Venlan kolmas varsa sai koko talliväen varpailleen. Kerkko syntyi aamupäivällä eläinlääkärin avustuksella, orivarsan yrittäessä maailmaan takajalat edellä. Ensimmäinen viikko tarvittiin jatkuvaa hoitoa, paijausta, lämpöä ja huolenpitoa. Onneksi Venla-mamma näytti palautuneen rankasta koettelemuksesta nopeasti, joten se oli suurena apuna talliväen kanssa. Marraskuun lopulla Kerkolle nousi kuume, joka sai meidät miettimään jo pienen varsan lopettamista. Kuin ihmeen kaupalla Kerkko parani parissa päivässä. Nyt pidämme peukkuja, että tämä varsinainen sankari pääsee kertomaan suurta elämäntarinaansa vielä monena vuotena :)

Kerkko on näyttänyt perineen isänsä taistelijaluonteen. Vauhdikas ja välillä jopa villi poni ei anna helposti periksi. "Preeria-luonne" tulee hyvin esille pikkuisen päästessä ulkoilemaan muun hevosporukan kanssa. Vaikka emä tulisikin kiltisti portille vastaan, kääntää Kerkko keulan kohti laitumen toista reunaa ja laukottaa minkä jaloistaan ehtii karkuun - ulkoilu on niin kivaa! Tämän lisäksi pikkupoika vaikuttaa olevan hieman säikky ihmisiä kohtaan. Varsinkin isot, äänekkäät tai vauhdikkaat ihmiset saavat korvat höristymään ja takajalat pakittamaan varovasti kohti turvallisempaa nurkkaa.

Katsellessamme tulevaisuuteen, uskallan luvata Kerkon ulkoilmaintoilun jatkuvan myös maastoratsun puuhissa. Tätä samaa energiaa löytyy emän tavoin Kerkolta myöskin esteradoilla. Pieni lapsenmielisyys ja leikkimisen hauskuus näkyvät orin ratsuluonteessa - miksei ehkä myöskin ajohommissa? Sekä isä, emänemä että isänisä ovat olleet ravureina, joten kaikkea voi kokeilla :) Vauhtia, vauhtia, vauhtia: siitä on pieni Kerkko-ratsu tehty. Kerkon askeleet ovat perusmukavat, ei mitään suurempaa moitittavaa tai hehkutettavaa.

Molemmat vanhemmista ovat yleispainotteisia poneja. Matti-isän ajotaidot ovat ihan omaa luokkaansa, jonka lisäksi ponilta onnistuivat myös 50cm esteet ja helpon B:n kouluradat. Venla emä on toiminut lähinnä tuntiponina, tasoltaan se on helppo C ja 40cm. Näihin nojaten myös Kerkko voisi hyvin toimia lasten ratsuna ja opastaa nuoria ohjastajan alkuja raviurheilun pariin. Se joka ei pelkää vauhtia, on kuin kotonaan Kerkon selässä.

Kuten jokaisen varsan kohdalla, myös Kerkon sijoittaminen omaan ratsureserviin kiinnostaa. Mikäli näin ei kuitenkaan käy, haluaisin ehdottomasti sijoittaa orin ratsastuskoululle tai pienelle harrastetallille. Orilla on hieno GH-suku takanaan, johon voi luottaa.