VIRTUAALIHEVONEN
KUURAMAAN KULTAKAVIO
Kutsumanimi: Kaapo
Rotu: Suomenhevonen
Väri: rautias (ee/aa)
Sukupuoli: Ori
Syntymäaika: 9.6.2010
Ikä: 4 vuotta, 9 kuukautta (1/12)
Säkäkorkeus: 160cm
Rekisterinro: VH11-018-
Kasvattaja: Kuuramaan tila
Kaapo muuttaa päätalliin 9.2.2012, täytettyään 5 vuotta.
ii. Kullan Tupsu-korva (sh - prt - 160cm)
iii. Vilkas (sh - rt - 157cm) EVM
iie. Eweliina II (sh - rt - 161cm) EVM
ie. Cicely (sh - prt - 167cm)
iei. Jones (sh - prt - 162cm) EVM
iee. Molli-Tyttö (sh - rt - 166cm) EVM e. Kullan Pitsihelma (sh - prt - 156cm)
ei. Vaahteramäen Ilopilleri (sh - prt - 152cm)
eii. Karamelli (sh)
eie. Emali (sh)
ee. Tunturi-Tuuli (sh - prt - 152cm)
eei. Tuli-Lento (sh - prt)
eeii. Kuulento (sh)
eeie. Virvatuli (sh)
eee. Tuulikki (sh - prt)
eeei. Mennikki (sh)
eeee. Tuli-Tyttö (sh) Kaapon emä Kullan Pitsihelma on ehtinyt kadota bittilaitumella ulottumattomiimme. Pieni salapoliisityö kuitenkin kannatti! 1.1.2005 syntynyt tamma on ehtinyt asustaa muutamalla tallilla, joista viimeiseksi sijoituspaikaksi valikoitui Kuuramaan tila, Kaapon syntymäpaikka. Hilma sai viettää reilua harrastehevosen elämää vuosien mittaan. Tämän vuoksi sen koulutustaso ja kisatulokset ovat jääneet aika minimiin. Vuonna 2005 tamman omistanut Haiduus kuvaili Hilmaa reippaaksi ja rauhalliseksi tammaksi, jolla oli aina pilkettä silmäkulmassa. Eikä kyllä ihme, jos isä on tallilta tuttu Ilkka ja emä äreydestään tuttu Tuuli! Ihmisten suhteen Hilma osasi olla varuillaan. Jos karsinaan tultiin Euroopan omistajan elkein, tamma pisti tulijan kyllä ruotuun. Ilkeä se ei ollut, mutta piti omasta tilastaan huolta. Tuttujen seurassa se oli rauhallinen ja rento. Ratsuna Hilma oli pehmeä ja helppo ratsastettava. Pieni laiskuus iski kentällä puurtaessa, mutta unisuuden kadottua tamma liikkui hyvässä tempossa eteenpäin. Seurahevosen maineella kulkeva Hilma oli koulutustasoltaan Helppo B. Esteitä tamma ylitti noin 60cm korkeudella kisoissa. Epäilemme kuitenkin, että tamma olisi kotioloissa päässyt korkeammallekin, luultavasti koulutustaso oli 70-80cm luokkaa. Emänisä Vaahteramäen Ilopilleri, tutummin Ilkka, on edesmenneen Vaahteramäen tallin kasvatti. Ori on estepainotteinen (RE 70cm) ja varustettu esteillä varsinaisella energialatauksella. Ponnekas laukka ja herkkä, sekä hevoskaverina iloinen ja aina menossa mukana. Painotuksestaan huolimatta sijoittunut todella hyvin myös He A-tasolla. Myös maastoilu sujuu, joskin välillä pitää miettiä pari kertaa, minne kavionsa laittaa, vai kannattaako sittenkin peruuttaa takaisin. Emänemää Tunturi-Tuulia moni kuvailisi sanalla "hapan". Elinaikanaan tamma ehti kerätä lukuisia pelokkaita katseita, sillä Tuulia ei aina kiinnostanut hymyillä ihmisille. Irvistely sen sijaan kelpasi ajanvietteeksi ja joskus myös kavioiden kolistelu karsinan seiniä vastaan. Ratsastuskoululle tamma sopi juuri ja juuri - vaikean käsiteltävyyden vuoksi se opetti monelle kokeneelle hevosihmiselle uusia keinoja luottamuksen voittamiseen. Ratsuna Tuuli oli tasainen, ja sillä oli äärimmäisen pehmeä ja pyöreä laukka. Kun tamman sai unohtamaan muiden hevosten monottamisen, tammasta kuoriutui kisakenttien taipuisin ja rehdein ratsu. Vähän erakkoluonteinen tamma päätyi myös aikanaan western-uralle. Kisoista toimme kotiin useita ruusukkeita sekä oppeja jaettavaksi muillekin. Lännenratsastus oli jotain, mistä tamma silminnähden nautti. Luonteensa vuoksi tammasta ei ole jäänyt jälkeläisiä tallille, joten Kaapo on meille kultaakin kalliimpi muisto Tuulista. Tuuli oli koulustasoltaan He A / 90cm. Kaapon isä Kullan Sipsuttaja muutti kolmen vuoden ikäisenä Nintsun hoiviin. Sipe on orimainen tapaus, joka välillä kulkee kuin ajatus ja toisina päivinä tekee kaiken juuri päinvastoin. Huonoina päivinä ori osasi näyttää myös purukalustoaan hyvin lähellä ihmisen kylkeä. Sipe onkin yksi niistä harvoista Cicelyn jälkeläisistä, joiden luonteessa näkyy tällaisia piirteitä. Ratsuna se oli varsin energinen. Alkutunti meni usein siihen, että ratsastaja yritti saada orin pehmenemään edestä ja kuuntelemaan pohkeita. Kun avut olivat perillä ja hevonen rennompi, saattoi työskentely alkaa. Keskittymisen kanavoiduttua tehtäviin Sipe oli yritteliäs ja kuuliainen ori. Käynti orille oli kuitenkin aina vaikeaa ja se jäi askellajeista heikommaksi. Koulutustasoltaan ori on Va B / 100cm, joten mahdollisuuksia löytyy. Sipen toinen varsa Juksulan Ampiainen näyttäisi perineen isänsä kouluratsastustaidot, kisaten myöskin tasolla Va B. Isänisä Kullan Tupsu-korva ei nimestään huolimatta ole tallimme kasvatti. Topi tunnetaan tallilla kouluratsastustaidoistaan. Lähestulkoon ajatuksen voimalla kulkeva nykyinen ruuna osaa aavistaa ratsastajan aikeet - myös pahassa. Pelkokas ratsastaja saa helposti ruunan pomppimaan sinne tänne ihmeissään. Vaativa B tasolla kisannut Topi saavutti aikanaan myös KRJ-IV palkinnon. Hoitohevosena Topi on rauhallinen tapaus, mitä nyt kavioiden puhdistus saa ruunan kävelemään ympäriinsä. Uuden hoitajan testaamisen tämä kaveri kyllä osaa! Pienillä ja nopeilla avuilla Topista saa parhaimman irti. Askellajit eivät ole koskaan olleet mitään huipputasoa, joten niiden suhteen ratsastajalta on vaadittu taitoa alkumetreiltä lähtien. Vaikka koulutustasoa Topilla riittää, se on silti ollut aina työskentelyä vaativa ratsu. Esteet jätimme suosiolla muiden ylitettäviksi ja keskityimme vain kouluratsastukseen. Isänemä Cicely on ollut yksi GH:n suurimmista hevospersoonista koko historian aikana. Tamman kuoltua tallista tuntui puuttuvan jotain todella olennaista. Kiki hyppäsi rataesteillä huimat 110cm. 9 varsan emä oli monen alkeiskurssilaisen ensimmäinen tuntuma ratsastukseen. 5 vuoden tuntiuran aikana tamman pomppiva ravi sai monen yrittämään vielä kovemmin, ja leppoisa laukka yhä useamman nauttimaan maastoreissuista. Herttainen ja kiltti tapaus, joka yllättäen löytyy myös Kaapon sukutaulusta. Tämä toki estää meitä käyttämästä tallimme hevosia jalostuksessa keskenään, mutta takaa myös sukutaululle hyvän, rauhallisen ja tasaisen pohjan. Sillä sitä Cicely oli.
Kun Kaapon emälle etsittiin sopivaa oria, kiinnostuin heti varsasta. Koska
meille ei aikoinaan jäänyt ketään Tuulin jälkeläistä, oli Hilma hyvä valinta
varsan emäksi (varsinkin tasaisemman luonteensa vuoksi). Kun isäksi valittiin
Kullan Sipsuttaja, hypin riemusta toimistossa. Tällainen yhdistelmä on
todellinen kasvattajan unelma! Kaksi ihanaa vanhaa tammaa yhdistettynä,
mukana oman tallin oreja. Kaapon sukutaulusta kaksi ensimmäistä polvea ovat
omasta tallista lähtöisin. Kesällä 2010 orivarsan synnyttyä hullaannuin
Kaaposta vielä enemmän ja jäin innolla odottamaan joulukuuta, jolloin ori
viimein muutti tallille.
Kaapon suvusta löytyy luonnetta joka lähtöön. On Cicely ja Kullan Tupsu-korva, rauhallisuuden perikuvat, joiden jälkeläinen Kullan Sipsuttaja pääseekin niskan päälle ja käyttäytyy orimaisemmin kuin isänsä ikinä elämänsä aikana. Sen lisäksi emän puolelta löytyvät erakkoluonteinen Tunturi-Tuuli ja iloisen innokas Vaahteramäen Ilopilleri. Näiden varsa, Kullan Pitsihelma, taasen muistutti jotain näiden kahden väliltä, ollen kuitenkin aavistuksen rauhallisempi. Olemme siis jännityksellä seuranneet, millainen Kaaposta kasvaa.
Voiko hevosta edes kuvailla sekä sanalla reipas että sanalla rauhallinen? No, kai voi. Kaapo on perusluonteeltaan rauhallinen tapaus, mutta siitä löytyy silti virtaa. Se ei äksyile tai ärhäntele muille, mutta ori voisi olla menossa milloin minnekin. Tapaamisen alku menee usein ihan vain orin häsläämiseen. Kaapon kanssa kannattaa siis varautua kaikkeen - paitsi laiskotteluun, koska laiskaa päivää ei vielä tähän mennessä ole tullut vastaan :) Hoidettaessa ori on kiva kaveri, mikäli malttaa pysytellä aloillaan. Ystävällinen otus siis, mutta jos unohdat pitää kevättuulilla riimunnarusta kiinni, lentelee Kaapo jo metrien päässä hippaleikkiin kutsuen.
Ennen kaikkea Kaapo on ratsuna yritystä täynnä. Nuori ori ei hämmästy uutta tehtävää, ei kavahda syystuulta tai protestoi syvää lumihankea. Korvat heiluen se kuuntelee ratsastajan apuja ja liikkuu kauniisti eteenpäin. Tai, no joskus pitää vähän vispata takapäätä ylös alas. Pukittelun ilo, oi! Sehän on parasta nuoren hevosen elämässä! Kun ylimääräiset ilmaloikat on tehty, voi matka taas jatkua. Ratsuna Kaapossa näkyy emänisän ilopilleriluonne - se tuntuu hymyilevän aina liikkuessaan kenttää pitkin. Ja eteenpäin pyrkimystä orilta löytyykin, sekä hyvää ponnekkuutta takaosasta. Moottoria ei takaa pahemmin tarvitse herättää. Tämän kaverin kanssa oppii äkkiä tuntemaan, miltä energisesti liikkuvat takajalat tuntuvat. Askellajit Kaapolla ovat hyvät.
Ori tuntuu painottuvan enemmän kouluratsastuksen puolelle. Esteillä Kaapon into ei oikein syty, mutta pienet esteet (50-60cm) se ylittää mielellään. Uskoisin siis, että ori tullaan tulevaisuudessa näkemään aloittelijoiden estetunneilla harppomassa kavalettien yli, mutta muutoin pidämme ruusukkeet mielessämme lähinnä koulukisojen saralla. Maastoon Kaapon kanssa on kiva lähteä, sillä orista on karissut loputkin pelon rippeet. Mikäli vauhti ja pienet pukit eivät sinua haittaa, kierrä vaikka koko Sorsalammen kylä!
Koulutustasoltaan Kaapo tulee luultavimmin olemaan 60-70cm sekä kouluratsastuksessa vähintään He A, toivottavasti jonain päivänä Va B. Muiden lajien pariin tuskin ryntäämme, vaikka suvusta sitä länkkäriverta löytyisikin.
Kävimme tänään Spring Valleyn estekisoissa. Puomiluokassa sijoituksemme oli 7/8. 30cm luokassa meillä oli jo parempi tuntuma kenttään ja liikkuminen tuomareiden valvovan silmän alla ei hermostuttanut yhtään niin paljon oria. Olimme luokassa sijalla 7/11! Kaapo suoriutui radoista hienosti, mutta koska muutama puomi jouduttiin kohtaamaan useampaan kertaan huonojen lähestymisien ja hermostumisen myötä, sijoituksemme olivat tänään tällaisia. Mutta positiivisesti ajateltuna: tänään ei oltu viimeisiä ;) Ei, kyllä tämä tarkoittaa sitä, että ennen kuin rohmutaan hirveästi kisoja niin treenataan ja treenataan ja treenataan vielä vähän lisää. Kaapolla alkaa olla nuoren ori energiaa aika roimasti, joka ei niinkään purkaudu sooloiluna vaan hermostumisena. 25.7.2011
Pakkasimme hevoskatraan pitkästä aikaa kuljetusautoon ja lähdimme kohti Stall Katinaa. Eilen ei siis tehty päätöstä vain hoitajan hankkimisesta vaan myös kisauran aloittamisesta. Kaapo on vielä nuori, mutta olemme saaneet treenattua yhteistyötämme jo hyvän matkaa. Päätimme siis lähetä kisoihin kokeilumielellä. Luokkana meillä oli Helppo C. Rata meni vähän niin ja näin - hyviä kohtia oli paljon (kuten esimerkiksi ravi meillä oli ihan omaa luokkaansa), mutta siirtymiset ja varsinkin kulmat Kaapo hätäili. Viimeinen pituushalkaisija muistutti lähinnä banaania. Jännitimme molemmat niin paljon, että yhteistyömme oli paikoin heiveröistä. Tuomari kirjoitti arvostelulappuumme seuraavasti: "komea nuori ori, jolla takuulla potentiaalia pitkälle. Tänään hermostunut suoritus sekä hevoselta että ratsastajalta. Vakautta ja selkeyttä apuihin, enemmän tukea pohkeella. Tsemppiä tuleviin kisoihin!". Lopputuloksissa olimme viimeisiä (20/20) ja prosentteja tuli 47.713%. Mutta hei - tästä on tie vain ylöspäin! 24.7.2011
Kaapo on sen verran iso poika jo, että päätimme etsiä orille omaa hoitajaa. Kyllähän kolmivuotiaan on syytä osata käyttäytyä myös muiden käsissä ja saada uusia ihmiskontakteja. Toivottavasti pian löytyy oma harjailija Kaapollekin :) 18.7.2011
Oi, onpa kirjoittelu jäänyt kokonaan unholaan Kaapon osalta. Kolmivuotiasta oria kelpaa katsella sen liikkuessa laitumella muiden orien kanssa (joita meillä ei tällä hetkellä kovin montaa olekaan). Rassesta (GH's Bryson) on tullut Kaapolle hyvä kaveri. Oripojat juoksentelevat innoissaan laitumella ja hirnuvat kilpaa tammoille. Toivottavasti välit pysyvät yhtä hyvinä, luulisi kriittisimmän vaiheen pröystäilyn suhteen olevan jo ohi. Kaapon kanssa on aloitettu ratsukoulutus ja päästy hyvin vauhtiin. Nyt harjoittelemme orin kanssa helpon C:n asioita pitkin viikkoa. Toki näin kesällä huilataan myös, mutta ei harjoittelua saa unohtaa helteiden vuoksi. Tasapainoa olemme harjoittaneet viime viikkoina, sillä Kaapo ei aina muista pitää tästä huolta ja nojaa siksi itsensä vielä vinoksi. Ratsastajalta kaivataan vielä paljon tukea liikkeiden suorittamiseen ja varsinkin kaareville urille, mutta siirtymisissä olemme päässeet jo pitkälle. Hyvä eteenpäinpyrkimys ja ponnekas takaosan työskentely ovat auttaneet tässä huimasti. Syksyllä mukaan otetaan myös pieniä esteharjoituksia. Vuoden alusta sekä Kaapo että Rasse muuttavat päätallin puolelle ja aloittavat kisauransa. Tarkoituksena olisi kisata aktiivisesi koko kevätkausi. Kesällä vierailtaisiin sitten tammojen luona muutamaan otteeseen ja syksyllä kaverit saisivat aloittaa tuntityöt - mahdollisesti ruunattuina. Kaaposta halutaan ehdottomasti tallille varsa, joten katsotaan mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Kaapon eteenpäin viemä sukulinja nimettiin suomenhevosten koululinjaksi. Tavoitteena on siis löytää tamma, josta löytyy samanlaista ponnekkuutta liikkeissä, korkeaa kapasiteettiä, mutta toivottavasti myös tyyniä käsiteltävyyttä. Olemme kuitenkin edelleen ratsastuskoulu ja kaipaamme tallille hevosia, jotka voivat toimia tuntityössä. © AINO 2002-2011. LUVATON KOPIOINTI KIELLETTY.