Hoitaja-info
Nimi:
Aloittanut:
Hoitaja kertoo itsestään:

Suoritetut merkit ja kurssit:
 

xxx = tallimerkintä     xxx = hoitomerkintä     xxx = kisamerkintä

23.2.2010 - Hoitotarina
Aivastus. Ja toinen. Ja vielä kolmaskin.
Heilautin nenäliinalla nopeasti nenänpielet puhtaiksi ja työnsin paperin takin taskuun. Painoin kädet takaisin rattiin ja yritin pitää katseeni tiessä. Lunta satoi ärsyttävinä pyrykköinä yhtämittaa ja tietä oli lähes mahdoton nähdä. Sen lisäksi oli jo melko hämärää, sillä pääsin lähtemään tallille vasta töiden jälkeen. Pyyhkimet kitisivät lohduttomina. Kuuntelin hiljaista auton hurinaa ja mietiskelin uutta tallia sekä uutta hoitohevostani. Muistot vuosien takaisesta ratsastusonnettomuudesta kiipesivät utuisesti takaraivooni, mutta pyyhin ne yhtä päättäväisesti pois kuin auton tuulilasinpyyhkimet lumituiskut ikkunasta.

Lopulta uskoin päätyneeni oikeaan osoitteeseen, kun ajoin veljen auton (omaa autoa odotellessa..) Golden Horsen parkkipaikalle. Napsautin ovet lukkoon, jonka jälkeen juoksin niin ripeästi kuin melko liukkaalta keliltä kykenin, tallin suojiin. Iloinen kuhina, lämpimät valot ja hevosten tuttu tuoksu saivat tunnelman nousemaan heti kattoon. Äkkiä olin jälleen se pikkupoika, joka ratsasti hurjaa laukkaa kilparadalla hevosellaan Juksulla.
- Juksu parka, huokaisin lähes ääneen. Sain kuitenkin iloisempaa ajateltavaa veikeästä hummasta, joka työnsi päänsä läheisestä karsinasta ja tönäisi lempeästi kättäni.
- Moi, Rainy , luin tamman nimen karsinan pielessä olevasta kyltistä ja taputin hennosti ponin tummaa turpaa. Tuskin ehdin siitä ottaa kahtakaan askelta, kun kolme hymyileväistä tyttöä oli piirittänyt minut.
- Sä olet varmaan uusi?
- Oletko hoitaja, käytkö tunneilla?
- Mikä sun nimi on?
- Öö, köhäisin kurkkuani ja tunsin poskille vierivän punan. Hemmetti, miksi minun täytyy olla niin saamarin tunteellinen! Tajusin sentään kiskaista mustan piponi pois päästä ja pyörittelin sitä hämilläni tumpuissani.
- Terve vaan, mun nimi on Cirka, esittäydyin. - Ja joo, oon uusi, mutten hoida kyllä ketään.. vielä.
Tytöt nyökkäsivät iloisesti ja tunsin lempeän käden työntävän minua hitaasti eteenpäin.
- Me voidaan näyttää sulle paikkoja, koska Aino hyppää taas ties missä, yksi tytöistä sanoi nauravaisesti.
- Mun nimi on Inna.
- Heidi.
- Ja mä olen Suvi, sanoi viimeiseksi tyttö, joka työnsi edelleen minua selästä. Vilkaisin hänen tummanruskeisiin silmiinsä ja sen jälkeen nopeasti poispäin.
Tytöt kierrättivät minua ensin ympäri tallia luetellen ohimennen hevosten nimiä. Ajattelin mielessäni, että unohdin ne sitä mukaa kun uusi hevonen tuli vastaan, mutta ehkäpä joskus osaisin tunnistaa niitä jopa laitumella toisistaan. Kiersimme myös varustehuoneen, ovelta kurkistaen rehuhuoneen, hoitajien huoneen ja lopulta me kaikki neljä pysähdyimme riviin toimiston ovelle.
- Rohkeasti sisään, ei ne pure! Heidi letkautti ja kopautti oveen. Sen jälkeen Inna työnsi sen auki ja minut tuupattiin mukisematta kirkkaasti valaistuun tallin ilmiselvään pääpisteeseen. Tunsin olevani kuin kuulustelussa, jossain epäsopivassa paikassa (tai ainakin epäsopivan näköisenä), kun hieman hölmistyneen näköinen nainen nosti katseensa ja tarkkaili minua.
- Jaaha, iltaa? Hetkinen, sinä oletkin ihan uusi kasvo.
- J-joo, änkyröin.
- Hauska tutustua. Minä olen Iida, nainen ojensi kätensä.
- Toinenkin Inna?
- Ii-da, nainen toisti vinosti hymyillen.
- Oho hups, taisin kuulla väärin!
Ojensin käteni ja poskeni helottivat nolostuksesta, epävarmuudesta ja myös hikeä alkoi pukkaamaan pintaan, sillä toimistossa sekä tallissa muutenkin oli lämmin paksun takkini kanssa.
- Cirka haluaisi hoitohevosen, eikö niin? Suvi tuli auttavaisena seisomaan viereeni. Se lohdutti. Olen aika tumpelo uusissa paikoissa ja liian ujo hoitamaan asioita ilma ongelmia tai väärinkäsityksiä.
- Joo, niin aattelin, nyökyttelin.
Iida kääntyi ympäri, kaivoi jonkin paperilappusen pöydän laatikosta ja selasi sitä sormellaan. Sitten hän alkoi luetella vapaana olevien hevosten nimiä katsahtaen pari kertaa Suviin.
- Ja Vilma. Lista löytyy toki ilmoitustaulultakin. Onko toiveita? Iida lopetti listauksen.
- Eipä o-oikeastaan. Joku mukava heppakaveri vaan, totuttelen taas tähän tallielämään..
- Miten olisi Olli? Heidi puuttui keskusteluun toimiston oven raosta. - Se on tosi kiva ja, kun se Katikin lähti vähän aika sitten.

Niinpä niin. Tässä sitä sitten ollaan.
Ojensin kämmenselän mustalle ponille, joka nuuhkaisi sitä kerran ja kääntyi sitten kaivelemaan jotain näkymätöntä karsinapuruista.
- Tee tuttavuutta rauhassa. Ja jos tarvitset apua, me kyllä autetaan, Suvi laski kätensä olalleni ja poistui sitten Heidin ja Innan kanssa tallin uumeniin. Astuin rohkein mielin sisemmäs hämyisämpään karsinaan. Silitin ja taputtelin mustan ruunan kaulaa ja lapoja. Se hengitti hivenen karkeasti, korahdellen, ja lotkautteli korviaan. Ristiaskel vasemmalle.. ja hamuaminen jatkui.
- Toivon, että meistä tulee ihan kivat kamut, kuiskasin. - Mutta toivottavasti ymmärrät, että en ole vielä ihan valmis suuriin harppauksiin, joten.. edetään ihan pikkuhiljaa.

Koska olin suorittanut ensimmäisen tavoitteeni loppuun melko kunnialla ("mene tallille, ota hoitohevonen ja taputa sitä"), saatoin erityisen hyvillä mielin juosta jälleen talvituiskuun ja karauttaa veljeni rautaratsulla kohti kotia.

Kiitos hoitajaesittelystä, lisäsin sen tuohon ylös :) Olli on takuulla hyvä terapiaponi ja tapa palata takaisin hevosurheilun pariin. Pääsitkin kerralla kiinni talliarkeen hoitajien kautta, ahkeraa toimintaa tytöiltä (toivottavasti eivät olleet liian ahkeria esittelemään paikkoja ja patistamaan toimistoon Iidan puheille). Mukava saada tähän tyttövoittoiseen talliporukkaan myös miehistä voimaa!

Tavoite tuli täytettyä ja tallikäynnistä ja hyvä mieli. Voiko sitä enempää toivoakaan hoitamiselta? Kirjoitat elävästi ja mukaansa tempaavasti, odotan innolla uusia tarinoitasi!

20.2.2010 - Heipat hepalle
Ollin pitkäaikainen hoitaja Kati J. on ollut pitkään poissa tallilta. Lähetin hänelle viestiäkin vuoden alussa, mutta valitettavasti en ole vieläkään saanut mitään vastausta. Oli siis väistämätöntä lisätä myös Olli hoitajia tarvitsevien listaan. Ruunaa tuo hieman kummastutti, kun Iida kävi sen kanssa pitkällä talutuslenkillä - miksi vieressä ei ollutkaan tuttu hoitaja ja tämän koirat?

Kiitämme suuresti Katia hienosta hoitotaipaleesta ja jäämme odottamaan uutta hoitajaa pakkasta pelkäämättömälle karvakasaponille :)

31.8.2009 - Hoitotarina
Elokuu näyttää vielä viimeisille päiville varsin valoisalta ja lämpimältä, vaikka jo pitkähihaisen saa iltaa kohden niskaan laittaa. Oli ihana palata kesänlomalta tallille, jossa ainakin hoitajat tekivät työtään, heinän tuoksu tuli nenään ja muutenkin tunnelma oli syksyisen oloinen. Kävin viemässä reppuni hoitajahuoneeseeni ja sekä kävin lukemassa uusimmat tiedotukset. Siivouskerhon yllätys kuulosti varsin mukavalta touhulta, poikien harjat näyttävät tällä kertaa likaisemmalta kuin käytetyiltä. Lähdin hakemaan talikko ja kottikärryjä, jotka eivät ollenkaan ihan kaukana. Sain ne aika pian toisen hoitajan siivottua hoitohevosen karsinan. Siinä odotellessa katselin tarhoille päin, kun Olli piehtaroi tyytyväisen oloisena. No, ei auta, sää on sen verran hyvä, että ponin voisi vaikka pestä. Hommiin kävin, sain oikeastaan laittaa karsina ihan uuteen uskoon, keskelle jäi vaan vähän puhdasta purua. Ainakin yksi kottikärryllinen uutta karsinan pohjalle. huh, tämä käy ihan kuntoilusta!

Seuraavaksi lähdin ulos pesupaikalle, hieman varjoisampaan paikkaan. Kävin hakemassa pari ämpärillistä vettä ja sienen. Lisäksi harjat, otin myös hoitajahuoneesta mukaan muutaman kuivatun leivän, jospa poika tulisi nopeammin luokse. Avasin portin ja laitoin sen perässäni kiinni. Olli seisoi varsin likaisena tarhan toisessa päässä, ei auttanut mennä kuin hakemaan se. Taputin ruunaa kaulalle, - terve Olli-poika, kiva nähdä pitkästä aikaa! Annoin muutaman leivän palan ja lähdimme tallustelemaan varjopaikkaan. Harjasin kertaalleen Ollin läpi, ennekuin aloin pesemään. Kävin kaikki paikat tarkasti läpi ja lopuksi Olli sai vedet niskaan. Kuivuttelin Ollia hetken aikaa ja selvittelin samalla häntää ja harjaa. Niissä olikin työ, ne eivät ollutkaan ihan pienellä takulla. Olli söi sillä välin heinännuppuja tallin seinustalta, kun sai jossain vaiheessa työn tehdyksi. Toiseen ämpäriin pistin harjat siksi aikaa likoamaan, että saisin vietyä Ollin karsinaan.

Palasin Ollin varusteiden ja saippuakeran varjopaikkaan, missä paistoi penkille sopivasti aurinko, pistin harjat siihen kuivumaan ja aloin purkamaan suitsia. Pesin jokaisen osan tarkkaan ja kuivasin ja laitoin vielä hetkeksi aurinkoon kuivumaan. Sen jälkeen pesin satulan. Kun kaikki oli pesty, heitin veden maahan ja kokosin suitset ja satulan osat. Vein ensin varusteet satulahuoneeseen, jossa laitoin uuden satulahuovan vanhan tilalle. Lisäksi annoin vielä harjojen kuivua hetken aikaa. Käytämme palkkioratsastuskerramme myöhemmin, syksymmällä, jos vaikka maastoon pääsisi!

Lämpötilat ovat tosiaan pysyneet korkealla, ja on kiva nauttia tallilla puuhailusta kellertävien lehtien tullessa vähitellen puihin :) Ollia veden kanssa toimiminen ei näytä haittaavaan yhtään - mitäpä sitä pesua estelemään (onpahan taas puhdasta pinta-alaa, mitä piehtaroida pölyyn ^^) Mukavaa että osallistut siivouskampanjaan, saadaan myös Ollin varusteet kuntoon ja syyskausi aloitettua puhtaasti! :)

14.2.2009 - Hoitotarina
Olli oli iltatallin aikaan jo karsinassaan, kun saavuin tallille. Vein omat mokkapalaleivokset hoitajienhuoneeseen, syödään ne sitten huomisessa! Ollin karsina ja samoin Riston karsina näytti olevan jo putsattuna. Lähdin tallimestarin kanssa tekemään poikien iltaruuat valmiiksi, ennekuin saavuin taas tallikäytävälle. Otin Ollin käytävälle, laitoin kiinni ja otin harjat käyttöön.

"Likainen sinä olet, oli kellon aika mikä hyvänsä!"
Olli oli piehtaroinut karsinassaan, mutta onneksi hoitajalla tehokkaat kädet, niin hetkessä ruuna näyttää puhtaammalta. Kavioiden kanssa olemme edistyneet, niistä alkuvuosista, kun tuntui että poni vaan koko ajan kaatuu päälleen. Nyt ruuna on oppinut olemaan paikallaan. Putsasin vielä hännän puruista ja taputin Ollia kaulalle. Päästin ruuna karsinaan ja putsasin harjat sen jälkeen.

Karsinassa annoin muutaman porkkapalan ja halauksen ystäväpäivän kunniaksi. Laitoin karsinan oven kiinni ja marssin Risto-pojan luokse.

Mukavaa että myös iltatalliin löytyy hoitajia avustamaan! Ollin kanssa on kyllä selvää kehitystä tapahtunut kavioiden kanssa, myös tuntilaisilta olen kuullut että ruuna jaksaa pitää jalkansa ylhäällä eikä ala nojaamaan niin herkästi. Tämä kertoo luottamuksesta hoitajaan sekä muihin ihmisiin :) Niin ja hyvää ystävänpäivää teille molemmille!

11.1.2009 - Hoitotarina
Kiireen keskellä tuntuu olevan muutama tunti aikaa myös käydä tallilla. Niimpä tänään oli sellainen päivä. Näitä päiviä ei tässä alkuvuodesta olekaan monta ja joutuu aina miettimää, lähteekö hoitamaan. Onneksi nämä pojat ovat jo tottuneet siihen, ettei hoitaja käy joka päivä.

Ponit viettivät jo iltaansa karsinoissa, onneksi käytävä oli vapaana, joten Olli kiinni käyttävälle ja karsinan kimppuun. Karsina oli ok kunnossa. Annoin vielä Ollin olla käytävällä, kun se siinä nätisti oli ja siivosin samalla Riston karsinan. Vielä samaan kottikärryyn kävin hakemassa puhtaat purut. Näin jouhevasti tämäkin työ oli tehty. Risto ensimmäisenä karsinaan ja Ollin kanssa lähdimme ulos puomille.

Ulkona oli jo pimeää. Onneksi tallin valoitus toimii ulkonakin, niin pystyy harjamaan. Tänään olisi ollut kyllä hyvä ulkoilu sää pienessä pakkasessa sekä auringon valossa, mutta kyllä tällainen ilta hoitokin kelpaa. Poni tuli nopeasti puhtaaksi, kavioidenkaan kanssa ei ollut ongelmia ja harja ja sekä häntä näyttivät todella hyviltä! Ei siis suuren suuria hommia tällä kertaa hoitajalle. Istahdin vähäksi aikaa puomille ja rapsutin Ollia päästä, silloin ruuna laittoi turpansa syliin ja hetken siinä olimme. Annoin lopuksi pari kuivunutta ruisleipää, ennekuin vein ruunan takaisin karsinaan. Karsinassa tarkistin poniruunan, ennekuin annoin lähtötaputukset ja lähdin Risto-pojan kimppuun.

Vähän erilaista näkökulmaa hoitamiseen, kun käy illalla tuntilaisten hyöriessä tallilla :) Mukavaa että kiireen keskeltä löytyy aikaa tallihetkelle - toivottavasti se myös antaa kivaa vaihtelua muuhun arkeen. Onkohan Olli tehnyt uuden vuoden lupauksen ja alkanut käyttäytymään siististi karsinassa ;)

3.1.2009 - Hoitotarina
Aurinkoinen tammikuu vain jatkaa, pakkasta kymmenkunta ja lunta riittämiin. Kyllä tämä on sitten mukavaa! Siinä siivosin Ollin karsinaa, napit korvilla. Onneksi tiheän hoitorytmin vuoksi karsinakin on pysynyt mukavan siistinä, vaikka kyllä me Ollin tunnemme, se on väliin vähän missäkin kunnossa. Kävelin käytävää pitkin kohti lantalaa ja tämän jälkeen kävin pressun alta hakemassa vähän lisää puruja. Kottikärryt ja talikko lähti seuraavalla hoitajalle, joten pystyin saman tie menemään rehuvarastoon tekemään poikien päivä että iltaherkut valmiiksi.

Herkkujen jälkeen tiedossa oli tietysti itse päätähtemme Ollin harjaus, otin tallista matkaani harjalaatikon ja lähdin kohti tarhaan. Olli ja Niko mässyttivät heiniään aidan lähettyvillä, joten sain ruunan nopeasti kiinni. Tällä kertaa heinä kiinnosti sen verran paljon, että sain siinä samalla harjattu ruunan hyvään kuntoon, putsattua kaviot lumipaakuista ja samalla tarkistaessa ponia putsasin myös harjan että hännän.

Perussiistimisen jälkeen taputin vielä ponia kaulalle ja päästin ponin vapaaksi. Kävin viemässä riimunnarun roikkumaan naulakkoon sekä harjapakin paikallensa. Hoitajahuoneessa kävin mutkan vaihtamassa vaatteet ja lähdin töihin. Illemmalla tulen sitten tervehtimään paremmin Ollia ja sekä hoitamaan pikkutähteä.

Meitä on kyllä siunattu aivan ihanilla ilmoilla! Ai että olen nauttinut koko kuun ajan pakkaspäivistä auringon valaistessa (koko ajan pidempään vielä) peltoja ja metsäpolkuja. Maastoilu on nyt kyllä paras liikkumiskeino, jos minulta kysytään :) Kivaa perushoitoa jälleen, sinulta sujuu tallirutiinit kyllä todella hyvin, huolella ja silti sutjakasti. Aika on tuonut hyvin kokemusta, keväällä vietetäänkin jo teidän 3v päivää :) !

31.12.2008 - Hoitotarina
Vuoden viimeinen kirjoitus tähän päiväkirjaan ja sitten onkin katseen jo ensi vuodessa. Ollia on tullut ahkerasti hoidettua jo muutaman vuoden ajan, vaikka en ihan joka kuukausi pääsekään paikalle. Näinä vuosina yhteistyö on kasvanut sekä on oppinut tämän ruunan elämää, vaikka se onkin sellainen lässykkä, se sopii minulle oikeen hyvin. Mielelläni jatkan pitempääkin Ollin hoitajana, niin kauan kuin mahdollista. Kello näytti lähemmäs 7 kun kömmin sängystä ylös. Tänään näyttäisi aurinko paistavan, ainakin sää tiedotus lupaa niin. Söin pikaisesti, pakkasin repun sekä otin koirat mukaan. Miksi näin aamusta olen lähdössä tallille, johtuu uuden vuoden vaihteesta, aamusta on mukava käyvä lenkit tekemässä, saavat ponitkin olla rauhassa koko illan.

Tallissa oli rauhallista ja hiljaista, ainoastaan Aino näytti siivoilevan karsinoitaa ja osa poneista oli vielä syömässä. Kävin mutkan hoitajahuoneessa laittamassa repun ja tulin Ainon apuriksi siivoamaan Ollin ja samaan syssyyn Riston karsinnan. Kummatkin pojat ovat olleet todella siististi, tosin onhan tässä käyty viime viikko ahkerasti hoitamassakin. Olli vietti jo alkavaa aamupäiväänsä tarhassa, joten sain tehtäväksi viedä varusteet puomille. Mukava maastopäivä kuulostaa mukavalta, pakkasta ilmassa sekä luntakin kiitettävästi. Kävin hakemassa ruunan tarhasta, joka mässytti heinää ystävänsä Nikon kanssa. Pienen yhteiskatsomisen jälkeen sain ruunan voitolleni ja lähdimme yhdessä kohti puomia. on kai se kumma, kun heti aamusta joutuu töihin, mutta kyllä sinä ymmärrät.

Ollin paksu turkki oli mieleeni, tänään mennään maastoon ilman satulaa! Kyllä vain, Ollin leveä selkä ja paksu karvapeite tekevät sen mahdolliseksi. Harjasin siinä, putsasin kaviot, laitoin pintelit jalkoihin, lämmittelin kuolaimia hetken ja pian olin jo ruunan selässä. Heilautin kättä Ainolle merkiksi lähdöstä maastoon. Alkuun me käveltiin rauhallisesti, koirat edellä? kylläpä se on kaunista, kun aurinko juuri nousemassa, pikkuhämärässä ja lunta! Tästä minä tykkään. Annoin Ollin kävellä rennosti, rauhallisesti, ruunan tahdikas askel keinutti. Kävimme naapurin isännän pellon kautta, josta menimme metsän syvyyksiin. Annoin hieman enemmän pohkeita ja keräsin ohjia enemmän ohjastuntumaan, ruuna lähti ravaamaan reippaasti. Siinä hetken pompin, mutta pienellä ajatuksella löysin istunnan.

Tiellä otin ruunan takaisin käyntiin ja kävelimme tallipihaan. Tämä oli tällä kertaa tällainen rauhallinen, pitkä lenkki, mutta kelpasi ruunalle, joka hörötti väliin. Puomilla hyppäsin selästä, otin varusteet pois, harjasin hyvin ja laitoin loimen päälle. Annoin vielä muutaman porkkapalan, ennekuin Olli sai palata syömään viimeiset heinänkorvet ystävänsä Niko ruunan kanssa. Minä taas kävin laittamassa tavarat kuntoon, ennekuin lähdin hakemaan toista poikaa maastoreissulle.

3 vuotta kohta aloittamisesta - se on pitkä aika se! Ja olemme koko tallipoppoon kanssa todella kiitollisia siitä, että olet Ollin kanssa hienosti puuhannut tavalla ja toisella (ja hiiteen stressi tauoista tai muusta - niitä meille kaikille tulee <: ) Ponin paksu talvikarva on kyllä pehmeämpi ja lämpimämpi kuin yksikään satulahuopa! Reissu kuulosti kyllä aivan unelmalta, joskus on niin kiva nauttia maastoilusta ja lönkötellä rauhassa polulta toiselle :)

25.12.2008 - Hoitotarina
Jouluaattona tuli vietettyä sukulaisten kanssa, joten ei sitten tullutkaan tallille. Mutta nyt Joulupäivänä siihen oiva tilaisuus. Ihanaa, ilmassa pientä pakkasta ja lunta tippui maahan reippaaseen tahtiin. Mukavaa, että lunta tulee ja pian päästään nauttimaan maaston uppolumeista. Tallilla oli varsin hiljaista, radio soitti pienellä äänellä joulumusiikkia. Ensimmäiseksi ryhdyin hakemaan talikon ja kottikärryt ulkoa ja siivoamaan Ollin karsinaa. Olli vietti päiväänsä karsinassaan, joten siirsin sen hetkeksi käytävälle. Heinät oli kivasti sekoitettu ja näytti muutenkin siltä, että koko karsina tarvitsee siivousta. Uudet purut vain kehiin.

Olli seisoi valmiiksi käytävällä, joten otin harjapakin mukaani ja lähdimme ulos. Lunta tuprutti edelleen, kun laittelin ruunaa puomiin kiinni. Paksu karva, upposi melkein kokonaan käsi ruunan mustaan karvapeitteeseen. Harjat sai tehdä töitä, vasta minusta alkoi tuntua siltä, että Olli vaikutti enemmän lumiukolta. Poni tuli puhtaaksi pienen harjauksen jälkeen. Koska kello oli vielä vähän ja ihmettelin suuresti, miksi pieni lumiukkoni ei ollut tarhassa, vein sen hetkeksi sinne. Putsasin lumessa harjat sekä siivoilin hieman kaappia. Otin ruoka-astin mukaani, putsasin sen ja mittasin iltaruuat valmiiksi. Jäin tallille hieman hääräämään jotain, kunnes otin pyöräni seinän vastasta ja lähdin polkemaan kaupunkia kohti. Tullaan illalla hakemaan ruuna sisälle sekä hoitamaan toinen lumiukko.

Vuoden joululauluannos alkaa olla piakkoin täynnä, nyt osataan taas veisut ulkoa ja radio alkaa hakea taas paikallisradiotaajuutta, jotta jaksamme taas ensi vuonna laulella samoja lauluja :) Olli on kyllä mestari talviturkkinsa kera! Ei uskoisi että poni pystyy kasvattamaan itsestään melkein jääkarhun yhden talven ajaksi. Kirjoitat ihanan tunnelmallisia tarinoita, varsinkin nyt joulun aikaan :)

22.12.2008 - Hoitotarina
Piparin, torttujen, laatikoiden ja glögin tuoksu tuli vastaan kun aukaisin oven. Jouluvalot, koristeet ja kuusi komeilivat tallin käytävällä ja taustalla toi joulumusiikkia. Kyllä vain, joulu on tullut ovelle ja onkin aika lähellä tuloillaan. Jätin repun naulakkoon ja riisuin talvitakin pois päältä. Päätin jäädä hetkeksi istumaan pöydän ääreen muiden hoitajien kanssa, nauttien hyvistä herkuista sekä toin samalla joulukortin seinälle.

Aloitin tavalliseen tapaan Ollin karsinan siivouksella, samaan syssyyn siivosin myös ruoka-astiat ja samalla siivous kerralla ohimennen siivosin myös Riston karsinan. Pitkään aikaan en ollut katsonutkaan kunnolla varusteita, vaikka viimeksi taisin ratsastaa. Siispä oli varusteiden vuoro, olipa tässä aikaa, joten otin samalla sankoon vettä ja nahkasaippuan kaapista. Otin ylimääräisen pyyhkeen ja tyynyn itselleni alustaksi, niinpä alkoi varusteet saada kyytiä sekä joululaulujakin tuli siinä samalla laulettua. Samalla Ollin sininen satulahuopa näytti aika kuluneelta, että se saa mennä pyykkiin, joulun värin kunnaiksi tuli vaihdettua punainen satulahuopa. Muut varusteet näyttivät olevan ok kunnossa, ne kävin läpi tarkastaen.

Poni näytti viettävän tarhassaan vielä aikaansa, kello oli aika paljon, joten lähdimme ensin puomin kautta talliin. Puomilla ei ollut tällä kertaa tunkkua, joten sain harjattua ja putsattua poniruunan juhlakuntoon. Talvikarva tuntui koko ajan kasvavan ja hyvä niin, saadaan tammikuussa sitten ratsastella maastossa ilman satulaa. Tarkenee hoitajakin :)!

Harjaamisen jälkeen tallissa oli vilinää ja vilskettä, mutta pian varmaan tallikin rauhoittuu joulun viettoon! Vielä huomenna olisi tarkoitus käydä hoitamassa poijjaat, niin päästään kummatkin joululomalle! Taputin kaulalle ja laitoin loimen ulkopuolelle, Ollille näytti maistuvan heinä, kun laittelin ovea kiinni. Nyt Riston kimppuun.

Kiitos joulukortista, saamme niistä vielä lisäkoristelua talliin :) Satulahuoneelta on kuulunut pitkin viikkoa iloista laulantaa - taitaa varusteiden huolto sujua railakkaasti samalla kun muistelee joululaulujen sanoja (itsehän en myönnä hoilaavani aina karsinoita puhdistaessani!). Talvikarvaa löytyy kyllä reippaasti, saa nähdä miten rivakasti se tipahtelee sitten keväällä pois.

30.11.2008 - Hoitajien palkkiovalmennus
Tuntirunko löytyy täältä.

Nousin selkään ja tarkistin vielä jalustimet sekä satulavyön, ennekuin annoin Ollille pohkeita. Pidin pienen ohjastuntuman ja kävimme uraa pitkin. Otin seuraavaksi tuntumaa vähän enemmän ja herätin Ollia pienellä napautuksella. Ruuna lähti reippaasti kävelemään, melkein ravi-askelin. Vauhdikkaasti käänsin ponin kulmasta kohti toista kulmaa. Annoin vaihdoin istuntaa ja pienestä liikkeestä Olli lähti ravaamaan. Olli oli reippaana heti alusta lähtien, mutta voltteihin ja ympyröihin vauhti tuntui hieman hiipuvan. Otin pitkillä suorilla nopeita temponlisäyksiä ja siirtymisiä käyntiin, herätäkseen ruunan. Pienen toiston jälkeen ruuna alkoi olla jo hereillä. Otimme hevoset suurelle keskiympyrälle ja valmistuimme laukan nostoon. Ensimmäisestä laukannostosta Olli innostui, joten jouduin ottamaan nopeasti raville ja uuden noston. Nyt Olli oli paremmin hallinnassa sekä laukka tuntui tasapainoiselta, silti oli oma työ pitää reipas poni tahdikkaassa liikkeessä.

Olli oli tunnilla varsin hyvä, vähän alussa oli untenmailla, mutta loppua kohden, pienten toistojen jälkeen alkoi löytyä toimiva, sujuva tempo. Maastossa Ollin vire oli vielä yllä, mutta malttoi rauhallisesti kävellä.

Kiitoksena kivasta valmennustunnista ja reippaista raviaskeleista talli antaa ratsukolle yhden hoitomerkinnän :)

23.11.2008 - Hoitotarina
Oijoi, lunta oli tullut ihan kaamean paljon viime yönaikana. Ensimmäiset auringon säteet paistoivat kun raaputin autoni tuulilasia. Ajattelin näin sunnuntain aamun kunniaksi, että tämä päivä vietetään tallilla. Toinen koirista odotti innoissaan etupenkillä, vissiin jo tiesi, minne olemme menossa. Auton etuosa lähti kohti Sorsalammen kylää. Tallin pihassa päästin koirat vapaasti ja nautin hetken hiljaisuudesta, ennen kuin lähdin talliin. Tallissa vaihdoin vaateet hieman kevyempiin ja lähdin ensimmäiseksi siivoamaan poikien karsinat pois alta. Tällä kertaa karsinat tuli siivottua urakalla sekä haettua uudet purut tilalle. Tämän jälkeen lähdin tekemään päivä- että iltaruuat. Tallissa oli mukavan hiljaista.

Kävin katsomassa Ollin varusteet läpi, ne näyttivät olevan hyvässä kunnossa. Ennen kuin lähdin tapamaan ruunaa, kävin hoitajahuoneessa laitamassa ratsastushousut jalkaan sekä katsomassa uusimat kuulumiset ilmoitustaululta. Otin harjapakin sekä riimunnarun käytävältä matkaani ja lähdin puomille. Kävin samalla hakemassa hieman myös heinää mussuttavaksi. Ruuna näytti viihtyvän oikeen mukavasti tarhassaan, eikä häiriintynyt siitä millään, vaikka kävin sen hakemassa puomille. Puomilla aloin harjamaan pitkin vedoin sekä putsasin kaviot raskaasta lumesta. Kävin hakemassa varusteet tallista ja koska ketään talliväkeä ei ollut, laitoin oveen ilmoituksen, että olen kentällä sekä maastossa ponien kanssa ratsastaen/ajaen. Satula selkään sekä kaikkien hihnojen tarkastus, ennekuin hyppäsin selkään. Olli näytti olevan innoissaan. Kentälle oli tullut paljon lunta ja Olli saikin rämpiä ensimmäiset askeleensa. Hyvää se tekee poniruunalle. Otin ohjastuntuman ja annoin pohkeita hieman enemmän, että poni lähtee raviin. Ravissa tein erilaisia kuvioita sekä askel vaihdoksia. Poni tuntui reippaalta alla. Kentällä pyörimisen jälkeen lähdettiin maastoon hieman köpöttelemään. Luonnon lumi sekä auringon säteet olivat parasta antia aamupäivälle.

Laukkasuoralle tultaessa valmistuin laukkaan ja annoin ponin mennä. Pohja oli juuri sopiva tähän tilanteeseen. Lopussa jarrutin. hieno poika! Kiitos mukavasta reissusta! Talliin päin tultaessa tultiin rauhallisin askelin. Puomilla otin varusteet pois, harjasin sekä laitoin loimen päälle. Olli sai lähteä vielä muutamaksi tunniksi Nikon kaveriksi tarhailemaan. Vein varusteet omalle paikalleen sekä laitoin pintelit kuivumaan satulahuoneeseen. Ollin hoidettuani lähdin hakemaan puomille Riston tavaroita.

Koirasi näyttävät tottunen tallielämää hyvin, kiva nähdä hännänheiluttajia pyörimässä alueella - ehkä meidänkin olisi aika hankkia jälleen uusi tallikoira :) Tällaisena kauniina tallipäivänä kannattaakin lähteä maastoilemaan, kävin itse aamulla varhain köpöttelemässä ja kyllä on kauniit lumimaisemat taas!

20.11.2008 - Hoitotarina
Päästin koirat pois autosta ja lähdin ensin hoitajahuoneen kautta vaihtamaan vaatteet. Laitoin kahvin tuelle sekä tarkistin ilmoitustaulusta uudet kuulumiset. Juotuani kahvit lähdin siivoamaan poikien karsinat näin alkuunsa. Laitoin MP3:sen soimaan ja keskityin täysin työtouhuun, niin etten ollut kuullut muiden hoitajien tervehdyksiä. Pahoitteluni. Siivottuani karsinat, vein talikon seinälle sekä kottikärryt ulos. Uutta purua nämä pojat eivät tällä kertaa tarvitse. Sen verran hyvin ovat päivän aikana olla siistinä. Seuraavaksi suuntasin askeleeni rehuvarastoon, jossa tein valmiiksi ilta että aamuruuat. Tämän jälkeen kävin ensin hakemassa Riston sisälle, ennekuin lähdin hakemaan tarhasta Ollia.

Olli näytti seisovan vain yhdessä nurkassa yksinään, loimi päällä. Avasin portin sekä lähdin kävelemään kohti ruunaa. Siinä se vain seisoi. Mietin, että ovatko he Nikon kanssa vähä riehuneet, että enää hoitajan kanssa ei jaksanut alkaa vastoinkäymisille. Tallustimme talliin, sillä pakkasessa ei tehnyt mieli harjata juuri ollenkaan, vaikka se olisi ollut helpompaan. Tai ainakin itse tykkään harjata ulkona. Käyttävä oli sopivasti vapaa, joten laitoin ruunan kiinni sekä otin ensimmäisenä loimen viikaten omalle paikalleen.

Likainen ei Olli ollut, mutta puhtaaksi se tämän harjauksen jälkeen tuli. Selvin vielä hännän, putsasin kaviot ja tarkistin ponin yleisesti. Ruuna ei kyllä tänään ollut oma itsensä, ehkä se virkoaa sitä sitten yön yli. Vein ruunan takaisin karsinaan ja tuli siivoamaan käyttävän kavioiden tulleesta hiekasta. Lopuksi kävin vielä Ollin luona rapsuttamassa sekä antamassa porkkanoita, niistä se hieman jo näytti piristyvän.

Ulkona harjaus on kyllä mukavampaa, kun ei jää pölyt ja liat pyörimään sisälle. Ja ainakin on tilaa touhuta! Sää tietysti rajoittaa riemua, mutta onneksi nyt on ollut sopivan lämpimiä talvipäiviä :) Ollilla oli näköjään puhti vähän poissa, tarkkailemme lähipäivinä onko vain pientä uupumusta vai missä on vika.

18.11.2008 - Hoitotarina
Ei tässä nyt hirveästi voi miettiä, että taas tällainen pikakäynti tallilla aamusella. Ihan ensimmäisenä lähdin laittamaan poikien päivä-, että iltaruuat valmiiksi. Kauheasti on ollut viime päivinä menoja ja tuntuu, ettei aika riitä millään kummallekaan pojalle. Otin nurkan takaan talikon ja kottikärryn ja kävin siivoamaan ensin likaisen Ollin karsinan ja seuraavaksi hieman puhtaamman Riston karsinan.

Annoin kottikärryt sekä talikon seuraavalle hoitajalle ja otin Ollin kaapista harjan mukaan. "Terve poika!" Huusin tarhan ulkopuolelta, avasin oven ja lähdin kävelemään Ollia päin. Rapistun taskujani ja Ollin turpa hamusi porkkanoille, eikä kauankaan kun Nikokin halusi samoille juhlille. Annoin yhden palan kummallekin pojalle ja siitä sitten aloin harjamaan Ollia. Onneksi lumi oli tullut osittain maahan, mukava saada valoa sekä eikä enää ole niin liukastakaan. Tarkistin Ollin jalat vielä perin pohjin ja halasin ruunaa jonkin aikaa. Lopuksi tapatukset kaulalle ja lähdin vielä tervehtimään Risto-poikaa. Seuraavalla kerralla vähän tiiviimmin Ollin seurassa.

Olli ilahtui varmasti myös tästä käynnistä :) Aina ei voi ehtiä "asumaan" tallilla ja apu se on pienikin apu. Saivat pojat herkkuja tarhalla ja Olli myös puhtaan ulkomuodon. Kelpaa taas kieppua ympäriinsä tarhassa Nikon kanssa!

24.10.2008 - Hoitotarina
Nyt tuntuu tätä aikaakin olevan pojille, joten pojat saavat sen mitä antsaisevat. Ajoin auton parkkipaikalle, päästin koira ulos ja lähdin talliin. Vaihdoin tallivaateet päälle ja ihan ensimmäiseksi lähdin hakemaan talikkoa ja kottikärryjä. Karsina olin verran sotkuinen, että siistin sen kunnolla ja hain lisää puruja karsinaan. Tämän jälkeen siivosin samaan reissuun myös Riston karsinan, jonka jälkeen vein kottikärryt seinälle ja sekä talikon naulakkoon odottamaan uutta käyttäjää.

Tämän jälkeen hain harjat laatikosta ja lähdin puomille, otin puomilta riimunnarun mukaani ja marssin hakemaan Olli ruunan tarhastaan. Ilma oli sateisen kostea. Onneksi valot sentään toimivat, oli mukava avata portti, kun joku odotti ihan selvästi, että haluaa päästä sisään. Laitoin narun kiinni ja lähdimme kävelemään puomilla. Sade tuntui yltyvän, joten päätin ottaa korin mukaan ja mennä käytävälle harjamaan Ollin. Sään puolesta tuonne ei voinut juuri jäädä. Aloitin harjamaan pitkin vedoin. Tällä kertaa kaviotkin menivät hyvin, joko Olli on ollut toisten silmien alla tai sitten olen vaan oppinut varautumaan tähän. Samapa tuo, hyvin meni!

Päästin Ollin karsinaan, menin mukana ja tarkistin vielä ponin läpikotaisin. Rapsutin kaulan alta ja sekä halailin ruunaani. Ihanaa, kun talvikarva vain kasvaa ja kasvaa. Pian päästään maastoonkin lenkkeilemään ilman satulaa!
Annoin lopuksi vielä kuivattuja leivän palasia, ennekuin lähdin hakemaan Ristoa ulkoa.

Sateessa harjailu olisi aika rohkeaa - pesu samaan hintaan :) ! Talvikarva alkaa puskea pintaan jo vähitellen, Ollikin taitaa kerätä voimia siihen että kohta pakkasrajoja koetellaan. Ai että, talvea odotellaan jo tallilla ihan täysillä. Hoitopäiväsi oli mukavan kuuloinen, sait perusasiat hoidettua ja Ollin rapsuteltua.

6.10.2008 - Hoitotarina
Oli pakko tulla, syksy on mennyt niin vauhdikkaasti eteenpäin, että ajattelin piipahtaa työmatkalla tallilla mutkan ja hoitaa kummatkin pojat.  Heti ensimmäiseksi menin hoitajien huoneeseen vaihtamaan lenkkarit ja verkkarit jalkaan, ihan näillä "hienoilla" vaateilla ei viitsi tallissa liikkua. Tämän jälkeen lähdin siivoamaan Ollin karsinan, joka oli taas mahtavassa kunnossa, siirsin Ollin viereiseen karsinaan siksi aikaa. Ruuna taisi ihmetellä minun poissaolevuuttani, lähinnä yritin hoitaa karsinan siivouksen pois alta, samaan lastiin siivosin myös Riston karsinnan. Ori ei ollutkaan vielä tullut sisälle.

Laitoin uudet purut karsinaan ja vihdoin olisi aikaa myös Ollille. "Terve poika, kuinkas on syksy mennyt?". Ihan kuin ruuna jälleen katsoisi, että mitäs tuo tuossa tekee?! Annoin taputuksen kaulalle ja lähdin hakemaan harjoja. Harjasin läpikotaisin, selvitin hännän ja sekä "tappelimme" jälleen Ollin kanssa kavioiden putsauksesta. Seuraavalla kerralla keksin jonkinmoisen koneen, että saan nämä sopusuhtaisesti putsattua - Puhdas ja sekä näyttäisi olevan täysin terve poni!
Annoin vielä porkkanapalaset ja sekä rapsutukset kaulalle - Tämä oli kyllä niin hävettävän nopea reissu, mutta toivottavasti tulevina päivinä olisi edes vähän enemmän aikaa! Laitoin karsinan oven kiinni ja lähdin hakemaan Ristoa pihalta.

Tallivaatteet on ihan kätevät, muistan miten muutama kesä sitten ryntäsin serkkuni häistä tallille katsomaan Urdin varsomista. Oli siinä naurussa pitelemistä kun illalla näin ennen niin valkean mekkoni ;) Olli taisi taas testailla kavioiden kanssa, toivotaan että ei ota tavaksi tuntiratsastajien kanssa - pitääkin vinkata Iidalle että pitää ponia silmällä alkukauden ajan.

11.8.2008 - Hoitotarina
Risto näytti olevan ihan tyytyväinen, joten marssin sen karsinasta suoraan Ollin luokse. Poika olikin ehtinyt piehtaroida uusissa puruissaan ja näköjään tehnyt olonsa oikeen kotoisaksi, laitoin riimun uudelleen ja lähdimme köpöttelemään kohti tuttua piha koivua. Tähän ei vielä tunti sitten päästykään Riston kanssa. Tuore heinä kiinnosti Olli sen verran paljon, että minä keskityin likaisen ponin harjaamiseen. Tälläkin kertaa tuo tuore heinä kiinnosti, että kaviot puhdistuivat siinä samalla oikeen mainiosti. "hyvä poika, kumpa jokainen kerta olisi samalainen!"

Kävin tässä välissä hakemassa varusteet satulahuoneesta ja vein harjat takaisin kaappiin. Olli mussutti sillä välin viimeisiä heinänkorsia. Katsotaan, mitä tullaan tähän päivään. Kenttä näyttäisi olevan melkein tyhjillään. Laitoin varusteet, vähän tapeltiin kuolaimien kanssa mutta kaipa herran tyytyy siihen, että päivän tehtävätkin täytyy suorittaa. Laitoin vielä kypärän päähän sekä nousin selkään. Tarkistin selästä käsin jalustimet ja vielä kertaakseen satulavyön. Tämän jälkeen annoin merkin pohkeista ja Olli lähti reippaasti liikkeelle. Kentällä kävelin vielä muutaman kierroksen löysin ohjin, ennekuin otin ohjastuntumalle. Annoin uudelleen pohkeita ja menimme eri ravitahdissa kumpaakin suuntaan. Riston kanssa tehtävät olivat vielä kentällä, joten siirryin niitä tekemään ensin käynnissä ja sen jälkeen ravissa. Kokeilin, kuinka ohjastuntuma on säilynyt. Virtaa oli mutta hyvin jaksoi keskittyä. Lopuksi annoin vielä kävellä muutaman kierroksen vapaalla ohjastuella.

Hyppäsin pois selästä, otin varusteet sekä harjasin ponin kertaalleen läpi sekä tarkastin vielä ponin kokonaisuudessaan, esim. juuri jalat. Näin amätöörisesti sanon, että terveet paperit taskuun! Kellonkin näytti paljon, joten Ollin oli taas palata karsinaan. Kävin viemässä Ollin varusteet omalle paikalleen, sekä keräämässä kentältä puomit ja törpöt omilleen. Tämän jälkeen siirryin tekemään kummakin pojan iltaruuat. Vielä ennen lähtöä kävin antamassa porkkanapat Ollille, ne kun meinasivat unohtua melkein kokonaan!

Ajotreenin vastapainoksi vähän kentällä hölköttelyä, kiva että Ollikin pääsi venyttämään kylkiään tötsiä pujottelemalla :) Poikien kanssa sujui tänään hyvin ja sadekin näytti hyvin taukoavan iltaa kohden. Hyvä että on Ollilla paikat kunnossa, ettei mene koko juhlaviikko sivu suun ;)

5.8.2008 - Hoitotarina
Mitäs sanot, jos nyt vaikka oltaisiin tuossa meidän omalla koivulla? Joku muukin oli hoksannut sen käytännölliseksi paikaksi

Annoin toisen porkkanapalan, jätin vielä Olli herran hetkeksi viettämään Nikon kanssa laidun päivää, kävin tallista hakemassa vielä koivulle heinää, siinä kasvoi nyt jotain ihme kukkia. Jos muistin oikeen, niitä kukkia eivät hevoset syö. Laitoin myös taskuun riimunnarun, tällä kertaa avasin portin ja poijjaat odottivat portin luona. Tällä kertaa otan vain tämän tummemman version, ehkä Nikon hoitaja tulee hoitamaan myöhemmin.

Laitoin riimunnarun puuhun kiinnitettyyn olevaan rinkulaan. Aloitin harjaamisen, taas Olli löytänyt jonkun mielenkiintoisen paikan tarhasta, piehtaroinut niin ettei millään meinannut saada likaa irti. Siinä jynssättiin edes takas, vähän joka suuntaan. Kävin vielä lopuksi koko ponin läpi, toivottavasti se osaa olla siisti, mutta voisin uskoa kun Olli pääsee takaisin, niin se aivan ihana piehtarointi paikka löytyy ja poni viettää ponin elämää, tää vain on sitten työtä. Selvisin eilisestä varpaan astunnasta, pieni mustelman siihen sain, tällä kertaa jos osaisin hypätä vaikka laitaan tai sitten vaan ensin tutkailla tämän päivän piirrettä. Onneksi tänään olimme yhteistyössä ja kaviot tulivat varsin nopeasti puhtaaksi. Ei joku keksisi sellaista jännää pöytää kavion putsaamiseen?

Tarkistin koko ponin vielä kokonaisuudessaan, terveet paperit. Päästin Ollin takaisin tarhaan. Jätin harjat kiven juurelle ja kävin hakemassa varusteet, sekä vettä että saippuaa. Samalla hain myös toisen kahvikuppini. Tavaraa oli paljon, mutta sain ne perille saakka. Heitin loput heinät pojille sekä täytin tarhan vedellä. Tämän jälkeen siirryin pesemään ensin harjat ja tämän jälkeen varusteet, samalla huomasin, että joku piehtaroi siellä omalla lempipaikallaan. Harjaamista vailla?
Annoin varusteiden kuivua, harjasin ylimääräiset liat satulahuovasta sekä pinteleistä, sen jälkeen kun varusteet olivat kuivuneet, kokosin ne ja laitoin paikalleen. Tein vielä Ollin päivä, että iltaruuat valmiiksi. Ennen kuin lähdin työnelämään pariin, laitoin kummankin ruokakuppiin porkkanoita ja kuivuneita leipiä.

Koivusta on tullut suosittu paikka kesällä, se tarjoaa niin ihanan viileän varjon harjausporukalle :) ! Harmi että puut kasvavat niin hitaasti, edelliskesänä istuttamamme taimet ovat vielä liian kevyitä kestääkseen suurempaa vetoa. Pitäisiköhän meidän pitää hoitajien keksintökisat ;) ? Kavioiden pustaus ainakin kaipaisi uusia ideoita.. Mukavia ja todella rentoja tarinoita, näiden lukemisesta nauttii :) !

4.8.2008 - Hoitotarina
Elokuu vaihtui, mutta aurinko paistoi edelleen kirkkaalta taivaalta, niinpä päätin taas ottaa juoksukengät jalkaan ja lähteä juoksemaan tallille päin. Matkaani lähtivät Musti sekä Kasper koirat, jotka eivät ole vähään aikaa tallilla olleet mukana. Tallilla vaihdoin kengät tallikenkiin, sekä vaihdoin tallipuseron päälle. Katsoin uusimmat uutiset, ennekuin lähdin siivoamaan karsinaa. Ponit ovat näköjään vaihtuneet kesäisistä oloisista takaisin rytmiin, siinä sitten siivoilin karsinaa. Samana on karsina pysynyt ;)! Töitä vaan hoitajalle, päätin siivota ihan kunnolla, käydä läpi ja kerätä keskelle kasan, sekä hakea hieman lisää purua. Vein talikon sekä kärryt omalle paikalleen.

Kävin tässä välissä juomassa kahvit, sekä syömässä leivän. Katselin ikkunasta, kun koirat juoksivat ympäriinsä, toivottavasti eivät suuria tuhoja saa aikaan. Aika mallikkaasti tallikansa erottaa ne keltaisista liiveistään. Kävin moikkaamassa tarhassa Olli poikaa, näytti niin hyvältä sekä hyvässä kunnossa olevalta, kesäheinä oli näyttävästi tehnyt tehtävänsä. Onneksi kohta alkavat tunnit, niin pääsee ponikin töihin!

Otin riimusta kiinni ja talutin tallille. Näytti olevan meidän oma koivumme käytössä sekä puomilla monta ponia, paras vaihtoehto olisi ollut ulkona harjata, mutta harjaillaan tallilla. Laitoin ponin kiinni käytävälle ja hain kaapista harjat. Otin kumiharjan mukaan kaveriksi, etteivät karvat ihan lentelisi, paksumpaa karvaa on tulossa Ollille, harjasin pitkin vedoin ja moneen kertaan. Kavioiden putsaus kävi taas työläästä, joko ruuna ei halunnut olla haluttu tai sitten vaan päätti, että näiden kavioiden kanssa ollaan hankala, kavioiden putsauksen päätteeksi Olli päätti astua varpailleni takakavion kanssa. Kiitos taas kovasti Olliseni.

Selvitin vielä hännän ennekuin vein ruunan takaisin ystävän luokse. Tämän jälkeen tulin ulos putsaamaan varusteet sekä harjat. Ensi kerralla voisi sitten vaikka pestä kunnolla, mutta eivät nämä niin huonossa kunnossa olleet. Tein vielä lopuksi iltaruuat, ennen kuin lähdin väsyneiden koirien kanssa juoksemaan kohtia kohti.

Koirista ei ole yhtään haittaa, mukava nähdä vähän lisäenergiaa tallilla :) Olisi varmaan meidänkin aika hankkia uusi tallikoira, edellisestä kun on jo pari vuotta. Ei kai vaan Ollista ole tullut vähän ilkiötä kesälaitumella - muut ruunat ovat opettaneet miten kavioilla voi aiheutta harmaita hiuksia ihmisille.. No, toivottavasti ei jää tavaksi sentään ;)