karsinaan, kirosin mielessäni, mutta samalla nauroin. Ei noin suloiselle otukselle kerta kaikkiaan voi olla vihainen!

Varusteet kunnossa lähdimme talsimaan kohti maneesia. Vettä ripsotti taivaalta kuin saavista kaataisi. Maneesille päästyä heitin Ilkan sadeloimen odottamaan takaisinpäinmenoa, ja hyppäsin penkiltä selkään (kankeutta ilmassa). Jalustimet olivat jälleen sopivan korkuiset, joten lähdimme hipsimään maneesia ympäri. Ilkka tuntui alla pehmeältä, ja mukavalta ratsastaa. Se nautti täysin siemauksin ravipätkistä, ja varsinkin siitä, kun heitin ohjat satulan etukohdalle ja annoin Ilkan päästellä höyryjä. Se paineli mitä kovinta vauhtia, ja teki äkkikäännöksiä, luojan kiitos että sillä oli satula, olisin sieltä saman tien tullut alas ! Pari tyttöä tuli ponien kanssa myös maneesille, joten kokosin ohjat ja tein ympyrätyöskentelyä. Varmaan hetkiseksi menee, kunnesä tälläistä työtä taas ruvetaan tekemään, potesin, ja jatkoin. Istu, selkä, ohjat, pohkeet, katse.. hoen ja hoen ja hoen. Ilkan ollessa hieman hikinen, hyppäsin loikalla alas, ja heitin loimen selkään. Kipsutimme talliin erittäin kuivina, ja otin varusteet pois. Ilkalle meni vielä enemmän heiniä, vein tarhaan myös hieman heinää, ja perässä Ilkka sinne. Putsasin huovat, riimut, loimet ym. suurinpiirtein puhtaiksi, ja vein ne omille paikoilleen. Hetkisen päästä noudin Ilkan, tein iltaruuat, ja lähdinkin hipsutellen kotiin. Jätin myös hoitajien huoneelle salaisen paketin .. (;

(okei sieltä tulee isokasa pipareita, riimunnaruja, heppanameja, ja muuta tilpehööriä (: )

HYVÄÄ JOULUA GOLDEN HORSELLE JA SEN IHANALLE HENKILÖKUNNALLE !
+ tietty niille hevosille (;;

Kaappiin kertyy kyllä kaikkea, joulukortteja takuulla tähän aikaan vuodesta. Loppiaisena joulusiivousta tehdessä saattaa löytää vielä puolisyödyn piparkakun - mitenkä lie unohtunutkaan kaapin pohjalle. Muistoja, niitä täällä tallilla kertyy roimasti.

Mutaa, rynnäkköjä. Vesisadetta, yritystä ja vähän nolostumista. Ei Ilkka päästä aina ihan helpolla, mutta olet niin tottunut pojun metkuihin. Ja tulette hyvin toimeen siitä kaikesta huolimatta - tämä yhteistyö toimii nyt ja takuulla myös ensi vuonnakin! :) Mihinkä sitä riimua enää tarvitseekaan kun on otsaharja ja suloisen tottelevainen oripoika. Tajusin tällä viikolla, että se Ilkan ruunaaminenkin sitten jäi kaiken kiireen keskellä. Mutta eipä se haittaa, tuntieläkkeellä saa oreilla jos vaan haluaa.

Hyvää joulua myös sinulle Jenna :) !

31.10.2011 - Hoitotarina
Talli täyttyi puheen sorinasta - ja kellokin näytti vasta yhdeksää aamulla ! Kaikki halusivat välttämättä lähteä maastoilemaan aamuhuurteessa. Innokas puheensorina tosiaan täytti käytävät, välillä äänien joukosta pilkisti satuloiden kilinä ja kuolainten kilinä. Harjasin Ilkkaa pitkin vedoin. Herra näytti vielä nautiskelevan aamuheinistä, ja mutusti niitä tyytyväisenä samoin, kun hoidin Ilkkaa. Kaviotkin nousi hienosti, joten tapautin kiitokseksi ja annoin pienen porkkanan palan. Heidi kurkkasi karsinaan heinät sylissä, ja tuurillaan mätkähti Ilkan karsinan eteen heinien päälle. Ilkka hieman hölmistyneenä tuijotti heiniä, ja päätyi lopulta Kraftin heinien olevan parempia kuin omansa. Nopeasti suhahdin, joten Ilkka nosti pään korkealle ja vilkaisi minua hieman epäilevästi, mutta lopulta mutusti heiniään tyytyväisenä. Keräsimme yhdessä Kraftin heinät, suljin karsinan ja autoin Heidiä kantamaan heinät.

Krafti alkoi tyytyväisenä mutustaa heiniä, kun taas yritin itse Golden Horse- brodeeratusta Horzen takista heiniä viuhtoa pois. Sain kun sainkin ne irti, jolloin Aino jo huikkasi, onko kaikki valmiita. Kävin nopsaan hakemassa Ilkan suitset, ja lämmitin kuolaimet ( varmuudeksi.. (: ) Ilkka näytti ottavan kuolaimet nätisti suuhun, joten ongelmitta vedin vielä meille fleeceloimen päälle ja talutimme jonossa hevoset ulos. Lähdimme siis isolla porukalla ratsastamaan - Ella, minä, Kirsi, Meeri N. ja Jasmiina, sekä vetonaulana tietysti Aino (;

Jokainen ponnahti oman hevosensa selkään helposti, itse taasen talutin Ilkan tuolin viereen, josta ponkasin itseni selkään. Naurahdimme porukassa ja kannustimme kaikki liikkeelle - kohti aamuhuurteista peltoa.

Osa tallitytöistä jäi ruokkimaan ja harjailemaan hevosia, jos ei ollut suorittanut vielä merkkejä yms. Olin erittäin tyytyväinen, itseasiassa, että olin ne suorittanut, ja päässyt kokemaan näin paljon Ilkan kanssa.
Ilkka tuntui allani hyvältä. Se liikkui jäntevästi, muttei ollut liian töksähtelevä = täydellisyys <3 Saavuimme hiekkatielle, jonka päässä häämötti pelto. Päätimme hölskytellä ravissa etiäppäin, ja pian kavionkopsahdukset täyttivät koko tien äänet. Hötkysin ehkä hieman liikaa Ilkan selässä, joten päätin yrittää sulautua liikkeisiin, joka jotenkuten onnistuikin. Pellolle päästyämme, jokainen meni pari kerrallaan pellon päästä päähän irrotellen. Aino filmasi Meeri N. kanssa kaiken kameroille. Minä ja Jasmiina olimme pari. Päätimme yhdessä, mihin ajankohtaan menemme. Olimme toisena vuorossa. Ei tarvinnut kuin pamauttaa Ilkalle pohkeet kylkiin, ja se lähti - todellakin LÄHTI !

Tuntui oikeasti kuin Ilkka olisi lähtenyt alta pois. Keskivaiheilla Ilkka veti keskikokoisen ilmalentopukin, jonka seurauksena lensin pepulle, josta liu'uin säkän yli kaulalle, ja sieltä yritin kaikin voimin nostaa itseni ylös. Kaikki vain huusivat, etten sippuisi, joten tarmokkaasti yritin ja yritin, ja loppuen lopuksi olin takaisin selässä. Keräsin ohjat Ilkalle, tein mutkan ja kaarroimme takaisin pellon lähtöpäähän. Ilkka innostui jälleen, ja parisen suurta pukkia sain tuta, ja viimeisenä tulin kauniissa kuperkeikassa kaikkien eteen. Todellinen Show !

Talsimme tallille käynnissä. Tapautin Ilkkaa kaulalle ja käännyin väärinpäin Ilkan selkään puhumaan Ellan kanssa (tru ratsastaja(ko) :D ). Ilkka napsi välillä viimeisiä ruohontupsuja ojasta. Ainon päästessä kunnon meiningeihin, ja tajuessaan olevani väärinpäin, päättivät he nostaa ravin ja totta mooses Ilkka kavereiden perään lähti - tosin ravissa, joten nousin ylös, ja hötkysin pidellessäni harjantupsusta kiinni, joka koko ajan väheni ja väheni. Lopulta en tuntenut ollenkaan harjaa, joten vaistomaisesti tarrasin Ilkan takamuksesta, ja pomppisin minkä pystyin. Tielle päästessä siirsivät muutkin käyntiin, ja käännyin itsekkin valmiiksi jo etuperin. Saavuimme tallin pihaan, mihin meidät tervetulletti Krafti kimakalla huudolla. Kello oli vasta 12 :o

Tapautin Ilkkaa ja liu'uin alas satulasta. Talutin Ilkan rauhallisesti talliin, ja Heidi tuli utelemaan minulta mitä pellolla tehtiin. Nauraessani kerroin kaiken yksityiskohtaisesti, ja lopulta Heidikin räjähti nauruun. Heidi jäi herran kanssa karsinaan, kun kävin pesemässä kuolaimet. Raahasin samalla satulan ja kaikki Ilkan varusteet karsinalle. Heitin nopeaan päiväheinät Ilkalle ja kiinnitin riimun valmiiksi.

Aloitin rasvaamalla satulan. Pitkästä aikaa kaikki varusteet pääsivät putsaukseen. Lopputulos olikin suht hieno - varusteet jälleen kiilsivät, ja harjat näyttivät puhdasta. Siirsin tavarat kaappiin, ja satulan ja suitset takaisin paikoilleen. Ilkka näytti nauttivan vielä heinistäään, joten kävin viemässä tavarat takaisin ja menin lukemaan lehtiä ja Ilkan hoitokirjan vanhoja tekstejä ( silloin vielä kirjoitin Ilkasta Iikkaa :DD ). Naureskelin, ja satuin jopa nukahtamaan, hupsis (:

Kellon jo osoittaessa iltaa kohden kävin noutamassa nopeaan Topin ja Ilkan, ja vein ne tarhaan. Heitin nopeaan heinät tarhaan ja vaihdoin likaisen veden puhtaaseen. Kirjoitin Ainolle lapun, että hakisi Ilkankin pois tarhasta, kerta täytyi valmistautua koulupäivään. Äiti saapui juuri ajallaan, joten huikkasin Ilkalle heipat ja astuin sisälle lämpimään autoon.

Maastoilusta on tullut erittäin suosittua taas syksyn myötä :) Tuntuu, että meiltä lähtee joka päivä joku vähintäänkin lyhyelle maastokävelylle. Ja sitten ovat he, jotka pakkaavat eväät mukaan, laittelevat satulaan kiinni satulalaukkuja ja ilmoittavat palaavansa muutaman tunnin päästä. "Laukatkaa nyt toki kun aikaa ja matkaa on, mutta niin, että jaksatte vielä kotiinkin päin", on tullut ohjeistettua useampaan kertaan.

Oli ihanaa lähteä porukalla rentoutumaan ulos, viilettää pitkin peltoa ja kerätä taas yhteisiä muistoja. Katselimme Meerin kanssa kuvia illalla - tulipa hauskoja otoksia! Teistäkin on mahtava kuva, jossa liidätte pellolla kuin elosalama konsanaan. Ilkka todella lähti laukkaan, ei tarvinnut kahta kertaa käskeä.

Vanhoja tarinoita on ihana lukea - muistella kivoja hetkiä tai hihitellä omille tempauksilleen :) Tämäkin tarina jää arkistoihin ihanana tallipäivänä. Tarinaasi oli erittäin mukava lukea, osaat kirjoittaa mukaansatempaavia tarinoita.

9.9.2011 - Hoitotarina
Pitkästä aikaa tallustelin kohti Ilkan karsinaa. 12.8. eteenpäin Ilkka oli ns. "omani", ja päätinkin aloittaa sen hieman rennosti. Ratsastuskoulumestaruudet olivat menneet erittäin hienosti, pääsimmehän Maasta käsin- luokassa 2. sijalle, että olin ylpeä orista ! :-)

Ilkka mutusteli heiniään karsinassa. Laidunkaudet oli jo ohi, joten päästiin taas lannanluonteihin, jippii !
Talli oli aivan hiljainen. Hevosten rouskutus kuului ainoastaan. Otin Ilkan käytävälle ja aloin harjaamaan sen ihanaa, punarautiasta karvaa. Ilkka selvästi nautti, ja lorpautti alahuulensa piitkäksi eteen. Naurahdin ja taputin hieman kaulalle. Otin Ilkan kaksi riimunnarua ja kiinnitin molempien lukkopäät Ilkan riimuun. Sidoin ne toisesta päistä yhteen kiinni, tarrasin raipan ja kameran ja tallustelimme kentälle.

Ilkka sattui kummastelemaan hieman tuota mustaa, suurta kameraa. Asetin videokuvauksen päälle, ja hyppäsin penkin päältä Ilkan selkään. En ollut sen kummemmin koittanut ratsastaa riimulla ja naruilla, ja kerta se ensimmäinenkin. Ilkka notkotti kaula pitkänä kenttää ympäri, ja minä satuin makoilemaan Ilkan selässä. Kokosin narut lyhemmälle ja maiskautin kerran. Ilkalla selvästi oli energiaa, kun lähti hyvin nopeasti raviin, joka hetken päästä muuttui sellaiseksi, että siinä jopa pystyisi istumaan. Hötkyttelimme kenttää ympäri parisen kierrosta, jonka jälkeen tulin alas ja kävin hakemassa pari puomia ja kavallettia. Pitkälle sivulle kokosin 3 kavallettia, ja lyhyelle sivulle puomeja. Hyppäsin takaisin Ilkan selkään, keräsin narut ja siirryimme raviin. Ohjasin Ilkan kohti puomeja, jotka herra vain lönkytti yli. Kavaleteilla meni suht mainiosti, oripoika tajusi, ettei kuulu hypätä yli vaan nostella jalkoja vähän enemmän, fiksu ;--)

Toisella kerralla tulimme hieman väärässä kulmassa, jonka seurauksesta Ilkka teki 180 asteen käännöksen ja singahti pieneen kiitoraviin. Puristin jalat Ilkan kylkiin ja pidätin. Yllätykseksi Ilkka hiljensikin käyntiin ja rauhottui. Taputin Ilkkaa ja otin uudestaan ravin. Nyt tulimme hieman paremmassa kulmassa, Ilkka kuitenkin otti parin askeleen huonon valinnan, ja hyppäsi hienolla mahavaralla kavaletin yli, jolloin kikatin itse selässä, kun pompimme kuin kengurut niiden yli. Pari hoitajaa kurkkasivat kentälle kun siivosivat maneesia, ja nauroivat menollemme. Liu'uin alas Ilkan selästä ja tein kavaletista minimini ristikon. Pohdin hetken, mutta totesin, että haen pari estetolppaa ja kokosin niihin n. 30cm ristikon ja 40cm pystyn. Ilkka oli sen verran hienosti mennyt kisoissa, etten korkeampia hyppinyt. Ilkka nosti pehmeän laukan ja istuin syvälle Ilkan selkään. Ristikon Ilkka asteli yli, mutta pystyn jo pienellä ponnuvaralla. Taputin Ilkkaa ja ohjasin uudestaan esteille. Ilkka meni niin hienosti, että kiittelin pitkään Ilkkaa hyvästä tunnista. Lopputunnista menin mm. maailmanympärysmatkan, ja Ilkan pepulta liu'uin alas maahan. Meillä oli erittäin hauskaa, ja selvästikkin Ilkkakin nautti :-) Kaappasin kameran ja jatkoimme tallustelua talliin. Ilkan selässä katsoin samalla videota. Välillä Ilkka hamusi paria kasvia ja rouskutti niitä. Talliin saapuessamme oli vastassa pari hoitajaa satuloitune hevosineen. Moikkasin ja tallustimme talliin. Kiinnitin Ilkan talliin ja harjasin nopeasti puhtaaksi. Toin vesiämpärillisen vettä Ilkalle, ja joihan oripoika suurimman osan siitä, kova jano selvästi :-)

Talutin Ilkkaa tarhaa kohti, kun hoksasin, että Aino talutteli juuri Topia kohti tarhaa myös. Päästimme herrat aitaukseen ja kävelimme talliin rupatellen niitä näitä. Tällä ajalla siivosin Ilkan karsinan, ja hinkkasin pitkästä aikaa puhtaaksi ruokakupin ja juomakupin. Valmistelin Ilkan iltaruuat valmiiksi ruokakuppiin. Kävin vielä tarkistamassa hoitajakaapin lukon ja kävin noutamassa Ilkan. Ilkka samantien mutusti iltakaurat pullamahaansa, ja taputin Ilkkaa. Suljin karsinanoven ja kipitin kohti äitin autoa, joka saapui pihaan viisi minuuttia sitten.

Ihanaa, että osallistuitte ratsastuskoulumestaruuksiin! Yritämme talvella järjestää hallimestaruuskisat, joihin sitten lähdetään toivottavasti isommallakin porukalla kisaamaan. Ilkalla on kuitenkin vielä muutama kisakuukausi jäljellä ennen täyseläkettä, joten otetaan kaikki ilo irti siitä :)

Otittekin eläkemenon heti vakavasti - eli siis tosi rennosti ;) Ilkka toimi varsin fiksusti ja tilanteeseen sopeutuen, eikä tehnyt mitään ylimääräisä hyppyjä tai pomppuja sinne tänne. Mukava huomata, että yhteistyönne on näin hyvällä pohjalla. Toimitte nimenomaan parina, ette vain kahtena yksilönä.

29.7.2011 - Pölyperjantai
Pölyperjantai on osa hoitajien kesätempauksia, joita järjestetään kerran viikossa 20.6 - 6.8.
Hoitajat hakivat hevosiaan laitumilta suitset kätösissä. Oli Pölyperjantai, ja lähdimme maastoon isolla porukalla. Ilkka suostui antamaan helposti kiinni, joten taputtelin Ilkkaa kaulalle ja höpistelin jotakin. Ainon suuret sanat olivat saaneet minut tainnoksiin, 12.8. Ilkka olisi kuin omani ! Tuntieläkepäivät koittavat, ja pääsisin touhuamaan Ilkan kanssa vaikka ja mitä ! Kävelimme reippaasti tahdissa kohti tallin pihaa, jossa Iida meitä Nikon kanssa odotti. Suurin osa hoitajista kävi satuloimassa hevoset, mutta me Ilkan kanssa päätettiin hieman hupailla, ja mentiin ilman satulaa. Lähdimme kävelemään kohti metsää, ja ikkunasta Aino vilkutteli meille.

Ilkka tuntui ihanan rennolta. Tuntieläkepäivillä puuhailisimme kaikkea; tason mukaan ehkä hypättäisiin, mentäisiin kouluvääntöä, ilman satulaa revittelya, aloin miettimään.
- RAVI ! Iida karjaisi Nikon selästä ja lähdimme hötkyvään raviin. Ilkka nykäisi päätä hieman alemmas ja ravasi kaula tavallista pidemmällä Nikon perässä. Koska Ilkka on suunnilleen ainoita hevosia, joidenka selässä pysyn tasapainossa vaikka seisaalteen, päästin kätöset irti ohjista ja siirsin ne Ilkan kaulalle. Ilkka seurasi Nikoa vaistomaisesti, joten minä hieman otin "rennosti" ;)

Laukkapätkälle saavuttaessa Iida päästi jokaisen kerrallaan. Pienimuotoinen "kisa" pääsi alkamaan. Kun ohjasin Ilkan kohti Iidan vierustaa, tunsin, kuinka oripoika hieman kuopi ja oli jo lähteä kavereiden perään. Iida huudahti HEP ja pamautin pohkeeni Ilkan kylkiin. Herra lähti ensin köpöttelylaukkaa, mutta mitä enemmän puristin pohkeilla ja nousin ylös selästä kevyeeseen istuntaan, sitä nopeampaa laukka-askeleet kuuluivat. Pellon päätyyn päästessämme meitä vastassa oli mm. Heidi L & Crafti, sekä Veeka ja Siiri. Hymisimme jotakin omiamme, ja pian loputkin laukkailivat pellon toiseen päähän, jossa odotimme. Iida ohjasi meidät pienelle polulle ja pääsimme hetkeksi vain kävelemään.

Tallille saapuessamme jokaisella oli hiki. Veimme hevoset karsinoihin tai käytäville ja aloitimme harjauksen. Eräs tuntilaistyttö päätti tulla auttamaan Ilkan kanssa, ja sehän sopi mainiosti. Hän tarttui harjaan ja alkoi harjaamaan Ilkkaa, ja samalla taputtelemaan. Hymyilin ja selvitin Ilkan etuharjan. Oripoika meinasi nukahtaa siihen ihanaan harjaussessioon, mutta Ilkan valmiiksi tullessa, nappasin riimusta kiinni ja kävin viemään laitumille muiden kavereiden luokse.

Takaisin tallille tulossa siivosin pikaisesti Ilkan karsinan lannoista ja pissalätäköistä, ja hinkkasin vielä ruoka- ja juomakupitkin. Ilkan satula ja suitset olivat suht hyvässä kunnossa, joten tyytyväisenä huikkasin muille heipat, ja lähdin skootterillani kotia kohti.

Voi, niin se kesä vaan kääntyi jo Pölyperjantaiksi! Kesäkalenteria suunnitellessa tuntui, että tämä päivä olisi todella kaukana ja monenmoiset seikkailut vielä edessä. Onneksi pääsimme vielä kertaalleen porukalla remuamaan kesäisissä maisemissa. Ja eläkepäivien alkaessa teillä alkaa ihan uudet seikkailut :) Tuntieläkeläisen kanssa tallielämästä tulee vielä astetta hauskempaa, sillä teidän menoa ei rajoita enää muut aikataulut.

Reissu meni teiltä erittäin rennosti. Luottamuksesi Ilkkaan on huipputasoa, eikä ori ryhdy rettelöimään saadessaan liikkua vapaammin. Ja takuulla karisivat viimeisetkin kesäpölyt laukatessa ulkona! Iida kertoi reissusta illalla ja kuuntelin kateellisena - ehkä minun pitää järjestää vielä yksi pölyjen karistelu -reissu :)

Kiitos erittäin ahkerasta osallistumisesta kesän hoitajatoimintaan! Palkitsemme sinut tästä jotenkin, kunhan keksin, mikä olisi sopiva tapa :)

24.7.2011 - Hoitotarina
- Huhhuh.. kuumaa, antakaa vettä ! Heidi L. huuteli hoitajien huoneesta. Mittari näytti jälleen läheltä 30 astetta, ja sen huomasi meistä kaikista. Yritin keskittyä satulan putsaukseen, mutta syöksyimme kaikki hoitajat juomapullojen kanssa vesiletkun luokse, ja heittelimme toisiamme märällä vedellä. Aino tuli, ja heitti jokaiselle viisi ilmapalloa. Hän vinkkasi silmää, ja käveli tallille. Aino huudahti HEP tallin toisesta päästä, ja kaikki täyttivät pallonsa vedellä, ja juoksivat jonnekkin tallin nurkalle. Hevoset olivat laitumilla, joten me hoitajat pidimme hauskaa. Jokainen heitti vesi-ilmapallolla jotakin. Kävelin tallin nurkan taakse, ja lähdin hiipimään taaksepäin. Yllätykseksi Meeri N. käveli päin ja pommitimme toisiamme ja kikatimme hulluna. Kun pallot loppuivat, kaikki siivosivat roskat pois ja kävelimme nauraen ja märkinä talliin. Viritimme uudestaan radion päälle, josta sattumoisin tuli Shakiran uusin kappale Rabiosa. Kaikki tanssahtelivat tallissa, ja päätimme hieman pilailla hauskana. Menimme kentälle, ja viritimme hevosten riimut päähämme, ja siitä ohjat kiinni, ja lähdimme juoksemaan. Minä ja serkkuni Heidi satuimme olemaan pari, joten pistin Heidin juoksemaan ja toimin itse "ratsastajana". Aino piti meille niinsanotun tunnin, ja jokainen puhkui hikeä sen jälkeen. Talli oli viilentynyt mukavasti, joten istuimme kaikki kivien päälle, ja juttelimme mitä aivot mieleen toi.

Hetkisen hauskanpidon jälkeen hörppäsimme hieman juotavaa, ja lähdimme kävelemään laitumille päin. Kävimme rapsuttelemassa hoitopollejani, ja etsin Ilkan käsiini. Oripoika mussutti heinää rauhassa laitumella. Taputtelimme siinä hetken niitä, kunnes joku hyppäsi selkään. Sattumoisin kypäräni oli tarttunut mukaan, joten heitimme kypärät päälle, ja nousimme selkiin. Ainokin päätti istahtaa Rassen selkään, ihan vain lepäämään. Hevoset söivät ruohojaan, ja laskeuduimme alas, ja kävelimme takaisin talliin.

Siivosin ihan innoissani Ilkan karsinaa. Pian olisi pölyperjantai, ja olisi luvassa lisää ratsastusta. Ikkakin kyllä pitäisi harjailla, pohdiskelin. Ilkka oli parit lannat karsinaan tehnyt, mutta ne meni nopeasti siivotessa. Kun karsina oli puhdas, lähdimme porukalla jätskille. Heitimme heipat Ainolle, ja lähdimme viidentoista hoitajan kanssa kävelemään kohti keskustaa jätskeille.

Mukava päivä jälleen takana :):)

Jos hevoset saavat riekkua ja leikkiä laitumella päivät pitkät, niin takuulla me ahkerat tallilaisetkin saamme! Vesisotaa ei tallilla olekaan tänä kesänä vielä harrastettu, joten oli aikakin. 30 astetta nimittäin sai lähes tulkoon kaikki unohtamaan ajatukset jostain varusteiden kiillottamisesta tai tuntisuunnitelmista. Jos ei juuri sillä hetkellä tarvitse, niin turha kuluttaa energiaansa hikoilemalla kuumuudessa! :) tosin kyllä siinä lämmin ehti tulla kun juoksenteli pitkin poikin tallipihaa.

Olen onnistuneesti unohtanut merkitä kalenteriini Ilkan eläkesuunnitelmat. Olin jotenkin kuvitellut, että Ilkka olisi tuntikäytössä syksyllä, mutta ei - kaverille koittaakin elokuussa eläkepäivät! Hiphuraa! 12.8 lähtien ori on siis kuin oma hevosesi: saat ratsastaa vaikka joka tarinassa ja suunnitella aikataulut oman mielesi mukaan. Ja jos intoa löytyy, niin ainakin vielä syksyn ajan Ilkka on kisakäytössä.

19.7.2011 - Tukkitiistai
Tukkitiistai on osa hoitajien kesätempauksia, joita järjestetään kerran viikossa 20.6 - 6.8.
Hoitajat varustivat hevosiaan estetunnille, jonka pitäisi Aino. Satulan vyöt kilisivät, ja hoitajat puhisivat kiristäessään vyötä. Ilkkakin tuntui olevan paksummassa kunnossa, kun se satulavyö kiristeli, mutta meni kummninkin kiinni. Kun kaikki olivat valmiina, talutimme hevoset kentälle, jonne Aino oli koonnut noin 70-80cm esteradan. Kaikki taluttivat hevosensa keskelle, ja poniratsastajat tulivat alas satuloista, ja lähtivät tallustelemaan kohti tallia. Vedin Ilkan jalustimet sopivan kokoisiksi ja heitin itseni selkään. Lämpöä oli juuri sopivasti +25 astetta, joten kaikki näyttivät tomaateilta kun he puhersivat. Puristin hieman pohkeilla Ilkan käyntiin, ja herra lähti notkuvaan, mutta laiskaan köpöttelyvauhtiin.

- Jokainen kerää ohjat käteen ja lähdetään tekemään niitä voltteja! Aino karjaisi kentän laidalta. Jokainen teki työtä käskettyä, ja pian kiersimme kaikki voltteja. Ravikäskyn tullessa monen hoitajan suulle levisi väsynyt hymy. He paukauttivat pohkeilla hevosten kylkiin ja kaikki lähtivät lönksyttelemään raviin. Itse kokosin Ilkan heti tunnin alusta, ja tein töitä mahdollisimman paljon. Ilkka teki työtä käskettyä, ja nosti hötkyisän ravin, johon kuitenkin painoin takapuoleni kiinni. Kaikki istuivat satulassa, ja kuuntelivat tarkkaavaisesti Ainon ohjeita.

Aino käski kaikki käyntiin ja kertoi esteradan ohjeet. Kentällä oli nelisen estettä, jotka hypimme ratana. Ensimmäisenä aloitimme minä ja Ilkka. Ohjasin Ilkan uralle, ja annoin laukkapohkeet. Ilkan rauhallinen ja tasainen laukka johdatti meidät kentän toiseen päähän, jolloin nousin kevyeeseen istuntaan, ja Ilkkakin lähti nopeampaa. Ohjasin Ilkan ensimmäiselle esteelle, jonka se ponnahti vielä hyvin. Toiselle esteelle tylimme hieman vauhdikkaammin ja toinen puomi kolahti. Välissä Aino korjasi istuntaani ja pohkeideni asentoa. Ilkka otti taas pari harppausta, ja ponnahti yli esteen. Tuli jyrkkä käännös ja tämän jälkeen viimeinen este. Ilkka ponnahti harmikseni hieman liian kaukaa, jolloin tasapainoni heitti ja tulin alas satulasta. Esteen jälkeen Ilkka käveli takaisin vierelleni ja nuuhkaisi päätäni. Nousin ylös pidellessäni takamustani, mutta jatkoin silti. Nousin selkään ja Aino käski ottaa sen esteen uudestaan. Hoitajat katsoivat kauhistunut ilme naamallaan, mutta huokaisivat helpotuksesta. Ilkka harppasi jälleen pari askelta estettä kohti ja - kielsi. Horjahdin hieman, mutten tipahtanut. Aino alkoi pohtimaan ja käski ottaa vielä kerran. Hän korjasi siinä pienessä ajassa kaikki virheet ja jatkoin uudelleen esteelle. Paukautin pohkeet Ilkan kylkeen ja napautin raipalla nopeasti Ilkan lautasille, jolloin ponnahdimme suuren ilmavaran kanssa yli esteen. Naurahdin ja taputin Ilkkaa ja siirsin sen käyntiin. Kaikki taputtivat iloisina.

Esterata jatkui, ja moni hoitaja oli menettää tasapainonsa viimeisellä esteellä. Eräs hoitaja tulikin lennokkaasti alas, ja hieman selkänsä satutti, mutta nousi todellisena hevosihmisenä takaisin selkään ja meni esteen yli. Pian kaikki menivät laukkaa kierroksen ja siirsimme raviin. Aino korjasi pohkeiden paikkoja ja ohjastuntumia. Taputtelin Ilkkaa ja kehuskelin sitä. Se oli toiminut erittäin hyvin, vaikka alas tulinkin. Tästä on hyvä jatkaa, pohdin ja istuin satulaan. Päästimme ohjat vapaiksi ja menimme vielä ilman jalustimia ja levitimme kädet sivuille. Aino laski esteen 40cm ja jokainen sai tulla ilman jalustimia ja käsiä esteen. Ilkan kanssa se sujui vähintäänkin hyvin. Pian kävelimmekin loppukäyntejä. Pälpätimme omiamme kaikki hoitajat jonossa, ja kaikki nauroivat. Aino päätti hieman hauskuuttaa meitä tunnin jälkeen vielä, joten hän pyysi meidät takaisin kun hevoset oli hoidettu. Ilkan harjaus sujui nopeasti, ja putsasin vielä kaviot. Kaikki pistivät hevoset vielä karsinaan, ja tallustelimme kentälle.

Kentällä meitä odotti pieni estesarja. Aino päätti pistää MEIDÄT hyppäämään sarja. Kaikki lähtivät vauhdilla. Ensimmäinen este oli 20cm, seuraava 40cm, kolmas 60cm ja viimeinen 80cm. Koska kaikki läpäisivät radan, Aino nosti viimeisen 90cm, ja hyppäsimme senkin yli. Aino nauroi maha kippuralla, kun yritimme vielä 100cm estettä. Kaikki vetäisivät pysähdyksen ennen estettä. Kun "estetuntimme" oli päättynyt, kävimme noutamassa hevoset ja talutimme kaikki laitumelle jonossa. Pian lähdimme takaisin koteihin vielä enemmän oppineina ratsastajina.

Kiitos estetunnista, että pääsimme Ilkan kanssa mukaan, Aino ! :)

Ponitunnin päätyttyä olin ihan valmis siirtymään sisätiloihin viilentymään, mutta onneksi ohitse laukkaavat hevoset tuovat edes jonkinlaista ilmavirtaa. Että osasikin olla helteinen päivä! Hetkittäin mietin, että miten ihmeessä te ratsastajat jaksoitte kannustaa hevosia liikkumaan sellaisessa trooppisessa ilmastossa.

Siinä missä toisilla hevoset pääsivät vähän lomavaihteella tunnista läpi, Ilkka sai tehdä täysillä töitä. Ja hyvä niin, sillä alkutunnin aherrus palkittiin. Sait ruunan liikkumaan tomerasti tunnin loppuun asti. Muutama huolimattomuusvirhe tuli esteillä, muistathan puolipidätteet ennen hyppyä.

Estetunnista tulikin varsin lennokas tunti. Täytyykin järjestää hyppyharjoituksia useammin, niin saamme puhtaita ratoja myös tunneille :) Tämän päiväinen oli monelle hyvää harjoitusta. Ja eihän hyppytunti ja kesä ole mitään ilman pientä juksausta! Ei huolta, Iida laittoi minut illalla hyppimään samat esteet. "Jos hoitajat hyppää, hyppäät sinäkin!" Voi, esteiden kantaminen varastolle ei kestänytkään varttia vaan melkein tunnin kun kesähelteiden tuoma väsymys purkautui hervottomana hihittelynä.

29.6.2011 - Kahlauskeskiviikko
Kahlauskeskiviikko on osa hoitajien kesätempauksia, joita järjestetään kerran viikossa 20.6 - 6.8.
Hoitajat pulisivat jokainen innoissaan hoitopollensa luona. Oli kahlauskeskiviikko ja kaikki odottivat innoissaan lähtöä sorsalammelle. Vihdoin Aino asteli Kenan kanssa riimu päällä talliin ja kaikki lähtivät seuraamaan reput olalla Ainoa. Ilkan kanssa jäimme siihen keskimaille, jottei Ilkka turhaan lähtisi kiihdyttelemään takana ollessaan. Juttelimme ajankuluksi ympärillä olevien hoitajien kanssa ja nauroimme omille asioillemme.

Lammelle päästyä jokainen heitti vaatteet pois ja juoksi veteen pollejen kanssa. Kirkuna ja nauru täytti koko metsän ja Aino sai tuta suuret naurut jäätyneistä ilmeistä kun vesi on "kylmää". Itse Ilkan kanssa rynniköimme veteen niin pian kuin voimme ja jokainen alkoi uimaan. Hevosetkin nautti suuresti uimisesta joka viilensi niiden turkin alla olevaa ihoa. Kun pienen riennon jälkeen kaikki olivat uupuneita, vietiin hevoset vierelle mutustelemaan heinää ja itse mentiin pieneen ympyrään, jossa kaikki söivät omia eviään.

- Rasse on kasvanu jo niin isoksi pojaksi, Ada totesi. Muut nyökkäsivät ja mumisivat takaisin.
- Lennikin niin nätisti nyt tuolla mussuttaa heinää, Riella totesi. Muutkin alkoivat löpistä hevosistaan ja pian ei kukaan muu saanutkaan vuoroaan puhua kun kaikki löpisivät jotakin.
- Mun on muten ollu vaikee enää myötäillä ilman satulaa ravis Ilkan kanssa. Onks jollain muulla ollu sitä onkelmaa ? kysäisin. Pari totesi saman jutun, mutta muut totesivat että eivät. Naurahdin kysymykselleni ja pian kaikki nauroivat jollekkin ihan tuntemattomalle asialle. Ainokin kertoi pari töppäystään, jonka seurauksena koko hoitajaväki nauraa räkätti maassa polkien jalkaa. Pian lähdimekin kävelemään takaisin kohti tallia.

Lauleskelimme jotakin lastenlauluja kävellessämme polkuja pitkin. Tunnelma oli rento ja mukava, ja siksi varmasti kaikki hoitajat olivatkin niin pirteitä ja iloisia. Tallille päästyämme jokainen puki päälleen ja jatkoi hevostensa harjailua. Ilkan kanssa menikin tovi kun herra niin innoissaan oli, niin sai pidellä tiukoin kiinni, että herra suotsui odottamaan harjaamisen ajan. Kun kaikki olivat saaneet harjattua kaikki hevosensa, lähdimme porukalla kohti laitumia, jälleen Aino Kenan kanssa etukeulassa. Pääsimme Ilkan kanssa eturiveihin, heti Lennin jälkeen. Lenni steppaili hiukan, mutta Riella sai pidettyä herran tiukasti. Ilkka päätti kokeilla kovan orin tapoja ja alkoi hypellä Lenni mukana edes takaisin, jolloin kiepsautin riimun turvanympäri ja topakasti toistin "EI". Ilkka päättikin lopettaa ja olla jälleen se lelliteltävä ihana suomiputte.

Laitumille päästämme veimme hevoset niille kuuluville laitumille, ja kun Aino huudahti "HEP" jokainen päästi hevosensa irti. Jokainen lähti painelemaan täysiä kohti laitumen toista päätä innoissaan, mutta laiskimmat menivät syömään heinää heti laitumille päästön jälkeen. Hoitajat jatkoivat matkaa rivissä kohti tallia ja pölisivät omiaan.

Tallille päästyämme jokainen rupesikin lähtemään kotia kohti, ja moni lähtikin kanssani skootterilla. Näin jälleen päättyi yksi mukavimmista kesäpäivistä, ja voin olla varma, että tämä kokemus paransi hoitajien suhdetta toisiin hoitajiin :)

Kenasta oli niin outoa olla ekana jonossa! Vaikka kaavailenkin tammasta maastoreissuille johtohevosta, oli nuori tamma vähän ihmeissään kun niin moni uusi kaveri käveli kannoilla rennosti päätään keinutellen. Onneksi tamma ei turhia hätkyillyt. Olin ihan varma, että se keksisi jossain vaiheessa kävellä takaperin ihan vain nähdäkseen kaverit.

Uimista, viilentymistä, naurua ja tietysti eväitä. Kahlauskeskiviikko oli ihana raikastava tempaus keskellä viikkoa! Ihanaa, että tulitte Ilkan kanssa mukaan (: Oli mukava nähdä iso hoitoporukka mukana kun aikoihin emme taas ole ehtineet järjestää mitään yhteistä toimintaa hoitajille. Siinä oppi taas uusia asioita tallin tärkeimmistä apulaisista!

Voi, Lenni on kova poika näyttämään, mistä hänet on tehty. Ja eihän Ilkka voinut jäädä huonommaksi. Harmi vaan, että Ilkka ei ole ihan niin nuori ja sulavaliikkeinen kuin tuo meidän Lenni. Parempi vaan lopettaa höpsöilyt heti alkuunsa :)

26.6.2011 - Hoitotarina
- Mittari näyttää 30 astet.. Ei jessus, Ella sepitti. Istuimme suurin piirtein kaikki hoitajat tuulettimen edessä hoitajienhuoneessa. Oli niin kuuma !
- Mutta ny o pakko mennä hoitaan sitä Ilkkaa.. Viel ratsastaminenki edes et, selitin. Kaikki huusifvat heipat, mutta kun olin astunut ulos, kaikki muutkin menivät omien hoitopollejensa luokse. Ilkan karsinalle päästessäni raahasin Ilkan ja hoitopakin ja suitset mukanani ulos hoitopuomille. Ilkka mutusteli rauhassa heiniä, enkä kyllä vaivautunut laittamaan oripoikaa kiinnes, kun se niin nätisti siinä seisoskeli. Harjasin Ilkan perin pohjin puhtaaksi ja tarkistin kaviot. Lättäsin jalkaani hyttysen, mikä juuri pisti minua. Murahdin ja rapsuttelin jalkaani samalla kun Ilkka huitoi hyttysiä itsestään pois. Kun Ilkka vihdoin oli puhdas, kävin heittämässä suitset Ilkan päähän ja kiristin remmit. Hyppäsin selkään nyt Ilkan kestävältä hoitopakilta (ilkeä minä >:) ) ja heitin kengät pois. Kävelimme kohti sorsalampea.

Vaikka keskiviikkona onkin kahlauskeskiviikko, kävin jo nyt Ilkan kanssa uimassa. Uiminen piristäisi meitä molempia ja saisimme vähän energiaa peliin. Rannalle päästyämme heitin vaatteet pois ja hyppäsin takaisin Ilkan selkään suurelta kannolta. Nyt saisin testattua uusia bikineitäni, jei ;)

Ilkka epäröi hetken ja lähti pyörimään ympyrää, kunnes suostui vihdoin menemään veteen. Istuin selässä hötkyen, kun Ilkka polski kaviollaan vettä ja heitteli päätään. Tapautin Ilkkaa kaulalle ja kannustin eteenpäin. Ilkka päätti lähteä täysiä eteenpäin, joten tuurillani jäin jälkeen ja molskahdin veteen. Nauroin hirmuisesti samalla, kun hieroin takapuoltani. Ilkka kääntyi melkein keskellä sorsalampea takaisin ja ui rantaan ja meinasi lähteä jo ravissa pois, mutta kerkesin ottamaan kiinni ohjista juuri ja juuri. Nousin ylös vedestä ja menin takaisin kannolle, ja hyppäsin selkään. Kannustin Ilkan kantapäiden rutistuksella raviin ja Ilkka nosti ripeän ravin, johon ensin sain hiukan totutella. Vaistomaisesti tarrasin Ilkan harjasta kiinni ja yritin rentoutua selkään. Hyppisin edelleen aika järkyttävästi, mutta kuitenkin vähemmän, joten irroitin otteeni harjasta ja annoin sen vapaasti hulmuta tuulen mukana. Ilkka ravasi korvat höröllä polkuja pitkin ja nosti laukan kun edes siirsin pohkeitani hieman laukkapohkeiden mukaan. Maiskautin ja annoin Ilkalle vapaat ohjat ja painelimme täysillä pellon viereistä tietä kohti tallille. Ilkka vetäisi korvat niskaan ja lähti painamaan niin nopeaan neliä, että nappasin harjasta nopeasti kiinni ja puristin jalat kylkeen, etten tipahtaisi. Naurahdin hiljaisesti ja tuntui, kuin olisimme laukanneet jossain kaukana vapaana. Kun vihdoin pääsimme metsälle takaisin, tuli eteen pieni kaatunut puunrunko. En ollut ennen hypännyt missään, joten yritin mukautua tuolle "esteelle". Ilkan etukaviot polkivat vielä ilmassa ja tunsin kuin olisimme lentäneet. Kun vihdoin laskeuduimme, taputin Ilkkaa kaulalle ja hiljensin raviin. Ravasimme autojen hiekkatielle asti, kunnes hiljensin käyntiin ja taputtelin Ilkkaa. Kaviot kopisivat kovalle hiekalle, ja aurinko paitsoi aurinkolaseihini. Ilkka tyytyväisenä pysähtyi hoitopuomille ja liu'uin alas Ilkan selästä. Harjasin Ilkan vielä nopeasti puhtaaksi, jotta se viihtyisi laitumella hyvin. Vaihdoin suitset riimuun ja talutin Ilkan riimusta laitumelle, vaikka toisessa kädessäni olikin riimunnaru.

Laitumelle saavuttuani avasin portin päästin Ilkan päättömästi painelemaan kavereidensa luokse. Heitin riimunnarun muiden narujen sekaan ja kipittelin takaisin tallille. Vastaan tuli sattumoisin Iida Viiran kanssa. Moikkasin Iidaa nopeasti ja jatkoin takaisin talliin.

Tallille päästyäin siivosin nopsakkaan Ilkan karsinan ja keräsin kaikki kamat. Kuolaimet putsasin nopeasti ja ripustin suitset naulakkoon ja harjat karsinan eteen. Kävin pesaisemassa nopeasti Ilkan talviloimen pois ja kuivumaan kuivuriin, jotta ei tarvitsisi talvikamoja katsella keskellä kesää ;) Kun loimi oli kuivahtanut, asetin sen hoitokaappiini talteen ja kirjoitin lappusen siitä Ainolle tämän toimiston pöydälle. Kävin käynnistämässä skootterini ja lähdin päristelemään kotia kohti. Kivan kesäinen päivä taas oli :)

Tuulettimesta on tullut ihan ehdoton varuste sisätiloissa viime kesinä. Vaikka tallissa onkin viileämpi kuin ulkona, tuntuu silti hetkittäin siltä, että sulan jäätelön tavoin. Kun voisi vain viilettää laukkaa pitkin metsikköjä tai uida hevosten kera lammella, mutta ei - tietysti juuri hellepäivinä pitää vastailla puhelimeen ja hoitaa paperitöitä enemmän kuin koskaan. Ammatinvalinnasta kyse, sanoisi joku.

Teistä on tullut naruton pari :) Se sopii meille tallinpitäjille hyvin, mutta jos näyttää siltä, että tammat alkavat kiinnostaa tai joku muu hevonen alkaa häiritsemään orin keskittymistä, on syytä laittaa riimu päähän ja naru kiinni. Mutta niin kauan kun kaveri on rauhallisesti, voitte minun puolestani olla ilman narua.

Joskus sitä toivoisi, että itselläänkin olisi häntä, jolla huiskia paarmoja ja hyttysiä kauemmaksi. Uiminen onneksi karkottaa hetkeksi nuo öttiäiset ympäriltä. Otitte varaslähdön kahlauskeskiviikkoon, mutta onhan se hyvä käydä kokeilemassa uittamista ja varsinkin uusia bikineitä! ;) Kotimatka sujuikin varsinaisella vauhdilla.

23.6.2011 - Hoitotarina
Vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Ilkkaa hakiessani melkein kastuin joka paikasta. Luojalle vaan kiitos että tajusin ottaa sateenvarjon mukaani. Ilkka mutusteli pitkää heinää kavereiden kanssa. Eikä muuten antanut helpolla kiinnikkään. Sain siis pihistä ja puhista pitkän tovin, että sain Ilkan kiinni. Kun vihdoin riimunnaru oli kiinni riimussa, tallustimme takaisin talliin.

Ilkka tuhisi ja muljoili minua. Kas kun en vielä vienyt vettä siltä, näytti se pohtivan. Kun kerran en voinut ratsastaa ja oli näin kurja keli, nappasin Ilkan riimun ja riimunnarun, ja tietysti Ilkan ja kävelimme kohti maneesia. Ilkka tohkeissaan katsoi vielä Iidan ja Sinnan taluttelevan kahta hevosta laitumille. Näytti poika hieman mustasukkainen olevan ;)

En ikinä ollut koittanut tälläistä luottamustestiä, joten napsautin riimunnarun pois riimusta ja riimunkin pois Ilkan päältä maneesissa. Kävelin maneesin toiseen päähän ja yllätyinkin, kun pian suuri suomenhevosori päätti seurata minua. Taputin Ilkkaa kaulalle ja Ilkka näytti.. nolostuneelta :) Jos nyt joku kaveri kuitenkin näki. Jatkoimme kävelemistä ilman naruja ympäri maneesia, ja pian lähdin juoksemaan. Ilkka ravasi suurine askelineen vieressä aivan innoissaan. Kun taasen hiljensin, Ilkkakin hiljensi. Tapautin Ilkkaa jälleen kaulalle.

Ilkka toimi niin hienosti, että kävelimme tallillekkin ilman naruja. Paitsi kun tallin pihassa oli nurmikkoa.. Sai siitä sitten kiskoa kun ei ollut mitään, mistä kiinni ottaa. Kuitenkin Ilkka sen päänsä nosti ja kävelimme talliin. Moni hoitaja hieman katsoi silmät pyöreinä, että mihin olin ne narut unohtanut, mutta äkkäsi pian jupakan.

Karsinaan päästyämme harjasin jätkän ihan kunnolla. Karvakin kiilsi nätisti, ja tapautin Ilkkaa selälle. Kavioissa oli hieman jotakin roskaa ja ne siivosin pois kaviokoukulla. Pian Ilkka näytti suht tyytyväiseltä, joten nappasin vain riimun Ilkan päähän. Lähdimme tallustelemaan kohti muhkeita laitumia ilman riimunnarua ;)

Laitumille päästyämme päästin Ilkan vapaaksi juoksemaan. Ilkka lähti täyttä vauhtia ponkomaan Topin ja muiden kavereiden luokse. Naurahdin ja jätin Ilkan laiduntamaan rauhassa.

Tallille päästyäni nakkasin riimunnarun hyvään paikkaan karsinan ovelle ja kävin puhdistamassa Ilkan karsinan nopsakasti. Kun karsina oli puhdas, kiipesin iskän autoon ja lähdimme vihdoin kotiin.

Tänään oli varsinainen sadepäivä. Yleensä kesäsade kastelee vain vähän ja seuraavassa hetkessä paistaakin aurinko, joka kuivaa kaiken. Mutta ei, tarhalla käyminen uitti jokaisen aivan läpimäräksi. Tallikissa Nanu käväisi ulkona, sai pari pisaraa päähänsä ja juoksi äkkiä takaisin. Se kehräsikin sitten loppupäivän tyytyväisenä sylissäni.

Ilkka on onneksi sitä hevoskuntaa, joka ei säikähdä sateenvarjoja :) Veikkaisin, että joku meidän hermoheikoista kavereista juoksisi kahta kauheammin karkuun. Ja sadepäivinä varsinkaan ei jaksaisi juosta pitkin laidunta yrittäen metsästää hoitohevostaan sisälle. Nimimerkillä "olenpa muuten muutaman kerran kaatunut liukkaalla nurmella"...

Luottamustesti oli hyvä idea! Mukavaa vaihtelua (: ja hyvä katselmus siihen, miten hyvin Ilkka sinuun luottaa. Olette parissa vuodessa ehtineet kokea monenmoista, eikä siis ihme, että ori seurasi sinua mielellään. Joskin toki hieman nolona - mitä jos kaverit tietäisivät, että näin sitä tottuneesti kävellään ihmisen perässä ;) Tällaista voisi kokeilla jollain leirilläkin, tosin yksi parivaljakko kerrallaan. Jos päästäisimme kymmenisen hevosta maneesiin vapaaksi ja hoitajat kävelemään hevosten vierelle, olisi meillä varsinainen karuselli valmis.

16.6.2011 - Hoitotarina
- Joo, eli Bina käytäväl ja sit toi Nette karsinaan, ÄLÄ TUO VIELÄ ! Oottakaas hetki.. Nyt se Bina karsinaan ! Hop ! Aino huuteli talliavustajille, jotka avuttomasti yrittivät saada hevosia laitumilta hetkeksi karsinoihin. Naureskelin itsekseni ja kiinnitin Ilkan riimunnaruista käytävälle. Pölärillä lähti kaikki lika ja punarautias väri sokaisi silmäni. Noei, runoutta vaan ;) Ilkan väri oli painunut tumman lian sekaan, mutta pitkän harjaustovin jälkeen kaikki oli puhdasta. Ilkalta kengät oli poistettu laidunkauden takia, joten otin varovasti kävelytkin. Suitset olivat suuremmat kuin muistinkaan. Eikä Ilkkakaan jekuilta välttynyt, vaan tiesi minun olevan tälläinen tappi, niin nosti herra päänsä kattoon eikä millään laskenut alas. Hetken vääntelyn jälkeen sain kun sainkin Ilkan massiiviseen päähän kilisevät suitset ja kiristin remmit. Nappasin kypärän ja raipan mukaan ja lähdimme ulos tallista. Vielä kentällä kuului Ainon puhetta talliavustajille.

Koska olin tälläinen tappi ( 156cm ), pohdin kauan, miten pääsen selkään. Kunnes, tadaa, edessäni jökötteli mukavankorkuinen koroke. Mistäköhän toi tupsahti, enhän mie sokea ole, pohdin ja hyppäsin korokkeelta Ilkan selkään. Haaroväli tuntui huutavan Jeesusta, kun en pitkään aikaan ollut ratsastanut. Ilkka käveli pää rentona pitkin varjoisaa kenttää, kun itse asetuin makuulle Ilkan selkään. Keikkuva käynti oli uinuttaa minut uneen, kunnes kissa juoksi kentän poikki ja Ilkka hypähti sivuun. Taas siinä oltiin. Makasin siellä vaalealla kentän hiekalla, suussa hiekan jyviä, ja Ilkka senkuin haisteli takapuoltani (?). Nousin nopeasti ylös, tomutin vaatteet ja talutin Ilkan korokkeelle. Nousin jälleen selkään, mutta otin ohjat ja aloin työstämään Ilkkaa.

- Asetus, lepo, Asetus, lepo.. hoin ratsastaessani Ilkkaa eteenpäin. Ravin tullessa taisin hötkyä niin paljon, että aivot vaihtoivat paikkaa. Tarrasin harjasta kiinni ja rentoutin kaikki paikat. Totuinkin Ilkan raviin suht nopeasti, ja pääsin jatkamaan ilman harjasta pitoa kenttää ympäri. Tein paljon voltteja ja kiemuroita, vaihtelin suuntaa ja työskentelin asetuksen parissa ravissa ja käynnissä. Hiljensin käyntiin ja päätin maata Ilkan selässä kymmenisen minuuttia kävellen.

Kun ne pitkät kymmenisen minuuttia olivat kuluneet, otin ohjat ja aloin uudestaan tekemään voltteja jokaiselle sivulle. Ilkka kääntysi hyvin ja kuunteli kokoajan apujani. Nostin kulmasta keinuvan laukan, ja olin horjahtaa alas, kunnes vaistomaisesti tarrasin Ilkan harjasta kiinni. Koitin tasapainoa levittäessäni käteni ilmaan, ja ihme, pysyin selässä ! Tapautin Ilkkaa lavalle ja jatkoin laukassa. Siirsin kädet Ilkan pepulle ja sieltä jälleen ilmaan. Hiljensin käyntiin ja kokeilin maailmanmatkaamista. Siirsin ensin vasemman jalan Ilkan kaulan yli jolloin istuin naistensatulan tavoin Ilkan selässä. Siirsin jalan Ilkan pepun yli, jonka sain tuta pienellä pukilla. Hytkähdin hieman, ja palauduin takaisin asentoon. Siirsin oikean jalan Ilkan pepun yli, ja istuin jälleen kuin naistensatulassa. Ja vielä viimeinen jalka kaulan yli ja olin jälleen lähtöasemassa.

Seuraavaksi asetuin makaamaan Ilkan selälle, siis mahalteen makaamaan. Käskin Ilkan raviin, ja no, tuskallista ! Pompin mahallani selässä kuin hullu ja sokelsin jotakin, kunnes valuin alas jaloilleni ja jarrutin Ilkan. Nousin korokkeelta takaisin selkään ja aloin vain kävelemään. Nousin ensin polvilleni Ilkan selkään, ja siitä kyykkyyn. Kyykystä hiljalleen nousin seisomaan Ilkan selkään, ja olin horjahtaa, kunnes tulin kyykkyyn ja otin harjasta kiinni. Ilkka luonteensa tavoin vain jatkoi kävelemista, ja tulin pois selästä. Taputin Ilkkaa kiitokseksi ja vein takaisin talliin harjattavaksi.

Ilkan harjattuani puhtaaksi, päätin viedä vielä tarhaan. Ilkka innoissaan haisteli Topin kanssa toisiaan ja leikkivät jotain omaa hippaleikkiään. Ilkan vedet tarhasta oli aika finaalissa, joten kävin hieman lisäämässä herroille vettä. Tämän jälkeen siirryin karsinan siivoukseen, ja putsasin kaikki kakkakikkareet ja purut pois. Aivan kaikki. Kun karsina oli puruista tyhjä, pesasin sen letkulla puhtaaaksi ja kuivatin. Kävin noutamassa kakski kottikärryllistä uutta purua Ilkan karsinaan. Pesin samalla Ilkan " hierontaseinän" johon se yleensä tahkoi peppuaan ja ruoka- sekä juoma-astian. Lisäsin iltaruuat Ilkan ruokakuppiin ja heinää karsinaan, ja siirryin rasvaamaan Ilkan satulaa ja puhdistamaan suitsia.

Pitkän urakan jälkeen noudin Ilkan tarhasta. Ilkka ravasi vastaan ja napsautin riimunnarun lukkoon kiinni. Loranth saapui samalla hakemaan Topia, joten tallustimme yhdessä talliin jutellessamme Topista ja Ilkasta. Sovimme menevämme joku päivä lenkille yhdessä poikien kanssa. Mukava ystävystyä uusienkin kasvojen kanssa :) Ilkka selvästi oli tyytyväinen uusiin puruihin kun päästi mukavat kikkareet karsinaan. Hymähdin ja tapautin Ilkkaa kaulalle. Kävelin tallilta ulos skootterini luo ja käynnistin sen. Päristelin kohti kotia ilta 9 aikaan.

Vaikka tallissa on tällä hetkellä muutama karsina tyhjillään sitä huomaa silti, että joskus kaviokkaita on liikaa hallittavaksi. Tai ainakin tänään tuntui, että jokainen hevonen oli liikkellä väärään suuntaan ja väärään aikaan :) Onneksi on hoitajia, jotka pitävät huolen omasta hoitohevosestaan ja näin saadaan edes osa hepoista pysymään aisoissa.

Korokkeet ilmestyvät paikalle aina silloin kun niitä tarvitaan ;) Meillä on muutama jakkara ja muu rakennelma tallipihassa ja kentän lähistöllä sitä varten, että satulattomaan selkään pääsee helpommin. Käytit ratsastuksessa mielikuvitusta ja kumpikin osapuoli ratsukosta sai tekemistä ja harjoitusta. Ilkka tuntui sopivan myös vikellysmäisiin tehtäviin hyvin, pitääkin muistaa tämä syksyn tunteja suunnitellessa!

Tarhan ja laitumen vesi on hyvä tarkistaa aika ajoin nyt kesällä, kiitos että huolehdit pojille tuoretta vettä :) Ei pääse jano yllättämään helteillä kun pojat kuitenkin juoksentelevat riemukkaasti hiekka pöllyten.

25.5.2011 - Hoitotarina
Huhhui, tokaisin hölkätessäni lopun 100m tallille. Viimeinen käynti oli ollut 7.3. MAALISKUUSSA ! Herranenaika. Henkäsin syvään ja avasin tallin suuren ja narisevan ( Jälleen ! ) oven ja heti nenääni tunkeutui tuttu tuoksu. Hoitajat varustelivat hevosia tunneille hiki otsalla. Olinhan minäkin sitä hommaa tehnyt viikon verran, mutta nyt palauduin arkeen. Koska ammattikoulu vei minulta loppukokeissa voimia, en päässyt pitkään aikaan tallille. Nyt kävelin jälleen betonipohjaisessa rakennuksessa, joka tuoksui - hevosenlannalta.

Astelin erään karsinan ovelle, jossa sattumoisin luki " Vaahteramäen Ilopilleri ".
- Hei kultaa ! Huudahdin ja syöksyin Ilkan kaulalle. Suuri rutistus taisi melkeen oripojan kuristaa, mutten välittänyt. Taputin Ilkkaa kaulalle ja vein Ilkan käytävälle. Harjat olivat jo valmiiksi Ilkan karsinalla, joten avasin harjat ja aloin harjailemaan likaisilla harjoilla Ilkkaa.

Kun Ilkka näytti edes jonkin verran puhtaammalta, rapsutin herraa sää'än kohdalta. Ilkan ylähuuli alkaa hauskasti siitä vipattamaan, joten sainkin päivän suurimmat naurut siitä. Koska en tällä kertaa ratsastellut, lähdin kävelylenkille Ilkan kanssa metsään.

Ilma ei ollut kovinkaan kummoinen. Olihan sielä pilviä paljon, mutta aurinko pilkahteli vähän väliä pilven reunalta. Ilkan punarautias karva kiilsi auringossa. Illalla olisi vielä paljon tehtävää, mutta rentouduin tyystin nojatessani Ilkkaan sen syödessä pellolla heinää. Pohdin jo kesän tapahtumia; peltolaukkailua, laitumille päästöä, ilman satulaa menoa ja hauskanpitoa, ja tottakai - leirejä ! Olin aivan unelmissanu, kunnes havahduin jonkun kävelevän ohi koiransa kanssa. Ilkka hieman säpsähti tuota vaivatonta chihuahuaa, kun se sekosi ja räksytteli Ilkalle.
- Nohnoh fifi, tulehan kulta, noin 40 vuotias nainen puheli koiralle. Minä taasen kaaduin heinikkoon jalat sojottaen, kun Ilkka paineli vähänmatkan päähän mutustamaan tuoreempaa heinää.

Kello läheni jo 4, kun saavuimme tallille. Ilkan tarhailu alkoi 5, joten minulla oli tunti aikaa harjata Ilkka, ja sovittaa sille talliloimea kaiken varalta. Vyöhän oli tietysti liian pieni, kettu miten se Ilkka lihoaa ! Suurensin vyötä hieman, ja vihdoin se meni kiinni. Puuhkaisin syvään, ja meinasin pyörtyä miettiessäni kesälaidunaikaa, jolloin Ilkka saakin vain vihreitä - ja maha kasvaa ! Talutin Ilkan upeaksi harjattuna tarhailemaan, jossa Topi odottikin jo. Ilkka päästeli vauhdikkaita pukkisarjoja, josta sai muuten hienoja kuvia ;) Pian herra rauhottuikin ja paineli nurkkaan Topin kanssa " seurustelemaan ". Itse menin siivoamaan karsinaa. Hikipallerot vieri otsan poikki, kun kärräsin varmasti 100 kiloa painavaa kottikärryä. Karsinan jälkeen vuorossa oli harjat. Karvassa ja mudassa olevat harjat selvitin karvoista ja huuhtaisin hieman. Pian kauniit Ilkan harjat koristivat ulkona ikkunalaudalla kuivumassa. Kävin jokaisen Ilkan harjan ja tavaran läpi. Satulan rasvasin, Suitset hoidin kuntoon, kuolaimet vaihdoin uusiin, kun vanhat olivat jo hieman kuluneet, putsasin satulahuovan ja käärin jokaisen pintelin uudestaan. Tarkistin Ilkan riimun, jotka olivat vielä kunnossa. Riimunnarut käärisin sievästi kasaan, ja laitoin roikkumaan karsinan ovesta. Loimet menin tamppaamaan ja harjaamaan ulos. Pesin myös likaisen harjapakin karvoista ja muista töherryksistä. Kello läheni 8 illalla, kun harjasin käytävää puhtaaksi.

Ilkan sisälletulo onnistui hyvin. Ilkka itse tarhassa vain notkui, ja samalla kun Iidan kanssa veimme pojat sisälle, juttelivat ne matkallakin. Purskahdimme nauruun koko ajan, kunnes pääsimme karsinoihin. Ulkona oli vielä lämmintä, joten talliloimen laitoin takaisin sievästi. Pusutin Ilkkaa vielä turvalle ja noudin kuivuneet harjat ikkunalaudalta. Harjasin myös Riimun turhista karvoista, taputin Ilkkaa ja lähdin autolle.

Aika menee ihan hirveällä vauhdilla! Vastahan oli maaliskuu, tuo luvattu (ja kirottu) mudan ja kuran aikakausi, jolloin tunneille tuodaan hätäisesti harjattuja hevosia mutajalkoineen ja takkuisine häntineen. Jos tuntien kanssa avustaminen kiinnostaa, niin kesän muutamilla tunneilla saa aina olla apuna :)

Mahtoi Ilkka ihmetellä - "ensin ei nähdä hetkeen ja sitten kun nähdään, niin hoitaja tulee ja kuristaa" ;) Halaukset on onneksi Ilkan mieleen, eihän kukaan voi vastustaa huomiota ja hellimistä. Ja leirejä, niitä on tulossa! Mukava kuulla, että odotat niitä. Minulla on pari leiriä jo suunniteltuna. Niiden lisäksi ehkä jokin alkusyksyn leiri voisi olla hyvä lisä toimintaan. Mikäli sinulla on toiveita leirien suhteen, kerro ihmeessä niistä minulle.

Voi, saatan vain kuvitella sitä pulleiden hevosten määrää, joka elokuussa tallustaa laitumelta pois. Ponit lyllertävät jykevine jalkoineen ylpeinä mahansa kera tallikäytävää pitkin ja sirommatkin kaverit katselevat ihmeissään, että missä se häntä heiluu, kun ei kylkien takaa näy mitään. Onneksi suurin osa hevosista on jo tottunut laidunkesään ja osaa ottaa lunkisti - kyllä sitä ruokaa on tarjolla talvellakin :)

7.3.2011 - Hoitotarina
- AIaiaiaiaiaiaijai ! potesin avaessani narisevaa tallinovea - KELLO 18.00 ! Tuntihommat oli nyt jo unelmoimista, alkeistuntikin oli jo ehtinyt loppua ja seuraavaa tuntia pukkasi. Tsekkasin listan ja potesin hommaavani vain Ilkan tänään hyvännäköiseksi. Herra näytti hölmistyneeltä karsinassaan, kun potesin pikaisuuttani Ilkan kanssa. Eihän se ole hyväksi, eihän ?
Kun Ilkka vihdoin tyytyi seisomaan naruissa, aloitin harjauksen. Ilkka selvästi rentoutti lihaksensa ja meinasikin lösähtää maahan ihan unisena, kunnes hieman pomopahti erään hoitajan astuessa Talliin.
- Shh, poika, hoitaja sanoi, ja hymyili minulle. Hymyilin takaisin ja jatkoin harjailua, vaikkakin Ilkka tarkkaili pääovea tarkkaavaisena. Naurahdin ja aloin nostamaan Ilkan etukaviota.

Harjattuani kävin satulahuoneessa. Ilkan ympärille kasaantui pari tallityttöä kummastelemaan kuolaavaa suomiputtea. Sanoinko kuolaavaa ? Heh, no, ehkä oripoika pari kuolatippaa tipautti, ehkä haaveili kauroista, muttei tiennyt joutuvansa pian töihin ;)
- Mitkä nuo vempeleet ovat, pari tyttöä kysyi ja kummastelivat Ilkan suitsia. Ne kieltämättä näytti hassuilta.
- Kuolaimet, selitin ja hymyilin. Tytöt ihmettelivät, kun Ilkka vastahakoisesti otti kuolaimet suuhunsa. Herra näytti olevan erimieltä työskentelystä, mutta kun sitä joskus jotakin päättää, sen myös pitää. Ilkkakin sen huomasi, selvästi.

Kello 18.30 saapastelin jäistä tietä kunnollisen suomiputen vierellä. Tallin valo erottui enää hieman, kunnes - kunnes pöllähdin maahan.
- UIKS ! Sain suustani päästettyä. Jalat katosi maan alta ja seuraavaksi potesinkin kipeää takapuoltani. Nousin ja puhdistin itseni tomaatin punaisena, ja jatkoimme maneesiin.
- ANNA MENNÄ ARTO, NYT SE LAUKKA NOUSEE, NYT, NYT, NYT ! POHJE TYÖSKENTELYÄ, Aino selitti maneesin reunalla. Selvästikin esteryhmän tuntia vielä. Soopersin jotain ja avasin maneesin narahtavan oven. Kipitin sisälle, kun Ilkka tarkkaili Netteä tarkalla silmällä.
- Mitä sinä tuijottelet, Netteä vai ? Mutta, sähän olet Wilman kanssa, ei tollasta peliä Ilkka, naurahdin. Ilkka "mulkaisi" minua ja jatkoimme Maneesin perälle.

Raahasin Ilkan korokkeen vierelle ja ponnasin selkään. Olipas ihana istua ilman satulaa suomihevosen selässä. Nautin joka hetkestä. Vaikkakin Ilkka oli ihan eri mieltä. Kun kello 19 tunti loppui, siirryin työskentelemään koko maneesille. Ilkka tuntui pehmeältä, mutta kun kuului hiemankin auton ääntä, lähti herra nopeasti pois ympyrältä ja pakeni kaameaa vauhtia paikalta. Otin nopeasti takaisin tuntumalle, ja jatkoin työskentelyä. Laukka jäi nyt menemättä, mutta ravityöskentelyä tein - ja paljon. Hötkyin välillä kuin hullu, mutta välillä pystyin rentoutumaan. Loppukäynnit kävelimme tallille mennessä.

Riisuin varusteet ja harjasin Ilkan puhtaaksi. Kävin pesauttamassa kuolaimet ja siirsin Ilkan karsinalle. Loimitin vielä pienestä hiestä johtuen yöksi Ilkan ja suukotin sitä.
- Heleän kisoissa sitten toimit nätisti, eikö ? kysyin Ilkalta ja rapsutin sitä poskelta. Suljin hiljaa karsinanoven ja sammutin valot.
- Öitä ponit ja hevoset, tuikkasin kaikille ja painelin tallilta pois. Kellohan näytti jo huikeaa 22.00 kun kotiin pääsin. Tallilla menee aikaa niin paljon, mutta hyödyllistä aikaa ;)

Ilkka otti harjaustuokion todella rennosti! Kunnes tajusi, että tallissa on muitakin kuin hän ja oma hoitaja.. :) Harjaaminen johti kuitenkin herättelyyn ja liikkeelle lähtöön, joka oli oikein hyvä idea tälle tallipäivälle. Siinä vaiheessa on Ilkankin kaukaista haaveilla kauroista - ensin liikutaan ja sitten syödään.

Tallitietä saisi olla koko ajan hiekoittamassa nyt kun jäät sulavat päivällä ja jäätyvät taas yöllä. Onneksi pääsit ehjänä maneesille asti. Heh, hevosillakin on omat ihmissuhdekuvionsa tietysti :) Ilkan on tosin turha haikailla Neten perään, sillä tamma tulee tekemään pian lähempää tuttavuutta Lennin (GH's Clemens) kanssa. Ja Lennille ei kannata ryppyillä - siinä jää suomiputte äkkiä toiseksi.

Hyvin toimittu Ilkan säntäillessä omille teilleen. Laukata ehtii seuraavalla kerralla, nyt oli varmaan parempi keskittyä ravityöskentelyyn, rentouteen ja tuntumaan. Heleän kisoja kohti vain! :)

1.3.2011 - Hoitotarina
Kello näytti jällee 15 kun astelin narisevaan talliin. Tallissa hääri tyttöjä ympäri ämpäri poniensa luona. Kello 16 olisi jälleen alkeistunti, joten saapastelin Ainon toimistoon.
- Jepajei, ilmottaudun jälleen tälläiseksi "tuntivastaajaksi" , eli tuon taas ne oppilaat sinne ja auttelen tallissa, ainakin eilen tuon Jatan kanssa tuli pyöristeltyä :)
- Shelvä pyy, Aino vastasi hihitellen. Saapastelin talliin ja luin Ainon antaman tuntilapun kerran läpi. Tuntilaiset tuijottivat minua pienillä tähtisilmillään Aloin luetella.
- Selvä, eli Ansna, ota Krafti, Emmi N. on sen karsinalla, ja auttaa sua varustamaan. Tomin ottaa Jonna, auttelen sua sitten kun ehdin. Tallun ottaa Natalia, haen sen pian sieltä karsinasta, mee pistämään riimu sille päälle. Netten ottaa Matilda, ja sua auttaa Ireth. Alin ottaa Paula, ja sua auttelee Juulia. Niina, otat Nikon, ja autan sua tarvittaessa. Vinsan ottaa Liina, ja Vinsaa auttaa Alexa.
Kävelin Tallun karsinalle ja talutin sen käytävälle.
- Harjaile sitä rauhassa ja tuun auttamaan sitte varustamisessa kun kello on puol.
Kävelin seuraavaksi Tomin karsinalle. Talutin suuren ja jykevän pv ruunan Tomin käytävälle ja kiinnitin Tomin riimunnaruille. Tomi pälyili hetken epäluuloisena ratsastajaansa, mutta oli luojan kiitos nätisti. Kävelin kipin kapin Nikon karsinalle ja talutin suomenhevosen käytävälle.
- Harjailet Nikoa ja voit tuoda nuo varusteet tuohon, niin auttelen sinua sitten, tokaisin ja kipitin tallihuoneeseen noutamaan Tallun ja Tomin varusteita.
- Täsä on Tallulle satula ja suitset, osaatko varustaa itse ?
- Juu osaan, Natalia vastasi ja jatkoin Tomin karsinalle.
- Tomin varusteet, varustatko itse ? Jonna ei oikein tiennyt, joten päätin auttaa häntä pian. Ensin kävelin hiukan matkaa Nikon karsinalle.
- Nikon varusteet, osaat varmaan varustaa itse ?
- Juuppeli juu, Niin avastaili ja rupesi varustelemaan Nikoa. Siirryin takaisin Tomin luo. Koska itse olin Tomilla mennyt, tunsin herran jo sen verran hyvin, etten paljoa hötkyillyt. Vaikka kuolaimet eivät ensin tuntuneet menevän suuhun, niin loppuen lopuksi sain ne sille päälle. Jonna puki varusteita päälle kun itse seisoskelin Tomin rinnalla ja tarkistin satulavyötä.
- Kaikki valmiina ? kysyin jokaiselta tuntiratsastajalta. Onneksi nyt oli enemmän hoitajia mukana, ettei minun ihan yksin kaikkia seitsemää tuntiratsastajaa paapoa.
- Tullaan ! huudahdin Ainolle ja talutin Tomin sisään. Muut ponit seurasivat letkana perässä. Kiristin Tomin vyön ja autoin Jonnan selkään. Tarkastimme jalustimet, kunnes Jonna lähti kävelemään uraa pitkin. Seuraava urakkani olikin Niko. Sen vyö oli turhan löysällä, joten kiskaisin hieman ja kiristin vyön. Niko sen kun vain seisoskeli sen hötkyilemättä ja pian Niinakin löysi itsensä Nikon selästä. Seuraavaksi suuntasin Tallun luokse, ei sen vaikeampi kiristää vyötä pieneltä shettispallolta. Ratsastajat hytisivät hevosten selissä, täytyy kyllä myöntää, että itsekkin olin hieman jäässä. Kun kaikki olivat valmiit, kävin kertomassa jatkokurssilaisille heposet.

Tallissa oli lämpimämpi kuin ulkona. Hätääntyneet tallitytöt potesivat, että miten ehtivät hoitaa ponejaan puolessa tunnissa. Jaoin kaikille tuntiponinsa ja kirjoitin nopeasti he B ryhmäläisille ylös hevoset. Tämän jälkeen kävelin ripeään maneesille auttamaan alkeistuntilaisia.

- Kevyt pohje riittää, Ansna ! Tomille nopeat avut, se on sen verran iso, että hitaista avuista ei lämpene, Jonna. Tallu sen kun vain laiskasti kävelee, hieman Natalia pohkeita ! Aino huuteli kentältä tuntilaisille. Istahdin hoitajien ja Iidan ja Sinnan seuraan. Juttelimme tuntilaisista, ja siitä, miten itse olimme tuossa kohdassa olleet. Naureskelimme itsellemme hieman kovaäänisesti, koska Tallu alkoi kiertää kauempaa katsomon kohtaa. Aino katsahti meihin, mulkaisi meitä, mutta naurahti lopulta itsekkin. Kun tunti vihdoin päättyi, hevoset tulivat kaartoon. Kävelin Tomin luo ja talutin sen Ainolle.
- Tomilla on heti tunnin päästä tunti, kannattaako riisua näitä varusteita kun sen ratsastaja tuli jo ? Kysäisin. Aino pohti pitkään, ja lopulta jäin taluttelemaan Tomia maneesin perälle. Seurailin Jatkokurssilaisten tunteja. Osalla meni hyvin, osalla vähän huonommin, mutta suhteellisesti kaikki meni hyvin. kun vihdoin loppui Jatkokurssilaisten tunti, saapui helppo b\'n ratsastajat maneesiin ja talutin Tomin Piian luo.
- Tässäpä ratsusi, Aino ei viittinyt enää riisua sitä tunniksi, niin kävelin täällä sen kanssa, ettet ihmettele, hymyilin ja selitin Piialle. Piia vastasi okei, ja nousi Tomin selkään. Tarkistin Piian kanssa jalustimet ja vyön ja totesin lähteväni rakkaain, eli Ilkan luokse.

- Ahh, tallin lämpö, selitin Ilkalle. Harjilin herraa käytävällä. Seuraavalla kerralla jälleen treeniä, kun niihin Heleän kisoihin mennään, selitin Ilkalle. Ilkka kuunteli tarkkana. Ehkä sekin odotti pientä hyppelyä :) Onneksi oli treenit ennen kilpailuita. Ehkä kaikki menee hyvin, selitin. Kun kello näytti kahdeksaa, helppo b\'läiset saapuivat. Tottakai olin sitten Ilkan asettanut Wilman paikalle. Hiemankos Wilma herppasi, kun näki Ilkan sen hoitopaikalla. Kaamea kiljunta tallissa alkoi Ilkan ja Wilman välillä. Kenties, avioriita ? pohdin ja nauroin. Olihan Ilkka ennenkin näyttänyt hellyydenmerkkejä Wilmaa kohtaan.
- Ota Wilma karsinaan, vie se sinne, ota tavarat tästä ja riisu se sitten, selitin siinä huudon keskellä Inkerille. Inkeri teki tuumasta toimeen, ja vihdoin talliin laskeutui rauha. Kun kello näytti jo yhdeksää, siirsin Ilkan yöunille karsinaan. Kaikki oli jälleen lähtenyt, joten huolehdin osan iltatallia. Annoin iltaruuat hevosille ja loimitin ohjeiden mukaan. Pian valot sammuivat ja tallin ovi meni kiinni. Päristelin pian kotiin päin omalla pienellä skootterillani.

Käytävälle voi tuntien aikaan tulla yllättävän paljon ruuhkaa jos useita hevosia on samaan aikaan kiinni käytävällä. Kaikki hevoset ovat tottuneet varustamiseen ja hoitamiseen karsinassa, joten se voi melkein olla fiksuinta :) Mikäli jotain tuntilaista pelottaa se, että hevonen voi alkaa pyöriä karsinassa, voi hevosen laittaa riimunnarulla kiinni karsinassa.

Kiitos jälleen avusta :) Tomi oli ihanan vertynyt viimeisellä tunnilla saatuaan rauhassa kävellä hetken aikaa kanssasi. Aika harvoin hevoset tekevät kaksi tuntia päivässä, mutta nyt kun Taika on varsalomalla tarvitaan muilta pientä joustamista näistä kirjoittamattomista rajoista. Onneksi Tomia ei ainakaan tuntunut haittaavaan tuplaliikunta sinä päivänä.

28.2.2011 - Tuntivalmisteluita ja ilman satulaa :)
Pakkasta oli huikeat -20 astetta, ainakin tallin ulkomittarin mukaan. Huokaisin syvään ja avasin raskaasti avautuvan oven, joka narahteli vähän väliä. Kun vihdoin pääsin sisään, sytyttelin valot.
- Mitä..? Kello kolme päivällä ja tallin valot sammuksissa ? pohdiskelin. Puhalsin jäätäviin käsiini hieman lämmintä ilmaa ja suljin narisevan oven, joka naksahti pian.
- Ei hem.. NYT HILJAA OVI ! Rääkäisin, ja kun käännyin - sama tunne kuin ensikertaa tallilla. Jok'ikinen hevonen ja poni tuijotteli minua kummastuksissaan. Kipitin lämmitettyyn satulahuoneeseen ja heitin takin naulakkoon. Selailin päivän tuntilistaa.
- Tallu, Bina, Hara, Olli, Jatta ja Niko, toistelin. Seuraavaksi kurkkasin hoitajalistan. - Olli - Emilia, Bina - Inna, Hara - Heidi, eli mulle jääpi Niko, Jatta ja Tallu, sanelin ja kipittelin tallille. Kolme riimua ja riimunnarua, ja kolme hevosta ekalle tunnille. Olin vihdoin ottanut itseäni niskasta kiinni, ja kiskonut itseni Ainon toimistoon ja sanonut hoitavani maanantain tunneille menot. Sain kun sainkin paikan ( huippu virallinen työ ! ) ja täällä sitä ollaan. Illaksi jää aikaa Ilkan kanssa touhuiluun, mutta nyt niiden tuntiponien kimppuun. Tuntilaisia alkoi tulvia ovesta sisään, joten jakelin jokaiselle pikkuista hommaa. Ensin kuitenkin luettelin tuntilistan.
- Eli.. Bina menee Tinkalle, Inna auttaa sua varustamaan sen. Hara menee Kintulle, ja Heidi auttaa sua siinä, sitten Olli menee Vionalle, Viona, sua auttaa sitten Emilia. Jatalla menee Lotta, Tallulla Ida ja Nikon ottaa Hantsu. Mulle jää siis nämä kolme, totesin ja hymyilin pienille hymyileville kasvoille.
- Otetaan Tallu käytävälle. Niko karsinassa ja tuo Jatta vaikka kanssa sinne käytävälle. Tytöt hävisivät pian jonnekkin, ja lähdin hakemaan Idan kanssa Tallua. Tallu muljotteli karsinassa hetkisen, mutta antoi periksi ja kipitteli töppöjaloillaan käytävälle.
- Harjapakki löytyy tuolta. Harjaa se ja hihkaise, kun olet valmis, okei ? kysäisin ja olinkin jo menossa Jatan luo. Lotta tuijotti suurta suomenhevosta pyörein silmin.
- Ei se mitään tee, naurahdin. Avasin karsinan ja talutin Jatan käytävälle. Ilkka ilmoitti minulle, että onhan sekin olemassa. Kiinnitin Jatan käytävälle ja Lotta alkoi harjailla sitä. Kävin nopeasti rapsauttamassa Ilkkaa ja suukotin sitä. Suljin karsinan ja jatkoin Nikon karsinalle.
- Kaikki hyvin ? kysyin Hantsulta. Tyttö vastaili, että kyllä ja jatkoin matkaa. Bina, Hara ja Olli olivat jo pian valmiit, kun lähdin hakemaan kolmen erikokoisen ponin ja hevosen varusteita.
- Tossa on Tallun, osaathan varustaa sen itse ? kyselin. Ida alkoi tuumasta toimeen ja varusteli Tallua tyytyväisenä.
- Täältä tulee Nikon varusteet, osaathan varustella itse ? kyselin Hantsulta. Hantsu nappasi satulan ja varusteli Nikoa karsinassa. Lotta taasen epäröi ja pääsin varustamaan lempirotuani, suomenhevostamma Jattaa. Kun kaikki olivat valmiit, tarkistin vielä varusteet kuntoon ja lähdimme viemään hevosia maneesia kohti. Lotta kiristeli kypärää, kun taluttelin rentoa ja melkein nukkuvaa Jattaa etunenässä. Tallu tuli Nikon takana, Olli neljäntenä, Hara viidentenä ja Niko viimeisenä.
- Tullaan ! Huudahdin Ainolle, joka odotti nenä ja posket punaisena maneesissa.
- Selvisit urakasta, hyvä ! Vielä on kaksi tuntia, Aino naurahti kun ilmeeni muistutti lopen uupunutta. Kävelin Jatan kanssa maneesiin ja hevoset asettuivat riviin. Autoin Lotan Jatan selkään ja kiristin vyöt.
- Mahdolliset taluttajat jää maneesiin, eli Heidi, Emilia ja Inna, Aino huudahti, ja samassa myös Iida saapui taluttamaan. Jatkoin matkaani tallille, seuraavan tunnin hevosia varustelemaan.

- Noniin, eli He C tunnille, tulette te, ja tunti menee näin:
Malla menee Tia-Marialle, Pinja Kirstille, Risto menee Pilville, Wilma Pauliinalle ja Vinsa Lauhalle. Pinjaa auttaa Nonna ja Vinsaa Alexa, loput voi tarvittaessa kysellä apua minulta, selitin ja matkustin tallihuoneeseen. Seuraava tunti on esteryhmä, joten tarkastin hevoset.
- Krafti, Tomi, Nette, Tristan ja Ali, tokaisin. Alilla, Tristanilla, Netellä ja Kraftilla on hoitajat, eli mulle jääpi Tomi, vanha tuttu, naurahdin ja hymyilin. Jopa nyt, seuraavan tunnin tuntilaiset saapui, kaksi tuntia aikaisemmin. Ja jälleen selitin samat asiat.
- Kraftin ottaa Inka, Tomin ottaa Arto, Netellä menee Vappu, Tristanilla hyppää Eila ja Alilla Siiri. Tomia autan minä vain tarvittaessa, mutta muille löytyy hoitajat. Minut löytää tuolta Maneesista, kun käyn nuo alkeisratsastajat auttamasta pois, selitin ja asetin tuntilapun pöydälle. Kuulin ihmisten supinaa tuntihevosista, kunnes kuuluikin ulkoa vain hevosten hirnunta.

Kävelin maneesille, josta kuului kaamea karjaisu.
- NYT SITTEN LOTTA, ANNA SILLE JATALLE POHKEITA, EI SE MUUTEN LIIKU! JA IDA HOITAA TALLUN KANSSA NOITA PIDÄTYKSIA ! Hantsu, pohkeet alas, Binalle hieman ripeämmät avut. Haralla nopeammat avut myös, sehän nukkuu sen otsaharjan alla, nyt Kinttu herätys ! Viona, ohjaa se kaviouran sisään, jos haluat kävellä ! Aino huuteli kentän laidalla.
- Tullaan ! huudahdin ja astuin maneesiin. Ainolta valui hiki jo alkeistunnilla, miten on mahdollista - sieviä pikku tyttöjä hevosten selässä.
- Mene sinä tuon Jatan luo Jenna, kun tuo Lotta pelkää, että se syöksyy liikkeelle. Inna, mene sinä tuon Binan vierelle, Heidi, mene sinä ottamaan tuo Hara ja Emilia Olli. Nikon taluttaa Iida, mutta Tallulle ei löydy taluttajaa.. No, minä kai sitten tulen. Hölkkäsimme kenttää ympäri ja ratsastajat tekivät töitä. Hiki valui ja tunsin jotakin märkää poskellani. Jatta sattui heittämään ihanat heinäiset kuolansa juuri naamalleni. Kun vihdoin kävelimme loppukäyntejä, me taluttajat istahdimme penkeille.
- Aahr, tuo juokseminen pännii, Inna tokaisi. Emilia, Heidi ja Minä yhdyimme mukaan. Iida nauroi ja selitti jotakin vanhoja asioita.
- Ei jum.. mun täytyy hakea ne seuraavat, selitin ja lähdin puolijuoksua tallille.
- OLLAANKO JO VALMIITAA ! Huudahdin hiljaa tallin ovelta. Helppo C tuntilaiset taluttivat uljaat ratsunsa kohti maneesia. Autoin tällä kertaa Tallun pois kun Iida lupautui Jatan luokse. Seuraava tunti alkoi pyöriä ja kävelimme kaikki väsähtäneinä tallia kohti. Tallu tuli puhtaaksi, niinkuin kaikki muutkin. Tunti pyörähti nopeasti, ja pian olikin aika viedä viimeinen ryhmä manesille.

Maneesiin saapuessa näin ratsastajien väsyneet ilmeet. Kävelimme yhtä matkaa maneesilta talliin ja autoin osaa ratsastajista hoitamaan hevosensa. Jotkut lähtivät turhan aikasin, mutta sainpahan jotakin toimintaa. Kun kaikki tuntihevoset helppo c tunnilta oli puhtaat, kävin Ilkan noutamassa tarhasta. Asetin sen käytävälle harjattavaksi. Kello näytti jo varttia vaille, kun putsasin viimeistä kaviota. Noudin Ilkan suitset nopsakasti ja pujotin ne Ilkalle. Ilkan fleeceloimen heitin sen selkään ja talutin Ilkan ulos tallista.

Nousin Ilkan selkään jo heti tallin ulkopuolella. Kävelimme rennosti maneesille.
- TULLAAN ! Huudahdin jälleen. Tuntiratsastajat tulivat jo alas selästä, kun lähdin kävelemään Ilkan kanssa maneesia ympäri.
- Teit totisesti paljon hommia tänään, mikä olisikaan rentouttavampaa, kuin pikalenkki hoitohepan kanssa, Aino kysyi ja hymyili.
- Niimpä, nauroin ja makasin Ilkan selässä. Herruuden käynti tuntui niin pehmeältä, että olisi tehnyt mieli nukahtaa, mutta aloin työskentelemään hetkiseksi.
Avotaivutukset ja asetukset onnistuivat sekä käynnissä että ravissa - ilman satulaa, jippii ! Laukkasin vielä nopeaan pari kierrosta, jonka jälkeen hiljensimme ravin kautta käyntiin. Hipsuttelimme takaisin tallille.

Tuntiratsastajia pyöri ja hyöri tallilla vielä yhdeksänkin aikaan, kunnes he lähtivät. Ainoastaan minä, Aino ja Iida olimme tallissa hevosten lisäksi. Aino siivosi Jatan karsinaa, Iida lakaisi lattioita ja minä harjailin Ilkkaa.
- Jestas mikä päivä tänään, nyt kyllä unettaa, tokaisin. Iida ja Aino nauroivat.
- Sunhan täytyy tottua tähän, mitäs jos tekisit torstainkin tuntivalmistelut, ja hyppäisit sitten siinä mukaankin ?
- Juuh, täytyy tulla heti koulusta sitten tallille, niin ehin tuon Ilkan hoitamaan, vinkkasin ja vein Ilkan karsinaan.
- Vihdoin edes jotain apua näihin tuntivalmisteluihin, Iida sanoi helpottuneena. Naurahdin ja toivotin hyvät yöt ja lähdin ajamaan skootterillani kotiin, joka jo jälleen kerran pysähtyi keskelle tietä.
- AAAAAAAAAAAAAAAAAAAa kuului tallille asti, kunnes sain skootterini jälleen liikkeelle. Tätä päivää en varmasti huomenna unohda lihaskipujen takia !

Tosi kiva päivä tallilla, kiitokset että saan edes Ilkkaa hoitaa, voisin tosiaan autella joka torstain ja joka maanantain tunneille valmistelut ;)

Pienimpien tuntilaisten kanssa tarvitaan aina apua, joten otamme innolla apusi vastaan :) ! Ja tällaisesta ahertamisesta pyrimme myös palkitsemaan sinut jotenkin. Lähinnä alkeis- ja jatkokurssilaisten kanssa on hyvä olla mukana varustamisessa, tarkistaa pikaisesti että kaikki ovat oikein päin ja tuntilaiset pärjäävät hevosten kanssa. Kokeenempien kanssa ehtii itsekin hengähtää: riittää, että katsoo, että kaikki pääsevät ajallaan tunnille ja jos jokin varuste on kadoksissa niin etsii korvaavan.

Tänään tuntiurakka tuntui sujuvan hyvin. Jos Ilkalta kysytään, niin ori oli takuulla vähän ihmeissään nähdessään hoitajansa tallilla auttamassa muita. Onneksi orit ovat omalla käytävällään, niin Ilkankaan ei tarvitse katsella hälinää karsinastaan kyllästymiseen asti.

Taluttaminen ja tuntilaisten auttaminen on rankkaa puuhaa! Hienoa, että sinulla riitti energiaa tehdä molempia :) Jos tuntuu siltä, ettet jaksa molempia, niin tallilta löytyy yleensä hoitajia, jotka voivat taluttaa ainakin osan tunnista.

Muistathan muuten vilkaista läpi uudet ratsastussäännöt :) Tällä kertaa avotaivutukset menivät hyvänä palkkiona uurastamisesta, mutta pyritään tästä lähtien tekemään niitä juttuja, mitä kurssien puitteissa saa tehdä (eli koulukurssi 1:lle kannattaa osallistua nyt, niin sitten ei tarvitse kuin odottaa, että kurssi alkaa).

Hauska, erilainen ja riemastuttava hoitotarina, tätä oli mukava lukea. Ihan tuli itsellekin kiireen tuntu, aivan kuin olisi pitänyt juosta maneesille ja takaisin, avustaa alkeiskurssilaisia ja jossain välissä rapsuttaa omaa hoitohevosta... :) Elävää kerrontaa!

4.2.2011 - Hoitotarina
Tänään olikin mitä erikoisin päivä. Nimittäin, en kävellyt tai tullut kyydillä tallille. Itse asiassa, istuin 24 vuotiaan shetlanninponitamman, jota hoidan ( Geisha ) selässä, kun kipittelin tallille. Tallin pihassa nousin pois, ja poni saikin todella paljon suloista kommenttia tallitytöiltä. Aino käveli vastaan ja pörrötti shettistamman harjaa.
- Söpö tamma, kukas hän on ? nainen kysyi hymyilevästi
- Hoitoponini, Geisha ihan näin tutusti. Tulin moikkaamaan Ilkkaa ja katsomaan näiden kahden reaktoita, kun nyt tulen jakamaan maailman niiden kanssa.
- Selvä, onnea matkaan ! .... tai jotakin sen tapaista, Aino hymyili ja käveli pois tarhoille päin. Pian kuului kiljaisu, pieni " thump" ja kun sitten ulos kurkkasin, oli Aino istuvalteen jään päällä.
- AAAAAAAAAAAA ! Aino huusi, eikä tallitytöt voineet olla tirskumatta. Nainen nousi, tomutti vaatteensa, mutisi jotakin ja nappasi riimunnarun ja lähti tallustamaan varovasti, mutta kiukkusesti kohti tarhoja. Aloin itsekin hieman hihittämään, mutta jatkoin matkaa Ilkan karsinalle.

Ilkka katseli karsinasta suurin silmin pientä pullan näköistä ponia, joka toljotti Ilkkaa. Avasin Ilkan karsinan ja päästin ne katselemaan toisiaan. Ilkka hyväksyi Geishan vierelleni, ja vaihdoinkin niiden paikkoja, jotta sain Ilkan käytävälle hoidettavaksi. Harjailin Ilkkaa rauhallisena, kunnes huomasin, että pari pikkutyttöä katseli Geishaa ja puheli jotakin ratsastuksesta sen kanssa.
- Öm, en haluaisi häiritä, mutta, onko toi poni uusi asukas, toinen kysyi.
- Heh, ei. se on hoitoponini, Geisha.
- Saako sitä hoitaa tai ratsastaa, niinkuin Ilkkaa ? toinen kysyi. Muutuin vakavaksi ja rutistin Ilkan riimua.
- Eihän Ilkalla edes mennä tunneilla. Eikä sitä hoida muut kuin Aino, Iida tai minä, mutisin. Eikä Geishaan saa koskea ilman lupaani, yritin sanoa ilman töykeää ääntä. Ilkkahan oli minun. Tai, no.. niin.. Ainonhan se on, mutta minun hoitoponi. Tytöt alkoivat mutisemaan ja lähtivät pian pois. Jatkoin Ilkan harjailua, kunnes asetin riimunnarun kiinni. Nappasi vielä Geishan karsinasta ja kävimme viemässä Geishan takaisin sen omaan kotiin, samalla tuli lenkki käytyä Ilkankin kanssa ;)

Tallille takaisin tullessa kävelimme rinnatusten Ilkan kanssa. Höpisin sille jotakin ja välillä liukastelin. Tallille tullessa, kävelimme suoraan käytävälle.
- Saako auttaa, eräs tyttö kysyi. Vastasin ei, ja tyttö kiitteli. Hieman jäin hölmistyneen näköiseksi, mutta jatkoin Ilkan harjailua.
- Tarhaan, karsinan puhdis.. joo, nyt tarhaan poitsu ! puhelin ja lähdin Ilkkaa tarhaan viemään. Tarhassa olon aikana puhdistin karsinan, ja en vihdoin kaatunut kotareiden kanssa, jee ! :D Pian hain Ilkan takaisin karsinaan ja suukotin sitä. Ilkan pää tuntui kyhnyttävän olkapäähäni, ja heiluin kuin hullu. Suljin karsinanoven hiljaa ja lähdin kävelemään pohdiskelevin, mutta iloisin mielin kotiin päin.

Geisha toi kivaa piristystä hoitotarinaasi :) Tallille voi tulla tavalliseen tapaan pyörällä tai bussilla, mutta miksi ei myös ponin selässä istuen!

Voi, voit vaan arvata, ettei tuo ollut päivän ensimmäinen kaatuminen! Lensin tänään kolme kertaa selälleni tallipihalla. Sen jälkeen hiekoitin tarhojen edustaa varmaan tunnin, koska päätin, etten enää kertaakaan kolhi itseäni tänä talvena. Veikkaan, että huomenna olen taas nurin jääkentäksi muuttuneella tallipihalla. Olisipa minullakin pitävät hokit.

Totta puhut, orit ovat lähinnä tallityöntekijöiden ja hoitajien käsiteltävissä. Moni pikkutyttö katselee kyllä varsinkin Ilkkaa ihaillen (ja ei ihme, kyllähän tuollainen liinakkoharjainen suomenhevonen ihastuttaa!), mutta joudumme aina kieltäytymään pyynnöistä saada ori tunneille. Ilkan ruunausaikeetkin hautasimme, kun tunneilla näyttää olevan ihan tarpeeksi hevosia näinkin.

15.1.2011 - Hoitotarina
ILKKAAA ! Huusin ja syöksyin rautiaan suomenhevosorin kaulalle. Ori itse hieman ihmetteli, ja yrittikin syödä muhkeaa tallitakkiani. Naurahdin ja nappasin herruuden käytävälle. Ilkka vieläkin pälyili minua hassusti. Näytti pohtivan tuota reaktiotani, kun en ennen tuolla lailla ole tehnyt :) Aloitin Ilkan harjaamisen vasemmalta, ja jatkoin taaksepäin. Ilkka näytti olevan vielä talviloma-ajassa, joten juksautti minua kun olin kaviota nostamassa. Herra vetäisikin takajalan täysillä taaksepäin, josta minä taasen säikähdin ja päästin eräänlaisen kiljumis-karjaisun sekoituksen. Ilkka näytti nauravan minulle maha kippurassa, tosin edelleenkään sen hymy ei sen kauniimpi ollut. Nauroin itsekkin ja kävin noutamassa satulan ja suitset.

Ilkan varustamisessa ei kauaa mennyt. Kuolaimet meni todella helposti sisään, eikä sen enempää voimamiestä tarvinnut esittää. Tosin jälleen kerran - Ilkan ihana satulavyö näytti olevan liian pieni, miten se Ilkka sen oikeen tekee ? Pidemmän satulavyön johdosta ja pinteleiden laiton jälkeen olimme valmiit toppavarustuksimme talsimaan kohti maneesia.

Maneesissa nousin vihdoin ja pitkästä aikaa Ilkan selkään. Kun jalustimet taisivat olla 16 reijän kohdalla, asetin jalan jalustimeen ja ponnasin itseni selkään. Ilkka lähti tallustelemaan eteenpäin löysästi, samalla kun kiristelin vielä vyötä ja jalustimia. Säätöjen jälkeen otin Ilkan tuntumalle, ja aloitimme ympyrätyöskentelyn. Kerta maneesissa ei ollut ketään ( ihme :D ), menin keskelle ja aloin asettelemaan Ilkkaa ympyrällä. Pienen hetken jälkeen suunta vaihtui ja nousi Ilkan "pehmeä" ravi. Hötkysin samalla selässä, kun yritin taivutella ja ohjata Ilkkaa ympyrällä. Kun molempien päät oli sekaisin, siirryimme uralle. Ilkka tekikin kaiken käskystä - meni vihdoin muodossa, liikkui pehmeästi, ja teki kaiken, minkä käskin. Laukkakin sujui hyvin ja vauhdikkaasti.

Välikäynneissä heitin jalustimet ristiin kaulalle, ja siirryimme pian raviin. Ilkkaa olikin haasteellisempi asetella, kun yritti pysyä kaikin voimin selässä, mutta ainakin tuli treenattua. Laukka toimi itseasiassa näin paremmin - mikä oli minulle suunnaton ihme. Kun vihdoin olin saanut tehtyä kaikki, mitä Jatkokurssilla opeteltiin, pidätin Ilkkaa ja nojasin hieman taaksepäin. Ilkka päättikin pysähtyä heti, joten lensin kauniissa kaaresa Ilkan kaulan yli. Jäin hämmästelemään Kentän hiekkaa, kunnes Ilkka tuli viereeni ja nuuhkaisi päätäni.
- Kunnossa ! Sanoin ja nousin ylös. Ei sattunut, mikä oli hyvä homma. Nappasin talviloimen vielä Ilkan päälle, nousin selkään ja kävelimme tallille.

Tallissa pääsimme käytävälle, ja pääsin ottamaan varusteita pois. Alta paljastuikin hikistä hikisempi suokki, ei Ilkka kyllä ennen ole näin hikoillut, ehkä nuo joulumakkarat rupeaa lähtemään kunnon työssä ;) Tyytyväisenä Ilkka leputti vasenta takajalkaansa, kun rapsuttelin sitä sää'ään kohdalta. Harjailin Ilkan punarautiaan turkin tarpeaksi kiiltäväksi, ja harjasin harjan ja hännän vihdoinkin sileiksi. Kun vihdoin olin tyytyväinen tulokseen, pakkasin Ilkalle fleeceloimen ja topparin, ja lähdin viemään herraa tarhaan.

- Joo, elikkäs... * PAM * eieieiei ! Noin, pystyssä, mhmm, kotarit, ööh.. TALIKKO ! selitin yksinäni tallissa kun aloin Ilkan karsinaa siivota. Pari tallityttöä vilkaisi kulman takaa, että kuka siellä paapattaa yksinään, ja tirskahtikin. Naurahdin itse itselleni ja jatkoin lannan luontia ( lannan luonnista ei kuitenkaan kauheasti mitään tullut, kun ne oli jäätyneet kiinni olkiin ja oljet lattiaan, mutta kunnialla selvittiin :) ). Kun olin siivonnut, lähdin raahaamaan kottareita kohti lantalaa. Tullessani astuin tietysti luikkaan jään kohdalle, ja kaaduin kauniisti takapuolelleni siihen. Nousin ylös tomaatinpunaisena ja jatkoin kotareiden viemistä takaisin omille paikoilleen. Kävelin hoitajien huoneeseen ja nappasin kylmillä sormillani Aku Ankka-lehden, jota jäin lukemaan.

Kello näytti 20, kipitin noutamaan Ilkan riimunnarun ja talsin tarhalle. Pälyilin maata niin paljon, että olin kävellä ojaan. Tajusin kuitenkin pian, että mihin olin kävelemässä ja katsoinkin sen jälkeen koko ajan suoraan. Kun olin Ilkan tarhan kohdalla, noudin Ilkan kiinni ja talutin herran talliin.

Karsinalla annoin vielä hyvänyönsuukon ja halin, jonka jälkeen suljin oven kiinni.
- Taas yksi päivä Ilkan kanssa takana - ja miljoonia edessä ! Tokaisin, jonka sattumalta Aino kuuli.
- Totta, kiva että käyt täällä, ja että Ilkasta on tullut sinulle tärkeää seuraa. No, näkyillään, pakko mennä vielä vetämään viimeinen tunti ! Aino hihkaisi ja olikin jo sekunneissa lähtenyt. Hymyilin ja jatkoin matkaani ihanalle Nissanillemme. Kun turvavyöni oli kiinni, hurautimme matkaan - ainakin 5 metriä, kunnes ihana automme sammui. Siinäpä isi sitten sitä käynnisteli, kunnes vihdoin ja viimein sen sai käyntiin.

Tänään oli varsinainen Ilopilleri-päivä :) Teillä oli lystikästä alusta loppuun asti. Ilkalla on taas talvikarva päällä ja joululoma takana - voi siis arvata, että orin vatsassa on muutamat ylimääräiset sentit... En kyllä ymmärrä, mistä Ilkka tuota massaa itseensä kerää. Täytyy laskea Iidan kera uusiksi pojan ruokinnat, jos vaikka helpottuisi satulavyön kiristäminen...

Maneesityöskentelystä huomaa, että teillä synkkaa todella hyvin. Alkuverryttelyn jälkeen sait Ilkan hyvin kuulolle ja ori jäi odottamaan apujasi kuuliaisena. Pehmeä ja pyöreä muoto säilyivät ja saitte treenattua montaa asiaa. Tulkaa ihmeessä mukaan helmikuun palkkiotunnille, niin saatte uutta treenattavaa! Herkkyyttä avuille piisasi niin hyvin, että pääsit tunnustelemaan maneesin pohjaa. Onneksi ei sattunut :)

Voi ei, olet saanut tänään tutusta myös tallipihan koostumukseen! Jäätä löytyy sieltä täältä, yritämme parhaamme mukaan hiekottaa pihaa, mutta jostain tuo katala liukkaus aina pihalle ilmestyy... Ei hätää, et ole ainut maahan pyllähtänyt. Allekirjoittanut heitti viime viikolla pienoisvoltin hakiessani Rollea tarhasta. Nuori poniori katseli korvat solmussa, kun yhtäkkiä katosin viereltä. Onneksi hevoset eivät osaa nauraa...
 

7.1.2011 - Hoitotarina
Joulukiireet ja uudenvuoden asiat on vihdoin ohitse. Puhalsin höyryävän pilven eteeni ja kävelin kohti Golden Horsea. Ilkkaa en ollut ehtinyt käydä katsomassa, ja saapastelin nyt tallille. Tallissa kävelin Ilkan karsinalle. Herra hötkytti päätään ja astui minua kohti. Rapsutin korvan takaa, josta Ilkka kutisi yleensä. Puhelin sille ja pistin riimun ja riimunnarun sen päälle. Kipitin sen kanssa käytävälle, ja noudin harjapakin.

Ilkka nauttikin siemauksin harjaamisesta, ja taisi torkahtaa paksun etuharjansa alle. Kaviot olivat suhteellisen puhtaat, mutta puhdistin nyt vielä varmuuden vuoksi ne. Irroitin riimunnarut Ilkan riimusta pois ja lähdimme talsimaan ulos pieneen lumipyryyn.

Kävelimme metsään ja siellä lumista pientä polkua, jotka oli muut hevoset luoneet mennessään maastoon. Puhaltelimme ilmaan höyrymäisiä pilviä ja jutustelimme. Ilkka taisi kertoa kuukauden juorut, vaikken selvää saanutkaan ;) Tallille palatessa huomasin tuon talven huonoimman puolen - harmikseni Ilkalle oli tullut jalkaan tilsat. Onneksi ne olivat suhteellisen pienet, joten kaviokoukulla sain hyvin ne irti. Loimitin vielä Ilkan ja vein sitten herran ulos nauttimaan toisen kaverin seurasta. Tällä aikaa minä paiskin töitä hiki hatussa, siivosin karsinan, puhdistin satulan ja suitset, harjasin pintelit puhtaiksi, sekä putsasin harjapakin. Näin olisi hyvä aloittaa jälleen uusi vuosi Ilkan kanssa.

Noudin pian Ilkan takaisin sisään. Herra oli sen verran lumen peitossa, että päätin vielä kolmannen kerran puhdistaa sen. Tilsoja ei nyt ollut, hyvä niin ! Ilkka ns. nuolaisi (huulella hamuili) otsaani ja pipoa, jossa oli tupsu. Naurahdin herralle ja vein sen takaisin omaan karsinaansa. Annoin vielä suukon Ilkalle poskelle ja huikkasin heipat. Olin päässyt jo tallin päähän, kunnes kävelin nopeasti takaisin, ja annoin vielä halin. Nyt kävelin ulos ja kotiin. Seuraavalla kerralla jälleen ratsastusta, pohdin ja hymyilin :)

Osuit tallille ihanan lumisena päivänä. Uninen Ilkka pääsi heti harjauksen jälkeen lempeään lumisateeseen. Tunnelmallisempaa säätä tammikuiselle metsälenkille ei varmaan olekaan.. (: Ilkan "höpötys" loi vielä oman persoonallisen sysäyksensä.

Kaikkien rakastamat tilsat ovat taas täällä, ja niitä saakin irrotella harva se hetki. Välillä tuntuu, että omiinkin kenkiin tarttuu hirveät paakut kun käy vain viemässä hevosia tarhaan! Loppumatka kävelläänkin sitten kuin korkokengillä, horjuen ja varoen. Mutta kai se on nautittava talvesta kun sitä vielä on jäljellä.

Osaat hyvin tarinoissasi kuvailla pieniä hevosten ominaisuuksia, joita luottamus ja yhteiset kokemukset tuovat tullessaan. Näistä syntyy helposti lukijalle ajatuksiin kuvia arjestanne - ja se kuva näyttää hyvältä!

11.12.2010 - Hoitotarina
- Piian alkaa jouluu loomaa piiian alkaaa jouluuu lommaaaa lauleskelin astuessani Golden horseen. Tallin ovet tuntui yllättävän kevyiltä, mistäs sitä tietää, kuka saranat on rasvannut =) Astelin Ilkan karsinalle sylissäni harjapakki, satula ja suitset. Fleeceloimen kaappasin tavaroiden päälle vielä. Nappasin Ilkan karsinasta käytävälle ja aloin pitkin vedoin harjata sitä.
- Joka toinen kerta ratsastusta, kiitän luojaa että et oo tunneilla, Ilkka. Ja tiätkö mitä, tänään me tultiin koulusta kotiin Sannan kanssa. Me seottiin ihan ja päläpälä pälä.. Ilkka ?, kysyin, kunnes huomasin että iso suomijuntti oli torkkunut jo ajan paksun otsatukkansa alla. Jatkoin sukimista ja puhdistin kaviot. Kun tuli aika nostaa satula ja huopa selkään, juntti heräsi ja hätkähti nopeasti kun kiristelin satulavyötä.
- ILKKA ! Mä oon toitottanu sulle satakertaa ettet lihota itteäs. Noh, haen uuen satulavyön, totesin ja kipitin hakemaan pidemmän satulavyön. Eräs mukava tallityttö oli jäänyt Ilkkaa katsomaan siihen. Ilkka moljotti minua hieman tuimasti kun kipitin uuden satulavyön kanssa.
- Hei, ei oo mun vika että oot pullea pulla, naurahdin ja rapsutin sitä otsaharjan alta. Kiristin vyön ja tarkastin hienon satula-asetelmani. Nappasin naulakosta suitset ja asetin kuolaimet Ilkan suun eteen. Ilkka ei ollut tänään mistään samaa mieltä ja heitteli päätään ylös alas.
- IILLKKAA !! rääkäisin, ja koko talli sattui kuulemaan. Kaikki kääntyivät silmät suurina katsomaan meitä kun yritin tunkea kuolaimia Ilkan suuhun. Kun vihdoin sain suitset ja fleeceloimen päälle, lähdimme maneesille päin.

Maneesissa oli käynnissä vielä tunti, mutta nousin jo satulaan. Heitin fleeceloimen aidalle ja odottelimme, kunnes opettaja päästi meidätkin kävelemään. Kävelimme alkeistuntilaisten kanssa, ja pikkulapset ihmettelivät meitä. Kun tunti oli loppu, pari tyttöä jäi maneesille katsomaan. Ratsastin Ilkan 15 min kävelyn jälkeen raviin. Ilkka ei toiminut. Herra ei ollut kuolaimella, eikä mennyt avuistani muotoon. Toisin sanoen, se näytti, kuin Ilkka olisi vienyt minua 6-0. Hidastin Ilkan käyntiin ja aloitin virallisen työskentelyn. Nyt Ilkka oli tuntumalla koko ajan ja tuntui hyvältä. Se vihdoin 5 minuutin työskentelyn jälkeen suostui kokoamaan itsensä. Nyt siirsin raviin. Ilkan tapaista ei ollut purra kuolaimeen, ja nyt se halusi testata. Se ei totellut pidätystäni, vaan kiihdytti nopeampaan. Kun vihdoin olin melkein makuuasennossa ja pidätin Ilkkaa, se suostui hiljentämään. Kokosin sen jälleen ja aloin työskennellä. Pienen hetken päästä herra alkoi liikkua sulavasti jopa ravissa.

Napautin raipalla pepulle ja nostimme keinuvan laukan. Ilkka toimi hyvin, lopputunnista. Kun kokeilimme pientä pohkeenväistöä, Ilkka hypähti sivulle ja sen johdosta jalustimeni lähti jalasta. Kokosin jälleen kerran Ilkan ja jatkoimme pienen kömmähdyksen jälkeen normaalia ratsastusta. Loppuraveissa Ilkka ravasi kaula pitkänä ja rennosti. Käynnitkin sujui hyvin. Menin noutamaan fleeceloimea, kun yksi tytöistä kysyi
- Hei, ööh, voisimmeko kokeilla ratsastaa hevosellasi, iihan vähän ?
- Heh, en minä tätä omista, olen sen hoitaja. Ja vain minulla on lupa ratsia Ilkkaa, joten nyt valitettavasti joudun kieltäytymään, vastasin
- Okei, ei se mitään, tyttö vastasi ja jatkoi kuvien selaamista kamerastaan.
Me jatkoimme Ilkan kanssa ratsastaen tallin pihaan. Nousin satulasta ja talutin Ilkan hoitopaikalla. Riisuin varusteet ja vein ne takaisinpaikoilleen. Harjasin Ilkan puhtaaksi ja loimitin sen. Pian kävelimmekin ulos pakkaseen. Ilkka nautti tarhauksesta täysin siemauksin - eli suomeksi, meni nurkkaan ja torkkui sielä, aivan kuin tarhakaverinsakin. Naurahdin ja menin siivoamaan Ilkan karsinaa.
Kun vihdoin olin saanut lannat pois ja uudet purut tilalle, putsasin vielä juoma- ja ruokakupin, sekä lisäsin Ilkan ilta heinät ja iltaruuat karsinaan. Ilkan noutamisessa ei ollut jälleen kerran ongelmia, joten pääsin melko helpolla.
- Tänään oli vaikeeta, mut me selvitään ongelmista - aina ! Sanoin Ilkalle, annoin pusun poskelle ja suljin karsinan oven. Pian pärräsin skootterini käyntiin ja huristelin kohti kotia.

Tallitonttu on varmaan huoltanut meidän pääovet... :) No ei, kyllä se oli meidän Iida joka päätti, ettei tänä talvena työnnetä raskaita ovia mihinkään suuntaan. Onhan sitä jo muutamana vuotena saatu vetää ovia perässä kiinni kaikin voimin kun oviaukossa on kasa lunta ja ulkoa pyryttää uutta sisälle.

Ratsastusmahdollisuus kannattaa hyödyntää, varsinkin kun tallissa löhöilee "pullea pulla" (no sitähän se Ilkka taas on - eikä vähiten talvikarvan vuoksi! Mistä ihmeestä se keksi kasvattaa tuollaisen talviturkin...). Yhteistyökykyisyys ei ollut tänään lähelläkään Ilkan ajatuksia. Varustamisessa sait käyttää lähes kaikki keinot.

Maneesissa pistit Ilkan hommiin ja hyvältä näytti! Hyvä, että aloititte käynnistä, sillä se näytti tuottavan tulosta. Sait orin käynnissä kuulolle ja hyvälle tuntumalle. Ei ihme, että toisetkin haluaisivat ratsastaa Ilkalla (: Voi olla, että orista tulee alkuvuodesta ruuna ja se saa jolkotella kevätkauden tunneilla. Riippuu siitä, miltä meidän tuntihevosmäärät näyttävät. Eläkeläisiä alkaa olla tallissa oikein urakalla.

14.11.2010 - Hoitotarina
- Hrr, hitsit ko on ky-kylmä, tutisin kävellessäni tallille. Maa oli nyt ihan lumen peitossa, sitä oli viimeiset kaksi päivää tupruttanut kunnolla. Pohdiskelin matkalla kaikkea, mitä Ilkan kanssa puuhailisi. Saavuin piakkoin tallille ja astuin tutisevin askelin hoitajien huoneeseen. Siellä sattui olemaan parisen hoitajaa, jotka tarjosivat minulle kuumaa kaakaota. Jäimme hetkeksi näin jutustelemaan, ja pian matkustinkin Ilkan karsinalle suitset mukana.

- Tere poika, sanelin Ilkalle ja rapsautin korvan takaa, mistä oripoika alkoi kiehnäämään päätänsä minuun. Napsautin Riimun ja narun Ilkkaan ja vein käytävälle. Harjapakin olin siivoskellut jo aikoja sitten - ja se näkyikin. Harjasin nyt tuon jykevän, ihanan, mahtavan kau.. joo, tästä tulisi romaani. Niin, harjasin Ilkan puhtaaksi näillä hyvillä - krhöm - harjoilla. Ilkan talviturkki oli paksu jo ja se nauttikin päristellä ja heilutella itseään, kun karvoja lensi vielä joka suuntaan. Kaviotkin Ilkka nosti kerrankin kauniisti, ei sen enempää tarvinnut sooloilla ja tuuppia tuota suurta hevosta. Ilkka näytti nauttivan myös pienestä letistä, jonka sille taiteilin otsaharjaan. Nakkasin suuhun kuolaimet, kiristin remmit ja painelimme kävellen pihalle. Pieni kävelylenkki piristäisi kummasti, ainakin minua, saatikka tuota hevosta, joka tunki turpansa lumen alle, ja pärski sen jälkeen. Minä sain nauraa ja ottaa valokuvia vaikka kuinka monta tuolla reissulla. Hölmöt ilmeet totisesti teki Ilkasta aivan täydellisen suomenhevosen.

Menimme Sorsalammelle, jossa kesällä uimme. Istahdin lumikinoksen päälle ja aloin jotakin hoitotaipaleesta Ilkalle tarinoida. Ja ennen pitkää, Ilkka "heitti" päälleni lunta tunkiessaan turpaa tuttuun tapaan lumen alle ja nostaessaan pään rivakasti ylös. Kylmä ja hyytävä lumi tipahti kaula-aukosta sisään ja kiemurtelin kylmyydestä. Ilkka moljotti minua ihan kuin olisin hullujen huoneen tarpeessa. Jatkoimme pian matkaa. Pellot olivat niin kauniita talvella, oli pakko parisen kuvaa ottaa ja liimata Ilkan hoitovihkoon, niinkuin Ilkastakin. Tallille saapuessa suitset tarvitsivat huollon, samoin harjat. Joten urakaksi otin Ilkan tarhailu ajan, jolloin keräsin kaikki Ilkan tavarat ja putsasin huolellisesti. Taisi harjoista karvoja lähteä jokinen puolikiloa, jos kaikki mukaan lasketaan. Naureskelin siinä aikani yksikseni, kunnes joku ihminen kurkkasi nurkan takaa, kuka siellä hekottaa hulluna, jolloin tajusin pitäväni monttuni vähän hiljempana =)

Harjat, suitset, pintelit, huovat, loimet ja satula oli putsattu, 3h urakan jälkeen. Ilkan hain pian tarhasta. Karsinassa vielä testailin uutta fleeceloimea, joka oli Ilkan paikalle ilmestynyt. Hieno se oli, pohdiskelin, kun samalla aikaa Ilkka niitä porkkanoitaan hamuili ja mutustikin parisen kappaletta. Rapsautin vielä Ilkkaa hieman ja suljin karsinan. Ihanaa, ettei skootterilla tarvinnut lähteä, kärry kun ei käynnistynyt, jonka syystä nyt hermostuin ja pienen potkun sillekkin annoin - toki se vekotin kaatui ja meni rikki, josta äiti pitikin todella paljon ;) mutta, Ilkan kanssa vietin vielä pakkaspäivän iltaa, kunnes automme, upea automme pihaan ajoi, ja hyppäsin kyytiin. Seuraavaa päivää odotellessa, ehdin kuiskata Ilkalle ennen lähtöä.

Lumi tuli ja onneksi myös jäi! Mutta on ollut totuttelemista talliväelläkin pakkasiin. Sitä sai alkuviikosta kaivaa kaapin pohjalta toppavarusteita ja talvitamineita. Tallikissa Nanu protestoi vahvasti ulkona olevaa kylmyyttä ja ikävän märkää lunta sillä, ettei se suostu nousemaan toimiston tuolilta siihen päästyään.

Päätitte lähteä nauttimaan talvisesta maisemasta Sorsalammelle, ei hassumpi vaihtoehto (: Ilkka löysi taas sisäisen varsansa lumileikeillään. Sitte kun Ilkka ei jaksa enää innostua tällaisista asioista tietää, että orista on tullut vanha. Toivottavasti niin ei käy ihan hetkeen!

Sillä välin kun Ilkka tuuletti viimeisiä tallipölyjä itsestään pääsivät myös harjat ja muut varusteet pölykerroksestaan. Kelpaa taas harjata ja puunata! Joululomalla on meilläkin aikaa käydä läpi harjapakit ja tehdä suurtilaus uusia varusteita. Nyt ollaan vain ostettu parit loimet testimielessä, Ilkka sai kunnian olla yksi testihevosista. Hyvin näyttää tuo fleeceloimi istuvan ja lämmittävän.

18.9.2010 - Hoitotarina
Oli ihana tulla tallille pitkästä aikaa. Ilkka kökötti karsinassaan uinahdellen. Herätin oripojan astumala sisään.
- Terve poitsu, moikkasin ja rapsutin Ilkan naamaa. Olis jo 1 vuoden hoitanut oria, joten sain ratsastaa joka toisella kerralla. Ihanaa !
Napsautin Ilkan riimun ja riimunnarun kiinni ja talutin orin käytävälle. Kiinnitin sen riimunnaruista käytävälle. Kävin noutamassa hoitotarvikkeet ja sen perään pintelit, patjat, suitset ja satulan. Vein kaikki tavarat käytävälle. Harjasin Ilkan perusteellisesti. Ah, kun tuo mutakerros oli paksu ! =) No, jatkoin kavioihin ja päähän. Tämän jälkeen tarkastin kaikki Ilkan taipeet ja paikat, ettei ollut esim. punkkeja, turvonneita kohtia tai muita tapaturmien aiheuttamia.

Käärin pintelit patjoineen Ilkan jalkoihin. Tämän jälkeen nostin huovan ja satulan selkään ja kiristin vyötä. Kesälaitumet olivat hieman paksuttaneet oria, mutta selvittiin kuin selvittiinkin laittamalla vyö kiinni. Samassa serkkuni Heidi L tallusteli talliin.
- Moi ! Heidi huusi ja käveli luokseni. tässäkö on se Ilkka, josta olet puhunut ? Hän kysyi ja rapsutti Ilkan silkkistä turpaa.
- Juu, tässä se on. Eikö ookki mahtava, mun rakas ! Kehuin ja suukotin sitä päähän. Nostin ohjat kaulalle ja painoin suupielest, jotta herra avaisi suunsa. Nostin niskahihnan korvien yli ja kiristin kaikki soljet.
- Olin tässä matkalla pyytämään Ollia hoitoponiksi, Heidi sanoi. Mutta, voisin tulla sun mukaan ku menet ratsastamaan ? hän kysyi ja kiinnitti turpahihnan soljen.
- Toki, jos meidän perässä jaksat metikössä juosta, naurahdin ja asetin kypärän ja hanskat käteen. Irrotin Ilkan riimuista.

Tallustimme tallin päähän, josta lähti hiekkatie. Vedin jalustimet alas ja säädin ne. Heidi kipitti perästä, kun haki juomapullon ja evästä mukaan. Heidi piti vastaan ja ponnasin selkään. Vau ! Tuntui jännältä istua taas pitkästä aikaa ison ja jykevän suomenhevosen selässä. Keräsin hieman ohjia ja puristin pohkeita, jolloin Ilkka lähti löntystellen keikkuvaan käyntiin. Kävelimme kesälaitumien vierestä, josta oli miltei kaikki ruoho jo kadonnut. Metsän reunalla Ilkan kanssa kiusasimme hieman Heidiä ja nostimme ravin. Heidi sprinttasi vierellämme pikajuoksian vauhdein kun minä keskityin asetuksiin ja sen semmoisiin. Hetken päästä hiljensimme. Kävelimme lammen ohi ja jatkoimme jo tallille päin. Heidi juoksi kauas tietä pitkin ja käski minun tulla ravia tai laukkaa. Laukkaa olin kokeillut pätkittäin jo, joten otimme laukkaa 2 askelta, ja sen jälkeen raviin, josta Ilkka innostui ja veteli näitä v75-ravivauhtia =) Ei sieltä alas tultu, huh.
- Enskerralla sitte hitaammin, jooko ? kyselin Ilkalta ja taputin kaulaan Heidi esitti tuntiopettajaa ja alkoi sepistä jotakin ohjista.
- hiljaisuus ! karjaisin Heidille ja molemmat räjähti nauramaan. Lintu lensi harmikseni juuri Ilkan naaman edestä, jonka seurauksena Ilkka singahti vauhtiin ja siinä sitä taas mentiin, täyttä neliä hiekkatiellä. Kun sain vihdoin pysäytettyä Ilkan, huomasin, että Aino seisoin Ilkan turvan edessä.

- Mistäs moinen pyrähdys ? Aino kysyi ihmetellen.
- no, kun lintu lensi naamaan, eiku... nii Lintu lensi Ilkan ohi ja se vähä pelästys, sepitin ja Aino naurahti.
-No, aina vahinkoja käy, mutta harjaa polle hyvin, kerta hikinen on ! Aino sepitti ja meni auton sisään. Heidi juoksi hiukset viuhdoten peräämme. Nousin selästä ja talutin Ilkan käytävälle. Heidin kanssa otimme varusteet pois ja harjasimme Ilkkaa. Heidi jäi harjaamaan ja minä vein sitten sillä aikaa tavarat pois. Ehdin siivota karsinankin samassa, ja sain karsinan valmiiksi, kun Heidi Ilkan. Talutin Ilkan tarhaan, jossa Topi veteli showtaan. Ilkka meni mukaan ja molemmat vetivät mutapainia loimet viuhdoten. Minä ja Heidi menimme vielä Ilkan karsinalle. Kiillotin Ilkan ruoka ja juomakupit ja lisäsin pari porkkanaa ruokakuppiin. Kellon osoittaessa 20, menin hakemaan Ilkan sisälle. Vedin Ilkan karsinan kiinni ja annoin vielä hyvänyön suukon. Kipitimme vielä katsomaan Ollia, joka oli Heidin uusi hoitoponi.
- Hei sinä kaunokainen, Heidi sepitti ja astui karsinaan sisään. Olli epäröi, mutta nuuski. Minäkin kävin, ja Olli on mielestäni tosi herttainen. Mutta numero 1 elämässäni on aina, Vaahteramäen Ilopilleri.

Onnittelut hienosta vuoden hoitotaipaleesta - nyt pääsette treenaamaan oikein kunnolla halutessanne :) Ilkalla on hyvin aikaa ja energiaakin, kun se ei käy ryhmätunneilla. Mietimme aluksi orin ruunaamista ja tuntikäyttöön ottamista, mutta taidamme pitää kaverin orina viimeiseen asti.

Pääsittekin tänään vauhtiin yhteisellä ratsastustaipaleella. Heidikin sai testata kuntoaan - ison suomenhevosen vierellä ravaaminen on takuulla hyvää treeniä! Alkeiskurssin taluttajat ainakin aina toivovat, että tunneilla ravattaisiin mahdollisimman vähän... ;) Pienellä pyrähdyksellä selvittiin ja olit hyvin tilanteessa mukana. Ilkka ei päässyt säikähtämään niin pahasti, että olsitte jatkaneet matkaanne eri suuntiin.

7.6.2010 - Hoitotarina
- KESÄLOMAAA JEEE JIPPII HURRAA, koko koulu huusi ja juoksi ympäriinsä. Yritin parhaani mukaan selviytyä keskeltä ihmisiä, ja selviydyinkin. Ysiluokka oli ohi ja alkoi uudet seikkailut Ammattikoulussa, valokuvausopinnoissa, sekä ratsastuksenopetuksen urakka alkoi myös. Hurautin ihanalla, kröhöm, "ihanalla" skootterillani Golden Horsen pihaan. Riisuin kypärän ja astelin tallihuoneeseen vaihtamaan tallivaatteet. Oli sen verran lämmin, että merivesi oli jo 19 astetta, lampi oli siis takuuvarmasti jo yli 20 astetta lämmin, joten päiväksi olin luvanut pienen uintireissun Ilkalle, kahlausta ja sen sellaista. Vaatteiden jälkeen kipitin Ilkan karsinalle. Ilkka tuijotteli minua, kun vielä puhisin ja ähisin housujeni kanssa. Kun viimein olimme valmiit, tallustelimme kävellen kohti ulkosaa. Pian kuului jonkunlainen huuto.
- Jenna ! Pysähdy ! Haloo ! Odota ! Migdi huusi ja juoksutti samalla perässään Alia.
- Me tullaan mukaan, jookos ? Migdi kysyi, ja vastasin myöntevästi. Tallustimme eteenpäin, ja juttelimme kaikesta, mitä mieleen tuli, varsinkin pojista, ja tietysti takana olevista herroistamme.

Lammelle päästyämme riisuimme vaatteet, ja uikkarit tulivat esiin altamme. Juoksimme orien kanssa veteen ja polskuttelimme. Ali ja Ilkka vaan seisoskelivat ja kuopivat, kunnes otimme ne syvemmälle. Ilkka esitteli jo taasen taitojaan ja ui lammen toiseen päähän supervauhtia. Ali seurasi ja minä ja Migdi seurasimme, ja nauroimme. Pian ne herrat laukkasivat ympäri lampea leikkisästi, kun taas me räiskyttelimme veden kanssa. Aurinko paistoi puhtaalta taivaalta ja menimme ottamaan aurinkoa, pojatkin väsysivät leikkiessään ja menivät mussuttamaan ruohoa taaksemme. Juttelimme kesästä ja Golden horsesta, ja mitä kaikkea voisi tehdä. Kun olimme kuivuneet, heitimme vaatteemme hevosten selkään ja lähdimme kävelemään polkua pitkin. Ilkka hörisi miltei koko ajan Alin kanssa, haukkuivat kuitenkin hoitajiaan =) No ei kai, kehusivat tietysti =)

Tallille päästyämme, harjailin Ilkkaa pehmeällä harjalla jaloista ja koko ruumiista. Hännänselvitysainetta tarvittiin, mitenköhän se niin takkuun sen on saanut, pohdin. Pian se olikin selvitetty ja olimme valmiit viemään hevosia ulos. Ali meni eri tarhaan kuin Ilkka, joten veimme Alin ensin. Vasta sen jälkeen veimme Ilkan, ja koska Topin hoitaja ei ollut tallilla, toimme Topinkin ulos. Sitten menimme juttelemaan ja siivoamaan karsinoita samaan aikaan. Kun lannat oli poistettu, menimme tallihuoneeseen, jossa tapasimme Ainon. Rupattelimme Ainon kanssa kesäsuunitelmista, ja kenties kesäleireistä, jos sellainenkin tulisi pidettyä. Migdi oli heti mukana, samoin minä. Aino selitti, että täytyy katsoa, joten lähdimme aivan täpinöissämme tallilta. Skootterini käynnistyikin helposti, huh. Ajelimme vielä samaa matkaa kotiinkin.

Kesäloma on kyllä aina yhtä odotettu juttu! Ja siitä kannattaakin ottaa kaikki irti niin kauan, kun sellainen on mahdollista viettää ilman kesätöitä. Vaikka eipä tuo työntekokaan aina pahasta ole. Talliväki toivottaa onnea ammattikouluun ja valokuvauksen pariin. Ehtiessäsi tule ihmeessä ikuistamaan tallin hevosia kesälaitumella :) Tai miksei myös uittoreissuja, niistä luulisi saavan hauskoja kuvia!

Jos puhuu pojista, ei voi olla unohtamatta kahta suloista hevosherraa (vaikka Ali vähemmän miehekäs näin ruunauksen jälkeen, mutta sama kaveri silti) ;) Retki Sorsalammelle kuulosti varsin täydelliseltä kesäpäivältä! Tallissa iltaruokiaan söivät yhdeksän jälkeen kaksi varsin tyytyväistä ja rennon uupunutta hevosta.

Kesäleirejä on tulossa, lue ihmeessä uusin tallitarina :) Siellä tietoa kahdesta kesäleiristämme. Veikkaisin että orileiri voisi kiinnostaa sinua, sillä Ilkka tulee olemaan yksi leirihevosista.

 

24.4.2010 - Hoitotarina
Kesä pukkasi kovaa vauhtia jo. Koulua enää n. 5 viikkoa ja tehtävää paljon. Golden Horse muutti tosiaan surkeat kouluajatukset ihaniin kesäsuuntelmiin. Koulusta päästyäni säntäsin skootterin kyytiin ja kaahailin tallille.

Ilkka seisoskeli jonkun muun tytön vierellä. Tyttö rapsutteli Ilkkaa ja hymyili sille. Aloin jo epäillä pahinta, muta tyttö vilkutti minulle ja käveli luokseni. Kas vain, tyttö oli vegasi, Kraftin hoitaja.
- Taluttelin tässä Ilkkaa kun tää herra ei liikuntaa paljoo oo saanu, muutaku noi yksityisratsastajat ny ratsastanu hieman, vegasi sanoi.
- Juu, mää jo säikährin et mitäs ny o tapahtunu, naurahdin ja sanoin.
- Tässä tää sun kultapojus, vegasi sanoi ja ojensi ohjat minulle. Otin Ilkan nahkaohjat käteeni. Vegasi huusi heipat perässään ja syöksyi Kraftin luokse. Minä taasen silittelin ilkan sileää turpaa. Napsautin Ilkan liikkeelle ja marssimme maastoon, sillä Vegasi ei ollut ehtinyt muutakuin ulos, kun tulin.

Ilkka kulki rentona vieressäni. Saavuimme lammelle, joka oli auennut. Vesi tietysti oli hysteerisen kylmää, mutta Ilkka alkoi juoda sitä. Näemmä helle hieman oli saanut pojun hikoilemaan. Tuntilaisryhmä marssi vierestämme, ja kuulin, kun muutama pikkutyttö haaveili omasta hoitopollesta. Katsoin Ilkkaan ja hymyilin. Minun ei edestarvitsisi ajatella sellaista, kun siinä edessä jo jökötti sellainen, suuri ja lihaksikas, rento mutta tarvittaessa hyvin omapäinen, "itserakas", no ei, se pois listasta. Mutta kumminkin, ikioma hoitopolleni, Ilkka. Ai että kun tuntui hyvältä sanoa tytöille, että oma hoitohevonen on todella ihana ja halasin Ilkkaa. Tytöt alkoivat heti suunitella että ketä pyytäisivät hoitohevosiksi. Minä taasen pörrötin Ilkkaa harjasta ja huoasin, kun orin korvat lurpsuivat alas. Lähdimme jatkamaan matkaa kohti tallia.

Tallilla menimme Ilkan karsinaan. Riisuin suitset ja menin pesemään kuolaimet. Ilkan satulakin oli aivan kaameassa kunnossa, varmastikkin Ilkka piehtaroinut se selässään. Kävelin painavan harjapakin kanssa. Mietin, miten hyvältä tuntuu sanoa, että omistaa hoitohevosen. Pakostakin aloin hymyillä ja ajatella kaikkea ihanaa, mitä Ilkan kanssa on tullut tehtyä. Tosiaankaan, kyyneleiltä en säilynyt, kiitos iki-ihanan tunneaaltoni. Astuin Ilkan karsinaan ja halasin sitä.
- Meillä on jo paljon takana, mut vuosia tulee vielä lisää, ihanii sellasii, Sanoin Ilkalle ja pyyhin kyyneleet. Nappasin tuttuun tapaan harjan ja harjasin herran perin pohjin. Kaviotkin menivät vihdoinkin kuin vettä vain. Hännänharjauksesta jäi minulle traumat, herra kun pontevana päästi oikein mielyttävän tuoksuisen pierun suoraan naamaani. No, pian olinkin valmis. Noudin 2 porkkananpalaa, omenan, leipää ja kuumaa kaakaota ja menin Ilkan karsinalle. Ilkka veteli päivälepoja ja asetuin sen viereen. Siltä herralta ei jää mitään huomaamatta, se hamusi samoin tei porkkananpalat. Söin leipää ja join kaakaota, kun Ilkka tuijotti porkkaniaan ja mussutteli niitä. Kun olin syönyt ja juonut, nojasin Ilkkaan. Nukahdimme molemmat hetkeksi.

- IIHAHAHAHAAAAHA ! Hörhhörhh kuului pian. Heräsin ihanasta unesta, kun laukkailimme Ilkan kanssa ilman satulaa pellolla. Hevoset hirnuivat iltaruokiaan. Oli aika viedä Ilkka ulos. Ilkka ponnahti ylös ja pujoitin riimun sen päähän. Se ei tarvitsisi loimea, joten kävelimme ulos. Olin aivan unentokkurassa, ja Ilkkahölmö huiputti minua. Se kisakisi riimunnarusta ja naru irtosi kädestäni. Ilkka esitteli minulle v75 malliaan, ja sain heräillä ja juosta tuon suokkiorin kannoilla. Muutama tallityttö ja Aino katselivat hauskaa esitystäni. Ilkka senkun ravasi ja laukkasi pakoon. Huijasin sitä, ja vaihdoin suuntaa. Ilkkaparka ei älynnyt sitä ja juoksi suoraan ansaan. Nappasin riimunnarun ja lähdin taluttamaan Ilkkaa tarhaan posket punaisina huohottaen.
- Tuohan oli varsinainen taikurishow, Aino naureskeli.
- Joo, himskatti kun olin niin unentokkurassa, kiitos päiväunien, rupaeetlin Ainolle ja hihittelin.
- Olisiko mahdollista, että auttaisit Iltatallien tekemisessä? Aino kysyi. Toki, vastasin ja päästin suomiputen tarhaan. Menin ensin putsaamaan Ilkan karsinan ja sitten putsasin satulan. Aloimme tehdä iltatallia, ja veimme iltaheiniä ja iltaruokia hevosille. Hain Ilkan sisälle. Polle meni samointein syömään ja suukotin sitä. Sitten nappasin kamani ja lähdin ihanalla skootterillani matkaan.
- Hemmetti, saamarin mopo! Huusin, kun bensa juuri loppui. Vegasi nauroi melkein itsensä kuoliaaksi minun yrittäessä saada mopoa käyntiin, mutta Aino lupasi hinata meidät kotiin. Kiitos Ainon, mopossa on nyt bensaa ;)

Muutaman ylimääräisen sydämentykytyksen monelle tuo varmaan juuri se tilanne, että tulee tallille ja huomaa hoitohevosensa toisen käsissä. Onneksi kyseessä oli vain ahkera vegasi :) Maastoreissunne kuulosti todella mukavalta, kuten ajatuksesi hoitohevosestasi. Ilkka on mahtava tapaus ja onnekas kaveri, kun on saanut sinut hoitajakseen. Yli vuosi jo yhteistä taivalta takana, se on upea saavutus!

Luottamusta ja yhteisiä päiväunia, kuulostaa monen hevosharrastajan unelmalta! Eikä tietenkään pieniltä päivää piristäviltä tempauksilta voi välttyä, kun narun toisessa päässä kävelee veikeä suomenhevosori. Kiitos avusta iltaruokinnassa, saatiin taas ajallaan hoidettua heinät ja seuraavaa päivää vauhdittavat kaurat armaille karvaturville :)

 

14.3.2010 - Hoitotarina
- Mai lips laik sukar, mai lips laik sukaaar.. rallattelin iskän kyydissä tallille kuunnellessani kuulokkeista musiikkia. Tänään noustaisiin Ilkan selkään, jälleen. Harjoittelisin vielä alkeiskurssin oppeja, jotta ne nyt jäisi mieleen hyvin. Nousin autosta ja moikkasin isille. Kävelin kohti tallia.

Kävin heittämässä hoitajien huoneeseen eväät ja kuulokkeet. Kännykän laitoin äänettömälle, jottei kukaan häiritsisi meidän puuhiamme. Menin oripoijan karsinalle. Ilkka kurkisti kaltereiden välistä malttamattomana. Se tiesi, että mukanani on aina jotakin hyvää. Vihdoin kävelin Ilkan karsinalle. Se hirnahti ja steppasi malttamattomana. Pitkä harja hulmusi ja häntä heilusi ihan kuin järjettömän kokoisella puudelilla. Nauroin ja menin sisälle. Rapsutin Ilkan silkkistä turpaa ja otin harjan. Harjailin Ilkkaa hetkisen kovalla harjalla, kunnes se alkoi näyttääkkin suomenhevoselta. Niin, siis Ilkkahan oli jälleen piehtaroinut karsinassa ja turkki oli täynnä kuivikkeita. Nappasin vielä kaviokoukulla kaviot, jotka olivat täynnä lunta. Suljin karsinan oven. Kävelin satulahuoneeseen ja otin huovan, satulan ja suitset. Pintelit olivat karsinalla, naulassa pussissa roikkumassa. Laskin satulan maahan ja otin pintelit. Asetin patjan Ilkan jalalle ja lähdin käärimään pinteliä. Kun kaikki pintelit olivat jalassa, otin satulan ja heitin sen Ilkan selkään. Asettelin sen kunnolla ja sitten kiristin vyön.
- Maha sisää poni, sanoin Ilkalle. Ilkan maha pömpötteli niin, että oli pakko hakea isompi satulavyö.
- Ilmoitankin Ainolle, ettet saa enää niin paljoa kauroja, kun mahakin turpoaa, sanoin Ilkalle ja asetin uuden satulavyön paikalleen. Ilkka katseli sivusta hommiani ja kuunteli kiromisiani, kun satulavyö oli jäässä, eikä auennut kunnolla.
- No kun tuo satulavyö on nyt niin pököpää, niin kai se on pakko mennä ilman satulaa, sanoin Ilkalle. Otin suitset ja asetin ne Ilkan suulle. Ilkka väänteli ja käänteli päätään, mutta otti lopulta kuolaimet suuhun. Talutin Ilkan ulos tallista ja kentälle.

Hyppelin, pomppisin, ja tein mitä vain, mutta selkään en päässyt. Hain korokkeen ja vihdoin pääsin selkään. Onneksemme toinenkin tyttö tuli kentälle ratsastamaan. Näytti Haran hoitajalta, ja ilmiselvältä Haralta, eihän muu GHn poni ole niin raskasrakenteinen, kun tuo suurehkon villakoiran näköinen Hara.
- Eihän tän Haran selkään pääse kun karvatkin tursuaa käteen, kun ottaa niistä kiinni, tyttö saneli ja olisi kirjoittanut varmasti monta kiroilukirjainta paperille.
- Apua? Kyselin ja hihittelin.
- Juu, sitähän tässä kaivataan, tyttö nauroi.
Olen muuten Johanna, tyttö sanoi.
- Juu ja minä olen Jenna L, tutummin ihan Jenna, sanoin.
Laskeuduin Ilkan selästä alas. Ilkka tuijotti tuota kummajaista, joka oli suurempi kuin se. Se selvästikkin otti nokkiinsa, koska Ilkka halusi olla tallin "kunkku". Tuo kummajainen oli kuin posahtanut atomipommi, kun sillä oli talviturkki. Miten se edes pystyy liikkumaan tuossa asusteessa, Ilkka näytti pohtivan samalla, kun työnsin Johannaa takapuolesta Haran selkään. Vihdoin Johanna pääsi selkään ja minä nousin Korokkeelta Ilkan selkään. Kävelimme noin muutaman kierroksen Ilkan kanssa pitkin ohjin. Kiristin ohjat ja vaihdoimme suunnan koko rata leikkaalla. Nostin ravin kulmasta. Vaikeaa se oli istua ilman satulaa hieman pulleahkon heposen selässä, mutta pian tottusin siihen. Itse asiassa, se oli todella hauskaa! Teimme asetteluja hieman ja jarrutimme. Laukkaa en ottanut, sitä ei vielä ole ollut, ja vain niitä mitä ollaan tunnilla tehty, pitää tehdä. Kääntelimme meitä ja juoksimme pitkin kenttää ravissa ja käynnissä. Pian lopettelimme ja ohjasin orin keskelle kenttää. Laskeuduin selästä ja menin Ilkan karsinalle.

Ilkan karsinalla riisuimme suitset ja pintelit. Vein ne niille kuuluville paikoille. Harjailin Ilkkaa pehmeällä harjalla joka puolelta. Asetin toppaloimen sen selkään ja annoin ruuat sille. Ilkka söi ja sitten lähdimme kohti tarhaa, jossa se otti kunnon ruokanokoset. Menin siivoamaan Ilkan karsinaa. Loin lannat ja poistin märät kuivikkeet. Kävelin kohti hoitajien huonetta. Otin kynän ja paperia, ja kirjoitin:
" Hei Aino!
Voisiko mitenkään Ilkan ruokamäärää vähentää? Niin, ja ostaa uusi satulavyö.. Ilkasta on tullut hieman pullukka ja emme saaneet vanhaa satulahuopaa Ilkalle. Menimme siis tänään poikkeuksellisesti ilman satulaa. Jos käy? :)
Terveisin, Jenna L."

Söin eväät ja lueskelin heppalehtiä. Sitten menin hakemaan Ilkan sisälle. Annoin sille hieman heiniä ruokamäärästä hieman poiketen - hyvällä tavalla siis, vähensin hieman heinää. Autoin iltatallin tekijöitä viemään hevosia sisälle ja sitten menin Ilkan luo. Pusuttelin sitä ja sitten lähdin odottomaan isiä ulos pakkaseen.

Vai on ori päässyt pullistumaan... Laskeskelimme Iidan kera Ilkalle uudet ruokamäärät, katsotaan josko masu katoaisi vähän paremmin. Sinna lupasi liikuttaa orin vielä hieman useammin, niin poistuu turhat energiatkin samalla. Ilman satulaa ratsastaminen on myös hyvää harjoitusta. Vaihdoin satulaan väliaikaisesti pidemmän satulavyön, niin ei tarvitse tapella masun kanssa.

Heh, villakoiran näköinen Hara :) ! Se on kyllä totta. Karvaa tuossa kaverissa on varmaan pienen shetlanninponin painon verran. Toisaalta ison ja pörröisen hevosen selässä on kivempi istua, kuten esimerkiksi Ilkan. Hoitajien ratsastussäännöt ovat muutoksen alla, kunhan keksin niille jotkut järkevämmät säännöt. Joten ei hätää, pääsette takuulla tekemään vaativampiakin juttuja vielä!

 

20.2.2010 - Hoitotarina
Ulkona paukkui pakkanen. Oli jo mennyt -20 asteen puolelle. Tulin isin kyydissä tallille, en halunnut kävelläkkään. Tallipihassa moikkasin iskälle ja talsin talliin. Aino hiippaili jonkun ponin, näytti Vinsalta, kanssa ulos tallista. Aino moikkasi kuiskaten. Mitä ihmettä oli tekeillä? Kävelin kummastuksen vallassa Ilkan karsinalle. Nakkasin naulakosta riimun ja narun ja laitoin ne Ilkalle. Ilkka hörisi ja katsoi minua pilke silmäkulmassa. Mitäs nyt? Eikö poni saakkaan porkkanaa, se tuntui miettivän. Tapautin oria pepulle ja se säntäsi ulos karsinasta. Kävelimme tallin päätyyn ja käännyimme sinne, mihin ponin jäljen menivät. Seurasimme jälkiä pitkään, kunnes päädyimme kentälle. Kentällä oli vain pikkutyttö ratsimassa Vinsaa. Oliko se noin salaista? Hetkonen, pohdin. Jalanjälkiä lähti toiseen suuntaan. Nyt tapahtuu jotain salaperäistä, kuiskasin Ilkalle. Köpöttelimme jalanjälkien perään.

Runsaan puolen tunnin seurauksen jälkeen emme olleet löytäneet vielä mitään. Taas! Ponin jäljet. Mutta Vinsa oli vielä kentällä. Lähdimme niiden jälkien perään. Talsimme ja talsimme, kunnes päädyimme johonkin vanhaan rötiskään. Kas kummaa, siellähän oli poni ilman ihmistä. Mitä kummaa? Oliko joku varastanut sen? Ilkankin kiinnostus kasvoi ja ori pinkaisi vauhtiin kohti rakennusta.
- Ilkka stop! Älä mee sinne vielä, mä käyn ekana! Kuiskasin huutaen.
- Ei mutta, voisiko se olla, ei ei se voi, pohdin. Vilma-arabi seisoi kiinni hylätyssä tallissa.
- Mitäs kummaa sää täällä teet, kysyin Vilmalta. Se ei selvästikkään halunnut muutakuin pois. Kuinkahan kauan se olisi ollut siellä? Otin solmun irti ja lähdimme talliin päin.

- Okei Vilma, viedään sut karsinaan eka, sanoin Vilmalle ja Ilkalle. Ilkka oli miltei kuolla, kun tuollainen kaunis tytteli käveli sen rinnalla.
- Huh, noniin, mennääs hoitamaan sut poika, sanoin Ilkalle. Vaan ei! Karsinalla odotti jymy-ylläri. Aino seisoi Ilkan karsinalla hymy huulilla.
- Okei, mitä täällä tapahtuu? Kysyin Ainolta ihmeissäni.
- Meillä on sulle pikkunen lahja, Aino vinkkasi. -Puoli vuotta olet jo hyrrännyt Ilkan karsinalla, joten annamme sulle nyt tällaisen pienen lahjan siitä pääharjan ja hierontaharjan!
- Vautsi! Eihön se nyt suuri ole, mutta - tärkee silti. Ja voit olla varma, että saatte kärsii musta vielä kauan! Hymyilin ja halasin Ainoa.
- Mikäs siinä, kivaahan se Ilkan kannalta toivottavasti on, Aino lausahti ja myös Ilkka näytti hymyilevän. Tosin, Ilkan hymy ei ollut maailman kauneinta, sillä se hampaat kellersivöt ja hymy oli kaukaa haettu irvistys näemmä.
- Mut mikä se Vinsa ja Vilma homma oli? Kysyin Ainolta ihmeissäni.
- Meidän oli pakko saada sinut pois Ilkan karsinalta, joten järjestimme sinulle pienen tehtäväradan. Sopisimme muiden hoitajien kanssa, etteivät he kiinnitä meihin mitään huomiota, vaikka - kummaa se varmasti oli. Ja ei hätää, Vilman kanssa oli sielä rakennuksessa koko ajan eräs henkilö, Aino kertoi. Tutun näköinen henkilö astui kuvaan.
- Iida! Huudahdin. En ollut nähnyt häntä sen jälkeen, kun juttelimme n. kuukausi sitten.
- No, tämä taisi olla minulle ja Ilkalle todella jännää, vai mitä poju, sanelin Ilkalle ja muille.
- Mutta hoidas nyt tuo poni, Aino kehotti hymyillen ja he lähtivät peuhaamaan muualle.

Ilkka talsi karsinaan rauhassa ja alkoi syödä päiväheiniään. Harjasin sen kovalla harjalla kokonaan, ja sitten nostin kaviot ja putsasin nekin. Tämän jälkeen uudella pääharjalla putsasin pään ja hierontaharjalla hieman hieroin Ilkkaa. Oripoika rentoutui kunnolla ja naurahdin. Loimi selkään ja sitten tarhaan, pohdin. Toppaloimen kiinnitys mahan ympäriltä ei ensin sujunut, hölmö poni jekutti minua pullistamalla, mutta hetken ajan pästä loimi meni kiinni. Ilkka pääsi tarhailemaan tyytyväisesti Topin kanssa ja minä rehkimään karsinaan. Poistin lantakikkareet ja märät kuivikkeet ja vein ne lantalaan. Hain vielä hiukan lisää ja sitten menin hoitajien huoneeseen. Aino istui juomassa kaakaota ja jutustelimme hetkisen. Sitten olikin jo aika hakea Ilkka tarhasta. Ilkka juoksi hätääntyneenä ympäri tarhaa. Topi haettiin jo hieman aikaisemmin, eikä kultapoika voi seistä yksikseen tarhassa. Niimpä noudin Ilkan ja menimme karsinaan. Loimen jätin vielä hetkeksi, ja menimme istuskelemaan - tai siis minä istuin, Ilkka makoili. Karsinassa silittelin sen pehmoista naamaa. Sitten Isi tuli. Otin loimen pois ja laitoin karsinan kiinni. Kipitin nopeasti autoon.
- Ai niin, eväspullo! Parahdin autossa ja juoksin hakemaan sen. Sitten palasin autoon ja lähdimme kotiin.

Hui, jännittävä ja kiehtova tarina! Ilkasta Vilman löytäminen oli takuulla vielä moninkertaisesti ihanampaa - onhan tammat kuitenkin niin harvinaista herkkua, varsinkin tuollaiset sirot, ihanat, arabitammat :) Onnittelut puolen vuoden hoitotaipaleesta ja pienestä harjapaketista. Oletkin luultavasti viimeisiä, jotka nuo harjat itselleen saa. Ajattelimme vihdoin ja viimein uudistaa "Hall of Fame"-listan palkinnot.

Voi Ilkkaa, kun loimi alkaa kiristää, niin tietää hevosen pullistuneen kunnolla.. :) Orilla riitti tänään monenmoista ihmeteltävää ja mietittävää. Ei mikään tylsän tavallinen hoitopäivä, ja tarinakin oli sen mukaisesti mielekästä luettavaa.

 

12.2.2010 - Hoitotarina
- Kuuuuuultiii! Mussukkaaaa ! Tallissa raikuu rakas ja kimeä ääneni kutsuen Ilkkaa. Oriherra nosti korvat pystyyn ja tottakai - kun herrasmies on niin vastaa takaisin mukavalla hörähdyksellä.
- Voi kulta, mulla on ollu sua nii ikävä, sanoin ja avasin Ilkan karsinan. Ori puhisi paljaalle kädelleni. Sen hengitys oli niin ihana ja lämmin. Isokokoinen, mutta lihaksikas suomenhevosori, ja vielä minun hoitoheppa ! Se oli vain niin uskomatonta. Mutta silti totta, ja siitä olin iloinen.

Vedet tursuivat silmistäni kun pakkaset olivat niin kireitä. Otin Ilkan riimunnarun ja riimun. Lisäsin riimun pehmusteen riimuun ja puin sen Ilkalle. Jostain kumman syystä Ilkka ei pitänyt ulosmenemisestä.
- Kappas keppanaa, sulla rassukalla ei ole edes vilttiä selässä, sanoin. Ilkka nosti pään ylväästi ylös ja näytti siltä, että minä muka olisin hajamielinen. On siinä kyllä hassu suomipolle.
- Mennääs sitte, sanoin Ilkalle ja lähdimme köpöttämään ulos. Kävimme pienoisella kävelylenkillä metsässä. Ilkka kulki kokoajan polkuja pitkin. Olisi niin tehnyt mieli hypätä sen selkään, mutta noudatin Golden Horsen kultaisia sääntöjä, ja en hypännyt. Kävelimme rinta rinnan Ilkan kanssa polkua pitkin. Käännyimme kesäiselle lammelle, mikä oli nyt umpijäässä. Ilkka innostui kokeilemaan jäätä ja astui kaviollaan siihen. Mutta - pojan kavio lipsahti ja oli kaatumaisillaan, mutta sai juuri ja juuri jalat tukevasti maahan. Kävelimme lopulta aamuisen retkemme jälkeen takaisin peräkanaa tallille.

Tallille saavuttuamme tapasimme Ainon. Moikkasimme, ja vaihdoimme kuulumisemme. Sitten talutin tämän punarautiaan herran karsinaan. Riisuin ohuen loimen orilta pois ja harjasin Ilkan perusteellisesti. Kaikki harjat olivat kovassa käytössä tänään. Kovalla harjalla otin koko vartalon, pääharjalla turvan alueet.
- Hoivoi, huokaisin.
- Sun hoitaminen on niin ihanaa, paitsi ku sun turkki on täynnä niitä saamarin jääkalikoita, ku oot menny peuhaamaan tarhassa, sanoin Ilkalle ja nauroin. Ilkka nosti eräänlaisen virneen naamalleen ja nauroin vielä enemmän. Joku tuli viereeni.
- Teillä taitaa olla aika hauskaa, tununkuuloinen ääni sanoi minulle, ja sähikähdyksestä en huutanut mitään, suu vain lohkesi suureen "Kiljahdusasentoon" ja käännyin jäykkänä kohti naista, jonka kasvot olivat punaiset pakkasista.
- Joo, onhan meillä, ja moikka sullekkin, vastasin Ainolle, joka ei meinannut saada nauruaan loppumaan ilmeestäni. Ilkka töykkäisi minua kylkeen. Uskomatonta ! Joku todella hyvännäköinen poika käveli tallinovesta sisään. En selvinnyt ilman punastumista. Poika katsashti minuun ja se oli kuin rakkautta ensisilmäyksellä.
- Hei, enhän mä nyt tolleen voi, mutta se on nii söpö! selitin Ilkalle. Ilkka mokomasta välitti, luimahti minulle. Seurasin poikaa vähän aikaa, kunnes Ilkka sai tarpeekseen. Se kiljaisi ja samassa poika katsahti jälleen minuun. No, tottakai hänellä oli jo tyttöystävä - kaunis sellainen.
- No hei.. Poikiamenee, mutta mullahan on jo tosi tosi rakas herra, sanoin. Ilkka jäi kuuntelemaan korvat hörössä.
- Enhän mä voi katella toisia kun mulla on sut ! Vaahteramäen Ilopilleri, sanoin ja halasin oria kaulaan.
- Hah, sitä ollaan itsekkäitä, sanoin ilkalle naurun tullessä, kun ori nosti pään korkeuksiin ja näytti ylväältä. Aino oli hävinnyt jo ajat sitten jonnekkin jälleen. Kaivoin porkkanan taskusta ja jatkoin orin harjailua.

Harjailun jälkeen päästin Ilkan hetkeksi karsinaan. Ilkka makoili ja minä istuskelin. Söin hyvää eväsleipääni ja join kuumaa kaakaota, kunnes jonkinsortin turpa lähestyi uhkaavasti leipääni. Kellertävät hampaat näkyivät ja sitten leipä katosi.
- Hei ! Se óli mun leipä, sanoin Ilkalle ja nauroin. ori söi tyytyväisenä leipääni, ja minä tyytysin lämpimään kaakaohon. Ruokatauon jälkeenpuin herralle loimen ja pujautin riimun ja narun Ilkkaan ja vein Ilkan tarhaan. Kävin noutamassa talikon ja kottikärryt. Hain vielä harjan, ja putsasin käytävät meidän sotkuistamme. Sitten talikolla märät kuivikkeet ja lantakikkareet pois ja lantalaan, pohdin. Menin hetkeksi istuskelemaan hoitajienhuoneeseen. Lueskelin jotakin heppalehteä, ja silmääni osui Ilkasta jokin uutinen, kun se oli jonkinsortin kisat voittanut joskus kauan kauan sitten. Olikin jo aika hakea Ilkka. Nousin narahtavasti tuolista ja kävelin ulos huoneesta. Noudin lumisen suomipollen tarhasta ja vein sen harsinaan. Harjasin loimen lumesta, ja moiskautin mahtavan suukon orin turvalle. Heippasin herran ja lähdin kotiin.

Ilkan herrasmieskerho oli jälleen valmiina viettämään aikaa oman hoitajan kanssa. Ihana kuulla, kuinka ori hörähtelee vastaukseksi tervehdyksiisi tai juttuihisi. Sääntöjä on hyvä noudattaa ;) Kakkoskurssin jälkeen voit huoletta hypähtää selkään ja käydä kokeilemassa maastopolkuja myös selästä käsin.

Lumipaakkuja löytyy nyt kyllä urakalla, varsinkin leukakarvoista! Kiitos juoma-astian ja lumen, olen parina päivänä ihastellut Ilkan leuasta roikkuvia jääpuikkoja. Poikia tulee ja menee, mutta Ilkka on ja pysyy!

 

10.1.2010 - Hoitotarina
- Pakko kävellä, pakko kävellä... mietiskelin kävellessäni kaamean kokoisen lumikasan päältä. Lumi saarsi koko Golden Horsen näkymät, en eroittanut muutakuin pienet päät, jotka ikäänkuin liikkuivat maagisesti. Ylemmäs kiivetessä, huomasin vartalot ja juoksevat hevoset. Hymyilin.
- Taas kotona.

Tarhojen läpi kävellessäni napsin muutamia kuvia polleista, joilla oli ilmeet kasvoilla.
- Ilmeellä läpi elämän, mutisn hymyillessäni. Avasin oven ja hevosten tuoksu ikäänkuin pursui nenääni. Tarkastin heppoja, oliko kaikki vielä tallella? Kannoin jättimäisen kokoista pakettia laukussani, ja se jo ratkeili. Viimeinkin olin jälleen huoneessani - tarkoitan, Ilkan karsinalla. Avasin narisevan oven ja kävelin sisään.
- Hei kulti, mites mun pappa voi? kysyin Ilkalta, tosin, herra ei tainut ymmärtää sanaakaan, mitä siina tuhisin. Palasin takaisin karsinan ulkopuolelle. Muut hevoset kurkottivat kaulojaan nähdäkseen, mikä kummastus paketin sisällä olisi. Ilkkakin nuuhki pakettia.
- Se on sulle, haluut kai, että avaan sen, kysyin Ilkalta hymyillen. Avasin nauhan ja repisin paperin auki. Muutama porkkanapussi levisi käytävälle. Ilkka tutki tuota kuumoista asiaa, mikä paketissa oli.
- Siinä sulle, mun halinalle, ja halasin Ilkkaa. Pakettiin olin käärinyt 2 porkkanapussia, karvainen riimunsuojus, riimunnaru, jonka olin ostanut Ratsastusliikekaupasta ja vielä satulanrasvapurkki. Ilkka höristi korviaan.
- Sä taisit huomata porkkanapussit, hymähdin. Herra tunki pään oven välistä ja hamusi pussia. Avasin pussin ja annoin Ilkalle porkkanan. Muutkin hepat yrittivät kurotella pussia, mutta raukat oli ainakin metrin kaukana pussista. Suljin karsinan ja lähdin viemään kamoja.
- Riimunnaru, rasvapurkki, ja tuo karvainen hökötys menee tohon, mumisin. Porkkanat vein omaan lokerooni. Nappasin Ilkan riimun, uuden narun, loimen ja harjat. Kävelin Ilkan karsinalle.

- Nonni, poika. Asetin riimun Ilkalle ja laitoin sen riimunnarusta kiinni käytävälle. Aloitin harjaamisen kovalla harjalla. Ilkka nautti todella paljon - itse asiassa liikaakin, sillä herra uinahti. Sen huomasi, kun Ilkan pää alkoi roikkua, ja Ilkka alkoi "kuorsata". Jatkoin harjailua. Nappasin boxista päänharjan ja harjasin päätä. Ilkka senkuin asetti päänsä minun syliin. Otin varovasti käteni pois Ilkan pään päältä ja hain kaviokoukun. Nostin Ilkan vasemman etujalan. Silloin Ilkka heräsi ja nosti jalan. Kun olin kaikki saanut putsattua, suin harjan ja hännän.
- Noin se mun miäs tulee puhtaammaks, sanoin Ilkalle. Sitten laitoin loimen hoitoboxin päälle ja vein tavarat Ilkan karsinalle. Nappasin riimunnarun ja köpötimme Ilkan kanssa ulkoilmaan.

Ilkka nautti ulkona olemisesta, sen kyllä huomasi. Menimme maastotielle kävelylle. Ilkka seurasi minua - oli se sitten kiinni tai vapaana. Ilkka haisteli ojia, kuin mikäkin koira. Itse asiassa, se etsi ruohonpätkiä - turhaan. Saavuimme suurelle peltoaukiolle. Ilkka pääsi jo vauhdin hurmaan ja polle lähti täyttä kiitoa pellon toiseen päähän. Minä taasen, kömpelönä kompastuin lumikikkareeseen, ja sain maistella talven lumia. Nami! Ilkka juoksi jo takaisin päin.
- Miten ihmeessä sä oot noin kiltti, etkä karkaa, ihmettelin. Ilkka kurki korvat pystyssä vierelleni, ja alkoi mietiskellä, mitä se seuraavaksi keksisi. Nousin pystyyn ja putsasin lumet pois jaloistani. Samassa joku töykkäisi minua ahteriin. Ilkka työnsi minut turvallaan takaisin kumoon.
- Voi sua, mä kyllä saan sut kiinni, sanoin Ilkalle. Ilkka lähti taas kiitoa pellon toiseen päähän.
- Ootas nyt, sulla on neljä jalkaa, mulla on kaks! Huusin Ilkalle. Pian Ilkka juoksi takaisin jo. Otin Ilkan kiinni ja lähdimme kävelemään rinnatusten takaisin tallille päin.
- Että sun kanssa on kivaa, rakas. Sä et kyllä koskaan lähe mun luota, tajusitsä? kysyin Ilkalta. Ilkka höristi korviian, ja katsahti minuun. Annoin sille mojovan pusun turvalle, ja jatkoimme matkaa.

Tallille tultuamme Aino käveli vastaan.
- Vai sait sinä lumipesun sitte Ilkalta.
- Joo, se tuuppas mua ahterista lumikasaan ja juoksi sitte pakoo, ihan ku koira, naurahdin.
- Vai niin, Ainokin nauroi.
- Kävisikös kuumat kaakaot hoitajien huoneessa tunnin päästä? Aino kysyi.
- Tottakai, mä hoidan vaan tän miähen ekana, hymyilin ja sanoin.

Kävelimme Ilkan kanssa rinnatusten talliin. Harmiksi, ovi oli liian ohut meille molemmille, ja jäimme miiltei jumiin, mutta Ilkka herrana käveli taaemmas. Kävelin sisään ja Ilkka tuli perässä. Menimme karsinaan ja otin Ilkan hoitoboksin siihen. Harjasin Ilkan kovalla harjalla ja putsain kaviot lumesta. Sitten puin Ilkalle lämpimän talliloimen. Sitten suljin karsinan, keräsin kamppeet ja kävelin hoitajien huoneeseen. Rupattelimme n. tunnin Ainon kanssa, kunnes olin saanut juotua kaakaoni. Kiitin Ainoa ja lähdin Ilkan luo.

-Hei poitsu, sä lähet nyt ulkoilemaan, sanoin, ja lähdin taluttamaan Ilkkaa. Tarkistin loimen ja riimun ennenkuin päästin Herran tarhaan. Sitten lähdin karsinan siivoukseen.

Nappasin talikon, harjan ja kottikärryt ja kärräilin Ilkan karsinalle. Poistin märät kuivikkeet ja lantakikkareet. Levitin hieman kuivikkeita.
- Pitäisköhän hakee lisää... joo, kyllä mä haen, totesin ja lähdin hakemaan hieman kuivikkeita. Ensin kuitenkin kärräsin lannat pois lantalaan ja sitten hain kuivikkeet. Levitin ne karsinalle, ja hain Ilkan pois kun kello oli 20.00. Topikin haettiin ja nakkasin Ilkan kiinni samalla. Talutin sen karsinaan. Olin pilkkonut myös 2 porkkanaa sen ruokakuppiin. Otin riimun pois ja vein ne naulaan. Sitten tulin antamaan Ilkalle suukon ja halin. Laitoin karsinan kiinni. Kävelin lokerolleni hakemaan tavaroitani. Äiti tuli hakemaan minut joten odotin pihalla, ja kun auto tuli, nousin autoon.

Hih, alusta tuli mieleen Anssi Kelan vanha kappale - "mun täytyy kävellä näin". Kiva kuulla että talli on kotoisa paikka! Hevoset ovat kyllä ihanan yksinkertaisia. Hoitajan sydämellinen tervehdys kuulostaa korvilta tavalliselta turinoinnilta, lahjapaketista löytyvät hyödykevarusteet on nähty kerralla, mutta ai että - porkkanapusseja! vau! :)

Harjauksesta nauttiva ja torkahtava hevonen herää aina viimeistään siinä vaiheessa, kun kaviota nostetaan kattoa kohti. Kohta vuosi takana ja luottamusta on sen mukaisestikin - eihän sitä kaverin luota malta lähteä kauaksi. Mutta aina voi sen verran kiusata, että tuppaa hoitajan takaisin lumihankeen. Vain suomenhevosiin ohjelmoitu ominaisuus, väitän ;)

 

29.10.2009 - Hoitotarina
Kävelin tallia kohti jo kello 07.00 aamulla. Huomennakin pääsen aikaisin, sillä en mene kouluun, koska olimme kuulemma ansainneet lomapäivän. Pääsin siis hoitamaan Ilkkaa huomennakin. Kivaahan se on :) Tänään oli tarkoitus mennä rentoa ratsastusta Ilkan kanssa. Ilkka oli eilen ollut hyvin pirteänä ja odotin innolla ratsastusretkeämme. Kirpeä pakkanen kirpaisi nenääni kävellessäni koulusta Golden Horseen. Mietiskelin, mitä voisimme tehdä Ilkan kanssa. Päätin, että rentoa ratsastusta olisi pieni ja mukava ratsastelu kentällä. Avasin suuren tallinoven ja sain jälleen kaikkien hevosten katseet. Selailin nimilappuja, kunnes kohdalleni osui Ilkan karsina. Laskin repun maahan ja avasin oven. Ilkka siellä makoili tyytyväisenä. Hymyilin ja rapsutin Ilkan kylkeä. Ori heräsi - taisi pelästyäkkin, kun tapautin sitä kaulalle. Ori haisteli taskuni läpi ja löysi palasen porkkanaa. Eipä aikaakaan kun takkini oli täynnä hevosen kuolaa.

Noudin Ilkan harjapakin, satulan, suitset ja pintelit. Ori nousi ja hirnui jo iloisesti huomatessaan varusteet. Pitkään aikaan ei se ollut päässyt ratsastukseen, paitsi yksityisratsastajat olivat sitä hieman ratsuttaneet. En sitonut Ilkkaa mihinkään kiinni, sillä herra on oppinut olemaan paikallaankin jo vapaana. Otin harjat karsinaan ja aloin sutimaan Ilkkaa. Ilkka rentoutui, sen kyllä huomasi. Putsasin jokaisen kavion huolellisesti, ja harjasin pään, harjan ja hännän vielä. Harjasin uudestaan suitsien, satulan ja pinteleiden paikat, jottei mahdollisia likapalleroita sattuisi tulemaan. Sitten asetin pintelipatjat ja aloin kietomaan pinteleitä Ilkan jalkoihin. Kun jokainen pinteli oli kääritty, nostin satulan huovan kanssa pojan selkään. Ilkka alkoi kuopimaan jalalla maata. Torahdin Ilkalle "EI" sanan, ja läpsäisin sitä ryntäiden viereen. Ilkka lopetti heti kuopimisen ja sain kiristettyä vyön helposti. Sitten otin herran riimun pois ja asetin kuolaimet Ilkan suulle. Ilkka nosti pään korkealle. Nykäisin tukevalla otteellani Ilkan päätä alemmas ja painoin hammaslomaan sormen.

Kiristin vielä suitset, ja otin kypäräni ja raipan. Sitten nappasin ohjista kiinni ja lähdin kohti kenttää. Suunitelmat menivätkin hankalemmaksi. Kentällä oli tunti, joten ainoa vaihtoehto oli maasto. Kipusin Ilkan selkään ja ori steppasi allani. Pidättelin Ilkkaa koko ajan ja yritin pitää sen tuntumalla, samalla kun yritin vaivalloisesti kiristää jalustinhihnoja. Ilkka päästi kimeän huudahduksen ja siinä samassa joku tuntihevosista säntäsi kiitolaukkaan. Ilkkakin innostui ja ori hypähti nopeasti vauhtiin. Roikkusin selässä kuin mikäkin perunapussi toinen jalka jalustimessa, toinen vapaana. Ori laukkasi kaverinsa kanssa ympäri kenttää, kunnes sain sen pysähtymään. Pian Ilkka tajusi, mitä oli tehnyt, ja laahusti hiljaisella käynnillä metsäpolulle. Vihdoin olin saanut jalustimet hyvin. Jatkoimme ripeässä käynnissä Ilkan kanssa. Vihdoin koitti ravipätkä ja annoin herralle pohkeita. Ilkka lähti innokkaaseen ja lennokkaaseen raviin. Keventelimme n. 5 min polulla, kunnes jarrutin käyntiin. Käännyimme takaisin ja kävin tarkastamassa, oliko kenttä vapaa. Tunti oli loppunut ja menin portille. Avasin kentän portin ja ratsastin Ilkan sisään. Suljin portin ja lähdin uralle käynnissä. Pian nostin rennon ravin ja tein asetuksia ulospäin ja voltteja. Jarrutimme pian käyntiin ja sitten nostimme laukkaa. Annoin Ilkalle pohkeet, josta seurasi riemupukki ja sen seurauksena pääsin maistelemaan kentän hiekkaa. Itse Ilkka ravasi luokseni häntä hieman koholla ja pysähtyi.

Nousin ylös ja kapusin selkään. Otin hevosen tuntumalle ja lähdin takaisin uralle. Päätimme kokeilla uudestaan, ja vihdoin toivottu laukka saapui - mutta sekin kesti vain muutaman askeleen. Ennen kuin älysin, että minulla on raippa kädessä, ehdin jo jälleen päästä maistelemaan kentän hiekkoja, kas kun olin huolimaton käännöksissä. Ilkka tuli korvat sivuilla luokseni.
- Et sinä tehnyt väärin, kulta. Minä en seurannut niissä himputin käännöksissä ja menetin tasapainoni, sanelin Ilkalle, joka ei ymmärtänyt mitään. Nousin vielä kerran selkään. Kävelin kierroksen ja sitten nostin laukan. Vihdoin älysin antaa pienen näpäyksen Ilkalle ja sitten se unelmalaukka nousi. Se oli kuin kenuvassa keinutuolissa. En olisi halunnut lopettaa koskaan, mutta kun olimme laukanneet 3 kierrosta eri paikoissa, hiljensin raviin. Ravasimme muutaman kierroksen ja sitten menimme loppukäynnit. Loppukäyntien loputtua nousin selästä ja nostin jalustimet. Talutin Ilkan talliin ja riisuin varusteet. Harjasin Ilkan jokapuolelta huolellisesti ja lopulta herra kiilsi. Putsasin vielä kaviot ja heitin loimen Ilkalle. Lähdin viemään sitä tarhaan. Ilkka juoksi Topin kanssa rinnatusten ja alkoinat sitten leikkiä. Lähdin puhdistamaan karsinaa. Kun olin lannat ja muut roskat sieltä vienut menin satulahuoneeseen puhdistamaan varusteet. Rasvasin satulan ja suitset sekä harjasin pintelit. Pudistin vielä harjapakin ja menin loppuajaksi hoitajien huoneeseen. Kun kello oli tarpeaksi hain Ilkan tarhasta. Pusutin ja halasin sitä, sekä toivottelin sille hyvää yötä.

Aamutallia tehdessä näkee harvoin ketään näin aikasin paikalla - paljon plussaa aikaisesta saapumisesta! On aina mukavaa kun on enemmän juttuseuraa samalla kun hoitaa unisia hevosia :) Hupsista, toivotaan ettei sattunut parin tippumisen vuoksi. Ilkka vaikutti olevan todella innoissaan, ja kirpeä syyssää varmasti antoi kaverille lisäenergiaa. Muistathan, että ratsastaa saa niitä asioita, joita on opeteltu tunneilla. Osallistu ihmeessä alkeiskurssille, niin pääsette laukkaamaan enemmänkin Ilkan kanssa.

 

28.10.2009 - Hoitotarina
- IILLKKAA! Huusin talliin astuessani. Itse asiassa, Ilkan katsetta ei löytynyt, mutta muut hevoset mulkoilivat minua omituisesti. Olin noussut jo niin ripeästi, ettei kukaan ehdi sanomaan Kissa-siinä ajassa. Nyt taas pitkän loman jälkeen saapastelin uusilla vaatteilla kohti Golden Horsessa asustelevan suomenhevosori Ilkan karsinaa. Leveä hymyni sai tallitytöt piristymään jäätyneiden lantakikkareiden poiston lomassa. Kirpeä pakkanen oli iskenyt Suomeen ja voin vaikka vannoa, etten olisi muuten kouluun jaksanut tässä pakkasessa. Mittari näytti jo -5 astetta.
- Voin vaikka vannoa, että se Ilkka on jo jäätynyt sinne karsinaan, naurahdin. Olin tuonut kuuman vesipullon ja muuta evästä mukaan tallireissua varten. Mukava tallipäivä alkoi Ilkan tapaamisella.
- Ilkkapoju, ethän ole vielä jääkalikka? kysyin Ilkalta, vaikkahan tiesin, ettei oripoika ymmärtänyt hölän pöläystäkään siitä, mitä sille sanelin. Nappasin Ilkan fleeceloimen ja heitin sen sille selkään. raukan turkki oli kohmeinen niistä pirun pakkasista. Posket punoittivat pitkän pyörämatkan jäljiltä, mutta olin päättänyt, että nyt nostan peppuni sohvalta ja lähden Golden Horseen. Ilkka rentoutui fleeceloimesta yllättävän paljon. Kuuma vesipullo lämmitti ilmaa hyvin. Olin kesällä käynyt ratsuttamassa Hero-ponia ja sen Ilkka haistoi. Siinä se haisteli pitkään housujani. Nautimme vesipullon lämmöstä pitkään. Sitten nappasin Ilkan riimun, ja lämmitin sitä. Asetin sen jälkeen sen Ilkalle, ja nostin oria pystyyn. Ilkka päätti olla laiskanlinna ja luimaisi. Torusin Ilkkaa ja tämänhän jälkeen oripoika ns. hyppäsi pystyyn.

Otin riimunnarun ja lähdin kävellyttämään Ilkkaa fleeceloimen kanssa käytävälle. Sidoin Ilkan kiinni käytävälle ja noudin harjapakin. Eräs pikkutyttö silitteli Ilkkaa. Kävelin Ilkan luo. Hymyilin pikkutytölle.
- Ai, en tiennyt, että olit hoitamassa tätä.. Tyttö sanoi hiljaisella ja aralla äänellä.
- Ei se mitään, itse olen Jenna L. Voit kutsua Jennaksi ja tämä höpsö lapsi on Ilkka. Sanoin pirteällä äänellä.
- Minä olen Liisa. Itse asiassa, en ole virallinen käviä, käyn vain rapsuttelemassa hevosia. Mutta, jatkankin matkaa, heippa! Liisa moikkasi.
- Heipä hei! Vastailin. Rapsutin Ilkkaa, ja aloin harjaamaan sitä kovalla harjalla. Ilkka rentoutui ja näytti iloiselta, että tulin takaisin. Olin itkenyt niitä monia iltoja yksin sängyssäni mietiskellessäni Ilkkaa. Aina vain kokeet pilasivat ne unelmat. Mutta nyt, kun koeputkea ei ole, ryntään aina koulusta Ilkan luokse. Uintikerrat liikunnassa loppuivat, ja olin kehuskellut kaikille, että kuinka ihana Ilkka on. Putsasin kaviot mietiskellessäni kaikkea tulevaisuuden asioista Ilkan kanssa. Muutamat kisat ja paljon ratsastusta. Olin putsannut jo 2 minuuttia samaa kaviota. Ilkka päästi kimeän hirnaisun, sillä raukan jalka oli väsynyt sen ollessa ylhäällä. Päästin jalan alas, ja putsasin loput kaviot. Harjasin pään, ja pysähdyin jälleen unelmoimaan. Ilkan silkkinen turpa kosketti päätäni. Pian kaurainen ja limainen kieli nuolaisi otsaani. Jotakin karkkia olin onnistunut jättämään otsaan. Halasin pojan päätä kyyneleet silmissä. Muistin sen ihanan Mikael Gabrielin kappaleen Älä Jätä Mua, joka soi silloin päässäni, kun tapasin Ilkan.

Muistot vyöryivät hetkistä Ilkan kanssa olosta. Ilkka tuijotti minua hölmistyneenä, kun itkin sen vieressä. Lysähdin maahan ja painoin pääni polviini. Ilkka laski päänsä luokseni ja silitin sitä silmät punaisena. Se hetki jäi muistoihini ikuisiksi ajoiksi. Pian Aino käveli luokseni, ja kysyi, että mikä hätänä. Selitin itkuisena ihanista muistoista ja kappaleesta. Aino halasi minua ja Ilkan ilme hölmistyi vielä enemmän. Aino otti paparazzi-kuvan Ilkan ilmeestä ja nauroimme sille yhdessä. Aino lähti toimistotöihin, ja minä jäin tekemään loppuharjaukset Ilkan kanssa. Otin riimunnarun irti, siistin harjapakin ja vein sen satulahuoneeseen. Talutin Ilkan loimi selässä kentälle. Otin loimen pois ja lähdimme kävelemään rinnatusten Ilkan kanssa kenttää ympäri. Huomasin, miten jaloittelu teki Ilkasta pirteämmän. Ilkka miltei ravasi vierelläni. Lopulta lähdin itsekin juoksemaan. Ja niinhän siinä kävi, että Ilkka nosti laukan ja itse yritin säätää jotakin Ilkan kanssa. Näin kompastuin omiin jalkoihini ja Ilkka pysähtyi eteeni. Nostin pääni ylös ja katsoin Ilkkaa. Aivan kuin se olisi sanonut Mikael Gabrielin kappaleesta "Rakastan Sua". En voinut sille mitään ja näin kyyneleet purskahtivat jälleen silmistäni. Halasin Ilkkaa ja kerroin sille miten paljon rakastan sitä ja sitä, etten sitä halua ikinä päästää tuonpuoleiseen. Pyyhin kyyneleet Ilkan pehmeään turkkiin. Jatkoimme kävelemistä hetken vielä, ja menimme muutamien puomien yli ravissa. Sitten heitin sille loimen takaisin, ja vein Ilkan tarhaan. Tarkastin vielä riimun ja loimen, ettei löydy solmussa oleva suomuputte tarhasta.

Siivosin Ilkan karsinan huolellisesti tarhaan viemisen jälkeen. Loppu ajaksi menin tallihuoneeseen syömään eväitä. Lopulta hain Ilkan tarhasta talliin. Halasin ja suukotin Ilkkaa.
- Hyvää yötä rakas, huusin sille vielä karsinan ovelta. Kun käännyin ovelle, kaikki hevoset pällistelivät minua samalla lailla kuin aamulla. Naurahdin ja taputin jalkaani itsekseni, kunnes joku tallitytöistä käveli minua vastaan hölmistyneen näköisenä. Tarkistin vielä, että Ilkan karsina on varmasti kiinni ja lähdin kotiin. Koko loppu illan ajattelin vain Ilkkaa.

Hevosille on hyvä jutella kun ne eivät koskaa keskeytä tärkeitäkään juttuja - eivätkä tosin vastaakaan mihinkään, mutta ehkä se on osa hohtoa! Energiaa ei ainakaan puuttunut tallikäynniltäsi, olit selvästi varautunut pieneen pakkaseen ja Ilkan pelastamiseen jäätymiskohtalolta - eihän sitä tiedä vaikka ori jonain päivänä jämähtäisikin tarhaan tai karsinaan, kun näyttää tuo syöminen ja paikallaan jököttäminen usein maistuvan. Tunteiltakaan ei tänään vältytty; mukava kuulla että hoitohevosesi on sinulle tärkeä :) Ilkka on onneksi vielä suhteellisen nuori ja todella hyvässä kunnossa, joten eiköhän tuo hassu kaveri ole luonamme vielä useamman vuoden.

 

12.8.2009 - Hoitotarina
Heräilin aamuisin yleensä siinä 09.00-11.00. aikaan, mutta tänään jo kuudelta. Vei tunnin tehdä askareet ja sitten pyörän selkään kohti Golden Horsea. Sanna soitti matkan alkupäässä, pääsisikö mukaan. Tokaisin, että tietysti. Joten, Sanna heitti vaatteet päälle ja lähdimme matkaan. Poljimme sopivaa vauhtia. Hevoset oli viellä tallissa. Kun saavuimme tallille, avasimme tallin oven hiljaa. Osa hepoista katseli meitä kysyvästi. Joko ne aamuruuat tulee, useimmat taisivat höristellä. Nauroimme muutamille, jotka vastasivat meille kauniilla hymyillään. Kävelin Ilkan karsinalle. Kello oli jo puoli 9. Päätin siis Ilkkalle aamuruuan kokkailla. Kaadoin kaurat ruokakippoon ja Ilkka jäi katsomaan minua.
- Syöhän nyt. Sanoin Ilkalle. Mutta ei, Ilkka katsoi minua oudosti. Sille ei maistunut ruoka, eikä vesi. Sitten ymmärsin. Ilkka luuli, etten tullut muutakuin ruokaa varten. Ei rapsutuksia eikä mitään muuta. Rapsutin Ilkkaa kaulalta ja sivelin sen poskia. Se antoi oikein mahtavan pusun poskelleni. Hieman henki haisi:) Takaisin annoin Ilkalle 5 pusua turvalle ja hellin sen pehmoista turpaa. Että se oli sileä! Annoin Ilkan syödä. Poikapa hotki ruuan, jotta saisi lisää rapsutuksia.
- Voi sinua! Hymy sullaani tokaisin. Sanna oli käynyt katselemassan heppoja. Myös Sanna oli ihastunut Ilkkaan.
- Minun on, ylväänä sanoin Sannalle. Hetken pihistelimme ja sitten purskahdimme nauramaan. Ilkka liittyi mukaan hymy suullaan. Että me nauroimme. Kimeä hirnahdus vain nauratti enemmän.

Ilkka kurkki auki olevaa karsinan ovea, josta pidin kiinni. Katsoin, että mitä se Ilkka nyt miettii. Koska Ilkka halusi näyttää Sannalle taitojaan, polle tönäisi oven auki ja lähti kävelemään ulos ovesta.
- PYSÄHDY, Ilkka! sanoin. Vähät oripoika siitä välitti. Nyt piti näyttää, millainen komistus ori on. Niimpä Oripoika juoksi minkä jaloistaan pääsi tallipihalla ympäriinsä, takapäätään ilman heitellessään. Nappasin naulasta riimunnarun ja riimun ja lähhdin juoksemaan Ilkan perään. Ilkka löysi mahtavan kokoisen kaurapellon. Että minä pihisin kiukusta, mutta tosin, se oli söpön näköinen takapäätään ilmaan heitellessä. Niimpä ori lähti juoksemaan yhä nopeampaa kaurapellolle. Vihdoin pääsimme käveltyä myös kaurapellolle. Siellä se Ilkka mussutteli kauroja. Kävin noutamassa orin.
- Siinä taisi olla lenkkiä sitten tarpeeksi, sanoin Ilkalle. Se pyysi anteeksi menemällä makuulle, joten minäkin menin. Ori laski pään syliini. Hellin sen söpöä päätä. Pian Sanna juoksi huutaen:
- Jennaa! Ilkkaa! missä olette, odottakaa mua! Nousimme Ilkan kanssa ylös. Muutama heppa tarhasta katseli meitä kummastuneesti. Olimme hiestä märkiä. Menimme saman tien hoitopuomeille. Sanna kipaisi hakemassa harjapakin. Siispä harjasin Ilkan kokonaan. Ori torkahti. Pustasin kaviot, ja selvitin harjan ja hännän. Sitten lähdimme kävelemään lammelle päin. Kaikki olimme hikisiä, joten pieni uintireissu ei olisi pahitteeksi.

Kun viimein saavuimme lammelle, heitimme vaatteet Sannan kanssa pois. Uikkarit olimme laittaneet alle. Juoksimme Ilkan kanssa lampeen. Ilkka kiusasi meitä, ja hyppäsi jumbo hypyn lampeen. Niimpä lensin mukana. Ilkka polki vettä tyytyväisenä, sekä kasteli minut, sillä poikapa päätti käväistä rannassa ja laukata veteen. Kun olimme uineet kaikki kolme hetken, menimme rannalle. Hetken siinä kuivattelimme, kunnes lähdimme. Kello oli jo 16.00. Aika meni hirmuisen nopeasti. Menimme taliin ja annoin päiväruuat Ilkalle. Kun Ilkka oli syönyt, otin ämpäriin vielä haaleaa vettä ja kastoin harjan siihen. Pitkillä vedoilla vetelinmme Ilkan turkkia. Ilkka päästi söpön äänähdyksen ja päästi alahuulen lörpöksi. Se nautti täysin siemauksin. Veimme tunnin päästä Ilkan tarhaan Topin kanssa. Sillävälin puhdistimme varusteet ja harjat suan kanssa, ja puhdistimme karsinan. Veimme karsinan jätökset lantalaan. Sitten menimme hoitajien huoneeseen juomaan ja syömään. 20.00. haimme Ilkan tarhasta. Annoin iltaruuat sille. Sitten viellä harjasin hieman, koska ilmiselvästi se oli tarhassa piehtaroinut. Sitten suukotin ja toivotin sille hyvät yöt. Harjasin nopsasti käytävän puruista ja sitten lähdimme polkemaan kotiinpäin.

Oi, se on kyllä totta - onko mitään pehmeämpää olemassakaan kuin hevosen samettinen turpa! Ilkka näytti tarjoavan pusuja oikein reippaasti, ori on näyttänyt kiintyneen sinuun hyvin ja tunnistaa kyllä hoitajansa (vakiorapsuttaja on aina hyvä tunnistaa ;). Voi että, taas on käyty kauravarkaissa... Uintireissu kulutti toivottavasti enimmät ekstrasyönneistä, annoimme orille vähän vähemmän kauroja seuraavana aamuna niin ei ala käymään ihan ylikierroksilla. Olipa ihanan kesäinen ja riemukas hoitopäivä! :)

 

9.8.2009 - Hoitotarina
- Ai että! Huudahdin hymy suussa sängystäni. Kurkkailin pihalle. Aivan mahtava sääkin! Tänään pitäisi tulla Golden Horseen kaverini Sannan kanssa. Carokin tulisi nyt mukaan, jospa Kati J:n koirista olisi sille jotakin tekemistä:) Muutama päivä sitten suoritin hoitokurssi 2:sen. Nyt pääsisin ensimmäisen kerran Ilkan selkään:) Tavoitteena meillä olisi mennä hiukan esteitä, jotta herra nyt oppisi joskus sen, ettei siellä tarvitse kiihdytellä. Nappasin vatteet päälle ja sitten eväät. Carolle pujautin valjaat ja hihnan. Lähdimme sitten hakemaan Sannaa.
- Ai moi Jenna! Sanna hihkaisi
- Moi! vastailin.
- Mahdatkohan olla jo valmis Golden Horseen?
- No totta totisesti!! Sanna hymyillen mkirkaisi. Lähdimme Sannan hyvästeltyä äitinsä ja pikuveljensä Martin kohti Golden Horsea. Aurinko porotti pilveettömältä taivaalta. Lopulta pääsimme Golden Horseen. Kävelimme tallihuoneeseen. Caro oli aivan hipi hiljaa, kunnes se äkkäsi Katin koirat.
-VUH VUHF! Caro huusi. Päästin ne leikkimään, koska Kati J halusi hieman koirien kanssa puuhailla. Sanoin, että tulisimme sen aivan pian noutamaan. Kävelimme hoitajien huoneeseen. Jätime reput penkille ja säntäsimme hakemaan Caron.

Kun Sanna ja Kati jutustelivat menin Ilkan karsinalle. Oripoika seisoi korvat hörönä ja tuijotteli minua. Avasin oven ja rapsuttelin sitä. Se nautti täysin siemauksin. Tein sille aamuruuat ja annoin sen syödä rauhassa. Kävin hakemassa harjakopan, sannan, Caron, Saulan, suitset ja pintelit. Vein kaikki ne hoitopuomeille. Mukaanottaen Sannan ja Caronkin. Kävelin Ilkan karsinalle, nappasin riimun ja riimunnarun Ilkkaan, ja lähdin taluttamaan Ilkkaa. Ilkka jotenkin aisti, että sen pitäisi esiintyä. ensin ovesta tulin minä ja riimunnaru, sitten Ilkka ja poseeraus. Sanna meinasi pyörtyä, koska Ilkka oli kuulemma niin söpö ja komea. Kiinnitin Ilkan hoitopuomiin. Aloin pölyharjan kanssa harjailla sitä puti puhtoiseksi, jonka jälkeen pyörittelin Ilkan kumisualla. Sitten putsasin siitä pöyharjalla kaikki roskat pois, ja siirryin jalkoihin. Pehmeällä harjalla harjailin sen jalat, ja kaviokoukulla putsailin ne. Sitten siirsin riimun kaulalle ja pääharjalla putsailin Ilkan pään ja koprvat. Harjakammalla selvittelin Ilkan harjan.

Sitten laitoin pintelipatjat ja aloin kieritellä pinteleitä Ilkan jalkoihin. Ilkka oli hieman hölmistynyt, kun Minä laitoin sille suojia. Kun nostin sitten Ilkan satulan ylös, Ilkka hieman empi. se päätti juksuttaa minua. Se luimisti ja kalisutteli hampaita. Kun laskin satulan maahan, se oli taas normali suokkiherra.
-Äläs kuule mielistele siinä, tomerasti sanoin Ilkalle. Nostin satulan sen selkään, vaikka herra hieman luimi. Kun se huomasi, ettei mitään käynyt, se laski pään ja jäi kuuntelemaan minun ja sannan höpötyksiä. Kiristin vyön ja otin suitset.
-Suu auki Ilkka! Sanoin lkalle. Se kuin automaattisesti avasi suunsa auki. Pikaisesti vedin suitset päähän ja kiristn remit. Painoin kypärän päähän ja raipan käteen. Otin ohjat kaulalta ja lähdimme talsimaan kentälle. Pyysin sannaa laittamaan yhden ristikon, yhden pystyn, ja yhden pikku okserin. Käynnissä Ilkka venytti kunnolla kaulansa ja alahuuli lörpötti. Kun olimme käveleet n.5 min, otin lyhyet ohjat ja aloimme tekemään voltteja joka kierroksiin ja pääty-ympyröitä lyhyille sivuille. Nostin ravin, jolloin Ilkka Nosti korvat hörölle ja alkoi kuuntelemaan apujani. Taputin sitä hienosta ravista. Teimme samoja ympyröitä n. 5 minuutin ajan, ja vaihdoimme suunnan. Nyt aloin ohjaamaan Ilkkaa johtavalla ohjasotteella kaarteisiin ja asetusta sisälle pitkillä sivuilla. Ympyrällä pistin Ilkan taka-jalat töihin. Sempä takia ei Ilkka meinannut malttaa olla ympyrällä. Sitten, se suuri hetki koitti - laukannosto. Teimme pääty-ympyrän, ja sen ravasimme, keskellä ympyrää istuin alas ja ympyrältä tullessamme, nostin laukkaa. Yllättäen Ilkka ei ollut samaa mieltä, vaan päätti, ettei nyt mitään laukkaa nosteta. Näpäytin sitä rapalla ja herra nosti oikein miellyttävän laukan. Kiihdytin hieman ja nousin este-istuntaan. Ilkka tajusi, että nyt se voisi vaikkapa hieman itse kiihdyttää. Mutta ei, en antanut.

Istuin siten takaisin ja jarrutin laukkaa. Kun Ilkka oli taastuntumalla, kiihdytin ja nousin. Joka kerta, kun Ilkka kiihdytti itse, istuin ja otin sen tuntumalle. Sitten, suoralla linjalla ohjasin Ilkan ristikolle. Ilkka hieman hölmistyi, että miksi noin pieni. Sitten käänsin Ilkan ja menimme Pystylle. Siinä Ilkan piti jo ponnistaa. Johtavalla ohjasotteella esteen päällä ohjasin Ilkan Okserille päin, jotta se tietää, mihin suuntaan mennään. Ilkka kääntyikin helposti. Okseri olikin sitten jo hieman suurempi. Ilkka nopeensi askeliaan, ja minä jarrutin. Mutta ei, Ilkka puraisi kuolaimeen ja epäröi. Itsekin aloin epäillä ja juuri ennen hypyä Ilkka kielsi ja kauniissa kaarrossa lensin sen pään ja okserin yli. Itsellein ei käynyt onneksi mitään, pieniä naarmuja vain. Nousin takaisin Ilkan selkään. Päätin ottaa koko radan uusiksi, sillä muuten saaattaisimme molemmat pelätä esteitä hieman. Nostin ravin ja ravista laukan. Laukasta ohjasin johtavalla ohjalla ristikolle, ristikolta pystylle ja pystyltä okserille. Nyt en empinyt, vaan luotin Ilkkaan. Ilkka hieman nopeensi, ja hieman ennen estettä - humps, liisimme esteen yli. Taputin hyvin paljon Ilkkaa kera pusujen. Ilkka näytti siltä, kuin olisi punastunut.

Laukkasimme pariin otteeseen vielä radan, kunnes hidastimme raviin. Teimme kaarteita ja vaihdoimme suunnan. Sitten hidastin käyntiin ja taputin sekä annoin pitkät ohjat. Käänsin kaartoon ja tulin alas. Löysensin vyötä ja otin ohjat kaulalta. Menimme kaikki takaisin puomille. Kiinitin Ilkkaan riimun ja otin suitset pois. Asetin ne roikkumaan puomin reunaan. Asetin riimun Ilkalle ja otin sitten satulan pois. Harjailin satulan ja suitsien paikat. SItten otin pintelit ja harjasin jalat ja putsasin kaviot. Selvitin vielä harjan ja hännn, ja talutin Ilkan tarhaan. Topi odotteli Ilkkaa siellä. Kävimme siivoamassa satulat, suitset ja pintelit, sekä puhdistimmme harjat. Sitten veimme ne paikoilleen. Kävimme kentältä siivoamassa esteet pois ja menimme Ilkan karsinaan. Carole tuli hieman jano, ja se meni juomaan tietysti Ilkan ja Topin että. Hepat eivät siitä olleet moksiskaan. Sitten otimme Caron myös sisälle. Kottikärryyn hain Ilkan märät kuivikket ja lannat ja vein ne sitten lantalaan. Menimme hetkeksi Tallihuoneeseen. Juttelimme niitä näitä Sannan kanssa ja onneksi oli ottanut Carolle matkajuoma ja ruokakupin mukaan, ruuat sille ja raikasta vettä. Kun kello oli 20.00. kävin noutamassa Ilkan siälle. Ruokin sen ja pusuttelin sen. Suljin karsinan ja lähdimme kotiin päin.

Onhan Ilkka komea, kyllä minäkin hihkuin onnesta ja olin pyörtymisen huipulla kun kirjoitin kauppakirjat pienestä Ilopilleristä aikanaan. Se on se lempeä katse.. :) Mukavaa että kävitte ratsastamassa. Periaatteessa en suosittele ensimmäiselle kerralle esteitä - tähän mennessä on ollut ideana, että sen minkä on oppinut tunneilla, saa suorittaa myös hoitohevosensa kanssa. Tuntitoiminta on ollut vähän huonolla pohjalla viime keväänä, joten tähän pitäisi keksiä joku kiva sääntö. Ennen kuin mitään sääntömuutoksia tulee, niin ratsastellaan sen mukaan mitä hoitohevosen kanssa yhteistä kokemusta on. Caro näytti viihtyvän tallilla, toivottavasti myös kaverillasi oli kiva tallipäivä.

 

14.7.2009 - Hoitotarina
- Häh, mitäh?! sanoin hiljaisella äänelläni sängystä, kun aurinko porptti silmiini sälkaihtimien välistä. Nousin ylös ja katsoin kelloon.
- Ahaa.. yhdekän. huokaisin. Lähdin taapertamaan alakertaan. Kokkailin itselleni jotakin syötävää. Koiramme tutki innoissaan kinkkupakettia, joka roikkui pöydällä. Silloin se tapahtui -kinkkupaketti tipahti lattialle ja koira meni syömään kaikki kinkut.
- Hitsi, Caro. Onko sun pakko aina tuijotella sitä kinkkupakettia? kysyin tuimasti. Caro katsoi minuun ja jäi sitten nauttimaan kinkkujaan. Huokaisin ja lähdin yläkertaan. Pakkasin tallikamat ja puin vaatteet. Tämän jälkeen hyvästelin Caron ja lähdin Golden Horseen.

Tallipihassa oli jotakin erikoista. Nurmikko leikattu, tarhat korjattu, jotain muutakin. Mietin sitä kauan. Sitten tajusin - Eräs shtlanninponivarsa katsoi minua.
- Voii kun jotkut osaa olla söpöjä, hihkaisin. Se oli aivan pikkuruinen. Hyvästelin varsan. Katsahdin kentälle, tunti meneillään. Hevoset juoksi levottomina. Yksi jopa hieman piruili. Hymyilin ja lähdin talliin.

Kävelin Hoitajien Huoneeseen. Jätin reppuni eräälle penkille, ja lähdin Ilkan karsinalle. Ilkka nukkui vieläkin. Viheltelin kävellessäni satulahuoneeseen. Samaan aikaan Ilkka heräili. Kun se kuuli vihellykseni, oripoika nousi seiisomaan ja ikäänkuin vastasi kimeällä huudolla perääni. Katsahdin perääni. Ilkka kimeästi huudellen sai minut takaisin sen karsinalle. Naurahdin. Ihan kuin Ilkkakin olisi nauranut. Että olin iloinen.
- Naurupoika, naurahdin ja lausuin Ilkalle. Ilkka painoi päänsä syliini. Suljin karsinan ja lähdin hakemaan Ilkan varusteita(harjat ja suitset). Karsinassa harjailin Ilkan puti puhtaaksi. Karva kiilsi. Tämän jälkeen nostin kaviot. Ilkka halusi hieman leikkiä - niimpä oripoika puraisi makeasti takauoltani. Kiljahdin ja nauroin samaan aikaan. Ilkkakin hymyili, mutta vain omalla tavallaan:) Taputin oria. Jatkoin tämän jälkeen Ilkan kavioiden puhdistusta. Tämän jälkeen otin Ilkan riimun pois ja vaihdoin suitset. Sitten lähdimme Ilkan kanssa tallustamaan maastoon.

Kävelimme pitkin polkuja Ilkan kanssa. Ilkka katseli metsämansikoita, mustikoitten oksia ja muuta liikkuvaa. Löysimme kunnon metsämansikka apajan, ja jäimme maistelemaan herkullisia mansikoita hetkeksi. Ilkkakin koitti maistella. Harmiksi se sai vain hämähäkin turvalleen ja yriti epätoivoisesti pärskiä sitä pois. Nippasin hämyrin pois ja jatkoimme matkaa. Suuri metsän keskellä oleva kallio saapui eteemme. Kävelimme kallion päältä. Ilkan kaviot osuivat kallioon niin kovin, että ne pitivät kovaa kalinaa. Kun taas pääsimme metsään, kävelimme polun varren loppuun.

Tallilla menimme karsinaan ja annoin Ilkalle ruuan. Riisuin suitset ja annoin orin syödä. 18.00. vein Ilkan tarhaan. Siivosin karsina ja putsasin ruokakupin, vesiastian ja varusteet. 20.00. hain Ilkan karsinaan. Hyvästelin sen ja lähdin polkemaan kotiin päin.

Kinkkuja syövä koira - ihanaa! Jos koirasi on ulkoilevaa sorttia niin ota se vaikka joku päivä tallille mukaan tutustumaan hevosiin. Tallikoiria ei ole koskaan liikaa (sellainen pitäisi hankkia kyllä ihan vakituiseksi..), ja seuraa voi saada esimerkiksi Kati J:n koirista :) Naurupoika olisi ihana nimi jollekin Ilkan jälkeläiselle, pitääkin merkitä muistiin... Metsämansikkareissu kuulosti hyvältä ja tietysti maittavalta. Kirjoitat eläviä tarinoita, näitä on ilo lukea!

 

5.7.2009 - Hoitotarina
Huoooh! Huokaisin herätessäni aamulla n. 9 aikaan aamulla. Haukottelin ja nukahdin vielä toviksi. Heräsin siis virallisesti varttia yli 9. Menin vessaan pesemään hampaat. Kun olin saanut kaiken muun valmiiksi aloin pukemaan.
- Hitsi, tallivaatteethan mun piti laittaa eikä mitään juhlavaatteita! Tokaisin, kun itselleni olin pukemassa parasta juhlapukuani. Risuin sen ja vaihdoin tallivaatteet päälle. Kun vaatteet oli päälläni, laahustin keittiöön. Tein muutaman leivän ja lämmintä kaakaota. Istahdin penkille syömään aamupalaa. Äiti käveli univaatteissaan keittiöön.
- Jaa, menet sitten tallille tänään? äiti kysyi kummastuneena, kun minulla oli tallivaatteet päällä ja korkkarit jalassa.
- Juu, Ilkkaa hoitelemaan. Vastasin hymy suullani.
- Jos nyt kuitenkin vaihtaisit kenkäsi... Äiti huomautti virnistävä ilme naamallaan. Vilkaisin kenkiäni. Mikä häpeä! Ja velipuoleni oli meillä yötä! Ravasin yläkertaan huoneeseeni vaihtamaan kengät. Olin saanut syötyä, joten pakkasin eväät, ja porkkanapusin mukaan. Sanoin heipat ja lähdin kohti Golden Horsea.

Poljin hikisenä ylämäkeä ylös. Huokaisin helpotuksena, että Golden Horse näkyi vähän matkan päästä. Erotin Ilkan heti. Sitä talutettiin sisälle. Olin aivan varma, että se oli Iida. Asetin pyöräni pyörätelineeseen. Oli mukavan lämmin päivä. Astuin talliin sisälle. Menin Ilkan karsinalle. Siellä oripoika seisoi. Ilkka nosti korvat hörölle ja hirnahti kimeästi. Naurahdin. Aivan kuin Ilkkakin olisi nauranut. Avasin karsinan.
- Ihana hoitopolleni, ihana nähdä sinua taas. Kuiskasin sen korvaan. Kyyneleet valuivat silmistäni pakosta. Pitkästä aikaa olin saanut taas silittää Ilkan pehmeää naamaa. Ai että, kun kaipasin sitä. Ilkkakin nautti. Se painoi päänsä syliini. Molemmat menimme makuullemme. Ilkka laski nyt päänsä syliini. Silitin sen tupraa. Sitten me nukahdimme.

Heräsin kovaan kilinään ja kolinaan. Ilkka nukkui vielä pää sylissäni. Nousahdin jalkoja liikuttamatta ylös. Katsahdin hieman oikealle. Siellä oli joku muu hoitelemassa polleaan. Hieroin silmät. Tässä vaiheessa Ilkkakin nousi. Katsahdin nyt tarkemmin. Ei, sehän oli Tarmo, kengittämässä heppoja. Moikkasin hänelle unenpöpperössä.
- Nukahdit, vai mitä? Tarmo kysyi virnistävä ilme naamallaan.
- Juu, nukkusimme Ilkan kanssa päiväunet, tokaisin hymy suullani. Lähdin hakeman kauroja, ja annoin Ilkalle ruuan. Tunnin pästä nappasin Ilkan riimun ja kiinitin sen Ilkkaan. Sitten suljin karsinan ja lähdin satulahuoneesta hakemaan suitsia ja harjapakkia. Vein ne harjauspuomeille. Hain Ilkan ulos ja kiinitin sen hoitopuomiin. Harjatessani Ilkkaa, poika nukahti. Katsoin sitä söpö ilme kasvoillani. Taputin oria kaulalle. Se ei ollut moksiskaan. Putsasin kaviot huolellisesti. Kello oli jo 14.00. Herätin Ilkan unesta. Avasin riimun ja laitoin suitset Ilkalle. Sitten lähdimme kävelylle maastoon. Kesken talutusreissun satuimme näkemään Ainon.
- Ai moikka Jenna! Aino hymyili ja sanoi.
- No moikka vain! Hymyilin ja sanoin takaisin.
- Kenties menossa uimaan, kun näin kuuma sääkin on? Aino kysyi. Vastasin, että kyllä. Sitten Aino sanoi:
- Nähdään tallilla, kun tulet, niin voidaan jutella lisää. Selvä, sanoin, ja jatkoimme Ilkan kanssa matkaa. Lammella oli myös muutama joku muu, jotka olivat jo lähdössä. Moikkasin heille, ja kävelytin Ilkan rannalle. Ori selvästikkin riemastui vedestä, ja kiskaisi itsensä veteen. Juoksin perässä minkä pystyin. Heitin kengät pois ja juoksimme Ilkan kanssa veteen. Nauroin, kun oripoika löysi pienen sammakon, joka sukelsi vedessä. Ilkka tunki turpansa veteen, mutta nykäisi sen pois heti, ja pärskähti. Rapsutin sitä. Sitten jatkoimme rannalle. Istuin hetken siinä ja Ilkka makoili. Pienen ajan päästä lähdimme takaisin. Kun saavuimme talliin, kello oli jo 16.00. Hoidin Ilkan tunnissa ja vein sen sitten tarhaan. Kävelin harjapakin, riimun ja suitsien kanssa talliin. Vein ne omille paikoille. Sitten kävelin Hoitajien huoneeseen.

Aino istui penkillä. Menin siis hänen vastapäätä olevan penkkiin. Rupattelimme niitä näitä. Aino mainitsi mm. Kesälaitumet, ja hoitokurssi 2:sen. Rupattelimme vielä hetken, kunnes kello oli jo 17.30. Lähdin putsaamaan Ilkan varusteita. Rasvasin satulan ja suitset, sekä putsasin harjat. Sitten hain talikon ja kottikärryt. Siivosin Ilkan karsinan, ja vein ne lantalaan. Sitten hain hieman uutta kuiviketta. Lopuksi harjasin käytävän.

Tämän jälkeen hain Ilkan tarhasta. Harjailin sitä vielä karsinassa, kunnes hyvästelin sen. Suukotin sen ja halasin sitä ainakin 5 000 000 kertaa, kunnes sanoin heipat. Suljin karsinan. Ilkka riiputti päätään. Se oli selvästi surullinen, kun jouduin lähtemään. Hyvästelin sen ja lähdin polkemaan kotiin päin.

Ilkalla selvästi keräsi aamupäivän torkuilla energiaa tulevaa vesireissua varten, kiva että piipahditte vähän uimassa kun sää nyt sen sallii :) Välittämistä ei ainakaan puutu teidän hoitopäivistä, mukava nähdä että Ilkasta on tullut sinulle tärkeä kaveri tallilla.

 

29.6.2009 - Hoitotarina
Hip hei! Heräsin aamulla lausahtaen jossakin 8 aikaan. Innoissani vetelin tallikamat päälle, ja juoksin alakertaan. Tein sämpylän ja kylmää kaakaota - nam! Kun olin syönyt, nakkasin avaimet naulasta, ja avasin ulko-oven. Vuh! Caro haukahti.
- Ai niin, pitää lenkittää Caro! Parkaisin viime tingassa. Nakkasin Carolle valjaat ja nauhan, ja lähdin lenkille. Kun lenkki oli tehty, huikkasin äidille ja Carolle heipat ja avasin pyörän.
- Hups, ovi jäi auki. Suljin ulko-oven ja nousin pyörän selkään.

- Sniif! Haistelin tallin tuoksuja. Kyyneleet melkein tulivat ulos ilon takia. Vihdoin! Vihdoinkin tallilla taas :) Näin muutaman söpön varsan juoksentelemassa tarhassa. Hymyilin niille, ja ne tulivat portille. Kävin silittämässä molempia. Ai että, ne oli söpöjä. Vähän ajan päästä rapsuttelusta kyllästyneet varsat saivat kauhean hepulikohtauksen ja säntäsivät tarhan päähän pukitellen. Nauroin, ja jatkoin matkaani. Astuin suuresta tallinovi-aukosta sisään. Haistelin ihanaa hevosten tuoksuja. Miltei yhtään hevosta ei ollut sisällä. Ainoastaan muutamia. Myös hoitajat olivat kaikonneet.
- Ihmeen hiljaista, mietin. Pian kuului kimeääkin kimeämpi kirkaisu. Pelästyin pahasti, ja kaaduin maahan. Nousin ripeästi ja kävelin karsinalle, josta kimeä kirkaisu kuului. Kurkkasin karsinasta sisään. Fabian, oli säikähtänyt karsinassaan olluta jättiläis kimalaista, ja vahingossa astunut hoitajaparkansa varpaille. Autoin hoitajan ylös, ja menimme tallihuoneeseen. Hänen jalassaan oli pieni mustelma, mutta hän pystyi jatkamaan hoitamista. Samalla itse jatkoin tarpomistani tiettyyn paikkaan.

Surasin karsinoiden nimilappuja. Pysähdyin Ilkan karsinalle leveä hymy suullani. Kummakseni Ilkan karsina oli tyhjä. Aivan typö tyhjä. Kurkkasin, etteikö Ilkka olisi nukahtanut jonnekkin kulmaan. Ei.
- Aivan, Orilaitumelle siis! Hihkaisin.

Hiki virtasi otsallani. Kävelin kumpuraista ylämäkeä ripeällä vauhdilla ylös. Herkästi erotin kaukana juoksevat oripojat. Huokaisin todella lujaa. Pelästyin pahan kerranu, kun joku tarrasi olkapäästäni.
- Heippa! Topin hoitaja Elina huikkasi.
- Moikka! Sanelin pelästyneenä takaisin.
Elina epäröi, ettei saisi Topia kiinni. Annoin hänelle ompun, jolla tämä pystyisi houkuttelemaan Topin kiinni. Istahdin hetkeksi laitume vierelle. Elina huuteli Topia, ja pian saikin sen kiini.
- Haetko sinä Ilkan nyt, vai myöhemmin?Elina kysyi.
- Myöhemmin, lepään hetken.
Selvä, Elina huikkasi, ja lähti taluttamaan Topia hoitopuomeille. Nousin ja huokaisin. Nakkasin ompun taskustani. Harmikseni jok'ikinen ori töllötti minua.
- Hui kamala! Pelästyin. Kaikki himoitsi sitä omenaa, joka minulla oli kädessä. Jokainen kuitenkin peruti, kun avasin oven. Ilkka oli ensimmäisenä.
- Sinä muistit minut, hymyilin ja kuiskasin sen korvaan. Annoin orille ompun, jolloin kaikki muut luimistivat, kiljasivat ja juoksivat laitumen toiseen päähän. Ilkka yritti mukaan, mutta ymmärsi kuitenkin, että nyt mennään tallille.

Taluttelin Ilkkaa vierelläni. Se puhkui intoa, ja juoksin muutaman ravipätkän sen kanssa. Poika juoksenteli aivan, kuin olisi raveissa. Hyvä, että pysyin sen perässä viellä. Kävelimme tammalaitumen ohi. Ilkka alkoi esitellä itseään. Pian ori unohti huolet, ja keskittyi menemiseen. Nostin ravin ja juoksin sen perässä. Mutta oripa nosti laukan. Juoksin siis vielä nopeammin. Kirmasimme tallin vierestä menevän tien. Sitten rauhoitin sen. Jatkoin hoitopuomeille.

Olin valmistanut kaiken täydellisesti hoitopuomille odottamaan Ilkkaa ja minua. Kiinitin vetosolmulla orin kiinni.Aloin harjaamaan sitä kovaharjalla, jonka jälkeen siirryin pehmeään harjaan, ja harjasin jalat. Sen jälkeen selvitin orin hännän ja harjan. Tämän jälkeen hain haaleaa vettä ämpäriin ja kastoin harjan siihen. edin pitkiä vetoja vedellä orin kylkeen. Sen alahuuli lörppyi ja silmät olivat kiinni. Hymyilin ja jatkoin tekemistäni. Sen jälkeen siivosin harjat ja vein ne satulahuoneeseen. Herätin Ilkan sen jälkeen.

Lähdin taluttamaan Ilkkaa. Ensin se oli aivan hakusessa, mutta pian se nöki suuren lammen avautuvan eteemme. Se innostui tyystin. Käärin ratsastushousut ylos, heitin kengät pois, ja juoksimme Ilkan kanssa lampeen. Ilkka innostui piehtaroimaan siellä. Nauroin ja Ilkkakin nautti täysin siemauksin. Se polki jalkaa ja hirnahteli ihanasti. Pienen ajan päästä tuli hiljaisuus. Molemmat me pysyimme hiljaa lammessa. Pian tunsin kosketuksen - toisin sanoen tönäisny ja kaaduin veteen. Aivan kuin Ilkka olisi nauranut. Naurahdin myös itse. Tämän jälkeen menimme rannalle kuivumaan. Ilkka asettui maahan makaamaan. Rapsuttelin sen päätä ja kaulaa. Pian ori laski päänsä syliini. Yllätyin hieman, sillä pää painoi hiukan. Kuitenkin silittelin sitä. Pian me molemmat nukahdimme. Heräsin kovaan törähdykseen. Muutama muu tallityttö tuli myös lammelle. Ilkka pelästyi hiukan ja hypähti ylös. Kuitenkin se huomasi vain tuttuja. Jutelimme vielä hetken tallityttöjen kanssa. Sitten Ilkan kanssa lähdimme.

Kun saavuimme takaisin tallille, sidoin Ilkan taasen vetosolmulla kiinni. Harjat hain satulahuoneesta, ja aloin harjaamaan Ilkkaa pitkin vedoin. Pesin Ilkan letkulla lampivedestä ja kuivailin sitten hikiviilalla. Sitten istahdin Ilkan viereen. Hain kaurat sille ja annoin sille ruokaa. Ilkka nautti ruuasta. Sitten lähdin taluttelemaan sitä takaisin orilaitumelle. Ilkka käveli ripeästi vierelläni. Nyt en ravannut ollenkaan, sillä Ilkka oli aivan loppu uimisesta.

Kun saavuimme orilaitumen portille, päästin Ilkan vapaaksi. Se odotti kiltisti, että avasin laitumen portin. Ori syöksyi sisään. Mutta äkkiä se pysähtyi, kääntyi takaisin, ja tönäisi minua, aivan kuin pyytäen omenaa. Naurahdin ja annoin sille ompun. Siten se lähti juoksemaan kauas toiseen päähän. Suljin portin ja lähdin tallille. Tallilla siivosin Ilkan harjat, suitset ja satulan. sen jälkeen siivosin karsinan. Kärräsin lannat ja märät kuivikkeet lantalaan, ja hain uusia tilalle. Sitten minun oli pakko lähteä, sillä kello oli jo 20.00.

Tästä hoitopäivästä ei kyllä puuttunut energiaa, iloa ja naurua - mukava nähdä sinua jälleen tallilla :) ! Ilkka muisti edelleen mukavan hoitajansa ja ehditte varmasti vaihtaa uusimmat kuulumiset päivän aikana. Uittaminen on kyllä yksi parhaista tavoista viettää kuumaa kesäpäivää - ehkä parin viikon päästä voitte käväistä siellä myös selästä käsin.

 

8.3.2009 - Hoitotarina
Saavuin tallille jossain 8 aikaa aamulla. Saapastelin tallille suuri hymy suulla. Avasin Ilkan karsinan ja ori pompahti suorastaan ylös. Tuntui, kuin sekin olisi hymyillyt ja ollut iloinen tulostani. Napsautin riimun päähän ja talutin orin ulos. Kiinitin sen vetosolmulla kiini hoitopuomeille ja hain tallitavarat. Harjasin orin ensin koko vartaloltaan, jotta punarautias turkki näkyisi kunnolla. Sitten putsasin kaviot sekä turvan huolellisesti. Otin riimun auki ja talutin orin karsinaan. Se sai olla siellä 17.00 saakka.

Istahdin hoitajien huoneeseen, ja Iida oli sattumalta löytänyt myös sinne. Rupattelimme niitä näitä, kunnes kello oli viisi. Naksautin orin riimunnarun riimuun ja ja lähdin taluttamaan sitä tarhaan Topi oli kulmassa nukkumassa, ja samassa Iikka liittyi sen seuraan. Lähdin hoitajien huoneeseen ja moikkasin Iidalle, että koko ilta on muuten työkiireitä. Hain karsinansiivoustavarat ja aloin siivota karsinaa. Sitten vielä lopuksi harjasin lattian. Hain Iikan karsinaan ja putsasin turvan, koska se oli täynnä lunta. Sitten halasin ja toivotin hyvää yötä. Huikkasin vielä Ainolle heippa.

Heh, lumiturpainen hevonen - olikohan Ilkka kurkkinut kasvaako kevään ensimmäiset ruohonkorret jo :) Hoitopäivä meni kivalla rutiinilla läpi, puuhailitte sopivasti kaikkea mitä näin alkuun voi tehdä. Hoitokurssi 1:stä kohti siis vain, kohtahan sekin koittaa.

 

4.3.2009 - Hoitotarina
Tänään tulin yllätyksenä autolla tallille, koska loskakeli oli aiheuttanut syyn, etten voinut tulla pyörällä tallille. Maanantaina enkä tiistaina voinut tallille tulla, kovan flunssan takia. Kuitenki parannuin ja astelin takaisin tallille. Kävelin topakasti ja nopeasti Iikan karsinalle. Halasin ponia kovin ja rutistin. Iikka katsahti minuun, kuin sanoisi"mistä nyt tuulee?". Katsahdin poniin ja silitin sen ihanaa, silkkistä turpaa. Olin jutellut Ainon kanssa vielä sunnuntaina. Tämä oli sanonut, että saan alkaa viemään Iikkaa itse tarhaan. Olin aivan innosta piukkana. Hypin, lallattelin ja nauroin. En malttanut odottaa, että pääsen suorittamaan merkkejä ja ratsastamaan Iikalla.

Hain sen tavarat satulahuoneesta. Kysäsin Ainolta, että ulos vai sisälle. Tämä sanoi, että sään mukaan:) Jäin miettimään pitkäksi aikaa. Kuitenkin lähdin ulos talutellen Iikkaa ja toisessa kädessä harjapakki. Kiinitin orin vetosolmulla hoitopuomille ja lähdin harjaamaan isoin vedoin. Ori senkun nautti harjauksesta. Hyvä, että se pysyi valveilla. Putsasin myös kaviot ja turvan huolellisesti. Tämän jälkeen hain loimen orille ja taluttelin sen tarhaan. Topi tuli perässä, löntystellen. Kun Iikka oli tarhassa, se pukkasi taas riemupukit ja ravaili tarhan päässä olevaan kulmaan. Sitten se meni leputtamaan jalkaansa tarhaan. Jatkoin matkaa tallille. Tomppasin tämän muut loimet ja putsasin harjat. Sitten nakkasin kottikärryt ja talikon ja harjan. Sitten siivosin karsinan. Siivosin lannat ja otin pois märät kuivikkeet. Sitten harjasin tallin lattian Tiptop kuntoon. Tämän jälkeen menion juomaan kuumaa teeta hoitajien huoneeseen.

- Oho! huudahdin ja katsahdin kelloon. tunti oli vierähtänyt nopeasti. Nousin penkistä epätoivoisesti ja plätsähdin maahan. Hyppäsin pystyyn ja suulleni levisi hymy. Sitten noudin Iikan tarhasta. Ori oli helppo saada kiini kun se vain nukkui. Naksautin narun kiini Iikan riimuun ja lähdin taluttamaan sitä. Iika käveli laiskasti pois tarhasta. Topi jäi vain tarhaan loikoilemaan. Päästin Iikan karsinalle ja halasin sit. Pussasin sitä kaulalle ja toivotin hyvät yöt. Kävin vielä Ainolle huikkaamassa moikka!.

Kevättalvi tuo mukanaa myös nuhaa, toivotaan että pöpö katosi :) Keväällä on tulossa monenmoista (tai ainakin on suunnitelmissa), joten jos sinulla jotain erikoisia toiveita, jota haluaisit tallilla tehdä, niin kerro ihmeessä! Eikä varmaan tarvitse kysyä, pidätkö hoitamisesta - tarinoistasi välittyy kiinnostus tallielämään ja tietysti myös hevosiin. Mukava seurata miten sinun ja Ilkan välit kehittyvät :) !

 

1.3.2009 - Hoitotarina
Tänään, astelin tallille pitkävartiset, uudet saappaat jalassani. Talliin sisälle astuin tasan kello 9.00. Käväisin saman tien Iikan karsinalla katsahtamassa, miten se vo. Ori seisoi ruokakupin vierellä, ja söi antamaani porkkananpalaa. Halasin sitä, ja taputtelin sitä. MIetin, mitä kaikkea voisimmekaan tehdä, kun olen suorittanut tarvittavat merkit ratsatsamiseen. Iida käveli talin ovelle.
- Moikka taas Jenna! Iida tokaisi leveä hymy suullaan.
- Moikka vaan! Vastasin hampaat irvellä kauniista hymystä.

Nappasin Iikan hoitotavarat satulahuoneesta. Iida oli ottanut Iikan karsinasta ja oli myös vienyt orin hoitopuomille. Saavuin puomeille nopeasti. Iida auttoi minua vähän aikaa harjauksessa, kunnes lähti juomaan juotavia. Harjasin Iikan vartalon kovalla harjalla, putsasin kaviot huolellisesti ja pyyhkäisin turvan sienellä. Tämän jälkeen vein Iikan karsinaan ja jäin kasinalle katsomaan tuota kaunista oria, joka mussutti heinää. Istahdin siihen karsinalle putsailemaan tämän hoitotarvikkeita kumisuan avulla. Siinä vierähti aikaa myös, kun kiertelin tallilla ja katselin muita hevosia ja poneja. Muutamia hoitaiakin olivat hoitamassa hoitoponejaan. Hymyilin heille ja he hymyilivät vastaukseksi. Kun kello oli taasen 17.00. palasin Iikan karsinalle. Otin riimunnarun ja riimun. Odotin Iidaa, ja pian tyttö juoksi lumesta märkänä sisälle talliin. Lähdimme tarhalle päin ja Topi seisoskeli loimi päällään. Iida kipaisi hakemassa Iikan loimen tallista. Kiinitimme soljet ja päästimme orin tarhaan. Se pukkaili ja juoksi kauan.

Kun olin menossa tallille, ori nukahti ja lepotteli jalkaansa. Tallissa putsasin tämän karsinan. Loin lannat, poistin märät kuivikkeet. Sitten lakaisin lattian. Tämän jälkeen menin hoitajien huoneelle ja join kupin teetä. Sitten lähdimme Iidan kanssa hakemaan Iikkaa tarhasta. Ori oli aivan luminen. Putsasin loimen ja "tamppasin" sen ulkona. Sitten vein sen kuivumaan märkien loimien kuivatushuoneeseen. Tämän jälkeen kävin Iikan luona antamassa sille suukon ja sanoin Ainolle moikka!

Ilkan vieminen tarhaan näyttää luonnistuvan niin hyvin ja rauhallisesti, että voit tästä lähtien tehdä sen myös itsenäisesti :) Ilkka käyttäytyy oikein hyvin seurassasi, sinulla on selkeästi otetta iloiseen suokkioriin! Olin näköjään unohtanut orin sivuille linkin vanhaan päiväkirjaan, tähän kirjoitetaan siis tästä lähtien.

 

28.2.2009 - Hoitotarina
Tänään tulin aamulla jossakin 8.00 tallille, katselemaan, joko Iikka olisi minun hoitopolleni. Huomasin, että Iikka oli poistettu Hoitajaa tarvitsevat-listasta. Kävin Ainolta tarkastamasta kenelle Iikka oli annettu. Aino hymyili, katsahti minuun ja nyökkäsi. Olin aivan tohkeissani kävellessäni Iikan karsinalle. Suuri ja komea suomenhevosori tuijotti minua kauneilla, ruskeilla silmillään. Halasin hevosta ja päästin kyyneleeni sen harjan joukkoon. Aino katseli karsinanovella ja tarkkaili hoitamistani. Rapsutin sen silkkistä turpaa, ja annoin sille pusun vielä kaulalle. Suljin karsinanoven ja noudin hepan hoitotarvikkeet satulahuoneesta.

Vein tavarat ulos harjauspuomeille valmiiksi, odottamaan minua ja Iikkaa. Joten, kävelin sisälle ja avasin Iikan karsinan. Laitoin Iikalle riimun päähän, ja napsautin narun sen riimuun ja aloin talutamaan sitä. Ori seurasi innokkaana minua. Lunta oli paikka tulvillaan. Iikka haistoi tuota outoa valkoista mömmöä. Se pärskähti terävästi kun orille meni sieraimiin lunta. Naurahdin ja talutin sen harjauspuomille. Laitoin vetosolmulle sen kiini, ja avasin harjaboxin. Otin sieltä ensin kovan harjan ja aloitin puuraamaan oria. Siitä lähti vähän likaa, muttei todellakaan paljon. Kun olin harjannut orin täydellisesti vartalosta, otin harjakamman ja aloin selvittämään tämän harjaa. Samoin otin sen silkkisen turvan ja puhdistin sienellä. Putsasin myös kaviot ja tarkistin, että riimu oli yhä ehjä. Tämän jälkeen katsahdin kelloon. Kello oli lähemmäksi jo 14.00. Vein Iikan takaisin karsinaan ja nappasin riimun karsinassa pois. Ori oli makuulla ja katseli minua kuin odottaen, että varustaisin tämän, ja lähtisin ratsastamaan. Pyöritin päätäni ja istahdin sen viereen. Rapsuttelin sitä päästä ja taputtelin sitä kaulalle. Siinä me kaksi vain olimme.

Ori nukkui jo ja minä pidin silmiä kiini, kunnes yhtäkkiä ääni kantautui karsinan ovelle.
- Juhuu! ääni sanoi. Nousin nopeasti ja samassa myös Iikka nousi. Katsoin erästä tyttöä, joka katsahti minuun ja hymyili.
- Oletko sinä se uusi Iikan hoitaja? tämä kysyi. Vastasin pelästyneellä äänellä kyllä, vaikkakin se kuullosti vain muminalta.
- Heippa vaan! Olen Iida, tämä vastaisi. Sanoin heippa ja esittelin itseni. Jäimme juttelemaan hetkeksi Iikan karsinalle, ja Iikka katsoi meitä turhauttavasti. Iida rapsutti Iikkaa turvasta ja selittelin mitä kaikkea tänään oli tapahtunut. Tämän jälkeen Iida hihkaisi että viedään Iikka Topin kanssa tarhaan. Lähdimme taluttamaan Iikkaa 2 tarhaan, jossa Topi jo odotteli. Iikkakin hirnahti tervehdykseksi. Annoimme niiden lähteä leikkimään. Seurasimme niitä hetken ja Iida kertoi enemmän Golden Horsen toiminnasta ja kasvatuksesta. Kiinostuin eniten Tunnit kohdasta. Kyselin Iidalta mistä voi tilata tunteja. Iida neuvoi selvästi, ja pistin kaikki mieleen. Katsahdin uudestaan tarhaan, jossa Iikka veteli hirsiä, ja Topi höristeli ja leikki lumen kanssa, kerrankin kun oli suojalunta. Tämän jälkeen kävelimme takaisin talliin. Iida neuvoi vielä missä on talikko ja kottikärryt sekä tallin harja.

Noudin tarvikkeet ja kärräsin ne Iikan karsinalle. Aloitin talikolla ottamalla lannat pois ja märät kuivikkeet. Sitten kärräsin kottikärryt lantalalle, ja palasin takaisin. Jälkiäni oli jäänyt käytävälle, joten nakkasin harjan mukaan ja harjasin lattian puhtaaksi. Sitten hain Iikan harjat ja puhdistin jokaisen yksi kerrallaan. Tämän jälkeen Iida palasi, ja haimme Iikan tarhasta, koska kello oli jo 20.00. Talutimme Iikan karsnaan ja annoin sille pusun. Käväisin Ainon luona sanomassa heippa, ja että huomenna nähdään :)

Ensimmäinen hoitopäiväsi kuulosti oikein mainiolta - tutustuitte Ilkan kanssa, kävitte ulkona pöllyttämässä turhat pölyt ulkoilman vietäviksi ja lopuksi myös karsina saatiin tiptop-kuntoon. Vaikutat oikein pätevältä ja ahkeralta hoitajalta, jatka siis samaan malliin :) Ja jos tunnit kiinnostavat, niin ilmoittaudu ihmeessä mukaan, ryhmissä on hyvin tilaa.

 

21.1.2009 - Tohinaa kevääseen
Jos nyt vaikka lykästäisi Ilkkaa myös hoitajarintamalla :) ! Saimme joukkoomme uuden hoitajan, Aquaticin, joka aloittelee näin tammikuun lopulla orin hoitamista. Eilen sain puhelun aiheesta: Aquatic kertoi käyneensä tallilla tutustumassa viime viikolla ja ehdimme jutustella monenmoista hevosista ja hoitamisesta. Eikä siinä sitten sen enempää - uudet hoitajat ovat aina tervetulleita, joten toivottelin tytön tervetulleeksi ja kävin puhelun päätyttyä viemässä Ilkan kaapille uuden hoitovihon (edellisen jouduttua arkistoon).
 / / 10.2.2009
Aquatic ilmoittikin tänään, ettei pysty aloittamaan hoitamista kiireisen kevään vuoksi. Toivotamme hänelle tsemppiä koulutehtäviin ja jäämme etsimään uutta hoitajaa Ilkalle.

 

23.11.2008 - Juksulan koulukiemurat
Iida on ottanut Ilkan vastuuhevostensa listalle. Yksityisratsastajan lisäksi tallityöntekijämme treenaa orin kanssa ahkerasti kouluratsastuksen saralla. Ja tuloksiakin syntyy - ei tämä ihan kehno kaksikko ole :) Toivotaan että tämä osaaminen siirtyy myös kisakentille.

Kävimme vähän varmistelemassa ja hakemassa lisäneuvoja Pientalli Juksulan kouluvalmennuksessa. Tallille meno oli kaikista yhtä jännittävää - oli todella hauskaa päästä viimein katsomaan, millaista tallilla tosiaan oli (meillä on omat tallimme, joita tykkäämme seurata ja hiljaisesti "fanittaa" ^^). Iida hoiti tälläkin kertaa ratsastamisen, hän kun oli orin kanssa eniten viime aikoina treenannut. Tasoltaan valmennus oli helppo B-A ja maneesilla meitä odotti saksalainen Ramona Sauer. Iida ehti jo panikoida ymmärtääkö hän ohjeista mitään, mutta onneksensa valmennus pidettiin toki englanniksi. Ramonan kommentit suomennettiin yhdessä talliväen kanssa näin:

"Hieno ori joka kulki tasaisesti edustaen hienosti oriita tässä tammapainotteisessa valmennuksessa! Ilkka ei sen kummoisemmin tammoista mitään sanonut, taisipa vain myhäillä hommanneensa kivan lauman itselleen. Ilkka kulki väistöt mallikkaasti oikeinpäin ja takajalatkin astuivat heti aluksi hyvin ristiin. Ravissa Ilkka olisi ensin mennyt mieluummin suoraan kuin väistänyt, mutta vahvempi pohjeapu sai oriin mielen muuttumaan. Takaosakäännöksissä ei mitään ongelmaa ollut, alun pieni takajalkojen ruuvaus poistui parin toiston myötä. Älä kuitenkaan itse ala nojaamaan käännöksen suuntaan, hevosen pitää kääntyä ei sinun. Keskiaskellajeista ei mitään suurempaa huomauttamista, älä heitä ohjastuntumaa pois jottei oriisi valahda lisäyksessä pitkäksi ja tipu etupainoiseksi. Vastalaukassa Ilkka aluksi hieman vastusteli, harjoitelkaa kotona vastalaukannostoja ja pidä pohje noston jälkeenkin lähellä kylkeä jottei Ilkka tiputa raville. Mukavasti sujui teidän valmennuksenne!"

Iidalle siis pohjetreeniä ja Ilkalle paljon taputuksia - olimme ylpeitä kun suokkimme käveli nätisti pitkin ohjin kaikkien hemaisevien tammojen keskellä. Aloin jo ihmetellä onko meillä ori vai ruuna mukana.. ;)

 

28.10.2007 - Hoitaja löytynyt!
Saimme nopeasti Ilkalle uuden hoitajan, kun felishâ piipahti tallilla kysymässä hoitohevosta itselleen. Toivotamme hänet tervetulleeksi tallille :) !
18.10.2008 - Tallin taukoilun ja muun vuoksi felishaa on kärsivällisesti kuulosteltu takaisin, mutta koska melkein vuoden poissa ollut tallityttö ei ole palannut hoitopuuhiin, joudumme siirtämään myös Ilkan hoitojonoon :/