Hoitaja-info
Nimi: Heidi L.
Aloittanut: 16.6.2011
Hoitaja kertoo itsestään:
--

Suoritetut merkit ja kurssit:

Hoitolomake

xxx = tallimerkintä     xxx = hoitomerkintä     xxx = ratsastusmerkintä

1.1.2012 - Hoitotarina
Taputtelin Kraftia kaulalle ja puhelin sille.
- Toin sulle myöhäsen joululahjan, toivottavasti kelpaa. Selitin Kraftille.
Laskin porkkanapussin lattialle ja sieppasin riimun koukusta, laitoin sen kraftille ja lähdin taluttamaan sitä hoitopaikalle.

Laitoin sen hoitopaikalle kiinni ja kipitin hakemaan Kraftin harjat. Sillä aikaa poika oli päässyt irti riimusta ja jolkottanut minun perään. kun käännyin ja näin Kraftin takanani niin hetken ihmettelin ja sitten aloin nauramaan ja rojahdin lattialle. Krafti tuli tuuppimaan minua turvallaan ja otin samalla sen riimusta kiinni.
- Mite sää siitä riimusta pääsit irti, kysyin Kraftilta.
Krafti vain tuijotti ja lähti vaistomaisesti "vetämään" minua hoitopaikalle.

Hoitopaikalla aloin ihmetellä että miten se oli mahdollsita ja ajattelin että laitan sen nyt kunnolla kiinni. Kun olin laittanut riimun sille kunnolla ja molemmat riimunnarut Kraftiin kiinni, lähdin hakemaan harjat olin tällä kertaa paljon nopeampi. Otin pehmeän harjan ja aloin harjata perusteellisesti Kraftia.

Harjasin Kraftin mahaa ja siitä seurasi hörinää ja tujotusta. Josta minä aloin nauramaan tallissa oli porukkaa jonkin verran mutte he hoitelivat omia hoitoponejaan. Kun olin saanut Kraftin harjattua vein harjat takaisin omalle paikalle.

Kun olin vienyt harjat kävin hakemassa suitset ja pintelit, kävelin Kraftin luo ja aloin laittaa pinteleita sen jalkaan. Kun olin laittanut jo viimeisenkin pintelin otin suitset ja samatien Krafti veti pään alas ja ajattelin että ei se tykkää suitsita. MEnin ja otin sen harjasta kiinni ja samalla vedin hiukan että se nostaisi sen pään ylös. Ei tarvinnut kuin pieni nykäisy ja pää nousi saman tien. Aloin vekslata suitsia Kraftin päähän joka oli kyllä naurettavan näköstä. Kun sain suitset kunnolla sieppasin ohjat ja lähdin jälleen taluttelemaan sitä maastoon.

Olimme olleet suunnilleen vartin maastossa joten suuntasin Kraftin kanssa kentälle. Asetin puomeja ja tötsejä kentälle. Ja laitoin myös pienen esteen jonka hyppäsin Kraftin kanssa yhdessä. Aloimme pujotella ja menemään puomeja. Ajattelin että jos vaikka Krafti rupeisi nostelemaan niitä jalkoja enemmän. kun olin ollut kentällä puolisen tuntia päästin Kraftin juoksemaan kentälle ja siellähän se irrotteli ja kunnolla.

Keräsin kaikki pois kentältä ja otin Kraftin kiinni joka oli aivan hikinen. Lähdin kohti tallia vastaan tuli pari tyttöä jotka olivat menossa ilmeisesti kentälle ratsastamaan moikkasin heitä ja kävelin Kraftin kanssa talliin.

Menin suoraan pesupaikalle ja vaihdoin suitset riimuun, kävin pesemässä kuolaimet ja kuivasin ne ja sitten kipitin viemään ne oikeaan paikkaan. Kun olin saanut ne paikoilleen niin lähdin pesupaikalle ja samassa aloin huuhtelemaan Kraftia joka näytti nauttivan siitä. Kun olin saanut Kraftin "pestyä" talutin sen karsinaan ja laitoin sille siellä talliloimen päälle. Lopuksi vippasin vielä sylillisen heiniä ja sitten laitoin porkkanapussin Kraftin harjakoppaan ja vein senkin omalle paikalle.

Kun olin saanut kaiken valmiiksi kävin antamassa Kraftille puolikkaan porkkanan ja taputin sitä, sitten lähdin kotiin.

Krafti päätti olla varsin seurallinen tänään, toimia kuin uskollinen koira. Kun hoitaja lähtee niin voisihan sitä kerrankin lähteä selvittämään, minne ihmeeseen se ihminen katoaa :)

Tässä hoitopäivässä oli aivan ihastuttavaa tunnelmaa. Yhteiselonne ja ystävyytenne Kraftin kanssa huokui koko tarinasta, jokaisesta pienetä lausahduksesta, harjanvedosta ja talutusmetristä. Osaat kirjoittaa hienoja tarinoita, joita on ilo lukea. Käytät monipuolisesti sanoja ja saat täten tarinasta elävämmän kokonaisuuden.

Virallisestihan ykköskurssi ei vielä ole suoritettu, mutta tämähän johtuu vain omasta saamattomuudestani. Eli taluttaa saat toki Kraftia, hyvä vaan että poika saa lisäliikuntaa tarhailun lisäksi. Pyrin arvioimaan kurssitulokset lähiviikkoina :)

27.11.2011 - Hoitotarina
- Jee taas tallilla, huudahdin.
Ajattelin että jos vaikka nyt kävisin vähän ahkerammin tallilla koska en ole ollut pitkään aikaa. Koska koulut olivat alkaneet. Mutta muitta mutkitta hyppelin talliin innoissani ja menin nopeasti hakemaan harjat hoitopaikalle. Kun löysi harjat menin Kraftin karsinalle joka oli tyhjä mutta likainen. Ajattelin että putsaan sen kun olen saanut Kraftin hoidettua.

Matkalla tarhoille liukastuin tai kompastuin johonkin ja mätkähdin komeasti pepulleni.
Aloin nauraa yksikseni ja nousin nopeasti ylös ja katsoin että näkikö joku mutta en nähnyt ketään ja jatkoin matkaa ihan kuin mitään ei olisi tapahtunu vaikka naureskelinkin.

Kun pääsin tarhalle niin Krafti jo jolkottelikin sieltä. Avasin portin ja menin tarhaan otin Kraftin nopeasti kiinni ettei se vain karkaisi. Tarhassa taputtelin sitä kaulalle ja annoin pienen palan porkkanaa. Lähdin taluttamaan sitä tallia kohti.

Kun pääsimme talliin vein Kraftin hoitopaikalle jonne olin harjat jättänyt ja siellä ne vieläkin olivat. Otin Kraftin loimen pois ja vein sen omalle paikalle. Kun tulin niin tottakai Krafti oli kaatanut harjakopan. Aloin keräämään harjoja kun sain harjat kerätty vein ne kauemmas Kraftista. Sen jälkeen aloin harjaamaan pullaponskia. Aloitin harjaamaan mahasta ja selästä ja sitten harjasin jalat joissa oli mutaa. Lopuksi harjasin pään mutta sitten olikin minun lempi kohta kun aloin selvittämään sen häntää ja harjaa. Harja ei ollut kovin takussa mutta hännästä ei puhuta. Noo vartin päästä olin saanut hännän selvitetty. Kävin nopeasti hakemassa suitset ja aloin laittamaan niitä Kraftin päähän. Kun olin saanut ne kunnolla niin lähdin lenkille Kraftin kanssa kosk ratsastaa en saanut niin talutin sitä noin 45 min.

Lenkillä kävelimme noin 20min. Ja otimme pikku pätkiä ravia Krafti näytti pitävän siitä loput 10min kävelimme tallille mutta Krafti vähän kiihdytteli sain kummiskin pidettyä sen suitsista kiinni.

Tallille päästyä menin Kraftin kanssa suoraan talliin vein taas loimen pois ja aloi harjaamaan Kraftia putsasin kaviot ja harjasin sen kunnolla koitin sen jalkoja ettei ne kuumottaisi ja ne tuntuikin ihan normaalilta. Kävin jälleen hakemassa loimen mutta otin puhtaan ja se mikä oli ollut Kraftin päällä meni pesuun koska se oli likainen ja hieman hikinen. Kun olin saanut puhtaan loimen Kraftin päälle niin lähdin viemään sitä tarhaan.

Tarhalla annoin sille taas pienen palan porkkanaa ja taputin sitä ja päästin sen juoksemaan tarhaan ja siellä jo sen kaverikin odotteli.

Talliin päästyäni menin pesemään kuolaimet vein ne karsinan viereen ja sen jälkeen hain kottikärryt ja talikon ja aloin siivoamaan karsinaa. Oli mennyt puolituntia kun olin saanut karsinan siivottua sen jälkeen kävin tyhjentämässä kottikärryt lantalaan ja vein ne omalle paikalle sitten menin purkaamaan suitset ja rasvasin ne kello oli jo vaikka kuinka paljon ja tallissa oli jo suurin osa hevososta vein suitset omalle paikalle ja lähdin hakemaan Kraftia talliin.

Kun tulin takaisin talliin vein Kraftin karsinaan taputin sitä kävin vielä hakemassa Kraftille heinää ja sitten sanoin sille heipat. Kävin vielä viemässä harjat ja lakaisin lattian. Sain kaiken valmiiksi ja sammutin tallista valot ja laitoin ovet kiinni ja lähdin kävelemään kotiin.

Tallikin on ollut syksyllä hiljaiselolla, joten emme katso pahalla hoitajia, jotka ottavat itsekin vähän taukoa :) Mutta toki jos itsestä tuntuu, että haluaa tulla useammin hoitamaan, niin siitähän me olemme vain todella innoissamme!

Krafti on ollut syksyn aikana yksi niistä hevosista, joita tämä pimeys ja tarhojen mutaisuus ei tunnu yhtään haittaavan. Joka aamu ruuna tuntuu hymyilevän kun sille käy viemässä aamuruoat. Ihme paketti tuo meidän Krafti, varsinainen ilopilleri :) Oiva kaveri syysmasennuksen torjumiseen!

Kunhan saadaan taas kurssitoiminta jaloilleen, niin ilmoittaudu ihmeessä kursseille mukaan :) Pääsette keväisinä päivinä sitten Kraftin kanssa reippailemaan selästä käsin. On sinänsä hyvä luoda ensin luottamus ja yhteistyö maasta käsin. Veikkaisin, että te voitte ratsukkona olla varsin voittamaton kaksikko!

13.9.2011 - Hoitotarina
Pitkän paussin jälkeen pääsin taas tallille ja olin niin iloinen että aloin hyppiä paikallani. Syöksyin talliin ja tuuli toi mukanaan ihanan hevosen tuoksun. Menin katsomaan oliko krafti karsinassa ja siellä se nökötti. Aloin puhua sille jotain ja samassa se nosti päänsä ja tuli katsomaan minua. Silitin sitä ja annoin sille pusun otsalle.

Huomasin samalla kun menin hakemaan harjat että olin ainut ketä oli tallissa vaikka jotkut ratsastelivatkin kentällä. Sieppasin harjat ylimmältä hyllyltä ja kävelin kraftin karsinan luo. Avasin karsinan oven ja otin yhden harjoista ja aloin putsaamaan karftin likaista karvaa.

Siirryin harjaamaan Kraftin jalkoja ja kun pääsin vasemman puolen taka jalkaan se tuntui kuumalta. Ajattelin ensin että olisiko Kraftilla vaan ratsastettu. Ja sitten vähän aikaa kun tunnustelin jalkaa aloin huolestua vähäsen ja menin hakemaan ämpäriin hiukan viileää vettä ja samalla nappasin jonkun sienen.

Menin takaisin Kraftin karsinaan ja otin sienen ja kastoin sen veteen aloin viilentää sitä jalkaa. Sain sen kasteltua ja sitten vein sienen sekä ämpärin pois. Toivoin ettei se olisi mitään vakavaa.

Ajattelin viedä Kraftin tarhaan koskasiellä pli sen muutkin kaverit. Hain varmuudenvuoksi sadeloimen jonka laitoin Kraftin päälle. Jos vaikka kummiskin olisi alkanut satamaa. Kun olin saanut loimen sen päälle nappasin sen keltaisen riimun jonka olin ostanut pari päivää sitten, kiinnitin vielä riimunnarun.

Lähdin taluttamaan Kraftia kohti tarhaa ja samalla toivoin edelleen ettei sillä olisi jalassa mitään.

Pääsimme tarhan portille ja päästin kraftin kavereidensa luo jonne se tempaisi innolla. Lähdin kvelemään kohti tallia ja astuin suoraan vesilätäkköön. Kun pääsin talliin vaihdoin sukat ja sen jälkeen menin hakemaan kottikärryt sekä talikon.

Kävelin kottikärryjen ja talikon kanssa Kraftin karsinalle ja aloin putsata karsinaa. Olin saanut puolet karsinasta siivottu ja silloin minulle iski kamala nälkä jätin työt siihen ja menin syömään eväitä olin noin vartin kuluttua taas karsinalla siivoamassa minulla meni jotain 25minuuttia siivota loput koska karsian oli aivan täyttä likaa.

Lähdin viemään kottikärryjä lantalaa kohti ajattelin hakea Kraftin samalla koska muidenkin sen tarhakavereiden hoitajat olivat menossa hakemaan kaakkeja. Sain tyhjennettyä kottikärryt ja lähdin tallia kohti. Vein talikon ja kottikärryt takaisin sinne mistä olin ne ottanutkin. Ja samassa tempaisin kohti tarhaa jossa Krafti jo portilla odottelikin. Yhtäkkiä alkoi sataa vettä ja sieppasin nopeasti karftin riimunnarun ja napsautin sen riimuun kiinni.

Lähdimme nopeasti kävellen talliin ja ei kauaa kestänyt kun olimme jo sisällä. Vein Kraftin omaan karsinaansa ja otin märän loimen pois ja vein sen kuivumaan. Kävin samalla reissullaa lääkekaapilla ja otin sieltä kylmägeelin sekä kävin nappaamassa harjan ja kaviokoukun. Harjasin Kraftin jalat tarkasti ja muualta myös mutta siirryin nopeasti kavioihin/jalkoihin harjasin kaikki jalta ja putsasin kaviot mutta kun pääsin siihen jalkaan mikä oli ollut noin tunti sitten kuuma niin se oli vielä vähän lämmin. Laitoin vielä varmuudenvuoksi kylmägeeliä hieman sen jälkeen sain työt tehtyä ja ajattelin ensikerralla putsata varustee ja harjat. Sanoin jälleen rakkaalle hevosystävälleni heipat ja rapsutin sitä ja suljin karsinan oven. Lähdin kuljettamaan harjat ja "rasva" takaisin paikoilleen ja sitten kävelin parkkipaikalle ja siellä äiti jo odottelikin sitten me lähdimme kotia kohti ja toivoin että Kraftin jalka olisi jo parempi huomenna sekä että pääsisin mahdollisimman pian uudestaan.

Oli varsin hiljainen päivä tallilla. Nyt kun meillä ei ole niin paljoa tuntitoimintaa syksyn aikana, on tallissa puolet vähemmän porukkaa. Hoitajilla on ainakin tilaa ja aikaa hoitaa hevosia :)

Sadeloimi oli hyvää ennakointia, tokihan se sadepilvi sieltä meidät taas löysi. Siinä välissä karsinasta tuli jälleen puhdas. Tuntuu, että laidunkauden jälkeen ainakin omat karsinan siivoustaidot ovat ihan ruosteessa. Heti kun on päässyt helpommalla, niin nyt muutamankin karsinan siivoukseen menee tovi jos toinenkin.

Jalka tosiaan oli hieman kuuma. Tarkkailimme Kraftin tilaa iltaa myöten, ruuna liikkui kuitenkin puhtaasti ja näytti olevan täysin tietämätön jalkaansa vaivaavasta lämpöaallosta. Aamulla jalka oli taas parempi, kiitos nopeasta reagoinnista ja tehokkaasta kylmäyksestä!

29.7.2011 - Pölyperjantai
Pölyperjantai on osa hoitajien kesätempauksia, joita järjestetään kerran viikossa 20.6 - 6.8.
Kävelin ripein askelin hakemaan kraftin harjat harjasin sen reippaasti mutta huolellisesti. Se oli jälleen käynyt piehtaroimassa, joten oli siinä työ putsata joka ikinen kohta. Loppujen lopuksi siirryin selvittämään harja joka oli aivan takussa joten arvelin sen rahnuttaneen peppua. No mutta reippaasti se selviytyi en edes itse huomannut, että sain sen selvitetty.

Lähdin karsinasta, viemään harjoja krafi jäi toljottamaan isoilla silmillään minne olin menossa. Käännyin vielä rapsuttamaan sitä ja sanoin.
-Käyn hakemassa varusteet, höpsö.
Krafti hörähti, ajattelin että se vastasi.

Pääsin varustehuoneeseen, etsin kraftin satulan ja suitset. Löysin ne loppujen lopuksi ja silloin ajattelin että tämä olisi eka kerta maastossa kraftin kanssa. Sieppasin varusteet ja lähdin varustehuoneesta.

Matkalla törmäsin Ainoon, joka oli taas hymy korvissa asti. Aino kysyi minulta:
-Mikäs nyt on kun noin vauhdilla menet?
-Olen aivan innoissani kun kerrankin pääsen maastoon kraftin kanssa, vastasin.
-hehehe menehän nyt että ehdit, Aino nauroi.
-juups, vastasin.

Pääsin karsinalle ja krafti tuli heti katsomaan mitä minä oikein toin. Krafti haisteli innoissaan satulaa mutta suitsia se näykkäisi.
-Hassu polle, sanoin.
Krafti eikun vain hörissyt, menin karsinaan jossa Krafti innoissaan odotti tulevaa maastoreissua.

Aloin laittamaan satulaa joka meni helposti, mutta kiristys vaihe oli pikkaisen vaikeampi koska polle päätti pullistella. Joten minun piti löysätä satula vyö löysimmälle, sain satulan kiinni loppujenlopuksi.

-Voi ei nyt suitset, Huokaisin.
Krafti katsoi suitsia ja laittoi pään nurkkaan, jonka vedin harjasta ylös. Krafti luimaisi ja taputin sitä ja pyysin anteeksi. Jolloin se taas höristi korvia, kunnes se näki suitset ja laittoi pään maata kohti. Nauroin vähän aikaa kunnes aloin hermostua jo hieman, kyykistyin Kraftin viereen ja otin pienenpalan porkkanaa ja laitoin sen kulaimen taakse. Polle nosti pään ja alkoi hamuta porkkanaa, Krafti oli niin hassu että otti porkkanan ja samalla laitoin kuolaimet suuhun. Sain suitset sen päähän ja aloin laittamaan solkia kiinni.
-Joko olette valmiita, Iida kysyi
-Joo, kaikki huusi.

Kentälle kävellessämme olimme Kraftin kanssa viimeisiä, no ei siinä mitään paitsi krafti meni heti syömään ruohoa, vedin sen pään pois sieltä ja loppuajan kentälle saakka polle tuli vieressä.

Käntälle kun pääsimme kaikki kiristeli satulavöitä ja laittoi jalustimet oikean pituisiksi. Kaikki alkoivat nousta heposten selkään. Minulla oli hieman hankalaa koska se oli vasta toka kerta kun menin kraftin selkään, Ja lähdimme matkaan.

Menimme metsäpolkua pitkin kunnes
-ravia, Iida huusi.
Rutistin ohjat käteen ja annoin pohkeita, Krafti lähti reippaasti matkaan. Olimme ravanneet jo jonkin matkaa kunnes aloimme taas kävellä menimme käyntiä noin puolisentuntia ja sitten tuli suoraa ja tasaista joten -harjotusravin kautta laukkaan, Iida huusi.
Aloin paukuttaa pohkeita ja maiskuttamaan, Krafti ravasi vauhdilla mutta laukka ei noussut menimme kyllä kamalaa vauhtia ravia melkein sama vauhti kuin muut laukkasivat. Kun taas Iida huusi -harjotusravin kautta käyntiin.
Minua harmitti kun en saanut laukata no koitin jälleen kun muut laukkasivat. Silloin annoin pohkeita ja raippaa ja johon Krafti lähti vaudilla.

Laukkasimme aika kauan kunnes taas siirryimme käyntiin ja sitten Iida huusi -Pysäyttäkää hevoset.
Kaikki saivat pysäytetty ja se sujui ogelmitta.
-sitten mailman ympärysmatka, Iida huikkasi.
Kaikkilla meni hyvin paitsi minulla, kippasin taaksepäin ja yks kaks olin maassa. Kun tajusin mitä oli tapahtunut niin aloin nauraa ja muutkin alkoivat nousin takaisin Kraftin selkään ja koitin uudestaan. Nyt se sujui hyvin.

Jatkoimme matkaa Iida ja niko jonon ekana. Siiryimme metsästä hiekkatielle jossa otimme pätkän ravia ja laukkaa jälleen sain Kraftin laukkaamaan, ja olin siitä ylpeä. Aika meni todella nopeasti joten kävelimme loppukäynnit tallille saakka.

Tallin pihassa oli autoja koska joittenkin vanhemmat olivat tulleet jo. Kaikki oli sujunut hienosti.
-Sitten kaikki voi tulla selästä alas, Iida sanoi.
Kaikki oli pääsyt maantasalle ja kaikki laittoivat jalustimet ylös ja lähtivät taluttamaan hevosiaan talliin.

Kaikki alkoi ottamaan varusteita pois joten varustehuoneessa tuli tugosta, minä laitoin karsinan oven päälle ja rapsuttelin sitä ja sitten -Nyt alatte harjailemaan ja putsaamaan hiet hevosista tallin seinässä on letku josta voi ottaa vettä, Iida huusi.
Kävin hakemassa sienen ja ämpärin jossa oli vettä. Menin Kraftin karsinaan ja aloin putsaamaan sen jalkoja ja muutenkin jokaisen hikisen kohdan. Sain sen homman tehty ja menin viemään varusteet ja otin tilalle harjat, kuivasin hieman Kraftia sen pieneen pyyhkeeseen ja aloin harjaamaan sitä kumisuan kanssa.

Kaikki oli jo valmista ja kello oli jo lähemmäs 20.00, osa alkoi jo lähtemään ja minuakin tultiin jo hakemaan olin melkein viimeinen joka oli enää tallissa. Menin Kraftin karsinasta pois ja vein harjat. Tulin vielä sanomaan hyvää yötä ja heipat. Menin ulos ja näin äitini pihassa sanoin Ainolle ja Iidalle heipat ja menin autoon.

Kotona olin aivan naatti joten menin pesemään hampaat ja suoraan nukuumaan ja ajattelin että tuo oli ollut mailman paras hetki koko kesänä, ja silloin nukahdin.

Jouhia on saatu tänä kesänä taas setviä urakalla. Ulkona telmiminen, railakkaat laukkakisat kavereiden kanssa ja piehtarointi ovat saaneet monen hevosen harjan sekä hännän muistuttamaan peikon tukkaa. Uhkasin jo parilta hevoselta leikata harjan ihan lyhyeksi, kun takkuja sai siistiä joka ikinen ilta.

Maastoreissua oli kyllä odotettu toden teolla! Vaikka onkin haikeaa, että kesä alkaa vähitellen olla lopussa, mutta ehkä on aika jo antaa tilaa syksylle. On siinäkin omat hyvät puolensa - ehkä :) Ainakin kauniit maisemat ja vähän viileämmät kelit. Jaksaa taas reippailla kentällä ja maneesissa ratsastuksen merkeissä.

Kraftilla oli tänään taas vähän laukaton päivä, mutta päättäväisillä avuilla sait ruunan mukaan vauhdikkaaseen menoon. Yleensä Krafti kyllä lähtee muiden mukana, mutta kai sitä piti vielä osoittaa viimeisinä lomapäivinä, että omaakin tahtoa (tai pikemminkin jääräpäisyyttä) löytyy!

24.7.2011 - Hoitotarina
Tulin tallin pihaan, ja huomasin että kaikki hevoset oli laitumilla, joten lähdin kävelemään tallia kohti. Kuulin iloista naurua ja huutoja. Tulin lähemmäksi ja yks kaks joku heitti vesi-ilmapallon suoraan päälleni. Aloin nauraa.
-Ketä tämän pallon omistaa, tai no ketä omisti, kysyin.
-Se on minun, Jenna L huusi.
Aino antoi minulle pallon ja sanoi,
-Vippaa tämä jonkun päälle.
Aloin hekottaa, ja heitin sen Emilian päälle. Emilia alkoi nauraa, ja heitti minun päälle pallon. Pyllähdin lattialle, koska nauroin niin paljon. Heitin Ainon päälle yhden pallon ja nauroin. Aino nauroi takaisin, ja heitti pallon päälleni.
-heei, huusin, ja vippasin toisen pallon nauraen Ainon päälle.

Lopulta pallot loppui. Menin istumaan heinäpaalin päälle, ja naureskelin Jennan kanssa samalla kun hän jatkoi satulan putsausta. Hanna jutteli Jasmiinan kanssa omista hoitopolleista. Sanoin Ainolle, että minun pitää lähteä hammaslääkäriin. Sanoin heipat kaikille hoitajille ketkä tallissa oli. Olin kävelten, joten minun piti mennä ripeästi. Ajattelin, että hoitelen joku toinenpäivä Kraftia. Sekin saisi pitää lomaa.

Vesisota oli kyllä yksi tämän kesän kohokohdista tallilla! Oli ihanaa irrottautua hetkeksi tallinpitäjän arjesta ja lähteä hoitajien kera tallipihalle heittelemään vesi-ilmapalloja. Oi, hetken tuo 30 asteen kuumuus tuntui jopa mukavalta, kun kuivattelin vaatteitani laitumen reunalla hevosia katsellen :) Mukavaa, että pääsit mukaan tähän tempaukseen.

Krafti sai lomapäivän, täyden laidunpäivän. Ensi kerralla sitten taas ruunan kanssa touhuamista (:

17.7.2011 - Hoitotarina
Tulin kauheaa vauhtia tallille oli pakko saada nähdä krafti. Jätin pyörän tallin lähistölle ja kävelin ripein askelin pollen luo.

Kävin rapsuttelemassa kraftia ja pölisin sille veikkaan ettei se paljoon tajunnut. Tallissa oli enemmänkin porukkaa moikkailin suurimmalle osalle matkalla hakemaan kraftin harjoja. Otin harjat hyllystä ja kävelin takaisin jälleen rapsuttelemaan ja harjailemaan. Krafti taisi nukahtaa kun harjasin sitä. Tarkistin vielä jalatkin ettei ole haavoja ja punkkeja ei löytynyt (hyvä niin). Kaikki oli ennallaan ponissa joten aloin selvittää harjaa ja häntää. Ei siinä kamala urakka ollut vaikka poni oli aika pölyinen mutta valmista tuli kumminkin. Tallissa oli vilskettä ja joku jopa kompastui johonkin harjan tapaiseen.

Otin harjat ja menin tallin pihalle ja aloin putsata niitä sain harjat jotenkin putsattu. Kai ne sitten kelpaavat. Istuin hetken ulkona kuuntelemassa lintuja ja tallista kantautuvia ääniä ja hymähtelin yksinäni. Menin takaisin talliin ja vein harjat omalle paikalle ne näytti taas siistimmältä.

Menin katsomaan kraftin satulaa ja suitsia ja aloin miettiä etä jokinpäivä istun tuossa satulassa. Aloin hymyilemään ja kävelin kraftin luo rapsutin sitä ja jälleen juttelin sille. Lähdin vielä kiertelemään tarhoja jos vaikka sieltä löytäisi jonkun pollen ja omalla tuurilla oli siellä ainakin pari. Rapsutin hevosia ja lähdin kohti tallia ja jälleen kraftin luo. Menin karsinaan halasin ponia ja sanoin heipat ja että tulen kyllä takaisin joku päivä.

Kävelin pyörän luo alkoi tihkuttaa joten kaappasin pyörän ja lähdin kotia kohti ajattelin matkalla että mitäköhän krafti tekee nyt. Alkoi sataa lujempaa joten laitoin vauhtia pyörään kastuin todenteolla mutta onneksi kotona odotti lämpimät puhtaat ja kuivat vaatteet.

Hevoset eivät taida ymmärtää höpötystämme, mutta on niille silti aina yhtä mukava kertoa kuulumiset. Ja kun tallissa on yli 30 hevosta, niin aamuruokinnan ohessa sitä ehtii kertoa jokaiselle vähän jotakin. Ei ihme, että ei-hevosihmiset välillä ihmettelevät tallilla käyvien touhuja ;)

Punkkitarkastus onkin hyvä tehdä! Ikinä ei tiedä, mitä ötököitä laitumelta tarttuu mukaan. Onneksi hevosten lyhyt kesäkarva helpottaa punkkien löytämisessä. Osallistukaa ihmeessä Kraftin kanssa hoitajien kesätapahtumiin (lisätietoa foorumilta), niin pääset istahtamaan satulaan pidemmäksikin aikaa. Ja jos ratsastus kiinnostaa, niin hoitokursseja käymällä pääset äkkiä ratsastuksen pariin :) Syksyllä jatkuvat myös ratsastustunnit, joilla pääset koettelemaan yhteistyötäsi myös muiden tallin hevosten kanssa.

Tekstissä oli aavistuksen huolimattomuusvirheitä, ennen tarinan lähettämistä on hyvä tarkistaa, että välimerkit ovat paikoillaan ja nimet alkavat isolla kirjaimella :) Näin hoitotarinasta tulee heti luettavampi ja tarkastamiseen menee vain pieni hetki.

23.6.2011 - Hoitotarina
Jälleen tulin tallille hoitelemaan Kraftia joka tyytyväisenä hörisi kun näki minut. Hain harjat varustehuoneesta ja vein ne karsinan eteen. Laitoin Kraftin kiinni ja aloitin likaisen pollen harjaamisen. Olin sanut puolet Kraftista harjattu kunnes katsoin mitä se teki ja huomasin että se oli nukahtanut. Jatkoin harjaamista jalkoja myöten kunnes huomasin loppujenlopuksi että sain kaiken lijan pois. käteni oli aivan kipeät pitkän uurastuksen jälkeen, mutta ei se mitään haitannut. Krafti oli jälleen hereillä joten putsasin pollen kaviot kun oli saanut viimeisenkin kavion putsattu otin urakakseni harjan ja hännän. Ajattelin samalla kun laitoin omat jälkeni pois että oli oikein ottaa juuri tämä polle. Menin vielä sanomaan heipat Kraftille joka hörisi vastauksen. Otin pyöräni tallin pihasta ja lähdin kotiin.

Katsoin kelloa kun oli päässyt sisälle huomasin että se oli jo lähemmäs 20.00 joten menin petiin miettimään päivän tapahtumia. :)

Oi, harva asia on niin mukavaa kuin tutun hevosen hörinä karsinan luo astuessa! Krafti on selvästi mielissään uudesta hoitajastaan. Alkutaipaleenne on lähtenyt hyvin käyntiin. Harjaamisenkaan aikana ruunan ei tarvitse turhia stressata - voihan sitä käyttää ajan hyödyksi torkkumallakin!

Iltapuhteina Kraftista tuli jälleen puhdas kaveri. Kelpaa seuraavana päivänä juoksennella taas laitumella muun lauman jatkona.

16.6.2011 - Hoitotarina
Tulin tallille aikaisin aamulla katsomaan uutta hoitopolleani, Kraftia. Etsin karsinaa vähän aikaa. Löysin sen kumminkin pian. Rapsuttelin pollea hetken ja puhelin sille. Hain Kraftin harjat varustehuoneesta ja vein ne karsinan eteen. Otin pollen riimunnarun ja laitoin sen kiinni karsinaan. Aloin harjailemaan Kraftia pikkuhiljaa ja lopuksi huomasin ettei se tehnyt mitään. Sain Kraftin harjattu ja seuraavana oli kaviot. Aristelin ensin että Krafti tekisi jotain mutta se söi tyytyväisenä heiniä. Sain loppujenlopuksi putsattu pollen kaviot ja huomasin että se on minun unelmien hevonen. Vein harjat takaisin varustehuoneeseen, ja kävin vielä katsomassa Kraftia ennen kun lähdin siellä se söi kiltisti heiniä :). Sanoin vielä heipat pollelle ja lähdin pyörälle ja siitä sukkelasti kotia kohti. Oli hauskaa hoidella Kraftia.

Krafti on varsin leppoisa kaveri ja helppo hoidettaessa, ongelmia siis tuskin tulee :) Siinä missä Ollilla oli välillä äksyilypäiviä, Krafti tuntuu aina olevan korvat hörössä ja pieni hörinä päällä. Pääsittekin tänään jo alustavasti tutustumaan toisiinne. Ilmoittaudu ihmeessä Hoitokurssi 1:lle, jotta saatte uusia tehtäviä tallipäiviin. Seuraava ryhmä aloittaa 1.7.

16.6.2011 - Hoitajauutisia
Krafti palaa jälleen hoitajallisten hevosten joukkoon, kun Heidi aloittaa ruunan hoitajana. Heidille talli ja sen tavat ovatkin jo tuttuja, sillä hän on aiemmin hoitanut Ollia. Talliväki toivottaa Heidin tervetulleeksi Kraftin karsinalle ja mukaan kesän hevosseikkailuihin! :)

7.2.2011 - Tuntikuulumisia
Krafti on tehnyt kuluvan kevätkauden aikana paljon alkeistason tunteja ja kerännyt paljon kehuja niin ratsastajilta kuin opettajaltakin. Ruunasta on tullut rauhallisen energinen ratsu, jolta luonnistuvat tehtävät kuin tehtävät. Pidän ruunan luonteesta yhä enemmän.

Maanantaina oli jälleen vuorossa alkeiskurssin tunti, tällä kertaa harjoittelimme kääntämistä pujottelutehtävällä. Ida ja Krafti olivat ratsastaneet erinomaisesti ensimmäiset kaksi tuntia, eikä tämä kolmas tunti ollut poikkeus. Tämän tunnin jälkeen kaverukset tosin eroaisivat hetkellisesti, sillä neljännelle tunnille tuntilaisille jaettaisiin uudet ratsut.

Krafti älysi mennä tötteröt hyvin - ainakin alun. Lopussa ohjaamisen kanssa menin vähän sekaisin ja tötteröitä kaatui, seuraavalla kerralla päästiin pujottelut puhtaasti, kun muistin nyt paremmin oikeassa kohdassa painaa pohkeella, ohjata ohjalla ja auttaa vielä vähän katseella ja istunnalla.

Lopputunnista harjoiteltiin taas ravia. Vaikka ensimmäisillä kerroilla osaa oli selvästi jännittänyt vauhdin lisääminen, nyt ratsastajista näki, että tämä oli tunnin odotetuimpia hetkiä. Ohjeistin ratsastajia pitämään tällä kertaa ohjat omissa käsissä ja kiinnittämään huomiota käsien asentoon ja ohjasotteeseen. "Ohjista ei saa ottaa tukea, jotta ravi säilyy. Ei myöskään heitetä ohjia pitkiksi, jotta hevosen suuhun on edelleen tuntuma."

Ihan erilaista oli ravata niin, että kädet pysyivät ilmassa. Tasapaino pysyi yllättävän hyvin, ja pääsin harjoittelemaan rauhassa niiden pysymistä oikeassa asennossa. Krafti liikkui tasaisesti ja taluttaja piti huolen ohjaamisesta, joten minulla ei ollut huolen häivää. Minun mielestä tämä kohta tältä päivältä sujui kyllä yllättävän hyvin :)

1.6.2010 - Ensimmäinen
Vegasi päätti lopettaa Kraftin hoitamisen. Olimme kovin pahoillamme siitä, sillä hän oli tehnyt hienoa ja arvokasta työtä monen kuukauden ajan tallilla. Krafti on selvästi vapautuneempi tallilla ja uusien ihmisten seurassa, kun alkutaipaleella auttoi tuttu ja turvallinen hoitaja. Emme tosin voi ketään pakottaa hoitamaan, joten jouduimme vain hyvästelemään tytön. Toivottavasti näemme hänet vielä tulevaisuudessa :)

Kraftin hoitajahistoria on nyt siis aloitettu. Tästä on hyvä jatkaa - toivottavasti ruunalle löytyy oma hoitaja jo kesällä.

6.3.2010 - Kevätmaasto
Kevät aurinko paistoi ihanasti tallin pihaan kävellessäni mautostani talliin. Ränneistä valui vesi lorisemalla ja jää puikot sulivat tallin räystäiltä. Kyllä se kesä vielä tulisi. Sisällä tallissa, käytävää lakaisi Sinna ja tervehdin tätä iloisesti ja koska tallista ol ilakaisematta vielä puolet, hain myös itse harjan ja autoin tallintekijää jutellen pirteältä naiselle samalla. Saatuamme nopeasti käytävät lakaistua, menin Kraftin luokse ja tervehdin poikaa. Krafti katseli kauniilla silmillään minua rapsutellesani sitä korvan takaa. "Mentäisiinkö pienelle, ihan pienellä maastolenkille?" Kysyin pojalta samalla kun aloitin harjaamaan sitä. Harjasin hevosen huolellisesti, mutta melko nopeasti, sillä olin jo puolentunnin päästä saanut hevosen puhtaaksi. Lopuksi puhdistin vielä kaviot tapani mukaan, jonka jälkeen hain ruunan varusteet karsinan oven eteen ja aloin laittamaan niitä ruunalle. Kun muutaman minuutin kuluttu Krafti oli valmiina lähtöön laitoin vielä oman kypäräni päähäni ja lähdin taluttamaan pirteää ruunaa pihalle.

Pysäytin ruunan pihalle lähelle kenttää ja kiristin vielä vyötä parilla reiällä, sekä laskin jalustimet. Sitten hyppäsin kyytiin ja painoin pohkeet kevyesti hevosen kylkiin. Kävelimme pitkin ohjin kohti metsätietä, joka oli täynnä kavion jälkiä. Samalla kun kävelimme katselin ympärilleni ja ihailin kevätauringossa kiiltelevää maisemaa. Kauempana metsässä orava kiipesi puuhun ja Krafti seisahtui katseleman sitä. Huomatessaan kuitenkin, ettei siellä vaaninnut yhtäkän sapellihammastiikeriä vaan pieen pieni viaton orava hevosen lähti taas liikkeelle. Taputin sitä kaulalle. Pääsimme aukealle, jossa usein laukattiin ja otin ohjia hieman lyhyemmiksi, sillä allani oleva ratsu hörösti korviaan ja hieman jännittyi. "Ei, nyt vaan kävelään ekä viiletetä pitkin metsiä," naurahdin hevoselle ja jatkoimme käynnissä pellon ohitse. Löysäsin taas ohjia päästyämme takaisin metsään.

Äkkiä Krafti pysähtyi ja hörösti korviaan. Ruuna oli jännittynyt ja sen hengitys "rahisi". Tunsin hevosen sydämen tikityksen ja keräsin ohjia vaistomaisesti kasaan, pysyin kuitenkin itse melko rentona. Hevonen tarkkaili kauemmas metsään ja hirnahti pitkän hirnahduksen. Metsästä vastasi toinen hirnahdus ja ruuna lähti ravaamaan lyhyillä askelilla eteen päin. Oikeastaan meno näytti ennemminkin steppaamiselta. Otin muutaman puolipidätteen lävitse ja ravasimme eteenpäin. Pian näin itsekin ratsukon, joka käveli meitä kohti mutkan takaa. Päästäymme lähemmäs tunnistin ratsukon Johannaksi ja Haraksi. Siirsin hevosen käyntiin (vihdoin kun se malttoin kävellä) ja löysäsin jälleen ohjia. Käännyimme näiden perään vaihdettuamme pari sanaa ja jatkoimme takaisin tallille yhdessä. Puhuimme säästä ja hevosesti ja vähän kaikesta muustakin samalla kun hevoset löntystivät perätysten. välillä Krafti yritti Hara-möhkäleen ohitse, mutta kuunteli kuitenkin pidätykseni ja tyytyi pysymään perähevosena.

Päästyämme takaisin tallille ja turvallisesti krsinaan, riisuin Kraftilta varusteet ja vein ne paikoilleen. Tämän jälkeen harjasin hevosta vielä kolme varttia, kunnes lähdin kotiin.

Viikon sisällä on tapahtunut hurja muutos säätilassa. Vielä helmikuun lopulla kahlattiin umpihangessa, nyt tallin seinustalla istuessa voi jo tuntea, kuinka aurinko lämmittää kasvoja. Ja jos sää sallii, niin kannattaa lähteä ulos - eipähän tarvitse täristä pakkasissa tai väistellä vastaan tuiskuttavia lumihiutaleita :)

Krafti on näköjään oppinut nopeasti tallin maastopolkujen laukkapätkät. Fiksu hevonen, hienoa että ruuna malttoi kävellä silti, vaikka intoa vauhdikkaaseen laukkaan olisi varmaan ollut. Rauhallisen Haran kohtaaminen sai Kraftin lopulta tajuamaan, ettei maastossa tarvitse rynniä ja säikkyä turhaan. Mukavan kuuloinen hoitopäivä!

27.2.2010 - Hoitotarina
Tulin heti aamusta tallille ja autoin Ainoa tekemään tallityöt yhdessä parin muun hoitajan kanssa. Viiden karsinan siivouksen jälkeen menin kuitenkin tervehtimään omaa pikku hoitohevostani. Ruuna höristi korviaan kun kaivoin taskusta sille porkkananpalan, jonka tiputin ruokakippoon. Taas tuli sääntöjä rikottua. Mutta pakkohan pojan oli välillä sadaa herkutella. ;)

Harjasin Kraftin huolellisesti, joka tarkoitti reilun tunnin harjausta. Tässä ajassa tallille oli saapunut jo oikea lauma hoitajia, joista osa oli tulossa estetunnille, osa kuvaamaan sitä ja osa muutein vain hoitamaan hoitsujaan. Kun olin saanut hevosen harjattua tarpeeksi hyvin, selvitin sen hännän ja harjan sormillani ja putsasin vielä kaviot. Se njälkeen hain hevosen varusteet valmiiksi karsinan eteen. Aloin satuloimaan Kraftia kun kello alkoi lähestymään tasaa. Ruuna antoi jälleen varustaa itsensä kiltisti ja tämä tuli nopeasti tehtyä. Laitoin vielä lopuksi ruunalle jännesuojat etusiin ja painoin oman kypäräni päähänini.
-Maneesiin voi alkaa tulemaan sitä ukaa kun olette valmiita! Aino huusi käytävältä samalla kun meni toimistoon viimeiselle kappikupilliselle ennen tuntia.

Talutin Kraftin maneesin keskelle kaartoon ja kiristin vyötä, sekä laskin jalustimet alas. Nousin selkään. Selästä kirintin vyötä vielä reiällä ja lyhensin jalutimia reiällä, sillä ne olivat eilisestä puomitunnista vielä minun jäljiltä. Tämän jälkeen pyysin ruunaa kävelemään eteenpäin pitkinohjin. Kun kaikki olivat saapuneet maneesiin ja saanet kävellä löysilläohjilla noin viisi minuuttia, otimme ohjat ja aloimme työstämään hevosia puomienavulla käynnissä samaan tyylin kuin eilenkin. Krafti kuunteli hienosti apujani ja taipui pääty-ympyröillä hyvin. Siirsimme hevoset kevyeen raviin ja verryttelimme niitä siinä edelleen puomeja apuna käyttäen. Sitten vaihdoimme suuntaa ja työstimme hetken tähän suuntaan ja sitten lopuksi vielä laukassa molempiin suuntiin. Krafti nosti tänäänkin kevyesti laukan, eikä minun tarvinnut hikoilla sen kanssa kymmentäkierrosta kenttää ympäri, vaan ruuna nosti sen pienistä selvistä avuista heti. Hieno poika!

Kun olimme verrytelleet hevosia tarpeeksi Aino pyysi meitä hyppäämään pienen ristikon yksitellen verryttely esteeksi. Sain olla ensimmäinen. Nostin laukan ja käänsin Kraftin ristikolle. Esteistunta - puolipidäte - kevytistunta - hyppy - esteistunta ja kokoaminen. Se meni hienosti, vaikka itse sanonkin. Odotimme kunnes muutkin tulivat ristikon, jonka jälkeen tulimme sen vielä uudestaan. Tämäkin ekrta sujui vallanmainiosti ja Krafti ansaitsi suuret taputukset. Sen jälkeen Aino nosti esteen pieneksi pystyksi, jonka tulimme kukin kerran onnistuneesti, jonka jälkeen aloimme tekemään esteitä kaarevalla uralla. Krafti kääntyi hyvin ja säilytti saman tahdin ja saimme askeleet sopimaan hyvin ja hypyt onnistuivat mielestäni hyvin. Kun kaikki olivat saaneet tulla esteet myös kaarevalla uralla muutamaan otteeseen pääsimme kokeilemaan sarjaa. Omalta kohdalta tämäkin sujui hienosti, olihan allani aivan loistava hevonen. Tulimme sarjan muutamankerran, jonka jälkeen tulimme koko jutun pötköön. Ensimmäisellä kerralla meillä onnistui tämä hyvin, mutta toisella kerralla tuli tyhmä tiputus sarjan toiselle osalle, koska ratsastin sarjalle sisään hieman huolimattomasti. kolmannella kerralla korjasin kuitenkin virheeni ja suoritus meni lähes täydellisesti, tai ainakin niin hyvin, kuinka tämn tasoiselta ratsastajalta se voisimennä. Pian jouduimme lopettamaan hypyt ja aloimme loppuverryttelemään hevosia.

Kraftia alkoi hakeutumaan taas ravissa pyöreämmäksi ja liikkui hienosit eteen. Todell mahtava tyyppi sanon minä. Siirryimme käyntiin ja kävelimme kymmenisen minuuttia löysillä ohjilla, kunnes kaarroin maneesin keskelle ja laskeuduin selästä löysättyäni vyötä. Nostin jalustimet ja talutin hevosen karsinaan.

Karsinassa riisuin Kraftilta kaikki varusteet ja harjasin sitä puolisen tuntia, jonka jälkeen pesin vielä suojat, suitset ja satulan. Tämän jälkeen minun piti lähteä kotiin, koska serkkuni oli tulossa meille kylään.

Porkkana päivässä pitää laiskuuden ja happamuuden loitolla, sovitaan niin ;) Mukavaa että tulitte tänään mukaan estetunnille, eilisen puomityöskentelyn jälkeen oli hyvä jatkaa vielä hyppytreenillä. Laukka ainakin löytyi tänään helpommin ja Kraftilla oli ihan erilainen vauhti askelissaan. Kummasti yhteistyö ja kentälle kannetut puomit sekä estetolpat vaikuttavat. Taitaa olla ruunassa estehevosen vikaa enemmänkin!

Esteiden hyppääminen ei tuottanut teille ongelmia. Sinulla on rento ohjasote hypyissä, okserilla voit yrittää myödätä vielä vähän enemmän. Laukka pysyi pyöreänä ja aktiivisena läpi tunnin - voit olla tästä todella ylpeä! Loppuraveissa nähtiin jälleen, kuinka rennosti ruuna osaa liikkua, ja miten tyytyväinen se työskentelyyn oli.

26.2.2010 - Puomeja-puomeja-puomeja-puomeja
Saavuin tallille suoraan koulusta ja vaihdoin ratsastusvaatteet tallin vessassa. Etsin tallin sopukoista kotikärryt ja talikon ja painuin siivoamaan Kraftin karsinaa, sillä ruuna oli vielä ulkona. Koska karsina oli aivan hirveässä kunnossa ruunan pyörityä siellä ihan kohtuu mukavasti, päätin tehdä oiken suursiivouksen ja heittelin kaikki pehmusteet kottikärryihin. Tulihan siinä kyllä vajaa kolme kärryllistä tavaraa. Sen jälkeen lakaisin vielä karsinan pohjalta loputkin aluset, jonka jälkeen päätin vielä pestä karsinan seinät. Lähes tunnin jynssäämisen jälkeen olin tyytyväinen karsinoiden puhtaisiin seiniin ja pääsin tuomaan puhtaat aluset karsinaan. Karsina näytti ja tuoksui lähes fantastiselle. Voiko edes nin sanoa?

Koska kello alkoi käymään jo sen verran, että voisin alkaa harjailemaan Kraftia, menin kysymään Iidalta tulisiko myös Ali sisään vai saisiko se jäädä tarhaan vielä. Iida mietti hetken, kunnes pyysi minun jättämään tarhakaveri tarhaan ja jos se siellä nostaisi hirveän metelin ja riehunnan niin jos sitten toisin sen sisään. Koska Ali ei kuitenkaan sellaista tehnyt, sain rauhassa harjata Kraftia puhtaassa karsinassa. Suin hevosen oranssihkoa karvaa samalla kun puhelin ruunalle kaikkea maan ja taivaan välistä. Harjattuani hevosta reiluntunnin, hain sen varusteet ja aloni satuloimaan sitä. Krafti antoi todella kiltisti laittaa varusteet päällensä, kuten tavallista ja laitoin vielä lopuksi Kraftin ja minun väreihin sopivat pintelit ruunalle. Näyttipä se kauniille!

Pian Aino pyysi tunnille osallistujat maneesiin ja lähdin taluttamaan uljasta ratsuani sinne. Maneesissa kiristin vyötä parilla reiällä ja nousin selkään. Selästäkäsin säädin jalustimet sopiviksi ja lähdimme liikkeelle pitkin ohjin. Käveltyämme n.5min pitkin ohjin otin ohjat kunnolla käteen ja aloin työstämään Kraftia käynnissä. Tein isoja pääty-ympyröitä, kuten Aino käski ja taivutteli hevosta ympyröillä, sekä sisään, että ulos. Vaihdoimme suuntaa ja jatkoin samaa tähän suuntaan. "Ja sitten kun tuntuu, että hevoset taipuvat hyvin käynnissä ottakaahan ravia ja verrytelkää siinä," Aino ohjeisti ja nostin harjoitusravin kautta kevyen ravin. Pikku hiljaa pienensimme ympyröitä ja vaihdoimme suuntaa. Lopuksi vielä otimme hieman laukkaa ympyröillä ja työstin tässäkin Kraftia melko paljon. Kun Krafti, sekä muut hevoet tuntuivat vertyneiltä Aino ohjeisti seuraavan tehtävän puomeilla ja noudatimme tämän neuvoa. Nyt puomeja oli ympyröillä enemmän kuin yksi ja ne olivat n. metrin päästä toisistaan, eli ravipuomit ympyrällä. Ensimmäisellä kerralla tulin Kraftin kanssa houlimattomasti puomeilla ja hevonen kolautti kahteen puomiin, koska en ollut ottanut puolipidätteitä ennen puomeja. Seuraava kerta sujuikin huomattavasti paremmin ja kolmas kerta oli lähes täydellinen. Vaihdoimme suuntaa ja kun olimme menneet hetken uuteen suuntaan Aino laittoi myös uralle muutaman puomin, jotka oli määrä tulla laukassa.

Krafti kuunteli hyvin apujani ja suoriuduimme todella hienosti laukkapuomeista. Myös ravipuomit sujuivat edelleen hyvin. Pian vaihdoimme jälleen suuntaa ja teimme samaa taas tähän suuntaan. Lopuksi Aino vaihtoi vielä tehtävää, jossa olikin ympyrällä neljä puomia yhtä pitkän välimatkan päässä toisistaan ja kyseinen keskiympyrä piti tulla laukassa. Laskimme itse kuinka monta laukka-askelta väliin jäi ja pyrimme saamaan joka väliin saman määrän eli säilyttämään sama tahti koko ympyrällä. Tämäkin tehtävä meni tosi hienosti ja saimme joka väliin Kraftin kanssa neljä askelta. Liian aikaisin kuitenkin Aino ilmoitti, että olisi ikku hiljaa aika alkaa loppu veryttelemään ja aloimme ravaamaan tehden pääty-ympyröitä. Krafti alkoi tulemaan pyöreämmäksi ja ravasi todella hienosti eteen. En ennen olult löytänytkään tästä hevosesta tälläistä puolta. (Eli rakastan Kraftia entistä edemmän.) Siirryimme käyntiin ravattuamme hetken ja annoin pitkät ohjat. Käveltyämme kymmenisen minuuttia kaarroimme ja löysäsin vyötä. Laskeuduin selästä.

Karinassa riisuin Kraftilta varusteet ja harjasin sen nopeasti ja loimitin, koska se oli aivan hikinen. Tunnin päästä otin loimen pois ja harjasin hevosta vielä puolisen tuntia, jonka jälkeen lähdin kotiin.

Sopivana alkulämmittelynä ennen puomituntia: karsinan siivous! Lihakset lämpenee ainakin kipatessa lantaa kärryihin :) Ali pärjäsi hyvin ulkona ilman tarhakaveria (olipahan taas enemmän tilaa esitellä korkeaa ravia), ja pääsitte hyvissä ajoin Kraftin kanssa valmistautumaan illan tuntiin.

Itsenäinen verryttely sujui teiltä hyvin, Krafti tuntui liikkuvan itse eteenpäin ja pysyi rentona pitkin tuntia. Kolahteluista pääsitte hyvin parantamaan sujuvaan laukkaan ja askelväleihin. Voit olla ylpeä itsestäsi, sillä Krafti näytti lopputunnista edelleen rennolta ja sopivan energiseltä vaikka jatkamaan toiselle tunnille. Avut taisivat mennä koko tunnin perille ilman ongelmia, eikä heppa jäänyt ohjiinkaan roikkumaan. Hienoa! :)

25.2.2010 - Hoitotarina
Jätin mopoauton niille suunnattuun paikkaan ja lampsin sisälle talliin. Vaikka oli jo helmikuun loppu, lunta oli vielä todella reilusti ja täten huomasin, että jotkut olivat harjanneet tallin katon puhtaaksi lumesta. Sisällä tallissa tuoksui hevonen ja heinä. Tallin käytävää ei oltu lakaistu viimeisimmän ruokinnan jälkeen, jonka huomasi lattialla lojuvista heinänkorsista. Kävelin reippain askelin Kraftin karsinan luokse. Ruuna höristi korviaan ja suukotin sitä turvalle. "Hei kulta pieni. En ole taas käynytkään katsomassa sinua pitkään aikaa, puhuin sille samalla kun avasin karsinan ovea mennäkseni harjaamaan sitä.

Krafti nautti harjauksesta ja oli todella lunkin oloinen. Ei mikään hirveä höseltäjä, mutta eihän se koskaan. Siirtyessäni putsaamaan kavioita huomasin Ellan seisovan pirteänä karsinan ovella.
-Moi Ella! Säkin oot täällä, tervehdin iloisesti samalla kun nostin Kraftin jalkaa ylös.
-Joo, täytyyhän Fabi pappaa käydä hoitamassa, Ella virnisti ja silitti hoitohevoseni otsaa.
-Aina, naurahdin ja siirryin toiseen kavioon.
-Ootko muutes tulossa millekkään tunnille tällä viikolla? Ella kysyi samalla kun leikki Kraftin otsatukalla.
-No siis mullahan on tänään ihan perustunti, mut onks täällä muka jotain ylimääräisiä? Vastasin asettaen samalla uuden kysymyksen.
-Joo, Ainolla on ollut varmaa tylsää, Ella naurahti.
-No täytyykin mennä katsomaan, kyllähän olisi kiva Kraftin kanssa vähän mennä treenailemaan. Vai mitä poika? Vastasin samalla kun aloitin putsaamaan kolmatta kaviota.
-Kiva juttu. Mut nyt mun täytyy mennä katsoon Fabiania, Ella huikkasi ja lähti pois.

Putsasin vielä Kraftin viimeisen kavion, jonka jälkeen sukaisin hevosen vielä nopeasti pölyharjalla. Sen jälkeen olin tyytyväinen saavutukseeni ja laitoin Kraftille riimun päähän, sillä ajattelin mennä taluttamaan sitä pihalle. Krafti käveli nätisti vierelläni ja treenasimme maastakäsin harjoituksia. Pysähdyin ja oletin hevosenkin pysähtyvän. Alussa Krafti jatkoi ohitseni ja pysähtyi vasta kun oli jo mennyt melkein ohitseni, mutta seuraavilla kerroilla pysähtyi nätisti viereeni. Sen jälkeen pyysin Kraftia vielä peruuttamaan pyynnöstä ja kun tämäkin alkoi sujua, jatkoimme tavallisesti kävelyä. Aina välillä kuitenkin testailin hevosen muistia pysähtymällä tai pyytämällä sitä peruuttamaan. Nämä kuitenkin sujuivat todella hyvin, eikä mitään sen kummempaa tarvinnut alkaa tekemään.

Kun palasimme tallille, harjasin Kraftin vielä nopeasti parilla harjalla ja putsasin sen kaviot, jonka jälkeen menin ilmoittautumaan huomiselle ja lauantain tunneille. Olin innoissani huomisen puomitunnista ja vielä enemmän lauantain estetunnista. Sen jälkeen meninkin valmistautumaan omalle ratsastustunnilleni, jonka jälkeen rapsuttelin vielä hetken Kraftia.

Kutsuttiin viime viikolla kunnan huoltomiehet paikalle, kun lunta alkoi olla sen verran reippaasti tallin ja maneesin katolla. Parempi kolata ne sieltä alas, kun odottaa kuka hevosista saa ikimuistoisen lumipesun.. :) Voin vaan kuvitella millainen rumba siitä olisi tullut, kun tallilaiset olisivat saaneet kuunnella lumivyöryä tallin katolta.

Toivottavasti ehditte tällä viikolla lisätunneille, niin pääsette esittelemään yhteistyötänne myös selästä käsin! Krafti on ollut varsin toivottu hevonen jatkokurssin maastotunneille - liekö kiinnostavampaa uusi hevonen vai sen tasainen luonne. Maasta käsin treenaaminen kuulosti hyvältä, pientä ja sopivaa ajanvietettä rennolle kävelylenkille. Pysyy ruuna virkeänä :)

24.1.2010 - Hoitotarina
Että, jotta, koska, kun, jos, vaikka oisit mun. Ei enää yhtään äidinkieltä! Läpsäytin äidinkielen kirjan kiinni ja otin kännykkäni taskusta. Kello oli vartin yli kymmenen sunnuntaiaamuna. Jos olisin todella innokas, lukisin vielä biologian ja historian koealueet, mutta koska en ollut innokas, vaihdoin vaatteet ja etsin mautoni avaimet. Mopoautoni pakkasmittari näytti miinus kahtakymmentä! Hui! Ajoin tuttua reittiä Golden Horsen pihaan ja tallustin sisälle talliin.

Tallissa Iida ja Sinna tervehtivät minua ja kysyivät, josko haluaisin lähteä heidän kanssaan auraamaan ihan käsipelillä tallinpihaa. Suostuin sillä en keksinyt mitään muutakaan järkevää tekemistä tähän ensi alkuun, ja oli aina mukava auttaa muita. Auraaminen oli rankkaa, mutta mukavaa hyvästä seurasta johtuen. Ja reilun puolentunnin jälkeen olimme saaneet tallin pihan, parkkialueen ja tarhoihin vievät reitit aurattua. Kiitokseksi Iida ja Sinna pyysivät minua toimistoon kahville.

Kahvituokion jälkeen menin Kraftin luokse. Ruuna hörähti saapuessani sen luokse ja aloin harjaamaan sen karvaa. Lähes tunnin harjauksen tuloksena karsinassa seisoi puhdas hevonen, joka oli puhtia ja energiaa täynnä. Menin ulos pesemään hoitohevoseni harjat lunta apuna käyttäen. Se oli helppoa ja nopeaa, ja tuloksena vieläpä tuli puhdasta jälkeä. Viime harjojenpesustakin oli jo kuitenkin sen verran aikaa. Vein kosteat harjat kuivaushuoneeseen, josta otin myös Kraftin jo kuivuneen riimun matkaani Kraftin karsinan ovelle.

Pikku hiljaa tallille ilmestyi punaposkisia hoitajia. Menimme yhdessä hoitajien huoneeseen suunnittelemaan mitä tekisimme tänään. Tallinpiha oli aurattu, hevosilla oli vapaa(mpi)päivä, useat olivat pesseet hoitohevostensa varusteet viimepäivinä, mitä nyt sitä sitten keksimään, kunnes joku ehdotti tallin suursiivousta. Vaikka sellaisestakaan ei ollut hirveästi aikaa, talliin olisi kuitenkin kertynyt jo jonkin verran siivottavaa. Joten päätimme, että jokainen saisi hoitaa hoitsunsa nyt ensimmäiseksi ja puolentoista tunnin kuluttua tapaisimme jälleen hoitajien huoneessa. Koska olin puunannut jo Kraftin, pessyt sen harjat ja varusteet ym. ei minulla oikeastaan ollut kauheasti mitään tehtävää, joten siirsin ruunan viereiseen karsinaan ja aloin pesemään sen karsinan seiniä. Sain tunnissa pestyä jokaisen seinän, juomakipon, ruokakipon ym. ja minulla jäi aikaa vielä puolituntia tyhjentää karsinasta kaikki kuivikkeet ja tuoda täysin uudet tilalle. Epäilyistäni huolimatta, ehdin puole
ssa tunnissa tekemään tämän ja sain ruunan siirrettyä takaisin putipuhtaaseen karsinaansa. Krafti haisteli karsinansa seiniä ja pyörähteli karsinassaan levitellen kuivikkeita nurkkiin. Minun täytyi kuitenkin mennä hoitajien huoneeseen, jossa jo osa hoitajista odottelikin viimeisiä.

Kun kaikki paikalla olevat hoitajat olivat saapuneet, teimme työnjaon. Näin työt sujuisivat nopeiten ja jokaisella olisi jotain tehtävää. Itse sain työalueekseni varustehuoneen ja pesuhuoneen Migdin ja Julian kanssa. Teimme kolmistaan vielä omat työnjakomme, jossa sain hommakseni siivota itse varustehuoneen. Migdi ja Julia sen sijaan siivoaisivat pesuhuoneen ja tulisivat sen jälkeen auttamaan minua.

Aloitin hevosten loimitelineistä ja revin jokaisen loimen pois lattialle kasaan. Tämän jälkeen putsasin telineet ja laittelin loimet takaisin siististi omille paikoille. Sitten siirryin putsaamaa seiniin tulleita likajälkiä. Kun seinätkin oli saatu pestyä pesin vielä lattiat mopilla. Sen jälkeen mietimme vielä Julian ja Migdin kanssa mitä voisimme vielä pestä. Pääsimme kuitenkin siihen tulokseen, ettei näin talvella oikein pystynyt ikkunoista pesemään, jotka olivat ainoat ei niin puhtaat varuste ja pesuhuoneessa.

Menimmekin katsomaan kuinka muilla sujui ja huomasimmekin monen olevan jo valmis. Menimme kaikki yhdessä tarkastamaan jälkiämme ja ylpeinä totesimme kaiken olevan puhdasta. Kun muut hoitajat menivät vintille juomaan kaakaota ja kahvia, lähdin itse kotiin, koska olin luvannut mennä käymään kaverillani vielä tänään. Ennen lähtöäni menin kuitenkin vielä hyvästelemään Kraftin.

Viime talvina on riittänyt että hiekottaa tallipihaa, tänä vuonna olemme joutuneet ahkerasti kolaamaan tallipihaa puhtaaksi. Ja lunta vain tulee lisää! Täytyy varmaan palkata hoitajat rakentamaan takapihalle iso lumilinna, että lumet saadaan jonnekin käyttöön :)

23.1.2010 - Hoitotarina
Lunta satoi taivaalta kun ajoin mopoautoni Golden Horsen pihaan parkkiin. Taas pitkästä aikaa tallilla. Minulla olikin jo todella ikävä hevosia, varsinkin uutta rakkauttani Kraftia. Golden Horsen pihalle oli satanut jo jonkin verran utta lunta viime auraus kerrasta, jonka takia rämmin sisälle talliin.

Hevoset nostelivat päitään heinäkasoista kävellessäni käytävällä. Tervehdin hoitajia, jotka puunasivat hoitohevosiian posket punaisina ja suunnittelivat tulevia maastoretkiä keskenään. Astelin Kraftin karsinalle ja hymyilin huomatessani, kuinka ruuna laittoi korvansa eteen hörölle. Rapsutin sitä otsaharjan alta ja annoin sille pusun. "Olet niin suloinen, mulla on ollut ikävä sua," kuiskin ruunalle samalla kun tunkeuduin sen karsinaan pölyharjan kanssa.

Ruuna seisoskeli näisti paikoillaan harjatessan sen pölyistä karvaa. "Olethan ollut kiltti poika?" kyselin ruunalta, joka vain sesoa mällötti paikallaan.
-Moi Vegasi! Mitä kuuluu? Ei olla nähty pitkään aikaan! Sohvi kiirehti karsinan ovelle.
-Moi, ihan hyvää. Oon ollut vaan kipeenä ja sit oon yrittänyt lukea läksyjä, niin en oo ehtinyt tuleen tallille, vastasin iloisesti.
-Niinpä, ootko menossa sille palkkiotunnille? Sohvi jatko innokkaasti kyselyään.
-Mille? Onko täällä sellanenkin tulossa? Kysyin innostuneena.
-Joo. Helmikuun ekana päivänä, Sohvi vastasi iloisesti.
-Ööh.. En mä tie vielä, mutta kyllä mä meilellään tulen jos mä pystyn toteuttaan ne vaatimukset, sanoin iloisena ja siirryin puhdistamaan hoitohevoseni kavioita.
-Tuutko muuten mun kanssa maastoon? Tai siis mä ajattelin mennä talutteleen Eeviä ja olis kivaa mennä kaverin kanssa. Petra-Sofia ja Chendakin olis tulossa, Sohvi kysyi anova katse silmissään.
-No voinhan mä tulla, vai mitä poika? Vastasin ja taputin ruunaa kaulalle.

Harjattuani Krafti ja selvitettyä sen harja ja häntä menin katsomaan minne Sohvi oli hävinnyt. Löysin tytön hoitjien huoneesta muiden hoitajien luota. Moikkasin kaikkia yhteisesti ja istuuduin muiden hoitajien tehtyä tilaa sohvalle.
-Eiköhän kohta mennä? Chenda kysyi ja katsoi kaikkia.
-Joo mennään ennenkuin pimee tulee! joku hoitajista huudahti ja nousimme kaikki ylös.
Ilmeisesti maastoretkelle tulisi siis lähes kaikki tallin hoitajat mukaan. Siitä tulisi tosi hauskaa!

Menimme kukin oman hoitohevosen luokse ja laitoimme niille suitsia, joista olimme ottaneet ohjat pois. Sillä se olisi kaikkein turvallisinta, mikäli joku hevosista säikähtäisi. kiinnitin riimunnarun kuolainrenkaasta ja vedin sen pään toisesta renkaasta, jotta en satuttaisi Kraftia jos minun täytyis tiukentaa jossain vaiheessa otetta. Jonossa talutimme hevoset tallin pihalle ja menimme jonkin näköiseen jonoon, josta tulikin mukavan pitkä. Itse Kraftin kanssa olin melko etupäässä Chendan ja Saran välissä.

Hevoset kävelivät innokkaasti ja välillä joku pysähtyi katselemaan jotain metsän siimeksessä. Se ei kuitenkaan haitannut ketään, sillä kukaan hevosista ei ollut vielä keksinyt mitään typerämpää. Krafti käveli reippaasti ja jouduin välillä juoksemaan sen rinnalla, mikä ei ollut mitenkään vaivatonta todella syvässä lumihangessa. Päästyämme pellolle, jossa usein laukkasimme letkan takaa kuului kiljahdus ja äkkiä pieni rautias poni laukkasi ilman taluttajaa jonon ohitse. Tämä villitsi tietenkin muitakin hevosia ja jonossa syntyi hälinää. Myös Krafti alkoi steppamaan halutessaan lähteä myös juoksemaan, mutta sain ruunn pideltyä ainakin vielä toistaiseksi melko hyvin. Ruuna kuitenkin riuhtaisi äkkiä itsensä sivulle ja kaaduin suoraan mahalleni lumihankeen, mutten päästänyt narusta irti. Krafti seisahtui ja jäi tuijottamaan minua hölmistyneenä. Aivan kuin kysyäkseen, miksi makasin puolimetrisessä lumihangessa. Myös Sara nauroi takanani minulle. Nousin ylös ja taputin Kraftia kosa se seisoi edelleen hievahtamatta. Hevoset rauhoittuiat pikku hiljaa ja pian Venlan hoitaja tuli pirteän pikkuponin kanssa takaisin.
-Miten tälläinen pieni poni pystyy jouksemaan näin syvässä lumihangessa? Annika ihmetteli ja nauroimme tytölle, joka tlautti puuskuttaen ponia. Jatkoimme lenkkiä rauhallisesti kävellen ja pienemmät ponit olivat muutenkin jo rauhoittuneet, eivätkä jaksanet enää jyrätä, vaikka niistä olikin todella huvittaa olla muiden hevosten kanssa lenkillä maastossa.

Hetken kuluttua käännyimme takaisin tallille ja taputin uudelleen hoitohevostani, jonka askel oli myös rauhoittunut jo vähän. Jonon takana joku nauroi jollekin ja joku haaveili kuumasta kaakaosta. Tästä saimme Chendan kanssa idean ja päätimme, että päästyämme tallille ja hoidettuamme hevoset tarjoaisimme matkalaisille kuumat kaakaot. Saavuimme tallille ja talutin Kraftin tämän omaan karsinaan, jossa pölyharjalla sukaisin nopeasti hevosen ja heitin sen päälle feeceloimen, sillä ruuna oli hieman kostea. Sen jälkeen menin Chendan kanssa keittämään kuumaavettä ja etsimään kaakaojauhetta. Hetken kuluttua kaakao oli valmista ja kutsuimme muita hoitajia kaakao tuokiolle, jossa kerroimme mitä kaikkea toivomm tältä vuodelta. Monien toivomus, joka kuului myös omaan toivomuslistaan olikin hauskoja hoitohetkiä ja yhteisiä tapahtumia, joissa suurinosa hoitajista olisi. Sovimmekin, että ottaisimme pian uudestaan tämän päivän tyyppisen maastoretken, mutta selästä käsin.

Kun kaakaot oli juotu, osa hoitajista lähti väsyneenä kotiin, mutta itse menin pesemään Kraftin varusteita. Pestyäni ruunan liakiset suitset ja satulan ja vaihdettuani sille puhtaan satulahuovan pesin vielä sen riimun. Kerroin Sinnalle, että ruunan riimu oli kuivumassa, jotta he tietäisivät sitten, mistä sitä etsiä.

Sen jälkeen lähdin kotiin ja sain mopoautooni myös Juulian hänen kotiin saatettavaksi, koska tyttö asui matkan varrella. Todella ihana tallipäivä!

Tulkaa ihmeessä mukaan palkkiotunnille, Kraftikin pääsee ulkoilemaan kunnolla kavereiden kanssa :) Saamme tosin varustaa ruunan loimikasalla, jos pakkaset pysyvät samanlaisina. Lumihangessa kävely hevosen kanssa on todellista liikuntaa, varsinkin Krafti osaa harppoa reippaasti talvi-ilmassa. Reissunne kuulosti kivalta, yhdessä on takuulla kivempi käydä ulkoilemassa!

Venla päätti irrotella, mutta Krafti pysyi nätisti paikallaan - hienoa! Luottamusta, siitähän tässä on kyse :) Retken kruunasi kaakaohetki, voiko sitä tallipäivältä enempää toivoakaan! Pyrin parhaani mukaan järjestämään tallilla yhteistä toimintaa tänä vuonna, jotta toiveenne toteutuvat.

3.12.2009 - Hoitotarina
Mopoautoni radiosta kuului tuttuja joululauluja ja hyräilin niiden mukana. Lunta tihrutti hiljalleen taivaalta, samalla kun ilta hämärtyi. Saavuin Golden Horsen pihaan ja huomasin tallin nurkalle ilmestyneen jouluiset tallilyhdyt. Tallin nurmelle, joka oli nyt kylläkin jo syvän lumenpeitossa, oli myöskin laitettu heinäseipään varaan kauralyhde linnuille. Puna ja keltarintaisia lintuja lenteli lyhteen ympärillä ja tarhassa olevat hevoset katselivat niiden touhuja rauhallisesti.

Pysäköin kulkuvälineeni siististi alueelle, jota kutsuttiin parkkipaikaksi ja otin autosta mukaani kaksi laatikollista tänään leipomiani pipareita. Tallissa tuoksui hevoselle. Joku hoitajista lakaisi käytävää, samalla kun toinen ripusteli kuusen oksia hoitsunsa karsinan eteen koristeeksi. Itsekin olin ajatellut tänään hakea metsästä havuja ja laitella niitä nätisti Kraftin karsinalle. Ensiksi kuitenkin kiikutin toisen piparilaatikon toimistoon Ainon, Sinnan ja Iidan syötäväksi ja toisen hoitajienhuoneen pöydälle meidän hoitajien naposteltaviksi.

Krafti seisoi tavalliseen tapaan karsinassaan, saapuessani tervehtimään sitä. Halasin ruunaa kaulalle ja annoin sille porkkananpalan taskustani. Harjasin hevosen nopeasti, koska sillä oli ratsastettu jo tänään, joten se oli aivan puhdas. Harjauksen jälkeen hain sakset ja menin pimeään metsään hakemaan havuja. Tullessani takaisin kuusenoksien kanssa Krafti hörähti tyytyväisesti ja heitin yhden oksista sille karsinaan. Arabi alkoi hetimmiten syödä oksaa tyytyväisenä. Kiinnitin loput oksat nätisti hevosen karsinan oveen ja loppusilaukseksi laitoin vielä mukaan paripiparia. Lopputulos näytti todella kauniilta ja jouluiselta mielestäni. Myös Krafti näytti aluksi iloiselta, mutta huomatessaan, ettei yltänyt syömään herkkuja alkoi murjottaa karsinassaan.

Ikävä kyllä, jouduin kuitenkin lähtemään tallilta, ja annoin hevoselle vielä hyvästelyt ja porkkananpalan ja lupasin tulla katsomaan Kraftia heti kun ehtisin ja viipyisin tietenkin pidemmän ajan.

Talliympäristö on aina niin ihana jouluisena, on paljon kivempi talsia aamun pimeinä tunteina töihin, kun vastassa on lyhtyjä ja valoja :) Onneksi Iida ja Sinna pitävät huolta siitä, etten koristele jokaista hevostakin erikseen... Kiitos paljon jouuherkuista! Niillä jaksoi taas puurtaa täysillä puhtaita karsinoita hevosille. Mukava hoitotarina, tässä oli kivaa jouluhenkeä ja valmistautumista tulevaan lomaan ja keskitalveen :)

18.11.2009 - Eka kerta Kraftin selässä (ja Ellan kanssa maastossa)
Lunta oli satanut aikaan nähden melko runsaasti ja huomasin, että myös tänään Golden Horsen piha oli aurattu, joka tarkoitti varmasti myös sitä, että kentän pohjaakin oli paranneltu, jottei se muuttuisi kovaksi ja täysin käyttökelvottomaksi.

Sisällä tallissa tuoksui heinä, jota tallissa seisoskelevat hevoset ahnehtivat. Päästyäni melkein Kraftin luokse, Sohvi kiiruhti luokseni ja kertoi uutisen; Taika, Nette ja Venla olivat varsoneet. Yllätyin suuresti, sillä olin itse kokonaan unohtanut, että tällaiset tapaukset olivat odotelleet pyöreiden masujensa kanssa pikku GH-laisia. Tämän takia kiirehdin äkkiä halaamaan Kraftia ja sen suuremmilta tervehdyksiltä lähdin Sohvin perässä katsomaan varsoja. Ihailtuani pieniä tulevaisuuden lupauksia, kävin katsomassa vielä Sohvin ja parin muun hoitajatytön kanssa Pinjaa, Rollea ja Kustia. Pinja oli kasvanut hirveästi viime tapaamiselta ja huomasin tällä olevan Jatan kanssa samoja piirteitä, niin luonteessa kuin ulkonäössäkin. Iloisen kierroksen jälkeen menin katsomaan omaa hoitohevostani, Kraftia.

Krafti höristi korviaan saapuessani sen luokse ja annoin ruunalle porkkanan hyvitykseksi vain pikaisesta alkutervehdyksestä ja siitä, etten ollut päässyt tulemaan tallille vähään aikaan. Ruuna näytti tykkäävän kuitenkin anteeksi pyynnöstäni ja päästi minut harjaamaan itseään. Lähes tunnin harjauksen päätteeksi puhdistin ruunan todella likaiset kaviot, hännän ja harjan. En voinut uskoa, minkä moskan poni oli tällä kelillä saanut kavioihinsa. No, ehkä se oli vaan erityisen lahjakas siinä, sillä tämä ei ollut ensimmäinen kerta.

Kun vihdoin olin kuitenkin saanut harjattua ruunani, menin katsomaan tuntilistoja. Yllätyksekseni huomasin, ettei Kraftia oltu merkitty tunneille. Fabin hoitaja Ella tuli myös katselemaan listoja ja menimme yhdessä hoitajien huoneeseen. Juttelimme hetken kaikesta mahdollisesta, kunnes saimme idean lähteä maastoretkelle. Menin kysymään Ainolta luvan ja saatuani sen menimme Ellan kanssa hakemaan ratsujemme varusteita.

Satuloin Kraftin nopeasti, mutta kuitenkin rauhallisesti. Kun olin saanut ruunalle varusteet niskaan, haimme vielä Ellan kanssa heijastimia, jotka myös laitoimme hevosille, jonka jälkeen laitoin kypäräni päähän ja talutin hoitohevoseni pihalle.
Kiristin vyötä jännittyneenä, sillä en ollut ennen ollut Kraftin selässä. Ruuna oli kuitenkin kuulemma mukava maastossa, kunhan sai olla jonon ensimmäisenä. Laskin jalustimet ja pomppasin selkään. Krafti seisoi nätisti hievahtamatta, mutta ollessani kunnolla selässä alkoi katsella uteliaana ympärilleen. Pyysin hevosta eteen ja kiersimme kännissä pitkillä ohjilla Fabin ja Ellan, jonka jälkeen lähdimme rinnakkain pitkin metsäpolkua.

Puolentunnin kävelyn jälkeen keräsimme ohjia ja nostimme hevosilla ravin. Ella kertoi yhteisistä kommelluksistaan Fabin kanssa samalla kun keinahteli hoitohevosensa paljaalla selällä. Krafti ravasi häntä korkealla innokkaasti viuhuen, mutta kuitenkin todella turvallisen tuntuisesti. Voi kuinka rakastuin ruunan askeliin. Siirsimme hevoset takaisin käyntiin polun tullessa kovemmaksi ja liukkaammaksi, mutta ei aikaakaan kun viiletimme jo täyttä laukkaa pitkin peltoa. Krafti painoi vähän kuolaimelle, mutta lopetti tämän heti kun pääsi hieman Fabin edelle. Pelto kuitenkin loppui liian nopeasti ja jouduimme siirtämään hevoset raviin ja kohta taas käyntiin. Päätimme antaa hevosten kävellä loppumatka, sillä kysehän oli ollut rennosta pikku lenkistä, eikä mistään hikireenistä. Krafti rauhoittui nopeasti laukan jälkeen takaisin normaaliksi ja uskalsin antaa sille jälleen täysin pitkät ohjat. Kuuntelin kiinnostuneena Ellan mielenkiintoisia ja hauskoja juttuja Fabista ja väliin kerroin myös itse jotain tuntemistani hevosista. Saavuttuamme takaisin tallin pihaan laskeuduin selästä ja löysäsin satulavyötä. Nostettuani jalustimet lähdin taluttamaan Kraftia vielä tallin ympäri hetkeksi, Ellan ja Fabin mennessä suoraan talliin.

Riisuttuani hoitsultani kaikki remeleet ikimuistoisen ratsastuslenkin jäljiltä, harjasin sitä vielä hetken. Sen jälkeen vein varusteet takaisin oikeille paikoille ja menimme Ellan kanssa hoitajien huoneeseen kertomaan muille hoitajille reissustamme, jossa oli ollut aivan huippua. Ennen kotiin lähtöäni, kävin vielä suukottamassa Kraftin.

Et ole ainut joka unohti pienet varsat, syksy meni niin vauhdilla, että yhtäkkiä tajusimme tallissa loikoilevan kolme suloista varsaa! Nyt vain odotellaan että nuo pallerot kasvavat isoimmiksi ja pääsemme suunnittelemaan niiden tulevaisuutta :) Laukkaaminen lumisella pellolla - kaverin kanssa - on kyllä aina yhtä mukavaa. Kraftikin näytti käyttäytyvän hyvin. Teillä sujuu todella hyvin, ruuna näyttää niin tyytyväiseltä kanssasi!

3.11.2009 - Ensilumi ja "Kraftailua"
Katselin hoitajien huoneen ikkunasta pihamaalle. Taivaalta tipahteli hentoja valkoisia höyheniä, lumihiutaleita. Ensimmäiset hiutaleet sulivat viileään maahan, mutta pikku hiljaa maa alkoi vaalentua. Ensilumi oli saapunut.

Kraftin korvat kääntyivät eteenpäin kävellessäni kohti jo tutuksi tullutta karsinaa. Ruuna katseli minua tutkivasti tummilla timantteja muistuttavilla silmillään ja sai minut tuntemaan hyvää oloa pitkästä aikaan. Krafti muistutti jonkin verran hevosta, joka oli ollut minulle ylläpidossa viime kesän. Alffan kanssa olin kiertänyt aluetason kilpailuja satunnaisella menestyksellä, mutta en ollut saanut hevoseen kuitenkaan suurempaa kontaktia, joka oli ollut muun muassa minun ja Jatan välillä. Vaikka Alffa olikin toiminut ratsastaessa todella hyvin, ei meillä ollut ollut koskaan sen suurempaa ystävyyssuhdetta. Ehkä se olikin suurin syy siihen, miksen halunnut jatkaa ruunan vuoraamista ensikaudelle.

Krafti hörähti kaivaessani taskustani porkkanan palan. Tiputin maukkaan yllätyksen ruunan ruokakippoon, josta Krafti sen hätäisesti mutusti. "Saas nähdä joudutko tänään töihin", kuiskasin hevoselle samalla kun aloin harjailemaan sen ohutta karvaa. Harjasin Kraftia pitkillä rauhallisilla vedoilla, kunnes karva alkoi kiiltää nätisti. Puhdistin kaviot ja selvitin ruunan hännän ja harjan, taas samalla menestyksellä. Ruuna sohi takajaloillaan ilmaa, muttei kuitenkaan varsinaisesti potkinut.

Juuri kun olin saanut timanttini puunattua, Aino toi päivän tuntilistan ilmoitustaululle. Suljin karsinan oven ja kävelin katsomaan listaa. Yllätykseni huomasin Kraftin menevän illan viimeiselle tunnille. Vihdoinkin saisin satuloida hevosen, mikäli ratsasta ei itse tätä kunniaa haluaisi ottaa vastaan. Koska en keksinyt muuta tehtävää nyt heti, tallustin katsomaan ex-hoitsuani Jattaa. Tamma höristi korviaan nähdessään minut ja suukotin sen otsaa. "olet sinäkin vaan niin söpö", puhelin tammalle samalla kun rapsutin sitä harjan alta. Lähtiessäni pois karsinalta Jatan nykyinen hoitaja Kesäfani kipitti paikalle harjaämpärin kanssa. Tervehdin hoitajaa ystävällisesti ja lähdin katsomaan myös yhtä vanhoista hoidokeistani, nimittäin Teriä. Vanha rouva luimisteli karsinassaan äkäisen näköisenä, mutta tuli kuitenkin ovelle tervehtimään minua. Islanninhevosen karvapeitteeseen oli ilmestynyt harmaita karvoja, jotka näyttivät todella söpöiltä muuten tumman vanhuksen värityksessä. Kun kaikki vanhat hoitohevoset oli käyty katsomassa, menin hoitajien huoneeseen. Sohvi näytti istuvan ja lukevan vanhaa Hippos-lehteä keskittyneenä. Huomatessaan minut tyttö moikkasi minua iloisesti. Tutustuimme Sohvin kanssa pienessä ajassa melko hyvin ja sovimme menevämme joskus yhteiselle talviselle maastoratsastuksessa mahdollisesti ilmansatulaa.

Hetken kuluttua Sohvin piti kuitenkin lähteä hoitamaan hoitohevostaan Eeviä ja menin itsekin katsomaan Kraftia. Koska Krafti näytti olevan oikein hyvässä kunnossa, päätin auttaa erästä alkeiskurssilaista Vinsan satuloinnissa. Kun Vinsalla oli kaikki vermeet niskassa, menin auttamaan ratsastajaa myös kentälle. Saatuani tytön turvallisesti selkään istuin katsomaan kentän laidalla olevalle tukille tuntia, jonka Aino piti. Tunnin jälkeen autoin samaista tyttöä riisumaan Vinsan pois, jonka jälkeen menin katsomaan helppo C tasoisen ryhmän tuntia.

Katseltuani tunteja ja autettuani muutamia ratsastajia hevosten laitossa ja riisunnassa, oli aika mennä laittamaan Kraftia kuntoon. Odottelin hoitohevoseni karsinan luona arabi ratsastajaa, mutta koska ketään ei näkynyt tulevan ja kello näytti olevan jo kymmentä vaille, menin hakemaan itse ruunan varusteet. Palatessani karsinan luona ei edelleenkään näyttänyt olevan ketään, joten laitoin Kraftin itse valmiiksi. Hevonen antoi satuloida ja suitsia itsensä todella hyvin, paljon helpommin kuin Jatta oli antanut alussa. Kun ruunalla oli varusteet päällä odottelimme karsinassa vielä hetken, mutta koska ketään ei näyttänyt tulevan ja kello oli jo yli tasan, aloin riisumaan hevosta. Krafti näytti hieman hölmistyneeltä, sillä olin laittanut varusteet seisonut karsinan ovella ruunan kanssa kymmenen minuuttia ja otin varusteet nyt pois. Vietyäni varusteet takaisin varustehuoneeseen, harjasin Kraftin vielä nopeasti, jonka jälkeen hain hoitajien huoneesta tavarani ja kiirehdin mopoautooni. Lunta olikin jo satanut sen verran, ettei pyörällä olisi enää kovin hyvin päässytkään eteenpäin.

Ensilumi on aina niin mystistä seurattavaa, ja onneksi nuo pienet hippuset jäivät maahan parin lisäsateen jälkeen :) Harmillista että Kraftin ratsastaja ei päässyt tulemaan. Ruuna on toiminut hyvin tunneilla ja näyttää sopeutuvan porukkaan vähitellen paremmin. Kevätkaudella sitten katsotaan miten arabin kyvyt sopivat este- ja maastotunneille! Vietit pitkän päivän tallilla ja ehdit tehdä monenlaista - vanhoja heppakavereita unohtamatta :)

2.11.2009 - Pimenevää rakkautta
Krafti seisoi karsinassaan katsellen käytävälle. Korvat lorpsuivat sivuille ja ruunan silmät olivat puoliummessa. Jonkun kävellessä ohitse se kuitenkin avasi silmiään ja saattoi jopa kurottaa päätään kulkijaa päin makupalojen toivossa.

"Hei kulta pieni", sanoin saapuessani karsinalle. Krafti avasi silmänsä ja ruunan korvat kääntyivät eteenpäin. Rapsutin hevosen otsaa otsaharjan alta ja hevonen hinkasi päätään mahaani. "Sinun ei tarvitse mennä tänäänkään tunnille, joten Aino on varmaan ratsastanut sinulla aamulla," puhelin ja rapsutin hevosen otsaa. Krafti nautti saamastaan huomiosta yhtä paljon kuin Jattakin, ehkä jopa enemmän.

Laitoin hoitohevoselleni riimun päähän ja etsin Ainon toimistosta. Kysyin tallin omistajalta, olisiko tällä lainata minulle ja Kraftille minkään näköisiä heijastimia, jotta voisimme mennä kävelylle kunnon teitä pitkin, joilla ei kuitenkaan pitäisi liikkua autoja, mutta joilla joskus harvoin joku mökkiläinen liikuskeli autollaan. Nainen etsi Kraftille jostain jalkaheijastimet, sekä häntäheijastimet ja minulle pari roikkuvaa perus heijastinta. Aluksi Kraftia ihmetytti mitä ihmeen keltaisia "tarranauhoja" tämän jalkoihin tungin, muttei tehnyt mitään suurempaa mielen osoitusta. Heijastimet jaloissa tuntui enemmänkin mielenkiintoisilta, kuin pelottavilta tai epämukavilta. Häntäheijastin oli taas pelottavampi juttu, mutta sekään ei loppujen lopuksi näyttänyt kovin paljoa haittaavan.

Krafti kulki nätisti vierelläni kävellessämme leveähköä metsätietä pitkin. Välillä ruuna pysähtyi ja nosti päänsä korkealle ja kuunteli. Tunne, joka minut tällöin valtasi oli aivan sanoin kuvaamattoman hyvä. Vierelläni oli jälleen hevonen, jota voisin rakastaa.

Ruuna pysähtyi jälleen pelon reunalla ja vilkuili kauemmas pellon ylitse. Kurkatessani itse samaan suuntaan näin kolme peuraa, jotka katselivat meitä. Krafti päästi ilmaa sieraimistaan ja jännittyi. "Katso kuinka kauniita ne ovat Krafti", sanoin ruunalle ja ruuna vilkaisi minua äkillisesti. "Näin pimeällä voi nähdä kaikenlaista mielenkiintoista", jatkoin. Pian peurat kuitenkin loikkivat metsään ja Krafti jäi katsomaan niiden perään. Hetken kuluttua ruuna käänsi päänsä minua kohti ja hinkasi jälleen otsaansa olkapäätäni vasten. Ruunan lopetettua halasin sitä kaulalle ja kerroin, kuinka tärkeäksi se oli jo näin lyhyessä ajassa minulle tullut.

Palattuamme tallille harjasin Kraftia lähes tunnin. Ruuna seisoi todella kiltisti paikallaan niin kuin yleensäkin ja nautti toimenpiteistä. Selvittäessäni häntää se kuitenkin, niin kuin oli tehnyt alusta asti ja nosteli takajalkojaan, mutta laski ne aina kun toruin sitä. Harjauksen jälkeen toin sille puolisylillistä heinää Iidan luvalla ja menin pesemään sen riimua.

Nappasin korista, jossa oli monia erilaisia saippuoita pullon, jonka etiketin päälle oli Sinnan käsialalla tuherrettu 'Yleissaippua mm. riimujen pesua varten'. Kaadoin puolillaan olevasta pullosta riimun päälle pesuainetta ja harjasin varusteiden mm. riimujen pesua varten tarkoitetulla kovalla harjalla riimua. Ruskea likainen saippuavesi valui viemäriin ja pikku hiljaa riimu alkoi näyttää puhtaalta. Huuhtelin sen huolella ja vein kuivumaan telineeseen.  Ilmoitin lattiaa lakaisevalle Sinnalle, että Kraftin riimu oli kuivumassa, jos he sitä tarvitsivat. Sinna nyökkäsi ja jatkoi lakaisua.

Päätin itsekin hakea luudan, jolla lakaisin käytävää, jossa myös Krafti asui. Lakaistuani käytävän autoin erästä naista riisumaan Romeon tämän tunnin jälkeen, sillä naisella oli kuulemma kiire. Romeo oli hikinen, joten hain sille kuivatusloimen päälle, jonka otin puolentunnin kuluttua pois ruuna kuivuttua. Ennen kotiin lähtöäni kävin vielä tervehtimässä Kraftia.

Onneksi Krafti ei itse tajua, että heijastimet kiiltävät pimessä. Voi sitä ihmettelyä, jos hevoset ymmärtäisivät.. :) Mukava kuulla että olette tutustuneet hyvin toisiinne ja tallilla olo hoitotehtävien parissa maistuu jälleen. Harmillista, ettet päässyt Jatan hoitajaksi, mutta Krafti ei näytä jäävän sen huonommaksi kaveriksi. Tarinoissasi on edelleen ihanaa tallihenkeä ja uniikkia kerrontaa pienistäkin asioista - hyvin siis sujuu :)

1.11.2009 - Hoitotarina
Hyppäsin iloisesti mopoautostani parkkeerattuani sen parkkipaikaksi tarkoitetulle alueelle. Kävellessäni talliin, huomasin Kraftin olevan ulkona ja lähdin suoraan hakemaan hoitohevostani sieltä. Ruuna ravasi todella upein askelin portille, samalla kun availin itse porttia. Otin ruunan kiinni ja lähdin taluttamaan sitä talliin.

Krafti löntysti nätisti vierelläni ja taputin ruunan kaulaa. "Olet niin suloinen", sanoin sille samalla kun päästin sen irti karsinassaan. Hain hoitohevoseni harjaämpärin, josta valitsin sopivan harjan riisuttuani hevoselta loimen. Krafti natusteli hätäisenä heiniään harjatessani sen ohutta karvaa. Harjattuani sen, siistin hevosen ohuehkon harjan ja hännän ja puhdistin kaviot. Tämän jälkeen vein harjat takaisin ja menin varustehuoneeseen satulasaippuan, sienen ja vettä täynnä olevan kuupan kanssa. Varustehuoneesta kaivoin itselleni puhtaan pyyhkeen ja aloin pesemään Kraftin varusteita.

Aluksi purin suitset osiin, jonka jälkeen pesin kaikki osat yksitellen huolella. Sitten kokosin suitset ja laitoin ne takaisin Kraftin suitsi telineeseen. Lopuksi pesin vielä satulan ja koska satulahuopa oli likainen vaihdoin sen puhtaaseen. Noin tunnin kestäneen pesu rumban jälkeen menin katsomaan Ainon tuomaa tunti-listaa ja ilokseni huomasin, ettei Kraftia oltu merkitty tunneille, joten päätin mennä taluttamaan ruunaa pihalle.

Krafti höristi korviaan tullessani sen karsinan lähelle ja suukotin hevosta turvalle samalla kun laitoin sille riimun päähän. Tämän jälkeen avasin karsinan oven kunnolla auki ja lähdin taluttamaan hoitohevostani pihalle. Ilta oli jo alkanut pimenemään ja heijastimille olisi ollut käyttöä, mutta koska sellaisia ei ollut nyt saatavilla, päätin lähteä taluttamaan hevosta metsään, jossa ei vahingossakaan liikkunut autoja.

Krafti käveli kiltisti vierelläni, mutta päässeessämme kauemmas ruuna askel alkoi hieman kiihtyä ja korvat osoittivat suoraan eteenpäin. Puhuin koko ajan hevoselle, joka tarkkaili kiinnostuneena ympäristöä. Pimeällä kaikki näytti niin erilaiselta, varsinkin metsässä. Käveltyämme puolituntia eteenpäin käännyimme ja kävelimme takaisin tallille. Tähän suuntaan matka joutui vielä joutuisammin ja välillä minulla oli jopa vaikeuksia pidellä retkestä innostunutta herrasmiestä, jolla ei ollut kuulemma tapana taluttaessa kiirehtiä. No, olihan tämä ollut virkistävää. Päästessämme kuitenkin takaisin tallin pihaan ruuna rauhoittui ja kehuin sitä todella paljon.

Vielä ennen lähtöäni harjasin hoitohevosen pikaisesti ja toivotin sille hyvän yön tervehdykset.

Saa nähdä yleistyvätkö mopoautot tallilla, nyt niitä ei ole montaa vielä parkkipaikalla näkynyt. Kätevä kulkuväline kyllä :) Tuttua pesurumbaa varusteille ja mukavaa puuhailua Kraftin kanssa - ruuna vaikutti rennolta ja luottavaiselta tänään. Kokenut hoitaja saa selvästi uudenkin hoitohevosen kotiutumaan! Heijastimia löytyy satulahuoneen laatikostosta, muistaakseni toiseksi ylin laatikko pitää sisällään niin hevosille kuin ihmisillekin sopivia tarraheijastimia :)

26.10.2009 - Hoitotarina
Olin käynyt noin viikko sitten minulle todella rakkaassa tallissa, Golden Horsessa. Entinen hoitohevoseni Kullan Jazz-Trio, eli Jatta oli saanut uuden hoitajan, jonka kanssa ponilla oli ollut todella mukavaa. Käynnillä kuitenkin vanhat muistot palasivat mieleeni ja hinku ruveta taas hoitamaan kävi suureksi. Ja Aino pitikin esitellä minulle tallin uusin tulokas arabiruuna GH's Craftman, jota kuulemma kutsuttiin Kraftiksi.  Tietenkin ihastuin tähän sen verran, että lupauduin tulemaan muutaman päivän päästä uudestaan katsomaan ruuna, jospa meillä synkkaisi.

Nyt sitten tallustelin kohti Golden Horsea. Mielessäni pyöri ajatus siitä, että puolitoistametrinen arabiruuna voisi olla uusi elämäni, Jatta kun oli pois laskuista. Pian tallin tuttu harja näkyi ja pidensin askeltani. Eikä aikaakaan kun seisoin tallin pihassa.

Huomasin Ainon tuovan Sinnan kanssa hevosia tarhasta. Joukossa näytti olevan myös Krafti, joten jäin norkoilemaan tallin pihaan, kunnes Kraftia taluttava Sinna saapui hevosen kanssa pihaan.
- Haluatkos ottaa tämän kaverin ja viedä sen talliin, niin pääsen hakemaan seuraavia karvakorvia? Sinna kysyi iloisesti ja ojensi narun minulle ennen kuin ehdin vastata mitään. Krafti pysähtyi ylväästi eteeni ja katseli minua tutkivasti tummilla silmillään. Hymyilin. Taputin ruunaa kaulalle ja lähdin taluttamaan rauhallisen oloista hevosta talliin Ainon perässä. Muistin hyvin Kraftin paikan edellis kerrasta, jolloin Aino oli ruunan minulle ylpeänä esitellyt, joten pääsimme sujuvasti oikeaan karsinaan.

Päästin ruunan irti karsinassa ja katsoin kuinka hevonen pyörähti ympäri ja jäi napostelemaan kiireisesti heiniään. Katselin hetken ruunan touhuja, kunnes aloitin riisumaan hevosen loimea. Jalkalenkkejä irrotellessani Krafti kuitenkin nosti takajalkaansa uhkaavasti ja pamautti karsinansa takaseinää. Toruin hevosta, mutten sen suuremmin välittänyt hevosen isottelusta. Loimen ollessa pois hevosen päältä, viikkasin sen nätisti ja asettelin paikoilleen karsinan ovessa olevaan loimitelineeseen, jonka jälkeen hain harjapakin, josta valitsin mieluisan harjan jo melko puhtaan hevosen puhdistamiseen. Vajaan puolen tunnin harjauksen päätteeksi puhdistin kaviot ja selvitin hevosen hännän, josta ruuna ei näyttänyt likemmin pitävän, kuten ei kuulemma myöskään vedestä.

Harjauksen jälkeen Aino tuli kyselemään, olisinko kiinnostunut hevosen hoitamisesta ja pakkohan siihen oli "kyllä" vastata, sillä ruuna oli osoittanut olevansa oikein lutuinen paketti. Ainakin toistaiseksi. (: Kun nimeni oli kirjattu hoitajalistaan, menin vielä viemään Kraftille porkkanan palan, ihan vain näin ensimmäisen yhteisen päivämme kunniaksi, jonka jälkeen lähdin kävelemään sateisessa säässä kotia kohti.

Onneksi Jattaa saa aina käydä rapsuttelemassa, ja tammaan törmää toki myös hoitajansa kera tallilla sekä erilaisissa tapahtumissa :) Krafti on aika uusi myös hoitohommissa ja isottelee epävarmana uusille ihmisille, onhan tallikin vielä suht uusi paikka sille. Toivottavasti oma hoitaja auttaa ruunaa kotiutumaan vielä paremmin! Tervetuloa takaisin hoitajaporukkaan, tästä se lähtee :)

25.10.2009 - Minä olen Krafti
Ruuna on ollut meillä nyt kaksi kuukautta. Elokuun puolessa välissä saapunut ruuna on päässyt tutustumaan jo tuntielämään lokakuun alusta ja paljon hyvää palautetta on tullut. Eräs esteryhmäläinen kertoi, että Kraftin selkään istuminen pelotti aluksi.

"Uudet hevoset on välillä vähän säpsyjä. Onko tää hypänny kuinka paljon aiemmin?", kysyin Ainolta. Opettaja nyökkäsi ja sanoi että ruuna on testattu tallilla jo parilla estetunnilla, eikä se rodustaan huolimatta ryntäile sen suuremmin pitkin kenttää. "Se jopa laukkaa ponnekkaasti estetunneilla", Aino lisäsi ja hymyili. 'Puuh, ehkä tästä selvitään', mietin.

Kraftille saatiin tänään myös uusi hoitaja, kun Suwi palasi takaisin tallille. Aiemmin Jatan ja Terin hoitajana nähty ahkera tallityttö päätti kysäistä uusinta tulokasta hoitohevosekseen. Toivomme todella että heidän yhteistyönsä lähtee toimimaan, niin ruuna pääsee vielä paremmin kiinni talliarkeen :)