Hoitaja-info
Nimi:
Aloittanut:

Hoitaja kertoo itsestään:

Suoritetut merkit ja kurssit:

Hoitolomake

xxx = tallimerkintä     xxx = hoitomerkintä     xxx = ratsastusmerkintä

5.5.2010 - Pirteä lomalta paluu vai ankea arkiko? :)
Aaah.. Mikä ihana tuoksu tulviikaan sieraimiini, kun saavuin tallille vievälle tielle. Vastaan tuli pari tuttua tallityttöä, ilmeisesti bussille menossa, sillä olihan kello jo melkein 16 iltapäivällä. Jotkut tytöt olivat aikaisemmin käyneet hoitamassa hoidokkejaan, varmaan lähinnä siivonneet karsinan..

Tallin ovi narahti hieman kun avasin sen, vastaan tulvi ihanaa hevosentuoksua ja heinäkin tuoksahteli. Imin innokkaasti tuttua tuoksua pitkästä aikaa. Muutama hevonen/poni hörähteli tervetulotoivotuksensa tallin puolelta. Vaihdoin ripeästi tallivaatteet ja katselin tallliin että olisiko Kimmo kenties jo ulkona.. Näkyi olevan, koska eihän sitä karsinassaan näkynytkään, joten otinpa sitten karsinan työn alle. Ensin etsiskelin talikkoa, harjaa ja kottikärryjä.. nehän olivatkin omilla paikoillaan kuten hyiin tallitapoihin kuuluukin - kaikki järjestyksessä. Ihmettelin tosin, että miksi ihmeessä täällä sopukassa missä ne kyseiset tarvikkeet olivat, on niin pimeää.. Katsahdin ylös ja lamppu oli palanut. Siksi en meinannut nähdä kunnolla. Ajattelin karsinan siivottuani ilmoittaa kyseisestä puutteesta.

Aloitin karsinan siivouksen ja samalla mättäessäni lantaa, mietin, että pitäisiköhän Kimmolla ratsastaa hieman kentällä.. Sehän kirjaimellisesti tarvitsisi hieman liikuntaa, kun eläkkeellä on. Ajattelin ratsastaa ilman satulaa kentällä, sillä en nyt joutaisi maastoonkaan. Toisaalta, minulla oli suunnitelmissa selvittää myös Kimmon varusteet ja niiden pesutarpeet yms.

Sain karsinasta kärrättyä kaiken märän alusen ja lannan, hain puhdasta tilalle. Puhdistin myös ruoka- ja juoma-astiat, sekä siistin jälkeni. Kävin palauttamassa siivousvälineet omille paikoilleen ja tein yleisissä tiloissa huomioitavaa-lapun palaneesta lampusta. Palasin takaisin Kimmon varusteiden luo ja tein katselmuksen: loimi ja suojat kaipaisivat pesua, joten laitoin loimen pesukoneeseen ja koneen pesemään sen puhtaaksi sillä aikaa, kun puhdistin suojia, harjoja sekä pesin suitset likaisemmista kohdistaan ja hieman rasvasinkin niitä. Lisäksi katsoin, että kaikki muut varusteet ja tarvikkeet olivat ehjiä. Lopuksi siivosin jälkeni ja sen jälkeen vein suitset Kimmon karsinalle, kuten vein pari harjaa ja kaviokoukun. Sitten lähdin hakemaan Kimmoa pois ulkoa sisälle, että sain sen harjattua ja valmisteltua ratsastukseen kentälle.

Ulkona oli pilvinen, mutta sateeton sää. Ihan sopiva keli, ei kuuma eikä kylmä.. Mietin tätä, astellessani aitaukseen jossa Kimmo nuokkui puoliunessa yhdessä kulmauksessa. Se ei kuullut tuloani, mutta vislattuani ja sanottuani sen nimen, Kimmo havahtui ja hirnahti. Sitten se otti muutaman laukka-askeleen ja ravasi portille jossa seisoin.
- Hei Kimmo, mitäs kuuluu? Olisitko valmis pieneen liikkumiseen.. ?

Kimmo tutki hanakkaasti taskujani tuttuun tapaan ja liikuskeli levottomasti.. Avasin portin ja napsautin riimunnarun sen päitsiin kiinni ja avasin portin kokonaisuudessaan auki. Portilla annoin Kimmolle leivänpalaa taskustani.
Katselin Kimmon yleiskuntoa siinä kävellessä sen kanssa kohti tallia.. Kimmolta oli karvaa lähdössä ja näytti niin hassulta, kuin puolikalju.. Komea talvikarva alkoi tipahdella, joten päätin että en vie Kimmoa sisälle, vaan harjaankin sen ulkona, jotta irtokarva ei tipahtele ja pöllyä muiden henkeen..

Jätin Kimmon riimunnarussa ulos, sille varattuun paikkaan.. Hain harjausvälineet ja aloin harjaamaan Kimmoa vahvoin liikkein ja jouduin todella useasti poistamaan irtokarvaa harjoista jne.. Kun harjaaminen oli mielestäni suoritettu melko perusteellisesti. Vein harjat ja muut takaisin tallille Kimmon karsinalle, otin suitset ja laitoin ne Kimmolle. Sitten laitoin kypärän päähäni, hanskat käteen ja taluttelin Kimmon ratsastuskentälle.

Verryttelin Kimmoa pitkin ohjin muutaman minuutin, kokosin ohjat ja aloitin kevyellä ravilla kaviouralla. Ratsastin puolisen tuntia yhteensä todella kevyesti, en laukannut kertaakaan, vaan kevyessä ravissa ratsastelin voltteja, taivutuksia ja muita mutkia saadakseni Kimmon notkeaksi. Kimmo ei kertaakaan päässyt hikeen asti, mutta huomasin kyllä että himan kireä ja jäykkä hevonen muuttui notkeaksi ja ei se Kimmo huonoa tykännyt. Piristyi vain..

Puolituntisen jälkeen vein Kimmon karsinaansa ja kevyesti harjasin irtolian sen selästä, tunnustelin jalat ja heitin sen selkään talliloimen. Jätin Kimmon karsinaansa hetkeksi, jotta se saa levätä. En antanut Kimmolle iltaruokaa, vaan jätin sen iltaruokkijan hommiksi. Katsahdin kelloa, se oli melkein seitsemän illalla.. Vaihdoin vaatteet ja muistin jopa nostaa pestyn loimen kuivamaan! Sitten otin haisevat tallivaatteeni ja ratsastusvarusteeni mukaan reppuuni ja huikkasin heipat kaikille tallihepoille ja tallitytöille.

Hoitajia riittää kellon ympäri, kun jokainen saapuu paikalla hieman eri aikaan - nuorimmat heti puolen päivään jälkeen koulusta päästyään, jotkut aikuiset jo aamusta ennen illan työvuoron alkua. Kolmivuorotyötä tämä talleilu! Valoa tuli niin lantalan varustenurkkaan kuin Kimmonkin eläkeläisarkeen. Liikuntaa kannattaa harrastaa jossain muodossa hoitokertojen yhteydessä, niin pysyy mieli virkeänä.

Kimmo muistaa hoitajansa hyvin, varmasti mukavaa palata pieneltä lomalta takaisin ja saada vauhdikas vastaanotto hoitohevoselta! Portille vastaan jolkotteleva hevonen on jotain niin mieltälämmittävää - jotkut jääräpäät kun tuntuvat aina seisovan takimmaisessa nurkassa... Harjatessa katosivat vielä viimeiset talvikarvat ja ratsastuksessa jäykkyydet :) Kimmo on vetreässä kunnossa ikäänsä nähden, mutta tuntuu nauttivan yhä enemmän rauhallisista kouluratsastushetkistä.

 

10.2.2010 - Helmikuinen kävely maastossa
Tallille saavuttuani halusin piristää itseäni ja Kimmoa pienellä maastolenkillä. Pakkasta ei ollut mahdottomasti, joten oli mukava hetki piipahtaa luonnossa rennolla ratsastusretkellä. Olin niin intoa täynnä, että unohdin vallan koko Kimmon harjalaatikon kaappiin ja palasin sitä hakemaan välittömästi huomattuani tuon asian melkein Kimmon karsinalla. Muut hevoset katsoivat kummissaan hypähtelevää minääni käytävällä ja rentoa viheltämistä, vaikka kyseessä oli pelkkä hilpeys ja rento olemukseni - useampi hevonen melkein säikähti minua hypellessäni ohi niiden karsinoiden. Saavuttuani kaapilleni, otin harjalaatikon ja katsoin että siellä oli kaikki tarvittava. Kun kaikki oli paikalla, otin sen kainalooni ja kävelin tällä kertaa rauhallisesti tallikäytävällä.

Mahtavaa.. kylläpä tallissa tuoksui ihanalta. Siis hevosilta, heinältä ja tietenkin raittiilta ilmalta. Moni ei tästä "löyhkästä" pitänyt, mutta minulle se oli kuin huumetta. Kimmo seisoi puolinukuksissa, olihan vasta aamupäivä, joten olikin aika herättää oripoika.
- Hei Kimmo!
Ori sävähti rempseää äänensävyä ja hirnahti vastaukseksi. Avasin karsinan oven ja pujahdin harjalaatikoineni sisään. Kimmolla oli tosi tuhti karvoitus, joka tarvitsi huolellista kasittelyä ennen lenkkiä. Harjasin hevosta ronskin ottein ja huomasin sen nahkan kipristelevän ja tutisevan jokaisen vedon jälkeen joten tiesin että Kimmoa kutitti irtokarvaa ja lika. Harjasin koko hevosen kunnolla ja unohtamatta vatsan alusta sekä jalkoja. Puhdistin kaviot ja samalla tarkastin sen jalat, ettei niissä ollut mitään haavoja tai kuumotusta. Kun Kimmo oli valmis enää valjastettavaksi, jätin Kimmon vielä karsinaan odottelemaan, kunnes saapuisin sinne uudelleen mukanani suitset ja suojat. Kävin ensin puhdistamassa harjat ulkona ja jätin likaisemmat harjat likoamaan pesuämpäriin lenkin ajaksi. Kävin pukemassa pakkasen vuoksi talviratsastusvaatteet, otin kypärän ja ratsastusrukkaset sekä Kimmon suojat jalkoihin ja sen suitset. Satulaa en ottanut lainkaan koska ilman satulaa oli varsin mukavaa ratsastaa. Kimmon karsinalla jätin kypärän ja hanskat karsinan seinää vasten käytävälle ja sitten pujahdin Kimmon luo. Laitoin Kimmolle suitset ja sitten laitoin suojat jokaiseen jalkaan. Kun olin valmis lähtemään, avasin karsinan oven, tartuin oikealla kädellä ohjaksiin ja talutin Kimmon karsinasta. Sitten otin kypärän ja rukkaset karsinan edestä ja laitoin kypärän päähäni sekä rukkaset käteen. Sitten olin valmis lähtemään ulkoilemaan.

Talutin Kimmon ulos ja itse kipusin sen selkään pienen telineen avulla. Selässä oleminen tuntui mahtavalta, ori oli pyöreä allani ja sen leveä selkä teki oloni todella kotoisaksi. Kimmo tanssahteli paikallaan lähes kärsimättömänä ja päätin antaa Kimmolle pitkät ohjat. Kimmo lähti kävelemään ja sen korvat kääntyivät minua kohti - taaksepäin. Se ilmeisesti kuunteli käskyjäni, kun annoin pohkeilla sille merkin ottaa reippaampaa käyntiä. Suunnistimme maastoon. Koottuani ohjat, jatkoimme alkanutta maastolenkkiä joka kiersi tallin. Kesällä täällä oli paljon elämää: lintuja ja metsäneläimiä. Nyt oli paljon lunta, jäniksen jälkiä, lunta puiden oiksilla ja muutamia talvehtivia lintuja livertelemässä oksilla. Jatkoimme käyntiä koko matkan ja nautimme metsälenkistä. Kimmo selvästi nautti lenkistämme, sillä se käveli reippaasti koko maastolenkin ajan, eikä lainkaan temppuillut, vaikka luulin että se saattaisi ottaa muutamia laukka-askelia silkasta riemusta. Kun oltiin reilussa puolessa välissä tätä maastolenkkiä, annoin lisää pohkeita Kimmolle ja se alkoi ravata reippaasti eteenpäin. Nautin sen keinuvasta kyydistä jonkun aikaa ja sitten tein muutaman pidättävän liikkeen ja siirryimme takaisin käyntiin ja sillä tavalla tulimme takaisin tallille.

Hyppäsin Kimmon selästä pois tallin pihalla ja taputin Kimmoa kaulalle ja kiitin sitä ihanansta lenkistä. Sitten talutin Kimmon tallin käytävälle, otin suojat pois ja puhdistin sen kaviot lumikikkareista. Sitten vein Kimmon sen omaan karsinaan, otin suitset pois ja laitoin sille talliloimen päälle. Jätin Kimmon hetkeksi palautumaan reilun tunnin lenkistä, itse menin riisumaan ratsastusvaatteet pois päältä, pesin likoamassa olevat harjat ja palasin reilun puolentunnin päästä antamaan sille karsinaan muutaman kuusenoksan riepoteltavaksi. Kuusenoksat olin tuonut mukanani tallille tullessani. Kimmolla oli hauskaa kuusenoksien kanssa karsinassa. Se riepotteli niitä pitkin karsinaa pyörien ympyrää ja viskoen päätään edestakaisin. Aikansa leikittyään se alkoi mutustamaan kuusenoksia. Kevyt pihkainen tuoksu levisi talliin. Kun Kimmo oli levännyt aikansa ja saanut tarpeekseen oksista, laitoin Kimmolle riimun ja talutin sen käytävälle seisoksimaan sen aikaa kun siivosin sen karsinan. Karsina oli vihdoinkin puhdas joten siirsin Kimmon takaisin sinne ja toivotin hyvää päivänjatkoa.

Päivä meni todella nopeasti Kimmon kanssa.. itse olin hieman väsynyt, joten minun oli aika lähteä kotiin. Annoin muutaman porkkanapalan vielä Kimmon ruoka-astiaan ja sitten sanoin sille "moikka"..

Vai meinaa Kimmo jo irroitella talvikarvaansa.. :) Toivottavasti ei sentään ihan tyystin. Vaikka helmikuu onkin jo kovassa vauhdissa, niin talvisäistä taidetaan nauttia vielä pitkään. Ori tuntui olevan tänään ihana virkeä ja "nuorekas" - jos nyt hevosesta niin voi sanoa. Raikas ulkoilmalenkki teki takuulla hyvää!

Leveyttä Kimmon selässä riittää, joten satulan jättäminen talliin oli hyvä idea. Pysyy myös paremmin lämpimänä! Ilmanraikastaja-Kimmo pääsi nauttimaan ulkoilun lisäksi myös kuusenoksista - kivaa tekemistä ja syötävää vanhukselle. Varsin ihana hoitotarina, tässä oli mukavaa talvihenkeä ja arkista talliaherrusta :)

 

25.1.2010 - Tammikuisen iltapäivän puuhia
Tallilla oli vilskettä iltapäivällä kun olin jo ollut noin puoli tuntia siellä. Olin saanut tallivaatteet päälleni ja valmistautumassa tallitöihin: otin tallista kottikärryt ja muut tarvittavat välineet ja suuntasin niiden kanssa kohti Kimmon karsinaa joka oli nyt tyhjä, tyhjä siksi että Kimmo oli tarhassa. Päästyäni karsinalle, jätin kottikärryt karsinan ulkopuolelle ja aloin korjaamaan karsinasta lantaa ja märkiä alusia. Saatuani kaikki märät aluset kottikärryihin, sekoittelin ja pöyhin jäljelle jääneitä alusia ja vasta sitten kun sain sen homman tehtyä, tyhjensin kottikärryt lantalaan ja hain puhtaita alusia tilalle.

Viimeisenä hommana jynssäsin ja kuurasin juoma-astian ja ruoka-astian karsinasta ja tarkastin karsinan yleiskunnon. Sen jälkeen kävin hakemassa Kimmon sisälle pakkasesta. Kimmo seisoi leukakarvat huurassa karsinassaan ja tutkiskeli ruoka-astiaansa;
- Kimmo, ei siellä vielä mitään ole..
Juttelin sille leppoisasti ja availin samalla sen toppaloimen solkia rinnuksilta. Kimmolla oli kunnon karvapeite, mutta silti se tarvitsi kovimmilla pakkasilla toppaloimea suojakseen. Kun availin vatsavyötä, niin Kimmo hypisteli takkini taskuja ja ilmeisesti löysi porkkanan palasia sieltä hajun perusteella, sillä Kimmo ei malttanut olla hypistelemättä taskua vaikka yritin mennä kauemmaksi. Kimmo vain käveli karsinassa perässäni. Naurahtelin ja sanoin:
- Juu juu.. kyllä sie saat ne.. ootas nyt..
Jätin loimen vielä päälle ja otin taskustani pienen pussin jossa oli porkkananpaloja valmiiksi pestynä ja pilkottuna. Lisäksi toisessa taskussa oli kuivaa leipää hieman. Laitoin porkkanapalat ja leipämurut Kimmon ruokakuppiin ja Kimmo välittömästi alkoi porkkanan rouskutuksen ja minä vuorostaan sain ottaa loimea pois ihan rauhassa.
- Kimmo, nyt mie lähen hakemaan harjalaatikon ja harjaan sekä hoidan siut kunnolla. Syö sillä aikaa ne namisi, tuon sitten sulle heinää.

Otin loimen ja menin karsinasta ulos, suljin oven ja sen jälkeen kävin putsaamassa loimen harjalla ulkona. Kun se homma oli tehty, vein loimen karsinalle telineeseen, hain heinää Kimmolle karsinaan, jonka jälkeen hain harjalaatikon.
Menin karsinaan ja otin pari harjaa mukaan sekä kaviokoukun. Harjasin Kimmoa oikein kunnolla, päästä kavioihin asti. Putsasin kaviot vasta sitten kun kaikki muu oli tehty ja Kimmokin oli syönyt heinänsä kaikki. Kimmo oli puhdas ja samoin sen oma yksiökin. Tähän kaikkeen hommaan oli kulunut aikaa ihan mukavasti. Kello alkoi lähentyä puoli kuutta, joten minulla oli edessä kotiinlähtö, sillä sovin tulevani kuudeksi kotiin. Kävin lopuksi Kimmolle laittamassa talliloimen päälle ja lisää heinää (en paljon) sille syötäväksi.

Mukavaa nähdä sinua pitkästä aikaa tallilla :) Kimmo ei ole kovin muuttunut marraskuusta, vaikka talvikarvaa on tainnut tulla pari kerrosta lisää. Vanhuksen vastustuskyky ei enää ole entisellään, joten toppaloimi auttaa hyvin kovilla pakkasilla pysymään lämpimänä. Karsinasta tuli varsin puhdas asuinpaikka orille, niinkuin toki myös Kimmosta ahkeran harjaamisen ja hemmottelun seuraksena. Käykää ihmeessä ensi kerralla rennolla maastokävelyllä, vaikka ilman satulaa, kun nyt on niin ihanat talvisäät :)

 

26.11.2009 - HarrasMarras
Marraskuu läheni loppuaan ja joulun odotus tuntui joka puolella. Kaupat oli pullollaan joulukrääsää ja ihmiset jo hössötti joulua. Olin saanut tarpeekseni äidin hössöttämisestä joten huikkasin hänelle että lähden tallille. Tallilla oli hiljaista vielä päivällä, mutta kyllä myöhemmin iltapäivällä alkaisi täysi tohina täälläkin. Olin tallilla melkein ensimmäisiä hoitotyttöjä, mutta se ei haitannut yhtään. Pari minusta reilusti nuorempaa tuohusi ponien kanssa niiden karsinassa. Hieman liikaa tytöt pitivät mekkalaa niiden poniensa kanssa. Vähällä olin mennä sanomaan jotain, mutta tyttöjen äiti sattui tulemaan tallin ovesta, joten tytöt rauhoittuivat kun äitinsä ilmeisesti sanoi jotain riehumisesta. Sehän ei todellakaan kuulu tallin tapoihin.

Itse valmistelin Kimmoa sen karsinassa. Vielä ei ollut Kimmon aika lähteä ulos, joten harjailin sitä kevyesti sen karsinassaan ja puhelin mukavia.
- Kuuleppa poju, ulkona on melko lämmintä ja märkää.. ethän pyöriskele mudassa?
Kimmo hörähti kuin vastatakseen, ettei aikonut itseään liata..
- Kimmo, tässä sulle pari palaa kuivaa leipää.. tarjosin herralle taskustani ruisleipäpaloja joita se innokkaasti karsinaan tullessa höpisteli. Innolla Kimmo söi leivät ja jatkoi sitten heinän rippeiden etsimistä karsinastaan. Karsina oli melko puhdas, joten minulla ei menisi kuin hetki sen siivoamiseen. Laitoin Kimmolle riimun ja talutin sen keskikäytävälle ja sidoin molemmilta puolilta turpaa riimunnaruin, jolloin Kimmo seisoi turvallisesti käytävällä. Itse otin karsinan siivousvälineet ja kävin karsinan kimppuun. Kun puolisen tuntia oli suunnilleen kulunut työssä, vein Kimmon takaisin sen omaan karsinaan ja sitten ajattelin siivota sen harjalaatikon ja loimet että suojat ulkona. Loimissa oli karvoja ja hiekkaa, joten ne sai lantalan puolella kunnon harjauksen ja pöllytyksen. Sitten jätin ne puistelutelineelle ottamaan tuuletusta ja siirryin suojien putsaamiseen. Etusien suojissa oli paakkuuntunutta hiekkaa ja hikeä, joten ne sai kunnon harjauksen ja puunauksen. Harjat ja muut tarvikkeet putsasin aivan viimeisenä. Nyt oli ne asiat ainakin kunnossa, tuumin.

Kello lähenteli kahta iltapäivällä, joten vein Kimmon ulos sille varattuun tarhaan. Kimmo sai jäädä odottelemaan omaa kaveriaan ulos, joten itse pääsin hieman huilimaan ja syömään eväitäni. Kun eväät oli nautittu, suuntasin Kimmon ja omien tavaroitteni kimppuun tallikaappiin ja tein inventaarion. Kaikki oli muuten kunnossa, mutta pari voilaa oli kateissa.
Ensin etsiskelin niitä kuivaushuoneesta, mutta en löytänyt niitä, sitten etsiskelin repustani ja muualta tallista, mutta en vieläkään löytänyt. Lopulta lähdin käymään varustehuoneessa ja sitten löysin kaksi voilaa erään tuolin päältä, ne olivat likaiset. Itse olin sitä mieltä, että jätin ne edellisellä kerralla kuivaushuoneeseen kuivumaan. Lisäksi niissä kummassakin oli Kimmon nimi, joten kenelläkään lukutaitoisella ei pitäisi olla vaikeuksia lukea isohkoa tekstiä. Toinen voila oli valkea, tikattu perusvoila ja toinen oli teddykarvainen huopa joka oli tarkoitettu Kimmolle talvea varten. Molemmat olivat hiekkaiset, aivan kuin niitä olisi käytetty. Olin melkein räjähtää kiukusta, sillä arvokkaat uudet loimet olivat toisen omaisuutta ja otettu ilman lupaa käyttöön. Tuhisin ja kiukkusin niitä harjatessa, mutta se oli toivotonta sillä lika oli tiukassa. Muu ei auttanut kuin laittaa ne koneeseen hienopesulle ja toivoa että ne lähtisivät puhtaaksi.

Sillä aikaa kun pesukone lauloi, sain värkättyä omalla kaapillani lappua taukohuoneen ilmoitustaululle: "Sinä, joka otit luvatta käyttöön kuivaushuoneessa olevat Kimmon voilat, voisitko ystävällisesti ilmoittautua Yankeelle.
Haluaisin keskustella asiasta.
Terv. Yankee ja Kimmo"

Lykkäsin lapun taululle ja menin vielä Kimmon karsinaan tekemään loppupuhdistuksia. Pyyhin kaltereista pölyjä ja puhdistin ruoka- ja juoma-astiat. Samalla odottelin syyllisen ilmaantumista.. Kun kello alkoi olla lähellä neljää, kyllästyin odotteluun. Tyttöjä oli kuitenkin hiljalleen valunut tallille ja käyneet ilmoitustaululla lukemassa omat juttunsa, mutta ketään ei kuulunut minun luokseni. Menin vaihtamaan vaatteeni omalle kaapilleni ja lähdin pyöräilemään kohti kotia. Toivoin samalla, että seuraavalla kerralla olisi joku jättänyt vastausviestin tai tulisi luokseni.

"Poniharjaajat", eli meidän tenavaryhmän innokkaat talliapulaiset, innostuvat välillä ja heille voi ystävällisesti huomauttaa asiasta :) Tallilla puuhailu on vielä niin uusi asia, ettei säännöt muistu ihan heti mieleen. Tänään tuli taas puhdasta jälkeä Kimmon valtakunnan saralla. Ärh, täytyy tarkkailla mitä varustehuoneella tapahtuu. Lainata voi, mutta eihän niitä nyt tuollaiseen kuntoon saa jättää! Toivotaan todella että joku ilmottautuu tekijäksi.

 

5.10.2009 - Hoitamista
Päivä oli pitkällä kun saavuin tallille. Tallin ovella minulle huikkailtiin tervehdyksiä ja uusia infoja. Kimmo oli oltettu sisään ja kerrottiin että se oli kurainen koko paketti. Kiitin tiedoista ja valmistauduin viemään hoidokkini pesuun. Vaihdoin vaatteet ja etsin kaapistani essun, joka oli vedenkestävä, siis kuin sadetakki. Menin pesuhuoneeseen ja valmistelin pesua: etsin hyvän shampoon, laskin vettä sankoon ja siihen shampoota.. hymyilin tälle, sillä mieleeni tuli vanhempien auton pesu mieleen kun annostelin shampoota sankoon. Etsin pesusutia, laskin letkusta vettä niin kauan että se oli sopivaa ja sitten menin hakemaan Kimmoa.

Kimmo seisoi karsinassaa todella likaisena, sen harja oli todellakin mudassa ja osaksi kuivunutkin. Muu kroppa oli osittain mudassa ja vatsan aluskin oli kurassa..
- Voi sinä Kimmo mitä olet tehnyt..., moitin sitä hieman mutta Kimmo vain iloisesti hörähteli.. Otin Kimmon riimun ja riimunnarun sen karsinan ovesta ja pistin ne sille päälle. Taluttelin Kimmon pesutilaan ja kytkin turvallisesti sen kiinni. Kastelin hevosta ja samalla karkeahkolla harjalla putsailin enempiä kokkareita sen harjasta, kupeilta.. siis aivan kaikkialta. Kun muta ja muu lika alkoi irrota, suljin hanan ja sitten aloitin shampoopesun. Pesin korvat, kaulan, ryntäät, kupeet ja jalat.. selässä ei kauheasti ollut, mutta silti sen pesin todella hyvin. Vaihdoin välillä veden ja jatkoin shampoopesua. Lopuksi huuhtelin koko pollen kaikkialta, jotta sain shampoot pois ja vielä tein extra-huuhtelun ja näin varmistin että ei jäänyt mihinkään pesuainetta. Sitten harjan ja hännän selvitin kosteana muovisualla ja kammalla. Pahimmat takut selvitin käsin ja jos ei niinkään auennut, leikkasin takun auki pienillä saksilla. Kimmo ravisteli itseään saadakseen irtoveden irti itsestään.. kastuin minäkin siinä.. Mutta hevonen alkoi näyttää todella hyvältä.

Seuraavaksi kuivasin sitä hikiviilalla, karkeilla pyyhkeillä. Tarkistin vuohiskuopat ja laitoin rasvaa niihin. Kun hevonen alkoi olla jollain lailla puhdas ja siisti. Kuivailin sitä vielä pyyhkeillä ja totesin että melko kuiva on, hain loimen sen selkään ja vein sitten Kimmon seisoskelemaan käytävälle. Aloitin pesupaikan siivouksella ja siistimisellä. Huuhtelin käyttämäni pesuvälineet, lattian ja muut. Lopuksi vein kuivauspyyhkeet pesukoneeseen ja laitoin sen päälle.

Sitten menin hakemaan karsinanputsausvälineet ja tein Kimmon karsinasta puhdasta. Sen jälkeen vein Kimmon käytävältä seisoskelemasta sen omaan karsinaan ja annoin sille kuivaa heinää. Näin hoidokkini tyytyväisenä ja puhtaana. Lopuksi hoidin itseni kotikuntoon ja huikkasin muille "Moi" ja lähdin kotiin.

Ihanteellinen tallille tulo; hevonen sisällä ja kuraisempana kuin ikinä... :)) Onneksi otit haasteen täysillä vastaan ja Kimmosta tuli ihanan puhtoinen ja tyytyväinen, kuten itsekin lopussa totesit. Pesu teki takuulla hyvää - samalla tuli karistettua kesän viimeiset pölyt ja siirryttyä täysillä syksyyn ja lähestyvään talveen. Toivotaan ettei Kimmo ota tavakseen pyöriä tuollaiseen kuntoon joka päivä...

 

10.9.2009 - Hevosta ja hevostelua
Tallille "laukattuani" täynnä virtaa, paneuduin Kimmoon todella innoissani. Tallilla oli hulinaa niin sisällä kun ulkonakin ja oli suorastaan ihme että yhteentörmäyksiltä vältyttiin oviaukoissa, niin hurjalta näytti meno. Enpä yhtään ihmettelekkään hulinaa, sillä aurinkoinen ja suht lämmin ilma pakotti kaikki tytöt ja pojat tallille. Itse olin halukas ulkoilemaan Kimmon kanssa, joten ajattelin hoitaa sen asian pikimmiten kuntoon.

Kello oli puoli 12 kun sain tallivaatteet ylle ja itseni kohti Kimmon karsinaa. Mukanani oli harjalaatikko, joten sehän tiesi putsausta. Kimmo katseli ystävällisen kiinnostuneena menoa tallissa ja hörisi jokaiselle ohimenneelle hevoselle ja ponille. Saavuin Kimmon karsinalle ja heitin tervehdyksen..
- Hei Kimmo! Kuinkas täällä voidaan?
Kimmo hörähti kuultuaan tutun äänen. Avasin karsinan oven ja menin sisälle. Vedin karsinan ovea kiinni perässäni ja laitoin harjalaatikon oven eteen karsinanlattialle. Kimmo nuuhki takin taskua ja hypisteli sitä todella innokkaasti. Ei ihme, sillä taskussani oli leipää Kimmolle.
- Hei ukko, äläs nyt revi sitä mun taskuu.. höpsö!
Kimmo jaksoi hypistellä taskuani. Nousin kyykystä ja käsessäni oli pölyharja, jolla halusin aloittaa harjaamisen. Mutta eihän siitä mitään meinannut tulla, sillä Kimmo hamusi taskua, jolloin minun oli sille annettava leipää. Saisin edes hetken mielenrauhan.
- Tässä sulle leipää ensihätään, mutta annahan kun teen tämän homman, niin pääset maastoon haistelemaan raitista ilmaa..

Harjailin Kimmoa aikani pölyharjalla, sitten sualla, kovalla harjalla ja lopuksi pehmeämmällä harjalla. Putsasin pään dandylla, selvitin harjan ja hännän. Lopuksi putsasin kaviot. Välillä annoin Kimmolle leipää ja sitten tein osittaisen ranskalaisen letin sen häntään ja sidoin letin pään nätisti parilla kumilenksukalla. Sitten tein pienen letin otsatukkaan ja sidoin senkin kiinni kumilenksukalla. Jätin Kimmon mutustelemaan uutta leipäpalaa, jolloin itse kävin putsaamassa harjat ulkona ja sitten suunnistin varustehuoneeseen. Otin Kimmon satulan ja suitset sen omasta paikastaan. Vein ne mukanani Kimmon luo, avasin karsinan oven ja pyyhkäisin sisälle. Kimmo hörähti ihan innostuneena ja itsekin olin intoa täynnä, sillä maastoon meno tuntui itsestäkin todella mukavalta. Laitoin ensin satulan ja jätin vielä vatsavyön kiristämättä. Sitten lämmitin kuolaimia käsissäni ja vasta sitten kun ne oli lämmenneet, laitoin suitset Kimmolle. Tarkistin että kaikki remmit olivat sopivan mittaiset ja vasta sitten hieman kiristin satulavyötä. Kimmo ei tehnyt elettäkään vaan seisoi tyynen rauhallisesti. Jätin vielä Kimmon hetkeksi karsinaansa ja kävin pukemassa ratsastushousut, kypärän ja hanskat. Sitten olin valmis. Mutta ensin oli kerrottava minne menen! Jätin ilmoitustaululle lapun jossa ilmoitin kuka menee ja millä hevosella ja minne. Lapussa luki seuraavaa:

"Yankee ja Kimmo lähtee 9km:n lenkille metsään 10.9.2009 klo 12:45 ja aikoo palata viimeistään 13:45 ennen Kimmon tarhaamista. Kännykkä on mukana."

Kävin hakemassa Kimmon ja astelin sen kanssa tallista ulos. Kiristin lisää satulavyötä, laskin jalustimet alas, mittasin jalustimen sopiviksi ja sitten kokosin ohjat vasempaan käteen, asetin vasemman jalan jalustimeen ja muutaman hypähdyksen jälkeen olinkin jo satulassa. Vielä toinen jalka jalustimeen ja sitten korjasin asentoa satulassa. Kimmo sai käskyn lähteä liikkeelle. Maastolenkin alussa kävelimme omaa tahtia pitkin ohjin. Roikottelin jalkojani melko vapaasti, nautiskelimme maisemista. Lintuja ja oravia näkyi olevan liikkeellä. Ravasimme välillä rennosti matkan aikana. Rentouduimme puolessa välissä ja nautimme auringon suomasta lämmöstä. Katsahdin välillä kelloa. Se tuntui kiitävän meidän edelle. Se näytti olevan 13:15, joten edessä oli vielä pitkähkö matka, sillä välillä oli kyltti, joka näytti tallille ja siinä oli kilometritkin.. Tässä kohtaa oli matkaa reilut 5km tallille. Ravailimme ja laukkailimme aina sopivissa kohdissa, ei koskaan kiitolaukkaa pitkiä matkoja vaan ihan pyrähdyksiä.

Annoin Kimmon välillä vetää täysillä hetkisen, mutta sitten oli rauhoituttava ja palattava "maanpinnalle". Ihanaahan se olis ollut tuuletella menemään, mutta suottahan sitä eläkeläistä on rasittaa liikaa, sillä vammojahan siitä olisi tullut: revähdyksiä ja ties mitä. Jatkoimme lenkkiä reippaasti kävellen, nautin satulan narinasta ja Kimmon rytmikkäästä askelluksesta ja kavionkopseesta. Kun tallille oli enää vajaa kilometri, alkoi kellokin olla aika paljon, ravailin Kimmon kanssa melkein tallille asti, mutta lopuksi kävelimme ohjat pitkinä rennosti tallille asti. Kimmon kupeet hieman kohoilivat tiheämmin kuin levossa, mutta liian hikinen Kimmo ei ollut. Pieni hiki näkyi kaulalla ja lautasilla.

Tulin tallin kulmalla alas satulasta, nostin jalustimet ja löysäsin vatsavyötä. Taluttelin Kimmoa vielä tallin pihalla edestakaisin kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen talutin sen tallin edustalla olevaan puomiin seisoskelemaan. Otin satulan selästä ja jätin Kimmon seisoskelemaan ohjaksista sidottuna vielä pihalle. Vein satulan varustehuoneeseen omalle paikalleen ja palasin takaisin Kimmon luo sen oma pyyheliina mukana. Hieroin sitä kosteilta alueilta, jolloin se sai hierontaa ja ihokin samalla kuivui hiestä. Sitten heitin pyyhkeen sen selän päälle ja irroitin puomista hevosen viedäkseni sen omaan karsinaan. Kimmo seisoi karsinassaan hieman hikisenä, mutta ei liiaksi. Otin suitset siltä pois ja laitoin oven kiinni. Sitten suunnistin varustehuonetta kohti. Huuhtelin kuolaimet juoksevan veden alla ja vein kuolaimet kuivattuina omalle paikalleen. Sen jälkeen otin Kimmon satulasta satulahuovan pois, harjasin sen ulkona ja vein kuivumaan kuivaushuoneeseen. Pesua se ei vielä kaivannut, joten ripustin sen narulle kuivumaan yön yli. Satulasta harjasin vielä vatsavyön.

Menin takaisin Kimmon luo mukanani sen oma hikiloimi ja kevyt kesäloimi. Laitoin Kimmolle ensin hikiloimen ja sitten toisen loimen päälle, joka suojasi hikiloimea. Laitoin Kimmolle riimun ja riimunnarun ja vein koko hoidon ulos. Kimmoa tarhassa odottikin sen ulkoilukaveri Fabian. Laitoin Fabianin seuraksi. Sen jälkeen putsailin ja puunasin Kimmon karsinan, söin eväät ja olinkin valmis lähtemään kotiin onnellisena ja väsyneenä.

Maastolenkit ovatkin kivaa piristystä eläkeläisen arkeen :) Laukkaaminen kannattaa jättää vähemmälle, sillä täyseläkeikään päästyään ori on ansainnut lepoa ja rentoa liikkumista. Jos haluat joskus treenailla vaikka kouluratsastusta tai muuten ratsastaa "vaativammin", niin vinkkaa - etsitään joku kiva hevonen, jolla voit käyttää hoitoratsastuksia.

 

24.8.2009 - Siivousta, kuurausta ja hevosenhoitoa
Eilisen päivän siivoukset jäivät veriini, joten päätin reippailla takaisin tänään ja tarttua harjaan tai moppiin, mitä ikinä se tarvitsikin. Sain virtaa edelleenkin siitä sairauslomasta. Fillaroituani tallille, siellä oli melko hiljaista, ainoastaan muutama hevonen tallissa odottelemassa ulkoiluvuoroaan. Kimmokin oli vielä tallissa, joten ajattelin mennä katsomaan sen eilistä pesutulosta. Karsinassa Kimmo nuokkui puoliunessa ja karsinan kohdalla sanoin sille pehmeällä äänellä..
- Hei Kimmo. Miltäs olo nyt tuntuu? Kimmo hörähteli ystävällisesti takaisin kuin sanoen..
- Mukava olla puhdas..
Aukaisin karsinan oven ja pujahdin sisälle samalla kaivaen kuivaa leipäpalaa taskustani. Ojensin sen Kimmolle, joka otti sen hanakkaasti kädestäni ja mussutteli sitä hieman silmät ummessa. Rouskuttelun ääni ja lämmin hevosen henkäys sai mielihyvän tunteen pujahtamaan puserooni. Hymyilin Kimmolle ja taputtelin sitä kaulalle.

Otin Kimmolta talliloimen pois ja kävin sen puistelemassa ulkona. Tulin takaisin talliin ja laskostelin tallikäytävällä loimen siististi ja ripustin karsinanoveen. Sen jälkeen pujotin riimun Kimmolle päähän ja talutin sen käytävälle kahden riimunnarun väliin seisoskelemaan ja odottelemaan harjaamista. Ennen harjaamista (aioin vain pyyhkäistä pölyt pois ja putsata kaviot) kävin hakemassa karsinan siivousvälineet ja putsasin karsinan. Kimmo silläaikaa kuopi etujaloillaan lattiaa hermostuneesti ja jutteli muille hevosille siinä samalla. Kun olin siivonnut karsinan ja laittanut puhtaita alusia tilalle, kävin varustehuoneesta hakemassa Kimmon harjalaatikon, johon samalla otin vain mukaan pölyharjan sekä kaviokoukun. Muut harjat olivatkin vielä kuivamassa. Tulin takaisin Kimmon luo ja pölyharjalla huiskuttelin pois pölyt Kimmon karvoista. Sen jälkeen putsasin kaviot ja tarkistin ettei ollut turvotuksia jaloissa. Sitten kävin viemässä harjalaatikon takaisin ja otin Kimmon tavaroista vuohisrasvan ja rasvasin Kimmon vuohiskuopat koska niissä hieman tuntui olevan rivin alkua. Johtui varmaan kuran ja muun lian liian pitkästä olemisesta vuohiskarvoissa. Joskus menneillä viikoilla oli hieman lyhennetty Kimmon vuohiskarvoja koska ne eivät lähteneet puhtaaksi ja senkin vuoksi että oli harjoiteltu hevosnäyttelyä varten ja pitihän olla hevosten viimeisen päälle nättejä ja siistejä.

Kun hevonen oli hoideltu kuntoon, samoin karsinakin, päätin viedä Kimmon takaisin omaan kotiinsa ja siivota sitten hieman tallia. Talutin Kimmon karsinaansa ja etsin tallin pitkälapaisen harjan jolla työntelin käytäville pudonneet aluset ja heinät ja muut liat yhteen kohtaan ja sitten lapioin ne kottariin ja työnsin lantalaan. Sitten siirryin viettämään hieman omaa aikaa ja söin mukaan ottamani eväät. kun olin ne syönyt, otin repustani pestyn voilan ja pyyhkeet sekä muut joita olin kotonani pessyt ja vein ne Kimmolle tarkoitettuun omaan kaappiin odottamaan seuraavaa käyttöä. Sen jälkeen siistin jälkeni ja pakkasin reppuni kotiinlähtöä varten, mutta ennen kuin lähdin kotiin, kävin vielä Kimmolle antamassa heinää karsinaan mutusteltavaksi.

Lopulta olinkin valmis lähtemään kotiin. Olin ainakin omalta osaltani osallistunut siivoustalkoisiin. Merkitsin ylös vielä kalenteriini mitä olin tehnyt:
- hevosen pesu
- karsinan täyspuhdistus ja pesu
- Kimmon varusteiden pesu ja hoito
- Kimmon hoitovälineiden pesu ja hoito
- Loimien, voilien, pyyhkeiden ja pesusienien pesu ja kuivatus
- yleistentilojen, kuten taukotilassa astioiden ja pöytien pesu sekä lattian harjaus ja pesu
- wc-pytyn ja lavuaarin pesu, sekä lattioiden pesu
- roskisten tyhjennys
- Kimmon kaapin ja oman kaapin puhdistus ja pesu
Jos tästä vielä jotain puuttui, niin se varmaan lisätään listan jatkoksi.

Sitten olin valmis lähtemään kotiin..

Sairaslomalta taisi jäädä energiapankkiin paljon talletuksia.. :) Siivouskampanja tuli hyvään saumaan! Siivouslistasi on kyllä todella pitkä, ahkeroitu on ja tulos on myös sen näköistä. Käykää ihmeessä ensi kerralla rentoutumassa vaikka selästä käsin maastoreissulla, kun vielä on hyvät ja lämpimät kelit!

 

23.8.2009 - Puuhailua tallissa ja tallin yleistiloissa
Tarpeeksi paranneltuani nilkkaani, suunnistin oitis tallille alkaviin siivoustalkoisiin, sillä olihan se vihdoinkin aika tehdä puhdasta niin tallissa kuin yleisissä tiloissa. Tulin aamupäivästä tallille ja aloitin puhdistusurakan ensin hoidokkini tamineista. Kimmon varusteet saivat täydellisen pesun ja rasvauksen. Satula ja suitset purin osiin ennen pesua ja tietenkin aioin ottaa voilan mukaani kotiin pestäväksi. Kotona ajattelin pestä Kimmon loimen ja muut pesukoneeseen käyvät tamineet kuten pintelipatjat jotka olivat villaa, puuvillapintelit sekä muut kangaspintelit. Lisäksi otin kaikki pyyhkeetkin mukaan.

Kun olin pessyt varusteet, otin harjalaatikon ja Kimmon suojat ulos mukaan. Puhdistin niistä karvat ja laitoin ne sitten vähäksi aikaa mietoon saippuaveteen likoomaan. Pesua ne tottatosiaan tarvitsivatkin. Sillä aikaa otin karsinan käsittelyyn. Harjasin pitkävartisella harjalla hämähäkinseitit katosta ja kaltereista ja missä niitä ikinä olikin, sitten kuurasin kalterit rätillä ja lämpimällä vedellä. Sen jälkeen vaihdoin likaisen veden puhtaaseen ja ilman pesuainetta jynssäsin tiskiharjalla juomakupin ja ruokintakaukalon. Sen jälkeen puhdistin karsinan seinät ja oven kaikesta liasta. Tässä hommassa livahti parisen tuntia hyvin rattoisasti. Pein tauon taukopaikalla. Join mehua ja söin pari eväsleipää, kävin vessassa ja sen jälkeen kävin hakemassa kottikärryt, talikon ja harjan ja puhdistin karsinan oikein kunnolla Kimmolle. Tässä urakoinnissa meni reilu puolituntia. Kun olin saanut karsinan puhdistettua. Pesin likoamassa olevat harjat ja suojat. Laitoin suojat patterille kuivamaan sekä harjat samaan paikkaan. Tarkistin vielä, että Kimmon nimi luki jokaisessa harjassa. Kaviokoukun pyyhkäisin kostealla rätillä. Pesin rätit ja käyttämäni sankon.

Seuraavaksi kävin hakemassa Kimmon ulkoa, jonne sen olin laittanut sen siksi aikaa että sain karsinan kuntoon.. ja aloitin todellisen urakan. Hevosta ei oltu taas pitkiin aikoihin pesty, niin kurassa ja liassa se oli. Talutin Kimmon pesupaikalle, kiinnitin riimunnaruilla kiinni ja alotin pesuhommat laittamalla lämmintä vettä sankoon ja siihen shampoota joka oli tarkoitettu hevosille. Sen jälkeen otin pesupaikalta Kimmon pesusienen jonka olin tuonut hieman aikaisemmin valmiiksi sinne. Sen jälkeen aloitin heosen letkuttamisen. Kimmo vastusteli vettä, jota letkuttelin sen kaulalle, se suorastaan ravisteli itseään. Sitten letkuttelin vettä selälle ja jaloille kunnolla. Kun hevonen oli kuin uitettu "koira", aloitin pesusienellä pesemisen, pesin tehokkaasti ja tarkasti. Likaisempiin kohtiin käytin pehmeähköä pesuharjaa ja hinkkailin mudanjämät ja muut kokkareet pois. Kimmo näytti nauttivan suunnattomasti hyvästä hieronnasta. Lopuksi huuhtelin ja hieroin harjalla kaikki pesuaineen jämät karvasta. Letkuttelin harjan ja hännän. Häntään liruttelin loput pesuainevedet sankosta ja käsin hieman hieroin häntäjouhia toisiinsa. Likavesi irtosi ja häntäkin hieman putsaantui. Lopuksi huuhtelin jouhet letkulla kunnolla.

Viimeisenä pesasin Kimmon pään ja korvat. Pesty hevonen sai kunnon kuivauksen ensin hikiviilalla ja sen jälkeen karkeahkolla pyyhkeellä. Kimmo ravisteli vedet silmilleni ja pitkin seiniä, pärskyi ja oli todella puhtaan näköinen!! Ihailin tulosta. Kun kuivattu hevonen oli siistitty jouhia myöten, vein sen karsinaansa. Tarjosin vielä olkitupolla loppukuivauksen ja loimitin kevyesti puhtaalla talliloimella. Hevonen sai olla loppuillan karsinassa. Minulla olikin aikaa sitten korjata pesupaikalle jättämäni jäljet. Kello olikin jo iltapäivällä lähemmäksi kolmea.

Minua alkoi väsyttää jo urakointi, mutta ajattelin ennen kotiin lähtöä tehdä hieman extraa! Pesin taukohuoneesta astiat, ja kaikki pöytätasot. Kävin vessanpytyn ja lavuaarin pesemässä, tyhjensin roskakorit niin tallista, vessasta ja taukopaikaltakin. Lisäksi harjasin niistä lattiat ja nopeasti pyyhkäisin kostealla mopilla! Tässä tärvääntyi liki puolitoista tuntia. Olin todella väsynyt, mutta onnellinen puhtaista paikoista. Kävin vielä Kimmolle laittamassa hieman ruokaa eteen ja sitten olinkin valmis poistumaan kotiin..

Tallilta löytyy myös oma pesukone, jossa pestään lähes pelkästään vain hevosten varusteita. Sinne voi viskata varusteet, jos ei halua laittaa loimia pyörimään kotikoneeseen (karvamäärä voi olla aikamoinen, kun nuo puhdistuvat :). Tuli kyllä todella puhdasta jälkeä kaikesta, mihin energiaa ja aikaasi suuntasit - Kimmokin loistaa nyt niin, että kelpaisi lähteä vaikka olympilaisiin itseään näyttämään! Todella hienoa työtä ja kiitämme talliväen voimin todella suuresti tätä ahkeroinnista :)

 

21.8.2009 - Minä, parantumaton heppahöperö
Pari päivää tapaturman jälkeen oli kotona sairaslomaa viettämässä kun iski hinku takaisin tallille. Mietin kuumeisesti mitä Kimmolle oikein kuului ja kuinka siitä huolta pidettiinkään ilman minua. Vaikka tiesinkin että hyvää huolta Kimmosta aina pidettiin, en meinannut pysyä levossa millään vaan pian huomasin olevani kotini ulkopuolella tallivaatteissa ja päättäväisesti astumassa fillarin selkään.

Nilkka oli edelleen todella häijy, mutta tuskasta huolimatta oli pakko päästä tallille edes hetkeksi, sillä muuten en kyllä saisi hetkenkään rauhaa mielessäni. Pyöräilin hiljalleen ja kuullostelin nilkkaani - sitä poltteli välillä, mutta rohkeasti vain jatkoin matkaani kohti tallia. Tallin pihalla oli tuttua meininkiä, tyttöjä meni hevosien kanssa edestakaisin pihalla. Olihan kello jo neljä perjantai-iltapäivällä joten kyllähän sitä pitäisi olla hieman äksöniä myös tallilla. Tytöt vei hevosiaan ulos, kentälle ja takaisin talliin.. katselin haikeana reippailua ja jätin fillarini tallin seinustalle.

Pyrähdin (tuskistani huolimatta) talliin ja huomasin Kimmon olevan sisällä. Mietiskelin että olikohan Kimmo menossa ehkä tunnille vai miksi se ei ollutkaan pihalla. Nilkutin karsinalle ja näin lapun ovessa, jossa luki: "Vakituisen hoitajan sairausloman vuoksi Kimmolle etsitään väliaikaishoitajaa".
-Hmmm.. sanoin puoliääneen jolloin puolinukuksissa oleva Kimmo hoksasi tutun ääneen ja hörähti iloisesti.
- Voi Kimmoni! Oliks sulla jo ikävä mua.. - iloisesti huudahdin sille kaltereiden välistä.
- Odotas Kimmo, niin käyn hakemassa sun harjalaatikon, niin harjaan sut oikein kunnolla. Onhan sulla vielä kuraa karvoissa..

Menin takaisin varustehuoneeseen ja hain Kimmon harjalaatikon. Menin karsinan ovesta sisään, otin loimen Kimmolta pois ja pujotin riimun sen päähän. Jätin oven auki ja kiinnitin Kimmon riimunnarulla karsinan kalteriin vetosolmulla. Olisin voinut tehdä harjauksen käytävälläkin, mutta ajattelin pysyä muiden tieltä pois, sillä tyttöjä meni hevosineen edes takaisin tallin käytävää. Näin pysyin poissa tieltä. Sitten aloitin harjaamisen pölyharjalla, huiskin irtolikaa ja irtokarvoja pois. Ilmassa leijaili ohutta pölyä ja karvaa. Seuraavaksi etsin kumisuan ja pyörittelin kaulan, ryntäät, kupeet, selän ja kaikki hierontaa tarvittavat paikat kunnolla. Karvaa, mutaa ja ihosolukkoa irtoili aivan mukavasti ja hevonen putsaantui silmissä. Sitten vaihdoin suan kovempaan harjaan ja harjailin irronneet liat ja karvat sekä sun muut. Putsailin harjaa välillä karsinan ulkopuolella ja jatkoin harjaamista karvojen suuntaan niin kuin oli opetettu ja niinhän sitä oli tehty jo vuosia. Sitten harjailin jalat, tunnustelin oliko kuumotuksia tai jotain muuta esim. vuohisissa ja muualla. Mitään huomauttamista en löytänyt. Sitten puhdistin kaviot. Lopuksi harjasin pään dandylla ja selvittelin harjan ja hännän. Lopuksi kävin putsaamassa ulkona kaikki harjat ja laatikon.

Kun tulin takaisin, oli Kimmon karsinan luona Fabian hoitaja Ella. Ihmettelin mitä hän siinä toljotteli. Ellan mukana oli joku uusi tallityttö ja kuulin kuinka Ella puhui tuolle tytölle..
Ella: ..kukahan on hoitamassa Kimmoa? Näitkö kuka oli äske tässä? Aika outoo..
Tyttö: ..en mä nähny, kyllä kai se tulee kohta, ootetaan niin nähdään..
Ella: joo, tehdään niin.
Naurahdin ovella ja sitten marssin nilkka turvoksissa kohti karsinaa.
Minä: Moi tytöt!
Tytöt hätkähtivät ääneni kuullessani, että olivat tuiskahtaa selälleen.
Ella: Hyvänen aika sentään! Eiks sun pitäny olla saikulla?
Minä: Joo, piti. Mutta mulle tuli Kimmoo ikävä. Pakko oli tulla tänne.
Tytöt katselivat minua ihmeissään, johon jatkoin.
Minä: Hei! Nyt kun olette siinä, niin voisitteko hoitaa Kimmon loppuun. Siis tarkotan siivota sen karsinan ja katsoo sen iltaruokintaa samalla. Mun pitää ottaa särkylääke ja istuksia hieman sivummalla. Nilkkaa pakottaa niin vietävästi.

Tytöt vastailivat myöntävästi ehdotukseeni, joten oli suosiolla jätettävä Kimmon loppuhoito toisille. Juttelin vielä niitä näitä tyttöjen kanssa; tapaturmasta, omasta jatkamisesta ja paljosta muusta. Oli todella mukavaa saada jutella joidenkin kanssa. Tämän jälkeen kiitin tyttöjä seurasta ja otin harjalaatikon mukaani, palautin varustehuoneeseen ja etsin fillarini ulkoa. Oli kotiinlähdön aika. Nilkka oli todella kipeä, joten silloin päätin että pidän sairauslomani loppuun enkä änkeä tallille. Tiesin että työt pitäisivät huolta Kimmosta niin kauan kunnes itse olisin taas vauhdissa mukana! Pakko oli todeta itsestäni että, olempa todellakin Parantumaton heppahöperö!

Tunneillahan Kimmo ei enää käy korkean ikänsä puolesta, vaan liikkuu täyseläkeläisten tapaan rennosti ja hiljakseen :) Vähän hevosterapiaa sairaslomaa piristämään; eihän tallilta malttaisi olla pois, jos joutuu vain makoilemaan kotona. Kimmo ainakin vaikutti piristyvän jälleen oman hoitajansa tapaamisesta. Muut hoitajat ovat ahkerasti pitäneet orin liikkeellä ja huolehtineet sen puhtaudesta. Toivotaan että nilkka parantuu - heppahöperöydestä ei onneksi tarvitse parantua ;) !

 

7.8.2009 - Ei kuraa ilman sadetta
Katsoin kotini ikkunasta ulos ja ilma oli mitä huonoin. Tuuli ja satoi, vaikka kesä oli parhaimmillaan. Lämpöäkään ei ollut kuin alle 20 astetta, mutta kurjuudesta huolimatta aioin lähteä RK Golden Horselle hoitamaan Kimmoa. Ehkäpä mieleni paranisi tutun kivan hoitohepan kanssa. Puin sadevaatteet ylleni ja otin fillarini katoksesta ja lähdin reippaasti tuiskuttavassa sateessa polkemaan kohti tallia. Vaikka matkaa ei ollut paljon, pyöräily tuntui kestävän ikuisuuden. Kun vihdoinkin tallin pihatie alkoi näkyä, sade hieman hellitti ja teki pyöräilystäni hieman keveämpää. Tallin seinustalle jätin telineeseen pyöräni, laitoin satulaan muovipussin suojaksi ja lukitsin ajokkini. Talliin päästyäni heitin sadevaatteet yltäni ja jätin ne kuivamaan kaappini oven päälle. Puin tallivaatteet ylleni ja menin talliin. Kimmo oli ilmeisesti ulkona sateessa, kun kellokin oli lähemmäs neljää iltapäivällä. Etsiskelin karsinan puhdistusvälineitä ja aloitin tutun askareen. Kun vihdoinkin reilun puolen tunnin päästä sain karsinan puhdistettua, olin valmis hakemaan hoidokkini sisään harjattavaksi.

Laitoin sadetakin päälleni, joka oli hieman kuivunut kaapin oven päällä. Sadetakkini oli sininen puolipitkä, tosin kahiseva jota itse inhosin. Mutta tilanne vaati tämän ylleni, joten oli pakko mennä se päällä ulos jos en sitten tahtonut kastua ja saada kuolettavaa tautia. - Ääh! Pakko kai se on.. tuumin itsekseni ja pukeuduin siihen. Tallikengät olivat kyllä vedenpitävät. Menin tallin ovesta ulos mukanani riimunnaru. Vettä tuli taivaan täydeltä ja oli ensi töikseni kompastua kiveen ja mennä niljakkaassa pihassa nurin. Kompuroin hetken ja sitten kirosin mielessäni, sillä oikeaan nilkkaan sattui niin älyttömästi. Se kun oli joskus aikaisemmin nyrjähtänyt liikuntatunnilla koulussa. Nilkutin Kimmon luo sen tarhalle ja näin hoidokkini värjöttelevän sadetta suuren puun alla. Se puu oli iso vanha kuusi ja tarjosi alaoksillaan hyvän suojan hevosille. Kun saavuin portille, huhuilin Kimmoa, mutta ei se lähtenyt luokseni vaan värjötteli kuusen alla minua tuijottaen, aivan kun sanoen: "Hullu tyttö, kastelee itsensä..". Hymähdin ääneen ja samalla aukaisin tarhan portin. Laitoin portin kiinni ja nilkuttelin naama vettä valuen kohti Kimmoa.

Se seisoi aivan rauhallisena puun alla ja odotti minua katsellen ja korvat tutkaillen. Kun saavuin Kimmon luo, napsautin riimunnarun sen riimuun kiinni ja taputtelin Kimmoa kaulalle: "No niin pojuseni, nyt mennäänkin talliin, kuivaan ja harjaan sinut kunnolla". Kun lähdin taluttamaan Kimmoa riimunnarusta kiinni pitäen, en huomannut litteää kiveä osaksi mutaisen maan peittämänä, vaan liukastuin vasemman jalan pettäessä, tipuin polvilleni ja samalla tietysti vetäisin riimusta Kimmoa nojatakseni riimunnaruun ja hevoseen. Samassa Kimmo pelästyi kahisevaa ja hulmahtavaa sadetakkiani, nousi pystyyn ja lähti vauhkona juoksemaan pitkin kuraista tarhaa pitkin, minä perässä mahallaan roikkuen. Rapa roiskui kavioista naamalleni ja suuhuni niin paljon että olin tukehtua. Samassa näin jonkun puskan lähestyvän minua Kimmon yhä vetäessä minua perässäni. Päästin riimunnarusta irti ja sukelsin pää edellä tähän puskaan rymisten. Kuulin vain korskuvan ja laukkaavan hevosen ympärilläni. Suuni oli mudassa ja yskin sitä ulos samalla nousten polvilleni ja ihmetellen mitä tapahtui.

Syljin pahalle maistuvaa mutaa suustani ja pyyhin kasvoja mudasta ja näin Kimmon huohottavan vastapäätä minua tarhan toisella puolella. Se puuskutti ihan samalla tavalla kuin minä. Ratsastushousuni oli aivan märät kurasta ja vedestä, sadetakki repaleina ja kengissä tuntui olevan enemmän kuravelliä kuin ulkopuolella. Purskahdin nilkkakivusta itkuun, vähään aikaan en pystynyt liikkumaan vaan olin polvillani märässä maassa. Sade taukosi ja Kimmo katseli minua pää kallellaan hämillään tapahtuneesta. Kun nousin jalkeille, Kimmo katseli minua, hörähti ja lähti minua kohti kävelemään. Riimunnaru roikkui yhä riimussa ja heilui holtittomana sen leuan alla. Kun sain koottua ajatukseni, nilkutin Kimmoa kohti ja puhelin sille pehmeästi. "Voi sua raukkaa kun pelästyit kompurointiani - mutta kun täällä on niin liukasta. Nyt taitaa tulla mulle lääkärireissu, sen verran kivistää oikeaa nilkkaa..". Kimmo hörähti ja antautui minulle kiinni. Katselin hevosta, kokeilin sen joka jalan, ettei se vaan ole loukannut itseään, mutta pelko oli turha. Talutin hevosen tarhan portille, siitä ulos ja kohti tallia.

Talliin astuessamme, monet kysyivät mitä oli sattunut kun tuon näköinen olen. Ihan kuin Kimmoni, kurassa, märkänä ja hieman allapäin. Selitin mitä oli sattunut ja toiset sanoivat että mene vaan terveyskeskukseen ja he hoitavat Kimmon kuntoon. Lupasin tarjota kaikille auttajille tallilla mehua, kahvia ja jotain makeaa kun seuraavan kerran tapaisimme. Taputin Kimmoa kaulalle ja sanoin moikat. Sain itseni raahattua kotiin ja soitin oitis terveyskeskukseen ajan. Onneksi sain kipuajan heti. Joten pistin toimeksi. Lääkärissä todettiin, että sain pahan revähdyksen, kylmägeeliä turvotukseen, kipulääkettä ja viikon sairaslomaa. Viikkoon en saanut mennä tallille, joten ilmoitin Kimmon omistajalle tapahtuneesta. onneksi minulla oli vakuutus, mutta onneksi ei tämän vakavampaa tapahtunut. Tästä opimme sen, että kaikkea voi tapahtua kun tallilla touhuaa.. =)

Todellakin! Otsikosta jo paljon plussaa, mukavan kekseliäs ja vastasi tarinan sisältöä. Sadetakit ovat ristiriitaisia; niitä tarvitsee todella paljon sadepäivinä tallilla, mutta tosiaan osa hevosista on hieman säikkynä näiden vaatekappaleiden suhteen. Harmi että kävi näin tänään, Kimmo saatiin kuivattua (tosin ensin oli kyllä pakko pestä herra kaikesta mudasta.. muta on kyllä meidän pahin vihollinen!) ja harjattua. Illalla ori mutusti tyytyväisenä iltaheiniään ja on valmiina taas viikon päästä touhuamaan kanssasi. Toivotaan että nilkka paranee!

 

29.6.2009 - Estetunti
Aloitettu 7.6.2009, kirjoitettu kahdessa osassa.
Pyöräilin mukavassa kesäsäässä kohti tallia ja muistelin erästä huikeata reissua tänne, kun olin ajaa lepikkoon. Vieläkin karvat nousivat pystyyn ja nauratti. Lähestyin tallin pihaa, jossa muutama ratsukko meni kävellen kohti ulkokenttää. Ratsukoita oli menossa kolme kohti kenttää kun sain fillarini tallin seinustalle.

Talliin mentyäni sieltä vastaan pyyhälsi Fabianin hoitaja Ella, joka tervehti minua iloisesti. Vastasin tietenkin tervehdykseen samalla lailla: "Hei Ella! Mitäs mukavaa meille tänään on?". Kysyin samalla touhutessani taukopaikalla. Laitoin eväitäni (nimetty) jääkaappiin samalla kun juttelin Ellan kanssa. Ella kertoi, että tänään tulisin avustamaan jotain ratsastajaa tunnilla. "Hmm.. selvä. Millos se tunti alkaa?": kysyin innostuneena. Vihdoinkin jotain erikoista minullekin. Ella kertoi että viideltä olisi tunti, jossa avustaisin melkein ensi kertalaista estetunnille. Katsahdin kelloa ja se näytti puoli neljää. Siis hyvinhän minä kerkeän puhdistaa Kimmon karsinan ja vielä syödä eväätkin. Kun Ella oli mennyt Fabianin karsinaa puhdistamaan, minäkin sain jotain aikaan. Minulla yleensä oli paha tapa jäädä hölöttämään ihmisten kanssa. Kimmo ja Fabian olivat tarhassa, joten sain jynssätä karsinaa rauhassa. Eipä ollut Kimmo vaatimassa taskussa olevia herkkuja niin kuin joskus se teki, kun karsinassa putsailin sen vesikuppia. Hymähdin..

Kun karsinassa märät ja likaiset aluset eli turpeet olivat kottikärryissä, oli niiden tyhjennyksen vuoro. Otin kottikärryt ja lähdin viemään niitä lantalaan. Mennessäni lantalaan päin, näin yhden tallin hevosista seisovan ulkona ihan yksin. Se ei ollut varusteissa, eikä sillä ollut minkäänlaista loimea päällä. Ihmettelin mistä hevonen oli ilmestynyt lähelle lantalaa ja tallia. Sitten huomasin että se oli tallimme trakehnertamma Citrus. Se oli karannut kakkostarhasta. Tarhan portti oli hieman auki ja sen tarhakaveri Tuuli hömötti siinä katsoen vuoroin minua ja Siiriä. Jätin kottikärryt siihen ja lähestyin Siiriä tonkien samalla taskuani. Etsiskelin kuivaa leipää taskustani, höpöttelin Siirille samalla. "Siiri, katsos mitä herkkua minulla on sinulle..", näytin sille leipäpalaa kämmenelläni ja höpötin välillä mitä milloinkin. Siiri tuijotti minua epäilevästi, ja käänsi korvat hieman sivulle. Höpöttelin ja lähestyin Siiriä. Siiri ei tehnyt elettäkään poistuakseen paikalta. Kun olin turvan mitan verran enää Siiristä, se pakitti hiljalleen. Olin jännittynyt, sillä tiesin että jos se vielä pienen hetken pakittaisi, se törmäisi porttiin ja säikähtäisi sitä. Sitten seuraukset olisivat kamalia. Sen takana oleva Tuuli poistui paikalta ihmeissään kun sitä lähestyi ruunikkotamman takapuoli.

Pysähdyin ja menin kyykkyyn, etten näyttäisi pelottavalta. Katselin samalla missä kohdassa Siiri olisi. Sen takapuoli oli tarhan puolella, mutta suurimmaksi osaksi sen muu keho oli ulkopuolella. Kun en tiennyt millainen Siiri on luonteeltaan, toimin täysin vaistonvaraisesti ja olin todellakin valmis poistumaan paikalta jos tamma tulisi päälle. Kyykyssä ollessani hypistelin leipäpalaa ja katsoin sivusilmällä kun Siiri laski päätään alemmaksi. Se selvästi oli kiinnostunut tuoksuvasta leivästä ja lähestyi minua kun vanhaa tuttua. Varovasti ojensin sitä kättä jossa leipäpala oli - kohti sen turpaa ja tunsin lämpimän henkäisyn kämmenellä. Siiri hamusi huulillaan leipää ja otti sen suuhunsa, mutusteli.. samalla minä puolestaan taputin kyykyssä ollessani sitä kaulalle ja nousin pystyyn. Tamma ei tehnyt elettäkään kun taputin sitä vielä ja otin päitsistä kiinni. Talutin sen tarhaan ja annoin toisen leipäpalan sille. Tuulikin tuli apajille, joten jouduin sillekin antamaan yhden leivistäni. Kun molemmat hevoset mutustelivat leipäpalojaan, minä puolestaan suljin portin ja varmistin ettei se enää auennut ainakaan itsekseen. Siinä olisi ollut melkoinen homma etsiä kahta kaverusta pitkin talliympäristöä, jos en sattunut sopivasti paikalle. Mietin itsekseni, kuinka Siiri olisi päässyt tarhasta. Sitten muistin että olin tallissa kuullut Citruksesta joka teki pieniä temppuja muiden iloksi taikka murheeksi.

Palasin kottikärryille ja tyhjensin ne lantalaan. Otin puhtaita tilalle ja menin talliin takaisin. Kun olin saanut karsinan kuntoon ja puhdistusvälineet takaisin paikalleen, etsiskelin Siirin hoitajaa Jenniä. Jenni ei ilmeisesti ollut vielä tallilla, joten menin reppuni luo ja etsin kynää sekä paperia. Kirjoitin lappuun mitä oli tapahtunut ja vielä oman nimeni. Sitten vein Citruksen karsinan oveen lapun, josta Jenni varmasti näkisi sen. Palasin taukohuoneeseen ja etsin eväät jääkaapista. Söin eväitä kaikessa rauhassa kun huudettiin nimeäni. Tunnistin sen Jenniksi. Menin tallin ovelle ja vinkkasin Jennin luokseni.
(Minä) - Moi Jenni!
(Jenni) - Moi Yankee! Mitäs se Siiri taas oli keksinyt?
Kerroin hänelle kuinka löysin tamman pihalta tarhan ulkopuolelta ja tarhan portti avoinna. Kerroin kuinka sain tamman tarhaan ja niin pois päin.
(Jenni) - Kiitos oikeen kauheesti sulle Yankee. Mä tarjoon vaikka sulle jätskit kaupungilla kun nähdään.
Jenni oli tosi iloinen että tamma oli saatu takaisin. Sovittiin keskenämme milloin nähtäisimme kaupungilla. Jenni kiitti vielä ja poistui omille töilleen. Minä taas jatkoin eväiden syömistä.

Kun olin saanut evääni syötyä, vilkaisin kelloa, joka näytti 20 vaille viisi. Oli aika valmistautua estetunnille jossa minua odotti avustajan tehtävä. Luultavasti avustin ennen tunnin alkua varusteiden sovittamisesta tai jostain muusta ja tietenkin jos tarvitsi esteitä kasailla taikka puomia nostaa. Selviä hommiahan ne. Sain korjattua ruokailun jäljet taukopaikalla ja suunnistin pukemaan asialliset vaatteet päälleni. Tällä kertaa mahtavan ilman vuoksi estetunnit pidettäisiin ulkona kentällä. Otin kypärän mukaani ja lähdin oitis ulkokentälle katsomaan tilannetta.

Muutama muukin tyttö oli saapunut avustamaan tuntia. Saavuttuani kentälle minua ohjeistettiin toisen tytön kanssa laittamaan puomeja maahan ja sitten tekemään pari matalahkoa estettä niiden jatkoksi toiselle pitkälle sivulle. Vastapuolen pitkäsivu oli estevapaata, jossa sai lämmitellä vaikka isoin ympyröin. Lisäksi ison kentän toinen lyhyt päätyosa oli jaettu nauhalla sekä paimenpoika-aitatolpilla pieneen tilaan jossa sai ratsukot lämmitellä ennen omaa vuoroa. He ilmeisesti harjoittelivat tulevia kisoja varten hieman. Erään tytön kanssa kasailin pari estettä joiden puomikorkeus hädin tuskin täytti puolta metriä. Kerrottiin että tunnilla oli vielä aloittelevia ratsastajia, joten emme saaneet nähdä näyttäviä estehyppyjä, mutta varmaan sekin oli sitten joskus edessä. Kun saimme esteet ja puomit valmiiksi, ratsukot saapuivat tallin suunnasta kenttää kohti hyvässä jonossa ratsastajat kävellen. Ensin tuli pv-ruuna "Tomi" ratsastajan kanssa, toisena tuli sh-ori "Aku" ratsastajansa kera ja viimeisenä muttei vähäisenä sh-ruuna "Romeo" ratsastajansa kanssa. Kaikilla hevosilla oli suojat sekä siistit varusteet. Myös niiden ulkonäöstä oli huolehdittu: harjat letitetty sekä osa hännän jouhistakin. Karvat kiilsivät ja ratsastajat olivat laittaneet hieman kisavarusteita ja meikanneet. Hyvältä näytti.

Kaikki kolme ratsukkoa menivät lämmittelemään nauhojen taakse erilliseen jaettuun tilaan, kun ratsastuksenopettaja vielä tarkisti että esteet olivat paikallaan ja puomit oikeassa suhteessa hevosiin. Ratsastuksenopettaja antoi ratsukoille ohjeita: "antakaa pitkää ohjaa hevosille ja kävelkää siellä ristiin rastiin 10 minuuttia, sitten kokoatte ohjat ja ratsastatte ympyröitä käynnissä ja ravissa. Älkää kuitenkaan 5 minuuttia pitempään kutakin askellajia kohden..". Kun opettaja oli antanut ohjeita ratsukoille, me puolestaan siirryimme ratsukoiden puolelle ja jos kuka tarvitsi apua, niin me autoimme mielellämme. Kun 20 minuuttia oli kulunut (me avustajat olimme hoitaneet satulavyöt kireämmälle ja jalustinhihnat oikealle pituudelle), ratsukot siirtyivät toiselle puolelle vuorotellen ja siirtyivät ohjeiden mukaan ensin puomeille ja sitten hypäten matalat esteet. Kaikki sujui ihan odotusten mukaan.

Kun muutama kerran olivat kiertäneet esteet ja puomit, me saimme nostaa hieman kahden esteen korkeutta ja sillä välin hevoset menivät pitkin ohjin huilaten. Me teimme kaksi uutta estettä edellisten lisäksi ja niille korkeudeksi 80 cm. Ratsastuksenopettaja antoi ratsukoille ohjeita: "Kukin tulee omalla vuorollaan ensin puomeille, sitten ensimmäisille kahdelle 60 cm esteille ja uusille 80 cm korkuisille esteille. Kun ensimmäinen ratsukko on suorittanut radan toinen lähtee merkistäni suorittamaan kyseisen radan. Kun kaikki ovat suorittaneet kerran kyseisen radan, sen jälkeen ensimmäisenä ollut ratsukko ottaa saman radan peilikuvana. Jos on kysyttävää, tai epäselvät ohjeet, kysykää nyt! Muutoin "Tomi" lähtee ensimmäisenä suorittamaan rataa, sitten "Aku" ja viimeisenä "Romeo"." Minusta ohjeet olivat todella selvät, mutta oli todella jännää katsoa kuinka aloittelevat ratsastajat suoriutuisivat tehtävistään.

Ensimmäinen kerta meni todella upeasti, yhtään puomia ei tippunut. Samoin meni toinen kierros vastapäivään. Mitään moitittavaa ei ollut koko tunnissa. Lopuksi ratsukot menivät pitkin ohjin ja lopettivat tunnin loppuasentoon ja me avustajat kävimme auttamassa varusteiden kanssa ja ratsukot menivät tallille. Me avustajat saimme Kiitokset opettajalta ja purimme esteet pois.. Seuraavana kuulemma olisi koulutunti, joten esteet jousi pois korjatakin. Meillä oli hieman tylsää, mutta eihän sitä aina haluakkaan, että tunneilla tapahtuisi tippumisia taikka kieltäytymisiä. Mukava oli ilma kuitenkin.. Menin itse vaihtamaan vaatteet ja kävin morjenstamassa vielä Kimmoakin. Iltaruoat jaoin Kimmolle sen omaan karsinaan ennen kuin lähdin fillaroimaan. Kello oli jo puoli seitsemän..

Voi Siiriä! Eipä olla hetkeen tamman karkureissuista kuultukaan, Tuulin seura on pitänyt tamman kiltisti aitojen sisäpuolella. Taisi olla sen verran laiska päivä vanhalla tammalla, että Siirin piti saada jotain uutta aktiviteettiä elämäänsä. Kiitos pyydystysavusta myös meidän puolesta :) Sää suosi kyllä hyppyporukkaa ja toivottavasti avustaminen ei ollut turhan tylsää hommaa! Kiitos vielä avusta, saimme tunnin etenemään ripeämmin, kun esteet päivitettiin oikeaan tasoon avustajien toimesta.

 

4.5.2009 - Hoitotarina
Kun saavuin seuraavana päivänä tallille hoitamaan Kimmoa, oli taas erittäin hieno päivä tulossa. Fillaroin reippaasti puuskuttaen ylämäet ja hengähtäen alamäet. Tutuksi tulleet maisemat olivat antaneet puhtia fillarointiin, joten suoriuduin rankoista ylämäistä todella nopeasti. Lintuja lenteli edessäni melkein auramuodostelmassa ja siinä viimeistä ylämäkeä polkiessani tuumailin noiden lintujen rotua. Ehkäpä ne oli lokkeja taikka jotain muuta. Olin niin ajatuksissani, että olin vähällä ajaa fillarillani viimeisestä kurvista pihalle! Manailin puolivahinkoani ja tasapainoilemalla sain kuin sainkin vasemmalle kaartuvassa mutkassa fillarini kääntymään. Sydän hakkasi vallattomasti ja polkiessani tallin pihalla tuumasin puoliääneen, että "olipas lähellä". Kun sain itseni ja fillarini turvallisesti parkkiin, ajattelin hieman huilata, ennen kuin aloittaisin tallityöt. Istuuduin tallin seinustalla olevalle tuolille ja katsoin taivaalle. Pilviä ei näkynyt juuri missään, aurinko paistoi melkein kuumasti ja muutama lintukin lensi ylitseni. Aikani siinä katseltuani taivasta, päätin mennä talliin.

Kello oli melkein yksi, joten minulla olisi melkein tunti aikaa harjata Kimmo ennen kuin sen veisin Fabianin seuraksi tarhaan. Ei Fabiankaan tarhassa vielä ollut, mutta sitten Ellan kanssa voisimme viedä yhtä aikaa.. Kolusin tallissa Kimmon harjapakkia, enkä meinannut löytää sitä siitä paikasta jossa sen viimeksi näin. Meni tovi, ennen kuin löysin sen muiden pakkien seasta. Sitä oli joku muu käyttänyt ihan ilmi selvästi. Aukaisin harjapakin ja huomasin että harjoja ei oltu puhdistettu sitten viime käytön, manailin ja samalla otin enimpiä karvoja harjoista pois. Ajattelin että tämä on juuri sitä tyypillistä minun tuuria, että muiden jäljiltä piti kaikki siivota. Itse taas olin se, joka muisti nämäkin tehdä. Tosin en minä mikään täydellinen ole itsekkään kaikessa, mutta helpottaisihan se kummasti työtä kun olisi edes viitsitty harjat puhdistaa! Aikani manattua tätä mokaa, menin pakin kanssa talliin ja huhuilin Kimmoa varovaisesti.

Saavuttuani Kimmon karsinalle, se tuijotti minua kysyvästi: "Missä viivyit?" ..suorastaan sen katse porautui minuun, joten vastailin sille että meni melkein metsään fillari ja harjasi olivat likaiset. Kun ajatuksissani noin vastailin, olin jo ottanut käteeni pölyharjan, mukaani muovisuan, kovan ja pehmeän harjan. Otin Kimmolta loimen pois ja hätkähdin todella irtoavaa karvan paljoutta! "Jessus jäbä! Sähän purkaudut!", nauroin remakasti päälle ja aikani ulvottua, vedin henkeä tiukkaan keuhkoihini. Silloin takaani kuului tuttu Ellan ääni: "Mitä ihmettä sä siellä hirnut?", Ella nauroi samalla. "Kato tätä jäbää, se purkautuu suorastaan käsiin, karvaa tippuu tumpoittain..": vastasin edelleen nauraen ja jatkoin: "..tälle on pakko tehdä jotain, taitaa mennä koko päivä, mutta onhan mulla nyt aikaa". Ella tirskui ja sanoi menevänsä Fabianin luo tarkastamaan saman jutun. Kun Ella oli hävinnyt näköpiiristäni, aloitin harjaamisen toden teolla. Kimmon olin sitä ennen sitonut riimunnarusta karsinassa olevaan kiinnityslenkkiin, joten turvallisin mielin pystyin pitämään karsinan ovea auki. Ohi käveli muitakin tallityttöjä, mutta en joutanut heille rupattelemaan muuta kuin huikkasin harjauksen lomassa "moikkaa" ja jatkoin ahkerointia. Välillä putsailin karvoja harjoista karsinan ulkopuolella, kunnes työni alkoi lähestyä loppuaan. Katsoin Kimmoa ja sieltä putoavan karvan takaa paljastui komea Suomenhevosori! Vielä sitä karvaa lähtee, mutta suurimmaksi osaksi uusi kesäkarva näkyy kiiltävänä hilseettömänä ja upeana! Ihailin Kimmoa ja työni jälkeä, kunnes sitten havahduin Ellan ääneen: "Mennäänks viemään pollet ulos?", vastasin vaan "Joo" ja irroittelin Kimmon riimunnarua kiinnityslenkistä: "mee sä edellä, mä tuun ihan just", virkoin Ellalle. Ella meni edellä ja minä tulin perässä Kimmon kanssa.

Kun saavuimme tarhalle, kello oli kymmenen yli kaksi, aurinko paistoi mukavasti ja linnutkin vielä visersi. Ella vei Fabianin ensin tarhaan, käänsi Fabianin portille päin ja minä tulin Kimmon kanssa perässä, käänsin sen portille päin ja työnsin portin kiinni. Sitten molemmat hevoset pääsivät irti. Ne iloittelivat samalla tavalla kuin viimeksikin, ravasivat häntä kaarella hetkisen ja sitten piehtaroivat. Me taas portin toisella puolella naureskelimme hevosille. Sitten lähdimme tallille askaroimaan karsinan siivouksen parissa.

Kävin hakemassa kottikärryt, lapion ja talikon. Ahkeroin karsinassa, jossa oli suht paljon märkiä alusia, syömätöntä heinää ja lantaa. Kun olin saanut pois kaiken märän, lannan ja muut ei kelpaamattomat korsirehut, painuin kottikärryineni lantalaan, tyhjensin ne ja kävin hakemassa puhtaita tilalle. Möyhin aluset ja harjasin käytävältä lopuksi kaikki tippuneet aluset takaisin karsinaan. Vein työvälineet pois ja sitten kävin hakemassa lämmintä vettä, tiskiharjan ja rätin, jotta pystyin pesemään ruoka-astian sekä juomakupinkin. Ne piti tarkastaa joka päivä, enhän halunnut Kimmon tulevan sairaaksi. Kun tämäkin oli tehty, hoidin vielä yhden puhdistustehtävän. Se talliloimi, joka oli Kimmolla päällä, oli karvainen joten kävin puhdistamassa sen ulkona tallin takana juuriharjan kanssa. Sen tehtyäni olinkin saanut kaikki tarvittavan työn tehtyä, joten oli taas aika mennä kotiin. Väsymyksestä huolimatta olin iloinen kun sain puuhata Kimmon kanssa. Kävin tallissa vielä ennen lähtöäni sanomassa "heipat" Ellalle ja sitten lähdin ulos. Otin fillarini ja lähdin ajelemaan kohti kotia.

Voi äh, likaiset harjat - ja nimenomaan toisten jäljiltä - on kyllä kieltämättä ihan kamalaa tallipäivän aluksi :/ Toivotaan että ei tule toistumaan, tai sitten pitää alkaa vakoilemaan kuka niitä karvaisia harjoja hyllyyn jättää ;) Kaiken karvan alta tosiaan paljastuu vähitellen miehekäs suomenhevosori, ei ole vuodet mitenkään kuluttaneet hienoa herraamme! Jos talvikarvaa irtoaa vielä, niin ulkona harjaus on myös hyvä vaihtoehto - ei jää pölyt pyörimään turhaan sisälle.

 

1.5.2009 - Hoitotarina
Tallille lähtiessäni oli jo hieman ilmakin lämmennyt ja mielikin alkoi kesän tullessa vaan muuttua iloisempaan ja virkeämpään suuntaan. Sain kotonakin hommat tehtyä ja oli aika siirtyä vapaalle, kohti tallia. Aurinko paistoi ja hiki alkoi vuotaa ohimolta. Fillarointi ei ihan mukavin laji ole, varsinkin kun ylämäkiä matkalla tuntui olevan vaikka kuinka paljon.. ja niitä tuntui vielä riittävän.. Ainakin yksi ennen tallia..

Kun sain kulkupelini tallille, tuntui ilmakin pysähtyneen siihen paikkaan, sillä hiki suorastaan virtasi silmille, en nähnyt mitään. Pyyhin silmiäni ja mielessäni manasin huonoa kuntoani, kun samalla selkäni takaa kuului: "Moi.. ai sä tulit fillarilla, oliks kylmä?". Pyörähdin ympäri ja katsoin kysyjää vetistävin silmin ja näin kuka kysyjä oli. Se oli Fabianin hoitaja Ella. "Ei ollu joo, tuli hitsiläisen kuuma. Ihan silmiä kirvelee", vastasin. "Kuis pollet, onks ne vielä sisällä?": kysyin Ellalta siinä samalla kun vielä pyyhin silmiäni. Ella vastaili että hevoset ovat vielä sisällä, että ne pitäisi viedä uloskin. Katsoin Ellaa hieman hymyillen ja sanoin lähteväni mukaan ihan justiinsa. Kävelimme Ellan kanssa tallille ja kohti molempien hoidokkien karsinoita. Huhuilin Kimmoa, sillä en nähnyt kuin sen peffan karsinaan päin katsoessani. "Kimmoooo.." ja samassa Kimmo nosti päätään ja hörähteli. "Moikka jäbä! Oliks ikävä..", siinä kysellessäni avasin karsinan ovea ja menin sisäpuolelle. Kaivoin taskusta kuivaa ruisleipää ja tarjosin sitä Kimmolle. Se otti sen todella mielellään ja alkoi mutustelemaan sitä reippaasti leukaansa heilutellen. "Sinä se jaksat mutustaa vaan..", höpisin Kimmolle kun tallista alkoi kuulua tallityttöjen ääniä. Vilkaisin sinne päin mistä äänet kantautui ja huomasin ulko-oven aukenevan. Muutama ratsastaja talutti ratsujaan talliin ja moikkailin niitä samalla: "Moi! Mites tunti meni?", taputtelin samalla Kimmoa kaulalle. Vastauksia tuli tytöiltä sen mukaan kun ne menivät ohitse. Vastaukset olivat melkein yksimielisiä Kivasti-meni-tämäkin tai Ihan-kivasti.. Mitäpä siihen lisäämään minäkään.

Kun Kimmo oli syönyt kaikki kuivaneet leipäpalaset mitä minulla oli mukana. Laitoin sille riimun päähän ja valmistauduin ulkoiluun. Kello oli jo ainakin 15 yli kaksi. Kimmon ja Fabian ulkoiluaika oli jo menossa. Niinpä otin Kimmon ja taluttelin sen tallista ulos. Ulkona oli vieläkin lämmintä, suorastaan seinän vierustalla kuuma, joten lähdin kävelemään kohti tarhaa. Fabian ei ollut vielä tarhassa, joten talutin Kimmon tarhaan, vedin portin perässä kiinni, käänsin Kimmon porttia päin ja lopuksi otin siltä riimun pois. Kimmo jäi hetkeksi seisomaan paikalleen, kunnes tajusi olevan irti ja sitten sitä menoa riitti.

Ensin Kimmo otti muutaman raviaskeleen, sitten se otti muutaman laukka-askeleen, kunnes vetäisi yhden komean pukkilaukkasarjan ja sitten se pysähtyi. Alkoi haistelemaan tarhan maata ja polvistui. Sitten se kaatui kyljelleen ja rupesi piehtaroimaan. Samalla kuulin Ellan ja Fabianin tulevan. Ella sanoi Kimmoa hupsuksi samalla kävellessään aukaisemani portin ohi tarhaan ja päästi Fabianin irti. Fabian seurasi Kimmon touhua ihmeissään ja lähestyi ravaten Kimmoa. Kimmo pyörähti vatsalleen ja kapusi ylös, puisteli itsensä ja hörisi Fabianille. Fabian hirnahti, heitti päätään ja säntäsi raviin, se suorastaan otti vauhtia lisää ja veti pukkilaukkaa Kimmo perässään. Molemmat hevoset ravasivat hännät kaarella, kunnes ne rauhoittuivat ja pärskyivät sieraimet väpättäen. Ella ja minä nauroimme hevosille ja tuumimme että niilläkin oli jo kesäkujeet!

Kävelimme tallille ja juttelimme niitä ja näitä keskenämme. Tallin ovella sanoin Ellalle että aloitan karsinan siivoamisella. Ella nyökytti päätään ja sanoi itsekin tekevän saman. Puoli tuntia myöhemmin olin siivonnut Kimmon karsinan ja sitten olinkin saanut hoidettua hoitohomman liki valmiiksi. Lopuksi vielä vein heinää ja muut ruoat Kimmolle valmiiksi karsinaan kun se illalla otettaisiin sisään. Minä en sitä voinut nyt tehdä, sillä olin sopinut muuta menoa. Kun kaikki oli kohdallaan karsinassa, niin vilkutin Ellalle ja sanoin: "Hei hei Ella, mä meen kotiin nyt, nähdään huomenna!". Menin pyörälleni ja lähdin ajamaan kohti kotia.

Äärimmäisen lämpimillä ilmoilla meitä onkin nyt lahjottu tänä keväänä, tuntuu että hevosten talvikarva lähti vasta kun elohopea kipusi jo reippaasti yli kymmenen asteen :) Kirjoitustyylisi on vallan mainio, tarinoista huokuu kivaa tallihenkeä ja -arkea, jonka ohella hoidat Kimmoa todella hyvin. Ori ottikin kaiken ilon irti tarhaan päästyään, mahtoi olla pojilla kivaa.

 

3.4.2009 - Hoitotarina
Oli eräs arkinen kaunis iltapäivä kun saavuin ensimmäistä kertaa hoitamaan Kimmoa. Tai paremminkin ensin tutustumaan kyseiseen suomenhevoseen. Olin jännityksestä aivan pakahtua kun astelin kohti tallirakennusta. Saavuin ovelle sydän pamppaillen ja avasin oven. Ovelta kurkin sisään ja en nähnyt vielä ketään. Kun menin rohkeasti ovesta peremmälle, ovi sulkeutui ja samalla nenääni kantautui aivan ihana hevosentuoksu! Vedin ilmaa nenääni ja huokasin. Tutkiskelin nuuhkittuani paikkoja ja etsiskelin jotain henkilöä, jolta voisin kysäistä mitä missäkin oli. Ja kysellä samalla missä hoitohevoseni olisi. Katsahdin kelloani ja se näytti olevan lähellä kolmea iltapäivällä.

Kävelin kohti hevosten karsinoita ja käytävällä tulikin eräs tyttö vastaan jolle sanoin "Päivää.. anteeksi että vaivaan, mutta voisitteko ystävällisesti kertoa hieman missä mitäkin on? Ai.. nimeni on muuten Yankee ja aloitan tallilla hoitamaan Kimmoa..". Lievän läähättämisen jälkeen, vastaan tullut tyttö olikin Ella. Ella puhui: "No hei! Tervetuloa joukkoomme! Olemmekin innolla odottaneet sinua.. kuten varmasti tiesit, olen Fabian hoitaja ja sinun Kimmosi on ulkoilemassa juuri Fabian kanssa. Lähdetäänkö kiertämään?". Ella vaikutti mukavalta ja varmasti olikin sitä. Seurasin Ellaa, joka kertoi tallista kaiken tarpeellisen. Turvauloskäynnit, pelastussuunnitelmat palon sattuessa. Ruokinnat ja tietenkin esitteli Fabian ja Kimmon karsinat ja kertoi vielä mistä löytää karsinan puhdistusvälineet ja minne lannat ja muut viedään. Ella näytti vielä varusteiden paikan ja kaiken muun. Olin aivan pyörällä päästäni, mutta Ella vielä sanoi: "..kuten aikaisemmin kerroin, voit kysyä aina pulman tullen vaikka minulta mitä missäkin on. Autan mielelläni. Mutta nyt voit aloittaa vaikka karsinan siivoamisella". "Kiitos hyvästä esittelystä sinulle". Kiitin siis Ellaa ja meninkin haeskelemaan oitis karsinanpuhdistusvälineitä.

Työnsin kottikärryissä lapiota ja talikkoa. Menin niiden kanssa Kimmon karsinalle ja aloitin oitis puuhat. Mätin lantapaakut kottariin ja samoin myös kaikki märät aluset. Pöyhin loput jäljelle jääneet aluset ja etsiskelin vielä kottariin meneviä märkiä alusia taikka lantaa. Kun mitään en löytänyt, jätin välineet siihen ja kävin lantalaan tyhjentämässä kottikärrien sisällön. Toin samalla tullessani takaisin talliin puhtaita tilalle. Pöyhin hieman lisää alusia, jotta uudet sekoittuisivat vanhoihin. Kun tämä työ oli tehty, vein kaikki puhdistusvälineet omille paikoilleen. Sitten tarkistin juoma-astian ja ruoka-astian Kimmon karsinassa, jotta nekin olisivat puhtaana Kimmon saapuessa tarhalta.

Kun kaikki karsinassa tehtävät puhdistushommat olivat valmiit, otin selvää mitä varusteita Kimmolle kuuluu. Sillä olikin aivan mukava varustelista! "Kyllä näillä pärjäilee mukavasti", tuumin. Tämän tutkimisen jälkeen etsiskelinkin taas Ellaa, jonka löysin Fabian karsinalta. Yhteistuumin menimmekin katsomaan hevosia tarhalle kolme. Katsahdin meidän kävellessä tarhoille kelloani, joka näyttikin jo lähemmäs neljää. "Ella, milloinkas Kimmoa on viimeksi harjailtu?", Kysyin. Ella vastaili että Kimmo on harjailtu joka päivä, mutta tänään sitä ei ole keretty. Se kuulemma olisi minun hoidettava. Minua jännitti, en tiennyt Kimmosta muuta, kuin sen että se olisi suomenhevonen. Kävelimme tarhalle, ja voih!!! Kuinka ihana Kimmo olikaan!!! Ihastuin todellakin tähän oriin heti! Tarhassa Kimmo vain katseli meitä ja Fabian tulikin tutun hoitajan luokse hörähdellen tuttavallisesti. Moikkasin Fabiania ja odottelin Kimmoa. Kimmo tuli hetken päästä portille ja meni oitis Ellan luo. Ella kehotti minua lähestymään Kimmoa ja tekemään tuttavuutta. Astelin Kimmon luo ja se sai haistella kättäni ja minua aivan rauhassa. Samalla tutkailin sen eleitä.. ei mitään negatiivista ainakaan. Päätimme Ellan kanssa ottaa hevoset sisälle ja otimmekin riimunnarut silloin lähtiessä mukaamme. Menin rohkeasti tarhaan sisäpuolelle ja taputtelin Kimmoa kaulalle samalla sille puhellen niitä näitä rauhallisesti. Sitten napsautin riimunnarun sen riimuihin ja katsoin että Ellakin oli saanut riimunnarun kiinni. Ella availi porttia ja meni ensin Fabianin kanssa ulkopuolelle. Kimmo seisoi rauhallisesti ja aivan kuin se olisi odottanut lähtömerkkiäni. Kun astuin askelenkin eteen se seurasi tyynenä perässä. Se ei rynnännyt eikä yrittänyt päästäkään irti. Niin monesti olin kyllä saanut kokea sen, että hevonen ryntäilisi edes takaisin tallille mentäessä, mutta ei Kimmo!

Kun tulimme tallille, vein hoidokkini sen omaan karsinaan. Sitten otin Kimmolta riimun ja riimunnarun pois. Jätin vielä hetkeksi Kimmon omaan karsinaan, kun kävin hakemassa sen harjapakin. Harjapakin kanssa tulin Kimmon karsinalle takaisin ja otin pölyharjan käteeni. Kimmo näytti lähinnä "pölypunkilta".. nauroin melkein ääneen moiselle keksinnölleni ja samalla avasin karsinan oven. Kimmo haisteli alusiaan ja sitten kääntyi minua kohti hörähtäen. Otin tukevan otteen pölyharjasta ja aloitin harjaamisen..

Kun olin harjannut pölyt pois, otin pehmeän harjan ja kävin koko hevosen läpi sillä. Kimmo seisoi koko toimituksen ajan melko paikallaan, mitä nyt välillä pyörähteli toiseen asentoon.. Varoin menemästä sen taakse, en toki halunnut potkua hoitajan hommasta heti... Naureskelin ja harjasin Kimmon kunnolla. Kun harjaaminen oli tehty, puhdistin harjat ja laitoin harjapakkiin. Suljin karsinan oven. Sitten vein harjapakin pois omalle paikalleen ja vilkaisin kelloa.. Voih ja eih! Se oli jo vaikka mitä, kohta olisi lähdettävä kotiin. Millään en olisi malttanut, sillä Kimmon kanssa olisi ollut niin mukava puuhailla. Mutta ei auttanut itkutkaan, olisi lähdettävä. Kävin hyvästelemässä Kimmon ja Ellalle huikkasin moikat!

Oi, ensimmäinen hoitopäiväsi kuulosti varsin jännittävältä ja viehättävältä :) ! Tarinaa oli ilo lukea ja seurata mihin päädytte - päivään mahtui todella paljon tutustumista, joka on erittäin positiivista näin tallimestarin silmin katsottuna. Alku ainakin oli lupaava, Kimmo käyttäytyi hyvin ja sait mainion perehdytyksen talliarkeen. Jatka ihmeessä samaan tapaan :) !

 

17.3.2009 - Hörhör
Kimmon mietteitä orikäytävältä:

"Ei ole hetkeen näkynyt illuusiaa karsinalla, joten luulisin hänen jättäneen minut pärjäilemään näiden muiden ihmisten kanssa. No, sellaista sattuu, kiitos hänelle silti viime keväästä! Nyt odotellaan josko joku hurmaantuisia koululiikkeistäni, liinaharjastani ja tietysti aivan mielettömän hienosta luonteesta. Älkää pelätkö :)

Kisoissa ollaan taas kierretty tuon Ainon kanssa ja ihan kivasti meneekin. Helmikuussa oltiin Xcaliburin tiloissa (ai että mikä maneesi! Pohjan pehmeys oli todella hyvä jaloilleni. Eivät nekään ihan nuoressa ja vetreässä kunnossa aina ole) ja nappasin sieltä kaksi ruusuketta mukaani. Ne koristavat tällä hetkellä karsinani ovea. Yksityisratsastajani Kristiina käy edelleen treenaamassa kanssani koulukiemuroita ja se totta tosiaan pitää virkeänä. Työnteko ei ainakaan vielä maistu puulta, mutta leppoisia maastoretkiä hoitajani kera kaipailen... Ehkä ensi viikolla joku tulee kaverikseni (: ?"

 

9.8.2008 - Varsahurinat pussiin!
Näin epävirallisesti päätin, että Kimmo on jalostuskäytössä enää tämän vuoden loppuun. Jälkeläisiä herralla on nyt 6 kappaletta ja voin mahdollisesti syksymmällä sponssata vielä pari pikku-Kimmoa maailmaan. Tässä nostalgian huumassa on kuitenkin hyvä vähän tutkailla mitä edellisille kasvateille kuuluu:

sh-t. Kullan Ciku, syntynyt 26.3.2003. Emä Cicely.
Ciku asustaa edelleen meillä. En osaa sanoa mitään pahaa tästä varsasta (varsinkaan kun tämä varsa on ollut paras syntymäpäivälahjani!), voin vain ihailla tyytyväisenä jalostuksen tulosta. On hassua ajatella, että orin ensimmäinen varsa oli jo niin täydellinen :) YLA3 palkittu tamma ihastuttaa tunneilla ja on 5 varsan emä. Ciku kantaa juuri niitä geenejä, mitä voisin vain toivoa - elastista liikettä ja mukavaa käyttöluonnetta. Näin vanhemmiten Ciku on alkanut olla paljon tasaisempi luonteeltaan, niin ratsuna kuin hevosystävänäkin. Kisakalenteri näyttää varsin mairealta, eikä tulevaisuus muutenkaan tunnu hassummalta. Koska Kikin esteperimää vie Jatta (eli Kullan Jazz-trio), Cikulla pyritään pitämään yllä hyvää käyttöratsun luonnetta.

sh-o. Kullan Tasokas Toffee, syntynyt 25.11.2004. Emä Cicely.
Tässä nähdään orin ja tamman ero - sekä tietysti geenien vaihtelevuus. Tapsa on riehakas kaveri, mutta aijai - aivan loistava kouluratsu! Helppo A-tasolta löytyy kokemusta, eivätkä esteetkään ole jääneet turhaan esteiksi. Tapsan teistä en tällä hetkellä aivan tiedä, liekö ori edelleen samassa kodissa, mutta ehkä jonain päivänä kuulemme lisää tästä kaverista :)

sh-o. DK Päivänvalo, syntynyt 20.2.2005. Emä Kottaraisen Uneton Yö
Kimmon ensimmäinen ulkopuolinen astutus oli hiukan showmaista touhua. Herra ei tuntematonta tammaa meinannut aluksi tunnistaa edes saman lajin edustajaksi, mutta onneksi hommat tuli hoidettua - pientä seikkailuahan Kimmon kanssa ei koskaan voi välttää ;) Itse Päivänvalo - eli siis tuttavallisesti Vallu - on nyt jo edesmennyt nuorikko. En koskaan päässyt tutustumaan oriin sen tarkemmin, joten voin vain toivoa että se tuotti iloa omistajalleen.

sh-o. Linteryn Siiderinen Elmo, syntynyt 29.4.2005. Emä ?
Tässä toinen täysin kadoksissa oleva kaveri. Mikäli Elmo on tullut yhtään isoveljiinsä, niin en usko että kyseessä oli mikään rauhallisin tapaus. Muistelisin ex-omistaja Golffiksen kertoneen, että varsa oli kyllä koetellut niin talliväkeä kuin emäänsäkin. Valitettavasti en muista emän nimeä, mutta Kimmon jälkeläinen kuitenkin :)

Tämän lisäksi meiltä löytyy kaksi tämän vuoden pikku-Kimmo palkinnon ansainnutta: Hillavan Pouta ja OC Voitto-Kim. Toivottavasti nämä kaksi oria näyttävät, että Kimmon pojat voivat olla myös tyyniä kuin suvituulta keinuttava vedenpinta. Tai oliko se sitten vain sattumaa, että Cikusta tuli niin rauhallinen yksilö...

 

3.5.2008 - Hoitotarina
Kevätaurinko lämmitti jo ihanasti kun saavuin tallille iltapäivällä varttia vaille viiden aikaan. Olin jonkin verran innoissani, olin juuri saanut suoritettua hoitamiseen tarvittavan hoitokurssi I:sen ja tämä olisi ensimmäinen päiväni hoitajana. Vietyäni reppuni hoitajien huoneeseen menin Kimmon karsinalle, joka olikin tyhjä. Hetken ihmeteltyäni muistin, että ori olisi tähän aikaan tarhassa Fabianin kanssa. Tarkistettuani ajan tallin kellosta huomasin että ne oli jo aika ottaa sisälle ja tarhan portilla odottelikin jo Fabianin hoitaja, joka esittäytyi Ellaksi. Otimme hevoset yhdessä tuumin sisälle.

Kimmon yksityisratsastaja Kristiina oli käynyt aikaisemmin päivällä ja totta kai harjannut sen, mutta herrahan oli saanut päähänsä piehtaroida itsensä hiekkaiseksi. Hain sen harjat ja aloin sukia sitä pölyharjalla. Kuiva hiekka pölysi ja vedettyäni sitä henkeeni sain pienen yskäkohtauksen jonka ohi mentyä huomasin kuinka Kimmo katsoi minua kummastuneesti. Naurahdin ja jatkoin harjaamista. Sain Kimmon puhtaaksi kaikesta hiekasta ja muusta liasta noin viidentoista minuutin harjauksen jälkeen, lopuksi puhdistin vielä kaviot ja ori oli valmis. Ja juuri kun suljin karsinan oven, laittoi ori makuulleen karsinaansa. "Voi ei!" naurahdin kun se nousi ylös, toinen kylki ihan turpeessa.

Puhdistin harjat pölystä kertaalleen ulkona, kyllä sitä niistä lähtikin. Ilma oli vieläkin lämmin, joten päätin lähteä Kimmon kanssa pienelle talutusreissulle. Laitoin orille riimun päähän ja naksautin riimunvarren kiinni riimuun. Kimmo käveli osittain vierelläni ja yritti aina välistä napata vihreää ruohoa. Käveleskelimme Kimmon kanssa maastossa suurin piirtein kaksikymmentä minuuttia. Nautimme molemmat lähes kesäisestä lämpötilasta, palatessani tallille vilkaisin lämpömittaria. Elohopea kipusi lähdes kahteenkymmeneen asteeseen.

Kello tikitti jo lähemmäs kuutta, minun pitäisi lähteä seitsemän aikaan kotia kohti. Kävin haukkaamassa evääni hoitajien huoneessa ja tutustuin samalla moneenkin hoitajaan ja kuuntelin juttuja tallin hevosista, nykyisistä ja entisistä. Kaikki hoitajat ottivat minut hyvin vastaan, siitä olin onnellinen. Päivän lopuksi kävin vielä Kimmon karsinassa tarkistamassa sen vesiautomaatin toiminnan, rapsutin hetken sitä ja lähdin tallustelemaan kohti kotia.

Ensimmäinen hoitopäivä kuulosti todella mukavalta - ja lämmintä tosiaan riittää :) Toivotaan että vedetkin lämpenevät vähitellen niin pääsemme uittamaan hevosia Sorsalammelle. Kimmon kanssa ei ilmennyt mitään ongelmia ja puhdasta tuli (vaikka ori päättikin hankkia heti itselleen hyvän turvepeitteen ;). Alku vaikuttaa siis hyvältä, uskon että teillä jatkuu ihan yhtä mainiosti :)