Hoitaja-info
Nimi: --
Aloittanut: --

Hoitaja kertoo itsestään:
--

Suoritetut merkit ja kurssit:

Hoitolomake

xxx = tallimerkintä     xxx = hoitomerkintä     xxx = ratsastusmerkintä

30.1.2010 - Hoitotarina
Pitkästä aikaa tallilla! Pakkanen kipristeli mukavasti poskilla avatessani tallin oven, ja lämmin ilma tuntui vaihteeksi ihanalta. Tänään olin päättänyt lähteä Tallun kanssa maastoilemaan, ja suuntasinkin heti ensimmäiseksi hoitoponini karsinalle.
- Heippa, söpöliini! Sanoin iloisesti pörröiselle Tallulle, joka toivotti minut lämpimästi tervetulleeksi karsinaansa. Rapsutin ponia korvan takaa ja kipaisin hakemaan harjapakin varustehuoneen puolelta. Otettuani loimen pois ponskin selästä, Tallun turkki näytti todella pölyiseltä! Aloitin harjaamisen selästä ja pöly irtosi onneksi melko helposti. Tallu hörähteli vähän väliä harjatessani pikkuisia jalkoja ja putsatessani kavioita.

- Mitäs sanoisit pienestä maastolenkistä? Sanoin ja heitin samalla satulan Tallun selkään. Poni pullisteli kaikkien voimiensa mukaisesti satulavyötä kiristäessäni, ja sain hädin vyön hädin tuskin ensimmäiseenkään reikään! Suitsien laitto sujui helpommin, ja pian olimmekin valmiita lähtemään. Talutin Tallun tallin pihalle ja heitin kypärän päähäni. Raippa toiseen käteen ja eikun selkään vain!

Heilautin itseni kevyesti pienen ponin selkään ja sain vyön kiristettyä selästä käsin. Painoin kevyesti pohkeet Tallun kylkiin ja se lähti reippain askelin kohti metsäpolkua. Lumiset oksat notkuivat yläpuolellamme ja pakkanen kiprsiteli sormissa. Tallun kaviot kopsuivat tiheästi lumisella polulla jättäen jälkeensä pienen vanan. Saavuimme pellon reunalle, jonka laidalla lähti hyväpohjainen hiekkapolku kohti metsää.
- Ravataan! Hihkaisin ja Tallu lähti liikkeelle kuin raketti. Ponin pienet kaviot viilettivät sopivan tasaista vauhtia eteenpäin minun keventäessä hurjaan tahtiin. Pellon reunalla tuuli yltyi, mutta päästyämme metsälle ilma seisahtui taas.

Laukkasuora läheni koko ajan. Hiljensin Tallun vauhdin hetkeksi käyntiin, ja polun alussa annoin sille laukkapohkeet. Ihana vauhdin huuma tarttui meihin kumpaankin ja ajantaju katosi. Talviset maisemat vilisivät silmissä ja kavioiden kopse kuulosti ihanammalta kuin koskaan. Tämän parempaa tapaa viettää talvipäivä ei olekkaan!

Tallilaisen onni on hyvä loimi - suojaa tuulelta, vedeltä ja pitää lian loitolla. Tuloksena iloinen, takuton ja puhdas poni, jonka harjaaminen on varsin leppoisaa touhua. Harmi että kesällä ei oikein viisi pitää loimia poneilla... Kiva juttu että palasit takaisin hoitohommiin :)

Olen aivan samaa mieltä! Rento ja oman vauhdin mukainen maastolenkki on paras tapa ulkoilla talvella - jos siis sää vain sallii sen. Tallustakin oli takuulla kiva päästä pitkästä aikaa maastoon yksin oman hoitajan kanssa.

 

10.11.2009 - Rento talutteluretki
Pölyä leijaili siellä sun täällä harjaillessani Tallua sen karsinassa. "Miten sä oletkin saanut itsesi tällaiseen kuntoon?", ihmettelen katsoessani shetlanninponin kuraisia jalkoja. Ulkona oli inhottava plussakeli, ja kuraa oli kaikkialla - en ollut itsekään pysynyt puhtaana kävellessäni tallille. Hinkkasin kuivunutta likaa irti Tallun pienistä jaloista. Hommaan kului aikaa reilu vartti, ja sen jälkeen olin ihan puhki. Onneksi Tallulla oli niin pienet jalat, että ne sai kuitenkin aika nopeasti puhtaaksi. Isomman hevosen kanssa se ei olisi ollut niin helppoa...

Napsautin riimunarun kiinni Tallun vaaleanvihreään riimuun. "Lähdetääs sitten vähän kävelemään", sanoin ponille ja kävelin sen edellä käytävää pitkin ulos. Ulos päästyämme suuntasimme suoraan metsäpolulle. Kuusten oksilta putoili inhottavan kylmiä vesipisaroita niskaan ja kenkien alla lotisi. Ilma ei ollut kovin kehuttava, mutta kävellessäni rakkaan hoitoponin vierellä se ei tuntunut pahalta. "Juostaanko pikkasen?", kysyin innostuneelta Tallulta, joka lähti hölköttelemään eteenpäin rauhallisessa ravissa. Juoksin Tallun vierellä ja pysyin hyvin sen perässä, koska Tallun pikkuruiset jalat eivät päässeet kovin kovaa eteenpäin.

"Noniin, hiljennetääs vähän", sanoin ja pysäytin Tallun metsäpolun risteykseen. Teimme täyskäännöksen käynnissä ja lähdimme kävellen takaisin tallille. Pian saisin jo ehkä ratsastaa Tallulla täällä, se olisi mahtavaa, ajattelin taputellessani Tallun märkää kaulaa. Se näytti nauttivan ulkoilulenkistä yhtä paljon kuin minäkin. Päästyämme takaisin tallille, vein Tallun takaisin karsinaansa ja kuivasin sen karvapeitteen parhaani mukaan. Heitin ponin selkään vielä lämpimän loimen ja lähdin puhdistamaan Tallun suojia viimekertaisen tunnin jäljiltä.

Pieni poni on kiva kaveri - ei ole liikaa putsattavaa pinta-alaa, vierellä on helppo juosta pitkiäkin matkoja, mutta voi silti halailla ja helliä pörröistä hevosystävää :) Varsin mukavan kuuloinen hoitopäivä kehnosta plussakelistä huolimatta. Pahoitteluni siitä, että hoitokurssit ovat taas olleet retuperällä muutaman viikon. Toivotaan että pääsette vielä tänä vuonna ratsaille!

 

28.10.2009 - Hoitotarina
Koulukiireiden takia hoitamiseni oli jäänyt vähemmälle ja omatunto kolkutti sisälläni avatessani nelostarhan vankkaa porttia. Hieno hoitoponini Tallu värjötteli talvikarvansa peitossa tarhan viimeisimmässä nurkassa ja sen katse oli niin hellyyttävän kysyvä, että minun oli pakko antaa sille iso hali kaulalle. "Voi kulta, lupaan hoitaa sua enemmän tästä lähtien..." Sanoin pörröiselle shetlanninponille, joka lähti kiltisti kulkemaan vierelläni ulos tarhasta. Oli varmaan mielissään päästessään sisälle lämmittelemään.

Tallin ovi narahti tavalliseen tapaansa ja tuttu hörinä kantautui taas pitkästä aikaa korviini. Hevosen tuoksu tuntui kotoisalta ja toimistosta kantautuva kahvinkeittimen porina oli musiikkia korvilleni. Tallun karsinan ovikyltti oli menettänyt hohtoansa. Inhottavat kuraläiskät olivat peittäneet nimen ja syntymäajan, joten hinkkasin hupparini hihalla kyltin puhtaaksi. Nyt hupparini oli vuorostaan likainen, mutta ei se olisi tallilla kauan puhtaana pysynytkään.

Harjapakki tuntui painavammalta kuin ennen kantaessani sitä Tallun karsinalle. Heivasin itseni sisään ja silitin ponin lämmintä kaulaa. Sain vastaukseksi lämpimän hörähdyksen, joka todellakin sai mielialan kohenemaan. Harjasin rautiaan ponin yllättävän puhdasta karvapeitettä huolella. Tallu tuntui nauttivan harjaamisesta, ainahan se oli siitä tykännyt. Se nosti kiltisti jokaisen kavionsa ja hommat sujuivat kuin rullaten.

Tallin seinällä kiikkuva kello osoitti jo yhdeksää. Ilta oli sysimusta ja hupparini lämpö oli mitätön ulkona paukkuvaan pakkaseen verrattuna. "Heippa sitten, suloinen!" Silitin Tallun otsaa ja hyvästelin sen tämän päivän osalta. Huomiseksi olisi luvassa kieliopin testi ja muita koulujuttuja, jotka olisin halunnut unohtaa - edes yhdeksi päiväksi.

Tallu ei ihme kyllä ole vielä alkanut kasvattamaan paksua talvikarvaa. Toivotaan että kohta sellainen ponille kasvaa, ettei tarvitse turvauta loimiin ennen talvea :) Tarinassa oli ihanaa tallihenkeä, pienen ponin suloisuutta ja tietysti hoitamisen intoa. Tätä oli ilo lukea ja Tallusta oli takuulla mukavaa saada hemmottelua osakseen. Toivotaan että koulukiireet helpottavat!

 

19.9.2009 - Siivouskampanjan palkkiotunti
Kirjoitettu 22.9.2009. Tunnista saa sekä hoito- että tuntimerkinnän.
Heitin innoissani satulan hoitoponini selkään. Tänään olisi ensimmäinen kerta kun ratsastaisin Tallulla, niin tietenkin olin ihan intoa täynnä. Tallu yritti käydä piehtaroimaan, mutta hoputin sen nopeasti takaisin maan pinnalle ja sain estettyä hoitoponin likaantumisen. "Yritä sitten siellä tunnilla käyttäytyä, jookos?", juttelin itsekseni Tallulle, joka avasi vastahakoisesti suunsa tunkiessani sinne lämmitettyjä kuolaimia. "Noniin, kaikki!", käytävältä kuului Ainon ääni. "Toisen ryhmän ratsastajat voisivat pikkuhiljaa alkaa ilmestyä kentälle, niin päästään aloittamaan", hän huuteli ja sai peräänsä pitkän letkan hevosia - mukaanlukien minut ja Tallun.

Kentälle päästyämme hyppäsin vaivatta Tallun selkään ja sääsin jalustimet esteille sopivan mittaisiksi. Lähdin kulkemaan uralla käyntiä pitkillä ohjilla, kunnes muutkin saivat omat jalustimensa säädettyä. Satulavyö tuntui selässä vielä hieman löysältä, joten kiristin sitä vielä muutamalla reiällä selästä käsin. Pian Aino antoi käskyn ravata kolmikaarisella kiemurauralla. Tallulla oli ihanan vauhdikas ravi, jonka tahtiin oli vaikea keventää. Hetken ravattuamme vaihtui suunta ja teimme voltteja ja temponvaihteluita. Kun hepat tuntuivat melko lämmenneiltä, otimme mukaan myös laukkaa pääty-ympyröillä kevyessä istunnassa. Tallun laukassa oli niin mukava pomppia, että olisin voinut istua sen selässä vaikka koko päivän! :)

Viiden esteen rata sujui meiltä ensimmäisellä kerralla melko kehnosti, sillä Tallun hyppytaidoissa ei ollut paljon kehuttavaa. Sitä sai käskeä aika paljon ennen estettä, mutta minun päättäväisyydelläni me ylitimme esteet joka tapauksessa. Toinen kerta 50cm:n radalla sujui jo hieman paremmin, ainoat ongelmat syntyivät muuria ylittäessä - Tallua näytti pelottavan esteen massiivisuus, mutta kolmannella kerralla se pääsi jopa muurin ylitse ilman harmeja.

Kun kaikki olivat päässeet suorittamaan radan, laukkasimme loppuverryttelyssä uraa pitkin löysillä ohjilla. Tallu teki mielellään paljon pukkeja, mutta pysyin kuin pysyinkin selässä! Laukan jälkeen hiljensimme raviin, josta siirryimme lopulta rauhalliseen käyntiin. Tallu sai isot taputukset hienosta tunnista, joka oli varmasti jokaisen tuntilaisen mielestä huippuhauska! :)

Kiitos tuntitarinasta ja siivouskampanjaan osallistumisesta! Tallu liikkui koko tunnin ajan aktiivisesti ja apujesi mukaan eteenpäin. Vaikka Tallun hyppykapasiteetti onkin suht matala, selvisitte kunnialla koko radasta - muuri pelotti montaa muutakin, mutta luottamus ratsastajaan näytti voittavan pienen ponin pelon :) Muista myödätä hypyissä ohjalla, kättä kohti hevosen korvia, niin et vahingossa nykäise ohjasta juuri ponnistuksessa. Toivottavasti näemme teidät toistekin palkkiotunneilla - yhteistyönne sujui todella hyvin ja puhtaan kiiltävissä varusteissa kelpasi laukata vaivatta.

 

19.9.2009 - Peruspäivä
"Heippa, söpöliini!" Sanoin suloiselle hoitoponilleni, joka kurkkasi innoissaan karsinan oven ylitse ja hörähti muutaman kerran makupalojen toivossa. Sujahdin sisälle karsinaan ja klipsautin narun kiinni Tallun riimuun. Kello oli jo viisi ja oli Tallun vuoro ulkoilla nelostarhassa. Iidan avustuksella kävin viemässä vauhdikkaan Tallun tarhaansa Toffan seuraksi ja menin sitten takaisin karsinalle. Se näytti sen verran sottaiselta, että päätin hakea talikon sekä kottikärryt ja putsata karsinan perusteellisesti.

Aloitin erottelemalla märät ja likaiset kuivikkeet kottikärryihin ja jätin puhtaat turpeet karsinaan. Kävin kippaamassa kottisten sisällön lantalaan ja hain puruvarastosta lisää turvetta. Kasasin reilusti kuivikkeita kottikärryihin ja kiikutin ne karsinalle. Pian Tallun karsinassa oli ihanan pehmeän näköinen turvealusta, johon se ihan varmasti menisi illalla piehtaroimaan!

Lakaisin tallikäytävältä heinät ja pölyt pois ja kannoin muutaman heinäkasan joidenkin hevosten tarhoihin tallityttöjen kanssa. Tallukin sai syödä tänään iltaheinänsä tarhassa Toffan kanssa. Kello näytti jo seitsemää, mutta olin ajatellut putsata tänään vielä Tallun harjapakin pinnan puhdistusaineella - tänään koristelisin pakista todella hienon näköisen!

Kun viimeisetkin tussinjäljet oli saatu irti harjapakista, kirjoitin pakkiin siistillä käsialalla: Pilven Tallukka "Tallu", ja piirtelin pari sydäntä sinne tänne. Jossain vaiheessa koristelisin pakkia varmasti lisää, mutta nyt päätin kirjoittaa jokaisen harjan selkäpuolelle Tallun nimen. Harjoista oli nimittäin kulunut viimeisetkin tekstit, ja niiden olisi kuitenkin hyvä erottua muiden harjojen joukosta. Kun olin saanut urakkani päätökseen, kävin moikkaamassa Tallua tarhoilla ja lähdin autokyydillä kotiin.

..Ja kuten olettaa saattaa, Tallukin fiksuna ponina pyörähtää vasta sitten kun se on harjattu tarhamudista puhtaaksi ;) Pakista tuli jälleen hoitajansa näköinen - ja koristeluun jää varmasti vielä aikaa tulevina hoitokertoina. Pitäisiköhän järjestää oikein pakkikisat hoitajille, jotta saataisiin jokainen harjalaatikko uuteen uskoon..? Tallun kanssa sujuu hyvin, tarinoissasi on ihanaa "ponienergiaa".

 

15.8.2009 - Synttärikisoissa
kirjoitettu 30.8.2009
Vatsassani lenteli monta ritariperhosta suoristaessani vielä Tallun valkoista satulahuopaa. Poni näytti tosi söpöltä letitetyn harjansa ja valkoisten tamineittensa kanssa. Tänään oli Golden Horsen syntymäpäivä, ja sen kunniaksi tallilla oli järjestetty synttärikisat. Minä osallistuin koulukokeeseen hoitoponillani Tallulla ja nämä olivatkin ensimmäiset kilpailuni sen kanssa. Varmistin vielä, että kaikki varusteet olivat oikein paikoillaan ja lähdin sitten taluttamaan Tallua lämmittelyalueelle päin.

Hyppäsin kentän toisella puolella ponin selkään ja kiristin sitten satulavyön tiukaksi. Otin mukavan asennon satulassa ja napautin Tallun kylkiä kevyesti pohkeilla. Poni lähti sujuvassa käynnissä eteenpäin. Otin jo heti alkuun ohjat tuntumalle ja aloin tehdä voltteja ja taivutuksia uralla. Aluksi Tallu tuntui vähän kankealta, mutta notkistui jo muutaman kiemuran jälkeen. Pian vaihdoin suuntaa ja otin hieman ravia. Kevensin tikittävän ravin tahtiin ja harjoittelin rataa mielessäni. "Voltti, kiemuraura, suunnanvaihto, käynti", harjoittelin hiljaa mielessäni. Kun olin kerran mennyt ohjelman läpi harjoitusalueella, nostin Tallun kanssa tahdikkaan laukan. Se veti alkuun pikkuruisen pukkinäytöksen, mutta huomattuaan että pysyn kyydissä se laukkasi tosi nätisti ja siististi.

Hiljensin tamman käyntiin ja annoin sen hetken kävellä vapaasti. Meitä ennen meni muutama ratsukko ja pian olisi minun vuoroni. Taputin Tallua kevyesti kaulalle ja kuuntelin edellisen ratsukon tulokset kaijuttimista. Kun kuulin heidän saaneen korkeat pisteet, jännitys kasvoi entisestään. "Seuraavaksi vuorossa ovat Sini sekä Pilven Tallukka", Aino kuulutti kaijuttimista ja ohjasin Tallun kouluaitojen sisälle. "Nyt näytetään niille", kuiskasin vielä hymyillen hoitoponilleni.

"Jee! Neljäs sija!" Kiljuin innoissani Tallun selässä kuullessani lopulliset tulokset. Ensimmäiset kisamme yhdessä ja kaiken lisäksi vielä hyvä sijoitus - vau! Annoin Tallulle hurjan isot taputukset ja ohjasin sen palkintojenjakoon muiden vierelle. Ensimmäinen palkinto meni Migdille ja Vaahteramäen Califille, toisen palkinnon saivat Linda P. ja Tristan SW ja kolmanneksi tulivat Riina ja White Eye. "Ja neljännelle sijalle tulivat Sini sekä Pilven Tallukka. Heidät palkitaan tyylikkäimpänä ratsukkona!" Aino kuulutti ja tuli vielä onnittelemaan. Kunniakierros oli ainakin täynnä vauhtia!

Kisojen jälkeen Tallu sai huiman annoksen porkkanoita ja haleja - kuin oikea kisaponi konsanaan! :)

------
Kiitos hauskoista kisoista! Kisatarina tuli nyt vähän myöhässä, mutta toivottavasti se ei haittaa :)

Kisatarinat eivät koskaan voi tulla liian myöhässä, sillä kuulemme mielellämme miten hoitajien kisapäivä on sujunut :) Ponista oli tehty todella suloinen - olisi pitänyt jakaa myös söpöyspalkinto jo pelkästään herttaisesta letitetystä harjasta (no, ensi kisoissa sitten)! Verryttelit ponin monipuolisesti ja kisapäivänne kuulosti mukavalta ja yhteistyön täyteiseltä. Toivottavasti näemme teidät toistekin kisaamassa, eiköhän syksyn aikana siihenkin tule vielä mahdollisuus.

 

16.8.2009 - Siivousurakka!
Saavuin tallille jälleen kerran pyörälläni. Koulu alkaisi jo ylihuomenna, joten halusin ottaa kaiken irti viimeisistä kesälomapäivistä - ja mikä olisikaan sen parempaa, kuin oman hoitoponin kanssa puuhailu? Olihan se kivaa, mutta tämä päivä kuluisi kuitenkin varusteiden puhdistamisen muodossa. Eihän sekään mitään tylsää puuhaa ollut, varsinkaan kun näkisi lopputuloksen! Tallu könötti karsinassaan rouskuttelemassa tyytyväisenä heiniään. "Moi tyttö", sanoin lempeästi pikkuiselle ponille joka tuli uteliaana nuuskimaan taskujani. Heitin heinäkasaan pienen omenanpalasen ja Tallu hoksasi sen heti. Sillä välin sujahdin karsinan ovesta ulos ja lähdin varustehuoneelle. "Hmm... Taidan aloittaa suitsien puhdistuksesta", mutisin itsekseni ja nappasin suitset eteeni. Istahdin mukavasti penkille ja aloitin suitsien purkamisen. Pistin tarkasti merkille jokaisen osan paikan ja sivelin nahkavarusteille tarkoitettua saippuaa kaikkialle. Pyyhin saippuat pois vanhalla rievulla ja ihailin ensimmäisen remmin kiiltävää olemusta. Paljon työtä oli vielä tekemättä, mutta aika kuluu
usein nopeasti kun on tekemistä.

Kun vihdoin jokainen suitsien osa oli puhdistettu saippualla, aloin koota niitä taas kasaan. Hinkkasin likaiset kuolaimet lämpimässä vedessä kiiltäviksi ja liitin nekin suitsiin. "Tadaa!" Ihailin lopputulosta ja asetin suitset takaisin paikoilleen. Tallun puhtaat suitset erottuivat selkeästi kuraisesta suitsirivistä ja nostin tyytyväisenä satulan käsivarsilleni. Nappasin mukaani vielä rievun, sienen sekä saippuan ja lähdin kiikuttamaan niitä ulos harjauspuomille. Aloitin satulan puhdistamisen istuinosasta ja kuivasin sen nopeasti rievun kanssa. Aurinko ei paistanut, mutta ilma oli silti mukavan lämmin ja puomilta näki hyvin tarhoille, joissa hevoset makoilivat. Sieni vaahtosi oikein kunnolla saippuoidessani satulan kaikki muutkin osat. Pyyhin saippuat rievun kanssa pois ja annoin satulan tuulettua hetken aikaa. Sillä välin ravistelin karvaisesta satulahuovasta kaikki liat ja kurat pois hommaan tarkoitetun harjan kanssa. Kun satulahuovassa ei ollut enää irtonaista likaa, heitin sen pesukoneeseen ja hain samalla Tallun talviloimen putsattavaksi. "Huh, tätä ei olekaan aikoihin
puhdistettu", huokaisin asettaessani loimen harjauspuomille.

Ravistelin ensin kaiken irtolian pois ja harjasin parhaani mukaan loimen edustuskelpoiseksi. Vaikka se näyttikin pintapuolin puhtaalta, vein sen kuitenkin pesukoneeseen satulahuovan seuraksi. Halusin, että Tallun varusteet olisivat puhtaita syyskauden alkuun mennessä. Hikisenä uurastuksesta kävin vielä viemässä satulankin sisälle, koska ulkona taisi juuri alkaa tihuttamaan vettä. Harmittelin sään muutosta, sillä Tallu pitäisi vielä viedä tarhaan. "Voisitko tulla mun kanssa viemään Tallua ulos?" Kysyin ohi kulkeneelta Ainolta. "Tottakai", hän vastasi ja avusti minua taluttaessani pientä ponia 4. tarhaa kohti. "Sä oletkin urakoinut tänään", Aino sanoi tyytyväisenä nähtyään puhtaat varusteet pesukoneessa. "Joo, todellakin", hihkaisin vähän väsyneenä. Aino huomasi väsymykseni päästäessäni Tallun tarhaan ja sulkiessani portin. "Mä voin vaikka pistää pesukoneen käyntiin ja heittää huovat illalla kuivumaan, niin sä voit pitää pienen hengähdystauon", hän sanoi ystävällisesti. "Mikä helpotus! Kiitti tosi paljon. Koulukin alkaa ihan kohta eikä mulla ole mitään vielä valmiina, joten kiirettä pitää", sanoin kiitollisena hyvästit Ainolle, joka kiirehtikin heti pesukonetta käynnistämään. Lysähdin pyöräni selkään ja vilkutin vielä tarhan nurkassa seisovalle suloiselle hoitoponilleni. :)

----
Ja hyvää syntymäpäivää Golden Horselle! :)

Siivous kuuluu varmaan harvan lempipuuhiin tallilla, mutta toivotaan siivouskampanjan antavan lisäpuhtia - onhan luvassa kuitenkin palkintoreissu, jolla mm. puhtaita varusteita pääsee käyttämään :) Ihanan reipas tarina, osaat kuvailla hyvin tekemiäsi talliaskareita. Kiitos onnitteluista ja tsemppiä jatkuvalle koulutielle!

 

11.8.2009 - Hoitotarina
Pyöräilin Golden Horseen kovaa vauhtia. Viimekertaisella käynnilläni olin ihastunut totaalisesti uuteen ja älyttömän suloiseen hoitoponiini, Talluun. Kelloni näytti 19.00 jättäessäni pyörän tallin seinää vasten nojaamaan. Tallu oli siis tarhassa. Kävelin sisälle talliin, jossa minua tervehti iloinen talliporukka hoitajineen ja työntekijöineen.
- Moi vaan, Sini! Aino tervehti minua hymyillen. Vastasin tälle iloisesti ja tepastelin varustehuoneeseen, joka oli tullut tutuksi viime kerralla. Tallun harjapakki löytyi helposti ja sen tunnisti helposti hoitajien piirrustuksista ja kirjoituksista. Jonain päivänä ostaisin kyllä uuden ja vähän siistimmän pakin, ajattelin katsellessani joitakin tussilla yliviivattuja ja sutattuja tekstejä. Täytyisi myös kysellä Ainolta, josko jostain saisi puhdistusainetta niin ei tarvitsisi ostaa ihan kokonaan uutta pakkia. Kiikutin harjat pihalle ja kävin karhealle, vihreälle ruoholle istumaan. Levitin pakin sisällön eteeni ja sieltä paljastui monen monta erilaista harjaa, kumilenkkiä, yksi kaviokoukku, kavioöljyä sekä vanha porkkananpalanen. Heitin porkkanan pusikkoon ja aloin pölyttämään harjoja yksi kerrallaan. Niistä irtosikin paljon pölyä ja karvoja, sillä Tallu olikin pitänyt aika pitkän tauon hoitajista.

Kun jokainen harja oli pölytetty (minun suuni oli tietenkin ihan täynnä irtokarvoja tämän jälkeen), hain tallista ämpärillisen vettä sekä hieman mäntysuopaa. Laskin ämpärin ruohikolle ja istuin itse perässä. Tallu kirmaili onnellisen näköisenä tarhassa kaverinsa Toffan kanssa minun kastellessa harjoja yksitellen mäntysuopaiseen veteen. Poni näytti todellakin viihtyvän yhdessä suomenhevosen kanssa. Välillä se tuli aidan viereen katsomaan harjanpuhdistus-operaatiotani ja välillä se yritti napata aidan toiselta puolelta ruohoa pieneen suuhunsa.
- Heippa söpöliini, lepertelin Tallulle sen kurkkiessa aidan alta makupalojen toivossa.
- Ei täällä ole mitään sulle, mutisin kun Toffakin asteli aidalle Tallun viereen. Jätin harjat ilta-aurinkoon kuivumaan kelloni näyttäessä vähän yli kahdeksaa. Tallu pitäisi varmaankin hakea jo sisälle, ajattelin ja lähdin talliin.

- Sini! Sinna tuli minua vastaan ja ojensi käteeni riimunarun. - Nyt mennään hakemaan hepat tarhasta. Kirsi ei tänään päässyt tallille, joten mä otan Toffan ja sä voit hakea Tallun siinä samalla, hän kertoi.
- Okei, hihkaisin kävellessämme kohti tarhoja. Sinna katseli tyytyväisenä ruoholla makaavia, vastapestyjä ja puhtaita harjoja. Niillä saisi helposti syksyn tuomat kuraläiskät ja rastoittuneet jouhet helposti puhtaiksi ja selviksi. Sinna avasi portin hevosten seistessä tarhan toisessa nurkassa. Suljin portin perässäni ja lähdin rauhallisesti kävelemään Tallua kohti. Se ei ihan vielä varmaan muistanut minua, mutta kädessäni oleva herkkupala houkutteli ponin luokseni. Napsautin pikaisesti narun kiinni riimuun. Sinna oli saanut Toffan kiinni helposti ja matka talliin sujui reippaissa merkeissä - Tallu odotti jo innolla ruoka-aikaa! :)

Toimistolta löytyy puhdistusainetta, jolla tarrajäljet ja tussaukset saa kätevästi pois, niin voit koristella pakin mieleiseksesi. Jostain syystä juuri ponien pakit on yleensä eniten koristeltuja.. ;) Kaikki vanhat pölyt ja talvikarvojen viimeisetkin rippeet karisivat kyllä tänään harjoista. Pesu teki takuulla hyvää (ja jos harjojen selkämyksistä on muuten kulunut "Tallu"-teksti, niin nekin saa toki kirjoittaa ja koristaa uudestaan. Eivät mene sekaisin niin helposti tuntikauden alkaessa.), pitääkin suositella myös muille siivousoperaatiota :)

 

7.8.2009 - Hoitotarina
Poljin vimmatusti pyörälläni tuulen ulvoessa korvissani. Olin eilen soittanut Ainolle, Golden Horsen omistajalle ja kysellyt vapaista hoitohevosista. Kun Aino oli maininnut pienen, kiltin, mutta silti vauhdikkaan shetlanninponitamman, Tallun, päätin heti kysyä pääsisinkö tamman vakituiseksi hoitajaksi. Aino oli sanonut, että tämä käy vallan mainiosti ja vaikutti tyytyväiseltä kun Tallu oli vihdoinkin saanut uuden hoitajan. Kyllähän Tallulla oli hoitajia riittänyt, mutta monet olivat lopettaneet hoitamisen liiankin pian. Hiekan rahistessa pyörien alla ajattelin innoissani tätä ponitammaa. Se oli juuri sellainen, kuin olin aina toivonut hoitoponikseni!

Mutkan takaa ilmestyi ensimmäiset hevoset laitumella. Aamu oli vielä varhainen, eivätkä paarmatkaan kiusanneet laiduntavia hevosia. Hiljensin vauhtiani, mutta en nähnyt yhtäkään Tallun kuvaukseen sopivaa shettistä. Jatkoin matkaani tallin pihalle ja jätin pyöräni nojaamaan seinää vasten. Katselin ympärilleni, mutta pihalla ei näkynyt vielä ketään joten päätin astua sisälle talliin. Ovi narahti hieman. "Hei!" Naisen ääni kuului jonkun hevosen karsinasta. "Sä olet varmaan se Sini, joka eilen soittelikin", nainen sanoi ja päättelin heti, että hänen oli pakko olla Aino. "Joo, Tallun uusi hoitaja", sanoin hymyillen ja kävin reippaasti tervehtimässä Ainoa. "Tulin jo näin aikaisin, koska en millään malttanut odottaa!" Hihkaisin innoissani Ainon hymyillessä.

"Tallun karsina on tuolla keskellä, se on nyt sisällä ja menee tarhaan vasta illalla", Aino kertoi. "Sä voit mennä vaikka harjaamaan sen, varustehuone on tuolla nurkan takana ja löydät sieltä kaiken tarpeellisen", hän selitti vielä ja nyökyttelin innoissani. Pienen etsimisen jälkeen löysin kuin löysinkin Tallun harjapakin. Kiikutin sen ponin karsinalle ja tervehdin tammaa hiljaa. "Heippa! Oletpa sä lutuinen", sanoin pienelle, rautiaalle ponille joka katsoi minua lempeästi. Kävin seisomaan Tallun vierelle ja aloitin harjaamisen kaulalta ja siirryin pikkuhiljaa selkää kohti. Tallu oli näköjään piehtaroinut yöllä aika reippaasti, sillä sen selkä oli täynnä turvetta. Onneksi pöly oli helposti irtoavaa ja sain ponin melko nopeasti puhtaaksi. Silittelin sitä hetken ja aloin sitten selvittelemään Tallun jouhia. Tuuhean harjan selvittäminen ei ollutkaan niin helppoa kuin olin ajatellut, hännästä puhumattakaan. Pitkän uurastuksen jälkeen jouhet näyttivät edes jotenkin edustuskelpoisilta ja olin tyytyväinen tulokseen, kuten varmaan Tallukin.

Viedessäni harjapakkia takaisin varustehuoneeseen, huomasin siellä kaksi vierasta nuorta naista. "Moi!" He tervehtivät heti ja toivottivat minut tervetulleeksi. Naiset esittäytyivät Sinnaksi ja Iidaksi ja kertoivat olevansa tallityöntekijöitä. "Meiltä voit sitten aina kysyä apua, jos tarvitset jotain", Sinna kertoi ystävällisesti. "Talluahan sä hoidat?" Iida kysyi. "Joo, sitähän mä", vastasin hymyillen. "Haluaisitko sä sitten vaikka puhdistaa sen karsinan?" Iida kysyi vielä ja osoitti talikon ja kottikärryjen paikan. "Sopiihan se", vastasin ja kävin ensin hakemassa riimunarun ponin karsinan ovelta. Iida tuli kanssani viemään ponin vapaassa käytössä olevaan tarhaan ja kertoi minulle samalla vähän tallin hevosista. Tallun paras heppaystävä oli kuulemma suomenhevonen, Toffa. Pystyin jo kuvittelemaan kaverusten iloiset kirmaushetket yhdessä tarhassa.

Päästyäni takaisin karsinalle Iida opasti minua vielä hieman tallin asioissa. Hän kertoi minulle Tallun tarha-ajan, joka alkoi joka ilta seitsemältä. Hän näytti minulle vielä loimien, hoitajien kaappien sekä eri varusteiden paikat. Sitten aloitin karsinan puhdistuksen. Tallu ei onneksi ollut sotkenut lantakikkareita ympäriinsä, vaan karsinassa oli pieniä ja selkeitä kasoja siellä täällä. Saatuani kaiken kottikärryihin, kävin vielä tyhjentämässä sisällön Iidan avustuksella lantalaan. "Kiitti avusta", sanoin iloisena avuliaalle Iidalle. "Eipä mitään!" Hän sanoi lähtiessään itsekin karsinanpuhdistushommiin. Tallille oli tullut muitakin hoitajia ja tervehdin heitä hymyillen. Kävin vielä nopeasti hakemassa Tallun takaisin karsinaansa ja hyvästelin ponin. "Heippa, nähdään taas pian!" sanoin ja sain vastaukseksi pienen hörähdyksen.

Mukava kuulla että Tallu vaikutti jo heti alkuun mieluisalta hoitohevoselta :) Jouhia Tallulla kyllä riittää ja menevät äkkiseltään sotkuun. Onneksi on reippaita hoitajia, jotka jaksavat availla takkuja! Tutustuit hyvin ensimmäisen päivän aikana meihin tallilaisiin ja toki myös uuteen hevoskaveriisi. Ei siis mitään moittimista päivässäsi, tervetuloa mukaan hoitoporukkaamme! :)

 

20.7.2009 - Tallulle hoitaja
Taas kuulutellan mailla ja mannuilla; olisiko jossain pienelle shettikselle sydänystävää? Tallu on rehellinen poni, joka miellyttää ja viihdyttää, eikä jätä kylmäksi ketään tallilaista. Kapasiteettiä kouluun ja esteille, sekä kävelee toki kivasti myös riimunnarussa.

mmupun hoitajaura jäi yhteen tarinaa ja nyt odottelemme josko joku kiinnostuisi Tallusta.

Siihen asti nautimme, kuinka tamma painelee pukkilaukkaa ja lisättyä ravia tarhassa Toffan seurana. Parivaljakko on parasta, mitä voi vaan toivoa kahvitauolla!

 

10.6.2009 - Koulutaituri Tallu
Viime viikolla kisasimme jälleen koulukisoissa ja tutuksi tulleessa paikassa. Gestüt Spiegelung saa meiltä täyden kympin koulukisojen järjestäjänä, eikä Tallu ole varmasti sen suuremmin eri mieltä. Pienelle ponille mahdollisuus maastolenkkiin radan jälkeen on ihanteellinen, sekä tilava verryttelyalue muiden kisaajien kanssa antaa mahdollisuuden myös vähän lyhytjalkaisemmalle.

Tallun hieno kehitys helpon B:n luokissa kirkastui viikko sitten olleissa kisoissa. Lähdimme tyytyväisenä aluetason kisaan - joka oli itse asiassa vasta neljäs starttimme aluetasolle - ja nappasimme kuudennen sijan. Tämä oli jo kolmas sijoitus helpossa B:ssä, joten luottavaisin mielin olemme nostaneet tamman virallista tasoa yhden pykälän ylemmäs. Laukanvaihtoja treenaillaan käynnin kautta vielä vähän, mutta toivon että kouluradoille meillä olisi asiaa loppukesän aikana. Tallu on kuitenkin mukavan rehellin kaveri ja tekee paljon sen eteen, että rata onnistuisi ja ratsastajan avut toteutuisivat. Koulupuolellahan tämä helppo A on korkein taso, joka pienistä poneista lähtee irti, eikä varsinkaan liiton puitteissa kovempiin ole asiaakaan. Vaikeustaso 4 on viimeinen, jolla voimme kisata Tallun kanssa (kansallinen taso, jihuu!), mutta sinne on vielä hetkinen matkaa.

Mitenkäs esteillä sitten, eihän me ratsastajan kera kovin isoja pompita vieläkään :) Jos saisimme toisen sijoituksen 40cm esteiltä, niin voisin huoletta siirtyä eteenpäin 50cm radoille. Ponnistusvoimaa voisi löytyä jopa 60cm radoille, mutta koulupainotteisena ponina taidamma antaa Tallun hyppiä vain kunniakierroksella ;)

 

27.11.2008 - Hoitotarina
Koulunkellot pärähtivät soimaan minuuttiviisarin kolahtaessa tasan kello 14. Muutamassa minuutissa koko luokka oli tyhjä lukuun ottamatta minua. Minulla ei ollut mitään kiirettä, sillä bussihan oli aina myöhässä. Mistäköhän se johtui? Reiskan varmaan täytyy ottaa päiväunet ennen kuin kestää taas puolituntia meluavia keskenkasvuisia, kuten hän meitä kutsui. Katsahdin ulos ikkunasta. Mitä ihmettä! Reiska oli kerrankin tullut ajoissa! Nappasin takkini ja lähdin juoksemaan alakertaan ja kohti koulunpihaa. Juoksin varmaan nopeusennätykseni, vaikka tiesin pihan olevan umpijäässä.

Reiska lateli jokapäiväisiä käyttäytymisohjeitaan, joita tosin kukaan ei koskaan noudattanut. Bussin ovet olivat juuri sulkeutumassa, kun livahdin sisään. "Kappas, kappas. Viime hetkellä. Näytäpäs bussikorttisi", Reiska sanoi katsoen kärsimättömästi kelloaan, että varmasti huomaisin sen. Kaivoin bussikortin koteloineen taskustani ja vilautin sitä Reiskalle. Pian oltiinkin jo liikkeessä. Etsin katseellani sopivaa istumapaikkaa. Istahdin Reiskan takana sijaitsevaan penkkiin, mikä oli aina tyhjä. Johtuisikohan siitä, että silloin joutuisi kuuntelemaan Reiskan höpötyksiä siitä, kuinka nuoriso tuhoaa elämänsä kaikenmaailman mp3. Katselin ulos ikkunasta.

Pian näkyviin ilmestyi Sorsalammen ravirata. Bussi oli hiljentynyt huomattavasti, eikä minun ja Reiskan lisäksi ollut kuin muutama hassu mummo juoruamassa lapsiensa miehistä ja vaimoista. Puiden takaa alkoi pilkottaa Golden Horsen katto. "Pysäytä tähän Reiska", sanoin kurottautuen Reiskan puoleen. Reiska painoi jarrua ja avasi oven. Hypähdin alas bussista ja lähdin kävelemään kohti tallirakennusta. Käteni olivat jäässä. Olisi vain pitänyt ottaa ne lapaset, niin kuin äiti käski. Kävelin mitään ajattelematta talliin. Tallissa tuoksui niin ihanalle aivan hevoselle. No tietystihän olimmehan tallissa. Katselin hieman hämmentyneenä ympärilleni. En ollut tottunut näin suurin talleihin. Pääasiassa hajoamispisteessä olevan latoa muistuttavaan talliin. Edessäni oli nyt suurensuuri ongelma, mistä löydän Tallun.

Hetken harhailtuani päädyin takakäytävälle, mistä löysin karsinan. Karsinan ovessa oli kyltti, missä luki Pilven Tallukka. Pilven Tallukka, mikä aivan ihana nimi! Kurkistin varovaisesti karsinaan. Karsinassa piehtaroi rautias ja hyvin kaunis - shetlanninponitamma. Avasin karsinanoven varovaisesti ja laskeuduin kyykkyasentoon ojentaen käteni eteenpäin, jotta Tallu voisi haistella sitä. "Sinä olet varmaan Tallu. Minä olen uusi hoitajasi", sanoin pirteänä Tallun nuuhkiessa kättäni. "Mitä sanoisit, jos harjaisin sinut ennen ulos laittoa?" kysäisin, vaikka tiesin etten saisi vastausta. Nappasin karsinanovesta riimunnarun, kiinnitin sen Tallun riimun ja sidoin sen kiinni karsinaan. Otin harjahyllystä Tallun harjapakin. Se oli koristeltu kukilla ja sydämillä. Olisikohan nyt minun vuoroni tehdä edes yksi piirustus. Nappasin repustani mustantussin ja taiteilin pakkiin hymyilevän pääkallon, jolla oli rusetti päässä. Hymähdin tyytyväisenä, ja kannoin harjapakin Tallun karsinaan. Otin harjapakista harjan ja aloin sukia Tallua. Shetlanninponien talvikarva on kyllä ihmeellinen, eikö niille tule kuuma? Lopetin haaveiluni Tallun kuopiessa kovaäänisesti karsinan lattiaa. Vaihdoin harjan punaiseen kaviokoukkuun ja putsasin Tallun pienet kaviot. Nappasin pakista Tallun pääharjan ja harjasin pään muutamalla sukaisulla. Katselin tyytyväisenä nyt asteen puhtaampaa Tallua. Vilkaisin puhelintani kello näytti klo 17.01. Ulkona oli 2 astetta, joten Tallu ei tarvinnut loimia. Vein Tallun lumen peittämään tarhaan ja päästin sen irti. Se lähti ravailemaan innoissaan ja teki muutaman suuren ilopukin. Kävin viemässä harjat omille paikoilleen. Tallinpihaan kaarsi musta Honda, joka kuului äidilleni. Huikkasin Tallulle hyvästit ja hyppäsin autoon.

Ensimmäinen hoitopäiväsi kuulosti ihanalta :) Pääsitte hyvin tutustumaan Tallun kanssa ja ponin harjapakki sai jälleen uusia kuvioita kylkiinsä. Jostain syystä ponien pakit tuntuvat olevan suurimmin koristeltuja (toimistolta lyötyy myös putsausainetta, jolla saa vanhoja tussijälkiä pois, mikäli haluat luoda ihan oman designin pakkiin :). Jatka ihmeessä samaan malliin, kirjoitat selkeästi ja kiinnostavasti!

 

27.11.2008 - Riemuhyppyjä
Oi tätä ilon päivää, Tallulle saatiin tänään uusi hoitaja :) ! Hoitajista on ollut syksyn ajan pulaa, joten jokainen lisäkäpälä harjaustalkoissa on tarpeen. mmupu aloittelee näin joulun kynnyksellä ja toivotamme hänet tietysti todella tervetulleeksi tallin hoitoporukkaan.

Riemusta eivät tänään hyppineet vain talliväki, vaan myös Tallu. Poni on oppinut näköjään tekemään tyylikkäitä ilopukkeja tarhassa. Toffa katseli vieressä hiukan huvittuneena, kun tamma loikki sinne tänne kevyessä pakkassäässä. Talvikarva on vaihtunut jo hyvin ja nyt kun varsa ei ole enää jaloissa hyörimässä, näyttäisi tamma olevan taas oma energinen itsensä :)

 

6.10.2008 - "Kai se on sitä syysnuhaa.."
Olin pitkästä aikaa postivastaavana ja lueskelin tallin sähköpostia. Hoitajat olivat eilen saaneet kirjeensä, joten arvasin vastauksia tulevan aika hyvin. Muutaman viestin joukossa oli myös délicatin posti, jossa hän ilmoitti jättävänsä hoitajan työt tällä kertaa tähän.

No, hoitajalista-tiedosto esiin ja sinne vain naputeltiin teksti "ei hoitajaa". Samalla laitoin ilmoitustaululle lapun, jossa Tallulle etsitään hoitajaa: "Vekkuli ja energinen pikkutamma, joka soveltuu myös ratsuksi. Karsinassa häärää vielä toistaiseksi orivarsa Daime. Kaksinverroin ponienergiaa tarjolla :)". Yleensä Tallun ei ole tarvinnut pitkään odotella uutta hoitajaa, katsotaan miten käy nyt.

Harmi että moni hevonen on tällä hetkellä ilman hoitajaa. Olisikohan syysnuhaa ilmassa? Vai koulustressiä? Mene ja tiedä, toivotaan että syysloma kirvoittaa myös muutaman uuden kasvon auttamaan hevosten kanssa puuhailussa :)


 

10.8.2008 - Hoitotarina
Pilvet lipuivat hiljakseen ympäriinsä, päästäen välillä auringon pilkottamaan esiin. Tuuli sai koivujen lehdet leijumaan hitaastu maahan - syksy on tulossa. Koulukin alkaa huomenna, joten aioin ottaa ilon irti viimeisestä vapaapäivästä olemalla Tallun kanssa. Pian näin jo puitten lomasta Sorsalammen raviradan, ja alkoipahan Golden Horsen tallirakennuksen kattokin jo näkyä. Ajatus siitä, että näkisin pian Tallun, sai minuun vauhtia ja poljinkin loppumatkan pää kolmantena renkaana. ;)

Jätin pyöräni nojaamaan tallin seinään ja lähdin pikaisesti hoitajien huoneeseen katsomaan tarhausvuoroja. Pikainen silmäys listaan osoitti, että Tallu olisi tarhassa Toffan kanssa. Päätin käydä kysymässä Ainolta, että voisinko harjata Tallua, vaikka tarha-aika onkin kesken. Aino vastasi myöntävästi, joten nappasin riimunnarun mukaani ja riensin nelostarhalle.

- Hei, Tallu-pieni! Muistatkohan enää minua?
Tallu katsoi minua pitkään ja jatkoi sitten syömistä. Voi herranjestas, kun poni oli jo pyöreä! Kun aloin rapistelemaan porkkanapussia, lähtivät Tallu ja Toffa molemmat löntystämään portille. Katkaisin porkkanan puoliksi ja annoin molemmille palan. Kun Tallu pureskeli porkkanaansa, nappasin ponin riimusta kiinni ja kiinnitin narun siihen. Avasin portin varoen, hätistin Toffan kauemmas ja talutin Tallun ulos. Toffa hermoili hetken kun kaveri lähti, mutta rauhoittui kuitenkin syömään.

Tallissa katselin ympärilleni ja yritin katseellani etsiä Tallun karsinaa. Tamma alkoi olla kärsimätön, kuopaisi lattiaa pari kertaa kaviollaan ja lähti sitten omatoimisesti kohti karsinaansa. En ollut yhtään varautunut siihen, joten naru tietty irtosi kädestäni. Onneksi Tallu meni omaan karsinaansa.
- No niin, nyt kun olet siellä, voisin viedä harjasi tuonne puomille.
Otin harjahyllystä Tallun harjat ja vein ne harjauspuomin viereen. Sitten hain Tallun karsinastaan ja kiinnitin sen puomiin. Aloitin kumisualla, pyörittelin karvan läpi sillä. Seuraavaksi harjasin ponin pehmeällä harjalla. Tallu seisoi harjauksen ajan tyytyväisenä paikallaan, tosin kavioita ei olisi millään jakssanut nostaa. Jouhet olivat ihan takussa, mutta puolen tunnin kuluttua ne olivat jo siedettävän näköiset. Harjaamisen jälkeen vein Tallun takaisin tarhaan ja palasin talliin.

En keksinyt muutakaan tekemistä, joten puhdistin varusteet. Suitset olivat ihan vaaleassa liassa, ja sain hinkata niitä pitkään, jotta ne olivat taas suhteellisen puhtaat. Satula ei kovin likainen ollut, mutta putsasin ja rasvasin senkin nopeasti läpi. Heitin satulahuovan pestävien huopien kasaan ja vaihdoin puhtaan. Tallun karsina olikin jo puhdistettu, joten siitä minun ei tarvinut huolehtia. Lopulta kävin vielä moikkaamassa Tallun ja lähdin polkemaan kotia kohti.

Jos Tallu ei muuten ole ollut pyöreä niin nyt ainakin ;) Varsan pitäisi syntyä elokuun lopulla, eli nyt jännätään vain millaisen pikkuponin saamme karsinaan riehumaan. Poni ottikin "riimunnarun" omiin käsiinsä ;) Ilmoitathan vielä minulle VRL-tunnuksesi, niin saan tarkistettua kurssisi sun muut edellisiltä hoitoajoilta.