Hoitaja-info
Nimi: Riella
Aloittanut: 16.6.2011
Hoitaja kertoo itsestään:
"Olen 18-vuotias pienikokoinen (156/46) kovasuinen tyttönen. Sanon joskus asioita ennen kuin ajattelen eikä niistä pidä ottaa itseensä, olen yrittänyt päästä tavasta yli mutta kun ei onnistu niin ei. Äkkipikaisuus ja temperamentisuus kuuluvat luonteenpiirteisiini ja ainakin viimeinen näistä on tietyllä tapaa hyvä ominaisuus hevosta käsitellessä, sen takia ehkä tykkäänkin haasteista koska kärsivällisyyteni on kehittynyt kovasti näiden eläinten parissa. Yleensä olen kuitenkin elämäniloinen, rento ja rempseä tyttö kunhan minuun vain tutustuu mutta moni ei uskalla noin vaan tulla tutustumaan kun saatan aluksi vaikuttaa kovin ynseältä. Varoitan jo valmiiksi, jos minut suututetaan tai luottamukseni petetään, olen hyvin pitkävihainen. Jos joku minun kanssani käy väittelemään ja tiedän olevani väärässä niin välttämättä en pysty sitä myöntämään. En ole luovuttajatyyppiä joten kannattaa vain luovuttaa ajoissa vaikka tietäisitkin olevasi oikeassa.

Omistan pitkät, takapuoleen ylettyvät, mustat hiukset jotka yleensä ovat tallilla ollessa sekaisella nutturalla ja talvisin kahdella letillä ison tupsupipon alla. Tallivarustukseen kuuluu joko farkut, lökärit tai ruskearuudulliset ratsastushousut. Farkkujen ja lökärien kanssa minulla on jalassa tennarit, ratsastushousujen kanssa ratsastussukat ja tennarit tai ratsastussaappaat. Yläosa koostuu yleensä talvisin toppatakista jonka rinnassa on virallinen nimeni brodeerattuna, lämpimämmillä säillä villapaita ja toppaliivi ovat kova sana, kaulaa koristaa paksu kaulahuivi. Kesällä mitä lämpimämpi, sitä vähemmän päällä; helteillä saatan pujauttaa jalkaan farkkushortsit ja tyköistuvan sporttitopin. Päästäni saattaa löytyä lippis tai "merirosvohuivi" koska olen herkkä auringonvalolle ja -pistoksille."

Suoritetut merkit ja kurssit:

Hoitolomake

xxx = tallimerkintä     xxx = hoitomerkintä     xxx = ratsastusmerkintä

31.7.2011 - Huh hellettä!
- Huhhuh mikä työpäivä, tokaisin kun pääsin työpäivän jälkeen autoon ja oli pakko levähtää hetki. Hellettä oli ollut vain vaivaiset 32 varjossa joten olin hiestä märkä ja halusin vain riisua kaikki vaatteet pois mutta oli aivan pakko käydä Lenniä moikkaamassa nyt kun iltakin alkaa viilenemään. Haaveilin koko ajomatkan kesäisistä uittoretkistä Lennin kanssa ja haaveeksi ne taitavatkin jäädä. Huristelin tallin pihaan ikkunat sepposen selällään ja humpan jytistessä, hiljentelin kuitenkin sekä vauhtia että musiikkia sen verta ajoissa ettei tulisi häiriötä kenellekkään. Auton sain parkkiin ns. 'vakiopaikalleni' ja sehän se sopikin vallan mainiosti - varjoon - mikäs sen parempi kuin tulla viileään autoon tallireissun päätteeksi.

Tepastelin reippaasti talliin ja huomautin itselleni että ei se helle mihinkään ollut kadonnut vaikka aurinko olikin jo laskemassa. Onneksi sentään tallissa oli viileämpi kuin työpaikallani keittiössä missä oli vähintään se puolisen sataa astetta lämmintä kun kaikki hellat ja uunit pauhasivat täysillä. Kello alkoi lähennellä puolta yhdeksää mutta enköhän minä vielä ehtisi Lennin harjata. Se varmaan on saanut jo ruokansa, mutta luulisin että se ei pistä pahakseen vielä karvojen siistimistä. Kävelin Lennin karsinalle eikä vastaan tullut ristin sieluakaan - liekkö kaikki sitten kotona tuulettimien ääressä tai kavereidensa kanssa uimassa, jopa tallin omistajakin. Päätin soittaa Ainolle ja ilmottaa että minä se vain olen joka on tallissa, ettei hän rupea poliiseja paikalle kutsumaan kutsumattomien vieraiden takia. Puheluun vastasi kirkas naisääni ja kun olin kertonut asiani poliisien soittamisesta, tämä naurahti ja vastasi:
- Asia selvä, mukavaahan se on näin iltatuimaan käydä tallilla kuin helteellä. Laita tallin ovet lukkoon ja viitsitkö samalla tarkistaa että kaikki on ok ettei miun tarvi enää sinne lähteä tuulettimen alta ? Aino pyysi viekasta äänensävyä käyttäen. En myönnä ainakaan ääneen että olisin jotenkin vähän katkera mutta.. Lupasin tehdä asian ja lähdinkin samantien etsimään Lennin harjoja joita ei kyllä tarvinnut kauaa etsiä.

Palasin orin karsinalle missä se mutusteli rauhassa iltaheiniään mutta kun näki että on tulossa toimintaa, alkoi heti korvat pyöriä ja jalka stepata. Käteeni otin sekä piikkisuan että juuriharjan koska olin tottunut aikaisemmilla talleilla harjaamaan kahdella harjalla yhtä aikaa. Lennin oli pakko saada haistella harjat ja taskut ennenkuin pääsin työn touhuun ja silloinkin se oli vähän hankalaa orin pyöriessä edestakaisin kuin tuuliviiri. Harjasin rempsein ottein ensin kaulan, ryntäät, maha ja selän sekä takapuolen ja tietysti juuriharjalla myös jalat. Lennistä oli hirveän vaikea pysyä paikallaan ja monta kertaa sai varoa omia varpaitaan. Jutustelin orille kaikenlaista sen kuunnellessa varsin innokkaasti ja kertoilin omasta päivästä.
- .. sitten se täti tuli valittamaan että ruuassa ei ole suolaa. Meinasko se että mie teen ruuista niin suolasia ettei niitä pysty syömään. Ja sitten vielä kun yks patu tuli kyselemään saisko keittiöltä pari pulloa jotta hän saisi palautettua ne ja lisää olutta. Ois sekin käyttäny ne rahat johonkin muuhun kun juopotteluun mutta ei.. Mie en kyllä välillä ymmärrä ihmisiä mutta onneks on hevoset joille voi paapattaa ilman että ne sanoo vastaan vaikka kyllähän teistäkin - ja siustakin Lenni - näkee että jos teitä kiinnosta, selitin selittämisen perään mutta Lenni ihme kyllä rauhoittui kuuntelemaan vaikka itse olinkin aika vauhkoontuneessa mielentilassa. Orin olemus sai minutkin rauhoittumaan ja jatkoin hevosen harjaamista pölärillä.

Kun Lennin karvat olivat ojennuksessa, päätin vielä tarkistaa ettei kavionpohjissa ollut mitään ylimääräistä, kiviä tai oksia. Ne näyttivät olevan vain kuivikkeessa joten jätin asian sikseen. Tarkisin orin vielä läpikotaisin sen itsensä seuratessa vierestä mitä se pikkuinen kirppu touhuaa eikä sieltä näyttänyt yhden yhtä haavaa olevan. Jäin vielä istumaan hetkeksi ja rapsuttelemaan oria karsinaan mutta eipä sitä pahemmin rapsuttelut kiinnostanut kun vieressä oli RUOKAA !
- No aijjaa, ruoka on tärkeämpi kuin rapsuttelut, naurahdin ja yritin silti yltää rapsuttamaan Lenniä vaikka poskesta.
Kun näytti siltä että sitä ei kiinnosta pätkän vertaa, nousin ylös, taputin Lenniä vielä ryntäille ja lähdin ulos karsinasta laittaen sen perässäni säppiin. Karsinan ulkopuolella päätin olla kerrankin ahkera joten menin tallin ovelle, kippasin harjakorin kylmänviileästi nurin ja aloin puhdistamaan harjoja oven karmia vasten jotta kaikki mahdollinen lika ja irtokarvat irtoaisivat. Kyllä niistä likaa irtosi mutta mukavahan se oli välillä hoitotarvikkeet puhdistaa jotta on sitten kivempi seuraavalla kerralla niitä käyttää. Vielä lopuksi puhdistin itse harjakorin jonka jälkeen asettelin harjat takaisin pakkiin. Vilkaistessani taivaalle huomasin auringon jo laskeneen ja että ilma alkoi olla ihana viileä. Olisin voinut istua tallin ovella vielä useamman tovin nauttimassa viileästä säästä mutta pakkohan se oli lähteä viemään harjakori takaisin ja tarkistamaan että kaikki tallissa oli okei.

Poikkesin satulahuoneen kautta talliin jättäen matkan varrella käyttämäni tarvikkeet sinne. Tallin puolella kuului pelkästään tasaista rouskutusta - niin ihanan levollista. Kävin jokaisen karsinan läpi ja katsoin että hevosilla oli kaikki hyvin. Osa irvisti vallan ilkeän näköisenä kaltereiden välistä joten arvelin ettei niillä ainakaan ollut hätäpäivää. Tarkistettuani koko tallin ja todettuani että kaikki on hyvin, tein tarkistussoiton Ainolle joka antoi hyväksynnän ja kiitti. Otin kamani satulahuoneesta, hyvästelin hepat ja laitoin lähtiessäni tallin oven aivan varmasti lukkoon.

Tepastellessani autolle tokaisin itselleni että vielä oli käytävä uimassa vaikka kello läheni jo kymmentä. Aika hassua että vaikka kävisi vain harjaamassa hepan, voi silti tallilla vierähtää se puolitoistakin tuntia. Hyppäsin autoon ja kaasuttelin lähimmälle uimarannalle edelleen haaveillen niistä yhteisistä uittoretkistä Lennin kanssa.

Vielä kesän viimeisiä hellepäiviä. Yritin ottaa siitä kaiken irti ajatellen, että kohta taivaalta tulee vettä ja lämpötila muuttuu yksinumeroiseksi. Mutta hitsi vie - oli niin tukahduttavan kuuma, että aloin jo kaipaamaan talvipakkasia! Kesäiset uittoretket taitavat tältä vuodelta jäädä, mutta heti ensi keväänä vesien lämmetessä voitte rynnätä kahlaamaan :)

Pidin pitkästä aikaa vapaan illan tallihommista, muutoin sitä tulee aina roikuttua viimeiseen asti tallilla. Sinnan oli tarkoitus tulla vielä sulkemaan ovet, mutta sainkin kätevästi delegoitua tämän homman sinulle ;)

Lenni taitaa olla itsekseen aina jonkinmoisessa stand by -tilassa, mutta heti kun näkyviin tulee tuttu ihminen, niin johan alkaa virta taas käymään. Tällä kertaa tosin ori toimi rauhoittavana osapuolena. Eläinten iso hyvä puoli - niille voi kertoa ajatukset ja murheet huoletta ja pian huomaa, että omakin mieli tyyntyy.

Ihana hevosihmisen ajatuksia ja arkipuuhaa täynnä oleva hoitotarina. Olet lahjakas kirjoittajat: osaat kuvailla pieniä asioita ja luoda lukijan mieleen kuvia tilanteista. Hoitotarinoitasi on ilo lukea!

20.6.2011 - Tutustumista
Aurinko alkoi painua jo puiden taakse kun ajelin kohti tallia. Eilinen ensitapaaminen oli mennyt toivotulla tavalla ja odotin jo innolla Lennin luokse pääsyä. Tallilla ei näyttänyt olevan kovin tunkua ja hevosetkin - ainakin Lenni - ovat jo varmasti sisällä. Sain parkkeerattua auton samaan paikkaan kuin edellisellä kerralla ja siitä oli helppo hypätä talliin. Sisällä tallissa huomasin että arvaukseni ei ollut mennyt pahasti pieleen, hevoset olivat jo sisällä eikä tallissa näyttänyt olevan muita.

Kävelin suoraan varustehuoneeseen ja nappasin Lennin nimellä varustetun harjapakin tyköni. Pakki kainalossa suunnistin muistin varassa Lennin karsinalle ja tervehdin hevosta joka oli heti karsinan ovella.
- No hei poika, muistatko kun kävin eilen sinnuu tervehtimässä ? höpöttelin orille samalla kun kävelin sisälle karsinaan. Se haisteli kättäni ja tuhahti joka sai minut pärskähtämään nauruun. Rapsuttelin hetken sen kiiltävää karvaa ja annoin rauhassa haistella uutta tuttavuutta. Kyllä sitä tutustumista tapahtuu pikkuhiljaa. Kuuntelin Lennin tarmokasta elekieltä hetken ennenkuin havahduin että jotain kannattaisi varmaan tehdäkin eikä seistä paikoillaan. Nappasin harjakorista piikkisuan ja juuriharjan jolla rupesin kuopsuttamaan orin hienonhienoa karvapeitettä - vaikka tuntui ettei sitä olisi tarvinnut harjata kun se oli niin kiiltävä mutta voihan siellä juuressa olla likaa. ;) Harjailin kaikessa rauhassa hyräillen, luullen tietysti olevani yksin hevosen kanssa. Lenni kuunteli korvat hieman taaksepäin kääntyneenä liikkeitäni ja ihmettelin kovasti kun sen ikiliikkuja-luonne taisi tänään olla vain kuvitelmaa sillä siinä se seisoi rauhassa ilman mitään kiirettä. Vielä pölyharjalla harjattuani vaihdoin harjat kokonaan toiseen välineeseen, nimittäin kaviokoukkuun ja sen nähdessään Lenni vallan riemastui. Liekkö luullut että pääsee töihin kun sinne asti hoitotoimenpiteitä jo mentiin.
- Ehei Lenni, ei tänään - eikä vielä varmaan pitkään aikaan, mutta joskus, puhelin orille joka edelleen kuunteli kiinnostuneen oloisena. Nostin ison hevosen ison kavion suurilla, suurilla "pienen (krhm, ison..) tytön" lihaksillani. Kavioiden pohjissa ei näyttänyt olevan likaa joten taputin oria lavalle ja laitoin tavarat takaisin koriin.

Jätin harjakorin karsinan ulkopuolelle ja päätin vielä mennä istumaan Lennin karsinaan koska sen tasainen heinänrouskutus sai minut rauhoittumaan ja aloitin taas hyräilemään.
- Kauhistus sentään kun mie säikähin ! kuului karsinan ulkopuolelta ja hätkähdin itsekin. Luulin, että täällä ei ollut enää muita ja ihmettelin kun Lennin karsinan ovi oli auki, ääni jatkoi. Nousin seisomaan ja katsoin että tulija oli Sinna.
- Anteeks, ei ollu tarkotus säikyttää tai jäähä tänne enää liiruumaan, vastasin ja nousin karsinasta ylös.
- Ei mitään, oisit vaan ollu mutta tosiaan tulin tarkistamaan että kaikki on tallissa hyvin kun oon rupeemassa jakamaan ruuat ja suljen tallin, Sinna selitti iloisesti. Katsoin kelloa ja ihmettelin kuinka aikaisin talli suljetaan.
- Herranjestas kello on jo näin paljon ! parahdin tajutessani että seuraavana päivänä aikainen töihin herätys ja kotona oli vielä vaikka mitä touhuamista. Ilmoitin Sinnalle lähdöstäni joka pyysi vielä lähtiessäni että laittaisin pesukoneen pyörimään, se ehtisi pyöriä ennenkuin hän itse lähtee tallilta pois. Lupasin tehdä pyydetyn asian ja lähdin rientämään kohti satulahuonetta minne jätin harjakorin.

Kun pyykinpesukone jäi hurisemaan, kävin huikkaamassa tallin ovella heipat ja lähdin huristelemaan kohti kotia - valotolppakin vilahti kotimatkalla, toivottavasti ei tule lappua kun unenpöpperöisenä ei tullut tuota auton mittaria seurattua.

Yleensä iltaisin tallilla on hulinaa, joskus melkein sietorajalle asti, mutta näin kesällä olen huomannut, että illat ovat aika rauhallista aikaa tallipuuhille. Suurin osa taitaa tulla nauttimaan helteistä, jättäen illan viileät tovit toisille askareille :)

Tutustuminen on ikuisuusprojekti. Vielä vuoden hoitotaipaleen jälkeen saattaa huomata, että hoitohevosesta ilmenee uusia piirteitä tai uusia luottamuksen osoituksia. Toisaalta se on juuri se suuri osa tämän harrastuksen viehätyksiä - aina on uutta opittavaa ja koettavaa! Lenni on ottanut uuden hoitajan rennosti ja leppoisasti vastaan. Tänään varsinkin ori vaikutti olevan varsin tyynellä päällä, hienoa. Vaikka eloisuus ja energisyys ovat hyviä piirteitä, niin Lennillä nuo ominaisuudet menevät välillä aavistuksen yli.

Aika menee tallilla ihan ihmeellistä vauhtia. Liekö meillä tallilla ihan oma aikavyöhykkeensä :) Mukavaa, että autoit iltapuuhissa. Sinnakin sai ruoat jaettua pieneltä säikähdykseltään. Taisi Sinna kulkea aavistuksen omissa ajatuksissaan, kun ei huomannut tallilla olevan vielä porukkaa.

19.6.2011 - Hoitotarina
"Hitsi miten jännittää !" ajattelin ajaessani kohti minulle uutta tallia ja tulevaa hoitohevosta. Popit pauhasivat täysillä ja olin aivan ajatuksissani mutta silti mahanpohjassa väänsi omituisesti. Enhän minä ikinä stressaa mistään, nyt rauhassa ! Tallin pihassa parkkeerasin auton sille kuuluvalle paikalle ja hengähdin hetkeksi. Aino sanoi että hänet löytäisi tallista joten sinnepäin oli tarkoitus suunnata. Katselin ympärilleni kävellessäni auringonpaisteessa kohti tallin ovea. Minun oli pakko hengittää syvään vielä pari kertaa ennen tallin sisälle menemistä. Kerkisin tallin oven avata, kun joku meinasi hypätä syliini.
- Anteeksi ei ollut tarkoitus tällaisella vauhdilla tulla ovesta, tulija parkaisi.
- Ei se mitään, ite olin niin ajatuksissani ja jännityksissäni kun tulen uuteen paikkaan, vastasin reippaasti ja äänestä päätellen tämä henkilö oli Aino.
- Ai sinäkö olet Gabriel..
- Riella vaan, keskeytin ja tajusin samantien että se oli epäkohtelista mutta äh, meni jo.
- Aivan, Riella. Tervetuloa kumminkin Golden Horseen, Lenni kaipasi itselleen omaa hoitajaa. Käydäänkö katsomassa millaisen hoidokin itsellesi sait ? Nyökkäsin ja lähdin kävelemään naisen perässä. Talli vaikutti hyvin perinteiseltä ja kodikkaalta jotta varmasti viihtyisin täällä.

Karsinan ovella odotti toinen minulle tuntematon henkilö joka esittäytyi Sinnaksi. Tämän suusta tuli tekstiä enemmän kuin minä - melko puhelias persoona - saan sanottua yleensä siinä vaiheessa kun ihmiset käskevät olla välillä hiljaa. Ori näytti selvästi uteliaalta persoonalta ja hamusikin huulillaan karsinan kaltereiden välistä. Aino seisoi karsinan luona merkitsevästi, älysin hänen tarkoittavan että menisin tervehtimään hevosta. Avasin Lennin karsinan oven ja tuntui heti että sieltä tuli isoakin isompi hevonen syliin. Ori haisteli kättäni ja kasvojani hyvin uteliaana ja tuhahti. Siirsin käden varovasti sen poskelle ja ihastelin komeaa piirtoa. Niin komea ja kiiltävä ori, tämä kelpaa minulle ja toivonkin kovasti etten taas joudu lopettamaan hoitamista itsestä riippumattomista syistä lyhyen ajan jälkeen. Niin pitkään se näköjään kiinnostikin kun edessäni oli pian iso takapuoli. Aino naurahti ja katsoin häntä, nauraen itsekin.
- Lenni sattuu olemaan tuollainen että sen mielialat muuttuu vähän väliä, kohta se varmaan taas on haistelemassa uutta tulokasta, Aino sanoi ja jatkoi Sinnan kanssa puhumista. Minä katselin itsekseni oria ja odottelin koska se tulisi uudelle tutustumiskierrokselle.
- Ainiin siis sinäkö tulit hoitamaan Lenniä ? kuului selkäni takaa ja kisavastaava Sinna, jonka kanssa aikaisemmin puhui, kysyi.
- Kyllä, näin olisi tarkoitus, hymyilin ja käänsin katseeni takaisin karsinaan.
- Olisihan miun pitäny se herrantähen aikasemminkin tajuta mutta ei kaikkea voi tajuta, hän naurahti ja ilmoitti lähtevänsä takaisin töihin. Aino jäi tarinoimaan minulle Lennin suvusta ja tottakai kuuntelin mielenkiinnolla millaisista hevosista tuli noin upea jälkeläinen. Lennin isä oli energinen ja ori isolla O:lla, varsinainen "hormonihirviö" muttei kuitenkaan ilkeä. Emän puolelta ori on perinyt itselleen uteliaisuuden ja uskoisin siitä tulevan myös hyvä opetusmestari aloitteleville kilparatsastajille niinkuin emänsäkin - osaava mutta ei anna ilmaiseksi. Eikä sekään myöskään ihme että Lenni on niin korkea sillä sen suvussa on kaikki lähemmäs 170cm korkeita.

Opettavaisen ja mielenkiintoisen sukuesittelyn jälkeen Aino ehdotti että menisimme toimistoon kahville ja juttelemaan käytännön asioista. Kävelin naisen perässä huoneeseen joka ilmeisesti oli toimisto, ja siellä olikin jo kahvipannu täynnä kahvia. Otin itselleni kahvikupin ja ojensin sitä että siihen sai kaadettua kahvia. Istahdin tuolille ja kuuntelin mitä tallin omistajalla oli asiaa:
- Lennin hoitaminenhan ei maksa mitään ja saat käydä koska vain tahdot eli vaikka joka päivä harjailemassa ynnämuuta touhuilemassa. Valitettavasti liikuttaminen ei onnistu ennenkuin on käyty erilaisia hoitokursseja ja niidenkin jälkeen vain joka kolmas hoitokerta.
Tämä kävi minulle, kunhan vain saisin touhuta hevosen kanssa ja kehittää luottamusta siihen. Yritän saada mahdollisimman paljon kokemusta uudelta tallilta ja kehittyä hoitajana enkä kiirehdi hevosen selkään. Lisäksi myös uusiin ihmisiin tutustuminen ei ole koskaan pahasta, sillä uudelle paikkakunnalle muuttaminen on vähentänyt kavereita sopimukesta huolimatta että pidetään yhteyttä.
- Mitä odotat Golden Horselta hoitajan näkökulmasta ? Aino herätti minut ajatuksistani kysymyksellään.
- Kokemuksia, luottamuksen kehittämistä, uusia tuttavuuksia ja kaikkein eniten niitä kokemuksia, vastasin reippaasti ja hörppäsin viimeisen kulauksen kahvista.

Kun viimein saimme sovittua kaikki tärkeimmät yleiset asiat, oli aikani lähteä kohti kotia. Seuraavalla kerralla etenisin Lennin kanssa jo harjaustasolle tutustumisessa joten katsotaan mitä siitä tulee - tuskin ainakaan ruumiita. :)

Toiselle uudelle hoitajalle hoitoponi juoksi tallitietä vastaan karkureissullaan, sinä taas sait samantien tallipitäjän vastaasi. Vauhtia meiltä ei ole näköjään tällä viikolla puuttunut! Tervetuloa vielä kertaalleen mukaan porukkaan :) Sinnan tapasitkin jo, joten et ihmettele, jos joskus Lennin karsinassa ei näy hevosta, mutta oven raosta lentelee kuivikkeita kärryihin Sinnan puheen siivittämänä.

Odotan innolla sitä hetkeä, kun Lenni siirtyy tunneille. Elokuussa olisi tarkoitus ruunata Lenni, jotta syyskaudella tuntilaiset pääsisivät nauttimaan kaverin taidoista. Sukunsa puolesta Lenni on kyllä ihan mahtava tapaus. Jos kiinnostaa, niin käy ihmeessä kurkkaamassa meidän kahta pientä varsaa - Areten Sabiina ja RF Naneten karsinoissa oleskelee Lennin ensimmäiset jälkeläiset. Saa nähdä, kuinka kauaksi omena putoaa puusta! Ainakin RF Naneten varsa on ihan ilmetty isänsä, uskomaton vipeltäjä ja loputtomalla akulla varustettu pieni orivarsa.

Ensimmäinen päiväsi oli informaation täyteinen, mutta ensi kerralla pääsetkin sitten hyvällä mielellä itse hoitamisen pariin. Huomaathan, että tallilla järjestetään kesällä erilaisia pikkutapahtumia hoitajille. Niissä on hyvä tutustua muihin hoitajiin hoitohevosineen. :)

16.6.2011 - Oma hoitaja
Sammyn lopetettua hoitohommat vuoden alussa on Lenni elellyt tallityöntekijöiden hoivissa. Orille on tosin löytynyt seuraa yksityisratsastajista, eikä tammatkaan ole jääneet enää aidan toiselle puolelle. Keväällä Lenni astui sekä Neten että Binan, ja näiden parivaljakoiden tuloksia saamme tällä hetkellä katsella laitumella. Palataan varsauutisiin vielä tarkemmin kunhan olemme saaneet tutustua sekä Rillaan että Ekkuun :)

Mutta mikä parasta, Lennillä on jälleen oma hoitaja! Riella aloittaa meillä näin kesäkuun puolen välin paikkeilla. Saa nähdä, mitä he Lennin kanssa keksivät kesän aikana. Talliväki toivottaa Riellan tervetulleeksi mukaan porukkaan.

21.10.2010 - Kisatuloksia
Sateisena päivänä ehtii tehdä monenlaista. Kun hevoset olivat päiväruokittu, tein toimistossa salapoliisin työtä ja etsin Lennin kisatuloksia viimeisen kahden vuoden ajalta. Ori on ehtinyt kisata edellisissä kodeissa estekisoissa ja ajattelin, että tulosten listaaminen antaisi meille parempaa osviittaa siitä, mihin Lenni pystyy.

Ja Lennihän pystyy vaikka mihin! Kunnan hevoslaitumen tallityöntekijät kertoivat, että orilla oli treenattu rataesteitä säännöllisesti. "Kyllä se ainakin 110cm hyppää ratana", tallin pitäjä sanoi. Kisatulokset kuitenkin kertovat, että Lenni on startannut useaan otteeseen 130cm luokissa. Ei hassumpaa! Kisapäivät ovat olleet pitkiä kun ori on startannut joskus jopa kolmessa luokassa saman päivän aikana. Yleensä se on sijoittunut luokan keskivaiheille, keräten yhden kakkossijan 120cm luokasta.

Soitin Iidalle, joka oli maneesissa juoksuttamassa oria, että hän voisi testata tällä viikolla orin hyppytaidot. Oli jännä huomata, että vaikka aktiivisesta kisaamisesta oli aikaa, Lennin ponnistusvoima oli vielä aika kohdillaan. 130cm esteet kyllä ylittyvät, mutta huomaa, ettei Lenni ole niillä aivan kotonaan. Lähdemme hiljalleen kohti näitä korkeita luokkia, ja ehkä säännöllisen kisaamisen jälkeen olemme taas lähempänä kärkipäätä :)

31.8.2010 - Hoitotarina
Syksytuuli humisi korvissani kun poljin pyörälläni täyttä vauhtia Golden Horsen pihaan koulun jälkeen. Ilma oli aurinkoinen ja kaikkialla näytti tosi hienolta, kun puut olivat saaneet jo hieman syksyn väriä lehtiinsä. Jätin pyöräni telineeseen ja kiiruhdin talliin. Päätin mennä ensimmäisenä tervehtimään Lenniä.

Lueskelin karsinoiden nimilappuja ja pian silmiini pisti nimi GH's Clemens. Minun hoitohevoseni numero kaksi, hymyilin ajatuksilleni. Kurkkasin karsinaan sisään ja näin komean ruunikon orin siellä napostelemassa viimeisiä heinänkorsiaan. "Lenni.." minä kuiskasin hieman jännittyneenä ja ori nosti päänsä kuullessaan ääneni. Tämä tuli luokseni karsinan ovelle pääpystyssä, korvat tarkkaavaisena minuun päin suuntautuneina. Ojensin käteni oria kohti ja sanoin: "Hei, minä olen Sammy, sinun uusi hoitajasi." Lenni laski päätään kämmenelleni ja nuuhkaisi. Hymyilin tuntiessani lämpimän puhalluksen kädelläni.

Aukaisin karsinan oven ja astuin sisään riimu kädessäni. Lennin yhä nuuhkiessa minua, taputin oria kaulalle ja pujotin riimun sen päähän. Aukaisin karsinan oven kokonaan ja lähdin taluttamaan Lenniä ulos harjauspuomille toisessa kädessäni harjapakkia roikottaen. Lenni asteli energisenä vierelläni pää korkealla. Se vaikutti kiltiltä ja helposti hallittavalta, verrattuna suurimpaan osaan oreista joita olin tavannut.

Kiinnitin Lennin vetosolmulla puomiin ja kaivoin harjapakista kumisuan. Aurinko lämmitti mukavasti selkääni kun rupesin harjaamaan iloisesti hymyillen irtokarvoja pois Lennistä. Huomasi kyllä selvästi, että hevosilla alkoi olla karvanlähtöaika. Lenni liikuskeli hieman minun harjatessani sitä. Välillä se haisteli maata, sitten se kääntyi katsomaan minua ja välillä se yritti kaataa harjapakin. Se ei kuitenkaan yltänyt siihen, sillä olin varautunut tähän ja jättänyt harjapakin hieman kauemmaksi.

Pyöriteltyäni Lennin kumisualla, otin käyttööni pölyharjan ja sain kaikki irtokarvat kivasti lentelemään ympäriinsä. Lopuksi harjasin lennin vielä pehmeällä harjalla, harjasin pään ja jalat, putsasin kaviot ja selvitin piikkisualla harjan ja hännän. Vilkaisin kellooni ja huomasin sen olevan kaksi. Juuri sillä hetkellä Aino tulikin tallista Rollea taluttaen ja kysyi toisinko Lennin tarhaan. Vastasin hymyillen, että joo. Irotin lennin puomista ja lähdin taluttamaan Lenniä Rollen perään. Lenni oli innoissaan arvatessaan pääsemään tarhailemaan.

Laskimme pojat tarhaan ja menin sitten takasin talliin juteltuani ensin vähän ainon kanssa. Vein ulosjääneet harjat takaisin paikoilleen ja aloitin sitten Lennin karsinan siivouksen.

Toinen hoitohevonen, Venlan vastakohta ja varsinainen persoona :) Lennin kanssa ei aika käy tylsäksi! Toivotaan, että syksystä tulee rauhallinen. Paluu kotitallille on tähän asti mennyt hyvin, mutta mistäs sitä tietää mitä taitoja vuosien varrelta on tarttunut mukaan muista asuinpaikoista.

Lenni on reilu kaveri, jaksaa kiinnostua uusista asioista ja odottaa kun jotain tapahtuu. Teillä sujui hyvin ensimmäinen hoitopäivä ja odotan innolla uusia seikkailujanne! Vaikka shettistamman sijaan narun toisessa päässä käveli puoliveriori, tilanne oli yhtä rauhallinen (ellei jopa rauhallisempi, ottaen huomioon, että Venla osaa juosta joka suuntaan innostuessaan).

16.7.2010 - Mamman luo
Muutaman vuoden jälkeen Lenni palasi kotiin. Rénen koti ei kestänyt loppuun asti, joten Lenni sijoitettiin kunnan hevoslaitumille asustamaan monen muun kasvattimme kera. Runsaan liikkumisen ja säännöllisen treenauksen myötä Lennistä on kasvanut hieno ja todella iso puoliveriori. Koska Siirin jalostusura loppui viimeiseen varsaan kesäkuussa (trak-t. GH's Civil), ajattelimme, että olisi syytä jatkaa tamman hienoa sukua kotopuolessa. Koska "Sissi" on vielä niin pieni ja tallille tarvitaan nopeasti ratsuikäisiä hevosia, oli Lenni ainut vaihtoehto. Eikä sillä, että meidät olisi "pakotettu" ottamaan herra takaisin tallille - Lennin paluu kotiin oli todella mieluisa päätös.

"Hetkinen, haluatte tuntikäyttöön hevosia ja tuotte tallille orin? Eihän sitä voi ruunata, jos haluatte sen jatkavan sukua?"
Niinpä. Siksi Lenni saa hyppelehtiä iloisena orina vielä ainakin syksyn ja mahdollisesti aina ensi vuoden heinäkuun loppuun asti ennen ruunausta. Tunneilla ori nähdään siis vasta vuonna 2011. Tässä välissä olisi tarkoituksen astuttaa muutama tamma joista yksi varsoisi sitten meille sopivan kaveri. Olen haaveillut yhdistelmästä Lenni x RF Nanette... Tästä syntyisi puoliverivarsa (vaikka tietysti ikävää sekoittaa hannoverit ja trakehnerit keskenään), jossa yhdistyisi harvinaisemmat suvut. Luonteen ja käytön puolesta en ole ehtinyt tutustua yhdistelmään, joten sitä hetkeä odotellessa. Nette voitaisiin astuttaa loppuvuodesta ja varsa syntyisi sitten keväällä. Mikäli varsa olisi meille mieluinen, olisi Lenni valmis liittymään ruunakerhoon.

28.12.2007 - Uusi koti
Tänään tehtiin uusi myyntisopimus. Réne tarjosi Lennille hyvää kotia Woodista ja toivomme että suunnitelmat käyvät toteen orin kohdalla. Olisi hienoa saada Lenni jalostukseen mukaan, sillä tällaista sukua ei ihan keneltä tahansa löydykään; harvinainen ja tasaisen osaava.

Olemme kokeilleet Lennin kanssa jo ohjasajoa ja sen myötä opetelleet perusääniapuja. Raviin lähtö onnistuu jo, mutta pysähdyksissä tulee erimielisyyksiä vielä paljon. Muuten käsittely tuntuu onnistuvan hyvin, Lenni on saanut vähän luottamusta ihmisiin ja uskaltaa tehdä muutakin kun vain riekkua sinne tänne käden lähestyessä.

20.11.2007 - Kotiinpaluu
Ellalta tuli viikonloppuna viestiä, että Lennille ei enää löydykään tilaa ja hurautimme sitten trailerin kera hakemaan orin takaisin. Lenni onkin saanut korkeutta jo huimasti ja on tällä hetkellä 1-vuotias komea ori. Siiri näytti tunnistavan vielä jälkeläisensä ja Lenni sijoitettiin kasvattitallille asustamaan väliaikaisesti. Tällä hetkellä ori on myynnissä, mutta mikäli uutta kotia ei vuoden loppuun mennessä löydy, jää Lenni asumaan tallille ainakin toistaiseksi.

4.8.2007 - Kasvu
Varsa sen kuin kasvaa (: jo 3 kuukauden ikäinen kaveri juoksee jo taidokkaasti ympäri laidunta ja on hyvää pataa muiden hevosten kanssa. Hiukan on poika katsellut jo orilaitumen isoja kavereita, mutta tällä hetkellä tutut tammat ja ruunat omassa joukossa riittävät kyllä seuraksi.

Riimun kanssa tapeltiin kyllä pitkään. Lenni oli päättänyt varmistaa, että hänen päässään ei tuollaista ihme kapistusta pidettäisi. Nyt nuorikko osaa jo nätisti ulkoilla riimupäässään. Narun kera ori kävelee ihan nätisti, oli mamma siinä vieressä tai ei. Siiri tosin ei päästä varsaa mielellään silmistään hetkeksikään - sen verran uskollinen äiti tuo tamma on :) Välillä ollaan vähän naputeltu kavioita ja tutkittu Lennin kanssa harjoja, mutta onneksi tässä on vielä hyvin aikaa ennen vieroitusta.

Yritämme pian saada myös kuvan innokkaasta varsasta - mikäli Lenni pysyy sen aikaa paikallaan.

20.11.2007 - Kotiinpaluu
Lenni syntyi eilen ja on tällä hetkellä vireänä Siirin kera karsinassa. Odottelemme innolla pojan kasvamista, ensi viikolla parivaljakko pääsee jo ulos muiden kera tutustumaan hevoselämään - ensin he saavat kuitenkin viettää perhe-elämää vitostarhassa. Säkäkorkeudeksi olemme arvelleet jotain 165-170cm väliltä, uskoisin että aika korkea kaveri tästäkin tulee. Eikä ihme - isän puolella on ollut todella korkeita hevosia. Siiri vaikuttaa olevan hyvillään uudesta varsastaan eikä ole sen pahemmin kärttyillyt henkilökunnallekaan varsan suhteen.