Hoitaja-info
Nimi: Juli
Aloittanut: 6.12.2011
Hoitaja kertoo itsestään:
"Olen Juli ja hoidan Golden Horsessa Ollia. Olli on maailman paras poni, ja en eroa siitä IKINÄ!
Ikää löytyy 13 vuotta. Omaan räikeän punaiset hiukset joita pidän ponnarilla. Silmäni ovat siniset ja olen erittäin lyhyt, joten shettiksilläkin tulee joskus ratsastettua."

Suoritetut merkit ja kurssit:

Hoitolomake

xxx = tallimerkintä     xxx = hoitomerkintä     xxx = ratsastusmerkintä

11.1.2012 - Olli, poni
Avasin tallin oven. Kävelin karsinoiden luo, mutta Ollia ei näkynyt. Hahaa, ponihan on ulkona. Vilkaisin ikkunasta laitumien suuntaan, vain tarkistaakseni, että Ollilla oli riimu. Hypähdin hakemaan satulahuoneesta riimunnarun. Suuntasin kohti Ollia ja Nikoa, kunnes Aino pysäytti minut.
-Moi Juli, pitkästä aikaa! Aino tervehti.
-Moi, meen hakemaan Ollin. Vastasin reippaasti. Pysyin liikkeessä, jotten jäätyisi.
-Voisitko hakea Nikon samalla? Aino kysyi. Nyökkäsin ja lähdin laitumille.

Nappasin maasta myös Nikon riimun ja riimunnarun. Avasin laidunportin ja kävelin ponien luo. Olli ja Niko nostivat yhtäaikaa päät ylös.
-Tulkaahan! Kannustin poikia ja jäin paikalleni. Ruunat lähtivät kävelemään kohti, mutta innostuivatkin laukkaan.
-Sooo. Rauhoittelin niitä. Nappasin Ollia riimusta kiinni. Kliksautin narun kiinni ja laitoin Nikolle riimun ja kiinnitin riimunnarun. Maiskautin ponit liikkeelle.

Talutin Nikon karsinaan ja suljin oven hyvin. Jatkoin matkaani vähän aikaa, kunnes käännyin Ollin karsinaan. Irrotin riimunnarun ja laitoin sen käytävälle. Otin Ollin toppaloimen pois ja vein sen kuivumaan. Otin harjan ja kävin harjaamaan ruunaa. Sulatin kädellä vuohis- ja partakarvoista lumet.
Sain Ollilta muutaman tuuppauksenkin. Nostin pojalle talliloimen selkään ja kiinnitin hihnat. Annoin pienen pusun sille ja irrotin riimun. Taputin mustaa ruunaa kaulalle.
-Hyvä poika! Kehuin sitä. Jätin Ollin karsinaan ja menin hakemaan ruoat sille. Vein ne karsinaan ja kävin hakemassa kottarit ja talikon.
-Syö sie siinä, nii mä siivoon karsinat. Juttelin ponille ja kävin nostelemaan lantakasoja kottikärryihin.

Piiiitkän työn jälkeen kävin kippaamassa lannat lantalaan ja vein kottarit ja talikon paikoilleen. Menin karsinan luo ja ihailin jälkeä. Avasin karsinan vielä ja menin halaamaan Ollia.
-Sä oot maailman paras poni forever! Suputin ruunan mustaan korvaan.
-Oisit mun oma... Unelmoin pojalle vielä. Muiskautin kunnon suukon Ollin turpaan ja suljin karsinan oven.
-Nähään. Sanoin Ollille. Astelin tallista ulos ja mitä kuulinkaan? Ihanan hirnahduksen!

Jotkut tarhakaverit ovat sellaisia, että niiden yhtäaikaa sisälle tuonti on kuin karuselliin hyppäisi. Yksi päivä toin orikaksikko Lennin ja Rollen samaan aikaan sisälle. Voi että, sitä temppua en kyllä hetkeen tee! Molemmat pojat hyppivät kuin heinäsirkat ja innostuivat pörhentelemään Urdille ja Binalle, joita vietiin ulos. Niko ja Olli ovat onneksi säyseitä tapauksia :)

Vuohiskarvoihin tarttuu kyllä erinomaisesti lunta tällä kelillä. Ihanaa, että jaksoit sulatella niitä pois. Ponin harjaaminen ja karsinan siivous kävivät jälleen kuin tanssi sinulta. Olet reipas talliaskareissa!

Hih, harva asia on niin ihanaa kuin kuulla oman hoitohevosen hirnahdus! :)

14.12.2011 - Kiukuttelua
Äh! Hävettää se viime kertanen ratsastuskerta. Olisi pitänyt muistaa, ettei saa ratsastaa vielä.
Nappasin Ollin laitumelta mukaani ja vein tuon talliin. Sidoin Ollin kiinni käytävälle ja kävin harjaamaan ruunaa.
-Kakka päivä! Tiuskin Ollille, joka veti korvat luimuun.
-Mitäs täältä kuuluu? Aino tuli ja kysyi. Käänsin katseeni tuohon.
-Ei mitään. Vastasin ja jatkoin harjausta.
-Voitko tulla auttamaan heinien kanssa? Aino kysyi.
-Joo joo! Kuhan saan Ollin laitumelle takasi. iuskaisin. Aino lähti. Heitin harjan harjapakkiin ja halasin Ollia. Huoh...
-Miks aina pitäs tehä tallitöitä? Miks en vois vaan laukata sulla pitkin peltoja? Kuiskailin tuolle silittäen samaan aikaan Ollin mustaa karvaa. Ruuna hörähti ja sen silmät mulkoilivat minua. Nyt ei voinut pidätellä naurua. Huuleni kohosivat hymyyn. Hah!
-Olli, käyttäydyhän kuin herrasmies. Naurahdin, ja ruuna laski päänsä syliini. Rakkani...
Otin loimen ja laitoin sen pojalle päälle. Irrotin ruunan ja talutin sen laitumelle.

Menin auttamaan Ainoa heinien kanssa. Veimme kottikärryillä heinää talliin. Onneksi päivä ei mennyt ihan päin puuta. Ollin seurassa rauhoittuu aina, kun sellainen hassu poni on.

Virheitä sattuu kaikille, siitä ei tarvitse murehtia sen enempää :) Ratsastamissääntö on turvallisuusjuttu: ennen kuin kannattaa kiitää pitkin peltoja ja estekenttiä, on hyvä oppia tuntemaan oma hoitohevonen maasta käsin. Hoitajan työ on kuitenkin ennen kaikkea maasta käsin tapahtuvaa toimintaa, joten ratsastaminen on vain semmoinen mukava lisä. Mutta ei huolta, kyllä te vielä pääsette ratsaillekin!

Kiitos avusta heinien kanssa, hevoset saivat ruokansa taas aavistuksen ripeämmin :) Ponien seura on vähän sellaista mielialaa nostattavaa. Hymy on herkässä kun viettää aikaa lempiponin seurassa.

12.12.2011 - Pikkujoulut
Juli ja Olli palkitaan hoitomerkinnällä osallistumisesta hoitajien pikkujouluihin. Porukan uusin tulokas Juli odotti peltolaukkaa varmaan enemmän kuin hevoset yhteensä. Kun laukkasuora viimein avautui eteen, pääsi kaksikko J&O viimein kokemaan sen, mistä hoitajien huoneessa aina supistaan: jouluisesta peltolaukasta lumihankien pöllytessä ja hevosten pukitellessa iloisesti.

Riemukkaan ponin vaativa tehtävä oli ensinnäkin pysyä hevospoppoon joukossa ja pitää jono kasassa viimeisenä. Ja tästä kaksikko suoriutui erinomaisesti. Koko maastoryhmä on varmaan samaa mieltä kanssani: tämä ratsukko otetaan ilolla toistekin mukaan!

6.12.2011 - Loimitus
Palasin vielä tallille, kun unohdin laitaa Ollille loimen. Vedin loimen ruunan päälle ja laitoin soljet kiinni.
-Mitäs sä vielä tallilla teet? Aino ihmetteli.
-Tulin laittamaan Ollille loimea päälle, ku unohin sen. Vastasin.
-Oisinhan mä sen voinu laittaa. Oisit laittanu viestiä. Aino kehotti.
-No ei mitää. En ollu ku tossa muutaman metrin päässä. Sanoin.
-Meehän nyt kotiin, niin ei porukkas ihmettele missä oot. Aino naurahti.
-Juu, meen. Vastasin ja lähdin.
-Moikka! Aino huusi vielä.
-Moi, Moi!

Tunnollinen hoitaja :) Poni sai loimen ja minulle jäi yksi hevonen vähemmän loimitettavaksi.

6.12.2011 - Olli, nyt tutustutaan!
-Eli tuohon nimi. Aino sanoi ja näytti paperia. Otin kynän ja laitoin nimeni lappuun.
-Hyvä! Nyt olet Ollin hoitaja. Mitäs meinasit tehä sen kanssa? Aino kysäisi.
-No meen kentällä sillä. Normaalit käynnit, ravit, laukat ja kokeilen muutamia koulujuttuja ja hyppään muutaman esteen. Vastasin innoissani.
-Okei. Laita Ollille sitte loimi päälle karsinaan. Aino komensi. Kävelin toimistosta pois.

Kävelin Ollin karsinan eteen. Olli nosti päänsä ylös.
-No terve poika. Kuiskasin tuolle. Avasin karsinan oven ja astuin Ollin luo. Ojensin käteni tuolle nuuhkittavaksi. Olli työnsi samettisen turvan kädelleni. Naurahdin.
Otin Ollin päitset ja laitoin ne pojan päähän. Maiskautin ruunan liikkeelle. Laitoin Ollin kiinni käytävälle ja otin harjan. Kävin harjaamaan poikaa.
Pitkän harjaustuokion jälkeen raahasin jo satulaa. Olli kavahti.
-Soo! Rauhoittelin poikaa ja nostin satulan tuon selkään.
Sitten laitoin kuolaimet tuon suuhun ja remmit kiinni. Sitten laitoin suojat. Sain laitettua etusuojat kunnes Olli otti muutaman askeleen eteenpäin.
-Pysyppäs nyt aloillasi poni. Naurahdin tuolle. Naksautin kypärän soljen kiinni ja komensin ruunan liikkeelle.

Kentällä kiristin mahavyötä ja laitoin jalkkarit sopivan mittaiseksi. Joku huomattavasti pidempi oli mennyt viimeksi Ollilla. Sitten kipusin selkään. Maiskautin Ollin uralle. Oli kova tuuli. Noin 10minuutin päästä, otin ohjat ja pyysin pohje avuilla mustan ruunan raviin. Tein voltteja ja pohkeenväistöjä. Sitten otin käynnin. Huomasin Ainon.
-Olli kulkee hyvin! Huusin Ainolle. Aino käveli kentälle päin.
-No ihana kuulla. Aino sanoi.
-Laitanko muutaman esteen? Aino lisäsi vielä.
-Juu, laukkaan tuolla päässä, niin laitatko ne tälle puolelle keskelle kenttää? Kysyin.
-Juu. Aino vastasi ja kävi raahaamaan puomeja. Pyysin Ollin raviin. Käänsin ruunan pääty-ympyrälle ja nostin laukan. Taputin poikaa kaulalle. Maiskautin.
-Nyt voi tulla! Aino huudahti. Käänsin Ollin laukassa kohti ekaa pysty-estettä. Ja hyppy! Yli mentiin. Sitten seuraavalle okserille.
-Maiskuta jo! Aino huusi, mutta se oli myöhäistä. Olli tuli liian hitaalla laukalla ja kompastui. Mentiin kyllä yli, mutta Ollin jalat menivät sekaisin ja lensin tuon kaulan yli.
-Sattuko? Aino kysyi silmät pyöreinä.
-Ei. Sanoin ja nousin ylös. Tarrasin äkkiä Ollin ohjista kiinni.
-Vien Ollin jo pois. Sanoin.
-Ok. Aino vastasi. Talutin Ollin talliin.

Otin Ollilta suitset pois ja laitoin päitset päähän. Sitten löysäsin satulavyön ja nostin satulan pois. Vedin suojien tarrat auki ja laitoin ne pois. Vein varusteet pois. Harjasin Ollin hyvin ja katsoin ettei kommelluksesta tullut haavoja ruunaan. Talutin Ollin karsinaan ja annoin ISON halin pojalle. Silitin vielä hetken tuon mustaa karvaa.

~kiitos että sain Ollin!~

Ole hyvä vain, mukavaa, että olet jälleen tallilla hoitajana :)

Muistat varmaan Jatan hoitoajoilta, että ennen ratsastamista tarvitsee suorittaa kaksi ensimmäistä hoitokurssia. Eli ykköskurssin kautta kohti ratsastusoikeutta :) Sitä ennen ehditte hyvin Ollin kanssa tutustua harjaushetkien ja tallissa puuhailun merkeissä. Poni saa vielä huilia ratsuhommista hetken.

20.7.2011 - Kyyneleitä
Pitkästä aikaa täällä, mietiskelin ja katselin paikkoja kiinnostuneena. Olihan talli hieman muuttunut, mutta kyllä sen Golden Horse:ksi tunnistaisi. Aurinko paistoi, tuulli heilutteli aukinaisia hiuksiani lempeösti, kunnes olin valmis. Olin kerännyt rohkeuteni. Mitähän Aino sanoisin kun näkisi minut taas täällä, näin pitkän ajan jälkeen? Voin kyllä myöntää, että kesälomalla on tultu harrastettua paljonkin jotain muuta kuin Ollin hoitamista.. Ja se kyllä harmittaa minua. Olin kyllä parina päivänä harkinnut tallille lähtöä, mutta laiskuus pakotti jäämään sisälle takkatulen ääreen. Ajatuksin menneisyydestä inhotti minua, niin kauan olin sitä samaa jo "replayttanut".

Otin lyhyitä askelia ja viritin naamataululleni jonkinmoista hymyä, mutta lopputuloksesta tulikin vain irvistys. Niimpä päätin käyttää "neutraalia" katsettani. Astelin tallipihan halki aukinaisen oven luo. Yksi askel kunnes karsinoista kuuluikin kolahduskia. Pari tallityttöä vilkaisivat minua moikaten (ja minä tietysti vastaten), kunnes keskittyivät taas tavaroiden kuurailuun. Jatkoin matkaani. Katselin hieman pullistuneita hevosia, jotka käänsivät korvansa kohti huomionkeskipistettä.
-Heippa söpöliini.. Ilmeisesti aikaa on tullut vietettyä laitumella, sanoin lempeästi ja kutitin ilmiselvästi Netteä leuan alta. Kuultuaan sanani tamma viskeli päätään korkealle kattoon. Naurahdin ja pakotin itseni jatkamaan matkaa.
-Niko, kuiskasin ja kasvoilleni virittyi jonkinmoinen virne. Risteytysponi ruuna kohotti kiinnostuneena katseensa minuun.
-No terve poika, naurahdin ja silitin tätä läsen kohdalta. Niko hörähti muistettuaan minut. Tarhakaverini hoitaja, luin Nikon ajatuksia. Pian jostain kuului kimakka, hieman vaativahko hirnahdus, joka sai minut hämmentymään. Pudotin porkkanan Nikon kulhoon ja hyvästelin sen. Sitten jo arvasinkin. Olli! Sydämmeni pompahti villisti. Mieleni kieli jälleennäkemisen ilosta. Ryntäsin hevosen karsinalle ja aukaisin innoissani lukon.

Musta hoitsuni asteli lähemmäksi ja hörähti iloisesti. Tarrauduin hevosen kaulaan ja halasin.
-Voi kuinka minulla on ollut ikävä sinua! huudahdin ja suljin silmäni. Se sai hevosen jähmettymään.
-Voi pikku kullan murua! Mitä sinä olet täällä puuhaillut? lausahtelin kuin lasta puhutellessa. Löysäsin ruunan otteestani ja kuivasin pari poskelle vierähtänyttä kyyneltä. Ne olivat onnenkyyneliä. Olli löntysti lähemmäksi ja hankasi oikean puolenmaista silmäkulmaansa hihaani. Sivelin sen kiiltelevää kaulaa lempein kosketuksin. Pian se höristi korvansa, hörähti ja tutki ensin vasemman taskuni. Minua nauratti:
-Älä kutita! ulvoin kikatukseni keskeltä. Yritin hymyillä jotenkuten. Sitten se siirtyi toiseen puoleen. Sitten tusnin ilkeän nykäisyn takkini "ala osassa" Lopetin kikatukseni ja vilkaisin mitä Olli oli saanut aikaisekseen. Kuului rauskutusta, ja tyytyväistä örinää.
-Taskuni! Sinä pösilö revit taskuni! huusin ja purskahdin nauruun. Kohotin repaleista taskun reunaa ja tiuskaisin:
-Voi luoja sinun kanssasi. Vilkaisin korppua rouskuttavaa, mustaa hevosta. Taskuni oli repaleinen, auki revitty. Pari lankaa piti taskuni toista puolta paikoillaan.

Minua ei haitannut, ei sitten yhtään. Olihan takki kyllä kallis, mutta osasihan äiti sentään neuloa. Kyllä hän ymmärtäisi, ja korjaisi asian. Riisuin vaaleanpuna -valkean, kukilla koristetun tuulitakin pois päältäni ja viskasin sen raollaan olevasta ovesta ulos.
-Voi sinua.., mutisin ja katsoin lempeästi vasenta takajalkaansa leputtavaa hoitoponiani. Päättelin ettei Ollia tarvisi harjata, ainakaan vielä, sillä sen karva kiilsi kuin puhdas vetinen järvi. Menin kyyryyn ja komensin ruunaa nostamaan jalkaansa, jotta voisin tarkistaa olivatko kaviotkin hyvin putsatut. Kyllä kyllä, mietiskelin ja nousin ulös tyytyväisenä. Nyt päästiin ainakin hitaimmista toiminpiteistä. Taputin hevosta kaulalle. Ehkä pieni taluttelu lenkitys tekisi Ollille hyvää, mietin ja käännyin kohti karsinan ovea. Raotin ovea sen verran, että pääsin livahtamaan siitä juuri ja juuri. Nappasin Ollin riimun satulatelineestä roikkuvasta "koukusta", ja palasin takaisin sinne, mistä olin tullutkkin. Maiskutin suutani ja komensin Ollin luokseni, ja upeana herrasmiehenä se tulikin.
-Hieno poika, kehuin ja työnsin päitset tämän päähän. Sen tehtyäni napsautin narun, jotta voisin talutella sitä helpommin.

Päätin käyttää sitä lyhyemmällä maastoreitillä, sillä luulen että kävellen ei olisi kiva ylittää esteitä. Niimpä vahvistin päätökseni ja kaarsin pääportille päin, tavoitteena kokea muita lyhyempi, 8 kilometrin lenkki. Välillä kannustelin Ollia raviin, välillä taas annoin sen oikein laiskotella käynnissä. Välillä annoin sen haukata pieniä suupaloja hiekkatien pielestä. Aina välillä taputtelin sitä kehujen kera. Ruuna olikin kova kuntoilemaan, eikä se meinannut väsyä millään. Välillä se rummutti hiekkatietä niin kovaa, että minun piti oikein kiskoa sitä lopettamaan vetämisen. Pian olikin matkaa jäljellä enää pari kilometriä. Se ei lannistanut minua. Olimme jaksaneet ihan hyvin, molemmat. Tosin itse en olisi jaksanut kävellä koko reittiä ilman levähdyksiä niityillä. Olli oli saanut syödä itsensä täyteen, ja minä lukea ihan rauhassa. Haaveetkin pääsivät mukaan riessulle.

Pian tieltä alkoi kuulua kavionkopinaa. Ilmeisesti joku laukkasi suurella hevosella, sillä askeleet olivat melko pitkiä. Pysäytin Ollin ja tähyilin taaksepäin asettaen oikeanpuolimmaisen käteni silmieni eteen. Pian tien päähän ilmestyikin upea ruunikon värinen puoliveriruuna. Se hidasti menoaan hiukan ja hirnahti lempeästi Ollille. Musta hoitsuni hörähti tuttavallisesti. Tunnistin selässäistuvan vaaleatukkaisen tytön Heidiksi.
-Moikka! huudahdin ja hymyilin ohjia vetelevälle tytölle.
-Moi, hän vastasi ehkäpä hieman ujosti.
-Olet näköjään eksynyt samalle reitille kuin minäkin, sanoin ja maiskautin kyllästyneeltä näyttävän Ollin käyntiin. Heidi nyökkäsi, kunnes jatkoi:
-Sinua ei olekkaan näkynyt täällä pitkään aikaan. Muistelin päätäni ja kerroin mitä oli tullut tehtyä ihan rehellisesti. Jatkoimme matkaa yhdessä Heidin ja Tomin kanssa, joten pystyin juttelemaan toistenkin kanssa.
-Onneksi ymmärsin patistaa itseni tallillekkin. Oli kyllä tosi kiva käydä Tampereellakin moikkaamassa Lumousta ja sen hoitajaa Saaraa, puhelin. Pian tallin päärakennukset ja tarhat tulivatkin esille metsän kätköistä.

Hevoset olivatkin jo karsinoissaan viiden minuutin sisällä. Kehuskelin ja hoivasin Ollia minkä ikinä pystyin. Syöttelin korppuja, porkkanooita.. kaikkea mahdollista mitä olin keksinyt ottaa mukaani. Hiki valui selkää pitkin alas.
-Hieno poika Olli, puhuttelin tätä ja laskin vielä pari leipää tämän ruokakulhoon. Sitten oli aika puhdistaa hevosen karvoitus ja kaviot.
-Eikö ollutkin kiva että saimme Tomin ja Heidin matkatovereiksemme? kysyin harjauksesta nauttivalta eestiläiseltä. Siihen poni "nyökytteli" päätän ja hörähti sitten lempeästi.

Aika menee joskus vauhdilla ja silloin sitä ei välttämättä malta tai ehdi tulla tallille. Mutta oli mukavaa, että pääsit taas käymään :) Muutama muukin hevonen sai sinulta lomaterveiset, mutta toki isoimman hellyydenosoituksen kohteeksi päätyi Olli. Ruuna on viettänyt mukavaa kesälomaa laitumella, saanut vähän pyöreyttä kylkiinsä. Olli näyttää ihanan hyvinvoivalta ja nuorelta tällä hetkellä, vaikka ikä alkaakin kohta painaa tuntieläkkeen puolelle.

Mutta pitäähän sitä toki vähän keppostella ja vaatia herkkuja, jos sellaisia ei ole muutamaan kuukauteen saanut ;) Toivottavasti takkisi on vielä korjattavissa, ettei Olli tehnyt siitä omalla designillaan varustettua vaatetta.

Talutusretki oli hyvä idea. Vaikka hevoset saavat liikkua paljon laitumella ollessaan, on ihmisen kera liikkuminen aina hyvä muistutus siitä, ettei se preeriaponin elämä ole vieläkään koittanut. Ohjeita ja apuja on syytä kuunnella ja palauttaa taas muistiin ennen syyskauden alkua. Jos ehdit käydä hoitokurssi 2:sen nyt kesän aikana, niin voitte loppukesästä harjoitella ratsastusjuttuja kentällä, ennen kuin tunnit taas alkavat ja silloin kentällä sekä maneesissa on enemmän ruuhkaa.

15.2.2011 - Ystävänpäivä
Päivä tänään, oli melkolailla raitis. Aurinko paistoi minkä jaksoi. Oli siis aurinkoinen, sää mitä jaksoikin talli päivään toivoa, ja se sai minut riemuitsemaan pyöräni selässä. No ehei, kelataas vähä.. Päivä oli hirveä.. Aurinko jökötti pilven kikkuran takana, eikä suostunut esiintymään, edes vilauttamaan yhtä kaunista sädettään minulle, ja mikä vielä pahinta, oli noin 34 astetta pakkasta! Joten voi arvata miltä näytöin polkiessani kohti tallia. Onnekseni olin saapunut tallille ajoissa, ennen oikeaa jäätymistä.
Oli aika lähteä onnittelemaan Oliveria. Suorastaan ravasin kohti tallin pää ovea, niin innoissani olin. Juuri kun olin astunut sisään, huomasin Iidan ja Sinnan tulevan rehuhuoneen suunnasta.
-Heei, vinkaisin iloisena.
-No hei Emilia, mitäs sinä, kysyivät tytöt melkein samaan aikaan. Katsoin näitä innoissani, ja kaivoin samalla kantamaani kassia.

Iida ja Sinna katsoivat toisiaan hieman hölmistyneenä.
-Tässä, sanoin ojentaessani näille tekemäni ystävänpäivä kortit. He alkoivat heti kiitellä ja selaissa korttejaansa. Valkoiseen etukanteen oli liimattu vaaleanpunainen sydän, jota reunustivat pitsistä otetut kopiot pöytäliinasta, ja se sai näyttämään kortit taiteellisilta. Sisäkanteen olin liimannut erillaisia leikkaamania hevoskuvia, joista olin muodostanut sydämmen. Lisäksi olin kirjoittanut molemmille oman pikku runon, ja tietysti saajien nimet ja terveiset.
-Voi että.. Voi kiitos Emilia, he huudahtivat minun vilkuillessani hymyhuulieni kera tyttöjä.
-Nämä ovat tosi hienot, he vakuuttelivat päätään nyökytellen.
-Kiitos, kiitos, naureskelin punastuneena. Sitten ojensin Iidalle ylimääräisen kortin. Kerroin että kortti oli toimitettava Ainolle.
-Anteeksi, minun on nyt mentävä, lipesi suustani. Nostin kättä ja pinkaisin kohti Ollin karsinaa. Olihan minulla Ollillekkin kortti, miten sen voisi muka jättää tekemättä? Tiesin että kannattaisi pitää Ollille tauko herkkujen suhteen, mutta nyt oli pakko antaa sille jotain oikein hyvää, olihan nyt ystävänpäivä, vakuutuin.

Saapuessani karsinalle, rakas hoitoponini työnsi turpansa kaltereiden väliin, ja silmäili minua (aiemmin julkaistuilla) "suklaasilmillä". Sitten laskin käteni sen silkkistä otsaa vasten. Tervehin sitä hennolla, samalla melko lempeällä äänen sävyllä ja vilkaisutin tekemääni korttia tämän nenän edessä. Ollilla oli heti aikeita maistaa sitä, ja siksi sujautin sen hyvissä ajoin kassiini. Sitten oli aika astua karsinaan. Taputtelin ja muuten vaan paijailin sitä hetken, ennen kuin aloin hoitamaan sitä. Meillä oli tosi hauskaa koko loppupäivän, ja ystävän päivän kunniaksi me hoitajat autoimme toisiamme, ja teimme kaikkea kivaa yhdessä hoitoponiemme kanssa. Lopuksi oli aika jättää Ollille leipomani ystävänpäivä muffinin. Se ei ollut mikä tahansa muffini, se oli kaura muffini, ja asia, joka sai sen olemaan hevosille mieleisiä, oli porkkanaraaste. (olin nimittäin lisännyt sitä taikinaan) Porkkana raasteen lisäksi sen päälle oli ripoteltu kauraa, viljaa sekä ohraa, ja arvaa kahdesti maistuiko se Ollille!

Olet kyllä ahkera kun jaksat tälläisillä pakkasilla pyöräillä tallille! Olen ihan huoletta ulkoistanut kaikki tarhaamiset ja liikuttamiset Sinnalle ja Iidalle. Itse teen paperihommia ja siivoan karsinoita. Ja olettaa saattaa, että hevosissa on roimasti virtaa kun kylmän sään takia tunteja joudutaan perumaan. Hrr...

Kiitos paljon ystävänpäiväkortista! Se oli todella hieno ja koristaa nyt työpöytääni :) Ollille olisi maistunut korttikin, mutta onneksi poni malttoi odottaa tallipäivän kruunaavaa herkkua! Jos tie ystävyyteen ei kulje ponin vatsan kautta niin sitten ei kyllä mistään. Jos tämän kerran jälkeen sitten herkuitta hetki. Voisitte vaikka lähteä jälleen maastoon kävelemään, mikäli ulkona ei ole liian kylmä. Ennen tuntien alkua voi myös käydä treenaamassa maneesissa maasta käsin - taluttaen voi kokeilla siirtymisiä, pysähdyksiä ja erilaisia pujottelutehtäviä.

8.2.2011 - Kooma-neiti
Minulla olisi tänään paljon tekemistä. Ensinnäkin, minun pitäisi ottaa selvää eilisestä ilmestyksestä. Minua ei tosiaankaan pelottanut, vaikka se olikin melko pelottava ja arvoituksellinen ilmestys. Vaikka ilma olikin kylmä, se ei saanut minua pysähtymään. Ollille vaan loimi selkään ja menoksi. Heräsin haaveistani vasta kun tummansininen, melkein musta 15 vuotias peogeot kaartoi moottoriaan rymisyttäen tallipihalle.
- Hei hetkonen, pääsi suustani.
- Noh, nousehan nyt kyydistä, isäni hoputti. Minä hyppäsin auton etupenkiltä vauhdilla, ilman että edes kiitin isääni, pinkaisin juoksuun. Olin aivan varma että tämä oli eilinen hahmo, jonka olin nähnyt Ollin kanssa.
- Anteeksi, huudahdin vauhdin huumassa vastaan tulleelle tytölle. Hän katsoi perääni hieman kummistuneena, mutta jatkoi sitten päättäväisesti matkaansa.
- Voi ei, kuiskin itsekseni. Huomasin hahmon säikähtävän lähestyttyäni sitä, sillä se lähti juoksemaan hurjaa vauhtia kohti metsää. Voi itku. En saisi sitä enää kiinni. Niin lujaa se juoksi kohti metsää. Toivottavasti se ilmestyisi lähipäivinä, jotta saisin sen pian selvitettyä.

Kävelin kohti tallia hieman alakuloisen näköisenä. Kun olin saapunut hoitsuni luo, tämä alkoi herätellä minua. Luin taas Ollin ajatuskia: Mikä kooma sillä nyt on?
- Älä viitsi Olli, minulla on nyt muuta mietittävää kuin sinä ja sinun ruokahalusi, ähisin taskuja tonkivalle ponille. Ajan kuluksi tarkistin Ollin puhtauden kuntoa. Sen jalat olivat aivan lumiset ja rapaiset. Voi Olli..
- Minun on nyt anteeksi vaan vietävä sinut pesulle, harjalla tuosta ei selvitä, huokaisin ja napsautin riimunnarun kiinni Ollin päällä olevaan riimuun. Olli katseli vierestä, hieman haikeana kun aukaisin tämän karsinan oven suuremmaksi, jotta Olli mahtuisi ulos karsinastaan. Pian tallustelimmekin käytävää pitkin kohti pesukarsinaa, jota voisi sanoa "pesulaksi". Pyörähdin "pesulassa" pari kertaa saadakseni Ollin edes oikein päin. Tämä olikin ensimmäinen kerta kun pesin hoitsuni jalkoja, mutta ei suinkaan ihan ensimmäinen kerta kun pesin hevosen jalkoja. Olinhan pessyt kummitätini hevosen jalkoja mielelläni. Ja kuivannutkin!

- Olli, ei nyt saa värkätä, huudahdin ärtyisästi kun huomasin tämän kaatavan pari mustaa sankoa pesukarsinan nurkasta. Vesiselle laattialle vyörähti pari punaista pääharjaa. Huokaisten laskeuduin nöyrästi kohti harjoja ja ämpäreitä. Nostelin sangot kauniisti pystyyn, ja viskasin harjat niiden sisään niinkuin ne olivat aiemmin olleet. Sitten käännyin kohti letkua. Jatkoin Ollin jalkojen kuuraamista. Olli kayttäytyi esimerkillisesti, jollei ämpäri rakkautta lasketa mukaan. Jouduin nostamaan ja poimimaan ämpäreitä ja harjoja joka toinen minuutti. Oli helpotus kun urakka oli ohi. Suljin hanan ja katselin ympärilleni. Missään ei näkynyt itse pyyhettä. Pientä sellaista. Ohitseni käveli tyttö, joka auttoi minua.
- Hei, moikkasin pirteästi, ehkä hieman ujosti. Kerroin asiani loppuun asiallisesti niin kuin vanhemmat olivat opettaneet.
- Tässä, tällä voit putsata hoitsusi jalat, se on yleiskäytössä, tyttö selvitti. Tyttö oli ilmi selvästi Kirsti. Kiitin tätä ja jatkoin hommiani. Kun työt oli viimeistelty, poni harjattu ja paijattu, oli aika viedä tämä karsinaansa lepäämään. Taputin Ollia kaulalle ja lähdin taluttelemaan sitä kohti omaa lämmintä karsinaansa. Katsoin uutta rannekelloani.
- 17.24, kuiskasin ja totesin että oli aika lähteä kotiin. Hyvästelin Ollin ja kävelin kohti talli pihaa kännykkä kädessäni.

Ollista on tullut perso porkkanoille :) Ehkäpä pari porkkanatonta päivää tekee ponille hyvää, niin sille ei tule tavaksi käydä läpi jokaisen karsinaan tulevan taskuja. Jalkojen pesu oli hyvä idea, lumikura lähti takuulla rivakammin kuin harjalla yrittäen. Ja pesulla katoaa muutkin liat jaloista. Kelpaa taas köpötellä lähimaastoissa ja tunneilla.

Toivottavasti mysteerinen hahmo selviää. Kuka hän mahtaakaan olla...

Olli taisi löytää ihan oman leikkinsä ämpäreiden kaatamisesta. Jos tuntuu siltä, että ruuna rymistelee ämpäreitä kumoon vähän väliä, voit nostaa ämpärit käytän seinustalle pesun ajaksi. Pysyvät poissa ponin ulottuvilta. Pyyhekin löytyi (niitä on satulahuoneessa loimitelineiden viereisessä laatikossa aina muutamia pesua varten) ja pesutoimitus saatiin loppuun asti.

7.2.2011 - Satumetsä
Suorastaan juoksin tallia kohti. Isäni oli tarjonnut minulle kyydin, sillä toiseen käteeni oli tullut haavoja, enkä siksi voinut pyöräillä. Olin oikea käsipuoli! Päivä oli ihana, aurinko paistoi ja linnut visersivät vaikka monet lintu lajit olivatkin lentäneet muualle päin maailmaa. Hevosten hirnuntaakin leijaili ilmassa, kuten monilla muillakin talli pihoilla. Toivottavasti Olli antoi minulle anteeksi, en ehtinyt hoitaa Ollia yhtään! Edes pientä ripausta.. Talli oven aukaistuani melkeinpä jo tutusti, läpini leimahti aalto, joka selvästi oli pelon aalto. Olisikohan tallilla kulkenut juoru minusta? Olivatko muut hoitajat nähneet minut ja tapaturman? Mitä sitten, minä hoidan täällä, enkä vapise tuollaisia pikku juttuja, mietin ja hytkähdin liikkeelle, kohti Ollin karsinaa. Pysähdyin karsinan luo.
- Olli, kuiskasin karsinaa kohden. Sitten seurasi hiljaisuus. Kasvoilleni valahti kyynel. Toivottavasti Olli ei ollut suuttunut minulle. En halunnut luopua siitä näin aikaisten! Sitten havahduin. Karsinasta tupsahti esiin pieni musta turpa. Se oli Olli. Kohtasin sen kirkkaat silmät, jotka loistivat lempeyttä. Se yritti hirnahdella epätoivoisesti. Se höristeli korva tupsujaan edes takaisin ja sai minut jotenkin pakosta ryntäämään ponin karsinaan. Halasin, rutistin Ollin silkkistä kaulaa. Kuin olisin vaipunut ihanaan uneen.

- Voi rakas Oliverini, huudahdin kyyneleet silmissä. Tästä mahdollisuudesta selvittiin vain säikähdyksellä. Ruuna hörisi lempeästi ja pienen syleilyn jälkeen tämä alkoi tutkia täskujani.
- Porkkanaako haluat, kysyin ruunalta nauraen. Kaivoin taskujeni pohjalta kirkkaan värisen porkkanan, ja ojensin sen hoitsuani kohden. Olli oli riemuissaan, se hotkaisi porkkanan silmät ummessa. Se nautti läsnä olostani. Sitten minun oli kuitenkin tehtävä jotain viihdyttääkseni tätä herraa. Astuin karsinaan harja kädessäni. Aloitin harjauksen ja pian Oliver jo kiilsi puhtautaan. Taputin sitä paristi kaulalle, ja kulkeuduin takaisin harjapakin luo. Sitten nappasin riimun narun ja tepastelin takaisin karsinaan. Ollin karsinaan. "Klikc" vain ja poni oli minun hallinnassani.

- Kävisikö pieni maasto lenkki, kysyin katsoen ponin kysyviin silmiin. Sitten kannustin sen liikkeelle maiskuttamalla, ja ruuna hötkähti sopuisasti liikkeelle. Pian kävelimme kohti maastoja. Päätimme tutstua lantalan vierestä lähtevään polkuun. Mutkikkainen polku vei meidät melko syvälle ihania maisemia nuuskimaan. Olli katseli innostuneena ympärilleen korvat höröllä. Hymyilin tälle. Oli jotenkin niin ihanaa taluttaa tätä pientä ihanaa ponia, joka oli minulle kaikki kaikessa, vaikka olemme vasta ystävystyneet. Katselin kun aurinko valaisi minulle ja Ollille tietä. Se sai myös koivut näyttävän suurilta, uljailta vartijoilta, jotka olisivat ikään kuin vartioineet matkaamme, niinkuin monissa saduissa kerrottiin. Kaiken lisäksi se sai koko metsän näyttämään aivan "satumetsältä". Oli ihanaa kokea tällaisia kokemuksia, varsinkin kun vierelläni käveli Oliver.

Pian Olli alkoi luimia. Se pysähtyi ja hörisi rasittuneena.
- Olli, kysyin tältä ihmeissäni. Minkä sätkyn se nyt oli saanut? Kiristin otettani narusta ja yritin rauhoitella hermostunutta poniani. Siten jotain yllättävää tapahtui. Huomasin jonkun valkoisen tulevan hurjaa vauhtia kohti meitä. Olli hirnahti kimakasti ja nousi takasilleen.
- Ollii, rauhoitu, huusin itsekkin hieman peloissani. Katsoin taas kohti suuntaa, josta tämä valkoinen hahmo oli tullut. Sitä ei enää näkynyt. Ollikin rauhoittui pian, ja aisti siis vaaran olevan ohi.
- Hui kamala, huudahdin kiukkuisena sekä epämielluisena. Kuka, taikka mikä oli säikäyttänyt minut ja Ollin nuin pahasti? Enää siitä ei voinut ottaa selvää. Hahmo oli kadonnut! Päätin talutella rakkaan hoitsuni takaisin talliin, jottei se olisi tuntenut oloaan epämukavaksi. Olli ei ole paholainen. Tiedän sen. Se vain oli vaistonnut jotain pahaa. Huomenna palaisin tallille ottamaan asiasta selvää!

Onnettomuudet voi sattua kenelle vain - uudelle hoitajalle, vuosia hevosia hoitaneelle tai alan ammattilaiselle. Ei siis hätää :) Kömmähdyksistä oppii ja ensi kerralla osaa olla varovaisempi.

Olli oli erittäin mielissään kun tulit jälleen sitä hoitamaan :) Porkkana on myös hyvä keino päästä pienen mustan ponin sydämeen, mutta onneksi taustalla on muutakin kuin vain herkkunälkää. Välillenne on kuitenkin ehtinyt juo muodostua luottamusta. Kohta kuukausi hoitotaivalta takana - sitä voi aina juhlistaa vaikka ponin hemmotelulla tai pitkällä maastoretkellä.

Sorsalammen oma satumetsä! Tästä sainkin taas ihanan idean kevään tapahtumia varten... Jonkinlainen fantasiaviikonloppu voisi olla aika hauska ja mielikuvitusta täynnä :) Mitä lie metikössä juoksennellut, toivottavasti se vielä selviää!

30.1.2011 - Kipua kilotolkulla
Minua hymyilytti. Oikein kunnolla. Uudet saapaani kiilsivät auringossa. Ne olivat vasta päivän vanhat. Ostimme ne eilen äitini kanssa. Ne olivat olleet aika kalliit. Niistä pitäisi pitää huolta. Koivut olivat suuria ja suoria, ja niiden lumiset oksat ylettyivät korkealle kohti taivasta kun pyöräilin hurjaa vauhtia kohti tallia. Katselin iloisena maisemia, kunnes saavuin tallipihalle. Tallin pelti katto kimmelteli kauniisti. Pian astelinkin jo tallikäytävää pitkin. Tunnistin Ollin karsinan jo melko kaukaa. Saavuttuani karsinan luokse, vilkaisin karsinaan uteliaana. Siellä ei näkynyt ketään! Ei ristinsieluakaan. Ehkäpä herra oli tarhoissa. Jatkoin matkaani kohti tarhoja. Kävelin jonkin matkaa, kunnes huomasin komean ruunan. Sen musta kaula heilahteli ylös. Minua hymyilytti taas kerran. Sitten hevonen huomasi hoitajansa. Saapuvan sellaisen. Tämä hirnahteli kimakasti huiskien häntäänsä puolelta toiselle.

-Hei Oliver! Mitä kuuluu poeka, kysäisin innoissani. Niko saapui luokseni seuraten ystäväänsä kiinnostuneena.
-Heippa, puhelin silittäen Nikon sileää turpaa. Ojensin näille tulipunaiset omenat napsauttaen sinisen riimunnarun itse sinisiin riimuun. Sitten aukaisin portin ja talutin Ollin ulos tarhasta. Katsoin samalla ettei Niko tungeksinut samaan aikaan kohti tallia. Yhtäkkiä, kuin salamaniskusta Olli jostain kumman syystä nousi takajaloilleen, hirnahti ja.. Enää en nähnyt, enkä kuullut yhtään mitään. Tiesin olevani huimauksen uhri. Päätäni alkoi särkeä. Avasin hiljattain silmäni. Silmäni nauliintuivat mustaan Eestin poniruunaan, Olliin joka laukkasi tuimasti kohti tarhojen päätä. Sitten tunsin kipua käsissäni. Riimun naru oli aukaissut käteni aika pahasti.

-Auuh, mutisin kivusta. Kuulin onnekseni askelia jotka lähestyivät minua.. Ilmiselvästi juosten.
-Oletko kunnossa, kysyi viereeni laskeutuva henkilö. Siristin silmiäni. Se oli Iida. Tytön silmät näyttivät pelästyneiltä. Hän auttoi minut istumaan. Poskelleni vierähti kaksi kirkasta kyyneltä. Minun oli pakko purra huultani etten olisi alkanut itkeä.
-En tiedä.. Olen todella pahoillani, mutisin näyttäen käsiäni paikalle tulleelle naiselle.
-Ei se mitään. Tärkeämpää on että sinulle ei sattunut mitään. Mihin koskee, tämä kysyi minulta.
-Käsiin ja takamukseen, vastasin yrittäen nousta seisomaan.
Iida auttoi minua, ja pääsinkin jo pystyyn. Katsoin kun Niko ravasi ystävänsä luo luimien. Sitten nämä vilkuilivat hermostuneina ympäriinsä. Ja nykivat ruohotuppoja rauskutettavaksi.
-Pystytkö kävelemään, tämä kysyi minulta. Pystyin onneksi kävelemään, vaikka se hieman koskikin. Huulilleni nousi varovainen hymy, mutta hymy kuitenkin. Onneksi mitään pahempaa ei ollut sattunut.
Sitten Iida saattoi minut konttoriin, ja sain haavoihini laastarit. Soitimme vanhemmilleni ja kerroimme tapahtuneen, ja minut haettiin heti kotiin. Iida lupasi pyydystää hevoset. Harmi että päiväni oli tälläkertaa näin lyhyt, mutta olihan minulla onneakin. Kotona sainkin sitten selvittää kaikki yksityiskohtaisesti!

Uudet tallisaappaat on aina yhtä ihanat, vaikkakin usein vielä vähän kankeat kävellä. Omat tallikenkäni ovat vuosien saatossa taas peittyneen niin monen kura- ja lantakerroksen alle, etten ole edes varma, olivatko ne alkujaan mustat vai ruskeat. Ehkä kevään kunniaksi voisin itsekin ostaa uudet :) !

Hui, onneksi mitään pahempaa ei sattunut! Toivottavasti päänsärky ja haavat paranivat illan mittaan. Luultavasti Olli säikähti katolta tippuvaa lunta, tai jotain kuvitteellista mörköä lähimetsässä. Täytyykin tarkkailla ponin käytöstä lähipäivinä, jotta saadaan säikähtely kitkettyä pois.

Ponit saimme kiinni pienen houkuttelun myötä. Niko ja Olli jaksoivat juosta vielä muutamat kierrokset tarhassa, kunnes pysyivät loput ajasta lähes paikoillaan. Taisi energiat huveta karkureissun myötä. Toivottavasti ensi kerralla hoitopäiväsi sujuu paremmalla tuurilla ja vähemmällä kivulla :) !

23.1.2011 - Suklaasilmät
Kohtasin taas Ollin suloisen katseen. Sen tummat "suklaasilmät" loistivat lempeyttä, joihin kuka tahansa voisi ihastua. Ihmettelin miten joku voisi hylätä tuollaisen hoitoponin? Mistäköhän poni oli hankittu.. Mietin kuumeisesti, samalla kun laahustin kohti karsinan ovea. Pian jökötin Ollin vierellä karsinassa.
- Hei pikku Olli, mitäs sinulle kuuluu, puhelin suloiselle Eesti ruunalle. Tämä tunki samentti turpansa kohti minun kättäni. Hymähdin huvittuneena. Hymyilin korvia hörisyttävälle ponille samalla kun rapsutin ponia kaulalta.
- Tänään aion paijailla sinua vaikka ilta 9:ään asti, huudahdin iloisesti tämän höristessä minulle lempeästi.
- Aloitetaanko vaikka harjaamisesta, kysyin ruunalta. Sitten kaivoin Ollin harjapakista kumisuan ja aloin harjailla ponin jalkoja. Olin kuullut että kumisudeilla kannatti hieroa hevosten jalkoja.
Selvästi Olli nautti tästäkin aktionista, sen silmistä huomasi. Kun olin sutinut Ollin jalat hellävaraisesti ja tarkasti. Taputin tätä kaulalle ja kävin asettamassa harjan takaisin harjapakkiin.

Siinä samalla matkalla nappasin kämmeniini perusharjan. Oli tavallisen harjan vuoro näyttää taitonsa. Karsinassa tapasin taas kerran luimivan mustan ponin. Vilautin harjaa merkiksi että hoito ei ollut loppunut. Tämä hirnahti kimakasti ja höristi korviaan.
- Nyt taitaa olla vuorossa sinun lempi juttuja, lausahdin lempeästi silittäen ruunan tummaa otsaa. Sitten ruuna asettui paikalleensa ja hörähti vilkaisten minua.
- Tullaan tullaan, virnistin iloisesti. Sitten se alkoi. Hiljalleen Olli alkoi nojautua vasten harjaa, ja antoi painonsa valua minulle. Hymähdin pyöräyttäen silmiäni paristi.
- Olli hei! Nyt ei ole nukkumisen aika, huudahdin läimäyttäen ponia lautasilleen. Poni vilkaisi minua kauhistuneena. Löikö se minua, löikö!? Luin ponin ajatuksia.. Sitten poni väänsi kaulansa mutkalle ja puhalsi sieraimistaan lämmintä ilmaa.
- Hyvä on hyvä on, jatketaan, hymähdin huvittuneena. Sitten ruuna valpastui, se ojensi katseensa minua kohti ja hörähti. Silitin ruuna kaulalta noin 3 siemaisua ja jatkoin harjaamista.

Pian olinkin kokeillut hierontaharjaa sekä pää harjaa. Rapsutin kavioista vielä viimeiseskin purut ja napsautin harjapakin lukon kiinni. Kun saavuin Ollin luo, huomasin että tämä oli päästänyt ulosteet.
- Voi sinua Olli, huudahdin ja vilkaisin ranne kelloani.
- 10.48, juuri spoivasti, huomasin.
Sitten tallustelin varuste huoneeseen. Vilkaisin lämpömittaria. Ulkona oli -10º. Nappasin kevyt rakenteisen loimen takaseinältä. Tämä oli Ollin. Olin varma siitä, osasinhan lukea! Sitten tallustelin kohti Ollin karsinaa. Nakkasin loimen tämän selkään, ja kiinnitin tarrat jotta se pysyisi Ollin päällä sen ravatessa ulkona Nikon seurassa. Sitten napsautin riimunnarun riimuun, ja avasin karsinan ovea suuremmaksi. Kannustin ponin liikkeelle, ja talutin tätä kohti tallin pää ovea. Kiinnostuneet hevoset vilkuilivat levottomina loimi asuista Eestinponi ruunaa, joka asteli kiltisti perässäni.

Niko ei ollut karsinassaan, huomasin sen vilkaistessani ruunan karsinaan. Tämän oli siis oltava tarhassa, ja niinhän se olikin. Tämä löntysteli paikalle iloisesti höristen. Olli vastasi Nikon tervehdykseen kimakasti hirnahtaen. Sitten se pääsi ystävänsä luo kirmaamaan. Ne pinkoivat rinnakkain tarhaa ympäri nopein liikkein. Sitten ne siirsivät laukkaan, muuta en ehtinyt nähdäkkään kun tallustin kohti pihamaata. Kiidätin kohti karsinoita täynnä olevaan talliin ja aloin siivoamaan Ollin karsinaa huolellisesti.
- Nyt ei saa hosua, mietin. Ajattelin Ollin parasta, ja sainkin karsinan puhtaaksi aika vauhtia. Sitten kiidätin kärryt kohti lantalaa ja kippasin sisällön isoon haisevaan lantakasaan.

Hyi olkoon, huudahdin naurahtaen ja saapastelin kohti pää rakennusta. Palautin kärryt paikalleen. Sitten oli aika lähteä kotiin. Sitä ennen kävin vielä Ollin ja Nikon luona. Hymyilin näiden saapuessa luokseni ja silitin näiden silkkiturkkisia kauloja. Sitten syötin niille porkkanat ja hyvästelin nämä. Erotin vielä ponit tarhoissa, kun poljin kohti kotia tallipihalta.

Olli tuli meille Virosta keväällä 2006. Tallitarinoista (12.3.2006) voit lukea enemmän ruunan matkasta Suomeen :) Hassua, että siitäkin on jo viisi vuotta! Aika on mennyt vauhdilla.

Kumisuka ei välttämättä ole paras harja jalkojen puhdistamiseen, sillä kannattaa enneminkin rapsutella hevosesta likaa ja irtokarvoja irti. Sää'än kohdalla pyörittely tuntuu hevosista usein varsin mukavalta ja suurin osa rupeaa rennosti torkkumaan. Jalkoja kannattaa puhdistaa tavallisella sualla tai sitten pölyharjalla :)

Loimi on hyvä muistaa, vaikka Ollilla onkin roimasti talvikarvaa päällä (keväällähän sen taas huomaa, kun mustaa karvaa karisee ympäriinsä). Nikon kanssa kelpasi taas riehua ulkona. Milloinkohan poneista loppuu virta?

18.1.2011 - Ystävyyttä ensisilmäyksellä
Astelin kohti tallia. Hymyilin itsekseni, ja katselin kohti tarhoja.
- Hienoa että olin saanut hoitsun tältä tallilta, puhelin itsekseni. Taluttelin vaaleansinisen pyöräni kohti tallin seinämää, ja napsautin tämän lukkoon läheisestä puusta. Ilmeisesti puu oli vasta nuori. Sen lehdet havisivat kuin olisivat laulaneet suureen ääneen ja tervehtineet uutta tallityttöä. Kosketin puuta hellästi ja käännyin sitten kohti tallin pää ovea. Aukaisin raskaan oven ripeästi ja astuin sisällle talliin. Hoitajia ei näkynyt käytävillä, eikä karsinoissa, joten sainkin tutustua hevoseen ihan rauhassa. Silmäilin karsinoista vilkuilevia hevosia. Katseeni kiersi nimikylteissä, jotka riippuivat karsinan ovella kotoisasti.
- Taika.. Niko.. Fabi.. Bina.. Olli, huudahdin vahingossa melko kovaan ääneen. Pian karsinasta kuului hiljaista hörinää. Kaltereiden väliin tupsahti musta, sametin pehmeä turpa.
- Sinä taidatkin olla Olli, lepertelin hoitsulleni työntäen käteni turvan alle. Parta karvat kutittivat kättäni kun musta ruuna haisteli kiinnostuneena kättäni. Tämä hörähti lempeästi ja otti pari askelta taakse päin, aivan kuin kutsuisi minua karsinaansa. Raahauduin rauhallisesti kohti karsinan ovea. Aukaisin ovea hitaasti, jottei polle olisi säikähtänyt heti ensi silmäyksillä nopeita liikkeitäni. Mutta ei. Tämä tuli heti luokseni tekemään tuttavuutta. Jätin ovea hieman ravolleen, jotta minulla olisi pieni kulkuväylä. Sitten astuin lähemmäs komeaa hoidokkiani, ja tämä alkoi tutkia heti taskujani.
- Älä kutita höpsö, huudahdin naurahtaen. Silitin ruunaa hellästi tämän kapealta otsalta, ja pörrötin tämän tuuheita etuhiuksia. Sitten kiskaisin taskustani kirkkaan oranssin porkkanan, jonka ojensin kohti Ollia. Tämä ahmi porkkanan heti ensi sekunneilla. Minua hymyilytti. Olli oli jotenkin niin suloinen! Lepertelin ponille vielä jonkin aikaa, kunnes sitten katosin kohti talli käytävää.

Palasin karsinaan harja kädessäni.
- Jospa aloitettaisiin ihan harjaamisella, sanoin korvia hörisyttävälle Ollille. Hymyilin ja astuin pari askelta eteen päin, kohti kimmeltävää kaulaa. Kosketin tätä hellästi.
- Voikun turkkisi onkin sileä ja pehmoinen, huudahdin iloisesti. Sitten aloin sutia tätä innoissani. Voi kuinka polle näyttikin nauttivan. Oikein silmät piti ummistaa kiinni ja höristä lempeästi. Aurinko paistoi kaltereiden suojaaman ikkunan läpi, ja Olli sai kullan värisen ääriviivauksen. Kuin tarinassa! Mietin ihaillen. Aika kiisi täyttä vauhtia eteenpäin, ja pian seisoin hoidokkini vieressä tyytyväisesti hymyillen.
- Taisit nauttia tuosta.., hymähdin ja astuin karsinasta. Oli aika sutia harja ja jouhet kauniiksi sekä sileiksi. Kaivoin ostamastani harja pakista mustan kumisuan, jolla aloin karsinaan ahtauduttua sutia Ollin komeaa ja pehmoista harjaa. Poni astui pari askelta sivulle. Huokasin ja pyöräytin silmiäni. Ollin suipot korvat luimistivat eteen sekä taa, tämän katsoessani pelokkaan oloisena aikomuksiani.
- Olli! Kuulehan nyt, minä puhelin kuin tottunut.
- Minä olen nyt päättänyt sutia jouhesi, äläkä luulekkaan että muutan mieleni! Olli katsoi minua hieman harmissaan. Sen tummat silmät loivat viattoman katseen kuin koiranpennulla. Sitten tämä luimisti ja otti kaksi askelta eteenpäin. Taputin tätä kaulalle ja hymyilin. Sitten aloin sutimaan tätä ensin rauhallisesti ja sitten hieman rivakammin.
- Hieno poika, lepertelin tälle.

Olipa se rauhallinen. Sen häntä hailahteli laiskasti puolelta toiselle aina vähän väliä. Sitten sainkin tämän loisto kuntoon, ja ojensin tälle kauniin punaisen omenan. Olli hörähti iloisesti ja nappasi omenan kämmeniltäni. Syötyään omenan työnsi tämä hellästi turpansa kainalooni. Naurahdin ja silitin ruunaa kaulalle. Pian oli mentävä. Tiesin sen. Ajatuskin sai minut masennuksen valtaamaksi. Laskin naamatauluni ponin kiiltävälle kaulalle ja halasin tätä. Sitten napsautin riimun-narun Ollin päällä olevaan siniseen riimuun. Ajattelin viedä ruunan tarhoihin, jottei tällä olisi tylsää möksöttäessään karsinassa aivan yksin. Avasin karsinan ovea suuremmaksi, jotta polle varmasti mahtuisi mahoineen karsinasta. Kaviot kolisivat rytmikkäästi vasten sementtistä talli käytävää. Onnekseni Niko ravasikin jo tarhassa. Nähdessään rakkaan tarha kaverinsa tämä hirnahti kimakasti, ja viskoi päätään kohti taivasta.
- Sinullahan on hurja tarha kaveri, löpertelin ponin huiskiessaan häntäänsä. Pian kaksi onnelisen näköistä hevosta leikki tarhassa. Minua hymyilytti. Mitäköhän Ollista ja minusta tulisi? Mietin itsekseni. Vilkutin kättäni Ollin vilkaistessa minua. Tämä hyppäsi kahdelle jalalle ja hirnahti komeasti kiitokseksi. Sitten pakenin paikalta hymy kasvoilla.

Ensimmäinen hoitopäiväsi oli varsin ihana :) ! Pidän kuvailevasta ja todella sanarikkaasta kirjoitustyylistäsi. Saat yksinkertaisetkin talliarjen askareet kuullostamaan todella mukavilta - ja sitä ne varmasti ovatkin uuden hoitohevosen kanssa. Toivottavasti into ja viehätys säilyvät pitkään.

Olli on totta tosiaan varsin herttainen tapaus. Nyt varsinkin, kun ponia peittää paksu ja pörröinen talvikarva. Sen setvimisessä menee pahimmillaan useampi tovi, jos ruuna on innostunut heittäytymään lumihankeen ja piehtaroimaan oikein sydämensä kyllyydestä.

Uskon, että teistä tulee Ollin kanssa vaikka mitä :) ! Osallistu ihmeessä 25.1 alkavalle hoitokurssi 1:lle, niin pääsette Ollin kanssa talutusretkille ja sitä kautta sitten uusille hoitokursseille saamaan lisää vastuutehtäviä ja tempauksia hoitopäiviin.

.11.2010 - "Superhyvää työtä!"
Marraskuinen maanantai alkoi kääntyä pimeään iltaan, olihan kello jo neljä. Onneksi olimme tuntilaisten kanssa lämpimässä ja valoisassa maneesissa. Illan ensimmäinen tunti päästi taas alkeiskurssilaiset oppimaan uusia asioita. "Tänään ravaamme ohjien kera ja treenaamme pujottelua."

Katselin tyytyväisenä ratsastajien työskentelyä käynnissä. Kolmas tunti oli viimeinen näillä hevosilla ja ensi viikolla jokaiselle ratsastajalle vaihdettaisiin joku uusi tuttavuus. Kolmen tunnin jälkeen jokaisesta tiesi jo jotain: joku on todella hyvä herkkien hevosten kanssa, toiselle tarvitaan joku tasainen ravaaja, jotta ravi-istunta saadaan hiottua paremmaksi. Ehkä joku voisi siirtyä poneista hevosiin tai toisinpäin.

Olli oli saanut näyttää taitojaan kurssin alusta asti Johannan kanssa. Ohjeistin ratsukot pujottelemaan tötsiä. "Muistakaa, pelkkä ohja ei riitä kääntämiseen. Tarvitaan myös pohjetta - katse ja istunta eivät myöskään ole yhtään pahitteeksi." Johanna ja Olli käänsivät muiden mukana pujottelutehtävään ja näyttivät, että tästä kaksikosta löytyy mahtava yhteistyön alku.

Olli oli ollut koko tunnin todella reipas, mutta se kuunteli silti tosi kivasti myös ohjasapuja. Katsoin jo kulmasta kohti pituushalkaisijaa ja valmistauduin kääntämään ponin haluamaani suuntaan. Aloin kääntämään sisäohjalla, mutta unohdin ulkopohkeen tuen joten Olli lähti kääntymään hiukan huonosti, korjasin tilanteen heti kun huomasin ulkopohkeella ja pääsimme kuin pääsimmekin oikeaan suuntaan. Loppu matka menikin paljon paremmin, Olli piti vauhdin pujottelusta huolimatta kiiruhtamatta kuitenkaan liikaa, joten sain keskittyä itse pujotteluun. Kun vihdoin käänsin ponin toisessa päässä lyhyelle sivulle, kehuin sitä taputtamalla kaulaa.

Hymyilin tötsien viereltä ja kehuin ratsukkoa: "Superhyvää työtä!". Johanna vilkaisi taakseen, hymyili ja taputti Ollia.

14.10.2010 - Hoitotarina
Köpsyttelin ensimmäistä kertaa tähän hohdokkaaseen, Golden Horseen. Olin saanut hoitoponikseni HR's Oliverin, eli Ollin. Nyt, näen ensimmäistä kertaa elävänä Ollin. Astuin sisään hiljaiseen talliin. Etsin karsinan, kunnes se oikea löytyi ja avasin oven.
- Ooh, sinä olet söpö ! hihkaisin ja ojensin käteni. Olli katseli minua ja ojensi pitkän kaulansa kohti kättäni. Lämmin ilmavirtaus tuntui kädessä. Menin karsinaan sisälle ja rapsuttelin Ollia. Tämä päivä oli vain tutustumista, eikä minulla itse asiassa ollut paljoa aikaa, koska olin tullut suoraan koulusta. Silittelin Ollia hetken ja suljin oven. Tulen pian taas, kuiskasin ja kipitin autoon.

Olli on varsinainen suloisuus, ulkomuodon lisäksi myös käytökseltään :) Ensimmäinen tapaaminen meni hyvin tutustuessa, ensi kerralla voitte tutustua lisää esimerkiksi harjaamisen ohella. Tuntiratsastajia saa myös auttaa, Olli kun tekee jonkin verran alkeistason tunteja, joilla apua varsinkin tarvitaan.

23.2.2010 - Hoitotarina
Aivastus. Ja toinen. Ja vielä kolmaskin.
Heilautin nenäliinalla nopeasti nenänpielet puhtaiksi ja työnsin paperin takin taskuun. Painoin kädet takaisin rattiin ja yritin pitää katseeni tiessä. Lunta satoi ärsyttävinä pyrykköinä yhtämittaa ja tietä oli lähes mahdoton nähdä. Sen lisäksi oli jo melko hämärää, sillä pääsin lähtemään tallille vasta töiden jälkeen. Pyyhkimet kitisivät lohduttomina. Kuuntelin hiljaista auton hurinaa ja mietiskelin uutta tallia sekä uutta hoitohevostani. Muistot vuosien takaisesta ratsastusonnettomuudesta kiipesivät utuisesti takaraivooni, mutta pyyhin ne yhtä päättäväisesti pois kuin auton tuulilasinpyyhkimet lumituiskut ikkunasta.

Lopulta uskoin päätyneeni oikeaan osoitteeseen, kun ajoin veljen auton (omaa autoa odotellessa..) Golden Horsen parkkipaikalle. Napsautin ovet lukkoon, jonka jälkeen juoksin niin ripeästi kuin melko liukkaalta keliltä kykenin, tallin suojiin. Iloinen kuhina, lämpimät valot ja hevosten tuttu tuoksu saivat tunnelman nousemaan heti kattoon. Äkkiä olin jälleen se pikkupoika, joka ratsasti hurjaa laukkaa kilparadalla hevosellaan Juksulla.
- Juksu parka, huokaisin lähes ääneen. Sain kuitenkin iloisempaa ajateltavaa veikeästä hummasta, joka työnsi päänsä läheisestä karsinasta ja tönäisi lempeästi kättäni.
- Moi, Rainy , luin tamman nimen karsinan pielessä olevasta kyltistä ja taputin hennosti ponin tummaa turpaa. Tuskin ehdin siitä ottaa kahtakaan askelta, kun kolme hymyileväistä tyttöä oli piirittänyt minut.
- Sä olet varmaan uusi?
- Oletko hoitaja, käytkö tunneilla?
- Mikä sun nimi on?
- Öö, köhäisin kurkkuani ja tunsin poskille vierivän punan. Hemmetti, miksi minun täytyy olla niin saamarin tunteellinen! Tajusin sentään kiskaista mustan piponi pois päästä ja pyörittelin sitä hämilläni tumpuissani.
- Terve vaan, mun nimi on Cirka, esittäydyin. - Ja joo, oon uusi, mutten hoida kyllä ketään.. vielä.
Tytöt nyökkäsivät iloisesti ja tunsin lempeän käden työntävän minua hitaasti eteenpäin.
- Me voidaan näyttää sulle paikkoja, koska Aino hyppää taas ties missä, yksi tytöistä sanoi nauravaisesti.
- Mun nimi on Inna.
- Heidi.
- Ja mä olen Suvi, sanoi viimeiseksi tyttö, joka työnsi edelleen minua selästä. Vilkaisin hänen tummanruskeisiin silmiinsä ja sen jälkeen nopeasti poispäin.
Tytöt kierrättivät minua ensin ympäri tallia luetellen ohimennen hevosten nimiä. Ajattelin mielessäni, että unohdin ne sitä mukaa kun uusi hevonen tuli vastaan, mutta ehkäpä joskus osaisin tunnistaa niitä jopa laitumella toisistaan. Kiersimme myös varustehuoneen, ovelta kurkistaen rehuhuoneen, hoitajien huoneen ja lopulta me kaikki neljä pysähdyimme riviin toimiston ovelle.
- Rohkeasti sisään, ei ne pure! Heidi letkautti ja kopautti oveen. Sen jälkeen Inna työnsi sen auki ja minut tuupattiin mukisematta kirkkaasti valaistuun tallin ilmiselvään pääpisteeseen. Tunsin olevani kuin kuulustelussa, jossain epäsopivassa paikassa (tai ainakin epäsopivan näköisenä), kun hieman hölmistyneen näköinen nainen nosti katseensa ja tarkkaili minua.
- Jaaha, iltaa? Hetkinen, sinä oletkin ihan uusi kasvo.
- J-joo, änkyröin.
- Hauska tutustua. Minä olen Iida, nainen ojensi kätensä.
- Toinenkin Inna?
- Ii-da, nainen toisti vinosti hymyillen.
- Oho hups, taisin kuulla väärin!
Ojensin käteni ja poskeni helottivat nolostuksesta, epävarmuudesta ja myös hikeä alkoi pukkaamaan pintaan, sillä toimistossa sekä tallissa muutenkin oli lämmin paksun takkini kanssa.
- Cirka haluaisi hoitohevosen, eikö niin? Suvi tuli auttavaisena seisomaan viereeni. Se lohdutti. Olen aika tumpelo uusissa paikoissa ja liian ujo hoitamaan asioita ilma ongelmia tai väärinkäsityksiä.
- Joo, niin aattelin, nyökyttelin.
Iida kääntyi ympäri, kaivoi jonkin paperilappusen pöydän laatikosta ja selasi sitä sormellaan. Sitten hän alkoi luetella vapaana olevien hevosten nimiä katsahtaen pari kertaa Suviin.
- Ja Vilma. Lista löytyy toki ilmoitustaulultakin. Onko toiveita? Iida lopetti listauksen.
- Eipä o-oikeastaan. Joku mukava heppakaveri vaan, totuttelen taas tähän tallielämään..
- Miten olisi Olli? Heidi puuttui keskusteluun toimiston oven raosta. - Se on tosi kiva ja, kun se Katikin lähti vähän aika sitten.

Niinpä niin. Tässä sitä sitten ollaan.
Ojensin kämmenselän mustalle ponille, joka nuuhkaisi sitä kerran ja kääntyi sitten kaivelemaan jotain näkymätöntä karsinapuruista.
- Tee tuttavuutta rauhassa. Ja jos tarvitset apua, me kyllä autetaan, Suvi laski kätensä olalleni ja poistui sitten Heidin ja Innan kanssa tallin uumeniin. Astuin rohkein mielin sisemmäs hämyisämpään karsinaan. Silitin ja taputtelin mustan ruunan kaulaa ja lapoja. Se hengitti hivenen karkeasti, korahdellen, ja lotkautteli korviaan. Ristiaskel vasemmalle.. ja hamuaminen jatkui.
- Toivon, että meistä tulee ihan kivat kamut, kuiskasin. - Mutta toivottavasti ymmärrät, että en ole vielä ihan valmis suuriin harppauksiin, joten.. edetään ihan pikkuhiljaa.

Koska olin suorittanut ensimmäisen tavoitteeni loppuun melko kunnialla ("mene tallille, ota hoitohevonen ja taputa sitä"), saatoin erityisen hyvillä mielin juosta jälleen talvituiskuun ja karauttaa veljeni rautaratsulla kohti kotia.

Kiitos hoitajaesittelystä, lisäsin sen tuohon ylös :) Olli on takuulla hyvä terapiaponi ja tapa palata takaisin hevosurheilun pariin. Pääsitkin kerralla kiinni talliarkeen hoitajien kautta, ahkeraa toimintaa tytöiltä (toivottavasti eivät olleet liian ahkeria esittelemään paikkoja ja patistamaan toimistoon Iidan puheille). Mukava saada tähän tyttövoittoiseen talliporukkaan myös miehistä voimaa!

Tavoite tuli täytettyä ja tallikäynnistä ja hyvä mieli. Voiko sitä enempää toivoakaan hoitamiselta? Kirjoitat elävästi ja mukaansa tempaavasti, odotan innolla uusia tarinoitasi!

20.2.2010 - Heipat hepalle
Ollin pitkäaikainen hoitaja Kati J. on ollut pitkään poissa tallilta. Lähetin hänelle viestiäkin vuoden alussa, mutta valitettavasti en ole vieläkään saanut mitään vastausta. Oli siis väistämätöntä lisätä myös Olli hoitajia tarvitsevien listaan. Ruunaa tuo hieman kummastutti, kun Iida kävi sen kanssa pitkällä talutuslenkillä - miksi vieressä ei ollutkaan tuttu hoitaja ja tämän koirat?

Kiitämme suuresti Katia hienosta hoitotaipaleesta ja jäämme odottamaan uutta hoitajaa pakkasta pelkäämättömälle karvakasaponille :)

31.8.2009 - Hoitotarina
Elokuu näyttää vielä viimeisille päiville varsin valoisalta ja lämpimältä, vaikka jo pitkähihaisen saa iltaa kohden niskaan laittaa. Oli ihana palata kesänlomalta tallille, jossa ainakin hoitajat tekivät työtään, heinän tuoksu tuli nenään ja muutenkin tunnelma oli syksyisen oloinen. Kävin viemässä reppuni hoitajahuoneeseeni ja sekä kävin lukemassa uusimmat tiedotukset. Siivouskerhon yllätys kuulosti varsin mukavalta touhulta, poikien harjat näyttävät tällä kertaa likaisemmalta kuin käytetyiltä. Lähdin hakemaan talikko ja kottikärryjä, jotka eivät ollenkaan ihan kaukana. Sain ne aika pian toisen hoitajan siivottua hoitohevosen karsinan. Siinä odotellessa katselin tarhoille päin, kun Olli piehtaroi tyytyväisen oloisena. No, ei auta, sää on sen verran hyvä, että ponin voisi vaikka pestä. Hommiin kävin, sain oikeastaan laittaa karsina ihan uuteen uskoon, keskelle jäi vaan vähän puhdasta purua. Ainakin yksi kottikärryllinen uutta karsinan pohjalle. huh, tämä käy ihan kuntoilusta!

Seuraavaksi lähdin ulos pesupaikalle, hieman varjoisampaan paikkaan. Kävin hakemassa pari ämpärillistä vettä ja sienen. Lisäksi harjat, otin myös hoitajahuoneesta mukaan muutaman kuivatun leivän, jospa poika tulisi nopeammin luokse. Avasin portin ja laitoin sen perässäni kiinni. Olli seisoi varsin likaisena tarhan toisessa päässä, ei auttanut mennä kuin hakemaan se. Taputin ruunaa kaulalle, - terve Olli-poika, kiva nähdä pitkästä aikaa! Annoin muutaman leivän palan ja lähdimme tallustelemaan varjopaikkaan. Harjasin kertaalleen Ollin läpi, ennekuin aloin pesemään. Kävin kaikki paikat tarkasti läpi ja lopuksi Olli sai vedet niskaan. Kuivuttelin Ollia hetken aikaa ja selvittelin samalla häntää ja harjaa. Niissä olikin työ, ne eivät ollutkaan ihan pienellä takulla. Olli söi sillä välin heinännuppuja tallin seinustalta, kun sai jossain vaiheessa työn tehdyksi. Toiseen ämpäriin pistin harjat siksi aikaa likoamaan, että saisin vietyä Ollin karsinaan.

Palasin Ollin varusteiden ja saippuakeran varjopaikkaan, missä paistoi penkille sopivasti aurinko, pistin harjat siihen kuivumaan ja aloin purkamaan suitsia. Pesin jokaisen osan tarkkaan ja kuivasin ja laitoin vielä hetkeksi aurinkoon kuivumaan. Sen jälkeen pesin satulan. Kun kaikki oli pesty, heitin veden maahan ja kokosin suitset ja satulan osat. Vein ensin varusteet satulahuoneeseen, jossa laitoin uuden satulahuovan vanhan tilalle. Lisäksi annoin vielä harjojen kuivua hetken aikaa. Käytämme palkkioratsastuskerramme myöhemmin, syksymmällä, jos vaikka maastoon pääsisi!

Lämpötilat ovat tosiaan pysyneet korkealla, ja on kiva nauttia tallilla puuhailusta kellertävien lehtien tullessa vähitellen puihin :) Ollia veden kanssa toimiminen ei näytä haittaavaan yhtään - mitäpä sitä pesua estelemään (onpahan taas puhdasta pinta-alaa, mitä piehtaroida pölyyn ^^) Mukavaa että osallistut siivouskampanjaan, saadaan myös Ollin varusteet kuntoon ja syyskausi aloitettua puhtaasti! :)

14.2.2009 - Hoitotarina
Olli oli iltatallin aikaan jo karsinassaan, kun saavuin tallille. Vein omat mokkapalaleivokset hoitajienhuoneeseen, syödään ne sitten huomisessa! Ollin karsina ja samoin Riston karsina näytti olevan jo putsattuna. Lähdin tallimestarin kanssa tekemään poikien iltaruuat valmiiksi, ennekuin saavuin taas tallikäytävälle. Otin Ollin käytävälle, laitoin kiinni ja otin harjat käyttöön.

"Likainen sinä olet, oli kellon aika mikä hyvänsä!"
Olli oli piehtaroinut karsinassaan, mutta onneksi hoitajalla tehokkaat kädet, niin hetkessä ruuna näyttää puhtaammalta. Kavioiden kanssa olemme edistyneet, niistä alkuvuosista, kun tuntui että poni vaan koko ajan kaatuu päälleen. Nyt ruuna on oppinut olemaan paikallaan. Putsasin vielä hännän puruista ja taputin Ollia kaulalle. Päästin ruuna karsinaan ja putsasin harjat sen jälkeen.

Karsinassa annoin muutaman porkkapalan ja halauksen ystäväpäivän kunniaksi. Laitoin karsinan oven kiinni ja marssin Risto-pojan luokse.

Mukavaa että myös iltatalliin löytyy hoitajia avustamaan! Ollin kanssa on kyllä selvää kehitystä tapahtunut kavioiden kanssa, myös tuntilaisilta olen kuullut että ruuna jaksaa pitää jalkansa ylhäällä eikä ala nojaamaan niin herkästi. Tämä kertoo luottamuksesta hoitajaan sekä muihin ihmisiin :) Niin ja hyvää ystävänpäivää teille molemmille!

11.1.2009 - Hoitotarina
Kiireen keskellä tuntuu olevan muutama tunti aikaa myös käydä tallilla. Niimpä tänään oli sellainen päivä. Näitä päiviä ei tässä alkuvuodesta olekaan monta ja joutuu aina miettimää, lähteekö hoitamaan. Onneksi nämä pojat ovat jo tottuneet siihen, ettei hoitaja käy joka päivä.

Ponit viettivät jo iltaansa karsinoissa, onneksi käytävä oli vapaana, joten Olli kiinni käyttävälle ja karsinan kimppuun. Karsina oli ok kunnossa. Annoin vielä Ollin olla käytävällä, kun se siinä nätisti oli ja siivosin samalla Riston karsinan. Vielä samaan kottikärryyn kävin hakemassa puhtaat purut. Näin jouhevasti tämäkin työ oli tehty. Risto ensimmäisenä karsinaan ja Ollin kanssa lähdimme ulos puomille.

Ulkona oli jo pimeää. Onneksi tallin valoitus toimii ulkonakin, niin pystyy harjamaan. Tänään olisi ollut kyllä hyvä ulkoilu sää pienessä pakkasessa sekä auringon valossa, mutta kyllä tällainen ilta hoitokin kelpaa. Poni tuli nopeasti puhtaaksi, kavioidenkaan kanssa ei ollut ongelmia ja harja ja sekä häntä näyttivät todella hyviltä! Ei siis suuren suuria hommia tällä kertaa hoitajalle. Istahdin vähäksi aikaa puomille ja rapsutin Ollia päästä, silloin ruuna laittoi turpansa syliin ja hetken siinä olimme. Annoin lopuksi pari kuivunutta ruisleipää, ennekuin vein ruunan takaisin karsinaan. Karsinassa tarkistin poniruunan, ennekuin annoin lähtötaputukset ja lähdin Risto-pojan kimppuun.

Vähän erilaista näkökulmaa hoitamiseen, kun käy illalla tuntilaisten hyöriessä tallilla :) Mukavaa että kiireen keskeltä löytyy aikaa tallihetkelle - toivottavasti se myös antaa kivaa vaihtelua muuhun arkeen. Onkohan Olli tehnyt uuden vuoden lupauksen ja alkanut käyttäytymään siististi karsinassa ;)

3.1.2009 - Hoitotarina
Aurinkoinen tammikuu vain jatkaa, pakkasta kymmenkunta ja lunta riittämiin. Kyllä tämä on sitten mukavaa! Siinä siivosin Ollin karsinaa, napit korvilla. Onneksi tiheän hoitorytmin vuoksi karsinakin on pysynyt mukavan siistinä, vaikka kyllä me Ollin tunnemme, se on väliin vähän missäkin kunnossa. Kävelin käytävää pitkin kohti lantalaa ja tämän jälkeen kävin pressun alta hakemassa vähän lisää puruja. Kottikärryt ja talikko lähti seuraavalla hoitajalle, joten pystyin saman tie menemään rehuvarastoon tekemään poikien päivä että iltaherkut valmiiksi.

Herkkujen jälkeen tiedossa oli tietysti itse päätähtemme Ollin harjaus, otin tallista matkaani harjalaatikon ja lähdin kohti tarhaan. Olli ja Niko mässyttivät heiniään aidan lähettyvillä, joten sain ruunan nopeasti kiinni. Tällä kertaa heinä kiinnosti sen verran paljon, että sain siinä samalla harjattu ruunan hyvään kuntoon, putsattua kaviot lumipaakuista ja samalla tarkistaessa ponia putsasin myös harjan että hännän.

Perussiistimisen jälkeen taputin vielä ponia kaulalle ja päästin ponin vapaaksi. Kävin viemässä riimunnarun roikkumaan naulakkoon sekä harjapakin paikallensa. Hoitajahuoneessa kävin mutkan vaihtamassa vaatteet ja lähdin töihin. Illemmalla tulen sitten tervehtimään paremmin Ollia ja sekä hoitamaan pikkutähteä.

Meitä on kyllä siunattu aivan ihanilla ilmoilla! Ai että olen nauttinut koko kuun ajan pakkaspäivistä auringon valaistessa (koko ajan pidempään vielä) peltoja ja metsäpolkuja. Maastoilu on nyt kyllä paras liikkumiskeino, jos minulta kysytään :) Kivaa perushoitoa jälleen, sinulta sujuu tallirutiinit kyllä todella hyvin, huolella ja silti sutjakasti. Aika on tuonut hyvin kokemusta, keväällä vietetäänkin jo teidän 3v päivää :) !

31.12.2008 - Hoitotarina
Vuoden viimeinen kirjoitus tähän päiväkirjaan ja sitten onkin katseen jo ensi vuodessa. Ollia on tullut ahkerasti hoidettua jo muutaman vuoden ajan, vaikka en ihan joka kuukausi pääsekään paikalle. Näinä vuosina yhteistyö on kasvanut sekä on oppinut tämän ruunan elämää, vaikka se onkin sellainen lässykkä, se sopii minulle oikeen hyvin. Mielelläni jatkan pitempääkin Ollin hoitajana, niin kauan kuin mahdollista. Kello näytti lähemmäs 7 kun kömmin sängystä ylös. Tänään näyttäisi aurinko paistavan, ainakin sää tiedotus lupaa niin. Söin pikaisesti, pakkasin repun sekä otin koirat mukaan. Miksi näin aamusta olen lähdössä tallille, johtuu uuden vuoden vaihteesta, aamusta on mukava käyvä lenkit tekemässä, saavat ponitkin olla rauhassa koko illan.

Tallissa oli rauhallista ja hiljaista, ainoastaan Aino näytti siivoilevan karsinoitaa ja osa poneista oli vielä syömässä. Kävin mutkan hoitajahuoneessa laittamassa repun ja tulin Ainon apuriksi siivoamaan Ollin ja samaan syssyyn Riston karsinnan. Kummatkin pojat ovat olleet todella siististi, tosin onhan tässä käyty viime viikko ahkerasti hoitamassakin. Olli vietti jo alkavaa aamupäiväänsä tarhassa, joten sain tehtäväksi viedä varusteet puomille. Mukava maastopäivä kuulostaa mukavalta, pakkasta ilmassa sekä luntakin kiitettävästi. Kävin hakemassa ruunan tarhasta, joka mässytti heinää ystävänsä Nikon kanssa. Pienen yhteiskatsomisen jälkeen sain ruunan voitolleni ja lähdimme yhdessä kohti puomia. on kai se kumma, kun heti aamusta joutuu töihin, mutta kyllä sinä ymmärrät.

Ollin paksu turkki oli mieleeni, tänään mennään maastoon ilman satulaa! Kyllä vain, Ollin leveä selkä ja paksu karvapeite tekevät sen mahdolliseksi. Harjasin siinä, putsasin kaviot, laitoin pintelit jalkoihin, lämmittelin kuolaimia hetken ja pian olin jo ruunan selässä. Heilautin kättä Ainolle merkiksi lähdöstä maastoon. Alkuun me käveltiin rauhallisesti, koirat edellä? kylläpä se on kaunista, kun aurinko juuri nousemassa, pikkuhämärässä ja lunta! Tästä minä tykkään. Annoin Ollin kävellä rennosti, rauhallisesti, ruunan tahdikas askel keinutti. Kävimme naapurin isännän pellon kautta, josta menimme metsän syvyyksiin. Annoin hieman enemmän pohkeita ja keräsin ohjia enemmän ohjastuntumaan, ruuna lähti ravaamaan reippaasti. Siinä hetken pompin, mutta pienellä ajatuksella löysin istunnan.

Tiellä otin ruunan takaisin käyntiin ja kävelimme tallipihaan. Tämä oli tällä kertaa tällainen rauhallinen, pitkä lenkki, mutta kelpasi ruunalle, joka hörötti väliin. Puomilla hyppäsin selästä, otin varusteet pois, harjasin hyvin ja laitoin loimen päälle. Annoin vielä muutaman porkkapalan, ennekuin Olli sai palata syömään viimeiset heinänkorvet ystävänsä Niko ruunan kanssa. Minä taas kävin laittamassa tavarat kuntoon, ennekuin lähdin hakemaan toista poikaa maastoreissulle.

3 vuotta kohta aloittamisesta - se on pitkä aika se! Ja olemme koko tallipoppoon kanssa todella kiitollisia siitä, että olet Ollin kanssa hienosti puuhannut tavalla ja toisella (ja hiiteen stressi tauoista tai muusta - niitä meille kaikille tulee <: ) Ponin paksu talvikarva on kyllä pehmeämpi ja lämpimämpi kuin yksikään satulahuopa! Reissu kuulosti kyllä aivan unelmalta, joskus on niin kiva nauttia maastoilusta ja lönkötellä rauhassa polulta toiselle :)

25.12.2008 - Hoitotarina
Jouluaattona tuli vietettyä sukulaisten kanssa, joten ei sitten tullutkaan tallille. Mutta nyt Joulupäivänä siihen oiva tilaisuus. Ihanaa, ilmassa pientä pakkasta ja lunta tippui maahan reippaaseen tahtiin. Mukavaa, että lunta tulee ja pian päästään nauttimaan maaston uppolumeista. Tallilla oli varsin hiljaista, radio soitti pienellä äänellä joulumusiikkia. Ensimmäiseksi ryhdyin hakemaan talikon ja kottikärryt ulkoa ja siivoamaan Ollin karsinaa. Olli vietti päiväänsä karsinassaan, joten siirsin sen hetkeksi käytävälle. Heinät oli kivasti sekoitettu ja näytti muutenkin siltä, että koko karsina tarvitsee siivousta. Uudet purut vain kehiin.

Olli seisoi valmiiksi käytävällä, joten otin harjapakin mukaani ja lähdimme ulos. Lunta tuprutti edelleen, kun laittelin ruunaa puomiin kiinni. Paksu karva, upposi melkein kokonaan käsi ruunan mustaan karvapeitteeseen. Harjat sai tehdä töitä, vasta minusta alkoi tuntua siltä, että Olli vaikutti enemmän lumiukolta. Poni tuli puhtaaksi pienen harjauksen jälkeen. Koska kello oli vielä vähän ja ihmettelin suuresti, miksi pieni lumiukkoni ei ollut tarhassa, vein sen hetkeksi sinne. Putsasin lumessa harjat sekä siivoilin hieman kaappia. Otin ruoka-astin mukaani, putsasin sen ja mittasin iltaruuat valmiiksi. Jäin tallille hieman hääräämään jotain, kunnes otin pyöräni seinän vastasta ja lähdin polkemaan kaupunkia kohti. Tullaan illalla hakemaan ruuna sisälle sekä hoitamaan toinen lumiukko.

Vuoden joululauluannos alkaa olla piakkoin täynnä, nyt osataan taas veisut ulkoa ja radio alkaa hakea taas paikallisradiotaajuutta, jotta jaksamme taas ensi vuonna laulella samoja lauluja :) Olli on kyllä mestari talviturkkinsa kera! Ei uskoisi että poni pystyy kasvattamaan itsestään melkein jääkarhun yhden talven ajaksi. Kirjoitat ihanan tunnelmallisia tarinoita, varsinkin nyt joulun aikaan :)

22.12.2008 - Hoitotarina
Piparin, torttujen, laatikoiden ja glögin tuoksu tuli vastaan kun aukaisin oven. Jouluvalot, koristeet ja kuusi komeilivat tallin käytävällä ja taustalla toi joulumusiikkia. Kyllä vain, joulu on tullut ovelle ja onkin aika lähellä tuloillaan. Jätin repun naulakkoon ja riisuin talvitakin pois päältä. Päätin jäädä hetkeksi istumaan pöydän ääreen muiden hoitajien kanssa, nauttien hyvistä herkuista sekä toin samalla joulukortin seinälle.

Aloitin tavalliseen tapaan Ollin karsinan siivouksella, samaan syssyyn siivosin myös ruoka-astiat ja samalla siivous kerralla ohimennen siivosin myös Riston karsinan. Pitkään aikaan en ollut katsonutkaan kunnolla varusteita, vaikka viimeksi taisin ratsastaa. Siispä oli varusteiden vuoro, olipa tässä aikaa, joten otin samalla sankoon vettä ja nahkasaippuan kaapista. Otin ylimääräisen pyyhkeen ja tyynyn itselleni alustaksi, niinpä alkoi varusteet saada kyytiä sekä joululaulujakin tuli siinä samalla laulettua. Samalla Ollin sininen satulahuopa näytti aika kuluneelta, että se saa mennä pyykkiin, joulun värin kunnaiksi tuli vaihdettua punainen satulahuopa. Muut varusteet näyttivät olevan ok kunnossa, ne kävin läpi tarkastaen.

Poni näytti viettävän tarhassaan vielä aikaansa, kello oli aika paljon, joten lähdimme ensin puomin kautta talliin. Puomilla ei ollut tällä kertaa tunkkua, joten sain harjattua ja putsattua poniruunan juhlakuntoon. Talvikarva tuntui koko ajan kasvavan ja hyvä niin, saadaan tammikuussa sitten ratsastella maastossa ilman satulaa. Tarkenee hoitajakin :)!

Harjaamisen jälkeen tallissa oli vilinää ja vilskettä, mutta pian varmaan tallikin rauhoittuu joulun viettoon! Vielä huomenna olisi tarkoitus käydä hoitamassa poijjaat, niin päästään kummatkin joululomalle! Taputin kaulalle ja laitoin loimen ulkopuolelle, Ollille näytti maistuvan heinä, kun laittelin ovea kiinni. Nyt Riston kimppuun.

Kiitos joulukortista, saamme niistä vielä lisäkoristelua talliin :) Satulahuoneelta on kuulunut pitkin viikkoa iloista laulantaa - taitaa varusteiden huolto sujua railakkaasti samalla kun muistelee joululaulujen sanoja (itsehän en myönnä hoilaavani aina karsinoita puhdistaessani!). Talvikarvaa löytyy kyllä reippaasti, saa nähdä miten rivakasti se tipahtelee sitten keväällä pois.

30.11.2008 - Hoitajien palkkiovalmennus
Tuntirunko löytyy täältä.

Nousin selkään ja tarkistin vielä jalustimet sekä satulavyön, ennekuin annoin Ollille pohkeita. Pidin pienen ohjastuntuman ja kävimme uraa pitkin. Otin seuraavaksi tuntumaa vähän enemmän ja herätin Ollia pienellä napautuksella. Ruuna lähti reippaasti kävelemään, melkein ravi-askelin. Vauhdikkaasti käänsin ponin kulmasta kohti toista kulmaa. Annoin vaihdoin istuntaa ja pienestä liikkeestä Olli lähti ravaamaan. Olli oli reippaana heti alusta lähtien, mutta voltteihin ja ympyröihin vauhti tuntui hieman hiipuvan. Otin pitkillä suorilla nopeita temponlisäyksiä ja siirtymisiä käyntiin, herätäkseen ruunan. Pienen toiston jälkeen ruuna alkoi olla jo hereillä. Otimme hevoset suurelle keskiympyrälle ja valmistuimme laukan nostoon. Ensimmäisestä laukannostosta Olli innostui, joten jouduin ottamaan nopeasti raville ja uuden noston. Nyt Olli oli paremmin hallinnassa sekä laukka tuntui tasapainoiselta, silti oli oma työ pitää reipas poni tahdikkaassa liikkeessä.

Olli oli tunnilla varsin hyvä, vähän alussa oli untenmailla, mutta loppua kohden, pienten toistojen jälkeen alkoi löytyä toimiva, sujuva tempo. Maastossa Ollin vire oli vielä yllä, mutta malttoi rauhallisesti kävellä.

Kiitoksena kivasta valmennustunnista ja reippaista raviaskeleista talli antaa ratsukolle yhden hoitomerkinnän :)

23.11.2008 - Hoitotarina
Oijoi, lunta oli tullut ihan kaamean paljon viime yönaikana. Ensimmäiset auringon säteet paistoivat kun raaputin autoni tuulilasia. Ajattelin näin sunnuntain aamun kunniaksi, että tämä päivä vietetään tallilla. Toinen koirista odotti innoissaan etupenkillä, vissiin jo tiesi, minne olemme menossa. Auton etuosa lähti kohti Sorsalammen kylää. Tallin pihassa päästin koirat vapaasti ja nautin hetken hiljaisuudesta, ennen kuin lähdin talliin. Tallissa vaihdoin vaateet hieman kevyempiin ja lähdin ensimmäiseksi siivoamaan poikien karsinat pois alta. Tällä kertaa karsinat tuli siivottua urakalla sekä haettua uudet purut tilalle. Tämän jälkeen lähdin tekemään päivä- että iltaruuat. Tallissa oli mukavan hiljaista.

Kävin katsomassa Ollin varusteet läpi, ne näyttivät olevan hyvässä kunnossa. Ennen kuin lähdin tapamaan ruunaa, kävin hoitajahuoneessa laitamassa ratsastushousut jalkaan sekä katsomassa uusimat kuulumiset ilmoitustaululta. Otin harjapakin sekä riimunnarun käytävältä matkaani ja lähdin puomille. Kävin samalla hakemassa hieman myös heinää mussuttavaksi. Ruuna näytti viihtyvän oikeen mukavasti tarhassaan, eikä häiriintynyt siitä millään, vaikka kävin sen hakemassa puomille. Puomilla aloin harjamaan pitkin vedoin sekä putsasin kaviot raskaasta lumesta. Kävin hakemassa varusteet tallista ja koska ketään talliväkeä ei ollut, laitoin oveen ilmoituksen, että olen kentällä sekä maastossa ponien kanssa ratsastaen/ajaen. Satula selkään sekä kaikkien hihnojen tarkastus, ennekuin hyppäsin selkään. Olli näytti olevan innoissaan. Kentälle oli tullut paljon lunta ja Olli saikin rämpiä ensimmäiset askeleensa. Hyvää se tekee poniruunalle. Otin ohjastuntuman ja annoin pohkeita hieman enemmän, että poni lähtee raviin. Ravissa tein erilaisia kuvioita sekä askel vaihdoksia. Poni tuntui reippaalta alla. Kentällä pyörimisen jälkeen lähdettiin maastoon hieman köpöttelemään. Luonnon lumi sekä auringon säteet olivat parasta antia aamupäivälle.

Laukkasuoralle tultaessa valmistuin laukkaan ja annoin ponin mennä. Pohja oli juuri sopiva tähän tilanteeseen. Lopussa jarrutin. hieno poika! Kiitos mukavasta reissusta! Talliin päin tultaessa tultiin rauhallisin askelin. Puomilla otin varusteet pois, harjasin sekä laitoin loimen päälle. Olli sai lähteä vielä muutamaksi tunniksi Nikon kaveriksi tarhailemaan. Vein varusteet omalle paikalleen sekä laitoin pintelit kuivumaan satulahuoneeseen. Ollin hoidettuani lähdin hakemaan puomille Riston tavaroita.

Koirasi näyttävät tottunen tallielämää hyvin, kiva nähdä hännänheiluttajia pyörimässä alueella - ehkä meidänkin olisi aika hankkia jälleen uusi tallikoira :) Tällaisena kauniina tallipäivänä kannattaakin lähteä maastoilemaan, kävin itse aamulla varhain köpöttelemässä ja kyllä on kauniit lumimaisemat taas!

20.11.2008 - Hoitotarina
Päästin koirat pois autosta ja lähdin ensin hoitajahuoneen kautta vaihtamaan vaatteet. Laitoin kahvin tuelle sekä tarkistin ilmoitustaulusta uudet kuulumiset. Juotuani kahvit lähdin siivoamaan poikien karsinat näin alkuunsa. Laitoin MP3:sen soimaan ja keskityin täysin työtouhuun, niin etten ollut kuullut muiden hoitajien tervehdyksiä. Pahoitteluni. Siivottuani karsinat, vein talikon seinälle sekä kottikärryt ulos. Uutta purua nämä pojat eivät tällä kertaa tarvitse. Sen verran hyvin ovat päivän aikana olla siistinä. Seuraavaksi suuntasin askeleeni rehuvarastoon, jossa tein valmiiksi ilta että aamuruuat. Tämän jälkeen kävin ensin hakemassa Riston sisälle, ennekuin lähdin hakemaan tarhasta Ollia.

Olli näytti seisovan vain yhdessä nurkassa yksinään, loimi päällä. Avasin portin sekä lähdin kävelemään kohti ruunaa. Siinä se vain seisoi. Mietin, että ovatko he Nikon kanssa vähä riehuneet, että enää hoitajan kanssa ei jaksanut alkaa vastoinkäymisille. Tallustimme talliin, sillä pakkasessa ei tehnyt mieli harjata juuri ollenkaan, vaikka se olisi ollut helpompaan. Tai ainakin itse tykkään harjata ulkona. Käyttävä oli sopivasti vapaa, joten laitoin ruunan kiinni sekä otin ensimmäisenä loimen viikaten omalle paikalleen.

Likainen ei Olli ollut, mutta puhtaaksi se tämän harjauksen jälkeen tuli. Selvin vielä hännän, putsasin kaviot ja tarkistin ponin yleisesti. Ruuna ei kyllä tänään ollut oma itsensä, ehkä se virkoaa sitä sitten yön yli. Vein ruunan takaisin karsinaan ja tuli siivoamaan käyttävän kavioiden tulleesta hiekasta. Lopuksi kävin vielä Ollin luona rapsuttamassa sekä antamassa porkkanoita, niistä se hieman jo näytti piristyvän.

Ulkona harjaus on kyllä mukavampaa, kun ei jää pölyt ja liat pyörimään sisälle. Ja ainakin on tilaa touhuta! Sää tietysti rajoittaa riemua, mutta onneksi nyt on ollut sopivan lämpimiä talvipäiviä :) Ollilla oli näköjään puhti vähän poissa, tarkkailemme lähipäivinä onko vain pientä uupumusta vai missä on vika.

18.11.2008 - Hoitotarina
Ei tässä nyt hirveästi voi miettiä, että taas tällainen pikakäynti tallilla aamusella. Ihan ensimmäisenä lähdin laittamaan poikien päivä-, että iltaruuat valmiiksi. Kauheasti on ollut viime päivinä menoja ja tuntuu, ettei aika riitä millään kummallekaan pojalle. Otin nurkan takaan talikon ja kottikärryn ja kävin siivoamaan ensin likaisen Ollin karsinan ja seuraavaksi hieman puhtaamman Riston karsinan.

Annoin kottikärryt sekä talikon seuraavalle hoitajalle ja otin Ollin kaapista harjan mukaan. "Terve poika!" Huusin tarhan ulkopuolelta, avasin oven ja lähdin kävelemään Ollia päin. Rapistun taskujani ja Ollin turpa hamusi porkkanoille, eikä kauankaan kun Nikokin halusi samoille juhlille. Annoin yhden palan kummallekin pojalle ja siitä sitten aloin harjamaan Ollia. Onneksi lumi oli tullut osittain maahan, mukava saada valoa sekä eikä enää ole niin liukastakaan. Tarkistin Ollin jalat vielä perin pohjin ja halasin ruunaa jonkin aikaa. Lopuksi tapatukset kaulalle ja lähdin vielä tervehtimään Risto-poikaa. Seuraavalla kerralla vähän tiiviimmin Ollin seurassa.

Olli ilahtui varmasti myös tästä käynnistä :) Aina ei voi ehtiä "asumaan" tallilla ja apu se on pienikin apu. Saivat pojat herkkuja tarhalla ja Olli myös puhtaan ulkomuodon. Kelpaa taas kieppua ympäriinsä tarhassa Nikon kanssa!

24.10.2008 - Hoitotarina
Nyt tuntuu tätä aikaakin olevan pojille, joten pojat saavat sen mitä antsaisevat. Ajoin auton parkkipaikalle, päästin koira ulos ja lähdin talliin. Vaihdoin tallivaateet päälle ja ihan ensimmäiseksi lähdin hakemaan talikkoa ja kottikärryjä. Karsina olin verran sotkuinen, että siistin sen kunnolla ja hain lisää puruja karsinaan. Tämän jälkeen siivosin samaan reissuun myös Riston karsinan, jonka jälkeen vein kottikärryt seinälle ja sekä talikon naulakkoon odottamaan uutta käyttäjää.

Tämän jälkeen hain harjat laatikosta ja lähdin puomille, otin puomilta riimunnarun mukaani ja marssin hakemaan Olli ruunan tarhastaan. Ilma oli sateisen kostea. Onneksi valot sentään toimivat, oli mukava avata portti, kun joku odotti ihan selvästi, että haluaa päästä sisään. Laitoin narun kiinni ja lähdimme kävelemään puomilla. Sade tuntui yltyvän, joten päätin ottaa korin mukaan ja mennä käytävälle harjamaan Ollin. Sään puolesta tuonne ei voinut juuri jäädä. Aloitin harjamaan pitkin vedoin. Tällä kertaa kaviotkin menivät hyvin, joko Olli on ollut toisten silmien alla tai sitten olen vaan oppinut varautumaan tähän. Samapa tuo, hyvin meni!

Päästin Ollin karsinaan, menin mukana ja tarkistin vielä ponin läpikotaisin. Rapsutin kaulan alta ja sekä halailin ruunaani. Ihanaa, kun talvikarva vain kasvaa ja kasvaa. Pian päästään maastoonkin lenkkeilemään ilman satulaa!
Annoin lopuksi vielä kuivattuja leivän palasia, ennekuin lähdin hakemaan Ristoa ulkoa.

Sateessa harjailu olisi aika rohkeaa - pesu samaan hintaan :) ! Talvikarva alkaa puskea pintaan jo vähitellen, Ollikin taitaa kerätä voimia siihen että kohta pakkasrajoja koetellaan. Ai että, talvea odotellaan jo tallilla ihan täysillä. Hoitopäiväsi oli mukavan kuuloinen, sait perusasiat hoidettua ja Ollin rapsuteltua.

6.10.2008 - Hoitotarina
Oli pakko tulla, syksy on mennyt niin vauhdikkaasti eteenpäin, että ajattelin piipahtaa työmatkalla tallilla mutkan ja hoitaa kummatkin pojat.  Heti ensimmäiseksi menin hoitajien huoneeseen vaihtamaan lenkkarit ja verkkarit jalkaan, ihan näillä "hienoilla" vaateilla ei viitsi tallissa liikkua. Tämän jälkeen lähdin siivoamaan Ollin karsinan, joka oli taas mahtavassa kunnossa, siirsin Ollin viereiseen karsinaan siksi aikaa. Ruuna taisi ihmetellä minun poissaolevuuttani, lähinnä yritin hoitaa karsinan siivouksen pois alta, samaan lastiin siivosin myös Riston karsinnan. Ori ei ollutkaan vielä tullut sisälle.

Laitoin uudet purut karsinaan ja vihdoin olisi aikaa myös Ollille. "Terve poika, kuinkas on syksy mennyt?". Ihan kuin ruuna jälleen katsoisi, että mitäs tuo tuossa tekee?! Annoin taputuksen kaulalle ja lähdin hakemaan harjoja. Harjasin läpikotaisin, selvitin hännän ja sekä "tappelimme" jälleen Ollin kanssa kavioiden putsauksesta. Seuraavalla kerralla keksin jonkinmoisen koneen, että saan nämä sopusuhtaisesti putsattua - Puhdas ja sekä näyttäisi olevan täysin terve poni!
Annoin vielä porkkanapalaset ja sekä rapsutukset kaulalle - Tämä oli kyllä niin hävettävän nopea reissu, mutta toivottavasti tulevina päivinä olisi edes vähän enemmän aikaa! Laitoin karsinan oven kiinni ja lähdin hakemaan Ristoa pihalta.

Tallivaatteet on ihan kätevät, muistan miten muutama kesä sitten ryntäsin serkkuni häistä tallille katsomaan Urdin varsomista. Oli siinä naurussa pitelemistä kun illalla näin ennen niin valkean mekkoni ;) Olli taisi taas testailla kavioiden kanssa, toivotaan että ei ota tavaksi tuntiratsastajien kanssa - pitääkin vinkata Iidalle että pitää ponia silmällä alkukauden ajan.

11.8.2008 - Hoitotarina
Risto näytti olevan ihan tyytyväinen, joten marssin sen karsinasta suoraan Ollin luokse. Poika olikin ehtinyt piehtaroida uusissa puruissaan ja näköjään tehnyt olonsa oikeen kotoisaksi, laitoin riimun uudelleen ja lähdimme köpöttelemään kohti tuttua piha koivua. Tähän ei vielä tunti sitten päästykään Riston kanssa. Tuore heinä kiinnosti Olli sen verran paljon, että minä keskityin likaisen ponin harjaamiseen. Tälläkin kertaa tuo tuore heinä kiinnosti, että kaviot puhdistuivat siinä samalla oikeen mainiosti. "hyvä poika, kumpa jokainen kerta olisi samalainen!"

Kävin tässä välissä hakemassa varusteet satulahuoneesta ja vein harjat takaisin kaappiin. Olli mussutti sillä välin viimeisiä heinänkorsia. Katsotaan, mitä tullaan tähän päivään. Kenttä näyttäisi olevan melkein tyhjillään. Laitoin varusteet, vähän tapeltiin kuolaimien kanssa mutta kaipa herran tyytyy siihen, että päivän tehtävätkin täytyy suorittaa. Laitoin vielä kypärän päähän sekä nousin selkään. Tarkistin selästä käsin jalustimet ja vielä kertaakseen satulavyön. Tämän jälkeen annoin merkin pohkeista ja Olli lähti reippaasti liikkeelle. Kentällä kävelin vielä muutaman kierroksen löysin ohjin, ennekuin otin ohjastuntumalle. Annoin uudelleen pohkeita ja menimme eri ravitahdissa kumpaakin suuntaan. Riston kanssa tehtävät olivat vielä kentällä, joten siirryin niitä tekemään ensin käynnissä ja sen jälkeen ravissa. Kokeilin, kuinka ohjastuntuma on säilynyt. Virtaa oli mutta hyvin jaksoi keskittyä. Lopuksi annoin vielä kävellä muutaman kierroksen vapaalla ohjastuella.

Hyppäsin pois selästä, otin varusteet sekä harjasin ponin kertaalleen läpi sekä tarkastin vielä ponin kokonaisuudessaan, esim. juuri jalat. Näin amätöörisesti sanon, että terveet paperit taskuun! Kellonkin näytti paljon, joten Ollin oli taas palata karsinaan. Kävin viemässä Ollin varusteet omalle paikalleen, sekä keräämässä kentältä puomit ja törpöt omilleen. Tämän jälkeen siirryin tekemään kummakin pojan iltaruuat. Vielä ennen lähtöä kävin antamassa porkkanapat Ollille, ne kun meinasivat unohtua melkein kokonaan!

Ajotreenin vastapainoksi vähän kentällä hölköttelyä, kiva että Ollikin pääsi venyttämään kylkiään tötsiä pujottelemalla :) Poikien kanssa sujui tänään hyvin ja sadekin näytti hyvin taukoavan iltaa kohden. Hyvä että on Ollilla paikat kunnossa, ettei mene koko juhlaviikko sivu suun ;)

5.8.2008 - Hoitotarina
Mitäs sanot, jos nyt vaikka oltaisiin tuossa meidän omalla koivulla? Joku muukin oli hoksannut sen käytännölliseksi paikaksi

Annoin toisen porkkanapalan, jätin vielä Olli herran hetkeksi viettämään Nikon kanssa laidun päivää, kävin tallista hakemassa vielä koivulle heinää, siinä kasvoi nyt jotain ihme kukkia. Jos muistin oikeen, niitä kukkia eivät hevoset syö. Laitoin myös taskuun riimunnarun, tällä kertaa avasin portin ja poijjaat odottivat portin luona. Tällä kertaa otan vain tämän tummemman version, ehkä Nikon hoitaja tulee hoitamaan myöhemmin.

Laitoin riimunnarun puuhun kiinnitettyyn olevaan rinkulaan. Aloitin harjaamisen, taas Olli löytänyt jonkun mielenkiintoisen paikan tarhasta, piehtaroinut niin ettei millään meinannut saada likaa irti. Siinä jynssättiin edes takas, vähän joka suuntaan. Kävin vielä lopuksi koko ponin läpi, toivottavasti se osaa olla siisti, mutta voisin uskoa kun Olli pääsee takaisin, niin se aivan ihana piehtarointi paikka löytyy ja poni viettää ponin elämää, tää vain on sitten työtä. Selvisin eilisestä varpaan astunnasta, pieni mustelman siihen sain, tällä kertaa jos osaisin hypätä vaikka laitaan tai sitten vaan ensin tutkailla tämän päivän piirrettä. Onneksi tänään olimme yhteistyössä ja kaviot tulivat varsin nopeasti puhtaaksi. Ei joku keksisi sellaista jännää pöytää kavion putsaamiseen?

Tarkistin koko ponin vielä kokonaisuudessaan, terveet paperit. Päästin Ollin takaisin tarhaan. Jätin harjat kiven juurelle ja kävin hakemassa varusteet, sekä vettä että saippuaa. Samalla hain myös toisen kahvikuppini. Tavaraa oli paljon, mutta sain ne perille saakka. Heitin loput heinät pojille sekä täytin tarhan vedellä. Tämän jälkeen siirryin pesemään ensin harjat ja tämän jälkeen varusteet, samalla huomasin, että joku piehtaroi siellä omalla lempipaikallaan. Harjaamista vailla?
Annoin varusteiden kuivua, harjasin ylimääräiset liat satulahuovasta sekä pinteleistä, sen jälkeen kun varusteet olivat kuivuneet, kokosin ne ja laitoin paikalleen. Tein vielä Ollin päivä, että iltaruuat valmiiksi. Ennen kuin lähdin työnelämään pariin, laitoin kummankin ruokakuppiin porkkanoita ja kuivuneita leipiä.

Koivusta on tullut suosittu paikka kesällä, se tarjoaa niin ihanan viileän varjon harjausporukalle :) ! Harmi että puut kasvavat niin hitaasti, edelliskesänä istuttamamme taimet ovat vielä liian kevyitä kestääkseen suurempaa vetoa. Pitäisiköhän meidän pitää hoitajien keksintökisat ;) ? Kavioiden pustaus ainakin kaipaisi uusia ideoita.. Mukavia ja todella rentoja tarinoita, näiden lukemisesta nauttii :) !

4.8.2008 - Hoitotarina
Elokuu vaihtui, mutta aurinko paistoi edelleen kirkkaalta taivaalta, niinpä päätin taas ottaa juoksukengät jalkaan ja lähteä juoksemaan tallille päin. Matkaani lähtivät Musti sekä Kasper koirat, jotka eivät ole vähään aikaa tallilla olleet mukana. Tallilla vaihdoin kengät tallikenkiin, sekä vaihdoin tallipuseron päälle. Katsoin uusimmat uutiset, ennekuin lähdin siivoamaan karsinaa. Ponit ovat näköjään vaihtuneet kesäisistä oloisista takaisin rytmiin, siinä sitten siivoilin karsinaa. Samana on karsina pysynyt ;)! Töitä vaan hoitajalle, päätin siivota ihan kunnolla, käydä läpi ja kerätä keskelle kasan, sekä hakea hieman lisää purua. Vein talikon sekä kärryt omalle paikalleen.

Kävin tässä välissä juomassa kahvit, sekä syömässä leivän. Katselin ikkunasta, kun koirat juoksivat ympäriinsä, toivottavasti eivät suuria tuhoja saa aikaan. Aika mallikkaasti tallikansa erottaa ne keltaisista liiveistään. Kävin moikkaamassa tarhassa Olli poikaa, näytti niin hyvältä sekä hyvässä kunnossa olevalta, kesäheinä oli näyttävästi tehnyt tehtävänsä. Onneksi kohta alkavat tunnit, niin pääsee ponikin töihin!

Otin riimusta kiinni ja talutin tallille. Näytti olevan meidän oma koivumme käytössä sekä puomilla monta ponia, paras vaihtoehto olisi ollut ulkona harjata, mutta harjaillaan tallilla. Laitoin ponin kiinni käytävälle ja hain kaapista harjat. Otin kumiharjan mukaan kaveriksi, etteivät karvat ihan lentelisi, paksumpaa karvaa on tulossa Ollille, harjasin pitkin vedoin ja moneen kertaan. Kavioiden putsaus kävi taas työläästä, joko ruuna ei halunnut olla haluttu tai sitten vaan päätti, että näiden kavioiden kanssa ollaan hankala, kavioiden putsauksen päätteeksi Olli päätti astua varpailleni takakavion kanssa. Kiitos taas kovasti Olliseni.

Selvitin vielä hännän ennekuin vein ruunan takaisin ystävän luokse. Tämän jälkeen tulin ulos putsaamaan varusteet sekä harjat. Ensi kerralla voisi sitten vaikka pestä kunnolla, mutta eivät nämä niin huonossa kunnossa olleet. Tein vielä lopuksi iltaruuat, ennen kuin lähdin väsyneiden koirien kanssa juoksemaan kohtia kohti.

Koirista ei ole yhtään haittaa, mukava nähdä vähän lisäenergiaa tallilla :) Olisi varmaan meidänkin aika hankkia uusi tallikoira, edellisestä kun on jo pari vuotta. Ei kai vaan Ollista ole tullut vähän ilkiötä kesälaitumella - muut ruunat ovat opettaneet miten kavioilla voi aiheutta harmaita hiuksia ihmisille.. No, toivottavasti ei jää tavaksi sentään ;)