Hoitaja-info
Nimi: Riina
Aloittanut: 26.7.2010
Hoitaja kertoo itsestään:
"Olen Riina, 15 vuotias, pienikokoinen ja reipas tyttö, joka on harrastanut ratsastusta vajaat 10 vuotta. Alkuun olen todella ujo uusia ihmisiä kohtaan, mutta perusteellisen tutustumisen jälkeen ei ole mitään ongelmia. Minut tunnistaa punertavista, olkapäille ulottuvista hiuksista, siniharmaista silmistä sekä Neten kanssa pyörimisestä."

Suoritetut merkit ja kurssit:

Hoitolomake

xxx = tallimerkintä     xxx = hoitomerkintä     xxx = ratsastusmerkintä

16.8.2010 - Syysriemuja
Rakastan syksyä! Eniten ehkä sitä tunnelmaa, joka syntyy niistä monista väreistä joihin puut vaihtavat. Koulun alku ja syyssateet ovat niitä miinusjuttuja, mutta se ei estä syksyn olemista lempivuodenaikani. Syksyllä on vieläpä hyvät tallikelit, ilma viilenee, muttei kuitenkaan olla (alkusyksystä) lähelläkään talven pakkasia. Syksy voisi kestää ikuisesti, mutta harmikseni niin ei taida käydä. Elokuun sijaan syys- ja lokakuu ovat vielä kivemmat, sillä nyt vain hyvin pieni osa puista on muuttunut rusehtaviksi. Ajattelin kuitenkin, että syksyhehkutus sopisi tähän väliin loistavasti.

Minulta oli jäänyt suhteellisen monta tallipäivää välistä, joten Nette vaikutti entistä onnellisemmalta kun otin sen harjattavaksi. Päätinkin hyvittää tammalle hoitamattomuuteni ja harjasin sitä oikein kauan. Nette seisoi rauhallisesti koko harjauksen ajan, itse asiassa näytti siltä, kuin se olisi nukahtamaisillaan.
- Voi kun sä taidat nauttia... Tuntien alettua ainakin saat paljon harjaamista!
Tunneista tulikin minulle yllättäen mieleen, että tasan viikon päästä minulla on tunti Golden Horsessa! Minua alkoi yhtäkkiä jännittää kamalasti. Toivottavasti tunti sujuu hyvin!

Kun Netessä ei ollut enää yhtään mitään harjattavaa, päätin että lähdemme taas maastoon kävelemään taluttaen kuten viimeksikin - tällä kertaa kuitenkin ilman evästaukoa. Suunnittelin, että ensi kerralla menisimme ehkä ratsain jonkun rauhallise lenkin maastossa, mutta tällä kerralla pysyttelin vielä taluttelulinjalla. Kävelimme pienen lenkin metsäteillä Neten kanssa. Voin vain kuvitella, kuinka ihanaa on sitten, kun on kunnon ruska-aika! Ei, en vieläkään osaa lopettaa syksystä puhumista...

Tallille palattuani kello näytti 16.30. Päätin laittaa Neten karsinaansa, ja puhdistaa varusteita. Otin tarvittavat välineet - pari sientä, saippuan, rasvan ja vettä - ja aloitin puhdistamalla suitset. Ne rasvattuani siirryin satulaan, jossa ei ollut paljoa hommaa, sillä se oli pysynyt melko puhtaana viime pesun jälkeen. Kello näytti kohta viisi, joten odottelin että Iida tulee auttamaan tarhauksessa ja vein Neten tarhaan. Rapsuttelin tammaa hetken aikaa portilla, ennen kuin lähdin kotiin päin.

Syyshehkutus alkaa olla ajankohtaista, vaikka vielä päivisin saadaankin nauttia todella lämpimistä säistä. Mutta on sitä saanut kaivaa tallitakin kaapista aamutallia tehdessä. Ei ihan t-paidassa enää viitsi tarhata hevosia, kun ulkona on vähän yli 10 astetta lämmintä. Nette pääsi oikein kunnolla hellittäväksi ja rentoutuikin sen mukaisesti. Hoidat tammaa hyvin ja näyttää siltä, että Nette luottaa sinuun myös sen mukaisesti. Kohta kuukausi yhteistä taivalta takana!

Syyskauden startattua ei harjaamista kyllä puutu, se on totta. Tuntilaiset tykkäävät usein puhdistaa hevoset, vaikka ne olisivatkin puhtaita. Samalla tulee tutustuttua mahdollisesti uuteen tuntihevoseen tai moikattua edellisiltä tunneilta tuttua ratsua. Onneksi tuntien lisäksi on aikaa myös maastokävelyille ja takuulla myös ratsastukselle :) Eiköhän se ruska-aika kohta tule seuraksemme!

8.8.2010 - Vielä on kesää jäljellä
"Ei ole totta", ajattelin, kun aamulla herätessäni katsoin lämpömittaria. Kello oli yhdeksän, ja lämpöasteita oli jo 27. Oli tulossa jälleen todella kuuma päivä, vaikka koulutkin alkavat ensi viikolla ja syksyn pitäisi siis tulla. Ehkä pitäisi vain olla valittamatta ja nauttia näistä viimeisistä hellepäivistä, vaikka olisihan se mukavaa jos olisi 10 astetta viileämpi ilma tallipäivälle. Reippaasti minä silti pyöräilin Golden Horseen, ylläni toppi ja lyhyet shortsit. Repussa minulla oli eväät ja paljon kylmää juomista - mehua, vettä ja colaa.

Olihan minulla suunnitelmakin valmiina tälle päivälle. Otan Neten riimuun ja menemme piknikille metsään! Siellä on toivon mukaan mukavan viileämpää, onhan metsä varjoisa. Olin jo oppinut muistamaan Neten tarhavuoron ulkoa. Tänäänkin tamma odottaisi minua tallissa, joten suuntasin suoraan sinne. Nette seisoi karsinansa perällä puoliunessa, mutta heräsi samantien, kun kuuli askeleeni. Tervehdin tammaa ja rapsuttelin sitä aikani, kunnes lähdin hakemaan riimunnarua. Nette oli kutakuinkin puhdas, joten päätin harjata sen vasta lenkin jälkeen.

Nette oli taas todella vireä, kun lähdimme kävelemään metsää kohti.
- Kohta alkaa tunnit, jospa sä sitten vähän rauhoittuisit?, naurahdin kun Nette yritti lähteä ravaamaan ja tanssahteli paikallaan. Edes helle ei nähtävästi saa tammaa rauhoittumaan. Kävelimme vielä jonkun aikaa, kunnes löytyi hyvä lepopaikka - siinä oli paljon pitkää ruohoa, jospa Nette rauhoittuisi syömään itsekin. Söin evääni, join puoli litraa colaa ja kävin selälleni nurmelle Neten syödessä vieressä. Suljin silmäni, ja nukahdin nopeasti. En tiedä yhtään kuinka kauan nukuin, mutta heräsin siihen, kun joku tökki minua turvallaan. Neten mielestä oli ilmeisesti aika lähteä, joten nousin ylös, pudistelin suurimmat roskat vaatteistani ja lähdimme kävelemään tallille päin.

Harjasin Neten läpi, puhdistin kaviot ja selvitin jouhet. Huomasin Neten vasemmassa kyljessä olevan suhteellisen ison karvattoman kohdan, muistutti lähinnä paarmanpuremaa. Hoidin haavan haavaspraylla ja helosanilla, jonka jälkeen laitoin Neten karsinaansa ja lähdin takaisin kotiini. En jaksaisi näin kuumalla olla tallilla viiteen asti, joten tallityöntekijät tarhatkoon Neten kun on sen aika.

Kuumuudella on rajansa, mutta ehkä kohta alkavat puhaltaa syksyisemmät tuulet meilläkin. Saa nähdä kuinka nopeasti sitä kaipaa taas kesähelteiden armoille. Tallipäivään olit valmistautunut oikealla asenteella ja juotavalla - sitä kuluu tällä säällä! Suunnitelmat ovat kivoja - jos ne pääsee toteuttamaan eikä tule mitään yllättävää eteen. Onneksi tänään suunnitelmat toteutuivat ja pääsitte piknikille rentoutumaan.

Heh, olet ensimmäinen joka evästauon jälkeen ottaa yllätyspäiväunet niityn metsäaukiolla :) Moni hevonenkin on päättänyt torkahtaa syönnin lomassa ja sieltä on tultu tallia kohti vähän puoliraukeina. Mutta mikäs sen mukavampaa onkaan kun kiireetön kesä! Syksyllä sitten saadaan taas elää tuntiaikataulujen mukaan ja kytätä tarkemmin kelloa. Iida hoiti Neten tarhaan illalla ja tamma pääsi vielä juoksentelemaan energioitaan vähemmiksi.

30.7.2010 - Puunausta
Aurinko paistoi, muutama pilvenhattara koristi taivasta ja ihanan viileä tuuli puhalsi hiukset sekaisin Golden Horselle tullessani. Oli täydellinen ilma tallipäivälle, sillä ei ollut liian kuuma, mutta tarkeni loistavasti T-paidassa ja shortseissa. Hevosetkin nauttivat varmasti olostaan, hellejakson jälkeen viileämpi päivä on oikein mukava.

Tallille tullessani näin pihalla tuntilaisia ja hoitajia, ilmeisesti vähän viilentynyt ilma houkutteli muitakin tallille. Minulla oli suunnitelmissani harjata pikaisesti Nette, ja sen jälkeen pestä kaikki tamman varusteet. Jos jäisi aikaa, kävisimme taluttaen metsässä pienen lenkin. Neten karsinalle tullessani minua odottikin yllätys; tamma oli aivan ruskea! Turpeessa pyörinyt valkoinen hevonen ei ole kiva näky. Huokaisin. Jouduinkin tänään puunaamaan muutakin kuin varusteita. No, hevosen hoitajana olo ei tosiaan ole ruusuilla tanssimista, eikä kaikki aina mene niin kuin pitäisi - ei muuta kuin harjaamaan!

"Pikaisessa harjauksessa" menikin aikaa puoli tuntia, mutta lopulta homma oli valmis - saldona kipeytyneet kädet ja puhdas hevonen. Olin varma, että heti Neten päästyä takaisin karsinaansa se kävisi uudelleen piehtaroimaan, ja koko työ olisi ollut turhaa. Onneksi tamma kuitenkin mutusteli vain tyytyväisenä heiniään, eikä sillä näyttänyt olevan mitään aikeita saada minua uudelleen töihin. Katselin hetken tammaa ja rapsuttelin sitä silloin, kun se nosti päänsä ja tuli karsinan portille. En tiedä, että kuvittelenko vain, mutta aivan kuin Nette ei enää olisi yhtä varautunut minut nähdessään kuin ensimmäisellä hoitokerralla. Ehkä tamma nykyään luottaa minuun jo vähän enemmän?

Seuraavaksi oli edessä varusteiden puhdistus. Aluksi toin kaikki Neten loimet ulos, pöllytin niistä suurimmat pölyt ja irtokarvat pois ja jätin hetkeksi ulos tuulettumaan. Otin nahkasaippuan ja -rasvan, sienen sekä vettä, ja aloin puhdistaa tamman satulaa. Siitä tuli heti paljon kiiltävämpi, näytti melkein kuin uudelta, vaikka itse sanonkin! Rasvasin satulan ja tein saman operaation suitsille. Palautin käyttämäni tavarat sekä Neten varusteet omille paikoilleen, ja nappasin naulasta riimunnarun. Tunnin päästä alkaisi Neten tarhailuvuoro, joten kerkeäisimme kyllä käymään pienen lenkin metsässä.

Meillä oli taas tosi hauskaa Neten kanssa! Otimme välillä juoksukilpailuita, joista tamma oli kovasti innoissaan - eikä ihmekään, sillä se voitti aina! Välillä taas jäimme vain hetkeksi paikallemme kuuntelemaan luontoa, Nette tosin useimmiten etsi maasta jotain hyvää syömistä. Käytimmekin koko jäljellä olevan ajan metsäretkeemme. Nyt minusta viimeistään tuntuu, että Nette on paras hevonen ikinä! Kellon ollessa 17 vein tamman tarhaansa, siivosin karsinan ja lähdin kotiin. Oli rankka, mutta superkiva tallipäivä!

Näin helteisenä kesänä pienikin tuulenvire on ollut jotain uskomattoman arvokasta. Se viilentää mukavasti ja puhaltaa typerät ötökät ympäriltä. Hevosilla tuntui olevan tuplasti enemmän intoa juoksennella laitumella kun hiki ei valunut heti ensimmäisten laukka-askelten jälkeen.

Nete pohjaväriä etsiessä tulee takuulla lämmin. Tamma oli onnistunut pyörimään oikein urakalla ulkona. Mahtanut kutittaa paarman puremat kun on pitänyt oikein kyhnyttää :) Pieni muutos suunnitelmiin mutta ehdit silti tehdä kaikenlaista hoitopäivän aikana. Neten luottamus sinua kohtaan on huomattavasti kasvanut. Tamma tuntuu olevan rento ja reipas kanssasi, eikä turhia jännittele. Hienoa työtä siis!

Juoksukilpailu Neten kanssa ei voi päättyä muuten kuin tamman voittoon ;) Sen verran ripeä tapaus Nette osaa olla, venyttää raviaan vielä aavistuksen pidemmäksi. Pitäisiköhän koulukisoihin treenatessa ennemminkin juosta tamman rinnalla kun hoputtaa selästä käsin lisättyyn raviin...

26.7.2010 - Uimaan!
Oli lämmin - pikemminkin helteinen - kesäpäivä, aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja vain hiljainen tuuli toi välillä hetkellisen viilennyksen hevosille ja tallilaisille. Minulla olikin suunnitelma valmiina; eilen, tulevaa hoitopäivää miettiessäni, päätin, että lähdemme Neten kanssa Sorsalammelle uimaan, mikäli on kuuma päivä. Ja sitä tämä heinäkuinen päivä olikin, lämpömittari näytti lukemaa +31 lähtiessäni tallille.

Minulla oli hyvin aikaa uittoretkelle ennen Neten tarhavuoroa, joten päätin harjata tamman huolellisesti. Talliin tullessani näin, kuinka pieni tyttö oli äitinsä kanssa katselemassa ja rapsuttelemassa tallin poneja. Hymyilin näylle. Tytön ilme oli niin onnellinen, kun pääsi rapsuttamaan Venlaa, Tallua ja muita poneja, jotka eivät todennäköisesti tuntien takia olleet tänään laitumella. Ainon löydettyäni hän kertoi, että Nette oli kakkoslaitumella, ja voisin hakea tämän ratsastaen sisälle. Muutama muukin hoitaja oli kuulemma juuri lähtenyt hakemaan hoitohevosiaan, joten hain satulahuoneesta Neten suitset, iskin kypärän päähäni ja riensin muiden perään.

Kun muut kakkoslaitumen hevoset lähtivät herkkujen toivossa hoitajiaan vastaan, Nettekin antautui - onneksi! Tamma jäi kuitenkin muiden hevosten perään, sillä kuten huomasin, se on aina vähän varautunut uusia ihmisiä kohtaan. Puhelin rauhallisesti Netelle lähestyessäni tammaa, ja se antoi hyvin kiinni. Pyysin jotakin hoitajaa punttaamaan minut selkään, ja lähdimme kaikki yhtä matkaa kohti tallia.
- Haluaisko joku lähteä mun kanssa uittamaan hevosia?, kysyin.
- Voi vitsit, se oli tosi kivaa, mutta mä en taida ehtiä - Vinsa menee kohta alkeistunnille.
- Samoin Binan kanssa. Harmi, koska mäkin olisin tykännyt lähteä! Mennäänkö joku muu päivä kolmestaan, tai pyydetään muitakin mukaan jos joku haluaa lähteä messiin?

Sani ja Ida lähtivät auttamaan hoitoponiensa tuntiratsastajia, ja minä päätin harjata Neten ulkona puomilla. Ajattelin, että lähdemme joka tapauksessa uimaan Neten kanssa - vaikka sitten yksin - koska saamme pian kumpikin lämpöhalvauksen näillä helteillä. Onhan se harmi, etteivät muut ehtineet mukaan, mutta uskoisin että viihdymme siellä kahdestaankin Neten kanssa. Vaihdoin Neten suitset riimuihin ja naruun, nappasin harjalaatikon matkaani ja sidoin tamman vetosolmulla kiinni harjauspuomiin.

Nette oli tasaisen kurakerroksen peitossa, mutta onneksi aurinko oli kuivattanut mudan ja se oli helppo harjata pois kumisuan, dandyn ja pehmeän harjan avulla. Ei mennyt kauaakaan, kun Nette oli taas ihan valkoinen! Selvitin vielä jouhet sekä puhdistin kaviot, ennen kuin laitoin tammalle uudelleen suitset päähän. Päätin lähteä ilman satulaa.

Aino tuli sopivasti minua vastaan, kun olin lähdössä.
- Hei, punttaisitko mut selkään? Mulla vois tulla vähän ongelmia...
Niin, itse olen 155 cm pitkä, joten 163 cm korkean hevosen selkään pääseminen voisi olla vähän vaikeaa ilman apua.
- Tietty! Noin, mihin olet menossa?
- Ajattelin mennä uittamaan, mennään ihan rauhassa, vai mitä Nette? Ja olen takaisin siinä... kolmen maissa, joku tunti meillä varmaan menee.
- Ok. Pitäkää hauskaa!
- Varmasti!
Lähdimme Neten kanssa kävelemään kohti Sorsalampea. 6 kilometriä taittuu helposti käynnissä, kun on alla maailman paras hevonen.

Nette käveli reippain askelin eteenpäin ja höristeli korviaan kaikelle kummaliselle, kuitenkaan säikkymättä mitään. Onneksi Sorsalammelle vievä tie on hiljainen, sillä en itse pidä autojen seassa ratsastamisesta, olisi ratsunani sitten nuori hevonen tai vanha konkari. Neten kanssa matka taittui hujauksessa, sillä ennemmin kuin arvasinkaan, näkyi Sorsalampi jo horisontissa. Rannalle päästyämme Nette oli ihmeissään. Järvi selvästi kiinnosti ja pelotti samaan aikaan. Nette uskaltautui veden rajaan, tunki turpansa rantaveteen, nosti äkkiä päänsä ylös ja päästi ihmeellisen pörähdyksen. Maiskutin vähän.
- Mennään vaan, se ei ole yhtään pelottavaa!

Nette käveli epäröivin askelin veteen, mutta omituiseen asiaan tutustuttuaan tammaa ei pelottanut enää ollenkaan. Se laittoi päänsä veteen, kuopi etujaloillaan vettä ja piti selvästi hauskaa. Uskaltauduin mennä vähän syvemmällekin kuin vain kahlailemaan, ja pian tunsinkin jo, kuinka tamman jalat eivät enää yltäneet pohjaan. Valahdin pois selästä Neten vierelle. Tämän jos minkä pitäisi aina kuulua kesään! Se oli valtavan ihana tunne, kun me molemmat nautimme uimisesta ja meillä oli oikeasti hauskaa. Voin vain kuvitella, miten hauskaa meillä olisi sitten, kun tulemme kolmestaan Sanin ja Idan kanssa uimaan! Olimme Neten kanssa läpimärkiä, kun viimein maltoimme lähteä tallille päin.

Tallin pihaan päästyämme olimme jo lähes kokonaan kuivia. Hyppäsin alas Neten selästä, ja vein sen karsinaan. Rapsuttelin ja taputtelin tammaa hetken, ennen kuin kävin kysymässä Ainolta, lähtisikö tamma takaisin laitumelle. Ja kyllä se lähtee. Hiljalleen alkoi suitsien pukeminenkin kyllästyttää, tämä kun oli kolmas kerta saman päivän aikana... Jos olisin ollut fiksu, en olisi ottanut Neteltä suitsia pois uittoretken jälkeen. Tehty mikä tehty, ei siinä nyt niin kova homma ollut. Vietyäni Neten laitumelle, siivosin vielä karsinan ja sen jälkeen lähdin tyytyväisin mielin kotiin.

Sorsalammelle hellettä pakoon on lähtenyt viime viikkoina useita hoitajia. Ja hyvä vaan, sillä saadaan uudetkin hevoset totutettua uittamiseen ja vedessä kävelemiseen. Harmi että tällä kertaa seuraa ei lähteyt mukaan, kesälomat verottavat talliporukkaa. Kahdestaan on hyvä käydä katsomassa uintipaikka ja hioa parhaat veteenmenotyylit kuntoon ;)

Puhtaaksi valkaistu Nette toimi maastossa hyvin ja uskaltautui myös veteen. Kukapa siitä viitsisi kieltäytyäkään kun aurinko kuumentaa niin kamalasti. Toivottavasti pääsette Sanin ja Idan kanssa vielä yhteiselle uimareissulle - ties minkälaiset uimakisat keksitte järjestää :) Suitsien laitto ja poisotto on ainakin tänään treenattu syksyä silmällä pitäen hyvään kuntoon!

20.7.2010 - Ei täältä näköjään poiskaan pääse...
Tässä sitä taas ollaan, Golden Horsen tallipihalla. Nopealla vilkaisulla mikään ei ollut muuttunut. Paahtavan helteen vuoksi pihalla ei näkynyt juurikaan elämää, ainoastaan enemmän tai vähemmän tyytyväisiä hevosia tarhaili kukin kaverinsa kanssa, ja pari hoitajaa istui tallin edessä puhdistamassa hoitsunsa varusteita. Avasin narisevan tallinoven - ilmeisesti saranoita ei oltu vieläkään öljytty - ja etsin Ainon. "Ilmoittauduin" hänelle ja käväisin pikaisesti katsomassa, olisiko hoitohevoseni Nette tallissa vai tarhassa. Listasta selvisi, että tamman tarhailuvuoro alkaakin vasta kello 17.00, eli löytäisin hänet karsinastaan.

Kävellessäni pitkiä tallikäytäviä pitkin muistin, miksi aikoinaan suorastaan inhosin Golden Horsen tallirakennusta - se on niin sokkeloinen, ja 35 karsinan joukosta ei ikinä löydä "omaansa". Pienen etsimisen jälkeen osuikin silmiini RF Naneten kyltti. Suuri, valkoinen, kuvankaunis hevonen katsoi minua ja puhahti.
- Hei vaan sullekin, Nette! Ootpas sä hieno!, sanoin hevoselle ja rapsutin tätä päästä, otsaharjan juuresta. Tammaa selvästi pelotti vähän vieraan ihmisen läsnäolo, mutta hän kuitenkin nautti rapsutuksestani, joten jatkoin vielä jonkun aikaa. Aloin jo tykästyä Netteen, se on oikea unelmahevonen - jo ulkonäöltään kuin satuhevonen ja kaiken lisäksi vaikuttaa ihmisrakkaalta!
- Mitäs kivaa me keksittäisiin? Tykkäisitkö jos harjaisin sut, et ole kovin puhtaan näköinen?

Vaikka ulkona oli päälle 26 astetta lämmintä, päätin silti harjata Neten harjauspuomilla. Puomilla ei todellakaan ollut ruuhkaa, ilmeisesti olin ainoa jonka pään oli aurinko pehmittänyt, muut hoitajat kun pysyivät visusti viileässä tallissa. Tallissa napsauttaessani riimunnarun lukon kiinni Neten mustaan riimuun toivoin, että tamma käyttäytyy kiltisti tämän lyhyen matkan tallista harjauspuomille. Hevonen on kuitenkin suuri ja itse olen pienikokoinen, eli jos Nette on tässä se omapäisempi osapuoli niin hyvää siitä ei ainakaan seuraa. No, onneksi Nette seurasi minua kuin kiltti koiranpentu! Taputin tammaa kaulalle, kun sain sen sidottua kiinni.

Aloitin harjaamalla kuraiset kohdat kumisualla. Nette seisoi puoliunessa, turvalla nojaten harjauspuomiin, ja odotti rauhassa, että sain sen harjattua joka kohdasta. Kumisuan jälkeen käytin vielä pehmeää harjaa, pölyharjaa sekä märkää sientä - pian tamma oli taas lumenvalkoinen, kuten pitääkin. Onneksi kuivien ilmojen vuoksi tarhojen pohjat ovat hyvässä kunnossa, sillä en kestäisi katsoa, jos Nette tarhaan päästyään piehtaroisi märässä savessa. Minulla olisi vielä pari tuntia aikaa touhuta tamman kanssa, sitten sillä alkaa tarhailuvuoro. Päätin tehdä sen kanssa pienen lenkin metsässä maastakäsin.

Kaikki sujui hienosti, koko matkan ajan Nette vain katseli ympärilleen korvat hörössä ja käveli kiltisti sinne minne tahdoin. Onneksi sain hoitohevosekseni näin kiltin otuksen - en olisi halunnut mitään jääräpäämuulia, jonka kanssa pitäisi tapella kolme tuntia siitä, lähdemmekö pois tallin pihasta vai emme. Kelloa katsoessani tajusin, että meidän "pieni lenkki" vähän venähti, olimmekin kävelemässä pari tuntia! Kello oli juuri sopivasti paria minuuttia vaille 17, eli pian Nette pääsee tarhaan. Iida olikin juuri hakemassa tarhan edellisiä asukkeja, Alia ja Kraftia, sisään.
- Hei, odotatkos että haen Romeon sisältä? Syöttele vaikka Netteä vähän aikaa siinä nurmella. Nette kun ei oikein kestä yksin tarhassa..., Iida sanoi kävellessään ohi kahden hevosen kanssa.
Nyökkäsin ja jäin odottelemaan Iidaa ja Romeota. Tarhaan päästyään Nette painatti kunnon iloiset laukat ja yritti saada Romeota mukaan juoksemaan, mutta vanha herra tyytyi syömään ja käyskentelemään ympäriinsä.

Kohta minun pitäisi lähteä kotiin päin, mutta olisi vielä hyvin aikaa siivota karsina. Tein sen nopeasti, mutta huolellisesti, haluaisin käydä vielä tervehtimässä Netteä ennen lähtöäni. Tarhan luokse tultuani tamma kyllä nosti päänsä ja katsoi minua, muttei vaivautunut tulla portille asti. Ruoho oli hoitajaa kiinnostavampi, minkäs sille mahtaa ;)

Vaikka ehtisi olla usemmankin kuukauden poissa, ei meillä muutu juuri mikään - mitä nyt tietysti hevoset ja kävijät vaihtuvat jonkin verran. Kaikki tuttu oli paikoillaan ja valmiina otettavaksi käyttöön Netteä varten :) Edes narinasta emme pääse eroon. Minulla oli pitkään työpöydällä lappu muistuttamassa asiasta, mutta niinhän se on jäänyt. Ainakin kuulee aina kun joku tulee talliin.

Heh, sokkelotalli vetää onneksi silti puoleensa ;) Nette on vähän kuin Rainy, vaan isompi ja... no, onhan tammoissa eroja. Neten kanssa hommat lähtivät rullaamaan oikein hyvin. Pölykerroksen saa hyvin katoamaan harjaamisella, ja sieni oli oiva lisä tähän puhdistusvälineistöön. Viilentää samalla mukavasti. Ensimmäinen päivä tuntui sujuvan hyvin, ehkä ensi kerralla hoitaja voittaa maasta törröttävät ruohotupsut.

26.1.2010 - Turpeinen yllätys
Pilvisestä säästä ja jo lähes rasittaviksi käyneistä talvikeleistä huolimatta otin itseäni niskasta kiinni ja suostuin sittenkin poistumaan neljän seinän sisältä tallille, vaikka vielä koulusta tullessani olin ollut sitä mieltä, että ulkona oli liian kylmä edes hengittää. Talvinen taival taittui kuitenkin reippaasti ja tallille päästyäni olin jo tyytyväinen ratkaisuuni. Onnistuttuani ensin kohmeisten sormien ja pistelevän nenänpään sulattelussa suuntasin suoraan Neten karsinalle, enkä ollut uskoa silmiäni.

Voin vannoa, etten ole koskaan elämässäni nähnyt yhtä turpeessa olevaa hevosta kuin Nette nyt oli. Tamma ei näyttänyt vain siltä, että olisi lepäillyt hetkeen makuuasennossa karsinassaan, vaan olisi voinut kuvitella tamman tehneet kuperkeikkoja tai sukeltaneen suoraan suureen kuivikekasaan. Ehkäpä tamman vaalea karvapeitekin vielä korosti tilannetta, vaikka sitä ei juuri ollutkaan näkyvissä turpeen alta. Kaiken lisäksi koomisen tilanteen kruunasi tamman yllättynyt, unelias ilme tamman havahduttua askeliin tallikäytävällä. Voit uskoa, että harmittelin sitä, ettei minulla ollut kameraa mukanani.

"Kuules tammaseni, olen pitänyt sinua hienona ja SIISTINÄ neitinä" naurahdin Netelle haettuani kiireen vilkkaa tamman harjat ja ruvettuani hommiin. "Tuollaiselle prinsessalle ei kyllä sovi tällainen käytös" jatkoin juttelua harjaillessani turvetta pois. Kaikeksi onneksi turve oli ollut kuivaa, eikä ollut tarttunut kovin tiukasti kiinni ja urakan jälkeen muistona oli vain muutama rusehtava läikkä, joka turpeesta oli jäänyt. Kaikessa tohinassa en ollut edes huomannut, kuinka Nette oli antanut minun puuhailla kaikessa rauhassa ilman epäileviä vilkaisuja tai väistelyä, tämän tajusin vasta myöhemmin kotona.

Harjaustuokion jälkeen putsasin Neten harjoista pahimmat liat pois ja aikani kuluksi lakaisin tallikäytävää, kun tuntilaisia alkoi tulla. Katselin sivusta, kuinka eräs tyttö laittoi Neten valmiiksi tunnilleen ja näytti pärjäävän hyvin, joten tuumasin, ettei minun tarvitse tuputtaa apuani turhaan. Vielä ennen lähtöäni menin maneesiin katsomaan tuntia, jolla Nette oli, ennen kuin sain kyydin kotiin. Kotona sain kuulla, että kasvoillani oli aika villit sotamaalaukset. Olin onnistunut sotkemaan myös itseni turpeeseen ja toivoin etteivät tuntilaiset suotta ihmetelleet liikaa. Onhan tietenkin luonnollista, ettei tallitöistä aina selviä täysin tahroitta...

Ajatellaan positiivisesti, enää.. 3 kuukautta kevääseen? Tosin veikkaan että ennen kevättä koemme uuden vuodenajan, joka sisältää kahluusaappaita ja jatkuvaa uiskentelua loskassa. Puuh.

Turvehevonen. No, jos meidän Netestä ei tule koulusankaria, niin alan kouluttaa siitä turvekylpyasiantuntijaa. Tamma on tainnut pyöriä ensin ulkona lumessa ja tullut sitten sisälle.. tai, niin. En ymmärrä miten hevoset onnistuva tällaisissa yllätyksissä. Onneksi sinulta löytyy huumorintajua - ja Neteltä luottamusta :) Jos paikalla olisi ollut jokin pesuainefirman mainosmies, hän olisi takuulla maksanut vaikka mitä saadessaan teidät mainoskuviin. Lika on hyvästä, vai miten se menikään.. ;)

22.1.2010 - Talvi vs. kesä
Huh, minkälainen kouluviikko oli jälleen takanapäin, kun suuntasin koulusta tallille vektorit, logaritmit ja gravitaatiokertoimet edelleen päässäni pyörien. Kirpeän pakkasilman ja tutun tallinäkymän ansiosta ne kuitenkin unohtuivat nopeasti, sillä kuka nyt viikonloppuna jaksaisi murehtia fysiikkaa, matematiikka tai muitakaan koulujuttuja, vaikka koeviikko olikin aina vain lähempänä ja lähempänä. Sitä paitsi olisihan se mahdotonta kärvistellä kotona nenä edelleen kiinni kirjassa, jos ei välillä pääsisi tekemään jotain muuta ja olihan Golden Horse myös lähes koulumatkani varrella, joten sekin oli jo itsessään ihan hyvä syy käydä moikkaamassa Netteä. Olisin varmasti keksinyt vielä lisääkin hyviä perusteluja (tai tekosyitä, kuten opettajat varmasti ajattelisivat..) sille, miksi minun juuri tänään oli päästävä tallille, mutta matkani loppui kesken ja löysin itseni tallista sulattelemasta sormiani, korviani ja nenääni, joita vaatekerroksesta huolimatta pistelivät pakkasen ansiosta.

"Saisi kyllä nämä talvisäät jo riittää" mutisin lähinnä itsekseni astuessani edelleen hytisten hoitajien huoneeseen jättääkseni koululaukkuni sinne. "Mitäs vikaa pakkasissa oikein on?" punahiuksinen tyttö, jota en ollut huomannut istumassa pöydän ääressä, kysyi naurahtaen. Hän esitteli itsensä Johannaksi ja kertoi hoitavansa Haraldia. "Kylmä " vastasin. "Virkistävää" tyttö muutti asian positiiviseksi.
"Lunta, joka on kylmää ja märkää"
"Parempi kuin se märkä kura ja sohjo, mitä on syksyllä"
"Pimeää"
"Tunnelmallista"
"Kesällä on vihreää"
"Talvella on ihat huurteiset puut ja kimaltavat lumihanget"
Keskustelu jatkui samanlaisena jonkin aikaa, kunnes eksyi raiteiltaan ja siirtyi yllättävästi hevosiin ja tallielämään, mutta edes keskustelun päätyttyä Johanna ei saanut minua luopumaan kesähaaveestani, vaikka onnistuikin saamaan talven kuulostamaan hieman siedettävämmältä. "Sää on kyllä aina todetusti toimiva puheenaihe" totesin vielä ennen kuin lähdin hoitajienhuoneesta ja repesimme molemmat nauramaan.

Nette seisoskeli tuttuun tapaansa karsinassaan puolinukuksissa, kun menin harjaamaan sitä. Tamma ei enää tuijottanut minua aivan yhtä epäluuloisesti kuin aikaisemmin, mutta tietynlainen varovaisuus huokui tammasta edelleen. "Etpä ole ainakaan kovin likainen, kun ulkona on niin paljon lunta" sanoin tammalle ottaessani esiin ensimmäisen harjan ja alkaessani sukimaan tamman vaaleaa karvaa. "Oikea asenne!" Johanna huikkasi läheisestä karsinasta, enkä voinut olla nauramatta Johannalle ja Netelle joka hämmentyneenä heilutteli korviaan.

Harjailin Netteä kaikessa rauhassa pitkän aikaan ja nautin olostani varmasti yhtä paljon kuin Nette. Hevosen tuoksu on yksi rauhoittavimmista asioista maailmassa ja kun siihen yhdisti lämpimän karvan ja kiireettömän olon, joka oli viimeaikoina käynyt erittäin harvinaiseksi, niin onnellisemmaksi oli enää vaikeampi tulla. Viiden aikaan Sinna tuli kysymään halusinko viedä Neten ulos (no totta kai!), ja kun tamma oli toimitettu neljän aidan sisälle haastamaan tarhatoveriaan leikkimään, oli minunkin hyvä hetki lähteä kotiin, sillä oli miten oli, ne koulukirjat olivat edelleen odottamassa...

Vektoreita ja muuta voi olla vaikea yhdistää hyödyllisesti tallitöihin. Mutta geometriaa tai vaikkapa avaruuskulmia löytyy tietysti kaikkialta! Toisaalta, ehkä on kuitenkin parempi, että tallilla käynti on vain tallilla käyntiä... :) Sää on hyvä keskustelunaloitus, hauska kuulla että tallilla on myös vannoituneita kesäihmisiä. Muutama hoitaja on ollut aivan innoissaan, mitä kovemmat pakkaset vain talvena on ollut. Edes parinkymmenen asteen pakkaset eivät ole estäneet maastoilua. Hui, sanon minä. Taidan itsekin olla enemmän lämpimän sään tallilaisia.

Nette tottuu nopeasti hoitajaan, joka on rauhallinen ja tarjoaa luottamustaan tammalle. Ja hoitotarinoistasi käy ilmi, että Netelle on annettu hyvin aikaa ja tilaa tutustua ja tulla sinuiksi uuden ihmisen kanssa. Kerrassaan hienoa hoitamista!
 

17.1.2010 - Omituinen hiihtelijä
Tänään oli niin täydellinen talvipäivä, että olisi ollut synti jäädä kotiin pakertamaan koulutehtävien parissa, olkoonkin että kokeet lähestyivät ja kirjoja oli luettavana vielä melkoinen pino, oli niihin tuhlaantunut oikeastaan koko edellinen viikko. Kevyt pakkanen, kirkas auringonpaiste ja kimmeltävä lumihanki suorastaan vaativat suksien kaivamista varastosta ja ennen kuin päivä oli puolessa, hiihtelin rauhallista vauhtia kohti Golden Horsea hyräillen itsekseni radion mukana. Kun tallipiha häämötti edessä, otin sukset pois ja jatkoin matkaani jalan, sillä suoraan tallipihaan hiihtäminen ei välttämättä olisi ollut kaikkein turvallisin idea, mikäli hevosia tulisi vastaan.

En edes onnistunut aiheuttamaan suurta sätkyä tarhailevissa hevosissa, vaikka ne jonkin aikaa tuijottivatkin kummallista näkyä, sillä ei kai edes suksia kädessään raahaava ihminen ole kovin yleinen näky ratsastuskoululla, missä viikon varrella vieraileekin monenlaisia ihmisiä. "Eipä kovin usein näy hiihtäjiä tallilla asti" nuori nainen huikkasi kuin lukien ajatukseni kottikärryjensä takaa suunnatessaan kohti lantalaa. Hymyilin naiselle ja asetin sukseni tallin seinää vasten varmistaen, etteivät ne hevillä kaatuisi, vaikka tulisikin tuulenpuuska tai tallikissa.

"Tarvitsetko apua?" kysyin naiselta, joka palasi tyhjien kottikärryjen kanssa kohti tallia. "Ainahan ylimääräinen talikonkäyttäjä kelpaa" nainen vastasi ilahtuneena. "Olen muuten Neten uusi hoitaja, Jenni. Me ei vissiin aikaisemmin ollakaan nähty" esittäydyin naiselle. "Aaa.. tervetuloa sitten vain joukkoon. Iida" nainen vastasi ja lykkäsi talikon käteeni hymyillen edelleen ja jatkoi hommiaan minun seuratessa perässä. Täytyy kyllä myöntää, ettei minusta loppujen lopuksi ollut kovin paljoa apua, sillä siinä ajassa, kun olin saanut ensimmäisen karsinan siistiksi, oli Iida aloittamassa jo kolmattaan.

Urakan jälkeen päätin mennä harjailemaan Netteä ja tutustumaan tammaan paremmin, sillä suurempaa hommaa tallilla ei tänään ollut, hevosten ollessa vapaapäivällä. Nette vilkuili minua taas hieman epäluuloisesti astuessani tamman karsinaan, eikä aluksi ollut yhtään varma siitä, kannattaako minua päästää enää askeltakaan lähemmäksi. Jutustelin Netelle kaikessa rauhassa ja rapsuttelin sitä kaulasta. Tamma oli vielä hieman jännittynyt, mutta ottaessani harjat esille ja hetken harjaamisen jälkeen, se huokaisi tyytyväisenä ja uskalsi jopa hieman laskea päätään.

Mukavan harjailutuokion jälkeen Nette sai jäädä karsinaansa odottamaan pian jaettavia päiväruokia ja minä päätin suunnata kotiin opiskelemaan, sillä hiljaisella tallilla ei sinä päivänä enää ollut mitään suurempaa tekemistä, ainakaan ennen kuin hoitokurssi 1 olisi käytynä..

Vaikka aina toitotankin, että ensin työ ja sitten huvi, niin tallikäynti voi olla hyvää vaihtelua lukemiselle. Ehkä ulkoilun jälkeen ajatukset kulkevat paremmin ja koealuekin jää paremmin päähän! Nostan kyllä suuresti hattua sille, että hiihdät tallille. Missäköhän minun sukseni mahtavat olla... Tästä reippaasta ulkoilutavasta palkintona Iida lupasi tarjota sinulle mahdollisuuden testata hiihtoratsastusta joku iltapäivä :)

Iida on sellainen tehopakkaus, että jokainen häviää hänen lannan lapioimistahdilleen. En voi edes ymmärtää miten vaivattomasti käytävälliset karsinoita puhdistuvat, kun Iida lähtee hommiin.
 

9.1.2010 - Ensimmäinen hoitokerta
En osaa täysin sanoa, oliko minusta jännittävämpää naputella eräs aivan erityinen sähköpostiviesti vai astua Neten karsinaan ensimmäistä kertaa, mutta sen voin kertoa, että käteni tärisivät ja sydämeni hakkasi molemmilla kerroilla kuin kilpajuoksun jälkeen. Vaikka olinkin harrastanut ratsastusta useamman vuoden, ei minulla aikaisemmin ollut ollut omaa hoitohevosta, ja oikeastaan siksi olin jopa hieman hämmästynyt saadessani alkaa hoitaa Netteä, joka oli maineeltaan ainakin tuntilaisten kesken herkkä, eikä välttämättä kaikkein helpoin hevonen. Tamma oli kuitenkin saanut paikan sydämestäni heti ensimmäisellä vierailullani Golden Horsessa, kun olin katsomosta käsin ihaillut tamman kauniita askelia ja haaveillut, että joskus pääsisin itsekin tamman kanssa kouluradalle tai edes tamman selkään näin aluksi. Kun kuulin, että Nette oli vailla hoitajaa, en edes miettinyt kahdesti, vaan heti seuraavana aamuna lähetin Ainolle sähköpostia ja pian nimeni luki Neten vieressä hoitajalistassa.

"Jokaisella on oltava ensimmäinenkin päivä" isäni sanoi kannustavasti, kun hän toi minut aamupäivällä Golden Horsen pihaan. Pilvien takaa pilkistelleestä auringosta huolimatta pakkanen oli niin kova, että olin hyvin kiitollinen isälleni autokyydistä, enkä sitä paitsi ollut aivan varma siitä, olisinko selvinnyt tallille asti hermostuksissani. Isäni lähdettyä jäin hetkeksi katselemaan pakkasen huurtamaa tallipihaa ja huomasin hyvin toppautuneen naisen taluttamassa nuorta vuonohevosta urhoollisesti kohti kenttää. "Tekee hyvää Rollelle päästä kahlaamaan tonne lumeen" nainen totesi, enkä ollut aivan varma sanoiko hän sen minulle, hevoselle vai vakuutellakseen itseään siitä, että pakkasessa seisominen kentällä kannatti. Minä en kuitenkaan viihtynyt kylmässä ja hipsin mahdollisimman nopeasti sisälle lämpimään talliin.

Viimeinen tunti oli loppunut vähän aikaa sitten ja tallikäytävillä oli täysi tohina päällä ratsastajien purkaessa hevosia ja viedessä tavaroita paikoilleen. Nette oli kuitenkin helppo huomata hälystä huolimatta, sillä kimo tamma erottui hyvin joukosta. Katselin Netteä jonkin matkan päästä, enkä aluksi edes tajunnut, että tamman ratsastaja viittoi minua luokseen. "Sä oot ilmeisesti Jenni, Aino kertoikin, että voit tulla käymään, se hullu seisoo ite tuolla kentällä pakkasessa Rollen kanssa, mutta multa voit kysyä, jos tarviit jotain apua ja itse asiassa voisit purkaa Neten jo nyt, jos haluat, mä voin tässä katsoa, miten alkaa sujumaan.." nuori nainen puhua papatti ja olisi varmaan jatkanut pidempäänkin, ellei ilmeeni olisi ollut niin eksynyt. "Mä olen siis Sinna" nainen lopulta tajusi esittäytyä ja oivalsin vihdoin, että kyseessä oli tallityöntekijä. "Joo.. öö moi" sanoin häkeltyneenä. "Mä oon siis joo Jenni" lisäsin nopeasti tuntien itseni täysin idiootiksi, mutta suotta, sillä Sinna ei näyttänyt välittävän takeltelustani.

Keskustelun aikana myös Neten huomio oli herännyt ja varovaisen uteliaasti tamma kurkki Sinnan olkapään yli minua näyttäen hieman epäluuloiselta. Kun Sinna astui pois välistämme, Nette perääntyi hieman, mutta palasi sitten hitaasti takaisin. "Tää tamma on kyllä epäluuloisuuden huippu, mut ihan kiva, kun sen oppii tuntemaan. Mulle tää on melkeen kuin oma hevonen, tai no jotain sinnepäin, mä kun oon tän kaa niin paljon puuhaillutkin.. Ihanaa kyllä, et tää mussukka sai oman hoitajan" Sinna sanoi taputtaen Netteä kaulalle. Tammasta näkikin aivan selvästi, kuinka se luotti Sinnaan ja rohkaistuneena siitä, etten ollut ainakaan vielä syönyt naista, se uskalsi kurottaa turpansa luokseni haistellakseen. Rauhallisesti kurotin käteni rapsuttaakseni Neten kaulaa. Tamma vilkaisi minua hieman epäluuloisena, mutta antoi minun rapsuttaa ja pian sen ilme muuttui tyytyväiseksi. "Hyvinhän toi sujuu" Sinna totesi ja lykkäsi minulle Neten harjan käteen jättäen minut tamman kanssa kaksin.

Sinnan lähdettyä Nette muuttui taas hieman epävarmemmaksi, mutta kun harjailin sitä kaikessa rauhassa, se alkoi pikkuhiljaa rentoutua ja harjaustuokion lopuksi minusta tuntui siltä, että olimme ainakin askelta lähempänä yhteisen sävelen löytymistä. Aikaakin harjaustuokioon oli kulunut enemmän kuin olisin uskonut, mutta Netteä se ei näyttänyt haittaavan. Ennen kotiinlähtöäni kiertelin tallissa tutustuen uusiin paikkoihin ja lopuksi kävin viemässä Neten tarhaan Sinnan kanssa, joka tarinoi minulle innostuneesti koko matkan Neten varsasta...

Nette on tallin ensimmäisiä puoliverisiä ja siksi tamma tuntuu erikoiselta, varsinkin liitävine askelineen! Pääsit tutustumaan tammaan - ja talliväkeenkin näköjään :) Luottamuksen voittaminen voi viedä useamman hoitokerran, mutta on todella sen arvoista. Nette on hevoskaverina yksi ihanimmista.

Pidin todella paljon tarinastasi, sinulla on mielekäs kirjoitustyyli. Hoitotarinassa oli mukavaa tallihenkeä, ja etenkin pidin tavasta, miten kuvailit Netteä ja talliväkeä. Tästä kehkeytyi taas monen monta kuvaideaa... Ehkäpä tallialbumiin saapuu kuvia hoitourastanne :) ! Tervetuloa hoitajaksi vielä kertaalleen.
 

9.1.2010 - Tammikuun terveisiä
Istuin toimistossa juoden aamuteetäni. Nette, Taika ja Venla oli päästetty lumiselle laitumelle varsojen kanssa. Iida ja Sinna veivät joukkoon myös tallin täyseläkeläisiä, jotta nämäkin saisivat lisää liikuntaa ja intoa elämäänsä. Netta kiihdytti portilta täyteen laukkaan riimunnarusta päästyään. Loimi kahisi ja lumipaakut lentelivät kun tamma nakkasi ilmaan komealla kaarella pukituksen. Puolivuotias Linda tossotti perässä, hyppäsi itsekin ilmaan ja ravasi kilpaa Miksu kanssa heinäkasalle. Pian tilanne taas rauhottui ja Nette päristeli pakkasilmaa.

- PLINK, kuului tietokoneeltani. "Jaahas, sähköpostia", tuumin. Avasin viestin ja pian huomasinkin, että viesti oli Jenniltä, tytöltä joka oli käynyt eilen katsomassa hevosia. Olin ohjeistanu häntä ottamaan yhteyttä minuun, mikäli hoitohevonen löytyisi ja kiinnostaisi. Nyt hän oli päätynyt kysymään Netteä hoidettavaksi. Vastasin viestiin hymyissä suin; "tervetuloa hoitajaksi!".

20.9.2009 - Koputuksia ovessa
Olin kirjoittelemassa laskuja tuntilaisille syyskaudesta, kun toimiston oveen koputettiin.
- Sisään vaan, ovi on auki.
Karyu hipsi sisälle ja moikkasi iloisesti. Tarjosin pöydällä olevia keksejä, joista hän kuitenkin kieltäytyi.
- Sellaista tulin sanomaan, että anteeksi kun en ole hoitanut aikoihin. On vähän kiireitä ja vaikka mitä muutakin. Enkä halua varata hevosta itselleni, jos se voisi saada paremman hoitajan.. Ehkä mun olisi aika lopettaa Neten hoitaminen.
Nyökkäsin ja vastasin:
- Jos susta tuntuu siltä, niin käyhän se. Ja olet aina tervetullut takaisin, jos joku päivä tuntuu että on enemmän aikaa tallipuuhailuun. Eiköhän Netelle löydy hoitaja, sen verran söpö tuo tamma kuitenkin on.
Karyu naurahti ja sanoi hymyillen, että noin syötävän suloinen hevonen kelpaisi varmasti jokaiselle vaikka omaksi hepaksi.
 

30.3.2009 - Onnistumisen riemua
Maaliskuu on ollut hyvin riemuisa kisakuukausi Netelle. Lähdimme vuoden alussa kisaamaan aluetason luokissa ja olemme pikkuhiljaa kirineet lähemmäs ja lähemmäs seuraavia tasoja. Tällä hetkellä tamman pisteet näyttävät tältä:

Ei hassumpaa, vai mitä? Tallin kisatiimi on todella innoissaan tästä ja lähdemme suurella vauhdilla kohti uusia kisoja ja kolmostasoa. Sitä ennen kaivataan kuitenkin roimasti treeniä, jotta pystymme kisaamaan myös helppo A-tasoissa luokissa. Vuoden tavoite on tällä hetkellä Vaativa B, joka luultavasti saavutetaan loppuvuodesta. Sen korkeampaa kapasiteettiä koulusta tuskin löytyy.

Pisteitä on mukava katsella myös varsamielessä.. ;) Tästä periytyy jollekin pikkuiselle roimat pisteet!
 

20.3.2009 - Hoitotarina
Saavuin tallille taas innokkaasti pitkähkön tauon jälkeen ja kirmasin tallin ovelle. Pysähdyin vetämään henkeä hetkiseksi ennen kuin avasin oven ja suuntasin kulkuni Neten karsinalle. Siellä se roikotti päätään puoliunessa alahuuli väpättäen. Moikkasin Netteä tuskin kuuluvalla äänellä ja se avasin silmänsä ja höristi korviaan tutkaillakseen minua. Jätin Neten heräilemään karsinaansa ja hain välineet harjausoperaatiota varten. Astuin rauhassa karsinaan, sillä en halunnut pelästyttää vastaherännyttä tammaa. Onneksi Nette ei ollut kovin rapainen ja harjaus sujui nopeasti. Huomasin harjauksen lomassa että tamman juomasanko oli miltei tyhjä, ja ruokakaukalokaan ei näyttänyt järin puhtaalta. Hain siis Netelle uuden raikkaan veden ja puhdistin molemmat sangot kiiltäviksi.

Tänään minulla olisi aikaa puuhailla tallilla, sillä kyytini tulisi vasta reilun parin tunnin kuluttua. Istahdin Neten seuraksi karsinaan, ja se kurotti kaulaansa nuuhkaistakseen kenkäni kärkeä. Ojensin käteni tammaa kohti, ja se hamusi sitä suuhunsa innoissaan. Nauroin tamman hassulle ilmeelle ja silitin sen päätä. Ulkona oli hieno ilma, aurinko paistoi ja lumi oli vauhdilla alkanut sulamaan. Päätin lähteä Neten kanssa maastoon taluttaen tammaa. Olin kuitenkin vielä hieman varovainen, enhän tunne Netteä vielä kovin hyvin, joten laitoin sille kaiken varalta suitset päähän. Ei sitä ikinä voi tietää mitä tapahtuu, ja kuolainten kanssa minulla olisi hieman parempi ohjattavuus Netteen. Talutin tamman ulos tallista ja se seurasi perässäni laiskasti köpötellen. Päästyämme tallipihaan Nette nosti päänsä korkealle ja haistelin kevätilmaa. Kehotin sitä eteenpäin ja jatkoimme matkaamme maastopolulle, joka oli alkanut sulamaan vauhdilla tehden polusta muodottoman kuraläntin. Liukastelin hitaanlaisesti eteenpäin ja Nette käveli kiltisti vierelläni, yhtälailla liukastellen. Onnekseni pian polku muuttui leveämmäksi ja kuivemmaksi mikä helpotti kulkuamme suunnattomasti. Vilkaisin Netteä, ja tamman jalat olivat paksun rapakerroksen peitossa. "Täytyy harjata ne huolella kun palaamme tallille.."

Kävelimme verkkaisesti muutaman kilometrin ja Nette käyttäytyi oikein hienosti. Taputtelin sitä välillä kannustavasti ja juttelin mukavia. Kyllä siellä yhdessä vaiheessa vähän ravailtiinkin, ja Nette ei yrittänytkään lähteä hakemaan nopeampaa askellajia. Tamma ravasi kiltisti vieressäni samaa vauhtia kuin minä. Paluumatkalla vauhti oli vähän kovempi, luultavasti Nette halusi äkkiä kotiin syömään ja ulkoilemaan tarhakavereiden kanssa. Noin puolivälissä matkaa pusikosta syöksyi salamannopeasti tien ohi livahtanut rusakko, jota Nette säikähti sen verran että takajalat lipesivät alta äkkipysähdyksen johdosta. Tamma otti muutamia hermostuneita sivuaskelia, mutta sain sen rauhoiteltua ja matkamme tallia kohti jatkui. Saavuttuamme takaisin olin hiestä märkä, kiitos paksun talvitakin ja kirkkaasti porottavan auringon. Nette ei ollut saanut hikeä pintaan, joten harjasin vain sen jalat ulkosalla huolellisesti puhtaiksi mutapaakuista ja vein tamman tarhaansa, jossa Romeo sitä jo odotteli. Tallissa huomasin että Neten karsina oli siivottumme meidän ollessamme maastolenkillä, joten siirryin seuraavaan mielessä olleeseen askareeseen; varusteiden huolto. Pesin satulan ja suitset, rasvasin ne ja ehdin vielä puhdistaa harjatkin ennen kuin sain äidiltä viestin: "Olen pihassa, alahan tulla jo!". Laitoin harjat omalle paikalleen ja kävin vielä nopeasti rapsuttamassa Netteä ennen kuin juoksin halki mutaisen tallipihan ja hyppäsin kuraisena autoon, mistä äiti ei ollut ollenkaan iloinen.

Nette tuntuu olevan siisti tamma (tai ainakin siisteimmästä päästä), kevään pienet kuralammikot neiti on kiertänyt hyvin ja säästänyt talliväen hermoja pesuoperaatioilta. Suitset on hyvä valinta talutukseen, tamma pysyi ohjien päässä rusakon tullessa seuraamaan kävelylenkkiänne :) Olet ahkera hoitaja; ehdit tehdä monenlaista ja silti keskittyä huolella hoitohevosesi hoitamiseen tilanteen vaatimalla tavalla. Mahtavaa hoitamista!
 

1.3.2009 - Hoitotarina
Saavuin tallille rättiväsyneenä rankan kouluviikon jälkeen. Kaiken lisäksi jouduin kävelemään tallille, sillä äitini oli kiireinen eikä ehtinyt tuoda minua. Voi kurjuus. Laahustin suoraan tarhan luo, jossa Nette nautiskeli heiniään Romeon seurassa. Se nosti päänsä ja katsoi minua uteliaana korviaan höristäen, mutta jatkoi pian ruoastaan nauttimista. Vietin tuokion nojaillen tolppaan ajatuksiini vaipuneena. Haaveilin maastoretkistä Neten kanssa, ensimmäisistä yhteisistä kisoista, tulevasta leirikesästä... Pian kuitenkin havahduin ja lähdin kohti tallia paremmin mielin.

Ensi töikseni siivosin perusteellisesti Neten karsinan hien valuessa pitkin selkääni ja otsaani. Ulkona oli kylmä, mutta sisällä tallissa oli kotoisan lämmintä, ja vähensin vaatetustani. Seuraavaksi toimekseni otin harjojen putsauksen. Huomatessani niiden olevan erittäin pölyisiä ja likaisia, päätin suorittaa tehtävän ulkona. Nappasin harjat mukaani ja istahdin ulos raikkaaseen pakkasilmaan. Aikani puuhailtua olin tyytyväinen lopputulokseen, ja vein harjat takaisin paikoilleen satulahuoneeseen. Kello näytti kahdeksaa, joten olisi aika hakea hoitohevoseni sisälle. Pyysin mukaani erästä tallin työntekijöistä, jotta saisimme Romeonkin talliin samaan aikaan. Hän suostui, ja menimme hakemaan hevoset sisään harjausta varten. Nette ei ollut kanssani täysin samaa mieltä sisälle menemisestä, ja se juoksutti minua tovin ympäri tarhaa ennen kuin luovutti ja antoi viimein kiinni.

Talutin tamman sen karsinaan ja riisuin siltä loimen pois päältä. Silitin Neten kaulaa ja paksuhkoa talvikarvaa. Kipaisin hakemassa harjat ja olin kiitollinen että tarhat eivät olleet mutavelliä, siinä tapauksessa olisin joutunut puhdistamaan harjat toistamiseen. Nette ei ollut saanut itseään kovin pahasti sotkettua, ja aloitin puunauksen pölyharjalla. Pyörittelin vielä koko tamman läpi kumisualla ja harjailin sen jälkeen aikani Netteä ihan vain puhtaasta hoitamisen ilosta. Selvittelin myös harjan ja hännän, ja Nette käyttäytyi esimerkillisesti, se ei ollut ollenkaan levoton eikä epäileväinen minua kohtaan. Saatuani hoitotyöni loppuun paijailin ihanaista hoitsuani ajatuksiini vaipuneena. Nette seisoi kiltisti paikoillaan, ja nuuhkaisi välillä kättäni tai takkini hihaa. Hymähdin joka kerta hiljaa itsekseni turvan koskettaessa kättäni. Aika kului kuin siivillä, ja haukotellen toivotin Netelle hyvät yöt ja lähdin ripeästi kävelemään kohti kotia.

Mukavia haaveita - toivotaan että ne toteutuvat :) ! Teemme talliväen kanssa kaiken mahdollisen, että hoitajat pääsisivät kokemaan sitä, mistä haaveilevat. Mukavan kuuloinen tallipäivä, Nette vaikutti myös meidän silmissämme rennolta kanssasi, eli tamma taitaa todella pitää hoitajastaan - vaikka pitäähän sitä aina vähän juksata hoitajaansa ja juoksennella pari ylimääräistä ravivolttia tarhassa ;)
 

23.2.2009 - Hoitotarina
Saavuin tallille hieman jännittyneenä, mutta yhtä lailla innostuneena. Tapaisin ensimmäistä kertaa uuden hoitohevoseni! Avasin tallin oven varovasti ja painoin sen hiljaa perässäni kiinni. Tallissa ei näyttänyt olevan ristin sielua. Käännyin ovelta vasemmalle ja tutkailin karsinoiden ovissa olevia kylttejä. Siinä se sitten oli, suoraan edessäni. Suhteellisen kookas kimo tamma tuijotti minuun ruskeilla silmillään heinää suussaan jäystäen. Olin saanut ohjeita omistajalta miten toimia tamman kanssa, ja uskoin selviäväni ensitapaamisestamme kunnialla. Neten kanssa tarvitsi olla rento ja antaa tamman rauhassa tutustua uuteen ihmiseen. Siksi ojensinkin käteni sille nuuhkittavaksi ja lähestyin itse samalla varovasti karsinaa. Tamma puhalsi lämmintä ilmaa sormilleni ja minä naurahdin hiljaa.
- Hei tammaseni. Mitäs tuumaisit jos harjaisin sinut?, puhelin Netelle ja astuin sisään karsinaan. Tamma katsoi minua hieman oudoksuen, mikä on ihan ymmärrettävää, eihän se ollut koskaan ennen nähnyt minua. Otin repustani harjan, jonka olin ottanut mukaani ja aloin varovasti harjata Netteä samalla jutellen sille niitä näitä. Tamma ei selvästikään laittanut pahakseen pientä puunausta, se seisoi nätisti paikoillaan silmät puoliksi auki.

Harjailin Netteä kymmenisen minuuttia, kunnes tajusin katsahtaa kelloa. Se oli jo puoli viisi, eli ratsastaja tulisi hetkenä minä hyvänsä. Tunnin aikana saisin hyvän mahdollisuuden siivota Neten karsinan. Päätin olla sen verran avuksi että hain satulan ja suitset valmiiksi ja nostin ne karsinan oven päälle. Samalla hetkellä tuntilainen saapuikin ja sujahti sisään karsinaan varustamaan ratsuaan. Heidän mentyään hain kottikärryt ja talikon lantalasta ja aloitin rivakasti putsata karsinaa. Saatuani työn tehtyä istahdin hetkeksi ämpärin päälle karsinan edustalle ja avasin reppuni. Hotkaisin evääni nopsaan ja join mehuni. Kävin vielä varmistamassa hoitajien huoneen seinältä milloin Nette menee tarhailemaan. 1. tarhassa kello viiden ja kahdeksan välillä. Päätin siis viedä Neten tarhaan Romeon kanssa heti kun hoidokkini palaisi tunnilta. Tovin vielä odotettuani kimo tamma askelsi ryhdikkäästi sisään karsinaansa ja ratsastaja pyysi minua riisumaan tamman, hänellä tuntui olevan melkoisen kiire. Vapautin Neten varsteistaan, laitoin sille riimun päähän ja palkitsin tamman pienellä porkkanalla, olihan se käyttäytynyt minua kohtaan erittäin hyvin vaikka tuntematon olinkin.

Ulkona oli muutama aste pakkasta, joten menin varustehuoneeseen ja otin mukaani Netelle kuuluvan loimen ja puin sen tammalle. Lähdin taluttamaan ilmeisen energistä tammaa ulos ja kiitin Luojaani että olin tutustunut tallin aluekarttaan. Ykköstarha oli nelostarhan takana ja näin että Neten tarhakaveri viiletti jo kauniisti ravia tarhassa. Tästäkö Nette intoutui ja nosti päänsä korkealle ilmaan. Minulla oli aika ajoin jopa vaikeuksia pysyä vauhdikkaan tamman mukana, mutta ilman haavereita päästiin tarhalle. Laskettuani Neten irti se pinkaisi täyteen laukkaan ja jahtaili tarhatoveriaan pitkin ja poikin. Hymyilin itsekseni ja kävelin takaisin talliin. Olin väsynyt, mutta annoin itselleni luvan lähteä vasta kun olisin puunannut Neten varusteet kuntoon huomista varten. Käytin miltei tunnin varusteiden hinkkaamiseen, mutta olin sitäkin ylpeämpi lopputuloksesta, enkä malttanut odottaa seuraavaa hoitopäivää.

Olit selvästi perehtynyt tamman sielunelämään hyvin ennen hoitopäivää, uskon että se auttoi paljon tutustumisessa. Ainakin Nette vaikutti rennolta ja harjaamisen yhteydessä ei jäänyt turhia kyttäämään :) Tamman oman harjapakin löydät satulahuoneelta, niin voit tehdä ensi kerralla vielä kattavamman harjauksen.
 

9.2.2009 - Treeniapua
Olin aamupäivällä tekemässä perussiivouspuuhia (niitähän riittää), kun toimiston puhelin soi. Aino oli maneesilla hyppäämässä Tomin kanssa, joten minun oli parempi tipauttaa talikko hetkeksi maahan ja kipittää vastaamaan.

- Ratsastuskoulu Golden Horse, Sinna puhelimessa.
- karyu täällä moi! Kävin eilen teiän tallilla ja huomasin että muutama hevonen oli vielä ilman hoitajaa. Oliskohan tuo RF Nanette vielä vapaana? Kiinnostuin siitä ja olisi tosi kiva tulla hoitamaan sitä.
- Oi ihanaa, on toki vapaana! Tervetuloa vaan porukkaan mukaan, Aino kertoikin että olit eilen jo käynyt alustavasti kyselemässä hoitohevosta.

Niin, tavalliseen tapaani höpöttelin toki kaikkea muutakin, mutta pääosin puhelu meni niin, että saimme uuden hoitajan Netelle. Eli treeniapua tulee, keväällä kuitenkin kivutaan taas koulutustasoja ylöspäin. Esteillä tavoitteena on 80cm ja jos helppo A saadaan kuntoon, niin olemme todella tyytyväisiä :)
 terveisin, Sinna
 

30.1.2009 - Erikoisesteitä ja korotuksia
Tiemme vei tällä kertaa ratsutila Remulan maneesiin. Ensimmäinen estetunti muualla kuin kotimaisemissa oli tietysti jännittävä kokemus Netelle - kaikki ne uudet hevoset ja jotain aivan ihmeellistä pehmikettä maneesin pohjana... (vaikka ei siinä mitään muuta eroa ollut, kuin että kotopuolessa siihen on sekoitettu kevyesti hiekkaa) Taso oli siinä 50cm korvilla ja ideana oli treenata vähän erikoisempia esteitä ja katsoa ratsukoiden hyppytyylejä kuntoon joulun jäljiltä.

Valmentajamme Avenir koosti valmennustuntimme näin:

Maneesiin saapuessaan Nette näytti hieman eksyneeltä, mutta alkuharjoituksessa alkoi jo varmuus näkyä tamman kasvoilla. Neten askel oli puomeilla hieman epävarma, mutta harjoituksella saimme askeleet jo paremmin haltuun ja neitihän kulki oikein nätisti. Ristikon Nette hyppäsi innolla ja laukka nousi kevyesti. Aaltoestettä katsottiin hieman pitkään, mutta lähes silmät kiinni tamma kuitenkin loikkasi pelottavan esteen ylitse. Parin hyppykerran jälkeen Nette hyppäsi aaltoesteen jo hyvällä mallilla yli eikä pelosta ollut tietoakaan. Kolmen esteen sarjalla jouduttiin vähän teitä miettimään, mutta lopulta ongelmat ratkesivat ja tamma kulki hyvillä mielin sarjaa. Kotiläksyksi tälle parille annettiin kunnon harjoitukset puomeille sekä erilaisia pikkusarjoja. Askellajien vaihtoa kannattaa myös treenailla esteiden väleillä.
 

22.1.2009 - Tasoportailla
Takana on 15 starttia koulukisoista, lähinnä helposta C:stä ja muutama KN Special luokka. Olemme saaneet paljon apua tuomareiden kommenteista sekä toki valmennuksista. Päätimme että nyt olisi viimeisen helppo C-valmennuksen aika, ennen kuin siirtyisimme virallisesti tasoa ylemmäksi. Nette ainakin tuntuu valmiilta uusien asioiden kanssa, mutta ulkopuolinen näkee aina paremmin :)

Aatteen Kartanolla meitä oli 3 ratsukkoa sekä valmentajamme Lynn. Parin tunnin tehotyöskentelyämme kuvattiin näin:

"Upeat askeleet! Myös teidän yhteistyönne sujuu saumattomasti, voisit käyttää sitä vielä enemmän hyödyksesi. Nyt Nette ehti tutkia ympäristöään ehkä hieman liiankin kanssa ja hetkittäin näytti, että Nette ei enää ollut valmennuksessa mukana. Siirrä Netten mielenkiinto ennemmin suoritettavaan rataan ja pyri innostamaan tamma jokaisesta mutkasta ja jokaisesta askellajin vaihdosta. Hieman uninen ratsu ei huomaa herkimpiä valmistavia apuja ja siten sen reaktioaika kasvaa eikä radasta tule täsmällinen. Kunhan saat Netten täysin mukaan radan suoritukseen, en näe teillä mitään isompaa ongelmaa, joka haittaisi suoritusta."

Yhteistyötä siis vain rakentamaan! Odotamme innolla kevättä ja uusia koulukisoja, jotta pääsemme vakuuttamaan kaikki upeista taidoistamme. Tamman askellajit ovat kehittyneet huimasti (ja kun sanon huimasti, tarkoitan myös sitä. Oletteko nähneet tamman ihanan keinuvan laukan?)
 

7.12.2008 - Koulutreeniä Heleässä
Vaikka tuntuu siltä, että vastahan Nette oli varsa, niin näin sitä ollaan jo mukana valmennuksissa ja kivutaan koulutustasolta toiselle. Kisatulokset tältä vuodelta ovat näyttäneet vihreää valoa helppo B-tasolle, joten päätimme lähteä testaamaan mitä ulkopuolinen katsoja sanoisi meistä. Heleän valmennukset ovat tässä kuussa vetäneet talliltamme aika hyvin porukkaa ja myös Neten kanssa huristeltiin matkaan.

Iltavalmennuksen taso pyöri sopivasti he C-B tasolla ja aiheena oli harjoitella kevennystä, eri askellajeissa istumista ja ratsastusteiden oikein ratsastusta. Kevyttä, mutta äärimmäisen hyvää ja tarkkaa touhua! Valmentajamme Eilowy kommentoi suorista näin:

Nette kulki hyvin ja sinulla oli tilanne parhaimmillaan erittäin hyvin hallussa. Välillä hieman herpaannut, jolloin Nettekin käytti tilaisuutta löysäilyyn. Tammallasi on erinomaisen kaunis raviaskel, joka pysyy hyvin rytmissä. Sitä on siis helppo keventää ja suoriuduit tehtävästä mainiosti. Muista pysyä itse rauhallisena, koska ratsusi on paikoin hieman hätäinen tapaus ja tarvitsee sinut pitämään tilanteen aisoissa. Pelasitte koko ajan hyvin yhteen, Nette oli kuuliainen ja kulki hyvin kädellä. Ratsastusradan tiet osasitte melkolailla moitteitta, joskin voltilla Nette lähtee helposti pienentämään ja on hieman jäykkä. Voisit yrittää taivuttaa sitä enemmän.

Ravista olemme niin ylpeitä, siitä on tullut vain kehuja kisarintamalla ja talleilla käydessä (: ! Taipuisuutta haetaan lähiviikkoina ihan perusjuoksutustreenillä, kyllä se tästä.
 

25.10.2008 - Höristään taas yhdessä!
Neten syyskausi on alkanut hyvin - vähän on säikytty maneesin katolla pomppivia harakoita, mutta Iidan kanssa treenatut maastolenkit ja estetunnit alkavat jo sujua tasaisemmin. Osaa meidän neiti hypätäkin, älkää epäilkö :).

Ilon aiheista suurin on kuitenkin uusi hoitaja, alkoholisti, joka päätti tänään tarttua harjapakkiin. Toivotamme hänet oikein tervetulleeksi talliporukkaamme!
// 1.12.2008
Valitettavasti alkoholistin into hoitamiseen ei kuitenkaan noussut huippuunsa ja taival jäi tällä kertaa aloittamatta. Kiitämme häntä kuitenkin mielenkiinnosta tallia kohtaan ja jäämme odottelemaan nuorukaiselle uutta yritteliästä hoitajaa :)
 terveisin, Aino
 

29.8.2008 - Uuteen nousuun :)
Istuessani tänään toimistolla naputellen tietokoneelle viime kuun kirjanpitoa, kuulin koputuksen ovelta. Luppis asteli sisälle ja istahti vienosti tuolille. Mietin ettei tuo ollut hänen tapaistaan ja kysyinkin mitä hänelle kuuluu. Pitkän juttelun jälkeen luppis totesi, että hänen aikansa ja mielenkiintonsa hoitamista kohtaan olivat hupenemaan päin - "olisi ehkä aika luovuttaa Symi ja Nette uusille hoitajille.."

On aina surullista luopua pitkäaikaisista hoitajista. Luppis teki Hall of Fame -listallemme uuden ennätyksen ja antaa hienon esimerkin jokaiselle tulevalle hoitajalle. Neten kanssa jatkamme treenausta ja aloitamme tuntityöt nyt syyskaudella. Ehkäpä joku uusista innokkaista tuntilaisista alkaa nuorikon hoitajaksi :) Ikäänsä nähden tamma on oikein mukava ja helppo käsiteltävä.
 terveisin, Aino
 

10.8.2008 - Hoitotarina
Sinna ja Iida puuhastelivat jo käytävällä ruokaämpäreiden kimpussa. Hörähdin turhautuneena ja potkaisin seinää: "Ruokaa tänne ja heti!" Jostain kuului tytön kiukkuinen ääni: "Nette!" Luimin varmuuden vuoksi, jos he äkkäisivät, että minä en odota! Vähän ajan päästä karsinan ovi aukaistiin ja sisään heitettiin heinää. Turpani syöksyi heinien kimppuun, mutta kun ruoka-astiaan kaadettiin kauraa, muuttui kiinnostukseni kohde täysin. Mussutin kaurat tyytyväisenä kuola suupielestä valuen ja sitten siirryin heinien pariin.

"Kuka se täällä on? Hei kulta", kuului tuttu ääni, luppis. Mitäköhän se tällä kertaa aikoo, tuskastelin mielessäni, olin jo suunnitellut lokoisan lomapäivän ilman huolenhäivää. Käänsin takapuoleni tulijaa kohti, turha luulla minua helpoksi tapaukseksi. Kaksijalkainen astui sisään harjan kanssa ja käveli suoraan pääni vierelleni. Hetkinen, senhän piti pelätä takapuoltani. No jaah, käännytään nyt sitten, kun kerran pyydät, turha kuitenkaan odottaa mitään hellyyden osoituksia, vapauden riistäjä! Harjatessaan kiiltävää ja kaunista karvapeitettäni (tietenkin), alkoi jo hieman väsyttää ja roikottaen alahuultani aloin nuokkumaan puoliunessa. Häh, havahduin, kun luppis tokaisi käskyn: "Nosta!" Vanhasta tottumuksesta etujalkani nousi ja luppis puhdisti kavion. Ääh, en mä näitä jaksa kannatella. Nostin nyt kuitenkin, jotta ei tarvisi alkaa tapella. Seuraavaksi kaksijalkainen kantoi satulan karsinaan. Voi ei! Luimistin korvani ja mulkoilin tyttöä vihaisesti. Pullistin minkä pystyin ja naureskelin mielessäni, kun tyttö tappeli satulavyön kanssa. Häähää, eipäs saa kiinni. "Nyt", se ärähti ja läppäisi minua mahaan. Murr, pitääkin olla tuollaisia sisukkaita ärhentelijöitä kirosin, mutta vedin mahaani aavistuksen sisään. Suitset jo annoin laittaa kiltisti, eipä kai turhasta vänkäämisestäkään hyötyä ollut.

Kentän edessä luppis nousi selkääni ja kiristi vielä satulavyötä. Pitäisivätkö nuo itsekään, jos me laitettaisiin niille kangaspitkula mahaan ja sidottaisiin se niin kireälle, että koko ajan ahdistaa, eivät varmasti! Lähdin kuitenkin kiltisti tallustamaan käskystä maastoa kohti. Pusikossa rapisi, sapellihammastiikeri! Apua, hyppäsin takajaloilleni ja lähdin laukkaamaan eteenpäin. Selästä kuului epämääräistä mutinaa ja kuolaimet jarruttivat menoni takaisin käyntiin. No, ehkä hieman liioittelin, jos siellä olikin hiiri. Mutta kyllä hiirikin voi vaikka purra, ei pidä vähätellä! Jatkoin matkaa eteenpäin kuuliaisesti, kunnes sain ravipohkeet. Heihei, ei noin kovaa. Lähdin liioitellun kovaan raviin, mutta taas minua jarrutettiin, tällä kertaa hieman vähemmän. Ravissa etenimme tutulle maastopolulle, jonka varrella muistin olevan matalia maastoesteitä, ehkäpä me mentäisiin niille? Luppis pyysi käyntiä ja kävelin innostuneena tanssahdellen eteenpäin. Oikeassa olin, kun ensimmäinen maastoeste tuli näkyviin, luppis antoi pohkeita ja lähdimme laukassa etenemään. Olisin halunnut mennä kovempaa, mutta ilmeisesti "ylemmälle herralle" se ei sopinut ja jouduin menemään rauhallista laukkaa. Este, poiiing. Liisimme helposti yli, jotain vaikeampaa? Seuraava este oli aivan yhtä pieni, joten selvitimme senkin ongelmitta. Kolmantena tuli portaat, jotka olivat jo hieman haastavammat ja aivan en olisi uskaltanut niille mennä, mutta vaihtoehtoja ei ilmeisesti ollut. Esteen jälkeen en voinut kuin todeta, ettei se niin vaikeaa ollutkaan. Hyppäsimme vielä muutaman esteen ja sitten lähdimme tallia kohti ensin ravaten ja lopuksi käynnissä. No ehkei se reissu ollutkaan niin kamala, kuin luulin.

Tallilla tuo omituinen kaksijalkainen harjasi minut jälleen ja rapsutteli, sekä syötti muutaman porkkanan, nam! Sitten se lähti taluttamaan minua ulos tallista. Laitumelle, jee! Olin onnesta sekaisin, pääsisin syömään ja hieman päästelemään laukkapätkinineen ja piehtarointineen. Mennään jo, hörähdin ja ryntäsin eteenpäin. "Nette! Etkö sä vieläkään osaa!" luppis tokaisi ja pyöräytti minut ympäri. No okei, okei, kävellään sitten. Laitumen portilla lähdin täyttä laukkaa ruunien ja tammojen luokse, josko joku innostuisi vähän leikkimään. Hoitajani hymyili perääni ja kääntyi pois. Hörähdin, on tää elämä makoisaa.
 

31.5.2008 - Tarinakoulukisat Hillavassa
Tarkoituksena on elollistaa luontoa ja tavaroita/asioita! Tarinoi siis vaikkapa sienille nopsakkaat jalat, pilville sympaattiset kasvot, kattoparrulle loputon ruokahalu, pölyharjalle kutittelevat sormet tai jotain ihan muuta! Tarinan tulisi pyöriä tallielämän ja hevosten parissa, mutta kilpailua sen ei tarvitse käsitellä.

"Oli taas aika vastaanottaa kevään tulokkaat ja hyvästellä talven menijät. Tietä pitkin saapuivat ruohonkorret kohti laitumia ja pilvet puhaltelivat tyynesti kohti tarhaa suuria hiekkapölypilviä. Lammella vilahteli muutama pieni leväkukinto. Katselimme pihalla haaveillen näitä kevään merkkejä ja samalla huiskutimme nenäliinoja talven asukkaiden kadotessa horisonttiin. Sama tuuli vei mukanaan eriväriset talvikarvakasat, pihan kiveyksellä pyörivät viimeiset lumisohjot kohti tallin takana kulkevaa ojaa. Hevoset aistivat jo tulevan lämmön ja nuori puoliverinen - Nette - kierähti kerran maassa hirnahtaen: "Tervetuloa jälleen takaisin!". Muut hevoset yhtyivät menoon ja pian kaikki olivat yhtä kevään kanssa. Netestä parhainta oli kuitenkin katsella ruohonkorsien tasaista marssia. Muutama pieni korsi oli ensimmäistä kertaa liikenteessä, ja siksi ne hortoilivat vielä holtittomasti kompanjan keskellä. Pieni suhina kuului kun johtaja käski ne paikoilleen suurelle laitumelle. Pian tuulenvire puhalsi niiden yltä ja korret heiluivat kauniisti tuulessa aaltojen lailla. Kevät oli saapunut."

Palkintona ensimmäinen sija ja 14 pistettä KRJ-rankingiin.