Hoitaja-info
Nimi: --
Aloittanut: --

Hoitaja kertoo itsestään:
"--"

Suoritetut merkit ja kurssit:
 

Hoitolomake

xxx = tallimerkintä     xxx = hoitomerkintä     xxx = ratsastusmerkintä

18.8.2011 - Fabian ja Jatta
"Hörh" Jatta höristeli. Olin taas tallilla. Tulin suoraan koulusta. Silitin Jatta ja Fabiania joka oli tullut haistelemaan minua, viereiseltä laitumelta.
-Moikka, Juli! Aino tervehti. Käännyin äkisti.
-Ai, Moi. Vastasin ja tunsin humuilua reppuni luona.
-Tulit sitten tallille, piiiitkästä aikaa. Aino naurahti.
-Juu. Sanoin takaisin.
-HEI! JATTA JA FABIAN! Aino huudahti. Hevoset olivat löytäneet porkkana kätkön.
-Hah. Ne on mun porkkanoitten perään, mitä toin niille. Etsin porkkanat ja syötin ne hepoille. Jatta näytti hampaita, sillä se olisi halunnut Fabin porkkanatkin. Silittelin Jattaa ja Fabia turvista. Sitten Fabi Hörähti ja hevoset laukkasivat toiseen päähän laidunta, vain sähkölanka välissä.
-hehehehe. No joo mun pitää mennä nyt. Moikka! Sanoin Ainolle.
-Joo...Heh....Moikka. Aino sanoi, ja jäi katselemaan Jatan ja Fabin hauskaa leikkiä. Kumpa minäkin olisin voinut....

Saivat ponit vielä hetken viettää laidunelämää. Kohta koittaa taas syksy ja Jatan on aika palata tarhailun pariin. Eläkepäiviä viettävä Fabian saakin juoksennella vielä pitkät tovit ulkona muiden vanhusten kanssa. Joskus olisi ihanaa itsekin vain lekotella laitumella ja nauttia ulkoilmasta, mutta minkä sille voi - jonkun täytyy hoitaa tallia :)

30.7.2011 - Hoitotarina
"Kelle kertoa voin salaisuuksia,
ystävälle niitä supista.
En koskaan sua vaihtais muuhun,
kun matkustetaan me yhdessä kuuhun.
Matkamme on vielä pitkä,
mutta jaksamme matkan vain ja ainoastaan yhdessä.
Jatta, Jatta, Jatta, Jatta ja Jatta,
Aina mun paksu raksu"

Runomuotoisia hoitotarinoita ei olekaan hetkeen saanut lukea :) Kekseliäs ja tunnelmallinen ystävyyttä korostava runo. Mukava kuulla, että Jatasta on tullut sinulle tärkeä hevoskaveri kesän mittaan. Ja paljon on vielä edessä - syksyä kohti vaan!

22.7.2011 - Ilta tallilla
Jes! Pääsen muutamaksi tunniksi tallille. Aijon pestä Cellan ja harjata tamman, sekä siivota karsinan.
-Äiti!, Meen nytte. Jos kello on nyt tai siis kohta kahdeksan, niin tuun...kymmenen bussilla kotiin. Sanoin äitilleni, kun laitoin lenkkarit jalkaan.
-Okei. Kuului vastaus keittiöstä.

Lähdin kävelemään bussipysäkkiä kohti. Linja-auto tulikin pian.
-Moi, Ratsastuskoulu Golden Horseen. Sanoin kuljettajalle.
-Selvä, se maksaisi sitten 3.50€. Kuljettaja sanoi.
-Mulla on tää kortti. Sanoin ja näytin bussikorttia.
-No laita se tuohon koneeseen. Kuljettaja sanoi. Laitoin kortin mustaan koneeseen. Kävelin linja-auton taka-osaan istumaan. Maisemat vierivät ohitse, kuin filmissä. Nousin hieman ja painoin punaista
-STOP- nappia. Kävelin ovelle.
-KIITOS! Huusin kuljettajalle. Menin tien yli tallipihaan.
-Moi Aino! Tervehdin.
-Ai, tulit takaisin. Aino ihmetteli.
-Joo, päätin tulla hoitelee Cellaa vähän paremmin. En tiennyt millon talli sulkeutuu, niin voinko hoitaa tän kerran Cellan näin (myöhään). Sanoin.
-No voit. Aino myönsi.

Kävelin talliin sisään. Cella työnsi päänsä heti karsinasta ulos.
-Moikka Cella. Tervehdin suokkia. "Hörh" Cella tervehti takaisin. Otin riimunnarun ja talutin Cellan ulos. Laitoin tamman puomiin kiinni. Kävin hakemassa sankon ja pesusienen. Etsin vielä käsiini hevosshampoota jolla Cellan pesisin. Avasin hanan ja valutin sankkoon viileää vettä.
Menin Cellan luokse. Lorautin shampoota veden sekaan. Kastelin sienen siinä ja aloin hankaamaan Cellan karvaa. Kun koko hevonen oli melkein vaahdon peitossa, kävin hakemassa letkun ja huuhtelin Cellan huolellisesti. Vein pesutarvikkeet pois ja hain pyyhkeen. Kuivasin Cellaa siihen. Laitoin tammalle loimen, jotta karva kuivuisi nopeammin.

Pian karva oli kuiva aloitin harjauksen. Otin pölyharjan ja harjasin Cellan sillä. Sitten pääharja. Kun olin harjannut pääharjalla, otin kaviokoukun. Katsoin kaikki kaviot. Lopuksi otin vielä sienen ja pyyhin sillä Cellan turvan. Vein harjat pois. Irrotin Cellan puomista ja talutin tytön laitumelle.
Menin takaisin talliin ja hain talikon ja kottikärryt Cellan karsinan luo. Aloin nostelemaan lantakasoja.
-Ääääh.... miten raskasta. Huohahdin, kun vein kottikärryn pois. Cella pesty, harjattu ja karsina siivottu.

Kävelin ulos tallista. Kello oli jo 21.55 pian pitäisi mennä. Kävin antamassa Cellalle pusun ja lähdin.

Tarinaasi oli eksynyt erikoinen lempinimi, Cella :) Ehkä tämä oli jäänne jostain toisesta hoitohevosesta tai uusi versio Jatan nimestä. Mutta selkeyden vuoksi olisi mukavaa, jos Jatta olisi jatkossakin Jatta (tai mitä tuosta Jatasta nyt saa väänneltyä muita hassuja nimiä).

Mukavaa, että tulit vielä käymään illallakin. Iltaisin meillä on aika hiljaista näin kesällä, mutta aina saa tulla ennen kuin talli menee kiinni. Iltaruokinnassa tarvitaan usein apua, ja hevosetkin ovat mukavan raukeita vietettyään päivän liikkuen ja leikkien. Ja takuulla kelpasi Jatalle iltapesu ulkona! Kukapa ei tykkäisi viilentävästä ja puhdistavasta pesuhetkestä ennen yön saapumista :)

22.7.2011 - Eka tapaaminen
Astuin tallin ovesta sisään. Kävelin karsinoiden ohitse ja osa hevosista hörähtelivät, mutta taas osa kavahtelivat vain. Siinä se oli Jatta.
- Moi tyttö. Kuiskasin sille ja avasin karsinan oven. Annoin oman käteni Jatalle haisteltavaksi. Jatta sen sijaan otti muutaman askeleen ja työnsi päätänsä minuun päin.
- Hei, Jatta, älä nyt. Sanoin sille. Silittelin tammaa selältä. Menin etsimään harjat. Otin pääharjan ja kävin harjaamaan Jattaa. Vein harjat pian pois. Minun oli lähdettävä sillä kotona oli ruoka.
- Moikka Jatta. Sanoin sille. Se oli eka tapaamisemme.

Tallilla saa myös tehdä pikakäyntejä, piipahtaa silloin kun sille on aikaa ja tulla toiste paremmalla ajalla :) Jatta pääsi näkemään uuden hoitajansa, ehkäpä ensi kerralla ehdit jäädä harjaamaan tammaa pidemmän kaavan mukaan?

20.11.2010 - Hoitotarina
(jatkoa Mallan tarinasta)
Kävelin käytävällä, ja Jatan karsina häämötti. Outo tunne, minua hermostutti hieman. En ole hoitanut Jattaa kuin kerran ja siitäkin on jo aikaa. Menin Jatan karsinan eteen ja katsoin karsinaan sisälle. Jatta oli karsinan perällä torkkumassa seisaalleen, mutta heräsi kun kuuli askeleeni. Se kipitti karsinan eteen ja kurotti päätään kuin kerätäkseen minulta herkkuja ja huomiota. Jatta oli yhtä söpö kuin mitä muistin sen olevan, en tiedä muistaako se minua, mutta se ei haittaa. Astuin karsinaan ja Jatta katsoi minua kummastellen. Jäin odottaman ovelle. Jatta lähti hieman epäröiden astelemaan minua kohti ja saavuttuaan luokseni, se kurotti päänsä käsilleni. Hyvä merkki. Se hamusi muutaman kerran kämmeniäni jotka olivat auki sen turvan alla, mutta kun herkkuja ei herunut, se pettyi ja nosti päänsä ylemmäs. Tutkailin Jattaa, sen keho oli lähes yhtä mudassa kuin Mallankin, varmaankin piehtaroineet koko ajan. Jatalla sitä ei tosin huomannut yhtä helposti.

Hetken ajan silitin Jattaa päästä, mutta sitten kokeilin kävellä sen vierelle, samaan aikaan hivelin sormillani sen kaulaa, ja sitten vatsaa. Sitten taputin sitä kaulalle ja kävelin ulos karsinasta. Pistin oven kiinni ja hain pakin. Se oli sentään paremmassa kunnossa, ja ehkä hieman siistimpikin. Pistin ensin Jatan kiinni, en tiennyt millainen se on hoitaa. Aloitin Jatan harjaamisen ja sekin oli yhtä kovaa työtä, kun yritti selvittää harjaa ja saada kovettunutta mutaa ja lunta pois karvasta. Lopulta Jattakin oli siisti ilmestys ja katselin sitä hymyillen. Urotyö. Varmaan hevosestakin tuntuu kivemmalta puhtaana, ajattelin. Menin Jatan luo ja silitin sitä päästä. Koska Jatalla ei ollut lauantaisin tuntiakaan, ajattelin että voisin tehdä sen kanssa jotain. Päätin, että menemme kävelylle. Otin Jatan riimun ja riimunarun irti kaltereista ja lähdin samaa matkaa kuin klo 14 tuntilaisetkin.

Lunta satoi yhä. Ensimmäisten hiutaleitten koskiessa Jattaa selkään, se säpsähti, mutta sitten se tottui lumeen. Jatallakin oli talvikarva, mutta paksumpi kuin Mallalla, siihen pystyi upottamaan käden. Kävelimme hiljaa, eikä Jatallakaan ollut kiire talliin. Menimme polkuja metsässä ja tienvarsia. Kaikkialla oli paljon lunta, ehkä jopa 10 senttiä. Noin puolen tunnin kävelyn jälkeen tulimme takaisin talliin ja päästin Jatan karsinaan. Harjasin pikaisesti lumet pois Jatasta, mutta sitten annoin sen olla, silitin sitä kaulalta ja lähdin.

Moponi oli aivan lumessa kun lähdin tallilta. Jouduin hakemaan paperia tallin vessasta ja sillä pyyhkimään lumet. Silti pettämätön moponi lähti käyntiin ja lähdin ajamaan pois tallilta.

Jattakin oppii aikanaan tuntemaan sinut paremmin, niin kuin Malla (: Monella loppuisi varmaan tarmo ja aika kahden mutaisen hoitohevosen puhdistamisessa, mutta sinä jaksoit ahkerasti puurtaa myös Jatan karvapeitteen kimpussa. Tammat olivat näköjään onnistuneet hankkimaan yhtäläisen mutakerroksen. Liekö muotia tammaporukan keskuudessa, vai muuten vain suurta talvihupia.

Jatta on yleensä todella rento ja rauhallinen tapaus, sillä iän myötä tamma on saanut rutkasti luottamusta myös uusia ihmisiä kohtaan. Tänään harjaaminen näytti sujuvan hyvin, joten voit hyvin ensi kerralla pitää tamman karsinassa vapaana.

Mukavaa, että pääsitte myös ulos kävelemään. Kahden aikaan on vielä valoisaa, ennen kuin hämärä laskeutuu taas maastopoluille. Jatalla talvikarvaa todella riittää ja eiköhän se ehdi kasvattaa sitä vielä lisää. Suomenhevosista tulee ihanan pörröisiä palleroita talvella.

2.9.2010 - Jatta ryhtyy ravuriksi
Torstainen Helppo C -tunti oli päässyt hyvin vauhtiin. Ohjeistin ratsukoita siirtymään käyntiin ja antamaan pitkät ohjat lepotauon ajaksi. Migdi käveli Jatan kanssa ohitseni huokaisten syvään.
- Jatalla näyttää olevan tänään intoa ravata vaikka maailman ääriin, totesin ratsastajalle.
- Joo. Ei se tee mulle helpoksi tunneille palaamista.
- Hyvin sinä pärjäät, muistat puolipidätteet ja vaadit sitä turhan touhottamisen sijaan ravaamaan siististi. Kohta pääsette tekemään kiemurauria, niin kyllä se turha energia kaarteissa katoaa.

Kävelin kentällä kiemurauran tietä pitkin, selitin mitä missäkin kohtaa tulisi tehdä ja annoin ratsukoille neuvoja taivuttamiseen. Ratsastajat nyökkäsivät, keräsivät ohjat ja alkoivat harjoittelemaan uutta asiaa. Migdi ohjasi Jatan ensimmäiselle kiemurauralle.

Sähläsin alkuun hieman kuvion kanssa ja ratsastin niin kieli keskellä suuta teitä, että muut asiat unohtuivat. Jatta ei tosiaan taipunut juuri lainkaan, ja kun sitten yritin saada sitä asettumaan, alkoi teiden ratsastus heikentyä.

- Puolipidätteet tytöt, muistakaa johtava ohja!
Ratsukot alkoivat päästä yhä parempiin tuloksiin uutteran harjoittelun myötä. Vaihdoimme suuntaa ja ehdimme ratsastaa hyvän tovin myös oikeassa kierroksessa kiemuroita.
- Hienoa, hyvä taivutus! Jatta kävelee rauhallisemmin ja malttaa odottaa ohjeita ennen kuin ryntää kaarteeseen.

Tarkasteltuani omaa istuntaani huomasin heijaavani kaarteiden mukaan sivuille, eli nojasin sisäänpäin melko voimakkaastikin. Tämä aiheutti ratsussani kummastusta, ja kun korjasin oman asentoni, kiemurauran ratsastus helpottui jälleen. Viimeisellä kerralla Jatta alkoikin tuntua jo oikein hyvältä, se oli hienosti kuulolla ja taipui ja suoristui lähestulkoon ongelmitta (:

 

15.7.2010 - Hoitotarina
Kun olin pienoisen hetken kävellyt tallikäytävää pitkin, saavuin Jatan karsinalle. Se torkkui karsinan takapäässä, kuin jokin vanhus. Kun vahingossa kolautin karsinan ovea, se säpsähti hereille. Menin karsinaan tervehtimään ja niin taisi Jattakin ajatella sillä sekin tuli katselemaan, ja mietti, että kukas tää uusi tyttö nyt sitten on? Annoin sen haistella minua ja lopulta rapsutin sitä varoen turvasta, se piti siitä. Olin ollut kesällä western-tallilla leirillä ja opettelemassa tallityöntekijäksi. Opin siellä EASEL-työtavasta joka perustuu vapaana olevan hevosen ja ihmisen vuorovaikutukseen. Leiri oli hieno ja opettavainen, siellä kaikki otettiin ihanan rennosti.

Kun Jatta oli selvästi hyväksynyt minut, rupesin silittämään sitä kaulalta. Lopulta hain harjat, sillä kello oli jo puoli yksitoista ja jos haluaisin yhtään tehdä Jatan kanssa niin nyt se pitäisi aloittaa. Sitten Malla ja Jatta pitäisi viedä tarhaan. Kun otin pölyharjan jäin miettimään miten veisin ne tarhaan. Pakko siinä oli pyytää joku apuun. Kytkin Jatan kiinni kaltereihin ja pujahdin karsinaan sisälle. Aloitin harjaamisen rauhallisesti ja se sujui oikein hyvin. Jatta ei yrittänyt mitään ja se nautti samanlaisesta 'täyshoidosta' minkä tein Mallallekkin. Kaviot puhtaaksi, karva, harja ja häntä setvitettyä. Aika oli mennyt nopeasti ja menin kysäisemään talliapulaista taluttamaan Jattaa. Hän tulikin, mikä oli kyllä hyvä. Hain Mallan ja laitoin sille riimun. Sitten lähdimme tarha 3. kohti.

Tarhalla päästimme hevoset samaan aikaan irti ja ne lähtivät laukkaamaan yhdessä innokkaasti ympyrää pukitellen. Nauroin katsellessani niiden hurjastelua. Sitten jätin ne tarhaan ja kävelin takaisin talliin. Eivät hommani tähän loppuneet, tietenkään. Menin ja putsasin molempien karsinat, se oli hikistä hommaa, mutta pääsisiväthän puhtaaseen karsinaan molemmat. Sitten putsasin ruoka -ja juomakupit. Lopuksi ehdin myös putsata Mallan satulan, joka oli aika hirveässä kunnossa. Sitten pitikin jo mennä hakemaan hepat takaisin. Talliapulainen tuli taas mukaan. Kun hepat olivat karsinoissaan katsastin Jatan varusteet mutta ne eivät olleet kovin pahassa kunnossa.

Kun katsastin hepat tarhailun jälkeen vain Jatta oli hieman pölyinen sillä se oli varmaan piehtaroinut. Harjasin Jatan kevyesti. Sitten päätin lähteä, sillä kello oli jo lähempänä kolmea. Otin moponi ja ajoin kotiin.

Mallassa ja Jatassa on eroja, tulet takuulla huomaamaan :) Suomalainen ja Espanjalainen tamma ovat välillä kuin yö ja päivä. Jatta heräteltiin tutustumaan uuteen hoitajaan, eikä tuo näyttänyt tammaa häiritsevän. Toisaalta Jatta on ollut yli vuoden ilman omaa hoitajaa, joten se takuulla osaa arvostaa omaa ihmiskaveria. Rento työtapa kuullostaa kiinnostavalta, toivottavasti pääset kokeilemaan oppejasi tallilla!

Alkuun on hyvä pyytää joku kaveriksi tarhaamiseen, mutta kun Jatan tavat tulevat tutuiksi ja kahden hevosen hoitaminen sujuu hyvin niin voit taluttaa tammat tarhaan samalla kertaakin. Yleensä neidit käyttäytyvät sen verran hyvin, että ongelmia ei pitäisi tulla. Malla säästi sinut uudelta harjausurakalta ja Jattakin oli hankkinut vain kevyen pölyverhon päälleen, hyvä (:

29.6.2009 - Kesäisiä puuhia
Poljin hurjaa vauhtia alas mäkeä. Olin jo lähellä ratsastuskoulu Golden Horsea. Tukkani seurasi urhoollisesti perässäni kun kiisin pitkin puiden kehustämää hiekkatietä tallikassini jyskyttäessä vatsaani vasten. Oli kaunis aamu, ja aurinko oli nousemassa taivaalle. Vetäisin henkeä ja tunsin raittiin ilman sisälläni. Kyllä kesä oli sitten ihanaa aikaa, totesin ja hyppäsin satulasta, sillä olin päässyt perille. Hevoset käyskentelivät pitkin laidunmaita onnellisina. Osa nosti päänsä kun kävelin ohi kohti tallia. Tallissa oli ihanan viileää ja mukavaa. Jatkuu

 

17.6.2009 - Tuulen tuiverrusta
Kävelin hitaasti kohti ratsastuskoulu Golden Horsea. Tuuli kovaa ja paljon. Päälläni oli lämmin tuulitakki, jolla yritin suojautua tuulta vastaan. Käteni olivat kohmeessa ja minua palelsi. Kun saavuin tallin pihaan, katselin ympärilleni. Laitumia, hakoja ja tallirakennus. Laitumilla käyskenteli muutama hevonen, niillä ainakin riitti puhtia temmeltää. Ne pyörivät, juoksivat ja piehtaroivat minkä kerkisivät. Laidoilla oli muutamia röykkiöitä jotka olivat lopettaneet jo leikin ja vetäytyneet sivummalle syömään ruohoa ja lepäämään. Kävellessäni sisälle mietin mitä kesä vielä toisi tullessaan. Ainakaan nyt ei näyytänyt kovinkaan hyvältä, kun tuuli ja satoi joka päivä, ei mitään taukoa. Pitemmän päälle tämä kävisi aika raskaaksi. Mutta onneksi oli Jatta. Jatta. Viimekerralla olin ollut varma että se vierastaisi minua, ja tietenkin se vierasti, muttei niin paljon kun olin odottanut. Ehkä se piti minusta... jollain alhaisella tasolla.

Suljettuani huolellisesti tallin oven menin hoitajien huoneeseen viemään takkini ja kassini. Otin kaapista mukin ja jääkaapista maitopurkin. Kaadoin maitoa mukiin ja laitoin sen jälkeen mukin mikroon. Lämmitettyäni sen kaadoin mukaan vielä kaakaojauhoa, ja istahdin sohvalle juomaan ja nauttimaan lämmöstä. Hetken päästä huoneeseen astui Sara, toinen hoitaja, jonka olin nähnyt ennenkin pyörimässä Mallan ympärillä.
"Hei", tervehdin.
"Moi", hän vastasi, keitti itselleen kahvia ja istui tuolille.
"Miten Mallan kanssa menee?" kysyin.
"Hyvin, kiitos. Niin olet Jatan uusi hoitaja?" hän kysyi.
"Joo. Pidän Jatasta, se on niin suloinen", kerroin ja huomasin mukini olevan tyhjä. "Pitänee mennä", tokaisin, nousin ylös ja siirryin tallin puolelle. Matkasin karsinoiden ohi Jatan karsinan luo.

"Hei tyttö! Miten menee?" Kysyin ja silitin Jatan tuuheaa otsaharjaa. Tamma tyytyi vain hörähtämään. Kaivoin taskusta omenan ja sanoin naurahtaen: "Tämän taas onnistuin nappaamaan äidin puutarhasta, vain sinulle!" Jatta otti makupalansa ilmiselvästi mielissään vastaan. Hain varustehuoneesta riimunnarun Jatalle sillävälin kun se rouskutti omenaansa. Se lähti kyllä mielissään karsinasta, mutta oven kohdalla se ei selvästikään pitänyt tuulesta. Urheasti tepastellen se kuitenkin meni hakaan. "Ei hätää, ei sinun tavitse täällä kauaa olla", sanoin myötätuntoisena. Kävelin hakemaan kottikärryt ja talikon. Aloittaessani karsinan siivoamisen sanoin itsekseni: "Paras toimia nopeasti, ennen kuin Jatta jäätyy kuoliaaksi."

Aloin tarmokkaasti taistella vastaan lantakuormitusta, ja 20 minuutin päästä kasat olivat paikoillaan lantalassa ja kottikärryt ja talikko olivat paikoillaan rahuvaraston vieressä. Kiirehdin hakemaan Jatan aitauksesta sisälle lämpimään. Mielissään lämpimästä tallista se odotteli kun hain harjapakin ja seisoi sitten tyynenä kun suoritin perusteellisen harjauksen. Kun olin vienyt harjapakin varustehuoneeseen, silittelin Jattaa vielä hetken ja lähdin sitten haikealle kotimatkalle. Jatta on vielä hieman ujo, mutta selvästi vapautuneempi kuin viimeksi, ajattelin hymyillen.

"Minulle myös tuulen kestävä puku!", taisi Jatta ajatella kun jarrutteli tallin ovella :) Eihän se kesä loistoikkain vielä ole ollut, mutta toivomme koko talliporukan kesken että vielä tulisi kuumat laidunpäivät hevosillekin. Ei ainakaan ole ötököitä kiusaamassa! Pidän todella tarinoistasi :) Saat niihin jotain hienoa talliarjen tunnelmaa mukaan ja odotan innolla uusia tarinoita sinun ja Jatan hoitopäivistä. Osallistu ihmeessä myös hoitokursseillemme, niin pääsette tekemään vielä enemmän yhdessä.

 

14.6.2009 - Ensimmäinen hoitotarina
Tepastelin onnellinen hymy huulillani kohti Ratsastuskoulu Golden Horsea. Luulin tietäväni reitin, koska olin saanut ohjeet tallin pitäjältä saatuani luvan hoitaa Jattaa. Sitäpaitsi, olin käynyt katsomassa Jattaa kerran aikaisemminkin, tietenkin. Golden Horsen kyltti näkyi jo. Tiesin siis reitin. Hyvä. Nyt ei pitäisi tulla ongelmia. Käveltyäni vielä vähän matkaa eteenpäin, puiden takaa alkoi pilkottaa valoa. Lämmintä, kutsuvaa valoa. Tiesin ettei olisi pitänyt tulla näin myöhään tallille; kello oli jo puoli kuusi, mutta halusin nähdä Jatan. Astuin talliin ja kutsuvat hörähdykset täyttivät tallin. Etsin Jatan karsinan, onneksi se oli helppo löytää. Karsinasta näkyi ystävällisen punarautiaan suomenhevostamman pää. Se näytti vähän ujolta, mutta katsellessani hetken aikaa sitä, sekin alkoi jo uteliaana katsella minua. Kävelin karsinan luo ja kosketin sen otsaa. Jatta liikahti, mutta ei perääntynyt. Hymyilin.
- Noniin. Sinun on varmaankin ikävä Suwia, mutta emmeköhän me tästä yhdessä selviä. Katsotaanko mitä toinkaan mukanani? kysyin ja kaivoin taskustani pienen porkkanan. Olin saanut se ryöstettyä kanimme ruokavarastosta.

Siliteltyäni lähdin kohti varustehuonetta. Se oli aika lähellä, ja löysin senkin onneksi helposti. Huoneessa oli pieni kotoinen sotku. Siirtelin hieman satuloita, suitsia sun muita tavaroita oikeille paikoilleen ja etsin sitten kyltin jossa luki "Kullan Jazz-trio" ja otin sen alta punaisen harjapakin ja lähdin huoneesta.
- Ajattelin näin aluksi harjata sinut, jos se sopii?
Jatta ei näyttänyt kiinnittävän minuun huomiota, jotenka ryhdyin työhön. Harjasin ensin varovasti, mutta kun muistin Jatan luonteenkuvauksen, painoin hieman enemmän. Jatta seisoi kiltisti paikallaan ja rouskutteli porkkanaansa. Hoidin koko pollen hyvään kuntoon, aina harjauksesta kavion puhdistukseen saakka. kun lähdin karsinasta, Jatta jäi hetkeksi katsomaan perääni, kuin sanoen "mihin minun yksityinen harjaajani nyt lähti?", mutta ei se jaksanut kauaa töllistellä, vaan jatkoi taas omia puuhiaan. Sillävälin minä istuin varustehuoneen lattialla ja putsasin Jatan harjoja tarmokkaasti. Niiden siivoamisesta ei voinut olla kauaa aikaa, sillä ne olivat melko puhtaat, mutta päätin olla tunnollinen hoitaja. Tehtyä senkin ajattelin siivota vielä karsinan nopeasti. Pungersin itseni ylös ja hain pitkän etsinnän jälkeen talikon ja kottikärryt. Vein ne Jatan karsinan viereen ja kävin hakemassa Jatan loimen ja riimunnarun. Laitoin loimen varovasti Jatan selkään ja kiinnitin riimunnarun riimuun. Lähdin taluttamaan Jatan tallikäytävää pitkin.

Päästin Jatan hakaan siksi aikaa kun itse siivoaisin karsinan. Siivosin karsinan aika rauhallisesti, sillä ei ollut kiire ja halusin vielä viipyä tallilla mahdollisimman kauan. Kun karsinsta ei löytynyt enään yhtäkään likaista purua, lähdin kippaamaan lantakasan lantalaan. Palattuani loisteliaasta parfyymin tuoksuisesta paikasta, palautin lainaamani välineet ja lähdin hakemaan Jatan. Jatta seisoi aika unisen näköisenä aidan vierellä. Sillä oli lomapäivä, silloin saikin olla hieman laiska. Hieman Jatta laittoi vastaan kun olisin vienyt sen sisälle, mutta se teki sen vain leikillään, jotenka pian se oli hyvillä mielin karsinassa.

Kun olin käynyt huolellisen kierroksen ympäri tallia, eli tutustunut muihin hevosiin, huoneisiin ja varusteisiin, palasin takaisin Jatan karsinaan. Halasin ja silittelin sitä hetken aikaa, ja kuiskasin sitten sen korvaan;
- Usko pois, meillä tulee ihan kiva kesä.
Sitten lähdin tallilta, suljettuani huolellisesti Jatan karsinan oven. Aurinko oli painumassa mailleen, mutta silti oli tulossa vielä pitkä valoisa yö. Oloni oli hyvä ja iloinen. Jatta on ihana!

Uusi hoitaja ei näyttänyt olevan yhtään hassumpi juttu, porkkanan kera varsinkaan tarjoiltuna :) Olit tutustunut tammaan hienosti ennen tallille tuloa ja varmasti myös sen vuoksi tapaamisenne sujui oikein mainiosti. Tarinaasi oli mukava lukea, ja uskon minäkin että teille tulee vielä hieno kesä - ainakin sen alku oli todella lupaava!

 

31.5.2009 - Jatan kisakuulumisia
11-vuotias Jatta taitaa nykyään jo helpon A koulukuvioita, hyppää hienosti 80cm esteitä, eikä luultavasti edes jää tälle tasolle :) Odotukset ovat suuret ja pyrimme ennen syyskautta nostamaan rataestetasoa vielä hiukkasen. Koulun saralla olemme päässeet maksimitasolle, mutta esteillä kapasiteettiä voisi löytyä aina 120cm asti.

Ideana olisi kesän aikana startata parit 90cm kisat, saada sieltä vähintään yksi sijoitus ja sitten syyskuussa aloittaa metristen ratojen läpikäynti. Tässä iässä Jatta on kuitenkin ehtinyt saada kokemusta kisakentistä ja erilaisista ratsastajista tuntiurallaan, eli mitään ihmeellistä ei kisapaikoilla tule vastaan. Jos kaikki menee hyvin ja tasoa saadaan nostettua ylöspäin, olisi ensi vuonna hyvä paikka uudelle varsalle - joka menisi toki myyntiin, sillä Japina on tällä hetkellä täysin luotoin kotona kasvamassa ja näyttämässä mihin GH-varsoista on.

 

27.2.2009 - Hoitotarina
Hoidettuani Terin, Terin varusteet ja annettuani sille vielä rapsutuksia oli aika lähteä Jatan luokse, ykköshoitsuni karsinalle.

Suomenhevonen seisoikin siellä uneksien jostakin, ties vaikka ratsastustunneista. No, ehei. Puhelin Jatalle kaikkea maan ja taivaan väliltä samalla kun rapsuttelin sitä pitkään ja hartaasti. Rapsutusten jälkeen oli harjauksen vuoro. Jatta selvästi nautti siitä, kuten aina ja sai minut hymyilemään onnellisena. Miten joku voi olla näin rakasta ja arvokasta, kuin Jatta? Lähes tunnin harjauksen päätteeksi puhdistin vielä kaviot ja menin puhdistamaan myös Jatan harjat lumihankeen. Samalla periaatteella, kuin Terinkin.

Siinä ei kauaaa mennyt, eiväthän ne olleet edes kovin likaisia, mutta nyt eivät olleet yhtään likaisia. Menin satulahuoneeseen katsomaan Jatan varusteiden kuntoa. Ne olivat melko puhtaat, mutta näin hiihtolomalla kun aikaakin oli päätin ne pestä. Pesun jälkeen laskin ne ylpeästi takaisin paikoilleen ja vaihdoin Jatalle satulahuovan.

Sitten menin takaisin Jatan luokse rapsuttelmaan sita ja lupailin sille pitempää maastoratsastus lenkkiä loppu viikosta. (:

Mukava nähdä, kuinka luottavainen ystävyys- ja luottamussuhde välillenne on kasvanut :) Onhan takana kohta jo kuitenkin vuosi todella tiivistä yhteistyötä, joten ei mikään ihme. Jatta nautti takuulla tästä hoitopäivästä - käykää ihmeessä maastoilemassa vielä kun on näin kauniit säät. Kohta sitä taas ryvetään kevätkurassa ^^.

 

12.2.2009 - Hoitotarina
Saavuin tallille. aurinko paistoi viistosti ja ilma tuntui varsin keväiseltä, vaikka pakkastakin oli lähemmäs parikymmentä astetta. Jatta oli tallissa tapansa mukaan, ja aloitin hoitopäiväni harjaamalla sen oikein kunnolla. Harjauksen päätteeksi putsasin vielä kaviot huolella ja selvitin hänään sormillani. Päätin pestä hevosen suitset ja satulan, koska kuitenkin aikaa minulla oli vielä hetki, vaikkei kuitenkaan aivan hirveästi.

Suitset olivat melko likaiset jo, joten olin tyytyävinen saadessani ne taas näyttämään puhtailta. Satula ei ollutkaan yhtä pahassa kunnossa, vaikka ei sekään mikään puhdas ollut. Päätinpäs vielä lopuksi vaihtaa satulahuovan, jotta kaikki olisivat tiptop kunnossa illan tunteja ajatellen.

Tallin lattialla oli heinänkorsia, jotka päätin vielä iakani kuluksi lakaista, ennen kuin tuntilaiset tulisivat meukkaamaan. Siinä ei kulunut tuhottomasti aikaa, jote omistauduin loppu ajaksi Jatalle, joka oli oikein hyvällä päällä tänään kuten aina.

(Älä huoli, hoida ihmeessä kokeet alta pois - me pärjätään täällä kyllä sen aikaa :) Tsemppiä kouluun!) Ai että, nyt on puhdasta kaikkialla: tallikäytävällä, Jatan varustetelineillä ja itse tammakin on pölytön. Kevääksi voisi järjestää jonkin yhteisen varusteiden huoltopäivän, näyttää siltä että voitaisiin hiukan investoida parit uudet hihnat ja remmit ennen kuin leirikesä taas alkaa :)

 

28.1.2009 - Hoitotarina
"Jattaaa! Mallaaa!" Huusin laitumen portilta. Kaverukset olivat päästetty hetkeksi revittelemään hieman suuremlle alueelle myös näin talvella ennen tuntien alkua, johon laidun oli juuri sopiva. Tammat laukkasivat pukitellen taaimmaisessa nurkasta porttia kohden. Puolessa välissä kimo hidasti raviin ja ravista pysähdykseen. Rautias seurasi esimerkkiä. Molemmat seisoivat vierekkäin pää korkealle henki höyrystyen. Lihakset värähtelivät odottaen pienintäkin rasahdusta, jolloin hevoset olisivat valmiina uuteen rodeo esitykseen.

Katsoin Mallann hoitajaa Saizua sivusilmälläni. Tyttö seisoi portilla riimunnaru kädessä vihellellen hevosia. Itse seisoin hieman taaempana ilman mitään suurempaa tarkoitusta. Hevoset ilmeisesti rauhoittuivat hiukan lähtiessään kävelemään rentoina meitä kohti. Malla oli varuillaan ja juoksutti kuitenkin vielä hetken Saizua, mutta Jatta antoi jo kiinni.

Talutimme hevoset peräkanaa talliin, jossa aloin harjaamaan hoitsuani, Jattaa. Hevosen jaloissa vuohiskarvoissa oli isot lumipaakut ja kavioissa tilsat. Oikein upeat (ja vaaralliset) korkokengät neidillä. Putsatessani kavioita löin toisella päällä paakut irti, jossa olikin työtä. Viimeiseksi selvitin vielä hännän ja harjan.

Jatta mutusti heinänloppujaan karsinassa tuntien alkaessa. Ensiksi oli alkeistunti. Katselin kuinka Aino touhusi Vilin ympärillä opettaen satulointia ja suitsia. Tasi olla ensimmäinen tunti tai toinen heillä. Kyllästyttyäni katselmaan menin pesemään Jatan suitsia. Siinä ei ollut kovinkaan kummoinen työ, mutta kuitenkin viivytinhomman niin kauaksi aikaa, että olisi Jatan tunnin vuoro ja lopetin pesun ratsastajan tullessa hakemaan suitsia ja satulaa.

Katselin vierestä nuoren naisen satuloidessa Jattaa, joka mulkoili välillä epäluuloisesti melko roskiotteista naista. Saatuaan varusteet suokille he jäivät odottamaan maneesiin pääsyä. Nojailin vastapäisen karsinan seinään rapsutellen siellä olevaa hevosta kaltereiden välistä. "Mene nyt siitä pois, kyllä minä nyt yhden hevosen kanssa pärjään!" Nainen tiuskaisi kurkatessani heitä. Lähdin hoitajienhuoneeseen mitään sanomatta.

Jatan tullessa tunnilta pysyttelin visusti poissa naisen silmistä, kunnes täm lähti. Harjasin Jatan oikein huolellisesti, jonka jälkeen itse jouduin myös lähtemään.

Laitumen käyttö ulkoiluun on alkanut vaikuttaa hyvin energisiin heppoihin - pakkasen aiheuttama liiallinen virkeys kaikkoaa hyvin pienellä laukkaspurtilla :) Ja hellyydenkipeys tietysti oman hoitajan kanssa puuhaillessa! Lumipaakut ovat inhottavia, varsinkin nyt kun pidempi ulkoiluaika ehtii jäädyttää kaiken sen massan. Toivotaan että ratsastajan kireys oli vain jännitystä, muuten voit käydä sanomassa, että otteita saa hellittää hevosten kanssa :)

 

27.1.2009 - Hoitotarina
"Rakas päiväkirjani! Tänään Jatta oli todella upea. Katselin kun Aino hyppäsi sillä esterataa tulevaa kilpailukautta ajatellen. en olisi koskaan uskonut pikku Jatan hyppäävän noin hyvin. Tunneilla se usein vain laikostteli ja lötkytteli esteiden ylitse miten päin sattui. Luulin sitä aivan mahdottomaksi hyppääjäksi, mutta katsellessani koulupäivän jälkeen Ainon ja Jatan harjoituksia yllätyin tamman taidoista täysin." Lopetin päiväkrija merkintäni jo tutuksi tulleeseen lauseeseen; "Kumpa minäkin vielä joskus osaisin ratsastaa!" Mutta nyt kerron teille koko päivän juurta jaksaen, jos siis itse jaksan (:

Koulussa oli armottoman tylsää. Englannin ja ruotsin tunnit matelivat hitaasti, eikä matikkakaan tänään oikein sujunut. Kaikki meni päin mäntyä. Onneksi pääsin kuitnekin koulusta jo yhdeltä, joten kiiruhdin nopeasti tuttuun paikkaan, jossa viihdyin paremmin kuin missään muualla, Golden Horseen.

Päästyäni puolikahde maissa tallin pihalle menin katsomaan Jattaa tarhalle. Se ei kuitenkaan ollut siellä. Vain Malla yksin kyhjöttämässä aidan reunalla. Tamma höristi korviaan nähdeen minut ja hirnahti iloisesti. Kimo ravasi portille ja jäi odottamaan, jospa ottaisin sen mukanani talliin. "Tarhassahan on aivan tyhmä olla yksin," se tuntui ajattelevan. Kääntyeesäni kuitenkin tallin suuntaan se pysähtyi ja jäi tuijottamaan perääni.

Tallissa tuoksui voimakas hevosen haju, johon oli sekoittunut kevyt heinän tuoksu. Vedin pari syvää vetoa tuoksua itseeni ja päästin ne hitaasti ulos. Tallustin Jatan karsinalle ja huomasin Golden Horsen todella mukavan omistajan, Ainon, olevan siellä puuhaamassa hoidokkini kanssa. "Moi!" Sanoin iloisesti. Aino hypähti pystyyn pelästyneenä säikättäen samalla Jatan. "Jaa, sihän se vain olit. Eikä saa pelästyttää", Aino neuvoi ja huokaisi helpotuksesta. "Enhän mää pelästyttänyt. Sää vaan pelästyit", vastasin virnistäen. "Joo, joo", Aino naurahti ja jatkoi kavioiden puhdistamista. "Hei kulta, mitäs sulle kuuluu?" Käännyin Jatan puoleen silittäen sen päätä. Tamma painoi otsansa vatsaani vasten puhisten kämmenilleni lämmintä ja kosteaa ilmaa. "Mitä sä muuten täällä teet?" kysyin Ainolta, joka oli juuri laskenut kaviokoukun harjaämpäriin. "Eikä nykyänn enään saisi olla hevostensa kanssa?" Aino katsoi minua kysyvästi samalla virnistäen ja jatkoi "Ei vaan, mä ajattelin pitää Jatalla tänään vapaa päivän tunneista ja hypätä silläitse jonkin sortin rataa, et voitais treenailla taas vähän hyppyjä", Aino selitti innoissaan. "Jaa, voinks mä tulla kattoon kun sä hyppäät?" kysyin. "Ei se kai oo katselemisen arvoista, mut kyl sä voit", nainen vastasi ja laittoi satulaa selkään. Ainon kiristettyä vyö laitoin itse suitset ja seurasin 'pomoani' maneesiin, johon oli rakennettu nopeasti katsoen kuuden esteen rata.

Asettauduin katsomoon vilttiin käpertyen ja katselin kuinka Aino lämmitteli Jatan rauhallisesti ja osaavasti. Menipä se hienosti!
Kunnollisten alkulämmittelyjn jälkeen nainen hyppäsi suomenhevoselle pari verryttelyhyppyä ennen kuin suuntasi itse koko rataan. Ensimmäisellä kerralla Jatan jalat kolahtelivat puomiin jos toiseenkin, kuitenkaan pudottamatta niitä, mutta seuraavalla kerralla, sekä poni, että ratsastaja olivat varovaisempia ja hypyt onnistuivat hienosti. Hymyilin. Kolmannella kerralla Jatta puhkui energiaa ja Aino osasi käyttää sen oikein. Hevonen laukkasi koottua reipasta laukkaa aina esteelle, jonka hyppäsi suurella ilmavaralla Ainon myödätessä hurjasti ohjilla. Esteen jälkeen ratsastaja kokosi nopeasti ratsunsa hallintaan ja jatkoi kootusti yhtä hienosti seuraavalle. Hypättyään radan kokonaan muutamaan otteeseen Aino vielä loppuverrytteli Jattaa muutamilla väistöillä ja laukannostoilla, kunnes antoi ratsun ohjat minulle.

Heitin vihreän villaloimen hoitsuni selkään satulanpäälle ja lähdin taluttamaan sitä maastoon vielä rauhoittumaan ja loppukävelemään. Vartin päästä käännyin ja tulimme kahdessakymenessä minuutissa takaisin tallille, jossa riisuin Jatalta varusteet ja harjasin sen huolella. Loimitin, koska suokkia peitti pieni hikipinta, mutta riisuin loimen ennen lähtöäni pois.

Tuntiponista kuoriutuu välillä aikamoinen hyppytykki - viime kisakausi meni ihan kivasti ja toivon että nyt keväällä saisimme lisää tärkeitä sijoituksia :) Jatasta olisi ehkä jokupäivä laatuarvosteluun menijäksi, sikäli mikäli tässä jaksetaan tuntityön ohella puurtaa niin paljon. Erilainen hoitopäivä ja -tarina, mutta tätä oli mukava lukea. Eikä kauaa, kun pääset itsekin hyppäämään tunneilla!

 

12.1.2009 - Hoitotarina
Ulkona oli puolipilvistä ja pakkasta oli kymmenisen astetta. Kävelin tuttua tallia kohden. Tienpinta oli peilijäässä tamppauduttua ja parinpäiväisen suojasään jälkeen, joten kävelin varovasti. Tallin kuitenkin lähestyttä kiinnitin ajtukset muualle, kuin kävelimiseen ja hupskeikkaa makasin selälläni tien reunassa. Nousin nopeasti ylös ja pudistin tallihousuistani ja takistani pienet lumimoskat pois ja jatkoin matkaa varovaisemmin.

Tallin sisällä oli taas todella hiljaista. Valot olivat sammuksissa, mutta hevoset sisällä. Kävelin ripeästi hoitajienhuoneeseen. Sielläkään ei ollut ketään. Vain muutama reppu leväällään ja jokunen tumpupari pöydällä. Pudistin päätäni. Missä kaikki olivat? Hetken seistyäni miettimässä itlannetta kuulin käytävältä juoksu askeleita ja menin katsomaan. Joku hoitajista juoksi ensimmäisen karsinan luokse nappasi riimunnarun ja lähti takaisin mistä oli tullutkin. Kummallista! Seurasin rauhallisesti hoitajan perässä ulos ja näin tämän luikkivan maneesiin. Luultavasti kaikki olivat siellä, mutta eikö nyt pitänyt olla tunnit? Avasin maneesiin raskaan oven ja siristin silmiäni. Pimeästä maneesista kuului ääniä, joku nyyhkytti laukka askelien lomassa ja Aino huusi jotain. Mitä oli tekeillä? Joko olin tyhmä tai todella hidasälyinen, kun huomasin vasta sitten idean sen puolen, että tunnilla olleet hevoset olivat pelästyneet jotain, ehkä piemää maneesia ja tiputtaneet ratsastajiaan. Joku tytöistä huusi minulle, että yrittäisin ottaa irrallisia hevosia kiinni, ennen kuin ne katkaisevat ohjiaan tai muuta vastaavaa. Kävelin rauhassa voikkoa tamaa kohden, joka seisoi jännityneenä eräässä kulmassa. Ponin selässä näkyi ratsastaja, joka oli naama lakanan vaaleana ja silmät ammollaan. Tyttöä pelotti. Katsoin ympärillnei ja päätin mennä Taikan luokse, jotta tyttö rauhoittuisi, eikä saisi ratsastus kammoa.

Taika katsoi minua epäröivänä, mutta pysyi paikallaan. Puhuin sille rauhallisesti ja nappasin ohjista kiinni. Tyttö katsoi minua pelokkaana. "Mitä on tapahtunut?" kysyin. "Sähkökatkos... hevoset pe-pe-pelästyivät ja juoksivat toisiaan päin säikyttäen rauhallisimpakin hevosia ja melkein kaikki tippuivat." tyttö sanoi melkein kuiskaten ääni haparoiden. "Sinä, et tippunut?" varmistin. "En ihan, vaikka lähellä oli", tyttö sanoi ja niiskautti. "Onneksi Taika on niin kiltti, että ei heittäisi ratsastajaansa selästään. Se varmasti yritti suojella sinua. Kiltti poni, oikein mukava tapaus!" puhelin rauhallisesti tytölle rauhoittaen tätä. "Niin on! Taika on lempiheppani, vaikka laukkasikin lujaa Eevin pelästyttäessä tämä syöksähdyksellään valojen sammuessa", tyttö kertoi jo hymyillen. "No niin. Hevoset on saatu kiinni, joten mennään kaikki me ratsastajattuohon ulos valooon. hoitajat saavat tlautella rtasujaan sen aikaa. Katsotaan sitten mitä tehdään", Ainon tomera ääni jylisi maneesin lävitse. Tyttö laskeutui Taikan selästä ja taputti sitä kaulalle ja lähti ulos.

Talutin Taikaa maneesia ympäri muiden perässä. Muut hoitajat keskustelivat siitä, kuinka säikyimmät yksilöt pelästyttelivät muita ratsukoita, kun vlaot sammuivat äkillisesti kesken laukkojen. Seitsemästä ratsukosta viideltä oli tiputtu, ratsastajan äkillisen tasapainon pettämisen vuoksi. Vain kaksi hevosta oli pukittanut muutaman pienehkön pukin. Noin kymmen minuutin päästä Aino tuli maneesiin ja käski meidän taluttaa hevoset ulos kentälle. Ratsastajat, jotka vielä halusiat ratsastaa saivat mennä loppu tuntinsa kentällä halutessaan taluttajan kanssa. Talutin Taikaa kentällä aluksi muutaman kierroksen, kunes tyttö halusi mennä taas yksin. Menin Jatan luokse.

Tallissa ei ollut valoja, joten menin pimeän tallin hlaki Jatan karsinalla. Tervehdin tammaa ja aloin harjaamaan sitä. Jatan vihreät harjat olivat puhtaat pestyäni ne vähän aikaa sitten. Tamma seisoi nätisti paikoillaan välittämättä poikkeuksellisesta valaistuksesta, mutta olivathan ne yönkin pimeässä tallissa. Viiden minuutin kuluttua, kun aloitin harjamaan ratsastajat toivat hevosettalliin ja hoitivat ne pois. Olivat kai saanut ekstatunnin ensiviikolle, koska tämä tunti oli mennyt vähän niin ja näin tunnin lopussa. Harjasin Jattaa vielä vartin verran ja puhdistin sitten sen kaviot.

Satulahuoneessa päätin pestä vielä Jatan satulan ja suitset pimeistä oloista huolimatta ja otin suitset käsiini. Purin ne osiin ja eikun hommiin. Noin tunnin päästä olin saanut varustee tpestyä ja menin katsomaan listaa. Jatta menisi neistunnille. näköjään maastotunnille. Päätin laittaa hvosta valmiiksi, koska ratsastajaa ei näkynyt. Hain pinosta tallin yhteisiä jalkheijastimia, jotka kuuluivat laittaa maastoon tuleville tuntihevosille. Sitten satuloin hoidokkini. Ratsastaja tuli muutaman mniuutin myöhäddä ja oli todella kiitollinen avustani. Katsoin tallipihalla kuinka pitkäjono katosi metsän syvyyksiin. Mitäköhän sejraavaksi tapahtuisi?

Jatan tullessa riisuin sen ratsastajan kanssa ja jäin vielä harjaamaan sitä ratsastajan lähdettyä. Lopetettuani harjauksen lähdin kotiin. Oli tämäkin melkoinen päivä!

Kyllä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti - ihan vain pienen sähkökatkon takia! Sattui kyllä kehno tuuri kun oltiin juuri laukkaamassa katkon alkaessa, sen verran pimeää on vielä ulkona, että eipä tullut yhtään valonsädettä mistään. Kiitos avusta maneesilla, onneksi kukaan ratsastajista ei satuttanut itseään pahasti :) Jatta näytti ottavan rennosti tallin hämärällä käytävällä - mitäpä sitä turhia venkoilemaan kun on omassa kotoisassa karsinassaan.

 

3.1.2009 - Hoitotarina
"Moi Suwi! Tuutko tänään tallille? Tänne on tullu uus poni Taika!" Minna lähetti minulle tekstiviestin kävelelssäni tallipihaa kohden. Vatsasin hätäisesti viestiin "Jooo, oon matkalla. Tiiän, kävin eilen pikasesti ja moikkasin smalla uutta eestinponi tammaa."

Pakkasta oli yli kymmen astetta, mutta onneksi olin saanut juuri sukulaisiltani rahaa uuteen lämpimään tallitoppatakkiin, joka oli maksanut mansikoita, mutta kun se oli niiin ihana minun oli pakko ollut saada se. Vedin takin hupun päähäni ja aloin hölkkäämään. Kurkkuuni lakoi sattumaan kylmän ilman virratessa keuhkoihini, mutten hidastanut kun vasta tallin ovella. Vetäisin melkein jäätyneen oven auki ja astuin talliin.

Jatta seisoi uteliaana karsinassaan ja silitin sen turpaa. "Tänään voitaisiin varmaan mennä ratsastaan. Mentäisiinkö maastoon, koska saat kuitenkin juosta kentällä ja maneesissa ihan tarpeeksi. Pakkastakin oli sen verran, että ratsastamaan vielä pääsi kevyesti.

Aloin harjaamaan Jatan paksua talvikarvaa. Puolentunnin tarkan harjauksen päätteeksi puhdistin kaviot ja tarkistin vielä kertaalleen jalat. Sitten hain Jatan suitset. Olin päättänyt mennä ilman satulaa, koska Jatta oli kuitenkin kiltti maastossa. Suitsin Jatan rauhassa pitämättä kiriettä ja talutin sen pihalle. Hevonen höristi korviaan ja pärkähti innokkaasti ymmärtäessään pääsevänsä maastoon. Talutin tamman lähimmän kiven viereen, jolta ponkaisin sen leveällä oikein mukavalle selälle.

Pitkin ohjin ohjasin hoidokkini eräälle maastopolulle, jota emme olleet kulkeneetkaan yhtä paljon kuin muita vaan todella vähän, mutta kuitenkin muutaman kerran. Jatta käveli reippaasti ja tasapainottelin sen selällä. Se oli todella hauskaa! Käveltyämme puolituntia pitkin ohjin käänsin Jatan ympäri ja kävelimme samaa reittiä takaisin, koska matka kävi melko hitaasti, koska lunta oli aikamoinen kasauma jo kertynyt, eikä tasapainoni ollut vielä kovin hääppöinen, vaikka olihan se kehittynyt!

Tallilla liusuin alas selästä ja talutin tamman talliin. Se puhisi hauskasti päästessään sisälle. Karisnassa riisuin Jatalta suitset ja harjasin sen rauhallisesti. Lopuksi puhdistin kaviot. Koska Jatan riimu oli melko likainen otin sen ja pesin sen huolellisesti ja vein kuivumaan. Ottaisin sen huomenna kuivaushuoneesta, joten en krijotiellut lappuja. Otin kuitenkin Jatalle varariimun, jos en pääsisikään huomenna tulemaan. Minulla oli aikaa vielä vähän aika, joten menin puuhailemaan Jatan kanssa kaikkea. "Leikimme" karsinassa ja vietimme laatu aikaa yhdessä. Juuri ennen kuin minun piti lähteä kävin vielä katsomassa pinjaa. Hui, kuinka se oli kasvanut!

Maastoilu on vaan niin mukavaa näin talvella - varsinkin jos aurinko paistaa ja on kiva pikkupakkanen ilman suuria tuulenpuuskia.. ai että :) Ilman satulaa meneminen lämmitti varmasti lisää ja reissu testasi hyvin molempien tasapainoa, sekä tietysti teki hyvää Jatan jalkalihaksille. Pinja on kyllä saanut kokoa ja  näköä reippaasti, kelpaa kyllä kasvattajanakin katsella nuorta tammaa.

 

1.1.2009 - Hoitotarina
Seisoin karsinassa jo tutuksi tulleen hoitajani, Suwin, tullessa sisälle talliin. Ehkä noin 15 vuotias tyttö tuli suorinta tietänä luokseni ja rapsutti minua otsasta puhellen mukavasti. Rakastin sitä, kun joku oikeasti välitti minusta!

Suwin kuitenkin lähdettyä jonnekkin pyörin karisnassani heiniä etsien, mutta koska minä olin ihan hyvä rehunkäyttäjä ei niitä enään missään ollut. Potkaisin tympistyneenä karsinanoveen etusellani, vaikkei se oikeastaan kuulunutkaan tapoihini. Tallityöntekijämme Sinna huomasi tuon ja konahti jämäkästi minulle.

Onneksi Suwi tuli ja sain taas nauttia tämän voimakkaasta harjauksesta! Jes! Niin kuin jo arvelinkin, Suwi alkoi harjaamaan minua. Sesisoin nätisti paikallani ja ai kun minua alkoi väsyttämään. Suljin silmäni ja ajattelin kesää, jolloin saisin laiduntaa suurella laitumella muiden hevoskavereiden kanssa syöden vihreää todella maukasta heinää yötä päivää. Havahhduin hereille Suwin nostaessa päätäni päästäkseen toiselle puolelle. Kauaa ei kuitenkaan mennyt, kunnes taas aloin haaveilemaan. Ihmiset kyllä sanovat, ettei hevoset osaa haveilla, mutta mistä sitä ikinä tietää.

Harjauksen päätyttyä tuli se ei niin mukava vaihe, eli kavioiden puhdistus. En minä vihannutkaan sitä, mutta en minä niin rakastanutkaan sitä. Kun Suwi puhdisti vikaa jalkaani omistajani Aino tuli puhumaan tälle jotain minusta. EI! Joutuisin yksityistunnille, miksi minulle kävi tälläin? Suwi rapsutteli minua hetken ja läti hakemaan sitten ainakin puheistaan päätellen satulaa ja suitsia minulle. Miksi maailman piti olla näin julma? Ei vaan... Tykkäsin toisaalta siitä kun minulla ratsastettiin, vaikken aina jaksanutkaan kuunnella ratsastajaa, islloni sai kyllä hiukan revitellä, vaikka ei siitä aina niin ratsasta pitänyt.

Suwi otti satulan käteensä ja tuli viereeni. Mulkoilin häntä hetken epäluuloisesti, mutta Suwin vain silitellessä säkääni päätin taas luottaa tähän. Annoin sen laittaa satulan selkääni. Suwi kiristi ihanan hitaasti vyön. ei niin kuin jotkut. Vihasin sitä, kun vyö vedettiin mahdollisimman nopeasti niin kireällä kuin saatiin nykien ja uin muilla keinoilla. Suitsiessa avasin suuni melkein valmiiksi. Suwin saadessa kuolaimet suuhuni nostin kuitnekin päätäni aivan kiusatakseni hoitajaani. Tyttö kuitenkin vain naurahti ja nosti suitsia ylös päin ja päätin laskea pääni, jotta tämä saisi niskahihnan korvieni taakse.

Kun päälläni oli nämä varusteet odottelin Suwin kanssa rauhassa karsinassa yksityisratsastajaani, joka oli varannut tunnn Ainolta. Hetken päästä tämä nuori aikuinen tuli iloisesti puhuen Ainolle ja otti ohjat Suwilta. Kuljin naisen perässä vastustelematta, vaikka olisin kyllä ehkä mieluummin jäänyt Suwin kanssa karsinaan.

Tunnilla menimme kouluvääntöä ja sen jälkeen nainen lähtikin ja Suwi sai riisua minut. Suwi riisui hitaasti ja rahassa ja harjasi minua todella kauan sen jälkeen. Harjauksen jälkeen Suwi vei minut tarhaan, koska kello oli jo kaksitoista ja tarhaaikani oli jo alkanut. Ikävä kyllä Suwi lähti kotiin, kun oli saanut minut tarhaan, mutta toisaalta olinhan saanut houlellisen harjauksen jo suuret rapsutukset.

Erilainen näkökulma oli piristävä keksintö, mukava aina tietää mitä hevoset ajattelevat talliarjesta :) Ja uskon että Jatan mietteet menevät - varsinkin yksityistunneista, joilla ei voi hetkeäkään laiskotella - aika yksiin tarinasi kanssa. Nuoren tamma ajatuksiin mahtuu rapsutuksia, harjausta ja paljon rauhallisia hetkiä. Saatiin myös varmuus luottamuksesta teidän välillä. Hauska alku uudelle vuodelle!

 

31.12.2008 - Hoitotarina
Kävelin Golden Horsen tuttua tietä tallia kohden. Sää oli mitä parhain maastoon, mutta olin päättänyt pitää Jatan kanssa rennon tutustumis päivän. Tallipihalta kuului hulinaa ja kun pääsin sinne näin, kuinka osa hoitajista "leikki" jotain heppaleikkiä. Hymyilin heidän tuhuilleen ja menin talliin. Kello oli kymmenen, joten minulla oli vielä paljonaikaa. Kahdeksalta minun piti lähteä kotiin. Ensimmäiseksi kun näkisinkin Ainon pitäisi toivottaa sille hyvää uutta vuotta.

Heitin repuni hoitjaienhuoneen sohvalle ja otin sieltä tekemäni kuvakirjan Jatasta. Kannessa luki Kullan Jazz-Trio ja paljon sydämiä. Olin päättänyt antaa sen Ainolle näin vuoden kunniaksi. Olihan itselläni kotona samanlainen. Minun ei tarvinnut etsiä kauaa Ainoa, koska nainen lakaisi ahkerasti jotain käytävistä. Ojensin tälle kirjan ja toivotin hyvät uudet vuodet. Sipsutin nopeasti takaisin hoitjaien huoneeseen ja katsoin ikuknasta pihalle. Ulkona "leikkimässä" olleet hoitajat olivat nuorimpia ja hymyilin kuullessani heidän ääniä ja kuinka he esittivät hoidokkiaan laukkaamassa talllipihassa. Kaumpaa kaikui talliin asti raketin jyminä. Suututi, kun jotkut eivät voineet totella sääntöjä ja ampua vasta kuuden jälkeen.

Menin Jatan karsinalle. Se oli sivottu ja päiväheinät olivat tuotu. En keksinyt millään tekemistä, joten menin katselemaan hoitajinhuoneeseen albumia. Voi, siinä oli kuvia aivan tallin alkuajoista lähtien. Aina yhtä iloisilla kasvoilla, vaikka mitä olisi käynyt.Aivan samanlailla kuin nytkin "pikku"hoitajat ulkona. Olin varmasti itsekkin ollut tuollainen silloin joskus, mutta kun oikein muistelin, en tehnyt tuollaista tallilla. Ei minulla ollut pienempänä kavereita tallilla, koska olin ujo enkä saanut ja paras kaverini lopetti sen ratsastuksen. Mutta kyllähän minä kotona juoksentelin ja hirnuin niin kamalasti. Naurahdin. Istuin ja selasin vanhoja hevoshulluja ja villivarsoja muutaman kymmenen minuuttia ja menin sitten auttamaan Ainoa ruokien valmistuksessa. Aino kertoi samalla siitä, kuinka Jatta oli syntynyt ja kasvanut. Kuuntelin korvat höröllä, sillä en voinut vastustaa näitä ihania kertomuksia omasta pikku kullannupustani. Jos se olisi joskus myynnissä ostaisin sen heti. Olisi se kuinka vanha ja raihnainen vaan. Haluaisin jakaa sen kanssa kuitenkin viimeisetkin hetket.

Tehtyämme ruuat veimme ne ämpäreissä karsinoiden eteen. Aino tarkasti pihalla olijoiden karsinat, että kaikki oli siivottu ja meni sitten kahville, koska kahteen oli kuitenkin vielä kolme varttia aikaa. Posketpunaisina leikkimässä olleet hoitajat tulivat sisään ja kiiruhtivat kukin omien hoitohevostensa luokse. He keiden hoitsut olivat pihalla menivät rapsuttelemaan muita hevosia.

"Onko Jatta kiva?" Eräs hoitjaista tuli luokseni. "On. Eikä vain kiva, se on ihana", vastasin. "Mikä on toisiks kivoin?" Tyttö kysyi. "Hmmm... Tykkään paljon myös Harasta, mutta myös Aku on valloitanut sydäntäni, kun s eon sellanen nallekarhu. Luulenpa, että jos saisin toisen hoitohevosen ottaisin Akun, mikäli se olisi vapaana", vastasin hymyillen. "Jos se ei olisi vapaana?" Tyttö kysyi. "No sitten ottaisin jonkun, jolla ei olisi ollut vähään aikaan kunnollista pysyvää hoitajaa, sellaisen joka eniten nyt rakkautta ja hellää hoitoa tarvitsisi", vastasin. "Jättäisitkö Jatan?" Tyttö kysyi. "En tietenkään, Jatta olisi aina oli tilanne mikä hyvänsä etusijalla, mutta niin kuin näe ton minulla nytkin muutakin aikaa, kuin paijata Jattaa", vastasin. "Okei", Tyttö sanoi ja riensi Ainon luokse, joka tuli hakemaan hevosia sisään. "Saanko tuoda Cikun sisälle, jos joku isompi tuo sen mun kanssa?" joku hoitajista kysyi. Aino hmyili kaikille, muttei vatsannut kenellekkään, koska kysymyksiä sateli taivaan täydeltä.

Tarhoillapikkuhoitajat rymistivät hevosten luokse ja alkoivat heti silittemään niitä ja paijaamaan niitä, vaikeki olisikaan ollut oma hoitsu. Hymyilin Ainon kanssa heidän innokkuudelle. "Otatko sää Suwi Jatan ja jos joku haluaa tuoda Mallan, niin jos viitsit katsoo vähän perään?" Aino kysyi. Nyökkäsin, koska minusta oli hauskaa nähdä, kuinka joku innokas oppija halusi tuoda hevosen sisään ja oppia samalla uusia asioita. "Mä haluun tuoda Mallan!" yksi vaalea tukkainen tyttö huusi ja tuli mallan luokse. Annoin tytölle riimunnarun ja sanoin, että ottaa sen kiinni. Avasin portn ja lähdin edellä kulkemaan tallia kohden. Perässäni tuli tyttö Mallan kanssa ja heidän perässään joku toinen tyttö jonkun hevosen kanssa ja sitten Aino.

Tallissa otin Jatalta rimun pois ja menin uduetsaan hakemaan seuraavia hevosia, jotta saisime ne nopeasti sisään ja seuraavat ulos. Sain tuotavakseni Terin ja joku otti Vinsan. Aino itse otti Alin ja kaksi tyttöä otti Oliln ja Nikon. Lähdin Terin kanssa tallia kohden. Teri tuli mukavasti rinnalla, vaikka mitä lähemmäs tallia päästiin otti sitä enemmän raviaskelia mukaan. Se ei kuitenkaan varsinaisesti rynninyt, vaan ravasi puoliksi paikallaan. Tallissa otin siltä riimun pois ja tarkistin jalat, jota ne olivat kunnossa. Odottelin tyttöjen kanssa, kunnes Aino sai Alin karsinaan ja pääsimme iemään hevosia pihalle. Itse en kuitenkaan nyt "ehtinyt" jäämään auttamaan, koska Ellakin tuli siihen mukaan, joten menin harjaamaan Jattaa. Tarkistin harjauksen aikana jalat ja puhdistin kaviot. Harjasin oiekin huolella pitkillä vedoilla. Harjauksen jälkeen silittelin Jattaa paikoista joista se tykkäsi ja näin. Stten laitoin sille riimun päähän ja lähdin taluttamaan sitä maastoon.

Jatta kulki reippaasti huomatessaan pääsevänsä metsään. Kävelin itskekin sen rinnlla melko reippaasti. Pitihän joskus lenkkeillä. Käveltyämme jonkin matkaa käänyin ja kävelimme takaisin tallille. Oli alkanut jo hämärtää ja kun katsoin kelloa se näytti olevan kuusi. Olimmepas olleet kaun. Kaksituntia, vaikke se siltä ollenkaan tuntunut. Ensimmäiset lailliset ilotuliteet paikkuivat ja Jatta katseli niitä sangen epäluuloisesti tehden pyrähdyksiä. Tallissa se rauhoittui huomattavasti ja otin siltä riimun pois ja harjasin nopeasti, kunnes Aino huusi, että piti mennä hakemaan tarhassa olevat hevoset valitettavasti pois, koska ne hyppipät ja pomppivat siellä. Vielä tallilla olleet hoitaja yksilöt ei minä, Ella, Laura ja Minna lähdimme hakemaan hevosia Ainon kanssa. Otimme nyt yhtähevosta kerrallaan, koska nyt rauhallisetkin yksilöt saattoivat pelätyä oiekin kunnolla. Olivat ne saaneet olla nyt ainakin tunnin pihalla. Saatuamme hevoset sisään Aino tarkasti kaikkien jalat kunnolla, koska ne olivat kuitenkin hyppineet ja pomppineet sen verran paljon. Parilla oli pieni hokintekemä pnita naarmu, jok aparani ihan itsestään parissa päivässä. Heitimme hevosille muutaman siivuin seinää ja pikkuponeille siivut, jotta ne siasivta muuta ajateltavaa, kuin paukkuvat raketit. Vähän ennen kahdeksaa vanhempani tulivat hakemaan minua ja toivotin kaikille hyvää uutta vuotta!

Kiitos kivasta kuvakirjasta, sitä kelpaakin katsella :) Jos vaikka uusi vuosi toisi tullessaan myös lisää historiikkia tallista ja hevosista - niitä on nimittäin kiva muistella ja kertoa eteenpäin uusille kasvoille. Pikkuhoitajien ryhmä on onneksi ollut auttamassa meitä syksyn ajan yhä tiiviimmin, toivotaan että sieltä löytyisi meille myös muutama uusi hoitaja. Ja toivotaan että hoitokurssi 4 sujuu osaltasi hyvin, niin saamme ehkäpä orvoista yhden hevosen hellittäväksi.. ;)

 

30.12.2008 - Hoitotarina
Saavuin tallille. Nyt ulkonakaan ei ollut yhtä kylmä vaan oikeastaan melko lämmin ja olihan suojaluntakin. Pääsisimme lumisotaa tallilla. :) Saavuttuani talli pihaan näin osan hoitajista lähteväs maastoon hoitsuillaan. Itse menin talliin Jatan karsinalle. Päätin siivota sen. Siivottunai melko sotkuisen karsina siivosin vielänaapuri hevostenkin karsinat, jonka jälkeen menin tyhjentämään kärryt lantalaan ja toin puhdasta kuiviketta kaikkiin kolmeen karsinaan. Menin satulahuoneeseen ja hymyilin nähdessäni puhtaat suiset. Kerrankin kaikilla hevosilla oli puhtaat suiset ja niitä oli ilo katsella.

Menin maneesiin katsomaan, kun Aino ratsasti Akulla. Aku meni hienosti muodossa ja Aino ratsasti sitä reippaasti eteen. Kumpa itsekkin osaisin joskus ratsastaa yhtä hyvin. Ainon tulessa katsomo päätyyn hän moikkasi minua ja heilautin takaisin. Aku asettui hienosti ympyrällä ja vaivuin haaveilemaan. Ajattelin kuinka Jatta ravaisi yhtä kauniisti allani ja tekisin huomaamattomia apuja, joita se noudattaisi. Havahduin haaveistani Ainon pyytäessä minua viemään Akun karsinaan ja hoitamaan sitä, koska tämän pitäisi keritä ratsastamaan vielä Maffe ja Urdi. Otin ohjat käsiisni ja talutin nallea takanai tämän karsinaan. Riisuin suitset ja satulan suomenhevoselta ja harjasin sen huolellisesti, mutta melko nopeasti. Viedessäni varusteita satulahuoneesee näin, kuinka Aino talutti vanhaa Maffea maneesiin.

Jatta oli vielä ulkona, joten menin katsomaan maneesiin kuinka vanhaherra liikkui. Sen häntä heilui puolelta toiselle hevosen kävellessä pitkin ohjin ympäri maneesia. Aino otti ohjat käteen ja teki ison pääty-ympyrän. "Maffen kanssa menemme nyt ihan kevysesti, vaikka välillä poju tahtoisikan päästellä oikein kunnolla." Aino naurahti ja siirtyi raviin. Maffe lönkytti reippaasti maneesin takaosaan ja Aino ratsasti sitä yhtä huomaamattomilla avuilla kuin Akuakin. Katsoin kelloa. Se oli kaksi ja päätin mennä hakemaan Jattaa ja Mallaa sisään.

Tammat hörähtivät ja ravasivat porille, kun tulin tarholle. Otin neidit kiinni ja talutin rauhallisesti talliin omiin karsinoihin.
Jatta oli ihan muavassa kunnossa aina näin talvella. Ei yhtään likainen. Putsasin ensimmäisenä tilsat kavioista ja harjasin sitten Jatan oikein kunnolla. Lopetettuani harjaamisen Aino toi jo Urdiakin talliin. Nainen pyysi ruutumummoa harjaamaan sen nopeasti, jotta itse kerkiäisi siivoamaan ennen kolmea karsinat.

Maastossa olleet hoitajat tulivat posket punaisina talliin ja menin Katin luokse juttelemaan. Kati ei käynytkään nyt yhtä usein tallilla, mutta aina kun kävi niin vietti aikaansa molempien hoidokkiensa luona. Kati ekrtoi maastolenkistä ja kuinka he olivat laukanneet lujaa pellolla ja kuinka oli meinannut tippua Riston selästä. Hymyilin ja vein Riston varusteet satulahuoneeseen ihan hyvää mieltäni, ja menin sitten moikkaamaan Jattaa, koska minun piti lähteä.

Jännästi sitä lähtee vielä vanhuksistakin energiaa, kun päästään maneesiin työskentelemään :) Olet kyllä varsinainen apuri tallilla, emmehän me kohta enää pärjää ilman tehokasta apuasi! Suuri kiitos, täytyykin ryhtyä kehittelemään uusia hoitojapalkintoja, jotta voimme tarpeeksi sinua kiittää. Puuhaa riitti tällekin päivälle ja Jatta sai sopivasti rapsutuksia sekä ulkoilmaa Mallan kera :)

 

29.12.2008 - Hoitotarina
Olimme sopineettäksi päiväksi hoitajien kanssa varusteiden pesu päivän, jonka tarkoituksena oli, että kaikkien hevosten varusteet tulisi ihan kunnolla pestyä ja rasvattua. Kävelin tallille aamulla ennen kahdeksaa, jotta ehtisin myös auttamaan aamutallin teossa. Vedin takkini kauluksia korkeammalle sillä kylmä viima puhalsi jo muutenkin kylmässä säässä suoraan takkini sisään. Onneksi pääsin sisään talliin, jossa Aino talutti juuri aamutarhalaisia pihalle Sinnan kanssa.

En viitsinyt mennä auttamaan heitä siinä vaan otin harjan käteeni ja laikaisin tallin käytävän putipuhtaaksi. Sitten jaoin Sinnan antamien ohjeiden mukaan tallissa oleville heinät ja autoin Ainoa viemään tarhaankin vähän heiniä. Sen jälkeen siivosin taas Jatan käytävän karsinat ja harjasin Jatan heti sen jälkeen nopeasti.

Puolenpäivän aikaan hoitajia oli jo sen verran, että päätimme alkaa pesemään varusteita. Ella määräsi jokaiselle pestäväksi oman hoidokkinsa varusteiden lisäksi 1-2 "orvoksi" jääneen hevosen varusteet omien hoitohevosten määrästä riippuen ja vielä sanoi, että sen jälkeen piti pestä sellaisten varusteet, joiden hoitajat eivätolleet paikalla.

Pesin ensiksi Jatan suitset ja satulan, sekä rasvasin ne. Sitten nyppäsin itselleni Akun varusteet, jotka pesin ja rasvasin myös melko huolellisesti. Lopuksi pesin vielä Eevin suiset ja satulan. Koska olin pessyt aika kauan varusteita oli osa jo saanut pestyä "ylimääräisiä" varusteita jo aika rutkasti ei sellaisista ollut enään kauheasti valinnan varaa, mutta periaatteessa olihan se ihan sama kenen varusteita pesi ja pääsin pesemään vielä Vaahteramäen Vinsan suitset ja satulan.

Sen jälkeen Ella pyysi meitä vaihtamaan satulahuovat niille, joiden varusteet olimme puunanneet. Valitsin Jatalle mukavan vihreän huovan ja muille otin staunnaisesti huovat. Sitten viahdoin ne ja karkasimme kukin omiemme hoitoheovstemme luokse. Harjasin Jatan huolellisestä läpi kotaisin ja putsasin sen kaviot. Sitten norkoilin hoitajienhuoneessa, kunnes Aino käski meidän tulla lakaisemaan (taas) lattioita. Lakaisin Jatan käytävän lattian yhdessä Ellan kanssa, jonka jälkeen lähdinkin kotiin.

Koko talliväki kiittää ahkeria hoitajia siivouspäivästä - nyt meillä on satulahuone täynnä varusteita, joista voisi luulla roikkuvan vielä hintalaputkin uutuuttaan :) ! Samalla tuli varmasti vaihdettua tallielämän uusimmat juorut ja keskustelua hoitohevosista (siihen malliin ainakin käytävälle kuului iloista puhetta).

 

28.12.2008 - Hoitotarina
Jatta ravasi pää pystyssä tarhassaan jahdaten Mallaa. Katselin tammojen peuhaamista. Lunta satoi. Olin joulu aatto aamuna piipahtanut tallilla viemässä Jatalle porkkanan, mutta mitään kummempaa en ollut kerinnyt tekemään. Nyt minulla oli taas aikaa.

"Jattaa!" Huusin portilta kellon ollessa kaksi. "Hei tyttö. Oletpa kaunis. Mitä snaoisit pienestä rauhallisesta maastolenkistä?" jatkoin Jatta tökkäisi minua turvalla ja otin sen kiinni. Malla käveli myös taakseni ja katseli minua kauniilla mustilla silmillään. Otin mys sen kiinni. Talutin tammat yhtä aikaa talliin, jossa laitoin eniksi Mallan karsinaan ja sitten Jatan.

"Olet niin ihana, että ei sinua kauniimpaa hevosta voi olla" kuiskutin Jatan korvaan harjatessani sitä. "Lähtisiköhän kukaan meidän kanssa maastoon?" sanoin. "Puhuiko joku maastoon lähtemisestä? En olekkaan vähään aikaa ollut Tomin kanssa maastossa. Sellaista menoa se yleensä on. Lähtisitkö meidän kanssa?" Heidi puhisi innoissaan. "Voihan minä, vaikka rauhallisesta olikin kyse" vastasin virnistäen. Heidi virnisti takaisin ja lähti hoidokkinsa luokse. Mitäköhän tästäkin tulisi ajattelin.

Harjattuani Jattaa niin kauan, että Heidi tuli jo melkein kyllästyneenä repimään mniut varusteita hakemaan olin jo vbarma siitä, ettei tästä tulisi mitään. Tomi lähtisi Heidin käsistä ja Jatta lähtisi mukaan pelleilyyn ja me molemmat tippuisimme. En kuitenkaan halunnut kieltäytyä, koska näin kuinka Heidi oli innoissaan ajatuksesta. Otin satulan ja suitset käsiini ja laitoin ne rauhallisesti Jatalle. Hain vielä kaapistani heijastinsuojat, jotka olimme Heidin kanssa saaneet. Sitten painoni kypärän päähäni. Oli aika lähteä ulos Tomin ja Heidin perässä.

Ulkona oli kylmä ja kirpeä pakkanen satutti poskipäiäni. Jatta heilautti kärsimättömästi päätään noustessani sen selkään. Kiristin vyön ja mittasin jalustimet tarpeeksi lyhyiksi.

"Mene sinä Jatan kanssa edellä, niin Tomi saattaisi olla rauhallisempi" Heidi sanoi. "Joo, ehkä niin on parempi, mutta onko tämä nyt ihan oikeasti viisasta?" vastasin. "On on. Olen mä Phantomilla ennenkin mennyt, eikä se oo kauheen paha ollu" Heidi puuskahti. Painoin pohkeeni ponin kylkiin ja Jatta lähti keinuvaan tasaiseen käyntiinsä. Ohjasin Jatan leveälle metsäpolulle samlla kuin Heidi puhui minulle kaikkea hevosista ja Tomista. Kun pääsimme hieman kauemmas metsään Heidi halusi ottaa ravia ja nostimme ravin. näin sivusilmällä aina välillä kun Tomi nakkeli niskojaan liian hitaasta vauhdista, mutta Heidi sai hienosti pideltyä ruunaa. Jatta ravsi reippaasti, mutta kuitnekin niin ihanan rauhallisesti syvässä lumihangessa. Katsoin taakse ja näin Heidin ja Tomin lisäksi sekaiset jälkemme syvässä lumessa. Hymyilin.

Siirsimme hevoset käyntiin hetken päästä, sillä niille oli aika raskasta ravata syvässä lumessa. Annoin Jatalle täysin pitkät ohjat ja keskityin juttelemaan Heidin kanssa. Hevoset kulkivat nt rauhallisemmin kuin alussa, vaikka välillä Tomi hiukan yrittikin lähteä ohittelemaan meitä, mutta Heidi sai aina sen yritykset "hajoitettua", sekä sen oli vaikea lumessa lähteä pelleilemään.

Pääsimme pellolle, jossa maastoilijat laukkasivat usein. Nytkin halusimme laukata ja nostimme hevosilla kolmitahtisen pyörivän laukan. Tomi lähti kuin salama ohitsemme hurjasti pukitellen. Lumipöllysi suoraan silmiini enkä nähnyt kuin sen, kunika sen musta häntä heittelehti puolelta toisille. Kuulin kuinka Heidi pee manasi hevosta. Jatta laukkasi reippaasti riehuvan hevosen perässä, mutta ei lähtenyt pelleilyyn mukaan. jonkin matkan päässä Heidi sai Tomin rauhoittumaan ja siirtymään raviin. Laukkasin heidän rinnalleen ja siirryimme käyntiin. Heidi nauroi tomille, kuinka tyhmä se välillä osasi olla. Olin onnellinen kuinka ihana hoidokki minulla oikeasti oli. Olin sitä paitsi edistynyt sen kanssa aika paljon.

Annoimme hevosten kävellä uittopaikalle asti. Järvi oli vahvan jään peitossa. Pysäytimme hevoset rannalle. Jäälle meni kavioiden tallaama polku, joka kiemurteli sinne metsästä. Emme kuitenkaan Heidin kanssa halunneet lhteä jäälle, koska oli alkanut tulla jo pimeä, sekä Tomi saattaisi riehaantu ataas avaralla paikalla. Niimpä seurasimme polkua toiseen suuntaan. Hetken matkaan päästä ravasimme reippaasti, kunnes taas siirryimme käyntiin. Annoin Jatalle pitkät ohjat ja kävelin niin tallille saakka. Heidi meni kentälle vielä Tomin kanssa laukkaamaan, jotta hevonen ymmärtäisi olla ensi kerralla paremmin. Itse menin Jatan kanssa talliin, koska varpaani ja sormeni olivat aivan jäässä.

Riisuin Jatalta satulat ja suitset, sekä heijastimet, jonka jälkeen harjasin sitä niin kauan, kunnes Heidi tuli tomin kanssa ulkoa. Vein varusteet pois ja menin juttelemaan Heidin kanssa hetkeksi, mutta vähän ajan kuluttua menin auttamaan Iidaa lattioiden lakaisemisessa. Kun olimme Iidan kanssa se saatu tehtyä siivosin Jatan käytävän hevosten karsinat ja toin niihin puhtaat aluset. Sitten harjasin Jattaa vielä vartin verran, kunnes lähdin.

Olet edistynyt kyllä ratsastajana paljon, Jatan kanssa kontrolli on hyvin hallussa ja maastoilukin sujuu rauhallisesti sinun ehdoillasi :) Kiva että saitte Heidin ja Tomin seuraksi - ruuna osaa tosiaan tehdä omia pieniä vetoleikkejään, mutta luotan myös tähän ratsukkoon täysin. Lumihankitreeniä parempaa ei voisikaan talvella keksiä, se on hauskaa, sopivan rankkaa hevosille ja hyvä tapa ulkoilla itsekin. Ja jälkiä on helppo seurata kotiin, jos meinaa eksyä ^___^ !

 

15.12.2008 - Hoitotarina
Linja-auto kiihdyttää jäisellä tiellä. Istun auton takaosassa katsellen ulos ikkunasta. Hengitykseni höyrystyy ikkunaan pyöreäksi suureksi läntiksi enkä näe siitä kohta enään ulos. Pyyhkäisen sitä hiallani. Iloinen puheen sorina täyttää lnija-autoa. Aivan etupenkillä oleva vanhempi rouvashenkilö pölöttää kova äänisesti jotain vieresää istuvalle keski ikäiselle naiselle. Kiinnitän huomiota heidän kova ääniseen räkätti rastasta muisttuttavaan nauruun. Näen ikkunasta tutun risteyksen, jonne ohjautuu merkki "Ratsastuskoulu Golden Horse". Painan punaista nappia, jossa lukee "Stop!"
Linkka jarruttaa ja lopulta pysähtyy pysäkille, jolta nousee muutama ikäiseni tyttö kyytiin.

Saavun tallille. Näen kuinka Aino pitää kentällä tuntia, niin kuin uhkasi. Alkeisryhmä. Missä olin vielä viime viikolla. Nyt se on ohi. Olin puhunut Ainon kanssa jatkokurssin suorittamisesta yhdellä tunnilla, mutta mitään ei vielä oltu lyöty lukkoon. Kävelen talliin. Sisällä kuuluu iloinen puheen sorina niinkuin linja-autossakin. Muiden hoitajien katseen kääntyvät mniua kohti ja useat tervehtivät minua. Jatta seisoo uteliaana karsinassaan. Se hörähtää nähdessään minut ja halaan sen paksua kaulaa. Voiko ihanempaa olla kuin kaunis suomenhevonen hoitohevosena? Voi, kaunis suomenhevonen omana hevosena! Mutta, enhän minä haluaisi ketään muuta kuin Jatan ja sillä on todella hyvä olla täällä Golden Horsessa. Saanhan hoitaa sitä.

Otan harjan käteen ja suin Jatan paksua talvikarvaa. Ajattelen alku aikoja, niitä kun tulin kokemattomana tyttönä ensimmäisiä kertoja Jatan luokse. Nyt osasin jo paljon enemmän, enkä jännittänyt enään tallille tuloa. Tiesin, että osasin. Ei kukaan tulisi haukkumaan minua. Ei koskaan ollut tullukkaan. Miksi olisi? Täällä kaikki olivat ystäviä keskenään ja ovat sitä edelleen. Jatta heilutt häntäänsä harjatessani sen takajalkoja. Häntä piiskasi vasten kasvojani ja jouduin ottamaan siitä kiinni toisella kädelläni. Harjasin Jatan kaikilla harjoilla ja putsasin sen kaviot. Niistä lähti lumen sekaista turvetta. Aivan niin kuin pitikin.

"Votiko Suwi mennä taluttamaan Akua ehtkeksi ulos? Sillä kun ei ole hoitajaa ja se tarvitsee nyt kipeästi liikuntaa kun sillä on ollut nytpari päivää vapaata." Sinna pyysi. "Joo. Pesen sen jälkeen muutaman hoitajattoman hevosen suitset." vastasin ja lähdin Akun karsinalle.

Kaunis ori katseli minua uteliaasti karsinastaan kävellesäni sitä kohti. Pysähdyn karsinan oven eteen ja annan sen haistella itseäni. Hetken tutustumisen jälkeen suin sen karvan siistiksi pölyharjalla ja perusharjalla, sekä putsasin kaviot. Sitten otin sen kiinni ja lähdin kävelemään käytävää pitkin. Ori kävelee nätisti perässäni. Kunnioitin sitä, mutta en antanut sen temppuilla. Eihän se edes yrittänyt. Miksi näinkin suloisella nallekarhulla ei ollut hoitajaa?

Kävelin kenttää ympäri neljäkymmentä viisi minuuttia. Aku meni koko ajan todella hyvin, eikä tmeppuillut pätkääkään. Talutin sen takaisin ja annoin sille pusun turvalle. Sitten menin staulahuoneeseen.

Otan Neten suitset käteeni ja haen vettä, saippuaa ja sienen. Alan pesemään. Puolentunnin kuluttua lasken suitset paikoilleen. Soitan äidilleni. Puhelin piippaa muutaman kerran ennen kuin äitini vastaa. Pyydän sen hakemaan minua. Menen Jatan luokse ja lähden kun äitini soittaa.

Kiitos avusta myös "orpojen" (kuten leikkisästi tuota hoitajatonta hevosryhmää kutsumme) hoidossa! Aku on todellakin herrasmies ja rauhallinen tapaus oriksi. Ihme että luonne ei ole vielä hurmannut ketään :) Olet totta tosiaan kehittynyt paljon, oppinut tallin arkirutiineja ja päässyt hyvin porukkaan mukaan. Jatan kanssa sujuu joka kerta mainiosti, turvallisesti ja huolellisesti ilman ongelmia.

 

13.12.2008 - Hoitotarina
Tepsuttelin tallille kauniissa poutasäässä. -15 asteen pakkanen kutitti poskipäitäni ja poskella putoava hiussuortuva oli mennyt kuuran peittoon. Tiesin olevani lähellä Golden Horsea jo tutuksi tulleen tien takia, että kuuluvien selvien hirnahdusten ja ihmisten huudahduksien takia. Kun tallipiha tuli näkyviin huomasin neljän hoitajan, sekä Iidan ja Sinnan juoksentelevan pitkin pihaa. "Hei! Mitä ihmettä te täällä juoksette?" Kysyin ihmeissäni. "Vinsa ja Teri olivat päättäneet pistää tuulemaan ja tulleet aidoista lävitse. Nyt tässä sitten yritämme napata niitä karkulaisia. Äskön ne painattivat pellolle a aiomme tässä lähteä katselemaan vähän niitä sinne." Sinna selitti hengähdyksissään. "ja on yksi tarha vähemmän!" Maluco, Vinsan hoitaja sanoi, "mutta Aino, Ella ja Ruutumummo ovat korjaamassa sitä." "Kivaa. Tarvitsetteko apua?" Kysyin. "Luultavasti. Ei se ainakan pahitteeksi ole." Iida vastasi.

Lähdimme kävelemään peltoa kohden, jossa huomasin kahden erikokoisen ponin viilettävän. "Vinsaa!" "Terii" Meidän huudt kaikuivat peltojen ylitse ponien korviin, jotka hurjasti laukaten pukittelivat pellolla. Kymmenminutin kuluttua pääsin Vinsan lähelle. Kurkotin ottamaan tämän riimusta kiinni, mutta juuri kun olin saanut siitä otteen poni lähti hurjaan laukkaan ja kaaduin mahalteni syvään lumihankeen. "Miten ne voivat päästä näinkin kovaa lumihangessa?!" Heidi P. puuskutti juostessaan Terin perässä. "Täältä tulee kauraa!" Laura. huusi kantaen kolmea ämpäriä käsissään. Iida, sinna ja Maluco ennättivät ottamaan ämpärit ja me muut jäljelle jääneet jouksimme ponien perässä. "Riivatun ponit! Ette pääse kahteen viikkoon pihalle!" Sinna uhkaili suuttuneena. Puolentunnin yritysten jälkeen ponit painattivat pellolta tarhojen luokse ja aitaa korjanneet ohjasivat ne vapaaseen tarhaan, josta saimme ne kiinni.

Hiestämärkänä menin talliin, jossa Sinna ja Iida tarjosivat meille kaikille kaakaota ja piparia. Lämmittelin hoitajienhuoenessa muiden kiinni ottajien kanssa jutellen niin kauan kunnes hikeni oli laskeutunut kunnolla, jonka jälkeen menin Jatan luokse.

Jatta hörisi nähdessään minut ja annoin sille suukon turvalle. "Olet niin ihana!" "Maistuisiko tänään pieni ratsastus?" Jatta nyökäytti päätään hyväksyvsti ja loin harjaamaan minulle tutuksi ja rakkaaksi tullutta hevosta. Harjauksen päätteeksi puhdistin tavanomaisesti kaviot ja hain Jatan varusteet. "Ethän tiputa minua tällä kertaa?" Varustin hoitsuni ja laitoin itselleni kypärän päähän. Sitten talutin Jatan kentälle, jota ei oltu aurattu viimeisen lumisateen jälkeen, jonka johdosta lunta oli lähes parikymmentä senttiä. (paljon:D)

Nousin selkään ja mittasin jalsutimet sopiviksi ja staulavyön tarpeeksi kireälle. Sitten pyysin Jattaa liikkumaan eteen. Kunnon lakukäyntien jälkeen keräsin ohjat ja menin Jatan kanssa opittujani voltteja. Yritin asettaa Jattaa mahdollisimman hyvin, mutta tamma oli hiukan jäykkä eikä meinannut taipua kovin hyvin. Taikka sitten en osannut:D Vaihdoin suuntaa poikkisuuntaan leikalla ja tein voltteja myös tähän suuntaan. Sitten otin ravin ja ravasin keventäen isoja pääty-ympyröitä. Jatta kuunteli apujani muuten hyvin, mutta ei oikein mielellään asettanut kovinkaan paljoa. Ravattuani hetken molempiin suuntiin otin pysähdys- käynti- ravi- käynti- pysähdys siirtymisiä. Jatta kuunteli hienosti apujani ja pian "vaikeutun tehtävää hiukan, eli yritin ottaa mahdollsiimman vähillä käyntiaskeleilla ravista pysähdyksen ja pysähdyksestä ravin. Tämä sujui laussa todella kehnosti, mutta treenattuani sit hetken se alkoi sujumaan. Toiseen suuntaan se onnistui jo todella hienosti. Sitten kävelin vielä loppukävelyt ja käänsin kaartoon. "Oli kiva "palkkio"ratsastus Jatta" Sanoin hevoselle taluttaessnai sitä talliin.

Riisuttuani Jatalta varusteet harjasin sitä lähes tunnin, jonka jälkeen vein varusteet pois pestyäni niitä hetken aikaa ja lähdin kotiin.

Alkujumppaa umpihankijuoksussa pellolla ;) Kiitos avusta kiinniotossa, kyllä oli tammoilla hauskaa kun tajusivat miten tarhasta voi tulla ulos ilman ihmisten käskyä.. Tuleepahan uudistettua vihdoin senkin tarhan aidat (ehkä tukevat lankkuaidat olisivat tarpeen ^^). Eikä umpihanki tehnyt pahaa Jatallekaan, itse ajattelin myös järkätä parit tämän viikon tunnit hyvällä lumipeitteellä (: Saavat hepat vähän lisäliikuntaa ja ratsastajat pääsevät treenaamaan perusasioita.

 

9.12.2008 - Hoitotarina
Näen edessäni liukkaan jään. Vielä kuukausi siinä oli suuri vesilätäkkö mitä piti varoa. Nyt se ja kaikki muutkin ovat jäätyneet. Pyöräilen vanhalla jo rikkinäisellä pyörällä jätyneen lätäkön päälle. Pyöräni renkaat lisuvat hauskasti kunnes saavat taas pitävää maata allensa. Hengitykseni höyrystyy pariin hiussuortuvaani, jotka laskeutuvat typerästi poskilleni. Arvelen pakkastaolevan melkein kaksikymmentä astetta. Edessä kuuluu auton ääntä. Mietin, kuka voisi näihin aikoihin ajaa tallitiellä. Tunnitkaan eivät vielä ole alkaneet. Eivät alkakkaan pitkään aikaan. Eteeni kurvaa punainen mersu. Ohjaan pyöräni sivuun kovaa ajavan auton alta. Tunnen kuinka etupyöräni liiraa typerästi ja lopulta pyörän tasapaino pettää kokonaan ja kaadun ojaan jo syvään lumihankeen. Makaan hetken liikkumatta kyljelläni ojassa, kunnes työnnän pyöräni pois jalkojeni päältä. Ryömin tienpientareelle ja revin pyöräni perässäni pois ojasta. Pudistelen suuttuneena vaateista lumet pois. Sen jälkeen katson perääni odottaen auton kurvaavan takaisin. Hetken seistyäni nousen pyöräni selkään ja jatkan matkaa.

Jätän pyöräni nojaamaan tallin seinään. Takaa tarhoilta kuuluu hirnahduksia. Hymyilen. Tallin lämmin ilma saa mieleni kohoamaan ja unohdan kaatumiseni pyörällä. Tallikäytävällä on heinänkorsia ja turvetta, sekä ovien edessä puolisulanutta lunta. Kukaan ei ole ehtinyt vielä lakaista. Päätän auttaa tallityöntekijää, oli kyseessä Iida, Sinna tai Aino ja otan luudan käteeni. Lakaisen reippain vedon käytävät sutkot puhtaaksi ja lopuksi vien luudan tämän oikealle paikalle seinustalle.

Menen Jatan karsinalle. Karsina on tyhjä, mutta niin sen kuuluukin, Jattahan on vielä tarhailemassa. Päätän siivota vielä hoidokkini karsinan ja haen lantalasta kottikärryt ja talikon. Työnnän ilkeästi nitisevät kärryt karsinan eteen ja alan tyhjentämään karsinaa lannasta ja märistä turpeista. Vähän ajan kuluttua pyyhin hiussuortuvan otsaltani korvani taakse ja työnnän kottikärryt takaiin. Otan mukaani puhdasta turvetta, jonka kippaan Jatan karsinaan. Vien kottarit ja talikon takaisin.

Hoitajienhuone on tyhjä. Koko talli on aivan autio. Kuulen vain hevosten rouskutuksen ja kyllästyneet potkaisut karsinoiden seiniin rapsutusten toivossa. Säälin kavereitani, jotka vihaavat hevosia. Miten kukaan voi vihata tätä? Muistan kuinka entisen parhaan kaverini kanssa aloimme yhdessä neljävuotiaina ratsastamaan samalla tallilla shetlanninponeilla taluttajien kanssa, mutta kuuden vanhana kaverini lopetti ja sitä kautta itsekkin vaihdoin tallia ja aloin vain rapsuttelemaan hevosia. Kymmenen vuotiaana löysin erään yksityistallin, jossa pääsin taas ratsastamaan ja kunnolla hoitamaan hevosia. Tallinomistaja piti minulle silloin tällöin ratsastustunteja eräällä tallin "vanhalla" kisoista eläkkeelle jääneellä ruunalla. Tallin kuitenkin muutettua vuosi sitten jäin niin kauan aikaksi ilman hevosia, kunnes löysin Golden Horsen. Nyt kun tarkemmin aloin miettimään, en ikinä vaihtaisi harrastustani. Enkä tallia.

Kahdelta Iida ilmestyi talliin. Nuori nainen yllättyi huomatessaan lakaistut lattiat ja kiitti siitä minua, koska olin tällähetkellä ainoa tallissa oleva ihminen. Menimme yhdessä hakemaan Jattaa ja Mallaa sisälle. Jatta käveli vierelläni reippaasti kuten aina, mutta kuitenkin todella kuuliaisesti. Se vain oli niin yksinkertaisen kaunis hevonen! Yksityistallilla, jossa olin joskus silloin käynyt kaikki olivat olleet kilpahevosia, oikeita hermoheikkoja, joiden kanssa juuri ja juuri pärjäsin. Enkä niistä yhdestäkän pitänyt yhtä paljoa kuin Jatasta. Jatta nyt olivian niin kultainen persoona, ettei siitä voinut olla pitämättä.

Napsautin riimunnarun irti karsinassa ja suljin karsinan oven. Etsin harkopan, missä luki mustalla tussilla kirjoitettuna Ainon käsialalla: "Jatta" ja otin sen mukaani. Otin pölyharjan, jolla suin tamman karvat nopeasti, mutta silti kohtalaisen huolellisesti. Sen jälkeen harjasin kumisualla. Puolentunnin pyörittelyn jälkeen otin käyttööni perusharjan, jolla harjasin ensiksi nopeasti pölyt ja tomut pois Jatasta ja sen jälkeen harjasin uduestaan oiekin huolellisesti. Parinkymmenen minuutin kuluttua putsasin kaviot ja selvitin vielä hännä ja harjan sormillani. Jatta seisoi nätisti paikoillaan katsellen käytävälle, jonne oli kerääntynyt jo pikkuisen porukkaa ensimmäisen ratsastustunnin lähestyessä.

"Moi, Tiedätkö missä Tallun harjat on?" eräs tyttö tuli kysymään minulta puhdistaessani Jatan harjoja ulkona. "Ööö... Eikö se ole satulahuoneessa?" kysyin, sillä muistelin Tallunkin harjat nähneeni siellä. "En ole käynyt edes katsomassa." tyttö virnisti ja katosi ovesta talliin. Menin tytön perässä harjojen kanssa varstehuoneeseen jättäen harjat eräälle hyllylle.

Katsoin varusteita, jotka olivat nätisti roikumassa telineillä. Jatan varusteet olivat puhtaat, eihän tamma ollut käynyt vielä oikein tunneilla sen jälkeen kun olin ne viimeksi pessyt. Kun taas Osiirin Aukustin, Akun, varusteet yltä päältä rasvan peitossa. Päätin pestä ne. Hain sienen. Sen kulma oli hävinnyt ja mutenkin se oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Aloin pesemään suitsia. Muutamien kymmnien minuuttien kuluttua siirryin satulaan, jonka jälkeen tarkastin työni tuloksen. Akun varusteet näyttivät taas puhtailta ja olin tyytyväinen siihen. Täytyihän jonkun auttaa niitä, joilla ei ollut hoitajia. Ensikerralla voisin pestä Terin varusteet. Nekään eivät kovin puhtailta näyttäneet. Menin Jatan luokse. Halasin tämän kaulaa ja suukotin sen turpaa. Hyvästelin ponin ja lupasin tulla moikkaamaan sitä taas lähipäivinä.

Vau, hieno tarina :) ! Oli tosi mukava lukea hoitopäivästäsi (jos meillä olisi vielä pistejärjestelmä käytössä, saisit tästä kyllä täydet 5p), kiitos paljon avustasi myös muissa tallijutuissa. Hoitajia tarvittaisiin kyllä lisää, jotta saisimme apua mm juuri varusteiden puhdistuksessa. Ehäpä uusi vuosi tuo uusia ihmisiä porukkaamme :) Pärjäät loistavasti Jatan kanssa, toimitte rauhallisesti ja huolellisesti yhdessä, mukava nähdä että suht nuori tammamme on rauhallinen ja luottavainen tallilla. Ehkäpä ensi syksynä Jatta on valmis alkeistunneille - kuka tietää!

 

5.12.2008 - Hoitotarina
Lunta tuprutti taivaan täydeltä ja ulkona olikin paksu lumikerros jo kerynytki. Ihanaa! Viimekertaisesta käynnistä olikin jo aikaa, jonka takia tulin innoissani tallille.

Ensiksi menin moikkaamaan omaa kultaani, jonka jalka näytti jo paremalta. Oli menossa jo umpeen ja luultavasti hevonen oli muutenkin menossa kohta puoliin jo tunneillekkin. Tamman karva näytti kuitnekin todella kiillottamalta ja tomunpeittämltä, sillä huolellisesta harjauksesta olikin jo aikaa. Ei auttanut muukuin ottaa harja käteen ja alkaa hinkkaamaan ponia puhtaaksi. Tunnin harjauksen jälkeen Jatta näytti jo jotnekin siedettävltä. Pöly ja otmu oli pois, sekä ponin karva kiilsi jo jonkin verran. päätin kuitenkin tehdä todella huolellista työtä ja harjasin vielä puolisentuntia, jonka johdosta Jatta näytti todella kauniilta ja terveeltä suomiputelta.

Päätin mennä vielä lopuksi kylmettämään jo melkein tervettä jalkaa, jotta se parantuisi täysin mahdollisimman nopeasti. Olinhan ilmoittautunut sillä jo seuraaviin taitokisoihin, jotka aioimme varmasti voittaa. Viimekertaiset kisatkin, joissa menimme puomiluokan sujuivat mielestäni todella hyvin ja tulimme ykköseksi, niin kuin kaikki muutkin. :S Kylmetettyäni jalkaa parikytä minuuttia pesukarsinassa menin vielä kevelyttämään Jattaa ulos.

Suomenhevonen näytti todella iloiselta kun pääsi hiukan liikkumaan vapaammin, eikä tarvinnut koko ajan olla neljän seinän sisällä taikka aidatussa tarhassa. Kävelimme reipasta vauhtia metsäpolkua pitkin, kunnes alkoi hämärtää ja päätimme ääntyä takaisin. Tallille päästyämme ilta oli jo käynyt melko pitkäksi ja minulla ei ollut enään kovasti aikaa. Viiemisen tunnin vietinkin enisksi Jatan parissa vielä harjaillen hoidokkiani ja sen jälkeen tämän varusteiden parsissa pesten niitä. Yhdeksältä illalla lähdin kotiin.

Tamman jalka parani oikein hyvin, ei tullut onneksi mitään ongelmia ja tuntihommat ovatkin lähteneet hienosti käyntiin :) Mukavaa kun kisaatte tamman kanssa - viime kisojen puomiluokassa suorituksenne oli puhdas ja siisti, tamma pysyi hyvin hallinnassa ja ratakin oli opeteltu mainiosti.

 

30.11.2008 - Hoitomerkintä palkkiovalmennuksesta
Jatan lepäillessä tallilla kipeän jalkansa kera, Suwi päätti silti lähteä mukaan palkkiovalmennukseen. Ratsuna toimi tamman sijaan isompi kaveri Harald. Voit lukea tarinan kuvauksen Haran hoitokirjasta, hienosta tunnista kiitoksena Suwi saa hoitomerkinnän :)

 

27.11.2008 - Hoitotarina
Tulin tallille kun Jatta oli vielä tarhassa, joten kerkisin hyvin siivoamaan tamman karsinan. Sen jälkeen odottelenkin harjojapuhdistaen, että kello tulisi kaksi, joihinka aikoihin menin Minnan kanssa ottamaan hevosia sisälle. Jattaa tuodessani huomasin tällä jalassa haavan ja pietnä epäpuhtautta liikkeissä -> varoi hiukan ikeaa etustansa josa haava oli, siis polvessa. Karsinassa katselin tarkemmin ja epäilin suuresti, että tullut riehuessa ja Malla potkaissut tai jotain Jatta itse tehnyt, näytti meinaan hokin tekemältä.

Etsiskelin Ainoa, Sinnaa ja Idaa, mutta näistä ketään ei näkynyt missään, joten päätin itsenäisesti mennä Jatankanssa pesukarsinaan, jossa puhdistin haavan ja kylmetin sitä 25min, koska ei silleen muuta tekemistä ollut. Kun olin kylmettänyt vein ponin karsinaan ja helosania laitoin haavan päälle. Mitään siteitä sun muita ei oikein polven päälle voinut laittaa, niimpä annoin olla auki. Neljän aikaan löysin Sinnan, jota pyysin tulemaan katsomaan haavaa. Yhdessä totesimme, että ei tänään ainakaan tunneille parane mennä, joten Sinna etsi jostain Ainon, joka lupasi katsoa illemmalla haavaa, koska nyt ei kerinnyt.

harjailin Jattaa loppuillan ilman mitään kummenpaa syytä, mutta ainakin se oli hauskaa ja Jattakin siitä piti. Sen jälkeen lähdin kotiin.

Näytti edelleen tamma aristavan jalkaansa, joten Jatta saa lepäillä ensi viikon sivussa tunneilta. Eläinlääkäri tulee sunnuntaina katsomaan miten polvi paranee ja tarvitseeko sitä tikata :) Liikuntana kevyttä taluttelua maastossa, mielellään vain käynnissä. Ja jos on kova kurakeli, niin polven päälle voi kääriä siteen ja sen päälle pintelin, jotta kaikki rapa ei lennä siihen.

 

26.11.2008 - Hoitotarina
Lunta satoi rauhallisesti maahan, kävellessäni kohti Golden Horsea. Tarhoissa hevoset nostelivat päitään heinäjämistä ja osa hörähti makupalojen toivossa kävellessäni tarhojen ohitse. Ilta oli käymässä jo pimeäksi, mutta se ei siltikään estäisi minua ja Jattaa tekemästä pientä maastolenkkiä. Miksi estäisi? Tallissa moikkasin hoitajia, joista Heidi P oli minulle tullut melko tutuksi valmennuksista, joissa kävimme. Heidi touhusi hoitohevosensa karsinassa puunaten tämän jalkoja ja vuohiskarvoja uuteen uskoon. En jäänyt juttelemaan tai kertomaan päivän tapahtumista, vaan menin suorinta tietä oman hoidokkini, Kullan Jazz-Trion, karsinan luokse, jossa tämä maailman kaunein suomenhevostamma mutusteli heiniään.

Hei kaunis tyttö Sanoin sille, Miltä tuntuisi pieni maastolenkki lumisessa metsässä? Jatta katseli minua tummilla silmillään ja halasin sitä onnellisesti. Aloin kuitenkin harjaamaan tätä nopeasti, jotta ehtisimme vielä takaisinkin. Puolentunnin harjauksen tuloksena oli Jatta saatu kiiltäväkarvaiseksi nallekarhuksi, joten menin hakemaan suitsia ja satulaa. Muistin myös heijastinsuojat, jotka hain repustani. Jatta antoi nykyään minun laittaa melko kiltisti itselleen varusteet, joten satulointi ei vienyt kauaa aikaa. Laitoin lopuksi vielä heijastimet jalkoihin ja itselleni kypärän ympärille. Sitten lähdimme pihalle. Jatta seisoi nätisti paikallaan noustessani sen selkään. Mittasin jalustimet ja kiristin vyön selästä käsin, jonka jälkeen annoin Jatalle käyntiavut. Tamma toteli niitä hyvin ja pääsimme pian matkaan. Kävelimme vartinverran uplilöysillä ohjilla, kunnes otin ohjat käteen ja pyysin Jattaa ravaamaan yhden pellon ylitse. Aluksi Jatta totteli minua todella hyvin, mutta innostui huomatessaan lumen pöllyävän takanaan ja muutenkin kun sai revitellä lumihangessa. Tamma lähti laukkaamaan ja yritin pidättää tätä, mutta epäonnistuin. Pian tunsin kuinka jalkani irtosivat jalustimista ja tipahdin kyljelteni lumihankeen. Jatta laukkasi vielä hetken, kunnes älysi ratsastajansa tippuneen pienestä loikasta ja pysähtyi. Nousin ylös ja pudistelin lumet vaatteiltani ja kuljin Jatan luokse. Tamma antoi nästisti minulle kiini ja katsoi minua anteeksi pyytävästi. Minua alkoi naurattamaan. Oli ensimmäinen kerta kun tipuin hevosen selästä ja se oli tuntunut todella jännältä jopa hauskalta. Nousin rohekasti takaisin selkään ja ravasin kierroksen pellonympärille, jotta Jatta tajuaisi, että oikeasti minua pitäisi totella. Tamma ei kuitenkaan yrittänytkään mitään temppuilua onnekseni ja siirsin sen käyntiin.

Jatkoimme matkaamme käynnissä eräällä pienelle asfalttitielle, jota pitkin kävelimme toiselle emtsäpolulle, josta pääsisimme takaisin Golden Horseen. Jatta käveli rauhallisesti ja annoin sille pitkät ohjat. Loppumatka sujui todella mukavasti ja rennosti. Tallipihalla löysäsin vyötä ja laskeuduin selästä. Talutin Jatan talliin omaan karsinaan, jossa riisuin siltä satulan ja suitset. Vietyäni varusteet paikoilleen harjasin Jattaa rauhallisin pitkin vedoin reilut puolituntia, kunnes Aino tuli kysymään miten reissu oli mennyt. Kerroin tälle kaiken ja aluksi Aino oli ollut hieman kauhuissaan, mutta lopussa jo melkein nauroi, koska itsekin olin varsin huvittunut tilanteesta. Autoin tätä lakaisemaan tallinkäytävän, jonka jälkeen menin vielä Jatan luokse. Sitten lähdin kotiin.

Onneksi ei sattunut, Jatta on maastokaverina kyllä siitä kiva, että vielä tähän päivään mennessä se ei ole kertaakaan jättänyt ratsastajaansa. Ja lumipeite tosiaan pehmensi pudotusta - sanojesi mukaan tekee siitä jopa hauskaa :) Mukavan kuuloinen hoitopäivä, ehditte viettää hyvin yhteistä aikaa maastossa ja samalla treenata tuttuja asioita. Jatasta on tullut syksyn aikana rennompi ja luottavaisempi (joka tarkoittaa sitä, että tamman luonnetta täytyy hiukan kirjoitella uusiksi, vastaamaan aikuisempaa Jattaa).

 

25.11.2008 - Hoitotarina
Saavuin tallille ja menin harjaamaan heti Jattaa, joka oli tälläkertaa suostunut pitämään karvansa puhtaina. Luojan kiitos siittä. Harjaus ei sinänsä olisi kestänyt kauaa, mutta halusin kuluttaa aikaani oikein kunnolla ponin hyvänäpitämiseen, joten yhteensä aikaa Jatan parissa vietin reilun tunnin. Kun poni oli harjattu pesin tämän satulan ja suitset, jonka jälkeen menin auttamaan ratsastajia hevostenlaitossa, koska oli muutama, joka apua tarvitsisi. Sen jälkeen menin vielä rapsuttelemaan Jattaa, jonka jälkeen lähdin kotiin.

On ollut nyt aika kiire lähi aikoina, eikä hoitamiseen ole sinänsä jäänyt paljoa aikaa, eikä kyllä nyttenkään, mutta yrittelen taas päästä hoitelemaan tämän viikon aikana oikein pitkällä ja hauskalla kertomukselle kuinka meille maastossa Jatan kanssa kävi palkkioratastuksella. :D

Toivottavasti kuulemme pian miten maastoilu sujui - toivomme että hyvin (ainakin nyt on maastossa hyvä ja pehmeä lumipeite, jos sattuu muksahtamaan maahan ^^). Jatan hoito sujuu kuitenkin niin hyvin, että pikakäynnit eivät ole pahitteeksi. Sen verran ahkerasti olet tallilla puuhaillut tämän vuoden aikana :)

 

13.11.2008 - Hoitotarina
Taivaalta tuprutti pieniä lumihiutaleita, jotka sulivat heti osuessaan maahan. Ulkona oli jo hämärää, melkein pimeää, vaikka kello olikin vasta vähän vaille viisi. Golden horsen tallipihalla paloi taas kaunis lyhty, joka valaisia pienen osan ympäriltään kauniisti. Mieleeni tuli joulu, vaikka ei vielä edes lunta ollut maassa, viakka sitä koko ajan satoikin. Sisällä tallisa hoitajat työskentelivät ahkerasti hoitsujensa kimpussa, jotka olivat ilmeisesti piristyneet ulkona pihataroimaan ja muutenkin riehumaan. "Hei" Sanoin kaikille vuoron perään astellessani tutta karsinaa kohden, jossa minua tervehti maailman suloisin suomenhevostamma, Kullan Jazz-Trio. Ehei, yhtä suloinen oli myös tämän varsa Japina, mutta ei sekään voittaanut kuitenkaan emäänsä ainakaan minun mielestäni.

Tervehdin Jattaa rapsuttaen sitä otsasta ja toruin sitä lempeästi nähdessäni, että tamma oli löytänyt okeein kuraisen paikan vielä näinkin myöhään syksyllä. Vai talvella? Suomenhevosen molemmat kyljet olivvat niin kurassa kuin olla ja voi, sekä tämän tuuhea harja oli kuin linnunpesä. Ei auttanut muuta kuin ottaa harja käteen ja alkaa jynssäämään sottapytyyä puhtaaksi. Jatta nautti toimituksesta ja jos hevoset miettisivät niin olisi miettinyt jo seuraavaa piehtarointiaan, jotta saisi taas extra harjauksen. Pölypilvi leijui ympärilläni, kun kuiva kylmänilman kovettama kura leijui pölynä pois hevosesta laskeutuen kuitenkin pian takaisin pinnalle. Useiden huokaisujen jälkeen sain kuitenkin pölynkin pois Jatasta ja oli aika selvittää harja. Setvin sitä käsillä puolisentuntia, kunne se näytti taas siistiltä ja oli iaka puhdistaa kaviot. Sen jälkeen arvioin tulostani hyväksyvästi ja menin katsomaan menisikö tamma vielä iltatunneille.

Kyllä. Kyllä se menisi. Puolentunnin päästä alkavalle illan viimeiselle aikuistetunnille. Menin katsomaan minkälaisessa kunnossa hoidokkini varustee tolisivat, mutta huokaisin helpotuksesta nähdessäni niissä vain pieniä epäpuhtauksia, jotka lähtivät kun vähän kostealla rätillä niitä pyyhkäisin.

"Oletko Jatan hoitaja?" Eräs nuorehko aikuinen, jota en tallilla ollut ennen nähnyt tuli kyymään minulta. "Juu, tarvitsetko apua sen kanssa?" vastasin lempeästi ja katsoin odottavasti naista. "En mä tiedä. Mietin vian jos tulisit näyttämän missä sen varusteet on, kun en löydä niitä mistään. Olen uusi täällä." Nainen vastasi punastuen. "Tietenkin. Suitsien kohdalta n tippunut nimilappukin, joten ei mikään ihme." Vastasin taas ystävällisesti ja ohjasin naisen satulahuoneeseen. "Suitset ovat tästtä ja satula tässä. Tuonko nämä karsinalle, via haluatko itse kantaa?" kysyin taas odottaen. "Ihan sama, voin minäkin ne kantaa, ettei minusta ole liikaa vaivaa." Nainen sanoi ojentaen käsiään minua kohden. "Sitähän varten täällä olen, että voisin auttaa sinua."Vastasin, mutta ojensin satulan ja suitset naiselle, joka halusi nyt ehdottomasti kantaa ne. "jos sen verran sasin vielä vaivata, että missä sen Jatan karsina nyt olikaan? Sen tuo tyttö tuossa jo kerran sanoi, mutta unhodin sen jo kuunellessani keneltä pyytää apua Jatan kanssa." Nainen punastui taas. Kävelin tämän kanssa Jatan karsinalle ja tamma höristi korviaan nähdessään meidät, mutta veti äkkiä ne luimuun nähdessään naisen sylissä olevan satulan. "Onko se ilkeä?" Nainen kysyi yllättäen. "Ei, ei se ole, se vain ei pidä niin kovin satulan laitosta. On vähän arka vielä siinä." Vastasin ja rapsutin Jattaa. "oletkin harjanntu sen jo." Nianen hymyili ja alkoi laittamaan varusteita. Katselin vierellä,kun tämä laittoi oikea oppisest kaikki ja taputti sitten Jattaa kaulalle saatuaan hevosen varustettua.

"Maneesiin voi tulla!" Aino kiljui tallin ovelta ja ratsastustuntilaiset ja osa vielä tallilla oelvista hoitajista lähti maneesia kohden. Autoin Jatan ratsastajaa slekään nousussa roikkuen satulssa kiinni ja menin sitten talliin auttamaan Sinnaa, joka kertoi minulle oriista, jonka olisi pitänyt tulla tälle, mutta kuoli. Nyt tämä ei ollut löytänytkään vielä oikein sopivaa tilalle, mutta sanoi kuitenkni sellaisen jossian vaiheess ataas eteentupsahtavan. Jaettuamme tallissa oleville hevosille heinät menin katsomaan tuntia. Tunnin loputtua riisuin Jatan ratsastajan kanssa yhdessä ja ratsastajan lähdettyä jäin vielä hetkeksi rapsuttelemaan Jattaa, kunnes itsekkin päätin lähteä kotiin kellon olevan jo niin paljon ja ulkona olevan niin piemää.

Jatan nimilaput on taas paikoillaan ja uusittu, oli näköjään ehtinyt kaikessa hötäkässä tippua paikoiltaan :) Mukavaa että avustit uutta ratsastajaa, toivotaan että kyseinen henkilö hankkii kausikortin keväälle (hän oli kyllä suht varma, varsinkin kun Jatta käyttäytyi niin kivasti tunnilla). Pysyvä lumipeite olisi kyllä kaikkien mieleen, tulisi valoisempaa ja tämä jatkuva kurakarnevaali loppuisi. Jattakin saisi esitellä enemmän kaunista ulkomuotoaan - vaikkakin ahkerana hoitajana hoidat kurat aina pois niin tehokkaasti :)

 

9.11.2008 - Hoitotarina
Nousin ylös autostamme ja menin suoraa tietä talliin. Ulkona maa oli jäässä ja kylmä tuuli puhalsi inhottavasti saaden kymät väreet kulkemaan lävitseni kiirehtiessäni sisälle. Avatessnai oven lämmin ilma pöllähti vasten kasvojani ja sai minut hymyilemään. Menin Ilkan karsinan luokse ja toivotin tälle hyvää isänpäivää. Olihan tämä Pinjan ja monen muunkin isä. Tämä jälkeen kiirehdin minulle jo rakkaaksi tulleen hoitohevoseni luokse ja halasin tätä. Jatta näytti onnellisena ja painoi päätään vasten mahaani. Hetken kuluttua se kuitenkin nosti päänsä ylös ja katsoi käytävälle. Aino työnsi suuria heinäkärryjä heittäen joka karsinaan hiukan heiniä. "Moi Aino!", tervehdin iloisesti. "Moi! Oletkin edistynyt jo huomattavasti ratsastuksessa", Aino puheli. "No, kai nyt sitä pitääkin on kun todella hyvät opettajat. Tarvitsekko muuten apua?" Naurahdin. "No, kyllähän tämä tästä, mene sinä nyt sitä Jattaa hellimään", Aino sanoi iloisesti heittäen Jatalle heinää.

Otin harjan, jolla suin Jatan läpikotaisin vahvoin vedoin kiireittä. Vaihdoin harjaa ja harjasin tälläkin Jatan kokonaan. Sitten puhdistin kaviot ja selvitin harjan ja hännän. Tämän jälkeen otin vielä yhdellä harjalla Jatan jo hiukan nopeammin. Harjattuani Jatan siirsin tämän tyhjään karsinaan ja puhdistin se karsinan nopeasti, mutta kuitenkin huolellisesti, sillä halusin jotenkin auttaa Ainoa. Puhditettuani ja vietyäni kottikärryt ja talikon paikoilleen toin Jatan takaisin omaan karsinaan ja menin puhdistamaan tämän satulaa ja suitsia.

Siinä menikin lähemmäs kaksi tuntia. Oli siitä jo sen verran kauan aikaa, kun ne olin viimeksi pessyt. Oli se kuitenkin sen arvoista, kun katselin aikaan saannostani hymyillen. Pesin vielä kuolaimet kiiltäviksi ja vaihdon satulahuovan sen ollessa jo aivan rasvainen. Sitten lähdinkin jo kotiin viettämään isän päivää.

Voi hitsi, meidän olisi pitänyt viettää tallilla isänpäivää orien kunniaksi :) Aina sitä unohtuu tällaiset, mutta ehkä sitten ensi vuonna - tai äitienpäivää tammojen kera keväällä. Hoitopäiväsi kuulosti oikein mukavalta, sait perusjuttuja hoideltua ja Jatta ansaitsemiaan rapsutuksia. Talliarki näyttää sujuvan teiltä ongelmitta.

 

29.10.2008 - Hoitotarina
Saavuin tallile. Ulkona oli sateinen synkkäilma. Tavallinen syysilma oikeatsaan. sellaista oli ollut jo useamman viikon. Astelin tallile reppu selässäni, johon olin tunenut kypäräni, sekä raippani. Päälläni oli ratsastushousut ja tallikenkät chäpseineen.

Jatta hörähti rapsuttaessnai tämän otsaa tervehdyksesi. Vein heti tavarani tämän jälkeen hoitajien huoneeseen ja kiiruhdin harjaamaan Jattaa. Olin taas pitkästä aikaa omistautunut pelkästään Jatalle. Tai no.. Olinhan mennyt sillä mutuama päivä sitten palkkiotunnin, joka oli ollut aivan loista. kiitkset siitä Ainlle. Olin oppinut siinä uusia asioita mm. siirtymisiä ja tasapainoa. Myöskin halitsin hevosen paremmin.

Harjattuani Jattaa puolisentuntia putsasin sen kaviot ja menin katsomaan menikö tämä tunnille. Koska tuntilistaan ei ollut merkitty Jattaa menin hakemaan tämän satulan ja suitset. Satuloin hoidokkini rauhallisesti noin viidessä minuutissa, jonka jälkeen laitoin kypärän päähäni. Talutin Jatan ulkokentälle. Ulkona sataa tihkutti, mutta en antanut sen haitata ratsastusta. Kiristin vyön niin kireälle kuin sain ja mittasin jalusitmet sopiviksi. Sitten nousin Jatan selkään. Mittasin ohjat sopiviksi ja pyysin Jattaa kävelemään. Viime tunnilta opittu reipaskäynti palautui mieleeni heti alkukäyntien jälkeen ja otin ohjat kunnolla käteen ja pyysin Jattaa astumaan kunnolla eteen. Jatta köpsytteli mielissään syysilmasta huolimatta. Käänsin jatan pääty-ympyrälle, joita olin mennyt palkkiotunnilla. Vaihdoin suuntaa ja kävelimem siihenkin suuntaan reippaassa käynnissä vartin verran tehden soikioksi muodostuvia pääty-ympyröitä.

Päätin kokeilla ravia ja painoin pohkeita jatan kylkiin. Aluksi poni vain reippaannutti askeltaan käynnissä, mutta siirtyi vatsahakoisesti raviin. Aluksi pompin harjoitusravissa kuin säkkinukke, mutta kierroksen aikana sain tasapainoni taas kondikseen. Keskityis pitämään käsiäni sutkot paikallaan, jotten häiritsisi Jattaa. Samalla yritin muistaa rentoutua mutuen selässä. Ravattuani muutaman kierroksen usieden käyntisiirtymisien kanssa vaihdoin suuntaa pituus-suuntaan leikalla ja ravasin myös toiseen suuntaan. Tähän suuntaan ravaaminen sujui jo puolet paremmin, sillä olin päässyt taas juoneen kiinni. Ravie jälkeen kävelin Jatan kanssa rieppaassa käynnissä vielä mutuaman keirroksen, kunensannoin tälle vapaat pitkät ohjat. Muutamien minuuttien jälkeen käänsin Jatan kaartoon ja laskeuuin selästä. Halasin Jattaa kaulaan, sillä ratsastus oli ollut aivan loistavaa. enkä ollut edes tippunut. Talutin Jatan onnellisena talliin, jossa riisuin sen. Vietyäni varusteet siististi paikoilleen harjasin Jattaa niin kauan, kunnes vanhempan itulivat haemaan minua.

Teit paljon uutta ja opittua asiaa, mukava huomata että ilmaisista tunneista ja ratsastuksesta on ollut hyötyä! Jatan kanssa treenailu tuskin menee hukkaan, tule ihmeessä mukaan vaikka jo Ratsastuskoulu Ponitaajaman kisoihin - puomiluokka voisi sopia teille :) Ilmoita jos olet kiinnostunut lähtemään mukaan kisareissulle. Tamma kuunteli sinua hyvin ja meni sinne minne pyysit sitä menemään, upeaa!

 

26.10.2008 - Hoitajien palkkiotunti I
(Tunnin runko nähtävillä täältä)

Tulin hyvissä ajoin ennen kuutta paikalle. Jatta hörisi karsinassaan nähdessään minut ja rapsutin sen otsaa. Talvikarva oli kasvaut myös Jatalle ja hoidokkini näytti todella pulskalta. Harjasin Jattaa tunnin verran, kunnes menin putsaamaan vielä nopeasti tämän varusteet. Ne putsattuani satuloin Jatan rauhassa ja odottelin muiden hoijien kanssa kutsua maneesiin.

Talutin Jatan maneesiin, jossa kiristin vyön ja mittasin jalustimet sopiviksi. Sitten hyppäsin selkään ja odottelin, että aino kävi tarkistelemassa vielä vyömme. Sen jälkeen annoin pohkeita. Jatta oli todella mukava ja totteli aika hyvin minua. Siirtymiset olivat hauskoja ja onnistuin niissä mielestäni hyvin ensikertalaiseksi. Muiden laukatessa treenasimme Jatan kanssa vielä siirtymisiä, jotka alkoivat pikku hiljaa onnistua jo mallikkaasti. Muiden lopetettua laukkaaminen menimme vielä lisää siirtymisiä, jonka jälkeen menimme hiukan hippaa. Se oli hauskaa, vaikka meinasinkin pari kertaa tipahtaa Jatan selästä tasapainoni pettäessä. Aina kuitenkin onnistuin jotenkin takertumaan harjaan ja saamaan tasapainoni takaisin. Hipan jälkeen menimme maastoon, josa Jatta käyttäyti kuin yleensäkkin eli todella mukavasti. Tunnin jälkeen harjasin Jatan oiekin kunnolla, jonka äjlkeen siivosin vielä tämän karsinan. sitten lähdin kotiin.

Olitte varmasti ryhmä yritteliäin parivaljakko - ainakin hipassa. Taisi käydä niin, että teitä ei otettu kiinni kertaakaan! Siirtymisissä kiinnitä vielä huomiota omaan istuntaasi, Jatta lähti hienosti kyllä apujesi myötä, mutta pidä huolta että istut ryhdikkäästi koko siirtymisen läpi ja vielä sen jälkeenkin. Tasainen ohjasote piti tamman tyytyväisenä :)

 

17.10.2008 - Hoitotarina
Saavuin päivällä GH´hon ja menin heti moikkaamaan Jattaa tämän karsinaan. Moikattuani tätä vwin tavarani hoitjaien huoneeseen ja palasin samantien harjaamaan hoidokkiani. Jatta oli ottanut taas kerran tarhassa ollessaan kaiken ilon irti ja piahtoroinut varmasti isoimmassa mutaläntissä mikä sieltä löytyi. sen näköinen poni ainakin oli. Ei auttanut kuin piikkisualla irrotella kura ja sitten alkaa kovalla harjalla ja kumisualla harjailemaan. Jatta seisoi tyytyväisenä ja voin melkein kuvitela, että se ajatteli jo seuraavan päivän mutakylpyjä, jotta saisi houmannakin samanlaisen harjauksen. Tunnin hinkkauksen ja kiillottamisen jälkeen Jatta näytti JOPA hevoselta ja pääsin hakemaan tämän satulaa ja suitsia. Putsasin ensin kaviot ja sitten vasta satuloin rakkaan hoitohevoseni. Jatan odottelessa varusteet päällä karsinassaan laitoin itselleni vielä kypäräni päähän ja talutin Jatan kentälle.

Jatta osoti maltillisesti, että nousin selkään ja kiristin vyön ja mittasin vielä jalustimet sopiviksi. Kentällä oli kuuden esteen pieni ristkko rata, joten ajattelin hypätä sen muutaman kerran verryteltyäni Jatan kunnolla. Jatta siirtyi rauhalliseen käytiin pyynnöstäni ja annoin tämän kävellä pitkillä ohjilla kaksikierrosta, kunnes kokosin ohjat ja pyysin Jattaa astumaan eteenpäin kunnolla. Otin Jattaan kunnon tuntuman, mutta huomatessani, että Jatta yritti päästä tältä pois jouduin ratsastamaan sitä hurjasti eteenpäin saadakseni sen kuolaimelle. Tämä kuitenkin kannatti ja Jatta alkoi menemään tuntumalla. Olin tyytyväinen tähän ja siirsin Jatan raviin. Teimme pääty-ympyröitä ja loivia kiemuroita vältelen esteitä. Pidin kuitenkin kokoajan tuntumaa yllä ja aina kun Jatta alkoi vastustelemaan ratsatsin tämän takaisin tuntumalle. Pienensin pääty-ympyrät volteiksi ja ratsastimme joka kulmaan noin kymmenen metrin voltin. Jatan alkaessa vertymään siirsin tämän hallistusti käyntiin ja vaihdoimme suunnan ratapituus suuntaan leikalla.

Jatta käveli rennosti toiseen suuntaan ja muutaman kierroksen käveltyämme hyvällä tuntumalla siirsin tämän raviin ja teimme tähänkin suuntaan eniksi pääty-ympyrät ja loivat kiemurat ja jossain vaiheessa siirryimme tekemään vain kulmiin voltit. Jatan verytessä kunnolla tähänkin suuntaan nostin pitkänsivun keskeltä melko hallitusti hallitun laukan ja laukkásin keskiympyrän vältellen esteisiin törmäämisiä. Jatan laukattua kaksikierrosta keski-ympyrällä siirsin tämän muutaman raviaskeleen kautta käytntiin ja vaihdoin suunnan käynnissä ympyrä leikalla. Nostin ymypyrällä toiseenkin suuntaan hallitun laukan ja pyysin Jattaa laukkaamaan kaksikierrosta ympyrällä. Tämän jälkeen siirsin Jatan raviin ja koko uralle. Lyhyellä sivulla siirsin Jatan käyntiin ja annoin sille pitkät ohjat. Muutaman minuutin kuluttua otin ohjat kuitenkin takaisin käteen ja herättelin Jaan pienillä tempon muutoksilla taas hereille, jotta saisin sen menemään ristikkoradan puhtaasti hereillä. Pian nostin laukan ja ohjasin Jatan ensimmäiselle punaiselle ristikolle. Jatta suoritti esteen jotenkuten, jonka takia pyysin tätä tahdikkaamaan laukkaan ja ohjasin sen punavalkoiselle ristikolle. Tämän Jatta hyppäsi jo oikein mukavasti. Seuraavaksi oli vuorossa toinen punavlakoinen este, joka sujui myös mukavasti, mutta en saanut ristikon päällä laukkaa vaihtumaan, joten vaihdoin laukan ravin kautta. Katsoin seuraava lankkuristikkoa, jonka Jatta myös suoitti melkein loistavasti. Loputkin kaksi ristikkoa sujui hyvin. Taptuin Jattaa ja päätin mennä vielä kävelemään mastoon.

Jatta tepsutti onnellisena metsätietä pitkin ja siirsin sen raviin. Ravattuamme muutaman satametriä siirsin tämän takaisin käyntiin ja kävelimme lopun matkaa tallille. Tallilla laskeuduin selästä ja vein Jatan karsinaan, jossa harjasin sitä puolisentuntia. Tämän jälkeen vein varusteet paikoilleen ja pesin suitset nopeasti. Sitten lähdin kotin.

Muistathan ratsastaa hevosen tuntumalle sen ehdoilla, mikäli tamma alkaa välttelemään kuolaintuntumaa, se ei tunnu siitä mukavalta. Kevennä kättä, ratsasta rennosti eteen ja hevosen myödätessä myötää itsekin kädellä :) Lopputunti sujui oikein mallikkaasti, mukavia hyppyjä! Loppukäynnit maastossa olivat takuulla myös Jatan mieleen.

 

14.10.2008 - Hoitotarina
Aurinko paistoi pirteästi jo heti aamu tuimiin ja valaisi hauskasti metsän reunustavaa melko leveää hiekkatietä, jota pitkin pyöräilin Golden Horseen.  Tallipihalle saavuttuani kuulin takaa tarhoilta iloisia huudahduksia ja menin katsomaan mitä siellä oikein tapahtui.  Kolme pientä ala-asteikäistä tyttöä heilui kameroidensa kanssa tarhojen vieressä ja yrittivät imuttaa hevosia täyteen laukkaan pitkin tarhaa, jotta saisivat vauhdikkaita liike kuvia. Osiirin Aukusti laukkasi villisti pukitellen ja teke äkkijarrutuksen ennen kulmaa, josta kääntyi ja jatkoi toiselle sivulle saman lailla kiihdytellen. Tytöt naureskelivat ja yrittivät saada oriista onnistuneita kuvia, kun taas Aku laukkasi hurjaa pukkilaukka ja oli tulla jokaisessa mutkassa aitojen lävitse.

Päätin sanoa tytöille ystävällisesti, että lopettaisivat hevosten "juoksuttamisen", ettei niille satu mitään ja etteivät ne karkaa. Tytöt ymmärsivät asian hyvin ja halusivat tulla hoitamaan Jattaa kanssani. Tallissa tuoksui kuivaheinä, jota tallissa olevat nelijalkaiset ystävämme mutustelivat vielä melko väsyneesti. Tytöt katselivat innokkaina kaltereiden raosta hevosia ja kertoivat minulle kuka oli kunkin suosikki. Harald oli tytöistä pienimmän suosikki ja tämä kertoi, että oli mennyt sillä jo monta kertaa. Pilven Tallukka oli tytöistä varmasti vanhimman suosikki, mutta tämä ei ollut kuitenkaan saanut vielä ratsastaa shettiksellä kuin kerran. Keskimmäinen tyttö ei osannut vielä sanoa suosikkiaan, koska oli aloittanut ratsastuksen vasta tänä syksynä, kun taas muut tytöt olivat olleet täällä jo kesäleirilläkin. Jatta nosti päänsä ja hörähti nähdessään minut. Rapsutin tamman otsaa ja tytöt katselivat ihmeissään, kuin uskalsin mennä Jatan karsinaan harjaamaan tätä ilman, että tämä oli kiinni. Kerroin heille, että tuttuakin hevosta kannattaa pitää kiinni vieraissa paikoissa, sekä tuntematonta niin kauan kun oppii tuntemaan tämän oikein hyvin ja näin. Ehkä olisi kuitenkin järkevintä pitää hevosta aina hoidettaessa kiinni, mutta koska Jatta on kuitenkin niin kiltti, että eihän sitä voi pitää kiinni. Tytöt kuuntelivat ehkä hiukan vaikea selkoista sepustustani korvat höröllä. lopetettuani sepustuksen Aino tuli ja tervehti minua ystävällisesti.  Tytöt hän kaappasi mukaansa hoitamaan Haraa, joka tekisi tänään yhden yksityistunnin. Harjasin Jattaa itsekseni rauhassa puolisen tuntia, kunnes tytöt taas tulivat ja kertoivat pitäneensä Haraa kiinni koko ajan.  Kehuin heitä ja lähdin hakemaan Jatan varusteita satulahuoneesta. Satuloin Jatan kiirettä pitämättä ja saatuani sille suitset ja satulan laitoin itselleni vielä kypärän päähän ja gaiterssit jalkaan. 

Talutin Jatan ulos kentälle, jossa nousin selkään ja mittasin jalustimet oikean mittasiksi. Sitten otin ohjat käteen ja pyysin tammaa liikkumaan eteen. Alkuverryttelyjen jälkeen aloin tekemään pohkeen väistöjä pitkille sivuille ja niiden onnistuttua todella hyvin siirsin Jatan raviin ja teimme saman ravissa. Jatta tsemppasi tähänkin hyvin.  Suunnitelin nopeasti toista tehtävää antaen Jatalle vapaan käynnin.  Päätin kokeilla avotaivutusta. Jatta meni aluksi koko ajan pohkeenväistöä, mutta tarkennettuani apuja se alkoi hoksaamana juonta ja yritti jo tehdä varmasti parhaansa. Kehuin ratsuani ja teimme vielä muutaman tällaisen ennen kuin siirsin Jatan raviin ja ravasimme hiukan sisällepäin asettuneina. Muutaman kierorksen jälkeen nostin laukan ja laukkaismme keskiympyrällä hallittua rauhallista laukkaa. Vaihdettuani suuntaa ja laukattuani tähänkin suuntaan siirsin Jatan käyntiin ja lähdin loppu kävelemään maastoon. Tultuani maastosta lakseuduin selästä ja löysäsin vyötä. Talutin Jatan vielä kaksi kertaa tallin ympäri ennen kuin toin sen sisälle karsinaan, jossa tytöt jo odottivatkin minua. Riisuin Jatan ja pyysin keskimmäistä tyttöä viemään Jatan varusteet paikalleen tämän kysyessä tekemistä. Tyttö ilahtui ja lähti reippaasti viemään varusteita ja pääsin alkamaan harjaamaan jattaa. Harjattuani tätä tarpeeksi kauan vein sen ulos ja lähdin kotiin.

Innokkaita tallityttöjä löytyy aina välillä käytäviltä, mukavaa että jaksoit opastaa tyttöjä :) Kuvaamisesta olemme puhuneet tämän kolmikon kanssa, mutta tällaista he eivät olekaan vielä keksineet. No, tuli sekin asia oikaistua, kiitos siis siitä! Kivan kuuloinen ratsastustunti, hyvin notkistava tunti, ja sehän käy Jatalle :)

 

7.10.2008 - Hoitotarina
Saavuin tallille heti koulun jälkeen. Jatta oli tarhassa, joka oli toisaalta ihan hyvä asia, sillä ehtisin siivota tämän karsinan, jollei kukaan sitä olisi vielä siivonnut. Pettymykseseni kuitenkin luultavasti Aino oli käynyt siivoamassa karsinat jo, niimpä menin pesemään Jatan varusteita, jotka eivät oikein kovin likaset olleetkaan. Pestyäni ne menin katsomaan kelloa ja norkoilin hoitajien huoneessa, niin kauan kunnes Aino kävi katsomassa onko hoitajia jo paikalla ja pyysi minua hakemaan Jatan ja Mallan sisälle. Toin ensiksi Mallan, jonka jälkeen talutin Jatan.

Rakas hoitohevoseni oli enemmän tai vähemmän kurassa, jonka takia minun ei auttanut ottaa kuin harja käteen ja rapsutella kura pois. Tämä ei kuitenkaan tahtonut irrota ponin karvasta vaan jäi siihen inhottavasti kiinni, joten otin kylmästi piikkisuan, jolla vetelin kuivuneet kurat pois. tämän jälkeen jatkoin taas "normaaleilla" harjoilla. Saatuani vihdoin Jatan harjattua ja pusattuani tämän kaviot muistin hoitajakurssin, ja kävin katsomassa olinko päässyt tämän lävitse. Onnekseni kohdallani oli hyväksytty merkki, joka tarkoitti, että pääsisin ratsastamaan tästä eteenpäin Jatalla aina välillä.

Jatta ei mennyt tänään tunneille, joten menin kävelyttämään tätä maastoon taluttaen. Jatta köpsytteli onnellisena metsätietä pitkin vierelläni. Käveltyämme vartin pois päin tallilta käännyimme ja kävelimme hiukan hitaammin takaisin. tämän jälkeen putsasin Jatan kaviot ja menin vielä moikkaamaan Ainoa ennen kuin lähdin.

Tallityöntekijät ovat välillä liian vikkeliä ;) Kumisuka on kyllä verraton apuväline näin syksyllä - helpoin tapa saada hevosesta kuraton ja itse sukakin on niin helppo puhdistaa. Kiitos sille joka tuon kapistuksen keksi! Onnea vielä kurssin läpipääsystä, vielä ehditte ratsastaa kentälläkin ennen kuin lumet satavat :)

 

6.10.2008 - Hoitotarina
Tulin tallille, koska minulla oli ratsastustunti. Harjasin Jattaa ennen tuntiani puolisen tuntia, joka riitti hyvin irrottaman tammasta ihmeen pienen kurakerroksen ja pölyn poies. Tämän jälkeen putsasin vielä harjat, jonka jälkeen menin tunnilleni.

Tunnin jälkeen autoin Jatan ratsastaja laittamaan tätä kuntoon, jonka jälkeen pesin Jatan karsinan seinät kunnolla. Sitten Jatta tulikin tunnilta ja riisuin tämän, koska ratsatsajalla oli kiire. Riisuttuani Jatan harjasin sitä tunnin verran ja lähdin kotiin.

Ratsastustunti rytmitti kivasi hoitopäivääsi, ehdit puuhailla sen ympärillä kaikenlaista :) Lisäsin samalla myös viimein hoitokurssi 2:sen tulokset ja merkin suorituksesta. Onnea!

 

30.9.2008 - Hoitotarina
Saavuin Golden Horseen neljän jälkeen heti kun pääsin koulusta. Olin Ainon kanssa sopinut, että tänään pääsisn Jatalla menemään maastoon ja niin olin päättänyt, vaikka sää olikin hiukan sateinen ja kolea.

Jatta seisoskeli karsinassaan ja nähdessään minut tamma hörisi tuttavallisesti. Halasin tämän kaulaa ja rapsutin otsalta läsin vierestä kuran poies. Ei haitannut vaikka kura menikin kynsieni väliin ja sai ne näyttämään mustilta. Kaikkein tärkeintä minulle tässä vaiheessa oli vainn se, että jatta voi hyvin ja saisin hoitaa sitä. Otin harjan, jolla harjasin hoidokkini kauttaaltaan. Tämä seisoskeli tyytyväisenä paikoillaan katsellen käytävällä oleaa vilskettä. "Mikäs nyt on, kun jatta ei mene tunnille?" Katri tuli kysymään iloisesti hymyillen minulta. "No.. Aino antoi minulle palkaksi mennä käymään maastossa sillä, niin sen takia." Vastasin ja vaihdoin harjaa. "Sehän on mukava." Katri hymyili ja meni takaisin luultavasti Toffa Santin luokse. Harjattuani Jattaa puolituntia puhdistin tämän kaviot ja hain satulan ja suitset. Pitkästä aikaa satuloin Jatan itselleni. Koska minulla ei ollut mitää kiirettä hidastelin tahallani ja saatuani varusteet Jatalle näytti poni olevan jo aivan kyllästynyt odottamiseen. Jatta katseli uteliaasti ulos ja puhkui intoa. Laitoin kypärän päähäni ja vedin vettäpitävän ratsastustakin vetoketjun ylemmäs. "Suwi! Odota! Siellä sataa aika voimakkaasti nyt. Jos haluat kuivaushuoneessa on vettähylkivä ratsastusloimi." Aino vinkkasi pyytäessään ratsukoita maneesiin. "Okei. Joo" Sanoin ja pyysin erästä pikkutyttöä katsomaan Jattaa sen aika, kunnes hakisin loimea. Loimi löytyi helposti ja jo muutaman minuutin kuluttua talutin Jattaa tallipihalle.

Jatta seisoi nätisti noustessani selkään ja lähti liikkeelle vasta antaessani siihen luvan. Ohjasin tamman leveälle maastopolulle, jota pitkin oli Jattaa kesän aikana monet kerrat talutellut. Sadepiiskasi vasten kasvojani, mutta en antanut sen pilata maastolenkkiä. Jatta asteli tyytyväisesti sateesta piittaamatta eteen päin ja päästessämme erään pellon laitaan hyppäsimme pienllä loikalla  käynnissä pienen ojan ylitse ja jatkoimme pellon ylitse toiselle puolelle metsään. Polku muuttui epätasaisemmaksi joten annoin Jatalle hiukan pidempää ohjaa, jotta tämä saisi itse katsoa reittinsä. Muutaman sadanmetrin kuluttua polku kuitenkin muuttui tasaiseksi ja raviystävälliseksi. Nostin ravin. Jatta ravasi korvat höröllä eteenpäin pinevää metsäpolkua pitkin. Kevensin ravin tahdissa ja ajattelin mennyttä kesää. Jatan varsaa Kullan Japinaa. Ja kaikkea.

Havahduin kun Jatta siirtyi käyntiin. Huomasin sateen loppuneen ja taputin tammaa kaulalle. polkukaartui jyrkästi vasempaan ja oikealle aukeni lehmätarhat. Pari lehmää nosti päänsä ylös ja katsahti meihin päin. Myös Jatta pysähtyi ja tuijotti hetken lehmiä lihakset jännittyneitä, mutta rauhoittui huomatessaan, etteivt ne aikoneet tulla päälle. Kävelimme kilometrinverran, kunnes pääsyimme Golden Horsen leveääle hiekkatielle, jota pitkin kävelin aina talille. Nostin ravin ja ravasin Jatalla muutaman satametriä, kunens siirsin hoidokkini käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Saavuttuamme takaisin tallipihaan laskeuduin selästä ja löysäsin satulavyötä. Karsinassa riisuin loimen ja varusteet poi, jonka jälkeen harjasin Jattaa peruskoulun oppitunnin verran. Jatta nautti tavanomaisesti toimenpiteestäni samalla kun mutusteli tyytyväisenä Sinnan tuomia heiniä. Harjattuani vein ratsastusloimen kuivumaan ja satulan ja suitset paikoilleen. Sen jälkeen kävin kiittämässä ainoa ilmaisesta maastolenkistä, jonka sain Jatan kanss atehdä ja lähdin kotiin.

Rohkea ratsukko, osoititte todella että teitä ei ole tehty sokerista :) Ja taukosihan se sade onneksi reissun aikana. Kuulosti oikein leppoisalta retkeltä, löysit kivan reitin ja Jatta käyttäytyi hyvin. Hoitaminen sujuu niin hyvin, että tässä menee omistaja ihan sanattomaksi - mitä minä turhia neuvomaan ;)

 

25.9.2008 - Jatta ei jäänyt kesäponiksi
Talliväki haluaa kiittää Suwia hienosta hoitotyöstä kesän 2008 aikana ja siksi nimeämmekin hänet Kesähoitajaksi 2008. Onnittelujen lisäksi ojennamme kaksikolla viikon "vapauskortin" - Suwi voi haluamansa viikon ajan liikuttaa Jattaa kursseista ja tuntitasoista piittaamatta.

Kiitos paljon avusta helteisinä kesäpäivinä ja tsemppiä viilenevään syksyyn :) !

 

23.9.2008 - Hoitotarina
Liniauto kiiti pitkin kuraista maantietä. Katselin bussin keskivaiheilta ulos ja ajttelin päivää, jonka ajattelin omistaa kokonaan Jatalle ja tämän likaisten varusteiden huoltoon. Pysäkki lähestyi, jolla minun pitäisi jäädä ja ryhdistäydyin. kokosin ajatukseni ja painoin Stop nappia. Bussi liukui mutaman kymmentä metriä ja pysähtyi. Kävelin lämpimästi hymyillen etuovesta ulos ja kitiin kohteliaastu kuskia, joka vastasi kiitokseeni hymyillen.

Golden Horsessa oli tänään melko hiljainen tunnelma. Tuntiratsastajat, jotka puuhailivat ratsujensa kanssa kuiskivat silloin tällöin toisilleen ja muutenkaan kukaan ei oikein jaksanut puhua kovaa. Hoitajienhuoneessa ei ollut ketään ja tavaroista päätellen ei myöskään kuin pari hoitajaa paikalla ollut. Kohautin hartioitani ja menin Jatan karsinalle.

Tamma hörähti iloisesti tuntiessaan minut ja painoi päänsä syliini. Syleilin ponin lämmintä päätä. Päästäessäni irti Jatasta irvistin huomatessnai, mikä kurapallo Jatta olikaan. ei auttanut kuin ottaa kumisuka käteen ja pyöritellä hoidokkia puolituntia. sen arvoista se oli. puolentunnin jälkeen irtokura leijaili karvanpäällä ja aivastelin sen mennessäni nenääni. Otin pölyharjan ja suin irtokuran pois Jatasta. Oikeastaan Jatta olikin jo puhdas, mutta halusin kuitenkin sen olevan täydellinen ja harjailin tätä vielä kovalla ja pehmeällä harjalla toiset puolisentuntia, kunnes otin Jatan riimun ja harjat´mukaani. Pesin nämä pesukarsinassa, niden ollessa mukavan näköiset. Käytettyäni nihiin lopun energiani mikä harjaukselta oli jäänyt ne näyttivät jo mukavilta. Huuhtelin ne vielä kertaalleen javein kuivumaan kuivaushuoneeseen. Ei auttanut kun ottaa kaksi vara harjaa jatalle, smaoinun äklö värinen riimu.

Jatan satula ja suitset eivät olleet kovinkaan likaiset. Pesin nitä kuitenkin yhteensä tunnin, jonka jälkeen menin auttamaan kentälle ponituntilaisia. Aino pyysi minua taluttamaan ja talutin sitten tunnin Vinsaa, jonka jälkeen autoin ratsastajaa ottamaan tämän pois. Sen jälkeen harjailin vielä vartin Jattaa. Jatan ratsastajan ilmestyttyä tämä halusi harjailla ratsuaan vielä ja annoin tälle vapaat kädet. Hain sillä välin Jatan suitset ja satulan karsinan eteen. Kellon ollessa varttia vaille ratsastaja laittoi Jatalle varusteet. Katselin vieressä odotellen, että pääsisin auttamaan ratsastajaa kentälle. Kentällä roikuin satulassa ratsastajan noustessa selkään ja lähdin kotiin.

Syksy näyttää edelleen ikävää likaista puoltaan - vai olisikohan aika viettää kurakarnevaaleja :) ? Voitaisiin kerrankin likaantua porukalla ja sitten putsailla hevosia hyvällä mielellä. Tammasta tuli jälleen perinpohjin puhdas hevonen, eivätkä varusteetkaan jääneet enää pölyn peittoon.

 

15.9.2008 - Hoitotarina
Oranssin kirjava lehti putosi eteeni kuralätäkköön, jota pitkin lainehti puoliksi maalle. Kylmähkö tuuli puhalsi vasten kasvojani ja sai minut irvistämään ilkeästi koetessani kylmien väreiden karmivan selkäpiitäni pelkästä kylmästä. Onneksi pian Golden Horsen tunnelmallinen olemus tuli esiin ja en voinut kuin hymyillä ja nauttia elämästä. Parkkipihalla oli kolme hätäisesti parkkeerattua autoa ja talliseinustalla muutamia pyöriä. Kaikkialla oli hiljaista ja kurkkasin nurkan takaa tarhoille. siellä olevat hevoset höristivät korviaan, mutta jatkoivat touhujaan huomatessaan, ettei ruokaa ollut saatavilla.

Menin talliin, jonka käytävillä lojui sielä täällä heinänkorsia ja turvetta. Hevoset nostelivat päitään ja kurkottelivat käytävälle kävellessäni ilmoitustaulun luokse. Siläni osouivat Jatan nimeen, joka tarkoitti, että Jatta menisi tänään kuuden tunnille. Kävelin rauhassa Jatan karsinalle ja tamma hörähti tuttavallisesti. Rapsutin tämän otsaa ja menin karsinaan. Lievä ammoniakin tuoksu levisi sieraimiini ja päätin siivota hoitdokkini karsinan. Hain kottikärryt ja talikon ja heittelin muutamat lantakasat kärryihin, jonka jälkeen siivosin vielä Jatan naapureiden karsinat. Taisi olla Sinna jäänyt suustaan kiinni. Vein kottikärryt takaisin ja toin toiset täynnä puhdasta turvetta. Laitoi osan turpeesta Jatalle ja jaoin loput naapuri karsinoille. viedessäni kärryjä takaisin Sinna kiirehti lantakärryjen kanssa takaisin. "Hei Suwi! Sinua ei olekkaan näkynyt." Sinna tervehti iloisesti. "Joo. Moi. On ollut kiirettä, mutta nyt on tämän viikon hiukan rennompaa. Siivosin muuten Jatan ja sen naapureiden karsinat." Vastasin iloisesti. "Kiitos!" Sinna huudahti eikä ehtinyt sanomaan muutaun viiletin jo kärryjä viedessä takaisin, jotta hetisin harjata vielä Jatankin.

Jatta seisoi nätisti paikallaan harjatessani tammaa pölyharjalla. Tällä kertaa ei tamma ollut ottanut mutakylpyä, joten ei harjaukseen tarvinnut kaikkea energiaansa purkaa. Vaihdoin harjaa ja harjattuani Jatan kaikilla harjoilla läpi putsasin kaviot. Putsatessani vasenta etusta huomasin sen olevan hiukan lämpöisempi kuin muiden, mutta ei pahasti. Putsasin jalat loppuun ja ilmoitin asiasta sitten Sinnalle, joka käski katsoa ontuuko ja näin ja sit pyytää ainoa katsomaan.

Talutin Jatan maneesiin, jossa ei vielä ollut tunteja. Aino kuitenkin kantoi tänne puomeja valmiiksi ensimmäistä ponituntia varten. Kerroin, että Jatan vasen etunen on kuumenpi kuin muut. Kävelytin Jattaa muutaman kierroksen, jonka jälkeen hoputin tämän raviin. Epäpuhtauksia ei näkynyt ja Ainon todettua muutenkin, ettei jalassa mitään suurempaa haittaa ole vein hoidokkinintakaisin karsinaan, mutta kylmäsin jalkaa ensin kymmenisen minuuttia pesukarsinassa.

Menin pesemään Jatan varuteita. siinä olikin hommaa. Melkein puolentoista tunnin urakan jälkeen pesin vielä innoissani riimun, jonka jälkeen Jatan ratsastaja jo tulikin. Autoin tätä laittamaan Jatan valmiiksi, jonka jälkeen enin vielä auttamaan kentälle. Sitten lähdin kotiin.

Sinä se jaksat puuhailla ekstraakin :) ! Teet hienoa työtä tallilla, siitä kiitoksena tarjoamme sinulle yhden maastolenkin Jatan kanssa (askellajeina käynti ja ravi) haluamanasi ajankohtana (välittämättä kursseista - tosin HK 2:n tulokset tulevat mahd. pian!). Tarkastimme Jatan jalan vielä illalla uudestaan ja se tuntui vielä hiukan lämpimältä. Mitään epäpuhtautta ei liikkeissä kuitenkaan ole, joten eiköhän tuo yön aikana mene ohi.

 

12.9.2008 - Hoitotarina
Kävelin Golden Horsea kohti. Ilma oli kolea ja tuuli puhalsi kylmästi, jonka takia jouduin nostamaan kauluksiani ylemmäs.  Päästyäni tallipihaan poskei punoittivat iloisesti, mutta mieleni oli maassa kylmästä ja kamalasta ilmasta johtuen. Kuitenkin sisälle talliin päästyäni ilmeeni oli kirkastunut, sillä tuttujen hevsoten iloiset hörähtelyt ja potkaisut karsinoiden oviin makupalojen toivossa saivat ilmeen aina kirkastumaan.  Puhelin hevosille kävellessäni niiden ohitse Jatan karsinalle. Hoidokkini työnsi iloisesti päänsä käytävälle ja rapsutin tämän kuranpeittämää otsaa. Menin karsinaan ja hyväliin onnellista suomenhevosta melkein vartin, kunnes Iida herätti minut takaisin maailmaan. "Täällä sinä vain taputtelet ja halailet Jattaa, kun etsin henki hieverissä ihmistä, joka voisi pestä Haran. Tämä on menossa tasan avrtin kuluttua tunnille ja kurakrros on vallan kaamea, eikä pikkuinen ratsastaja sitä millään saa vartissa puhtaaksi. Jos viitsit sen pestä muualta ja harjata satulankohta niin olisi mukava. Pliide." Iida aneli ja suostuin. Irrottauduin Jatasta, joka katsoi haikeasti perääni kunnes jatkoi heiniensä syömistä.

Harald oli kieltämättä todella kurainen ja epätoivoisen näköinen pikkutyttö kiehnäsi ruunan ympärillä yrittäen putsata tämän mahan alusta. "Suwi tässä voisi pestä Haraa hiukan, niin ei olisi niin kova harjaus. Käykö?" Iida kysyi tytöltä ja odottelin hiukan kauempana rapsutellen jotakin töhnää karsinan seinästä irti. "Ihanaa! En saa tuota sottapyttyä ikinä puhtaaksi. Voinko tulla katsomaan pesua?" Tyttö kysyi ja loi kiitollisen katseen Iidan. "Juu voithan sinä." Iida sanoi ja nyökkäsi minulle. Talutin möhkäleen pesupaikalle, jossa tyttö katseli touhujani innosta silmät puhkuen. tämä kyseli koko ajan kaikenlaista ja viiden minuutin kulttua Hara oli jo siedettävän änköinen kaikista muista alueista paitsi satulankohdalta. Tämän harjasin reippain vedoin puhtaaksi ja heitin hevoselle fleeceloimen päälle, kunnes satulaa alettiin laittamaan. tämhän mennessä Hara oli jo hiukan kuivunut, eikä meno haittaisi tuntia.

Jatta seisoskeli rauhallisesti karsinassaan harjatessani sen mudanpeittämää karvaa. Pölypilvi peitti meidät molemmat sisäänsä ja yskin väsyneenä harjaukseen. Lähes puolentoistatunnin kuluttua näytti Jatta jo kuitenkin hevoselta ja viimeistelin tämän vielä nopeasti, jonka jälkeen menin pesemään varusteita, joihin oli kerääntynyt ihmeen likainen kurakerron muutamien viikkojen aikana, jolloin en ollut tallilla ehitnyt käymään. Aikaakaan pesuun ei olisi kovin kauaa, joten pyyhkäsin varusteet nopeasti sidettävän näköisiksi ja sitten menin katselmaan, josko ratsastaja olisi tullut. Tätä ei kuitenkaan näkynyt ja satuloin hoidokkini rauhallisesti tunnille. Todettuani kuitenkin, että ratsastaja ei tulisi Ainon kanssa riisuin Jatan ja menin taluttelemaan sitä pihalle.

Ilta oli hämärtynyt ja viilentynyt selvästi. Jatta haisteli alkusyksyn viileää ilmaa lihaksen värähdellen, kunnes vetäisin tämän liikkeelle. Kävelimme tunnin lenkin ja palattuani pyyhkäsin vielä suitset ja satulan kertaalleen, jotka olin jättänyt käytävälle lähdettyäni kävelemään Jatan kanssa. Tämän jälkeen kuitenkin jouduin lähtemään.

Suuri kiitos Iidan puolesta Haran pesemisestä! Iidalla oli kädet täynnä tuntilaisten auttamista ja kengittäjän ohjeistamista, niin meinasi ruuna jäädä ilman tuntiliikuntaansa. Se taas olisi siirtänyt kaikkia tarhasuunnitelmia niin paljon, että olisimme olleet vielä yömyöhällä liikuttamassa hevosia :) Jattakin pääsi eroon hienoisesta mutakerroksestaan - onneksi tamma ei ollut piehtaroinut samaan tapaan kuin Hara.

 

16.8.2008 - Hoitotarina
Jatta hirnahti nähdessään minut tallikäytävällä. Kiiruhdin tämän luokse ja halasin sen suurtapäätä. Sitten otin harjat, joilla harjasin Jatan huolellisest molemmilta puolilta. Tämän jälkeen hain varusteet ja putsasin kaviot. Jatta antoi hyvin laittaa satulan ja suitset selkäänsä. Talutin sen innoissani ulos, jossa nousin selkään. Sataa tihutti, mutta päätin kuitenkin mennä kokeilemaan kenttälle vanhalla tallilla opittuja taitoja. Verryteltyäni Jatan aloimme harjoitukset lyhyillä pohkeenväistö asioilla. Jatta suoriutui pohkeenväistöistä kunnialla, joten kokeilin vielä ravissa. aluksi Jatta ei ymmärtänyt jalkojensa rstiin laittoa, mutta muutaman kerran kerrattuamme se meni jo ihan nätisti ja astui joskus jopa todella syvään ristiin.

Muutamien kertauksien jälkeen vaihdoimme suuntaa ja teimme samaa toiseen suuntaan. Huomatessani jatan menettäneen mielenkiinno tehtävään nostin laukan ja annoin hevosen laukata täysiä muutaman kierroksen kentän ympäri, kunne taas kokosin sen ja laukkasin pari pääty-ympyrää rauhallisessa kootussa laukassa. sitten siirsin jatan käyntin ja vaihdoin suuntaan. Laukkasimme muutaman kierroksen lujaa tähänkin suuntaan, kunnes taas otin sen kunnolla alleni ja menimme vielä näin. Sitten siirsin tamman käyntin ja annoin sille pitkät ohjat. Halusin meinaan kokeilla tänään vielä ohjas ajoa, mutta halusin myös hiukan ratsastella. Pysäytin Jatan kentän keskelle ja laskueduin selästä. Talutin tamman karsinaan, jossa Aino neuvoi minua ohjasoajossa ja niiden tavaroiden laittamisessa Jatalle. Aluksi jatta oli ihmeissään, kun kävelimme perätysten metsäpolkua pitkin. Aino käveli mukanani ja neuvoi minua koko ajan. Puolisen tuntia käveltyämme lopettelin ja harjasin Jatan todella hyvin. Sen jälkeen vein sen tarhaan ja lähdin.

Kertaus on aina opintojen äiti, pieni pohkeenväistötreeni ja uusi ratsastaja menivät toistojen myötä perille ja Jattakin oli jälleen kartalla jalkojensa suhteen :) Ohjasajotuokio toimi hyvin loppukäynteinä, se onkin hauskaa harjoittelua myös hoitajalle. Ei olekaan yhtä helppoa ohjata hevosta pelkillä ohjilla.

 

15.8.2008 - Hoitotarina
Saapuessani talille huomasin Sinnan olleen harjanneen Jatan, sillä olimme sopineet lähtevämme puolentunnin kulttua maastoon, ja samalla sinna näyttäisi maastoesteet, joita saisin kokeilla Jatalla. Tallille tuluamme tämä saattaisi myös vielä koota pienen esteradan kentälle, jolla voisimme muutaman hypyn yrittää vääntää.

Huomasin Sinnan häärivän Haran karsinassa. huomatessaan minut hän aloitti puheryöpyn ja menimme hakeman hevosten varusteita. Satuloin Jatan vavalliseen tapaani ja nousimme selkään tallipihalla. Lähdimme maastoon perätysten Sinna edellä. Kävelimme suurin man osan maastoesteille, mutta päästyämme sinne ravasimme radan läpi hyppäämättä. Sitten Sinna nosti haralla laukan ja lähti laukkaamaan kohti ensimmäistä estettä. Itse nostin hiukan heidän jälkeen ja laukkasin tallityöntekijän perässä. Jatta liiti esteiden ylitse, mutta huomasin sen välillä yrittävän kiertää tai muuten osoitti mielenkiintoaan enemmän jotakin muuta kohtaan. Radan päästäymme taputin Jattaa kaulalle ja odottelin kun sinna halusi mennä radalta pari estettä vielä Haralla. Kävelimme takaisin tallille, jossa Sinna teki luvatut esteet kentälle.

itse sain kokeilla ekana rataa. Jatta innostui ja huomasin sen pitävän enemmän näistä esteitä. Mentymme Sinan rataa hetken lähdimme vielä pellolle loppukävelemään. Tultuame harjasin Jatan ja lähdin kotiin.

ONNEA GOLDEN HORSELLE 6 VUOTISESTA TAIPALEESTA!

"Hörhör ja kiitos onnitteluista - vaikka minä olenkin vähän väärä hevonen niitä vastaanottamaan. Olenhan kuitenkin vielä suht tuore tapaus tällä tallilla (mutta pitkän jalostustyön tulos, hihkaisee Aino). Hara onkin ihmeen hyvä hyppääjä, olin varma että tuo iso nallekarhu jäisi toiseksi.. Olipa muuten kivaa! Vaikka emme ole ehtineet hirveästi tutustumaan toisiimme ratsain, niin homma sujui oikein kivasti. Anteeksi nuo venkoilut ennen estettä, Haran hyppyjä oli vain niin kiva seurata :) Kentällä hyppääminen on enemmän minua, pelkään vähän vielä noita kovia ja vakaita maastotukkeja. Eihän sitä koskaan tiedä mitä niillä tapahtuu. Kiitos kivasta hoitopäivästä, höristellään taas joku päivä :)" - terveisin Jatta

 

12.8.2008 - Hoitotarina
saavuuin tallille ja hain Jatan heti tarhasta harjauspuomille, jonne olin tuonut jo etukäteen Jatan harjat, satulan ja suitset, sekä oman kyäräni. Harjasin Jattaa puolisentuntia, sillä se riittä, koska Jatta ei ollut ihme kyllä piehtaroinut tänään oikeastaan kertaakaan. harjattuani tamman siis huolellisesti läpi satuloin sen. aluksi Jatta oli taas hiukan epäluuloinen satulaa kohtaa, mutta tutstuessaan taas siihen hiukan tarkemmin antoi sen laittaa selkäänsä mukisematta. sitten laitoin vielä suitset ja kypärn päähäni.

Talutin Jatan kentälle, jossa nousin tamman selkään. Jatta odotti, että antaisin sen lähteä liikkeelle ja antaessani avut se lähti kevyeeseen reippaaseen käyntiin. Kävelimm kentällä molempiin suuntiin, jonka jälken nostin ravin ja ravasimme pääty-ympyrät samalla kun verryttelimme loivalla kiemurala. Hetken tätä mentyämme vaihdoin suuntaan, mutta koska huomasin, ettei Jatta ollut aivan kuulolla siirsin sen käyntiin ja kaarsin aina keskihalkaisijalle, jonka puolivälissä I´n kohdalla pysäytin sen ja peruutin neljä askelta. Aluksi Jatta ei meinannut ottaa pysähdyksiä vastaan kunnolla, mutta pian tammakin hoksasi idean ja se suoriutui tehtävästä todella hyvin. Menimme näin hetken molemmissa suunnissa ja kun tunsin Jatan kuuntelevan taas minua pyysin sitä raviin. Ravasimme vielä muutaman kerran keskihalkaisijalle, jonka puolivälissä menimme neljäaskelta käyntiä Tämän kuitenkin taas sujuvan jatkoin loivia kiemuroitani.

Vähän ajan kulttua annoin Jatan kävellä ja muutaman kierroksen jälkeen kokosin ohjat ja koko hevosen. Nostin laukan S´n kohdalla ja laukkasin kakksikertaa keskiympyrällä pari kierrosta. sitten siirsin raviin ja ravasin puolikierrosta kunnes taas nostin laukan. Tehtyämme tmän molempiin suuntiin kehuin Jattaa ja lähdimme kävelemään maastoon. Päästyämme pienille maastoesteille ravasimme radan hyppäämättä ainuttakaan estettä, sillä enhän ollut vielä hypännyt Jatalla ja tämä oli eka kerta tammalla ratsastaa. Se oli suurenmoine. Varmasti lempiheppani! Päästyämme takaisin talille harjasin Jattaa puolitoistatuntia ja vein sitten karsinaan syömään heiniä. Sitten pesin vain suitset ja lähdin kotiin.

Muista tarkistaa tarina ennen lähetystä, niin saat vielä pienet kirjoitusvirheet karsittua pois :) Näin tekstistä tulee helposti luettavampaa. Taisi kesän pitkän tauon jälkeen tulla satula hiukan yllätyksenä selkään, hyvä että jaksoit odottaa tamman hyväksyntää. Ensimmäinen ratsastuskertanne sujui oikein hyvin, tästä on hyvä jatkaa!

 

8.8.2008 - Hoitotarina
Saavuin tallille ja näin kuinka Iida toi kurapalloa ja Mallaa sisälle tarhoista. Tämä kurapallo tunnistautui siis Jataksi, joka oli luultavasti löytänyt oikein sopivan leijuisenkohdan tarhasta, jossa oli ulkonäkönsämukaan koko tarha aikansa pyöriskellyt. Malla sen sijaan oli myös hiukan kurainen, mutta tämän kimo väri paljastui vielä liankin alta, kun taas Jatta oli lievästi sanottuna tummanruskea kauttaaltaan. Vain silmien ympärillä ja turvassa näkyi kunnon väriä, sekin hiukan likaisena.

Tepsutin Iidan luokse, joka naurahti Jatasta jotain käsittämätöntä. Otin Jatan riimunnarun ja talutin sen suorinta tietä pesupaikalle, sillä tätä tammaa ei harhjaamalla puhtaaksi saisi, vaikka koko päivän sille uhraisi.
Jatta seisoi alistuneesti pesupaikalla kun huuhtelin sen karvaa. Pikkuhiljaa Jatan oikea väri alkoi palautua ja hetken päästä Jatalla oli enään pää likainen, jonka saisin kostealla sienelläkin putsattua. Pesupaikalla olevassa korissa oli sieniä, joten kastelin sellaisen ja pyyhin Jatan naaman kokonaan. Tämän jälkeen vein Jatan karsinaan, jossa heitin sen päälle lainaamani fleeceloimen, jotta Jatta ehtisi kuivahtaa ennen rats.tuntia.

Jatan kuivuessa karsinassa harjailin Urdia, jolla ei ollut ollut hoitajaa pitkään aikaan. Urdi oli melko puhdas, mutta aikani kuluksi senkin karvaa kiillotin, jos vaikka  jotain muuta tekemistä keksisi. Pian ku nolin Urdia molemmilta puolilta hiukan suinut keksi, että lakaisen tallin käytävän ja pistin hihat heilumaan. Lähes puolentunnin luuttaamisen jälkeen käytävillä ei näkynyt kovinkaan paloa roskia, mitä nyt siellä sun täällä  heinänkorsi oli pudonnut käytävälle. Olin tyytyväinen itseeni ja menin Jata luokse.

Aino kävi nappaamassa ilmoitustaululle tunti-listat ja menin äkkiä katsoman menisikö Jatta tunnille. Huomasin ponin menevän ensimmäiselle tunnille, joten otin fleeceloimen pois ja harjasin Jattaa niin kauan, kunnes Jatan ratsastaja saapui. Tämän saavuttua autoin tätä laittamaan hänen pyynnöstä varusteita hoidokilleni. Pian aino pyysi ratsukot maneesiin, koska ulkona satoi kaatamalla vettä. Isutin maneesin katsomoon katselmaan tuntia, jos vaikka oppisin jotain uutta Hevos-viikkoa varten, josta oli ilmoituksia siellä sun täällä Golden Horsen seinillä. Maanantaina menisin Jatan kanssa luultavasti maastakäsin vielä. Ehkä juoksuttaisin. Ja kevyestihän tämän viikon menisimme, koska kuitenkin vielä varsomisesta ei ollut kulunut kovinkaan kauaa aikaa.
Tunnin jälkeen autoin ratsastajaa taas ottaman Jatan pois, jonka jälkeen päästin hänet harjailemaan Jattaa ja itse lähdin kotiin.

Urdi kiittää myös harjailusta, on ihme että noin veikeä ponitamma ei ole saanut vielä itselleen omaa hoitajaa :/ Jatan peseminen oli varmasti järkevin ja nopein vaihtoehto, tamma käyttäytyikin oikein mallikkaasti suihkun aikana ja kuivui hyvin ennen tuntia.

 

5.8.2008 - Hoitotarina
Saapuessani puolelta päivin Golden Horseen menin suorinta tietä katsomaan Jattaa tarhaan, jossa se Mallan kanssa riehui. Molemmat tammat pomppivat sinne sun tänne ja olin muutaman kerran aivan varma, että ne tulisivat aidoista läpi, mutta ei. Vähän aika villejä tammoja seurattuani menin talliin, jossa aloin putsaamaan Jatan karsinaa. Muutaman minuutin jälkeen tarkastelin työäni ja työnsin painavat kottikärrytlantalan ja otin uutta pehmuketta mukaani, jotka kippasin karsinan pohjalle. sitten vein nämäkin kottikärryt takaisin paikoilleen. "Suwi! Tuletko mun ja Haran kanssa kävelylenkille? Kumpikaan ei meinaan mene tänään tunneille, joten jos vain se kävisi?" Sinna aneli ja lupauduin matkaan mukaan taluttaen, jota Sinna oli tarkoittanutkin. "Kiitos. Olen aivan innoissani siittä kouluratsusta. Ei hän se voi olla totta." Sinna myhäili innoissaan. Muutaman minuutin pälpätyksen jälkeen tämä muisti työnsä ja riensi takaisin rehulaan.

Menin katsomaan Jatan varusteita ja huomatessani satulahuovan olevan hiukan likainen menin ja laitoin sen pesukoneeseen muun likapyykin kanssa. Tänä aikna kun odottelin niitä sielt pois pesin Jatan suitsia nopsasti. Olinkin todella nopea, kun ehdin vielä pestä satulastakin jalustinhihnat ja aloitta muuten satulaa, kunne skone pysähtyi ja kiikutin märät ja puhtaat varusteet kuivumaan. Tämän jälken pesinsatulankin vielä nopeasti loppuun ja hain vihreän puhtaan satulahuovan hyllyltä. Sitten laitoin sen satulaan kiinni ja menin hoitajienhuoneeseen.

Siellä pälpätin tunnin verran muiden hoitajien kanssa, kunes menin Mallan uuden hoitajan Saizun kanssa hakemaan Jattaa ja Mallaa kahdelta tarhasta talliin. Jatta oli aivan mudassa ja päätin jättää se harjauspuomille. sidoin sen tukevalla vetosolmulla kiinni tukkiin, ja hlähdin hakemaan harjoja. Palatessani Jatta hörähti iloissaan ja aloitin harjaamaan se kuraista olemusta. Pöly leijui ympärilläni ja Jatta pärski kilpaa kanssani. "Mitäs olet pihatroinut?" Puhuin sille samalla kun yritin saada sen omaa väriä esiin kaamean kuivuneen mutakerroksen alta. Lähes kahdentunnin harjauksen jälkeen tunnistin jo hevosen Jataksi, mutta jatkoin harjausta puolisentuntijia, jolloin suomenhevosen karvakiilsi jo hienosti auringon valossa. Taputin hoidokkiani kaulalle saatuani työn valmiiksi ja aloitin sittn putsaamaan kavioita. Siinä ei mennyt kauaa ja juurin kun olin irrottanut Jatan narun Sinna ilmestyi Haran kanssa pihalle. "Joko mennään?" hän kysyi ja lähti kävelemään Harald hirmuisen kanssa edellämme.

Jatta köpsötteli rauhallisesti perässä, eikä välittänyt tummasta suurikokoisesta eläimestä, joka heilutteli häntäänsä ajaakseen inhottavat ötökät pois itsestään. Sinna puhua pälpätti koko maastoreissun ajan, joka sujui todella hyvin. Retken jälkeen putsasin vielä Jatan kaviot ja harjasin sen jalat, jonka jälkeen menin pesemään sen lievästi sanottuna mutaiset harjat. Se olikin sitten työ sillä, ensinnäkään saippuaa ei ollut paljoa ja muta oli takertunut kiinni, eikä millään ottanut irrotakseen harjasta. Kuitenkin muutaman kymmenen minuutin kulttua harjat olivat jo kuivumassa kuivaustelineellä putipuhtaina ja menin kirjaamaan Ainolle lapun ilmoitustaululle:

"Hei!
Pesin Jatan harjat, koska ne olivat lievästi sanottuna mutaisia. Nyt ne on kuivumassa kuivaushuoneessa telineellä, joten jos vaikka illalla katsoisit olisivako ne kuivia. Mikään pakko ei kuitenkaan ole, sillä tulen luultavasti huomenna, vaikka onkin syntymäpäiväni katsomaan Jattaa.

Terveisin Suwi
Ps. Anna Jatalle hyvän yön hali :) "

Tämän jälkeen menin vielä rapsuttelmaan Jattaa kunnes lähdin.

Jatta sai halinsa ja vähän lisärapsutuksia vielä - päästimme tamman vielä illalla tunniksi tarhailemaan kasvattipuolelle Pinjan kanssa. Harjasimme tamman vielä ennen yöpuulle menoa, sillä tottahan toki Jatta pyörähti jälleen maankamaralla ;) Sinna kiittelee vielä suuresti maastoiluseurasta!

 

4.8.2008 - Hoitotarina
"Hei Suwi" Aino tervehti minua kävellessäni Golden Horsen tallikäytävällä hoitohevostani Kullan Jazz-Trioo katsomaan. "Moi, Meneekö Jatta tänään tunneille?" Tervehdin ja kysyin samalla Ainolta, joka tarkisti Mallan kengitystä. "Ei mene, voit mennä taluttamaan sitä maastoon. Luulen, että jatta pitäisi siittä" Aino hymyili ja laski Mallan takasen maahan. "Kiva" Sanoin ja kiirehdin hoidokkini karsinalle. Jatta hirnahti iloisesti tuntiessaan minut ja rapsutin tuttuun tapaani sen otsaa. Sitten otin harjat, ja aloin harjaamaan hoitsuani.

Jatta nautti tavalliseen tapaansa ja huomasin, kuinka sen luomet painuivat kiinni. Hymyilin onnellisesti. Jatta oli ottanut oikein kunnon mutakylvyn, joten harjaukseen lipesi aikaa enemmän kuin olin ajatellut. Puolentoistatunnin kulttua olin kuitenkin valmis ja napsautin riimuun riimunnarun ja lähdin käppäilemään maastoon. Jatta katseli uteliaasti ympärilleen ja nuuhki kosteahkoa ilmaa. Koko päivän oli ollut viielä ja aurinko ei ollut suvainnut näyttäytä oikeastaan ollenkaan. Äkkiä Jatta päästi ilmaan pitkän ja kimeän hirnahduksen. Kuulin kuinka joku vastasi hirnahduksen samalla lailla. Seuraavaksi Jatta yritti lähteä ravilla ääneen suuntaan, mutta sain pideltyä tamman, joka rauhoitui, mutta hirnui kuitenkin vähä väljä. Pian näin kaukana pellonreunassa pienen punarautiaan "mötin", joka lähti ravaamaan meitä kohden. Jatta pysähtyi ja huomasin, kuinka sen lihakset jännittyivät. "Hyvätyttö, ei mitään hätää, ollaan nyt vaan tässä ja katsellaan." Rauhoittelin tammaa, joka seisoi jähmettyneenä katse meitä kohden liikkuvaa "möttiä."

Taputin Jattaa kaulalle ja tamma rentoi heti pikkuisen. Sitten se hirnahti tutavallisesti ja "mötti", joka osoittautui Kermakaramellin Velhonmetsästäjäksi eli Venlaksi ravasi pienillä jaloillaan kovaa kyytiä meitä kohden. Venlan ravatessa ohitsemme sain napattua irti lepattelevasta riimunnarusta kiinni ja Venla pysähtyi haistelemaan Jattaa uteliaasti. Sitten lähdin kävelemään rauhallisesti pellonreunalle, jossa Venla oli hetkisitten seissyt, mutta koska siinä ei ollu mitään jatkoimme metsä polulle. Vähän matkaa sitä kuljettuamme näimme Iidan huutelemassa karkulaista. Nähdessään meidät hän hölkkäsi luoksemme. "Missä se oli?" Iida kysyi hohottaen. "Pellon reunalla ja sitten ravasi luoksemme." Vastasin ja ojensin riimunnarn Iidalle. "Voi vitsi se on vikkelä. Se karkasi kun toin sitä tarhasta ja siittä asti olen sitä pyydystänyt. Aina kun olen melkein saanut sen kiinni se on livennyt jonnekin ja näin." Iida selitti kulkiessamme takaisn GH´hon.  Golden horsen pihalla erottauduimme sillä Iida meni Venlan kanssa Ainon luokse ja minä talliin, jossa harjasin tämän vielä kertaalleen huolellisesti. Sitten lähdin kotiin. Olihan tämäkin "retki."

Venlan karkureissujen määrää ei voi enää laskea edes sormien ja varpaiden avulla, sen verran vikkelästi poni on jo tallilla olon aikana päässyt livahtamaan omille poluilleen - onneksi satuitte olemaan Jatan kanssa juuri liikkellä maastossa :) ! Maastolenkki vaikutti menevän muuten hyvin, vaikka tuo pieni "mötti" olikin toki tamman mieleen jotain hyvin pelottavaa, vähintäänkin suomenhevosia syövä lohikäärme ;)

 

2.8.2008 - Hoitotarina
Saavuin Golden Horseen jo aamulla akaisin kellon lyödessä yhdeksän. Jatta oli karsinassaan, jonka jo oikeastaan arvasinkin, sillä kello ei ollut vielä niin paljon, että ihana hoidokkini olisi tarhassa Mallan seuraneitinä.

Jatta hötähti nähdesään minut ja tervehdin tammaa rapsuttamalla sitä otsasta tapani mukaan. Sitten menin Ainon luokse, joka antoi minulle tehtäväksi lakaista käytävä ja viedä yhdeltä toista Malla ja Jatta tarhaan. Hain luudan ja lakaisin käytävän huolellisesti, jonka jälkeen harjasin vielä pikaisesti tyytyväisen Jatan. Tämän jälkeen kello olikin sen verran, että vein Mallan ja Jatan molemmat samalla kerralla tarhaan, jonka jälkeen autoin Ainoa karsinoiden siivouksessa. Lähes tunnin urakan jälkeen Aino kiitti minua avusta ja menin pesemän Jatan suitsia. Pestyäni ne todella hyvin pesu innostuksissani pesin vielä satulankin ja vaihdoin satulahuovan, sen ollessa hiukan likainen.

Aikani kuluksi menin lukemaan ilmoitustaulua, jossa huomasin ilmoituksen hevosviikosta ja puskaextreme kilpailuista. Innostuin aivan suunnattomasti ja menin innostuksissani pesemään Jatan harjat, jotka olivatkin hiukan sen tarpeessa. Sitä en kyllä yhtään ymmärrä miten, sillä Jattahan on hevosista siitä siistimmästä päästä..ei nyt ihan.. Kello tuli todella nopeasti kaksi, jolloin hain Jatan ja Mallan taas samaan aikaan sisälle ja harjasin likaisen Jattani todella puhtaaksi. siinä vierähtikin sitten aikas tovi. Tämän jälkeen menin taluttelemaan Jattaa maastoon ja suunnittelin hevosviikolle meille ohjelmaa. Silloin täytyisi kuitenkin olla Jatalla vapaapäiviä, sillä varsomisesta ei kuitenkaan ollut vielä niin kauan aikaa. Palatessamme "romanttiselta" retkeltämme harjasin Jatan vielä nopeasti ja lähdin sitten kotiin.

Kiva että ilmoittauduit juhlakisaan mukaan :) ! Jatta osaa maastoilun salat todella hyvin, eli ainakaan polulla pysymisen suhteen ei pitäisi tulla ongelmia - ellei sitten tamma keksi jotain omaa showta ;) hoitopäivä vierähtikin nopeasti pesun ohessa. Olet todella ahkera hoitaja!

 

29.7.2008 - Hoitotarina
Jatta ravasi innokkaasti eteenpäin nuoren ratsastajan alun kääntäessä suomenjunttia voltille. Hymyilin vienosti katsellessani maneesin katsomosta tuntia Katrin kanssa. Sade ropisi kattoon, joten emme kuulleet kunnolla Ainon komentoja, mutta opimme nopeasti reitit, joita ratsukot menivät melkein kyllästymiseen saakka. "Mitenköhän oi mun tunti menee taas ens kerralla.." Katri mietti ääneen katsoessaan, kuinka Romeo nosti vasemman laukan pitkän sivun keskellä. "Enpäs osaa sanoa.. Itse taas mietin ensimmäistä tuntiani, jos sellaiselle pääen. Toisaalta kun nyt pääsen joskus Jatalla ratsastamaan, niin haluisin käydä ekavähän aika tunneilla, jotta aino näkisi taitojani, mitä vanhassa paikassa tallitytöt minulle opetti." Sanoin ja seurasin katseellani Jatan liikehdintää.

"Niin, onhan se aina mukavempi ratsastaa kun osaakin jotain ja Ainonkin teidät päästää, että tietää, että osaat jotain. Voitko kertoa mitä ne opeti sulle?" Katri sanoi ja naurahti, kun Ciku pysähtyi kesken laukan noston. Aino urheasti anoti neuvojaan ratsastajalle ja katsoi kuinka tamma sirtyi taas hiukan vasthakoisesti raviin ja pian laukkaan. "No.. Osaan kääntää, pidättää, ja siirtyä raviin, laukkaan ja käyntiin. Osaan taivuttaa, ja mennä pohkeen väistöä, myös avotaivutusta olen kokeillut. Ja sitten osaan peruutuksen ja takaosakäännöksen. Mutta eihän ne mitään kovin hienoja ole, ainakaan kun mää ne teen." Sanoin ja katsoin kuinka Jatta nosti laukan ja laukkasi innokkaasti kulman läpi, kunnes ratsastaja siirsi sen käyntiin. "Olekto hypännyt?" Katri kyysi katsellen Ainoa, kun tämä meni neuvoman jotain jossain. "olen mä jotain mennyt, sellasella hannoverilaisella." Sanoin ja vilkaisin kelloani. Tunnin pitäisi loppua kahdenkymmenen minuutin päästä. "Minkä kokosta?" Katri uteli. "Korkemmillaan jotain 50-60cm pystyä. Eniten olen mennyt kuitenkin jotain kavalettiä ja tällästä" Sanoin ja yrin kuulostella, mitä Aino sanoi.  "Jaa.." Katri nyökkäsi ja nousi seisomaan. "Mennäänkö tonne?" Hän jatkoi. "Mää jään katsoon tuntia, jos oppisin jotain." Sanoin ja katsoin, kuinka Katri käveli maneesista pois. Joskus haaveilin hoitavani vielä vanhalla tallilla, mutta taas täällä oli paljon parempi ilmapiiri ja täällä saattaisin oppia ratsastamaan kunnolla. Mistä sitä koskaan tietäisi, vaikka pääsisin vielä kisaamaan.

Hevoset kartuivat keskelle ja pysähtyivät. Nousin ja kävelin Jatan luokse ja rapsutin hoitsuni otsaa. "Se oli aivan ihana! Olit oikeassa sanoessasi, että se saatta olla hiukan pirteä!" ratsastaja iloitsi ja nosti jalusitmet ylös. Lähdin seuraamaan hoitsuani ratsastajan viedessä tämä karsinaan samalla kun pälpätti minulle tunnista. Autoin ratsastaa riisumaan Jatalta varusteet ja katselin, kuinka tämä harjasi hoitsuni karvat oiekaan suuntaan. Tämän lähdettyä menin itse harjailemaan vielä Jattaa. Jatta oli tapansa mukaan todella kiltisti, ja huomasin, että tamman kunto oli hiukan heikentynyt varsaloman aikana, sillä se oli hiukan väsähtänyt tunnin aikana. "Mitäs söpöläinen?" Puhuin sille samalla kun harjasin sen otsaa.

Harjattuani Jattaa jonkun aikaa. Putsasin sen kaviot ja menin sen harjojen kanssa pesukarsinan luokse, jossa pesin jokaisen harjan kunnolla. sitten vein ne kuivumaan ja kirjoitin ilmoitustaululle lapun,jossa kehotin jotakuta hakemaan harjat Jatan harjaämpäriin kun ne on kuivunut, jos en its eole paikalla. Sen jälkeen menin vielä Jatan luokse ja rapsuttelin tammaa vartin verran, kunnes sanoin sille moikat ja lähdin.

Pyrin pitämään Jattaa vielä normaalia vähemmän tunneilla, jotta se saisi rauhassa kasvattaa kuntoaan :) Jos haluat, voit vaikka käydä taluttelemassa tammaa maastossa - varsinkin ylämäki ja vaikeamaastoiset polut ovat hyvää harjoitusta tammalle ja kasvattavat lihaskuntoakin.

 

14.7.2008 - Hoitotarina
Kävelin hiukan väsyneenä tallille, sillä koko aamupäivä oli mennyt töitä tehdessä läheisellä mansikkafarmilla. Olihan sitä taskurahaa jotain ansaittava, jotta syksyllä voisi alkaa käymään tunneilla. Ties minkälainen veikkotuo Jattakin oli. Leikittelin ajatuksella, että ratsastaisin kentällä Jatalla Ainon valvovan silmän alla esteitä. Muut ryhmäläiset odottelisiva vuoroaan radalle, jonka Aino oli rakentanut metä varten. Jatta laukkaisi reippaasti eteen päin, mutta kuuntelisi jokaisen pidätteen ja muun laisen apuni todella nätisti. "Suwi! Jatta menee tänään ensimmäiselle tunnille varsaloman jälkeen!" Havahduin unelmastani Minnan huutaessa "ilo"asia minulle, selatessaan tuntilistaa. "Onpas hienoa." Sanoin hiukan vaivautuneesti, sillä olin jo tottunut siihen, että Jatta oli vapaalla oli päivä mikä tahansa. "Se menee kuudelta." Minna sanoi ja lähti sitten Sampon luokse.

Jatta pureskeli viimeisiä heinän korsiaan ja hörähti tuntiessaan hoitajansa. "Hei tyttö, tiedätkös, että joudut taas töihin. Vappu menee sinulla." Jatta katseli minua uteliaasti ja mennessäni suomenhevosen karsinaan se tunki päänsä taskuihini. "Tiedätkös, että te kehän kiertäjät, ette saa herkkuja. Kuka sinut on tuollaiseksi opettanut?" Naurahdin ja rapsutin hevosen kaulaa harjan alta.

Jatta oli pyörinyt jossain oikein hyvässä mutakasassa ja nyt sen karva oli kiilloton ja aivan kuran peitossa, joten päätin säästä ratsastajan voimia ja aloin harjaamaan hoitohevostani. Jatta ei välittänyt yhtään harjauksesta, vaan heinät, joita oli vielä pikkuisen karsinan pohjalla oli paljon "tärkeämpiä".
Harjattuani Jattaa melkein kaksituntia lopetin ja menin katsomaan Jatan satulaa ja suitsia. Ne olivat melko puhtaat, joten en muutakun pyyhkinyt ne kostealla sinellä ja etsin Jatalle jonkun kivan satulahuovan. Löysinkin punaisen neliöhuovan, joka sopi Jatan väreihin kuin nakutettu. Tämän jälkeen auttelin ratsastajia ja kun Jatan oma tunti oli alkamassa ja ratsastajan saapuessa autoin tätä laittamaan ratsunsa tunnille. Jatta oli oikein kiltisti varusteiden laitossa.

Jatan mennessä tunnille minä lähdin kotiin, koska olin luvannut porkoille, että tulisin ennen seitsemää kotiin.

Voin luvata että haaveesi täyttyy aika pian, synttäriviikolla on tulossa vähän yllätyshemmottelua hoitajille ;) Jatan paluu tuntiratsuksi sujui rauhallisissa merkeissä, ja varsin puhtaissa. Uurastit todella ahkerasti tamman kurakerroksen kadotessa samalla tasaista tahtia (: Hienoa!

 

13.7.2008 - Hoitotarina
"Hei Katri!" Huusin nähdessäni Katrin tuovan suomenhevosruuna Toffa Santtia harjauspuomille. "Hei Suwi! En tiennytkään, että tulisit tänään." Katri vastasi sitoessaan riimunnarua puomiin. "Ei minun pitänytkään tulla, mutta kotona oli tosi tylsää ja sit päätin tulla tänne. Menetkö ratsastamaan Toffalla?" Vastasin kävellessäni puomille. Toffa puhalsi lämmintä ilmaan ojennettuun käteeni ja kosketin ruunan otsaa. "Joo. Ajattelin mennä kentälle kokeileen noita puomeja, joita Aino eilen sinne järkkäsi yhtä tuntia varten. Tule sääkin Jatalla, vai voiko sillä jo ratsastaa?" Katri kertoili ja katsoi minua lausuttuaan kysymyksensä. "En mä voi. En ole suorittanut hoitokurssi kakkosta, enkä ratsastustunteja, mutta kyllä mä olen kertonut Ainolle, että haluisin alka käymään ratsastustunneilla jos paikkoja riittä (tarina) ja sitten olen mukan nyt siinä hoitokurssi kakkosen jutussa. Menen varmaan talutteleen Jattaa maastoon." Vastasin ja piirsin katseelani Toffan läsiä/piirtoaa. "Aijaa.  Tulisin miellelläni mukaasi Toffan kanssa.. Käykö, että menen eka noita puomeja jonkun kolmevarttia ja sitten tulen loppuverkkaanaan tai kävelemään maastoon kanssanne?" Katri kysyi silmät innosta hehkuen. "Käy, mutta mies toi Toffa? Olen kuullut, että se ei ole mikään helppo kaveri maastossa. Monta kertaa kuulemma tullut ilman ratsastajaa takaisin." Katsoin epäilevästi Katria, joka suki ruunan karvaa. "Kyllä me nyt yks kävelylenkki voidaan mennä. Ja sit jos se taas innostuu, niin sitten hän se on voi voi ai ai." Katri virnisti ja meni toiselle puolelle jatkamaan harjausta. "Okei. Mut monelta luulisit olevasi valmis maastoon?" Kysyin ja tarkkailin laitumille päin. "Ehkä siinä kahden maissa, kun eiks kello ole nyt puol yks" Katri sanoi ja katsoi kännykästään kelloa. "Okei, meen nyt siivoamaan Jatan karsinaa ja katsomaan josko voisin auttaa jotakuta." Sanoin ja lähdin tallustamaan tallille.

Käytävällä oli mutuama heinänkorsi ja pienet tytöt roikkuivat Sinnan ja Iidan niskassa ja tyrkyttivät apuaan heille. "Voinko mä ja Mira hakea Jatta ja Malla laitumeta, kun on sen aika?" Eräs kahdeksanvuotias tyttö kyysi iidalta, joka lakaisi tallin käytävää. Iida ei vastannut, mutta nähdessään minut hän sanoi "Jatan hoitaja haluaa varmaan hakea Jatan sisälle ja kyllä varmaan Mallankin joku hoitokurssi ykkösen suorittanut hakee, niin katsos tallilla pysyisi tämä turvallisuus ja tämänin hyvänä. Mutta jos tuo Tallun hoitaja voisi hakea kanssanne Tallun?" "Joo, haetaan Mira Tallu sisälle!" Tyttö ilahtui ja juoksi etsimään Tallukan hoitajaa, jolta pitäisi myös kyysä mielipidettä.

Jatan karsina oli siivottu, joten se ei jäänyt minun huolen aiheekseni. Menin hoitajien huoneeseen ja tervehdin kaikkia siellä olelita hoitajia yhteisesti. "Tule Suwi katsomaan minkä lainen Jatta on ollut pienenä." Eräs Golden horsessa kauimmin hoitaneista hoitajista huusi. Menin tämän viereen ja näin ihanan palleron kiraavan Cicelyn rinnalla laitumella. Hymyilin. Norkoilin muiden hoitjien kanssa hoitajien huoneessa puoli kahteen,  jolloin hain Luppiksen kanssa Jatan ja Mallan sisälle. Tai no Jatan vein harjauspuomille ja Luppis vei Mallan sisälle.

Harjasin Jattaa niin kauan, kunnes Katri ilmestyi posket punottaen kentältä Toffan selässä. Lähdimme yhtä matkaa Katri ja Toffa edellä maastoon. Jatta kuki nätisti vierelläni ja katselin Toffan iloisia askeleita. "Se meni tosi hyvin. Olisitpa nähnyt, kun menimme erään pienen kavaletin ylitse, kuinka se oikein ponnisti sen ylitse." Katri hihkui iloisena ja hymyilin hänen innolleen. Olisinhan varmasti itsekin olut onnellinen, jos Jatta olisi mennyt todella nätisti tai no jos voisin edes ratsastaa Jatalla.

Maastolenkki sujui todella hyvin, eikä toffa keksinyt mitään hölmöilyn aihetta ja tallille saapuaessamme Toffa oli jo käynyt melkein laiskaksi. Oli tainnut poika väsyä Katrin puomitreenistä. Harjasin Jatan huolellisesti maastossa kävelyn jälkeen ja putsasin tamman kaviot vielä todella hyvin. Sen jälkeen vein sen talliin omaan karsinaan ja kävin moikkaamassa Katrin kanssa Pinjaa, jonka jälkeen lhdin iloisena Katrill kylään.

Lupaan niin kovasti saada hoitokurssi 2:sen vihdoin pyörimään - nyt meillä on monta aloittavaa hoitajaa, joka haluaisi päästä liikuttamaan hevostaan myös selästä käsin! Ennen elokuuta - ehkä jo ensi viikolla, jos saan itseäni kunnolla niskasta kiinni tämän asian kanssa. Tosi mukavaa että sait seuraa maastoon, Toffakin tuntuu käyttäytyvän paremmin kun sillä on joku kaverina :)

 

12.7.2008 - Hoitotarina
Lampsin innokkain askelin Golden Horsen tallipihaan, vaikka ilma näytti melko pilviseltä ja saattaisi jopa saataa hiukan. Säätiedotus oli kuitenkin luvannun ihan hyvää puolipilvistä ilmaa, mutta kun nyt näin katselin taivaalle niin sinne kokoontui muuri tummia pilviä. Jatta ei ollut karsinassaan, vaikka kello olikin jo yli kahden, niimpä menin katsomaan onko ihana hoidkkini silti tarhassa. Eipäs ollut. Sitten onneksi muistinkin, että sehän saattaisi olla laitumella ja menin katsomaa lähellä olevaa laidunta, jossa tammani laidunsi onnellisen näköisenä. Hymyillen menin takaisin talliin, jossa aloin heti putsaamaan Jatan todella törkyistä karsinaa.

Saatuani tämän suuren urakan päätökseen hain ämpäriin kuumaa vettä ja juuriharjan. Sitten aloin pesemään Jatan ruokakuppia, johon oli kerääntynyt muutaman millin vahva ruokakerros. Vartissa sain tämän puhtaaksi ja pesin sitte vielä juomakupin ja lopuksi virutin suolakiven pesukarsinassa. Menin norkoileaan hoitajien huoneeseen, kunnes Sinna käski meidät "laiskat" hoitajat töihin, eli hakemaan hoitsujamme laitumelta, sillä kesälauantai tunnit alkaisivat tunnin päästä ja hevosten pitäisi silloin jo kiiltää. Menin Nitsun ja Katrin kanssa laitumill, jonka jälkeen jakauduimme erilleme, sillä hitusmme olivat erilaidun lohkoissa. Jatta laidunsi Mallan kanssa kahdestaan eräällä lohkolla, ja läheiselle toisella laidunlohkolla Pinja ja Reetta.

Jatta antoi nätisti ottaa itsensä kiinni ja odottelin, että Iida saisi myös Mallan kiinni, joka testasi ruokkiasa kuntoa ravaamalla Laidunta ympäri.  "Tyhmä hevonen, anna nyt jo itsesi kiinni, niin saat kaurasi!" Iida kirsoi juostessaan kimon perässä. Vihdoin ja viimein Iidankin saatua Malla kiinni talutimme ne talliin karsinoihinsa ja sitten aloittelinkin harjaamaan Jattaa.

Jatta kurkki uteliaasti käytävälle harjatessani sen kiiltävää karvaa, joka oli ihmeen kaupalla pysynyt puhtaana, mutta eipä sitä kuraakaan ollut lähiaikoina näkynyt. Harjattuani Jatan todella kiiltäväksi puhdistin sen kaviot, ja huomasin vasemman takasen kengän hiukan löystyneen luultavasti laitumella kirmatessaan. Menin kertomaan asiasta Sinnalle, joka lupasi välittää tietoa eteen päin, jos vaikka Tarmo jo aikeisemmin kuin tostaina pääsisi käymään. Harjattuani Jattaa vielä hetken autoin erästä ratsastajaa laittamaan Ollin ratsastustuntia verten kuntoon ja sitten lähdin kotiin.

Kenkä saatiin paikoilleen, onneksi Jatta ei käynyt tänään tunnilla :) Laitumet ovat kyllä käteviä keksintöjä niin liikunnan kuin ruokinnankin puolesta, mutta näin ihmisen silmin ei hippaleikki kuumana kesäpäivänä oikein viehätä. Taitaa hevosilla olla mukavaa saadessaan juoksuttaa meitä välillä.

 

11.7.2008 - Hoitotarina
Aurinko paistoi täydeltä terältä Golden Horsen tallipihaan, jossa alkerisryhmäläiset valmistautuivat Ainon johdolla lyhyelle maastoretkelle. Pilven Tallukka ei malttanut seistä paikoillaan nuoren ratsastajan yrittäessä nousta selkään ja Nintsu, Osiirin Aukustin hoitaja meni auttamaan häntä Tallukan pitämisessä paikalla selkään nousun aikana. Aino autteli Venlan ratsastajaa satulavyön kiristyksessä.

- Hei. Sanoin kaikille tallipihalla ollelleille ja kiirehdin auttamaan Sampon ratsastajaa, sillä sampo yritti kiskoa itseään väen vängällä läheiselle ruohotupsulle.
- Hei Suwi. Tuisitko kävelemään Nintsun ja Katrin ja Rusinan kanssa maastoon, jos tarvitsisimme apua siellä jossain asiassa, sillä nämä innokkaat oppilaani eivät milään haluaisi taluttajia, vaikkaehkä niin olisi parempi. Ainakin Venlan kanssa voidaan tarvita ravipätkällä apua, jos Venla taasen innostuu. Aino puheli samallakun tarkisti Urdin vyötä.
- Tulkaa auttamaan jalustin hihnojen säätämisessä, Eevin ratsastaja kiljui ja lähdin mielelläni auttamaan häntä.
- Kyllähän mä voin lähteää, ehtiihän sitä Jatan kanssa senkin jälkeen puuhailla. Vastasin smaalla kun mittailin Eevin ratsastajan jalustimia sopiviksi.
- Hyvä. Noniin, onko kaikki valmiita lähtöön? Aino kyseli ja katsoi vielä, että kaikilla oli varmasti kypärät päässä.
- Joo, alkeisratsastajat huudahtivat yhteen ääneen innokkaina tulevasta retkestä.
- Hyvä. Tehdään sitten jono, ja tässä jonon edessä voisi tulla tuo Eevi, Eevin jälkeen Urdi, sitten Olli, Venla, Tallu ja Sampo. Minä menen tässä ihan ekana Eevin kanssa, Suwi voisi tulla Ollin ja Venlan kanssa siinä jossain, Nintsu Tallun ja Sampon lähellä ja Katri voisi pitää perää.

Ponit järjestäytyivät vikkelästi jonoon ja etsimme Katrin ja nintsun kanssa paikat. Jono nytkähti liikkelle reippaasti ja huomasimme, kuinka ponit olivat innoissaan retkestä, samoinkun ratsastajansa. venla kipitti lyhyillä askeleillaan sen minkä jaloistaan pääsi, ja ratsastajansa joutui koko ajan pidättämään ponia, jottei se menisi mustan eestinponi Ollin hännässä kiinni. Aino johdatti ensiksi meitä eräällä hiekkatiellä, josta käännyimme pian leveälle metsäpolulle. Vartin käveltyämme ponit siirtyivät raviin Ainon käskystä ja juoksin Venlan vierellä, sillä Venla yritti pienillä jaloillaan hyppiä jännästi ilmaan ilostansa, mutta onneksi tyttö selässä oli taitava ja pysyi hienosti ponin temppuilusta huolimatta selässä.

Ravipätkän jälkeen he kävelivät aika pitkän aikaa ja sitten lopuksi tuli vielä lyhyehkö ravi pätkän, jonka Venlakin meni jo todella hyin. Ollivain tahtoi välillä käydä hiukan hitaaksi Urdiin ja Eeviin verrattuna. Tallipihalla lapset laskeutuivat seläsä ja taputtelivat poneja naamat ilosta hehkuen, olihan tämä ollut heidän eka maastretkensä, ja vielä ilman taluttajia. huh. Autoimme Nintsun ja Katrin kanssa lapsia riisumaan ratsujaan, jonka jälkeen menimme kukin omien hoitsujemme luokse. Jatta nuokkui karsinassaan yksin, sillä Kullan Japina oli vieroitettu ja asusteli toisessa karsinassa. Jatta hötähti tuntiessaan minut ja halasin sen pehmeää kaulaa.

Otin harjan, jolla suin sen hitaasti, mutta ronkein ottein, ja iloisin, kun näin kuinka Jatta nautti harjauksestani. Vaihdoin harjaa ja hymyilin, kun Jatta ei pitänyt nykyisestä harjasta yhtään niin paljoa kuin edellisestä.
Harjasin Jatan huolellisesti ja lopuksi puhdistin sen kavioista mullat ja muut roskat pois.

Harjattuani Jatan todella hyvin selvitin sen harjan ja hänään sormillani, jonka jälkeen lähdin sen kanssa kävelemään maastoon. Jatta käveli reippaasti, mutta kunuteli koko ajan mitä siltä pyysin. Nautin, siitä, että Jatalla ei ollut aikomustakaan riistäytyä käsistäni taikka muuten lähennellä minua, vaan se käveli nätisti pienen välimatkan päässä minusta vierelläni. Kävelimme maastpolkua pitkin niin kauan, että pääsimme minulle tutuksi tullelle niitylle äsköisestä poniletkan vahtimisesta. Pysähdyimme Jatan kanssa sille ja annoin Jaan syödä siltä kesän vihreää ruohoa. Vartin siinä seisoskeltuamme käännyimme takaisin ja kävelimme rauhallisesti takaisiin Gh´hon. Talutn Jatan karsinaan, ja puhdistin sitten vielä sen kaviot, jos niihin olisi jäänyt kiviä tai muuta moskaa, mutta koska ne olivat ihan puhtaat en kiinnittänyt nihiin enempää huomiota ja menin puhdistamaan Jatan suitsia ja satulaa, joiden päälle oli laskeutunut taas ohut pölykerros. Sen jälkeen lähdin kotiin.

Hoitopäivääsi mahtui paljon kaikenlaista, suuri kiitos vielä maastoavusta :) Alkeiskurssilaisista moni tahtoisi olla jo itsenäinen, mutta valitettavasti maastoilu ei aina olekaan samanlaista kuin kentällä hölköttäminen. Näin minullakin oli turvallisempi olo opettajana, kun porukkaa vahti useampi silmäpari. Jatta sai ansaitsemaansa huomiota - nyt varsinkin kun pieni varsa ei ole varastamassa sitä ;)

 

7.7.2008 - Hoitotarina
Astuessani talliin lämmin hevosen tuoksu leijui nenääni. Hymyilin onnellisena ja hamuilin katselleellani Jatan karinaa, jonne kävelin vaistomaisesti.  Pysähdyin karsinan eteen ja kurkkasin sisään, jossa Jatta söi iloisesti heiniään. "Hei tyttö." Sanoin ja ojensin käteni karsinaan. Jatta hörähti ja haistoi kättäni. Tunsin ilon pulppuavan mahassani ja menin karsinaan, jossa halasin Jataa onnellisesti.  "Tiedätkö mitä, viimeviikolla kaveri oma poni Manna lopetettiin." Puhelin sille samalla kun painoin pääni sen harjaa vasten. Manna oli oli ollut minullekin hyvin rakas, sillä sen kanssa olin oppinut ratsastuksen perus asiat ja ymmärtämään, kuinka ihania olentoja hevoset olivat.

Nostin pääni Jatan harjasta ja selasin katseellani karsinaa, mutta en löytänyt etsimääni. "Missä Pinja on?" Kysyin hiljaa Jatalta, joka hinkasi päätään käsivarttani vasten. "Pinja on uossa tuulen karsinassa, kun sitä vieroitetaan." Eräs hoitaja sanoi kuultuaan kysymykseni mennessään ohitsemme. "Okei." sanoin ja kurkkasin kaltereiden välistä viereiseen karsinaan. Pinja pyöri karsinassa levottomasti ja menin moikkaamaan tätäkin sinne.

Nuori tamma rauhoittui ja katseli minua tummilla silmillään. Rapsutin tätä korvan takaa hetken, kunnes vavahduin ja huomasin, että minun pitäisi alkaa käymään kunnolla hommiin.

Otin Jatan harjat ja harjasin Jatan huolellisesti molemmilta puolilta, jonka jälkeen putsasin vielä tamman kaviot ja selvitin hännän ja harjan. Sen jälkeen menin katsomaan Jatan varustiden kuntoa, ja päätin pestä ne nyt kunnolla. Pestyäni ne puolessa tunnissa laitoin käyttämäni tavarat paikoilleen ja menin katsomaan kentän reunalle ponileirillä käyvää tuntia, joka pyöri siellä kovaa vauhtia.

Tämän jälkeen menin norkoilemaan talliin ja aino pyysi minua laittamaan Pinjan takaisin Jatan karsinaan, jotta tamma saisi hetkeksi mielen rauhan ja tottelin heti käskyä. Pinja asteli reippaasti äitinsä karsinaan, jossa alkoi heti Jatta hoivaamaan jälkeläistään. Hymyilin ja sen jälkeen lähdin kotiin, koska kello oli sen verran, ja minulla ei olisi ollut enään mitään järkevää tekemistä.

Pinja on ottanut vieroituksen ihmeen hyvin, mitään kiirettä ei tamman kanssa onneksi tarvitse pitää, mikäli Pinja tosiaan jää tallille asumaan :) Toisaalta olen niin ihastunut tuohon pikkutammaan, että en usko voivani enää luopua siitä. Hoitopäivät sujuvat hyvällä rutiinilla, mainiota!

 

18.6.2008 - Hoitotarina
Aurinko paistoi keveästi Golden Horsen tallipihaan, jossa osa hoitajista valmistautui lähtöön pienelle maastolenkille hoitsuillaan. Katselin tallin ovelta, kun he nousivat selkään ja kyselivät toisiltaan ollaanko valmiita. Hymyilin heille, mutta sisimmässäni olisin halunut lähteä mukaan.

Jatta seisoi karsinassaan kun tulin ja tervehdin tammaa ja Pinjaa ystävällisesti. Kiitoksesi sain molemmilta hörähdykset. Otin Jatan harjat ja aloin harjaamaan Jattaa reippain ottein, mutta koska minulla ei olisi tänään muutakaan tekemistä päätinharjata pitkään. Jatta nautti kun harjasin sitä voimakkallavedoilla. Vaihdoin harjaa aina kun olin saanut Jatan harjattua kaksi kertaa molemmilta puolilta samalla harjalla ja kun kaikkia harjoja olin käyttänyt, viimeistelin vielä pölyharjalla ja putsasin kaviot huolellisesti. Sitten vielä selvitin hännän ja harjan sormillani, koska ne olivat kevyessä takussa. Harjasin vielä vähän Pinjaa, joka oli oppinut harjauksen tarkoituksen jo oikein hyvin. Se seisoi nätisti paikoillaan ja välillä koitti näykkäistä harjaa leikkisästi.

Kun lopettelin harjauksen menin pesemään harjoja, ja huomasin, että maastolaiset saapuivat iloisina takaisin lenkiltään. Menin kuitenkin pesemään harjat, enkä välittänyt kysyä lenkillä olleilta, miten oli sujunut, ehtisinhän sen harjojen psun jälkeenkin. Pesin harjat huolellisesti ja vein ne ulos kuivumaan, kun oli niinkin hieno ilma. Ne kuivuisivat siellä hetkessä.  Sitten menin kyselemään lenkillä olleilta kuulumisia. Kaikki oli mennyt heillä hyvin ja hauskaa oli ollut. Hevoset olivat olleet pirteitä ja ohjattavia. Hymyilin heille iloisesti ja aloin puhelemaan heille muita asioita.

Pian kuitenkin menin katsomaan Jatan varusteet satulahuoneessa ja pyyhin ne huolellisesti kostealla pyyheehkeellä. Sen jälkeen menin rapsuttelmaan Jattaa karsinaan,mutta koska muuta tekemistä minulla ei ollut rapsuttelin puolituntia, kunnes menin itsenäisesti ottamaan luudan, jolla lakaisin käytävän karsinan alusista ja heinänkorsista. Tehtyäni tuon otin vielä harjat kuivumasta pois, koska ne olivat kuivuneet ja laiotin harjakoppaan, jonka jälkeen moikkasin Jatan ja Pinjan ja lähdin.

Pyrin saamaan hoitokurssi 2:sen alkamaan mahdollisimman pian, jotta sinäkin pääset muiden mukaan maastoilemaan. Tai voithan kysyä, jos ensi kerralla voisit lähteä Jatan kanssa maasta käsin ryhmän mukaan :) ? Varmasti myös muut voivat lähteä taluttamaan hevosia, nyt on kiva käydä vaikka syöttelemässä hevosia. Onneksi meiltä ei hevosseura lopu kesken ;)

 

6.6.2008 - Hoitotarina
Saavuttuani tallille mnin heti harjaamaan Jattaa, joka oli lievän kura kerroksen peittämä, kuten myös Pinja, mutta Aino halusi varsan itse harjata joten mikäs siinä. Harjattuani Jatan ja Ainon harjattua Pinja Aino ehdotti, että menisimme "kävelemään" metsään näiden kahden kanssa, jotta Pinjakin oppisi hiukan talutus juttuja. Jatta käveli tapansa mukaan rauhallisesti, eikä minulla ollut todellakaan ongelmia sen kanssa, kun taas Aino juoksi Pinjan perässä kun heikko pää varsan syöksyessä sinne tänne. Vähän matkaa käveltyämme, se kuienkin rauhoittui ja Aino palkitsi sen oikein kunnolla, koska se meni niin nätisti.

Palattuamme harjasin vielä pikaisesti Jatan ja puhdistin sen kaviot, jonka jälkeen pesin juomakipon, ruokakipon ja suolakiven Jatan karsinasta.
-Suwi, pitääkö sun pestä tänään varusteita? Cikun hoitaja tuli kysymään.
-Riimu ja harjat, vastasin ystävällisesti.
-Joo, kun määkin ajatelin, ja ietin haluisikko pestä samaan aikaan. Cikun hoitaja lisäsi ja hymyilin kun tulin hänen mukanaan pesupaikalle Jatan riimun, Pinjan riimun ja Jatn harjojen kanssa.

Pesimme harjoja ja riimuja noin kaksikymmentä minuuttia, ja käytimme oikein reilusti saippuaa ja se taisi vähän käydä vähiin...  :) Pesun jälkeen laitoimme tavarat kuivumaan ja kirjoitmme lapun ilmoitustaululle, koska Sinnaa, IIdaa tai Ainoa ei enään näynyt missään. Menin vielä moikkaamaan Jattaa ja Pinjaa kunnes lähdin kotiin.

Saippuaa ei tarvitse säästellä - tulee ainakin puhdasta :) ! Pinja osasi kyllä juoksuttaa minua aika hyvin, taisi tammaa kiinnostaa enemmän ympäristön tutkiminen kuin suoraan ja nätisti käveleminen. Jatan kanssa puuhailu tuntuu sujuvan todella hyvin!

 

5.6.2008 - Hoitotarina
Nouin äitini autosta serkkuni kanssa, joka täyttäisi viikon päästä kuusi. Hän katsoi tallipihaa silmät pyöreänä, mutta eniten häntä hämmästyttivät tarhoissa olevat hevoset. Jatta, Pinja ja Malla oltiin otettu sisälle tunti sitten, joten kuljetin Anitan, serkkuni, tallin sisälle. Tyttö kurkki jokaiseen karsinaan innoissaan ja kyseli koko ajan minulta kaikkea mahdollista hevosista. Päästyämme Jatan karsinalle siellä oleva aivan ihastuttava tamma, Jatta, hörähti minulle iloisesti ja rapsutin sen otsaa. Anita kurkki vielä muita karsinoita, joten sain olla hetken Jatan kanssa kahdestaan, kunnes Pinja tunki turpansa väliimme ja minun oli pakko myös rapsuttaa sitä, ja miksi en rapsuttaisi?

-Anita, tule katsomaan hoitohevostani, Jattaa. Sanoin hiljaa Anitan tultua lähemmäksi.
-Kuka toi on? Anita kysyi iloisesti ja kiipesi karsinan seinää pitkin ylös päin.
-Älä roiku siinä, kielsin ystävällisesti ja laskin serkkuni alas.
-Se on Jatta ja tuo varsa on Pinja. vastasin heti perään.
-Terve Jatta ja terve sinä suloinen vauva. Anita tervehti niin onnellisesti, että minua lakoi hmyyilyttää.
-Saanko mennä karsinaan? Anita kysyi hetken päästä ja avasin hälle oven, mutta menin itse sinne edeltä.
Neuvoin serkkuani miten hevosia käsiteltiin ja annoin pari sääntöä koskien Pinjaa.

Anita rapsutti varovaisesti Pinjaa korvan takaa ja päätin sillä välin harjta Jatan huolellisesti. Jatta nautti harjauksesta ja vielä enemmän siitä, että Anita rapsutti myös sitä. Harjauksen päätteeksi putsasin vielä tamman kaviot ja menin Anitan kanssa katselemaan muita hevosia. Pian kuitenkin Anitan vanhemmat tulivat hakemaan tyttärensä pois tallilta tieltä, ja pääsin kunnolla hommiin. Heti aluksi menin uudestaan harjaamaan Jattaa, koska en sitä kuitenkaan niin huolella ollut puunannut. Jatta oli onnellinen, huomatessaan, että sai oikein kunnon harjauksen ja naureskelin itsekseni kun se nyökytti päätään ja sen korvat painuivat väsyneesti sivuille. Pinja nyppi paitani reunaa huomiota kerjätäkseen ja kielsin sitä, jottei se oppisi pahoille tavoille. Harjatessani Jatan harjasin vielä vähän Pinjaa, jonka jälkeen rapsuttelin molempia tammoja puolituntia yhteensä. Sitten menin puhdistamaan Jatan satulaa ja suitsia iän ikuisesta pölystä ja tomusta, kunnes minuankin tultiin hakemaan.

Pikkutytöille talli esittäytyy välillä todellisena paratiisina :) Pinjakin taisi olla vähintään yhtä ihmeissään Anitasta kuin serkkutyttö. Ponit saivat tuplasti huomiota ja rapsutuksia, eli Jatta ainakin nyökkää tyytyväisenä tämän hoitopäivän päätteeksi!

 

4.6.2008 - Hoitotarina
-Rauhassa Jatta, sanoin taluttaessani Jattaa sisälle.
Tamma ei kuitenkaan kuunnellut rauhoitteluani vaan rynni eteen päin, pakoon äsköisestä tarhailu hetkestä. Pinja ravasi nätisti vierellämme, eikä olut säikähtänyt yhtä paljon kaaharia, joka oli tullut mopollansa päristelemään tallipihaan ja muutenkin häirinnyt hevosia pahasti, kunnes Aino oli häätänyt pojan pois.

Saadessani Jatan karsinaan vahdin vielä Pinjan sinne, kunnes tarkistin hoitohevoseni jalkojen kunnon. Se oli melkoisesti päästellyt tarhaansaympäri mopon takia, ja Malla perässään. Pinja oli jäänyt keskelle tarhaa katsomaan emänsä touhuja ihmeissään. Onneksi Jatalle ei ollut sattunut mitään ja halasin sen kaulaa onnellisesti.
-Olet niin erikoinen pakkaus, hymähdin sille irtautuessani siitä.
Aivan kun Jatta olisi ymmärtänyt kysymyksen se heilautti päätänsä hyväksyvästi ja odotti, että alkaisin harjaamaan sitä.

Otn kovanharjan, jolla suin tamman kuttaaltaan rivakasti. Koovanharjan jälkeen harjasin Jatan perusharjalla ja pölärillä ja lopuksi putsasin tamman kaviot. Pinja oli väsähtänyt ja nukkui karsinan seinää vasten maaten. Hymyilin varsan asennolle ja halasin vielä kerran Jattaa, kunnes puhelimeni soi ja äiti kertoi tulla hakemaan minua, koska meillä olisi kiire mökille.

Heh, varsat ovat kyllä mainioita nukkuessaan :) Taannoin tallilla oli pieni shettisvarsa, joka nukkui aina aivan ihmeellisessä solmussa, kerran tamma nukahti kiven päälle laitumella ollessaan. Jatta selvisi säikähdyksellä, toivotaan että päristelijät pysyvät poissa. Kesäloma houkuttelee pojat ajelemaan tallitien kautta metsäpoluille, vaikka se kuinka on kielletty.

 

3.6.2008 - Hoitotarina
Hymyilin onnellisesti katsellessani Jatan, Pinjan ja Mallan touhuja. Tammat ravailivat iloisesti ympäri tarhaansa, ja välillä Pinja innostui ja päästeli täyttä laukkaa pukitellen tarhan toiselle puolelle, emänsä tarksti valvoen varsan touhuja. Istahdin tarhan edessä olevalle nurmelle, jotta pystyisin seuraamaan tammojen touhua häiritsemättä niitä kauheasti. Jatta, kuitenkin näki minut kun istahdin ja hörähti tervehdykseksi. Pinjan huomtessa katsojan, varsa luikahti ovelasti tarhan alitse ja ravasi terhakasti katsomaan minua.
-Kuules nt pikkuinen. Vaikka oletkin pieni, ei se tarkoita, että voit noin vain tulla tervehtimään kaikkia. Sanoin sille lempeästi ja ohjasin sen takaisin tarhaan tarhan portista. Jatta tuli kerjäämään mallan kanssa rapsutuksia, ja annoinkin molemmille tammoille hetkelliset hyväilyt, kunnes molemmat lähtivät hermostuneesti Pinjan luo, joka nyppi molempia vuoron perään hännästä ja harjasta sun muusta.

-Suwi. Onko sulla mitään tekemistä neljältä? Aino kysyi huomatessaan minut talliin kävellessäni.
-Ei kai, muutakun voisin Jatan harjata. Vastasin pirteästi. -Miten niin?
-Ei kun vaan ajattelin, että toi Matilda ei ehdi välttämättä laittaan ratsuaan tunnilleen, niin mietin, että näppäränä tyttönä sinä voisit sen tehdä. Tiestysti voit auttaa myös muita. Aino hymyili anovasti.
-Kyllä mää Jatan ehdin jossain muussakin välissä harjaan, niin miksen mä voi Matildalle hevosta laittaa. Sanoin samalla äänen sävyllä kun viimeksikin.
-Kiitos, Suwi. Aino sanoi ennen kuin meni jatkamaan tallitöitään.

Kävelin katsomaan ilmoitustaululle listaa, kellä Matilda menisi. Saatuani selville Matildan ratsun menin katsomaan olisko tämä tarhassa vai tallissa ja tallissahan se oli. Katsoin koska Tallu menisi tarhaan ja huomasin sen menevän samaan aikaan kun ponin tunti alkaisi, mutta päätin laittaa ponin silti tunnille. Kahden aikaan hain Jatan sisälle Mallan hoitajan Pipsan kanssa. Pinja ravasi iloisesti tällä kertaa suoraan oikeaan karsinaan, jonne Jatankin toin heti, kun Pinja suostui antamaan meille tilaa. Aloitin harjaamalla Jatan pikaisesti kovallaharjalla ja putsaamalla tamman kaviot, jotta Jatta olisi hiukan edustavamman näköinen tuntien alkaessa.

Puolineljä menin Tallun luokse ja aloin harjaamaan sitä. Harjasin sen ripeästi, mutta huolellisesti, jotta ehtisin auttamaan vielä muitakin apua tarvitsevia ratsastajia. Harjattuani ja putsattuani Tallun kaviot hain ponin varusteet karsinan eteen. Ensimmäiseksi aloin käärimään pinteleitä ponin takajalkoihin. Käärittyäni ne laitoin sille satuln ja suitset, mutten kiristänyt satulavyötä vielä kovinkaan paljoa. Tallun ollessa valmiina karsinassa menin kysymään muilta ratsastajilta tarvitsiko kukaan apua, mutta koska kukaan ei tarvinnut menin pitämään Tallulle seuraa. Matildan saapuessa autoin tämän ponin selkään, jonka jälkeen menin hajaamaan Jattaa. Jatta nautti harjatessnai sitä raskaasti ja hitaasti. Ainoa asia, joka häiritsi sekä minua, että Jattaa oli pieni tuholainen, joka sattui asumaan myös Jatan karsinassa, Pinja.  Jatan silmät lipsuivat kiinni, mutta se joutui avaamaan ne vähä väljä Pinjan tehtyä hyökkäyksen tämän otsatukkaansa kohden. Harjattuani Jattaa puolitoistatuntia putsasin tämän kaviot ja selvitin sen hännän ja harjan srmilla. Sen jälkeen pehmeäällä harjalla hiukan totutin Pinjaa harjaukseen.

Harjattuani Jatan ja Pinjan menin katsomaan varustehuoneeseen olisko siellä mitään pestävä, mutta koska kaikki näyttivät oleva iihan hyvässä kunnossa menin syömään eväitäni hoitajien huoneeseen. Syötyäni leivän ja katsottuani tallin valokuva-albumia menin katsomaan tunniksi juuri alkanutta tuntia. tämän jälkeen hyvästelin Jatan ja Pinjan ja lähdin kotiin.

Pinja on oppinut käyttämään hampaitaan - ihan kaikkeen. Varsat ovat varsin mukavia kavereita, mutta kun Iida kävi Jatan ja Pinjan kanssa kävelylenkillä, oli riimunnaru taas kovilla. Onneksi Jatta malttaa komentaa jälkeläistään tomerasti, vaikka nuori äiti onkin :)

 

1.6.2008 - Hoitotarina
Satoi vettä kävellessäni GH tallipihalle. Katsahdin tarhoihin, joissa huomasin hevosten seisovan kyllästyneenä sateeseen. Vedin takkini kauluksi ylemmäs käätyessäni tallin ovea kohden. Tallissa tuoksui laimea hevosenhaju ja tasainen rouskutus kantautui käytävää pitkin, kun hevoset vielä rouskuttivat heiniensä rippeitä. Kävelin tottuneesti Jatan karsinalle ja kurkistin sisään karsinaan. Pinja nukkui karsinassa maaten Jatan takana Jatan vartioidessa varsansa unta. Nähdessään minut Jatta hörähti iloissaan ja annoin tammalle rapsutuksen otsaan.

Varustehuoneessa monet varusteista olivat likaisia osan hoitajista kirmaillessa kesälaitumille ennen aikaisesti, mutta kuuitenkin näiden hoitajien kaverit pesivät varusteita hikihatussa. Katsahdin Jatan varusteisii, joita peitti ohut pölykerros.  Pyyhkäsin pölyt käsilläni ja otin kosten rätin jolla pyyhin suitset, että satulan kunnolla kauttaaltaan.

-Moi Suwi! Yksi hoitaja tervehti tullessaan varustehuoneeseen.
-Moi! Vastasin ystävällisesti, ennen kuin lähdin harjaamaan Jattaa.

Jatta nautti kun harjasin sitärskain vedoin kovalla harjalla. Pinjakin oli jo noussut alkaessani harjaamaan varsan emää. Harjattuani Jattaa puolituntia putsasin sen kaviot ja tarkistin juoma-automaatin toimimisen. Sen jälkeen hyvästelin tammat ja lähdin kotiin, koska meille tulisi vieraita juhlimaan koulunpäättäsäisiä.

Päättäjäiset ja kesäloma vaikuttavat aina hoitajiin eri tavoin - osa ei pääse niin usein ja osa viettää tallilla aikaansa joka päivä. Jokainen tietysti tavallaan :) Jatta pääsi jälleen kesäisestä likakerroksesta eroon ja sai samalla hyvää huomiota.

 

20.5.2008 - Hoitotarina
Jatta ja Pinja torkkuivat karsinassa, kun tulin, niimpä en viittinyt häirtä niitä. Menin siis heti auttamaan apua tarvitsevia. Sellaisia ei kuitenkaan ollut, niimpä otin harjat ja menin puhdistelemaan niitä ulos. Kun palasin suomenhevoset olivatkin jo heränneet, ja aloiti Jatan perusteellisen harjauksen. Harjasin Jattaa puolitoisatuntia, ennen kuin sain sen puhtaaksi, koska neiti oli ottanut jonkin näköisen mutakylvyn. Myös Pinja oli kurassa, joten sitäkin vähän harjasin. Aluksi se oli hölmistynyt, mutta antoi kuitenkin hyvin harjata. Kun olin harjannut molempia tammoja menin pois karsinasta ja menin putsaamaan Jatan varusteita. Sen jälkeen lähdin.

Pinja on vielä aika arka harjojen kanssa, pieni pehmeä pääharja on mennyt parhaiten perille :) Onhan meillä onneksi aikaa tottua semmoisiinkin kapistuksiin. Jatta näytti taas ottavan päivätorkut, taitaa vauvan vahtiminen käydä välillä voimille.

 

14.5.2008 - Hoitotarina
Jatta vahti varsaansa Pinjaa ahkerasti tarhassa, jottei varsalle vain kävisi mitään. Kävelin tarhn reunalle katsomaan tamman touhuja ja nähdessään minut Jatta hörähti lempeästi ja löntysti luokseni. Rapsutin tammaa otsasta ja puhelin sille ystävällisesti. Kullan Japinakin ravasi uteliaasti äitinsä vierelle ja annoin sen haitstaa kättäni. Haimme Sinnan kanssa hevoset sisälle ja sain kunniaksi ottaa Jatan. Pinja ravasi nätisti meidän perässämme ja suikkasi talliin päästyään ensimmäiseen tyhjään karsinaan. Huomatessaan kuitenkin, ettemme olleet tulossa sinne varsa loikkasi sieltä pois ja ravasi nätisti perässämme Jatan omaan karsinaan.

Harjasin ja tarkistin Jatan kunnon hetken kuluttua ja Pinja katseli uteliaasti touhujani. Jatta hoiti varsaansa, eikä välittänyt harjauksestani tuon taivaan lista. Harjattuani Jattaa puolituntia otin harjat ja menin putsaamaan niitä ulos. Nypin niistä karvat pois ja sitten "pölytin" niitä, jotta niistä lähtisi kaikki irtopöly ja lika pois. Sen jälkeen vein ne takaisin paikoilleen ja menin katsomaan Jatan varusteita. Satula lepäsi edelleenkin toimettomana ja ilman satulahuopaa omalla telineellä ja huomasin sen päälle laskeutuneen yläpuolella olevan hevosen huovasta pölyä ja karvoja. Pyyhkäsin ne kädelläni pois, jonka jälkeen otin kostean pyyhkeen jolla pyyhin satulan kauttaaltaan. Sen jälkeen tein saman homman suitsille.

Syötyäni parileipää evääksi menin etsimään kivaa satulahuopaa ja löysin vaaleanpunaisen, ruskealla kirjailulla tehnyt satulahuovan, jonka varasin itselleni. Laitoin sen siis Jatan satulaan. Kun olin kaikken tarpeellisen tehnyt menin katsomaan tarvitsiko joku apua tuntilaisista. Koska kukaan ei tarvinnut menin katsomaan pyörivää tuntia, jospa sieltä oppisi jotain.

-Suwi. Voitko auttaa Cikun pois otossa, kun sen ratsastajalla on hiukan kiire? Aino kysyi tunnin päätyttyä minulta.
-Joo. Ilman muuta. Vastasin hymyillen ja menin kaarrossa olevien hevoten ohitse pienehkön Cikun luokse.
-Sinä siis otat tämän pois? Ratsastaja kysyi ja katsoi minua iloisesti.
-joo. Jollei sulla sitä mitään vastaan ole. Hymähdin ja silitin Cikua kaulasta.
-Ei tietenkään. Itselläni kun on vähän kiire lähtö. Ratsastaja vastasi vielä kerran, ennen kuin lähti taluttamaan Cikua karsinaan.

Ratsasajan lähdettyä aloin riisumaan tammaa. Ciku nautti saadessaan suitset pois päästään, samoinkun otin satulan pois. Harjasin tamman huolellisesti, mutta aika vauhdikkaasti, koska minua tultaisiin hakemaan vartin päästä. Otin vielä lopuksi kaviot, kunnes vein varusteet paikoilleen pestyäni kuolaimet ja ristitettyäni suitset ja sitten kävin vielä moikkaamassa Jattaa ja Pinjaa.

Pinja on reipastunut todella paljon nyt alkuviikkoina :) On mukavaa katsella kuinka pikkutamma kiiruhtaa sinne tänne emänsä perässä. Jatan hoitaminen sujui hyvin "kolmannesta pyörästä" huolimatta, kiva kun ehdit auttaa myös tuntien kanssa!

 

11.5.2008 - Hoitotarina
Saapuessani tallille huomasin Ainon ja eläinlääkärin seisovan Jatan karsinan edessä. Kiiruhdin heidän luokse ja Aino kertoi innostuneena uudesta tulokkaasta. Kurkkasin karsinaan ja hymyilin nähdessäni pienen muutamatunti sitten syntynen varsan Jatan vierellä. Jatta hörähti väsynesti nähdessään minut ja kurkotin rapsuttamaan sen otsaa. Muuta en Jatalle tänään tehnytkään, koska näytti olevan harjattu enkä viitsinyt harjata Jattaa enempää.

Tästä eteenpäin karsinassa viuhtookin menemään mini-Jatta :) Kysy ihmeessä apua jos varsan kanssa tulee ongelmia. Ainakin tällä hetkellä Jatta on suhtautunut ihan hyvin ihmisten läsnäoloon.

 

11.5.2008 - Varsamasu tyhjeni
Tänään se varsa viimein syntyi, pitkän odotuksen jälkeen ja todella piinaavien tuntien jälkeen karsinassa makoili pieni, mutta heikohko tammavarsa. Isän ja emän nimiä yhdistelemällä tästä pienestä - vielä aika vaaleasta - nyytistä tuli Kullan Japina. Toivottavasti Pinjan elämä lähtee hyvin käyntiin, tarkkailemme eläinlääkärin avustuksella pientä tulokasta enemmän kuin normaalisti.

Jatta on hyvässä kunnossa, väsynyt tietysti kovasta ponnistelusta, mutta tällä hetkellä karsinassa seisovat kaksi suomenhevostammaa vierekkäin. Pinja on ollut loppupäivästä jo reippaampi ja toivomme että kaikki sujuu edelleen hyvin. Pinjalle pitäisi tulla varsaseuraa lähipäivien aikana, sillä Rainy alkaa olla jo todella pullea vatsansa kanssa. Tulisikohan sieltä kaksoset ;)

Varsomisen vuoksi Jatta on sivussa tunneilta 11.7 asti, ratsastaa saa jälleen 20.6 lähtien. Siihen asti liikutus hoituu aluksi laitumella varsan kanssa (seurana Rainy varsansa kera), kesäkuun alusta tammaa voi liikuttaa taluttaen ja juoksuttaen, varsan voi aluksi ottaa mukaan matkaan ja sitten myöhemmin vieroituksen alkaessa jättää pienissä pätkissä tallille.

 

7.5.2008 - Hoitotarina
-Tulehan kotiin viimeistään yhdeksältä, jotta ehdit tehdä lukea vielä läksyt kertaalleen. Äitini muistutti minua, kun poistuin Golden Horsen tallipihassa urheiluautostamme.
-Juu. Varttia vailla lähtee viimenen bussi meillepäin, joten tulen sillä tai jos myöhästyn kävelen. Olen siis joskus viimeistään vartin ylitse. Sanoin ja laitoin auton oven kiinni.
-Joo. Anna sille isolle kaverille terkkuja. Äiti vielä sani, ennen kuin käänsi autonsa ja lähti tallipihalta.

Jäin hetkeksi katsomaan auton perään, kunnes heräsin ja liikahdin talliin päin.  Kuljetessani käytävälällä olevan kellon ohi, katsahdin sitä, jotta tietäisin paljonko minulla oli aikaa käytettävänä. Kello oli vasta vartin yli kolme, joten minulla olisi melkein kuusituntia aikaa. Se riittäisi hyvin Jatan harjaamiseen, riimun ja harjojen pesemiseen, sekä muiden pikku askareiden suorittamiseen. Vein tavarani kaappiini, jonka jälkeen tallustin Jatan karsinalle. Tervehdin tammaa rapsutuksella, jonka jälkeen kävin äkkiä sanomassa Haralle terkkuja äitiltäni.

Otin Jatan perusharjan käteeni, ja nyrpistin nenääni, huomatessani sen olevan aivan likainen. Menin kuitenkin karsinaan ja aloin harjaamaan hoitohevostani kyseisellä harjalla ja harjattuani sitä sillä vartin vaihdoin harja yhtä likaiseen kumisukaan, joka kylläkin oli enemmänkin hilseen tapaisessa töhnässä. Jatta nautti, kun pyörittelin kumisukaa sen karva peitteen päällä, jnoka huomasin siitä, että tulevan äidin silmät lipsuivat onnellisesti kiinni. Vaihdoin harjaa pöläriin harjattuani Jatan kauttaaltaan likaisella kumisualla. Jatta avasi silmänsä ja värisytti säkäänsä, muistuttaessaan, että minun pitäisi harjata hiukan raskaammin, koska tamma kutiaa niin helpolla. Naurahdin iloisesti ja nojasin raskaammin harjaan. Suittuani Jattaa yhteensä tunnin putsasin sen kaviot ja selvitin hännän ja harjan.

Otin Jatan riimun pois harjattuani sen kunnolla ja menin pesemään sitä pesupaikalle. Aino oli tuonut uutta saippuaa, joten sain pestyä riimun saippualla ja mielestäni riimusta tulikin oikein puhdas.  Vein riimun kuivumaan ja aloin pesemään Jatan harjoja.  En jättänyt yhtäkään harjaa koppaan, sillä kaikki olivat yltä päältä tomussa ja kurassa, joten päätin mennä kysymään iidalta varaharjoja, kunnes harjat kuivuisivat. Pestyäni kaikki Jatan harjat vein nekin kuivumaan ja etsin Iidan käsiini.

-Saisinko Jatalle pari varaharjaa, kun pesin sen kaikki harjat? Kysyin Iidalta, joka lakaisi peräkäytävää väsyneen oloisena.
-Juu. Niitä on tuolla satulahuoneessa sellaisessa korissa, kun jätin sen sinne vähän aika sitten, koska Ellakin tarvitsi sellaisia. Iida vastasi hiukan piristyen ja hymyili minulle ystävällisesti.
-Kiitos. Palautan ne huomenna, kun otan nuo Jatan tavarat takaisin. Sanoin ja jäin odottamaan vielä Iidan kommenttia vastaukseeni.
-Juu. Olisihan tuo Sinnakin ne voinut viedä illalla paikoilleen ja tuoda puhtaat takaisin. Iida naurahti katsoi minun tummia hiuksiani, joista osa oli valahtanut poskelleni.
-No.. Minäkin lähden vähän ennen yhdeksää täältä, joten voin ne itsekin katsoa taikka tälläin. Mutta minulle on ihan sama. Miten parhaaksi näette. Vastasin vielä kerran ennen kuin käännähdin ympäri.
-Ota sinä ne sitten, niin Sinnan ei tarvitse niistä huolehtia.  Iida sanoi ennen kuin poistun kyseiseltä käytävältä.
Menin hetkeksi hoitajien huoneseen, jossa juttelin tunnin ajan hoitajien kanssa.

Jatalle kyllä kelpasivat varmasti rapsutukset ja irtolian pöllytykset - kukapa ei nauttisi siitä :) ! Olet päässyt hyvin tallin hoitorytmiin kiinni, askareet sujuvat hienosti ja Jattakin tuntuu olevan oikein tyytyväinen saamaansa huomioon. Harjoista tuli kuin uusia, ehkäpä niillä harjataan kohta myös pientä varsaa :)

 

6.5.2008 - Hoitotarina
Kullan Jazz-Trio ontui vasenta takastaan taluttaessani sitä tarhasta talliin. Kiinnistin tamman käytävälle molemmiltapuolilta ja nostin ontuvan jalan ilmaan.  Putsasi siitä kurat pois ja huomasin, että kengän välissä oli iso kivi. Yritin irrottaa sitä kaviokoukulla, mutta koska se ei onnistunut pyysin Iidaa katsomaan kiveä. Iidakaan ei saanut kiveä pois, joten hän kävi katsomassa, koska Tarmo tulisi käymään tallilla seuraavan kerran, vai pitäisikö kivi yrittää ottaa jollakin muulla konstilla pois. 
Rapsuttelin Jatan otsaa odotellessani Iidaa, joka pian tulikin takaisin toimistosta.

-Tarmo tulee tänään illalla käymään, kun selasin almanakkaa niin siellä oli tämän päivän kohdalla, että Tarmo tulisi poikkeuksellisesti tänään ja vielä kello 18.00, joten hän voi katsoa, jos kiven saisi. Samalla Tarmo laittaisi Ristolle uudet kengät.  Iida kertoi ja meni tekemään muita hommia. Otin Jatan harjat ja harjasin Jatan oikein huolella käytvällä, kunnes tuntilaisia lkoi tulla ja siirsin Jatan karsinaan.  aluksi Jatta osootti mieltä paikan vaihdosta, mutta lopetti huomatessaan karsinassaan heiniä.  Harjattuani Jatan oikein kunnolla puhdistin kaikki kaviot, ja yritin ielä saada kiveäkin pois, mutta, koska se ei ollut lähdössä luovutin ja päätin antaa sen tehtävän Tarmon hoidettavaksi.

-Hei Suwi! Voitko tulla pesemään mun kanssa varusteita, kun Ansku ei jaksa? Katri kysyi ja taputti Jattaa kaulalle.
-Ööh… Joo, mut Tarmo tulee kattoon kuudelta Jatan jalan, että jos oltais siihen mennessä valmiita. Sanoin ja tulin karsinasta pois.
-Joo, ollaan me.. Mut tuleeko Tarmo tänään? Ehtisiköhän hän katsomaan Toffan etusen kengän, kun se on mielestäni hiukan löysä. Katri mietti ääneen kävellessämme varustehuonetta kohden.

Otin pesuaineet valmiiksi ja purkasin Jatan suitset osiin, jotta saisin pestyä ne oikein kunnolla. Hinkasin jokaista suitsien osaa hetken aikaa, jonka jälkeen pyyhin ne pyyheellä ja laitoin ”kuivumaan”.  Pestyäni kaikki osat huuhtelin vielä kuolaimet ja aloin kokoamaan suitsia.  Koottuani ne aloitin pesemään vielä Jatan satulaa. Katri oli nopeampi pesemään, joten hän ehti pestä satulan vähän ennen minua, ja ehti vielä etsiä toffalle sopivan satulahuovan. Saatuani satulan pestyä, katselin Jatan kokoisia satulahuopia, mutta en ottanut mitään, vaan laitoin Jatan satulahuovanpesuun, sillä se oli likainen, eikä Jatalla nyt ratsastettaisiin hetkeen, niimpä miksi satulassa pitäisi olla huopa? 

-No..niin. Onkos täällä muita hevosia kengitettävänä taikka muita ongelmia? Tarmo kysyi minulta saatuaan kiven pois Jatan kaviosta.
-Iida puhui, että risto pitää kengittää ja Katrri sanoi, että Toffalla on ehkä toinen etukenkä löysä, mutta hän ei ollut aivan varma. Vastasin ja hain katseellani Iidaa.
-Joo.. Niin tuo Aino minullekin kertoi, että Risto pitäisi vihtaa uusiin kenkiin, mutta Toffasta hän ei mitään maininnut, mutta voinhan senkin etuset katsoa, jos niissä jotain on.

Katselin, kun Tarmo kengitti Ristoa, joka yritti kaikilla voimill päästä käsittelystä pois, mutta Tarmo vain tottuneesti rauhoitteli ponin ja jatkoi toimen pidettään.  Puolen tunnin kuluttua Risto oltiinkin o saatu kengitettyä, vaikka olisi luullut kauemminkin menevän ja Tarmo meni katsomaan Toffan kenkiä Katrin kanssa. Itse menin katsomaan Jattaa, joka torkkui karsinassaan. Auttelin yhtä tyttöä laittamaan hänen ratsunsa tunnille, jnoka jälkeen lähdin kotiin.

Tarmo kiitteli mukavasta apulaisesta, nyt on hevosilla jälleen kengät kunnossa ja Jatankin ontuminen loppui samantien. Ikäviä nuo kivet, varsinkin jos se jymähtää niin tiukkaan ettei sille voi mitään. Huomasit sen hyvissä ajoin, se osoittaa esimerkillisyyttä hoitajana - mainiota :) !

 

5.5.2008 - Hoitotarina
Aurinko paistoi lämpimästi Golden Horsen tallipihalle saapuessani sinne. Katsoin kelloa ja huomatessani sen olevan varttia vaillla kaksi menin katsomaan onko Jatta tarhassa ja siellähänse Mallan kanssa riehui. En jaksanut katsela tammojen touhuja, joten tallustin reippaasti talliin, jossa Sinna ja Aino siivosivat yhdessä karsinoita. Tallin käytävällä oli karsinan alusia ja heinän korsia sotkuisasti, mutta ennen tunteja käytävät kyllä henkäilisivät puhtauttaan.
-Moi Aino ja Sinna. Tervehdin heitä kävellesäni heidän ohitse hoitajienhuoneeseen.
-Moi Suwi.. He tervehtivät yhteen ääneen ja heittivät vielä molemmat talikollisen kottikärryihin ja lähtivät viemään niitä perä kanaa lantaln suuntaan.

Hain Sinnan kanssa Jatan sisälle, ja aloin harjaamaan sitä heti. Jatta katseli uteliaasti käytävälle, jota Aino  oli alkanut lakaisemaan innokkaasti. Harjattuani Jatan kolmella harjalla puhdistin sen kaviot, jotka Jatta tapansa mukaan antoi ottaa nätisti. Lopuksi tapani mukaan selvitin suomenhevosen hännän ja harjan sormillani.
-Voinko mennä taluttelmaan Jattaa pihalle, kun on näin hyvä ilma? Kysyin Ainolta, joka kiinnitti tuntilistaa ilmoitustaululle.
-Voit mennä.. Jatta varmasti nauttii siitä. Aino vastsi hätäisesti ja lättäsi vielä yhden tauluneulan kiinni paperiin.

Napsautin riimunnarun lukon kiinni riimuun ja lähdin Jatta perässäni ulkoaovea kohti.  Ulos päästyäni mietin minne menisimme ja päätin lähteä Jatan kanssa käymään maastossa. Linnut lauloivat iloisesti kävellessämme leveähköä ja tasaista polkua pitkin syvemmälle metsään, jota ei olisi huomannut, koska autinko paistoi yhtä kirkkaasti myös metsän siimeksessä.  Jatta käveli reippaasti eteenpäin suuren mahansa kanssa, ja pysähtyi pysäyttäessäni sen. Katsoin kelloa ja päätin kääntyä Jatan kanssa jo tallille, koska tämän piti olla vain lyhyt kävely lenkki. Olimme pian tallipihalla, jonne oli kerääntynyt jo ihmisiä ratsastusvaatteissaan.  Jatta hörähti iloisesti, kun kulman takaa ilmestyi pieni joukko ratsastajia ponien selässä Ainon johdolla.  Hymyilin heille ystävällisesti ja talutin Jatan karsinaan, jossa tarkistin ponien jalkojen kunnon. Niissä ei ollut mitään häiritsevää, joten aloin vielä vähän harjaamaan tammaa. Harjattuani puolituntia lähdin kotiin.

Nyt onkin säät taas sallineet maastoilijoita, kiva kun varsamasuinen Jatta pääsi jaloittelemaan metsäpoluille :) Sai tamma samalla miettiä minne jalkansa laittaa, ettei sekään taito ehdi unohtua varsasta huolehtimisen ohessa. Nyt vain toivotaan että kaikki sujuu hyvin varsomisen suhteen!

 

30.4.2008 - Hoitotarina
-Hei tyttö! sanoin Jatalle, joka katseli käytävälle karsinastaan. Rapsutin tamman otsaa ja puhelin sille rauhoittavasti.
-Mun pitää harjata sut tänään oikein kunnolla, jotta olet edustavassa kunnossa kun tunnit alkaa, vaikket tunneille menekkään. Sanoin ja valitsin perusharjan tamman harjakopasta. Jatta seisoi nätisti karsinassaan, eikä välittänyt harjauksestani, kuin silloin jos liian kevyesti jonkun sukaisun tein. Harjattuani tamman perusharjalla kokonaan, vaihdoin harjan pölyharjaan, jolla vetelin voimakkain pitkin vedoin Jatan selkää. Vartin päästä otin kaviokoukun, jolla puhdistin hoitohevoseni kaviot. Tarkitin samalla jalkojen kunnon, ettei niissä olisi turvotusta tai mitään muutakaan kamalaa. Saatuani kaikki neljä koipea tarkistettua aloitin selvittämään Jatan häntää sormilla. Kunnes häntä oli mielestäni riittävän suora selvitin vielä harjan, jonka jälkeen otin Jatalta riimun pois ja menin pesemään sitä.

Saippuaa oli enään vähän jäljellä, joten käytin saippuan loppuun ja hinkasin riimua perusharjalla todella kovaa, jotta saisin kurat ja muut moskat pois siitä mahdollisimman nopeasti. Hetken kuluttua jo pääsinkin huuhtelmaan riimua ja huuhtelun jälkeen tarkastelin aikaan saannostani. Vein riimun ja perusharjan kuivumaan huuhdeltuani ne ja kirjoitin ruutupaperille lapun:

"Hei!
Pesin 30.4.2008 eli vaapuna Jatan riimun ja perusharjan ja jätin ne kuivumaan kuivaustelineelle, eli kun tarvitsette niitä seuraavan kerran käykääpä sieltä katsomassa. Tulen kyllä huomenna käymään, mutta tarvitsette luultavasti riimua jo ennen sitä.
-Suwi ja Jatta "

Lättäsin lapun ilmoitustaululle yhdellä niitillä, jonka jälkeen menin syömään eväsleipiäni. Syötyäni menin vielä harjailemaan Jattaa, joka oli saanut heinää karsinaansa poissa ollessani.  Harjattuani Jattaa vielä puolituntia menin katsomaan tuntia, joa pyöri ja autoin ottamaan tunnilta kaksi hevosta pois, koska ratsastajilla oli hiukan kiire. sitten lähdin kotiin.

Riimusta tuli todella puhdas, täytyykin ostella taas uusi erä saippuaa - kuraa kuitenkin pöllyää vielä kesänkin aikana :) Harja ja riimu löytyivät kuivaustelineeltä, laitoin ne illalla paikalleen kun näyttivät kuivuneen hyvin. Nyt kelpaa taas käytellä näitäkin varusteita.