| |
|
xxx = tallimerkintä
xxx = hoitomerkintä
xxx = ratsastusmerkintä
11.1.2012 - Olli, poni
Avasin tallin oven. Kävelin karsinoiden luo, mutta Ollia ei
näkynyt. Hahaa, ponihan on ulkona. Vilkaisin ikkunasta laitumien suuntaan,
vain tarkistaakseni, että Ollilla oli riimu. Hypähdin hakemaan
satulahuoneesta riimunnarun. Suuntasin kohti Ollia ja Nikoa, kunnes Aino
pysäytti minut.
-Moi Juli, pitkästä aikaa! Aino tervehti.
-Moi, meen hakemaan Ollin. Vastasin reippaasti. Pysyin liikkeessä, jotten
jäätyisi.
-Voisitko hakea Nikon samalla? Aino kysyi. Nyökkäsin ja lähdin laitumille.
Nappasin maasta myös Nikon riimun ja riimunnarun. Avasin laidunportin ja
kävelin ponien luo. Olli ja Niko nostivat yhtäaikaa päät ylös.
-Tulkaahan! Kannustin poikia ja jäin paikalleni. Ruunat lähtivät
kävelemään kohti, mutta innostuivatkin laukkaan.
-Sooo. Rauhoittelin niitä. Nappasin Ollia riimusta kiinni. Kliksautin
narun kiinni ja laitoin Nikolle riimun ja kiinnitin riimunnarun.
Maiskautin ponit liikkeelle.
Talutin Nikon karsinaan ja suljin oven hyvin. Jatkoin matkaani vähän
aikaa, kunnes käännyin Ollin karsinaan. Irrotin riimunnarun ja laitoin sen
käytävälle. Otin Ollin toppaloimen pois ja vein sen kuivumaan. Otin harjan
ja kävin harjaamaan ruunaa. Sulatin kädellä vuohis- ja partakarvoista
lumet.
Sain Ollilta muutaman tuuppauksenkin. Nostin pojalle talliloimen selkään
ja kiinnitin hihnat. Annoin pienen pusun sille ja irrotin riimun. Taputin
mustaa ruunaa kaulalle.
-Hyvä poika! Kehuin sitä. Jätin Ollin karsinaan ja menin hakemaan ruoat
sille. Vein ne karsinaan ja kävin hakemassa kottarit ja talikon.
-Syö sie siinä, nii mä siivoon karsinat. Juttelin ponille ja kävin
nostelemaan lantakasoja kottikärryihin.
Piiiitkän työn jälkeen kävin kippaamassa lannat lantalaan ja vein kottarit
ja talikon paikoilleen. Menin karsinan luo ja ihailin jälkeä. Avasin
karsinan vielä ja menin halaamaan Ollia.
-Sä oot maailman paras poni forever! Suputin ruunan mustaan korvaan.
-Oisit mun oma... Unelmoin pojalle vielä. Muiskautin kunnon suukon Ollin
turpaan ja suljin karsinan oven.
-Nähään. Sanoin Ollille. Astelin tallista ulos ja mitä kuulinkaan? Ihanan
hirnahduksen!
Jotkut tarhakaverit ovat sellaisia, että
niiden yhtäaikaa sisälle tuonti on kuin karuselliin hyppäisi. Yksi päivä
toin orikaksikko Lennin ja Rollen samaan aikaan sisälle. Voi että, sitä
temppua en kyllä hetkeen tee! Molemmat pojat hyppivät kuin heinäsirkat ja
innostuivat pörhentelemään Urdille ja Binalle, joita vietiin ulos. Niko ja
Olli ovat onneksi säyseitä tapauksia :)
Vuohiskarvoihin tarttuu kyllä erinomaisesti
lunta tällä kelillä. Ihanaa, että jaksoit sulatella niitä pois. Ponin
harjaaminen ja karsinan siivous kävivät jälleen kuin tanssi sinulta. Olet
reipas talliaskareissa!
Hih, harva asia on niin ihanaa kuin kuulla
oman hoitohevosen hirnahdus! :)
14.12.2011 - Kiukuttelua
Äh! Hävettää se viime kertanen ratsastuskerta. Olisi
pitänyt muistaa, ettei saa ratsastaa vielä.
Nappasin Ollin laitumelta mukaani ja vein tuon talliin. Sidoin Ollin
kiinni käytävälle ja kävin harjaamaan ruunaa.
-Kakka päivä! Tiuskin Ollille, joka veti korvat luimuun.
-Mitäs täältä kuuluu? Aino tuli ja kysyi. Käänsin katseeni tuohon.
-Ei mitään. Vastasin ja jatkoin harjausta.
-Voitko tulla auttamaan heinien kanssa? Aino kysyi.
-Joo joo! Kuhan saan Ollin laitumelle takasi. iuskaisin. Aino lähti.
Heitin harjan harjapakkiin ja halasin Ollia. Huoh...
-Miks aina pitäs tehä tallitöitä? Miks en vois vaan laukata sulla pitkin
peltoja? Kuiskailin tuolle silittäen samaan aikaan Ollin mustaa karvaa.
Ruuna hörähti ja sen silmät mulkoilivat minua. Nyt ei voinut pidätellä
naurua. Huuleni kohosivat hymyyn. Hah!
-Olli, käyttäydyhän kuin herrasmies. Naurahdin, ja ruuna laski päänsä
syliini. Rakkani...
Otin loimen ja laitoin sen pojalle päälle. Irrotin ruunan ja talutin sen
laitumelle.
Menin auttamaan Ainoa heinien kanssa. Veimme kottikärryillä heinää
talliin. Onneksi päivä ei mennyt ihan päin puuta. Ollin seurassa
rauhoittuu aina, kun sellainen hassu poni on.
Virheitä sattuu kaikille, siitä ei tarvitse
murehtia sen enempää :) Ratsastamissääntö on turvallisuusjuttu: ennen kuin
kannattaa kiitää pitkin peltoja ja estekenttiä, on hyvä oppia tuntemaan
oma hoitohevonen maasta käsin. Hoitajan työ on kuitenkin ennen kaikkea
maasta käsin tapahtuvaa toimintaa, joten ratsastaminen on vain semmoinen
mukava lisä. Mutta ei huolta, kyllä te vielä pääsette ratsaillekin!
Kiitos avusta heinien kanssa, hevoset
saivat ruokansa taas aavistuksen ripeämmin :) Ponien seura on vähän
sellaista mielialaa nostattavaa. Hymy on herkässä kun viettää aikaa
lempiponin seurassa.
12.12.2011 - Pikkujoulut
Juli ja Olli palkitaan hoitomerkinnällä osallistumisesta
hoitajien pikkujouluihin. Porukan uusin tulokas Juli odotti peltolaukkaa
varmaan enemmän kuin hevoset yhteensä. Kun laukkasuora viimein avautui
eteen, pääsi kaksikko J&O viimein kokemaan sen, mistä hoitajien huoneessa
aina supistaan: jouluisesta peltolaukasta lumihankien pöllytessä ja
hevosten pukitellessa iloisesti.
Riemukkaan ponin vaativa tehtävä oli ensinnäkin pysyä
hevospoppoon joukossa ja pitää jono kasassa viimeisenä. Ja tästä kaksikko
suoriutui erinomaisesti. Koko maastoryhmä on varmaan samaa mieltä
kanssani: tämä ratsukko otetaan ilolla toistekin mukaan!
6.12.2011 - Loimitus
Palasin vielä tallille, kun unohdin laitaa Ollille loimen.
Vedin loimen ruunan päälle ja laitoin soljet kiinni.
-Mitäs sä vielä tallilla teet? Aino ihmetteli.
-Tulin laittamaan Ollille loimea päälle, ku unohin sen. Vastasin.
-Oisinhan mä sen voinu laittaa. Oisit laittanu viestiä. Aino kehotti.
-No ei mitää. En ollu ku tossa muutaman metrin päässä. Sanoin.
-Meehän nyt kotiin, niin ei porukkas ihmettele missä oot. Aino naurahti.
-Juu, meen. Vastasin ja lähdin.
-Moikka! Aino huusi vielä.
-Moi, Moi!
Tunnollinen hoitaja :) Poni sai loimen ja
minulle jäi yksi hevonen vähemmän loimitettavaksi.
6.12.2011 - Olli, nyt
tutustutaan!
-Eli tuohon nimi. Aino sanoi ja näytti paperia. Otin kynän
ja laitoin nimeni lappuun.
-Hyvä! Nyt olet Ollin hoitaja. Mitäs meinasit tehä sen kanssa? Aino
kysäisi.
-No meen kentällä sillä. Normaalit käynnit, ravit, laukat ja kokeilen
muutamia koulujuttuja ja hyppään muutaman esteen. Vastasin innoissani.
-Okei. Laita Ollille sitte loimi päälle karsinaan. Aino komensi. Kävelin
toimistosta pois.
Kävelin Ollin karsinan eteen. Olli nosti päänsä ylös.
-No terve poika. Kuiskasin tuolle. Avasin karsinan oven ja astuin Ollin
luo. Ojensin käteni tuolle nuuhkittavaksi. Olli työnsi samettisen turvan
kädelleni. Naurahdin.
Otin Ollin päitset ja laitoin ne pojan päähän. Maiskautin ruunan
liikkeelle. Laitoin Ollin kiinni käytävälle ja otin harjan. Kävin
harjaamaan poikaa.
Pitkän harjaustuokion jälkeen raahasin jo satulaa. Olli kavahti.
-Soo! Rauhoittelin poikaa ja nostin satulan tuon selkään.
Sitten laitoin kuolaimet tuon suuhun ja remmit kiinni. Sitten laitoin
suojat. Sain laitettua etusuojat kunnes Olli otti muutaman askeleen
eteenpäin.
-Pysyppäs nyt aloillasi poni. Naurahdin tuolle. Naksautin kypärän soljen
kiinni ja komensin ruunan liikkeelle.
Kentällä kiristin mahavyötä ja laitoin jalkkarit sopivan mittaiseksi. Joku
huomattavasti pidempi oli mennyt viimeksi Ollilla. Sitten kipusin selkään.
Maiskautin Ollin uralle. Oli kova tuuli. Noin 10minuutin päästä, otin
ohjat ja pyysin pohje avuilla mustan ruunan raviin. Tein voltteja ja
pohkeenväistöjä. Sitten otin käynnin. Huomasin Ainon.
-Olli kulkee hyvin! Huusin Ainolle. Aino käveli kentälle päin.
-No ihana kuulla. Aino sanoi.
-Laitanko muutaman esteen? Aino lisäsi vielä.
-Juu, laukkaan tuolla päässä, niin laitatko ne tälle puolelle keskelle
kenttää? Kysyin.
-Juu. Aino vastasi ja kävi raahaamaan puomeja. Pyysin Ollin raviin.
Käänsin ruunan pääty-ympyrälle ja nostin laukan. Taputin poikaa kaulalle.
Maiskautin.
-Nyt voi tulla! Aino huudahti. Käänsin Ollin laukassa kohti ekaa
pysty-estettä. Ja hyppy! Yli mentiin. Sitten seuraavalle okserille.
-Maiskuta jo! Aino huusi, mutta se oli myöhäistä. Olli tuli liian hitaalla
laukalla ja kompastui. Mentiin kyllä yli, mutta Ollin jalat menivät
sekaisin ja lensin tuon kaulan yli.
-Sattuko? Aino kysyi silmät pyöreinä.
-Ei. Sanoin ja nousin ylös. Tarrasin äkkiä Ollin ohjista kiinni.
-Vien Ollin jo pois. Sanoin.
-Ok. Aino vastasi. Talutin Ollin talliin.
Otin Ollilta suitset pois ja laitoin päitset päähän. Sitten löysäsin
satulavyön ja nostin satulan pois. Vedin suojien tarrat auki ja laitoin ne
pois. Vein varusteet pois. Harjasin Ollin hyvin ja katsoin ettei
kommelluksesta tullut haavoja ruunaan. Talutin Ollin karsinaan ja annoin
ISON halin pojalle. Silitin vielä hetken tuon mustaa karvaa.
~kiitos että sain Ollin!~
Ole hyvä vain, mukavaa, että olet jälleen
tallilla hoitajana :)
Muistat varmaan Jatan hoitoajoilta, että
ennen ratsastamista tarvitsee suorittaa kaksi ensimmäistä hoitokurssia.
Eli ykköskurssin kautta kohti ratsastusoikeutta :) Sitä ennen ehditte
hyvin Ollin kanssa tutustua harjaushetkien ja tallissa puuhailun
merkeissä. Poni saa vielä huilia ratsuhommista hetken.
20.7.2011 - Kyyneleitä
Pitkästä aikaa täällä, mietiskelin ja katselin paikkoja
kiinnostuneena. Olihan talli hieman muuttunut, mutta kyllä sen Golden
Horse:ksi tunnistaisi. Aurinko paistoi, tuulli heilutteli aukinaisia
hiuksiani lempeösti, kunnes olin valmis. Olin kerännyt rohkeuteni. Mitähän
Aino sanoisin kun näkisi minut taas täällä, näin pitkän ajan jälkeen? Voin
kyllä myöntää, että kesälomalla on tultu harrastettua paljonkin jotain
muuta kuin Ollin hoitamista.. Ja se kyllä harmittaa minua. Olin kyllä
parina päivänä harkinnut tallille lähtöä, mutta laiskuus pakotti jäämään
sisälle takkatulen ääreen. Ajatuksin menneisyydestä inhotti minua, niin
kauan olin sitä samaa jo "replayttanut".
Otin lyhyitä askelia ja viritin naamataululleni jonkinmoista hymyä, mutta
lopputuloksesta tulikin vain irvistys. Niimpä päätin käyttää "neutraalia"
katsettani. Astelin tallipihan halki aukinaisen oven luo. Yksi askel
kunnes karsinoista kuuluikin kolahduskia. Pari tallityttöä vilkaisivat
minua moikaten (ja minä tietysti vastaten), kunnes keskittyivät taas
tavaroiden kuurailuun. Jatkoin matkaani. Katselin hieman pullistuneita
hevosia, jotka käänsivät korvansa kohti huomionkeskipistettä.
-Heippa söpöliini.. Ilmeisesti aikaa on tullut vietettyä laitumella,
sanoin lempeästi ja kutitin ilmiselvästi Netteä leuan alta. Kuultuaan
sanani tamma viskeli päätään korkealle kattoon. Naurahdin ja pakotin
itseni jatkamaan matkaa.
-Niko, kuiskasin ja kasvoilleni virittyi jonkinmoinen virne. Risteytysponi
ruuna kohotti kiinnostuneena katseensa minuun.
-No terve poika, naurahdin ja silitin tätä läsen kohdalta. Niko hörähti
muistettuaan minut. Tarhakaverini hoitaja, luin Nikon ajatuksia. Pian
jostain kuului kimakka, hieman vaativahko hirnahdus, joka sai minut
hämmentymään. Pudotin porkkanan Nikon kulhoon ja hyvästelin sen. Sitten jo
arvasinkin. Olli! Sydämmeni pompahti villisti. Mieleni kieli
jälleennäkemisen ilosta. Ryntäsin hevosen karsinalle ja aukaisin
innoissani lukon.
Musta hoitsuni asteli lähemmäksi ja hörähti iloisesti. Tarrauduin hevosen
kaulaan ja halasin.
-Voi kuinka minulla on ollut ikävä sinua! huudahdin ja suljin silmäni. Se
sai hevosen jähmettymään.
-Voi pikku kullan murua! Mitä sinä olet täällä puuhaillut? lausahtelin
kuin lasta puhutellessa. Löysäsin ruunan otteestani ja kuivasin pari
poskelle vierähtänyttä kyyneltä. Ne olivat onnenkyyneliä. Olli löntysti
lähemmäksi ja hankasi oikean puolenmaista silmäkulmaansa hihaani. Sivelin
sen kiiltelevää kaulaa lempein kosketuksin. Pian se höristi korvansa,
hörähti ja tutki ensin vasemman taskuni. Minua nauratti:
-Älä kutita! ulvoin kikatukseni keskeltä. Yritin hymyillä jotenkuten.
Sitten se siirtyi toiseen puoleen. Sitten tusnin ilkeän nykäisyn takkini
"ala osassa" Lopetin kikatukseni ja vilkaisin mitä Olli oli saanut
aikaisekseen. Kuului rauskutusta, ja tyytyväistä örinää.
-Taskuni! Sinä pösilö revit taskuni! huusin ja purskahdin nauruun. Kohotin
repaleista taskun reunaa ja tiuskaisin:
-Voi luoja sinun kanssasi. Vilkaisin korppua rouskuttavaa, mustaa hevosta.
Taskuni oli repaleinen, auki revitty. Pari lankaa piti taskuni toista
puolta paikoillaan.
Minua ei haitannut, ei sitten yhtään. Olihan takki kyllä kallis, mutta
osasihan äiti sentään neuloa. Kyllä hän ymmärtäisi, ja korjaisi asian.
Riisuin vaaleanpuna -valkean, kukilla koristetun tuulitakin pois päältäni
ja viskasin sen raollaan olevasta ovesta ulos.
-Voi sinua.., mutisin ja katsoin lempeästi vasenta takajalkaansa
leputtavaa hoitoponiani. Päättelin ettei Ollia tarvisi harjata, ainakaan
vielä, sillä sen karva kiilsi kuin puhdas vetinen järvi. Menin kyyryyn ja
komensin ruunaa nostamaan jalkaansa, jotta voisin tarkistaa olivatko
kaviotkin hyvin putsatut. Kyllä kyllä, mietiskelin ja nousin ulös
tyytyväisenä. Nyt päästiin ainakin hitaimmista toiminpiteistä. Taputin
hevosta kaulalle. Ehkä pieni taluttelu lenkitys tekisi Ollille hyvää,
mietin ja käännyin kohti karsinan ovea. Raotin ovea sen verran, että
pääsin livahtamaan siitä juuri ja juuri. Nappasin Ollin riimun
satulatelineestä roikkuvasta "koukusta", ja palasin takaisin sinne, mistä
olin tullutkkin. Maiskutin suutani ja komensin Ollin luokseni, ja upeana
herrasmiehenä se tulikin.
-Hieno poika, kehuin ja työnsin päitset tämän päähän. Sen tehtyäni
napsautin narun, jotta voisin talutella sitä helpommin.
Päätin käyttää sitä lyhyemmällä maastoreitillä, sillä luulen että kävellen
ei olisi kiva ylittää esteitä. Niimpä vahvistin päätökseni ja kaarsin
pääportille päin, tavoitteena kokea muita lyhyempi, 8 kilometrin lenkki.
Välillä kannustelin Ollia raviin, välillä taas annoin sen oikein
laiskotella käynnissä. Välillä annoin sen haukata pieniä suupaloja
hiekkatien pielestä. Aina välillä taputtelin sitä kehujen kera. Ruuna
olikin kova kuntoilemaan, eikä se meinannut väsyä millään. Välillä se
rummutti hiekkatietä niin kovaa, että minun piti oikein kiskoa sitä
lopettamaan vetämisen. Pian olikin matkaa jäljellä enää pari kilometriä.
Se ei lannistanut minua. Olimme jaksaneet ihan hyvin, molemmat. Tosin itse
en olisi jaksanut kävellä koko reittiä ilman levähdyksiä niityillä. Olli
oli saanut syödä itsensä täyteen, ja minä lukea ihan rauhassa. Haaveetkin
pääsivät mukaan riessulle.
Pian tieltä alkoi kuulua kavionkopinaa. Ilmeisesti joku laukkasi suurella
hevosella, sillä askeleet olivat melko pitkiä. Pysäytin Ollin ja tähyilin
taaksepäin asettaen oikeanpuolimmaisen käteni silmieni eteen. Pian tien
päähän ilmestyikin upea ruunikon värinen puoliveriruuna. Se hidasti
menoaan hiukan ja hirnahti lempeästi Ollille. Musta hoitsuni hörähti
tuttavallisesti. Tunnistin selässäistuvan vaaleatukkaisen tytön Heidiksi.
-Moikka! huudahdin ja hymyilin ohjia vetelevälle tytölle.
-Moi, hän vastasi ehkäpä hieman ujosti.
-Olet näköjään eksynyt samalle reitille kuin minäkin, sanoin ja maiskautin
kyllästyneeltä näyttävän Ollin käyntiin. Heidi nyökkäsi, kunnes jatkoi:
-Sinua ei olekkaan näkynyt täällä pitkään aikaan. Muistelin päätäni ja
kerroin mitä oli tullut tehtyä ihan rehellisesti. Jatkoimme matkaa yhdessä
Heidin ja Tomin kanssa, joten pystyin juttelemaan toistenkin kanssa.
-Onneksi ymmärsin patistaa itseni tallillekkin. Oli kyllä tosi kiva käydä
Tampereellakin moikkaamassa Lumousta ja sen hoitajaa Saaraa, puhelin. Pian
tallin päärakennukset ja tarhat tulivatkin esille metsän kätköistä.
Hevoset olivatkin jo karsinoissaan viiden minuutin sisällä. Kehuskelin ja
hoivasin Ollia minkä ikinä pystyin. Syöttelin korppuja, porkkanooita..
kaikkea mahdollista mitä olin keksinyt ottaa mukaani. Hiki valui selkää
pitkin alas.
-Hieno poika Olli, puhuttelin tätä ja laskin vielä pari leipää tämän
ruokakulhoon. Sitten oli aika puhdistaa hevosen karvoitus ja kaviot.
-Eikö ollutkin kiva että saimme Tomin ja Heidin matkatovereiksemme? kysyin
harjauksesta nauttivalta eestiläiseltä. Siihen poni "nyökytteli" päätän ja
hörähti sitten lempeästi.
Aika menee joskus vauhdilla ja silloin sitä
ei välttämättä malta tai ehdi tulla tallille. Mutta oli mukavaa, että
pääsit taas käymään :) Muutama muukin hevonen sai sinulta lomaterveiset,
mutta toki isoimman hellyydenosoituksen kohteeksi päätyi Olli. Ruuna on
viettänyt mukavaa kesälomaa laitumella, saanut vähän pyöreyttä kylkiinsä.
Olli näyttää ihanan hyvinvoivalta ja nuorelta tällä hetkellä, vaikka ikä
alkaakin kohta painaa tuntieläkkeen puolelle.
Mutta pitäähän sitä toki vähän keppostella
ja vaatia herkkuja, jos sellaisia ei ole muutamaan kuukauteen saanut ;)
Toivottavasti takkisi on vielä korjattavissa, ettei Olli tehnyt siitä
omalla designillaan varustettua vaatetta.
Talutusretki oli hyvä idea. Vaikka hevoset
saavat liikkua paljon laitumella ollessaan, on ihmisen kera liikkuminen
aina hyvä muistutus siitä, ettei se preeriaponin elämä ole vieläkään
koittanut. Ohjeita ja apuja on syytä kuunnella ja palauttaa taas muistiin
ennen syyskauden alkua. Jos ehdit käydä hoitokurssi 2:sen nyt kesän
aikana, niin voitte loppukesästä harjoitella ratsastusjuttuja kentällä,
ennen kuin tunnit taas alkavat ja silloin kentällä sekä maneesissa on
enemmän ruuhkaa.
15.2.2011 - Ystävänpäivä
Päivä tänään, oli melkolailla raitis. Aurinko paistoi minkä
jaksoi. Oli siis aurinkoinen, sää mitä jaksoikin talli päivään toivoa, ja
se sai minut riemuitsemaan pyöräni selässä. No ehei, kelataas vähä.. Päivä
oli hirveä.. Aurinko jökötti pilven kikkuran takana, eikä suostunut
esiintymään, edes vilauttamaan yhtä kaunista sädettään minulle, ja mikä
vielä pahinta, oli noin 34 astetta pakkasta! Joten voi arvata miltä
näytöin polkiessani kohti tallia. Onnekseni olin saapunut tallille
ajoissa, ennen oikeaa jäätymistä.
Oli aika lähteä onnittelemaan Oliveria. Suorastaan ravasin kohti tallin
pää ovea, niin innoissani olin. Juuri kun olin astunut sisään, huomasin
Iidan ja Sinnan tulevan rehuhuoneen suunnasta.
-Heei, vinkaisin iloisena.
-No hei Emilia, mitäs sinä, kysyivät tytöt melkein samaan aikaan. Katsoin
näitä innoissani, ja kaivoin samalla kantamaani kassia.
Iida ja Sinna katsoivat toisiaan hieman hölmistyneenä.
-Tässä, sanoin ojentaessani näille tekemäni ystävänpäivä kortit. He
alkoivat heti kiitellä ja selaissa korttejaansa. Valkoiseen etukanteen oli
liimattu vaaleanpunainen sydän, jota reunustivat pitsistä otetut kopiot
pöytäliinasta, ja se sai näyttämään kortit taiteellisilta. Sisäkanteen
olin liimannut erillaisia leikkaamania hevoskuvia, joista olin muodostanut
sydämmen. Lisäksi olin kirjoittanut molemmille oman pikku runon, ja
tietysti saajien nimet ja terveiset.
-Voi että.. Voi kiitos Emilia, he huudahtivat minun vilkuillessani
hymyhuulieni kera tyttöjä.
-Nämä ovat tosi hienot, he vakuuttelivat päätään nyökytellen.
-Kiitos, kiitos, naureskelin punastuneena. Sitten ojensin Iidalle
ylimääräisen kortin. Kerroin että kortti oli toimitettava Ainolle.
-Anteeksi, minun on nyt mentävä, lipesi suustani. Nostin kättä ja
pinkaisin kohti Ollin karsinaa. Olihan minulla Ollillekkin kortti, miten
sen voisi muka jättää tekemättä? Tiesin että kannattaisi pitää Ollille
tauko herkkujen suhteen, mutta nyt oli pakko antaa sille jotain oikein
hyvää, olihan nyt ystävänpäivä, vakuutuin.
Saapuessani karsinalle, rakas hoitoponini työnsi turpansa kaltereiden
väliin, ja silmäili minua (aiemmin julkaistuilla) "suklaasilmillä". Sitten
laskin käteni sen silkkistä otsaa vasten. Tervehin sitä hennolla, samalla
melko lempeällä äänen sävyllä ja vilkaisutin tekemääni korttia tämän nenän
edessä. Ollilla oli heti aikeita maistaa sitä, ja siksi sujautin sen
hyvissä ajoin kassiini. Sitten oli aika astua karsinaan. Taputtelin ja
muuten vaan paijailin sitä hetken, ennen kuin aloin hoitamaan sitä. Meillä
oli tosi hauskaa koko loppupäivän, ja ystävän päivän kunniaksi me hoitajat
autoimme toisiamme, ja teimme kaikkea kivaa yhdessä hoitoponiemme kanssa.
Lopuksi oli aika jättää Ollille leipomani ystävänpäivä muffinin. Se ei
ollut mikä tahansa muffini, se oli kaura muffini, ja asia, joka sai sen
olemaan hevosille mieleisiä, oli porkkanaraaste. (olin nimittäin lisännyt
sitä taikinaan) Porkkana raasteen lisäksi sen päälle oli ripoteltu kauraa,
viljaa sekä ohraa, ja arvaa kahdesti maistuiko se Ollille!
Olet kyllä ahkera kun jaksat tälläisillä
pakkasilla pyöräillä tallille! Olen ihan huoletta ulkoistanut kaikki
tarhaamiset ja liikuttamiset Sinnalle ja Iidalle. Itse teen paperihommia
ja siivoan karsinoita. Ja olettaa saattaa, että hevosissa on roimasti
virtaa kun kylmän sään takia tunteja joudutaan perumaan. Hrr...
Kiitos paljon ystävänpäiväkortista! Se oli
todella hieno ja koristaa nyt työpöytääni :) Ollille olisi maistunut
korttikin, mutta onneksi poni malttoi odottaa tallipäivän kruunaavaa
herkkua! Jos tie ystävyyteen ei kulje ponin vatsan kautta niin sitten ei
kyllä mistään. Jos tämän kerran jälkeen sitten herkuitta hetki. Voisitte
vaikka lähteä jälleen maastoon kävelemään, mikäli ulkona ei ole liian
kylmä. Ennen tuntien alkua voi myös käydä treenaamassa maneesissa maasta
käsin - taluttaen voi kokeilla siirtymisiä, pysähdyksiä ja erilaisia
pujottelutehtäviä.
8.2.2011 - Kooma-neiti
Minulla olisi tänään paljon tekemistä. Ensinnäkin, minun
pitäisi ottaa selvää eilisestä ilmestyksestä. Minua ei tosiaankaan
pelottanut, vaikka se olikin melko pelottava ja arvoituksellinen ilmestys.
Vaikka ilma olikin kylmä, se ei saanut minua pysähtymään. Ollille vaan
loimi selkään ja menoksi. Heräsin haaveistani vasta kun tummansininen,
melkein musta 15 vuotias peogeot kaartoi moottoriaan rymisyttäen
tallipihalle.
- Hei hetkonen, pääsi suustani.
- Noh, nousehan nyt kyydistä, isäni hoputti. Minä hyppäsin auton
etupenkiltä vauhdilla, ilman että edes kiitin isääni, pinkaisin juoksuun.
Olin aivan varma että tämä oli eilinen hahmo, jonka olin nähnyt Ollin
kanssa.
- Anteeksi, huudahdin vauhdin huumassa vastaan tulleelle tytölle. Hän
katsoi perääni hieman kummistuneena, mutta jatkoi sitten päättäväisesti
matkaansa.
- Voi ei, kuiskin itsekseni. Huomasin hahmon säikähtävän lähestyttyäni
sitä, sillä se lähti juoksemaan hurjaa vauhtia kohti metsää. Voi itku. En
saisi sitä enää kiinni. Niin lujaa se juoksi kohti metsää. Toivottavasti
se ilmestyisi lähipäivinä, jotta saisin sen pian selvitettyä.
Kävelin kohti tallia hieman alakuloisen näköisenä. Kun olin saapunut
hoitsuni luo, tämä alkoi herätellä minua. Luin taas Ollin ajatuskia: Mikä
kooma sillä nyt on?
- Älä viitsi Olli, minulla on nyt muuta mietittävää kuin sinä ja sinun
ruokahalusi, ähisin taskuja tonkivalle ponille. Ajan kuluksi tarkistin
Ollin puhtauden kuntoa. Sen jalat olivat aivan lumiset ja rapaiset. Voi
Olli..
- Minun on nyt anteeksi vaan vietävä sinut pesulle, harjalla tuosta ei
selvitä, huokaisin ja napsautin riimunnarun kiinni Ollin päällä olevaan
riimuun. Olli katseli vierestä, hieman haikeana kun aukaisin tämän
karsinan oven suuremmaksi, jotta Olli mahtuisi ulos karsinastaan. Pian
tallustelimmekin käytävää pitkin kohti pesukarsinaa, jota voisi sanoa
"pesulaksi". Pyörähdin "pesulassa" pari kertaa saadakseni Ollin edes
oikein päin. Tämä olikin ensimmäinen kerta kun pesin hoitsuni jalkoja,
mutta ei suinkaan ihan ensimmäinen kerta kun pesin hevosen jalkoja.
Olinhan pessyt kummitätini hevosen jalkoja mielelläni. Ja kuivannutkin!
- Olli, ei nyt saa värkätä, huudahdin ärtyisästi kun huomasin tämän
kaatavan pari mustaa sankoa pesukarsinan nurkasta. Vesiselle laattialle
vyörähti pari punaista pääharjaa. Huokaisten laskeuduin nöyrästi kohti
harjoja ja ämpäreitä. Nostelin sangot kauniisti pystyyn, ja viskasin
harjat niiden sisään niinkuin ne olivat aiemmin olleet. Sitten käännyin
kohti letkua. Jatkoin Ollin jalkojen kuuraamista. Olli kayttäytyi
esimerkillisesti, jollei ämpäri rakkautta lasketa mukaan. Jouduin
nostamaan ja poimimaan ämpäreitä ja harjoja joka toinen minuutti. Oli
helpotus kun urakka oli ohi. Suljin hanan ja katselin ympärilleni. Missään
ei näkynyt itse pyyhettä. Pientä sellaista. Ohitseni käveli tyttö, joka
auttoi minua.
- Hei, moikkasin pirteästi, ehkä hieman ujosti. Kerroin asiani loppuun
asiallisesti niin kuin vanhemmat olivat opettaneet.
- Tässä, tällä voit putsata hoitsusi jalat, se on yleiskäytössä, tyttö
selvitti. Tyttö oli ilmi selvästi Kirsti. Kiitin tätä ja jatkoin hommiani.
Kun työt oli viimeistelty, poni harjattu ja paijattu, oli aika viedä tämä
karsinaansa lepäämään. Taputin Ollia kaulalle ja lähdin taluttelemaan sitä
kohti omaa lämmintä karsinaansa. Katsoin uutta rannekelloani.
- 17.24, kuiskasin ja totesin että oli aika lähteä kotiin. Hyvästelin
Ollin ja kävelin kohti talli pihaa kännykkä kädessäni.
Ollista on tullut perso porkkanoille :)
Ehkäpä pari porkkanatonta päivää tekee ponille hyvää, niin sille ei tule
tavaksi käydä läpi jokaisen karsinaan tulevan taskuja. Jalkojen pesu oli
hyvä idea, lumikura lähti takuulla rivakammin kuin harjalla yrittäen. Ja
pesulla katoaa muutkin liat jaloista. Kelpaa taas köpötellä lähimaastoissa
ja tunneilla.
Toivottavasti mysteerinen hahmo selviää.
Kuka hän mahtaakaan olla...
Olli taisi löytää ihan oman leikkinsä
ämpäreiden kaatamisesta. Jos tuntuu siltä, että ruuna rymistelee ämpäreitä
kumoon vähän väliä, voit nostaa ämpärit käytän seinustalle pesun ajaksi.
Pysyvät poissa ponin ulottuvilta. Pyyhekin löytyi (niitä on
satulahuoneessa loimitelineiden viereisessä laatikossa aina muutamia pesua
varten) ja pesutoimitus saatiin loppuun asti.
7.2.2011 - Satumetsä
Suorastaan juoksin tallia kohti. Isäni oli tarjonnut
minulle kyydin, sillä toiseen käteeni oli tullut haavoja, enkä siksi
voinut pyöräillä. Olin oikea käsipuoli! Päivä oli ihana, aurinko paistoi
ja linnut visersivät vaikka monet lintu lajit olivatkin lentäneet muualle
päin maailmaa. Hevosten hirnuntaakin leijaili ilmassa, kuten monilla
muillakin talli pihoilla. Toivottavasti Olli antoi minulle anteeksi, en
ehtinyt hoitaa Ollia yhtään! Edes pientä ripausta.. Talli oven aukaistuani
melkeinpä jo tutusti, läpini leimahti aalto, joka selvästi oli pelon
aalto. Olisikohan tallilla kulkenut juoru minusta? Olivatko muut hoitajat
nähneet minut ja tapaturman? Mitä sitten, minä hoidan täällä, enkä vapise
tuollaisia pikku juttuja, mietin ja hytkähdin liikkeelle, kohti Ollin
karsinaa. Pysähdyin karsinan luo.
- Olli, kuiskasin karsinaa kohden. Sitten seurasi hiljaisuus. Kasvoilleni
valahti kyynel. Toivottavasti Olli ei ollut suuttunut minulle. En halunnut
luopua siitä näin aikaisten! Sitten havahduin. Karsinasta tupsahti esiin
pieni musta turpa. Se oli Olli. Kohtasin sen kirkkaat silmät, jotka
loistivat lempeyttä. Se yritti hirnahdella epätoivoisesti. Se höristeli
korva tupsujaan edes takaisin ja sai minut jotenkin pakosta ryntäämään
ponin karsinaan. Halasin, rutistin Ollin silkkistä kaulaa. Kuin olisin
vaipunut ihanaan uneen.
- Voi rakas Oliverini, huudahdin kyyneleet silmissä. Tästä
mahdollisuudesta selvittiin vain säikähdyksellä. Ruuna hörisi lempeästi ja
pienen syleilyn jälkeen tämä alkoi tutkia täskujani.
- Porkkanaako haluat, kysyin ruunalta nauraen. Kaivoin taskujeni pohjalta
kirkkaan värisen porkkanan, ja ojensin sen hoitsuani kohden. Olli oli
riemuissaan, se hotkaisi porkkanan silmät ummessa. Se nautti läsnä
olostani. Sitten minun oli kuitenkin tehtävä jotain viihdyttääkseni tätä
herraa. Astuin karsinaan harja kädessäni. Aloitin harjauksen ja pian
Oliver jo kiilsi puhtautaan. Taputin sitä paristi kaulalle, ja kulkeuduin
takaisin harjapakin luo. Sitten nappasin riimun narun ja tepastelin
takaisin karsinaan. Ollin karsinaan. "Klikc" vain ja poni oli minun
hallinnassani.
- Kävisikö pieni maasto lenkki, kysyin katsoen ponin
kysyviin silmiin. Sitten kannustin sen liikkeelle maiskuttamalla, ja ruuna
hötkähti sopuisasti liikkeelle. Pian kävelimme kohti maastoja. Päätimme
tutstua lantalan vierestä lähtevään polkuun. Mutkikkainen polku vei meidät
melko syvälle ihania maisemia nuuskimaan. Olli katseli innostuneena
ympärilleen korvat höröllä. Hymyilin tälle. Oli jotenkin niin ihanaa
taluttaa tätä pientä ihanaa ponia, joka oli minulle kaikki kaikessa,
vaikka olemme vasta ystävystyneet. Katselin kun aurinko valaisi minulle ja
Ollille tietä. Se sai myös koivut näyttävän suurilta, uljailta
vartijoilta, jotka olisivat ikään kuin vartioineet matkaamme, niinkuin
monissa saduissa kerrottiin. Kaiken lisäksi se sai koko metsän näyttämään
aivan "satumetsältä". Oli ihanaa kokea tällaisia kokemuksia, varsinkin kun
vierelläni käveli Oliver.
Pian Olli alkoi luimia. Se pysähtyi ja hörisi rasittuneena.
- Olli, kysyin tältä ihmeissäni. Minkä sätkyn se nyt oli saanut? Kiristin
otettani narusta ja yritin rauhoitella hermostunutta poniani. Siten jotain
yllättävää tapahtui. Huomasin jonkun valkoisen tulevan hurjaa vauhtia
kohti meitä. Olli hirnahti kimakasti ja nousi takasilleen.
- Ollii, rauhoitu, huusin itsekkin hieman peloissani. Katsoin taas kohti
suuntaa, josta tämä valkoinen hahmo oli tullut. Sitä ei enää näkynyt.
Ollikin rauhoittui pian, ja aisti siis vaaran olevan ohi.
- Hui kamala, huudahdin kiukkuisena sekä epämielluisena. Kuka, taikka mikä
oli säikäyttänyt minut ja Ollin nuin pahasti? Enää siitä ei voinut ottaa
selvää. Hahmo oli kadonnut! Päätin talutella rakkaan hoitsuni takaisin
talliin, jottei se olisi tuntenut oloaan epämukavaksi. Olli ei ole
paholainen. Tiedän sen. Se vain oli vaistonnut jotain pahaa. Huomenna
palaisin tallille ottamaan asiasta selvää!
Onnettomuudet voi sattua kenelle vain -
uudelle hoitajalle, vuosia hevosia hoitaneelle tai alan ammattilaiselle.
Ei siis hätää :) Kömmähdyksistä oppii ja ensi kerralla osaa olla
varovaisempi.
Olli oli erittäin mielissään kun tulit
jälleen sitä hoitamaan :) Porkkana on myös hyvä keino päästä pienen mustan
ponin sydämeen, mutta onneksi taustalla on muutakin kuin vain
herkkunälkää. Välillenne on kuitenkin ehtinyt juo muodostua luottamusta.
Kohta kuukausi hoitotaivalta takana - sitä voi aina juhlistaa vaikka ponin
hemmotelulla tai pitkällä maastoretkellä.
Sorsalammen oma satumetsä! Tästä sainkin
taas ihanan idean kevään tapahtumia varten... Jonkinlainen
fantasiaviikonloppu voisi olla aika hauska ja mielikuvitusta täynnä :)
Mitä lie metikössä juoksennellut, toivottavasti se vielä selviää!
30.1.2011 - Kipua
kilotolkulla
Minua hymyilytti. Oikein kunnolla. Uudet saapaani kiilsivät
auringossa. Ne olivat vasta päivän vanhat. Ostimme ne eilen äitini kanssa.
Ne olivat olleet aika kalliit. Niistä pitäisi pitää huolta. Koivut olivat
suuria ja suoria, ja niiden lumiset oksat ylettyivät korkealle kohti
taivasta kun pyöräilin hurjaa vauhtia kohti tallia. Katselin iloisena
maisemia, kunnes saavuin tallipihalle. Tallin pelti katto kimmelteli
kauniisti. Pian astelinkin jo tallikäytävää pitkin. Tunnistin Ollin
karsinan jo melko kaukaa. Saavuttuani karsinan luokse, vilkaisin karsinaan
uteliaana. Siellä ei näkynyt ketään! Ei ristinsieluakaan. Ehkäpä herra oli
tarhoissa. Jatkoin matkaani kohti tarhoja. Kävelin jonkin matkaa, kunnes
huomasin komean ruunan. Sen musta kaula heilahteli ylös. Minua hymyilytti
taas kerran. Sitten hevonen huomasi hoitajansa. Saapuvan sellaisen. Tämä
hirnahteli kimakasti huiskien häntäänsä puolelta toiselle.
-Hei Oliver! Mitä kuuluu poeka, kysäisin innoissani. Niko saapui luokseni
seuraten ystäväänsä kiinnostuneena.
-Heippa, puhelin silittäen Nikon sileää turpaa. Ojensin näille
tulipunaiset omenat napsauttaen sinisen riimunnarun itse sinisiin riimuun.
Sitten aukaisin portin ja talutin Ollin ulos tarhasta. Katsoin samalla
ettei Niko tungeksinut samaan aikaan kohti tallia. Yhtäkkiä, kuin
salamaniskusta Olli jostain kumman syystä nousi takajaloilleen, hirnahti
ja.. Enää en nähnyt, enkä kuullut yhtään mitään. Tiesin olevani huimauksen
uhri. Päätäni alkoi särkeä. Avasin hiljattain silmäni. Silmäni
nauliintuivat mustaan Eestin poniruunaan, Olliin joka laukkasi tuimasti
kohti tarhojen päätä. Sitten tunsin kipua käsissäni. Riimun naru oli
aukaissut käteni aika pahasti.
-Auuh, mutisin kivusta. Kuulin onnekseni askelia jotka lähestyivät minua..
Ilmiselvästi juosten.
-Oletko kunnossa, kysyi viereeni laskeutuva henkilö. Siristin silmiäni. Se
oli Iida. Tytön silmät näyttivät pelästyneiltä. Hän auttoi minut istumaan.
Poskelleni vierähti kaksi kirkasta kyyneltä. Minun oli pakko purra
huultani etten olisi alkanut itkeä.
-En tiedä.. Olen todella pahoillani, mutisin näyttäen käsiäni paikalle
tulleelle naiselle.
-Ei se mitään. Tärkeämpää on että sinulle ei sattunut mitään. Mihin
koskee, tämä kysyi minulta.
-Käsiin ja takamukseen, vastasin yrittäen nousta seisomaan.
Iida auttoi minua, ja pääsinkin jo pystyyn. Katsoin kun Niko ravasi
ystävänsä luo luimien. Sitten nämä vilkuilivat hermostuneina ympäriinsä.
Ja nykivat ruohotuppoja rauskutettavaksi.
-Pystytkö kävelemään, tämä kysyi minulta. Pystyin onneksi kävelemään,
vaikka se hieman koskikin. Huulilleni nousi varovainen hymy, mutta hymy
kuitenkin. Onneksi mitään pahempaa ei ollut sattunut.
Sitten Iida saattoi minut konttoriin, ja sain haavoihini laastarit.
Soitimme vanhemmilleni ja kerroimme tapahtuneen, ja minut haettiin heti
kotiin. Iida lupasi pyydystää hevoset. Harmi että päiväni oli tälläkertaa
näin lyhyt, mutta olihan minulla onneakin. Kotona sainkin sitten selvittää
kaikki yksityiskohtaisesti!
Uudet tallisaappaat on aina yhtä ihanat,
vaikkakin usein vielä vähän kankeat kävellä. Omat tallikenkäni ovat
vuosien saatossa taas peittyneen niin monen kura- ja lantakerroksen alle,
etten ole edes varma, olivatko ne alkujaan mustat vai ruskeat. Ehkä kevään
kunniaksi voisin itsekin ostaa uudet :) !
Hui, onneksi mitään pahempaa ei sattunut!
Toivottavasti päänsärky ja haavat paranivat illan mittaan. Luultavasti
Olli säikähti katolta tippuvaa lunta, tai jotain kuvitteellista mörköä
lähimetsässä. Täytyykin tarkkailla ponin käytöstä lähipäivinä, jotta
saadaan säikähtely kitkettyä pois.
Ponit saimme kiinni pienen houkuttelun
myötä. Niko ja Olli jaksoivat juosta vielä muutamat kierrokset tarhassa,
kunnes pysyivät loput ajasta lähes paikoillaan. Taisi energiat huveta
karkureissun myötä. Toivottavasti ensi kerralla hoitopäiväsi sujuu
paremmalla tuurilla ja vähemmällä kivulla :) !
23.1.2011 - Suklaasilmät
Kohtasin taas Ollin suloisen katseen. Sen tummat
"suklaasilmät" loistivat lempeyttä, joihin kuka tahansa voisi ihastua.
Ihmettelin miten joku voisi hylätä tuollaisen hoitoponin? Mistäköhän poni
oli hankittu.. Mietin kuumeisesti, samalla kun laahustin kohti karsinan
ovea. Pian jökötin Ollin vierellä karsinassa.
- Hei pikku Olli, mitäs sinulle kuuluu, puhelin suloiselle Eesti ruunalle.
Tämä tunki samentti turpansa kohti minun kättäni. Hymähdin huvittuneena.
Hymyilin korvia hörisyttävälle ponille samalla kun rapsutin ponia
kaulalta.
- Tänään aion paijailla sinua vaikka ilta 9:ään asti, huudahdin iloisesti
tämän höristessä minulle lempeästi.
- Aloitetaanko vaikka harjaamisesta, kysyin ruunalta. Sitten kaivoin Ollin
harjapakista kumisuan ja aloin harjailla ponin jalkoja. Olin kuullut että
kumisudeilla kannatti hieroa hevosten jalkoja.
Selvästi Olli nautti tästäkin aktionista, sen silmistä huomasi. Kun olin
sutinut Ollin jalat hellävaraisesti ja tarkasti. Taputin tätä kaulalle ja
kävin asettamassa harjan takaisin harjapakkiin.
Siinä samalla matkalla nappasin kämmeniini perusharjan. Oli tavallisen
harjan vuoro näyttää taitonsa. Karsinassa tapasin taas kerran luimivan
mustan ponin. Vilautin harjaa merkiksi että hoito ei ollut loppunut. Tämä
hirnahti kimakasti ja höristi korviaan.
- Nyt taitaa olla vuorossa sinun lempi juttuja, lausahdin lempeästi
silittäen ruunan tummaa otsaa. Sitten ruuna asettui paikalleensa ja
hörähti vilkaisten minua.
- Tullaan tullaan, virnistin iloisesti. Sitten se alkoi. Hiljalleen Olli
alkoi nojautua vasten harjaa, ja antoi painonsa valua minulle. Hymähdin
pyöräyttäen silmiäni paristi.
- Olli hei! Nyt ei ole nukkumisen aika, huudahdin läimäyttäen ponia
lautasilleen. Poni vilkaisi minua kauhistuneena. Löikö se minua, löikö!?
Luin ponin ajatuksia.. Sitten poni väänsi kaulansa mutkalle ja puhalsi
sieraimistaan lämmintä ilmaa.
- Hyvä on hyvä on, jatketaan, hymähdin huvittuneena. Sitten ruuna
valpastui, se ojensi katseensa minua kohti ja hörähti. Silitin ruuna
kaulalta noin 3 siemaisua ja jatkoin harjaamista.
Pian olinkin kokeillut hierontaharjaa sekä pää harjaa.
Rapsutin kavioista vielä viimeiseskin purut ja napsautin harjapakin lukon
kiinni. Kun saavuin Ollin luo, huomasin että tämä oli päästänyt ulosteet.
- Voi sinua Olli, huudahdin ja vilkaisin ranne kelloani.
- 10.48, juuri spoivasti, huomasin.
Sitten tallustelin varuste huoneeseen. Vilkaisin lämpömittaria. Ulkona oli
-10º. Nappasin kevyt rakenteisen loimen takaseinältä. Tämä oli Ollin. Olin
varma siitä, osasinhan lukea! Sitten tallustelin kohti Ollin karsinaa.
Nakkasin loimen tämän selkään, ja kiinnitin tarrat jotta se pysyisi Ollin
päällä sen ravatessa ulkona Nikon seurassa. Sitten napsautin riimunnarun
riimuun, ja avasin karsinan ovea suuremmaksi. Kannustin ponin liikkeelle,
ja talutin tätä kohti tallin pää ovea. Kiinnostuneet hevoset vilkuilivat
levottomina loimi asuista Eestinponi ruunaa, joka asteli kiltisti
perässäni.
Niko ei ollut karsinassaan, huomasin sen vilkaistessani ruunan karsinaan.
Tämän oli siis oltava tarhassa, ja niinhän se olikin. Tämä löntysteli
paikalle iloisesti höristen. Olli vastasi Nikon tervehdykseen kimakasti
hirnahtaen. Sitten se pääsi ystävänsä luo kirmaamaan. Ne pinkoivat
rinnakkain tarhaa ympäri nopein liikkein. Sitten ne siirsivät laukkaan,
muuta en ehtinyt nähdäkkään kun tallustin kohti pihamaata. Kiidätin kohti
karsinoita täynnä olevaan talliin ja aloin siivoamaan Ollin karsinaa
huolellisesti.
- Nyt ei saa hosua, mietin. Ajattelin Ollin parasta, ja sainkin karsinan
puhtaaksi aika vauhtia. Sitten kiidätin kärryt kohti lantalaa ja kippasin
sisällön isoon haisevaan lantakasaan.
Hyi olkoon, huudahdin naurahtaen ja saapastelin kohti pää
rakennusta. Palautin kärryt paikalleen. Sitten oli aika lähteä kotiin.
Sitä ennen kävin vielä Ollin ja Nikon luona. Hymyilin näiden saapuessa
luokseni ja silitin näiden silkkiturkkisia kauloja. Sitten syötin niille
porkkanat ja hyvästelin nämä. Erotin vielä ponit tarhoissa, kun poljin
kohti kotia tallipihalta.
Olli tuli meille Virosta keväällä
2006. Tallitarinoista
(12.3.2006) voit lukea enemmän ruunan matkasta Suomeen :) Hassua, että
siitäkin on jo viisi vuotta! Aika on mennyt vauhdilla.
Kumisuka ei välttämättä ole paras harja
jalkojen puhdistamiseen, sillä kannattaa enneminkin rapsutella hevosesta
likaa ja irtokarvoja irti. Sää'än kohdalla pyörittely tuntuu hevosista
usein varsin mukavalta ja suurin osa rupeaa rennosti torkkumaan. Jalkoja
kannattaa puhdistaa tavallisella sualla tai sitten pölyharjalla :)
Loimi on hyvä muistaa, vaikka Ollilla onkin
roimasti talvikarvaa päällä (keväällähän sen taas huomaa, kun mustaa
karvaa karisee ympäriinsä). Nikon kanssa kelpasi taas riehua ulkona.
Milloinkohan poneista loppuu virta?
18.1.2011 - Ystävyyttä
ensisilmäyksellä
Astelin kohti tallia. Hymyilin itsekseni, ja katselin kohti
tarhoja.
- Hienoa että olin saanut hoitsun tältä tallilta, puhelin itsekseni.
Taluttelin vaaleansinisen pyöräni kohti tallin seinämää, ja napsautin
tämän lukkoon läheisestä puusta. Ilmeisesti puu oli vasta nuori. Sen
lehdet havisivat kuin olisivat laulaneet suureen ääneen ja tervehtineet
uutta tallityttöä. Kosketin puuta hellästi ja käännyin sitten kohti tallin
pää ovea. Aukaisin raskaan oven ripeästi ja astuin sisällle talliin.
Hoitajia ei näkynyt käytävillä, eikä karsinoissa, joten sainkin tutustua
hevoseen ihan rauhassa. Silmäilin karsinoista vilkuilevia hevosia.
Katseeni kiersi nimikylteissä, jotka riippuivat karsinan ovella
kotoisasti.
- Taika.. Niko.. Fabi.. Bina.. Olli, huudahdin vahingossa melko kovaan
ääneen. Pian karsinasta kuului hiljaista hörinää. Kaltereiden väliin
tupsahti musta, sametin pehmeä turpa.
- Sinä taidatkin olla Olli, lepertelin hoitsulleni työntäen käteni turvan
alle. Parta karvat kutittivat kättäni kun musta ruuna haisteli
kiinnostuneena kättäni. Tämä hörähti lempeästi ja otti pari askelta taakse
päin, aivan kuin kutsuisi minua karsinaansa. Raahauduin rauhallisesti
kohti karsinan ovea. Aukaisin ovea hitaasti, jottei polle olisi
säikähtänyt heti ensi silmäyksillä nopeita liikkeitäni. Mutta ei. Tämä
tuli heti luokseni tekemään tuttavuutta. Jätin ovea hieman ravolleen,
jotta minulla olisi pieni kulkuväylä. Sitten astuin lähemmäs komeaa
hoidokkiani, ja tämä alkoi tutkia heti taskujani.
- Älä kutita höpsö, huudahdin naurahtaen. Silitin ruunaa hellästi tämän
kapealta otsalta, ja pörrötin tämän tuuheita etuhiuksia. Sitten kiskaisin
taskustani kirkkaan oranssin porkkanan, jonka ojensin kohti Ollia. Tämä
ahmi porkkanan heti ensi sekunneilla. Minua hymyilytti. Olli oli jotenkin
niin suloinen! Lepertelin ponille vielä jonkin aikaa, kunnes sitten
katosin kohti talli käytävää.
Palasin karsinaan harja kädessäni.
- Jospa aloitettaisiin ihan harjaamisella, sanoin korvia hörisyttävälle
Ollille. Hymyilin ja astuin pari askelta eteen päin, kohti kimmeltävää
kaulaa. Kosketin tätä hellästi.
- Voikun turkkisi onkin sileä ja pehmoinen, huudahdin iloisesti. Sitten
aloin sutia tätä innoissani. Voi kuinka polle näyttikin nauttivan. Oikein
silmät piti ummistaa kiinni ja höristä lempeästi. Aurinko paistoi
kaltereiden suojaaman ikkunan läpi, ja Olli sai kullan värisen
ääriviivauksen. Kuin tarinassa! Mietin ihaillen. Aika kiisi täyttä vauhtia
eteenpäin, ja pian seisoin hoidokkini vieressä tyytyväisesti hymyillen.
- Taisit nauttia tuosta.., hymähdin ja astuin karsinasta. Oli aika sutia
harja ja jouhet kauniiksi sekä sileiksi. Kaivoin ostamastani harja pakista
mustan kumisuan, jolla aloin karsinaan ahtauduttua sutia Ollin komeaa ja
pehmoista harjaa. Poni astui pari askelta sivulle. Huokasin ja pyöräytin
silmiäni. Ollin suipot korvat luimistivat eteen sekä taa, tämän
katsoessani pelokkaan oloisena aikomuksiani.
- Olli! Kuulehan nyt, minä puhelin kuin tottunut.
- Minä olen nyt päättänyt sutia jouhesi, äläkä luulekkaan että muutan
mieleni! Olli katsoi minua hieman harmissaan. Sen tummat silmät loivat
viattoman katseen kuin koiranpennulla. Sitten tämä luimisti ja otti kaksi
askelta eteenpäin. Taputin tätä kaulalle ja hymyilin. Sitten aloin
sutimaan tätä ensin rauhallisesti ja sitten hieman rivakammin.
- Hieno poika, lepertelin tälle.
Olipa se rauhallinen. Sen häntä hailahteli laiskasti
puolelta toiselle aina vähän väliä. Sitten sainkin tämän loisto kuntoon,
ja ojensin tälle kauniin punaisen omenan. Olli hörähti iloisesti ja
nappasi omenan kämmeniltäni. Syötyään omenan työnsi tämä hellästi turpansa
kainalooni. Naurahdin ja silitin ruunaa kaulalle. Pian oli mentävä. Tiesin
sen. Ajatuskin sai minut masennuksen valtaamaksi. Laskin naamatauluni
ponin kiiltävälle kaulalle ja halasin tätä. Sitten napsautin riimun-narun
Ollin päällä olevaan siniseen riimuun. Ajattelin viedä ruunan tarhoihin,
jottei tällä olisi tylsää möksöttäessään karsinassa aivan yksin. Avasin
karsinan ovea suuremmaksi, jotta polle varmasti mahtuisi mahoineen
karsinasta. Kaviot kolisivat rytmikkäästi vasten sementtistä talli
käytävää. Onnekseni Niko ravasikin jo tarhassa. Nähdessään rakkaan tarha
kaverinsa tämä hirnahti kimakasti, ja viskoi päätään kohti taivasta.
- Sinullahan on hurja tarha kaveri, löpertelin ponin huiskiessaan
häntäänsä. Pian kaksi onnelisen näköistä hevosta leikki tarhassa. Minua
hymyilytti. Mitäköhän Ollista ja minusta tulisi? Mietin itsekseni.
Vilkutin kättäni Ollin vilkaistessa minua. Tämä hyppäsi kahdelle jalalle
ja hirnahti komeasti kiitokseksi. Sitten pakenin paikalta hymy kasvoilla.
Ensimmäinen hoitopäiväsi oli varsin ihana
:) ! Pidän kuvailevasta ja todella sanarikkaasta kirjoitustyylistäsi. Saat
yksinkertaisetkin talliarjen askareet kuullostamaan todella mukavilta - ja
sitä ne varmasti ovatkin uuden hoitohevosen kanssa. Toivottavasti into ja
viehätys säilyvät pitkään.
Olli on totta tosiaan varsin herttainen
tapaus. Nyt varsinkin, kun ponia peittää paksu ja pörröinen talvikarva.
Sen setvimisessä menee pahimmillaan useampi tovi, jos ruuna on innostunut
heittäytymään lumihankeen ja piehtaroimaan oikein sydämensä kyllyydestä.
Uskon, että teistä tulee Ollin kanssa
vaikka mitä :) ! Osallistu ihmeessä 25.1 alkavalle hoitokurssi 1:lle, niin
pääsette Ollin kanssa talutusretkille ja sitä kautta sitten uusille
hoitokursseille saamaan lisää vastuutehtäviä ja tempauksia hoitopäiviin.
.11.2010 - "Superhyvää
työtä!"
Marraskuinen maanantai alkoi kääntyä pimeään iltaan, olihan
kello jo neljä. Onneksi olimme tuntilaisten kanssa lämpimässä ja
valoisassa maneesissa. Illan ensimmäinen tunti päästi taas
alkeiskurssilaiset oppimaan uusia asioita. "Tänään ravaamme ohjien kera ja
treenaamme pujottelua."
Katselin tyytyväisenä ratsastajien työskentelyä käynnissä.
Kolmas tunti oli viimeinen näillä hevosilla ja ensi viikolla jokaiselle
ratsastajalle vaihdettaisiin joku uusi tuttavuus. Kolmen tunnin jälkeen
jokaisesta tiesi jo jotain: joku on todella hyvä herkkien hevosten kanssa,
toiselle tarvitaan joku tasainen ravaaja, jotta ravi-istunta saadaan
hiottua paremmaksi. Ehkä joku voisi siirtyä poneista hevosiin tai
toisinpäin.
Olli oli saanut näyttää taitojaan kurssin alusta asti
Johannan kanssa. Ohjeistin ratsukot pujottelemaan tötsiä. "Muistakaa,
pelkkä ohja ei riitä kääntämiseen. Tarvitaan myös pohjetta - katse ja
istunta eivät myöskään ole yhtään pahitteeksi." Johanna ja Olli käänsivät
muiden mukana pujottelutehtävään ja näyttivät, että tästä kaksikosta
löytyy mahtava yhteistyön alku.
Olli oli ollut koko tunnin todella reipas, mutta se
kuunteli silti tosi kivasti myös ohjasapuja. Katsoin jo kulmasta kohti
pituushalkaisijaa ja valmistauduin kääntämään ponin haluamaani suuntaan.
Aloin kääntämään sisäohjalla, mutta unohdin ulkopohkeen tuen joten Olli
lähti kääntymään hiukan huonosti, korjasin tilanteen heti kun huomasin
ulkopohkeella ja pääsimme kuin pääsimmekin oikeaan suuntaan. Loppu matka
menikin paljon paremmin, Olli piti vauhdin pujottelusta huolimatta
kiiruhtamatta kuitenkaan liikaa, joten sain keskittyä itse pujotteluun.
Kun vihdoin käänsin ponin toisessa päässä lyhyelle sivulle, kehuin sitä
taputtamalla kaulaa.
Hymyilin tötsien viereltä ja kehuin ratsukkoa: "Superhyvää
työtä!". Johanna vilkaisi taakseen, hymyili ja taputti Ollia.
14.10.2010 - Hoitotarina
Köpsyttelin ensimmäistä kertaa tähän
hohdokkaaseen, Golden Horseen. Olin saanut hoitoponikseni HR's Oliverin,
eli Ollin. Nyt, näen ensimmäistä kertaa elävänä Ollin. Astuin sisään
hiljaiseen talliin. Etsin karsinan, kunnes se oikea löytyi ja avasin oven.
- Ooh, sinä olet söpö ! hihkaisin ja ojensin käteni. Olli katseli minua ja
ojensi pitkän kaulansa kohti kättäni. Lämmin ilmavirtaus tuntui kädessä.
Menin karsinaan sisälle ja rapsuttelin Ollia. Tämä päivä oli vain
tutustumista, eikä minulla itse asiassa ollut paljoa aikaa, koska olin
tullut suoraan koulusta. Silittelin Ollia hetken ja suljin oven. Tulen
pian taas, kuiskasin ja kipitin autoon.
Olli on varsinainen suloisuus,
ulkomuodon lisäksi myös käytökseltään :) Ensimmäinen tapaaminen meni hyvin
tutustuessa, ensi kerralla voitte tutustua lisää esimerkiksi harjaamisen
ohella. Tuntiratsastajia saa myös auttaa, Olli kun tekee jonkin verran
alkeistason tunteja, joilla apua varsinkin tarvitaan.
23.2.2010 - Hoitotarina
Aivastus. Ja toinen. Ja vielä kolmaskin.
Heilautin nenäliinalla nopeasti nenänpielet puhtaiksi ja työnsin paperin
takin taskuun. Painoin kädet takaisin rattiin ja yritin pitää katseeni
tiessä. Lunta satoi ärsyttävinä pyrykköinä yhtämittaa ja tietä oli lähes
mahdoton nähdä. Sen lisäksi oli jo melko hämärää, sillä pääsin lähtemään
tallille vasta töiden jälkeen. Pyyhkimet kitisivät lohduttomina. Kuuntelin
hiljaista auton hurinaa ja mietiskelin uutta tallia sekä uutta
hoitohevostani. Muistot vuosien takaisesta ratsastusonnettomuudesta
kiipesivät utuisesti takaraivooni, mutta pyyhin ne yhtä päättäväisesti
pois kuin auton tuulilasinpyyhkimet lumituiskut ikkunasta.
Lopulta uskoin päätyneeni oikeaan osoitteeseen, kun ajoin veljen auton
(omaa autoa odotellessa..) Golden Horsen parkkipaikalle. Napsautin ovet
lukkoon, jonka jälkeen juoksin niin ripeästi kuin melko liukkaalta keliltä
kykenin, tallin suojiin. Iloinen kuhina, lämpimät valot ja hevosten tuttu
tuoksu saivat tunnelman nousemaan heti kattoon. Äkkiä olin jälleen se
pikkupoika, joka ratsasti hurjaa laukkaa kilparadalla hevosellaan Juksulla.
- Juksu parka, huokaisin lähes ääneen. Sain kuitenkin iloisempaa
ajateltavaa veikeästä hummasta, joka työnsi päänsä läheisestä karsinasta
ja tönäisi lempeästi kättäni.
- Moi, Rainy , luin tamman nimen karsinan pielessä olevasta kyltistä ja
taputin hennosti ponin tummaa turpaa. Tuskin ehdin siitä ottaa kahtakaan
askelta, kun kolme hymyileväistä tyttöä oli piirittänyt minut.
- Sä olet varmaan uusi?
- Oletko hoitaja, käytkö tunneilla?
- Mikä sun nimi on?
- Öö, köhäisin kurkkuani ja tunsin poskille vierivän punan. Hemmetti,
miksi minun täytyy olla niin saamarin tunteellinen! Tajusin sentään
kiskaista mustan piponi pois päästä ja pyörittelin sitä hämilläni
tumpuissani.
- Terve vaan, mun nimi on Cirka, esittäydyin. - Ja joo, oon uusi, mutten
hoida kyllä ketään.. vielä.
Tytöt nyökkäsivät iloisesti ja tunsin lempeän käden työntävän minua
hitaasti eteenpäin.
- Me voidaan näyttää sulle paikkoja, koska Aino hyppää taas ties missä,
yksi tytöistä sanoi nauravaisesti.
- Mun nimi on Inna.
- Heidi.
- Ja mä olen Suvi, sanoi viimeiseksi tyttö, joka työnsi edelleen minua
selästä. Vilkaisin hänen tummanruskeisiin silmiinsä ja sen jälkeen
nopeasti poispäin.
Tytöt kierrättivät minua ensin ympäri tallia luetellen ohimennen hevosten
nimiä. Ajattelin mielessäni, että unohdin ne sitä mukaa kun uusi hevonen
tuli vastaan, mutta ehkäpä joskus osaisin tunnistaa niitä jopa laitumella
toisistaan. Kiersimme myös varustehuoneen, ovelta kurkistaen rehuhuoneen,
hoitajien huoneen ja lopulta me kaikki neljä pysähdyimme riviin toimiston
ovelle.
- Rohkeasti sisään, ei ne pure! Heidi letkautti ja kopautti oveen. Sen
jälkeen Inna työnsi sen auki ja minut tuupattiin mukisematta kirkkaasti
valaistuun tallin ilmiselvään pääpisteeseen. Tunsin olevani kuin
kuulustelussa, jossain epäsopivassa paikassa (tai ainakin epäsopivan
näköisenä), kun hieman hölmistyneen näköinen nainen nosti katseensa ja
tarkkaili minua.
- Jaaha, iltaa? Hetkinen, sinä oletkin ihan uusi kasvo.
- J-joo, änkyröin.
- Hauska tutustua. Minä olen Iida, nainen ojensi kätensä.
- Toinenkin Inna?
- Ii-da, nainen toisti vinosti hymyillen.
- Oho hups, taisin kuulla väärin!
Ojensin käteni ja poskeni helottivat nolostuksesta, epävarmuudesta ja myös
hikeä alkoi pukkaamaan pintaan, sillä toimistossa sekä tallissa muutenkin
oli lämmin paksun takkini kanssa.
- Cirka haluaisi hoitohevosen, eikö niin? Suvi tuli auttavaisena seisomaan
viereeni. Se lohdutti. Olen aika tumpelo uusissa paikoissa ja liian ujo
hoitamaan asioita ilma ongelmia tai väärinkäsityksiä.
- Joo, niin aattelin, nyökyttelin.
Iida kääntyi ympäri, kaivoi jonkin paperilappusen pöydän laatikosta ja
selasi sitä sormellaan. Sitten hän alkoi luetella vapaana olevien hevosten
nimiä katsahtaen pari kertaa Suviin.
- Ja Vilma. Lista löytyy toki ilmoitustaulultakin. Onko toiveita? Iida
lopetti listauksen.
- Eipä o-oikeastaan. Joku mukava heppakaveri vaan, totuttelen taas tähän
tallielämään..
- Miten olisi Olli? Heidi puuttui keskusteluun toimiston oven raosta. - Se
on tosi kiva ja, kun se Katikin lähti vähän aika sitten.
Niinpä niin. Tässä sitä sitten ollaan.
Ojensin kämmenselän mustalle ponille, joka nuuhkaisi sitä kerran ja
kääntyi sitten kaivelemaan jotain näkymätöntä karsinapuruista.
- Tee tuttavuutta rauhassa. Ja jos tarvitset apua, me kyllä autetaan, Suvi
laski kätensä olalleni ja poistui sitten Heidin ja Innan kanssa tallin
uumeniin. Astuin rohkein mielin sisemmäs hämyisämpään karsinaan. Silitin
ja taputtelin mustan ruunan kaulaa ja lapoja. Se hengitti hivenen
karkeasti, korahdellen, ja lotkautteli korviaan. Ristiaskel vasemmalle..
ja hamuaminen jatkui.
- Toivon, että meistä tulee ihan kivat kamut, kuiskasin. - Mutta
toivottavasti ymmärrät, että en ole vielä ihan valmis suuriin harppauksiin,
joten.. edetään ihan pikkuhiljaa.
Koska olin suorittanut ensimmäisen tavoitteeni loppuun melko kunnialla
("mene tallille, ota hoitohevonen ja taputa sitä"), saatoin erityisen
hyvillä mielin juosta jälleen talvituiskuun ja karauttaa veljeni
rautaratsulla kohti kotia.
Kiitos hoitajaesittelystä,
lisäsin sen tuohon ylös :) Olli on takuulla hyvä terapiaponi ja tapa
palata takaisin hevosurheilun pariin. Pääsitkin kerralla kiinni
talliarkeen hoitajien kautta, ahkeraa toimintaa tytöiltä (toivottavasti
eivät olleet liian ahkeria esittelemään paikkoja ja patistamaan toimistoon
Iidan puheille). Mukava saada tähän tyttövoittoiseen talliporukkaan myös
miehistä voimaa!
Tavoite tuli täytettyä ja
tallikäynnistä ja hyvä mieli. Voiko sitä enempää toivoakaan hoitamiselta?
Kirjoitat elävästi ja mukaansa tempaavasti, odotan innolla uusia
tarinoitasi!
20.2.2010 - Heipat hepalle
Ollin pitkäaikainen hoitaja Kati J. on ollut
pitkään poissa tallilta. Lähetin hänelle viestiäkin vuoden alussa, mutta
valitettavasti en ole vieläkään saanut mitään vastausta. Oli siis
väistämätöntä lisätä myös Olli hoitajia tarvitsevien listaan. Ruunaa tuo
hieman kummastutti, kun Iida kävi sen kanssa pitkällä talutuslenkillä -
miksi vieressä ei ollutkaan tuttu hoitaja ja tämän koirat?
Kiitämme suuresti Katia hienosta
hoitotaipaleesta ja jäämme odottamaan uutta hoitajaa pakkasta
pelkäämättömälle karvakasaponille :)
31.8.2009 - Hoitotarina
Elokuu näyttää vielä viimeisille päiville
varsin valoisalta ja lämpimältä, vaikka jo pitkähihaisen saa iltaa kohden
niskaan laittaa. Oli ihana palata kesänlomalta tallille, jossa ainakin
hoitajat tekivät työtään, heinän tuoksu tuli nenään ja muutenkin tunnelma
oli syksyisen oloinen. Kävin viemässä reppuni hoitajahuoneeseeni ja sekä
kävin lukemassa uusimmat tiedotukset. Siivouskerhon yllätys kuulosti
varsin mukavalta touhulta, poikien harjat näyttävät tällä kertaa
likaisemmalta kuin käytetyiltä. Lähdin hakemaan talikko ja kottikärryjä,
jotka eivät ollenkaan ihan kaukana. Sain ne aika pian toisen hoitajan
siivottua hoitohevosen karsinan. Siinä odotellessa katselin tarhoille
päin, kun Olli piehtaroi tyytyväisen oloisena. No, ei auta, sää on sen
verran hyvä, että ponin voisi vaikka pestä. Hommiin kävin, sain oikeastaan
laittaa karsina ihan uuteen uskoon, keskelle jäi vaan vähän puhdasta
purua. Ainakin yksi kottikärryllinen uutta karsinan pohjalle. huh, tämä
käy ihan kuntoilusta!
Seuraavaksi lähdin ulos pesupaikalle, hieman varjoisampaan paikkaan. Kävin
hakemassa pari ämpärillistä vettä ja sienen. Lisäksi harjat, otin myös
hoitajahuoneesta mukaan muutaman kuivatun leivän, jospa poika tulisi
nopeammin luokse. Avasin portin ja laitoin sen perässäni kiinni. Olli
seisoi varsin likaisena tarhan toisessa päässä, ei auttanut mennä kuin
hakemaan se. Taputin ruunaa kaulalle, - terve Olli-poika, kiva nähdä
pitkästä aikaa! Annoin muutaman leivän palan ja lähdimme tallustelemaan
varjopaikkaan. Harjasin kertaalleen Ollin läpi, ennekuin aloin pesemään.
Kävin kaikki paikat tarkasti läpi ja lopuksi Olli sai vedet niskaan.
Kuivuttelin Ollia hetken aikaa ja selvittelin samalla häntää ja harjaa.
Niissä olikin työ, ne eivät ollutkaan ihan pienellä takulla. Olli söi
sillä välin heinännuppuja tallin seinustalta, kun sai jossain vaiheessa
työn tehdyksi. Toiseen ämpäriin pistin harjat siksi aikaa likoamaan, että
saisin vietyä Ollin karsinaan.
Palasin Ollin varusteiden ja saippuakeran varjopaikkaan, missä paistoi
penkille sopivasti aurinko, pistin harjat siihen kuivumaan ja aloin
purkamaan suitsia. Pesin jokaisen osan tarkkaan ja kuivasin ja laitoin
vielä hetkeksi aurinkoon kuivumaan. Sen jälkeen pesin satulan. Kun kaikki
oli pesty, heitin veden maahan ja kokosin suitset ja satulan osat. Vein
ensin varusteet satulahuoneeseen, jossa laitoin uuden satulahuovan vanhan
tilalle. Lisäksi annoin vielä harjojen kuivua hetken aikaa. Käytämme
palkkioratsastuskerramme myöhemmin, syksymmällä, jos vaikka maastoon
pääsisi!
Lämpötilat ovat tosiaan
pysyneet korkealla, ja on kiva nauttia tallilla puuhailusta kellertävien
lehtien tullessa vähitellen puihin :) Ollia veden kanssa toimiminen ei
näytä haittaavaan yhtään - mitäpä sitä pesua estelemään (onpahan taas
puhdasta pinta-alaa, mitä piehtaroida pölyyn ^^) Mukavaa että osallistut
siivouskampanjaan, saadaan myös Ollin varusteet kuntoon ja syyskausi
aloitettua puhtaasti! :)
14.2.2009 - Hoitotarina
Olli oli iltatallin aikaan jo karsinassaan,
kun saavuin tallille. Vein omat mokkapalaleivokset hoitajienhuoneeseen,
syödään ne sitten huomisessa! Ollin karsina ja samoin Riston karsina
näytti olevan jo putsattuna. Lähdin tallimestarin kanssa tekemään poikien
iltaruuat valmiiksi, ennekuin saavuin taas tallikäytävälle. Otin Ollin
käytävälle, laitoin kiinni ja otin harjat käyttöön.
"Likainen sinä olet, oli kellon aika mikä hyvänsä!"
Olli oli piehtaroinut karsinassaan, mutta onneksi hoitajalla tehokkaat
kädet, niin hetkessä ruuna näyttää puhtaammalta. Kavioiden kanssa olemme
edistyneet, niistä alkuvuosista, kun tuntui että poni vaan koko ajan
kaatuu päälleen. Nyt ruuna on oppinut olemaan paikallaan. Putsasin vielä
hännän puruista ja taputin Ollia kaulalle. Päästin ruuna karsinaan ja
putsasin harjat sen jälkeen.
Karsinassa annoin muutaman porkkapalan ja halauksen ystäväpäivän
kunniaksi. Laitoin karsinan oven kiinni ja marssin Risto-pojan luokse.
Mukavaa että myös iltatalliin
löytyy hoitajia avustamaan! Ollin kanssa on kyllä selvää kehitystä
tapahtunut kavioiden kanssa, myös tuntilaisilta olen kuullut että ruuna
jaksaa pitää jalkansa ylhäällä eikä ala nojaamaan niin herkästi. Tämä
kertoo luottamuksesta hoitajaan sekä muihin ihmisiin :) Niin ja hyvää
ystävänpäivää teille molemmille!
11.1.2009 - Hoitotarina
Kiireen keskellä tuntuu olevan muutama tunti
aikaa myös käydä tallilla. Niimpä tänään oli sellainen päivä. Näitä päiviä
ei tässä alkuvuodesta olekaan monta ja joutuu aina miettimää, lähteekö
hoitamaan. Onneksi nämä pojat ovat jo tottuneet siihen, ettei hoitaja käy
joka päivä.
Ponit viettivät jo iltaansa karsinoissa,
onneksi käytävä oli vapaana, joten Olli kiinni käyttävälle ja karsinan
kimppuun. Karsina oli ok kunnossa. Annoin vielä Ollin olla käytävällä, kun
se siinä nätisti oli ja siivosin samalla Riston karsinan. Vielä samaan
kottikärryyn kävin hakemassa puhtaat purut. Näin jouhevasti tämäkin työ
oli tehty. Risto ensimmäisenä karsinaan ja Ollin kanssa lähdimme ulos
puomille.
Ulkona oli jo pimeää. Onneksi tallin valoitus toimii ulkonakin, niin
pystyy harjamaan. Tänään olisi ollut kyllä hyvä ulkoilu sää pienessä
pakkasessa sekä auringon valossa, mutta kyllä tällainen ilta hoitokin
kelpaa. Poni tuli nopeasti puhtaaksi, kavioidenkaan kanssa ei ollut
ongelmia ja harja ja sekä häntä näyttivät todella hyviltä! Ei siis suuren
suuria hommia tällä kertaa hoitajalle. Istahdin vähäksi aikaa puomille ja
rapsutin Ollia päästä, silloin ruuna laittoi turpansa syliin ja hetken
siinä olimme. Annoin lopuksi pari kuivunutta ruisleipää, ennekuin vein
ruunan takaisin karsinaan. Karsinassa tarkistin poniruunan, ennekuin
annoin lähtötaputukset ja lähdin Risto-pojan kimppuun.
Vähän erilaista näkökulmaa
hoitamiseen, kun käy illalla tuntilaisten hyöriessä tallilla :) Mukavaa
että kiireen keskeltä löytyy aikaa tallihetkelle - toivottavasti se myös
antaa kivaa vaihtelua muuhun arkeen. Onkohan Olli tehnyt uuden vuoden
lupauksen ja alkanut käyttäytymään siististi karsinassa ;)
3.1.2009 - Hoitotarina
Aurinkoinen tammikuu vain jatkaa, pakkasta
kymmenkunta ja lunta riittämiin. Kyllä tämä on sitten mukavaa! Siinä
siivosin Ollin karsinaa, napit korvilla. Onneksi tiheän hoitorytmin vuoksi
karsinakin on pysynyt mukavan siistinä, vaikka kyllä me Ollin tunnemme, se
on väliin vähän missäkin kunnossa. Kävelin käytävää pitkin kohti lantalaa
ja tämän jälkeen kävin pressun alta hakemassa vähän lisää puruja.
Kottikärryt ja talikko lähti seuraavalla hoitajalle, joten pystyin saman
tie menemään rehuvarastoon tekemään poikien päivä että iltaherkut
valmiiksi.
Herkkujen jälkeen tiedossa oli tietysti itse päätähtemme Ollin harjaus,
otin tallista matkaani harjalaatikon ja lähdin kohti tarhaan. Olli ja Niko
mässyttivät heiniään aidan lähettyvillä, joten sain ruunan nopeasti
kiinni. Tällä kertaa heinä kiinnosti sen verran paljon, että sain siinä
samalla harjattu ruunan hyvään kuntoon, putsattua kaviot lumipaakuista ja
samalla tarkistaessa ponia putsasin myös harjan että hännän.
Perussiistimisen jälkeen taputin vielä ponia
kaulalle ja päästin ponin vapaaksi. Kävin viemässä riimunnarun roikkumaan
naulakkoon sekä harjapakin paikallensa. Hoitajahuoneessa kävin mutkan
vaihtamassa vaatteet ja lähdin töihin. Illemmalla tulen sitten
tervehtimään paremmin Ollia ja sekä hoitamaan pikkutähteä.
Meitä on kyllä siunattu aivan
ihanilla ilmoilla! Ai että olen nauttinut koko kuun ajan pakkaspäivistä
auringon valaistessa (koko ajan pidempään vielä) peltoja ja metsäpolkuja.
Maastoilu on nyt kyllä paras liikkumiskeino, jos minulta kysytään :) Kivaa
perushoitoa jälleen, sinulta sujuu tallirutiinit kyllä todella hyvin,
huolella ja silti sutjakasti. Aika on tuonut hyvin kokemusta, keväällä
vietetäänkin jo teidän 3v päivää :) !
31.12.2008 - Hoitotarina
Vuoden viimeinen kirjoitus tähän päiväkirjaan
ja sitten onkin katseen jo ensi vuodessa. Ollia on tullut ahkerasti
hoidettua jo muutaman vuoden ajan, vaikka en ihan joka kuukausi pääsekään
paikalle. Näinä vuosina yhteistyö on kasvanut sekä on oppinut tämän ruunan
elämää, vaikka se onkin sellainen lässykkä, se sopii minulle oikeen hyvin.
Mielelläni jatkan pitempääkin Ollin hoitajana, niin kauan kuin
mahdollista. Kello näytti lähemmäs 7 kun kömmin sängystä ylös. Tänään
näyttäisi aurinko paistavan, ainakin sää tiedotus lupaa niin. Söin
pikaisesti, pakkasin repun sekä otin koirat mukaan. Miksi näin aamusta
olen lähdössä tallille, johtuu uuden vuoden vaihteesta, aamusta on mukava
käyvä lenkit tekemässä, saavat ponitkin olla rauhassa koko illan.
Tallissa oli rauhallista ja hiljaista, ainoastaan Aino näytti siivoilevan
karsinoitaa ja osa poneista oli vielä syömässä. Kävin mutkan
hoitajahuoneessa laittamassa repun ja tulin Ainon apuriksi siivoamaan
Ollin ja samaan syssyyn Riston karsinnan. Kummatkin pojat ovat olleet
todella siististi, tosin onhan tässä käyty viime viikko ahkerasti
hoitamassakin. Olli vietti jo alkavaa aamupäiväänsä tarhassa, joten sain
tehtäväksi viedä varusteet puomille. Mukava maastopäivä kuulostaa
mukavalta, pakkasta ilmassa sekä luntakin kiitettävästi. Kävin hakemassa
ruunan tarhasta, joka mässytti heinää ystävänsä Nikon kanssa. Pienen
yhteiskatsomisen jälkeen sain ruunan voitolleni ja lähdimme yhdessä kohti
puomia. on kai se kumma, kun heti aamusta joutuu töihin, mutta kyllä sinä
ymmärrät.
Ollin paksu turkki oli mieleeni, tänään mennään maastoon ilman satulaa!
Kyllä vain, Ollin leveä selkä ja paksu karvapeite tekevät sen
mahdolliseksi. Harjasin siinä, putsasin kaviot, laitoin pintelit
jalkoihin, lämmittelin kuolaimia hetken ja pian olin jo ruunan selässä.
Heilautin kättä Ainolle merkiksi lähdöstä maastoon. Alkuun me käveltiin
rauhallisesti, koirat edellä? kylläpä se on kaunista, kun aurinko juuri
nousemassa, pikkuhämärässä ja lunta! Tästä minä tykkään. Annoin Ollin
kävellä rennosti, rauhallisesti, ruunan tahdikas askel keinutti. Kävimme
naapurin isännän pellon kautta, josta menimme metsän syvyyksiin. Annoin
hieman enemmän pohkeita ja keräsin ohjia enemmän ohjastuntumaan, ruuna
lähti ravaamaan reippaasti. Siinä hetken pompin, mutta pienellä
ajatuksella löysin istunnan.
Tiellä otin ruunan takaisin käyntiin ja kävelimme tallipihaan. Tämä oli
tällä kertaa tällainen rauhallinen, pitkä lenkki, mutta kelpasi ruunalle,
joka hörötti väliin. Puomilla hyppäsin selästä, otin varusteet pois,
harjasin hyvin ja laitoin loimen päälle. Annoin vielä muutaman
porkkapalan, ennekuin Olli sai palata syömään viimeiset heinänkorvet
ystävänsä Niko ruunan kanssa. Minä taas kävin laittamassa tavarat kuntoon,
ennekuin lähdin hakemaan toista poikaa maastoreissulle.
3 vuotta kohta aloittamisesta
- se on pitkä aika se! Ja olemme koko tallipoppoon kanssa todella
kiitollisia siitä, että olet Ollin kanssa hienosti puuhannut tavalla ja
toisella (ja hiiteen stressi tauoista tai muusta - niitä meille kaikille
tulee <: ) Ponin paksu talvikarva on kyllä pehmeämpi ja lämpimämpi kuin
yksikään satulahuopa! Reissu kuulosti kyllä aivan unelmalta, joskus on
niin kiva nauttia maastoilusta ja lönkötellä rauhassa polulta toiselle :)
25.12.2008 - Hoitotarina
Jouluaattona tuli vietettyä sukulaisten
kanssa, joten ei sitten tullutkaan tallille. Mutta nyt Joulupäivänä siihen
oiva tilaisuus. Ihanaa, ilmassa pientä pakkasta ja lunta tippui maahan
reippaaseen tahtiin. Mukavaa, että lunta tulee ja pian päästään nauttimaan
maaston uppolumeista. Tallilla oli varsin hiljaista, radio soitti pienellä
äänellä joulumusiikkia. Ensimmäiseksi ryhdyin hakemaan talikon ja
kottikärryt ulkoa ja siivoamaan Ollin karsinaa. Olli vietti päiväänsä
karsinassaan, joten siirsin sen hetkeksi käytävälle. Heinät oli kivasti
sekoitettu ja näytti muutenkin siltä, että koko karsina tarvitsee
siivousta. Uudet purut vain kehiin.
Olli seisoi valmiiksi käytävällä, joten otin
harjapakin mukaani ja lähdimme ulos. Lunta tuprutti edelleen, kun
laittelin ruunaa puomiin kiinni. Paksu karva, upposi melkein kokonaan käsi
ruunan mustaan karvapeitteeseen. Harjat sai tehdä töitä, vasta minusta
alkoi tuntua siltä, että Olli vaikutti enemmän lumiukolta. Poni tuli
puhtaaksi pienen harjauksen jälkeen. Koska kello oli vielä vähän ja
ihmettelin suuresti, miksi pieni lumiukkoni ei ollut tarhassa, vein sen
hetkeksi sinne. Putsasin lumessa harjat sekä siivoilin hieman kaappia.
Otin ruoka-astin mukaani, putsasin sen ja mittasin iltaruuat valmiiksi.
Jäin tallille hieman hääräämään jotain, kunnes otin pyöräni seinän
vastasta ja lähdin polkemaan kaupunkia kohti. Tullaan illalla hakemaan
ruuna sisälle sekä hoitamaan toinen lumiukko.
Vuoden joululauluannos alkaa
olla piakkoin täynnä, nyt osataan taas veisut ulkoa ja radio alkaa hakea
taas paikallisradiotaajuutta, jotta jaksamme taas ensi vuonna laulella
samoja lauluja :) Olli on kyllä mestari talviturkkinsa kera! Ei uskoisi
että poni pystyy kasvattamaan itsestään melkein jääkarhun yhden talven
ajaksi. Kirjoitat ihanan tunnelmallisia tarinoita, varsinkin nyt joulun
aikaan :)
22.12.2008 - Hoitotarina
Piparin, torttujen, laatikoiden ja glögin
tuoksu tuli vastaan kun aukaisin oven. Jouluvalot, koristeet ja kuusi
komeilivat tallin käytävällä ja taustalla toi joulumusiikkia. Kyllä vain,
joulu on tullut ovelle ja onkin aika lähellä tuloillaan. Jätin repun
naulakkoon ja riisuin talvitakin pois päältä. Päätin jäädä hetkeksi
istumaan pöydän ääreen muiden hoitajien kanssa, nauttien hyvistä herkuista
sekä toin samalla joulukortin seinälle.
Aloitin tavalliseen tapaan Ollin karsinan siivouksella, samaan syssyyn
siivosin myös ruoka-astiat ja samalla siivous kerralla ohimennen siivosin
myös Riston karsinan. Pitkään aikaan en ollut katsonutkaan kunnolla
varusteita, vaikka viimeksi taisin ratsastaa. Siispä oli varusteiden
vuoro, olipa tässä aikaa, joten otin samalla sankoon vettä ja
nahkasaippuan kaapista. Otin ylimääräisen pyyhkeen ja tyynyn itselleni
alustaksi, niinpä alkoi varusteet saada kyytiä sekä joululaulujakin tuli
siinä samalla laulettua. Samalla Ollin sininen satulahuopa näytti aika
kuluneelta, että se saa mennä pyykkiin, joulun värin kunnaiksi tuli
vaihdettua punainen satulahuopa. Muut varusteet näyttivät olevan ok
kunnossa, ne kävin läpi tarkastaen.
Poni näytti viettävän tarhassaan vielä aikaansa, kello oli aika paljon,
joten lähdimme ensin puomin kautta talliin. Puomilla ei ollut tällä kertaa
tunkkua, joten sain harjattua ja putsattua poniruunan juhlakuntoon.
Talvikarva tuntui koko ajan kasvavan ja hyvä niin, saadaan tammikuussa
sitten ratsastella maastossa ilman satulaa. Tarkenee hoitajakin :)!
Harjaamisen jälkeen tallissa oli vilinää ja vilskettä, mutta pian varmaan
tallikin rauhoittuu joulun viettoon! Vielä huomenna olisi tarkoitus käydä
hoitamassa poijjaat, niin päästään kummatkin joululomalle! Taputin
kaulalle ja laitoin loimen ulkopuolelle, Ollille näytti maistuvan heinä,
kun laittelin ovea kiinni. Nyt Riston kimppuun.
Kiitos joulukortista, saamme
niistä vielä lisäkoristelua talliin :) Satulahuoneelta on kuulunut pitkin
viikkoa iloista laulantaa - taitaa varusteiden huolto sujua railakkaasti
samalla kun muistelee joululaulujen sanoja (itsehän en myönnä hoilaavani
aina karsinoita puhdistaessani!). Talvikarvaa löytyy kyllä reippaasti, saa
nähdä miten rivakasti se tipahtelee sitten keväällä pois.
30.11.2008 - Hoitajien
palkkiovalmennus
Tuntirunko löytyy
täältä.
Nousin selkään ja
tarkistin vielä jalustimet sekä satulavyön, ennekuin annoin Ollille
pohkeita. Pidin pienen ohjastuntuman ja kävimme uraa pitkin. Otin
seuraavaksi tuntumaa vähän enemmän ja herätin Ollia pienellä
napautuksella. Ruuna lähti reippaasti kävelemään, melkein ravi-askelin.
Vauhdikkaasti käänsin ponin kulmasta kohti toista kulmaa. Annoin vaihdoin
istuntaa ja pienestä liikkeestä Olli lähti ravaamaan. Olli oli reippaana
heti alusta lähtien, mutta voltteihin ja ympyröihin vauhti tuntui hieman
hiipuvan. Otin pitkillä suorilla nopeita temponlisäyksiä ja siirtymisiä
käyntiin, herätäkseen ruunan. Pienen toiston jälkeen ruuna alkoi olla jo
hereillä. Otimme hevoset suurelle keskiympyrälle ja valmistuimme laukan
nostoon. Ensimmäisestä laukannostosta Olli innostui, joten jouduin
ottamaan nopeasti raville ja uuden noston. Nyt Olli oli paremmin
hallinnassa sekä laukka tuntui tasapainoiselta, silti oli oma työ pitää
reipas poni tahdikkaassa liikkeessä.
Olli oli tunnilla varsin hyvä, vähän alussa oli untenmailla, mutta loppua
kohden, pienten toistojen jälkeen alkoi löytyä toimiva, sujuva tempo.
Maastossa Ollin vire oli vielä yllä, mutta malttoi rauhallisesti kävellä.
Kiitoksena kivasta
valmennustunnista ja reippaista raviaskeleista talli antaa ratsukolle
yhden hoitomerkinnän :)
23.11.2008 - Hoitotarina
Oijoi, lunta oli tullut ihan kaamean paljon
viime yönaikana. Ensimmäiset auringon säteet paistoivat kun raaputin
autoni tuulilasia. Ajattelin näin sunnuntain aamun kunniaksi, että tämä
päivä vietetään tallilla. Toinen koirista odotti innoissaan etupenkillä,
vissiin jo tiesi, minne olemme menossa. Auton etuosa lähti kohti
Sorsalammen kylää. Tallin pihassa päästin koirat vapaasti ja nautin hetken
hiljaisuudesta, ennen kuin lähdin talliin. Tallissa vaihdoin vaateet
hieman kevyempiin ja lähdin ensimmäiseksi siivoamaan poikien karsinat pois
alta. Tällä kertaa karsinat tuli siivottua urakalla sekä haettua uudet
purut tilalle. Tämän jälkeen lähdin tekemään päivä- että iltaruuat.
Tallissa oli mukavan hiljaista.
Kävin katsomassa Ollin varusteet läpi, ne näyttivät olevan hyvässä
kunnossa. Ennen kuin lähdin tapamaan ruunaa, kävin hoitajahuoneessa
laitamassa ratsastushousut jalkaan sekä katsomassa uusimat kuulumiset
ilmoitustaululta. Otin harjapakin sekä riimunnarun käytävältä matkaani ja
lähdin puomille. Kävin samalla hakemassa hieman myös heinää mussuttavaksi.
Ruuna näytti viihtyvän oikeen mukavasti tarhassaan, eikä häiriintynyt
siitä millään, vaikka kävin sen hakemassa puomille. Puomilla aloin
harjamaan pitkin vedoin sekä putsasin kaviot raskaasta lumesta. Kävin
hakemassa varusteet tallista ja koska ketään talliväkeä ei ollut, laitoin
oveen ilmoituksen, että olen kentällä sekä maastossa ponien kanssa
ratsastaen/ajaen. Satula selkään sekä kaikkien hihnojen tarkastus,
ennekuin hyppäsin selkään. Olli näytti olevan innoissaan. Kentälle oli
tullut paljon lunta ja Olli saikin rämpiä ensimmäiset askeleensa. Hyvää se
tekee poniruunalle. Otin ohjastuntuman ja annoin pohkeita hieman enemmän,
että poni lähtee raviin. Ravissa tein erilaisia kuvioita sekä askel
vaihdoksia. Poni tuntui reippaalta alla. Kentällä pyörimisen jälkeen
lähdettiin maastoon hieman köpöttelemään. Luonnon lumi sekä auringon
säteet olivat parasta antia aamupäivälle.
Laukkasuoralle tultaessa valmistuin laukkaan ja annoin ponin mennä. Pohja
oli juuri sopiva tähän tilanteeseen. Lopussa jarrutin. hieno poika! Kiitos
mukavasta reissusta! Talliin päin tultaessa tultiin rauhallisin askelin.
Puomilla otin varusteet pois, harjasin sekä laitoin loimen päälle. Olli
sai lähteä vielä muutamaksi tunniksi Nikon kaveriksi tarhailemaan. Vein
varusteet omalle paikalleen sekä laitoin pintelit kuivumaan
satulahuoneeseen. Ollin hoidettuani lähdin hakemaan puomille Riston
tavaroita.
Koirasi näyttävät tottunen
tallielämää hyvin, kiva nähdä hännänheiluttajia pyörimässä alueella - ehkä
meidänkin olisi aika hankkia jälleen uusi tallikoira :) Tällaisena
kauniina tallipäivänä kannattaakin lähteä maastoilemaan, kävin itse
aamulla varhain köpöttelemässä ja kyllä on kauniit lumimaisemat taas!
20.11.2008 - Hoitotarina
Päästin koirat pois autosta ja lähdin ensin
hoitajahuoneen kautta vaihtamaan vaatteet. Laitoin kahvin tuelle sekä
tarkistin ilmoitustaulusta uudet kuulumiset. Juotuani kahvit lähdin
siivoamaan poikien karsinat näin alkuunsa. Laitoin MP3:sen soimaan ja
keskityin täysin työtouhuun, niin etten ollut kuullut muiden hoitajien
tervehdyksiä. Pahoitteluni. Siivottuani karsinat, vein talikon seinälle
sekä kottikärryt ulos. Uutta purua nämä pojat eivät tällä kertaa tarvitse.
Sen verran hyvin ovat päivän aikana olla siistinä. Seuraavaksi suuntasin
askeleeni rehuvarastoon, jossa tein valmiiksi ilta että aamuruuat. Tämän
jälkeen kävin ensin hakemassa Riston sisälle, ennekuin lähdin hakemaan
tarhasta Ollia.
Olli näytti seisovan vain yhdessä nurkassa yksinään, loimi päällä. Avasin
portin sekä lähdin kävelemään kohti ruunaa. Siinä se vain seisoi. Mietin,
että ovatko he Nikon kanssa vähä riehuneet, että enää hoitajan kanssa ei
jaksanut alkaa vastoinkäymisille. Tallustimme talliin, sillä pakkasessa ei
tehnyt mieli harjata juuri ollenkaan, vaikka se olisi ollut helpompaan.
Tai ainakin itse tykkään harjata ulkona. Käyttävä oli sopivasti vapaa,
joten laitoin ruunan kiinni sekä otin ensimmäisenä loimen viikaten omalle
paikalleen.
Likainen ei Olli ollut, mutta puhtaaksi se tämän harjauksen jälkeen tuli.
Selvin vielä hännän, putsasin kaviot ja tarkistin ponin yleisesti. Ruuna
ei kyllä tänään ollut oma itsensä, ehkä se virkoaa sitä sitten yön yli.
Vein ruunan takaisin karsinaan ja tuli siivoamaan käyttävän kavioiden
tulleesta hiekasta. Lopuksi kävin vielä Ollin luona rapsuttamassa sekä
antamassa porkkanoita, niistä se hieman jo näytti piristyvän.
Ulkona harjaus on kyllä
mukavampaa, kun ei jää pölyt ja liat pyörimään sisälle. Ja ainakin on
tilaa touhuta! Sää tietysti rajoittaa riemua, mutta onneksi nyt on ollut
sopivan lämpimiä talvipäiviä :) Ollilla oli näköjään puhti vähän poissa,
tarkkailemme lähipäivinä onko vain pientä uupumusta vai missä on vika.
18.11.2008 - Hoitotarina
Ei tässä nyt hirveästi voi miettiä, että taas
tällainen pikakäynti tallilla aamusella. Ihan ensimmäisenä lähdin
laittamaan poikien päivä-, että iltaruuat valmiiksi. Kauheasti on ollut
viime päivinä menoja ja tuntuu, ettei aika riitä millään kummallekaan
pojalle. Otin nurkan takaan talikon ja kottikärryn ja kävin siivoamaan
ensin likaisen Ollin karsinan ja seuraavaksi hieman puhtaamman Riston
karsinan.
Annoin kottikärryt sekä talikon seuraavalle
hoitajalle ja otin Ollin kaapista harjan mukaan. "Terve poika!" Huusin
tarhan ulkopuolelta, avasin oven ja lähdin kävelemään Ollia päin. Rapistun
taskujani ja Ollin turpa hamusi porkkanoille, eikä kauankaan kun Nikokin
halusi samoille juhlille. Annoin yhden palan kummallekin pojalle ja siitä
sitten aloin harjamaan Ollia. Onneksi lumi oli tullut osittain maahan,
mukava saada valoa sekä eikä enää ole niin liukastakaan. Tarkistin Ollin
jalat vielä perin pohjin ja halasin ruunaa jonkin aikaa. Lopuksi
tapatukset kaulalle ja lähdin vielä tervehtimään Risto-poikaa. Seuraavalla
kerralla vähän tiiviimmin Ollin seurassa.
Olli ilahtui varmasti myös
tästä käynnistä :) Aina ei voi ehtiä "asumaan" tallilla ja apu se on
pienikin apu. Saivat pojat herkkuja tarhalla ja Olli myös puhtaan
ulkomuodon. Kelpaa taas kieppua ympäriinsä tarhassa Nikon kanssa!
24.10.2008 - Hoitotarina
Nyt tuntuu tätä aikaakin olevan pojille,
joten pojat saavat sen mitä antsaisevat. Ajoin auton parkkipaikalle,
päästin koira ulos ja lähdin talliin. Vaihdoin tallivaateet päälle ja ihan
ensimmäiseksi lähdin hakemaan talikkoa ja kottikärryjä. Karsina olin
verran sotkuinen, että siistin sen kunnolla ja hain lisää puruja
karsinaan. Tämän jälkeen siivosin samaan reissuun myös Riston karsinan,
jonka jälkeen vein kottikärryt seinälle ja sekä talikon naulakkoon
odottamaan uutta käyttäjää.
Tämän jälkeen hain harjat laatikosta ja lähdin puomille, otin puomilta
riimunnarun mukaani ja marssin hakemaan Olli ruunan tarhastaan. Ilma oli
sateisen kostea. Onneksi valot sentään toimivat, oli mukava avata portti,
kun joku odotti ihan selvästi, että haluaa päästä sisään. Laitoin narun
kiinni ja lähdimme kävelemään puomilla. Sade tuntui yltyvän, joten päätin
ottaa korin mukaan ja mennä käytävälle harjamaan Ollin. Sään puolesta
tuonne ei voinut juuri jäädä. Aloitin harjamaan pitkin vedoin. Tällä
kertaa kaviotkin menivät hyvin, joko Olli on ollut toisten silmien alla
tai sitten olen vaan oppinut varautumaan tähän. Samapa tuo, hyvin meni!
Päästin Ollin karsinaan, menin mukana ja tarkistin vielä ponin
läpikotaisin. Rapsutin kaulan alta ja sekä halailin ruunaani. Ihanaa, kun
talvikarva vain kasvaa ja kasvaa. Pian päästään maastoonkin lenkkeilemään
ilman satulaa!
Annoin lopuksi vielä kuivattuja leivän palasia, ennekuin lähdin hakemaan
Ristoa ulkoa.
Sateessa harjailu olisi aika
rohkeaa - pesu samaan hintaan :) ! Talvikarva alkaa puskea pintaan jo
vähitellen, Ollikin taitaa kerätä voimia siihen että kohta pakkasrajoja
koetellaan. Ai että, talvea odotellaan jo tallilla ihan täysillä.
Hoitopäiväsi oli mukavan kuuloinen, sait perusasiat hoidettua ja Ollin
rapsuteltua.
6.10.2008 - Hoitotarina
Oli pakko tulla, syksy on mennyt
niin vauhdikkaasti eteenpäin, että ajattelin piipahtaa työmatkalla
tallilla mutkan ja hoitaa kummatkin pojat. Heti ensimmäiseksi menin
hoitajien huoneeseen vaihtamaan lenkkarit ja verkkarit jalkaan, ihan
näillä "hienoilla" vaateilla ei viitsi tallissa liikkua. Tämän jälkeen
lähdin siivoamaan Ollin karsinan, joka oli taas mahtavassa kunnossa,
siirsin Ollin viereiseen karsinaan siksi aikaa. Ruuna taisi ihmetellä
minun poissaolevuuttani, lähinnä yritin hoitaa karsinan siivouksen pois
alta, samaan lastiin siivosin myös Riston karsinnan. Ori ei ollutkaan
vielä tullut sisälle.
Laitoin uudet purut karsinaan ja vihdoin
olisi aikaa myös Ollille. "Terve poika, kuinkas on syksy mennyt?". Ihan
kuin ruuna jälleen katsoisi, että mitäs tuo tuossa tekee?! Annoin
taputuksen kaulalle ja lähdin hakemaan harjoja. Harjasin läpikotaisin,
selvitin hännän ja sekä "tappelimme" jälleen Ollin kanssa kavioiden
putsauksesta. Seuraavalla kerralla keksin jonkinmoisen koneen, että saan
nämä sopusuhtaisesti putsattua - Puhdas ja sekä näyttäisi olevan täysin
terve poni!
Annoin vielä porkkanapalaset ja sekä rapsutukset kaulalle - Tämä oli kyllä
niin hävettävän nopea reissu, mutta toivottavasti tulevina päivinä olisi
edes vähän enemmän aikaa! Laitoin karsinan oven kiinni ja lähdin hakemaan
Ristoa pihalta.
Tallivaatteet on ihan
kätevät, muistan miten muutama kesä sitten ryntäsin serkkuni häistä
tallille katsomaan Urdin varsomista. Oli siinä naurussa pitelemistä kun
illalla näin ennen niin valkean mekkoni ;) Olli taisi taas testailla
kavioiden kanssa, toivotaan että ei ota tavaksi tuntiratsastajien kanssa -
pitääkin vinkata Iidalle että pitää ponia silmällä alkukauden ajan.
11.8.2008
- Hoitotarina
Risto näytti olevan ihan
tyytyväinen, joten marssin sen karsinasta suoraan Ollin luokse. Poika
olikin ehtinyt piehtaroida uusissa puruissaan ja näköjään tehnyt olonsa
oikeen kotoisaksi, laitoin riimun uudelleen ja lähdimme köpöttelemään
kohti tuttua piha koivua. Tähän ei vielä tunti sitten päästykään Riston
kanssa. Tuore heinä kiinnosti Olli sen verran paljon, että minä keskityin
likaisen ponin harjaamiseen. Tälläkin kertaa tuo tuore heinä kiinnosti,
että kaviot puhdistuivat siinä samalla oikeen mainiosti. "hyvä
poika, kumpa jokainen kerta olisi samalainen!"
Kävin tässä välissä hakemassa varusteet satulahuoneesta ja vein harjat
takaisin kaappiin. Olli mussutti sillä välin viimeisiä heinänkorsia.
Katsotaan, mitä tullaan tähän päivään. Kenttä näyttäisi olevan melkein
tyhjillään. Laitoin varusteet, vähän tapeltiin kuolaimien kanssa mutta
kaipa herran tyytyy siihen, että päivän tehtävätkin täytyy suorittaa.
Laitoin vielä kypärän päähän sekä nousin selkään. Tarkistin selästä käsin
jalustimet ja vielä kertaakseen satulavyön. Tämän jälkeen annoin merkin
pohkeista ja Olli lähti reippaasti liikkeelle. Kentällä kävelin vielä
muutaman kierroksen löysin ohjin, ennekuin otin ohjastuntumalle. Annoin
uudelleen pohkeita ja menimme eri ravitahdissa kumpaakin suuntaan. Riston
kanssa tehtävät olivat vielä kentällä, joten siirryin niitä tekemään ensin
käynnissä ja sen jälkeen ravissa. Kokeilin, kuinka ohjastuntuma on
säilynyt. Virtaa oli mutta hyvin jaksoi keskittyä. Lopuksi annoin vielä
kävellä muutaman kierroksen vapaalla ohjastuella.
Hyppäsin pois selästä, otin varusteet sekä harjasin ponin kertaalleen läpi
sekä tarkastin vielä ponin kokonaisuudessaan, esim. juuri jalat. Näin
amätöörisesti sanon, että terveet paperit taskuun! Kellonkin näytti paljon,
joten Ollin oli taas palata karsinaan. Kävin viemässä Ollin varusteet
omalle paikalleen, sekä keräämässä kentältä puomit ja törpöt omilleen.
Tämän jälkeen siirryin tekemään kummakin pojan iltaruuat. Vielä ennen
lähtöä kävin antamassa porkkanapat Ollille, ne kun meinasivat unohtua
melkein kokonaan!
Ajotreenin
vastapainoksi vähän kentällä hölköttelyä, kiva että Ollikin pääsi
venyttämään kylkiään tötsiä pujottelemalla :) Poikien kanssa sujui tänään
hyvin ja sadekin näytti hyvin taukoavan iltaa kohden. Hyvä että on Ollilla
paikat kunnossa, ettei mene koko juhlaviikko sivu suun ;)
5.8.2008 - Hoitotarina
Mitäs sanot, jos nyt vaikka
oltaisiin tuossa meidän omalla koivulla? Joku muukin oli hoksannut sen
käytännölliseksi paikaksi
Annoin toisen porkkanapalan, jätin vielä Olli herran hetkeksi
viettämään Nikon kanssa laidun päivää, kävin tallista hakemassa
vielä koivulle heinää, siinä kasvoi nyt jotain ihme kukkia. Jos
muistin oikeen, niitä kukkia eivät hevoset syö. Laitoin myös taskuun
riimunnarun, tällä kertaa avasin portin ja poijjaat odottivat portin
luona. Tällä kertaa otan vain tämän tummemman version, ehkä Nikon
hoitaja tulee hoitamaan myöhemmin.
Laitoin riimunnarun puuhun kiinnitettyyn olevaan rinkulaan. Aloitin
harjaamisen, taas Olli löytänyt jonkun mielenkiintoisen paikan tarhasta,
piehtaroinut niin ettei millään meinannut saada likaa irti. Siinä
jynssättiin edes takas, vähän joka suuntaan. Kävin vielä lopuksi koko
ponin läpi, toivottavasti se osaa olla siisti, mutta voisin uskoa kun
Olli pääsee takaisin, niin se aivan ihana piehtarointi paikka löytyy ja
poni viettää ponin elämää, tää vain on sitten työtä. Selvisin
eilisestä varpaan astunnasta, pieni mustelman siihen sain, tällä kertaa
jos osaisin hypätä vaikka laitaan tai sitten vaan ensin tutkailla
tämän päivän piirrettä. Onneksi tänään olimme yhteistyössä ja
kaviot tulivat varsin nopeasti puhtaaksi. Ei joku keksisi sellaista
jännää pöytää kavion putsaamiseen?
Tarkistin koko ponin vielä kokonaisuudessaan, terveet paperit. Päästin
Ollin takaisin tarhaan. Jätin harjat kiven juurelle ja kävin hakemassa
varusteet, sekä vettä että saippuaa. Samalla hain myös toisen
kahvikuppini. Tavaraa oli paljon, mutta sain ne perille saakka. Heitin
loput heinät pojille sekä täytin tarhan vedellä. Tämän jälkeen
siirryin pesemään ensin harjat ja tämän jälkeen varusteet, samalla
huomasin, että joku piehtaroi siellä omalla lempipaikallaan. Harjaamista
vailla?
Annoin varusteiden kuivua, harjasin ylimääräiset liat satulahuovasta
sekä pinteleistä, sen jälkeen kun varusteet olivat kuivuneet, kokosin
ne ja laitoin paikalleen. Tein vielä Ollin päivä, että iltaruuat
valmiiksi. Ennen kuin lähdin työnelämään pariin, laitoin kummankin
ruokakuppiin porkkanoita ja kuivuneita leipiä.
Koivusta on
tullut suosittu paikka kesällä, se tarjoaa niin ihanan viileän varjon
harjausporukalle :) ! Harmi että puut kasvavat niin hitaasti, edelliskesänä
istuttamamme taimet ovat vielä liian kevyitä kestääkseen suurempaa vetoa.
Pitäisiköhän meidän pitää hoitajien keksintökisat ;) ? Kavioiden pustaus
ainakin kaipaisi uusia ideoita.. Mukavia ja todella rentoja tarinoita, näiden
lukemisesta nauttii :) !
4.8.2008 - Hoitotarina
Elokuu vaihtui, mutta aurinko
paistoi edelleen kirkkaalta taivaalta, niinpä päätin taas ottaa
juoksukengät jalkaan ja lähteä juoksemaan tallille päin. Matkaani lähtivät
Musti sekä Kasper koirat, jotka eivät ole vähään aikaa tallilla
olleet mukana. Tallilla vaihdoin kengät tallikenkiin, sekä vaihdoin
tallipuseron päälle. Katsoin uusimmat uutiset, ennekuin lähdin
siivoamaan karsinaa. Ponit ovat näköjään vaihtuneet kesäisistä
oloisista takaisin rytmiin, siinä sitten siivoilin karsinaa. Samana on
karsina pysynyt ;)! Töitä vaan hoitajalle, päätin siivota ihan
kunnolla, käydä läpi ja kerätä keskelle kasan, sekä hakea hieman lisää
purua. Vein talikon sekä kärryt omalle paikalleen.
Kävin tässä välissä juomassa kahvit, sekä syömässä leivän.
Katselin ikkunasta, kun koirat juoksivat ympäriinsä, toivottavasti eivät
suuria tuhoja saa aikaan. Aika mallikkaasti tallikansa erottaa ne
keltaisista liiveistään. Kävin moikkaamassa tarhassa Olli poikaa, näytti
niin hyvältä sekä hyvässä kunnossa olevalta, kesäheinä oli näyttävästi
tehnyt tehtävänsä. Onneksi kohta alkavat tunnit, niin pääsee ponikin
töihin!
Otin riimusta kiinni ja talutin tallille. Näytti olevan meidän oma
koivumme käytössä sekä puomilla monta ponia, paras vaihtoehto olisi
ollut ulkona harjata, mutta harjaillaan tallilla. Laitoin ponin kiinni käytävälle
ja hain kaapista harjat. Otin kumiharjan mukaan kaveriksi, etteivät
karvat ihan lentelisi, paksumpaa karvaa on tulossa Ollille, harjasin
pitkin vedoin ja moneen kertaan. Kavioiden putsaus kävi taas työläästä,
joko ruuna ei halunnut olla haluttu tai sitten vaan päätti, että näiden
kavioiden kanssa ollaan hankala, kavioiden putsauksen päätteeksi Olli päätti
astua varpailleni takakavion kanssa. Kiitos taas kovasti Olliseni.
Selvitin vielä hännän ennekuin vein ruunan takaisin ystävän luokse. Tämän
jälkeen tulin ulos putsaamaan varusteet sekä harjat. Ensi kerralla voisi
sitten vaikka pestä kunnolla, mutta eivät nämä niin huonossa kunnossa
olleet. Tein vielä lopuksi iltaruuat, ennen kuin lähdin väsyneiden
koirien kanssa juoksemaan kohtia kohti.
Koirista ei ole
yhtään haittaa, mukava nähdä vähän lisäenergiaa tallilla :) Olisi varmaan
meidänkin aika hankkia uusi tallikoira, edellisestä kun on jo pari vuotta. Ei
kai vaan Ollista ole tullut vähän ilkiötä kesälaitumella - muut ruunat ovat
opettaneet miten kavioilla voi aiheutta harmaita hiuksia ihmisille.. No,
toivottavasti ei jää tavaksi sentään ;)
|