| |
|
xxx = tallimerkintä
xxx = hoitomerkintä
xxx = kisamerkintä
23.2.2010 - Hoitotarina
Aivastus. Ja toinen. Ja vielä kolmaskin.
Heilautin nenäliinalla nopeasti nenänpielet puhtaiksi ja työnsin paperin
takin taskuun. Painoin kädet takaisin rattiin ja yritin pitää katseeni
tiessä. Lunta satoi ärsyttävinä pyrykköinä yhtämittaa ja tietä oli lähes
mahdoton nähdä. Sen lisäksi oli jo melko hämärää, sillä pääsin lähtemään
tallille vasta töiden jälkeen. Pyyhkimet kitisivät lohduttomina. Kuuntelin
hiljaista auton hurinaa ja mietiskelin uutta tallia sekä uutta
hoitohevostani. Muistot vuosien takaisesta ratsastusonnettomuudesta
kiipesivät utuisesti takaraivooni, mutta pyyhin ne yhtä päättäväisesti
pois kuin auton tuulilasinpyyhkimet lumituiskut ikkunasta.
Lopulta uskoin päätyneeni oikeaan osoitteeseen, kun ajoin veljen auton
(omaa autoa odotellessa..) Golden Horsen parkkipaikalle. Napsautin ovet
lukkoon, jonka jälkeen juoksin niin ripeästi kuin melko liukkaalta keliltä
kykenin, tallin suojiin. Iloinen kuhina, lämpimät valot ja hevosten tuttu
tuoksu saivat tunnelman nousemaan heti kattoon. Äkkiä olin jälleen se
pikkupoika, joka ratsasti hurjaa laukkaa kilparadalla hevosellaan Juksulla.
- Juksu parka, huokaisin lähes ääneen. Sain kuitenkin iloisempaa
ajateltavaa veikeästä hummasta, joka työnsi päänsä läheisestä karsinasta
ja tönäisi lempeästi kättäni.
- Moi, Rainy , luin tamman nimen karsinan pielessä olevasta kyltistä ja
taputin hennosti ponin tummaa turpaa. Tuskin ehdin siitä ottaa kahtakaan
askelta, kun kolme hymyileväistä tyttöä oli piirittänyt minut.
- Sä olet varmaan uusi?
- Oletko hoitaja, käytkö tunneilla?
- Mikä sun nimi on?
- Öö, köhäisin kurkkuani ja tunsin poskille vierivän punan. Hemmetti,
miksi minun täytyy olla niin saamarin tunteellinen! Tajusin sentään
kiskaista mustan piponi pois päästä ja pyörittelin sitä hämilläni
tumpuissani.
- Terve vaan, mun nimi on Cirka, esittäydyin. - Ja joo, oon uusi, mutten
hoida kyllä ketään.. vielä.
Tytöt nyökkäsivät iloisesti ja tunsin lempeän käden työntävän minua
hitaasti eteenpäin.
- Me voidaan näyttää sulle paikkoja, koska Aino hyppää taas ties missä,
yksi tytöistä sanoi nauravaisesti.
- Mun nimi on Inna.
- Heidi.
- Ja mä olen Suvi, sanoi viimeiseksi tyttö, joka työnsi edelleen minua
selästä. Vilkaisin hänen tummanruskeisiin silmiinsä ja sen jälkeen
nopeasti poispäin.
Tytöt kierrättivät minua ensin ympäri tallia luetellen ohimennen hevosten
nimiä. Ajattelin mielessäni, että unohdin ne sitä mukaa kun uusi hevonen
tuli vastaan, mutta ehkäpä joskus osaisin tunnistaa niitä jopa laitumella
toisistaan. Kiersimme myös varustehuoneen, ovelta kurkistaen rehuhuoneen,
hoitajien huoneen ja lopulta me kaikki neljä pysähdyimme riviin toimiston
ovelle.
- Rohkeasti sisään, ei ne pure! Heidi letkautti ja kopautti oveen. Sen
jälkeen Inna työnsi sen auki ja minut tuupattiin mukisematta kirkkaasti
valaistuun tallin ilmiselvään pääpisteeseen. Tunsin olevani kuin
kuulustelussa, jossain epäsopivassa paikassa (tai ainakin epäsopivan
näköisenä), kun hieman hölmistyneen näköinen nainen nosti katseensa ja
tarkkaili minua.
- Jaaha, iltaa? Hetkinen, sinä oletkin ihan uusi kasvo.
- J-joo, änkyröin.
- Hauska tutustua. Minä olen Iida, nainen ojensi kätensä.
- Toinenkin Inna?
- Ii-da, nainen toisti vinosti hymyillen.
- Oho hups, taisin kuulla väärin!
Ojensin käteni ja poskeni helottivat nolostuksesta, epävarmuudesta ja myös
hikeä alkoi pukkaamaan pintaan, sillä toimistossa sekä tallissa muutenkin
oli lämmin paksun takkini kanssa.
- Cirka haluaisi hoitohevosen, eikö niin? Suvi tuli auttavaisena seisomaan
viereeni. Se lohdutti. Olen aika tumpelo uusissa paikoissa ja liian ujo
hoitamaan asioita ilma ongelmia tai väärinkäsityksiä.
- Joo, niin aattelin, nyökyttelin.
Iida kääntyi ympäri, kaivoi jonkin paperilappusen pöydän laatikosta ja
selasi sitä sormellaan. Sitten hän alkoi luetella vapaana olevien hevosten
nimiä katsahtaen pari kertaa Suviin.
- Ja Vilma. Lista löytyy toki ilmoitustaulultakin. Onko toiveita? Iida
lopetti listauksen.
- Eipä o-oikeastaan. Joku mukava heppakaveri vaan, totuttelen taas tähän
tallielämään..
- Miten olisi Olli? Heidi puuttui keskusteluun toimiston oven raosta. - Se
on tosi kiva ja, kun se Katikin lähti vähän aika sitten.
Niinpä niin. Tässä sitä sitten ollaan.
Ojensin kämmenselän mustalle ponille, joka nuuhkaisi sitä kerran ja
kääntyi sitten kaivelemaan jotain näkymätöntä karsinapuruista.
- Tee tuttavuutta rauhassa. Ja jos tarvitset apua, me kyllä autetaan, Suvi
laski kätensä olalleni ja poistui sitten Heidin ja Innan kanssa tallin
uumeniin. Astuin rohkein mielin sisemmäs hämyisämpään karsinaan. Silitin
ja taputtelin mustan ruunan kaulaa ja lapoja. Se hengitti hivenen
karkeasti, korahdellen, ja lotkautteli korviaan. Ristiaskel vasemmalle..
ja hamuaminen jatkui.
- Toivon, että meistä tulee ihan kivat kamut, kuiskasin. - Mutta
toivottavasti ymmärrät, että en ole vielä ihan valmis suuriin harppauksiin,
joten.. edetään ihan pikkuhiljaa.
Koska olin suorittanut ensimmäisen tavoitteeni loppuun melko kunnialla
("mene tallille, ota hoitohevonen ja taputa sitä"), saatoin erityisen
hyvillä mielin juosta jälleen talvituiskuun ja karauttaa veljeni
rautaratsulla kohti kotia.
Kiitos hoitajaesittelystä,
lisäsin sen tuohon ylös :) Olli on takuulla hyvä terapiaponi ja tapa
palata takaisin hevosurheilun pariin. Pääsitkin kerralla kiinni
talliarkeen hoitajien kautta, ahkeraa toimintaa tytöiltä (toivottavasti
eivät olleet liian ahkeria esittelemään paikkoja ja patistamaan toimistoon
Iidan puheille). Mukava saada tähän tyttövoittoiseen talliporukkaan myös
miehistä voimaa!
Tavoite tuli täytettyä ja
tallikäynnistä ja hyvä mieli. Voiko sitä enempää toivoakaan hoitamiselta?
Kirjoitat elävästi ja mukaansa tempaavasti, odotan innolla uusia
tarinoitasi!
20.2.2010 - Heipat hepalle
Ollin pitkäaikainen hoitaja Kati J. on ollut
pitkään poissa tallilta. Lähetin hänelle viestiäkin vuoden alussa, mutta
valitettavasti en ole vieläkään saanut mitään vastausta. Oli siis
väistämätöntä lisätä myös Olli hoitajia tarvitsevien listaan. Ruunaa tuo
hieman kummastutti, kun Iida kävi sen kanssa pitkällä talutuslenkillä -
miksi vieressä ei ollutkaan tuttu hoitaja ja tämän koirat?
Kiitämme suuresti Katia hienosta
hoitotaipaleesta ja jäämme odottamaan uutta hoitajaa pakkasta
pelkäämättömälle karvakasaponille :)
31.8.2009 - Hoitotarina
Elokuu näyttää vielä viimeisille päiville
varsin valoisalta ja lämpimältä, vaikka jo pitkähihaisen saa iltaa kohden
niskaan laittaa. Oli ihana palata kesänlomalta tallille, jossa ainakin
hoitajat tekivät työtään, heinän tuoksu tuli nenään ja muutenkin tunnelma
oli syksyisen oloinen. Kävin viemässä reppuni hoitajahuoneeseeni ja sekä
kävin lukemassa uusimmat tiedotukset. Siivouskerhon yllätys kuulosti
varsin mukavalta touhulta, poikien harjat näyttävät tällä kertaa
likaisemmalta kuin käytetyiltä. Lähdin hakemaan talikko ja kottikärryjä,
jotka eivät ollenkaan ihan kaukana. Sain ne aika pian toisen hoitajan
siivottua hoitohevosen karsinan. Siinä odotellessa katselin tarhoille
päin, kun Olli piehtaroi tyytyväisen oloisena. No, ei auta, sää on sen
verran hyvä, että ponin voisi vaikka pestä. Hommiin kävin, sain oikeastaan
laittaa karsina ihan uuteen uskoon, keskelle jäi vaan vähän puhdasta
purua. Ainakin yksi kottikärryllinen uutta karsinan pohjalle. huh, tämä
käy ihan kuntoilusta!
Seuraavaksi lähdin ulos pesupaikalle, hieman varjoisampaan paikkaan. Kävin
hakemassa pari ämpärillistä vettä ja sienen. Lisäksi harjat, otin myös
hoitajahuoneesta mukaan muutaman kuivatun leivän, jospa poika tulisi
nopeammin luokse. Avasin portin ja laitoin sen perässäni kiinni. Olli
seisoi varsin likaisena tarhan toisessa päässä, ei auttanut mennä kuin
hakemaan se. Taputin ruunaa kaulalle, - terve Olli-poika, kiva nähdä
pitkästä aikaa! Annoin muutaman leivän palan ja lähdimme tallustelemaan
varjopaikkaan. Harjasin kertaalleen Ollin läpi, ennekuin aloin pesemään.
Kävin kaikki paikat tarkasti läpi ja lopuksi Olli sai vedet niskaan.
Kuivuttelin Ollia hetken aikaa ja selvittelin samalla häntää ja harjaa.
Niissä olikin työ, ne eivät ollutkaan ihan pienellä takulla. Olli söi
sillä välin heinännuppuja tallin seinustalta, kun sai jossain vaiheessa
työn tehdyksi. Toiseen ämpäriin pistin harjat siksi aikaa likoamaan, että
saisin vietyä Ollin karsinaan.
Palasin Ollin varusteiden ja saippuakeran varjopaikkaan, missä paistoi
penkille sopivasti aurinko, pistin harjat siihen kuivumaan ja aloin
purkamaan suitsia. Pesin jokaisen osan tarkkaan ja kuivasin ja laitoin
vielä hetkeksi aurinkoon kuivumaan. Sen jälkeen pesin satulan. Kun kaikki
oli pesty, heitin veden maahan ja kokosin suitset ja satulan osat. Vein
ensin varusteet satulahuoneeseen, jossa laitoin uuden satulahuovan vanhan
tilalle. Lisäksi annoin vielä harjojen kuivua hetken aikaa. Käytämme
palkkioratsastuskerramme myöhemmin, syksymmällä, jos vaikka maastoon
pääsisi!
Lämpötilat ovat tosiaan
pysyneet korkealla, ja on kiva nauttia tallilla puuhailusta kellertävien
lehtien tullessa vähitellen puihin :) Ollia veden kanssa toimiminen ei
näytä haittaavaan yhtään - mitäpä sitä pesua estelemään (onpahan taas
puhdasta pinta-alaa, mitä piehtaroida pölyyn ^^) Mukavaa että osallistut
siivouskampanjaan, saadaan myös Ollin varusteet kuntoon ja syyskausi
aloitettua puhtaasti! :)
14.2.2009 - Hoitotarina
Olli oli iltatallin aikaan jo karsinassaan,
kun saavuin tallille. Vein omat mokkapalaleivokset hoitajienhuoneeseen,
syödään ne sitten huomisessa! Ollin karsina ja samoin Riston karsina
näytti olevan jo putsattuna. Lähdin tallimestarin kanssa tekemään poikien
iltaruuat valmiiksi, ennekuin saavuin taas tallikäytävälle. Otin Ollin
käytävälle, laitoin kiinni ja otin harjat käyttöön.
"Likainen sinä olet, oli kellon aika mikä hyvänsä!"
Olli oli piehtaroinut karsinassaan, mutta onneksi hoitajalla tehokkaat
kädet, niin hetkessä ruuna näyttää puhtaammalta. Kavioiden kanssa olemme
edistyneet, niistä alkuvuosista, kun tuntui että poni vaan koko ajan
kaatuu päälleen. Nyt ruuna on oppinut olemaan paikallaan. Putsasin vielä
hännän puruista ja taputin Ollia kaulalle. Päästin ruuna karsinaan ja
putsasin harjat sen jälkeen.
Karsinassa annoin muutaman porkkapalan ja halauksen ystäväpäivän
kunniaksi. Laitoin karsinan oven kiinni ja marssin Risto-pojan luokse.
Mukavaa että myös iltatalliin
löytyy hoitajia avustamaan! Ollin kanssa on kyllä selvää kehitystä
tapahtunut kavioiden kanssa, myös tuntilaisilta olen kuullut että ruuna
jaksaa pitää jalkansa ylhäällä eikä ala nojaamaan niin herkästi. Tämä
kertoo luottamuksesta hoitajaan sekä muihin ihmisiin :) Niin ja hyvää
ystävänpäivää teille molemmille!
11.1.2009 - Hoitotarina
Kiireen keskellä tuntuu olevan muutama tunti
aikaa myös käydä tallilla. Niimpä tänään oli sellainen päivä. Näitä päiviä
ei tässä alkuvuodesta olekaan monta ja joutuu aina miettimää, lähteekö
hoitamaan. Onneksi nämä pojat ovat jo tottuneet siihen, ettei hoitaja käy
joka päivä.
Ponit viettivät jo iltaansa karsinoissa,
onneksi käytävä oli vapaana, joten Olli kiinni käyttävälle ja karsinan
kimppuun. Karsina oli ok kunnossa. Annoin vielä Ollin olla käytävällä, kun
se siinä nätisti oli ja siivosin samalla Riston karsinan. Vielä samaan
kottikärryyn kävin hakemassa puhtaat purut. Näin jouhevasti tämäkin työ
oli tehty. Risto ensimmäisenä karsinaan ja Ollin kanssa lähdimme ulos
puomille.
Ulkona oli jo pimeää. Onneksi tallin valoitus toimii ulkonakin, niin
pystyy harjamaan. Tänään olisi ollut kyllä hyvä ulkoilu sää pienessä
pakkasessa sekä auringon valossa, mutta kyllä tällainen ilta hoitokin
kelpaa. Poni tuli nopeasti puhtaaksi, kavioidenkaan kanssa ei ollut
ongelmia ja harja ja sekä häntä näyttivät todella hyviltä! Ei siis suuren
suuria hommia tällä kertaa hoitajalle. Istahdin vähäksi aikaa puomille ja
rapsutin Ollia päästä, silloin ruuna laittoi turpansa syliin ja hetken
siinä olimme. Annoin lopuksi pari kuivunutta ruisleipää, ennekuin vein
ruunan takaisin karsinaan. Karsinassa tarkistin poniruunan, ennekuin
annoin lähtötaputukset ja lähdin Risto-pojan kimppuun.
Vähän erilaista näkökulmaa
hoitamiseen, kun käy illalla tuntilaisten hyöriessä tallilla :) Mukavaa
että kiireen keskeltä löytyy aikaa tallihetkelle - toivottavasti se myös
antaa kivaa vaihtelua muuhun arkeen. Onkohan Olli tehnyt uuden vuoden
lupauksen ja alkanut käyttäytymään siististi karsinassa ;)
3.1.2009 - Hoitotarina
Aurinkoinen tammikuu vain jatkaa, pakkasta
kymmenkunta ja lunta riittämiin. Kyllä tämä on sitten mukavaa! Siinä
siivosin Ollin karsinaa, napit korvilla. Onneksi tiheän hoitorytmin vuoksi
karsinakin on pysynyt mukavan siistinä, vaikka kyllä me Ollin tunnemme, se
on väliin vähän missäkin kunnossa. Kävelin käytävää pitkin kohti lantalaa
ja tämän jälkeen kävin pressun alta hakemassa vähän lisää puruja.
Kottikärryt ja talikko lähti seuraavalla hoitajalle, joten pystyin saman
tie menemään rehuvarastoon tekemään poikien päivä että iltaherkut
valmiiksi.
Herkkujen jälkeen tiedossa oli tietysti itse päätähtemme Ollin harjaus,
otin tallista matkaani harjalaatikon ja lähdin kohti tarhaan. Olli ja Niko
mässyttivät heiniään aidan lähettyvillä, joten sain ruunan nopeasti
kiinni. Tällä kertaa heinä kiinnosti sen verran paljon, että sain siinä
samalla harjattu ruunan hyvään kuntoon, putsattua kaviot lumipaakuista ja
samalla tarkistaessa ponia putsasin myös harjan että hännän.
Perussiistimisen jälkeen taputin vielä ponia
kaulalle ja päästin ponin vapaaksi. Kävin viemässä riimunnarun roikkumaan
naulakkoon sekä harjapakin paikallensa. Hoitajahuoneessa kävin mutkan
vaihtamassa vaatteet ja lähdin töihin. Illemmalla tulen sitten
tervehtimään paremmin Ollia ja sekä hoitamaan pikkutähteä.
Meitä on kyllä siunattu aivan
ihanilla ilmoilla! Ai että olen nauttinut koko kuun ajan pakkaspäivistä
auringon valaistessa (koko ajan pidempään vielä) peltoja ja metsäpolkuja.
Maastoilu on nyt kyllä paras liikkumiskeino, jos minulta kysytään :) Kivaa
perushoitoa jälleen, sinulta sujuu tallirutiinit kyllä todella hyvin,
huolella ja silti sutjakasti. Aika on tuonut hyvin kokemusta, keväällä
vietetäänkin jo teidän 3v päivää :) !
31.12.2008 - Hoitotarina
Vuoden viimeinen kirjoitus tähän päiväkirjaan
ja sitten onkin katseen jo ensi vuodessa. Ollia on tullut ahkerasti
hoidettua jo muutaman vuoden ajan, vaikka en ihan joka kuukausi pääsekään
paikalle. Näinä vuosina yhteistyö on kasvanut sekä on oppinut tämän ruunan
elämää, vaikka se onkin sellainen lässykkä, se sopii minulle oikeen hyvin.
Mielelläni jatkan pitempääkin Ollin hoitajana, niin kauan kuin
mahdollista. Kello näytti lähemmäs 7 kun kömmin sängystä ylös. Tänään
näyttäisi aurinko paistavan, ainakin sää tiedotus lupaa niin. Söin
pikaisesti, pakkasin repun sekä otin koirat mukaan. Miksi näin aamusta
olen lähdössä tallille, johtuu uuden vuoden vaihteesta, aamusta on mukava
käyvä lenkit tekemässä, saavat ponitkin olla rauhassa koko illan.
Tallissa oli rauhallista ja hiljaista, ainoastaan Aino näytti siivoilevan
karsinoitaa ja osa poneista oli vielä syömässä. Kävin mutkan
hoitajahuoneessa laittamassa repun ja tulin Ainon apuriksi siivoamaan
Ollin ja samaan syssyyn Riston karsinnan. Kummatkin pojat ovat olleet
todella siististi, tosin onhan tässä käyty viime viikko ahkerasti
hoitamassakin. Olli vietti jo alkavaa aamupäiväänsä tarhassa, joten sain
tehtäväksi viedä varusteet puomille. Mukava maastopäivä kuulostaa
mukavalta, pakkasta ilmassa sekä luntakin kiitettävästi. Kävin hakemassa
ruunan tarhasta, joka mässytti heinää ystävänsä Nikon kanssa. Pienen
yhteiskatsomisen jälkeen sain ruunan voitolleni ja lähdimme yhdessä kohti
puomia. on kai se kumma, kun heti aamusta joutuu töihin, mutta kyllä sinä
ymmärrät.
Ollin paksu turkki oli mieleeni, tänään mennään maastoon ilman satulaa!
Kyllä vain, Ollin leveä selkä ja paksu karvapeite tekevät sen
mahdolliseksi. Harjasin siinä, putsasin kaviot, laitoin pintelit
jalkoihin, lämmittelin kuolaimia hetken ja pian olin jo ruunan selässä.
Heilautin kättä Ainolle merkiksi lähdöstä maastoon. Alkuun me käveltiin
rauhallisesti, koirat edellä? kylläpä se on kaunista, kun aurinko juuri
nousemassa, pikkuhämärässä ja lunta! Tästä minä tykkään. Annoin Ollin
kävellä rennosti, rauhallisesti, ruunan tahdikas askel keinutti. Kävimme
naapurin isännän pellon kautta, josta menimme metsän syvyyksiin. Annoin
hieman enemmän pohkeita ja keräsin ohjia enemmän ohjastuntumaan, ruuna
lähti ravaamaan reippaasti. Siinä hetken pompin, mutta pienellä
ajatuksella löysin istunnan.
Tiellä otin ruunan takaisin käyntiin ja kävelimme tallipihaan. Tämä oli
tällä kertaa tällainen rauhallinen, pitkä lenkki, mutta kelpasi ruunalle,
joka hörötti väliin. Puomilla hyppäsin selästä, otin varusteet pois,
harjasin hyvin ja laitoin loimen päälle. Annoin vielä muutaman
porkkapalan, ennekuin Olli sai palata syömään viimeiset heinänkorvet
ystävänsä Niko ruunan kanssa. Minä taas kävin laittamassa tavarat kuntoon,
ennekuin lähdin hakemaan toista poikaa maastoreissulle.
3 vuotta kohta aloittamisesta
- se on pitkä aika se! Ja olemme koko tallipoppoon kanssa todella
kiitollisia siitä, että olet Ollin kanssa hienosti puuhannut tavalla ja
toisella (ja hiiteen stressi tauoista tai muusta - niitä meille kaikille
tulee <: ) Ponin paksu talvikarva on kyllä pehmeämpi ja lämpimämpi kuin
yksikään satulahuopa! Reissu kuulosti kyllä aivan unelmalta, joskus on
niin kiva nauttia maastoilusta ja lönkötellä rauhassa polulta toiselle :)
25.12.2008 - Hoitotarina
Jouluaattona tuli vietettyä sukulaisten
kanssa, joten ei sitten tullutkaan tallille. Mutta nyt Joulupäivänä siihen
oiva tilaisuus. Ihanaa, ilmassa pientä pakkasta ja lunta tippui maahan
reippaaseen tahtiin. Mukavaa, että lunta tulee ja pian päästään nauttimaan
maaston uppolumeista. Tallilla oli varsin hiljaista, radio soitti pienellä
äänellä joulumusiikkia. Ensimmäiseksi ryhdyin hakemaan talikon ja
kottikärryt ulkoa ja siivoamaan Ollin karsinaa. Olli vietti päiväänsä
karsinassaan, joten siirsin sen hetkeksi käytävälle. Heinät oli kivasti
sekoitettu ja näytti muutenkin siltä, että koko karsina tarvitsee
siivousta. Uudet purut vain kehiin.
Olli seisoi valmiiksi käytävällä, joten otin
harjapakin mukaani ja lähdimme ulos. Lunta tuprutti edelleen, kun
laittelin ruunaa puomiin kiinni. Paksu karva, upposi melkein kokonaan käsi
ruunan mustaan karvapeitteeseen. Harjat sai tehdä töitä, vasta minusta
alkoi tuntua siltä, että Olli vaikutti enemmän lumiukolta. Poni tuli
puhtaaksi pienen harjauksen jälkeen. Koska kello oli vielä vähän ja
ihmettelin suuresti, miksi pieni lumiukkoni ei ollut tarhassa, vein sen
hetkeksi sinne. Putsasin lumessa harjat sekä siivoilin hieman kaappia.
Otin ruoka-astin mukaani, putsasin sen ja mittasin iltaruuat valmiiksi.
Jäin tallille hieman hääräämään jotain, kunnes otin pyöräni seinän
vastasta ja lähdin polkemaan kaupunkia kohti. Tullaan illalla hakemaan
ruuna sisälle sekä hoitamaan toinen lumiukko.
Vuoden joululauluannos alkaa
olla piakkoin täynnä, nyt osataan taas veisut ulkoa ja radio alkaa hakea
taas paikallisradiotaajuutta, jotta jaksamme taas ensi vuonna laulella
samoja lauluja :) Olli on kyllä mestari talviturkkinsa kera! Ei uskoisi
että poni pystyy kasvattamaan itsestään melkein jääkarhun yhden talven
ajaksi. Kirjoitat ihanan tunnelmallisia tarinoita, varsinkin nyt joulun
aikaan :)
22.12.2008 - Hoitotarina
Piparin, torttujen, laatikoiden ja glögin
tuoksu tuli vastaan kun aukaisin oven. Jouluvalot, koristeet ja kuusi
komeilivat tallin käytävällä ja taustalla toi joulumusiikkia. Kyllä vain,
joulu on tullut ovelle ja onkin aika lähellä tuloillaan. Jätin repun
naulakkoon ja riisuin talvitakin pois päältä. Päätin jäädä hetkeksi
istumaan pöydän ääreen muiden hoitajien kanssa, nauttien hyvistä herkuista
sekä toin samalla joulukortin seinälle.
Aloitin tavalliseen tapaan Ollin karsinan siivouksella, samaan syssyyn
siivosin myös ruoka-astiat ja samalla siivous kerralla ohimennen siivosin
myös Riston karsinan. Pitkään aikaan en ollut katsonutkaan kunnolla
varusteita, vaikka viimeksi taisin ratsastaa. Siispä oli varusteiden
vuoro, olipa tässä aikaa, joten otin samalla sankoon vettä ja
nahkasaippuan kaapista. Otin ylimääräisen pyyhkeen ja tyynyn itselleni
alustaksi, niinpä alkoi varusteet saada kyytiä sekä joululaulujakin tuli
siinä samalla laulettua. Samalla Ollin sininen satulahuopa näytti aika
kuluneelta, että se saa mennä pyykkiin, joulun värin kunnaiksi tuli
vaihdettua punainen satulahuopa. Muut varusteet näyttivät olevan ok
kunnossa, ne kävin läpi tarkastaen.
Poni näytti viettävän tarhassaan vielä aikaansa, kello oli aika paljon,
joten lähdimme ensin puomin kautta talliin. Puomilla ei ollut tällä kertaa
tunkkua, joten sain harjattua ja putsattua poniruunan juhlakuntoon.
Talvikarva tuntui koko ajan kasvavan ja hyvä niin, saadaan tammikuussa
sitten ratsastella maastossa ilman satulaa. Tarkenee hoitajakin :)!
Harjaamisen jälkeen tallissa oli vilinää ja vilskettä, mutta pian varmaan
tallikin rauhoittuu joulun viettoon! Vielä huomenna olisi tarkoitus käydä
hoitamassa poijjaat, niin päästään kummatkin joululomalle! Taputin
kaulalle ja laitoin loimen ulkopuolelle, Ollille näytti maistuvan heinä,
kun laittelin ovea kiinni. Nyt Riston kimppuun.
Kiitos joulukortista, saamme
niistä vielä lisäkoristelua talliin :) Satulahuoneelta on kuulunut pitkin
viikkoa iloista laulantaa - taitaa varusteiden huolto sujua railakkaasti
samalla kun muistelee joululaulujen sanoja (itsehän en myönnä hoilaavani
aina karsinoita puhdistaessani!). Talvikarvaa löytyy kyllä reippaasti, saa
nähdä miten rivakasti se tipahtelee sitten keväällä pois.
30.11.2008 - Hoitajien
palkkiovalmennus
Tuntirunko löytyy
täältä.
Nousin selkään ja
tarkistin vielä jalustimet sekä satulavyön, ennekuin annoin Ollille
pohkeita. Pidin pienen ohjastuntuman ja kävimme uraa pitkin. Otin
seuraavaksi tuntumaa vähän enemmän ja herätin Ollia pienellä
napautuksella. Ruuna lähti reippaasti kävelemään, melkein ravi-askelin.
Vauhdikkaasti käänsin ponin kulmasta kohti toista kulmaa. Annoin vaihdoin
istuntaa ja pienestä liikkeestä Olli lähti ravaamaan. Olli oli reippaana
heti alusta lähtien, mutta voltteihin ja ympyröihin vauhti tuntui hieman
hiipuvan. Otin pitkillä suorilla nopeita temponlisäyksiä ja siirtymisiä
käyntiin, herätäkseen ruunan. Pienen toiston jälkeen ruuna alkoi olla jo
hereillä. Otimme hevoset suurelle keskiympyrälle ja valmistuimme laukan
nostoon. Ensimmäisestä laukannostosta Olli innostui, joten jouduin
ottamaan nopeasti raville ja uuden noston. Nyt Olli oli paremmin
hallinnassa sekä laukka tuntui tasapainoiselta, silti oli oma työ pitää
reipas poni tahdikkaassa liikkeessä.
Olli oli tunnilla varsin hyvä, vähän alussa oli untenmailla, mutta loppua
kohden, pienten toistojen jälkeen alkoi löytyä toimiva, sujuva tempo.
Maastossa Ollin vire oli vielä yllä, mutta malttoi rauhallisesti kävellä.
Kiitoksena kivasta
valmennustunnista ja reippaista raviaskeleista talli antaa ratsukolle
yhden hoitomerkinnän :)
23.11.2008 - Hoitotarina
Oijoi, lunta oli tullut ihan kaamean paljon
viime yönaikana. Ensimmäiset auringon säteet paistoivat kun raaputin
autoni tuulilasia. Ajattelin näin sunnuntain aamun kunniaksi, että tämä
päivä vietetään tallilla. Toinen koirista odotti innoissaan etupenkillä,
vissiin jo tiesi, minne olemme menossa. Auton etuosa lähti kohti
Sorsalammen kylää. Tallin pihassa päästin koirat vapaasti ja nautin hetken
hiljaisuudesta, ennen kuin lähdin talliin. Tallissa vaihdoin vaateet
hieman kevyempiin ja lähdin ensimmäiseksi siivoamaan poikien karsinat pois
alta. Tällä kertaa karsinat tuli siivottua urakalla sekä haettua uudet
purut tilalle. Tämän jälkeen lähdin tekemään päivä- että iltaruuat.
Tallissa oli mukavan hiljaista.
Kävin katsomassa Ollin varusteet läpi, ne näyttivät olevan hyvässä
kunnossa. Ennen kuin lähdin tapamaan ruunaa, kävin hoitajahuoneessa
laitamassa ratsastushousut jalkaan sekä katsomassa uusimat kuulumiset
ilmoitustaululta. Otin harjapakin sekä riimunnarun käytävältä matkaani ja
lähdin puomille. Kävin samalla hakemassa hieman myös heinää mussuttavaksi.
Ruuna näytti viihtyvän oikeen mukavasti tarhassaan, eikä häiriintynyt
siitä millään, vaikka kävin sen hakemassa puomille. Puomilla aloin
harjamaan pitkin vedoin sekä putsasin kaviot raskaasta lumesta. Kävin
hakemassa varusteet tallista ja koska ketään talliväkeä ei ollut, laitoin
oveen ilmoituksen, että olen kentällä sekä maastossa ponien kanssa
ratsastaen/ajaen. Satula selkään sekä kaikkien hihnojen tarkastus,
ennekuin hyppäsin selkään. Olli näytti olevan innoissaan. Kentälle oli
tullut paljon lunta ja Olli saikin rämpiä ensimmäiset askeleensa. Hyvää se
tekee poniruunalle. Otin ohjastuntuman ja annoin pohkeita hieman enemmän,
että poni lähtee raviin. Ravissa tein erilaisia kuvioita sekä askel
vaihdoksia. Poni tuntui reippaalta alla. Kentällä pyörimisen jälkeen
lähdettiin maastoon hieman köpöttelemään. Luonnon lumi sekä auringon
säteet olivat parasta antia aamupäivälle.
Laukkasuoralle tultaessa valmistuin laukkaan ja annoin ponin mennä. Pohja
oli juuri sopiva tähän tilanteeseen. Lopussa jarrutin. hieno poika! Kiitos
mukavasta reissusta! Talliin päin tultaessa tultiin rauhallisin askelin.
Puomilla otin varusteet pois, harjasin sekä laitoin loimen päälle. Olli
sai lähteä vielä muutamaksi tunniksi Nikon kaveriksi tarhailemaan. Vein
varusteet omalle paikalleen sekä laitoin pintelit kuivumaan
satulahuoneeseen. Ollin hoidettuani lähdin hakemaan puomille Riston
tavaroita.
Koirasi näyttävät tottunen
tallielämää hyvin, kiva nähdä hännänheiluttajia pyörimässä alueella - ehkä
meidänkin olisi aika hankkia jälleen uusi tallikoira :) Tällaisena
kauniina tallipäivänä kannattaakin lähteä maastoilemaan, kävin itse
aamulla varhain köpöttelemässä ja kyllä on kauniit lumimaisemat taas!
20.11.2008 - Hoitotarina
Päästin koirat pois autosta ja lähdin ensin
hoitajahuoneen kautta vaihtamaan vaatteet. Laitoin kahvin tuelle sekä
tarkistin ilmoitustaulusta uudet kuulumiset. Juotuani kahvit lähdin
siivoamaan poikien karsinat näin alkuunsa. Laitoin MP3:sen soimaan ja
keskityin täysin työtouhuun, niin etten ollut kuullut muiden hoitajien
tervehdyksiä. Pahoitteluni. Siivottuani karsinat, vein talikon seinälle
sekä kottikärryt ulos. Uutta purua nämä pojat eivät tällä kertaa tarvitse.
Sen verran hyvin ovat päivän aikana olla siistinä. Seuraavaksi suuntasin
askeleeni rehuvarastoon, jossa tein valmiiksi ilta että aamuruuat. Tämän
jälkeen kävin ensin hakemassa Riston sisälle, ennekuin lähdin hakemaan
tarhasta Ollia.
Olli näytti seisovan vain yhdessä nurkassa yksinään, loimi päällä. Avasin
portin sekä lähdin kävelemään kohti ruunaa. Siinä se vain seisoi. Mietin,
että ovatko he Nikon kanssa vähä riehuneet, että enää hoitajan kanssa ei
jaksanut alkaa vastoinkäymisille. Tallustimme talliin, sillä pakkasessa ei
tehnyt mieli harjata juuri ollenkaan, vaikka se olisi ollut helpompaan.
Tai ainakin itse tykkään harjata ulkona. Käyttävä oli sopivasti vapaa,
joten laitoin ruunan kiinni sekä otin ensimmäisenä loimen viikaten omalle
paikalleen.
Likainen ei Olli ollut, mutta puhtaaksi se tämän harjauksen jälkeen tuli.
Selvin vielä hännän, putsasin kaviot ja tarkistin ponin yleisesti. Ruuna
ei kyllä tänään ollut oma itsensä, ehkä se virkoaa sitä sitten yön yli.
Vein ruunan takaisin karsinaan ja tuli siivoamaan käyttävän kavioiden
tulleesta hiekasta. Lopuksi kävin vielä Ollin luona rapsuttamassa sekä
antamassa porkkanoita, niistä se hieman jo näytti piristyvän.
Ulkona harjaus on kyllä
mukavampaa, kun ei jää pölyt ja liat pyörimään sisälle. Ja ainakin on
tilaa touhuta! Sää tietysti rajoittaa riemua, mutta onneksi nyt on ollut
sopivan lämpimiä talvipäiviä :) Ollilla oli näköjään puhti vähän poissa,
tarkkailemme lähipäivinä onko vain pientä uupumusta vai missä on vika.
18.11.2008 - Hoitotarina
Ei tässä nyt hirveästi voi miettiä, että taas
tällainen pikakäynti tallilla aamusella. Ihan ensimmäisenä lähdin
laittamaan poikien päivä-, että iltaruuat valmiiksi. Kauheasti on ollut
viime päivinä menoja ja tuntuu, ettei aika riitä millään kummallekaan
pojalle. Otin nurkan takaan talikon ja kottikärryn ja kävin siivoamaan
ensin likaisen Ollin karsinan ja seuraavaksi hieman puhtaamman Riston
karsinan.
Annoin kottikärryt sekä talikon seuraavalle
hoitajalle ja otin Ollin kaapista harjan mukaan. "Terve poika!" Huusin
tarhan ulkopuolelta, avasin oven ja lähdin kävelemään Ollia päin. Rapistun
taskujani ja Ollin turpa hamusi porkkanoille, eikä kauankaan kun Nikokin
halusi samoille juhlille. Annoin yhden palan kummallekin pojalle ja siitä
sitten aloin harjamaan Ollia. Onneksi lumi oli tullut osittain maahan,
mukava saada valoa sekä eikä enää ole niin liukastakaan. Tarkistin Ollin
jalat vielä perin pohjin ja halasin ruunaa jonkin aikaa. Lopuksi
tapatukset kaulalle ja lähdin vielä tervehtimään Risto-poikaa. Seuraavalla
kerralla vähän tiiviimmin Ollin seurassa.
Olli ilahtui varmasti myös
tästä käynnistä :) Aina ei voi ehtiä "asumaan" tallilla ja apu se on
pienikin apu. Saivat pojat herkkuja tarhalla ja Olli myös puhtaan
ulkomuodon. Kelpaa taas kieppua ympäriinsä tarhassa Nikon kanssa!
24.10.2008 - Hoitotarina
Nyt tuntuu tätä aikaakin olevan pojille,
joten pojat saavat sen mitä antsaisevat. Ajoin auton parkkipaikalle,
päästin koira ulos ja lähdin talliin. Vaihdoin tallivaateet päälle ja ihan
ensimmäiseksi lähdin hakemaan talikkoa ja kottikärryjä. Karsina olin
verran sotkuinen, että siistin sen kunnolla ja hain lisää puruja
karsinaan. Tämän jälkeen siivosin samaan reissuun myös Riston karsinan,
jonka jälkeen vein kottikärryt seinälle ja sekä talikon naulakkoon
odottamaan uutta käyttäjää.
Tämän jälkeen hain harjat laatikosta ja lähdin puomille, otin puomilta
riimunnarun mukaani ja marssin hakemaan Olli ruunan tarhastaan. Ilma oli
sateisen kostea. Onneksi valot sentään toimivat, oli mukava avata portti,
kun joku odotti ihan selvästi, että haluaa päästä sisään. Laitoin narun
kiinni ja lähdimme kävelemään puomilla. Sade tuntui yltyvän, joten päätin
ottaa korin mukaan ja mennä käytävälle harjamaan Ollin. Sään puolesta
tuonne ei voinut juuri jäädä. Aloitin harjamaan pitkin vedoin. Tällä
kertaa kaviotkin menivät hyvin, joko Olli on ollut toisten silmien alla
tai sitten olen vaan oppinut varautumaan tähän. Samapa tuo, hyvin meni!
Päästin Ollin karsinaan, menin mukana ja tarkistin vielä ponin
läpikotaisin. Rapsutin kaulan alta ja sekä halailin ruunaani. Ihanaa, kun
talvikarva vain kasvaa ja kasvaa. Pian päästään maastoonkin lenkkeilemään
ilman satulaa!
Annoin lopuksi vielä kuivattuja leivän palasia, ennekuin lähdin hakemaan
Ristoa ulkoa.
Sateessa harjailu olisi aika
rohkeaa - pesu samaan hintaan :) ! Talvikarva alkaa puskea pintaan jo
vähitellen, Ollikin taitaa kerätä voimia siihen että kohta pakkasrajoja
koetellaan. Ai että, talvea odotellaan jo tallilla ihan täysillä.
Hoitopäiväsi oli mukavan kuuloinen, sait perusasiat hoidettua ja Ollin
rapsuteltua.
6.10.2008 - Hoitotarina
Oli pakko tulla, syksy on mennyt
niin vauhdikkaasti eteenpäin, että ajattelin piipahtaa työmatkalla
tallilla mutkan ja hoitaa kummatkin pojat. Heti ensimmäiseksi menin
hoitajien huoneeseen vaihtamaan lenkkarit ja verkkarit jalkaan, ihan
näillä "hienoilla" vaateilla ei viitsi tallissa liikkua. Tämän jälkeen
lähdin siivoamaan Ollin karsinan, joka oli taas mahtavassa kunnossa,
siirsin Ollin viereiseen karsinaan siksi aikaa. Ruuna taisi ihmetellä
minun poissaolevuuttani, lähinnä yritin hoitaa karsinan siivouksen pois
alta, samaan lastiin siivosin myös Riston karsinnan. Ori ei ollutkaan
vielä tullut sisälle.
Laitoin uudet purut karsinaan ja vihdoin
olisi aikaa myös Ollille. "Terve poika, kuinkas on syksy mennyt?". Ihan
kuin ruuna jälleen katsoisi, että mitäs tuo tuossa tekee?! Annoin
taputuksen kaulalle ja lähdin hakemaan harjoja. Harjasin läpikotaisin,
selvitin hännän ja sekä "tappelimme" jälleen Ollin kanssa kavioiden
putsauksesta. Seuraavalla kerralla keksin jonkinmoisen koneen, että saan
nämä sopusuhtaisesti putsattua - Puhdas ja sekä näyttäisi olevan täysin
terve poni!
Annoin vielä porkkanapalaset ja sekä rapsutukset kaulalle - Tämä oli kyllä
niin hävettävän nopea reissu, mutta toivottavasti tulevina päivinä olisi
edes vähän enemmän aikaa! Laitoin karsinan oven kiinni ja lähdin hakemaan
Ristoa pihalta.
Tallivaatteet on ihan
kätevät, muistan miten muutama kesä sitten ryntäsin serkkuni häistä
tallille katsomaan Urdin varsomista. Oli siinä naurussa pitelemistä kun
illalla näin ennen niin valkean mekkoni ;) Olli taisi taas testailla
kavioiden kanssa, toivotaan että ei ota tavaksi tuntiratsastajien kanssa -
pitääkin vinkata Iidalle että pitää ponia silmällä alkukauden ajan.
11.8.2008
- Hoitotarina
Risto näytti olevan ihan
tyytyväinen, joten marssin sen karsinasta suoraan Ollin luokse. Poika
olikin ehtinyt piehtaroida uusissa puruissaan ja näköjään tehnyt olonsa
oikeen kotoisaksi, laitoin riimun uudelleen ja lähdimme köpöttelemään
kohti tuttua piha koivua. Tähän ei vielä tunti sitten päästykään Riston
kanssa. Tuore heinä kiinnosti Olli sen verran paljon, että minä keskityin
likaisen ponin harjaamiseen. Tälläkin kertaa tuo tuore heinä kiinnosti,
että kaviot puhdistuivat siinä samalla oikeen mainiosti. "hyvä
poika, kumpa jokainen kerta olisi samalainen!"
Kävin tässä välissä hakemassa varusteet satulahuoneesta ja vein harjat
takaisin kaappiin. Olli mussutti sillä välin viimeisiä heinänkorsia.
Katsotaan, mitä tullaan tähän päivään. Kenttä näyttäisi olevan melkein
tyhjillään. Laitoin varusteet, vähän tapeltiin kuolaimien kanssa mutta
kaipa herran tyytyy siihen, että päivän tehtävätkin täytyy suorittaa.
Laitoin vielä kypärän päähän sekä nousin selkään. Tarkistin selästä käsin
jalustimet ja vielä kertaakseen satulavyön. Tämän jälkeen annoin merkin
pohkeista ja Olli lähti reippaasti liikkeelle. Kentällä kävelin vielä
muutaman kierroksen löysin ohjin, ennekuin otin ohjastuntumalle. Annoin
uudelleen pohkeita ja menimme eri ravitahdissa kumpaakin suuntaan. Riston
kanssa tehtävät olivat vielä kentällä, joten siirryin niitä tekemään ensin
käynnissä ja sen jälkeen ravissa. Kokeilin, kuinka ohjastuntuma on
säilynyt. Virtaa oli mutta hyvin jaksoi keskittyä. Lopuksi annoin vielä
kävellä muutaman kierroksen vapaalla ohjastuella.
Hyppäsin pois selästä, otin varusteet sekä harjasin ponin kertaalleen läpi
sekä tarkastin vielä ponin kokonaisuudessaan, esim. juuri jalat. Näin
amätöörisesti sanon, että terveet paperit taskuun! Kellonkin näytti paljon,
joten Ollin oli taas palata karsinaan. Kävin viemässä Ollin varusteet
omalle paikalleen, sekä keräämässä kentältä puomit ja törpöt omilleen.
Tämän jälkeen siirryin tekemään kummakin pojan iltaruuat. Vielä ennen
lähtöä kävin antamassa porkkanapat Ollille, ne kun meinasivat unohtua
melkein kokonaan!
Ajotreenin
vastapainoksi vähän kentällä hölköttelyä, kiva että Ollikin pääsi
venyttämään kylkiään tötsiä pujottelemalla :) Poikien kanssa sujui tänään
hyvin ja sadekin näytti hyvin taukoavan iltaa kohden. Hyvä että on Ollilla
paikat kunnossa, ettei mene koko juhlaviikko sivu suun ;)
5.8.2008 - Hoitotarina
Mitäs sanot, jos nyt vaikka
oltaisiin tuossa meidän omalla koivulla? Joku muukin oli hoksannut sen
käytännölliseksi paikaksi
Annoin toisen porkkanapalan, jätin vielä Olli herran hetkeksi
viettämään Nikon kanssa laidun päivää, kävin tallista hakemassa
vielä koivulle heinää, siinä kasvoi nyt jotain ihme kukkia. Jos
muistin oikeen, niitä kukkia eivät hevoset syö. Laitoin myös taskuun
riimunnarun, tällä kertaa avasin portin ja poijjaat odottivat portin
luona. Tällä kertaa otan vain tämän tummemman version, ehkä Nikon
hoitaja tulee hoitamaan myöhemmin.
Laitoin riimunnarun puuhun kiinnitettyyn olevaan rinkulaan. Aloitin
harjaamisen, taas Olli löytänyt jonkun mielenkiintoisen paikan tarhasta,
piehtaroinut niin ettei millään meinannut saada likaa irti. Siinä
jynssättiin edes takas, vähän joka suuntaan. Kävin vielä lopuksi koko
ponin läpi, toivottavasti se osaa olla siisti, mutta voisin uskoa kun
Olli pääsee takaisin, niin se aivan ihana piehtarointi paikka löytyy ja
poni viettää ponin elämää, tää vain on sitten työtä. Selvisin
eilisestä varpaan astunnasta, pieni mustelman siihen sain, tällä kertaa
jos osaisin hypätä vaikka laitaan tai sitten vaan ensin tutkailla
tämän päivän piirrettä. Onneksi tänään olimme yhteistyössä ja
kaviot tulivat varsin nopeasti puhtaaksi. Ei joku keksisi sellaista
jännää pöytää kavion putsaamiseen?
Tarkistin koko ponin vielä kokonaisuudessaan, terveet paperit. Päästin
Ollin takaisin tarhaan. Jätin harjat kiven juurelle ja kävin hakemassa
varusteet, sekä vettä että saippuaa. Samalla hain myös toisen
kahvikuppini. Tavaraa oli paljon, mutta sain ne perille saakka. Heitin
loput heinät pojille sekä täytin tarhan vedellä. Tämän jälkeen
siirryin pesemään ensin harjat ja tämän jälkeen varusteet, samalla
huomasin, että joku piehtaroi siellä omalla lempipaikallaan. Harjaamista
vailla?
Annoin varusteiden kuivua, harjasin ylimääräiset liat satulahuovasta
sekä pinteleistä, sen jälkeen kun varusteet olivat kuivuneet, kokosin
ne ja laitoin paikalleen. Tein vielä Ollin päivä, että iltaruuat
valmiiksi. Ennen kuin lähdin työnelämään pariin, laitoin kummankin
ruokakuppiin porkkanoita ja kuivuneita leipiä.
Koivusta on
tullut suosittu paikka kesällä, se tarjoaa niin ihanan viileän varjon
harjausporukalle :) ! Harmi että puut kasvavat niin hitaasti, edelliskesänä
istuttamamme taimet ovat vielä liian kevyitä kestääkseen suurempaa vetoa.
Pitäisiköhän meidän pitää hoitajien keksintökisat ;) ? Kavioiden pustaus
ainakin kaipaisi uusia ideoita.. Mukavia ja todella rentoja tarinoita, näiden
lukemisesta nauttii :) !
4.8.2008 - Hoitotarina
Elokuu vaihtui, mutta aurinko
paistoi edelleen kirkkaalta taivaalta, niinpä päätin taas ottaa
juoksukengät jalkaan ja lähteä juoksemaan tallille päin. Matkaani lähtivät
Musti sekä Kasper koirat, jotka eivät ole vähään aikaa tallilla
olleet mukana. Tallilla vaihdoin kengät tallikenkiin, sekä vaihdoin
tallipuseron päälle. Katsoin uusimmat uutiset, ennekuin lähdin
siivoamaan karsinaa. Ponit ovat näköjään vaihtuneet kesäisistä
oloisista takaisin rytmiin, siinä sitten siivoilin karsinaa. Samana on
karsina pysynyt ;)! Töitä vaan hoitajalle, päätin siivota ihan
kunnolla, käydä läpi ja kerätä keskelle kasan, sekä hakea hieman lisää
purua. Vein talikon sekä kärryt omalle paikalleen.
Kävin tässä välissä juomassa kahvit, sekä syömässä leivän.
Katselin ikkunasta, kun koirat juoksivat ympäriinsä, toivottavasti eivät
suuria tuhoja saa aikaan. Aika mallikkaasti tallikansa erottaa ne
keltaisista liiveistään. Kävin moikkaamassa tarhassa Olli poikaa, näytti
niin hyvältä sekä hyvässä kunnossa olevalta, kesäheinä oli näyttävästi
tehnyt tehtävänsä. Onneksi kohta alkavat tunnit, niin pääsee ponikin
töihin!
Otin riimusta kiinni ja talutin tallille. Näytti olevan meidän oma
koivumme käytössä sekä puomilla monta ponia, paras vaihtoehto olisi
ollut ulkona harjata, mutta harjaillaan tallilla. Laitoin ponin kiinni käytävälle
ja hain kaapista harjat. Otin kumiharjan mukaan kaveriksi, etteivät
karvat ihan lentelisi, paksumpaa karvaa on tulossa Ollille, harjasin
pitkin vedoin ja moneen kertaan. Kavioiden putsaus kävi taas työläästä,
joko ruuna ei halunnut olla haluttu tai sitten vaan päätti, että näiden
kavioiden kanssa ollaan hankala, kavioiden putsauksen päätteeksi Olli päätti
astua varpailleni takakavion kanssa. Kiitos taas kovasti Olliseni.
Selvitin vielä hännän ennekuin vein ruunan takaisin ystävän luokse. Tämän
jälkeen tulin ulos putsaamaan varusteet sekä harjat. Ensi kerralla voisi
sitten vaikka pestä kunnolla, mutta eivät nämä niin huonossa kunnossa
olleet. Tein vielä lopuksi iltaruuat, ennen kuin lähdin väsyneiden
koirien kanssa juoksemaan kohtia kohti.
Koirista ei ole
yhtään haittaa, mukava nähdä vähän lisäenergiaa tallilla :) Olisi varmaan
meidänkin aika hankkia uusi tallikoira, edellisestä kun on jo pari vuotta. Ei
kai vaan Ollista ole tullut vähän ilkiötä kesälaitumella - muut ruunat ovat
opettaneet miten kavioilla voi aiheutta harmaita hiuksia ihmisille.. No,
toivottavasti ei jää tavaksi sentään ;)
|