| |
|
xxx = tallimerkintä
xxx = hoitomerkintä
xxx = ratsastusmerkintä
2.1.2010 - Leppoisia
eläkepäiviä
- Hyvää syntymäpäivää, hyvää
joulua ja samalla onnellista eläkevuotta 2010! Ja annathan anteeksi, etten
ole päässyt käymään pitkään aikaan? kapsahdin Sampon kaulaan saapuessani
tallille. Mukanani oli jälleen tuomisia ponille, tällä kertaa kuivattuja
leipiä ja uusi upea vaaleansininen riimu pehmusteilla. Sampo katsoi minua
suloisilla nappisilmillään ja hamuili leipiä pussista aivan sen näköisenä,
kuin sanoen että "joo joo saat anteeksi kunhan vain annat nyt sitä
syömistä!". Naurahdin ja ojensin pari leipäpalaa pussista.
- Ei kaikkia kerralla hyvä herraseni! Säästetään vähän myöhemmäksikin,
hymähdin ja lähdin viemään tavaroitani hoitajien huoneeseen. Siellä
iloisesti minut vastaanottivat Ella, Sini ja Suwi.
- Katos Minna! Sua ei ookkaa näkyny pitkään aikaan täällä, Ella tokaisi
hymyillen.
- Moro! Joo on ollut koulukiireitä aika paljon ja ylimääräinen aika on
jäänyt pahastikin vähille, tokaisin ja sysäsin tavarani nurkkaan.
- Niin, no mutta pääasia että pääsit nyt taas käymään! Ella vastasi.
- Niinpä, naurahdin ja istuin hetkeksi juttelemaan mukavia. Vaihdoimme
kuulumusia ja keskustelimme poneista, kuten esimerkiksi siitä, että Sampo
on vanhana herrana jäänyt jo eläkkeelle. Lopulta havahduin, kun tajusin,
että olisi aika mennä harjaamaan Sampo.
Saavuin Sampon karsinalle harjapakin kera ja aloitin harjaamisen. Ponilla
oli aivan valtava talvikarva, se näytti suorastaan mammutilta, mutta vain
paljon suloisemmalta! Poni seisoi karsinassa vapaana heinänjämiä
mussutellen sillä välin kun harjailin sen pitkää talvikarvaa. Kun harjaus
oli valmis, jäin vielä hetkeksi rapsuttelemaan ruunaa. Kaivoin vielä
taskustani yhden leipäpalan ja sanoin ruunalle heipat, koska oli aika
lähteä kotiin.
- Lupaan tulla taas pian moikkaamaan sinua, kuiskasin ruunan korvaan ja
hivuttauduin pikkuhiljaa ulos karsinasta.
- Heippa, nähdään taas pian! Huikkasin hoitajien huoneeseen.
- Moro, nähää! Kuulin vastauksen. Avasin tallin oven ja astuin
talvipakkaseen, jossa kyytini odottikin. Istahdin lämpimään autoon ja heti
ensimmäisenä aloin tarinoimaan äidilleni tämänpäiväisestä tallireissusta.
Viime kerrasta ehti vierähtää
melkein vuosi, mutta eipä tuo niin kovin haittaa. Mukavinta on nähdä sinua
taas tallilla :) ! Sampon kanssa ehtii eläkepäivillä puuhailla vaikka
minkämoista, eikä täyseläkekään häämötä kuin vasta vuoden lopussa.
Tekemistä siis tuskin puuttuu.
Hih, mammuttiponi :) Taitaa
olla taas naamiaisten aika, talvikarvan turvin monen hepan saisi
naamioitua vaikka minkämoiseksi jääkarhuksi tai möhköfantiksi. Talvikarva
on myös hyvä pehmuste, jos tahdot lähteä ilman satulaa ratsastamaan ensi
kerralla. Lumihanget ovat sen verran korkeita, että umpihangessa ottaa
ponin masu vastaan, mutta polkuja löytyy vaikka millä mitalla. Tai sitten
voit pyytää jotain toista hoitajaa mukaan isommalla hevosella auraamaan
reittejä Sampolle ;)
19.10.2009 - Käyntiä ja ravia
Selässä alkeiskurssin neljättä tuntia
suorittava Sini. Ensin käveltiin reippaasti ja sitten kokeiltiin
ravaamista ilman muiden apua (:
"Olen jo tottunut Sampon pieniin askeliin,
eikä se pysty ohittamaan toisia yhtä nopeasti kuin isommat hevoset.
Vieressämme matelee kuitenkin todella hitaasti kävelevä Olli, jonka ohitse
pääsemme napauttamalla Sampoa reippaasti pohkeilla. Ponin askeleet
muuttuvat tiheimmäksi ja pääsemme hyvän etäisyyden päähän Ollista. Ollin
ratsastaja saa meidät kuitenkin pian kiinni isompien askeltensa takia,
joten minun ja Sampon on tyydyttävä tekemään voltti.
Kääks! Ohjani ovat vähällä luiskahtaa sormien
välistä ja istuntani horjahtaa yllättäen toiselle puolelle. Vieressä
juokseva taluttaja syöksyy apuun ja pysyn juuri ja juuri Sampon selässä.
Uusi yritys ja ravia kehiin. Nyt olen varautunut nopeaan äkkilähtöön ja
saan pidettyä istuntani kutakuinkin suorassa. Aino ohjeistaa minua
nojaamaan taaksepäin ja huomaan sen helpottavan istumistani. Saamme
ravattua jopa kierroksen itsenäisesti, kunnes hiljennän Sampon vauhdin
käyntiin ja taputan ponia kaulalle."
12.10.2009 - Alkeiskurssin 4.
tunti
Neljännen tunnin aiheena oli ratsastusradan
teiden ratsastaminen, jonka lisäksi tuntilaiset pääsivät jälleen
tutustumaan ravin ihmeelliseen maailmaan. Heidi kapusi uuden ratsun,
Sampon, selkään itsevarmasti.
" Ensin tuntuu hankalalta katsoa ylöspäin
ja eteenpäin ja samalla yrittää ohjata Sampoa. Onneksi Sampo kuitenkin
menee kiltisti joten minun ei kauheasti tarvinnut sille pohkeita antaa
eikä tarvitse pidättääkään, joten pystyin keskittymään istuntaani ja
ohjaukseen. Loppujen lopuksi, paikan vaihtaminen taisi mennä aika hyvin. "
20.1.2009 - Hoitotarina
Istuin bussissa malttamattomana.
"Kohta ollaan perillä, kohta ollaan perillä, kohta pääsen Sampon luokse.."
pyörivät päässäni ajatukset. Sylissäni kannoin pientä, vihertävään
joulupaperiin kääritty neliön muotoinen paketti. Joo, tiedän - joulu oli
jo kuukaus sitte! Mutta tallilla en päässyt jouluna käymään vaikka piti,
ja niin lahjan tuominen sitten "vähän" venähti.. ;)
"Hyvää joulua näin jälkikäteen Samposeni!" toivotin ruunalle ja annoin sen
nuuhkaista lahjaansa. Taisi poika tietää mitä siellä oli.. Siirryin
karsinaan ja avasin lahjan varovasti laittaen paperit samantien taskuuni
ilman, että ne sotkeutuisivat karsinaan ja joutuisivat ruunan suuhun.
Sampo katsoi vierestä korvat hörössä, hieman pää kallellaan veikeän
näköisenä. Kun paketti vihdoin aukesi, sieltä paljastui porkkanapussi ja
nimikoitu todella vaaleansininen (sellainen melkein valkoinen)
satulahuopa! Huovassa luki siis Shamppanja, tummansinisellä kirjailtuna.
Ruuna hörähti iloisesti ja alkoi innoissaan hamuilemaan porkkanoita. "Noh,
vaikka ne onkin sinulle niin ei niitä kerralla saa syödä!" naurahdin ja
kaivoin pussista yhden porkkanan laittaen sen ponin ruokakuppiin. "Olet
nyt ollut sen verran hieno poika ollut että täytyyhän sinun nyt saada, ja
olkoot se samalla taas kerran pientä pahoittelua siitä etten ole päässyt
tulemaan.." kuiskin ruunalle joka mutusteli tyytyväisenä porkkanaansa.
Livahdin karsinasta huovan kanssa ja vein sen varustehuoneeseen kaappiin
josta löytyi muitakin valkoisia kisoihin tarkoitettuja huopia. "Täältä se
sitten löytyy.."
"Tänään et tee tunteja, joten voitaisiin käydä tekemässä kävelylenkki
metsässä! Mitäs sanoisit? Tai no joo, etpä oikeastaan mitään.." hymähdin.
Harjailin reippain vedoin kaikessa rauhassa ruunaa, joka oli puoliunessa.
Hoidin Sampon perusteellisesti ja selvittelin vielä hetken häntää, kunnes
kävin ulkona pesemässä nopeasti harjoja lumen avulla. "Hmm.. on täällä
vähän pakkasta" mietiskelin ulkona. Takaisin talliin tullessani mietin
vielä hetken kunnes otin vain riimunnarun mukaan. "Kai me nyt ilman
suitsia pärjätään" tokaisin ja nappasin ruunan kiinni narun päähän. Pian
suuntasimmekin jo kohti talvista metsää.
Kävelimme kaikessa rauhassa lumen laskeutuessa kevyesti maahan. Tulisi
vain lisää lunta kun yhdessä vaiheessa meinasi heittää kaikki pois! Pian
sade lakkasi, ja hetkessä pilven takaa yritti kovasti paistaa aurinko.
"Oi, paistaisi vain kirkkaalta taivaalta.." haaveilin kauniista
talvipäivästä. Ruuna tökkäisi minua hieman turvallaan, ikäänkuin
huomauttaen: "Hei haloo, nyt reippaasti että ehitää ennen pimeetä takasin!
Mulla oli vielä heiniä jälellä!". Ponin ilmeelle ei voinut muuta kuin
hihittää, se oli niin toiveikkaan näköinen jotakin kohtaa!
Tallille takaisin saapuessamme alkoi jo hämärtää. Olimme kävelleet
sellaisen muutaman kilometrin lenkin, ja hyvin ehdittiin! Siirryimme
sisäsiloihin, jossa vein Sampon takaisin karsinaan. "Noniin! Hieno poika"
taputin sitä kaulalle. Suukotin vielä sen turpaa (varmaan kohta kuluu
puhki liioista pusutteluista!) ja lähdin jututtamaan muita hoitajia
samalla pesten Sampon suitsia. Vaihdoimme pitkästä aikaa kuulumisia, ja
siinähän se aika hyvin kuluikin. Illalla ollessamme tallilla päästiin
jälleen ruokinnassa auttamaan, ja itse sain Sampon ruoan hoitaa,
ohjeistetusti tietysti. "Tässä! Hyvää yötä ja ruokahalua, nähdään taas
pian!" sanoin ruunalle, koska en enää ehtisi käydä hyvästelemässä sitä
ennen lähtöäni. Bussi nimittäin lähtisi kohta takaisin päin, eikä siitä
paranisi myöhästyä! Keräsin kamppeeni ja lähdin jälleen kotia kohti.
Huopa löytyy varmasti oikean
ponin käyttöön hienon kirjailun myötä. Sampolle olisi varmasti kelvannut
koko porkkanapussillinen, mutta onneksi me ihmiset muistamme, että
ponienkin täytyy päästä rantakuntoon kesäksi ;) Kunnon kohottamiseen
maastolenkkeily on oikein passelia, jos saadaan kunnon hanget niin käykää
ihmeessä kävelemässä metsässä umpihangessa (tosin shettiksille ei kovin
korkeaa hankea tarvita, että masu ottaa kiinni).
"1.12.2008 - Hoitotarina
toimii myös kisatarinana
30.11 käytyihin kisoihin RK Ponitaajamassa
"Apuva!" oli ensimmäinen ajatus tänä
aamuna, kun heräsin. "Kisat!". Olin ilmoittautunut mukaan Ponitaajaman
estekisoissa puomi- ja ristikkoluokkaan. Ai että osasi jännittää! Sai
nähdä miten Sampo tänään liikkui.
Tallilla yleistä sählinkiä kisojen takia oli aiheuttamassa Suwi, Heidi,
Kati ja Ella. Myös Aino osallistui kisoihin. Kävin heti ensimmäisenä
tarkistamassa ponin kunnon. Siellä se karsinassaan kökötti fleeceloimi
päällään harja IHAN puruissa. "Voi ei, olisi pitänyt tulla aikaisemmin..
en saa ikinä kaikkia puruja pois!" tuskastelin, mutta päätin sinnikkäästi
alkaa hommiin. Pitkän harjauksen ja hännän sekä harjan selvittelyn jälkeen
pääsin vielä tarkistamaan varusteiden kunnon. Pian Aino saapui
satulahuoneeseen ja kuulutti: "Kello alkaa lähestyä jo kovaa vauhtia
yhtätoista, joten olisi pikkuhiljaa aika lähteä." Samassa kaikki
pinkaisivat kovaan kiireeseen ja hoppuun pakkaamaan viimeisiä kamoja ja
tutkimaan oliko kaikki varmasti mukana. Lopulta kun ponitkin oli saatu
lastauskuntoon, pistettiin suuri ponilauma kyytiin ja lähdettiin porukalla
kisapaikalle.
Ponitaajamalla taluttelin ensin Sampoa pihalla hetken, jotta matkan
jäljiltä saisi hieman jaloitella. Sen jälkeen pyysin Adaa, joka
kisahoitajaksi matkalle oli lupautunut, pitämään ruunaa sen aikaa kiinni
että varusteet tämän päälle sain puettua. Kävin vielä itse
jännityspäissäni (tai no housuissani) vessassa, kunnes puin kypärän ja
saappaat jalkaan, jonka jälkeen pyysin Adaa taluttelemaan ruunaa, sillä
välin kun itse yritin opetella esteradat. Eivätkä ne kovin vaikeiksi
osoittautuneetkaan! Pian jo suuntasin kohti verryttelyaluetta. Ensimmäinen
luokka alkaisi parinkymmenen minuutin kuluttua, joten olisi aikaa rauhassa
kävellä ja ravailla sekä tulla verryttely"esteet". Verryttelin ruunan
huolellisesti, jotta se kuuntelisi rauhassa, mutta nopeasti apujani. Kello
löi kaksitoista, ja kilpailut kuulutettiin alkaneiksi. Puomiluokan alettua
ratsukot toisensa perään suorittivat radan virheittä. Samassa maneesissa
kaikui kuulutus: "Ja seuraavana ratsastaa Minna - Shamppanja. Ole hyvä!"
Pillin vihellyksen kuultuaan Sampo höristi korviaan, ja tuntui kuinka poni
olisi ollut valmis lähtemään hurjaan vauhtiin. Pidättelin ruunaa ja
rauhoittelin äänellä, jonka jälkeen ylitimme lähtölinjan. Ylitimme radan
puomit rauhallisen rennossa, mutta samalla tarmokkaassa ravissa ylitse.
Maalilinjan ylitettyämme tunsin kuinka hyvän olon tunne valtasi minut.
"Jes! Hieno poika!" kiittelin ruunaa runsailla taputuksilla.
Seuraavana vuorossa oli luokan palkintojen jako. Jokainen ratsukko sai
puhtaan radan, joten kaikki palkittiin upealla ruusukkeella!
Seuraava luokka olikin sitten hiukkasen isompi kuin puomiluokka -
ristikkoluokka. Verryttelyssä aloin lisäämään laukkaa äskeisen ravin
sijasta. Sampo hyppäsi hienosti verryttelyesteitä! Jälleen uusi luokka
alkoi, tällä kertaa lähtisimme enemmänkin alkupäässä. Katsellessani toisen
rataa ajattelin vatsa täynnä perhosia, että miten kävisi. Yritin hengittää
rauhallisesti ja olla jännittämättä, mutta kun edellinen ratsukko pääsi
maaliin, jalkani suorastaan tärisivät! "Huh huh, se on menoa nyt!" sanoin
Sampolle kävellessämme areenalle. Jälleen meidät kuulutettiin seuraavaksi
ratsukoksi, ja pillin vihellyksen kuultua sinkaisimme reippaaseen raviin.
Ensimmäisen esteen jälkeen ruuna nosti automaattisesti laukan edeten
radalle hyvässä rytmissä laukat ristikoilla vaihtuen. Radan viimeinen este
oli suht koht kokoinen ristikko. Lähestyimme hyvää vauhtia esteelle, ja
tunsin kuinka ruuna alkoi epäröimään. "Mene mene!" kannustin äänellä
hieman maiskuttaen. Viime metreillä puristin pohkeeni ponin kylkiin
toivoen onnistunutta hyppyä - ja senhän sainkin! Sampo hyppäsi valtavalla
ilmavaralla esteen jonka jälkeen laukkasimme maaliin. "Vautsi! Olet kyllä
uskomaton" suorastaan kapsahdin ruunan kaulaan kiinni. "Kiitos Minna ja
Shamppanja! Ja ratsukon tulos, nolla virhepistettä" kuului kaiuttimesta.
Ulkona siirryin kentälle ja Ada toi Sampon fleeceloimen. "Hienostihan se
meni!" Ada totesi. "Joo, menihän se, mutta tuo viimeinen hyppy oli kyllä
niin uskomaton että!". "Ja minä onnistuin ikuistamaan sen!" Ada oli siis
saanut siitä kuvan.
Jälleen, luokassa oli palkintojen jako. Palkintoja kuuluttaessa en ollut
uskoa korviani: "Ja luokan 2 palkintojen jakoon pyydetään saapumaan Minna
- Shamppanja, Ella - Fabian sekä Heidi - Lumivuon Phantom". Voitettiinko
me? Heivasin nopeasti loimen pois ruunan päältä ja hyppäsin tämän selkään.
Saavuimme maneesiin, jossa ruusukkeet ja esinepalkinnot jaettiin
sijoittuneille. "Ja kunniakierros oikeaan, olkaa hyvät". Laukkasimme
kärjessä maneesin kerran ympäri. "Tämä kuuluu kyllä yksiin niistä elämäni
parhaista hetkistä!" totesin Adalle tultuani ulos maneesista. Taluttelin
ja loppuverkkasin ruunan huolellisesti, lopulta riisuen varusteet ja
laittaen loimen päälle. "Hieno poika! Tästä saat kyllä nyt kiitokseksi
pari porkkanaa". Olin pikku pallooni uskomattoman tyytyväinen! Viimeisen
luokan jälkeen lähdimme sitten hyvillä mielin takaisin kotiin.
Tallilla huolsin ruunan, varusteet ja juttelimme vielä hauskasta
kisapäivästä. "Kaikilla meni hienosti! Seuraavat kisat Ponitaajamalla ovat
sitten 14.12, jos kiinnostusta on niin mukaan vain!". Lopulta ilta saapui,
ja kävin vielä morjenstamassa ruunaa. "Kiitos mahtavasta päivästä!". Niin
pujahdin ulos ovesta sulkien sen perässäni.
Onnea hienosta
kisasuorituksesta! Jännitystä ei ainakaan puuttunut päivästä, oli kyllä
hyvin kannustettu hyppy viimeisellä ristikolla :) Jännäsin jo, että
tekeekö poni ilkeästi ja jättää hyppäämättä, mutta motivoit sen hyvin yli
(ja kunnon ilmavaralla tosiaan!). Lisäsin kisakuvan tallialbumiin -
kiitokseksi hienosta kisaretkestä, tarinasta sekä kuvasta talli haluaa
lahjoittaa teille ylimääräisen estetunnin (n. 40cm). Voit joko keksiä itse
aiheen, tai pyytää minulta pientä tuntirunkoa :)
28.11.2008 - Hoitotarina
"Että osaa olla taas kurja keli!"
manasin saapuessani tallille. Lumet olivat sulaneet melkein kokonaan ja
loska valtasi maan. "No, jospa ensi kuussa.." herättelin toiveita, saisi
nähdä miten käy!
"Onneksi siitä saa piristystä kun näkee sinun pienen töröturpasi!"
naurahdin ruunalle joka selvästikin etsi herkkupaloja kädestäni. Lyhyen
etsimisen jälkeen Sampo joutui pettymään. "Tällä kertaa ei nameja, mutta
rapsutuksia saat kyllä yllin kyllin!". Hain ruunan harjapakin ja siirryin
takaisin karsinaan. "Tätä samaa vanhaa, putsataan sinut nyt siistiksi ja
katsotaan sitten jos keksisi vielä jotain tekemistä." Mutta inspiraatio ei
iskenyt, ja taas kerran jäi pelkäksi harjaamiseksi koko homma.
"Ensi kerraksi taidan suunnitella oikein yksityiskohtaisesti mitä
tehdään!" suukotin ruunaa ja mumisin jotain omiani, oli se ponistakin
varmasti tylsää kun aina vain samaa. Harjat jonka jälkeen puunaus, sitten
lannoitteet ulos karsinasta ja sen jälkeen heinien mutustelua. Ja
itselläni varusteiden pesua, joskus ratsastelua. Nyt oli kyllä keksittävä
tekemistä. Pesin vielä varusteet jonka jälkeen kävin hyvästelemässä ruunan
ja hipsin lämpimään ja kuivaan autoon ulos kylmästä ja loskaisesta
kelistä.
Eilen näytti kyllä varsin
kehnolta, onneksi tänään lauantaina satelee uutta lumipeitettä - hiljaa,
mutta silti sataa :) Tallin puolesta erilaista toimintaa löytyy varsinkin
sunnuntaina paljon, kisoihin voi lähteä mukaan kisahoitajaksi tai sitten
voitte tulla mukaan palkkiovalmennukseen (kun kirjoitat tänään tai
huomenna vielä yhden tarinan).
25.11.2008 - Hoitotarina
Jee jee lunta! Talvi tulee taas
käymään. :) Toivottavasti nyt vain pysyisi eikä sulaisi jouluksi pois..
No, mutta joka tapauksessa. Pirtein mielin olin tallille saapunut,
tarkoituksena käydä tekemässä käyntimaasto ilman satulaa - jos kaveri
löytyisi. Niin piristävää olisi vain köpötellä pitkin lumista tietä,
jutustella mukavia, ihailla maisemia ja nauttia rakkaan hoitsun
läsnäolosta. ;)
"Terppa taas! Tänään voidaan lähteä maastoilemaan, käyn vain katsomassa
löytyisikö meille kaveria." Tokaisin ruunalle tervehdyshalin kera ja
suorastaan singahdin hoitajien huoneeseen. Paikalla oli muutama hoitaja,
ja kysyinkin nopeasti: "Haluaisko joku lähteä miun ja Sampon kanssa
käppäilee tonne maastoo?". Hetken hiljaisuuden jälkeen Ella hihkaisi: "Mä
voin!". "Hyvä, menenkin sitten harjailemaan Sampoa, sovitaanko että
lähdetään tossa puolen tunnin päästä?" kysyin Ellalta. "Sopii!" kuului
pirteä vastaus, ja samassa katosin harjapakki mukanani ponipallon luokse.
Harjailin, hellin ja rapsuttelin ruunaa, joka selvästikin tykkäsi tästä.
"Oh hoh, oletpas kasvattanut jo kunnon talvikarvankin! No, onpahan ainakin
pehmeä istua." naurahdin ja poistuin karsinasta harjauksen jälkeen.
Kurkkasin matkan varrella Fabin karsinaan ja huomasin, että Ella oli vielä
viimeistelemässä harjausta. "Haen jo ponille suitset. Ai niin, unohdin
sanoa! Ainakin minä jätän satulan pois, koska tarkoitus oli vain kävellä,
et ota jos haluut" hymähdin ja kipaisin Sampon suitset mukaani.
Kun ponit oli varustettu, talutimme ne ulos. Parivaljakko seisoi pihalla
ilman satulaa. "Hei tartteetko punttauksessa apua?" kysyin nopeasti. "Ääh,
en mä kait. Kokeillaan!" Ella naurahti, laski kolmeen ja ponkaisi orhin
selkään. "Jes! Mun osalta tää ei oo kovin vaikeeta..". Otin ohjat lyhyelle
ja harjasta kiinni, heilautin toista jalkaani ja heitin sen ponin selän
ylitse raahaten itseni selkään. "Dodi, sitte voidaan mennä!" Kannustimme
ponit matkaan ja lähdimme leppoisasti kävelemään pitkin lumen peittämää
tietä.
Ja kyllähän kuulumisia riitti! Melkeinpä koko ajan jomman kumman suu kävi,
oli sen verran asiaa kerrottavana että. Ponit saivat nauttia leppoisasta
reissusta täysin siemauksin, kukapa tietää vaikka nekin olisivat
jutustelleet keskenään.. ;) Noin 45 minuuttia hujahti, ja palasimme
tallille. Laskeuduimme alas selästä pihassa ja taputin poniruunaa.
Talutimme hevoset talliin ja riisuimme varusteet. Tarjosin nyt
ruokakuppiin pienen leipäpalan, ei liikaa muttei liian vähääkään. Pieni
palkinto ja muistutus siitä, että kuinka hieno poni voikaan olla olemassa!
(Ja täytyy varoa ettei ruuna pääse liikaa laihtumaan :'))
Loppuillasta pesimme varusteita ja kävin vielä keräilemässä satunnaisia
lantakasoja ruunan karsinasta, aamulla ei olisi niin hirveä siivousurakka.
Myöhemmin äippä tulikin sitten hakemaan, toivottavasti ehdin vielä käydä
hoitamassa huomenna ja ehkäpä myös ylihuomenna, jotta saisin riittävästi
hoitopäiviä siihen palkkiovalmennukseen. :)
Samaa toivotaan koko
talliväki, että nyt saataisiin valkea talvi jo hyvissä ajoin ennen joulua.
Katsotaan kuinka käy (onneksi virtuaalimaailmassa kaikki on mahdollista
:). Iidan sanoin olitte kyllä marraskuun suloisin ja pörröisin
ratsukkopari, kun maastoon lähditte. Toimelias hoitopäivä, sait tehtyä
vaikka mitä ja samalla vaihdettua uusimmat kuulumiset - ja tietysti
hellittyä pikku-Sampoa.
26.10.2008 - Hoitajien
palkkiotunti I
(Tunnin runko nähtävillä
täältä)
Saavuin tallille hyvissä ajoin, ja ilokseni
sain ratsastaa tunnin Sampolla! Tämä teki kyllä tunnista entistäkin
täydellisemmän. ;)
Rauhassa hain harjapakin ja saavuin ruunan karsinaan. Putsasin Sampon
ripeästi mutta aina yhtä huolellisesti. Satuloin uljaan ratsuni ja
kaikkien ollessa valmiita Aino passitti meidät maneesiin.
Säätelin jalustimia ja totesin: "Mihin tässä sellaisia tarvii, melkeinpä
tonne pääsis pelkällä jalan heilautuksella!" Päädyin kumminkin siihen,
että selkään nousin jalustimien avulla.. ;) Odotin vielä Ainoa
tarkistamaan satulavyön, jonka jälkeen siirryin kävelemään vapain ohjin
vasempaan kierrokseen.
Alkukäyntien jälkeen Aino aloitti opetuksen. Keräsin käskystä ohjat
käsiini ja lähdimme tekemään käynti-ravi siirtymisiä. Sampo oli reippaasti
menossa eteepäin, ja tuntuikin kuinka poni välillä olisi juossut alta
pois! "Sampolla voit keventää apuja hieman", kuulin Ainon ohjeet. Siirryin
käyntiin ja puristin pehmeämmin pohkeet ponin kylkiin. Huomattava ero!
Seuraavaksi siirryttiin ravaamaan uralle. Pääty-ympyröitä tehtiin jos
mahtui, ja kyllä sieltä yksi ihan kivan pyöreä ympyrä asetuksine
kaikkineen saatiin ponin kanssa aikaiseksi. Pian vaihdettiin suuntaa
pituushalkaisijalla, Sampon kanssa johon hännillä sipsutellen. Jatkoimme
vielä hetkisen aikaa siirtymisiä. Sampo alkoi jo kuuntelemaan paremmin
pidätteitä ja herkistyi pikkuhiljaa muillekin avuille. :) Ruunan takapää
alkoi tekemään tosissaan töitä ja pieni poni lähti jopa pyöristymään
komeasti loppua kohden.
"Siirretään hevoset käyntiin!". Ainon käskystä ratsukot hidastivat
kokonaan käyntiin ja odottivat seuraavia ohjeita. Saimme uuden tehtävän,
nyt vain lisäyksenä olivat laukkapätkät! Niinpä sitten lährettiin hommia
tekemään. Sampo lähti rennon letkeään harjoitusraviin ja lähdin
valmistelemaan laukannostoa. Kun vihdoin ja viimein annoin ruunalle
laukkapohkeet, lähti Sampo kuin tykinkuula! "Prrrrr sooo.." rauhoittelin
ruunaa joka painotti täysiä maneesia pitkin. Hidastin puolen kierroksen
jälkeen raviin ja otin pienen käyntipätkän päädyssä. Sain Ainolta
hyödyllistä tietoa ja ohjeita seuraavaa laukkapätkää varten, jolloin poni
jo hieman rauhoittuikin.
Siirryin käyntiin ja annoin vapaat ohjat käskystä. Seuraava tehtävä oli
tötsien pujottelu. Tulimme tuttuun tapaan Sampon kanssa jonon päässä. Poni
taipui ja meni suoraansanottuna kippuralle kääntyillessä! :D Ponit saivat
roimat taputukset hienoista suorituksista. Ennen maastoon lähtöä otimme
vielä hauskan hippaleikin! Sampon kanssa pysyttiin hyvin vauhdissa ja
päästiinkin useaan kertaan pakoon hippaa. ;) Silloin kun itse joutui muita
jahtaamaan, alkoi olla hieman vaikeaa, mutta kyllä ruunan jaloista sen
verran lähti että pari saatiin kiinni!
Seuraavaksi kaarroimme keskelle ja odotimme, että Aino laittelisi
heijastimia hevosten jalkoihin. Tämän jälkeen lähdettiin tekemään leppoisa
käyntilenkki maastossa. Sampo käveli rauhallisesti muiden perässä
venyttäen selkäänsä.
Pihaan saavuttuamme pysähdyimme tallin edustalle ja laskeuduimme
satulasta. Talutin hikisen (oops :D) poniruunan talliin ja riisuin
varusteet. Laitoin Sampolle lämpimän talliloimen ja vein varusteet
paikoilleen. Kiittelin mahtavasta tunnista ja noin puoli kahdeksan maissa
äiti olikin jo tullut hakemaan minua.
Sampo toi kivaa
pikkuponienergiaa tunnille! Kevyiden apujen myötä tuntui että poni muuttui
kevyemmäksi - siis positiivisessa mielessä. Kivan aktiivinen ravi ja
sopiva muoto, oli hienoa nähdä että ruuna kantoi myös takaosansa, eikä
vain myödännyt edestä :) Laukka oli tosiaan aika ampaisu ensimmäisellä
kerralla, muista kevyet ja rauhalliset avut ja pidät huolta siitä, ettei
poni ennakoi nostoa turhan paljon. Tunnin lopputuloksena oli hikisen ponin
lisäksi myös oikein rento ja onnellinen Sampo, hienoa ratsastusta!
19.10.2008 - Hoitotarina
"Terve Sampo!" Silitin pientä
poniruunaa otsasta joka kökötteli tarhan laidalla heinän jämiä maasta
noukkien. Päivää en ollut ennalta suunnitellut, en edes miettinyt mitä
voitaisiin ruunan kanssa tehdä! Kello oli vasta puoli yksitoista, joten
ehtisin hyvin siivoamaan karsinan. Niinpä siirryin talliin ja nakkasin
kottikärryt ja talikon matkaani, suunnaten kohti Sampon karsinaa. Pienet
papanat lenteli ripeää vauhtia kärryihin, ja kohta karsina olikin jo
siivottu. Kippasin kärryt lantalaan ja vein tavarat paikoilleen. Aikaa
vielä jäi, joten ohjeistetusti vein ruunan karsinaan pienen tukun heinää.
Putsailin myös vesiautomaattia ja ruokakuppia.
Yhdeltätoista lähdimme Iidan kanssa hakemaan Ristoa ja Sampoa sisälle.
Samalla kysyin Iidalta, että missä Capi on, kun tätä ei ole näkynyt.
Vastaus ei tullut yhtään iloisella mielellä ulos kuten kysymykseni, mutta
kun tajusin pian mitä Iida sanoi, tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. "Capi
siirtyi pois keskuudestamme toissapäivänä..". Huomasin, kuinka Iida ei
pystynyt kyyneleitä pidättelemään. "Voih..", ainut mitä sain ulos
suustani. Talutimme ponit sisälle ja hain samantien ruunalle harjat.
Vetelin vahvoin vedoin pölyharjaa ponin kaulaa pitkin, siirtyen kokoajan
eteenpäin. En oikein tiennyt mitä ajattelin, tai mitä olisi pitänyt
ajatella. Samalla tunsin, kuinka mahassani olisi ollut iso möykky. Entä
kun Sampo lähtisi? Katsoin puoliunessa olevaa ruunaa silmiin ja halasin
tätä. "Et sinä ole lähdössä mihinkään pitkään aikaan!" totesin ja suukotin
tätä turvasta. Sampo vain katsoi korvat hörössä, tuskin ymmärsi mistä
puhuin. Mutta sen tiedän, että kaikki ilo on otettava irti tästä hetkestä
eikä ajateltava tulevaa.
Kun sain harjauksen päätökseen, vein harjat paikoilleen ja pesin Sampon
suitset. Tämän jälkeen otin käteeni paperia ja kynän. Piirsin kuvan
Capista, jonka jälkeen jätin sen hoitajien huoneeseen. Kävin vielä
ilmoittautumassa hoitajien palkkiotunnille ja hyvästelin poniruunan.
"Heippa ruunaseni! Nähdään taas pian."
Taidat olla aamutehokas, sen
verran ripeällä tahdilla sait karsinan tosi siistiin kuntoon! Voi kun
minullakin olisi sama taito... Capin kuolema tuli oikeastaan aika ennalta
arvattavasti, ori oli kesän lopulla alkanut heiketä ja arvasimme tämän
syksyn olevan viimeinen. Mutta kyllä se aina niin ikävästi kolhaisee :/
Shettiskantamme uhkaa pienetä, eiköhän kohta ole aika hankkia uusi poni
talliin :)
8.10.2008 - Hoitotarina
Vettä satoi harmahtavalta
taivaalta. Olin silti hypännyt pyörän selkään ja lähtenyt polkemaan
rivakkaa vauhtia kohti tallia. Sampon luokse jo oli kamala ikävä!
MP3-soitin pyöritti Celine Dionin kappaletta One heart, josta tietysti
tuli mieleen pieni ruskea lihapulla. ;) Pian tallin piha häämötti edessäni
ja parkkeerasin pyöräni tallin nurkalle. Säntäsin talliin ja kävin
kurkkaamassa ponipallon karsinaan. Saapuessani ovelle huomasin, kuinka
pieni tötteröturpa tuli tervehtimään minua. "Terveppä taas poika! Mitäpä
kivaa sitä tänään tehtäisiin? Käytäisiinkö maneesissa, kun se tuntuu
olevan vapaa? Pääsisit vähän juoksemaan", puhuin Sampolle, joka tuskin ei
tajunnut mitään muuta puheestani kuin sanan 'kivaa' ja 'vapaa', ja kun ne
yhdistää Sampon pääkopassa, ei tiedä mitä tuleman pitää.. Kurkistin
karsinaan, joka oli puhdas. Huomasin kuitenkin yhden lantakasan, joten
kipaisin hakemaan talikon ja heivasin kakkakasan lantalaan. Tutkiskelin,
onko ilmoitustaululle ilmestynyt mitään uutta. Huomasin hoitajien
palkkiotunnin ja jäin lukemaan lappusta. "Ääh, tämä on vasta ensimmäinen
kerta tässä kuussa! No, ei hätiä mitiä. Tulen vielä tällä viikolla
käymään, ja jos paikat eivät ole menneet niin hyvin ehdin!"
Kävin kurkkaamassa satulahuonetta, joka oli entisellään. Sieltä mukaani
lähti harjapakki ja neljä punaista pinteliä sekä juoksutusliina. Astuin
Sampon karsinaan ja aloitin harjaamaan ruunaa pölyharjalla ympäriinsä.
Siistin jalat huolella ja käärin pintelit napakasti, muttei liian
kireälle. "Ai niin! Suitset", tokaisin ruunalle ja hipsin hakemaan
siististi niputetut suitset. Kun kuolaimet saatiin suuhun, suitset päähän
ja remmit kiinni, kiinnitin liinan kuolaimiin kiinni leuan alta. Lähdin
taluttamaan ponia maneesia kohti, ja tallista mukaan matkaan nappasin
juoksutuspiiskan. Rivakasti pääsimme maneesiin, ja suljin ovet perässäni.
Kävelimme aluksi pari kierrosta maneesin ympäri jonka jälkeen siirryimme
maneesin keskelle ja ohjasin Sampon ympyrälle. "Hop hop, ei tässä nyt
kuule poni hyvä löntystellä!" naurahdin ja maiskutin ruunalle. Sampo
lisäsi vauhtia ja pikkuhiljaa huomasi, että poni työskenteli. Viisi
minuuttia käveltyä maiskutin Sampoa raviin. Ruskea karvakasa lähti hyvin
liikkeelle ja ravasi rennosti lönkytellen ympyrällä. Hetken ravattua
siirsin takaisin käyntiin ja pian taas raviin. "Ja laukka!" maiskutin
jälleen ja Sampo nosti lennokkaan oikean laukan. Hetkessä poni alkoi
innostumaan, vauhti alkoi lisääntymään ja takapää lentämään! "Soo jaaa
poika rauhassa!" rauhoittelin ruunaa, joka siirtyi raviin. "Vielä pieni
pätkä laukkaa", hoputin ja kohta Sampo laukkasi tahdikkaasti eteenpäin.
"Ja sitten käynti, sooo prrr soo.." sanoin matalalla äänellä rauhallisesti
kun poni alkoi hidastamaan ravin kautta käyntiin. "Hyvä poika!". Pysäytin
ruunan ja vaihdoin suuntaa. Samat asiat käytiin toiseenkin suuntaan, tällä
kertaa ilman pukkirodeoita. ;) Juoksuttaessa kului suurinpiirtein
parikymmentä minuuttia, juuri sopiva aika! Kävelimme ruunan kanssa yhdessä
loppukäynnit ympäri maneesia. Sade ei enää ropissut maneesin kattoon,
joten päättelin sen loppuneen. Loppukäyntien jälkeen suuntasimme jälleen
tallia kohti.
Lämpimässä rakennuksessa riisuin ruunalta varusteet ja katsahdin
pinteleitä. "Hmm.. Eiköhän nämä olisi aika pestä!". Niinpä kävin
laittamassa pintelit reppuun ja palasin takaisin ruunan luokse. "Huh,
sinähän hikosit!" katsoin ruunan ryntäitä. Lisäksi se oli märkä
kainaloista ja takajalkojen välistä. "Pitäisiköhän sinulle hakea hetkeksi
loimi päälle.." mietin hetken ja päädyin siihen tulokseen, että voisi
jättää talliloimen hetkeksi päälle, ottaisi sitten illalla pois. Kävin
hakemassa sinisen talliloimen ja asetin sen hikisen ruunan päälle. "Nonni,
nyt pitäis olla lämmin!", hymähdin ja katosin karsinasta. Lähdin pesemään
varusteita ja jutustelemaan muiden hoitajien kanssa. Kun pikku hiljaa
alkoi hämärtymään, lähdin riisumaan Sampolta loimen pois ja hyvästelemässä
pojun. "Viimeistään viikonloppuna nähdään! Heippa rakas kauraturpa"
suukotin ruunan turpaa ja lähdin polkemaan kotia kohti. Pitää muistaa
tuoda ne pintelit ensi kerralla puhtaina takaisin.. ;)
Ehdit hyvin vielä ennen
palkkiotuntia käväisemään tallilla; toivottavasti näemme teidät
palkkiotunnilla, paikkoja on vielä jäljellä muutama. Sampolta löytyi
ainakin ponnekkaat askeleet - ainakin takajaloista. Juoksutus teki
varmasti hyvää pikkuponille, ympyrätyöskentelyä ei voi olla koskaan
liikaa. Pintelit voit laittaa pestäväksi myös tallin pesuhuoneelle,
satulahuoneelta löytyy pyykkikori harjapakkihyllyjen vierestä :)
13.8.2008 - Hoitotarina
Luvassa oli lämmin elokuinen päivä.
Koulut olivat jo alkaneet ja tuntui että kahdeksas luokka veisi enemmän
aikaa, mutta ei ainakaan toistaiseksi. :) Niinpä siis olin jo suunnitellut
päivän tarkkaan. Tällä viikollahan oli kyseessä hevosviikko, ja tietysti
tästä täytyi ottaa ilo irti! Päätin, että kun näin kaunis ilmakin oli
luvattu ja oli sopivan lämmin päivä, voisi lähteä käymään rannassa uimassa.
Katselin kun Sampo käyskenteli laitumella kavereidensa kanssa. Kipaisin
harjapakin pihalle puomin luokse ja otin samalla suitset mukaan.
Seuraavaksi lähdinkin käppäilemään kohti laidunta pieni leivänkannikka
mukana. Huusin ponia nimellä ja muutaman shettiksen pää nousikin komeasti
sieltä ylös, yksi niistä oli Sampon. Kävelin ruunaa kohti joka huomasi
heti leivän kädessäni ja lähti kävelemään korvat hörössä luokseni.
Sujautin nopeasti riimun ponin päähän ja annoin leivän kun poni oli saatu
kiinni. Talutin ruunan ja sidoin kiinni puomiin alkaen reippain vedoin
harjaamaan Sampoa. Kyllä huomasi kuinka pieni poni oli aivan unessa,
silmät puoliksi ummessa ja pää roikkuen alhaalla. Harjattuani ruunan hain
itselleni kypärän ja satulan, asetin sen ponin selkään ja sujautin suitset
ponille, siirryin kentälle ja pomppasin selkään. "Voi kuinka pieneltä
tunnutkaan isompien ponien jälkeen!" naurahdin katsoessani alas Sampon
selästä. Ratsastin pari kierrosta käyntiä kentällä jonka jälkeen suuntasin
kohti maastoa.
Matka rannalle sujui leppoisasti ravaten ja laukaten. Sampo oli oikein
reipas tapaus maastossa, pakko olisi kyllä päästä toisenkin kerran! :)
Pian ranta alkoi jo häämöttää ja laskeuduin selästä alas. Riisuin ruunalta
satulan selästä ja tarkistin vielä omat varusteet - vanha toppi ja
tallikunnossa olevat shortsit. Lopulta pomppasin takaisin ponin selkään ja
lähdimme kävelemään kohti järven rantaa. Aluksi tepastelimme totutellen
veteen aivan rannassa, ja hivuttauduttiin pikku hiljaa pidemmälle.
Kohdassa jossa Sampon polvet olivat veden peitossa alkoi mahdoton
kuopiminen! "Taidat tykätä tästä!" hymyilin ja pidin harjasta kiinni.
Kohta tunsin kuinka jalkani alkoivat kastua entistä enemmän ja poni
laskeutua. Se kellahti! Sampo lillui hetken rannassa kunnes ponkaisi
itsensä ylös. "Hieno poika!" taputin ruunaa joka lillutti turpaansa
vedessä. Kohta käskin tätä eteenpäin ja menimme koko ajan entistä
syvemmälle. Kohta oltiin siinä vaiheessa että jalat ei enää yltänyt
pohjaan ja oli siirryttävä uimiseen. Uin ruunan vierellä ja kun jalat
ylttivät pohjaan, nousin takaisin selkään. "Olet ihana! Tarvitseeko sitä
edes ihmetellä miksi tykkään siusta?" halasin ponipalleroa. Saavuimme
veden rajaan ja kävelimme rantaa pitkin jonkin verran. Otimme myös pienen
ravipätkän jonka jälkeen hidastin ponin käyntiin ja käännyin ympäri.
Valmistelin lähtöä takaisin siihen paikkaan mistä lähdimmekin. "3, 2,
1..." Annoin lähtölaskennan ja tunsin kuinka Sampo steppaili allani. "Nyt!"
sanoin ja puristin pohkeilla ruunaa kylkiin. Pieni poni lähti hurjaa
vauhtia takaisin päin! Pidin tiukasti harjasta kiinni ja nautin laukasta
veden rajassa. Hieman ennen paikkaa jossa varusteet olivat, siirryin
raviin ja sen kautta käyntiin. Kävimme vielä tekemässä yhden uintireissun
ponin kanssa jonka jälkeen laitoin satulan takaisin selkään ja pomppasin
takaisin selkään. "Eiköhän sitten mennä takaisin!" Tokaisin pojalle ja
kannustin tämän käyntiin. Kävelisimme leppoisasti vapailla ohjilla
paluumat
kan.
Tallille saavuttua laitoin Sampon pois ja kävin viemässä laitumelle. Pesin
vielä varusteet ja katsoimme porukalla olympialaisten koostetta
kenttäratsastuksesta. Kunpa Suomi nyt edes pronssia saisi
kouluratsastuksesta.. ;) Illan suussa heitin hyvästit tallilaisille ja
Sampolle ja suuntasin seuraavaksi kotia kohti.
Leipä - tai viimeistään vauhdikas maastoreissu - herättävät kyllä unisen
ponin hetkessä :) Uiminen on hyvää treeniä, varsinkin näin ennen
syyskauden alkamista. Sampo tuntui nauttivan retkestä, vauhtia riitti ja
laukan jälkeen oli mukava vilvoitella vielä pulikoimalla Sorsalammessa.
Kyllä tässä alkaa oma mieli siirtymään kohti uintireissuja
turvekuljetuksien sijaan...
|