Hoitaja-info
Nimi: Ella
Aloittanut: 25.12.2010
Hoitaja kertoo itsestään:
--

Suoritetut merkit ja kurssit:

Hoitolomake

xxx = tallimerkintä     xxx = hoitomerkintä     xxx = ratsastusmerkintä

22.1.2012 - Hoitotarina
"Vaikka kesää kohti mennään, tammikuun illat on aika pimeitä..." ajattelin kävellessäni bussipysäkiltä tallille. Kaikkialla hämärsi jo, mutta onneksi lunta oli maassa ja se auttoi hieman näkemään eteensä. Voisin vain kuvitella, miten pimeää olisi, jos maa olisi musta. Mutta nautitaan nyt hangista, kun ne saapuivat!

Tallin pihalla oli jo valot päällä, pari hoitajaa taluttivat hevosia ilmeisesti kentälle päin. Rolle oli vielä tarhassa, joten päätin aloittaa karsinan putsauksella. Onneksi pikkupoika on siisti tapaus, siinä meni vain hetki. Turpeen saamisessa menikin hetki, ilma alkaa olemaan niin viileä, että turve jäätyy pinnasta. Sain hienkin pintaan kun lapiolla ekaksi hajotin kovemman pinnan ja kaivoin pehmeää turvetta alta. Kun karsina sitten oli puhdas, päätin hakea Rollen sisälle.

Poitsu oli portilla vastassa, mutta niin oli Lennikin. Molemmat ihanat pojat olisivat tahtoneet sisälle päin, ja sain hieman neuvotella Lennin kanssa siitä, lähteekö hän mukaan vai ei. Mutta sinne jäi itsekseen portin taakse, vähän huuteli perään. Rolle vain käänsi korvaansa kuuntelemaan, jatkaen kipittämistä eteenpäin. Kakara ei meinannut rauhoittua ollenkaan, vaan jatkoi höyryämistä tallin ovellakin. Päätin siinä sitten, että ensin kävellään nätisti, sitten päästään sisälle. Rolle hieman hämmentyi kun nykäisin sen toiseen suuntaan ja jatkoimme ympyrää tallin pihalla. Tosi nopeasti se kuitenkin tajusi, että nyt ollaan nätisti ja ovelle päästessä se odotteli nätisti selkäni takani. Kehuin ponia paljon ja karsinassa rapsuttelin hetkisen.

Sitten hain harjat ja varusteet. Kiitos lumikeli, poni oli täysin puhdas ja tilsakumeineen edes kavioiden pohjissa ei ollut lunta. Kamat vain kyytiin ja tyhjään maneesiin. Kiristin vyön ja kapusin selkään. Rolle meinasi sinkaista eteenpäin jo ennen kuin istuin kyydissä, joten kiukkuinen murahdus ja poni peruutellen takaisin paikalleen. Rollella korvat pyörivät päässä, mutta se malttoi seisoa jalustimien säätämisen ajan. Sen jälkeen pyysin pohkeilla varovasti eteenpäin.

Alkukäynnit olivat jo aikamoista viipottamista. Päätin siis, että tänään keskitytään vain hallintaan ja kontrolliin. Kun otin ohjat käteen, pikku pojan kuono nousi korkeuksiin ja ilme oli ihan että "ei en varmasti tule kuolaintuelle, en varmasti!" Pohkeilla työstäen lähdettiin siis tekemään ympyröitä ja paljon kaarevia uria. Rolle kulki lyhyellä askeleella katse kohti taivaita. Ratsastin vahvasti pohkeella eteen, mutta ei löytynyt haluttua vaikutusta. Askel ei pidentynyt, tahti vaan kiihtyi. Päätin sitten ottaa ravia, josta löydettiin tasainen ja hyvä rytmi. Pääkin laski ja Rolle alkoi keskittyä hommiin. Palkaksi pienet lepokäynnit, joiden jälkeen myös käyntityöskentely sujui. Teimme paljon pysähdyksiä, ja pienimuotoisia takaosakäännöksiä kulmissa. Rolle teki hienosti! Nyt kun energia oli ohjattu pelleilystä työntekoon, oli ponin muoto ja itsensä kantaminen ihan erilaista, se kuin leijaili! Ennen loppuverkkoja annoin Rollen vielä laukata pidemmällä ohjalla ja vähän kaasutella pitkät sivut. Siitä jos mistä poni tykkäsi ja intoutui hieman koikkelehtimaankin. Huolellisten loppuverkkojen ja loppukäyntien kautta takaisin talliin.

Karsinassa varusteete kyydistä ja paaaljon rapsutuksia Rollelle! Heitin ruokakuppiinkin pari porkkanaa vielä harjauksien ja hieronnan päälle ja siirryin sitten viihdyttämään Fabia.

Vähitellen valoa kohti, vaikka se tuntuukin välillä niin lohduttomalta ajatukselta. Pari aurinkoista päivää ovat saaneet talvipäivät jälleen maistumaan tällaiselle kesäihmisellekin :) Lumi onneksi pelastaa! Hanget valaisevat maisemaa sen verran, että pimeällä uskaltaa olla maastossakin hetken pidempään.

Nuorten poikien intoa, sitä kyllä riittää. Sinna oli sitä mieltä, että oli hupsua laittaa Rolle ja Lenni samaan tarhavuoroon. "Nehän villitsevät toisiaan ja saadaan metsästää oreja lähimetsistä joka päivä". Mutta yllättävän hyvin yhteiselo on sujunut. Ja molemmilla on kuitenkin ruunaaminen jossain vaiheessa edessä, niin kyllä se vähäinen uhoaminenkin vielä katoaa. Rollelle yritetään etsiä nyt kevään ja kesän aikana tammoja astuttaviksi. Joku pieni varsapallero olisi kiva saada tallillekin :)

Talvi on tänäkin vuonna tuikannut hevosiin pakkasenergiaruiskeen, jonka ansiosta muutamana kirpeänä pakkaspäivänä maneesissa on juossut laiskimmatkin tuntihepat kuin laukkakisoissa konsanaan. Jopa tuntieläkeläiset ovat kuulema hoitajiensa kera innostuneet steppailemaan satulavyönkiristyksessä. Ihmeellinen voima talvella!

27.11.2011 - Hoitotarina
Pikainen tallivisiitti ensimmäisen adventin kunniaksi! Lumi puuttuu maasta edelleen, ja ihan ei vielä talvinen tunnelma ole saapunut, mutta ehkä se tästä vielä jossain vaiheessa.

Rolle odotteli karsinassaan ja oli kovalla vauhdilla tulossa ulos samalla oven avauksella kun mie menin harjojen kanssa sisälle. "Hei poni, miun ylihän ei juosta!" komensin ja työsin sen tieltäni. Rolle siirtyi kiltisti ja antoi tilaa, mutta jatkoi häsläämistä koko harjauksen ajan. Se pääkin nousi taivaisiin pitkästä aikaa ja jalkojen nostosta taisteltiin hetkinen per jalka. Onneksi yhteisymmärryksessä loppujen lopuksi saatiin poni puhtaaksi ja kummallekaan ei jäänyt pahaa mieltä tästä tuokiosta.

Hain varustehuoneesta sitten juoksutusvarusteet, sekä kumichamponit. Virittelin ponin valmiiksi ja suunnattiin sitten maneesiin, jossa käveltiin kuminauhat löysällä alkukäynnit. Rollelle näköjään riitti, että kumpparit ylipäätään olivat mukana menossa, se myötäsi hyvin eteen ja alas, joten en kiristellyt niitä sen enempään. Meno näytti todella hyvältä, poni oikeasti polki takajaloilla alleen ja selkä nousi. Ravautin ponin molempiin suuntiin ympyrällä pariin otteeseen, sitten kumpparit pois ja loppukäynneille maastoon. Sää oli inhottavan sumuinen ja kostea, mutta käveltiin huolellisesti, että lihaksisto palautuu juoksutuksen jäljiltä.

Kun päästiin takaisin talliin, harrastettiin porkkanan kera vielä venytyksiä käytävällä. Rolle on selkeästi näissä huipputaitava, ja venyi vaikka millaisiin suorituksiin. Jätin ponille loput porkkanat vielä ruoka-astiaan ja päästin sen karsinaan huilimaan hetkeksi ennen ulos lähtöä.

Talvitunnelmaa kaipaillaan kyllä jo paljon. Jouluvalot viritin iltapäivällä tallin ovelle, koska täytyyhän meidän edes jotain joulutunnelmaa saada tallillekin :) Pikkujouluissa voidaan porukalla viritellä koristeet käytäville ja hoitajien huoneeseen.

On ihanaa lukea tarinoitasi Fabin kanssa ja sitten arjestasi Rollen kanssa. Poikien ikäero näkyy selvästi tarinoissasi ja saat hyvin Rollen reippaan ja nuorekkaan luonteen tuotua tarinoissasi esille. On mukava seurata, kuinka hyvin pärjäät nuoren orin kanssa ja ohjeistat sitä kohti uusia haasteita. Tänään Rolle osoitti olevansa varsin notkea ja vetreä kaveri, mahtavaa!

Rollelle yritetään keväällä löytää muutama tamma jalostustarkoituksessa, jotta mahdollisesti syyskaudella 2012 Rolle olisi sitten ruuna ja sopiva tuntikäyttöön. Oreille kun meillä ei sinällään ole tarvetta ja Rollen kaltaista kivaa ponia on turha piilotella tuntilaisilta :)

10.11.2011 - Hoitotarina
Ilma alkoi olla ihan hyytävän kylmää kun kävelin bussipysäkiltä tallille. Tämän vuoden mopoajelut taisivat olla tässä, tiet olivat jäisiä aamulla kouluun lähtiessä, joten mopo jäi suosiolla kotipihalle. Tallin pihassakin oli viileästä ilmasta kielivä kuurakerros maassa. Kaikista kylmän arimmat hevosetkin olivat saaneet jo loimet päälle suojaamaan kylmältä tuulelta. Miun karvapallot seisoskelivat vain omiin karvoihinsa (joita alkaa taas olla ihan kiitettävästi) pukeutuneina tarhoissaan ja kävin moikkaamassa kumpaakin heppaa.

Tallissa ryhdyin heti toimeen ja hain karsinanputsauskamat Rollen karsinaan. Aino kuitenkin huikkasi miut ja muutaman muun hoitajan käymään toimistossa. Saatiin kertoilla meille sopivia pikkujoulupäiviä, niin että saataisiin mahdollisimman moni hoitaja paikalle. Tätä odotetaan innolla, toivottavasti löytyisi päivä joka sopisi monille! Palasin sitten hommiini ja siivosin karsinan. Putsasin myös huolella ruoka- ja juoma astiat sekä suolakiven telineineen. Turvetta oli tullut juuri uusi lastillinen ja sain helposti täytettyä kottarit ja vietyä ihanaa uutta turvetta puhtaaseen karsinaan.

Kun karsina oli valmis hain Rollen sisälle ja kiinnitin poitsun käytävälle. Käytävällä oli myös ihana Taika, jolle Rolle alkoi höpöttelemään kovaan ääneen. "Hei elä kehtaa!" naurahdin ponille ja pyysin ohikulkevaa Jasmiinaa katsomaan Rollen perään hetken, kun hakisin harjat. Kiiruhdin varustehuoneeseen ja pengoin kamoja aikani, mutta harjoja ei löytynyt mistään.
"Onks kukaan nähnyt Rollen harjoja tänään?" huikkasin käytävälle, mutta sain vastaukseksi vain kielteistä muminaa. Hitsi niitähän pitää lähteä etsimään... ajattelin ja porhalsin ympäri tallia. Harjoja ei löydy mistään!
Palasin Rollen ja Jasmiinan luo ja kiitin ponin vahtimisesta. Olin napannut mukaani Fabilta muutaman harjan, ne saisivat nyt kelvata oikeiden puuttuessa. Pikaisen putsauksen jälkeen kamat kyytiin ja lähdettiin kentälle. Sen pohja ei onneksi vielä ole ehtinyt jäätyä, vaikka lämpötila pakkasen puolella onkin ollut.

Kentällä kiristin vyön ja kapusin selkään. Alkuun kävelimme pitkät alkukäynnit molempiin suuntiin. Niiden jälkeen aloitin työskentelyn käynti-ravi siirtymillä. Molempiin suuntiin siirtymät olivat hieman hätäisiä ja takaosa tuli vain perässä. Päätin jatkaa avotaivutuksilla, jotka nekin jäivät hieman vaillinaisiksi. Kyllähän Rolle taipui joo, mutta tahti ja askellus ei ollut kivaa ollenkaan. Päätin herätellä poitsua ja pyysin laukannostoa. Alkuun laukkakin oli tahmeaa, mutta kun nousin kevyeeseen istuntaan ja annoin kakaran kiihdytellä pitkillä sivuilla alkoi tahtia ja tempoa löytymään. Raviin siirtyessä poni tuntui jo paljon paremmalta ja herätetyltä. Myös avot onnistuivat, nyt takajalat polkivat ja tehtävässä ihan liikuttiin eteenpäin. Kiitin ponia ja annoin hetkeksi pitkät ohjat.

Kävellessämme kentälle tuli myös Rollen mielestä ihastuttava Taika-poni ja Jasmiina sekä heidän seuranaan Heidi ja Harald. Poni taas höpötteli hetken, mutta kun vaihdoin suuntaan ja otin ohjat käteen keskittyi se hommiin täysin. Saatiin myös tähän suuntaan hienot avotaivutukset käynnissä ja ravissa. Otin laukkapätkät vielä ympyröillä kun Jasmiina ja Heidi verkkailivat poneineen toisessa päässä. Rolle koetti aina välillä vilkuilla missä hänen kaverit menee, mutta liikkui kivasti ja taipui sekä asettui hyvin. Loppuverkoiksi ravailtiin pitkällä ohjalla ja tehtiin loivia kiemuroita. Rolle hakeutui jo vähän kuolaimelle ja venytti kaulaa ja selkäänsä. Kiitin ponia ja siirsin sen käyntiin. Ohjasin Rollen kävelemään uran sisäpuolelle, kun Harald ja Taika käyttivät uraa. Höpöteltiin hetki vielä Jasmiinan ja Heidin kanssa niitä näitä ennen kuin lähdimme Rollen kanssa talliin.

Laitoin ponin karsinaan ja otin kamat pois päältä ja vein paikoilleen. Sitten tein vielä uuden kierroksen tallissa ja katselin harjojen perään. Ei näy, ei kuulu. Harjasin pikasesti Fabin harjalla Rollen ja heitin viltin selkään, poni oli hieman hionut vyön kohdalta. Sitten pussailin ja rapsutin ja kävin heittämässä hoitajien huoneeseen ilmoituksen kadonneista harjoista, jos ne vaikka seuraavaksi kerraksi olisivat palanneet paikoilleen?

Vielä muutama uhkarohkea hoitaja saapuu tallille pyöräillen tai mopolla ajaen. Yksi talven tuloa enteilevä merkki on aina se, että parkkipaikalla on huomattavasti vähemmän tyhjiä paikkoja. Iltaisin parkkiksella käy vilinä kun vanhemmat hakevat lapsiaan tallilta. Rollea viima ja tuleva talvi ei näytä haittaavan - ja mitäpä tuo haittaisikaan kun on yllä pörröinen talviturkki!

Toivottavasti löydämme sopivan päivän pikkujouluja varten :) Olisi ihana istahtaa glögilasien kera hoitajien huoneelle ja käydä vaikka maneesissa ratsastamassa katrillia pitkästä aikaa.

Voi, Rolle on ollut kovin kiinnostunut Taikasta kesästä lähtien. Tulisihan noista varsin veikeän näköinen varsa, mutta jos kuitenkin yrittäisimme pysyä ihan vain puhdasrotuisten kasvatuksessa. Tai sitten.. No, jospa en vielä haaveilisi ensi kesän varsoista. Muuten meillä on taas talli täynnä pieniä patukkahäntiä eikä millään tilaa jokaiselle.

Sait Rolle liikkumaan todella hyvin, aktivoit takaosaa kekseliäästi ja tehokkaasti. Poika näytti liikkuvan oikein reippaasti ja rennosti laukkaamisen jälkeen :)

7.10.2011 - Pikkupoikaa pelotti pikkuisen pimeässä metsässä
Heti koulun loputtua kiiruhdan tallille kovaa vauhtia. Pimeä alkaa tulla koko ajan aiemmin ja aiemmin ja suunnittelin, että tänään kerettäisiin kunnon maastoretkelle Rollen kanssa, aikoihin kun ei olla käyty!
Reippaasti siis talikon varteen ja putsaamaan karsinaan, työ ennen hupia niin kuin sanotaan.

Rolle oli tehokkaasti sotkenut taas karsinansa ja sen parissa kului pitkä tovi. Laidunkauden helpot karsinan putsaukset ovat takana päin, ja aikaa saa tosiaan käyttää että saa puhdasta jälkeä karsinassa. Pian likaiset aluset oli pois ja tilalla puhdasta turvetta ja sitten hakemaan Rollea sisälle. Pojat olivat tarhan kauimmaisessa päässä, eivätkä tulleet portille kun huutelin. Eipä auttanut muu kuin lähteä tarpomaan mutaista tarhaa toiseen päähän. Ja kun Rolle sitten oli kiinni ja koetimme päästä tarhasta ulos, Lenni ei meinannut jäädä itsekseen.
"Oottele nyt Lenni vielä hetken, kohta siutkin haetaan sisälle" koetin selostaa samalla kun yritin hätistellä oria kauemmas. Lenni ei ymmärtänyt ollenkaan ja onneksi Jasmiina tuli juuri ohitse ja piti Lenniä kiinni sen aikaa, että pääsimme ulos tarhasta. Nätisti se jäi yksinään aidan taakse, joten suuntasimme tallille.

Pikaisesti harjaus ja kamat päälle (+ suuri määrä heijastimia!) ja sitten kapusin kyytiin pihalla. Jalustimet oikean mittaisiksi, vyön tarkistus ja suunta metsään. Rolle taapersi reippaasti ja matka kului joutuisasti, kunnes puskassa rapsahti. Siinä kohtaa meinattiin lähteä tallille ja vikkelään, mutta muutama napakka yhden ohjan pidätys niin matka pysähtyi siihen. Palattiin jalat hieman tutisten samaan kohtaan ja tuijoiteltiin hetki pusikkoon. Sitten Rolle huokaisi ja matka jatkui.

Otettiin lyhyet ravipätkät ja päivä alkoi pimetä. Yksi laukkaspurtti pellon reunassa olevalla tiellä ja sitten käyntiin. Rolle alkoi selkeästi kyttäilemään yhtä tiheää metsikköä, jolloin rauhassa mentiin lähemmäksi. Siinä puiden vieressä poni sitten tuhisi ja puhisi ja koetti kurkotella kaulaa niin pitkälle kuin uskalsi. Äkkiä puskasta hyppäsi pupu tielle, jota minä säikädin tällä kertaa enemmän kuin poni. Rolle vain vähän säpsähti ja jäi tuijottelemaan pupun matkaa tien yli toiselle puolelle. Kun sitä ei näkynyt, Rolle itse jatkoi matkaa. "Fiksu poni, mitä sitä muka tollaisia tartteisi pelätä?" höpöttelin Rollelle kun se korvat hörössä tassutteli tallille.

Pihassa Rolle koki elämänsä järkytyksen. Joku oli kääntänyt kottarit ehjän pyörän vaihtoa varten ja hei, nehän voivat selkeästi syödä vaikka pikkuisen ponin. Hyppäsin alas kyydistä ja koetin houkutella Rollea ohittamaan, mutta ei, kottarit pelotti liikaa. Pyysin sitten kotiin lähtevää hoitajaa siirtämään kärrit muualle, jolloin myö päästiin talliin turvaan.

Omassa karsinassa Rolle sitten puhisi ja oli tosi sosiaalisella tuulella. Kun sain riisuttua itseltäni ja ponilta kaikki heijastimet pois ja palautin varusteet omille paikoilleen, nappasin harjat mukaan ja Rolle sai huolellisen iltaputsauksen. Rapsuttelin vielä hetkisen ponia ja vietimme laatuaikaa yhdessä. Jos sitä seuraavalla kerralla mennään maastoon niin että ehditään valoisaan, jotta molemmat selvittäisiin ilman säikähdyksiä?

Lokakuun pimeys alkaa jo näkyä tallilla, iltaisin saa taas viritellä heijastimia hevosen jalkoihin kun lähdetään maastoretkelle. Tuntuu, että syksy tuli jotenkin salakavalasti. Kai se johtuu näistä lämpimistä päivistä, ei vielä tunnu talvelta mutta pimeys ei lämpötiloja katsele. :)

Lenni taisi olla sitä mieltä, että hänen on aika päästä myös sisälle. "Kyllä mä osaisin kävellä ihan nätisti tässä teidän vierellä, takuulla osaisin. Ainakin portille asti", saattoi Lenni ajatella. Höpsöt. Pojat ovat kyllä pärjänneet tarhakavereina tosi hyvin. Alkuun jännitin mahdollisia yhteenottoja, mutta niiltä on vältytty.

Hyvä, pelottavia kohtia on hyvä kohdata uudelleen, ottaa vähän etäisyyttä ja tuijotella taas, että mikäs siellä niin kovasi kummastutti. Rassen kanssa kävin viime viikolla myös maastossa kun pusikossa rasahti. Ori otti pari ensimmäistä kiitolaukka-askelta taivaita kohti ja kiisi sitten vauhdilla eteenpäin. Ei auttanut pakeneminen - palattiin takaisin, tehtiin monen monta volttia ja lopulta Rasse oli taas sitä mieltä, että hän on maailman reippain nuori hevonen. :)

14.7.2011 - Talkootorstain tarinoita
Talkootorstai on osa hoitajien kesätempauksia, joita järjestetään kerran viikossa 20.6 - 6.8.
Kerran eräänä kuumana kesä torstaina Golden Horsen hoitajat pistivät estekaluston täydelliseen kuntoon!
Saapuessani aamupäivällä tallille, olin unohtanut koko talkoopäivän! Muutama hoitaja pihalla raahasti estekamoja maneesista ja kentältä ja ihmetellen menin kysymään mitä täällä tapahtuu. Vastaukseksi tuli Sinnan käsky liittyä mukaan hakemaan ja kunnostamaan esteitä entistä ehommiksi!

Aluksi raahasimme kaikki estekamat esille ja sitten niistä valittiin selkeästi huonokuntoisimmat, muun muassa muutama katkennut puomi, ja ne vietiin odottamaan jäteautoa. Seuraavana parhaiten säilyneet vietiin takaisin paikoilleen, jonka jälkeen päästiin hommiin, eli maalaamaan niitä jo elämää nähneitä kamoja!

Puomit saivat uudet upeat värit ylleensä ja tolpat hohtivat pian valkoisina. Saimme myös hoitajaporukan kanssa luvan maalata muutaman hassuttelu puomin tunteja varten. (Yksi sai kylkeensä tekstin "Kierrä tämä!" ja toinen "Pakollinen pysähtyminen") Toivottavasti ratsastajat saavat nauruja ja kehotuksista huolimatta onnistuneita suorituksia. Ehkä meidän kavioystävämme eivät osaa lukea?

Ekojen maalailujen jälkeen pidettiin taukoa, jolloin kävin tsekkaamassa Rollen siistin karsinan ja varusteet, jotka pikaisesti putsasin ja rasvasin. Poika itse paineli kauempana laitumella, eikä meinannut antaa kiinni lainkaan kun kävin hakemassa sitä. Pörheenä juoksenteli ohitse, ennen kuin tuli sitten vapaaehtoisesti moikkaamaan. Nappasin Rollen kiinni ja suuntasimme tallille. Pikaisen harjauksen jälkeen virittelin ponille suitset päähän ja nappasin mukaani pitkän liinan ja juoksutusraipan.

Kentällä oli rauhallista, tuntilaiset olivat ilmeisesti paenneet hellettä maastoon. Me suuntasimme pöllyävälle kentälle, Rollelle tekisi hyvää pieni liikunta. Alkuun kävelimme ympäri kenttää yhdessä kumpaankin suuntaan, ja kymmenisen minuutin kuluttua otin Rollen ympyrälle, jossa se sai kävellä ensin. Alkuun oli hieman erimielisyyksiä missä se ympyrän kaari menee, mutta kun oltiin molempiin suuntiin saatu onnistumaan Rolle fiksuna poikana osasi asian myös ravissa. Laukatkin onnistui, vaikka vauhti meinasi kiihtyä. Tosi tarkasti kuunteli kyllä ääntä ja hidasti pyydettäessä. Onnistuneisiin loppuravi pätkiin lopetettiin ja suunnattiin kävelylle maastoon. Heti varjopaikoissa hyttyset kyllä hyökkäsivät kimppuun, eli miun minishortsit ja olkaimeton toppi ei tainnut olla sopivin varustus tähän retkeen! Tallille kun pääsin rasvasin siis kutiavat ötökän puremat ja suihkuttelin samalla Rollelle ötökkäaineet kyytiin. Samantien takaisin laitumelle, jonne pikkupoika karautti vauhdilla!

Tallilla maalattiin valkoset tolpat vielä uusiksi, jotta ne ihan hohtaisi valkoisina. Laiteltiin maalaukset kasaan ja tolpat ja puomit kuivumaan, jotta tiistaina päästäisiin pomppimaankin niitä!

Meidän estekaluston oli taas päässyt sellaiseen kuntoon, että ihan hävetti! Eihän tallilla olisi kehdannut pitää minkäänlaisia kisoja, kun osallistujat olisivat vähintäänkin pelänneet puomien katkeavan pelkästä tuulenvireestä. Mutta nyt kelpaa taas puomeja katsella, saimme porukalla todella hyvää jälkeä aikaan. Kiitos osallistumisesta Talkootorstaihin :) Hassuttelupuomit tulevat takuulla käyttöön, ne ovat ihania!

Rollelle laidunelämä on vielä jotain niin uutta ja ihmeellistä. Se saattaa tulla innoissaan hoitajaa vastaan portille, mutta kesken matkan näkeekin jotain kiinnostavaa ja lähtee ihan eri suuntaan. Jos jonkun hakeminen laitumelta saa hymyn huulille, niin Rollen. Juoksutus oli hyvää liikuntaa kesäiseen päivään. Toivottavasti pääsette mukaan Tukkitiistaihin, niin saatte Rollen kanssa näyttää kykynne esteradalla.

17.2.2011 - Penkkaripäivän pakkaset
Aamusta asti on ollut kova pakkanen, ja suunnistaessani tallille abien juhlinnan jälkeen (tai niiden vasta alkaessa? :D) olin aikalailla jäässä. Pian vain sisään hoitajien huoneeseen, patterin viereen lämmittelemään. Siinä sitten toppauduttani ja valmistuttuani henkisesti kylmyyteen suuntasin pihalle hakemaan Rolle ponin sisälle. Pörröinen poni tuli minua vastan tarhan portille, ei se kovin palelevalta näyttänyt, mutta jatkoi matkaa talliin päin. Aurinko onneksi välillä jostain kohtaa pilkistämällä lämmitti.

Tallissa poni karsinaan ja hakemaan harjat. Pieni lämmittelly halailu tuokio ennen kuin laitoin Rollen kiinni karsinaan ja aloitin harjailemaan. Rolle seisoi hienosti paikoillaan, kurkistellen aina välillä mitä tapahtuu. Käytävällä oli kuitenkin kiinnostava ja Rollesta selvästi ihana Venla-shettis, joka vei huomion melkein täydellisesti. Kaviot nousivat tosi hienosti, ja hännän lyhennyskin onnistui, vaikka aluksi mietin, mitä mieltä Rolle olisi kun miehinen laahus lyhentyisi. Hyvin se kuitenkni tämän menetyksen otti.

Sitten harjat paikoilleen ja suitset päähän, tänään lähdetään maneesiin liikuskelemaan. Karsinasta kurvattiin käytävälle ja odotettiin että Venla antoi tilaa. Sitten maneesiin, jossa oli kylmä! Nopeasti jakkaralta ponin selkään ja uralle kävelemään, onneksi siinä sitten lämpeni. Rolle hieman kyttäili maneesin seiniä, jännittiköhän avara halli pikkuista poikaa. Alkukäyntien jälkeen ohjat tuntumalle ja paljon taivutteluja ja asetuksia. Siirtymisiäkin otettiin mukaan, ihan muutama askel rentoa ja hyvää ravia ja sitten käyntiin, josta pysähdyksiä. Aluksi tuntui, että avut eivät mene läpi ja sisäpohjetta ei kuunnellut ollenkaan, mutta hetken hiostamisen jälkeen Rolle kuin heräsi ja keskittyi hommiin. Tästä palkaksi välikäynnit ja kovasti rapsutuksia sekä kehuja.

Pienen huilitauon jälkeen päätin vielä ottaa lyhyen työskentely pätkän ravissa. Rolle aluksi oli innoissaan ja sain hieman hidastella vauhtia, mutta poitsu rauhoittui ja työskenteli mukavasti. Otettiin ympyröitä ja loivia kiemuroita, vahdin vain että asetukset ja taivutukset menevät läpi kunnolla. Tässäkin tehtävässä aluksi kumpaankin suuntaan vaikeuksia, mutta sitten alkoi sujumaan. Annoin Rollen ravailla vielä pidemmällä ohjalla, sitten käyntien kautta takaisin talliin.

Karsinassa pikaiset harjaukset Rollelle, loimi selkään ja takaisin pihalle hyytävään pakkaseen. Nopeasti kipaisin ja vippasin ponin aitojen sisäpuolelle, mitä seurasi syöksy sisätiloihin. Pienen lämmittelyn jälkeen putsasin karsinan, siinä hommassa tulikin hiki. Tavarat takaisin paikoilleen ja sitten kotia kohti lämmittelemään!

Heh, luultavasti myös Sorsalammen lukion abit ryntäsivät illan hämärtyessä vasta juhlinnan ytimeen. Tallille tuo rekkakulkue ja karkkien heittely ei onneksi yltä, sillä hevoset varmaan olisivat turhankin innoissaan maahan satelevista sokeripaloista.

Rollea pakkanen ei tunnu hetkauttavan yhtään! Ori painelee säällä kuin säällä ulos hirveällä tohinalla ja korvat hörössä. Ihme tyyppi, itse kun en niin välittäisi pakkasella liikkua yhtään ylimääräistä ulkona. Hännän siistintä tuli varmasti tarpeeseen, eipähän tartu lumipaakut ja liat niin helposti. Kevään kurakauden alkaessa sitä voi taas vähän lyhentää, jotta saatetaan välttyä muutamalta ylimääräiseltä hännän pesulta.

Maneesi on hetkittäin vähän jännä juttu Rollelle, vaikka se onkin ollut siellä useaan otteeseen yksin. Hyvä, että kävitte treenaamassa! Vaikutti siltä, että Rolle pääsi huhkimaan ja sait apusi läpi ahkeran työstämisen kautta :)

19.1.2011 - Hoitotarina
Heti aamusta tallille, mikäs sen hienompaa! Koulua ei tänään ollut, joten aamu auringon hieman lämmittäessä suunnistin bussipysäkiltä kohti Golden Horsea. Ensimmäiset ratsut nauttivat pihalla raikkaasta ilmasta ja reipas Sinna näytti tekevän lumitöitä. Kävin etsimässä käsiini toisen kolan ja auttelin Sinnaa työntelemään kulkuväylät lumettomiksi. Lunta onkin varmasti tänä vuonna riittänyt kolailtavaksi enemmän kuin tarpeeksi.

Urakan päätyttyä suuntasimme molemmat sisälle ja keittelimme kaakaot hoitajien huoneessa. Sisällä lämpimässä pystyi jo paksuimman toppatakin riisumaan. Sitten Rollen karsinalle. Poitsu odottelikin jo vauhdikkaan näköisenä karsinan ovella ja hönkäili tervehdykseksi. Kipaisin hakemassa harjat ja sidoin Rollen kiinni karsinaan. Poni yritti pyöriä ja hyöriä, mutta vasta rauhallisena seisomisesta kehuin, ja pian pikkumies tajusikin jutun juonen ja korvat höröllä kuunteli mitä höpöttelin sille.

Sitten suitset päähän, ohjien tilalle riimunaru ja pitkä raippa mukaan, suuntana maneesi. Tänään tarkoitus treenata pieniä maasta käsin-juttuja joita olin itse opiskellut aiemmin. Aloiteltiin vaan kävelemällä ympäri maneesia. Rollesta juttu oli vähän kummallinen, ja se tuijotteli vuoroin minua, raippaa ja maneesin hiekkaa. Suunnan vaihdon jälkeen ravuutin poikaa pitkät sivut ja tehtävänä oli, että kun minä hidastan tai nopeutan vauhtia, poni itsenäisesti seuraa ilman painetta ja kehotuksia.

Alkuun ei onnistunut laisinkaan, ekat kerrat meni raviin siirtyessä maiskutteluksi ja raipalla vauhdittamiseksi ja hidastuksissa narusta piti ottaa kiinni. Muutamien toistojen ja selvien ohjeiden jälkeen Rolle selvästi tajusi mistä oli kysymys ja teki hienosti seuraten miun eleitä ja vauhtia.

Huilittiin hetken aikaan ja sitten peruutuksen vuoro. Seisoin ponin edessä ja ryntäisiin hipaisusta peruutus. Tämän Rolle oli jo selvästi oppinut varsana, sillä hienosti teki. Pari kertaa yritti jos sitä ei tarvitsisikaan peruuttaa vaan seisoisi tai jopa liikkuisi eteenpäin. Taka-ajatukset kuitenkin karistettiin nopeasti pois ja peruuteltiin hienosti kosketuksesta.

Sitten venyttelyjen vuoro. Samoja liikkeitä tehtiin kuin Fabin kanssa edellisenä päivänä, taivutuksia kumpaakin kylkeä kohti ja etujalkojen välistä mahaan. Rollea alkoi ensin kiukuttaa, kun vaadin siltä hieman liikaa. "En minä varmasti tuonne asti taivu en varmasti!!" Rolle elehti, joten hieman helpotettiin ja sitten pikku poni taipuikin vaikka miten mallikkaasti. Kai tuo vuonohevosten tyypillinen lyhyt paksu kaula hieman vaikeuttaa tälläistä puuhaa (; Loppuun lähdettiin maastopolulle kävelemään, ja lupasin Rollelle, että kunhan treenataan venyttelyjä, niin kohta onnistuu kaiken näköiset mutkat.

Tallille kun palattiin harjasin Rollen vielä nopeasti. Aivotyöskentely näytti hieman rasittaneen ponia, ja nyt se seisoi hievahtamattakaan koko puunailun ajan. Päätä harjatessa nosti hieman nenää ylöspäin, muttei sentään ihan kohti taivaita. Rapsuttelin vielä hetkisen kakaraa ja sitten palauttelin tavarat paikoilleen ja kotia kohti.

Lumitöissä apua tarvitaan usein! Sinna lähettää kiitoksia ja lupasi vastapalvelukseksi,  että voi tulla keväällä auttamaan puhdistamisessa, jos (kun) Rolle pyöräyttää itsensä kuralammikossa harmaanruskeaksi. Onneksi vielä on lunta, odotan kauhulla jo loskakelejä ja sitä veden ja jään peittämää maata. Viime talvena pyllähdin tarpeeksi monta kertaa lätäkköön...

Maasta käsin -harjoittelu oli hyvä idea! Olit keksinyt hyvät tehtävät Rollelle ja poni joutui keskittämään energiansa liikkumisen lisäksi myös ohjeiden kuunteluun. Näistä on paljon apua ratsastusta silmällä pitäen :)

Ja kaulaa Rollelta löytyy! Kyllä jää monet orit taakse, kun kaveri on kasvattanut roimasti massaa ja runkoa viimeisen vuoden aikana. Venyttely kruunasi hyvin päivän harjoittelut. Ne ovat vielä suht uusia juttuja Rollelle, mutta hitaasti etenemällä uskon, että pääsette vielä vaikka minkämoiseen solmuun ponin kanssa :)

25.12.2010 - Joulun rapsuttelut
Fabin jälkeen oli pikkupoika Rollen vuoro, joka sekin oli innoissaan karsinan ovella vastassa. Jopas on sosiaaliset hoitoponit miulle osuneet, mutta enpäs valita. Ekaksi otettiin pitkä rapsuttelutuokio, Rollen ylähuuli venyi ja veny ja se poitsu koitti kovasti miutakin rapsutella. Tämä kyllä kiellettiin topakasti, en halua hampaita takkini selkämykseen. Päähän ei halunnut, että kosketaan, mutta eiköhän tuokin helpota, kunhan kakaran kanssa tutustutaan.

Sitten hain harjat ja ponille puunaus. Kavioitten kanssa pieni taistelu ylös saamiseksi, mutta kun päättäväisesti nostin ja pidin kiinni niin Rolle oli että okei selvä juttu sitten. Häntä selvitettiin ja sitten poni kiilteli. Kävin heittämässä harjat paikoilleen ja karsinaan tällekin miehelle hieman havuherkkuja.

Sitten suuntasin varustehuoneeseen, ja kamojen kimppuun. Rollen varusteet hohtivat melkein uusina, joten pikainen pyyhintä riitti niin suitsille kuin satulalle. Kurakelejä odotellessa... Mutta ei ajatella niitä vielä, nautitaan lumesta ja pakkasesta! Huovankin harjasin muutamista hassuista karvoista, jonka päälle putsasin harjat.

Sitten kävin vielä pussaamassa pikkumiestä ja jätin ponin herkuttelemaan.

Sosiaaliset ponit, ja taitaa pojissa muutenkin olla aika paljon samaa. Vaikka ikäeroa onkin useita vuosia, niin samaa intoa ja veijarimaisuutta kyllä löytyy. Odotan innolla, millainen ori Rollesta oikein kasvaa. Vaikka kooltaan poni onkin nyt valmiissa mitoissa, luonne tulee takuulla vielä tasaantumaan ensi vuoden aikana. Toiveissa olisi, että varsinkin tuo pään heittely ja sen arastelu loppuisi. Luottamuksella ja jämäkkyydellä - eiköhän sillä saada Rolle uskomaan, ettei pää ole yhtään sen hassumpi rapsuteltava.

Pääsit tutustumaan alustavasti Rolleen. Varusteista ja ponista tuli puhtaita ja Rolle sai osansa havuherkuista. Ensi kertaa odotellessa (:

18.12.2010 - Palkkiotunti: ilman satulaa
Ennen tuntia miulla oli pientä valinnan vaikeutta, tahdonko ratsastella tutulla ja turvallisella Fabilla vai kavuta vielä uudemman ratsun Rollen kyytiin. Rohkeana (ja hieman muiden painostuksesta Very Happy) valitsin Rolle-ponin, joten ei muuta kuin harjailemaan ratsua. Rolle seisoi kiltisti paikoillaan, pään harjaamisesta käytiin pienoinen keskustelu, samoin kuin jalkojen nostamisesta. Päättävisyydellä selvittiin, joten seuraavaksi suitset päähän ja maneesiin.

Aino tuli punttaamaan meidät kyytiin. Rollella riitti virtaa, ja se ei meinannut seisoa paikoillaan hetkeäkään. Sivusilmältä näin, että Urdikin halusi jo mennä, näköjään vauhdikasta porukkaa koko suku. Kun kaikki olivat kyydissä ja alkukäyntejä oltiin kävelty oli vapaamuotoisen alkuverryttelyn vuoro. Rolle kipitti hieman liian reippaaseen tahtiin, pienellä pojalla olikin isoa askelta esitettäväksi. Koetin rentouttaa itseni parhaani mukaan ja pian poitsu alkoi kuunnella istuntaa yhä paremmin. Pyöritin Rollea ympyröillä taivutellen tarkasti ja tein paljon siirtymiä. Pienen käyntipätkän jälkeen oli laukannostojen vuoro. Ensimmäinen nosto meni niin penkin alle kuin vain voi, Rolle päätti että okei, laukataan sitten ja pian olimmekin maneesin toisessa päässä. Seuraavalla kerralla osasin varautua mahdolliseen pyrähdykseen, jolloin nosto onnistui hienosti ja laukka oli mukavan reipasta ja pyörivää. Seuraavatkin nostot olivat hienoja, ravi siirtymissä on hieman vielä parannettavaa, Rolle kovasti yrittää lähteä kipittämään ravissa.

Loppuun saimme tehdä pieniä katrillin pätkiä. Saimme rauhallisen Vili-suokin rinnallemme, joka esittikin mitä hienoimpia ratsastusradan teitä. Pieni Rolle sai pistää parastaan ja selvästi esiintyi vanhan ruunan rinnalla. Loppu laukka suoralla molemmat miehistä innostuivat ja pysyttelimme kyydissä parhaamme mukaan. Verkoissa Rolle alkoi hieman hakeutumaan eteen-alas ja ravasi lennokkaasti pitkää ravia. Aino ehdotteli keventämistä, mutta kuka tälläisestä pyöreästä selästä edes pääsisi ylös.

Hetken ravailtuamme huikkaan Ainolle saadaanko käydä käppäämässä loppukäynnit maastossa, ja se sopii. Innoissamme kivasta tunnista suuntaamme muutaman hoitajan kanssa polulle kävelemään. Ponit hieman puhaltelivat vielä, joten kävelimme jonkin aikaa ja sitten takaisin talliin lämpimän. Rolle sai palkaksi hienosta suorituksesta muutaman omenan ja paljon rapsutuksia!

Rollelle teki hyvää päästä kokeilemaan ratsastusta muiden seurassa :) Tästä palkkiotunnista tulikin vuonohevosten välinen oppihetki. Istuntaasi Rolle kuunteli tänään erinomaisesti - se taitaa olla yksi nuoren kaverin ihanista taidoista! Ja istunnasta oli hyötyä, kun Rollen eteenpäinpyrkimys oli tänään varsin vauhdikasta. Pidätteitä ja voit tehdä myös nopeita siirtymisiä käynnistä raviin. Pari askelta ravia ja taas rauhalliseen käyntiin.

Nuori ja vanha herra rinnakkain katrillissa :) Ongelmia ei tullut ja Rolle toimi myös lopputunnista hyvin. Saat ponin rentoutumaan omalla rauhallisuudellasi ja Rolle näytti varsin tyytyväiseltä pitkin tuntia. Vielä kun saadaan liiallista energiaa ja vauhtia pudotettua alaspäin.

Ihanan energisestä tuntitarinasta saat hoitomerkinnän. Kiitos tunnille osallistumisesta!

14.11.2010 - Isojen joukkoon
Vihdoin ja viimein Rolle pääsi päätalliin asumaan. Karsinapaikka löytyi sopivasti orikäytävältä, tarhakaveri Lennin vierestä. Toisella puolella hörisee veteraaniori Osiirin Aukusti, joka varmasti osaa kertoa nuorelle ponille kaikki mahdolliset tarinat tallin historiasta. Toivotaan, että pojat eivät yllytä Rollea tämän enempää kujeilemaan.

Samalla Rollelle merkittiin oma hoitaja. Alusta asti on ollut puhetta Fabianin hoitajan Ellan kanssa, että hän alkaisi hoitaa eläkeläisorin lisäksi myös nuorta Rollea. Ja kun tämä edelleen sopi hyvin Ellalle, niin toivotamme talliväen kanssa hänet tervetulleeksi myös Rolle-ponin elämään :)

15.8.2010
Rolle pääsi ensimmäistä kertaa kisakentille, kun tallilla järjestettiin ratsastuskoulumestaruuskilpailut. Fabianin hoitaja Ella päätti ottaa nuoren vuonohevosen ratsukseen ja parivaljakko lähti innolla treenaamaan yhteistä kisasuoritusta varten. Rolle pääsi jopa kunniakierrokselle asti!

Päivän päätteeksi Rolle ja Ella palkittiin Maasta käsin -mestarin tittelillä. Talliväki onnittelee hienoista suorituksista :) !

14.3.2010
Kasvattitallissa karsinan ovia ruoka-aikaan kolistelee Rolle. Tällä hetkellä ori on yksin tallissa, mutta öisin tuomme kaveriksi aina jonkun toisen ponin, jotta uni tulisi paremmin. Tarkoituksena on kyllä tuoda kunnan hevoslaitumelta muutama vanha kasvatti myyntiä varten, mutta talvi ei ole oikein antanut myöten suunnitelmillemme.

Ikää orilla on jo yli 3 vuotta ja kokoakin sen mukaisesti. Rollesta on tullut vähitellen aika lihaskimppu, kun liikuntaa on lisätty päiväohjelmaan. Varusteet menevät jo helposti päälle (mitä nyt kuolaimia pitää varsinkin talvella maiskutella erityisen pitkään, jos vaikka ovat jääneet hieman haaleiksi...) ja ajotreenin lisäksi olemme kokeilleet pariin kertaan lyhyitä ratsastuspätkiä. Rolle kantaa selässä ihmisiä aika rennosti toistaiseksi, mutta ajo-hommissa vasta näkyykin yhteistyöhaluisuus. Orilla on aika metka käynti - pitkä, muttei mikään vauhdikkain. Laukka alkaa hiotua vähitellen paremmaksi, alkuun Rolle kaahotti eteenpäin, mutta pystyy vähitellen jo lyhentämään askeliaan. Lihaksia lihaksia, sitä tässä haetaan :)

Ilmoittauduimme myös ensimmäisiin näyttelyihin kuun lopulle. Jännittää kovasti, millaisen tuomion saamme!

Suunnitelmissa on, että Rolle siirtyy lokakuussa päätalliin. Silloin ikää on hienot 5 vuotta ja ori voi vähitellen ruveta käymään myös yksityistunneilla. Toivon mukaan syksyn aikana pääsemme kokeilemaan onneamme myös kisakentillä, mikäli VRL on palannut tauoltaan.

12.7.2009
Niinhän siinä aina käy. Kasvattitallissa on juuri hyvin tilaa yhdelle vuonohevosorille. Kappas, meillä alkaa olla vanhoja vuonohevosia tuntipuolella. Ai totta, Rollehan on valjakkopainotteisesta suvusta. Tälle voisi olla ehkä tarvetta tulevaisuudessa... No totta maar Rolle jää meille! Ja niin Rolle jääkin :)

Päälle vuotias ori pääsee syksyllä tutustumaan valjaisiin ja aloitamme pari vuotiaana ajo-opetuksella käymään läpi ihan perusapuja ja muuta tärkeää. Uskon sen vauhdittavan myöskin ratsukoulutusta ja voimme 4-5 vuoden paikkeilla aloittaa jo kevyen tuntityön! Ehkä siihen mennessä meillä on jo tarjolla jonkinlaisia yksityistunteja, jotta Rolle pääsee useammin kentille hyörimään.

Ja hoitajakin on katsottu valmiiksi... ;)

18.5.2009
Rollen elämästä ei ole näköjään tullut vielä kirjoitettua mitään. No, luonteen yhteydessä selvisi varmaasti kaikille miten paljon tähän herraan on ihastuttu! Vuonohevoselle voisi olla tilausta ja eihän tämä kaveri haittaisi yhtään porukassamme. Ihan täysin varmoja emme vielä ole Rollen tulevaisuudesta, joten annamme pojan kasvaa kotona.

Ikää Rollella on kesäkuussa vuoden verran - pieni ponivarsa on kasvanut jo vähän isommaksi ja alkaa olla aikamoinen näky honteloine jalkoineen. Ori on tykännyt temmeltää Fabin ja Riston, sekä myöskin Sampon kanssa laitumella - poikaseurassa leikit ovat välillä vähän riehakkaita, mutta näyttänyt kuitenkin kasvattavan Rollen itseluottamusta. Nyt uskalletaan jo liikkua vapaammin laitumella, tutustua uusiin kasvoihin ja katsella maailmaa ilman että jokainen pressu ja traktrori pelottaa.