Hoitaja-info
Nimi: Sara
Aloittanut: 31.3.2009


Hoitaja kertoo itsestään:
"Olen 15-vuotias tyttö, syntynyt 19.5.1994. Olen aina pitänyt hevosista mutta aloitin ratsastuksen säännöllisesti 6-vuotiaana jota ennen olin vain paijannut niitä. Aloitin enoni tallilla talutuksessa jonka jälkeen siirryin toiseen ratsastuskouluun vakituisille tunneille. Omaan tummanvihreät, isot silmät ja vaaleanruskean polkkatukan. Tai se on hieman polkkatukkaa pitempi ja pidän sitä usein kahdella poninhännällä. Hiuksissani on lisäksi tummempia raitoja. Olen 168cm pitkä.

Pidän erityisesti poneista, tosin olen tottunut hevosiin koska ratsastan niillä. Lempirotuni on exmoorinponi. Olin ponetunneilla 12 vuotiaaksi asti jolloin olin ratsastanut 6 vuotta ja siirryin ratsastamaan hevosilla. Sen jälkeen en oikein muilla ole ratsastanutkaan.

Lempivärini on vaaleansininen ja joulunpunainen, eli aika talvisia värejä. Itse asiassa pidän talvesta aika paljon, en tosin ratsastuksen puolesta koska pidän enemmän kentällä tai muualla ulkona ratsastamisesta, enkä maneesissa ratsastamisesta. Muuten se on parempi vuodenaika. Pukeudun usein rennosti mutta muodikkaasti, omistan merkkivaatteita ja hienoja laukkuja mutten ehkä vaikuta siltä. Yleensä minut näkee pillifarkuissa, vanhoissa ja rämissä lenkkareissa ja tiukassa t-paidassa."

Suoritetut merkit ja kurssit:

Hoitolomake

xxx = tallimerkintä     xxx = hoitomerkintä     xxx = ratsastusmerkintä

8.8.2010 - Hoitotarina
Avasin autotallimme oven. Siellä oli automme, mutta myös kaunis punainen moponi odotti siellä. Vaikka täytin jo heinäkuussa 16, sain moponi vasta viikko sitten. Se kiilsi yhä. Heti syntymäpäivieni jälkeen lähdin suorittamaan mopokorttini ja sen sitten sainkin. Nyt ei tarvinnut kävellä, eikä pyöräillä, sain ajaa mopollani! Ajatus oli mahtava. Pääsisin kaikkialle itse. Talutin moponi ulos autotallista ja suljin oven. Otin kypärän maasta, johon olin sen jättänyt. Äitini tuli vielä ovelle saarnaamaan turvallisuudesta, mutta minä olin jo lähdössä. Moottorin pärinä oli sulosointuja korvalleni.

Puolimatkassa tallille muistin, että oli jotain muutakin ihanaa. Hoidin nyt kahta hevosta, jee. Miten kaikki osasikaan olla ihanaa. Olin tallilla nopeammin kuin huomasinkaan ja jätin moponi parkkipaikalle. Kävelin automaattisesti Mallan luo. Heivasin kaikki kamppeeni karsinan vierelle, toivoen ettei kukaan niitä siitä ota. Avasin karsinan oven ja Malla tuli luokseni, kun astuin sisälle. Silitin sitä päästä. Malla laski päänsä käsiini ja hörähti. Hymyilin. Malla oli yön jäljiltä hirveän likainen. Menin ulos karsinasta ja avasin hoitopakin, sitä oli siivottu, sillä se ei voisi pysyä näin siistinä näin kauaa. Naurahdin, sillä lappuseni oli yhä pakin sisäkannessa.

Otin pölyharjan ja menin takaisin Mallan luo. Harjasin Mallaa kauan, liiankin kauan, ja se oli lopulta melkein kiiltävä. Otin kavioharjan ja harjasin kaviot ja puhdistin ne. Harjasin päänkin ja kampasin harjan ja hännän. Malla oli 'täyshoidon' loputtua oikein hohdokas, valkoinen karva kiilsi kuin näyttelyhevosella. Kun tajusin, että Malla oli menossa vielä tarhaan, lannistuin. Joutuisin luultavasti kohtaamaan taas sen sotkun mikä odotti minua täällä tänään, kun tulin. Kello näytti jo kymmentä joten päätin mennä toisen hoitsuni, - ajatus sai minut innostumaan kuin pikkulapsen jouluna - luo. Jätin Mallalle hyvästit ja lähdin kävelemään Jatan karsinalle.

Mopo helpottaa kummasti kulkemista suuntaan ja toiseen. Veikkaan että se on myös mukava näin kesällä, kun saa viilettää vauhdilla autoteillä! Mukavaa, että päätit ottaa toisen hoitohevosen :) Nyt kun vapaita hoidettavia on, niin kaikki lisäapu on tarpeen. Ja kahden tamman kanssa aika tuskin käy tylsäksi, eiköhän Malla ja Jatta keksi vaikka mitä hauskaa.

Kiiltävä pieni andalusialainen pääsi eroon laidunpölyistä oikein urakalla. Täysihoito kannattaa aina, vaikka tamma menisikin tarhaan :) On ainakin ollut hetken päivästä todella näyttävä ja puhdas. Kun vie hevosen tarhaan ja on sulkenut portin, voi vain pitää peukkuja, ettei se kierähdä heti ensimmäiseen hiekkakasaan pyörimään.

23.6.2010 - Hoitotarina
Vihreät koivunlehdet havisivat kevyen kesätuulen tahtiin kun ajoin uudella jopollani kohti tallia, joka oli jo vuoden aikana tullut tutuksi. Aurinko paahtoi ja muutamat valkoiset poutapilvet leijuivat taivaalla ja tulivat vähän väliä auringon eteen. Pysäköin vaaleanpunaisen joponi tallin vieressä olevaan pyörätelineeseen ja lähdin kohti tallia. Matkalla kohti tallin ovea kohti, katsahdan ympärille ja huomaan, että maneesin ympärillä häärää ihmisiä ja koneita. Hetken mietittyäni muistan, että maneesia huolletaan kesällä, ja se aika taitaa olla juuri nyt. Tallin ovet ovat auki ja muutama hevonen mutustelee karsinoissaan heinää tylsistyneenä, siinä toivossa, että heidän hoitajansa tulisivatkin.

Ajattelin Mallan olevan laitumella, mutta tarkistin Mallan karsinan kuitenkin. Ja tyhjähän se oli. Hain vielä Mallan hoitopakista riimun ja riimunarun, ennen kuin lähdin kohti laidunta numero 3. Jouduin hetken miettimään millä laitumista Malla oli, mutta lopulta muistin sen. Laidun ei ollut kaukana, ei ainakaan omasta mielestäni. Reitillä, mitä kuljin laitumelle, lauloi monta erilaista lintua puiden oksilla. Muutenkin oli rauhallista.

Kun pääsin laitumen portille, suurinosa hevosista oli aivan toisella puolella laidunta. Jouduin siis kävelemään lisää. Malla oli muutaman muun hevosen kanssa omassa "ryhmässään". Malla, nähdessään minut, lähti ravaamaan poispäin. Se ei selvästikään tahtonut lähteä kavereidensa luota, ja erityisesti ruohon luota. "Voi, että sinä olet pulskistunut, senkin!" Minä naurahdin. Malla hirnahti kovaan ääneen, kun juoksin sen perään. Lopulta sain Mallan kiinni ja lähdimme tallille. Malla jäi selvästi haikeana katsomaan taakseen, kun sen onnekkaat kaverit saivat jäädä laitumelle. Tallille tultuamme Malla jäi kiinnostuneena ja hieman pelokkaanakin katsomaan maneesilla olevia koneita. Emme menneet sisälle, tietenkään emme, sillä ulkona oli niin mahtava sää. Sidoin siis Mallan hoitopuomiin ja otin hoitopakin vierelleni. Avasin sen ja otin pölyharjan esiin. Malla oli aivan kuivuneen mudan ja ruohon peitossa, joten perusteelliselle harjaukselle oli tarvetta. Olin myös päättänyt, että ratsastaisin Mallalla tänään. Kun olin harjannut Mallan, joka muuten kesti varmaankin 20 minuuttia, olimme valmiita laittamaan varusteita päälle. Mallan karva kiilsi kun aurinko paistoi siihen ja Malla nautti lämmöstä torkkuessaan. Hain varusteet toivoen, että Malla todella torkkui, eikä lähtisi karkuteille, vaikka olihan tämä kiinni puomissa ihan hyvin.

Kun tulin varusteiden kanssa, kyllä, Malla torkkui yhä tiukasti sidottuna. Kun laitoin sille pintelit, se hätkähti hieman, mutta jatkoi torkkumista rauhallisin mielin. Heilautin pienen hetken päästä satulan Mallan selkään, mutta satulavyötä kiristäessä Malla heräsi horroksestaan ja luimi hieman. Kun on sulla noin pullea vatsa, ajattelin. "Eihän sulle voi edes saada tätä vyötä!" sanoin Mallalle. Malla vilkaisi minuun ja lopetti luimimisen, sillä sain vihdoin vyön edes hieman kireämmälle. Suitsien kanssa ei ollut ongelmaa, harjasin pään ja sujautin kuolaimet suuhun nopeaan, sillä Malla haukotteli. Siinä ajassa ehdin hyvin saada kuolaimet suuhun. Olenpas ovela! ajattelin ja naurahdin Mallan ilmeelle, kun se huomasi tulleensa puijatuksi. Talutin Mallan kentälle, ja huomasin, että hiekka oli aivan pölyistä ja kuivaa. Nousin selkään ja säädin jalustimet ja vyön. Sain vihdoin vyön kireälle.

Aloitin koulutreenimme lämmittelyllä. Menimme ravissa voltteja ja muita teitä. Otin sitten käyntiin ja menin uralla pohkeenväistöä. Vaihdoin suunnan ja tein sitä myös toiseen suuntaan. Hetken ajan pohkeenväistön treenauksen jälkeen annoin Mallalle pitkät ohjat. Oli kuuma. Otin vesipulloni ja join melkein puolet yhdellä kulauksella, olin jo aivan hikinen.
Jatkoimme harjoitusravissa ja pian pienen herättelyn jälkeen otin laukannostoja. Kaikki sujui hyvin, vaikka muutaman kerran Malla säikähtikin jotain ääntä, joka tuli pusikosta. Ketään ei sattunut, joten kaikki hyvin! Laukannostojen jälkeen treenasin vielä pohkeenväistöä ja peruutusta. Peruutus meni hieman mutkalle ensimmäisellä kerralla, mutta lopulta se meni suurinpirtein suoraan. Pohkeenväistö taas sujui Mallalta kuin se olisi osannut sen jo syntyessään. Taputin Mallaa kaulalle.

Treenien lopuksi otin Mallan sisään ja pesin sen, sillä Mallakin oli suhteellisen hikinen. Kunnon pesu kuitenkin auttoi. Vein myös varusteet pois. Vaikka Malla oli hieman uupunut, päätin kuitenkin viedä sen syömään ruohoa. Otin riimunarun esiin pakista ja klipsautin sen kiinni riimuun. Kun Malla huomasi vehreän niityn aukeavan edessään, se innostui. Pienten steppailujen jälkeen sain kuitenkin Mallan kävelemään kiltisti. Menimme keskelle niittyä joka oli täynnä valkoisia ja keltaisia kukkia. Malla söi sen viisi minuuttia kunnes päätin lähteä pois niityltä. "Siinä sinun palkkiosi" sanoin Mallalle, kun se mutusti viimeiset ruohonkorret suuhunsa.

Päivän päätteeksi vein Mallan vielä takaisin laitumelle, ajattelin sen olevan niin parasta. En tiennyt olivatko ne siellä yötä, mutta oli kuitenkin vasta iltapäivä, joten jos ne menisivät talliin, joku kyllä hakisi ne sieltä. Hyvin mielin otin pyöräni, hyppäsin sen selkään ja pyöräilin kotiin ja menin äkkiä suihkuun. Olin yhä hikinen joten oli mukavaa päästä viileään suihkuun.

Hevoset katselivat parina ensimmäisenä remonttipäivänä ihmeissään uusia ihmisiä ja outoja koneita, mutta tottuivat niihin ihailtavan nopeasti. Nyt maneesilta kuuluvaa kolinaa kuunnellaan laiduntamisen ohessa häntää heiluttaen. Malla on selvästi ehtinyt napsia ruohonkorsia masuunsa muita nopeammin, kun pieni kesämasu on ehditty jo hankkia :) On siis syksyllä edessä paljon treeniä, että saadaan satulavyö kiinni!

Moni ratsastaja välttää koulutreenausta helteillä, mutta te ette lämmintä säätä kavahtaneet! Pohkeenväistö oli hyvää harjoittelua Mallalle ja mielestäni onnistuitte siinä hyvin. Ja tietysti hyvin menneen urheilun jälkeen seuraa pesu ja ruokailu - ruohoateria saa Mallankin hymyilemään :) Ihana tarina, todella kesäinen.

 

12.5.2010 - Hoitotarina
Pyöräilin suoraan koulusta - eli kello kahdelta - tallille. Oli aivan ihastuttava sää, lumesta ei tietoakaan. Ja tämän päivän päätin käyttää todella hyvin hyödyksi. Täydellinen sää ulkoilulle, maastoon tietysti! Onnekseni tänään ei ollut hevosilla tuntejakaan joten aikaa löytyi.

Menin Mallan luo ja laitoin sille riimun päälle. Talutin sen ulos ja laitoin kiinni harjauspuomiin. Hyvä sää pitää hyödyntää. Laitoin harjapakin auki ja puhdistin Mallan. Lopulta se oli täysin puhtaanvalkoinen ja karva kiilteli auringonpaisteessa. Sitten hieroin sitä ja otin kaviot tarhailun jäljiltä. Kun se oli aivan putipuhdas, laitoin sille letin otsatukkaan ja aloin laittaa varusteita maastoilua varten. Ensin pintelit takajalkoihin, otin ne pakista ja aloin laittaa niitä. Alku sujui hyvin, mutta välillä Malla heilautti jalkaa ja pinteli aukesi. Lopulta nekin olivat jalassa. Sitten varusteet, ne menivät hyvin vaikka Malla heilauttelikin jalkoja satulavyön kiristyksen aikana. Sain Mallan silti kuriin ja käyttäytymään siivosti. Kun suitsetkin saatiin päähän, oli lähdön aika. Nousin selkään ja lähdimme.

Alku sujui mukavan leppoisasti ja Mallakin lähti innokkaasti mukaan pikku lenkille. Auringonpaiste paahtoi molempia kun se tuli suoraan sivulta ja linnut siversivät puissa. Kaikki alkoi vihertää pikkuhiljaa kevään edetessä kesäksi. Kun etenimme metsään, missä puiden lomasta tuli aina vähemmän ja vähemmän valoa, otimme ravipätkän. Malla meni innokaasti ja hieman vauhdikkaastikin eteenpäin ja minä annoin sen mennä - ajattelin, että pikku energianpäästely ei ole pahitteeksi. Vähän ajan päästä pidätin Mallan käyntiin ja jatkoimme polkua pitkin. Eteemme tuli vähitellen hieman kumpuja jotka tietysti menimme. Muutaman kummun jälkeen menimme polkua pitkin ulos metsästä ja tulimme aurinkoiselle aukealle. Pysähdyin siihen ja laskeuduin selästä. Annoin Mallan syödä ruohoa ja söin itse välipalani, joka oli patonki jonka olin ostanut ostoskeskuksen kahvilasta eilen. Sen sisällä oli paljon kaikkea ja hieman tippui maahankin. Onneksi suurimman osan sain minä. Hetken päästä lähdimme taas matkaan, nousin selkään ja jatkoimme hiekkatietä eteenpäin pitkin ohjin. Lopulta kokosin ohjat ja jatkoimme hitaassa ravissa. Hetken ravattuamme nostin laukan, ja laukkasimme kovaa koko hiekkatien pituuden. Sen melkein lopussa otin käyntiin ja jatkoimme tallille.

Tallilla otin Mallan pois ja laitoin sen varusteet takaisin. Sitten putsasin Mallan - jälleen kerran - perusteellisesti. Kun katsoin kelloa, huomasin kuinka kauan retkessämme oli mennyt. Laitoin pintelit kokoon ja laitoin pakkiin, sitten annoin Mallan nauttia vapaailtapäivänsä.

Lumet katosivat hetkessä kun aurinko alkoi paistaa! Ihanaa olla ulkona, kun on voinut vaihtaa kumisaappaat kevyisiin tallikenkiin. Hyvät säät mahdollistavat myös maastoilun, josta otittekin kaiken irti tänään Mallan kanssa. Välipäivä tunneista sai hyvää ja vetristävää liikuntaa. Malla tuntui olevan heti alusta asti valmiina lähtöön - kukapa sitä jaksaisi seistä paikallaan pinteleiden käärimisen ajan. Onneksi ei ole vielä hirveästi kärpäsiä ja muita ötököitä, niin säästytään toistaiseksi hännän huiskinnoilta :)

Evästauon jälkeen jaksaa jatkaa matkaa. Malla pysyi hyvin avuilla ja liikkui reippaasti eteenpäin - kuulostaa siis onnistuneelta maastoretkeltä! Vapaapäivään mahtui paljon myös harjausta ja rapsuttelua, voiko sitä parempaa hevonen toivoakaan keväisenä hoitopäivänä.

 

1.5.2010 - Hoitotarina
Aika kului nopeaan ja huomasin, etten ollut pitkään käynyt tallilla. Päätin tsempata ja tulin tallille aamuvarhain. Kun saavuin talliin huomasin Mallan karsinassaan. Kello oli vasta kymmenen ja tallilla oli hiljaista, kaikki nukkuivat vappuaaton riehunnan jälkeen pitkään. Menin Mallan karsinan eteen ja katselin sitä kun se makaili karsinansa keskellä.
"Hei kultsi." Kuiskasin niin hiljaa, että tuskin itsekään kuulin ääntäni. Malla hörähti laiskasti ja katsahti minuun. Oikein kukaan hevonen ei ollut reagoinut minun tulooni, kaikki vain köllöttelivät ja jotkut seisoivat puoliunessa. Vain muutama katseli minua korviaan höristäen. Lopulta, todella pitkän hiljaisuuden jälkeen Malla nousi ja lönkötteli luokseni. Avasin karsinan oven hiljaa ja se narisi epämiellyttävän kovaa. Avasin ovea vain sen verran, että itse mahtuisin sisään. Otin Mallan raskaan pään käsiini ja silitin sen turpaa. Hetken päästä päästin irti ja hain harjapakin. Harjauksesta tuskin olisi apua, koska Malla menisi pian kuitenkin tarhaan, ja taas on satanut - toisinsanoen kannattaisi harjata vasta sen jälkeen. Otin kuitenkin kumisuan ja hieroin Mallan molemmin puolin. Viimeisetkin talvikarvan rippeet lähtivät pois ja Malla selvästi nautti saamastaan hieronnasta ja huomiosta. Harjailtuani Mallan, kello oli kaksikymmentä minuuttia vaille 11.00 jolloin Malla menisi tarhaan. Laitoin sille loimen valmiiksi karsinan viereen ja menin satulahuoneeseen ottamaan kaakaota, oli yllättävän kylmä sää.

Kello 10.50 menin uudestaan Mallan luo. Väkeä oli jo ilmaantunut enemmän ja pientä puheensorinaa kaikui käytävillä. Otin loimen ja laitoin sen Mallana päälle. Sitten vein hänet tarhalle, jonne Jattakin tuotaisiin pian. Päästin Mallan tarhaan ja se juoksikin innoissaan keskelle tarhaa, mutta rauhoittui pian. Kävelin ulos mutaisesta tarhasta ja jäin tarhan laidalle katsomaan Mallan temmellystä. Kun Jattakin saapui, he lähtivät juoksemaan tarhaa ympäri yhdessä. Se oli hassun näköistä ja minua nauratti Mallan yht'äkkinen energisyys.

Lähdin hetken ihmettelyn jälkeen tarhalta pois. Vein pakkiin riimun ja riimunarun, ja menin satulahuoneeseen. Otin laukkuni ja lähdin läheiseen kyläkauppaan. Ostin sieltä päiväruokani, mikrossa lämmitettävää lasagnea. Ei parasta, mutta voittaa pelkän sämpylän. Olin ottanut kotoa myös pari karjalanpiirakkaa jotka lämmitin myös. Syötyäni siivosin Mallan karsinan, se oli nopeaa sillä Mallan karsina ei edes oikeastaan ollut kovin likainen.

Tänään jouduimme valitettavasti hakea Mallan aikaisemmin tarhasta, sillä sen oli mentävä tunnille. Haimme sen puoli tuntia aikaisemmin, ja se jäi hieman kaihoisasti katsomaan Jattaa joka sai epäreilusti jäädä tarhaan pelleilemään. Lopulta Mallan katse kohdistui minuun, se katsoi minua syyttävästi.
"Voi sinun kanssasi", naurahdin Mallan ilmeelle, "Voin sanoa Ainolle, että tälle pitää tehdä jotain." Kävelimme talliin ja otin Mallan loimen pois. Se ei loppuen lopuksi ollutkaan kovin mutainen, jalat vain olivat ruskeiden kökkäreiden peitossa. Harjasin, ja harjasin ja harjasin niitä sen jalkoja ja sain vihdoin ne puhtaiksi. Sitten sen ratsastaja tulikin ja hän sai Mallan itse kuntoon. Katselin Mallan tuntia ja ihastelin kuinka kauniisti hän liikkui.

Otin Mallan pois tunnilta ja jätin sen rentoutumaan rauhallisen viikonlopun merkeissä. Harjasin sitä pitkään ja sitten minun täytyi lähteä kotiin. Pussasin Mallaa turvalle ja vilkutin perässä kun Malla jäi katsomaan karsinastaan perääni. Lähdin iloisin mielin kotiin, "Malla olet ihanin!" kuiskasin itsekseni.

Onkohan hevosillakin mennyt eilen pitkään vappua juhliessa, kun olivat aamulla niin hiljaista porukkaa... Salakavalat kaurantäyteiset juhlat! Mukavaa nähdä sinua jälleen :) Keväällä tallilla on enemmän tekemistä ja tilaa puuhata, kun ulkotiloissa pärjää ilman mahdotonta talvivaatetusta. Paitsi tällaisina aamupäivinä kun ulkona on yllättävän viileä.

Tarhojen mutaisuus alkaa onneksi kohta olla takanapäin. Pari aurinkoista päivää enää ja saamme mudan sijaan sukia kevyesti pois hiekkapölyä ja piehtaroinnin jälkiä. On sitä mutaa riittänytkin, kun kaikki tallipihan lumet sulivat. Mallan keskeytynyt tarhahetki hyvitettiin illalla tunnin ylimääräisellä ulkoilulla - pitäähän tammankin saada ulkoilla itsensä kesäkuntoon!

 

26.2.2010 - Hui Hai Helmikuu! -palkkiotunti (pidetty 1.2.2010)
Lähdimme sinä päivänä Mallan kanssa iloisin mielin matkaan. Laitoin Mallan nopeasti kuntoon ja huomasin monen jo menevän käytävää pitkin ulos pakkaseen. Kiirehdin ehkä turhaan ja sutaisin varusteet Mallan päälle ja lähdin itsekin kävelemään ulos. Ja eihän siellä ollut kuin vasta ne muutamat hoitajat ja Aino jotka säätivät jalustimiaan. He tervehtivät ja minä tervehdin takaisin. Samoin tekivät hevoset jotka hirnahtelivat ja hörisivät toisilleen. Katsoin jalustimet jo maassa ja vetäisin ne oikean pituisiksi hetkessä. Katsoin myös satulavyön. Se oli aivan löysä ja vetäisin sitä koko voimallani, että saisin sen tiukemmaksi, mutta eipä mennyt. Malla hieman katsahti minun luimistaen.
- Sori kultsi.. kuiskasin katsomatta siihen.
- Hei Aino voitsä auttaa satulavyössä, se on jotenki kamalan tiukassa eikä kiristy millään. Huudahdin Ainolle joka oli Vilin luona.
Hän tuli auttamaan ja saimme kuin saimmekin satulavyön kireämmäksi. Taputin Mallaa kaulalle.
- Hyvä tyttö.

Loputkin ratsastajista ja hevosista olivat saapuneet tallipihaan ja nousin muiden jatkeena selkään. Aino lateli ohjeet miten menisimme ja jouduin viimeiseksi. Hiphei, peränpitäjä, ajattelin. Onneksi ei se pahinta ole. Tiesin, että pysyisimme perässä. Aloitimme reissun. Kävelimme ja välillä ravasimme hieman. Näin kuinka lunta tippui useaan puun oksilta ja pystyin vain toivomaan, ettei sitä tippuisi meidän päällemme. Tulimme Tammilehdon tilalle ja muutama hevonenkin pilkahti tarhoista. En ollut ennen käynyt näin pitkällä Mallan kanssa. Olimme pellolla. Sitten Aino kysyi jos laukkaisimme ja tietysti kaikki tahtoivat, niinpä lähdettiin laukkaan ja kovaahan siinä mentiin. Malla ainakin oli yksi niistä innostuneista ja taisi siinä ilopukkejakin tulla, en vain itse sitä juurikaan huomannut, koska olin niin innostunut vauhdin hurmasta. Enkä edes huomannut kun Heidi katosi Butterflyerin kanssa yhä kauemmas. Kun sen huomasin, kannustin Mallan vielä kovempaan laukkaan ja lopulta saavutimme heidät ja he olivatkin jo ravissa. Taputin Mallaa ja pidätin senkin raviin.
- Minne te katositte, eikös tuommoisen eläkeponin pitäisi juuri jäädä jälkeen? Kysyin kun tulin kuuloetäisyydelle Heidiin.
- Entä itse? Heidi kysyi hymyillen.

Menimme käyntiin ja jatkoimme Tammilehdon tilalle. Kun tulimme sinne, Kristiina niminen nainen oli ottamassa meitä vastaan ja ohjasi meitä viemään hevoset laitumelle ja tuomaan varusteet sisään hetkeksi. Mitäköhän me nyt tehdään, mietin. Kristiina näytti meille tiloja jotka olivat minusta tosi hienot. Sen jälkeen heillä oli meille hirveästi herkkuja tarjolla. En halunnut viedä kaikkea vaikka leivokset himottivatkin. Siksi mutustelin vain todella hyviä kinkkuleipiä ja hörpin vähän väliä lämmintä kaakaota. Se teki hyvää, varpaisiin tuli tunto ja muutenkin oli lämpimämpi olo. Olin koko ajan ihan omissa oloissani enkä oikein osannut liittyä keskusteluun kun muut hoitajat rupattelivat hevosistaan. Lähdimme taas matkaan, toimme varusteet pihalle ja satula oli ihanasti lämmin eikä enää niin jäässä kuin tullessamme. Eri asia olikin saada Malla kiinni. Se olisi mieluusti jäänyt sinne ja laukkasi aina pois kun melkein sain sen kiinni. Olin polviani myöten kylmässä lumessa ja kalistelin hampaitani kun muutama muukin hoitaja lähtivät jahtiin mukaan. Lopulta saimme yhteisin voimin Mallan saarrettua ja sain sen kiinni. Sitten laitoimme varusteet päälle ja lähdimme takaisin päin.

Tulimme joelle ja ylitimme sen. Lunta tippui oksilta kun kevät aurinko lämmitti lunta. Sitä tippui myös meidän päällemme ja ihme kyllä Malla ei juurikaan hetkahtanut siitä. Hieman se aina kuitenkin luimisti kun kylmää lunta läjähti sen päälle. Aura oli käynyt tiellä ja siinä oli helpompi edetä. Välillä ravasimme, mutta rauhassa. Lopussa laukkasimme vielä laukassa ja Mallalta oli aikalailla energia lopussa joten laukkasimme ihan hiljaa peräpäässä. Kun olimme jo melkein perillä ja kävelimme loppumatkan pitkin ohjin. Tulimme tallille, laskeuduin selästä ja kuuntelin kun Aino antoi ohjeet ruokintaan ja loimitukseen. Tallissakin olisi ollut vielä kaakaota, mutta minulla ei oikeastaan ollut kylmä. Harjasin, ruokin ja loimitin Mallan ja lähdin tällä kertaa kävellen kotiin.

Mallan pullea talvimasu pisti aluksi hanttiin.. :) Tiimityöllä ja väsytystaktiikalla saa aina pyöreämmänkin tuntiratsun satuloitua turvallisesti. Jonon viimeisenä voi olla hieman yksinäisempää, mutta toisaalta se on myös luottamuspaikka. Viimeinen ratsastaja on aina vetäjän apurina; pitää huolen siitä, että kaikki pysyvät matkassa. Ja siitä se selviydyitte Mallan kanssa esimerkillisesti.

Teri yllätti laukkataidoillaan! Kummasti vanhempikin poni innostuu, kun saa irrotella pirteässä talvisäässä. On kuitenkin mukava huomata, että Malla pysyi rauhallisena jonon jatkona, eikä innostunut ohittelemaan muuta porukkaa. Taisi umpihanki sen verran hidastaa neidin suunnitelmia. Tai sitten tamma jätti energiaa tarhahippaa varten ;) Kiitos vielä osallistumisesta!

 

24.2.2010 - Hoitotarina
Kello näyttää 13.57, mietin kun katsoin kelloa kännykästäni.
- Voi hitsi! Nukuin aika pitkään, huudahdin tyhjässä talossa. Olin ollut flunssassa kolme päivää ja tänään olin vain toipilaana kuumeen takia, enkä enää edes ollut nuhainen vaan pirteä. Olin nukahtanut katsoessani tylsää dokumenttia sohvalle ja nukkunut pitkään.

En tiedä mitä äiti sanoisi jos olisi näkemässä että lähden "puolikuntoisena" tallille mutta aijon mennä! Hypähdin vielä puoliunessa sohvalta ja haapuilin keittiöön, kellohan oli vasta niin vähän, etten ollut syönyt lämmintä ruokaa. En ehtisi laittaa mitään, haen tien vierestä Siwasta jonkunlaisen valmissalaatin ja syön sen siellä, ajattelin pukiessani päälle. Ajattelin taas mennä pyörällä, jotten myöhästyisi kovin. Olihan tiistai ja ilta ratsastustunteja täynnä ja Malla yhdellä niistä. Tietysti välissä oli monta tuntia, mutta ne kun aina tuntuivat menevän hirmuisen nopeaan.

Kävin matkalla Siwassa ja ostin kanasalaattia ja limun. Nopeaan pääsin tallille, mutta Malla oli jo Jatan kanssa tuotu sisälle. Kello näytti nimittäin jo 14.22 kun tulin Mallan karsinalle. Se oli jo asettunut aloilleen ja torkkui siellä kun kuoli tylsyyteen jouduttuaan pois tarhasta pelleilemästä. Avasin narisevan karsinanoven hitaasti ja mahdollisimman äänettömästi vaikka juuri sitenhän se kirskui eniten.
- Hei kultsi. Mumisin hiljaa. Onko tylsää?
Malla oli huomannut minut ja avasi silmänsä. Se ei kuitenkaan tullut lähemmäs vaan minä kävelin sitä kohti. Laskin käteni sen lämpimän turvan alle. Se hörähti minua kohti kun katselin sitä.
- Täällä taas, taidat yhä tykätä minusta. Taidetaan olla aika erottamaton pari, vai? Hymyilin. Malla päristi takaisin ja laski päätään pidemmälle syliini. Se muutaman kerran tyrkkäsi minua mutten juurikaan heilahtanut.

Nyt kun tarkemmin katselin niin Mallalle ei juurikaan oltu tehty mitään, se oli tuotu ja jätetty riimu ja loimi päälle. Kävelin turhankin hitaasti karsinan ovelle ja Malla seurasi minua hengittäen niskaani. Se oli kiinnostunut siitä mitä seuraavaksi tekisin. Avasin pakin ja kannen sisäpuolella oli yhä hieno lappuni. Se oli tosin aivan pölyssä kuin koko pakkikin, ei tosin sekaisin, vain pölyinen. Jes, se toimi! Ajattelin ja taisi vähän hymyilyttääkin. Ainakaan ei ihan aina tarvitsisi siivoilla juuri sitä yhtä paikkaa. Malla meinasi tulla ulos karsinasta liikaakin ja nousin ja työnsin sen sisemmäs. Se ei oikein tykännyt siitä muttei se nyt käy, että hevonen seisoskelee keskellä käytävää.
- Shh, rauhassa Malla. Ymmärrä että sinun pitää pysyä karsinassa, sanoin sille rauhoittavasti.
Sitten otin pakista riimunarun ja laitoin Mallan kiinni sillä. Avasin loimen ja otin sen pois. Laskin sen karsinan ulkopuolelle. Kävelin takaisin Mallan vierelle ja taputin sitä pienesti kaulalle. Tarkistin sen jalat ja muun vartalon ja tällä kertaa se oli ilman ruhjeita. Sitten harjailin sitä hieman. Se ei ollut mitenkään likainen, sen talvikarva vaan oli pörröinen ja hieman takussakin. Harjattuani otin kumisuan ja aloin hieroa Mallaa. Se rentoutui ja laski päänsä alas. Kun olin tehnyt sitä jonkun aikaa molemmilta puolilta jätin Mallan rauhaan. Menin laukkuineni hoitajien huoneeseen ja aloin mutustamaan kanasalaattiani. Se oli todella kylmää, laitoinkin sen muutamaksi sekunniksi mikroon sulatukselle kun se tuntui suussa niin karmealta. Siinä oli hieman majoneesia ja kananpaloja salaatin lisäksi.

Kello läheni puoli neljää. Tällä kertaa lähtisin aikaisemmin jotta kukaan ei huomaisi käyneeni täällä, ajattelin samalla kun viimeinen salaatinlehti meni suusta alas. Nousin ja kävin vielä Mallan luona. Silitin sitä pehmeällä lapasellani turvasta ja sen karvat kutittivat sitä ja se pärskähti hieman. Sitten pussasin sitä turvalle ja lähdin. Pyörällä pääsin nopeasti eteenpäin vaikka jäiset ylämäet olivatkin kuin painajaisesta polkea ylös.

Nuhaa on nyt liikkeellä, onneksi se ei näytä pahasti verottavan tallin hoitajaporukkaa :) Malla oli ehtinyt päästä tallimöllötyksen pariin, kun saikin piristävää seuraa sinusta. Sinnalta iso anteeksi pyyntö siitä, että tamma oli "tarhavaatteissa" sisällä. Kahden aikaan oli taas hirveä kaaos päällä, kun Miksu ja Kerkko -varsat ottivat ja lähtivät pakoreissulle.

Malla näytti oppivan kerrasta (ainakin tämän talven osalta) ja pysyvän rauhallisemmin tarhassa. Toivottavasti nuha hellittää ja pääset taas tallille puuhamaan Mallan kanssa. Jos loppuviikosta kunto kestää, niin tulkaa ihmeessä hoitajien ratsastustunneille mukaan!

 

15.2.2010 - Hoitotarina
Viuhahdus vain kuuluu kun kiidän pyörällä mäkeä alas. Lumi oli aurattu pois ja tie oli nyt liukas mutta tasainen. Kiidin täyttä vauhtia tallille, kello oli kaksikymmentä minuuttia vaille kaksi kun lähdin ja olin pyöräillyt vasta muutaman minuutin. Olin tulossa suoraan koulusta, taino olin heittänyt repun kotiin, ottanut pyörän ja laittanut olkalaukkuuni tarpeelliset tavarat kuten välipalaa, kännykkä jne. Pääsisin taas hakemaan Mallan tarhasta. Onneksi sillä olisi tunti vasta viideltä, koska sitten ehtisin tehdä sen kanssa kaikkea. Pääsin tallille vihdoin, aika oli mennyt nopeasti vaikka tie ei meinannutkaan loppua. Oli mennyt vain seitsemän minuuttia.

Vein laukkuni hoitajien huoneeseen. Päätin sitä ennen käydä katsomassa sen karsinaa. Se oli puhdas. Toisin voi sanoa sen pakista. Poissaollessani se oli sotkettu pahoin. Rupesin siis sitä siistimään. Järjestin kaiken täysin uudestaan. Ensin heitin kaiken ulos käytävälle ja sitten otin kaiken yksi kerrallaan ja laitoin paikalleen. Sitten kirjoitin viestin ja teippasin sen pakin sisäpuolelle kanteen. Siinä luki: "Pitäkää pakki siistinä, kiitos!" Hymyilin itsekseni. Pidin käsialastani joka oli vanhaa ja kiemuraista kaunoa. Kello tulikin siinä touhutessa kaksi ja otin pakista riimunarun ja riimun. Se ei näköjään ollut sillä päällä. Kävelin tarhalle, otin Mallan kiinni - joka ei ollut nopeaa Mallan energisyyden takia ja laitoin riimun päähän. Jattaakin tultiin hakemaan. Kävelimme siinä sitten kahdestaan talliin ja erosimme karsinoiden tullessa vastaan. Vein Mallan sisälle karsinaan ja pistin sen kiinni. Otin loimen pois ja näin hirveän näyn. Talvikarva oli aivan takussa ja muutamista kohdista kellertävän läikykäs. "Vooi EI!!" Eihän siitä missään ajassa pääsisi. Toivottavasti ennen ratsastajan tuloa karva olisi paremmassa kunnossa. "Mitä sinä olet puuhaillut siellä?" Mutisin puoliääneen. Taittelin ja laitoin loimen karsinan eteen, otin kovan harjan ja menin setvittelemään Mallan karvoja.

Loppujen lopuksi sain kuin sainkin karvan selvitettyä ja kellertävän värin suurimmaksi osaksi pois. Ei siitä kuitenkaan näyttelyihin olisi. Malla katsoi minuun myötätuntoisesti, kuin haluaisi antaa vaivanpalkaksi halin. Menin rapsuttamaan sitä samalla kun tasaannutin hengitykseni urakan jäljiltä. Tarkistin vielä loputkin hevosesta ja ihme kyllä haavoja tai ruhjeita ei ollut. "Voi Mallakultsi, ajattele me ollaan tunnettu ja tykätty toisistamme jo kohta vuoden. Ihanaa!" Halasin sitä pitkään ja tunsin kuinka se painoi päänsä olalleni, ei kuitenkaan koko painollaan. "Sä olet niin ihana." Kuiskasin hiljaa sen korvaan joka oli pääni vieressä.

Ratsastajia alkoi lipumaan talliin sisälle ja niin tuli myös meteliä ja hälinää. Pysyimme kuitenkin Mallan kanssa kuin omassa maailmassamme, enkä tajunnut kulunutta aikaa kuin vasta kun ratsastaja tuli ja avasi karsinan oven. Hän ei selvästikään ollut nähnyt minua, koska istuin käytävän puoleisella seinällä ja nojasin siihen. Malla oli laskenut päänsä syliini ja hamuili pörröisiä villatumppujani. Ratsastaja hätkähti kun huomasi minut, mutta toipui pian. Minä olin jo huomannut hänet mutten vain kiinnittänyt häneen huomiota. "Hei." Vastasin hymyillen. "Olet varmaan Mallan ratsastaja." Hän nyökkäsi. Nousin maasta ja pudistelin housujani mukavilta tuoksuvista puruista ja tulin hänen viereensä. "Tahdotko apua?" Kysäisin, luultavasti yhä lämpimästi hymyillen. Hän ei juuri puhunut, vain pudisti päätään. "Okei, minä taidan sitten lähteä tästä." Muiskaisin Mallaa turvalle ja halasin sitä kaulasta. Sitten livuin karsinasta ulos ja vilkutin Mallalle vielä poistuessani näkyvistä. Olin ihmeen tyytyväinen lähdettyäni ja ajaessani pyörällä kotiin oli jo pimeä ja katuvalot paloivat. Oli hiljaista, kuului vain muutaman linnun hyräily ja kaukainen moottoritien jylinä. Taas yksi ihana päivä ihanimman hevosen kanssa.

Tallin hoitajien kesken on vitsailtu joskus "puskaextreme"-ratsastuksesta, mutta voisin kyllä tämän tarinan myötä ruveta haastamaan hoitajia myös "jääextreme"-pyöräilyyn. Harva hoitaja uskaltautuu pyörällä talvella liikenteeseen. Voit olla varma, että talliväestä löytyy useita jotka katsovat ihaillen tuollaista uskaliaisuutta!

Rohkeutta löytyy myös Mallalta. Tamma on pyörähtänyt aika roimasti useaan kertaan ulkona ja ottanut riskin joutua pestäväksi. Vuosi on tosiaan melkein täynnä, nyt on hyvin aikaa suunnitella jotain kivaa vuosipäiväksi :) Talliväen puolesta kiitämme erittäin paljon, sillä kuten hoitokirjan yläreunasta voi huomata, Mallan hoitajahistoriaan mahtuu hyvin monta hoitajaa.

 

5.2.2010 - Hoitotarina
Taas koitti aika päästä Mallan luo. Vieläkään ei ollut kovin hyvä sää, paljon lunta ja pilvinen taivas. Menin bussilla. Viiden minuutin päästä olin tallin pihalla ja kävelin nopein askelin tallia kohti. Kompastelin, koska tiellä oleva lumi oli sohjoontunut ja petti jalan alla melkein joka askeleella. Avasin tallin oven joka oli kiinni pakkasen takia. Se narisi ja avautui lopulta.

Tallissa oli paljon hälinää, monet hoitajat olivat jo paikalla. Kello löisi pian kaksi, joten hakisin Mallan tarhasta tuota pikaa. Hain vain Mallan pakin, jonka laskin sen karsinan eteen ja otin sieltä riimun ja riimunarun. Lähdin samantien tarha numero kolmosta kohti. Pääsin nopeasti perille ja ajattelin ottaa Mallan samantien ulos tarhasta. Kävelin sisään tarhaan ja laitoin portin takanani kiinni. Siellä oli paljon lunta, yli nilkkaan asti. Lumpsin Mallan luo, se oli melkein toisella puolella tarhaa Jatan kanssa. Malla katseli jo mielenkiintoisena minua päin muttei tullut luokse. Laitoin riimun sen päähän nopeasti ja riimunarun siihen kiinni. Malla taisi haikailla Jatan luokse joka jäi tarhaan, tosin sekin haettaisiin sieltä pian. Vein Mallan karsinaansa ja laitoin sen kiinni. Otin loimen pois ja taittelin sen ja laskin karsinan ulkopuolelle. Tänään ei olisi kovin paljoa aikaa olla tallilla tulevien koeviikkojen takia, mutta harjaisin Mallan kuitenkin hyvin.

Tarkistin Mallan ensin. Katsoin Mallan läpi ensin toiselta puolelta kaulalta lähtien lautasille ja sitten jalat. Olin tarkistanut kaiken muun paitsi jalat ja kun aloin tarkistamaan niitä, huomasin vasemmassa etujalassa punaisen kohdan. Katsoin sitä tarkemmin ja huomasin haavan. Se ei ollut suuri mutta tuskin myöskään harmiton. Sanoisin siitä tallin lääkärille samantien. "Mistäköhän olet saanut tuon.. Sattuuko?" Mutisin. Pistin käden haavan viereen mutten koskenut juuri siihen. Malla hirnaisi ja luimisti minua kohti. "Anteeksi kamalasti, muru." Sanoin ja pussasin Mallaa turpaan. "Menen heti soittamaan eläinlääkärille." Ajattelin ääneen. Jätin Mallan kiinni ja kävin hoitajien huoneessa soittamassa tallin eläinlääkärille. Hän lupasi tulla heti katsomaan Mallaa. "Harmittaa kun en osaa itse tehdä sille mitään.." olin sanonut eläinlääkärille. Harjasin Mallan vielä perusteellisesti mutta varoin jalkaa. Odottelin Mallan kanssa vielä eläinlääkäriä, setvittelin käsilläni sen harjaa ja nojasin sen kaulaan. Käytävällä oli hiljaista. Sitten kuulin puhelimeni tärisevän taskussani. Otin sen ja soittaja oli äitini, hän pakotti minut lähtemään kotiin, koska ruoka oli valmis ja minun pitäisi vielä lukea moniin kokeisiin. Onneksi eläinlääkäri saapui ja jätin hänet Mallan kanssa kahdestaan.

Pari päivää sitten haimme ensin Jatan sisälle, Mallan jäädessä hetkeksi vielä pomppimaan tarhaan. Voi että sitä hirnumista ja edestakas ravailua kun kaveri lähti! Eläinlääkäri tarkasti ja puhdisti haavan. Luultavasti tamma on kolauttanut sen tarhassa johonkin. Vaikutti kosketusaralta, mutta tamma varaa kuitenkin jalalle normaalisti painoa. Onneksi tässä on viikonloppu välissä, niin tamma on kunnossa jälleen maanantain tunneille :) Ei siis hätää.

 

30.1.2010 - Maastoreissu
Olin päättänyt, että menisin vihdoin ratsastamaan Mallalla. Voisin vain toivoa, että se onnistuisi odotusten mukaan. Ensimmäistä kertaa pakkasin ratsastuskamat mukaan. Laitoin ratsastushousujen alle kolmisen lämpökerrosta, eipähän tule kylmä kun asteet hipovat -17 astetta ja lisäksi aikamoinen viima joka lisää asteita melkein -3 kylmemmäksi. Katsotaan miten homma onnistuu, ei mikään helpoin ilma mennä ensimmäistä kertaa omalla hoidokillaan, maastoon. Mutta pitää olla käynyt maastossa ennenkuin pääsee mukaan 1.2 olevaan maastoretkeen ja mielelläni menisin sinne.

Kello on nyt 13.25, onneksi meillä ei ollut tänään koulua, koko koulun henkilökunnalla on joku juttu ettei ne pääse. Eipä se tosin ketään varmaan haitannut. Joudun menemään bussilla koska kävellen ei pysty eikä pyörälläkään ja kaikki aikuiset ja veljeni ovat töissä ja koulussa, tietty. Onneksi asumme melkein bussipysäkin vieressä, matkaa ei ole kauan eikä siellä tarvitse kökötellä kauaa. Näin ikkunasta että bussi lähestyi jo pysäkkiä ja hätäisesti tyrkkäsin ratsastuskamani laukkuun. En tiennyt tarvitsisinko raippaa mutta kuka tietää. Juoksin pysäkille, bussi oli juuri pysähtynyt ja ihmisiä tuli ulos ja sisään. Pääsin kylmästä pois ja heilautin lukijalle korttiani. Menin istumaan melkein ensimmäisille penkeille oven jälkeen, koska en jaksanut lähteä etsimään paikkaa kauempaa. Halusin kerrankin saada ottaa Mallan pois tarhasta itse. Kun yleensä en päässyt kuin vasta kahden tai kolmen jälkeen, jolloin Malla oli jo tuotu tarhasta. Bussi mateli lumisella ja jäisellä tiellä ja tuntui kuin aikaa olisi jo mennyt 20 minuuttia. Tosin kun katsoin kelloa se oli vasta 13.32. Olin pysäkilläni noin viiden minuutin jälkeen ja hypähdin jäätävään ulkoilmaan bussista. Lähdin kävelemään tietä pitkin kohti tallia, jonne ei ollut minuutinkaan matka.

Astuessani talliin sisälle, lämmin ilma tulvahti taas ja kohta ei enää ollut kylmä. Vein laukkuni hoitajien huoneeseen. Suurinosa oli juuri siellä ja puheli toisilleen. Kovin moni ei huomannut minun tulleen, koska melkein samantien häivyin katsomaan Mallaa. Siellä se juoksenteli iloisena ympäriinsä, paksussa lumihangessa. Se oli kaunis jo sen takia että oli kuin yhtä lumen kanssa, sen takia, että oli kimo. En ottaisi sitä vielä pois, sehän sai olla kahteen asti. Myös Kullan Jazz-Trio oli siellä, se ei tosin yhtynyt Mallan riehakkaaseen juoskenteluun. Lopulta Malla huomasi minut ja hölkkäsi luokseni. Se oli iloinen jälleennäkemisestä ja kyhnytti päätäni minuun. Tosin en antaisi sen tehdä niin vaan siirsin sen pään käsieni pitelyyn ja silitin sitä turvalta. Jouduin hieman kurottamaan aidan yli, mutta tuskinpa se haittaisi. Rapsutin sitä myös kaulalta, siitä kohtaa johon yletyin. Kello tulikin Mallan kanssa kovin nopeasti kahteen ja en olisi huomannut sitä ellei tallityöntekijä olisi tullut hakemaan Kullan Jazz-Trioa. Heräsin unelmistani siihen kun nariseva tarhanportti avattiin. Tallityöntekijä oli ottanut Mallallekkin riimun ja antoi sen minulle kun huomasi, että sen hoitaja olikin paikalla. Luikahdin portista sisään ja otin Mallan helposti kiinni, en edes oikeastaan ottanut vaan se odotti kiltisti paikallaan aidan edessä. Vein sen talliin ja otin samantien pakin esiin ja aloin kunnostaa sitä. Otin loimen pois ja harjasin pikaisesti pölyharjalla purut ja paakut pois. Sen jälkeen laitoin Mallalle riimun päähän ja riimunarun kiinni kaltereihin. Sitten harjasin perusharjalla jalat. Sen jälkeen otin kumisuan ja aloin hieroa. Malla näytti tykkäävän siitä kovastikin. Se rentoutui ja laski pään alas ja sulki silmänsä. Vähän väliä otin irtokarvat pois kumisuasta ja jatkoin taas hieromista. Sitten tein saman toisellekkin puolelle.

Sen jälkeen annoin Mallan hieman levähtää. Taputin sitä kaulasta, laitoin riimun taas päähän ja otin riimunarun irti ja heitin karsinan eteen. En kiirehtinyt vaikka halusinkin palavasti ratsastamaan. Antaisin Mallan levähtää hetken, ehkä 15 minuuttia, jonka jälkeen alkaisin laittaa varusteita. Tylsää, etten saanut ketään mukaani, olisi juttuseuraa. Hain Mallan varusteet. Sen satula painoi ihan kamalasti. Laskin ne karsinan eteen. Katselin Mallaa jonkin aikaa, ja Malla katseli minua, se tunki välillä päänsä ja kerjäsi nameja. Otin suitset ja lämmittelin kuolaimia tumppujeni sisässä. Huomasin, että olin taas "nukahtanut" siihen paikkaan, aikaa oli kulunut ehkä neljä minuuttia kun Malla tuuppasi minua turvallaan ja säpsähdin reaalimaailmaan. Ajattelin, että nyt olisi mukava aika alkaa laittaa kamoja. Otin riimunarun ja laitoin sen tiukasti kiinni kaltereihin. Hain satulan karsinan ulkopuolelta, ja kun tulin karsinan sisälle, Malla oli heti hieman nyrpeämpi, se tuskin tulisi tykkäämään sen laitosta. Ajattelin, että kunhan otan rauhallisesti ja teen kaikesta vähemmän epämukavaa, kaikki sujuisi. Laskin satulan hitaasti Mallan selän yläpuolella ja vilkuilin vähän väliä sen ilmeitä, sitten laskin sen hitaasti alas. Malla näytti yhä hieman ärtyneeltä, sen huomasi korvien luimuilusta. Malla tosin luotti minuun ja tuskin tekisi mitään erityistä. Siirsin satulan ensin oikeaan paikkaan ja asettelin huovan siististi. Sitten laitoin satulavyön ensimmäisiin reikiin. Tein senkin hitaasti ja taputin kun sain sen ensimmäiseen reikään. "Hyvä tyttö." Sanoin.

Sitten otin riimun kaulalle ja aloin harjaamaan ottamallani pääharjalla. Ensin harjasin koko pään, sitten sen alta ja lopuksi hieman korvien takaa. Sitten laitoin suitset. Malla otti nekin vastaan aluksi haluttomasti mutta antoi taivuttelun jälkeen kuolaimet suuhun. Loppu menikin hyvin, sain kaikki remmit hyvin kiinni vaikka leukahihnan kanssa oli hieman ongelmia. Sitten kiristin satulavyötä taas hieman. Nyt Malla suhtautui siihen jo hieman paremmin. "Hyvä, eihän se niin kamalaa olekkaan, vai mitä!" Supatin sille. Kun varusteet olivat päällä, otin kaviot. Se sujui nopeaan ja Malla antoi ottaa ne ihan rauhassa eikä turhaan vedellyt jalkoja irti. Sen jälkeen laitoin pintelit. Olin lukaissut, että semmoiset pitäisi laittaa Mallalle ratsastaessa. Otin semmoiset sen pakista, ne olivat mukavasti hieman kellahtaneet ja paikoin hieman ratkeilleet, mutta kestäisivät selvästi vielä kauan. Ne tulivatkin vain takajalkoihin, joten en tarvinnut kuin kahdet pintelit. Ne sujuivat hyvin, tosin niiden laitosta on kulunut jo aikaa, nythän sitä herättelee sitäkin taitoa. "Taidamme olla valmiit, vai mitä nuppuseni." Sanoin. Malla hörähti levollisesti. "Mitä jos vielä vähän yrittäisin kiristää vyötä, sopisiko?" Supatin silittäen samalla Mallan turpaa. Siirryin Mallan sivulle ja otin varovasti kiinni sivummaisesta satulavyöstä. Vedin sitä hitaasti ylöspäin. Sain sen menemään vielä muutaman reiän. "Hyvä! Vielä toinen." Samalla tapaa, sain toisenkin menemään sen kaksi reikää kireemmälle. Ja se olikin hyvä kireys, eipähän tarvitsisi kiristää enää selässä. Taputin Mallaa kaulalle. Menin nopeasti karsinan ulkopuolelle ja laitoin kypärän päähäni. En vaihtanut ratsastushanskoihini vaan pidin lämpimät tumppuni kädessä, kyllähän minä niilläkin pärjäisin. Muistin myös ottaa, lattialla lojuvan raippani. Varmuudeksi, ajattelin.

Talutin Mallan tallin ulkopuolelle, nousin selkään ja laitoin jalustimet sopivan mittaisiksi. Mallan hengitys höyrysi, niinkuin minunkin. Malla näytti heti reippaalta ja innokkaalta lähtemään, ja mehän lähdimme. Painoin pohkeilla ja Malla lähti kävelemään polkua päin. Monet hevoset katselivat meitä tarhoista ja hirnuivat peräämme, ja Malla hirnui takaisin. Aijoin kävellä suurimman osan matkasta, otetaan ensimmäisellä kerralla rennosti. Pääsimme metsäpolulle, sitä ei oltu juuri raivattu ja osaksi jouduimme hetken kahlaamaan lumessa. Sitten pääsimme yleisemmälle reitille, se oli luultavimmin lenkkipolku ja aurattu. Matka meni tasaisesti ja kävelimme. Vastaamme tuli muutama lenkkeilijä ja toinen oli tuttavani jota tervehdin. Hän jäi hetkeksi juttelemaankin ja selitin, että tämä upea hevonen oli hoidokkini. Sitten jatkoimme matkaa. Tuli pieni ylämäki jonka jälkeen pitkä suora reitti. Ajattelin ravata hieman. Painoin pohkeita ja Malla heräsi kohmeestaan, se lähti ravaamaan ja minä kevensin. Ei juuri tuullut, mutta jo ravissa tunsin kirpeän viimaan kasvoillani. Hetken päästä käskin Mallan taas käyntiin ja silitin sitä kaulalta. "Oletkos laukkatuulella?" Kysäisin melkeinpä ääneti. Koska kaikki oli mennyt niin hyvin, ajattelin ettei pikku laukkapätkä olisi pahitteeksi.

Suoraa jatkui yhä, kävelimme hetken, jonka jälkeen pyysin Mallan taas raviin. Olin harjoitusravissa ja hetken päästä annoin laukka-avut ja Malla lähti innokkaaseen laukkaan. Se ei mennyt hillittömästi vaan rauhassa mutta innokkaasti. Myötäsin ja annoin sen laukata hieman kovempaa. Se taisi innostua siitä ja pukitti muutaman kerran. Ensimmäisellä, kun en ollut varautunut, pudotin jalustimeni, mutta pysyin satulassa. Pidätin Mallaa ja jatkoin käynnissä. Otin jalustimet jalkaani ja jatkoimme matkaa. Ravaisin ehkä vielä lopussa mutta laukka ainakin riitti tältä kertaa, nyt ainakin tiesin varautua seuraavalla kerralla intopukkeihin. Saavuimme noin viiden minuutin jälkeen tallin pihalle ja taputin Mallaa kaulalle ja laskeuduin selästä. Joku hoitaja, en nyt muista kaikkien nimiä, oli vieressäni ja kysäisi "Miltäs tuntui eka kerta?" Vastasin. "Mahtavaa. Malla on aivan ihana. Alan ratsastaa sillä enemmän." Tyttö lähti hymyillen pois.

Talutin Mallan talliin ja karsinaansa. Olin vahingossa jättänyt riimunarun ja riimun roikkumaan kaltereista, mutta se helpotti Mallan kiinni laittamista. Laitoin riimun päähän. Avasin varoen satulavyön. Vein sen karsinan eteen ja otin suitset päästä pois. Ennenkuin vein ne pois, harjasin Mallan pikaisesti perusharjalla. Otin myös pintelit pois ja heitin ne karsinan eteen, laittaisin ne kasaan sitten myöhemmin. Päästin Mallan pois riimustaan ja annoin sen olla vapaana karsinassaan. Menin pesemään kuolaimet ja vein varusteet paikoilleen. Sitten palasin karsinan eteen ja rupesin kasaamaan pinteleitä. Se oli ehkä ärsyttävin asia maailmassa. Sain kuin sainkin ne vihdoin kunnolla ja laitoin ne pakkiin. Käväisin vielä tarkistamassa Mallan jalat, ettei tullut ruhjeita, koska ei voi tietää mitä lumen alla on. Se ei kuitenkaan ontunut koko matkana eikä jaloissa ollutkaan mitään. Laitoin sille vielä talliloimen. Sitten jätin sen rauhaan. Aika meni juuri mukavasti, että uusi bussi kotiin tulisi vähän ajan päästä, minulla siis ei olisi hukka-aikaa juuri ollenkaan. Hyvästelin Mallan pusulla turvalle ja taputin sitä vielä kaulalle. Kaurat sille olikin tuotu ratsastuksemme aikana ja se jäikin syömään niitä. Kiirehdin bussille ja menin kotiin.

Kovat pakkaset jättävät yleensä maastopolut tyhjiksi. Rohkeaa ja päättäväistä lähteä matkaan! Talvisin huomaa, miten kesän kimo-Malla onkin paikoin kovin harmaa. Kupeilla, jaloissa on tummaa harmaata. Lumi on niin kovin valkoista, että kimot näyttävät erilaisilta. Mutta totta, kyllä vaalea hevonen sopii aina niin mahtavasti talvimaisemaan :)

Malla osaa näyttää nyrpeältä satulaa laittaessa, mutta ei tee mitään sen ihmeempää. Emältä periytynyt pieni diivamaisuus. Tai ehkä tamma oli alkuun sitä mieltä, että ulkoilua oli harrastettu jo tarpeeksi. Mielipide tammalla vaihtui kuitenkin äkkiä maastopolulle päästyään :) Lumihangessa kävely on hyvää treeniä. Mukavan kuuloinen reissu, käykää ihmeessä toistekin.

Iida kuuli myös hoitopäivästäsi ja innostui tarjoamaan mahdollisuuden kokeilla hiihtoratsastusta. Jos kiinnostaa, niin nykäise Iidaa joku päivä hihasta, niin hän opettaa mielellään miten suksilla pysytään.

 

8.1.2010 - Hoitotarina
"Täältä sitä tullaan, poniset!" ajattelin, kun isoveljeni kyyditti minua tallille. Hän inhosi sitä hommaa mutta juuri nyt muutakaan vaihtoehtoa ei ollut. Minä onneton olin hukannut bussikorttini ja olin ainut perheessämme joka sellaisen omistaa. Lisäksi vain minä ja veljeni olimme kotona. Eihän sitä muullakaan ajoneuvolla sinne pääsisi, vaikka aika lähellä asuimmekin. Olin aina sanonut veljelleni että kunhan saan mopokortin ja ostan skootterin. Tosin vanhempani eivät oikein tiedä mitä siitä ajattelisivat..

Pääsimme tallille ja veljeni kippasi minut kyydistä. Olin päässyt koulusta aikaisin joten olin tallillakin aika aikaisin. Ensimmäiset kaksi koulupäivää pulkassa, paaaljon tulossa. Onneksi oli viikonloppu joten sain taas rentoutua hevosten kanssa niin paljoin kuin halusin. Tosin en sunnuntaina jolloin lounastimme isovanhemmillani. Astuin sisään talliin, hyytävä ulkoilma oli aivan erilainen kuin lämmin ja hieman tunkkainen talli-ilma. Kaikki olivat sisällä ja kaikilla hevosilla ja poneilla oli yllään ihanan paksulta ja pehmeältä näyttävät talvikarvat. Kävelin käytävää pitkin, koko tallin läpi. Sen jälkeen tulin hieman taaksepäin Mallan karsinan luo. Sekin oli yhtä karvainen kuin koko muukin porukka. Se lönkysteli luokseni kun avasin nitisevän oven ja luikahdin sisään. Karvaiset tumppuni kutittivat Mallan turpaa.
"Moi kulti. Oliko kiva loma? Taisit viettää oikeita hevosenpäiviä!" Sanoin melkein kuiskaten. Sitä tuskin kukaan kuuli, tuskinpa edes näki koska talli oli aika tyhjillään. Malla vastasi hörähtäen ja hamuten takkini roikkuvaa kaulusta. Olin pukeutunut hyvin lämpimästi ja avasin hieman takkia jonka alla oli värikäs mummoni kutoma villatakki.

Halailin ja silittelin Mallaa hetken jonka jälkeen menin karsinan ulkopuolelle, laskin reppuni seinämän viereen (joka oli unohtunut selkääni rynnätessäni Mallan luo) ja hain hoitajien huoneesta Mallan pakin jonka olin viimeisimmällä käynnilläni jättänyt siellä olevaan lokerikkoon. Se oli vahvan pinkki ja siinä luki hopeisin ja kiiltävin kirjaimin Mallan kokonimi eli Colden Colored Mate. Siinä oli tumma ja hieman ruosteinen lukko jonka sai vain vaivalla auki. Tosin se oli siis sitäkin luotettavampi. Pakin sisus olikin sitten vähemmän kivempaa katseltavaa. Kun sen avasin, sieltä pöllähti tunkkainen ilmavirta suoraan kasvoilleni. Kaikki oli sekaisin ja tallipenaalini jota siellä säilytin, oli avautunut ja kynäni olivat levinneet pakin pohjalle.

Etsin pehmeimmän ja puhtaimman harjan jonka nopeasti löysin ja luikahdin taas sisälle Mallan karsinaan. En minä sitä edes laittanut riimulla kiinni, sen verran sen jo tunsin ja luotin siihen. Harjasin siitä suurimmat pölyt ja purut pois. Kello oli jo viisitoista vaille kolme ja saapuessani se oli näyttänyt vähän vaille kahta. Olin siis oleillut Mallan kanssa suhteellisen kauan, joka ei tosin haitannut laisinkaan. Se oli ehtinyt olla jo tarhassa, jonka välillä joku oli puhdistanut sen karsinankin. "Eipä minulle enää mitään jätetä, kohta ei ole enää edes hevosta!" Sanoin vahingossa puoliääneen. Karsinan vierestä käveli joku tyttö mutta hän tuskin kuuli. Huokasin. Tajusin kuinka vähän loppuen lopuksi ehdin olla Mallan kanssa. En nähnyt Kustia paljoa, enkä ehtinyt tuntea sitä. En ole päässyt Mallalla edes ratsastamaan vaikka olen hoitanut sitä melkein vuoden. "Eipä voi mitään kun on työharjoittelut ja kaikki.." Ajattelin.

Loppuen lopuksi en jäänyt erityisemmin murehtimaan, mitä nyt olen aika pirteä luonnoltani. Siistin Mallan viimeisen päälle, siivosin sen harjan ja hännänkin, tietäen että semmoinen ei kauaa pysynyt. Huomen aamuna se kuitenkin piehtaroisi sen kaiken pois! Sitten siivosin sotkuuntuneen pakin niin siistiksi kuin osasin. Melkein kaikki oli puhtaita. Keräsin kynät penaaliin ja sotkin jonkun piirrustuksen omaan hoitokirjaani jossa oli kannessa Mallan kuva siitä kun se näyttää kieltä. Katsoin listasta ja tänään Mallalla ei olisi tuntejakaan joten en niiden takia joutuisi pysymään tallilla ikuisuuksia. Katsastin vielä Mallan varusteet jotka olivat kumman hyvässä kunnossa talven jäljiltä. Sitten hakeuduin taas Mallan luo. Annoin sille pusun turvalle ja rapsutin kaulalta. Sitten soitin tympääntyneelle veljelleni joka lopulta ilmaantui tallipihalle ja vei minut jopa kotiin saakka!

Isoveljet eivät oikein tunnu tykkäävän tallilla käymisestä. Missä lie vika, hevosethan ovat todella mukavia kavereita (ja niillä pääsee lujaa, kuten mopoillakin!). No, hehän siinä häviävät ;) Joulun jälkeen tallilla on näkynyt monen näköistä ja väristä villapaitaa hoitajien päällä. Kylällä taitaa olla monia taidokkaita neulojia!

Eihän sitä aina ehdi tallille, se on ymmärrettävää :) Mitä jos ensi kerralla kävisitte maastossa, tai pitäisitte kunnon hikikoulutunnin maneesissa? Jos Malla ei ole sinä päivänä tunneilla, niin liikunta ja lisäharjoittelu ei tee koskaan pahaa. Ja tulkaa ihmeessä mukaan helmikuun 1. päivä olevalla maastoreissulle, niin pääsette liikkumaan muiden hoitajien kanssa.

 

24.11.2009 - Hoitotarina
Tänään oli hyvä sää viime päiviin verraten ja olin mennyt kouluun pyörällä. Koulu loppui kolmelta ja, koska läksyjä ei tullut paljoa, päätin lähteä tallille suoraan koulusta. Tekisin läksyt vaikka tallilla jos kestäisi kauan. Onneksi matkaa ei ollut paljon, koska muuten en olisi edes harkinnut pyörällä menoa. Ehdin kastuakkin hieman kun puolimatkassa alkoi sataa. Saavuin tallille 15 minuuttia vaille neljä ja tallilla oli jo vilskettä. Tosin suurinosa ihmisistä oli hoitajia. Vein reppuni hoitajien huoneesen, ja hain Mallan pakin. Kävelin ripeästi läpi tallin, Mallan karsinalle. Se oli kuullema ollut hieman masentunut Kustin vieroituksen jälkeen, mutta oli selvinnyt siitä odotettua paremmin. Nytkin se oli ihan normaalin oloinen.

Kun tulin karsinan eteen se huomasi minut heti. Se käveli hiljaa kohti kun menin sisälle. Vaikka en usein tallilla käynyt kiireideni takia, se tunnisti minut ja olin selvästi sille enemmän hoitaja kuin välillä käyvä ihminen.
- Mites menee pikkuinen? Mutisin sille.
Malla vastasi hörähtäen ja laski päänsä käsiini. Se näytti ymmärtävän minua. Sitten tajusin, että Mallalla olisi tänään tunti, ja pian. Säpsähdin tajutessani sen sillä kello olisi pian sen verran, että ratsastaja tulisi, ainakin pitäisi tulla. Silitin Mallan turpaa ja menin karsinan ulkopuolelle. Malla seurasi minua ja jäi norkoilemaan karsinan oven rakoon. Avasin Mallan pakin lukon. Sitten otin sieltä pehmeän harjan ja menin takaisin karsinan sisälle. Kävelin samalla Mallan vierellä ja sivelin vapaalla kädelläni sen pehmeää talvikarvaista kaulaa. Sitten harjasin sen kevyesti, että ratsastajallekkin riittäisi jotain. Olin juuri saanut harjattua Mallan toiseltakin puolelta, kun ratsastaja saapui karsinan eteen.
- Hei. Hän sanoi.
- Moi. Menetkö sä Mallalla?
- Joo. Hän vastasi.
- Harjasin sitä jo hieman, mutta tuossa karvakasassa riittää vielä harjaamista. Ota ihan kova harja, Malla ei oo sokerista. Sillä lailla liat ainakin lähtee. Vastasin hieman hymyillen.
Tyttö vastasi nyökäten ja otti pakista harjan. En laita Mallaa kiinni, enkä tälläkään kertaa.
- Se on niin kiltti ettei sitä tarvitse pitää kiinni. Se pysyyy kyllä paikallaan kiltisti. Sanoin.
Sen jälkeen tyttö näytti varmemmalta sen kanssa. Katsoin aluksi, että hän pärjäsi sen kanssa, mutta sitten häivyin omille teilleni.

Ensin siivosin karsinan edessä pakin, se oli parissa viikossa mennyt pelkäksi sekamelskaksi. Riimunaru oli avautunut ja sotkeutunut kaikkialle. Pakin pohjalla oli purua ja kaikki tarvikkeet olivat juuri siellä missä niiden ei pitäisi olla. Lopulta sain pakin kuntoon ja katsoin taas hetken tytön ja Mallan menoa karsinassa. Tyttö ei ollut aloittelija, sen huomasi.
- Haluatko apua, voin hakea Mallan varusteet. Sanoin.
- Vaikka. Hän vastasi.
Nyökkäsin ja menin satulahuonetta kohti. Vaikka hoidin Mallaa, olin aina satulahuoneessa ihan hukassa. Aina niitä varusteita piti hakea ja hakea sieltä. Ajattelin, että kyllä minä ne ajan kuluessa löydän sieltä automaattisesti. Sain ne käsiini ja vein ne karsinan eteen.
- Siinä ne nyt ovat, jos kaipaat vielä jossain apua niin olen hoitajien huoneessa.
Tyttö ei vastannut mutta uskon että hän kuuli. Hoitajien huoneessa tein läksyt ja söin välipalan. Tunnin jälkeen autoin tyttöä ottamaan Mallan pois ja sitten lähdinkin polkemaan kotiin. Taas yksi ihana päivä ihanimman hevosen kanssa.

Isossa ratsastuskoulussa on ikävä haitta puoli - paljon varusteita ja tavaroita, joiden pitäisi pysyä järjestyksessä yhdessä huoneessa. No, selväähän on se, ettei niin kuitenkaan käy... Mutta kyllä aika äkkiä oppii tunnistamaan oman hoitohevosen tavarat ja pitämään ne paikoillaan :) Iida on ottanut hommakseen siivoilla iltaisin satulahuonetta, koska sitä hommaa riittää aina. Malla muistaa hyvin tutun ja mukavan hoitajan, kiva että pääsit jälleen käymään tallilla.

 

24.10.2009 - Hoitotarina
Olen ollut hirmu epäaktiivinen kun koulun alkoi ja läksyt piti aina iltaisin tehdä. Sitten oli vielä harrastuksetkin.. Olen yrittänyt tsempata kirjoittamisen kanssa mutta aika ei riitä pitkiin turinoimisiini. Tänään päätin kuitenkin mennä tallille.

Kun saavuin, tallilla oli aika paljon ihmisiä, tämä kun on sellainen päivä että kaikki tunkevat sinne. Illan ehtisin olla Mallan kanssa, koska sen tunti oli mennyt jo. Ja nykyään se jo jatkaisi tunneilla, sillä sen varsaloma oli jo loppunut. Menin Mallan karsinalle. Tamma oli sisällä ja kyhjötti tylsistyneenä karsinan perällä. "Moi Malla. Onko ollut ikävä?" Tamma hörähti takaisin ja tuli luokse. Heitin kamani karsinan eteen ja luikahdin karsinan ovesta sisään. Tietysti myös Kusti (lempinimi Mallan varsalle) oli siellä sillä se on 6 kuukautiseksi asti Mallan kanssa. Kusti löhöili emänsä takana. Silitin Mallan päätä ja se näytti todella pitävän ihmisen seurasta. Kusti huomasi etten ollut vain sellainen joka hyppää karsinaan ja ihastelee hevosta ja häipyy. Taisi tajuta että olen enemmän kuin joku Malla&Kusti-fani. Se nousi ja hoiperteli emänsä vierelle. Koetin ojentaa kättä sille mutta se ei vielä luottanut minuun.

Hain repustani pussin jossa oli porkkanoita ja omena. Olin sanonut, että otan ne evääksi, mutta nyt niille oli parempaa käyttöä. Otin sieltä muutaman porkkananpalan ja pistin pussin taskuun. Kusti oli kuullut rapinan ja katseli kiinnostuneena mitä minulla oli. Annoin yhden palan ensin Mallalle ja katselin varsan reagointia. Se selvästi halusi namun myös. Ojensin käteni uudelleen, mutta nyt siinä oli porkkanan pala, ja se selvästi kiinnosti sitä enemmän kuin tyhjä. Kun katsoin käytävälle, tunsin pienen kutituksen kämmenelläni, ja kun katsoin takaisin, oli porkkana poissa. Ja tilalla utelias ja tyytyväinen orivarsa. Kun katsoin muualle se oli napannut palasen ja tahtoi nyt lisää. Sen mielestä tämä taisi olla hauska leikki.

Sitten mietin mitä tekisin niiden kanssa tänään. Ainakaan ratsastamaan en enää lähde vaikka sainkin sen hoitokurssin suoritettua. Nykyään illalla on jo todella pimeä enkä voisi ottaa tai jättää Kustia. Karsinkin on puhdistettu jo aikoja sitten. Tästä käväisykerrasta ei varmaan tulisi pitkä kun kellokin oli jo aika paljon. Annoin molemmille vielä vähän porkkanaa ja aloin jostain syystä jynssätä ruokakuppia. Malla ja Kusti senkun ihmettelivät kun minä yritin saada ruoanjämiä ja muita likoja pois. Välillä Malla tuli tökkimään minua selkään kun halusi saada huomiota. Lopulta sain sen putipuhtaaksi ja se oikein hohti. Sitten harjasin Mallan vaikkei se juuri likainen ollutkaan. Kustia en alkanut puhdistamaan, koska en tiedä onko sitä opetettu edes siihen että ihminen harjaa ja tekee muuta.

Koulu vie toki aikansa, eikä se haittaa - mukavaa että pääsit käymään tallilla :) Kustikin on kasvanut jo isoksi pojaksi ja siirtyi vähitellen kasvattitallin puolelle. Toivotaan että alkuvuodesta sille löytyy jostain sopiva koti, ellemme sitten jätä myös tätä kaveria kasvamaan tuntiratsuksi. Kusti pääsi tutustumaan uuteen ihmiseen ja vaikutti olevan varsin mielissään saamastaan porkkanasta.

 

9.5.2009 - Hoitotarina
Oli lauantai-aamupäivä. Olin juuri saanut tehtyä maanantain läksyt. En yleensä tee niitä jo lauantaisin, mutta eipä ollut muutakaan tekemistä ja pitäisi lähteä tallillekkin. Sitten pakkasin kamani reppuun ja otin pyörän ja lähdin. Tallille oli aika pitkä matka, siksi lähdin kovin aikaisin. Kun saavuin tallille oli alkanut sataa. Jätin pyörän pyörätelineisiin ja juoksin talliin. Kaikki hevoset ja ponit jotka siihen aikaan olivat olleet tarhassa tai laitumella oli haettu sisään niinkuin Mallakin. Malla oli juuri päästetty karsinaan ja se oli oikea liikkuva mutapaakku. Sen talvikarvassa, jota vielä oli jonkunverran oli paksuja mutaläiskiä ja paakkuja. Sillä ei enää pidetty loimea joka oli omalla tavallaan huono juttu. Hain ripakasti pakin ja otin harjat esille. Ensin otin riimunarun ja laitoin sen karsinan kaltereisiin kiinni. Sitten otin pölyharjan käteeni. En ollut vielä edes tervehtinyt Mallaa ja se katselikin minua ihmeissään. Menin sen eteen ja katsoin sitä säälivästi, silitin sitä turvasta ja menin harjaamaan sitä.

Jouduinkin harjaamaan ihan kunnolla koska paakut ja muut mitä siellä olikaan, olivat tiukassa. Harjasin pehmein ja reippain vedoin Mallan läpi ja se tuntui nauttivan siitä. Olin karsinalle tullessani kuullut huhuja sen varsasta mutten tiedä onko se totta. Kun olin saanut suurimman osan moskasta Mallan päältä otin kaviot ja harjasin pään. Malla ei sinä aikana tehnyt juuri mitään. Se vain seisoi kun häärin sen ympärillä. Olin juuri ottanut viimeisenkin kavion ja kävelin sen vierelle. Silittelin ja halailin sitä.
-Oi pikkuinen! Olet niin ihana ja kiltti. :)
Se katsoi minua ja tuuppaisi kuin minulta olisi unohtunut jotain. En ensin muistanut sitä ja kävelin ilmoitustaululle ja kahdesta kolmeen Mallalla oli tunti. Sitä Malla varmaan tarkoitti mutta asialla ei ollut kiire. Sen puolitoista tuntia, mitä välissä oli aikaa, puhdistin kauralaarin, vesiautomaatin, harjat ja siivosin pakin. Kun Mallan oli aika mennä tunnille minun ei juuri tarvinnut auttaa laitossa mutta olin kuitenkin ulkopuolella katsomassa että kaikki sujuu. Kun he olivat menneet siivosin karsinan kokonaan. Sitten minun piti lähteä kotiin.

Varsahuhut pitävät paikkaansa, etsinnässä on tällä hetkellä Mallalle sopiva ori, jotta saisimme alkusyksyksi andalusiavarsan tallille :) Toivotaan että kaikki sujuu hyvin! Ensimmäinen yhteinen päivänne sujui hyvin, Malla pääsi jo vähän tutustumaan uuteen hoitajaansa ja näytti reagoivan hyvin sinuun.

 

17.3.2009 - Mallan tarvelista
Tammalla on tällä hetkellä kaksi toivetta (ainakin jos talliväki saa päättää):

- oma hoitaja
- oma pikkuinen varsa

Jälkimmäinen on ainakin tulossa loppuvuodesta (pitkästä aikaa andalusiavarsa, jännitämme nyt jo mitä kasvatus tuo tullessaan!), mutta hoitajaa kaipailemme kovasti. Saizulle vilkutamme kiitokset ja niiamme kauniisti (: Oli mukava tuntea ja toivottavasti tapaamme vielä!

 

22.1.2009 - Tasoportailla
- Onko kaikki paikalla? Hyvä - Tervetuloa Aatteen Kartanoon, minä olen valmentajanne Lynn ja tänään perehdymme tarkasti siihen, mitä te ratsukoina osaatte ja kykenette tekemään. Tasomme on helppo A, ja yhdistelemme valmennukseen niin tason vaativia koululiikkeitä kuin myös perusapujen läpimenoa. Aloitetaan itsenäisellä alkuverryttelyllä, tarkkailen samalla menoanne.

Aatteen Kartanolla meitä oli paikalla 3 ratsukkoa, Malla vähän hermostuneena aluksi (Neten kanssa vietetty trailerimatka oli mielenkiintoinen - kaksi innokasta tammaa, joiden tuntemus toisista ei ollut ehkä paras mahdollinen. Pysyttiin kuitenkin tiellä ja hevoset säilyivät ehjinä), mutta paikan tultua tutuksi uskaltautui pikku-andalusiamme rentoutumaan.

- Täsmällistä ja upeaa, Aino! Pidä tamma hereillä, keksi sille tehtävää ja innosta sitä eteenpäin, vaikka joutuisitte kävelemään suoraa uraa ilman mitään virikkeitä.

Työtä tehtiinkin ja neuvoja sateli reippaasti. Koska palaute oli sen verran imartelevaa, olemme nyt valmiita kisaamaan myös vaativa B-luokissa. Kotitreenissä onnistuvat jo tason asiat, joten nyt hiotaan loput kuntoon tuomareiden valvovan silmän alla. Teknisesti meillä on siis homma hyvin hallussa, näin Lynn meitä kommentoi lopuksi:

"Te olitte loistavan täsmällisiä jokaisessa asiassa, jonka suorititte. Askellajit vaihtuivat kuin lennossa ja juuri oikeassa paikassa, radat kuljitte suoraan ja selkeästi. Hetkittäin minulle tuli kuitenkin olo, ettette pelanneet täysillä yhteen. Malla on ilmeisesti kuitenkin senverran yksilö ja oman polun kulkija, että se haluaa säilyttää oman näkemyksensä rataan eikä antaudu täysin ratsastajan ohjailtavaksi. Aivan kuin se odottaisi jostain kulman takaa tulevan jonkun mörön. Sinun pitäisi saada Mallan huomio täysin kiinnitettyä rataan, ilman vilkuilua kentän ulkopuolelle."

 

7.10.2008 - Hoitotarina
Oli mukava taas pitkästä aikaa kävellä tallille. Hoitaminen oli jäänyt hiukan vähille, mutta päätin korjata asian. Tarhojen ohi kulkiessani huomasin myös oman rakkaan Mallani olevan ulkoilemassa. Katsoin kelloa ja huomasin, että sen tarha-aika oli pian loppumassa, joten päätin hakea sen harjattavaksi. Siitä ei kuitenkaan tullut niin helppoa, sillä kun sujahdin aidan ali tarhaukseen laittoi malla pakit päälle. Se peruuti nopeasti luotani pois. Käännähti ympäri ja laukkasi tarhauksen toiseen päätyyn. Juuri kun olin saamassa otetta tamman riimusta tapahtui sama uudelleen. Vielä muutaman kerran tamma jaksoi juoksuttaa minua, mutta kun se huomasi minun lähtevän poispäin seurasi se minua kuin mikäkin enkeli! Laitoin riimunnarun sen riimuun kiinni ja naureskelin samalla tamman tempaukselle. Minua oli kyllä jo aijemmin varoiteltu Mallan mukavista leikkituokioista, mutta näin itse se koettuna oli se kaksinverroin hauskempi. Tamma tuntui olevan todella viisas ja hiukan pirullinenkin.

Koska oli kaunis päivä sidoin sen puomille ja kaivoin jo aikaisemmin hakemastani harjapakista pölyharjan. Harjailin sitä pitkin ja rauhallisin vedoin. Malla näytti todella tyytyväiseltä ja rentoutuneelta. Oli ihana katsella sitä kun näki sen todella nauttivan tilanteesta ja huomiosta. Pyörittelin sen karvaa vielä kumisualla sekä otin siltä pintelit pois ja harjasin sen vielä kauttaaltaan pehmeällä harjalla. Puhdistin kaviot ja työni oli tehty. Talutin tamman karsinaan ja se seuraili minua kiltisti - ei muistoakaan äskeisistä tempuista. Sitten otin riimun pois sen päästä ja taputtelin sitä hyvästeiksi.

Lopuksi minulla oli vielä hiukan aikaa, joten tartuin harjaan ja lakaisin tallin käytävät sekä pyyhkäisin Mallan varusteita kostealla sienellä. Oli taas ihana palata tallimaailmaan!

Tallikäytävän hoitaja (eli siis Iida ^^) kiitteli harjausavusta! Paluu tallimaailmaan lämmittää myös meidän sekä Mallan mieltä, on todella mukava kuulla sinusta :) Tamma pistikin leikiksi saman tien, onneksi Mallankin into ihmisten juoksuttamiseen loppuu aikanaan.

 

19.8.2008 - Hoitotarina
Synkän harmaat pilvet peittivät taivasta, mutta mieleni oli silti aurinkoinen ajatellessani, että tapaisin taas Mallan. Talliin päästyäni hain heti Mallan harjat ja kiirehdin sitten tamman luokse. Sekään ei tainnut olla iloinen sadesäästä, mutta näytti silti olleen laitumella. Tapansa mukaisesti se oli kuitenkin melko puhdas: olihan Malla hiukan hienohelma, mutta jalat olivat kurassa (tällaisella kurakelillä kun laitumen nurmi tuppautui tulemaan varsin liejuiseksi). Siksi päätin viedä Mallan vesiboksiin pestäväksi ja niin laitoinkin heti ensitöikseni tammalle riimun päähän. Talutin sen vesiboksiin ja avasin vesihanan. Malla katseli hiukan epäröiden touhujani, mutta rentoutui kun tajusi mitä olin aikomassa. Säädin veden lämpötilan sopivaksi ja kyykistyin alas aloittaakseni jalkojen pesemisen. Malla liikehti aina välillä kuin kertoakseen, että hänelle tämä touhu riittäisi jo, ja oli kiitollinen, kun viimein suljin hanan ja talutin sen kiinni käytävälle. Pyysin toista hoitotyttöä katsomaan Mallaa hetken, sillä välin kun itse etsin tallista sopivan pyyhkeen kuivatakseni sillä Mallan jalat. Kun olin löytänyt etsimäni, kiitin tyttöä ja aloin kuivata. Malla seisoskeli kiltisti paikoillaan ja harjattuani sen kiitin sitä runsain taputuksin. Vein tamman takaisin omaan karsinaansa ja palautin tavarani omille paikoilleen.

Sen jälkeen hain tallin varastoista tiskiharjan ja sienen, koska olin huomannut, että ruokakuppi sekä vesiastia tarvitsivat puhdistusta. Täytin tyhjän ämpärin vedellä ja sitten palasin takaisin Mallan karsinalle. Rutistin märästä pesusienestä hiukan vettä ruokakuppiin ja aloin jynssätä kiinnipinttynyttä likaa tiskiharjalla. Kun suurimmat ruoantähteet olivat irronneet, kuivasin sienellä ruokakupissa olleen veden ja otin sieneen uutta puhdasta vettä ämpäristä. Sillä pyyhin ruokakupin ulkopuolelta. Sitten siirryin vesiastiaan. Puhdistin myös sen ensin tiskiharjalla ja sitten sienellä. Lopuksi painoin nyrkilläni vesiautomaatin hanaa, jotta se täyttyi uudella, kirkkaalla vedellä. Malla katseli ihmeissään touhujani, enkä voinut olla nauramatta kun se yritti auttaa minua lipomalla ruokakuppia puhtaammaksi. Kun ME olimme saaneet työt valmiiksi kaivoin laukustani porkkanan puolikkaan ja laitoin sen Mallan ruokakuppiin. Aivan kuin tamma olisi ymmärtänyt, palkintonsa merkityksen, sillä se hörähti minulle kiitokseksi ennen kuin suljin karsinan oven. Valitettavasti minun oli lähdettävä ja siksi vein tiskiharjan, sienen ja ämpärin takaisin paikoilleen ja lähdin kiittäen vielä kerran Mallaa silityksillä mukavasta päivästä.

Malla seisoikin oikein nätisti pesun ajan - se onkin järkevin tapa saada tuo järjetön mutavelli pois jaloista. Ai että, milloin keksitään maaperä, joka ei mutaannu (toivottavasti ei ikinä, sillä onhan se osa tallielämää :)! )... Putsaustiimi Saizu & Malla saivat todella puhdasta jälkeä (voimmeko palkata teidät siivoamaan myös toimiston ;). Mukava huomata että tamma on rento ja osallistuu hoitotoimenpiteisiin ilolla.

 

9.8.2008 - Hoitotarina
Taas oli talli päiväni vuoro ja kävelin innoissani tallia kohti. Aurinkokin oli löytynyt pilviverhon takaa ja voisiko ilma paremmaksi muuttua. Kun astuin talli ovesta, sisään kesti hetken ennen kuin totuin tallin pimeyteen. Jatkoin kuitenkin kävelemistä puoli sokkona ja löysin kuin löysinkin Mallan harjapakin. Sitten suunnistin kohti Mallan karsinaa.

Tamma torkkui karsinassa silmät puoli ummessa. Se havahtui vasta, kun avasin karsinan oven ja tervehdin sitä. Silittelin hetken sen silkkisen pehmeää turpaa ennen kuin ujutin riimun sen päähän ja talutin sen ulos. Se seurasi minua puoli horroksessa, mutta säpsähti sitten yhtäkkiä astuessamme ulos tallista. Valkoinen muovipussi leijaili maatapitkin lähestyen uhkaavasti Mallan jalkoja. Tamma riuhtaisi riimunnarusta ja olin vähällä kaatua yhtäkkiseen liikkeeseen. Sain kuitenkin vielä pidettyä kiinni juuri ja juuri ja aloinkin nopeasti  rauhoitella tammaa puhumalla sille pehmeästi, matalalla äänellä. Malla rauhoittui hiukan, mutta teki vielä arvaamattomia hypähdyksiä ja steppauksia paikoillaan. Onneksi juuri, kun Malla oli uudelleen riuhtaisemassa riimusta, Sinna käveli tallista ja nappasi muovipussin käteensä.

"Kiitos", henkäisin helpotuksesta. "Eipä kestä, hyvä, että satuin paikalle. Malla säpsyilee aina tuollaisia mörköjä. Taidat olla sen uusi hoitaja?" Sinna kysyi. "Juu, olen. Kiitos vielä avustasi", vastasin ja sidoin Mallan kiinni puomiin. Kaivoin harjapakista kumisuan ja pyörittelin sillä läpi lähes koko hevosen, tietysti jalkoja lukuun ottamatta. Malla tuntui rentoutuva jo äskeisistä tapahtumista, muttei kuitenkaan enää alkanut torkkua niin kuin tallille tullessani, vaan tarkkaili vielä pelottavaa ympäristöään. Kumisuan jälkeen kaivoin esiin yleisharjan, jolla harjasin pois äsken irronneen karvan. Nyt karvapeite näytti taas paremmalta. Kaviot putsattuani talutin Mallan takaisin karsinaansa ja palasin itse ulos putsaamaan harjoja, jotka tuntuivat olevan todella pölyssä. Istuskelin tallin edessä olevalla penkillä ja nautiskelin auringosta. Hankasin Mallan kaikki harjat kumisukaa vasten niin, että kaikki niissä oleva irtopöly sekä karvat lähtivät pois.

Kun olin työni tehnyt palasin talliin ja vein harjapakin pois. Tarkistin vielä satulan ja suitsien kunnon ja pyyhkäisin kostealla sienellä niistä irtoava lian. Sitten palautin lainaamani sienen ja lähdin ulos katsomaan tuntia hyvästellen ensin tietysti Mallan :)

Voi, muovipussit ovat aina niin pelottavia kapistuksia! Pitäisiköhän järjestää syksyllä siedätyskurssi hevosille ;) Sait tamman rauhoittumaan hyvin ja arkiaskareet hoidettua, mukava huomata että teillä synkkaa todella hyvin. Mallakin tuntuu paljon virkeämmältä taas saatuaan oman hoitajan itselleen.

 

22.7.2008 - Hoitotarina
Vihdoinkin se päivä oli koittanut. Kävelin iloisin mielin kohti Golden Horsea. Aurinkokin pilkisteli pilvien takaa ja hevoset rouskuttelivat ruohoa laitumella. Kävelin reippaasti talliin ja hain Mallan harjapakin. En ollut pitkään aikaan ollut näin jännittynyt. Silmäilin karsinoiden ovissa olevia nimikylttejä ja kun silmiini osui nimi, Golden Colored Mate henkäisin. Haramaankimo tamma seisoi karsinassa tylsistyneen näköisenä. Kun raotin ovea ja astuin sisään karsinaan, se höristi hiukan korviaan. Puhuin sille rauhoittavasti ja rapsuttelin sen kaulaa kunnes sujautin sille riimun päähän.

Talutin Mallan ulos puomille kantaen samalla harjapakkia toisessa kädessä ja kun olin sitonut Mallan kiinni puomiin, aloitin harjauksen. Ensin kumisuolla kaikki irtokarvat ja kurat ja sitten perusharjalla karva kiiltäväksi. Tamma seuraili liikkeitäni hyvin tarkasti, mutta vaikutti olevan tyytyväinen, että joku taas harjaili sitä. Kun karva alkoi näyttää puhtaammalta kaivoin pakista kaviokoukun ja puhdistin kaviot. Malla nosteli kaviot kiltisti samalla hamuillen taskujani. Näytti tamma tietävän ihmisten parhaat puolet :). Kun olin selvittänyt myös Mallan harjan ja hännän kevyesti sormilla talutin tamman takaisin sisälle. Se seurasi kiltisti vierelläni ja hyvästelin sen runsain taputuksin ennen kuin lähdin satulahuoneeseen tarkistamaan varusteiden kuntoa.

Kentän pöly oli saanut satulan ja suitsien päälle pienen hiekka kerroksen, joten päätin puhdistaa ne. Etsin tallin valikoimista satula saippuan ja pienen sienen ja sitten ei muuta kuin suitsia putsaamaan! Niistä irtosikin paljon pölyä ja sientä oli pestävä usein. Yritin kuitenkin rutistaa sienen aina mahdollisimman kuivaksi, jottei nahka kuluisi. Satulan puhdistin vain pelkällä kostealla sienellä ja kun varusteet alkoivat näyttää puhtailta palautin lainaamani tavarat paikoilleen. En malttanut olla vielä hyvästelemättä Mallaa ennen lähtöäni ja kun tamma oli saanut riittämiin rapsutuksia suljin karsinan oven huolella ja lähdin kotiin.

Ulkona harjailu onkin mukavaa lämpimänä kesäpäivänä :) Mallakin malttoi keskittyä paikallaan oloon eikä alkanut ihmettelemään muiden hevosten menoa ja tuloa. Taisit voittaa tamman luottamuksen samantien, ainakin Malla näytti todella tyytyväiseltä koko päivän ajan! Mukavaa että saimme sinut mukaan hoitajatoimintaamme :)

 

22.7.2008 - Nyt katoaa kurat!
Taas toivoa löytyy, kun saimme Mallalle uuden hoitajan. Useampaankin otteeseen tallilla piipahtanut Saizu rohkaistui tänään kysymään meiltä omaa hoitohevosta. Ja emmehän me Iidan kanssa voi sanoa ei yhdellekään uudelle hoitajalle :) ! Saizu pääsee siis pöllyttämään harjaajana Mallan uljaasta olemuksesta kurahippusia toisiin avaruuksiin. Toivotamme Saizun tervetulleeksi tallin hoitajapoppooseen!

 

30.6.2008 - Kesäkuulumisia
Jälleen kävi kehnosti Mallalle, kun hoitajille postiteltiin kirjeitä. Pipsa päätti lopettaa hoitohommat ja niin ihana tammamme on yksikseen karsinassaan. Ikävää, sillä Mallalle löytyy harvoin hoitajia, jotka käyvät tallilla paria kuukautta kauemmin. Kun Odessa kyseli meiltä toissapäivänä andalusiakasvatteja ja kävimme keskustelua hevosten suvuista ja lajipainotuksista, huomasin että Mallan viime varsasta on taas aikaa. Mieleeni putkahti ajatus pre-varsasta - isäksi rohkea, aika jykevä kouluori. Varsa ajoittuisi talveen, jos löydämme Mallalle jonkun tamman kaveriksi varsomaan. Muussa tapauksessa sijoitamme tamman varsomisen ajaksi toiselle tallille.

Malla voi muuten hyvin, olemme pelänneet tamman mahan menevän sekaisin tuoreesta ruohosta (sitä on nimittäin mennyt todella paljon tähän neitoon!), mutta Malla on osoittanut olevansa todellin teräsvatsa. Muiden kanssa on kiva juosta ruokailun ohessa pitkin poikin laidunta :) Malla on kyllä kaunis näky laukatessaan laidunta ylös portille.

 

30.4.2008 - Hoitotarina
Oli kaunis ja aurinkoinen sää. Pyöräilin kohti Golden Horsea. Pian talli tulikin näkyviin. Jätin pyöräni tallin seinustalle ja kävelin talliin. Tallissa olikin muutama hoitaja työssään. Katselin tallin asukkeja viimein astuin hoitohevoseni karsinan luokse. "Uusi täällä?", kuului ääni takanani. Käännyin ympäri ja vastasin: "Joo, eka kertani täällä", vastasin hänelle. "Tervettuloa", tyttö vastasi ja käveli pihalle.

Hain harjoja varustehuoneesta ja palasin takaisin Mallan luokse. Astuin karsinaan ja tervehdin uutta hoitsuani. Se asteli lähemmäksi tarkistellen kuka minä oikein olen. Aloin harjaamaan sitä. Se ei ollut hirveän likainen, lähinnä pölyä. Putsasin kaviot kun olin saanut harjattua.  Kiitin hyvästä käytöksestä ja lähdin pois karsinasta. Palautin harjat omille paikoilleen ja läksin kotiin.

Kiva kuulla että Malla oli rento ja nätisti harjauksen ajan, se tuntuu luottavan sinuun jo nyt :) Toivottavasti hoitotaipaleenne etenee tulevaisuudessa yhtä sopuisasti. Ensimmäinen hoitopäivä sai teidät tutustumaan toisiinne, mukava tarina.