Suoritetut merkit ja kurssit:
 

Vanha hoitokirja
2006  Tammi - Helmi - Maalis - Huhti - Touko - Kesä - Elo - Syys - Loka - Joulu
2007  Tammi - Maalis - Touko - Heinä - Syys

28.10.2007 - Hoitaja löytynyt!
Toiveemme täyttyivät kun löysimme Serra-ponille uuden hoitajan. Toivotamme Cidetorin todella tervetulleeksi tallille viettämään mukavia ponieläkepäiviä Serran kanssa :) !
30.12.2007 - Cidetor joutui valitettavasti jättämään hoitamisen ennen kuin pääsi alkuunkaan. Serra jää näin ollen ilman hoitajaa.

27.9.2007 - Ilman hoitajaa
Ei lykästänyt Serraa tällä kertaa, sillä mintzu katosi täysin kesäloman aikana tallilta. Kiitämme häntä kuitenkin parin kuukauden urakastaan ja jäämme odottelemaan tammalle uutta hoitajaa :)

24.7.2007 - Hoitotarina
Saapuessani tallille, kello oli jo vartin yli yksi. Serra pitäisi viedä 45 minuutin kuluttua tarhaan Eevin seuraksi, joten ehtisin juuri sopivasti harjata Serran. Etsin Serran hoitotarvikkeet, ja marssin tamman karsinalle. Sieltähän se kaunis welshtamma kurkkikin kiinnostuneena. Viime kerralla Serra oli vähällä päästä pakoon karsinastaan, mutta nyt olin varautunut. Raotin ovea vähän, työnsin tamman heti pois oven luota ja pujahdin sisään. Sitten ovi kiinni - ja hoitaja sekä poni ovat karsinassa, niinkuin pitääkin. Serra näytti hieman pettyneeltä, ei karkausreissua tältä päivältä. Poni näytti kuitenkin tyytyvän kohtaloonsa, ja aloitin sen harjaamisen. Serra oli todella kurainen ja pölyinen, mutta sain sen puhdistetuksi juuri, ennenkuin sen tarhavuoro alkoi. Serra käyttäytyi kaikinpuolin hyvin, sain kehua sitä kovasti.

Kello alkoi olla kaksi, joten hain Serran riimun ja riimunnarun taluttaakseni tamman tarhaan. Koska ilma oli hieman tuulinen, päättelin, että Serra saattaisi olla tavallista vireämpi taluttaessa. Sellainenhan se on aina huonolla ilmalla. Laitoin varmuuden vuoksi riimunnarun Serran suuhun, jotta voisin hallita sen helpommin, jos se sätkyilisi pihalla. Olin arvannut ihan oikein, taluttaessani sitä, se säpsähti pariinkin kertaa ja hypähteli sivulle. Sain sen kuitenkin hallittua, ja se pääsi tarhaan ulkoilemaan. Poni näyttikin tyytyväiseltä, kun se pääsi kaverinsa kanssa ulos riehumaan. Katselin hetken ponien leikkiä, mutta lähdin sitten talliin. Siivosin Serran karsinan ripeästi, ja puhdistin sen harjat. Harjat olivat melko likaiset, ehkä pesen ne ensi kerralla.

Kesäisiä ilmoja on onneksi vielä jäljellä, joten ehditte hyvin tutustua Serran kanssa ulkonakin :) Ponista tuli jälleen puhdas, hienosti puhtaana tamma oli pysynytkin tullessaan illemmalla takaisin sisälle. Tervetuloa takaisin!

27.5.2007 - Hoitotarina
Saavuin tallille yhden aikoihin, innokkaana hoitamaan uutta hoitohevostani, kuvankaunista welshtamma Serraa. Muistin, että Serra ulkoilisi päivittäin kahdesta eteenpäin, joten ehtisin loistavasti harjata Serran ennenkuin veisin sen tarhaan. Ilma oli melko viileä, ja näytti melko synkältä. Toivoin, ettei vain alkaisi ukkostamaan. Kävelin ripeästi talliin, suoraan Serran karsinalle. Kurkistin karsinaan, jossa Serra seisoikin, rauhalisen näköisenä. Hain Serran harjakorin, jotta ehtisin harjaamaan sen, ennen tarhaan menoa.

Avasin karsinan oven. Serra tuli kohti, ja oletin, että se tulisi ystävällisesti tervehtimään uutta hoitajaansa. Ja mitä vielä, ei, ei todellakaan! Tamma yritti röyhkeästi jyrätä ylitseni, ulos karsinasta. Hämmästyin, sillä en tuntenut vielä tamman tapoja. Ihmetyksestäni huolimatta tajusin pysyä oven edessä, jotta tamma ei pääsisi ulos karsinastaan. Nostin kädet ylös ja heiluttelin hieman niillä. Olin arvannut oikein, tämä saisi tamman reagoimaan niin, että se peruutti heti taaksepäin. Vajaan tunnin verran harjasin Serraa, hoidin sitä oikein kunnolla. Harjasin sen aivan kiiltäväksi, putsasin kaviot, sekä rasvasin kaviorasvalla sen kaviot. Selvitin harjan ja hännän suoriksi, sekä suihkautin häntään hieman hännänkiillotusainetta. Kun Serra säihkyi kauniisti, olin vihdoinkin tyytyväinen lopputulokseen. Kello alkoikin lähestyä kahta. Yksi tallityöntekijöistä pyysi, että veisin Serran tarhaan, ja hän ottaisi Eevin, joka tarhailisi Serran kanssa.

Laitoin Serran oman kangasriimun sen päähän, ja napsautin riimunnarun kiinni. Talutin Serran ulos tallista kohti tarhoja. Serra hieman ravaili vierellä, mutta käyttäytyi muuten oikein kivasti. Päästin Serran riehumaan tarhaan Eevin kanssa ja palasin talliin. Siivosin tamman karsinan, ja lähdin sitten kotia kohti.

Ensimmäinen päivä sujui hyvin :) Serrankin karkailuyritykset vähenevät varmasti kun tamma huomaa, että tämä on se ihminen, jolta ei päästäkään noin vain karkuun. Näytitte ponin kanssa tulevan kuitenkin hyvin toimeen.

24.5.2007 - Hoitaja löytynyt!
Hoitokurssi 1:ltä valmistunut mintzu päätti ryhtyä Serran hoitajaksi ja mitäs me sitä estelemään :) Toivotamme hänet tervetulleeksi tallin hoitajaporukkaan!

13.3.2007 - Ilman hoitajaa
Drina päätti luovuttaa hoitajakaappinsa avaimet ja lopettaa tähän Serra hoitamisen. Yli vuoden tallilla hienosti auttanut Drina ansaitsee koko talliväen kiitokset - jäämme näin ollen odottelemaan tammalle uutta hoitajaa :)

17.5.2007 - Eipä Zuekaan (aloitti 24.3) päässyt hoitamisen makuun, joten Serra odottelee edelleen eläkeläisrapsuttelijaa itselleen.

30.1.2007 - Hoitotarina
Saavuin tallille tänään vasta hieman ennen viittä koska Tanskan-reissuni oli venynyt pitemmäksi koneongelmien takia, mutta halusin kuitenkin käydä tervehtimässä Serraa pitkästä aikaa. Serra tervehti minua iloisella hörähdyksellä ja säntäsi sitten tiehensä tarhaan, josta sain pitkään huhuilla sitä. Saatuani tamman karsinaansa, harjasin sen huolellisesti pitkin vedoin ja selvitin takkuuntuneet jouhet hyvin varovasti sormin. Serra innostui jatkuvasti käytävällä kulkevasta hevosesta ja yritti tunkea päätään ulos karsinasta, mutta sain sen onneksi pysymään paikoillaan harjauksen ajan. Puhdistettuani kaviot rapsutin tammaa korvan takaa, josta sain kommentiksi tyytyväisen hörähdyksen.

Koska oli jo ilta ja hämärä oli laskeutunut, en lähtenyt kävelyttämään Serraa enää tänään. Karsinan oli joku (Iida?) jo siivonnut, kaikki tavarat olivat paikoillaan ja Serra tyytyväinen, joten jätin sen torkkumaan karsinaansa ja lähdin katsomaan josko minua tarvittaisiin muualla.

Maneesissa oli ratsastustunti meneillään Siirillä, Eevillä ja jollakin mustalla ponilla, jonka nimeä en vielä tiennyt. Kun Aino komensi ryhmän harjoittelemaan itsenäisesti, käväisin kysymässä Ainolta, haluaisiko hän minut avukseen, ja hänen mielestään yksi avustaja enemmän ei ollut pahitteeksi. Autoin tuntilaisia muutamissa asioissa, kun he tarvitsivat hieman apua. Opin itsekin uusia asioita tunnilta auttaessani muita ja sain palkkioksi lämpimän hymyn. Tunnin päätyttyä kävin vielä ennen kotiinlähtöäni katsomassa Serraa, joka torkkui karsinassaan.

Sitä oppii ihmeen paljon katselemalla tunteja ja olemalla mukana niillä muuten kuin hevosen selässä :) Ainakin näkee hyvin miltä eri liikkeet pitäisi näyttää. Tervetuloa takaisin!

17.12.2006 - Hoitotarina
Kävellessäni tallia kohti alkoi pyryttää lunta kunnolla - vihdoin ja viimein!  Jo kaukaa näin parin hevosen juoksevan tarhassa innoissaan. Kohta olisi Serrankin tarha-aika, pääsisi sekin nauttimaan vihdoin lumituiskusta.

Serran luokse tultuani harjasin sen huolellisesti ja tarkistin, että kaikki paikat olivat kunnossa. Puhdistin kaviot turpeesta ja heinänkorsista, jonka jälkeen talutin Serran ulos tallista. Miltei heti ulos päästyään tamma ryhtyi hyppimään pystyyn ja riehumaan. “Soo, Serra, odota että pääset tarhaan” yritin parhaani mukaan hillitä tammaa, mutta Serra yritti vain rimpuilla irti riimusta. Pysäytin tamman ja pyysin sitä pysymään paikoillaan jonkin aikaa, joka kyllä onnistui. Kun taas lähdimme liikkeelle, alkoi sama rynnistys. Pysäytin ja seisoimme hetken paikoillamme, jonka jälkeen kannustin Serran taas kävelemään rauhallisesti - tällä kertaa menestyksellä. Päästettyäni Serra irti tarhaan, se jäi aidan luo kyllästyneen näköisenä. “Mihin ihmeeseen intosi katosi?” kysyin kummastellen ja Serra jäi vain katselemaan minua. Lähdettyäni tallia kohti vilkaisin Serraa tarhassa, ja siellähän se ravasi aivan innoissaan. Nauroin itsekseni tamman itsepäisyydelle.

Tallissa kävin hakemassa karsinasta muutamat lantakasat ja likaantuneet aluset pois ja tuomassa uusia alusia tilalle. Tässä ei kestänyt kauaa, joten menin tutkimaan mitä kaapista löytyi - kasa likaisia varusteita..  Satuloiden putsauskeinoista en ollut aivan varma, joten jätin satulan rauhaan, mutta sen sijaan kävin suitsien kimppuun. Purettuani suitset ja merkattuani niiden järjestyksen paperille ryhdyin hellästi puhdistamaan osia kostealla sienellä. Lika lähti monista hyvin, kun taas joidenkin osien kanssa jouduin työskentelemään tosissaan, että sain kuivuneen lian pois. Kun olin tyytyväinen osiin, pesin kuolaimet huolellisesti. Sen jälkeen ryhdyin kokoamaan suitsia uudelleen. Sain suitset jo ensimmäisellä yrittämällä koottua ja mielestäni ne näyttivät aivan oikeilta, mutta kävin vielä näyttämässä niitä Ainolle, joka vahvisti niiden olevan oikein kootut. Asetin suitset kaappiin ja ryhdyin sen jälkeen puhdistamaan harjoja.

Harjat puhdistettuani järjestin Serran kaapin kunnolliseen järjestykseen - ja lopputulosta kelpasi kyllä katsella. Kävin viemässä Serralle rehut ja heinät valmiiksi, jonka jälkeen kävin vielä rapsuttelemassa tarhan reunalla kevyen lumipeitteen saanutta Serraa.

Nyt kun tuota lunta rupeaa taas satelemaan, niin Serrallekin voi laittaa loimen tarhaan - lähinnä jos näyttä pyryttävn suht paljon :) Ei sitten poni kastu turhaan. Serralla näytti olevan kivaa energiaa, piti vissiin näytellä hoitajalle mitä sitä osataankaan ;) Nätti tarina!

13.12.2006 - Hoitotarina
Serra näytti ilahtuvan, kun ilmestyin sen karsinan eteen. Tammalla näytti olevan tylsää, se kierteli karsinaansa ympäri ja tunki parhaansa mukaan päätään edemmäksi nähdäkseen mitä käytävällä tapahtui - turhaan. Avatessani oven Serra oli heti tulossa ulos, mutta refleksini onneksi toimivat ja nopeasti, ties mitä muuten olisi käynyt.. “Etkö oikeasti edes halunnut ulos vai onko sinuun iskenyt joku kiltteydenpuuska?” kysyin ja Serra käänteli päätään katsoen minuun suoraan ruskeilla silmillään. “Selvä sitten, tulkitsen tuon jälkimmäiseksi vaihtoehdoksi” sanoin ja kävin hakemassa harjat kaapista. Serra näytti olevan harjattu jo hieman aikaa sitten, koska karva ei ollut likainen eikä sotkussa. Työtä ei siis ollut paljon, mutta kävin kaikki paikat läpi, joka osoittautui turhaksi - edellinen harjaaja oli tehnyt hommansa hyvin. Kaviot puhdistin ja harjasta selvittelin suurimmat takut pois. Tämän ajan Serra seisoi koko ajan kiltisti paikoillaan, hörähteli välillä vain tyytyväisenä ja nappasi silloin tällöin heinänkorren suuhunsa. “Hienoa, Serra, näin pitäisikin olla” kehuin ja halasin tammaa.

Kävin hakemassa Serralle pintelit ja käärin ne sen puhtaisiin jalkoihin. Tässäkin Serra seisoi aivan kiltisti yrittämättä riuhtoa yhtään itseään irti - onneksi, koska en olisi ehtinyt väliin yrittäessäni samaan aikaan pitää itseni kyyryssä tasapainossa ja kääriä pinteleitä.. Pintelit jalkoihin saatuani talutin Serran tarhaan, jossa jo Eevi ravasi innoissaan. Serra yhtyi heti mukaan ilonpitoon ja jäin katselemaan hetkeksi tammojen hauskannäköistä kilpajuoksua.

Menin siivoamaan karsinaa - jaottelin aluset puhtaisiin ja likaisiin, likaiset siirsin lantojen kanssa kärreihin, jotka sitten tyhjensin lantalaan. Haettuani puhtaita alusia lisää levittelin ne tasaisesti karsinaan, kuten myös karsinaan jääneet puhtaat aluset. Ruokakupin joku oli jo puhdistanut, joten jätin sen rauhaan, mutta vesiautomaatin puhdistin heinänkorsista ja rehuista. Kun olin tyytyväinen lopputulokseen, kävin sanomassa Serralle heipat ja lähdin kohti kotia. (muuten, eikö tuossa hoitokirjassa pitäisi näkyä suorittamani hoitokurssi I? ja muistelisin minulla olleen kyllä pisteitä/virtuaalieuroja enemmän kuin 50.. )

Lisäsin kurssimerkinnän, eurojen määrää en mitenkään muistanut, joten laitoin niitä 50 - niitähän kertyy kuitenkin koko ajan lisää hoitamalla :) Serra ilahtui varmasti nähdessään taas hoitajansa pitkästä aikaa.

7.12.2006 - Hoitotaival: 1 vuosi
Drina on hoitanut Serraa ansioituneesti jo vuoden ajan. Tästä saavutuksesta talli haluaa palkita hänet 15v€ sekä uudella riimulla, jossa on teddypehmusteet. Onnea ja kiitos työstäsi tallillamme!

29.10.2006 - Hoitotarina
Heti tallin pihaan saapuessani kuulin tutun hörähdyksen - Serra. Voikko karva kimalteli auringonsäteiden osuessa siihen ja ruskeat sympaattiset silmät katselivat tuloani tarkasti. “Hei pitkästä aikaa”, tervehdin ja rapsutin Serran pehmeää karvaa. “Onkin pitkä aika viime hoidosta, tiedän. Olen pahoillani, mutta en ole ehtinyt hoitamaan”, selitin ja Serra käänteli päätään kuin tylsistyneenä. “Hetki, tulen hakemaan sinut kohta täältä”, sanoin hymyillen ja lähdin tallia kohti.

Tervehdin Ainoa, joka hoiti toimistossa paperihommia. Vietyäni reppuni hoitajien huoneeseen olin jo menossa siivoamaan karsinaa, kun huomasin Iidan touhuavan turvekärryjen kanssa Serran karsinassa. “Ai hei, siivosin jo Serran karsinan, jos ei haittaa?“ Iida kysyi ja kääntyi puoleeni. “Ei haittaa, kiitos kun viitsit”, kiitin hymyillen. “Työtänihän minä vain teen”, Iida hymähti ja väläytti iloisen hymyn kääntyen takaisin talikon puoleen.

Hain Serran riimunnarun ja kävin hakemassa sen tarhasta. Vein sen karsinaansa ja riisuin loimen sekä pintelit. Vietyäni ne paikoilleen ryhdyin harjaamaan kaunista hoitotammaani huolellisesti. Joka paikan tarkistettuani puhdistin kavion kerrallaan mudasta ja muista roskista. “Kas noin, kelpaisit tuon näköisenä vaikka kilpailuihin”, sanoin ja tarjosin Serralle palan omenaa kiltistä käyttäytymisestä. “Mitä jos lähdettäisiin vähän kävelemään?” kysyin ja tulkitsin omenaa rouskuttavan hörähdyksen myönteiseksi vastaukseksi. Pujotin riimun tamman päähän ja vein sen ulos raikkaaseen ilmaan.

Vedin syvään henkeä ja vein Serran kävelemään maastoon rauhallisesti. Pieni tuulenvire kahisutti viimeisiä lehtiä puissa ja mutaan painautuneet kavionjäljet kertoivat muidenkin käyneen täällä. Serra haisteli raikasta ja kirpeää ilmaa ja kumartui välillä näykkäämään muutaman jäisen vihreän heinän maasta, kunnes huomasi niiden maistuvan liian kylmiltä. Aurinko pilkisteli pilvien takaa ja puiden oksat varjostivat pientä polkua. Kävelimme hitaasti ja rauhallisesti lyhyen lenkin. Palattuamme tallille harjasin Serran muutamista roskista ja puhdistin sen kaviot, jonka jälkeen lähdin kotiin.

Muista vilkaista uusitut hoito-ohjeet, niissä on tullut jonkinlaista muutosta liittyen kursseihin sun muuhun :) Mukavaa että palasit, Serrakin saa taas oman hellijänsä takaisin.

4.9.2006 - Hoitotaival: ½v
Drina on touhunnut Serran kanssa jo yli puoli vuotta ansiokkaasti. Siitä palkkiona talli lahjoittaa parivaljakolle pääharjan ja hierontaharjan. Onnea!

29.8.2006 - Hoitotarina
"Hei tyttö" tervehdin ja silitin Serran pehmeää karvaa. Tamman harja oli kasvanut kesän aikana hurjasti, ja ryhdyinkin jo miettimään, aikoisikohan Aino siistiä sitä vai ei.. Serran tökätessä voimakkaasti minua havahduin mietteistäni ja tarjosin Serralla paria maahan tippunutta heinänkortta. Serra tyytyi siihen ja ravasi sitten tarhan toiseen päähän.

Tallissa ryhdyin siivoamaan Serran karsinaa. Kärrättyäni kaikki tarvikkeet pois kuurasin myös ruokakupin puhtaaksi ja vesiautomaatin testasin myös. Huomasin minulla olevan vielä ylimääräistä aikaa, joten järjestelin Serran kaapin tavarat siistiin järjestykseen ja korjasin teipillä rispaantuneet reunat kaapin oveen teipatusta ohjelappusesta. Kaikki tehtävät suoritettuani kävin viemässä ruoat valmiiksi karsinaan ja hain sitten Serran tarhasta.

Harjattuani, siistittyäni kaviot ja tarkistettuani terveyden kävin hakemassa riimunnarun ja lähdimme Serran kanssa kävelemään. Serra käveli kiltisti alkumatkan - mutta heti kun lähdimme pois lähiympäristöstä, se yritti tunkea ojanpientareelle ja kiskoi narua kuin olisi ollut kovastikin kahlittu. Tyynnyttelin tammaa ja pidin parhaani mukaan kiinni narusta. Hyväksi onnekseni Serra rauhoittui pian. Kiersimme pitkän lenkin ja Serrakin näytti nauttivan luonnosta.

Palattuamme harjasin Serran uudelleen pikkuroskista ja puhdistin kaviot - jotka olivatkin täynnä kaikenlaista Serran rämmittyä mudassa. Pesin jalat huolellisesti ja huolehdin, ettei vuohiskarvoihin jäisi yhtään kuivunutta mutaa. Serran ollessa taas siisti, sanoin sille heipat ja jätin sen mutustelemaan heiniään.

Kesän aikana annettiin tamman harjan kasvaa enemmän welshimäiseksi, ja nyt syksyllä taas ajateltiin sitä lyhentää sitten :) On vaan niin suloisen näköinen Serrakin, kun se voi piiloutua silkkisen otsatukan taakse. Tervetuloa takaisin lomalta!

6.6.2006 - Hoitotarina
Jälleen kävellessäni tallille päin ajattelin tämänpäiväistä maastoretkeä. Saapuessani tallille riensin heti Serran luo - ehkä pelkäsin että Serra oli hankkinut itsensä taas jonkinlaisiin vaikeuksiin, kuten viime kerralla. Onnekseni Serra söi aamuheiniään karsinassaan ja riensi heti sekin karsinan ovelle nähdessään tuloni. “No hei Serra”, sanoin hieman ihmeissäni noinkin innokkaasta vastaanotosta. Sain Serran heti riimuun ja vein sen tarhaan, jonka jälkeen suuntasin kohti työvälineitä. Raahattuani kaikenlaiset kärryt ja lapiot ynnä muut karsinan viereen, ryhdyin siivoamaan Serran karsinaa. Tällä kertaa siivoaminen kävi nopeasti, Serra kun oli päättänyt tehdä kaikki tarpeensa yhteen nurkkaan.

Puhdistettuani ruokakupin ja vesiautomaatin kävin laittamassa Serran varusteet ratsastuskuntoon. Aikaa oli vielä reilu tunti, joten kävin laittamassa Serran päiväruoat valmiiksi, ja sen jälkeen kävin kysymässä Ainolta josko saisin jonkinlaista hommaa itselleni tunniksi. Aino antoikin tehtäväkseni siivota Tomin karsinan, kun seuraavasta hoitajasta ei ollut vielä varmaa tietoa.

Siivottuani Tomin karsinan kävin hakemassa Serran tarhasta, varustin sen ja talutin maastoon. Noustuani selkään kannustin Serran käyntiin ja ryhdyin nauttimaan raikkaasta kesäilmasta. Jonkin aikaa käveltyämme nostin kevyeen raviin ja ravasimme pienen pätkän. Sitten tunsin kasvoilleni tipahtavan vesipisaran ja ajattelin ensin sen olevan vain joku oksalta tippunut vesipisara, mutta ei, taivas alkoi yhtäkkiä vuotaa päällemme. Yritin parhaani mukaan rauhoitella Serraa, mutta se vain jännittyi paikalleen ja tärisi peloissaan. “Rauhassa, tamma, rauhassa”. Pian, onneksemme vesikuuro loppui ja palasimme takaisin tallille, ettemme vilustuisi kovassa tuulessa märkinä. Riisuin tallilla Serran varusteista ja sanoin heipat.

Osuitte harmillisesti juuri sen kuuron ajaksi maastoon :/ Onneksi selvisitte hyvin tallille takaisin ja Serrakin pääsi kuivattelemaan itseään vielä illalla laitumelle. Hienosti hoidettu - ja kiitos karsinan siivous avusta!

1.6.2006 - Hoitotarina
Kävellessäni taas tallille päin mietin, sataisiko tänään. Aurinko näkyi pilkistelevän pilven takaa ja ilma oli kohtuullisen lämmin. Saapuessani tallin pihaan huomasin jo kaukaa Serran hermostuneen asenteen. Se melkeinpä kiljui vihaisena ja hyppi pystyyn. Nopeutin askeliani ehtiäkseni näkemään mitä oli meneillään. Tarhalle tullessani katsoin kauhuissani kuinka Serra tappeli Eevin kanssa. Eevi oli takajaloillaan ja Serra perääntyi ärsyttäen sitä koko ajan. “Serra!” huudahdin ja tartuin kiinni tamman riimusta sen tullessa aidan vierelle. Heti Serran joutuessa kiinni Eevikin rauhoittui. “Mitä ihmettä luulet tekeväsi?” kysyin vihaisena Serralta. Sonja kiirehti selittämään; “Eevillä on tänään huono päivä, ja Serra hermostui”. “Mutta ei se oikeuta sinua ärsyttämään muita”, toruin Serraa ja talutin sen sitten tarhasta tallipihan harjauspuomeille.

Harjatessani Serran etujalkoja se hermostui. Se kiljahti, hyppäsi pystyyn ja heitti päänsä ylös. “Hei, Serra!” huudahdin hämmästyksissäni ja nappasin kiinni riimunnarusta, ettei Serra riuhtaisisi itseään irti puomista. Kiskaisin kevyesti narusta ja sain Serran takaisin alas. “Ei mitään temppuiluja enää” sanoin tiukasti ja jatkoin harjaamista. Puhdistettuani kaviot selvitin harjan suurimmat takut ja siitäkös vasta villiintyminen alkoikin. Serra kuopaisi takajaloillaan maata, hyppäsi suuren loikan eteenpäin ja ryhtyi hirnumaan äärettömän kimeästi ohi kulkeville ratsukoille. “Nyt kyllä lopetat”, toruin ja otin kiinni Serran riimusta. Vein sen karsinaansa ja harjat paikalleen. Menin varovasti karsinaan ja silittelin sen pehmeää, silkkistä karvaa. “Niin, niin, ei mitään hätää..” juttelin rauhallisesti ja rapsuttelin korvan takaa. Serra hörähti vaimeasti ja työnsi päätään lähemmäs minua. “Mikä sinuun oikein meni kun sillä tavoin riehuit?” kysyin ja selvittelin kevyesti otsaharjaa. Serra hörähti jotakin kuin sanoakseen, ettei itsekään tiennyt. “Olisit voinut loukata itsesi” sanoin. Serra hörähti vielä kerran ja asettui sitten makuulle.

Aino kävi treenaamassa vielä illalla Serralla esteitä, jonka aikana ehdin siivota karsinan ja laittaa illan ruuat valmiiksi. Katselin vielä jonkin aikaa Serran treenejä, kunnes lähdin kotiin pitkän päivän jälkeen.

Serra ja Eevi vähän kinastelivat, taitaa molemmilla tammoilla olla taas kiima ja siksi jaksavat temppuilla kyllä ihan jokaiselle (esteetkin sai pistää ihan mataliksi, että tamma edes suostui menemään niistä yli). Eiköhän tammaporukka tuosta tokene ja rauhotu kummasti <: Pitäisi varmaan harkita jotain kivaa oria Serrallekin jossain välissä taas.

27.5.2006 - Hoitotarina
"Hei Serra. Mitäs kuuluu?", kyselin hoitotammaltani. Serra ei vaivautunut vastaamaan mitään, vaan mutusteli heinänkorsia tyytyväisenä. Hymähdin ja astuin sisään karsinaan harjaamaan. Serra hörisi onnellisena harjatessani sitä. "On se kivaa et joillain on ainakin mukavaa", sanoin ja vaihdoin harjan kaviokoukkuun. Kaviot puhdistettuani keräsin kamppeeni ja vein Serran kaappiin. Serran vein tarhaan kellon tultua kaksi.

Kärrättyäni kaikki tarvikkeet karsinan eteen ryhdyin noukkimaan lantakasoja erilleen puhtaista alusista. Saatuani kottarit täyteen kävin tyhjentämässä ne lantalaan ja kannoin uusia alusia karsinaan. Leviteltyäni ne ympäriinsä puhdistin ruokakupin ja siivosin vesiautomaatin alusista ja muista roskista. Sitten kävin sanomassa heipat ja lähdin kotiin.

Putsauspäivä :) Poneilla tuntuu aina elämä hymyilevän jos edessä on ruokaa ja joku jaksaa rapsutella. On se sitten helppoa. Ja hyvin perille tuli <:

29.4.2006 - Hoitotarina
Serra hörisi hiljaa hamutessaan taskuistani jotakin suuhunpantavaa. Auringon säteet kimaltelivat sen huuruisesta karvasta. Vähäiset lumet siellä täällä olivat saaneet Serran oikein kunnon piehtarointituulelle. "No, mennäänkö sitten?", kysyin ja avasin tarhan portin. Talutin Serran puomille ja ryhdyin harjaamaan pitkin vedoin kaunista voikkoa tammaa. Kaviot puhdistettuani irroitin sen puomista ja talutin maastoon. Oli niin ihana ilma, ettei voisi olla olematta pois kauniista maastosta.

Serra hörähteli ja katseli ympärilleen kuin olisi ensimmäistä kertaa maastossa. Ilma oli raikas ja linnut sirkuttivat puilla. Jonkin aikaa käveltyämme käännyimme ympäri ja palaisimme tallille. Harjailin Serrasta ne muutamat roskat pois ja puhdistin kaviot uudelleen. Sen jälkeen Aino tuli kysymään, saisiko lainata Serraa opastaessaan juuri tullutta aloittelijaa tutustumaan hevosiin. Suostuin ja lähdin kohti Serran karsinaa. Siivottuani karsinan menin vielä katsomaan mitä Serra puuhasi. Tamma ei oikein ymmärtänyt mitä pitäisi tehdä ja katsoi minuun epätoivoisena. Aino onneksi sai sen pysymään aloillaan. Sanoin sille heipat ja lähdin kotiin.

Serralla oli omat metkut mielessä, mutta onneksi jaksoi lopuksi pysyä aloillaankin (Iida kävi vielä ratsastamassa tammaa illalla). Kevät tulee kovaa vauhtia, vielä löytyy varjoisista paikoista joitain pieniä lumikasoja, muuten on kyllä jo kauniin vihertävää (varsinkin laitumella alkaa jo kohisten nousta ruohontynkää syötäväksi!)

4.4.2006 - Hoitotarina
Serra rouskutteli antamaani porkkananpalaa hampaissaan. "Ei kyllä ole enää, valitan", sanoin ja rapsutin vielä viimeisen kerran Serraa. Siirryin tarhalta sisälle Serran karsinalle ja lähdin hakemaan siivousvälineitä. Siivottuani karsinan putsasin ruokakupin ja tarkistin, että vesiautomaatti toimii. Kävin katsomassa Serran varusteita ja kannoin ne valmiiksi harjauspuomille. Haettuani Serran tarhasta toin sen puomille ja harjasin huolellisesti kaiken moskan pois. Kaviot puhdistin tämän jälkeen, ja sitten vielä yleistarkistus vammojen varalta.

Varustettuani Serran talutin sen kentälle ja nousin tamman selkään. Lämmittelimme sekä vapaalla että reippaalla käynnillä ja ravilla. Sen jälkeen pyysin ohimenevää hoitajaa pitämään hetken Serraa paikoillaan, kun kävin nopeasti pystyttämässä viisi estettä. Kiitin hoitajaa ja nousin uudelleen selkään. Kannustin Serran laukkaan ja ensimmäisellä esteellä ajoin tammaa eteenpäin. Hyppy sujui yllättävän hyvin, ja niin sitä seuraavakin. Rentouduin selässä ja huomasin, että Serra hyppäsi todella hyvin, vaikka en tehnyt muuta kuin ohjasin ja kannustin. Kolmannella esteellä jokin meni vikaan. Jo Serran ponnistaessa tiesin, että nyt tulisi epäonnistuminen. Serran kaviot kolahtivat puomiin ja se putosi maahan. Muuten esteet menivät varsin hyvin, pari pudotusta tuli silloin tällöin.

Tarpeeksi hypittyämme jäähdyttelimme vielä käynnillä ja laskeuduin sitten selästä. Korjasin esteet pois ja talutin Serran talliin. Riisuin Serran varusteista ja harjasin sen huolellisesti. Kaviot puhdistettuani vein sen karsinaansa ja kannoin varusteet takaisin paikoilleen. Pesin kuolaimet ja asetin ne kuivumaan, jonka jälkeen kävin sanomassa heipat Serralle ja lähdin kotiin.

Vauhdikasta esteratsastusta tällä kertaa (: Muistathan ratsastaa vielä maneesissa, koska kenttä on hiukan mutainen lumien sulamisen jäljiltä. Mainio tarina!

17.3.2006 - Hoitotarina
"Heei, Serra. Mitä kuuluu?", kyselin hyväillen hoitohevoseni pehmeää turpaa. Serra käänteli päätään ja kurkottui välissä nappaisemaan muutaman heinänkorren maasta. "En ehdi tänään kuin käväistä, mutta lupaan, että tulen ihan tässä lähiaikoina hoitamaan sinut kunnolla", selittelin hiljaa rapsuttaen samalla huurretta pois tamman harjasta. Serra hörähti kerran. Vietyäni kamppeeni hoitajien huoneeseen hain tarvittavat välineet ja ryhdyin nostelemaan lantakasoja pois Serran karsinasta. Lajiteltuani puhtaat heinät erilleen likaisista vein likaiset lantoineen lantalaan ja kävin hakemassa reilusti lisää heinää. Levittelin heinät Serran karsinaan tasaisesti ja tartuin sitten harjaan.

Puhdistettuani ruokakupin siirryin vesiautomaattiin, jonka jälkeen vilkaistuani kelloa päätin lähteä hakemaan rakasta hoitohevostani tarhasta. Harjasin Serran huolellisesti, puhdistin kaviot ja selvittelin jouhia varovaisesti. Tarkistin tamman kaikenlaisten vammojen ja ruhjeiden varalta, jonka jälkeen hyvästelin sen ja lähdin kotia kohti.

Lyhytkin hoitoreissu auttaa jo meitä työntekijöitä ja tietty hevosta <: Nätti tarina!

23.2.2006 - Hoitotarina
Saapuessani Serran karsinan luo löysin tamman seurasta kaksi tyttöä, kädessään pussit karkkeja kurkottelemassa karsinan oven ylitse. "Mitä täällä tapahtuu?", kysyin rauhallisesti. Tytöt kavahtivat taaksepäin ja katsoivat minuun säikähtäneinä. "Me.. öö.. me tuota..", he änkyttivät peloissaan. "Anteeksi jos säikäytin, mutta sanokaa vain. En minä teitä pure", jatkoin hymyillen hieman. "No me vaan katseltiin", toinen tytöistä sai tokaistua. "Jaa, no asia on sitten selvä. Ette kai antaneet noita hevoselle?", kysyin katsoen karkkeja. "Anteeksi mutta me ei tuhlata karkkejamme hevosille. Niihin meni monen viikon viikkorahat", sama tyttö sanoi hieman ihmeissään, jonka jälkeen molemmat poistuivat.

Nauroin itsekseni ja astuin Serran karsinaan. "Hei, tyttö, mitä kuuluu?" Hain harjat ja harjasin Serran niin hyvin kun ikinä osasin. 'Nyt harjaan sinut niin puhtaaksi, että kenelläkään ei voi olla mitään valittamista', juttelin itsekseni ja Serra hörisi hiljaa syöden heiniään. Puhdistin kaviot ja selvitin jouhia, varsinkin häntää, joka oli pahemmassa sotkussa, missä olin ikinä sen nähnyt. Tarkistin tamman kokonaan kaikenlaisten vammojen varalta ja vein sitten harjat pois. Siivosin seuraavaksi Serran kaapin kokonaan. 'Kyllä Serralla tavaraa riittää todellakin. Miten edes löysin jotakin täältä?', mutisin itsekseni nauraen. Löydettyäni neljä pintelit patjoineen kaapista vein ne Serran luo ja ryhdyin käärimään niitä tamman jalkoihin. Se ei oikeastaan ollut sen vaikeampaa, vaikka viimeisimmästä pintelin käärinnästäni oli jonkin verran jo aikaa. “Kas noin. Suojatut jalat”, totesin valmistauduttuani tehtävästä. Vein Serran tarhaan ja aloitin itse siivoamaan karsinaa. Hommasta suoriuduttuani pesin ruokakupin ja puhdistin juoma-automaatin. Kävin hyvästelemässä Serran muutaman porkkananpalan kanssa ja lähdin sitten.

Tania ja Riina - Iidan serkku-tytöt ;) Olivat tallilla katsomassa torstaista lauantaihin ja ehtivät kyllä kaikenlaista kokemaan. Onneksi eivät suurta tuhoa tehneet - vaikka välillä tuntuikin että tytöt pitäisi laittaa tarhaan hevosten lisäksi purkamaan energiaa. Hienosti hoidettu pitkästä aikaa :)

21.1.2006 - Hoitotarina
Jo kävellessäni tallille olin innoissani. Tänään saisin ratsastaa Serralla. Loppumatkan melkein juoksin, ehkäpä siksikin, että minulla oli ohuet vaatteet ja meinasin jäätyä, vaikka pakkasta olikin vain pari astetta. Päästessäni talliin sisään hengähdin ja lähdin saman tien Serran karsinalle. Tamma nukkui kevyesti makuullaan ja hörisi hiljaa (unissaan?). "Hyviä unia vain", sanoin hiljaa ja lähdin katsomaan Serran varusteita. Hyvät yleisvarusteet - nivelsuitset, yleissatula, pintelit. Asetin varusteet valmiiksi ja lähdin sitten katsomaan olisiko Serra jo herännyt. Olihan se. "Hei tyttö", hymyilin ja silitin Serran pehmeää karvaa.

Sidoin sen käytävälle ja harjasin oikein hyvin, kiiltäväksi. Kaviot puhdistin kaikesta moskasta ja tarkistin vammojen varalta. Varustin tamman ja käärin pintelit kaikkiin jalkoihin. Hain itselleni kypärän sekä raipan ja talutin Serran ulos kentälle. Mittasin jalustimet, kiristin vyön ja nousin selkään. Serra pysyi hyvin paikoillaan. Kosketin tamman kylkiä kevyesti pohkeilla ja se lähti heti kevyesti liikkeelle. Ensiksi vähän vapaata ohjaa, käyntiä. Sen jälkeen vähän ravailtiin ja lopulta laukattiinkin harjoituslaukkaa. Sitten koitimme jotakin helppoja kouluratsastusliikkeitä. Pysähdyksen ja peruutuksen Serra taitoi hyvin ja temponlisäyskin onnistui. Takaosakäännöstä koetettaessa Serra oli vähän epävarma, eikä käännöksestä tullut oikein mitään. Menimme koottuja ja lisättyjä askellajeja vielä, kunnes jäähdyttelimme. Laskeuduin satulasta takaisin maan pinnalle, löysäsin satulavyötä ja talutin sitten Serran talliin. Sidoin Serran käytävälle ja riisuin sen varusteistaan. Harjasin hyvin ja puhdistin kaviot. Taputin Serraa kiitokseksi ihanasta käyttäytymisestä ja annoin porkkanankin. Vein tamman tarhaan ja siivosin vielä karsinan, kunnes lähdin kotiin.

Muuten, ilmoitatko sitten jos tarinat ovat liian pitkiä? Ei näitä jaksa alkaa laskemaan näitä sanoja.. (:

Muokkasin nyt noita ohjeita hiukan, eli sanoja ei tarvitse laskea :) Tähän asti ollut ihan sopivan mittaisia tarinoita. Serra näytti liikkuvan oikein kauniisti, ja taisi molemmat tykätä ratsastuksesta.

19.1.2006 - Hoitotarina
Saapuessani tänään tallille - poikkeuksellista kyllä, en kuullut mitään tavallisuudesta poikkeavia ääniä. Serra ravasi ympäri tarhaa. "Heei tyttö", tervehdin. Serra oli tullut aidan luokse rapsuteltavaksi. Se yritti tunkea päätään taskuihini, muttei ihan ylettänyt. "Ei ole mitään, valitan", sanoin ja rapsutin Serraa korvan takaa. "Lähden siivoamaan karsinaasi, pääset sen jälkeen pois tarhasta", sanoin ja lähdin tallia kohti. Siivottuani karsinan, puhdistettuani ruokakupin ja kuurattuani vesiautomaatin lähdin katsomaan Serran harjoja. Ne olivat lähes täysin karvoissa, joten minulla kestikin niiden puhdistamisessa jonkin aikaa. Harjat puhdistettuani lähdin kohti tarhaa riimunnarun kanssa. "Hei taas, Serra", hymyilin ja kiinnitin Serran huomiota. Se käveli portille ja napsaisin sen kiinni naruun. Avasin portin ja talutin Serran ulos tarhasta. Silittelin Serran pehmeää karvaa koko matkan ajan tarhasta talliin.

Sidoin Serran käytävälle ja harjasin hyvin. Puhdistetuilla harjoilla oli helpompaa harjata. Serra hörisi hiljaa tyytyväisenä ja tutki kiinnostuneena ympäristöään. Se hörähti jokaiselle näkemälleen olennolle. Harjattuani Serran puhdistin kaviot ja tarkistin vielä Serran vammojen varalta. "Täysin terve tapaus", sanoin itsekseni ja Serra heitti päätään. Vein sen karsinaansa ja rapsuttelin vielä vähän Serran nauttiessa siitä niin suunnattomasti. "Ensi kerralla ratsastan sinulla, lupaan sen. Nyt ei ollut aikaa, mutta lupaan että ensi kerralla on", sanelin Serralle. Se katseli minua ruskeilla silmillään pää kallellaan ja hörähti sitten tunkien vielä turpaansa taskuihini. Hyvästelin Serran ja lähdin jälleen kerran kotia kohti.

Serra tykkäsi oikein paljon kun pääsit taas käymään (hoitointo on aina hyvästä ^^). Tamma selkeästi luottaa ja uskoo sinua, eikä keksi enää mitään tyhmiä temppuja ja jekkuja sinun kiusaksesi (toisaalta - mistä tiedämme mitä ponin päässä liikkuu ;)

18.1.2006 - Hoitotarina
Saapuessani tallille kuulin rytmikästä kavioiden kopsetta ja hurraahuutoja. 'Mitä siellä on oikein meneillään?', mietin ja samantien toivoin, ettei olisi taas käynnissä samanlainen hässäkkä kuin viime kerralla. Pian näin kentällä liitävän ratsukon - laukkaajia. Kentän laidalla seisoivat Aino ja Iida, Iida näytti hyvin innostuneelta. Juoksin heidän luokseen ja kysyin: "Mitä te teette?" Aino vastasi katse yhä ratsukossa: "Iidan ystävä Henna omistaa hienon täysiverisen DW Samenthen. Testaamme sen kirimisnopeutta." "Okei", hymyilin ja käännyin katsomaan ratsukkoa. He kiitivät rataa ympäri uskomatonta vauhtia. Vilkaisin vielä kaunista hevosta ja lähdin sitten kävelemään talliin.

Serra käveli karsinassaan ympyrää tylsistyneenä. "Hei tyttö", sanoin ja kävelin karsinan ovelle. Serra oli heti tunkemassa turpaansa ulos. "Onko sinulla tylsää?", kysyin nauraen. Serra hörähti ja ravisti päätään. Hain harjat Serran kaapista ja sidoin Serran käytävälle harjattavaksi. Serra tanssahteli innoissaan päästyään ulos karsinasta. "No, no, ihan rauhassa kuitenkin", sanoin hymyillen. Harjasin Serran huolellisesti ja puhdistin kaviot. Jouhiakin selvittelin vähän sormin. Serra seisoi kuuliaisesti koko ajan. Vein sitten Serran tarhaan ja siivosin jälkeni. Karsinan siivottuani puhdistin vielä ruokakupin ja vesiautomaatin. Serran oveakin vähän kohentelin, huomioitavaa-kyltti oli yhdestä kulmasta irti ovesta, Serra varmaan innoissaan sitä repinyt hampaillaan. Serran karsinan vieressä Vilma hörähteli innokkaasti. "Hei tyttö. muistatko vielä minut?" kysyin ja silitin arabia. Vilma hirnahti kimeästi ja viskaisi päätään. "Ilmeisesti muistat." Vilma katsoi minuun kuin odottaen, että menisin sen karsinaan sisälle hoitamaan. "En ole hoitajasi enää, en. Hoidan nykyään Serraa, naapuriasi", kerroin ja silitin vielä tamman pehmeää päätä. Hain kamppeeni ja kävin vielä rapsuttelemassa Serraa tarhassa, ennen kuin lähdin kotia kohti.

'Samantha' - eli Hennan hevonen oli kyllä äärimmäisen nätti tapaus. Onneksi on tallit täynnä eikä aikaa kisata, muuten olisin heti ostanut itselleni (tosin tamma ei ollut edes myynnissä, mutta liekö tuolla väliä ^^). Serrakin näytti tykkäävän hoitamisestasi ja pitkästä harjausajasta (:

9.1.2006 - Hoitotarina
Ooo. Uusi hoitokirja. Mitenkäs tuohon hoitaja kertoo itsestään-kohtaan saa tekstiä? (:

Astellessani tallille kuulin jo kaukaa kiihtynyttä, kimeää hirnuntaa. Saman tien sen jälkeen kuului toinen ääni, erilainen hirnahdus. Kiihdytin askeliani ja pian saavuin tallin pihaan. Kauhuissani katselin kuinka Serra ärsytti jotakin toista tammaa, kiiltäväkarvaista ruunikkoa hirnumalla sille kimeästi ja hyvin ärsyttävään sävyyn. Toisen tamman suu oli aivan vaahdossa ja se oli hyvin kiihtynyt myös. Aino rauhoitteli ruunikkoa, ja se olikin hyvin kuuliainen ja rauhoittui täysin. Serra kuitenkin tuli lähemmäs tammaa, korskahti ja heitti kaulaansa taaksepäin. Sitten se perääntyi kaula alhaalla. "Mitä sinä oikein teet?", kysyin tiukkana Serralta tultuani sen luo. Serra korskahti jälleen ja Aino sanoi: "Joku aloittelija vei Siirin väärään tarhaan erehdyttyään hevosesta. Veisitkö Serran pois?" Nyökkäsin ja keräsin maahan tallautuneen riimunnarun ja kiinnitin sen Serran riimuun. "Ei tuolla tavalla saa alkaa rynnimään toisten päälle, tai edes ärsyttämään", toruin Serraa taluttaessani sitä karsinaan. Serra käveli pää alhaalla ja katseli minua sivusilmällä myöntyvästi.

Hain harjat ja harjasin Serran huolellisesti. Vasenta takajalkaa Serra aristi hieman ja tarkemmin katsottuani huomasin siinä olevan pienen naarmun. Kävin kertomassa naarmusta Ainolle, joka sanoi sen oleva sen verran pieni, että suurempaa hoitoa ei tarvittu. Olin jo lähdössä toimistosta, kun Aino vielä huikkasi: "Ainiin, voisitko olla liikuttamatta Serraa tänään? Pitäisin sitä mielelläni pienessä yksityisvalmennuksessa mallihevosena, kun Serralta nuo esteet onnistuvat" "Toki", vastasin hymyillen ja menin takaisin Serran luo. Se makaili turpeissa ja oli ilmeisesti piehtaroinut, tai siltä ainakin näytti. Puhdistin vielä kaviot ja sanoin sitten heipat.

Ulkona Aino talutteli Siiriä. "En olekaan tällaista tammaa nähnyt ennen" sanoin miettien. "Et varmaankaan, tämä saapui vasta toissapäivänä. Varsin veikeä tapaus." Aino sanoi nauraen ja rapsutti kaunista tammaa. "Mitä siinä yhteenotossa oikeastaan tapahtui?" kysyin ihmeissäni. "Eräs aloittelija luuli Serraa Siirin tarhakaveriksi, tiedä sitten miksi. Hän vei Siirin Serran kanssa samaan tarhaan, ja Serra kun ei Siiriä tuntenut, se hermostui täysin ja molemmat pääsivät jotenkin ihmeellisesti tarhasta ulos tallipihalle taistelemaan." Aino selitti pyöritellen silmiään. Hyvästelin Ainon ja lähdin kotia kohti.

Tosiaan - onneksi saatiin tammat ajoissa kuriin, ettei tuon pahempaa ehtinyt tapahtua. Siirikin oli ihan ihmeissään, vielä uusi paikka ja sitten tulee joku outo tamma uhittelemaan (ja vielä pieni poni ^^). Hoitaja kertoo itsestään -kohtaan voit lähettää ihan tuolla hoitajakirja lomakkeella pienen tarinan itsestäsi - miellellään virtuaalisesta itsestäsi, voit siis kehittää millaisen hahamon tahansa itsellesi ;)