LUONTEENPIIRTEITÄ

Venla on säikky, eikä oikein luota jokaiseen ihmiseen. Uuden hoitajan kannattaa siis olla kärsivällinen ja rauhallinen liikkeissään. Usein aamuisin voi nähdä käytävälle kurkottavan pienen ponin pään, kun tamma ehdoin tahdoin haluaa nähdä ulos asti ja laittaa päänsä oven päälle lepäilemään. Harjaaminen sujuu hyvin, mitä nyt pyrkii koko ajan ovelle ja tökkii sitä auki turvallaan. Kannattaa laittaa ovi riimunnarulla kiinni, että Venla näkee ulos asti, eikä hermostu sen enempää. Myös ulkona harjauspuomilla harjaaminen on hyvä vaihtoehto, tykkää ulkoilmahoitamisesta.

Venla viihtyy niin jonkun seurassa, kuin sitten ihan yksinäänkin. Tarha-aika menee leppoisasti kun Venla kipittelee ympäriinsä ja purkaa turhaa energiaansa ulos. Joskus pysähtyy katselemaan, jospa joku vaikka katselisi sen touhuja. Jos aidan viereen joku tulee, voi olla varma että Venlakin on paikalla heti. Eihän rapsutuksia voi sivuunkaan jättää! Talliin mennessä poni katselee koko ajan hakijaan päin ja aivan kuin pieni lapsi yrittää kai kertoa mitä kaikkea taas teki. Kannattaa varoa; innoissaan tyttö talloo helposti varpaille ^^

Venla menee ratsastustunneilla aika mukavasti, se on hyvä tuntiratsu varsinkin nuoremmille jotka pitävät ponimaisesta vauhdista. Todella näppärä poni kääntymään sekä muuten suorittamaan tehtäviä, joissa tarvitaan hiukankin notkeutta - sillä sitä tästä ponista löytyy. Pienet vikkelät jalat ehtivät kääntymään vaikka kuinka pienelle voltille ilman ongelmia. Askeliltaan poni on pehmeä, laukka saattaa aluksi tuntua siltä, että poni riistäytyy käsistä, mutta muutaman ratsastuskerran jälkeen olet jo täysin tottunut Venlan vauhdikkaaseen sekä matalaan laukkaustyyliin.

Varusteiden laitto
Se jos mikä on Venlalle aina niin tylsää touhua. Suitsia laitettaessa tyttö vetää päänsä alas ja alkaa syödä mitä ikinä löytääkään edestään. Kuolainten välttely loppuu onneksi lyhyeen kunhan vaan saa pienen pään pysymään ylhäällä. Riimu on hyvä keksintö näissä tilanteissa! Satulan antaa laittaa ihan normaalisti, seisten nätisti paikallaan.

Venla on oikea duracell-poni päästessään maastoon! Vauhtia riittää varmasti, joskus jopa liikaa. Laukannosto kruunataan lähes poikkeuksetta pienellä pukituksella - varsinkin keväisin - sillä onhan se nyt vaan ihanaa mennä oikein lujaa, ilman aitoja tai jonossa kulkemista :) Lohduttavaa on, että pieni shetlanninponi ei pääse kovin lujaa laukassakaan, joten isompien hevosten kanssa maastoillessa vauhti on juuri passelia reippaaseen peltolaukkaan. Venlasta on mukava käydä ulkona vaikka joka päivä, sunnuntaisin ylimääräiset energiat kannattaa kuluttaa maastossa maasta käsin reippaillessa. Uittamisesta tamma taasen ei niin paljoa välitä. Oikein kuumana kesäpäivänä ja toisten hevosten seurassa se kyllä menee veteen, mutta muuten matka tyssää heti kun vesi ylettyy edes polviin asti.

Venlan taidot ovat kouluratsastuksessa sitä perusluokkaa. Tyttö osaa sen, mitä pieneltä shettikselta uskaltaa vaatia. Päivästä riippuen sitten se, meneekö jokainen apu perille. Ehdottomasti Venlalle helpoimpia asioita, käännösten lisäksi, ovat siirtymiset askellajista toiseen. Koska energiaa löytyy, laukannosto käynnistäkin lähtee ponnekkaasti takaa - ja jatkuu myös samalla voimalla. Tästä johtuen Venla ei aina jaksa pysähtyä tai kuunnella joutavia puolipidätteitä, mutta tomera ratsastaja saa takuulla pikkuponin kuuntelemaan. Raippaa ei tarvita ja syykin on varmasti tässä vaiheessa jo selvä ;) Venla vierastaa muita hevosia ja poneja ollessaan kisapaikalla - viereisen trailerin asukki saattaa olla jotain niin kamalaa, että kannattaa kaiken varalta kolistella trailerin seiniä ja höristä siihen malliin että joku tulee hätiin.

Esteradalla tamma on aivan elementissään. Venla hyppi jo pienenä varsana pitkin ja poikin (muistaakohan kukaan nähneensä Venlan kävelleen varsana?). Vauhtia löytyy myös puomeja ylitettäessä ja siksi radalla puolipidätteet ovat todella tarpeen. Muuten huomaa äkkiä olevansa matkalla kiitolaukkaavan ponin selässä. Esteillä Venla on tasapainoinen ja avulias ratsu. Se toteuttaa sen mitä ratsastaja pyytää (mitä nyt niitä ohjia on joskus todella ärsyttävää totella...) ja yrittää itse korjata huonoa ratsastustietä tai askeleita ennen estettä. Aina ne eivät asiaa helpota, mutta mikäs siinä - Venal on silti ehdottomasti yksi yritteliämmistä esteponeista, joita olen koskaan omistanut.