| |
|
xxx = tallimerkintä
xxx = hoitomerkintä
xxx = ratsastusmerkintä
6.12.2011 - Ensimmäinen
päivä Pinjan kanssa
Kävelin tallille päin pyörätietä pitkin. Ilma oli
aivan ihana! Lunta oli satanut eilen, ja nyt se narskui kenkieni alla. Kun
pääsin tallille, siellä kuulin kaukaisen hevosen hirnuntaa. "Tässä sitä nyt
ollaan", sanoin ja seisahduin hetkeksi.
Sen jälkeen menin talliin etsimään uutta hoidokkiani. Siinä se seisoi, ja katsoi
minua ihanilla silmillään. Kenen hoidokki Pinja olikaan ennen ollut, nyt se oli
minun. Mitähän se nyt minustakin ajatteli? Se oli myös niin syötävän suloinen!
"Mitä kuuluu tyttö?", kysyin siltä. "Iihahaa!", Se hirnahti kuin vastaukseksi
että erittäin hyvin."Okei!", sanoin.
"Mutta nyt menen kysymään joltakin että voiko joku esitellä minulle tallin ja
sinut", sanoin."Miiaaaaaaaaaaauh!", tallikissa Nanu maukaisi yhtäkkiä niin, että
minä aivan säikähdin. "Nanu, säikähdin todella sinua", sanoin Nanulle. Ja kun
Nanu lähti maukuen paikalta, kuinka ollakkaan, Aino saapui paikalle. "Moi!
Oletko se uusi hoitaja nimeltä Emilia? Jos olet, haluatko että esittelen tallin
ja Pinjan?", Aino kysyi. "Moi! Haluan. Olet varmaan Aino? Ja jos olet ei kai se
kuluta liikaa aikaa?", kysyin Ainolta. "Joo, olen Aino. Eikä vie liikaa aikaa,
ei yhtään!", Aino sanoi.
Kun Aino oli esitellyt tallin ja Pinjan, aikomus oli alkaa harjaamaan Pinjaa.
Aloin etsimään pääharjaa. Ja kun olin löytänyt sen, avasin Pinjan karsinan oven.
Aloin puhelemaan sille niitä ja näitä kunnes en muistanut ollenkaan että
tallissa oli muitakin. "Mitä sinä täällä oikein puhut yksiksesi?", Aino kysyi
naama virneessä, kun tuli takaisin. "Öö, en mitään", sanoin ja tunsin että
muuttuisin aivan punaiseksi.
Ainon lähdettyä jatkamaan hommiaan, huokasin syvään helpotuksesta. Menin Pinjan
karsinaan ja näytin sille pääharjaa merkiksi että alkaisin harjaamaan sitä
päästä. Se rauhoittui ja pääsin silittämään sitä. "Näethän nyt että olen aivan
kiltti!", sanoin Pinjalle rauhoittavasti. Sen jälkeen aloin harjaamaan päätä.
Ensin oikea poski, sitten vasen poski, kun olin harjannut posket, harjasin
varovasti muut osat päästä.
Kun olin harjannut pään otin pehmeän harjan että harjaisin sen muuten. Aloitin
jaloista, sen jälkeen kaula, sitten selkä, ja lopuksi muut osat. Sen jälkeen
puhdistin kaviot kohtuullisen hyvin, tietty niin että ne olivat puhtaat. "Kohta
olet valmis!", sanoin. Ja tuota pikaa Pinja melkein hohti puhtauttaan! "Voitko
laittaa Pinjan valmiiksi alkeis tuntilaisille?", Aino kysyi kun tuli luokseni.
"Koska harjasit jo varmaan sen, ja myös voit varmaan auttaa tuntilaisia?", hän
jatkoi. "Auttaa, minäkö? Joo, kyllä kelpaa, ja voin auttaa alussa Pinjalla
menijää", sanoin. "Jep! Kyllä se käy. Jaahas, pitää mennä etsimään se
tuntilainen joka menee Pinjalla tänään. Sen nimi on muuten Linnea", Aino sanoi,
ja meni etsimään Linneaa.
Sen jälkeen kun Aino lähti, laitoin Pinjan karsinan-oven kiinni, ja lähdin
hakemaan satulaa. Satulahuoneessa oli aika valoisaa joten näin Pinjan satulan.
Kaikki satulat oli siistissä järjestyksessä omilla paikoillaan."Onpa hieno
paikka!", sanoin ja lähdin viemään satulaa Pinjalle. Kun olin Pinjan luona,
avasin sen karsinan-oven ja menin laittamaan sille satulaa. Laitoin satulan
paikoilleen ja lähdin hakemaan suitsia. Suitset oli myös helppo löytää. Menin
takaisin Pinjan karsinaan, ja enään oli laitettavana vain suitset. Pinja antoi
laittaa kuolaimet kiltisti. "Hyvä tyttö!", sanoin Pinjalle. Nyt se oli valmis!
Sen jälkeen Linnea ilmestyi kuin tyhjästä. "Moi! Oon Linnea, ja menen tänään
Pinjalla", Linnea sanoi. "Moi! Oikein hyvä että tulit! Pinja onkin jo valmis.
Okei Linnea, voin auttaa sinua tunnilla! Olen muuten Emilia, Pinjan uusi
hoitaja. Ja voin auttaa sinut tunnille", sanoin Linnealle. sen jälkeen jäimme
odottamaan että saimme mennä maneesiin. Maneesissa autoin Linnean selkään ja
laitoin jalustimet sopiviksi.
Sen jälkeen kun olin auttanut Linneaa menin talliin puhdistamaan harjat. "Ovatpa
nämä likaisia!", sanoin Ainolle joka tuli käymään tallissa. "Juu, ne ovat
menneet likaisemmiksi kuin koskaan!", Aino kiusoitteli. "Jaahas! Niin
näyttääkin", katsahdin ensin Ainoa, ja sen jälkeen harjoja.
Harjat oli jo puhdistettu, ja
nyt oli vuorossa karsinan-siivous. Hain tarvikkeet siihen ja aloin puhdistamaan
karsinaa. "Eipä näytä mitään olevan nyt, eli taidan lopettaa. Ja muutenkin nyt
hevoset palaavat tunnilta. Vien nämä tavarat äkkiä takaisin, että ehdin
auttamaan Pinjan pois laitossa", ajattelin ääneen.
Pinja oli jo Linnean kanssa karsinassa kun palasin. "Voitko laittaa minun kanssa
Pinjan pois?", Linnea kysyi. "Tietty, ja sen jälkeen se saa käydä tarhassa",
vastasin, ja aloin ottaa satulaa pois. Linnea otti suitset, ja lähdimme viemään
ne ja satulan pois. Sen jälkeen menimme harjaamaan Pinjaa. Minä puhdistin kaviot
ja Linnea harjasi. "No nyt se onkin valmis!", sanoin Linnealle joka oli jo
lähdössä pois. Sen jälkeen hyvästelimme toisemme.
"Nyt sinä tyttö lähdet tarhaan Cicun kanssa", sanoin Pinjalle. Laitoin sille
riimun ja siihen kiinni riimunnarun, ja lähdin viemään sitä tarhaan. Cicu olikin
jo siellä. "Noniin!", sanoin kun päästin Pinjan tarhaan. Koska pakkasasteita oli
enemmän kuin viisi, niin sillä oli loimi. Ajattelin että voisin käydä syömässä
eväät, ja sen jälkeen haen Pinjan sisälle.
Menin syömään eväitä, ja kun olin syönyt, lähdin hakemaan Pinjaa sisälle. Se
tuli tarhassa vastaan että ehdin laittaa äkkiä sille riimunnarun. Vein sen
sisälle, ja sen jälkeen lähdin kävelemään kotia kohti.
Pinjan
hoitajahistoria on vielä todella lyhyt, joten saat kunnian kuulua niihin
harvoihin, jotka Pinjan kanssa aikaa viettävät. Tamma on varsin ihana tapaus -
odotan innolla, millaisia Pinjan varsoista kasvaa :) Itse asiassa, nyt kun
muistan vielä mainita, Pinja astutetaan 8.12 ja tamma varsoo maaliskuussa.
Infoan sinulle vielä lähempänä sitten varsa-aikojen hoito-ohjeista. Mutta voit
jo valmistautua henkisesti pikkuisten kavioiden kopseeseen karsinalla.
Ei huolta,
huomaat aika pian, että melkein jokainen höpisee itsekseen tallissa - tai siis
hoitohevoselleen ;) Itsekin aamuruokia jakaessa saatan pysähtyä jokaisen hevosen
luo ja kysellä kuulumisia. Vastaukseksi saan tosin vain pelkkää kaurojen
rouskutusta ja mulkaisuja, että "mitäs sä häiritset mun aamupalaa...".
Pääsit kunnolla
kiinni talliarkeen ja auttamaan tuntilaisia, hienoa :) Keväällä tunteja on taas
enemmän, jolloin sitä hommaa saa tehdä enemmänkin. Tai no, lähinnä alkeis- ja
jatkokurssilaiset kaipaavat apua. Pinja on sen verran säyseä tapaus, että sitä
etevämmät ratsastajat kyllä saavat tamman tunnille ajallaan ongelmitta.
10.2.2011 -
Lapsuudesta tuttu lumi
Pinja on pienestä asti saanut ihmetellä katolta
tipahtelevaa lunta. Ratsukoulutuksen aikaan tamma säikähteli harva se päivä
ihmeellistä ryminää, mutta rauhoittui usein nopeasti.
Helppo C-ryhmän toinen estetunti
oli edennyt alkuverryttelyn loppuun. Hevoset ravasivat volteilla ja ympyröillä
ratsastajien valmistellessa niitä tulevaa hyppytehtävää varten. Yhtäkkiä katolta
alkoi rymistä lumimassoja kohti maata. Olli ja Tomi jatkoivat sen kummempia
ihmettelemättä eteenpäin. Nette, Bina ja Pinja lähtivät steppaamaan
säikähtäneinä sinne tänne. "Istukaa rauhallisesti alas, kääntäkää pienelle
voltille", ohjeistin ratsastajia. Jokainen näistä tiesi kyllä, mikä tuon äänen
aiheutti. Ryhmäpaniikki oli silti aina jotain ihmeellistä.
Isommat tammat pääsivät aika
hyvin takaisin rentoon vireeseen, mutta Pinjaa tuo ääni ihmetytti vielä pitkään.
Siksi tänään tammasta nähtiin varautunut ja epävarma puoli, vaikka normaalisti
Pinja on ollut esteillä reipas ja innokas.
Kuten viime tehtävässäkin,
oli alussa roimasti hankaluuksia. Pinjaa en meinannut millään saada tarpeeksi
reippaaseen laukkaan, ja toisen esteen hyppääminen tuotti hankaluuksia.
Kuitenkin Ainon ohjeistuksella ja päättäväisyydellä saatiin tämäkin tehtävä
suoritettua kunnialla loppuun asti :) Ratsastuslinjan sain jotenkuten pysymään
suorassa, alussa oli jonkinmoista mutkittelua, mutta saatiin sekin korjattua :)
8.9.2010 - Hoitotarina
Tällä kertaa sää ei ollut suosinut minua yhtään.
Vettä tuli taivaalta kirjaimellisesti saavista kaataen, joten tyydyin pyörän
sijasta matkustamaan tallille bussilla. Bussi ei kyllä säästänyt minua
kastumiselta yhtään; matka bussipysäkiltä tallille oli sen verran pitkä, että
ehdin kastua likomäräksi. Tallin ovista sisään astuttuani törmäsin heti Ainoon.
- Täydellinen ajoitus! Pinja haettiin juuri sisään. Et viitsisi laittaa sitä
kuntoon? Ella lupautui ratsastamaan sillä tänään, kun ei ole tunteja, hän sanoi
kaiken yhdellä hengenvedolla, eikä jäänyt odottamaan vastaustani vaan lähti
viilettämään toiseen suuntaan. Jos päätelmäni menivät yhtään oikein, tallilla
oli täysi vilinä päällä. Päätäni puistellen siirryin hoitajien huoneen puolelle
vaihtamaan märät vaatteeni.
Pikaisen vaihdon jälkeen suuntasin varustehuoneen kautta Pinjan karsinalle.
Siellä minua odotti yllättävän kuiva hevonen. Kiitos sille joka keksi vettä
pitävän loimen, sillä olin olettanut että saisin viettää ensimmäiset 15
minuuttia Pinjaa hikiviilalla kuivaten. Avasin karsinanoven ja astuessani
karsinaan taputin pari kertaa tamman kaulaa ennen kuin ryhdyin tekemään pientä
yleistarkastusta. Katsoin ettei tammaan ollut tullut mitään haavoja ulkoilun
yhteydessä ennen kuin ryhdyin harjaamaan sitä.
Pinjasta huokui sama tunne kuin viimeksikin puhdas energisyys. Tällä kertaa
tamma ei kuitenkaan pyörinyt ympäriinsä. Se oli varmaan alkanut oppia, että sitä
nopeammin päästiin liikkeelle, mitä helpommaksi harjaus oli tehty. Vähän oli
kuitenkin kiva välillä hinkata päätä kylkeäni vasten, kun niin kovasti kutitti.
Tamma onnistui samalla melkein työntämään minut kumoon. Kun tamman karvapeite
oli suittu kiiltäväksi, vaihdoin kaviokoukkuun ja putsasin sen kaviot.
Nappasin karsinan ulkopuolelta laatikosta suojat Pinjan etujalkoihin ja sain ne
nopeasti kiinnitettyä. Lähdin sitten harjapakin kanssa varustehuoneeseen
hakemaan satulaa ja suitsia. Palatessani minua odotti taas yllätys. Pinja seisoi
keskellä tallikäytävää! Se seisoi parin karsinan päässä omastaan ja tuijotti
minua yhtä yllättyneenä.
- Mitä sinä siinä teet? hämmästelin ja sitten tajusin napata kiinni tamman
riimusta ennen kuin se keksisi tehdä jotain arvaamatonta. Kohtasin samantien
toisenlaisen pulman. Toisessa kädessäni kannoin satulaa, olkapäälläni riippuivat
Pinjan suitset ja itse tamma oli toisen käteni päässä. Käveleminen oli
mahdotonta. Huokaisin epätoivoisena.
Pelastava enkelini saapui juuri silloin. Iida kääntyi nurkan takaa käytävälle ja
äkkäsi meidät heti. Hän ei voinut olla huomaamatta meitä, sillä tukimme koko
käytävän.
- Tarvitsetko mahdollisesti apua? hän kysyi virnistellen ja pidätellen naurua.
Avuntarve oli ilmeinen. Iida piteli satulaa ja suitsia sen aikaa, kun kävin
ensimmäisessä tyhjässä karsinassa kääntämässä Pinjan oikein päin käytävälle ja
talutin tamman oikeaan karsinaan.
- Minulta taisi unohtua karsinan ovi auki ja Pinja keksi vapautensa, selitin
Iidalle kun hän kysyi, miten päädyimme siihen keskelle käytävää. Jatkoin sitten
Pinjan kanssa alkaen satuloida sitä. Jännitin vähän, että miten tamma
käyttäytyisi satuloidessa.
Eihän siinä mitenkään käynyt. Tamma ei luiminut tai pullistellut mahaansa, mitä
nyt yritti nuuhkaista satulaa selässään kuin ei olisi sellaista ennen nähnyt.
Otin suitset karsinan ulkopuolelta koukusta, mihin olin ne jättänyt. Vein ohjat
tamman kaulan yli ja aloin tarjota kuolaimia sen suulle. Pienen peukalolla
sorkkimisen jälkeen Pinja avasi suunsa.
- Onko Pinja jo valmis? kuului karsinan ulkopuolelta. Vilkaisin olkani yli ja
näin Ellan kiinnittämässä kypärän hihnaa.
- Ihan sekunti, niin saan leukahihnan kiinni, vastasin hänelle. Kun olin valmis,
ohjasin Pinjaa karsinan ovea kohti ja pujahdin sitten karsinasta ulos. Suukotin
nopeasti Pinjan turpaa, jonka jälkeen Ella otti sen ohjista kiinni ja lähti
taluttamaan sitä kohti maneesia. Totesin työni tehdyksi, joten suuntasin
hoitajien huoneelle toivoen, että ulkona sade olisi edes hiukan laantunut.
Yleensä
rankkasateella vilinää alkaa olla, kun hevosia tuodaan sisälle ja yritetään
keksiä, millä ylimääräiset energiat saadaan pois. Pinjan tapauksessa liikunta
oli tänään selästä käsin. Onneksi niin, sillä Sinnalle osui huonompi tuuri - hän
lähti sadevaatteissa talsimaan maastoon, kun shettikset oli pakko saada
liikutettua ennen tunteja.
Pinjan kanssa
näyttää suvujan luontevasti erilaiset askareet :) Tamma toimii rauhallisesti
seurassasi ja ongelmia ei ilmene - paitsi mitä nyt tamma onnistui keplottelemaan
itsensä väljemmille vesille karsinasta. Onneksi tilanne saatiin ratkaistua
ilman, että käytävällä olisi ollut solmussa varusteet, hoitaja ja hevonen.
Hevosen voi myös varustaa käytävällä, jos tahtoo, mutta ehkä silloin on hyvä
itse tehdä päätös paikan vaihtamisesta ;)
Pinja on oppinut
rennoksi varustamistilanteissa. Kuolaimet ovat vielä vähän outo juttu, eikä
tamma tunnu avaavan suutaan helpoimman kautta. Toivotaan, että tuo taito
kehittyy vielä iän myötä, niin ei sitten isompana tarvitse tapella suitsien
kanssa turhaan :)
25.8.2010 - Hoitotarina
Koulukirjat painoivat vaativasti repussani, kun
kaarroin pyörällä tallin pihaan. Kyllä ne läksyt pitäisi ensimmäisenä tehdä,
mutta olin jo muutamien päivien ajan potenut syyllisyyttä siitä, että en ollut
käynyt tallilla edes moikkaamassa Pinjaa. Koulu saisi yhden iltapäivän ajan
odottaa, että kävisin hoitamassa muita, miellyttävämpiä velvollisuuksiani.
Kun koulureppu oli laitettu kaappiin ja tuttuja käyty tervehtimässä, hain Pinjan
harjapakin varustehuoneesta ja lähdin tallin käytävää pitkin kohti Pinjan
karsinaa. Odotin sen katselevan uteliaana karsinastaan, mutta yllätyksekseni sen
pää ei kurkistanutkaan karsinan ovesta. Aluksi kurtistin kulmiani hämmästyneenä,
mutta heti kun pääsin lähemmäksi (ja olin kuulomatkan päässä), Pinjan pää
ponkaisi karsinan pimennoista näkyviin.
Tamma alkoi vaikuttaa entistä innokkaammalta, kun se tajusi kenen luokse olin
kävelemässä. Sain käyttää kaiken lihasvoimani ja hevoskokemukseni, jotta olisin
päässyt edes karsinaan sisälle! Pinja oli yksinkertaisesti päättänyt, että nyt
mennään ulos.
- Minä tulin vain harjaamaan sinua! Kunhan olen käynyt täällä vähän pidempään,
voin viedä sinut lenkillekin, mutta ei tänään, ärisin tammalle ja sain sen
korkealle kohotetusta päästä sen verran otetta, että sain riimunnarun
kiinnitettyä. Olisi ehkä parempi harjata Duracell-pupuksi muuttunutta hevosta
sen ollessa kiinnitettynä johonkin.
Otin harjan käteen ja lähdin tekemään pitkiä vetoja pitkin Pinjan punaruskeaa
kaulaa. Aluksi Pinja ei edelleenkään tahtonut pysyä paikoillaan. Sen aivot
yhdistivät harjauksen ulos menoon. Varpaani olivat monta kertaa jäädä kovaa
polkaistun kavion alle ja kaikki käskyni paikalla pysymiseen menivät kuuroille
korville. Itsepintaisesti jatkoin harjaamista ja mietin samalla, missä vaiheessa
jokin johto aivoistani oli yhdistynyt väärään paikkaan. Tunsin nimittäin
rentoutuvani sitä enemmän mitä pidempään jaksoin jynssätä tammaa.
Rentouden tunne alkoi telepaattisesti siirtyä minusta myös Pinjaan. Vähitellen
se alkoi liikuskella vähemmän ja keskittää energiaansa harjauksesta
nauttimiseen. Totesin tamman olevan tarpeeksi rauhoittunut, jotta voisin putsata
sen kaviot pelkäämättä nenäni murtamista. Pinja pärskähteli tyytyväisenä ja
huomasi erittäin mielenkiintoiset farkkujeni takataskut. Kun kaviot oli
putsattu, irrotin riimunnarun Pinjan riimusta ja jäin tamman pään luokse
silittelemään sen kaulaa.
- Anteeksi kun en ole tullut käymään vähään aikaan. Mutta koulu, tiedäthän?
selittelin sille ja se hörähti minulle vastauksen. Taputin vielä kerran sen
kaulaa ennen kuin vein harjat takaisin paikoilleen ja lähdin pyöräilemään kotia
kohti manaillen tulevaa iltaa läksyjen parissa.
Toivottavasti
läksyt tulivat tehtyä jossain vaiheessa. Joskus tallilla saattaa olla aikaa
istahtaa hoitajien huoneen pöydän ääreen ja tehdä vaikka hoitajaporukalla
läksyjä. Hih, Pinja leikki piilosta :) Tamma näyttää tuntevan sinut jo hyvin, ja
se jos mikä on hienoa! Intoa ei ainakaan puuttunut, mutta sait silti tamman
pysymään karsinan sisäpuolella. Kaikesta sitä voi nuori hevonen innostuakin.
Koulutyön parina
tallilla käyminen voi olla rentouttavaa puuhaa. Ja varsinkin kun hoitaa Pinjan
kaltaista huliviliä, niin ei jää liikaa ajatella kouluaineita. Ehtii laskea 1
plus 1 ja varpaat onkin jo nopeasti kavion alla. Onneksi myös Pinja on nyt
"kouluikäinen" ja käy ahkerasti tunneilla. Tähän asti ratsuna toimiminen on
alkanut hyvin ja moni on ihastellut tamman leppoisaa luonnetta. Samalla päästään
eroon ylimääräisestä energiasta, kun päivässä on muutakin kuin tallissa oloa ja
ulkona juoksentelua :)
13.8.2010 - Huonon onnen
päivä
Päiväni oli startannut todella hyvin. Avaimet
unohtuivat kotiin ja pyöränkumi oli puhki, joten olin saanut kävellä koko matkan
tallille. Aurinko porotti kirkkaana tehden oloni tukalaksi, mutta onneksi tallin
ilmestyminen näköpiiriin helpotti asiaa huomattavasti. Vihdoinkin perillä.
Menoani jarrutti kuitenkin tieto siitä, että en tiennyt mitä minun täytyisi
tehdä. Ehkä Aino on toimistossa, hän varmaan auttaa minua alkuun, tuumiskelin
samalla tallin ovista sisään astuessani.
Sieltähän se tieto löytyikin. Pääkoppa täynnä ohjeita palasin tallin käytävälle
aikeenani etsiä Sinna. Hän kuulemma auttaisi minua hakemaan Pinjan sisään
tarhasta. Lähdin haahuilemaan käytävillä ja välillä ulkonakin, mutta kukaan
vastaantuleva ei ollut Sinna.
- Hei, sinä siellä! Oletko se Pinjan hoitaja? kuului yhtäkkiä selkäni takaa.
Käännähdin ja vastasin myöntävästi tarhan portilla seisovalle tytölle.
- Tule sitten tänne, olen odottanut sinua jo varttitunnin. Minun piti auttaa
sinua Pinjan kanssa, hän sanoi ja viittoili minua kovasti tulemaan luokseen.
Tunsin poskieni hiukan punottavan ja päästessäni Sinnan luokse, sopertelin
pahoitteluja. Hän vain naurahti ja ojensi minulle riimunnarua.
Epäröiden puikahdin portista tarhaan. En ollut aivan varma, kumpi kahdesta
hevosesta oli Pinja. Ne molemmat olivat nostaneet päänsä katsoakseen minua. No,
mahdollisuuteni olivat aika fifty-fifty, joten päätin yrittää ensin lähempänä
seisoskelevaa tammaa.
- Hei tyttöseni, lähdetäänkö sisälle päin? puhelin sille samalla. Tamma ojensi
päätään uteliaana.
- Lähestyt kyllä väärää hevosta, se on Ciku! Sinna huudahti portin luota. Voi
ei, ajattelin. Voiko tämä enää pahemmaksi mennä?
Vaihdoin siis suuntani Pinjan luokse tällä kertaa. Sen kiinnostus heräsi heti ja
tamma lähtikin kulkemaan minua kohti. Tarpeeksi lähekkäin ollessamme ojensin
kättäni Pinjalle haisteltavaksi. Se tuhisi hetken innokkaasti ennen kuin nosti
päänsä ja odotti minun naksauttavan riimunnarun kiinni. Niin tein, ja lähdimme
sitten yhdessä kulkemaan porttia kohti rauhallista tahtia. Hymyillen taputin ja
kehuin tammaa.
- Hyvinhän se meni, näin loppujen lopuksi, Sinna virnisti minulle.
- Minä olen kyllä toheloinnin mestari. Mitähän seuraavaksi tapahtuu? huokaisin
hänelle vastaukseksi kävellessämme kohti tallia.
Sinna seurasi meitä tallin oville saakka. Hän neuvoi nopeasti, mikä oli Pinjan
karsina ja lähti sitten tekemään muita asioitaan. Siirsin nyt kaiken huomioni
Pinjaan, joka käveli tallin käytävällä määrätietoisesti ja tietäen, mihin oltiin
menossa. Aloimme lähestyä tamman karsinaa, mutta yllättäen se alkoi tunkeutua
kohti tyhjää karsinaa, joka ei mielestäni vielä ollut oikea.
- Mihin sinä olet menossa, hupsu? Seuraavaan karsinaan vasta, sanoin tammalle ja
ohjasin sitä toiseen tyhjään karsinaan. Pinja pärskähti tyytymättömänä, mutta
silti totteli minua. Irrotin riimunnarun ja astuin ulos karsinasta sulkien oven
perässäni. Lähdin kohti varustehuonetta hakeakseni Pinjan harjat.
Palatessani takaisin minua odotti hämmentävä näky. Joku oli siirtänyt Pinjan
toiseen karsinaan. Sen karsinan edessä seisoskeli kolme tyttöä, joista yksi
jupisi ärtyneenä.
- Joku lahopää oli laittanut Pinjan Jatan karsinaan! Täydellinen ajoitus, olin
juuri tuomassa Jattaa tarhasta! Minusta tuntui kuin olisin voinut vajota maan
alle. Pinja oli tietenkin yrittänyt päästä oikeaan karsinaan. Puikahdin
huomaamattomasti tamman karsinaan ja laskin harjapakin maahan. Huomasin
kuitenkin tehneeni taas yhden virheen. Minulla oli väärät harjat.
- Onko kukaan nähnyt Binan harjoja? En löydä niitä mistään, kuului karsinan
ulkopuolelta. Nostin harjapakin nopeasti ylös ja palasin käytävälle.
- Anteeksi, minä otin ne vahingossa. Olen uusi täällä eikä tänään taida olla
ihan minun päiväni, aloin selittää tytölle. Hän vain hymyili minulle ja otti
harjapakin takaisin itselleen.
- Ymmärrän kyllä, ei se mitään. Voin tuoda sinulle Pinjan harjat, olen kuitenkin
kohta menossa tästä ohi, hän tarjoutui ja lähti jo varustehuonetta kohti
odottamatta vastausta. Peruutin takaisin Pinjan karsinaan ja siirryin tamman
vierelle taputellakseni sen kaulaa. Se katseli kiinnostuneena käytävälle. Sen
toinen korva oli kuitenkin kääntyneenä minua kohti, kuunnellen tyhjänpäiväisiä
lepertelyjäni.
Sain pian oikeat harjat paikalle, ja pystyin viimeinkin aloittamaan Pinjan
harjaamisen. Se seisoi kiltisti paikallaan, nautiskellen. Ehkä se aavisti, että
tarvitsin nyt hieman itseluottamusta kaikkien kommellusten jälkeen. Niin
nuoreksi hevoseksi se käyttäytyi oikein mallikkaasti. Kun olin saanut harjattua
jokaisen karvan Pinjasta suoraksi ja kiiltäväksi, vein harjat takaisin
paikalleen mutta palasin vielä Pinjan karsinalle. Tamma sai vielä hetken aikaa
nauttia korvan takaa rapsuttelusta ja turvan silittelystä, mutta vähitellen
senkin mielenkiinto alkoi olla muissa tallin tapahtumissa.
Myöhemmin kotiin päästyäni minulle selvisikin, että oli perjantai 13. päivä.
Juuri minun tuuriani.
Jotain hyvää
epäonnenpäivässäkin - pääsitte Binan kanssa aloittamaan yhteisen
hoitotaipaleenne :) Päivä oli täynnä kaikenmoista kommellusta, taisit kerätä
tänään meidän muidenkin epäonnet itsellesi. Onneksi se on (melkein)
tieteellisesti todistettu, että kantapään kautta oppiminen on todella tehokasta.
Tämän pohjalta uskaltaisin väittää, että sinusta tulee vielä todellinen
GH-mestari! Oikea hoitohevonenkin löytyy nyt ja päätyy omaan karsinaansa.
Tekisi mieli
antaa tsemppari-palkinto tästä hoitopäivästä, sillä jaksoit viimeiseen asti
yrittää, vaikka vastoinkäymisiä riitti asiassa jos toisessakin. Ahkeruutta ja
sinnikkyyttä voidaan tulla tarvitsemaan myös Pinjan kanssa, vaikka se onkin
kovin kiltti tapaus noin muuten. Nuori ikä innostaa välillä Pinjankin
hölmöilemään. Tänään tamma tuntui olevan aurinkoisella tuulella ja seuraavan
tapahtumia tyynesti.
23.1.2010 - Ikioma karsina!
Muutama viikko on vierähtänyt siitä, kun Pinja
talutettiin juhlallisesti kasvattitallin ovista ulos ja päätalliin. Tamma pääsi
asustamaan yläkäytävälle karsinaan numero 4 - naapureinaan Tuuli ja Ciku.
Suomenhevostammat hörisevät toisilleen ja haistelevat ihmeissään uutta tulokasta
kaltereiden välistä. Eka yö uudessa karsinassa oli rauhaton, sillä paljon
haisteltavaa ja tutustumisen arvoista löytyi tuntien aikana. Nyt meno on jo
rauhallisempaa, ja Pinja kurkkii innoissaan käytävälle hoitajien mennessä
hoitohevostensa luokse. Oma hoitaja Pinjalle etsitään kevään aikana.
Syksyllä Pinja pääsee tunneille.
Mitä luultavammin aloitamme He C-tunneilta ja puolivälissä kautta kokeilemme
muutamaa jatkokurssilaisen opettamista. Tarkoituksena olisi, että viimeistään
syksyllä 2011 Pinja toimisi alkeiskurssihevosena, kuten emänemä Cicelykin
aikoinaan. Tämän ohella emme tietenkään unohda kisakenttiä, joille palaamme
heti, kun VRL:n remontti valmistuu.
Ja jos kaikki menee
suunnitelmien mukaan, loppuvuonna Pinja myös varsoo ensimmäisen varsansa :) Oria
ei ole vielä valittu, mutta se ehditään tekemään vielä moneen kertaan.
12.11.2009 - Kohti
päätallia
Tallissa makoilee
neljä ja puoli vuotias Pinja. Ratsukoulutus on saatu viimeistä piirua
vaille valmiiksi. Viime viikkoina olemme panostaneet täysillä
estekoulutukseen - tuloksena hienoja ponnistuksia myös korkeammilla
esteillä. Kouluratsastuksen saralla olemme lähinnä treenanneet
kuuliaisuutta ja korostaneet tamman kanssa, miten rauhallisuus ja
luotettavuus palkitaan pehmeällä kädellä, rennolla pohkeella ja tietysti
rapsutuksilla. Tamma oppii nopeasti ja on varsin ihana pakkaus! Pyrimme
siihen, että helmikuussa Pinja taitaa jo helpon B:n asiat ja kantaa
itsensä rehellisesti peräänannossa.
Paljon on opittu, paljon
on oppimatta, mutta jokainen kerta kun astelen kasvattitalliin ja
kuuntelen kun Pinja hörisee ovella ja tökkii lempeästi turvallaan, en voi
kuin hymyillä. Tässä on jotain, mihin olemme tähdänneet monen monta
vuotta!
Ikäviä uutisia tosin on
myös; tamman emänemä Cicely lopetettiin 6.11. Vanhuus alkoi jo painaa
rouvaa, joten koimme parhaaksi antaa tälle oikeuden kunnolliseen lepoon
muiden edesmenneiden hevosystäviemme luona. Siellä Kiki nyt laukkaa,
Symin, Capitan ja monen muun kanssa... :) Pinja ja Jatta olivat molemmat
mukana hautajaisissa, mutta liekö tuo suloinen karvakorva ymmärtänyt
mitään. Ihmetteli vaan miksi allekirjoittanut niiskutti ja kyynelehti niin
paljon.
Enää kaksi kuukautta ja
Pinja asuu "isojen heppojen tallissa" ;)
20.9.2009 - Syksyn
kuulumisia
Kuuma kesä on alkanut vaihtua viileäksi syksyksi. Pinjan kanssa olemme
käyneet päivittäin kävelemässä maastossa, milloin pitkin ohjin, milloin
maasta käsin - kerran oltiin ilman satulaakin liikenteessä. Keltaiset
lehdet olivat aluksi vähän ihmetyksen aihe, mutta nyt noiden rapisevien
juttujen yli uskalletaan ravata ihan helposti, mitä sitten vaikka ne
hassusti ääntelevätkin ja lentelevät sinne tänne!
Pinjan ratsukoulutus
edistyy hienosti ja onhan ikääkin mittarissa jo hienot neljä vuotta :)
Askellajit paranevat ja vakaantuvat päivä päivältä, ja siirtymisistä on
tullut ihanan pehmeitä. Vakituinen, rento muotokin alkaa hiotua jo
parhaimmilleen - Pinja kantaa itsensä hyvin käynnissä ja ravissa, mutta
laukassa viipotetaan vielä vähän sinne sun tänne. Viisi vuotiaana tamma
pääsee sitten päätalliin muiden tuntiratsujen luo ja tekeekin luultavasti
yhden tunnin viikossa tai parissa, tottuakseen hyvin edessä olevaan.
15.7.2009 - Ekat estekisat
Mitäköhän se höperöitynyt kasvattajatäti täällä taas on höpissyt...
Lupaillin viime kerralla että estekisoihin mennään neljän vuoden tienoilla
- niinhän siinä kävi, että tamman eka kisa oli kuin olikin estekisa!
Keräämme kuitekin symppispisteet kotiin siitä, että kyseessä oli ensin
puomiluokka, ja nyt ristikkoluokka. Oli mukava käydä testaamassa vähän
yhteistä säveltä (varsinkin kun ei tarvinnut olla niin pyöreässä muodossa
tai ravin suhteen ihan niin tarkka tahdin suhteen) niinkin kaukana kuin
Heathlandissa.
Kisat olivat 13.7 ja tältä alku näytti:
Oli kuuma. Siis todella
kuuma! Pinja starttasi vasta toisissa estekisoissaan ja kuumuus kihelmöi
molempia varmasti myös sisäisesti. Viime kisoissa olimme juosseet ensin
päättömästi verkassa mutta rauhoittuneet hienosti radalle mentäessä.
Talutin ponia kohti verryttelyaluetta, jonka portilla seisoi nainen
vaaleissa vaatteissaan ja hellehatussa. "Hei, olet tulossa varmaankin
ristikkoluokkaan? Kerro lähtönumerosi, niin katsotaan mahdutko
verkka-alueelle." Hämmästyneenä jännästä aksentista tuijotin hetken suu
auki naista, kunnes kokosin itseni ja kerroin numeromme. "Odottele hetki,
jotta saamme yhden ratsukon alta pois. Missä vesipullosi on?", Julietiksi
esittäytynyt nainen kysyi. "Se taisi jäädä trailerille, mutta pärjään
yleensä ilmankin, kiitos vain." Juliet tuijotti minua ihmeissään ja
naurahti: "Taidatte olla Suomesta? Käväisepä tallissa sisällä - puolen
tunnin päästä olet jo vesikarsinassa vaatimassa itsellesi vesipesua!".
Samalla hän availi porttia päästääkseen meidät sisälle. Nyökkäsin ja
vastasin hänelle hieman nolona: "Niin, totta, olemme nyt toisella
mantereella... Voisitko olla niin ihana, että kävisit trailerillamme, sen
kyljessä lukee Golden Horse, vesipulloni on varustelokerossa?" Ojensin
avaimet naiselle, joka hellehattunsa alta huikkasi lähtiessään jotain
aksenttisella englannillaan. Tervehdin Fannya ja Amaria, jotka tunsinkin
kotokentiltä ja lähdin verryttelemään. Pinja tuntui sopivan rennolta,
mutta ehkä senkin lyhyt kesäkarva tuntui hieman liian kuumalta tässä
ympäristössä. Ajattelin että ehkä huikka tai kaksi olisi hyväksi, Pinjan
voisin suihkutella heti suorituksen jälkeen ja kuivatella sitten
auringossa. Ehkä talliloimi oli kuitenkin vähän ylireagointia...
Juliet palasi pian kentän laidalle ja ravasin portille. Mitä lähemmäs
häntä tulin, sitä enemmän hänen kasvoilleen syntyi 'mitä minä
sanoin'-ilme. Näytin takuulla siltä, että olisin tarponut tuntikausia
aavikolla mustassa kisatakissani. Tartuin pulloon, avasin sen ja join
melkein tyhjäksi. "Miten te KESTÄTTE tätä kuumuutta?", sanoin ja aloimme
nauramaan. Maassa maan tavalla - Australiassa kuumuuden armoilla.
Puomiluokasta odotamme
vielä virallisia tuloksia, mutta tästä kuumuuden täyteisestä päivästä
saimme kotiin... TATTADAA - kyllä maar, sinivalkoisen ruusukkeen! Olimme
luokan ykkösiä ja hymyä riitti koko tuskastuttavan kuuman kotimatkan! Mikä
parasta, emme jättäneet tietenkään ruusukkeiden keruuta tähän. Tulimme
juuri koulukisoista (niin, nyt tuli ne koulukisat hyvänä kolmosena :D)
Lumihiutaleen Tallilta. Pienet eksymiset kisamatkalla eivät haitanneet
yhtään ja nuori tamma kökötti kiltisti trailerissa matkan ajan. Vähän
ryminällä tultiin ulos uuteen paikkaan, mutta hetken ihmettelyn jälkeen
pää painui taas kohti tutun hoitajan kylkeä. Että se on kivaa rahnuttaa
ihmisiä oman pään kera...
Olimme mukana Helppo
C-luokassa, osallistujia oli yhteensä 32. Kaikki loksahti paikalleen
tänään - hyvä treeni ja kiva fiilis toivat meille jälleen sinistä väriä
karsinan oveen: olimme toisia luokassamme! Ihan uskomatonta miten hyvin
tämä homma toimii (: Odotan innolla nelivuotissynttäreitä; tästä tammasta
kuullaan vielä ja varmasti tykätään myös tunneilla. Pinja on kyllä nyt
mamman suosikki.. ;)
11.7.2009 - Kisakalenterin
kimppuun!
Ooh, mittarissa on jo 3 ja puoli vuotta! Koulutuksen aikana olen
tykästynyt tamman pehmeään käyntiin, joka on ihan kuin lempeä luonnekin:
todella helppo mukailla ja tykätä. Ravi on vielä vähän jäykkää, laukassa
pääsemme aika näppärästi eteenpäin. Koska taitoa on ja kaipaamme uusia
mahdollisuuksia, aloitamme tänään kisaamisen. Ensimmäiset kisat siintävät
jo lähipäivien tienoilla! Aloitamme toki kouluratsastuksesta ja ehkä
neljän vuoden tienoilla käymme piipahtamassa ekoissa estekisoissakin. Kesä
treenataan ahkerasti, niin Pinja on valmis tuntiratsu ensi kevätkaudelle.
Maksimitasoja jos
katselee, niin voisin veikata rataesteille 80-90cm. Emän koulutus on tosin
ehkä hieman kesken ja Jatalla kapasiteettiä on kyllä aina päälle metriin
(kiitos isän ja emän tasojen!). Koulun puolella luultavasti He B-A on realistinen odote tasolle. Katsotaan ja ihmetellään ensin mitä kisoissa
sanotaan ja sitten vasta nostellaan tasoja :)
18.5.2009 -
Ratsusuunnitelmia
Pinja täytti 3 vuotta hiljattain ja ratsukoulutusta on saatu eteenpäin jo
hyvin näiden 3 virtuaaliviikon aikana. Varusteita Pinja kantaa hienosti
selässään, eikä ratsastajan tuoma lisäpaino ole tuottanut ongelmia. Eihän
tämä nyt näin hyvin voi mennä..?
Ei se tietysti ole näin
hyvin koko ajan mennytkään (: Ensimmäiset treenit ratsastajan kanssa
olivat aikamoista show'ta - mistä mennään eteen ja mistä taakse; se tuntui
unohtuneen ihan tyystin Pinjalta uuden asian tiimoilla. Rauhallisuutta ja
kärsivällisyyttä tässä ainakin tarvitaan, sen huomaa ihan joka kerta. Jos
joku apu ei mene kerralla läpi, niin sitä jaksetaan toistaa säntillisesti.
Riehumalla ja huutamalla tästä ei tule kuin hallaa.
Koulutan itse ainakin
toistaiseksi Pinjaa muun aherruksen ohella, kai se on sitä "äidin
vaistoa", jolla haluaa turvata hevosen parhaan mahdollisen oppimisen -
tosin kuka tietää onko minun menetelmäni parhaita mahdollisia ;) Ja eihän
tässä ole enää paljon aikaa siihen, kun tamma voikin hilpaista
ensimmäisille tunneilleen! 5-vuotiaana Pinja aloittelee luultavasti
tutustumisen tuntiryhmiin ja alkaa touhuamaan vakiratsastajien kanssa he
c-tunneilla. Se päivä tulee siis.. hmm.. ensi tammikuussa! Syyskaudella
2010 Pinja onkin luultavasti jo vakikasvo, onhan tammalla sitten ikää jo
lähemmäs 7 vuotta.
4.3.2009 - Lisää tippuvia
asioita
Tänään testattiin todella Pinjan hermoja. Olimme treenaamassa varusteiden
kera (hiphei!) maneesilla, tamma juoksi liinassa ympyrällä ja olin
kannustamassa sitä juuri raviin. Ravista ei tosin tullut askeltakaan,
sillä sillä hetkellä katolta alkoi rymisemään kasa lunta alas. Säikähdin
itsekin ääntä - ihan kuin suuri tuuletin olisi käynnistetty, jonka jälkeen
kuului rymähdys kun lumimassat valuivat maahan. Pinja säntäsi laukkaan ja
hyppi hetken ihmeissään juoksutusliinan päässä. Kun tajusin tilanteen
arkisuuden, aloin rauhoittelemaan tammaa.
No, tästä selvittiin aika
nopeasti. Pinja rauhoittui ja aloitimme ympyrätyöskentelyn uudestaan. Noin
puolen tunnin rennon ja sujuvan (voitteko kuvitella, kuinka kivat askeleet
Pinjalla on? Kun tamman saa kävelemään rennosti, se todella kävelee
rennosti. Askeleet keinuvat pehmeästi ja niissä on silti tarvittava
energia. Olen täysin lumoutunut.) työskentelyn jälkeen maneesin varaston
pikkukatto teki saman tempun. Tällä kertaa ääni oli toki vaimeampi ja ehkä
siksi Pinja vain lotkautti korviaan äänen suuntaan, ja jatkoi samaa
tahdikasta raviaan.
Kaikkea uutta sitä
elämässä tuleekin vastaan näille nuorille :) Tästä selvittiin todellakin
kunnialla, eikä ongelmia tullut laisinkaan. Odotan innolla tamman 3-vuotis
syntymäpäivää, siihen on onneksi enää pari kuukautta. Kuvitelkaa, vuoden
päästä meillä on pesunkestävä tuntiratsu - tai ainakin toivon että on -
jonka isä, emä sekä emänemä ovat GH-laisia. Tässä taidetaan tehdä jo
historiaa!
25.1.2009 - Match Show
Kisakalenterikin on nyt avattu virallisesti! Kävimme mätsärissä tutulla
paikalla RK Ponitaajaman maneesilla. Päässä oli ihan oikeat suitset ja
Pinja esiintyi oikein edustavasti ikäänsä nähden - olisihan tamma voinut
loikkia pitkin poikin tilaa, kaataa tuomariston ja.. Niin. Onneksi ei
kuitenkaan :)
Kisasimme nuorten luokassa
ja parimme oli
LD Hunajainen, syötävän suloinen sph-tamma Juksulasta. Vaikka molemmat
tammat olivat varmasti tykönään yhtä hurmaavia, kävi niin että meidän
pieni Pinjamme otti voiton tästä parista kotiin. Tuloksena siis punainen
nauha ja hetken lisäodottelu, josko pääsisimme vielä eteenpäin kisassa.
Ihan BIS-kehään asti emme
sentään edenneet, mutta sijoituksemme oli neljäs. Pinjaa kehuttiin
eloisaksi nuoreksi tammaksi, eli hyvähän tästä on jatkaa. Saimme
palkinnoksi herkkupussin (joka olisi kelvannut neidille heti paikan
päällä..) sekä uuden punaisen riimunnarun. Reissu kannatti ja nyt vaan
etsimään uusia näyttelykehiä!
10.1.2009 - Kaks vee
Nyt on saatu uusi vuosi käyntiin! Pinja täyttää huomenna jo 2 vuotta -
mihin aika oikein katoaa (: Olemme treenanneet ahkerasti tämän viikon
näyttelykäyttäytymistä, kun saimme kuukausi sitten hyviä neuvoja kotiin
treenattavaksi Juksulan valmennuksesta. Pinja jaksaa keskittyä yksin
maneesissa, mutta kun otimme pari hoitajaa mukaan kävelemään tuntihevosten
kanssa ympärille, niin tamma oli heti ihan muissa maailmoissa. Eli olisiko
meidän seurahevosessa kuitenkin pientä vikaa... ;)
Varusteetkin on hankittu
ja suitsia ollaan jo haisteltu ahkerasti. Kuolaimia ei olla vielä
kokeiltu, mutta remeleitä on pujoteltu päähän ja katseltu vähän maailmaa
niiden läpi. Pinja ottaa tähän asti toimenpiteen rennosti, mutta ei vielä
hihkaista - vielä on matkaa (: Satulahuopaa ollaan pidetty selässä
juoksutuksen aikana (loimivyöllä kiinni, niin tamma tottuu myös tulevaan
satulavyöhön). Aluksi vähän ihmeteltiin mikä selässä möllöttää, mutta
nykyään menee siirtymiset nätisti ilman että neiti vilkaiseekaan selkään
laskettaviin varusteisiin.
Tammikuun aikana
totutetaan tammaa edelleen varusteisiin, ideana olisi että huhtikuun
alussa Pinja kulkisi rennosti satulan ja suitsien kera joka askellajissa.
20.12.2008 - Tippuva taivas
VH-51592 on tuo numerosarja, jonka liitolta saimme. Kisoihin on vielä
aikaa, mutta treenikin on ollut vielä vähäistä lajien parissa - mitäpä
sitä kiirehtimään! Näyttelyihin ei olla ehditty, on ollut vähän kehnosti
luokkia nuorille suomenhevosille.. Ehkä ensi vuonna, kohtahan sekin on
edessä.
Joulua odotellessa,
Pinjalle hankitaan luultavasti alkuvuodesta omat varusteet, sillä
kaksivuotissynttäreihin on enää muutama hassu viikko aikaa. Nopeasti on
aika mennyt ja menee varmasti vielä tästä eteenkinpäin. Odotan suurella
innolla sitä päivää kun Pinja astelee tunneille ratsastajansa kera. Emänsä
on alkanut toimimaan tunneilla todella upeasti, Jatta on ihanan
rauhallinen ja sopii luultavasti alkeis- ja jatkokurssi käyttöön jo ensi
vuoden tunneilla (syyskausi on tällä hetkellä tavoitteena, sillä kesän
aikana jää monia tärkeitä tuntihevosia eläkkeelle). Mikäli saamme tätä
samaa myös Pinjan tuntiuraan, niin menestys on taattu - ja tallilla
hykertelee tyytyväinen kasvattaja ^^
Lumentulo oli tammasta
sitten äärimmäisen jännää. Pinja käveli ihmeissään ympäri tarhaa, hirnahti
välillä kuuluvasti ja vilkuili sitten muihin tarhoihin päin. Sen verran
kivaa tuo oli, että tamma pamautti kasvattitallin portin auki ja hölkötti
tallipihalle, selkeästi kertomaan puhisten ja höristen, että "kattokaa,
taivaalta tulee jotain!". Väistämättä tuli mieleen satu kananpojasta, joka
luuli taivaan tippuvan niskaan ;)
10.12.2008 -
Esittämiskurssilla
Kävimme
Pinjan kanssa ekalla kunnon reissulla, traileriin menoa onkin jo ehditty
treenata ajan kanssa, eikä siihen hommaan tuhrattu aikaa nytkään.
Päämäärämme oli Pientalli Juksula sekä aamupäivän kestävä
esittämiskurssi nuorille hevosille. Näin valmentaja Pelkonen kommentoi
tamman suoritusta:
"Pinjaa esiintyminen ei
kiinnostanut aluksi alkuunkaan. Uudet kaverit maneesissa kiinnostivat
huomattavasti enemmän kuin kolmiolla kävely. Pinja ei kuitenkaan
jännittänyt uutta paikkaa vaan esitti heti aluksi rentoa käyntiä. Ravissa
ette meinanneet esittämiskolmiolle mahtua lainkaan, Pinja sekoitti mukaan
varsin komeita pukkejakin. Juokse itse hieman lujempaa, niin Pinjakin
joutuu hieman kiristämään tahtia eikä aikaa pukitteluille jää niin paljoa.
Seisominenkaan ei heti luonnistunut, kaverit ja valetuomarit vetivät
tammaasi puoleensa magneetin tavoin. Parilla pienellä huomautuksella Pinja
seisoi vaadittavan ajan paikoillaan, mutta sen jalkojen asennon
korjaaminen oli hankalaa. Harjoitelkaa kotona vain yhden jalan siirtämistä
kerrallaan, jottei joka kerta tarvitse astua kymmentä askelta eteen
asennon korjaamiseksi."
Eli hommaa riittää (:
Ensin kuitenkin lomaillaan joulun päivät ja sen jälkeen aletaan hiomaan
kontrollia paremmaksi. Oli oikein hyvä päivä muuten, Pinja oli
kotimatkankin nätisti ja mussutti heinää tallipihaan asti.
11.11.2008
Pinjalla ikää jo
puolitoista vuotta! Näin se aika kuluu (: Metsästämme kovalla vauhdilla
näyttelyitä, joissa piipahtaa. Tulevaa kisauraa vauhdittaaksemme lähetin
tänään rekisteröintipaperit Pinjasta liitolle. Toivotaan että menevät läpi
ja saamme numerosarjan koristamaan papereita.
11.9.2008 - Ett år gammal
Synttärikakku tehtiin
porkkanapaloista ja heinäsiivusta. Pinja sai tänään ensimmäisen vuoden
täyteen elämässä, toivottavasti yhtä ihania aikakausia on edessä vielä
monen monta! Samalla tamma muutti mamman karsinasta (joka alkoi jo jäädä
hiukan pieneksi kaksikolle) vakituisesti kasvattitallin puolelle.
Tarhakaverikseen Pinja sai arabitamma Sannin. Vanhempi tamma opettaa hyvin
nuorukaiselle laumakäytöstä sekä varjopuolena pientä jekkuilua. Eräänä
päivänä löysin molemmat tammat seisomasta tarhassa loimet aivan mutaisina.
Onneksi meni vain loimet likaisiksi, ettei sentään tammat :)
Niin ja nyt on päätetty
myös se, että Pinja jää tallille asumaan. Ennen tuntityöhön siirtymistä
Pinja saa asustaa kasvattitallissa. Mikäli päätallista vapautuu paikka,
sijoitamme tamman sinne. Mutta toisaalta pikkutalli sopii nuorelle
neidille paremmin kuin hyvin - Pinja on jo ehtinyt tottua hyvin
rauhalliseen asuinpaikkaansa, jossa ainoan metelin aiheuttaa shettisori
Mara, joka näyttää huomanneen uuden asukkaan.
Ensimmäistä talvea kohti
siis! Käymme tässä välillä mahdollisesti kiertämässä näyttelyitä ja
seilaamme tapahtumissa ihan vain hevosseurana. Traileriin opetus alkaa
keväällä ja sen jälkeen voimmekin jo alkaa katselemaan miten varusteisiin
kannattaa suhtautua. Nyt syksyn ajan treenaamme riimussa kävelyä.
1.7.2008 - Uusi ystäväni, riimu!
Erävoitto - Pinja on
hyväksynyt riimun aivan täysin :) ! Tamma on alkanut saada rohkeutta
arkiaskareisiinsa ja taitaa runkoon vaihtua vähitellen karkeampi karvakin.
Myyntiin meillä on vielä aikaa, Pinja siirtyy kasvattitallin puolelle,
kunhan tästä vieroitus saadaan menneisyyteen. Alku on sujunut ainakin
rauhallisesti, vaikka voisi luulla Pinjan olevan kaikkea muuta kuin
itsenäinen tapaus. Lyhyet hetket omassa karsinassa ovat menneet heinän
lumoissa. Ihanaa!
15.6.2008 - Eka uimareissu
ja muuta uutta elämässä
3 kuukauden ikäinen
Pinja on päässyt purkamaan energiaansa riimuun ja kaviokoukkuun. Jalkoja
on nosteltu ja pidetty ylhäällä, kavioita koputeltu ja vähän katsottu mitä
harjoilla voi tehdä. Ripulia ei varsalla enää ole, mutta ainakin tuli
samalla tutustuttua myös vesileikkeihin. Pinja kävi eilen Jatan johdolla
pienellä uintireissulla (meillä vedet ovat aivan tajuttoman lämpimiä! Ihan
kuin kylvyssä olisi :), aluksi tamma juoksi innolla kohti horisonttia,
kunnes vesi yletti polviin asti ja varsa päätti tehdä täyskäännöksen.
Onneksi mamman turvallinen tuki auttoi pienokaisen takaisin veteen.
Riimu menee päähän jo
suhteellisen hyvin. Emme sitä hirveän pitkiä aikoja päässä ole pitänyt,
sillä alku oli tämän tamman kanssa jälleen hankala. Uusi asia ja varsinkin
niin likellä päätä ei tuntunut yhtään kivalta. Kyllä ollaan nähty paljon
pakospurtteja ja hermostuneita katseita. Otetaan rauhallisesti ja lisätään
vähitellen riimuhetkiä. Laitumella ollessaan riimu pysyy päässä ilman
minkäänlaista hermoilua, taitaa kaverit viedä huomion koko touhusta.
Pinjan jääminen tallille
on edelleen epävarma. Olemme ajatelleet pitää tamman kasvattitallissa noin
4-vuotiaaksi ja katsoa sitten mikä on tallin tilanne. Näin ollen Pinja
tulisi myyntiin vasta 11.8.2009.
25.5.2008 - Varsakaverit
Pinja, Jatta ja Rainy varsansa kera ovat nyt ehtineet tutustua toisiinsa
noin viikon ajan. Pinja oli heti kiinnostunut pienestä kaverista ja
juoksentelee nyt innoissaan pitkin poikin laidunta. Aina pienet kaviot
eivät osu tarpeeksi tasaiselle alustalle ja sitten harrastetaankin
kasvitutkimusta hyvin läheltä maankamaraa...
Pinjaa on vaivannut hiukan
vatsavaivat viime päivinä, mutta eläinlääkärin mukaan niiden pitäisi mennä
ohi parissa päivässä. Tamman takajalat ovat hiukan sottaiset, mutta eipä
tuo näytä neitokaista haittaavaan. Muuten kolhuilta ja haavoilta ollaan
säästytty ja Pinja kehittyy hienosti. Ollaanhan tässä jo noin 1½ kuukautta
vanhoja (: !
11.5.2008 - Syntymäpäivä
Aamu meni aika sählingissä, en muista enää oikeastaan mitään - paitsi sen
että Pinja syntyi pitkän ja tuskallisen odottelun jälkeen. Jatta on aika
väsynyt, mutta saa lisävitamiineja ja ruokalisiä viikon ajan. Ensimmäinen
varsominen ei ollut tammalle mikään helpoin, joten olemme ylpeitä nuoresta
äidistä :) Tämä on kyllä varsinainen äitien päivä!
Pinja on kuitenkin hyvissä
voimissa ja seisoo nyt jo hetkittäin omilla jaloillaan ja yrittää kävellä
karsinassa. Huomenissa varsa pääsee tutustumaan ulkoilmaan, eiköhän meillä
kohta juokse Jatan ja Pinjan rinnalle myös Rainy varsansa kera!
Pinjan varsa-aikaisilla sivuilla
kirjoitettiin syntymän jälkeen näin:
Pinja syntyi maailmaan sunnuntaiaamuna. Jatan
ensimmäinen varsominen kesti pitkään ja välillä pelättiin jo varsan
menehtyneen. Lopputuloksena oli kuitenkin heikohko tammavarsa, joka pienen
pähkäilyn jälkeen ponnisti itsensä jaloilleen. Siitä lähtien olemme
saaneet nauttia vuoden ensimmäisestä varsasta. Talliväki innostui eniten
siitä, että kyseessä on tammavarsa - tällä sukutaululla ei voi kuin
valloittaa!
Aluksi tuntui siltä, että tallissa ei ole tilaa edes
näin upealle tammalle kuin Pinja, mutta kasvattajan herkkyys
myyntitilanteissa on aina niin maksimissa, että halusin jättää tamman
kotiin kasvamaan. Ja uskon että Pinja ei meiltä mihinkään katoa seuraavien
vuosien aikana :)
|
