Hoitaja-info
Nimi: Heidi
Aloittanut: 5.9.2009
Hoitaja kertoo itsestään:
--

Suoritetut merkit ja kurssit:

Hoitolomake
 

xxx = tallimerkintä     xxx = hoitomerkintä     xxx = ratsastusmerkintä

28.4.2010 - Uimaan(ko)?
Yskin pölyn noustessa maasta Terin kävellessä metsäpolkua pitkin. Vihdoin kaikki lumet oli sulanut, ja kevät oli tullut. Se tarkoitti kesäloman lähestymistä ja lämpimiä ilmoja. Tietysti se tarkoitti myös siitepölyn kasaantumista, mikä tarkoitti nuhaa ja aivastelua. No, onneksi se ei kestäisi kauaa, ja nyt oli sitä paitsi aika nauttia tästä hetkestä, ajattelin istuessani Terin paljaalla selällä, tuntien sen jokaisen liikkeen. Vanhalla tammallakin taisi olla vähän kevättä rinnassa, se piti päätään ylhäällä ja korvat liikkuivat uteliaasti kuulostellen jokaista ääntä. Hymyilin ja silitin Terin lämmintä kaulaa. Ponilla ei ollut näköjään vieläkään lähtenyt kaikki talvikarva, mietin ja pudistelin karvoja täynnä olevaa hanskaani.

Olimme kävelleet jo tovin, kun puiden takaa häämötti Sorsalampi. Teri sai yhtäkkisen innostuksen puuskan, ja lähti ravaamaan täyttä kiitoa tietä pitkin rannalle. Ravi pompotti minua kuin viimeistä päivää ja lensin jokaisella askeleella varmaan puoli metriä ilmaan. Jouduin pidättämään tovin, ennen kuin Teri hiljensi vauhtiaan, juuri saavuttuamme rantaan. Vesi liplatti, ja jäät oli sulanut. Kuulin tikan koputtelua puusta ja Terin hörinää allani. Henkäisin syvään ja ohjasin Terin vähän lähemmäs vettä. Se käveli innokkaasti kohti rantaa, ja juuri kun olin pysäyttämässä sen veden rajaan, se pinkaisikin täyttä juoksua veteen. Vesi roiskui ja veden pinta ylsi jo melekin polveen. Miten se voikin olla näin kylmää? ajattelin ja yritin täysin voimin saada Terin kääntymään takaisin rantaan. Se ei kuitenkaan millään tahtonut keskeyttää uintiretkeään, ja jatkoi porskuttamistaan.

Pian veden pinta alkoi olla jo siinä vaiheessa, että minun pitäisi hypätä pois Terin selästä. Katsoin parhaaksi tehdä niin, joten kylmästä kankeana pulahdin veteen. Ei se tuntunutkaan niin pahalta, mietin ja vedin ohjasta, jotta saisin Terin kääntymään rantaan. Sekin tajusi vihdoin veden olevan jääkylmää, ja alkoi porskuttaa täyttä vauhtia takaisin rantaan. Kun Terin jalat alkoivat yltää pohjaan, kapusin takaisin sen selkään, litimärkänä.

Vihdoin rantaan kuiville päästyämme istuin kannon päälle aurinkoon kuivattelemaan.
- Tuhma poni! Ei noin saa tehdä, nyt vilustutaan kummatkin, toruin Teriä. Se katsahti minuun litimärän otsatukkansa alta ja ravisteli itsensä sitten kuivaksi. Hetken päästä alkoi minunki vaatteeni kuivua, joten päätin lähteä takaisin tallille päin. Istuin Terin kosteassa selässä, ja aurinko porotti selkääni. Ei se nyt niin paha ollut, ihan hauskaahan se oli, mietin ja ajattelin mitä tuleva kesä toisi tullessaan.

Sinna jaksaa välillä ihmetellä, miksi kevyellä tihkusateella olen aina lähdössä ratsastamaan maastoon tai kentälle - eipähän hiekka pöllyä! Siitepöly on ikävä kevään merkki, mutta kestää tosiaan vain hetken. Terin talvikarva sen sijaan näyttää pysyvän mukana menossa. Taitaa vanhemmiten hidastua tuo vaihe elämästä.

Hih. Teri innostui toden teolla vedestä! Mukava kuulla että vielä täyseläkkeellä ollessaan tammalla on paljon intoa ja energiaa. Se lupailee hyviä vuosia vielä tulevaisuuteenkiin. Kesällä sitten uusiksi, yhteisestä päätöksestä ja lämpimämpään veteen ;)

21.3.2010 - Harjailua
Istuskelin tarhan valkoisella aidalla ja mietiskelin. Märkää lunta tuprutti taivaalta ja tie alkoi mennä taas tukkoon. Eikö se kevät koskaan tulisi? Mietin ja kuvittelin jo ihanat, keväiset maastoretket Terin kanssa. No, tulisihan pääsiäinen sentään pian. Eikä kesäänkään enää niin pitkä aika ollut, vain kaksi kuukautta kesälomaan.

Olin niin ajatuksissani, etten huomannut kuinka taakseni hiipi jokin. Katselin taivaalta lenteleviä lumihiutaleita, kun yhtäkkiä jonkun hevosen turpa puski minut alas aidalta suoraan naamalleni alla olevaan lumikasaan. Jo toistamiseen tällä viikolla makasin lumikasassa, ja saatoin jo arvata kenen tekosia tämä oli! Nostin lunta täynnä olevan naamani ylös lumikasasta ja katsoin taakseni. Siinä se virnisteli.
"Oliko hauskaa?" Kysyin tympääntyneenä Teriltä. Sitten poni lähti jolkottamaan tarhan toiseen päähän heinäkasan luokse. No jo oli halvat huvit tuollakin ponilla. Ne aivot varmaan jotenkin vanhetessa surkastuu tai jotain..?

Selvittyäni pois lumikasasta ja saatuani suurimman osan lumista pois vaatteistani, astuin sisälle tarhaan ja kävelin Terin luokse. Se lähti juoksemaan karkuun, mutta onneksi sain sen tarhan nurkkaan, josta sain sen helposti kiinni. Riimunnarua en ollut vaivautunut hakemaan, joten tyydyin taluttamaan Teriä sen riimusta. Onneksi tamma käveli rauhallisena vieressäni, eikä yrittänyt temppuilla. Vasta kun sain sen käytävälle ketjuihin, se alkoi liikuskella ja nostella jalkojaan.
"Hei pysys nyt paikallasi", sanoin kärsimättömälle ponille. Hetken päästä Teri kyllästyi ja painoi päänsä alas. Tällä välin olin käynyt hakemassa Terin harjoja satulahuoneesta. Siellä olin jäänyt hetkeksi silittelemään tallikissa Nanua. Mieleeni tulivat hassut muistot siitä kuinka löysin kissanpennut maneesista. Juttelin myös parin muun satulahuoneessa olevien kanssa, ja unohdin tyystin, että Teri odotti käytävällä.

Kun tulin takaisin harjapakki mukanani, Teri katsahti minuun paksun etuharjan alta ja nosti päänsä ylös.
"Voi kun sä näytät suloiselta", lepertelin ponille alkaessani ottamaan siltä märkää loimea pois. Parit remmit vielä auki, ja se oli siinä. Nostin loimen pois Terin selästä ja laskin sen vieressäni olevalle puutarhatuolille, mistähän sekin oli oikeen ilmestynyt? Avasin valkoisen harjapakin ja otin sieltä käteeni pölyharjan. Vedin sillä nopeasti koko Terin vartalon lukuun ottamatta jalkoja. Seuraavaksi hinkkasin pois lähtevää talvikarvaa kumisukalla. Koska Teri oli täynnä märkää likaa, otin seuraavaksi käyttöön kovan harjan jolla sain enimmät liat ja kumisukasta jääneet karvat pois. Kun kaikki lika oli poissa jaloista, selästä ja mahasta harjasin pehmeällä pääharjalla Terin pään. Sitten otin pienen sienen, jolla puhdistin rähmät ponin silmistä ja rään sieraimista. Nyt Teri oli melkein täydellinen. Ai niin, kaviot piti puhdistaa, muistin. Nappasin käteeni kaviokoukun, ja nostin ensin Terin vasemman etujalan. Tamma nosti jalan kiltisti ja kannatteli sitä itse. Kavioissa oli paljon mutaa ja muuta epämääräistä törkyä.

Kun kaviotkin olivat puhtaat, ja harja ja häntä selvitetty, otin vielä ylimääräiset vedet pois hikiviilalla. Huokaisin ja katsoin tyytyväisenä lopputulosta. Kyllähän Teri näytti itse asiassa aika hyvältä. Päätin ikuistaa kovan työn tuloksen, joten otin taskusta kännykkäni ja napsin sillä pari kuvaa. Teri katsoi minua hölmistyneenä, kuin kysyen: - Mikä toi kapistus oikein on? Halasin tammaa ja vein sitten harjat ja loimen satulahuoneeseen. Takaisin tultuani annoin pusun Terin pehmeälle turvalle ja talutin sen omaan karsinaansa.
- Nähdään taas pian, sanoin sille vielä ja lähdin kävelemään räntäsateessa kotiin.

Kesä näyttää kalenterissa olevan niin ihanan lähellä, mutta ulos katsoessa tulee kyllä väistämättäkin huokailtua. Tämän päiväinen räntäsade oli taas kaiken huippu... Voisiko vain paistaa aurinko? Terin mielestä ei kevättä näytä puuttuvan - hoitajan tiputtaminen aidalta on takuulla jotain sellaista, mitä vain ponit voivat ymmärtää ;)

Teidät voisi Terin kanssa nimetä Nanun sylikummeiksi, sillä saamme kiittää teitä tuosta ihanasta kehrääjästä. Nanusta on ehtinyt kasvaa iso ja tunnollinen tallikissa, joka onneksi on oppinut, etteivät hevosten suitset ole mitään leikkikaluja. Voi sitä sotkua, kun kissa pääsi riehumaan varusteiden sekaan... Teristä tuli ihanan puhdas ja kevätkelpoinen poni, eiköhän kohta talvikarva ala vaihtua kaikilta tallin hevosilta.

8.3.2010 - Putoamisia ja laiskuuskohtauksia
Kannustin allani tahmaisesti liikkuvaa ponia kovempaan tahtiin.
- Yritä nyt edes vähän, sanoin Terille ja annoin pohjetta. Tamma siirtyi vähän kovempaan tempoon käynnissä ja hellitin pohkeiden painamista. Olin lähtenyt Terin kanssa rennolle kävelylenkille metsään. Karistin huolet mielestäni ja hengitin syvään. Poni allani hörähti ja pysähtyi laiskuuttaan.
- Hopi hopi, Teri! Ei nyt levätä, hoputin tammaa ja se lähti uudestaan askeltamaan. Nojasin eteen ja halasin Teriä kaulalle. Sen pää kääntyi minua kohti, ja huomasi tilaisuutensa tulleen. Yhtäkkiä tamma otti kauhean kiitolaukkaspurtin ja lennätti takamuksensa ilmaan. Sinnittelin pysyäkseni kaulalla, ja juuri kun luulin kohtauksen loppuneen ja hellitin otettani, poni päättikin heittää vielä yhden pukin, ja sen jälkeen löysinkin itseni lumikasasta.
- Teri! Kiljaisin, samalla kun märkä lumi valui pitkin niskaa ja selkää. Nousin ylös ja pudistelin vaatteitani. Minne se riivatun ponikin oli mennyt? Varmaan taas jossain puskassa syömässä, mietin ja tähyilin ympärilleni.

Hetken etsiskelyn ja monen kutsuhuudon jälkeen, huomasin vähän matkan päässä piehtaroivan issikan. Hiivin hiljaa lähemmäs ja kun poni nousi ylös, nappasin sen ohjista kiinni.
- Tuhma tyttö! Ei tolla lailla saa karkailla ja heittää ratsastajia selästä, toruin Teriä ja nousin selkään. Painoin päättäväisesti pohkeet kiinni tamman kylkiin ja keräsin ohjat käteeni. Jouduin käskyttämään koko loppumatkan tallille kauheasti, että Teri ensinnäkään liikkui. Harvinaisen omituinen poni, ensin täynnä energiaa ja saa ihme pukkikohtauksen ja seuraavaksi on kuin tervassa kulkisi. Mitäköhän tuolla korvien välissäkin oikein tapahtuu? Mietin ja katsoin Terin korvien väliin, jossa tosin ei näkynyt muuta kuin suunnaton harjarypäs.

Kaviot kopisivat jäätä vasten, kun saavuimme takaisin tallille. Laskeuduin tallipihalla alas Terin selästä ja nostin jalustimet ylös. Hellitin myös vähän satulavyötä ja taputin Teriä, ennen kuin vein sen karsinaan. Karsinassa riisuin Teriltä varusteet pois ja harjasin sitä vähän. Laitoin sille vielä loimenkin päälle ja halasin sitä sitten.
- Nähään taas pian! Kuiskasin ponille, ja lähdin reppu olallani kotiin päin.

Sanakirjassa voisi lukea "ponimaisen" kohdalla tämä tarina. Teri pisti parastaan taas (eikö eläkeponien pitäisi olla jo paljon rauhallisempia ja mukavampia? Teri ei taida kokea olevansa vielä mummoiässä.), ja näytti miten islannissa karistetaan paino selästä. Onneksi ei käynyt mitään hassumpaa - jotain hyötyä suurista lumikasoistakin.

Voin vaan kuvitella, miten Teri olisi voinut selittää tämän pukkikohtauksen sanoin: "No kun mun selkää kutitti ja piti päästä vähän pyörimään hankeen..". Kai issikatkin voivat tehdä lumienkeleitä ;) Joskus mietin ihan samaa, onko Terin korvien välissä mitään ihmeempää. Olen päätynyt siihen tulokseen, että mitä tuuheampi otsatukka, sitä parempi mielikuvitus.

12.2.2010 - Hoitelua
Valkoinen lumi jatkui silmänkantamattomiin. Taas oli yöllä satanut uutta lunta, ja kahlasin nyt metrin korkuisessa lumihangessa. Auraaja ei näemmä vielä ollut käynyt auraamassa tietä tallille, mutta sehän ei minua lannistanut. Viikonloppu alkoi, pääsi tallille, oli täydellinen ilma ja linnut visersivät, voisiko parempaa edes toivoa?

Pudistelin lumet housuistani tallin edustalla ja kävelin kengistäni lumia pois tömistellen tallin puolelle. Hevosia ei näkynyt tallissa, kaikki olivat varmaan ulkona. Ei tallissa sen pahemmin ihmisiäkään näkynyt, kellohan oli vasta varttia yli kaksitoista. Oli ihanaa päästä perjantaisin koulusta näin aikaisin, silloin sai tallilla olla ihan rauhassa, oli vain minä ja Teri.

Naps! Napsautin riimunnarun kiinni Terin kuluneeseen riimuun. Pitäisi varmaan ostaa sille joskus lahjaksi uusi, mietin. Olinhan sille jouluna ostanut uuden punaisen riimun, mutta se oli mennyt melkein heti rikki Terin peuhatessa Vinsan kanssa tarhassa. Avasin portin ja Teri rynnisti ulos.
- Soo, rauhotus vähän, kohta mennään talliin, mut oota vähän muakin! Rauhoittelin tammaa ja suljin tarhan portin perässäni.
Talutin, yleensä niin rauhallisen, mutta tänään levottoman tamman talliin ja kiinnitin sen käytävälle ketjuihin. Taputin Teriä ja huomasin maassa lojuvan likaisen harjan. Kuka sen siihenkin oli jättänyt, mietin ja laitoin sen hyllylle.

Harjailin Teriä, kun pari muutkin tyttöä saapui tallille hoidokkejaan kaitsimaan. Kello näyttikin jo kahta. Miten aika olikin näin nopeasti mennyt, olin harjaillut Teriä tosi kauan. Tungin nopeasti harjat takaisin harjapakkiin ja tarkistin vielä nopeasti Terin kaviot ja puhdistin ne. Tamma nosti jalkansa kiltisti, joten tässä ei mennyt kauaa. Minun pitäisi kiirehtiä, kotona pitäisi olla puoli kolmelta ja kävelymatka kesti vartin. Niinpä kiiruhdin viemään harjat satulahuoneeseen, ja lähdin kiireenvilkkaa viemään Teriä tarhaan. Tamma kulki hitaasti perässäni ja yritin saada sitä kovempaan tahtiin. Onneksi tarhoille ei ollut pitkä matka, hujauksessa olimme perillä. Halasin Teriä nopeasti ja päästin sen sitten kirmaamaan Vinsan kanssa. Sitten kävin vielä viemässä riimunnarun takaiin talliin ja lähdin nopeasti lumessa kahlaten kotiin päin.

Osuit juuri paikalle ennen kuin auraaja pääsi kierroksellaan meille asti. Ahkera hoitaja ei näköjään pelästy pientä umpihankikahlausta! :) Osa varusteista alkaa näyttää taas työnsä tehneiltä, kuten juuri Terin riimu. Luultavasti kevään tullessa teemme taas kunnon ostoslistan ja käymme hankkimassa upouusia varusteita. Ei tarvitse jännittää hajoaako suitset käsiin kesken hyppytunnin tai muuta mukavaa.

Tallin eläkeläisillä on riittänyt viime päivinä virtaa. Taitaa pakkaset tuoda vanhoihin konkareihin myös lisäenergiaa, vaikka kunto ei aina ihan kaikkea riehumista kestäisikään. Tyypillistä ponilogiikkaa tietysti, että kun hoitajalla on kiire, niin sitten maleksitaan narun päässä niin voimattomina ;) Hauskan talvinen ja rauhallinen hoitopäivä!

1.2.2010 - Hui Hai Helmikuu! -palkkiotunti
Metsässä poni allani laukkaa
ja raitista ilmaa haukkaa
ei pakkanen menoa estä
ei ainakaan muta roisku niin, että poni on pakko pestä
tauolle mentiin Tammilehdon tilalle
eikä kaakao ollut mennyt pilalle
kohta matkaa jatkettiin
ja nauruunkin ratkettiin
laukan hurma pian loppu
ei ainakaan ollut hoppu

31.1.2010 - Ratsastelua
Kylläpä ilma tuntuikin lämpimältä, ajattelin kävellessäni tuttua tietä golden horseen. Nyt oli vain pari astetta pakkasta. Lunta tiputti hennosti alas taivaalta. Tänään olin ajatellut mennä ensimmäistä kertaa ratsastamaan Terillä. Tietysti vain käyntiä mamman mukaan, mutta hauskaa se tulisi silti olemaan.

Kävelin paksun lumikerroksen läpi talliin. Kenkiin meni lunta ja sukat kastuivat. Eipä tuntunut mukavalta. Pudistelin nopeasti lumet pois vaatteistani ja astuin sitten kodikkaaseen tallirakennukseen. Sisällä tuoksui heinältä, hevoset oli varmaan ruokittu juuri. Arvaukseni osui oikeaan, sillä mennessäni Terin karsinalle, se mussutti siellä tyytyväisenä päiväruokiaan. Noh, antaa ponin syödä, ajattelin ja menin hoitajien huoneeseen. Rojahdin sohvalle ja otin pöydältä hevoshullu lehden ja aloin selata sitä. Luin pari polle sarjista ja kiinnostavan jutun hevosen kavioista, kun huomasin, miten paljon aikaa siihenkin oli kulunut. Kiireenvilkkaa lähdin Terin karsinalle. Onneksi se oli jo syönyt, olisi kiva ehtiä ratsastamaan ennen pimeän tuloa.

Harjattuani Terin, latioin sille selkään satulan ja päähän suitset. Avasin karsinan oven sepposen selälleen ja nappasin Terin suitsista kiinni. Sitten lähdin taluttamaan sitä kohti kenttää. Kentälle päästyämme, suljin portin perässäni ja talutin Terin keskelle kenttää. Kiristin satulavyön ja ponnistin sitten selkään. Jalustimet olivat pari reikää liian lyhyet joten laitoin niitä vähän pidemmiksi, onneksi Teri seisoi koko tämän ajan kiltisti paikallaan. Kun jalustimet tuntuivat sopivalta, painoin pohkeet Terin kylkiin ja se lähti laiskaan käyntiin. Ohjasin sen uralle ja kannustin reippaampaan tahtiin. Vaikka mentiinkin vielä pitkillä ohjilla näin alkuun, ei silti saanut laiskotella.

Kun olin mennyt pari kierrosta käyntiä pitkillä ohjilla, otin tuntuman Terin suuhun ja aloin tehdä voltteja ja pysähdyksiä ympäri kenttää. Teri kulki hyvin ja vetreästi, kuin vanha tekijä. Tai no, niinhän se olikin. Koska tamma vaikutti reippaalta, ajattelin mennä pari kierrosta kevyttä ravia. Annoin vähän pohjetta tammalle, ja se yllätyksekseni lähtikin kuin raketti kaahottamaan ympäri kenttää. En ollut osannut valmistautua näin rajuun vaihdokseen ja keikahdin satulassa eteenpäin, olin miltei tippua.

Pian Teri rauhoittui ja sain sen vihdoin hidastettua käyntiin. Sormet sattuivat kaikesta siitä sahaamisesta ja epätoivoisista yrityksistä ohjata Teriä voltille.. Enpä olisi uskonut, että Terissä olisi vielä näinkin paljon puhtia. Sitä se eläke teettää, ajattelin mielessäni. Kävelin Terin kanssa vielä hetken pitkin ohjin kentällä ja tein vielä pari pysähtymis- ja peruuttamis harjoitusta. Kun Teri oli rentounut sopivasti, ohjasin sen kentän keskelle kaartoon ja tiputtauduin alas sen selästä.
- Hyvä tamma, sanoin ja rapsutin Teriä korvan takaa. Se oli jaksanut hyvin.

Ennen kuin lähdin taluttamaan Teriä takaisin tallille löysäsin vähän satulavyötä ja nostin jalustimet ylös. Lopetimme tuntimme juuri otolliseen aikaan, sillä yhtäkkiä alkoi kauhea viima ja lumipyry. Lähdin nopeasti Teriä taluttaen kohti tallia. Vihdoin viimaa pakoon talliin päästyämme, talutin Terin sen omaan karsinaan ja otin siltä varusteet pois. Taputin sitä vielä hyvästä tunnista. Samalla kun vein varusteita takaisin satulahuoneeseen, nappasin sieltä Terin loimen mukaani ja latioin sen Terin päälle. Ulkona alkoi jo hämärtää, joten päätin lähteä jo nyt kotiin, etten joutuisi kävelemään pilkkopimeässä.
- Heippa tyttö! Sanoin Terille ja halasin sitä.
- Nähdään taas pian! Huikkasin sille vielä sulkiessani karsinan oven. Oli ollut taas tosi kiva tallikerta!

Rauhallinenkin ratsastus voi olla hauskaa :) Jos haluat joskus kokeilla kunnon koulutreeniä tai vaikka hypätä esteitä niin kysäise jotain toista hevosta lainaan. Tallin hevosista löytyy aina joku, jota voi käydä liikuttamassa. Teri osasi tänään yllättää reippaalla ravillaan. Mammasta löytyy vielä energiaa ja virtaa, lähinnä notkeudesta joudutaan tinkimään paljon ratsun tehtävissä. Ratsastushetkenne kuulosti varsin mukavalta.

Käykää ihmeessä toistekin jaloittelemassa, voit ottaa vaikka kevyttä asettelua tötsien pujottelun muodossa. Ja jos lumipyry yllättää, niin maneesissa on yleensä tilaa, toinen puoli on varattu hoitajille ja yksityistunneille.

14.1.2010 - Haikea talutteluretki
Kävelin tuttua tietä kohti golden horsea. Lumi narisi kenkieni alla ja niskaani tippui puusta kasa kylmää lunta.
- Hyi! Kiljaisin ja tongin lunta pois niskastani, taas heti ulos tultaessa kaikki vaatteet märkinä. Noh, oloani helpotti että pääsisin kuitenkin taas Teriä katsomaan.

Saavuin tallipihaan ja kävelin oikopäätä sisälle talliin. Laitoin lapaseni kuivumaan hetkeksi patterille ja hipsin Terin karsinalle. Mitä? Ponia ei löytynytkään karsinastaan, missä se olisi? Outoa, ajattelin. Ei Terin tähän aikaan pitäisi tarhassakaan olla. Yhtäkkiä hätkähdyin mietteistäni kuullessani outoja ääniä toiselta puolelta tallia. Mikä tuollaisen äänen voisi aiheuttaa? Mietin ja lähdin verkkaisesti kävelemään kohti ääntä.
- Teri? Kysyin vähän hämmästynyt ilme kasvoillani. Siinähän se poni olikin. Tarmohan se siinä Teriä kengittelikin. Siitä se ääni siis kuului ja sen takia Teri ei ollut karsinassaan.
- Tää on kohta valmis niin voit sitten viedä tän takasin karsinaansa, Tarmo ähisi yrittäen pitää vastaan panevan Terin jalkaa ylhäällä.

Kun oli kulunut tovi, Tarmo oli valmis ja irrotin Terin käytävältä riimuista ja vein sen karsinaan.
- Hmph, et sä varmaan harjausta tarttee kun oot jo noin puhdas, harjaan sut sitten kun tullaan metsälenkiltä, Sanoin Terille, kiinnitin sen riimuun riimunnarun ja talutin sen pihalle. Lähdin taluttamaan Teriä maastopolulle, Sorsalammen suunnalle.

Kävelimme rauhallisessa metsässä, hiljaa ja ääntäkään päästämättä. Oli tämä sitten ihanaa, vain minä, Teri ja hiljainen luonto. Tovin kuluttua saavuimme Sorsalammen rantaan. Näkymät olivat upeat. Jäällä meni pari hiihtolatua, ja oli siinä joku käynyt luistelemassakin. Talutin Terin vähän lähemmäs, mutten uskaltanut sen kanssa jäälle mennä.

Istahdin lumen peittämään ja jään kovettamaan hiekkaan. Kesällä me tultaisiin tänne uimaan, tai no jos Teri vielä silloin olisi elossa täällä kanssani. Kyynel vierähti poskelleni. En vain voinut kuvitella tykkääväni yhdestäkään hevosesta näin, näin kun Teristä. Halasin Terin turpaa sen laskiessa sen alas ja annoin sille pusun turvalle.
- En mä halua sua menettää, kuiskasin sille hiljaa. Kuin ymmärtäen mitä sanoin se laskeutui maahan jaloilleen ja makasi viereeni.
- Sä oot tosi söpö, sanoin sille nyt jo vähän naurua äänessäni. Kaikki hyvä loppuu aikanaan ajattelin, ja nousin ylös.
- Nouses nyt Teri, jatketaan matkaa, sanoin ja nykäisin vähän riimunnarusta. Teri nousi ylös ja lähdimme hitaasti jatkamaan kohti raviradalle vievää polkua. Tässä hetkessä olisin tahtonut elää ikuisesti.

Lumi on niin kauan kivaa, kun se pysyy maassa tai sataa hennosti taivaalta. Mutta jos se joutuu kenkiin, niskaan,... HYI! Muistan liiankin elävästi, miten lapsena nimenomaan tiputettiin kaverin takin sisään lunta. Hrr...

Kiittäkäämme onneamme siitä, että Teri on poni. Eikä edes mikä tahansa poni, vaan sisukas ja alkukantainen islanninhevonen. Ikäoletus on siis jossain 30 vuoden tienoilla, joten vuosia pitäisi olla edelleen jäljellä :) Ja ainakin toistaiseksi tätiponi on pysynyt hyvässä kunnossa. Pidetään sitä tämän vuoden tavoitteena, että pääsette uimaan yhdessä Sorsalammelle!

Kaunis ja hyvin jäsennelty hoitotarina. Tätä oli mukava lukea, vaikka aihe olikin haikea.

6.1.2010 - Puunausta
Istahdin huoneeni sängylle ja vedin nopeasti ratsastushousut jalkaani. Vedin housujen päälle vielä nopeasti ratsastussukat ja nappasin kaapista mukaani lämpimimmän takkini. Rymistin portaita pitkin alakertaan ja huikkasin vanhemmilleni lähteväni tallille.
- Mutta siellähän on kauhean kylmä! Äitini esitti vastalauseen, mutta olin jo ehtinyt napata keittiöstä mukaani omenan ja pukea kengät jalkaani.
- Moikka, meen nyt! huusin ja kiirehdin ulos talosta, ennen kuin joku yrittäisi estää lähtöni. Nostin kaulaliinaani ylemmäs peittämään kasvoni. Äiti oli oikeassa, täällä oli kauhean kylmä. Tungin käteni syvemmälle taskuihin ja kiihdytin vauhtiani. Onneksi matkaa tallille olisi vain vajaa kilometri, joten kauaa ei tarvitsisi tässä kaameassa pakkasessa olla.

Vielä vähän matkaa, ajattelin kun olin kävellyt kymmenisen minuuttia. Ponnistelin viimeisen ylämäen ja tallin katto pilkotti esiin. Hetken päästä koko talli oli jo näkyvillä ja pian löysin itseni tallin pihasta. Kuulin pari hirnahdusta ja sieraimiini tunki heinän tuoksu. Tuntui, kuin olisin tullut kotiin. Toiseen kotiin. Nopeasti tassutin talliin, jossa oli hiljaista. Pari hoitajaa harjaili hoidokkejaan karsinoissa ja siellä täällä kuului hiljaista puheensorinaa. Joku lakaisi käytävää, kun taas toinen puhdisteli hoidokkinsa varusteita ja joku puolestaan oli lähtemässä ratsastamaan. Kävelin verkkaisin askelin kohti Terin karsinaa. Näin jo vähän matkan päästä karsinasta törröttävät korvat ja pian sieltä paljastui koko hevonen.

Avasin karsinan oven ja ryntäsin suoraan halaamaan rakasta hoidokkiani. Tamma katseli minua vähän oudoksuen, mutta heltyi pian itsekin ja työnsi päänsä kainalooni.
- Voi kun sä oot suloinen vanha tamma! Lepertelin Terille ja annoin sille leivänkanikan. Halasin vielä kerran tammaa kunnolla ja hain sitten harjat varustehuoneesta. Jätin harjat käytävälle, sillä siihen ajattelin Terin tulla harjaamaan. Niinpä talutin Terin ulos karsinastaan ja kiinnitin sen kummaltakin puolelta käytävälle seisomaan. Ensimmäiseksi harjasin ja tarkistin vaurioiden varalta Terin jalat. Kun jalat olivat putipuhtaat ja haavereilta oli säästytty puhdistin Terin kaviot. Tällä kertaa niissä ei ollut niin paljon kovettunutta lunta, mutta pari kiveä sieltä löytyi.

Kun kaviot olivat putipuhtaat, harjasin Terin selän, vatsan ja kaulan alueen. Niissä ei paljon muuta ollut, kuin vähän pölyä ja pari lumihiutaletta. Harjasin pääharjalla Terin päänkin ja sienellä korvat ja sieraimet. Lopuksi vielä selvittelin Terin jouhet, tällä kertaa jouduin kuitenkin turvautumaan jouhienselvitys aineen apuun, sillä Terin häntä ja harja olivat pahemmassa takussa kuin koskaan ennen.
- Nyt sun kehtaisi näyttäytyä vaikka missä! Sanoin ylpeästi ja silitin tammaa. Pakkasin harjat niitä vähän puhdistettuani takaisin hienoon, koristeltuun pinkkiin harjapakkiin ja vein ne satulahuoneeseen.

Jätin Terin vielä hetkeksi käytävälle seisomaan, ajattelin nimittäin puhdistaa sen karsinan. Hain ulkoata seinänvierellä nojaavat kottikärryt ja kärräsin ne Terin karsinalle. Otin seinään nojaavan talikon avukseni ja aloitin hikisen lannanluomisen. Tulisipahan tässä ainakin lämmin, eikä voisi enää valittaa kylmyyttä, ajattelin ja jatkoin lapioimista.

Pian kottikärry oli täynnä vanhaa turvetta ja lantaa, ja karsina täytetty uusilla puruilla ja turpeella, joten laitoin talikon paikalleen seinän viereen ja kärräsin lannat lantalaan. Jätin kottikärryt ulos seinän vierustalle ja menin sisälle Terin karsinaan jynssäämään sen vesi- ja ruokakipot. Vanhalla vessaharjalla tämä homma hoitui nopeasti, ja pääsin viemään jo käytävällä seisomiseen kyllästyneen Terin takaisin karsinaan. Päivän hommat oli hoidettu, joten muiskautin Terille pusun turvalle ja hyvästeltyäni muut tallilaiset lähdin tyytyväisenä kotiin.

Edes kova pakkassää ei ole saanut innokkaimpia hoitajia jäämään kotiin tällä viikolla. Mukava kuulla, että talli on kotoisa paikka, toivottavasti se on myös tänä vuonna sitä!

Eläkeläisten kanssa harjaustuokio on automaattisesti pidempi kunnon tarkastuksen myötä, tänäänkin tarkistit huolellisesti jalat ja siistit koko mammaponin oikein tyylikkääksi. Takkuiset jouhetkin oikenivat "järeämpien" aseiden myötä - on tainnut Teri ottaa vauhdikkaasti ilon irti ulkoilusta ja talvisesta lumipyrystä. Karsinakin hohti puhtautta ja raikkautta hoitopäivän jälkeen, voiko sitä pieni paksukarvainen issikka enempää eläkepäiviltään toivoakaan :)

26.12.2009 - Pitkästä aikaa hoitelemassa
Kävelin pitkästä aikaa kohti golden horsen ratsastuskoulua. Tuuli tuiskutti ja lunta satoi kovaa. Kiihdytin kävelyni juoksuksi, halusin nopeasti talliin lämmittelemään. Juoksin ja juoksin, kunnes saavuin vihdoin tallin pihaan. Katsoin ensin oliko Teri jossain tarhassa. Käytäni melkein kaikki tarhat läpi, yhdessä Teri seisoi puun suojassa harja hulmuten. Otin aidan tolpalle jääneen riimunnarun ja astuin sisälle tarhaan.

Tarvoin Terin luokse korkeassa hangessa. Klipsautin riimunnarun kiinni sen riimuun ja lähdin nopeasti taluttamaan sitä talliin.
- Nopeesti nyt Teri, täällä on kylmä ja haluun lämmittelemään sisälle, sanoin Terille joka käveli laiskasti takanani.

Kun viimein pääsimme talliin, talutin Terin sen karsinaan ja taputin sitä kaulalle.
- Hyvä tyttö, sanoin ja aloin ottamaan Teriltä loimea harjauksen ajaksi pois. Laitoin loimen karsinan ovessa olevaan telineeseen ja kipaisin hakemaan Terin harjat satulahuoneesta.

Satulahuoneesta tultuani ja piparin sieltä mukaan napattuani, aloitin Terin harjaamisen. Teri seisoi kiltisti, alahuultaansa lörpöttäen sitä harjatessani. Harjasin ensin kovalla harjalla jalat ja vatsan ja sen jälkeen pehmeällä harjalla muualta. Puhdistin vielä jokaisen kavion ja tarkistin ettei niissä ollut kiviä. Kaikissa kavioissa oli kyllä ihan kiitettävästi kovettunutta lunta ja siellä alla kiviä, joten kavioiden puhdistamiseen meni aika kauan. Lopuksi vielä selvitin sormin ja kammalla Terin hännästä ja harjasta takut. Kaikki tämä vaiva kyllä kannatti, nyt Teri oli putipuhdas.

Harjat pois vietyäni annoinTerille joululahjani, loimen johon olin itse kirjonut Terin nimen.
- Hyvää joulua! Kuiskasin Terille ja halasin sitä. Laitoin heti sille sen uuden loimen päälle, mikä itse asiassa sopi sille aika hyvin. Muiskautin vielä vimeiseksi pusun terin turvalle ja lähdin sitten juomaan glögiä, syömään piapreita ja jutustelemaan muiden hoitajien kanssa.

Kiitos ahkeralle kunnan työntekijälle, joka hiekottaa tallitietä, jotta siinä voi ottaa myös reippaampia kävelyaskelia! Muutama viikko sitten kaaduin tallille kävellessäni, ja sain muistoksi muutaman kipakan mustelman. Terille ulkona olo näytti käyvän tuulesta ja tuiskusta huolimatta :) Taisi tammalle tulla mieleen ajat Islannissa.

Talvinen kavioiden puhdistus vie totta tosiaan aikaa enemmän kuin kesäinen pieni turpeiden kaapaisu. Jos tuntuu siltä, ettei paakut lähde millään, niin hetki sisätiloissa sulattaa kummasti pahimmatkin lumikaviot. Puhdistus kannatti, kuten totesitkin. Ei tarvitse ponin horjua epätasaisilla kavioilla, saatika sitten katsella takkuisen otsatukan alta. Puhtaat jouhet ovat apu esteettömään tallielämän seurailuun! Loimet ovat aina tervetulleita lahjoja hevosille, kelpaa taas tönöttää tarhassa vaikka minkä asteisissa pakkasissa.

7.11.2009 - Vauhdikas päivä
Vedin keuhkoni täyteen raikasta syysilmaa ja katsahdin ympärilleni. Tuttu talliympäristö ympäröi minua. Lähdin kävelemään kohti tarhoja, riimunnaru oikeassa kädessäni. Katselin taivasta, ja kauniita maisemia ja olin onnellinen, että oli saanut ikioman hoitsun, ja vieläpä tosi söpön sellaisen! Tätä ajatellessani, katsoin tarhassa pinkovaa Teriä, joka näytti pikemminkin isolta ja karvaiselta pallolta. Juoksin tarhan portille ja Teri tuli heti tervehtimään ja tökkimään turvallansa minua. Rapsutin Teriä korvan takaa ja napsautin samalla riimunnarun kiinni sen riimuun. Avasin portin ja Teri ryntäsi ulos tarhasta. Soo! Rauhoittelin tammaa. Vaikutti siltä, että sen pitäisi päästä vähän päästelemään, joten ajattelin lähteä vähän myöhemmin sitä maastoon taluttamaan. "Oot sitten kanssa kiltisti, jos kerran meinataan pihapiiristä lähteä", sanoin Terille, joka pärskähti vastaukseksi.

Niin kaunis ilma kuin oli, päätin harjata Terin ulkona puomilla. Solmin riimunnarun pään puomiin, ja kipaisin hakemaan tallista harjat. Kun palasin takaisin puomille, Teriä ei näkynytkään. Mitä!? Oli ensimmäinen ajatukseni. Ihan varmasti olin sitonut sen kunnolla, missä ihmeessä Teri olisi, ja mikä tärkeintä se pitäisi löytää heti paikalla. Lähdin tutkimaan tallin pihaa.

Kun olin etsinyt jo vartin Teriä, aloin tulla jo epätoivoiseksi. Missä se poni oikein piileksii? Mietin maneesin ohi kävellessäni. Sieltä kantautui outoa kolinaa, joten päätin kurkata ovesta. Ovi oli raollaan. Kurkistin sisään, mutta mitään ei näkynyt. Puomi kasan takaa kuului vieläkin se sama kolina. Astuin sisään maneesiin, ja kuinka ollakaan, kukas muukaan puomien takana makoili, kuin Teri. Mitä ihmettä sä oikein puuhaat? Kysyin hämmästyneenä kun huomasin Terin ja kolme laihaa kissanpoikaa sen vieressä. No jopas on outoa. Teri hoivaamassa kissanpoikia? Seisoin hetken epäuskoinen ilme kasvoillani Terin vieressä. Hetken päästä kuitenkin hämmästykseni laantui ja otin Terin riimunnarusta kiinni. Se oli näköjään katkennut. "Voi sua hassua! Tulit kattomaan kissanpoikia, ootko sä vähän hupsu mamma?" Naurahdin ja Rapsutin Teriä.

Lähdin kissanpojat (jotka yrittivät koko ajan hampaan tyngillään purra vaatteitani) sylissäni ja Terin riimunnaru toisessa kädessä, kohti tallia. Sieltä löysinkin Ainon, joka yllättyi nähdessään nämä pikkuiset ja vielä enemmän kun kerroin tarinani. Kyllä siinä naurua riitti, ja Teri vain hämmästeli vierestä, että mikä nyt noin hauskaa on?

Kun Aino lähti viemään kissanpoikia sisälle ruokittavaksi ja minä sain vaihdettua riimunnarun ehjään, lähdin taluttamaan Teriä kohti maastopolkuja. Oli hiljaista ja tuntui kuin koko luonto olisi rauhoittunut. Terikin oli huomattavasti rauhallisempi, kuin tarhasta sitä hakiessani. Kävelylenkki sujui kaikessa rauhassa, vartin poispäin tallilta käveltyämme käännyimme takaisin tallille.

Tallille saapuessamme, koko tallin porukka oli jo varmaan kuullut kissanpoika jutusta ja silitellyt söpistyksiä. Itseäni huvitti vieläkin, että mitenköhän Teri oli edes mahtanut kissat löytää ja miksi se ylipäätään niitä tahtoi hoivata. Tästä saatamme ainakin päätellä, että vaikka Teri joskus osaa olla todella itsepäinen, se osaa olla tosi kilttikin, pelastihan se kissanpoikien hengen!

On mukava kuulla, että myös meidän vanhusponi jaksaa edelleen yllättää ja nauttia hoitohetkistä :) Ja talvikarvaa ei Teriltä kyllä puutu, puoliveriset katselevat kateellisina loimet päällään. Voi että, kissanpoikaset ovat kyllä varsin suloisia, katsotaan josko joku näistä jäisi meille tallikissaksi (sellaista kun ei ole ollut moneen vuoteen)! Terille paljon halauksia ja iltaruokinnalla Sinna taisi sujauttaa pari porkkanaa lisäkiitokseksi tamman ruokakuppiin. Ihana ja yllätyksellinen tarina!

2.10.2009 - Karvapallo Teri
- Jihuu! Huudahdin juostessani pois koulun pihalta ja ottaessani suunnaksi golden horsen ratsastuskoulun. Ei ollut parempaa tapaa aloittaa viikonloppua kuin oman hoitsun kanssa puuhailu. Ilmakin oli melkeinpä täydellinen, ihanan kipristävä huuruinen, aika kylmäkin syyspäivä ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Hengitin sisääni ihanan raikasta ilmaa ja kiihdytin juoksuani. Juoksin ja juoksin ja pian olinkin jo tutuksi tulleen ratsastuskoulun pihassa. Hengähdin hetken ja lähdin kävelemään talliin.

Kun tulin talliin, en nähnyt siellä ketään. Kentälläkään ei ollut ollut ketään, eikä ihmekkään, kellohan oli vasta kaksitoista. Kävelin peremmälle talliin, kävin nopeasti viemässä reppuni hoitajien huoneeseen, jossa ei sielläkään ollut ketään. Tämän jälkeen lähdin tarhoille riimunnaru kourassani. Näin Terin tarhassa jo kaukaa. Jo kaukaatakin näki, että sen talvikarva oli kasvanut, ja nyt se näytti suunnillee isolta pallolta enemmän kuin hevoselta. Avasin tarhan portin ja kävelin Terin luokse. Se antoi kiltisti kiinni ja niin päässimmekin vaivattomasti tallin edustalle.

Kiinnitin Terin ulos harjauspuomille, hain sen harjat ja aloitin harjauksen. Onneksi tällä kertaa Teri oli oikeasti suhteellisen puhdas, tulevaa talvikarvaa vaan oli hieman vaikeampi harjata, mutta sen harjauksessa ei mennyt kauaa. "Oot sä kauhee pallo ton sun paksun karvas kanssa", mutisin Terille.

Juuri kun olin lopettelemassa harjaustani ja viemässä Teriä takaisin tarhaan, Aino tuli lantalasta kottikärryjä työntäen. "Moi!" Huikkasin iloisesti tälle Terin selän yli. "Moi vaan, oot näköjään päässy aikasin koulusta, kun tähän aikaan jo tallilla olet?" Aino kysäisi. "Jep, onneks, niin pääsee alottamaan viikonlopun aikasemmin", vastasin. "Niin, onhan se aina mukavaa aikasin päästä, mutta nyt on kyllä pakko mennä jatkamaan hommia talliin, nähdään!" Aino sanoi ja lähti takaisin talliin. "Moi", huikkasin vielä ja lähdin taluttamaan Teriä takaisin tarhaan. Silittelin sitä hetken ja lähdin sitten takaisin tallille päin. Vilkaisin vielä pari kertaa olkani yli Teriä, ja menin sitten talliin lukemaan Hevoshullua hoitajien huoneeseen ja puhdistelemaan varusteita aikani kuluksi.

Mukava kuulla että tallille tulo piristää päivää - ja antoi myös energiaa reippaseen juoksulenkkiinkin! Kuka väitti että tallitytöt vaan harjailevat hevosia ja istuvat pesemässä varusteita... :o) Teri on yksi niistä hevosista, jotka ovat ottaneet hyvän varaslähdön talvikarvan kasvattamiseen. Onpahan eläkeläistamma valmis sitten kun kunnon pakkaset tulee. Aivan ihanan syksyinen hoitotarina, jossa oli mukavaa hoitamisen makua!

23.9.2009 - Rauhallinen kävelylenkki
"Moikka tyttö!" Sanoin Terille ja silitin sen turpaa seistessäni sen karsinassa. "Nyt mä harjaan sut, ja sitten voidaankin lähteä pienelle talutusretkelle" lisäsin vielä ja kävin hakemassa Terin harjat varustehuoneesta.

Terissä ei onneksi ollut kauheasti kuivunutta kuraa tai likaa, mutta pölyä senkin edestä. Kun vähänkin taputin sen selkää, kauhea pölypilvi pelmahti silmilleni ja aloin yskiä. "Missä sä pöhkö poni oot oikein möyrinyt?" Kysyin huvittuneena Teriltä, ja se vain katsoi minua viattomasti. Ei siinä muu auttanut kuin pölyharja käteen ja menoksi. Harjasin Teriä pölyharjalla varmaan ainakin vartin, ja siltä se tuntuikin, olin aivan puhki, mutta kyllä sen mukaista jälkeäkin oli tullut. "Nyt lähdetään" Sanoin Terille ja napsautin riimunnarun sen riimuun.

Talutin Terin ulos tallista ja lähdin taluttamaan sitä metsäpolkua kohti. En ollut ajatellut mennä pitkää lenkkiä, kunhan vähän saisi vanha eläkeläinen vähän jaloteltua. Annoin Terille vähän löysää ja se alkoi heti hyöriä. "Soo! Äläs nyt villiinny!" Naurahdin ja taputin Teriä kaulalle. Se hamuili taskujani koko ajan makupalojen toivossa, ja löytyihän sieltä pian pikkuinen porkkanan pala. "Oot sä sen ansainnukkin!" Sanoin Terille ja halasin sitä. "Oot sä kyllä ihan paras!" lisäsin vielä ja annoin Terille pusun turvalle, se vastasi siihen kuolastamalla naamani ällöllä vaahdolla. "Hyyi!" Naurahdin ja jatkoimme matkaa.

Olimme kävelleet metsässä jo aika kauan, kun tajusin, että pitäisi varmaan lähteä takaisin päin tallille. Käänsin Terin ympäri, ja lähdimme kävelemään takaisin päin. Tamma käveli kiltisti koko ajan vierelläni, korvata hörössä kuunnellen. Ja pian, enne kuin huomasinakaan, olimme jo takaisin tallin pihassa. Talutin Terin suoraan tarhaan, hyvästelin sen vielä lopuksi ja lähdin kotiin päin.

Hevoset ja pölypilvet ovat kyllä varsinainen symbioosi... Mistä sitä pölyä aina tuleekin, vaikka kuinka olisi lyhyt karvapeite. Tosin kohta voidaan taas ihastella talvikarvaista Teriä. Eipä ole suloisempaa kuin pörröinen poni ulkoilemassa :) Kuolapusut ovatkin sitten sieltä ei-niin-suloisesta päästä hevosten ominaisuuksista. Metsälenkki teki hyvää tammalle, pääsi vähän purkamaan liikkumistarvettaan metsäpoluilla.

18.9.2009 - Mukava tallipäivä
Kävelin kohti golden horsen tallia mieli keveänä, viikonlopun alkamisen takia. Kun huomasin kulman takaa ilmestyvän tallirakennuksen, kiihdytin kävelyni ja kohta juoksin jo täyttä häkää tallin pihaan. Siemaisin keuhkoni täyteen raikasta ilmaa ja istahdin kostealle nurmelle kentän laidalle, katselemaan tuntia. Kentällä näkyi ainakin Tallu, Sampo, Risto, Rainy ja Vinsa. Katsellin vielä hetken tuntia, mutta pian sormeni oiekin syyhysivät päästä hoitamaan Teriä.

Astelin talliin hakeakseni riimunnarun. Nappasin sen naulakosta mukaani ja lähdin tallustamaan tarhalle, jossa Teri oli. Avasin portin ja astuin sisään tarhaan. "Terii!! Tänne tyttö!" sanoin ja lähdin kävelemään Teriä kohti tarhan perukalle. Tamma käänsi päänsä minua kohti, nappasi mukaansa vielä vähän heinää ja tallusti kiltisti luokseni. "Hyvä tyttö!" kehuin sitä ja kaivoin taskustani näkkileivän. Ojensi näkkärin Terille ja napsautin riimunnarun kiinni Terin riimuun. "Tules nyt", sanoin Terille ja lähdin taluttamaan sitä kohti porttia.

Sain Terin talutettua talliin ongelmitta, yleensä se yritti päästä ruohotupsuille syömään, mutta tällä kertaa se käveli rauhallisesti vierelläni ja vilkuili välillä uteliaasti ympärillensä. Kun Teri oli saatu talliin, kiinnitin sen käytävälle harjauksen ja karsinan puhdistuksen ajaksi. "Ootat siinä sitten kiltisti kun haen harjat", sanoin tammalle ja kipaisin satulahuoneeseen hakemaan Terin harjapakin. Satulahuoneesta palattuani avasin harjapakin ja otin sieltä kovan harjan käteeni ja aloitin sillä uutteran harjaamisen.

Kun olin noin viisi minuuttia harjannut kovalla harjalla suurimmat liat ja kurapaakut pois, laitoin kovan harjan pois ja aloin harjata pölyharjalla Teriä. Pian olin saanut kaikki pölytkin harjatuksi, ja sen jälkeen olikin enää kaviot puhdistettavina ja pää harjattavana. Nappasin harjapakista kaviokoukun ja nostin Terin jalan ylös. Puhdistin kaikki neljä kaviota ja harjasin vielä päänkin. Lopuksi tarkistin ettei missään näkynyt mitään haaavoja tai ruhjeita, ei, tamma oli täysin terve, ainakin ulkoisesti. Taputin Teriä vielä lopuksi kaulalle ja vein sitten harjapakin takaisin satulahuoneeseen. Samalla hain talikon, lapion ja kottikärryt ja puhdistin nopsasti Terin karsinan. Kun tämäkin homma oli hoidettu, siirsin Terin käytävältä karsinaansa ja laitoin oven kiinni perässäni.

Kaikki hommat oli toistaiseksi tehty, joten kun muutakaan puuhamista en keksinyt ajattelin mennä puhdistelemaan Terin varusteita satulahuoneeseen. Hain vettä ja satulasaippuaa ja aloin hinkata varusteita. Hommassa meni tovi, sillä suitsien purkamisessa ja kokoamisessa riitti hommaa, satulassa ei mennyt onneksi niin kauaa. Kun varusteet kiilsivät puhtauttaan ja olin siivonnut jälkeni, huomasin että kello näytti jo aika paljon ja olisi hevosten ruokinta aika. Niinpä päätin mennä avustamaan muita hoitajia ruokien skoittamisessa ja jakamisessa. Niinpä saimme kaikki, yhteisvoimin, hevosille ruuat jaettua ja niille tyytyväisen mielen. Kävin vielä nopeasti hyvästelemässä Terin, ja lähdin sitten kotiin viettämään viikonloppua.

P.S Luinkin tuolta Terin sivuilta, että Teri on kuulemma nyt jäänyt täyseläkkeelle?

Näin on, syyskuun alusta lähtien Teri saa keskittyä täysin lomailuun ja liikkua rennosti laitumella tarhailun ohessa. Voitte kävellä maasta tai selästä käsin, ravailla saa, mutta rankemmat treenaukset jätetään vähitellen pois :) Kakkoskurssin käytyäsi voimme sopia, että voit halutessasi ratsastaa jollain toisella hevosella hoitoratsastuksia, mikäli haluat. Olipa mukavalta kuulostava hoitopäivä - puhdasta tuli jälleen niin ponista kuin varusteistakin.

14.9.2009 - Taas hoitelemassa
- Hmmhhhmmm, hyräilin puunatessani Teriä. Se oli näköjään piehtaroinut tarhassa joten minulla oli iso homma saada se puhtaaksi. Otin harjakopasta kovan harjan jolla aloitin harjaamisen. Harjasin kaikki neljä jalkaa huolella, mahan, selän ja kainalot. Huh, siinä olikin hommaa. Mutta vielä pitäisi ottaa pölyharjalla koko homma uudestaan. Pölyharjan kanssa harjaamisessa ei mennyt kovin, kauaa, joten pääsin pian harjaamaan Terin päätä. Tamma nykäisi päänsä ylös. "Hei, nyt loppu tommonen!" Sanoin Terille ja sain kuin sainkin sen pään takaisin alas. Lopulta, pienen vehtauksen jälkeen sain Terin pään harjattua, ja nyt olikin kavioiden puhdistamisen vuoro.

Nappasin kaviokoukun harjapakista ja nostin Terin jalan. Tamma nosti jalkansa hienosti ylös ja piti sitä siinä niin kauan kunnes laskin sen. "Hyvä tyttö, Teri!" Sanoin ja taputin sitä kaulalle. Nyt oli Teri harjattu ja oli aika siirtää se käytävälle karsinan puhdistuksen ajaksi. Avasin karsinan oven ja talutin Terin riimusta käytävälle. Sitten hain Talikon, lapion ja kottikärryt ja aloin luoda lantaa Terin karsinasta. Onneksi lantaa ei karsinassa ollut paljoa joten homma kävi sutjakasti. Lannat karsinasta siivottuani, kippasin ne lantalaan, laitoin lapion, talikon ja kottikärryt paikaoilleen ja siirsin Terin käytävältä karsinaan.

Huomasin, karsinaan Teriä taluttaessani, kuinka paljon kello jo oli. Olisi siis aika varustaa Teri, ennen tuntilaisten saapumista. Kipaisin nopeasti satulahuoneessa viemässä harjapakin pois ja nappasin Terin varusteet mukaani. Kävelin ripeästi Terin karsinalle ja avasin oven. Astuin sisälle karsinaan ja suljin oven perässäni. Hiiop! Ähisin nostaessani satulaa Terin selkään. Huomasinkin, yhtäkkiä, että Teri olikin liikkunut pois satulan alta ja olikin karsinan toisessa päässä. "Hei, senkin riiviö!" Sanoin huvittuneena Terille ja astelin sen luokse. Yritin jälleen ähisten nostaa satulaa Terin selkään, mutta jälleen se lipesi paikalta. "No voi mahoton nyt sun kanssas!" Ähisin, kun yhtäkkiä huomasinkin Sinin kävelevän karsinan ohi. "Hei Sini! Tulisitko vähän auttaa? Pitäisitkö Teristä vähän kiinni?" Kysäisin. "Okei", Sini sanoi astuen sisälle karsinaan ja ottaessaan kiinni riimunnarusta. "Nyt pysyt sitten kanssa paikoillasi", sanoin vielä ennen kuin nostin satulan Terin selkään. "Vihdoinkin se onnistui! Kiitti avusta", sanoin Sinille vielä kun tämä lähti Tallun karsinalle. Kun satulan olin laittanut laitoin vielä suitsetkin Terin päähän. Olin valmis juuri parahiksi, kun tuntilaiset tulivat ja lähtivät viemään heppoja kentälle. Huhhuh, siinäpä olikin aikamoinen tallipäivä!

Kurat ja irtoliat lähtivät hyvissä ajoin ennen tuntien alkua. Tamma ei käy enää sen suuremmin ryhmätunneilla, mutta ainakin vielä syksylle riittää parit yksityistunnit silloin tällöin :) Muuten saatte nauttia keskenään tallirauhasta ja liikkua oman aikataulun mukaan - niinkuin hyvin työskennelleen eläkeponin kuuluukin (ja ponin hoitajan). Näytti olevan ponilla tänään vähän kujeet mielessä, katsotaan miten käy ensi kerralla ;)

5.9.2009 - Eka hoitokerta!
Juoksin kovaa vauhtia reppu selässäni hölskyen kohti golden horsen ratsastuskoulua. Olin juuri saanut sieltä hoitohevosen, Teri issikan ja sitä olinkin menossa hoitamaan. Vihdoin saavuin tallin pihaan, pysähdyin ja katselin pihapiiria. Ainakin ensimmäiseltä näkemältä talli näytti mukavalta. Hoitajia hyöri ympäri pihaa ja tallialuetta. Lähdin kävelemään kohti tallia, ja koska se näytti niin isolta ajattelin, että se varmaankin olisi tuntihevosten talli. Raotin varovasti ovea ja kurkkasin sisään. Tallissa oli monta karsinaa joista kurkki niin hevosten, kuin niiden hoitjienkin päitä. Astuin sisälle talliin ja nuuhkaisin tallin ilmaa. Tutkiskelin hetken ilmoitustaulua ja lähdin sitten etsimään Terin karsinaa.

Kesti aika kauankin ennen kuin löysin oikean karsinan niitten monien joukosta. Pian kuitenkin löysin itseni karsinalta jonka ovessa luki: "Butterflyer "Teri"" Tämä oli se oikea! Kurkkasin karsinan kaltereiden välistä sisälle karsinaan ja yhtäkkiä
mustanruunikon issikan turpa ilmestyi silmieni eteen. - No heippa! Juttelin Terille. Hetken tamman turpaa silitettyäni avasin varovasti karsinan oven ja pujahdin sisään. Se oli pölyinen piehtaroimisesta ja se tiiraili minua uteliaana. Tutki ensin taskuni ja sitten haisteli vaatteitani, repäisi se kerran hattunikin pois päästä. Naurahdin hassulle tammalle ja silitin sitä. Olisi aika käydä harjaushommiin.

Haettuani harjat satulahuoneesta, aloitin perusteellisen harjauksen. Ensin harjasin mahan alta ja kainaloista ja sen jälkeen siirryin kylkiin ja selkään. Lopuksi selvittelin jouhet, puhdistin kaviot ja puuhin sieraimet sienellä. Hiki valui selkää pitkin. Oli se kyllä ollut aikamoinen homma, mutta olin tyytyväinen lopputulokseen.

Koska kello oli kasitoista, oli Teri vietävä samaan tarhaan Vinsan kanssa. Vielä en tallin hevosia tuntenut kovin hyvin joten en tiennyt missä tarhassa on hevonen nimeltä Vinsa, mutta pienellä selvittelyllä selvittiin tästäkin ongelmasta ja Teri saatiin tarhaan. Nyt kun karsina oli tyhjä päätin mennä siivoamaan sen. Nappasin talikon ja lapion mukaani ja kottikärryt kiikutin pihalta karsinan ovelle. Aloin ripeää tahtia lapioimaan lantaa karsinasta kottikärryihin. Onneksi karsina oli suht siisti joten hommaan ei mennyt kovin kauaa. Hengähdin hetken ja kärräsin sitten lannat lantalaan. Päivän hommat oli tehty ja oli aika lähteä kotiin. Oli ollut tosi kiva eka hoitokerta ihanan hoitsun kanssa!

Harjaaminen voi käydä myös työstä, mutta oli kyllä sen mukaista jälkeäkin - jokainen karva ja jouhi ojennuksessa ja puhtaana :) Aloitit hoitotaipaleen hyvin, pääsitte jo tutustumaan Terin kanssa puuhaillen samalla erilaisia talliaskareita. Ykköskurssia kohti vain, sekin alkaa onneksi pian!

27.2.2009 - Hoitotarina
Saavuin tallille varhain aamusta, jotta ehtisin puuhailla niin uuden hoitohevoseni Terin kanssa, kuten myös jo tutuksi tulleen Jatan seurassa.

Teri oli karsinassaan rouskuttamassa viimeisiä heinän rippeitään astellessani sen karsinan luokse. Vilkaisin pikaisesti harjaämpäriin ja vertailin harjoja nopeasti Jatan harjoihin. ihan mukavat nämäkin harjat olivat ja varmasti saisi hyvin Terin puhtaaksi. Menin karsinaan ja annoin islanninhevosen haistella itseäni. Teri näytti heti hyväksyvän minut ainakin nyt harjailemaan itseään. Puhelin ponille samalla kun harjasin sen tummaa ja tuuhea talvikarvaa. Harjauksen päätteeksi puhdistin kaviot, jotka olivat pienemmät kuin Jatan. (:

Harjailun jälkeen menin ulos puhdistamaan harjat lumella. Harjasin jokaista harjaa vuorollaan lumen pintaan, jolloin niistä lähti lika ja ne näytivät jälleen puhtailta. Lopuksi puhdistin lumella vielä harjakopan, jolloin olin ylpeä, että Teri oli vihdoin saanut hoitajan. (:

Minulla oli aikaa vielä omistautua Terille, joten menin puhdistamaan vielä Terin satulan ja suitset, jotka olivatkin kipeästi pesun tarpeessa. Miten eläkeläis poninkin varusteet voivat olla näin likaiset? Pestyäni ne näyttivät jälleen hyväkuntoisilta, ei aivan uusilta, olihan ne Terillä ollutkin jo pitemmän aikaan ja ehtineet kulua. Päätinpä vielä vaihtaa satulahuovan, jotta kaikki olisi hyvin.

Sitten menin vielä rapsuttelemaan hetkeksi Teriä, ennen kuin siirtyisin Jatan hoitoon.

Teri ja Jatta eroavat kyllä aika pirteästi toisistaan - jo ulkoisesti värinsä ja kokonsa puolesta, mutta Teristä löytyy myös sitä pientä sisukasta issikkaa :) Ihanaa että päätit ottaa toisen hoitohevosen, luotamme sinuun täysillä ja Teri on varmasti hyvissä käsissä eläkepäiviensä aikana. Tamman kanssa voittekin puuhailla vapaammin, kun tunnit eivät enää rajoita riemua.

17.2.2009 - Eläkepäiviin lisäväriä
Tallin tunneilta, valmennusryhmästä ja eritoten Jatan karsinalta tuttu Suwi päätti ottaa haasteen vastaan. Kun neljäs hoitokurssi oli saatu hyväksytysti käytyä, hän kävi kyselemässä toista hoitohevosta. "Teri voisi olla kiva lisä hoitopäivään, onnistuuko?" - ja tietysti suostuimme :) Toivotamme Suwin tervetulleeksi myös tämän ponin kanssa puuhailemaan!