| |
|
xxx = tallimerkintä
xxx = hoitomerkintä
xxx = ratsastusmerkintä
11.1.2012 -
Tutustuminen jatkuu
Kävelin keskiviikko iltapäivänä bussipysäkiltä
kohti Golden Horsea. Kävelin kaaren alta ja katselin ympärilleni. Taas hevosia
vietiin ulos ja sisään. Huomasin eräässä tarhassa Nikon ja erään toisen hevosen
jonka ajattelin olevan Nikon tarhakaveri Olli. Minua harmitti että minulla ei
ollut mitään tekemistä, olin nimittäin tullut juuri silloin kun Niko olisi
tarhassa. Huokaisin kapeiden huulieni välistä ja astelin talliin. Vein reppuni
hoitajien huoneeseen ja sitten lähdin seikkailemaan suureen talliin. Luin
jokaisen kyltin tarkasti ja katselin karsinaan välillä olisiko siellä ketään.
Kun tulin Nikon karsinan kohdalle, harjoittelin reitin jota pitkin pääsisi
nopeiten satulahuoneesta Nikon karsinalle ja kohta osasin sen melkein ulkoa.
Kiertelin vielä tallissa hetken, kunnes hevosia alettiin tuoda sisälle. Aino toi
Nikon viereiseen karsinaan asukkinsa.
- Terve Evy, Aino tervehti.
- Terve, mutisin.
- Haluisitkos hakea Nikon ja sen tarhakaverin Ollin sisälle? Aino kysäisi.
Ilmeeni kirkastui heti ja nyökkäsin innoissani.
- Selvä, hae sinä ne niin katsotaan mitä voit sen jälkeen tehdä, Aino sanoi ja
lähti.
Nyökkäsin ja lähdin hakemaan Nikon ja Ollin narut. Lähdin ulos kirkkaaseen
päivään. Lähdin etsimään poikia tarhoista. Pian kuitenkin löysin pojut. Nappasin
molemmat mukaani ja lähdin talliin Nikon ja Ollin kanssa. Vein eka Ollin
karsinaansa ja sitten vein Nikon jossa jäin ainakin viideksi minuutiksi
rapsuttelemaan ruunaa korvien takaa. Niko piti siitä melko varmasti. Kun Niko
rupesi hiukan tylsistymään, otin siltä loimen pois ja menin hakemaan
satulahuoneesta ruunan harjapakin. Löysin satulahuoneeseen hyvin, mutta eksyin
hiukan takaisin mennessä, mutta löysin kyllä pienen seikkailun jälkeen Nikon
karsinalle. Jätin pakin karsinan ulkopuolelle ja otin kumisuan karsinaan.
Rupesin harjaamaan ruunaa pyörivin liikkein, aloittaen kaulalta.
- Onneksi tänään ei ole tunteja,
juttelin ruunalle.
Niko käänteli ja höristeli korviaan. Niko selvästi rakasti hieronnan omaista
pyörivää liikettä. Siirryin aina vähän taaksepäin, lautasia kohti. Kun olin jo
lautasten luona, menin takaisin pään luo. Rapsutin hetken Nikoa korvien takaa ja
menin hetken päästä kaulan ali toiselle puolelle. Aloitin pyörivin liikkein taas
kaulalta, hiukan aina liikkuen lautasia kohti. Niko seiso toista takasta
lepuuttaen ja silmät ummessa rauhassa karsinan keskellä. Kun olin lautasilla ja
lopetin, Niko katsoi minua murjottaen. Naurahdin ja vein kumisuan harjapakkiin
ja nappasin pääharjan. Harjasin Nikon kauniin pään ja vaihdoin pääharjan
kaviokoukkuun. Putsasin vielä kaikki kaviot, mutta eipäs niissä mitään sen
ihmeellisempää ollut. En oikein perusta kavioiden putsaamisesta, koska kaikki ei
nosta kavioitaan korkealle luonnostaan. Mutta onneksi Niko kuului niihin
korkealle nostaviin. Vein harjapakin satulahuoneeseen ja rupesin miettimään mitä
tekisin. Ajattelin mennä katsomaan, tarvittaisiinko karsinoiden siivoamisessa
tai jossain muussa apua. Jotkut hevoset vietiin pihalle ja minä sain
tehtäväkseni siivota karsinoita. Siivosin parin karsinan puhtaiksi ja lisäsin
kuivikkeita. Tutustuin Emiliaan ja Juliin. Hain reppuni ja lähdin
bussipysäkille.
Tallissa on hyvä
kierrellä ja tutkia paikkoja näin alkuun. Tulee äkkiä tutuksi, missä mitäkin on
ja mitä kautta pääsee kulkemaan paikasta toiseen. Kannattaa myös tutkailla
hoitajien huoneen oven vieressä olevaa ilmoitustaulua, josta näet
kurssiaikatauluja ja -tuloksia, sekä tietoa tulevista tapahtumista. Kohta alkava
kevätkausi kuitenkin tuo lisäkiirettä ja -hulinaa tallille, niin siihen mennessä
on mukava tulla tutuiksi tallirakennuksen ja hevosten kanssa.
Ollin hoitajalle
juuri kerroinkin, kuinka ihanaa on tuoda Ollin ja Nikon kaltaiset säyseät ponit
sisälle yhtä aikaa. Mutta auta armias kun käsissä onkin kaksi lennokasta oria,
Lenni ja Rolle. Siinä meinasi kyllä usko loppua. Ei ehkä toista kertaa tee mieli
kokeilla, että kuka päätyy lumihankeen ja kuka talliin :)
Kavioiden
puhdistaminen on aika monelle vain se välttämätön pakko, mutta se on kuitenkin
syytä hoitaa huolella. Muuten harjaaminen sujui teiltä varsin hyvin. Niko tuntui
nauttivan täysillä saamastaan rentoutushetkestä.
1.8.2011 -
Tutustumista
Odotan bussipysäkillä bussia jonka pitäisi
tulla ihan kohta. Odottelen hetken, kunnes mutkan takaa ilmestyy bussi. Katson
numeron nopeasti ja tajuan, se on oikea bussi. Näytän kättäni ja silloin
bussikuski laittaa vilkun päälle ja ohjaa bussin pysäkille. Ovet aukeavat ja
ihmisten puhe soi korvissani. Tuntuisi etten ollut koskaa ennen kuullut ihmisten
puhetta. Bussikuskina toimii joku melko nuori mies.
- Hei, yksi 11vuotias, sanon bussikuskille ja ojennan rahat.
Mies ojentaa minulle kuitin mitään sanomatta ja menen istumaan ensimmäiselle
vapaalle penkille joka on jo hieman taaempana. Odotan sekä katselen maisemia.
Ovathan ne kauniita, mutta haluan nähdä Nikon, hoitohevoseni. Kohta näen
pysäkin, jossa on heti tie vieressä ja kyltti jossa lukee: "Golden Horse"
kaunolla kirjoitettuna. Siinä on valkoinen teksti ja musta tausta. Se on kaunis
kyltti. Painan stop-nappia ja nousen ylös. Lähden ovea kohti ja samalla hetkellä
bussikuski ajaa bussin sivuun. Hän avaa ovet ja minä menen ulos. Aurinko paistaa
kauniisti, lähden astelemaan Golden Horsea kohti.
Noin 200 metrin päästä talli
alkaa jo näkyä. Kävelen semmoisen kaaren alta, jossa ylhäällä lukee kauniin
kirjaimin: "Ratsastuskoulu Golden Horse". Jatkan matkaani, jolloin minulle
avautuu näkymä jossa on kaunis tallirakennus ja kaikkea muuta ihanaa.
- Vautsi vau, sanon itselleni ääneen.
Hevosia viedään sinne sun tänne. Minusta kaikki hevoset ovat kauniita. Astelen
eteenpäin ja pian edessäni seisoo suuri tallirakennus.
- Terve, taidat olla Evy? Minä olen Aino, nainen hymyilee.
- Joo, minä olen Evy. Tämä siis on Golden Horse? Kysyn.
- Joo, tämä on Golden Horse. Jos oikein muistan, sinun uusi hoidokkisi taisi
olla Yehl's Saghani? Aino kysyy.
- Joo, Yehl's Saghani on aika vaikea nimi, vastaan.
- On se kyllä aikas vaikea. Mutta näytän sinulle Nikon karsinan, Aino sanoo ja
lähtee talliin.
Lähden Ainon perään, jolla on
aika pitkät askeleet. Seuraan Ainoa innoissani, koska haluan nähdä Nikon. Kohta
Aino pysähtyy ja huomaan karsinassa kyltin jossa lukee: "Yehl's Saghani, 2004".
Karsinassa seisoo komea punaruunikko ruuna. Se on vielä kauniinpi kuin kuvissa,
jotka olin Nikosta nähnyt. Se oli oikea komistus. Kuvissakin se oli komea, mutta
elävänä ruuna oli vielä kauniinpi.
- Jätän teidät tutustumaan toisiinne, Aino sanoo ja lähtee.
Olen hiljaa, kun juuri meinaan sanoa jotain Niko hörisee. Se on kauniisti
sointuva hörähdys. Se kuulostaa ainakin minun korvissani kauniilta, mutta ei
sitä tiedä kuulostaako se jonkun mielestä kamalalta.
- Terve poika. Olen uusi hoitajasi, puhelen ruunalle.
Avaan karsinan oven ja pujahdan siitä sisään. Niko on heti taskujani penkomassa.
Naurahdan ja työnnän ruunan pään lempeästi pois taskustani. Sitten kaivan itse
puoliksi syödyn sokeripalan taskustani ja annan sen Nikolle. Ruuna hörisee
innoissaan ja hamuaa sitten sokeripalan pehmeillä huulillaan. Sitten se
tökkäisee minua, ihan kuin se sanoisi: "Lisää kiitos." Naurahdan ruunalle.
- Sori, en ottanut enenpää, nauran ruunalle.
Kun namuja ei heru, Niko nappaa maasta pari tippunutta heinänkortta ja alkaa
rouskuttaa niitä.
- Aha, minä en taida kelvata sinulle, naurahdan.
Tiesin että Niko ei ollut näitä
nopeita tutustujia joten minua ei niin harmittanut kun ruuna ei huomioinut
minua, koska vastahan me tavattiin.
- Niko ei taida huomioida sinua kovin hyvin, Aino nauraa ovella.
- Joo, mutta tiedänhän minä ettei se heti hyväksy kaikkia, sanon.
- Niin, Niko nyt on semmonen, Aino vastaa.
- Ei se muo sillain haittaa, kun tietää et se on luonteeltaan semmonen, sanon.
- Muthei, sähän voisit harjata sen, Aino ehdottaa.
Nyökkään hyväksyvästi ja pujahdan käytävälle. Seuraan Ainoa satulahuonetta
kohti. Kun Aino jatkaa matkaa, minä käännyn satulahuoneeseen. Satulahuone tuntuu
minusta valtavalta, mutta ei se oikeasti niin valtava ole kuin minusta tuntuu.
Etsin katseellani harjapakkeja, kunnes huomaan missä ne ovat. Menen sinne ja
katselen niitä hetken. Harjapakkeja on monta, mutta pian silmiini tulee pakki
jossa lukee Yehl's Saghani. Nappaan sen ja lähden harjapakki sylissäni Nikon
karsinalle.
Karsinalla avaan karsinan ja
pujahdan karsinaan. Niko katsoo minua ihmeissään. Sitten muistan että harjapakki
pitää jättää kauas Nikosta. Lasken harjapakin jalkojeni taakse, jossa se on
turvassa. Niko ei ole erityisen likainen joten pölyharjalla ja pehmeällä
harjalla harjaus varmaankin riittäisi. Kello oli puoli yksitoista, ja
yhdeltätoista minun pitäisi lähteä kotiin. Äiti nimittäin ei halunnut että olen
heti ekana päivänä sielä kauhean pitkään. Kyykistyn avaamaan harjapakin
jalkojeni takana ja nappaan ensimmäiseksi pölyharjan, jolla alan sukia ruunaa.
Kohta vaihdan toiselle puolelle, jolloin pakki on vapaasti Nikon ulottuvilta.
Mutta ruuna vain nauttii harjauksesta silmät ummessa. Kohta palaan takaisin
pakille, koska ruuna näytti vähän siltä että kohta harjat lentää. Mutta olin
Nikoa nopeampi, onneksi. Laitan pölyharjan pakkiin ja otan pehmeän harjan. Alan
sillä sitten sukimaan ruunaa, harjaan niin kauan Nikoa että sen karva kiiltää
tällä puolella. Harjaan vielä toisen puolen kiiltäväksi, kunnes Niko alkaa
kyllästyä olemaan paikoillaan. Menen pakin luo ja laitan pehmeän harjan sinne.
Otan kaviokoukun ja suljen pakin. Nimittäin en pääsisi heti pakin luo jos ruuna
menisi sen luo. Menin Nikon toisen etukavion luokse, nojasin siihen hieman,
liutin kättäni sen etusta pitkin ja silloin Niko nosti sen kiltisti. Putsasin
kavion sädettä varoen. Tein kaikille kavioille saman jutun. Sitten laitoin
kaviokoukun harjapakkiin ja nostin sen syliini. Pujahdin karsinasta ulos ja
suljin oven. Lähdin laulellen kantamaan harjapakkia satulahuoneeseen. Vein sen
paikoilleen ja menin pihalle. Lauleskelin vielä hetken ja lähdin kulkemaan
bussipysäkille.
Niko nimi on
kyllä sellainen, että säälin aina jokaista kisakuuluttajaa, joka joutuu tuon
nimen tavaamaan. Siitä on kuultu monenmoisia lausumisversioita, mutta onneksi
kotioloissa ponia voi kutsua ihan vain Nikoksi :) Löysit hyvin perille ja
pääsitkin saman tien tutustumaan itse hoitohevoseen.
Osa hevosista
hörisee vaikka millä mitalla saadessaan tutustua uuteen ihmiseen - ja varsinkin
jos saa tapaamislahjana sokeria. Ehkä Niko vähän ujosteli tänään, esitti
vaikeasti tavoiteltavaa ;) Ruuna kyllä takuulla pääsee vielä sopivaan
tutustumismielentilaan, joten ei hätää - ehditte kyllä tutustua ja ajan myötä
keskinäinen luottamuksenne kasvaa.
Iso talli,
paljon hevosia ja paljon tavaroita. Mutta näytit pärjäävän hyvin sokkeloisessa
tallissa :) Ensimmäinen hoitopäiväsi sujui leppoisasti tallirutiinien parissa.
19.7.2011 -
Tukkitiistain hyppykoulua
"Tullaan vielä kertaalleen maapuomit, Ella ja
Rolle ensin", totesin kentän reunalta. Vettä juodessani ihmettelin, miten
hoitajat jaksoivatkin tällä helteellä. Ensin he olivat uurastaneet tallissa ja
nyt jokainen heistä odotti innolla omaa vuoroaan estetehtävän suorittamiseen.
Niko pyyhälsi ohitseni sujuvassa
laukassa. "Pidätteitä, Meeri, pidätteitä. Älä anna sen juosta altasi pois. Jalat
kiinni, istu ponin ympäri", ohjeistin ja pian ratsukon vauhti olikin jo
hallitumman näköistä. Niko harppoi maapuomien yli ja loikkasi viimeisenä olleen
ristikon isolla ilmavaralla. Meeri pysyi hyvin satulassa ja jatkoi tarmokasta
laukkaa pääty-ympyrällä. "Hienoa, todella hyvä istunta nyt!"
Aino oli laittanut kentälle jos monenmoista estettä. Kaikki
olivat kuin uusia, joten torstain uurastus näytti tuottavan tulosta. Niko tuntui
jo heti alusta asti innokkaalta, joten toiveet olivat korkealla. Lämmittely
sujui leppoisasti. Ruuna liikkui hyvin, ja avut saatiin kuulolle. Ainon
rakentamat maapuomit ylittyivät aikamoisella vauhdilla, mutta uusintayrityksellä
Niko rauhoittui eikä puomit kolisseet. Isommilla esteillä ruuna jätti oikein
kunnon ilmavarat, joten puomit eivät kolisseet kentälle. Vaikka poneja oli
mukana jokunen kappale, saimme kuitenkin hyppiä kunnolla, ainakin omasta
mielestäni. Ruuna meni jokaisen esteen yli kuin konkari, eikä pudotuksia tullut
kuin yksi kappale. Lopputunnista se olikin ihan hikinen, mutta eipä ihmekään.
Tunti meni nopeasti, ja Niko oli superponi.
Loppukäyntien aikana monen ratsastajan kädessä
oli vesipullo, lämpötila läheni jo kolmeakymmentä. Hevoset näyttivät sopivan
uupuneilta ja hikisiltä. "Jos haluatte lähteä uittamaan hevosia, niin menkää
ihmeessä. Mutta vähintään sienen kera kevytpesu tallissa, jotta ei jää hiki
turhaan kuivumaan ja hepatkin saa viilennystä." Iloinen puheensorina kulki
pitkin kenttää kuin ketjuviesti. "Näitkö miten tää hyppäsi? Olin ihan varma,
että tipun! Mutta kyllä mä näköjään oon onnistunut löytämään tasapainoni
esteilläkin." "Joo, mut tää oli kyllä tänään aika tahmea laukassa. Onneksi otin
raipan."
17.7.2011 -
My one and only
Kun avasin Nikon hoitajakansion
päivittääkseni sinne uuden hoitajan, Evyn, yhteystiedot hämmästyin suuresti
ponin hoitajahistoriaa. Oliko Niko todella ollut jo puolitoista vuotta ilman
omaa hoitajaa? Miten ihmeessä? Kuten edellisessä kirjoituksessa lokakuussa 2009
mainitsin, Nikolle riitti alkuaikoina hoitajia jonoksi asti. Poni oli yksi
suosituimmista niin tunneilla kuin hoitojonossakin. Mutta jotain on välissä
tapahtunut. Liekö tallille tullut liikaa kilpailijoita, vai onko Niko jäänyt
jotenkin pimentoon.
No, sitä ei onneksi tarvitse
enää miettiä, sillä Evy tosiaan aloittaa tänään hoitajauransa tallillamme Nikon
kera. Toivotamme parivaljakolle ihania kesäpäiviä ja roimasti oppimista,
luottamusta ja ystävyyttä!
25.10.2009
- Hiphei!
Alkuaikoina Nikolle riitti hoitajia
jonoksi asti, mutta viime vuosina on nähty ikävästi, kuinka ruuna on jäänyt
talliväen hoivattavaksi. Nyt näyttää kuitenkin valoisammalta! Uusi hoitaja,
Emilia, päätti tulla kysäisemään itselleen hoitohevosta ja valitsi
kiinnostavimmaksi Nikon. Toivomme todella että tästä parista kuullaan vielä :)
1.12.2008 -
Joulukuuhun valoa?
Täällä suloinen, iso poni kaipaa
joulukuuhunsa valoa. Hoitajan tarpeessa nököttää karsinassa Niko, jonka
elokuinen hoitaja schnuffel ilmoitti tänään joutuvansa valitettavasti lähtemään
hoitotöistä. Kiitämme häntä suuresti ajastaan ja avustaan tallilla!
Harmillista että myös Niko
joutuu liittymään hoitajattomien ryhmään. Ehkä vuosi 2009 toisi tallillemme
muutaman uuden hoitajan, ehkä Nikolle oman paapojan. Eihän tällaista supersöpöä,
hyperhelppoa ja iki-ihanaa ponia voi kukaan vastustaa, vai voiko?
1.10.2008 -
"Mikä ihmeen muuri?"
Oli taas aika lähteä treenaamaan esteitä.
Tällä kertaa paikkana oli
Jokitörmä,
leppoisa talli - jossa asuu myös tallimme kasvatti GH Arethusa :) ! Niko oli
vähän hermona lastausvaiheessa, mutta selvisi matkasta nätisti. Olimme paikalla
ajoissa ja taluttelin ruunaa pihalla, tutustuimme toisiin valmennukseen tuleviin
ja varsinkin Sakkuraan sekä hänen hevoseensa. Estevalmennus piti nimittäin
sisällään hauskaan käänteen - vaihtaisimme lopputunnista ratsuja! "Late" oli
aikamoinen paketti ja sen kanssa työskentely meni minulla lähinnä rauhotteluksi.
Oman ponin kanssa lähdimme hakemaan tuntumaa esteisiin ja varsinkin
erikoisesteisiin (joka oli myös valmennuksen aiheena), sekä varmistelemaan että
syksyllä tuntilaiset voisivat kivuta ponin selkään ilman ongelmia. Nikon kanssa
meillä sujui valmentajan mukaan näin:
Niko oli alussa paljon
rauhallisempi kuin Late, se ei pelännyt mitään ja oli hyvin avuilla. Aluksi
otettiin pari ristikkoa Nikon kanssa ja ne se hyppäsi hyvin. Kyllä se vähän
ilosta aina päätä heilutteli esteen jälkeen mutta sen pahemmin se ei aluksi
käyttäytynyt. Esteiden korottuessa Niko kielsi pari kertaa mutta hyvällä
istunnalla Aino siellä selässä pysyi ihan loppuun saakka. Erikosiesteet
tuottivat aluksi ongelmia mutta kun niihin tutustuttiin niin hyvinhän Niko meni.
Kun sitten Sakkura nousi Nikon selkään niin poika aluksi vähän steppaili ja teki
jotain omaa mutta kyllä se sieltä saatiin taas ruotuun ja hyviä hyppyjä tuli.
Tyytyväisiä olemme silti, vaikka
työtä riittää edelleen (: Muuri osoittautui hankalaksi ja haimme sille hyvää
reittiä ja tukea todella pitkään. Onneksi valmentajamme oli kärsivällinen!
Tavoitteena olisi vuonna 2009 kasvattaa Nikon luottamusta myös erikoisesteillä,
jotta saamme ponin vakituiseen estehevoskantaan.
22.8.2008 -
Hoitotarina
Ihana tallintuoksuinen tuulahdus tervehti
yksinäistä kulkijaa hänen astuessaan talliin. Tämä pieni arka tyttö oli
nimeltään schnuffel, aivan uusi hoitaja tallilla.
Kävelin hiljaa tallin pohjapiirroksen luo, ja tarkastelin sitä uteliaana.
"Niko on siis takakäytävällä, karsinassa numero 27",
mumisin hiljaa. "No niinpä taitaa olla!"
takaani sanoi pirteä ääni. Käännyin ja tunnistin takanani hymyilevän
talliapulaisen Iidaksi josta minulle oli kerrottu. "Tule
niin opastan sinut sinne. Voidaan ottaa matkalla satulahuoneesta mukaan sen
harjapakki", hän sanoi ja viittoi seuraamaan.
Laskin painavan pakin lattialle karsinan eteen ja silitin varovaisesti Nikon
päätä. Ruuna oli heti tunkemassa turpaansa taskuihin muttei löytänyt yhtään
makupalaa (olin piilottanut ne ovelasti reppuuni). "Pärjäätkö
sen kanssa, vai haluatko että jään auttamaan tutustumisessa?"
Iida kysyi ja virnisti. "Enköhän minä pärjää, kutsun
kyllä jos saan sydänkohtauksen tai jotakin", letkautin ja
katselin talliapulaisen loittonevaa selkää.
"Nyt ollaan sitten vain me kahdestaan, Niko."
Raotin karsinanovea hitaasti ja astuin sisään. Äsken niin seurankipeä ja
hellyyttävä poni peräytyi karsinansa nurkkaan ja irvisti. "Et
ilmeisesti pidä uusista ihmisistä karsinassasi, vai? No koitetaampa uutta
lähestymistapaa", puhuin ruunalle ja lähdin kaivamaan
repustani muutamaa porkkananpalasta. Kun palasin takaisin, oli Niko taas
kerjäämässä huomionosoituksia pää käytävällä roikkuen. Astuin karsinaan
porkkananpalaset kädessäni ja kävelin itsevarmasti ruokakipon luo. Tiputin namit
sinne ja peräännyin oven luokse. Ruunikko poni tepasteli varovaisesti herkkujen
luo vilkuillen samalla minua. Syötyään Niko ei enää pelännyt minua paljoakaan,
antoi jopa taputtaa. Luottamus oli siis voitettu, ainakin hetkellisesti :)
Otin dandyharjan pakista, asetuin Nikon vierelle ja aloin edetä hitaasti ja
huolellisesti kaulalta häntää kohden. Harjasin pitkään ja hartaasti, joka ikisen
pienen kolon. Viimein poimin käteeni pölyharjan ja aloin siistiä herran melko
suttuista olemusta. Loppujen lopuksi ruunan karva kiilsi kauniisti. Kaviot
otettuani taputin Nikoa kaulalle kiitokseksi kärsivällisyydestä ja poistui
karsinasta. Hetken kuluttua jokin nykäisi minua hihasta. Katsoin siihen suuntaan
ja näin pienen pojan, ilmeisesti tulossa tunnille päätellen ratsastuskypärästä
ja raipasta. "Öö.. voitko auttaa minua tuon ponin
laittamisessa, kun en oikein osaa", poika kysyi arasti ja
esittäytyi Petriksi. "Tottakai voin auttaa, haetaan näin
aluksi varusteet", vastasin iloisesti ja lähdin kulkemaan
kohti satulahuonetta.
"Haluatko itse yrittää laittaa suitsia, vai haluatko
minun laittavan ne?" kysyin availlessani suitsien
ristitystä. Petri nyökkäsi ilmeisesti merkiksi siitä että halusi itse koettaa.
Ojensin remminipun hänelle ja avasin karsinan oven. Poika meni päättäväisesti
ruunan luo ja alkoi tomerasti ahtaa kuolaimia itsepäiseltä vaikuttavalle Nikolle.
Viidentoista minuutin kuluttua poika luovutti ja pyysi minua apuun. Homma ei
tosiaan ollut helppo, mutta lukuisten taisteluiden päätyttyä painoin nopeasti
ponin hammaslomaan ja sain kuolaimet suuhun. Näytin kuinka satula laitetaan ja
annoin pojan itse koettaa. Hän sai satulan heti oikeille kohdilleen ja säihkyi
ilosta. Lopuksi käärin vielä pintelit levottoman Nikon jalkaan ja annoin ohjat
pojalle. Pian nurkan takaa ilmestyikin Sinna joka lupautui auttamaan ratsukkoa
kentällä.
Oli minun aika lähteä mukavan
tallipäivän jälkeen, äiti kun soitteli perääni jo kärsimättömänä. Lähdin
kävelemään ripeästi kohti bussipysäkkiä, toivoen ehtiväni seuraavaan bussiin.
Pääsitkin heti mukaan ratsastuskoulun tuntiarkeen :) Petri on ihanan yritteliäs
poika, jaksaa kokeilla suitsien laittoa joka viikko ilman turhautumista. Niko on
muuten niin loistava opetusponi, mutta kunhan kuolainten saaminen suuhun ei
olisi niin perin hankalaa! Hoitotaipaleenne lähti hienosti käyntiin, kirjoitat
todella elävästi!
9.8.2008 -
Uutta hoitajakansaa kehiin
Nikon ihanan pyöreä laidunmasu
saa nyt vähitellen lähteä - olisihan se ikävää laittaa uudet
alkeiskurssilaiset litistämään satulavyöllä tuota pulleaa rumpua heti
alkukaudesta lähtien. Meitä ponin hoidossa tulee tästä päivästä lähtien
auttamaan schnuffel, uusin hoitajamme. Porukka alkaa jälleen kasvaa ja
toivottavasti saamme hänestä pitkäaikaisen jäsenen joukkoomme.
Eli yksi, kaksi, vasen, oikea -
mitenkäs ne raviaskeleet menivätkään :) ?
|
