Hoitaja-info
Nimi: Tiara
Aloittanut: 25.1.2012

Hoitaja kertoo itsestään:
--

Suoritetut merkit ja kurssit:

Hoitolomake

xxx = tallimerkintä     xxx = hoitomerkintä     xxx = ratsastusmerkintä

24.7.2011 - Luokkavoitto!
Kävimme pitkästä aikaa hevospoppoon kera kisaamassa. Taikalle kisataukoa olikin ehtinyt kertyä roimasti, joten oli aikakin laittaa tamma hommiin myös tuomareiden tarkan katseen alla. Taikan siirryttyä He B -tasolle 2009 keväällä aloimme tavoitella kuuta taivaalta: luokkasijoitusta. Mutta tänään tamma tarjosi meille vielä jotain parempaa, ottaen luokkavoiton mahtavilla prosenteilla.

Paperissa komeili luku 63.846%, jolla saimme sinivalkoisen ruusukkeen. Kunniakierroksella laukkasimme niin kovaa kuin eestiläisen jaloista vain lähti. Taika hirnui innokkaasti pysähdyttyämme ja asteli tarmokkaasti kentältä pois. Taisi poni tietää, että tätä oli odotettu ja tämän eteen oli nähty vaivaa.

Mutta ei vielä innostuta liikaa: tarvitsemme kuitenkin pari lisävoittoa tai -sijoitusta, ennen kuin saatamme haaveilla He A-tason kilpailuista. Treeniä on saatu pitkin vuotta ja monet tuon tason asiat alkavat jo toimia. Puhumattakaan siitä, että Taikan kanssa olemme löytäneet hyvän ja sulavaliikkeisen yhteistyön. Tällä energialla kohti uusia kisoja!

10.7.2011 - Hien virtausta ja ahkeraa siivoamista
Siivoussunnuntai on osa hoitajien kesätempauksia, joita järjestetään kerran viikossa 20.6 - 6.8.
Olimme koko tallin voimin sopineet tämän päiväisestä siivouspäivästä. Olin menossa itsekin tekemän oman osuuteni hommista. Saapuessani tallille siellä näytti olevan jo useita tyttöjä siivouspuuhissa ja radio pauhasi isolla. Olin laittanut päälleni vähän huonomat vaatteet sillä oli varmaa että ne menisivät likaiseksi alta yksikön. Moikkasin monia tyttöjä jotka heiluivat jo harjojen ja sienien kanssa käytävällä. Tunnistin heidän joukostaan Riellan ja pari muuta.

Mietin hetken mistä aloittaisin oman siivousurakkani, ainakin Taikan jutut olivat minun vastuullani.
- Harjat, satulahuovat, riimut, varusteet, mutisin itsekseni. Päätin aloittaa laittamalla harjat likoamaan saippuaveteen ja laittamalla tamman molemmat huovat pyörimään pesukoneeseen. Pesupaikalta löytyi helposti uusia ämpäreitä joita oli varattu tätä päivää varten, niilä kun sattui olemaan suuri menekki. Nappasin yhden niistä mukaani ja ruutasin sinne hieman pesuainetta. Harjapakin otin matkalla mukaani kun menin ulos. Täytin ämpärin vedellä ja upotin kaikki harjat sinne. Liotkoon siellä auringonpaisteessa sen aikaa että hoidan tamman karsinan.

Menin takaisin talliin ja Aino tuli siellä vastaani.
- Moikka, säkin oot tullu tänne. Jos viitsisit tyhjentää Taikan karsinan alusista niin saadaan pestyä karsinat painepesurilla ja laitettua sitten ihan uudet tilalle, nainen pyysi.
- Tottakai. Pitää vissiin odottaa hetken että kottarit vapautuu, naureskelin kuin katsoin tallissa olevaa kaaosta.
- Totta. Ehkä ne kohta vapautuu, Aino hymyili ja sanoi lähtevänsä katsomaan miten toisella puolella tallia menee. Sain hetken päästä joltain minulle tuntemattomalta tytöltä kottarit ja talikon ja pääsin vihdoin kunnolla hommiin. Karsinoita ei oltu näköjään siivoiltu vielä tälle päivälle kun siellä oli vielä jätöksiä. Lappasin kaikki mitä mahtui kottareihin ja sainkin käydä useampaan otteeseen lantalassa tyhjentämässä. Aino kävi vielä pyytämässä minulta että tyhjentäisin vielä jokusen ylimääräisen karsinan mikäli minulta löytyisi energiaa. Otin vielä Alin ja Viiran karsinat ennen kuin alkoi tuntua että voimat alkaa huveta. Kun olin saanut vietyä viimeisenkin kottikärryllisen lantalaan niin vein ne paikoilleen. Kaikki muut karsinat olikin jo pian tyhjennetty, sillä tytöt olivat niiden kimpussa.

En viitsinyt jäädä talliin pesun ajaksi, joten päätettiin muutaman tytön kanssa lähteä hakemaan hevosia laitumelta ja kävisimme pienellä kävelyllä lähimetsissä. Kaipasimme jokainen pientä taukoa joten mikä sen parempi tapa olisi rentoutua kuin hevosten seurassa. Matkalla kävimme hörppäämässä pari lasia mehua ja ilmoitimme Ainolle aikeistamme. Saimme hyväksyvän vastauksen joten ei kun menoksi. Vihreästä ruohosta nauttivat hevoset eivät antaneetkaan niin helposti kiinni kuin kuvittelimme. Sain hölkytellä niiden perässä kymmenen minuuttia, mutta sitten Taika armahti minua ja tuli luokseni. Muilla ei käynyt niin hyvä tuuri kuin minulla, vaan jouduin odottamaan vielä varttitunnin ennen kuin muutkin mukaan tulevat olivat valmiita. Siivoushommat jatkuisivat pian, joten päätimme käydä kävelemässä lyhyen lenkin. Hevoset oli laiskalla tuulella ja yrittivät koko ajan syömään, joten eihän siitä oikein mitään tullut. Takaisin tallille päästyämme olimme entistä väsyneempiä kun olimme joutuneet kiskomaan hevosia perässämme. Onneksi isommilta haavereilta vältyttiin.

Kävin ensimmäisenä hakemassa satulahuovat pesukoneesta ja vein ne pihalle viritetyille naruille kuivumaan. Karsinat ei ollu vielä kuivuneet kun menin takaisin sisälle, joten päätin pestä harjat seuraavana. Käytin pesemisessä apuna kumisukaa ja ne olikin hetkessä puhtaat. Asettelin ne kuivumaan ikkunalaudalle ja viimeisenä huuhtelin letkulla harjapakin joka oli täynnä kaikenlaista roskaa ja hiekkaa. Kumosin sen väärinpäin maahan harjojen alle ja olin tyytyväinen itseeni. Vielä olisi tämän päivän urakassa edessä varusteiden pesu, sekä karsinaan pitäisi viedä sen kuivuttua uudet aluset. Karsinan lattia oli kuitenkin vielä vähän kostea, joten päätin ottaa vielä varusteet samaan syssyyn. Irroitin suitsista kaikki remmit irti ja puhdistin ne oikein kunnolla. Satulahuoneessa oli hieman tungosta joka vaikeutti vähän tekemistäni. Kiinnittelin remmejä takaisin oikeille paikoille sitä mukaa kun sain niitä pestyä ja rasvailtua ja saatuani homman valmiiksi ne kiiltelivät puhtaina. Pakkasin ne omalle paikalle ja puhdistin vielä satulan. Jalostinhihnat kaipasivat täydellistä puunausta, sillä niihin oli juuttunut hiekkaa. Niiden irti saamiseksi piti käyttää aikaa, mutta lopputulos oli hyvä. Juuri kun sain satulan laitettua paikoilleen, tuli Ainolta käsky lähteä täyttämään karsinoita. Ehdin ensimmäiseen täyttöporukkaan ja vein Taikan karsinaan ihan kunnolla turvetta josta tulisi sitten oikein mukava patja tammalle. Kävin hakemassa vielä useamman kottarin Alin ja Viiran karsinoihin ennen kuin luovutin kottikärryt seuraavalle vuoroaan odottavalle.

Olin saanut jo kaikki omat hommat tehtyä, joten ehdin ensimmäistä kertaa moneen tuntiin istahtaa ulos Ainon ja Sinnan kanssa. Vaihdoimme kuulumisia, sillä muut olivat vielä puuhailemassa sisällä. Olin ihan väsynyt ja nälkäinen, joten otin mielelläni vastaan minulle tarjottua mehua ja pullaa. Hyvällä omalla tunnolla söin pullan parilla haukkasulla ja nielin mehun sen perässä. Vaatteistani ei näyttänyt löytyvän yhtään puhdasta kohtaa kuten olin arvellutkin ennen tallille tuloa. Istuin vielä hetken tallilla, mutta Ainon ja Sinnan lähtiessä jatkamaan hommia päätin itsekin lähteä ajamaan kotia kohti. Odotin innolla kotona odottavaa suihkua ja grilliruokaa mitä ystäväni Tero oli aikonut laittaa kun tulisin takaisin.

Alkuaikoina meillä oli aina radio päällä tallissa. Kun hevosmäärä kasvoi ja toimintaa tuli enemmän, tuntui monena arki-iltana siltä, että tallissa on aivan liikaa meteliä. Ja kyllä sitä mieluummin kuuntelee soittolistojen sijaan ihmisten puhetta, toimeliaita askelia ja hevosten elämisen ääniä. Siivoussunnuntain kaltaisena päivänä radio on hauska lisä ja kun hevoset ovat ulkona evakossa, sitä voi kuunnella halutessaan kovalla.

Ämpäreitä olimme ostaneet roimasti lisää, mutta kottikärryjä olisimme tarvinneet parit lisää. Onneksi oli koko päivä aikaa, niin odottelu ei vesittänyt siivoussuunnitelmia liikaa :) Kävelyretki metsän siimeksessä oli ihana idea, tauko on aina paikallaan - niin siivoamisesta kuin laiduntamisestakin.

Lopputuloksena oli roima määrä puhtaita varusteita, uudelleen sisustettuja karsinoita ja pestyjä loimia. Ei yhtään hassumpi päivä siis, vaikka energiat taisivat kaikilta olla aika lopussa päivän päätteeksi. Iso kiitos, että olit mukana siivoustalkoissa! (:

1.2.2011 - Aamupuuhastelua
Ajoin tallille jo aikaisin aamulla. Parkkeerattuani auton pihalle suuntasin askeleeni tallikäytävälle. Paikalla ei näyttänyt olevan muita kuin Aino, joka puhdisti hevosten karsinoita.
- Huomenta Aino, huikkasin naiselle matkallani Taikan karsinalle. Pysähdyin hetkeksi juttelemaan hänen kanssaan.
- No huomenta. Sinähän olet aikaisin liikkeellä, Aino vastasi hymyillen.
- Tuli vähän nukuttua huonosti yöllä ja heräsin niin aikaisin että ajattelin tulla tänne auttamaan tallitöissä, sanoin.
- Siinä tapauksessa voisit aloittaa ensimmäisenä Taikan karsinasta, se näytti olevan aika likainen kun vein tammalle aamuruoat, Aino kertoi ja lähti viemään sen jälkeen täysiä kottareita lantalaan. Lähdin itse samalla hakemaan tallin takaa kottarit ja talikon että pääsen hommiin.

- Vai että olet ollut sottapyttynä, naurahdin Taikalle samalla kun pujotin sille riimun päähän. Taputin tammaa hellästi kaulalle ja talutin sen toiseen tyhjään karsinaan. Pistin hihat heilumaan ja lantakikkareet alkoivat lentelemään kottareihin hirveällä vauhdilla.
- Vou vou, rauhoitu vähän. Tuolla menolla lannat on kohta käytävällä asti, Aino nauroi työnteolleni.
- Anteeksi, taisin vähän innostua liikaa, sanoin ja uppouduin taas työntekoon. Rauhoitin tahtia huomattavasti, mutta siltikin karsina oli pian puhdistettu. Kävin kippaamassa täydet kottarit lantalaan ja hain karsinaan vähän lisää turvetta.
- Nyt pitäisi tammalla olla vähän mukavampaa köllötellä karsinassa, puhelin itsekseni kun kippasin puhtaat aluset karsinaan ja lähdin viemään kottareita ja talikkoa takaisin paikoilleen.

Kipaisin takaisin tullessa pesupaikalle jossa täytin ämpärin vedellä ja nappasin mukaani myös tiskiharjan. Kävin pesemässä Taikan karsinan ruoka- ja juomakupit sillä ne näyttivät aika likaisilta. Voi johtua myös siitä että niihin lensi vähän turvetta karsinan puhdistuksen yhteydessä. Kun olin valmis kävin pesemässä ämpärin ja laitoin tiskiharjan paikalleen.

Seuraavana olisi tamman puunauksen vuoro. Kävin hakemassa Taikan harjapakin ja suuntasin sitten askeleeni tallin toiseen päähän. Talutin neidin karsinasta käytävälle ja sidoin sen kiinni ihan lähelle sen omaa karsinaa. Harjasin Taikan huolellisesti ja rauhallisesti, sekä selvitin sen harjan ja hännän. Kaiken kaikkiaan aikaa tähän meni vajaa tunti, mutta tamma näytti oikein tyytyväiseltä saamaansa huomioon. Puhdistin vielä kaviot ja sitten olinkin valmis. Laitoin kaikki harjat takaisin pakkiin ja vein sen omalle paikalleen.

Kävellessäni takaisin tamman luo huomasin sen lämpimän katseen kun se hirnasti minulle tervehdykseksi, ihan kuin se olisin ollut kauankin aikaa pois sen luota. Talutin neidin takaisin omaan karsinaan jossa silittelin ja rapsuttelin sitä vielä pitkän aikaa. Tamma alkoi pikkuhiljaa näyttää merkkejä siitä että se on hyväksynyt täysin minut sen hoitajakseen ja sitä olenkin hakenut näillä pitkillä hoitohetkillä.

Pikkuhiljaa kello alkoi näyttämään lähemmäksi puolta päivää joten minun oli aika lähteä hoitamaan asioita. Taputin Taikaa vielä hyvästiksi ja syötin sille pari pientä heppanamia jotka oli ollut taskussani koko ajan.
- Nähdään taas parin päivän päästä, kuiskasin tamman korvaan. Kävelin autolleni ja lähdin ajamaan kaupunkiin.

Aamuisin apua tarvitaan! Olen usein itse niin tottunut siihen, ettei tallilla liiku muita kuin minä ja tallityöntekijät, että oli erittäin kiva nähdä sinua tänä aamuna :) Aamuisin on toki myös rauhallisempaa, kun tuntilaiset ja suurin osa hoitajista pääsevät tallille vasta illan tullessa.

Heh, et ole ensimmäinen vauhdikas lannan lapioija ;) Järjestimme joskus alkuaikoina yhteisen siivouspäivän kaikille hoitajille. Karsinoita siivotessamme käytävällä oli useita kottikärryjä, mutta hetken tuntui siltä, että vain osa likaisista kuivikkeista päätyi suoraan kottareihin...

Taikasta tuli ihanan puhdas. Harjailu ja rapsuttelu tekee hyvää tammalle ja toivottavasti auttaa sitä myös jaksamaan viimeiset päivät ison varsamasun kanssa. Enää muutama päivä! Pitkillä hoitopäivillä on takuulla tuloksensa. Taika tuntuu olevan varsin luottavainen sinun suhteen ja tunnistaa sinut jo tullessasi tallille.

30.1.2011 - Hoitotarina
Jännitin ihan mielettömästi ajaessani autolla kohti Golden Horsea. Olin muutama päivä aikaisemmin jutellut tallin omistajan, Ainon, kanssa ja kysellyt häneltä hoitohevosta. Hän oli ystävällisesti esitellyt minulle erilaisia hevosia niin luonteeltaan kuin ulkonäöltään ja ihastuin viimeisten joukossa olevaan pyöreä mahaiseen Taikaan. Tamma hörähti ystävällisesti karsinan uumenista ja olin varma että tämä on se hevonen jota olen etsinyt hoidokikseni.

Ei niin hirveän pitkän ajomatkan jälkeen olin vihdoinkin tallin parkkipaikalla. Nousin autosta ylös, nappasin takakontista ratsastusvaatteeni ja lukitsin autoni ovet. Kello näytti 13.15 joten kävelin reippaasti talliin että ehtisin tehdä kaiken ennen iltamenoja. Ihan ensimmäisenä päätin käydä etsimässä oman kaappini hoitajien huoneesta että saisin sinne tavarani.
- Missä sinä olet kaappi, mutisin itsekseni kävellessäni kaappien edestä. Pienen etsimisen jälkeen löysin omani ja avasin sen lukon. Onneksi olin saanut siihen avaimen jo silloin kun sain tämän hoitajan pestin. Laitoin tavarani sinne siististi ja lukitsin sen uudestaan perässäni. Nyt kun tämä asia on poissa päiväjärjestyksestä, niin olisi varmaan aika käydä moikkaamassa Taikaa.

Astelin verkkaisesti tamman karsinaa kohti, sillä tiesin että se ei ole tähän aikaan pihalla. Nappasin matkalla harjat mukaani. Taika katseli minua karsinan oven yli kuin kysyen onko minulla herkkuja mukana. Naurahdin tamman ilmeelle ja silitin sen sievää päätä. Työnsin tammaa varovasti taaksepäin jottei se jää väliin kun avaan karsinan oven. Nappasin edestä sen riimun ja avasin karsinan oven. Pujotin riimun sen päähän ja sidoin sen kiinni. Olin jo aamulla päättänyt että tänään tutustuisimme tamman kanssa toisiimme joten kulutin pidemmän aikaa neidin harjaamiseen ja puunaamiseen. Aina välillä unohduin puhelemaan ja rapsuttelemaan tammaa ja se näytti pitävän siitä todella. Vierähti noin puolisen tuntia kunnes säpsähdin omista ajatuksistani Ainon ilmestyttyä Taikan karsinan ovelle.
- Moikka, haluatko viedä Taikan ulos, Aino kysyi hymyillen.
- Mielelläni, vastasin ja pakkasin samalla tamman harjoja takaisin pakkiin.
- Hienoa, hain nelosesta jo Ollin ja Nikon pois ja vein Viiran sinne. Loimea ei tarvitse laittaa sillä ulkona on sen verran lämmin. Lähden tästä hakemaan vielä noita hevosia sisään että ehditään tänään vielä tehdä muutakin, Aino sanoi ja katosi takaisin ulos. Hymähdin ja kipaisin viemään harjapakin paikalleen. Taika odotti karsinassa tyytyväisen näköisenä ja hörähti avatessani karsinan oven. Puhelin tammalle omiani irroittaessani riimunnarun ja taluttaessani neitiä tarhaan. Avasin tarhan portin ja pujahdimme tamman kanssa siitä sisään. Otin riimun pois sen päästä ja heti se lähti moikkaamaan tarhakaveriaan toiselle puolelle tarhaa. Suljin portin huolellisesti ja laitoin riimun siihen eteen missä näytti Viirankin riimu olevan.

Harjatessani tammaa olin huomannut että sen karsina oli jo puhdistettu aikaisemmin joten minulla ei näytänyt olevan enään tekemistä tallilla. Huikkasin heipat ohi kävelevälle Ainolle ja suuntasin sen jälkeen parkkipaikalle. Ajaessani kotiin mietin millaista tallilla tulisi olemaan jatkossa ja odotin innolla että tutustuisin muihin tallilaisiin.

Sait kaksi hoitohevosta yhdellä kertaa :) Nyt vaan odotellaan, että Taika varsoo ja kaikki menee hyvin. Meillä on taliintyöntekijä Iidan kanssa vähän sellainen fiilis, että varsa jää tallille asumaan. Ellei sieltä sitten tule joku ihan riiviö tapaus, jonka kanssa menee kaikki energia siihen, että liikutaan samaan suuntaan.

Pääsittekin jo hyvin tutustumaan tamman kanssa toisiinne. Taisit löytää hyvin tarvittavat välineet, eikä ponin kanssa tullut mitään ongelmia - kuulostaa siis siltä, että hoitourasi lähti erittäin hyvin käyntiin.

Taika ja Viira ovat kyllä varsinainen parivaljakko. Ison masunsa kanssa Taika ei enää vitsi juosta pienen ponin kanssa, joten se tyytyy lähinnä katselemaan Viiran touhuja. Jos Taika osaisi nauraa, se luultavasti tekisi niin nähdessään Viiran juoksevan pitkin poikin tarhaa :)

22.1.2011 - Masun kanssa yksin
Kaksi vuotta sitten talliin asteli Chenda, uusi hoitaja, joka sai vastuulleen tallin uuden ponitamman. Taikan ja Chenda hoitotaival kesti pari vuotta, joskin Chendasta kuultiin harmillisen vähän viime kevään jälkeen. Taika ja talliväki kiittävät hoitajaa mukavista hoitohetkistä.

Taika jää täten ison varsamasunsa kanssa odottelemaan uutta hoitajaa. Tässä olisi hyvä mahdollisuus päästä mukaan myös pienen varsan elämään alusta lähtien :)

30.4.2010 - Vappu ja kevättohinaa
Aurinko paistoi ja oli oikein hieno ilma - vappuna kun oltiin luvattu pelkkää litinää ja lätinää vesisateen takia. Oli myös ihanaa taas päästä tallille, kun oli perjantai joten läksyjäkään ei tarvinnut tehdä heti huomiseksi. Mitähän rakkaalle hoitoponilleni tänään kuului?

Heti talliin päästyäni menin moikkaamaan Taikaa sen karsinalle. Poni vaikutti omalta itseltään ja kaikki oli kunnossa. Karvapeite näytti olevan hieman pölyinen ja likainen, joten eikun harja käteen ja sutimaan. Ensiksi kävin vain viemässä tavarani hoitajien huoneeseen ja sitten suunnistin suoraa päätä satulahuoneeseen. Katselin pakkeja ja vihdoin bongasin sieltä myös Taikan pakin. Se oli vielä suht. koht. siisti, kun olin sen viime kerralla putsannut ja tuunannut taas hienoksi.

Käytävällä laskin pakin maahan ja avasin tämän. Kaivelin harjojen seasta kumisuan ja menin Taikan luo karsinaan. Tamma katsoi minua uteliaasti ja nuuhkaisi kerran sukaa. Ainakin se tietäisi mitä ollaan tekemässä. Rupesin pyörivin liikkein sukimaan tamman karvaa ja tyytyväisyys koheni kun huomasin likapaakkujen luovuttavan tässä taistossa. Käytiinpä siinä koko ponin rakenne miltei läpi, mutta kyllä aikaakin vierähti. Sitten meni harja vaihtoon. Erityisesti nyt jalkoihin koitin panostaa, jotta ne olisivat siistit eivätkä sen näköiset, että Taika olisi käynyt metrin korkuisessa mutaläjässä. Toivottavasti se ei sitten heti likaisikaan itseään? Välillä puhelin ponille samalla kun setvin likaisia kohtia siisteiksi. En tiedä, paljonko Taika höpötyksistäni ymmärsi, mutta ainakin sen korvat kääntyilivät innokkaina. Irvisteleviä hampaita en ainakaan nähnyt, joten Taika oli varmaankin sitten suuremmaksi osaksi samaa mieltä kanssani.

Saadessani hoitotoimenpiteet päätökseen laitoin harjat ja muut hyvään järjestykseen ja suljin pakin kannen. Satulahuoneeseen siis käy matka. Tallissa vaikutti aika hiljaisen oloiselta, ties vaikka kaikki olisivat jo alustavasti vapputunnelmissa jossakin päin maailmaa. Noh, minullahan vapunvietto menee hienosti tallillakin.

Myöhemmin päätin vielä vähän siistiä Taikan karsinaa tämän ollessa ulkona tarhailemassa. Siirtelin talikon avulla kaikki kökkäreet ja muut likaiset kohdat pois. Heinät lentelivät ilmassa ja jos joku nyt olisi kuvannut niin varmasti olisi saanut viikon naurut touhustani. Tiedän sen, että tapani siivota karsinoita on hyvin hyvin huvittavaa katseltavaa. Mutta onneksi sain karsinan myös siistiksi ja kärräsin kottikärryt sekä talikon pois.

Päätin vielä kirjoittaa Ainolle lapun, löytäessäni vain ensin paperia ja kynän. "Moi Aino, siivosin Taikan karsinan tänään tässä illalla, joten luultavasti tamman karsinaa ei tänään enää tarvitse siivota, jos se on vielä jo aamullakin siivottu? :)"

Saa nähdä onko Sorsalammen kunnan perinteiset vappujuhlat siirretty sisätiloihin, kun lehdessäkin povattiin aikamoisia sadekuuroja tälle viikonlopulle. Ainakin toistaiseksi aurinko paistelee tallipihalla ja kuivattaa kenttää ratsastuskuntoon. Taistelu likaa vastaan tuotti tälläkin kertaa tulosta, puhtailla harjoilla on taas ilo sukia hoitohevosta puhtaaksi :) Huomaa hetkessä, että tulosta syntyy helpommin ja nopeammin.

Mutakausi alkaa olla onneksi vähitellen jo takana. Tarhojen hiekkapeite näyttää siltä, että se pölyää enemmän kuin mutaa. Laitumenkin pinta alkaa vähitellen vihertämään, eli ei enää kestä kauan kun hevoset saavat ottaa ensimmäiset nurmilaukat aitojen sisällä! Karsina pysyi hyvin puhtaana ja saa taas kevyen pintapuhdistuksen seuravana aamuna.

 

27.4.2010 - Nyt siivotaan!
Matkustelin bussilla kohti tallia, tällä kertaa rauhallisissa tunnelmissa. En meinannut pomppia seinille, en meinannut huutaa epätoivosta, milloin olisin perillä. Ei, en sen takia, että koulu oli juuri loppunut ja olin todella nälkäinen ja ennen kaikkea väsynyt. Olinkin käynyt ennen bussipysäkille tuloa läheisessä pikkuisessa ruokakaupassa, jonka myyjällä olisi kovastikin ollut minulle asiaa kasvavista sinikelloista uusiin leivottuihin pulliin. Ostinkin lopulta evääkseni valmiiksi tehdyn leivän, sekä pari välipalakeksiä ja tietysti juotavaksi perus trippimehun.

Vihdoin pääsin onneksi perille, tallin läheiselle pysäkille ja sanoin kiitokset kuskille. Ilma oli raikas ja linnut lauleskelivat jo kilpaa toistensa kanssa. Odotin jo innolla Taikan näkemistä, mitähän tälle pikku tammuskalle tällä hetkellä kuuluu. Tallipihalla oli vielä hiljaista, sillä tunnit alkaisivat vasta noin tunnin päästä. Taika oli vielä tarhassa, eihän kello ollut nimittäin edes viittä. Meninkin siis tervehtimään ponia sinne suuntaan, en kuitenkaan viitsinyt kauaa siellä pyöriä, että saisivat kaverukset viettää vapaa-aikaansa rauhassa. Sitähän minäkin kaipaisin, mietiskelin tallustellessani tarhan luo. Eevi, Taikan tarhakaveri, tuli saman tien luokseni ja oli heti hellyydenkipeänä. Taika sen puoleen näytti viettävän myös yhtä laimeaa päivää kuin minäkin, eipä se viitsinyt tarhannurkastaan minnekään liikkua. Menin siis itse paikanpäälle ja puhelin tammalle hiljaa kaikenlaista mukavaa, mitä päähän tupsahti. Ihan kuin se olisi auttanutkin, Taika näytti heti virkeämmältä. Onkohan tällaisella lörpöttelyllä oikeasti joku ihmeellinen vaikutus? Noh, en kuitenkaan viitsinyt silti koko päivääni siinä viettää. Ilma oli kyllä tosiaan mitä hienoin kun aurinkokin pilkotti taivaalta. Lähdinpä kuitenkin talsimaan tallin suuntaan, mitähän sielläkin tällä kertaa odotti.

Ja tottahan toki, mitä muutakaan siellä olisi odottanut kuin Taikan pölyinen harjapakki varusteineen käydessäni tsekkaamassa satulahuonetta. Se on nyt sitten siivouspäivä, tuumasin ja lähdin viemään ensiksi kamojani hoitajien huoneeseen. Siellä pari hoitajaa moikkaili ja kysyi pikaisesti kuulumisia, samaa siinä vastailin ja koitin vaikuttaa mahdollisimman pirteältä ja reippaalta. Itse niiiiiiiin inhoan hapannaamaisia ihmisiä, varsinkin jos heidän kanssa yrittää jutella. Tosiaan, seuraavaksi olikin vuorossa harjojen ja varusteiden putsaus. Ehtisin hyvin tehdä kaiken, ennen kuin tunnit alkaisivat ja talli täyttyisi taas ratsastajista ja sinne tänne menevistä hoitajista. Päätin ensiksi putsata pikaisesti harjat, ne kun eivät perusteellista siivousta oikein tarvinneet. Kuitenkin ne menisivät likaiseksi jo tänään. Pölyn lennellessä ilmassa putsasin vielä itse harjapakinkin ja vihdoin olin tyytyväinen tulokseen. Viimeinenkin harja ehti lennähtää pakkiin, kunnes rupesin etsiskelemään satulasaippuaa sekä pientä sientä. Ajattelin mennä ihan ulkoilmaan putsailemaan, olisi mukavampi istuskella siellä kuin olla sisällä näinkin hyvällä säällä. Kannoin telineen, satulan, suitset ja satulasaippuan sienineen ulos ja majauduin sinne. Rupesin vetämään painokkaita vetoja satulannahan pinnalla, olin irroittanut jalustimet ja vyön ennen työn aloittamista. Vaivannäöllä oli vaikutusta, pinta alkoi heti kiiltämään ja näyttämään hyväkuntoiselta. Jalustinhihnatkin laitoin satulasaippualla kuntoon ja pian olikin itse satula valmiina. Tarkistin vielä, että varmasti kaikki likaiset kohdat olivat oikeasti historiaa, ennen kuin rupesin edes miettimään suitsien putsaamista.

Tallilla tuntui olevan hiljaista tänään, sillä hoitajiakaan ei paljoa ollut (ainakaan vielä) tähän aikaan liikkeellä, vai olivatko kaikki sairastuneet yleiseen tautiin? Suitsien putsaamisessa ei kauaa nokka tuhissut ja pian kaikki olikin valmista. En tällä kertaa alkanut purkamaan suitsia kokonaan vaan lähinnä pinnat päivitettiin. Satulan kokosin, ennen kuin lähdin kulkeutumaan sisälle päin. Kaikki varusteet löysivät oman paikkansa ja (onneksi) muistin myös satulasaippuan paikan.

Huokaisin helpotuksesta päästessäni käytävälle. Menin kurkkaamaan, miltä Taikan karsina näytti. Nähtävästi se oltiin siivottu ihan lähiaikoina, joten talikkoon ei tarvinnut tarttua ainakaan vielä. Ainiin eväät!, nälkä taisi yllättää minut jo toisen kerran. Kiiruhdin saman tien hoitajien huoneeseen ja istahdin penkille. Kaivoin laukustani ostamani eväät ja repäisin muovit auki varmaankin suuri hullunkiilto silmissäni. Huoneeseen tuli pari muutakin hoitajaa, heitä en nimeltä tunnistanut. Keskustelunaihe näytti liittyvän kouluun ja suureen läksykasaan. Minullakin sellainen odottaisi heti kun pääsisin kotiin voi harmi. Itse olin lähinnä hiljaa mutustellessani leipääni, mutta välillä saatoin sanasen vaihtaa. Eihän sitä ihan tuppisuuna sentään kannata olla. Toisen välipalakekseistäni ajattelin säästää kotimatkalle joten enää trippi ja sitten menisin vilkuilemaan tuntilistoja.

Tuntilistat olivat jo tältä päivältä ilmestyneet joten meninpäs heti kurkistelemaan, pitäisikö jäädä tallille vielä pidemmäksi aikaa mahdollisesti auttamaan Taikan tunnille laitossa. Ilmeisesti Taika menisi ensimmäiselle tunnille maastoon, joten kyllähän minulla aikaa olisi tässä vielä poni laittaa kuntoon. Ehtisinkin juuri ja juuri, sillä aikaahan tässä tunnin alkuun ei enää kauaa ollut. Meninkin heti katsomaan, oliko poni tuotu jo sisälle. Ja, miksipäs ei, siellähän se jo seisoskeli käytävää tiiraillen. Lähdin hakemaan harjapakkia ripeästi ja tullessani takaisin laitoin tamman varmuuden vuoksi kiinni. Rupesin rauhallisesti harjaamaan pölyjä ja mutaa pois karvasta, varmoin ottein. Taika tutkaili välillä tekemisiäni uteliaasti, mutta yleisesti antoi tehdä kaiken kaikessa rauhassa. Jalat paistoivat mutaisuudellaan ja ehdin jo olla epätoivossa, miten saisin ne siisteiksi. Niinpä kokeilin ottaa pehmeämmällä harjalla ylimääräisiä likoja pois, sillä en halunnut kovalla harjalla alkaa jalkoja käsittelemään.

Kyllähän siinä se kymmenen minuuttia taisikin mennä, kun jo Taikan ratsastaja näytti saapuvan paikalle. Hyvissä ajoin varusteet varmasti saataisiin laitettua, tämä Jonna kun oli jo tuonut reippaasti satulan ja suitset mukanaan. "Moi", sanoin tytölle hymyillen ja jatkoin "mä oon siis Taikan hoitaja, niin tarviiksä apua tossa laittamisessa?", kysäisin kulmakarvat koholla. "No öö.. ihan sama, mut saanko mä sitten itte laittaa satulan?", Jonna kysyi ja vastaus tuli minulta kuin apteekin hyllyltä: "Tottakai! Ja sano ihmeessä, jos tulee ongelmia. Mä voin olla tässä vieressä jos käy?", vastasin. Jonna nyökkäsi ja meni Taikan luo ja silitti tätä kaulalta. Sitten satula nousi ja laskeutui pehmeästi ponin selälle eikä Taika temppuillut yhtään. Miksikäs temppuilisikaan kun eihän tämä tamma usein temppuilekaan. Katselin vieressä ja hyvin näytti hoito sujuvan. Tarkistin vielä satulavyön kireyden Jonnan pyynnöstä, eihän sen alussa tarvitsisikaan olla kovin kireällä. Kaikki oli ok ja pääsin itse laittamaan vielä lopuksi suitset Taikalle Jonnan katsellessa vieressä. Olisin toki antanut ratsastajalle mahdollisuuden laittaa suitset, mutta ei se käynyt. Kuolaimet Taika otti heti niitä tarjotessani ja laitoin remmejä kiinni välillä kelloa vilkaisten. En sentään hätäisesti, sehän aiheuttaisi vain sählinkiä. Vihdoin Taika olikin valmis ja Jonna pääsi lähtemään muiden perässä kenttää kohti. Toivotin heille hyvää tuntia ja jäin katselemaan taakse kun voikko poni ja ratsastaja häipyivät maisemista.

Itsekin rupesin tekemään lähtöä ja hainkin laukkuni hoitajien huoneesta. Päivä oli mennyt kuin siivillä ja olinhan tallilla viettänyt ihan mukavan tuntimäärän. Ainakaan ei olisi vanhemmilla valittamista. Astelin ulos tallin ovista ja lähdin kävelemään hiekkatietä kohti. Kävellessäni näin vielä ratsukot ratsastajien noustessa selkään ja säätäessä jalustimia. "Tulen taas pian, Golden Horse", sain sanotuksi ääneen ja jälleen matka jatkui.

Rauhallinen, luotettava ja rento seura saa monet hevoset muuttamaan mieltään; "nojaa, jos en kuitenkaan murjottaisi tänään". Taikaan läsnäolosi ainakin näytti vaikuttavan positiivisesti. Se kertoo paljon siitä, mitä kolmen kuukauden hoitotaipaleen aikana on saavutettu :) Hiljaisena päivänä siivoamiselle jää hyvin aikaa ja tilaa. Keväällä tallilla on joko todella paljon hoitajia nauttimassa lämpimästä säästä, tai sitten heitä näkyy vähän. Liekö sitten Sorsalammen puisto ja ystävät vieneet voiton tallipuuhista tänään...

Jos kiire yllättää ja ponin jalat ovat todella mutaiset, voit myös pestä ne kevyesti lämpimällä vedellä. Samalla kun harjaa ja lopuksi kuivaa hyvin pyyhkeellä, niin tule yllättävän puhdasta jälkeä. Varsinkin kun Taikalle ei tule suojia, niin hieman kosteat jalat eivät näin keväällä ja kesällä haittaa yhtään.

 

11.1.2010 - Harjoja ja lomalaisia
Huristelin äitini kyydillä illalla tallille. Koko iltapäivä oli vierähtänyt läksyjen teossa, joten sen aikaisemmin en ollut päässyt hoitelemaan rakasta hoitoponiani. Kokeitakin oli tulossa - voi huoh. Auton lennähtäessä tallipihalle avasin laiskasti turvavyön ja painoin kahvaa jotta autonovi aukeaisi.
- Mihinkäs aikaan tulen hakemaan?, äiti kysyi.
- Vaikka joskus seittemältä, sanoin ja suljin oven. Lähdin kävelemään tallia kohden. Kello näytti puoli kuutta, joten Taika olisi siis jo sisätiloissa.

Vetäisin tallin oven auki ja kurkkasin sisään. Käytävällä kävi tohina, kun ratsastajat ja hoitajat olivat laittamassa hevosia kuntoon. Tallissa oli kuitenkin lämmintä, sillä ulkona pakkanen paukkui, karttavalla mielellä. Tervehdin muutamia hoitajia mennessäni Taikan boksin luo. Siellähän se pikku tamma oli, korvat hörössä ja aivan ihmeissään.
- Moikka tyttönen, sanoin sille ja avasin karsinan ovea. Ojensin ensin kättäni ponin nuuhkittavaksi, jotta tämä ei luulisi tuloani miksikään hyökkäykseksi. Sitten rapsutin tätä otsalta ja katselin hieman karvapeitettä.
- Jaa-a, taidat olla harjausta vailla?, ilmoitin kysyvällä äänensävyllä ja sitten naurahdin tamman tuupatessa minua turvallaan.
- Ei ole nyt herkkuja, kuule Taika taidankin nyt oikeasti hakea ne harjat. Niinpä suljin karsinan oven mennessäni ja lähdin hakemaan satulahuoneesta Taikan harjapakkia. Satulahuoneessa kaikki tunkivat katsomaan tuntilistoja, joten nappasin pakin äkkiä muiden pakkien joukosta. Sitten vilahdin ovesta ulos, takaisin pölyisen ponimammani luokse. Laskin harjapakin lattialle kolauksen saattelemana ja avasin sen. Otin ensimmäiseksi kumisuan ja menin varovasti Taikan luokse. Poni on sen verran tapoja oppinut, että riimunarun ja riimun kanssa en halunnut nyt alkaa säheltämään. Taika on hienosti ilmankin. Suin sualla varmaan, mutta rauhalliseen tahtiin. Välillä Taika tuntui hermostuvan siihen, kun jokaikinen ihminen hössötti karsinan toisella puolen ja toiset tappelivat varusteiden kanssa jonkun hevosen ollessa hankalalla tuulella. Noh, minulla ei nyt tätä huolta olisi, kun Taika on varsalomalla huomiseen asti. Taputin voikonväristä kaulaa vaihtaessani puolta. Ja taas sukiminen jatkui, samaan malliin.

Kun olin tehnyt putsaustyöni kumisualla, pölärillä, pääharjalla ja pehmeällä harjalla (perusharjalla), oli luvassa kavioiden puhdistus. Otin koukun pakista ja annoin Taikan ensin nuuhkia sitä, jotta se ymmärtäisi mikä tämä väkkyrä oikein on. Sitten menin etusen vierelle ja liu'utin kättäni sitä pitkin. "Nosta", kuului pyyntö ja etunen nousi siinä samassa ilmaan. Putsasin kavion huolellisesti, välittämättä vaikka poni koittikin välillä laskea kavion vähän liian aikaisin. Sitten etenin seuraavan kavion luokse. Takakaviot olivat oma kammotukseni, niitä en niin varmalla mielellä vieläkään osaa puhdistaa. Pyysin kuitenkin rohkeasti Taikaa nostamaan olemalla mahdollisimman luottavainen itseäni kohtaan. Onneksi Taika on helppo ja nytkin sain takakaviot, molemmat, puhdistettua ilman ongelmia.

Tuntilaiset olivat juuri lähteneet hevosineen, joten käytävällä oli hiljaista. Taikakin oli jo rauhallisempi ja osasi olla rennommin. Katselin harjaustuokion jälkeen hoitsuni harjoja tarkemmin ja ne näyttivät hieman likaisilta. Päätinpä siis putsata ne nyt oikein kunnolla, niin jatkossa olisi seuraavien, kuin itsenikin, mukava käyttää niitä. Menin satulahuoneeseen ja nostin pakin eräälle tasolle. Otin kumisuan ja pölyharjan, jonka jälkeen hinkkasin niitä hieman toisiinsa. Tämä oli ihan kelpo konsti, sillä tällöin pölyt lähtivät pöläristä paremmin. Tein saman myös pehmeälle harjalle (perusharjalle) ja pääharjalle. Nyt nekin näyttivät hiukan siistimmiltä. Kokosin pakin sitten taas siististi kokoon ja vein sen omalle paikalleen. Kurkkasin satulahuoneen ikkunasta ja hämärässä erotin kolme hoitajaa, jotka iloisesti rupatellen olivat tulossa tallia kohti. Kello näytti olevan nyt puoli seitsemän, aika oli kulunut kuin siivillä.

En kylläkään keksinyt sen enempää touhuamista tallilla, nyt kun Taika on muutenkin lomalaisena omassa boksissaan. Niinpä menin vielä tamman luokse ja sanoin sille muitta mutkitta heipat. Annoin ponille pusun turvalle ja taputin kaulalta. Sitten kaivoin kännykkäni taskustani ja soitin äidille, jos tämä voisi tulla hakemaan minut. Taika ihmetteli puhelintani ja koitti jopa syödä sen hamuamalla sitä.
- Voi sinua höpsöä!, sain vain sanotuksi ja nauroin tamman kysyvälle katseelle. Ihankuin tämä olisi ymmärtänyt kaiken mitä sanoin. Puheluni jälkeen huomasin, että olin saanut kaksi viestiä, molemmat kavereiltani. En kuitenkaan viitsinyt alkaa viestejä katselemaan, kotona sitten.
- Nähdään taas pian, sanoin Taikalle lähtiessäni karsinasta ja sulkiessani oven perässäni.
Menin ulos tallin katokseen odottelemaan äitini tuloa. Ei mennytkään kauaa, kun hän ilmestyi pihapiiriin. Siispä kipitin puolijuoksua lämpimään autoon ja istahdin penkille.
- No?, äiti kysyi ja selitykseni alkoi tavallisesta, ei suinkaan tylsästä, tallipäivästäni.

Melkein vuosi yhteistä taivalta takana, onnea :) ! Näin omistajana tuntuu todella mukavalta, että Taika on saanut ensimmäiseksi hoitajakseen jonkun, joka jaksaa puuhata tamman kanssa pidempäänkin. Luottamus ja yhteistyö näkyivät tänäänkin hoitopäivässänne.

Isossa ratsastuskoulussa on se ongelma, että hälinää riittää tuntien aikaan. Se stressaa, mutta toisaalta hevosilla on enemmän lomaa, kun niitä on enemmän tuntikäytössä - ja onhan muista hevosista hyvin seuraakin. Jos tuntilaisten meno yltyy riehumiseksi, niin saa huomauttaa. Tallissa on kuitenkin kiva pitää rauhallinen ilmapiiri :) Taikasta tuli puhdas, kaviot saatiin sovussa ylös ja raaputeltua puhtaiksi, eikä putsaukselta säästyneet harjatkaan. Hienoa!

 

16.11.2009 - Viimeinen tunti
Alkeiskurssi läheni loppuaan. Aloitin tunnin kertomalla mielikuvaharjoittelusta. "Luodaan mielessä hyvä tunne ratsastuksesta ja päätetään, että tänään onnistutte kaikessa. Asiat ovat tuttuja, niitä on tehty useaan otteeseen yksin ja yhdessä taluttajien kera ja jokainen on suoriutunut hienosti tähän mennessä. Tänään osaan, ja näytän osaamiseni parhaalla mahdollisella tavalla!", sanoin ja osa tuntilaisista painoikin hetkeksi silmänsä kiinni hevosten kävellessä rennosti uraa pitkin. Hörppäsin termarista vähän teetä, illan ensimmäisen tunnin aikana kesti aina hetki tottua ulkona vallitsevaan pakkassäähän. Kysyin Taikan ratsastajalta Siniltä, mitä hänen mielikuvaansa liittyi.

" Näin mielessäni itseni kauniin eestinponitamman selässä tekemässä täydellistä siirtymistä ravista käyntiin. 'Tänään saan varmasti Taikan siirtymään nätisti', ajattelin innoissani. Myös pysähdyksiä olisi kiva treenata, ne kun ovat sujuneet meiltä ihan mukavasti. Mielikuvaharjoittelun jälkeen olo tuntuu paljon itsevarmemmalta ja tuntimme alkaa hyvissä mielin. "

15.8.2009 - Millainen on Sorsalampi?
"Lähden nyt", huikkasin äidilleni ja suljin talon oven. Pitkästä aikaa olisi taas tallireissu edessä, mitäköhän se toisi tullessaan? Avasin pyöräni lukon ja nousin pyöräni satulaan - nyt mentiin. Oli aamu ja kello näytti pian yhdeksää. Ihmisiä ei paljoa näkynyt, kaikki varmaan nukkuivat vielä. Syksyn ensimmäiset lehdet kieppuivat tuulen mukana ilmassa ja eräs lenkkeilijä meni koiransa kanssa hiekkatiellä vähän kauempana. Ajattelin tänään lähteä Taikan kanssa maastoon, Sorsalammelle vilkaisemaan. Kenties uskaltautuisin mennä uittamaankin tammaa. Aurinko alkoi ja pilkistelemään puiden latvojen läpi hurauttaessani tallin pihaan pyörälläni. Jätin sen pyörätelineeseen ja naksautin pyörän lukkoon. "Nyt sitten katsomaan Taikaa".

Tallissa oli todella hiljaista, oliko muka kello yhdeksän aamulla niin paljon, että moni oli vielä täkkien alla? Huomasin muutaman hevosen olevan sisällä, mutta suurinosa oli viety tarhaukseen. Käytävä näytti suht. koht. siistiltä, joten sitä en alkaisi nyt lakaisemaan. Menin reppuni kanssa hoitajien huoneeseen ja katselin ympärilleni. Huone oli hiukan muuttunut edellisestä käynnistä, en tainnut edes muistaa milloin viimeksi olin tallilla ollut. Laitoin tavarani kaappiini ja katsoin, että kaikki ratsastusvarusteeni olisivat mukana. Ehdin jo pelästyä kypärän puuttuvan, mutta sitten löysinkin sen pohjalta. Sen jälkeen lähdin hoitajien huoneesta kävelemään kohti ulko-ovea. Olin mielestäni nähnyt Taikan vilahtavan tarhassa, joten tallissa se ei voinut olla. Nappasin samalla riimunarun mukaani ja lähdin tarhoja kohti.

Siellähän tämä ponipompula seisoikin, korvat uteliaasti hörössä. Kutsuin sitä aluksi nimeltä, mutta neidillä ei ollut aikomusta tulla pois muiden laiduntovereidensa tapaisesti. Avasin hitaasti tarhan portin ja pujottauduin sen sisäpuolelle. Laitoin sen myös kiinni, jotta kukaan ei karkaisi. Astelin muutaman askeleen ponia kohti, mutta silloin se lähti syöksyyn kuin raketti. Seuraavaksi tajusinkin Taikan olevan tarhan toisessa päässä odottamassa, että aloittaisin juoksemisen. "Vai, että haluat sinä minun juoksevan perässäsi?", kysyin tammaa tutkiskellen ja päätin ottaa riskin. Tulin reippaasti sitä lähemmäksi ja menin hiukan eteen jotta se ei pääsisi livistämään taas toiselle puolelle tarhausta. Viimein sain sen kiinni ja kiinnitin riimunarun riimuun. Onneksi Taikalla ei ollut suurempia syitä vastustella lähtemistä, vaan tuli kiltisti perässäni tarhasta ulos. Suljin portin perässämme.

Tallissa kiinnitin ponin käytävälle, eli otin riimunarun irti ja laitoin sivulla olevat narut ponin riimuun kiinni. Taputin sitä kaulalle ja rapsutin otsasta. Olin kipaissut hakemassa harjapakin ja kaivelin sitä löytääkseni pölärin. "Ai siinä se olikin", otin harjan käteeni ja aloin näppärästi harjaamaan sillä hoitoponiani. Se nautti aivan silmin nähden ja melkein oli torkahtamaisillaan, kunnes sekin ilo loppui vaihtaessani harjaa. Pehmeällä harjalla harjasin nopeasti Taikan jalat sekä putsasin vielä nopeasti kaviot. Pikku hiljaa muutama ihmishenkilökin alkoi tallille raahautua, mutta en sen enempää joutunut jutusteluun. Pyysin erästä tyttöä pitämään Taikalle seuraa hakiessani suitset satulahuoneesta. Päätin nimittäin mennä tänään ilman satulaa, vaihteeksi. Tullessani tyttö lähti ja laitoin riimun tamman kaulalle. Laitoin ohjat rauhallisesti ponin pään yli ja tarjosin kuolaimia. Aluksi ne eivät olisi kelvannut, mutta kyllä sitten loputa päästiin etenemään. Laitoin remmit kiinni ja tarkistin vielä, että kaikki oli kunnossa. Omat varusteet olin jättänyt erään karsinan eteen nojaamaan joten otin ne siitä ja irroitin riimun sivuilla olevista naruista. Laitoin sen roikkumaan Taikan karsinan edessä olevaan koukkuun ja lähdin taluttamaan tammaa ulospäin.

Ulkona, maastopolkujen päässä pääsin hetkellisten yrityksieni jälkeen kiipeämään Taikan selkään. Korjasin sopivan asennon itselleni ja annoin varovasti pohkeita. Poni lähti samantien kävelemään pihaa pitkin kohti maastoja. Olin katsonut reitin ennen lähtöäni, joten luultavasti osaisin perille. Menimme aluksi ihan vain tavallista käyntiä pitkin ohjin. Oli se ratsastus vaan niin ihanaa! Heikko tuulenvire puhalsi kasvojani päin talsiessamme kohti lampea. Pian aloinkin erottamaan lammen rajat ja huomasin muutaman sorsankin siellä olevan. Hymyilin itsekseni ja kannustin Taikan allani rentoon raviin. Otin myös ohjat lyhyeksi ja ohjasin tamman toiselle polulle. Heiluin aluksi selässä kuin mikäkin heinämies, mutta pian totuin tähän pomputteluun - vaikkeivat askellajit niin pomppuisat olleetkaan. Huomasin muutamien ihmisten katseiden kohdistuvan meihin mennessämme nopeasti erään suuremman hiekkatien yli. "Jotain ne taisi Golden Horsesta puhua", ajattelin kuullessani mutinaa takaani. Pian saavuimmekin sorsalammen rantaan. Vesi näytti erittäin houkuttelevalta, nyt kun lämpötilakin tuntui nousseen. Taika taisi tuntea samaa, sillä se oli jo kovasti menossa. "Hyvä on", sanoin viimein ja ratsastin varovasti vettä kohti. Kuulin, kuinka vesi loiskui ponin jalkojen tarpoessa voimakkaana vedessä. Lopulta kaikki epäluuloiset ajatukseni pyyhkiytyivät pois mielestäni ja menin rohkeana mukaan tähän vesi hauskanpitoon. Pysyimme riittävän matalalla pohjalla, liian kauas ei kannattanut mennä. Taikakin piti uimisesta kovasti, eikä ollenkaan välittänyt ohimenevistä mopoista tai autoista. Kaikki oli pelkkää unelmaa, kuin seitsemännessä taivaassa olisi. Pian kuitenkin päätin, että voitaisiin jatkaa matkaa erästä reittiä takaisin tallille. Sain Taikan onneksi ratsastettua taas kuivalle maalle ja maastoreissumme jatkui.

Kun olimme kiertäneet kaikki männynkävyt ja tutkineet monet ruohonkorret niin viimein pääsimme takaisin tallille. Muutama hoitaja katsoi uteliaasti tuloamme laskeutuessani Taikan selästä. Lähdin taluttamaan sitä tallirakennusta kohti, heinän tuoksu kantautui kauas asti. Tallissa talutin ponin karsinaan ja otin suitset pois. Huuhtelin kuolaimet pikaisesti ja vein suitset ristitettyinä satulahuoneeseen. Kävin vaihtamassa vaatteeni takaisin lökäpöksyihin ja neuletakkiini. Ratsastuskamat tungin isomman kokoiseen reppuuni. Sitten käväisin satulahuoneessa hakemassa Taikan harjat ja menin harjaamaan tammaa. Sen lempeät silmät katselivat minua kiinnostuneena - niin, missäs ne palkkiot oikein viipyivät?! Naurahdin ajatukselleni ja annoin Taikalle pienen porkkananpalasen. Sitten jatkoin harjausta, kunnes vein pakin taas takaisin satulahuoneeseen ja otin Taikalta riimun pois. Silittelin ja rapsuttelin sitä hetken aikaa, kunnes päätin alkaa tekemään lähtöä kotia kohti. Äiti varmasti odotti jo lounaalle, eikä mikään ihmekkään sillä kello näytti kahtatoista. Annoin hoitoponilleni pusun turvalle ja lähdin pyörääni kohti. Kun olin vitkastellut lukon kanssa tarpeeksi kauan, sain kuin sainkin sen auki ja lähdin polkemaan kotia kohti.

"Pian nähdään taas, Taika..", ajattelin mielissäni kun maisemat vilisivät ohitseni.

Aamuvirkut eivät selkeästi olleet tänään liikkeellä kanssasi, joskus sitä on jo aamuruokinnan aikaan hoitajia auttamassa ja puuhailemassa :) Ehkäpä hoitajatytöt ottavat ilon irti viimeisistä loma-aamuista. Muistathan käydä hoitokursseja ennen selkään kiipeämistä; ykkös- ja kakkoskurssin jälkeen voitte jatkaa maastoreissuja turvallisin mielin. Muuten hoitopäivä kuulosti ihanan rauhalliselta, keskittyneeltä ja aktiiviselta. Uiminen on ihanaa - vielä kun sitä voi harrastaa! Kohta on taas syyskuu ja lammen vesi niin jäätävää, että minä ainakin luikin villasukat jalassa karkuun ;)

 

18.3.2009 - Hoitotarina
Astelin ratsastuskoululle aamuvarhain. Kello näytti aamu kahdeksaa, joten ehtisin hyvin olla tallilla puolitoista tuntia ennen koulun alkua.

Menin ihan ensimmäiseksi talliin. Se oli tyhjillään, hevoset varmaankin olivat tarhoissa. Menin Taikan karsinan luo ja vilkaisin sinne sisälle. "Huhhuh, tämä täytyy siivota", päähäni tuli heti tämä ajatus. Kipaisin hakemaan talikon ja kottikärryt lannan luomista varten. Aloittelin pikku hiljaa ja etenin melko hitaasti, en haluaisi tehdä kaikkia hommia hutiloiden. Vaikka olenkin aikamoinen hätähousu. Kikkara toisensa jälkeen poistui karsinasta. Vein lannat ja vanhoja kuivikkeita pois ja toin tilalle uudet. Levittelin ne karsinaan ja huomasin heti puhtauden tunteen. Annoin kottikärryt ja talikon eräälle toiselle tytölle joka tuli minulta niitä pyytämään.

Itse menin tarkastamaan juoma-automaatin toiminnan. Näytti olevan kaikki kunnossa. Otin sieltä myös turhat heinät pois jotka olivat sinne eksyneet. Kaikenvaralta, ettei automaatti menisi tukkoon. Ruoka-astiakaan ei sen pahemmin näyttänyt olevan likainen tai sotkuinen mitenkään.

Nyt oli sitten karsina kondiksessa, seuraavaksi menisin katsomaan itse ponia. Jätin karsinan ovea hieman auki, jotta se tuulettuisi. Menin käytävää pitkin ulos ja suunnistin tarhojen luo. Hevosten korvat kääntyivät höröön ja ne tallustelivat luokseni uteliaasti - olisiko nameja tarjolla ? Kutsuin Taikaa nimellä ja hetki siinä menikin, ennenkuin tamma suostui tarhan toisesta päästä tulemaan. Toiset hevoset tekivät sille tilaa vaikkakin näin muutamien ponien ilmeessä katkeraa mustasukkaisuutta.

Kysyin eräältä tallityöntekijältä, voisinko viedä Taikan sisään harjattavaksi. "Ilman muuta, harvoin täällä vapaaehtoisia harjaajia on tähän aikaan vuodesta", hän vastasi. Otin riimunarun, joka oli ollut aitaan laitettu ja pujahdin tarhaan. Annoin ensin Taikan nuuhkia minua, kunnes kiinnitin riimunarun riimuun ja lähdin viemään ponia tallille päin. Suljin portin perässäni huolellisesti.

Tallissa talutin tamman karsinaan ja laitoin kalteriin kiinni. Sen oma harjapussi roikkui karsinan edessä olevassa koukussa. Otettuani harjan aloin harjaamaan Taikaa pitkin ja varmoin vedoin, niin, että lika lähti varmasti. Aloitin kaulasta ja etenin lautasille saakka. Kun rakenne selvästikin kiilsi, vaihdoin pehmeään harjaan ja harjasin sillä ponin jalat. Siitä Taika ei niin välittänyt, mutta kyllä me lopulta saimme yhteistyön siihenkin hommaan. Lopuksi putsasin vielä kaviot, eivät onneksi olleet niin likaiset. Tämän jälkeen oli Taika kuin uusi. Taputin tammaa kevyesti kaulalle ja laitoin harjapussin takaisin paikoilleen. Vilkaisin kelloa ja se oli vähän yli yhdeksän. Pitäisi pikku hiljaa alkaa lähtemään, joten irroitin riimunarun kalterista ja lähdin viemään hoitsuani takaisin tarhaan kavereiden luokse.
----
Tullessani takaisin tarhasta, katsoin vielä, että tavarat olivat paikoillaan enkä ollut jättänyt mitään pitkin käytäviä. Ja eipä siellä mitään näkynyt. Niinpä nappasin reppuni mukaan ja lähdin talsimaan koulua kohti.

Tallipuuhailua ennen koulupäivää - kuulostipa kivalta :) ! Jotkut ovat aamuvirkumpia ja ehtivät puuhata ennen varsinaisen päivän alkamista. Taikan kanssa lähti homma hyvin käyntiin, puhdasta tuli niin karsinasta kuin ponistakin. Ehkä ensi kerralla pieni rapsutustuokio, se ei ole koskaan pahitteeksi alkuvaiheessa.

 

23.1.2009 - Toisaalla
Tammikuulle on mahtunut pari kisastarttia, joissa olemme hakeneet vasta yhteistyötä. Parantaaksemme tätä päätimme lähteä Aatteen Kartanolle valmentautumaan esteratsastuksen parissa. Tasomme oli ihan sitä alkeistasoa, mitä pitääkin; treenasimme esteratsastuksen alkeita erilaisilla lähestymisharjoituksilla, säätelimme askeleita ja kokeilimme tasapainoa kevyessä istunnassa. Vaikka meille molemmille tämä oli helppoa erikseen, ei yhdessä kaikki sujukaan ihan niin kuin kuvittelisi. Taikan kanssa on kuitenkin hyvä treenata myös tällaisia, sillä kevään estetunnit lähenevät ja kohta tamman pitäisi kantaa selässään vähemmän varmoja estetoivoja :)

Lynn totesi näkemänsä jälkeen näin:

"Teillä sujuivat lähestymisharjoitukset hyvin. Tamma näytti itse osaavan oikean hyppykohdan hahmottamisen jo niin hyvin, että selästä käsin sitä oli vaikeaa lähteä muuttamaan. Voisitte harjoitella hieman erimittaisia ristikkosarjoja, joissa myös ratsastaja voisi vaikuttaa ponnistuskohtaan. Askelpituuden muutokset maapuomeilla sujuivat mallikkaasti, tosin nytkin näytti siltä että Taika tiesi itse täysin mitä milloinkin pitäisi tehdä. Enemmän ääntä ratsastajalle! Tehkää kotona yllättäviä harjoituksia, joissa Taikan täytyy kuunnella ratsastajaa."