| |
|
xxx = tallimerkintä
xxx = hoitomerkintä
xxx = ratsastusmerkintä
30.4.2010
- Vappu ja kevättohinaa
Aurinko paistoi ja oli oikein hieno ilma -
vappuna kun oltiin luvattu pelkkää litinää ja lätinää vesisateen takia.
Oli myös ihanaa taas päästä tallille, kun oli perjantai joten läksyjäkään
ei tarvinnut tehdä heti huomiseksi. Mitähän rakkaalle hoitoponilleni
tänään kuului?
Heti talliin päästyäni menin moikkaamaan
Taikaa sen karsinalle. Poni vaikutti omalta itseltään ja kaikki oli
kunnossa. Karvapeite näytti olevan hieman pölyinen ja likainen, joten
eikun harja käteen ja sutimaan. Ensiksi kävin vain viemässä tavarani
hoitajien huoneeseen ja sitten suunnistin suoraa päätä satulahuoneeseen.
Katselin pakkeja ja vihdoin bongasin sieltä myös Taikan pakin. Se oli
vielä suht. koht. siisti, kun olin sen viime kerralla putsannut ja
tuunannut taas hienoksi.
Käytävällä laskin pakin maahan ja avasin tämän. Kaivelin harjojen seasta
kumisuan ja menin Taikan luo karsinaan. Tamma katsoi minua uteliaasti ja
nuuhkaisi kerran sukaa. Ainakin se tietäisi mitä ollaan tekemässä. Rupesin
pyörivin liikkein sukimaan tamman karvaa ja tyytyväisyys koheni kun
huomasin likapaakkujen luovuttavan tässä taistossa. Käytiinpä siinä koko
ponin rakenne miltei läpi, mutta kyllä aikaakin vierähti. Sitten meni
harja vaihtoon. Erityisesti nyt jalkoihin koitin panostaa, jotta ne
olisivat siistit eivätkä sen näköiset, että Taika olisi käynyt metrin
korkuisessa mutaläjässä. Toivottavasti se ei sitten heti likaisikaan
itseään? Välillä puhelin ponille samalla kun setvin likaisia kohtia
siisteiksi. En tiedä, paljonko Taika höpötyksistäni ymmärsi, mutta ainakin
sen korvat kääntyilivät innokkaina. Irvisteleviä hampaita en ainakaan
nähnyt, joten Taika oli varmaankin sitten suuremmaksi osaksi samaa mieltä
kanssani.
Saadessani hoitotoimenpiteet päätökseen laitoin harjat ja muut hyvään
järjestykseen ja suljin pakin kannen. Satulahuoneeseen siis käy matka.
Tallissa vaikutti aika hiljaisen oloiselta, ties vaikka kaikki olisivat jo
alustavasti vapputunnelmissa jossakin päin maailmaa. Noh, minullahan
vapunvietto menee hienosti tallillakin.
Myöhemmin päätin vielä vähän siistiä Taikan karsinaa tämän ollessa ulkona
tarhailemassa. Siirtelin talikon avulla kaikki kökkäreet ja muut likaiset
kohdat pois. Heinät lentelivät ilmassa ja jos joku nyt olisi kuvannut niin
varmasti olisi saanut viikon naurut touhustani. Tiedän sen, että tapani
siivota karsinoita on hyvin hyvin huvittavaa katseltavaa. Mutta onneksi
sain karsinan myös siistiksi ja kärräsin kottikärryt sekä talikon pois.
Päätin vielä kirjoittaa Ainolle lapun, löytäessäni vain ensin paperia ja
kynän. "Moi Aino, siivosin Taikan karsinan tänään tässä illalla, joten
luultavasti tamman karsinaa ei tänään enää tarvitse siivota, jos se on
vielä jo aamullakin siivottu? :)"
Saa nähdä onko Sorsalammen
kunnan perinteiset vappujuhlat siirretty sisätiloihin, kun lehdessäkin
povattiin aikamoisia sadekuuroja tälle viikonlopulle. Ainakin toistaiseksi
aurinko paistelee tallipihalla ja kuivattaa kenttää ratsastuskuntoon.
Taistelu likaa vastaan tuotti tälläkin kertaa tulosta, puhtailla harjoilla
on taas ilo sukia hoitohevosta puhtaaksi :) Huomaa hetkessä, että tulosta
syntyy helpommin ja nopeammin.
Mutakausi alkaa olla onneksi
vähitellen jo takana. Tarhojen hiekkapeite näyttää siltä, että se pölyää
enemmän kuin mutaa. Laitumenkin pinta alkaa vähitellen vihertämään, eli ei
enää kestä kauan kun hevoset saavat ottaa ensimmäiset nurmilaukat aitojen
sisällä! Karsina pysyi hyvin puhtaana ja saa taas kevyen pintapuhdistuksen
seuravana aamuna.
27.4.2010 - Nyt siivotaan!
Matkustelin bussilla kohti tallia, tällä
kertaa rauhallisissa tunnelmissa. En meinannut pomppia seinille, en
meinannut huutaa epätoivosta, milloin olisin perillä. Ei, en sen takia,
että koulu oli juuri loppunut ja olin todella nälkäinen ja ennen kaikkea
väsynyt. Olinkin käynyt ennen bussipysäkille tuloa läheisessä pikkuisessa
ruokakaupassa, jonka myyjällä olisi kovastikin ollut minulle asiaa
kasvavista sinikelloista uusiin leivottuihin pulliin. Ostinkin lopulta
evääkseni valmiiksi tehdyn leivän, sekä pari välipalakeksiä ja tietysti
juotavaksi perus trippimehun.
Vihdoin pääsin onneksi perille, tallin
läheiselle pysäkille ja sanoin kiitokset kuskille. Ilma oli raikas ja
linnut lauleskelivat jo kilpaa toistensa kanssa. Odotin jo innolla Taikan
näkemistä, mitähän tälle pikku tammuskalle tällä hetkellä kuuluu.
Tallipihalla oli vielä hiljaista, sillä tunnit alkaisivat vasta noin
tunnin päästä. Taika oli vielä tarhassa, eihän kello ollut nimittäin edes
viittä. Meninkin siis tervehtimään ponia sinne suuntaan, en kuitenkaan
viitsinyt kauaa siellä pyöriä, että saisivat kaverukset viettää
vapaa-aikaansa rauhassa. Sitähän minäkin kaipaisin, mietiskelin
tallustellessani tarhan luo. Eevi, Taikan tarhakaveri, tuli saman tien
luokseni ja oli heti hellyydenkipeänä. Taika sen puoleen näytti viettävän
myös yhtä laimeaa päivää kuin minäkin, eipä se viitsinyt tarhannurkastaan
minnekään liikkua. Menin siis itse paikanpäälle ja puhelin tammalle hiljaa
kaikenlaista mukavaa, mitä päähän tupsahti. Ihan kuin se olisi auttanutkin,
Taika näytti heti virkeämmältä. Onkohan tällaisella lörpöttelyllä oikeasti
joku ihmeellinen vaikutus? Noh, en kuitenkaan viitsinyt silti koko
päivääni siinä viettää. Ilma oli kyllä tosiaan mitä hienoin kun aurinkokin
pilkotti taivaalta. Lähdinpä kuitenkin talsimaan tallin suuntaan, mitähän
sielläkin tällä kertaa odotti.
Ja tottahan toki, mitä muutakaan siellä olisi
odottanut kuin Taikan pölyinen harjapakki varusteineen käydessäni
tsekkaamassa satulahuonetta. Se on nyt sitten siivouspäivä, tuumasin ja
lähdin viemään ensiksi kamojani hoitajien huoneeseen. Siellä pari hoitajaa
moikkaili ja kysyi pikaisesti kuulumisia, samaa siinä vastailin ja koitin
vaikuttaa mahdollisimman pirteältä ja reippaalta. Itse niiiiiiiin inhoan
hapannaamaisia ihmisiä, varsinkin jos heidän kanssa yrittää jutella.
Tosiaan, seuraavaksi olikin vuorossa harjojen ja varusteiden putsaus.
Ehtisin hyvin tehdä kaiken, ennen kuin tunnit alkaisivat ja talli
täyttyisi taas ratsastajista ja sinne tänne menevistä hoitajista. Päätin
ensiksi putsata pikaisesti harjat, ne kun eivät perusteellista siivousta
oikein tarvinneet. Kuitenkin ne menisivät likaiseksi jo tänään. Pölyn
lennellessä ilmassa putsasin vielä itse harjapakinkin ja vihdoin olin
tyytyväinen tulokseen. Viimeinenkin harja ehti lennähtää pakkiin, kunnes
rupesin etsiskelemään satulasaippuaa sekä pientä sientä. Ajattelin mennä
ihan ulkoilmaan putsailemaan, olisi mukavampi istuskella siellä kuin olla
sisällä näinkin hyvällä säällä. Kannoin telineen, satulan, suitset ja
satulasaippuan sienineen ulos ja majauduin sinne. Rupesin vetämään
painokkaita vetoja satulannahan pinnalla, olin irroittanut jalustimet ja
vyön ennen työn aloittamista. Vaivannäöllä oli vaikutusta, pinta alkoi
heti kiiltämään ja näyttämään hyväkuntoiselta. Jalustinhihnatkin laitoin
satulasaippualla kuntoon ja pian olikin itse satula valmiina. Tarkistin
vielä, että varmasti kaikki likaiset kohdat olivat oikeasti historiaa,
ennen kuin rupesin edes miettimään suitsien putsaamista.
Tallilla tuntui olevan hiljaista tänään,
sillä hoitajiakaan ei paljoa ollut (ainakaan vielä) tähän aikaan
liikkeellä, vai olivatko kaikki sairastuneet yleiseen tautiin? Suitsien
putsaamisessa ei kauaa nokka tuhissut ja pian kaikki olikin valmista. En
tällä kertaa alkanut purkamaan suitsia kokonaan vaan lähinnä pinnat
päivitettiin. Satulan kokosin, ennen kuin lähdin kulkeutumaan sisälle
päin. Kaikki varusteet löysivät oman paikkansa ja (onneksi) muistin myös
satulasaippuan paikan.
Huokaisin helpotuksesta päästessäni
käytävälle. Menin kurkkaamaan, miltä Taikan karsina näytti. Nähtävästi se
oltiin siivottu ihan lähiaikoina, joten talikkoon ei tarvinnut tarttua
ainakaan vielä. Ainiin eväät!, nälkä taisi yllättää minut jo toisen
kerran. Kiiruhdin saman tien hoitajien huoneeseen ja istahdin penkille.
Kaivoin laukustani ostamani eväät ja repäisin muovit auki varmaankin suuri
hullunkiilto silmissäni. Huoneeseen tuli pari muutakin hoitajaa, heitä en
nimeltä tunnistanut. Keskustelunaihe näytti liittyvän kouluun ja suureen
läksykasaan. Minullakin sellainen odottaisi heti kun pääsisin kotiin voi
harmi. Itse olin lähinnä hiljaa mutustellessani leipääni, mutta välillä
saatoin sanasen vaihtaa. Eihän sitä ihan tuppisuuna sentään kannata olla.
Toisen välipalakekseistäni ajattelin säästää kotimatkalle joten enää
trippi ja sitten menisin vilkuilemaan tuntilistoja.
Tuntilistat olivat jo tältä päivältä
ilmestyneet joten meninpäs heti kurkistelemaan, pitäisikö jäädä tallille
vielä pidemmäksi aikaa mahdollisesti auttamaan Taikan tunnille laitossa.
Ilmeisesti Taika menisi ensimmäiselle tunnille maastoon, joten kyllähän
minulla aikaa olisi tässä vielä poni laittaa kuntoon. Ehtisinkin juuri ja
juuri, sillä aikaahan tässä tunnin alkuun ei enää kauaa ollut. Meninkin
heti katsomaan, oliko poni tuotu jo sisälle. Ja, miksipäs ei, siellähän se
jo seisoskeli käytävää tiiraillen. Lähdin hakemaan harjapakkia ripeästi ja
tullessani takaisin laitoin tamman varmuuden vuoksi kiinni. Rupesin
rauhallisesti harjaamaan pölyjä ja mutaa pois karvasta, varmoin ottein.
Taika tutkaili välillä tekemisiäni uteliaasti, mutta yleisesti antoi tehdä
kaiken kaikessa rauhassa. Jalat paistoivat mutaisuudellaan ja ehdin jo
olla epätoivossa, miten saisin ne siisteiksi. Niinpä kokeilin ottaa
pehmeämmällä harjalla ylimääräisiä likoja pois, sillä en halunnut kovalla
harjalla alkaa jalkoja käsittelemään.
Kyllähän siinä se kymmenen minuuttia taisikin
mennä, kun jo Taikan ratsastaja näytti saapuvan paikalle. Hyvissä ajoin
varusteet varmasti saataisiin laitettua, tämä Jonna kun oli jo tuonut
reippaasti satulan ja suitset mukanaan. "Moi", sanoin tytölle hymyillen ja
jatkoin "mä oon siis Taikan hoitaja, niin tarviiksä apua tossa
laittamisessa?", kysäisin kulmakarvat koholla. "No öö.. ihan sama, mut
saanko mä sitten itte laittaa satulan?", Jonna kysyi ja vastaus tuli
minulta kuin apteekin hyllyltä: "Tottakai! Ja sano ihmeessä, jos tulee
ongelmia. Mä voin olla tässä vieressä jos käy?", vastasin. Jonna nyökkäsi
ja meni Taikan luo ja silitti tätä kaulalta. Sitten satula nousi ja
laskeutui pehmeästi ponin selälle eikä Taika temppuillut yhtään. Miksikäs
temppuilisikaan kun eihän tämä tamma usein temppuilekaan. Katselin
vieressä ja hyvin näytti hoito sujuvan. Tarkistin vielä satulavyön
kireyden Jonnan pyynnöstä, eihän sen alussa tarvitsisikaan olla kovin
kireällä. Kaikki oli ok ja pääsin itse laittamaan vielä lopuksi suitset
Taikalle Jonnan katsellessa vieressä. Olisin toki antanut ratsastajalle
mahdollisuuden laittaa suitset, mutta ei se käynyt. Kuolaimet Taika otti
heti niitä tarjotessani ja laitoin remmejä kiinni välillä kelloa
vilkaisten. En sentään hätäisesti, sehän aiheuttaisi vain sählinkiä.
Vihdoin Taika olikin valmis ja Jonna pääsi lähtemään muiden perässä
kenttää kohti. Toivotin heille hyvää tuntia ja jäin katselemaan taakse kun
voikko poni ja ratsastaja häipyivät maisemista.
Itsekin rupesin tekemään lähtöä ja hainkin
laukkuni hoitajien huoneesta. Päivä oli mennyt kuin siivillä ja olinhan
tallilla viettänyt ihan mukavan tuntimäärän. Ainakaan ei olisi vanhemmilla
valittamista. Astelin ulos tallin ovista ja lähdin kävelemään hiekkatietä
kohti. Kävellessäni näin vielä ratsukot ratsastajien noustessa selkään ja
säätäessä jalustimia. "Tulen taas pian, Golden Horse", sain sanotuksi
ääneen ja jälleen matka jatkui.
Rauhallinen, luotettava ja
rento seura saa monet hevoset muuttamaan mieltään; "nojaa, jos en
kuitenkaan murjottaisi tänään". Taikaan läsnäolosi ainakin näytti
vaikuttavan positiivisesti. Se kertoo paljon siitä, mitä kolmen kuukauden
hoitotaipaleen aikana on saavutettu :) Hiljaisena päivänä siivoamiselle
jää hyvin aikaa ja tilaa. Keväällä tallilla on joko todella paljon
hoitajia nauttimassa lämpimästä säästä, tai sitten heitä näkyy vähän.
Liekö sitten Sorsalammen puisto ja ystävät vieneet voiton tallipuuhista
tänään...
Jos kiire yllättää ja ponin
jalat ovat todella mutaiset, voit myös pestä ne kevyesti lämpimällä
vedellä. Samalla kun harjaa ja lopuksi kuivaa hyvin pyyhkeellä, niin tule
yllättävän puhdasta jälkeä. Varsinkin kun Taikalle ei tule suojia, niin
hieman kosteat jalat eivät näin keväällä ja kesällä haittaa yhtään.
11.1.2010 - Harjoja ja
lomalaisia
Huristelin äitini kyydillä illalla tallille.
Koko iltapäivä oli vierähtänyt läksyjen teossa, joten sen aikaisemmin en
ollut päässyt hoitelemaan rakasta hoitoponiani. Kokeitakin oli tulossa -
voi huoh. Auton lennähtäessä tallipihalle avasin laiskasti turvavyön ja
painoin kahvaa jotta autonovi aukeaisi.
- Mihinkäs aikaan tulen hakemaan?, äiti kysyi.
- Vaikka joskus seittemältä, sanoin ja suljin oven. Lähdin kävelemään
tallia kohden. Kello näytti puoli kuutta, joten Taika olisi siis jo
sisätiloissa.
Vetäisin tallin oven auki ja kurkkasin sisään. Käytävällä kävi tohina, kun
ratsastajat ja hoitajat olivat laittamassa hevosia kuntoon. Tallissa oli
kuitenkin lämmintä, sillä ulkona pakkanen paukkui, karttavalla mielellä.
Tervehdin muutamia hoitajia mennessäni Taikan boksin luo. Siellähän se
pikku tamma oli, korvat hörössä ja aivan ihmeissään.
- Moikka tyttönen, sanoin sille ja avasin karsinan ovea. Ojensin ensin
kättäni ponin nuuhkittavaksi, jotta tämä ei luulisi tuloani miksikään
hyökkäykseksi. Sitten rapsutin tätä otsalta ja katselin hieman
karvapeitettä.
- Jaa-a, taidat olla harjausta vailla?, ilmoitin kysyvällä äänensävyllä ja
sitten naurahdin tamman tuupatessa minua turvallaan.
- Ei ole nyt herkkuja, kuule Taika taidankin nyt oikeasti hakea ne harjat.
Niinpä suljin karsinan oven mennessäni ja lähdin hakemaan satulahuoneesta
Taikan harjapakkia. Satulahuoneessa kaikki tunkivat katsomaan tuntilistoja,
joten nappasin pakin äkkiä muiden pakkien joukosta. Sitten vilahdin ovesta
ulos, takaisin pölyisen ponimammani luokse. Laskin harjapakin lattialle
kolauksen saattelemana ja avasin sen. Otin ensimmäiseksi kumisuan ja menin
varovasti Taikan luokse. Poni on sen verran tapoja oppinut, että
riimunarun ja riimun kanssa en halunnut nyt alkaa säheltämään. Taika on
hienosti ilmankin. Suin sualla varmaan, mutta rauhalliseen tahtiin.
Välillä Taika tuntui hermostuvan siihen, kun jokaikinen ihminen hössötti
karsinan toisella puolen ja toiset tappelivat varusteiden kanssa jonkun
hevosen ollessa hankalalla tuulella. Noh, minulla ei nyt tätä huolta
olisi, kun Taika on varsalomalla huomiseen asti. Taputin voikonväristä
kaulaa vaihtaessani puolta. Ja taas sukiminen jatkui, samaan malliin.
Kun olin tehnyt putsaustyöni kumisualla, pölärillä, pääharjalla ja
pehmeällä harjalla (perusharjalla), oli luvassa kavioiden puhdistus. Otin
koukun pakista ja annoin Taikan ensin nuuhkia sitä, jotta se ymmärtäisi
mikä tämä väkkyrä oikein on. Sitten menin etusen vierelle ja liu'utin
kättäni sitä pitkin. "Nosta", kuului pyyntö ja etunen nousi siinä samassa
ilmaan. Putsasin kavion huolellisesti, välittämättä vaikka poni koittikin
välillä laskea kavion vähän liian aikaisin. Sitten etenin seuraavan kavion
luokse. Takakaviot olivat oma kammotukseni, niitä en niin varmalla
mielellä vieläkään osaa puhdistaa. Pyysin kuitenkin rohkeasti Taikaa
nostamaan olemalla mahdollisimman luottavainen itseäni kohtaan. Onneksi
Taika on helppo ja nytkin sain takakaviot, molemmat, puhdistettua ilman
ongelmia.
Tuntilaiset olivat juuri lähteneet hevosineen, joten käytävällä oli
hiljaista. Taikakin oli jo rauhallisempi ja osasi olla rennommin. Katselin
harjaustuokion jälkeen hoitsuni harjoja tarkemmin ja ne näyttivät hieman
likaisilta. Päätinpä siis putsata ne nyt oikein kunnolla, niin jatkossa
olisi seuraavien, kuin itsenikin, mukava käyttää niitä. Menin
satulahuoneeseen ja nostin pakin eräälle tasolle. Otin kumisuan ja
pölyharjan, jonka jälkeen hinkkasin niitä hieman toisiinsa. Tämä oli ihan
kelpo konsti, sillä tällöin pölyt lähtivät pöläristä paremmin. Tein saman
myös pehmeälle harjalle (perusharjalle) ja pääharjalle. Nyt nekin
näyttivät hiukan siistimmiltä. Kokosin pakin sitten taas siististi kokoon
ja vein sen omalle paikalleen. Kurkkasin satulahuoneen ikkunasta ja
hämärässä erotin kolme hoitajaa, jotka iloisesti rupatellen olivat tulossa
tallia kohti. Kello näytti olevan nyt puoli seitsemän, aika oli kulunut
kuin siivillä.
En kylläkään keksinyt sen enempää touhuamista tallilla, nyt kun Taika on
muutenkin lomalaisena omassa boksissaan. Niinpä menin vielä tamman luokse
ja sanoin sille muitta mutkitta heipat. Annoin ponille pusun turvalle ja
taputin kaulalta. Sitten kaivoin kännykkäni taskustani ja soitin äidille,
jos tämä voisi tulla hakemaan minut. Taika ihmetteli puhelintani ja koitti
jopa syödä sen hamuamalla sitä.
- Voi sinua höpsöä!, sain vain sanotuksi ja nauroin tamman kysyvälle
katseelle. Ihankuin tämä olisi ymmärtänyt kaiken mitä sanoin. Puheluni
jälkeen huomasin, että olin saanut kaksi viestiä, molemmat kavereiltani.
En kuitenkaan viitsinyt alkaa viestejä katselemaan, kotona sitten.
- Nähdään taas pian, sanoin Taikalle lähtiessäni karsinasta ja sulkiessani
oven perässäni.
Menin ulos tallin katokseen odottelemaan äitini tuloa. Ei mennytkään kauaa,
kun hän ilmestyi pihapiiriin. Siispä kipitin puolijuoksua lämpimään autoon
ja istahdin penkille.
- No?, äiti kysyi ja selitykseni alkoi tavallisesta, ei suinkaan tylsästä,
tallipäivästäni.
Melkein vuosi yhteistä
taivalta takana, onnea :) ! Näin omistajana tuntuu todella mukavalta, että
Taika on saanut ensimmäiseksi hoitajakseen jonkun, joka jaksaa puuhata
tamman kanssa pidempäänkin. Luottamus ja yhteistyö näkyivät tänäänkin
hoitopäivässänne.
Isossa ratsastuskoulussa on
se ongelma, että hälinää riittää tuntien aikaan. Se stressaa, mutta
toisaalta hevosilla on enemmän lomaa, kun niitä on enemmän tuntikäytössä -
ja onhan muista hevosista hyvin seuraakin. Jos tuntilaisten meno yltyy
riehumiseksi, niin saa huomauttaa. Tallissa on kuitenkin kiva pitää
rauhallinen ilmapiiri :) Taikasta tuli puhdas, kaviot saatiin sovussa ylös
ja raaputeltua puhtaiksi, eikä putsaukselta säästyneet harjatkaan. Hienoa!
16.11.2009 - Viimeinen
tunti
Alkeiskurssi läheni loppuaan. Aloitin tunnin
kertomalla mielikuvaharjoittelusta. "Luodaan mielessä hyvä tunne
ratsastuksesta ja päätetään, että tänään onnistutte kaikessa. Asiat ovat
tuttuja, niitä on tehty useaan otteeseen yksin ja yhdessä taluttajien kera
ja jokainen on suoriutunut hienosti tähän mennessä. Tänään osaan, ja
näytän osaamiseni parhaalla mahdollisella tavalla!", sanoin ja osa
tuntilaisista painoikin hetkeksi silmänsä kiinni hevosten kävellessä
rennosti uraa pitkin. Hörppäsin termarista vähän teetä, illan ensimmäisen
tunnin aikana kesti aina hetki tottua ulkona vallitsevaan pakkassäähän.
Kysyin Taikan ratsastajalta Siniltä, mitä hänen mielikuvaansa liittyi.
" Näin mielessäni itseni kauniin
eestinponitamman selässä tekemässä täydellistä siirtymistä ravista
käyntiin. 'Tänään saan varmasti Taikan siirtymään nätisti', ajattelin
innoissani. Myös pysähdyksiä olisi kiva treenata, ne kun ovat sujuneet
meiltä ihan mukavasti. Mielikuvaharjoittelun jälkeen olo tuntuu paljon
itsevarmemmalta ja tuntimme alkaa hyvissä mielin. "
15.8.2009 - Millainen on
Sorsalampi?
"Lähden nyt", huikkasin äidilleni ja suljin
talon oven. Pitkästä aikaa olisi taas tallireissu edessä, mitäköhän se
toisi tullessaan? Avasin pyöräni lukon ja nousin pyöräni satulaan - nyt
mentiin. Oli aamu ja kello näytti pian yhdeksää. Ihmisiä ei paljoa
näkynyt, kaikki varmaan nukkuivat vielä. Syksyn ensimmäiset lehdet
kieppuivat tuulen mukana ilmassa ja eräs lenkkeilijä meni koiransa kanssa
hiekkatiellä vähän kauempana. Ajattelin tänään lähteä Taikan kanssa
maastoon, Sorsalammelle vilkaisemaan. Kenties uskaltautuisin mennä
uittamaankin tammaa. Aurinko alkoi ja pilkistelemään puiden latvojen läpi
hurauttaessani tallin pihaan pyörälläni. Jätin sen pyörätelineeseen ja
naksautin pyörän lukkoon. "Nyt sitten katsomaan Taikaa".
Tallissa oli todella hiljaista, oliko muka kello yhdeksän aamulla niin
paljon, että moni oli vielä täkkien alla? Huomasin muutaman hevosen olevan
sisällä, mutta suurinosa oli viety tarhaukseen. Käytävä näytti suht. koht.
siistiltä, joten sitä en alkaisi nyt lakaisemaan. Menin reppuni kanssa
hoitajien huoneeseen ja katselin ympärilleni. Huone oli hiukan muuttunut
edellisestä käynnistä, en tainnut edes muistaa milloin viimeksi olin
tallilla ollut. Laitoin tavarani kaappiini ja katsoin, että kaikki
ratsastusvarusteeni olisivat mukana. Ehdin jo pelästyä kypärän puuttuvan,
mutta sitten löysinkin sen pohjalta. Sen jälkeen lähdin hoitajien
huoneesta kävelemään kohti ulko-ovea. Olin mielestäni nähnyt Taikan
vilahtavan tarhassa, joten tallissa se ei voinut olla. Nappasin samalla
riimunarun mukaani ja lähdin tarhoja kohti.
Siellähän tämä ponipompula seisoikin, korvat uteliaasti hörössä. Kutsuin
sitä aluksi nimeltä, mutta neidillä ei ollut aikomusta tulla pois muiden
laiduntovereidensa tapaisesti. Avasin hitaasti tarhan portin ja
pujottauduin sen sisäpuolelle. Laitoin sen myös kiinni, jotta kukaan ei
karkaisi. Astelin muutaman askeleen ponia kohti, mutta silloin se lähti
syöksyyn kuin raketti. Seuraavaksi tajusinkin Taikan olevan tarhan
toisessa päässä odottamassa, että aloittaisin juoksemisen. "Vai, että
haluat sinä minun juoksevan perässäsi?", kysyin tammaa tutkiskellen ja
päätin ottaa riskin. Tulin reippaasti sitä lähemmäksi ja menin hiukan
eteen jotta se ei pääsisi livistämään taas toiselle puolelle tarhausta.
Viimein sain sen kiinni ja kiinnitin riimunarun riimuun. Onneksi Taikalla
ei ollut suurempia syitä vastustella lähtemistä, vaan tuli kiltisti
perässäni tarhasta ulos. Suljin portin perässämme.
Tallissa kiinnitin ponin käytävälle, eli otin riimunarun irti ja laitoin
sivulla olevat narut ponin riimuun kiinni. Taputin sitä kaulalle ja
rapsutin otsasta. Olin kipaissut hakemassa harjapakin ja kaivelin sitä
löytääkseni pölärin. "Ai siinä se olikin", otin harjan käteeni ja aloin
näppärästi harjaamaan sillä hoitoponiani. Se nautti aivan silmin nähden ja
melkein oli torkahtamaisillaan, kunnes sekin ilo loppui vaihtaessani
harjaa. Pehmeällä harjalla harjasin nopeasti Taikan jalat sekä putsasin
vielä nopeasti kaviot. Pikku hiljaa muutama ihmishenkilökin alkoi tallille
raahautua, mutta en sen enempää joutunut jutusteluun. Pyysin erästä tyttöä
pitämään Taikalle seuraa hakiessani suitset satulahuoneesta. Päätin
nimittäin mennä tänään ilman satulaa, vaihteeksi. Tullessani tyttö lähti
ja laitoin riimun tamman kaulalle. Laitoin ohjat rauhallisesti ponin pään
yli ja tarjosin kuolaimia. Aluksi ne eivät olisi kelvannut, mutta kyllä
sitten loputa päästiin etenemään. Laitoin remmit kiinni ja tarkistin vielä, että kaikki oli kunnossa. Omat varusteet olin
jättänyt erään karsinan eteen nojaamaan joten otin ne siitä ja irroitin
riimun sivuilla olevista naruista. Laitoin sen roikkumaan Taikan karsinan
edessä olevaan koukkuun ja lähdin taluttamaan tammaa ulospäin.
Ulkona, maastopolkujen päässä pääsin hetkellisten yrityksieni jälkeen
kiipeämään Taikan selkään. Korjasin sopivan asennon itselleni ja annoin
varovasti pohkeita. Poni lähti samantien kävelemään pihaa pitkin kohti
maastoja. Olin katsonut reitin ennen lähtöäni, joten luultavasti osaisin
perille. Menimme aluksi ihan vain tavallista käyntiä pitkin ohjin. Oli se
ratsastus vaan niin ihanaa! Heikko tuulenvire puhalsi kasvojani päin
talsiessamme kohti lampea. Pian aloinkin erottamaan lammen rajat ja
huomasin muutaman sorsankin siellä olevan. Hymyilin itsekseni ja kannustin
Taikan allani rentoon raviin. Otin myös ohjat lyhyeksi ja ohjasin tamman
toiselle polulle. Heiluin aluksi selässä kuin mikäkin heinämies, mutta
pian totuin tähän pomputteluun - vaikkeivat askellajit niin pomppuisat
olleetkaan. Huomasin muutamien ihmisten katseiden kohdistuvan meihin
mennessämme nopeasti erään suuremman hiekkatien yli. "Jotain ne taisi
Golden Horsesta puhua", ajattelin kuullessani mutinaa takaani. Pian saavuimmekin sorsalammen rantaan. Vesi näytti erittäin
houkuttelevalta, nyt kun lämpötilakin tuntui nousseen. Taika taisi tuntea
samaa, sillä se oli jo kovasti menossa. "Hyvä on", sanoin viimein ja
ratsastin varovasti vettä kohti. Kuulin, kuinka vesi loiskui ponin
jalkojen tarpoessa voimakkaana vedessä. Lopulta kaikki epäluuloiset
ajatukseni pyyhkiytyivät pois mielestäni ja menin rohkeana mukaan tähän
vesi hauskanpitoon. Pysyimme riittävän matalalla pohjalla, liian kauas ei
kannattanut mennä. Taikakin piti uimisesta kovasti, eikä ollenkaan
välittänyt ohimenevistä mopoista tai autoista. Kaikki oli pelkkää unelmaa,
kuin seitsemännessä taivaassa olisi. Pian kuitenkin päätin, että
voitaisiin jatkaa matkaa erästä reittiä takaisin tallille. Sain Taikan
onneksi ratsastettua taas kuivalle maalle ja maastoreissumme jatkui.
Kun olimme kiertäneet kaikki männynkävyt ja tutkineet monet ruohonkorret
niin viimein pääsimme takaisin tallille. Muutama hoitaja katsoi uteliaasti
tuloamme laskeutuessani Taikan selästä. Lähdin taluttamaan sitä
tallirakennusta kohti, heinän tuoksu kantautui kauas asti. Tallissa
talutin ponin karsinaan ja otin suitset pois. Huuhtelin kuolaimet
pikaisesti ja vein suitset ristitettyinä satulahuoneeseen. Kävin
vaihtamassa vaatteeni takaisin lökäpöksyihin ja neuletakkiini.
Ratsastuskamat tungin isomman kokoiseen reppuuni. Sitten käväisin
satulahuoneessa hakemassa Taikan harjat ja menin harjaamaan tammaa. Sen
lempeät silmät katselivat minua kiinnostuneena - niin, missäs ne palkkiot
oikein viipyivät?! Naurahdin ajatukselleni ja annoin Taikalle pienen
porkkananpalasen. Sitten jatkoin harjausta, kunnes vein pakin taas
takaisin satulahuoneeseen ja otin Taikalta riimun pois. Silittelin ja
rapsuttelin sitä hetken aikaa, kunnes päätin alkaa tekemään lähtöä kotia
kohti. Äiti varmasti odotti jo lounaalle, eikä mikään ihmekkään sillä kello näytti kahtatoista.
Annoin hoitoponilleni pusun turvalle ja lähdin pyörääni kohti. Kun olin
vitkastellut lukon kanssa tarpeeksi kauan, sain kuin sainkin sen auki ja
lähdin polkemaan kotia kohti.
"Pian nähdään taas, Taika..", ajattelin mielissäni kun maisemat vilisivät
ohitseni.
Aamuvirkut eivät selkeästi
olleet tänään liikkeellä kanssasi, joskus sitä on jo aamuruokinnan aikaan
hoitajia auttamassa ja puuhailemassa :) Ehkäpä hoitajatytöt ottavat ilon
irti viimeisistä loma-aamuista. Muistathan käydä hoitokursseja ennen
selkään kiipeämistä; ykkös- ja kakkoskurssin jälkeen voitte jatkaa
maastoreissuja turvallisin mielin. Muuten hoitopäivä kuulosti ihanan
rauhalliselta, keskittyneeltä ja aktiiviselta. Uiminen on ihanaa - vielä
kun sitä voi harrastaa! Kohta on taas syyskuu ja lammen vesi niin
jäätävää, että minä ainakin luikin villasukat jalassa karkuun ;)
18.3.2009 - Hoitotarina
Astelin ratsastuskoululle aamuvarhain. Kello
näytti aamu kahdeksaa, joten ehtisin hyvin olla tallilla puolitoista
tuntia ennen koulun alkua.
Menin ihan ensimmäiseksi talliin. Se oli tyhjillään, hevoset varmaankin
olivat tarhoissa. Menin Taikan karsinan luo ja vilkaisin sinne sisälle.
"Huhhuh, tämä täytyy siivota", päähäni tuli heti tämä ajatus. Kipaisin
hakemaan talikon ja kottikärryt lannan luomista varten. Aloittelin pikku
hiljaa ja etenin melko hitaasti, en haluaisi tehdä kaikkia hommia
hutiloiden. Vaikka olenkin aikamoinen hätähousu. Kikkara toisensa jälkeen
poistui karsinasta. Vein lannat ja vanhoja kuivikkeita pois ja toin
tilalle uudet. Levittelin ne karsinaan ja huomasin heti puhtauden tunteen.
Annoin kottikärryt ja talikon eräälle toiselle tytölle joka tuli minulta
niitä pyytämään.
Itse menin tarkastamaan juoma-automaatin toiminnan. Näytti olevan kaikki
kunnossa. Otin sieltä myös turhat heinät pois jotka olivat sinne eksyneet.
Kaikenvaralta, ettei automaatti menisi tukkoon. Ruoka-astiakaan ei sen
pahemmin näyttänyt olevan likainen tai sotkuinen mitenkään.
Nyt oli sitten karsina kondiksessa, seuraavaksi menisin katsomaan itse
ponia. Jätin karsinan ovea hieman auki, jotta se tuulettuisi. Menin
käytävää pitkin ulos ja suunnistin tarhojen luo. Hevosten korvat
kääntyivät höröön ja ne tallustelivat luokseni uteliaasti - olisiko nameja
tarjolla ? Kutsuin Taikaa nimellä ja hetki siinä menikin, ennenkuin tamma
suostui tarhan toisesta päästä tulemaan. Toiset hevoset tekivät sille
tilaa vaikkakin näin muutamien ponien ilmeessä katkeraa mustasukkaisuutta.
Kysyin eräältä tallityöntekijältä, voisinko viedä Taikan sisään
harjattavaksi. "Ilman muuta, harvoin täällä vapaaehtoisia harjaajia on
tähän aikaan vuodesta", hän vastasi. Otin riimunarun, joka oli ollut
aitaan laitettu ja pujahdin tarhaan. Annoin ensin Taikan nuuhkia minua,
kunnes kiinnitin riimunarun riimuun ja lähdin viemään ponia tallille päin.
Suljin portin perässäni huolellisesti.
Tallissa talutin tamman karsinaan ja laitoin kalteriin kiinni. Sen oma
harjapussi roikkui karsinan edessä olevassa koukussa. Otettuani harjan
aloin harjaamaan Taikaa pitkin ja varmoin vedoin, niin, että lika lähti
varmasti. Aloitin kaulasta ja etenin lautasille saakka. Kun rakenne
selvästikin kiilsi, vaihdoin pehmeään harjaan ja harjasin sillä ponin
jalat. Siitä Taika ei niin välittänyt, mutta kyllä me lopulta saimme
yhteistyön siihenkin hommaan. Lopuksi putsasin vielä kaviot, eivät onneksi
olleet niin likaiset. Tämän jälkeen oli Taika kuin uusi. Taputin tammaa
kevyesti kaulalle ja laitoin harjapussin takaisin paikoilleen. Vilkaisin
kelloa ja se oli vähän yli yhdeksän. Pitäisi pikku hiljaa alkaa lähtemään,
joten irroitin riimunarun kalterista ja lähdin viemään hoitsuani takaisin
tarhaan kavereiden luokse.
----
Tullessani takaisin tarhasta, katsoin vielä, että tavarat olivat
paikoillaan enkä ollut jättänyt mitään pitkin käytäviä. Ja eipä siellä
mitään näkynyt. Niinpä nappasin reppuni mukaan ja lähdin talsimaan koulua
kohti.
Tallipuuhailua ennen
koulupäivää - kuulostipa kivalta :) ! Jotkut ovat aamuvirkumpia ja ehtivät
puuhata ennen varsinaisen päivän alkamista. Taikan kanssa lähti homma
hyvin käyntiin, puhdasta tuli niin karsinasta kuin ponistakin. Ehkä ensi
kerralla pieni rapsutustuokio, se ei ole koskaan pahitteeksi
alkuvaiheessa.
23.1.2009 - Toisaalla
Tammikuulle on mahtunut pari kisastarttia,
joissa olemme hakeneet vasta yhteistyötä. Parantaaksemme tätä päätimme
lähteä
Aatteen Kartanolle valmentautumaan esteratsastuksen parissa. Tasomme
oli ihan sitä alkeistasoa, mitä pitääkin; treenasimme esteratsastuksen
alkeita erilaisilla lähestymisharjoituksilla, säätelimme askeleita ja
kokeilimme tasapainoa kevyessä istunnassa. Vaikka meille molemmille tämä
oli helppoa erikseen, ei yhdessä kaikki sujukaan ihan niin kuin
kuvittelisi. Taikan kanssa on kuitenkin hyvä treenata myös tällaisia,
sillä kevään estetunnit lähenevät ja kohta tamman pitäisi kantaa selässään
vähemmän varmoja estetoivoja :)
Lynn totesi näkemänsä jälkeen näin:
"Teillä sujuivat lähestymisharjoitukset
hyvin. Tamma näytti itse osaavan oikean hyppykohdan hahmottamisen jo niin
hyvin, että selästä käsin sitä oli vaikeaa lähteä muuttamaan. Voisitte
harjoitella hieman erimittaisia ristikkosarjoja, joissa myös ratsastaja
voisi vaikuttaa ponnistuskohtaan. Askelpituuden muutokset maapuomeilla
sujuivat mallikkaasti, tosin nytkin näytti siltä että Taika tiesi itse
täysin mitä milloinkin pitäisi tehdä. Enemmän ääntä ratsastajalle! Tehkää
kotona yllättäviä harjoituksia, joissa Taikan täytyy kuunnella
ratsastajaa."
|
