Hoitaja-info
Nimi: Ira
Aloittanut: 6.3.2011

Hoitaja kertoo itsestään:
"Olen Ira, 13-vuotias pirteä hevosista innostunut tyttö. Rakastan hevosia, niiden hoitamista ja lähes kaikkea mikä vain liittyy hevosiin! Minulla on ratsastuskokemusta aika paljon, ja pidän esteistä hiukkasen enemmän kuin kouluratsastuksesta :) Minulla on ruskeat vähän olkapäiden yli ylettyvät hiukset ja ruskeat silmät. Olen aika lyhyt - ikuinen poniratsastaja!"

Suoritetut merkit ja kurssit:

Hoitolomake

xxx = tallimerkintä     xxx = hoitomerkintä     xxx = ratsastusmerkintä

13.8.2009 - Tutustumista ja uusi kaveri
 Istuin tuskastuneena sänkyni reunalla. Minulla oli ongelma; en tiennyt, laittaisinko beiget nahkapaikkaiset ratsastushousuni vai vaaleansiniset, ruudulliset kangaspaikkaiset! Minulla oli musta t-paita jossa lukee Riders Rulez ja musta huppari, joten kumpikin vaihtoehto sopisi hyvin muuhun vaatetukseen. "Äh. Olen menossa tallille, ei sillä niin väliä ole." ajattelin ja vedin jalkaani beiget housut. Valmista! Hyppäsin punaisen pyöräni selkään ja lähdin polkemaan kohti Golden Horsea, hoitoponini kotitallia.

Perillä katsoin epäröiden suurta tallirakennusta, kaikkia niitä tuntilaisia, hoitajia ja muuta tallin henkilökuntaa. En tosiaan ollut tottunut näin suureen paikkaan; tarhoja oli monia, ja hevoset vaihtuivat niissä säännöllisesti. Tallissa oli niin monta oveakin, enkä siis tiennyt, että mistä kulkisin talliin. Näytin varmaan hölmöltä seisomassa siinä keskellä pihaa, kaiken vilinän keskellä, tietämättä edes mistä kulkea talliin. Joku koputti olkapäätäni.
- Hei! Olen Iida, tallityöntekijä. Tunnilleko olet tulossa?
- Moi vaan. Itse asiassa en, olen Rainyn uusi hoitaja, Riina.
- Ai, anteeksi! hän naurahti. - Siinä tapauksessa tule perässäni talliin, näytän sinulle pari tarpeellista juttua ennen hoitamisen aloittamista. Kävelin Iidan kanssa talliin. Hän esitteli minulle tallia, kertoi tallin tavoista ja tietenkin pari sanaa Rainysta. Kello oli vähän yli yksi päivällä, joten Rainy oli tallissa. Minusta talli tuntui todella monimutkaiselta monine käytävineen ja karsinoineen, mutta Iida opasti tottuneesti minut ponisiipeen Rainyn luo.
- Siinä se poni sitten on! Jos haluat, voit vaikka aloittaa harjaamalla sen. Tamma ei tee enää tunteja, joten tänään sitä ei olla vielä harjattu kunnolla kertaakaan. Se varmaan pysyy karsinassa, portin voit jättää raolleen, mutta siinä tapauksessa laita naru tähän portin ja seinän väliin. Harjat näytinkin jo, nyt jätän teidät tutustumaan keskenään. Jos tulee ongelmia tai muuta kysyttävää, niin kysy vaan joltain muulta hoitajalta, Ainolta tai minulta. Viimeistään Aino tietää ratkaisun pulmaasi! Hei sitten! Heilautin kättäni Iidalle, joka lähti kiireesti auttamaan jotain tuntilaista ja suunnistin hakemaan harjat.

Rainy on ihana! Se vain seisoi rauhassa paikallaan harjatessani sen valkeaa karvaa. Tykästyin tammaan heti, ja sekin varmaan piti minusta vähän - johtuen ehkä porkkanasta, jota en voinut olla antamatta... Päätin harjata Rainyn ihan kunnolla, näin tutustumme toisiimme ja tietenkin ponista tulee putipuhdas! Aloitin harjaamalla kumisualla suurimmat mudat pois. Sitten pölyharjalla pölyt pois ja vielä pehmeällä harjalla karva kiiltäväksi. Jouhiin suihkautin jouhienselvitysainetta, harjasin ne dandylla läpi ja sen jälkeen selvitys sormin ja kammalla. Viimeiseksi puhdistin kaviot. Pian ponissa ei näkynyt minkään sortin likaa, joten päätin seuraavaksi pestä harmaan ruskeaksi muuttuneet harjat. Kysyin joltain hoitajalta, että miten harjat on tapana pestä. Hän ihmetteli, että miksi tuntilainen pesee harjoja, joten menin ihan punaiseksi. Vieraille ihmisille puhuminen ei ole alaani, mutta vastasin silti:
- Ehei, olen uusi hoitaja. Riina.
- Ai! No tervetuloa minunkin puolestani! Olen Kirsi, Toffan, tuon suokin hoitaja. Ketä sinä hoidat?
- Rainya.
Kirsi neuvoi minua pesemään harjat ja keskustelimme niitä näitä. Hienoa, sain uuden kaverin jo ensimmäisenä hoitopäivänä! Kirsi vaikuttaa todella mukavalta, samoin tallin henkilökunta ja tietenkin Rainy. Parempaa tallia tuskin löydän! Kirsi pesi samalla Toffan harjat, sillä nekin olivat tuntilaisten käytössä likaantuneet melkoisesti. Saatuamme molempien harjat näyttämään kuin uusilta, Kirsi vilkaisi kelloansa ja joutui valitettavasti lähtemään. Onneksi Kirsin avulla sain paljon lisää asioita selville, joten uskoin, että selviytyisin loppupäivästä.

Vatsani alkoi pitää ikävää meteliä, joten kaivoin tummanruskeasta repustani evääni: Alpen-patukan, omenan, kinkku-salaatti-sämpylän ja pillimehun. Äiti oli pakannut minulle tukevat eväät, mutta hyvä vaan, että jaksan viettää koko päivän tallilla. Ilmeisesti äitikin päätteli, että ennen kahdeksaa minua on turha odottaa kotiin. Eväät syötyäni muistin, että minun kannattaisi ehkä siivota karsina. Päätin siirtää Rainyn käytävälle, jotta saan rauhassa putsata karsinan kunnolla. Tamma katseli uteliaana touhujani käytävältä. Välillä se kuopaisi tylsyyksissään lattiaa, sillä käytävällä ilman heiniä oli ilmeisesti tylsää seisoa.
- Ihan kohta tämä on valmis, rauhassa vaan tyttö! sanoin ja rapsuttelin Rainya otsaharjan alta.
Totta; pian karsina oli puhdas ja toin vielä lisää uutta, puhdasta turvetta. Sitten Rainy pääsikin takaisin karsinaan ja alkoi rouskuttaa äänekkäästi heinänkorsia. Välillä se nosti päänsä ja katseli käytävällä tapahtuvia asioita. Minä vain seisoin katselemassa sitä, ja havahduin, kun kuulin jälleen Iidan äänen.
- Mitenkäs sujui Rainyn kanssa? Oliko se kiltisti?
- Oli, todella kiltisti! Se on tosi ihana!
- Niin minä ajattelinkin, siihenhän ihastuu jokainen, hän vastasi hymyillen. - Karsinakin on näköjään siivottu, hyvä!
- Joo, näyttää olevan joka tytön unelmaponi! Siivosin sen aikani kuluksi.
Tähän tapaan juttelimme jonkin aikaa, kunnes Iidalle tuli kiire siivoamaan hoitajattomien hevosten karsinoita ja harjailemaan niitä, jotka eivät olleet tunneilla. Minä sen sijaan päätin viettää vielä laatuaikaa tamman kanssa. Istuin sen karsinassa ja rapsuttelin sitä. Kyllä, olen jo korvien myötä rakastunut...

Puoli yhdeksän aikoihin lähdin polkemaan hyvillä mielin kotiin päin. Suorastaan ikimuistoinen hoitopäivä - tutustuinhan maailman ihanimpaan welshponin!

Iida on enemmän kuin innoissaan kuullessaan, että jollain muulla on myös sama ongelma. Kun ratsastusvaatteita alkaa kertyä kaappiin, on aina yhtä hankalaa päättää onko tänään jalassa hiekanruskeat vai kahvinruskeat housut. Ehditte hyvin tutustua syksyn aikana toisiinne ja tamman jäädessä eläkkeelle vuoden lopulla pääsettekin touhumaan yhtä ja toista hauskaa yhdessä :) Ensimmäinen hoitopäiväsi kuulosti todella mukavalta; kirjoitat sujuvaa tekstiä ja oli ilo lukea ajatuksistasi uudessa talliympäristössä.

Onko VRL-tunnuksesi muuten VRL-2690? Rupesin muistelemaan että olet luultavasti ehtinyt suorittaa jo jotain kursseja, niin voisin lisätä niistä sinulle merkit. Pääset sitten jatkamaan siitä mihin viimeksi jäit :)

 

15.6.2009 - Rainyn kesä
Tylsäähän tämä on myöntää, mutta Samaya oli pakko erottaa. Tyttöä ei näkynyt tallilla viikkoihin, tai siis kuukausiin. Kesän tullessa päätimme laittaa Rainyn eteenpäin vapaille hoitohevosmarkkinoille ja tietenkin nauttimaan laidunelämästä. Ja siitä tamma on kyllä ottanut kaiken irti!

Varsoja tammalle tuskin enää tulee, joten olemme alkaneet katselemaan kasvattilistaamme vähän tuntihevossilmällä.. Rainylla on hienoja jälkeläisiä, joista joku luultavasti tulee tallille jatkamaan tamman tietä, sitten kun Rainy ei enää jaksa juosta uralla ratsastajien ohjeiden mukaisesti. Vielä yksi kausi ja sitten tamma pääsee lepäilemään muiden eläkeläisten kanssa :)

 

11.2.2009 - Hoitotarina
 - Moi sitten! huusin äidilleni, joka kurvasi pois tallin pihasta. Hän oli menossa kaverinsa luokse, joka asui tallin lähellä, ja sain siksi häneltä kyydin. Katsahdin tarhaan, jossa tepasteli kimo tamma, muttei ruunikkoa. Menin tallin sisälle ja melkein törmäsin Iidaan, joka ilmestyi kulman takaa.
 - Aijaa, sinä sitten ehdit jo tulla, hän hymyili ja jatkoi:
 - Olin juuri hakemassa Rainya tarhasta.
 - Voisin varmaan hakea sen itse, käykö? kysyin ja otin vastaan riimunnarun Iidalta. Hän kääntyi pois ja harppoi rautiaan ponin luo. Itse menin ulos tarhoille ja hakeuduin Rainyn luo. Kiinnitin narun sen riimuun ja talutin tallikäytävälle. Kiinnitin sen ja hain harjat.

 - Vihdoin valmista, sanoin ja pyyhin hikeä otsaltani. Talutin sen karsinaan ja ehdin sulkea salvan, juuri ennen kun Aino pyyhälsi paikalle.
 - Voisitko auttaa talutuksessa? hän kysyi ja jatkoi:
 - Yksi poni tarvitsee vielä taluttajaa! Hän näytti niin kärsivältä, että pakkohan minun oli auttaa. Taputin tammaa vielä kerran ja seurasin Ainoa, joka talutti yhtä ponia. Maneesissa oli kuusi lasta poniensa selässä. Muut hoitajat hymyilivät minulle, kun kävelin rivin perälle kiskoen itsepäistä shettistä. Yksi iloinen tyttö kapusi sen selkään helposti. Hän oli varmaan pian pääsemässä seuraavalle tasolle, ajattelin. Pian lähdimme kiertämään kenttää. Ratsastaja ei ollut kovin varmaotteinen, mutta tasapainoa hänellä riitti. Mielestäni tunti oli pian ohitse, kun talutin ponin karsinaansa. Pikkutyttö halusi auttaa, eikä minulla ollut mitään sitä vastaan, joten pian harjasimme ratsua yhdessä. Ilta alkoi hämärtää, kun vein ponin varusteet pois. Palasin vielä Rainyn luo hyväilemään sitä. Olin jo alkanut kiintymään siihen. Pian oli kuitenkin mentävä kotiin, joten suljin karsinan ja lähdin.

Kiitos talutusavusta, saatiin pikkutyttö iloiseksi, kun ei tarvinnutkaan kävellä yksin tai jakaa taluttajaa jonkun toisen kanssa :) Rainykin ehti saada huomiota - tarhasta voit hakea tästä lähtien yksin, sen verran siististi tamma näyttää seurassasi tulevan sisälle. Ykköskurssin tuloksetkin tulevat onneksi kohta puoliin, niin saadaan teillekin lisäpuuhailua päiviin.

 

30.1.2009 - Hoitotarina
Lintuja ei näkynyt missään, aurinko oli hävinnyt ja tuuli oli harvinaisen itsepäinen. Ihmettelin, miksi edes vaivauduin. Mutta tiesin että joskus se olisi tehtävä ja parempi ennen kuin myöhemmin. Tarvoin hyväkuntoista mutta lumista tietä pitkin hammasta purren eteenpäin. Tuskin hevosetkaan tästä pitävät, mietin ja nostin katseeni. Kaunis tallipiha oli hälyttävän tyhjä. Etten vain olisi tullut väärään aikaan? Huomasin kuitenkin metsänrajassa pari ratsukkoa, joten kyllä tallilla joita kuita oli. Avasin oven ja astuin sisään. Kamala ulkoilma oli kuin pois pyyhkäisty! Ruunikko hevonen pisti päänsä yli puolioven. Nimikyltti todisti hevosen olevan Harald. Oikea Harald Hirmuinen, tuumin mittaillessani sen korkeutta. Hiukan kauempaa kuului kimakkoja hirnahduksia. Menin lähemmäksi ja petyin, sillä hirnuja olikin punarautias arabialainen.

Seuraavasta karsinasta pisti kuitenkin päänsä kimo tamma. Se katsoi minua vaativasti silmillään. Tajusin sen olevan ilman nimikylttiäkään White Eye. Hymyilin ja tarjosin kättäni nuuhkittavaksi. Sitten lähdin hakemaan harjoja varustehuoneesta täysin toiselta puolelta tallia. Avattuani oven hengitin sisääni hyvää nahan ja satulasaippuan tuoksua. Selailin harjoja ja valitsin Rainyn omat harjat. Palasin karsinalle ja taputin Rainya. Avasin karsinan oven ja astuin sisään. Kaappasin harjan ja aloin harjata lähes täysin valkeaa karvaa. Poni ei ollut kovin likainen, joten harjaus sujui nopeasti. Pudotin harjan muiden joukkoon ja kaivoin kaviokoukun. Tamma nosti jalkansa kiltisti, samoin kuin kaikki muut. Taputin Rainya ja vein harjat pois. Palatessani karsinalle sen vieressä oli joku ihminen. Hän kääntyi ja esitteli itsensä Iidaksi. Hän ehdotti hoitsuni viemistä tarhaan. Nyökkäsin ja kipaisin hakemassa riimunnarun. Kiinnitin sen Rainyn riimuun ja avasin karsinan oven. Talutin tamman yhdessä Iidan kanssa tarhaan. Siellä odotteli jo ruunikko ruuna. Avasin portin ja laskin Rainyn vapaaksi. Iida oli jo hävinnyt jonnekin, joten menin putsaamaan karsinaa.

Hain kottikärryt ja lapion ja aloin lapioida likaisia alusia kottikärryihin. Sen jälkeen etsin epätoivoisesti lantalaa. Näytin varmaan hölmölle tallin käytävillä kurvaillessa! Lopulta päädyin ulos lantalaan. Kippasin kärryt ja vein ne takaisin paikoilleen. Katsoin kelloa ja ajattelin mennä kysymään Ainolta tehtävää. Kävelin toimistoon ja hymyilin Ainolle. "Olisiko sinulla jotain tekemistä minulle?" kysyin. Hän nyökkäsi ja sanoi: "Voisit hiukan putsata varusteita." Nyökkäsin ja häivyin paikalta. Palasin taas varustehuoneeseen ja valitsin tumman satulan joka kuului Rainylle. Aloin putsata sitä satulasaippualla.

Kello näytti yhtätoista, joten nostin suitset jotka olin jo kiillottanut ja satulan paikoilleen. Otin riimunnarun ja talsin kohti tarhoja. Tamma tuli nopeasti portille, mutta kun olin juuri kiinnittämässä narun sen riimuun, se lähti lipettiin. Yllätyin siitä niin paljon että kupsahdin kumoon. Purin hammasta ja yritin tällä kertaa päättäväisemmin. Rainy ei välittänyt minusta, joten sain kiinnitettyä riimuun riimunnarun. Talutin tamman portista ja vein sen karsinaansa. Irrotin narun sen riimusta ja suljin karsinan oven. Taputin sitä samalla kun Iida kulki ohitseni ja iski silmää. Hymyilin ja vein narun paikoillensa ja lähdin kotiin.

Ensimmäinen hoitopäiväsi kuulosti mukavalta, yllätyksiä löytyi, mutta pärjäsit hienosti tamman kanssa - vaikka toki uutta hoitajaa pitää aina testata pienellä hippaleikillä tarhassa :) Apua saa varmasti, ja löysit tarvitsemasi tarvikkeet. Jokainen meistä on joskus ollut uusi, ja ainakin tällä hetkellä hoitoporukka vaikuttaa hyvin avuliaalta uusien hoitajien suhteen. Vielä kertaalleen; tervetuloa hoitajaksi :) !

 

29.1.2009 - Rapsutuksia luvassa
Alkutalvi on sujunut Rainyn kanssa hyvin. Tammalla on edessään viimeinen tuntivuosi, hieno ura tuntiponina loppuu tämän vuoden joulukuussa - 12. päivä - kun Rainy saa siirtyä eläkkeelle liikumaan rennosti ja vapaasti hoitajansa kera :) Ja hoitajakin löytyy taas! Samayan kanssa olemme nähneet viime päivinä ja hän päätti tulla mukaan hoitajaporukkaan. "Rainy vaikuttaa tosi kivalta pikku vanhukselta, olisi kiva hoita sitä", hän totesi kun juttelimme eilen satulahuoneella ennen illan tunteja. Ja minkäs minä siinä, kuin toteamaan: "Tässä on avaimet hoitajakaappiisi, tervetuloa mukaan poppooseen!".

Ja nyt hypimme tietysti innosta, että Rainy saa seuraa viimeiselle tuntivuodelleen. Toivomme että parivaljakon ura jatkuisi vielä tamman eläkepäivilläkin - sitten tekemistä ja yhteistä iloa löytyy varmasti roppakaupalla :) !