Hoitaja-info
Nimi: --
Aloittanut: --
Hoitaja kertoo itsestään:
--

Suoritetut merkit ja kurssit:

Hoitolomake

xxx = tallimerkintä     xxx = hoitomerkintä     xxx = tapahtumamerkintä

9.10.2011 - Hoitotarina
Aurinko paistoi, mutta silti ilma oli kylmä. Koivut säteilivät keltaisina ja pihlajat punaisina.
- Toffa, kutsuin ruunaa tarhasta ja kaivelin taskujani. Ojensin porkkanaa hevosta kohti ja Toffa jolkotteli luokseni nappaamaan herkkupalan. Viileä tuuli tunkeutui takin sisään jokaisesta välistä, mutta tyydyin vain nostamaan vetoketjua ja vetämään kaulahuivia tiuksemmalle.
- Mitäs sanot, lähdetäänkö lenkille vanha poika?
Toffa ei tietenkään vastannut, mutta otin hevosen kiinni ja talutin sen talliin.

Huomasin käytävällä Tarmon, joka kengitti juuri korvat hörössä meitä katsovaa Nette tammaa.
- Heissan, sanoin ja talutin Toffan karsinaansa.
- Morjensta, Tarmo nyökkäsi ja laski hoidetun tamman etusen maahan.
- Meinaatko lähteä ratsastamaan?
- Itseasiassa joo. Toffalla ei olekaan ratsastettu vähään aikaan, sanoin ja hymyilin. Ruuna oli virtaa täynnä.

Talutin ruunan ulos ja nousin selkään. Toffa meinasi lähteä alta, mutta tartuin nopeasti ohjiin. Silloin Jenna huikkasi tallin oven suusta,
- Hei Kirsi, odota! Käykö jos tuun Ilkalla mukaan? Se on jo valmiina.
- Tuu vaan, nopeesti - Toffa on intoa piukassa!
- Heti, huomasin Jennan ilmestä ilkikurisuutta.
Hän toi suomenhevosorhinsa pihalle ja nousi kevyesti selkään. Lähdimme rauhallisessa käynnissä pitkin ohjin kohti metsää.
- Hrr ,täällä on kylmä, sanoin.
- Niin on. En olekaan pitkään aikaan käynyt maastossa. Kiva saada seuraa :)
- Jep... silloin Toffa nykäisi ohjia ja tanssahteli käskevästi.
- Toffa haluaisi jo juosta. Mitä jos vähän ravattaisiin? kysyin nauraen.
- Sopii meille! Jennakin nauroi ja kannustimme hevoset rauhalliseen hölkkään. Tosin, ei Toffaa tarvinnut kannustaa - se lähti heti kun liikautin hieman pohjetta...

Ravailimme ja otimme pieniä laukkapätkiä kuivalla metsätiellä. Kaunis ruska ympäröi meitä. Enää kenelläkään ei ollut kylmä. Jäähdyttelimme hevoset rauhallisessa ravissa ja käynnissä. Kun olimme tallinpihassa, pysäytimme hevoset ja laskeuduimme satulasta.
- Hienosti menit, Toffa! sanoin ja taputin hellästi hevosta kaulaan.

Kun hevoset oli riisuttu ja harjattu, annoimme molemmille hevosille haalloista vettä ja hieman heinää. Ne jäivät tyytyväisinä talliin, kun menimme auttamaan ratsastajia seuraavalle tunnillle.

Näinä aurinkoisina päivinä olen jäänyt useaan otteeseen ihailemaan tallipihan ympärillä kohoavaa lehtimetsää. On se ruska vaan joka vuosi niin kaunis! (: Pitäisiköhän meidän joku syysvarsa nimetä Ruskaksi... Toffalle syksy on sopinut hyvin. Viileä ilma tuntuu saavan ruunan virkeämmäksi. Eikä ihme, olihan kesähelteillä taas aikamoisen raskasta jaksaa liikkua ja hätistellä kärpäsiä.

On hienoa huomata, että Toffassa riittää edelleen virtaa! Ikä ei näytä sitä vielä painavan :) Liikkukaa ihmeessä useammin ratsailta, jos vain sinulla riittää intoa. Juoksuttaminen on myös hyvää liikuntaa, joskin näin kylmällä ilmalla siinä tulee itselleen herkästi vielä kylmempi.

Tarinoissasi on ihanaa talliarjen tuntua, lämmintä välittämistä hoitohevosta kohtaan sekä hetkeen tarttumista. Kirjoitat hyvin ja sujuvasti, jatka siis samaan malliin :)

23.8.2011 - Hoitotarina
Aurinko ja 20 astetta lämmintä, leppoinen tuuli... Täydellinen sää reippaammalle ratsastuslenkille eläkepapan kanssa!

Talutin Toffan talliin ja harjasin sen huolellisesti. Putsasin myös kaviot ja tarkistin kengityksen. Toffassa näytti olevan virtaa, ja se oli jännittynyt... mitähän tästäkin tulisi :) hain satulan karsinan oven eteen. Laitoin satulahuovan ensin Toffan selkään, ja sen jälkeen nostin mustan estesatulan punaisen huovan päälle. Laitoin vyön kiinni ja laitoin Toffalle suitset. Talutin ruunan tallipihalle, nostin jalan jalustimeen ja ponnistin satulaan. Ruuna lähti liikkeelle, joten pidätin sitä nopeasti. Tarkistin vielä satulavyön ja lähdimme liikkeelle.

Toffa käveli... siis tanssahteli, yrittäen päästä raville. Se kuitenkin kuunteli pidätteitäni ja piti vauhdin tasaisena, mutta ei vahingossakaan laskenut rauhalliseen käyntiin... huoh. Liikautin pohjetta jolloin Toffa lähti innokkaaseen raviin. Ravasimme pehmeää hiekkatietä pitkän tovin, kunnes Toffa näytti hengästyvän, jolloin siirsin sen käyntiin. Nyt se käveli rennommin ja pitkin ohjin. Käänsin Toffan metsäpolulle, joka vei noin kolmen kilometrin lenkin metsässä.

Kävelimme rauhallisesti, kunnes edessä aukesi huikea näkymä - ainakin kilometrin suora, pehmeää hiekkaista tietä! Vasemmalla puolella kapeahkoa tietä oli viljapelto ja oikealla puolella nuorta mäntymetsää. Toffa oli käynyt täällä ennenkin, se muistaa - ruuna alkoi taas tanssahdella ja nykiä ohjia. Annoin laukkapohkeet ja reilusti ohjaa, jolloin Toffa suorastaan räjähti vauhtiin. Toffa juoksi niin että hiekka pöllysi pää pystyssä, ei tietoakaan väsymisestä - ainakaan vielä. Pian ruuna kuitenkin hengästyi ja hidasti vauhtiaan itsekin sopivasti ennen seuraavaa mutkaa. Päätin pidättää hevosen jälleen rauhalliseen käyntiin ja annoin sille pitkät ohjat.

Metsätie päättyi noin kilometrin jälkeen ja johti lopulta tielle mistä olimme tallilta tulleet. Ravailimme vielä hissukseen vähän matkaa, kunnes se sai kävellä loppumatkan tallille pitkin ohjin.

Tallilla riisuin Toffan ja harjasin sen sualla. Viilensin hieman jalkoja pesupaikalla. Sille oli noussut keskiverto hiki pintaan, joten jätin sen karsinaan fleeceloimi päällä. Juotin ruunan lämpimällä melassivedellä, jonka jälkeen jätin sen syömään karsinaan heiniä ja painuin itse syömään eväitäni hoitajien huoneeseen.

Eläkehevosen kanssa on ihana viettää aikaa ratsailla :) Kun kuntoa on vielä hyvin jäljellä ja aikaa vaikka muille jakaa, niin miksipä sitä ei hyödyntäisi. Voi, ovat monet nuorten hevosten hoitajat kateellisia kun taas tunnit alkavat.

Toffalla oli varsinainen vauhtipäivä kyllä! Se on sinänsä ihan hyvä merkki, ei ainakaan ikä paina kaverilla vielä. Onneksi pidätteet kuitenkin menivät perille, ettei Toffa myöskään innostu vielä eläkepäivillään ryntäilemään pitkin metsäpolkua ratsastajia selästään tipautellen. Pidit hyvin käyntipätkiä, niin Toffa pääsi taas tasaamaan hengitystään :)

12.5.2011 - Hoitotarina
Huh huh! Olin pitänyt hieman taukoa hoitamisesta koulukiireiden takia, mutta huomasin kuinka koulunpenkillä ajatukset siirtyivät toffa pojuun ihan liian usein. Saatoin katsella ulos ikkunasta monta minuuttia matikan tunnilla - kunnes opettaja havahdutti minut takaisin karuun todellisuuteen. Yhtenä päivänä ajattelin että nyt kun koulussakin on jo rennompaa, pystyn hyvällä omalla tunnolla pyöräillä tallille tapaamaan tuttuja hevosia ja ihmisiä pitkän tauon jälkeen.

Kaarsin pihaan ja kaadoin pyörän maahan. Kävelin hyvällä mielellä kohti tarhoja. Siellä oli Toffa! Se huomasi minut kun menin lähemmäksi ja näytti tunnistavan, kun ruuna hörähti hiljaa. Otin riimunarun ja menin tervehtimään sitä tarhaan ja sen tarhakaveria, niillä oli hienoinen kokoero :) tervehdin toffaa silitellen ja laitoin riimunarun kiinni. Talutin Toffan talliin jossa oli muutama tuttu kasvo. Iida ja muutama hoitaja näyttivät puuhastelevan siellä jotain.

Vein toffan karsinaan, sidoin sen kiinni karsinan seinään ja hain harjalaatikon. Harjasin Toffan ensin kumisualla, sitten pölärillä ja sitten pehmeä harja, pää, jouhet ja niin edelleen... Toffaa oli kyllä harjattu poissa ollessani, mutta siihen ei selvästikään ole nähty paljoa vaivaa - vanha poika kun on kevyemmällä työllä ratsastuskoulussa, joten tuntilaistenkin harjaukset jäivät vähemmälle. Sitten sain idean pestä koko hevonen. Olihan ulkonakin jo yli 20 astetta lämmintä kun aurinko paistoi! Vein Toffan pesupaikalle ja pesin sen miedolla, terapeuttisella yrttishampoolla. Hevosesta lähti kaikkea ruskeaa ja karvoja... Kuivasin sen. Heitin sille kevyen fleecen vielä päälle jotta hevonen kuivuisi nopeammin.

Olikin jo iltaruokinnan aika. Hevoset tuotiin sisälle ja niille alettiin pikkuhiljaa antamaan sapuskoja. Toffa söi normaaliin tapaan hyvällä ruokahalulla. Silitin ruunaa vielä ja päätin sitten lähteä kotiin.

Taukoa on tullut itse kullekin kevään aikana, mutta nyt on mukava palata taas talliaskareiden pariin. Koko hevoskesä edessä, mikä sen mukavampaa! Toffa ei hetkessä hoitajaansa unohda - ihana kuulla, että ruuna myös osoitti tämän hörisemällä tarhasta :) Eikä ihme, teillähän on kohta jo kaksi vuotta yhteistä taivalta takana!

Hoitajattomat hevoset jäävät auttamatta huonommalle harjaukselle. Se on iso harmi, tarvitsisimme luultavasti vielä yhden tallityöntekijän porukkaan, joka pitäisi huolta hevosista. Toffan peseminen oli hyvä idea! Kohti kesää puhtaalla kesäkarvalla.

17.3.2011 - Hoitotarina
Tunsin jotain märkää niskassani. Vettä...
Toinen tippa. Kolmas.
Nostin katseeni. Seisoin rännin alla. Väistin vähän.
- Kevät tulloo!
Nytkö vasta huomasit, toffa katsoi minua tavalla kuin olisin ollut tämän galaksin tyhmin ihminen.
Sen todellakin sain huomata kun talutin toffan tarhasta talliin. Otin harjan ja yksi veto - ja harja oli täynnä ruskeita karvoja. Päätin harjata toffan perusteellisesti ja vähän avittaa karvanvaihdossa! Ei aikaakaan kun lattialla oli iso osa talvikarvan jäänteitä.
- HUOH.
Vein toffan karsinaan ja lakaisin karvat pois.
- Sinä tosiaan olisit tarvinnut vähän useammin harjausta. Nyt lähtee karvaa niin maan perusteellisesti... mutta mitäs sieltä alta paljastuukaan... kiiltävää kesäkarvaa.
Vein toffan takaisin tarhaan. Toffalla on tänään vapaata.
Siellä leikkivät kaverukset tänäkin päivänä.

Päätin mennä siivoamaan karsinoita. Siellä jotkut jo siivosivatkin niitä. Otin Toffan karsinan, ja muutaman muunkin. Pyyhin vesiautomaatin ja ruoka-astian hyvin.

Pääsit parin varman keväänmerkin pariin tänään - sulavan lumen ja talvikarvan lähdön :) Perusteellinen harjaaminen on hyvästä tähän aikaan vuodesta, koska tuota talvikarvaa todella riittää. Siitä saisi muuten nauttia varmaan juhannukseen asti, ellei hevosia harjattaisi päivittäin. Tänään Toffasta saatiin karsittua iso osa ylimääräistä karvapeitettä - erävoitto!

26.2.2011 - Hoitotarina
Tunsin kuinka Toffa pomppi syvässä lumihangessa. Se ei nauttinut lumisella pellolla menosta, mutta tiesin että se teki sen lihaksille hyvää. Reipas poika hengästyi hieman, joten käänsin sen auratulle tielle. Siellä pysäytin sen hetkeksi ja annoin sen hieman tasoittaa hengitystään. Taputin sitä ja katselin kuinka aurinko teki matkaansa taivaalla pilvien kanssa.

Kävelimme takaisin tallille pitkin ohjin. Kävelin toffan vieressä loppu matkan, omatkin jalkani olivat ihan spagettia ja oli parempi oikoa niitä vähän. Samalla toffakin kiitti katsomalla lempeästi minuun.
- moikka, iida tervehti kun talutin toffan talliin.
- miltäs tuntui tämän vuoden ensimmäinen ratsastus?
- toffa tuntui itseasiassa paremmalta mitä muistin, vastasin ja hymyilin katsoessani hoitohevostani.
- mutta jalkani ovat yhtä spagettia, kun käytiin pellolla.
- oliko sitten järkevää olla siellä saksassa monta kuukautta, jos oisit jäänyt tänne tekemään tallitöitä ja olisit ratsastanut monta kertaa viikossa, olisiko sulla sitten nyt paikat kipeänä? Iida kysyin, selvästi pilke silmäkulmassa.
- no ei kai, huokaisin. - minkäs teet, isän ideahan se oli lähteä sinne.
- no pääasia että olet taas täällä , iida hymyili ja nakkasi luudan.
- voit aloittaa lakaisemalla käytävät, iida hymyili pirullisesti, mutta tiesin hänen vitsailevan.

Hoidin Toffan ja harjasin sitten käytävät. Vein hevosia tarhaan illaksi. Laitoin heiniä valmiiksi. Kannoin vettä tarhoihin. Tein muitakin tallitöitä ja tapasin siinä ohella Ellan.
- hienoa, oletkin jo tullut sieltä saksasta, ella sanoi.
- joo, mutta ei siellä sen kummempaa näkynyt, kiva olla taas täällä.
juttelimme ja teimme iltatallia kunnes tallilla ei ollut enää ketään. Lähdimme sitten kotiin.

Umpihangessa kävely on hyvää treeniä Toffalle, totta puhut :) Joskus on kiva lähteä juoksuttamaan hevosta lumiselle pellolle. Ura muodostuu vähitellen, mutta sitä ennen heppa on saanut tovin raivata tietään lumihangessa käynnissä ja ravissa. Ja kyllä vaan Toffallekin kelpaa juokseminen lumihangessa kun se pääsee laitumelle muiden kanssa!

Saksassa olon jälkeen on varmaan jännä palata taas tallille. Meistä on mukavaa, että käyt edelleen hoitamassa Toffaa :) Ja kyllä ne lihakset siitä vielä karttuu, jos ei muuten niin Iida vaivihkaa pistää sinut tallitöihin ;) Iso kiitos tämän kertaisesta avusta tallin arkipuuhissa!

10.10.2010 - Hoitotarina
Huokaisin nähdessäni Toffan tarhassa. Se oli yltäpäältä kurainen, jaloista puhumattakaan. Otin ruunan kiinni ja vein sen oitis pesupaikalle. Pesin jalat ja vein sitten hepan käytävälle harjattavaksi.

Köhin harjatessani Toffaa. Kura pöllysi inhottavasti ja kurkkukipuuni se ei auttanut yhtään. Hetken harjauksen jälkeen olin tyytyväinen, ja vein pojan karsinaan. Sinne vein sylillisen heinää ja vähän kauraa, iltatallia kun teimme. Annoin Toffan syödä rauhassa kun auttelin muiden hevosten kanssa. Kun se oli syönyt, annoin sille hyvän yön pusun ja kiipesin pyörän penkille ja hurautin sillä kotiin.

Olen kiitellyt monen aamuna sitä, että tarhat ovat niin hyvässä kunnossa. Mutta ei, pitihän sieltä tulla viikon saderintama, jonka ansiosta meillä seisoo aitojen sisäpuolella kuranrautiaita hevosia! Mukavaa, että ehdit tulla auttamaan harjausurakassa. Toivottavasti kurkkukipu ei yltynyt flunssaksi asti, sitä on taas liikkeellä.

21.8.2010 - Hoitotarina
Toffa Sant. Tuo vaalea harjainen suomenhevosruuna jolkotteli kohti porttia. Tuuli heilutteli sen jouhia edestakaisin. Ruuna kulki pää kannettuna ja reippain askelin. Sen silmistä näki, että se oli onnellinen.

- Hei poju, sanoin hiljaa, hengähdin syvään ja puhalsin ilmat rauhallisesti ulos ruunan turvan lähettyvillä, tervehtiäkseni hevosta. Toffa vastasi samaten.

Talutin hoitohevoseni puhtaaseen talliin. Näin pari hoitajaa lakaisemassa tallin lattioita toisella puolella tallia. Tämä osa tallista oli jo näköjään lakaistu. Kiinnitin Toffan käytävälle. Harjasin sen normaaliin tapaan ja selvitin sekä hännän että harjan kera selvitysaineen. Tarkistin kengät ja mahdolliset haaverit, mutta mitään kummempaa ei löytynyt.

Laitoin Toffalle suitset ja hain itselleni kypärän päähän. Vein hevosen ulos ja hyppäsin selkään. Ohjasin Toffan kentälle. Siellä me ei olla koko kesänä menty ollenkaan. Otetaan kaikki ilo irti Toffan viimeisistä lomapäivistä ;) Kukaan ei ollut kentällä. Aloitimme pitkin ohjin, viiden minuutin jälkeen kokosin ohjia ja rupesin veryttelemään enemmän ympyröillä ja volteilla ravissa. Aluksi ruuna kaahotti, mutta parin lujemman pidätteen jälkeen Toffa uskoi ja alkoi rentoutumaan ja hiljentämään vauhtiaan. Ravijuttujen jälkeen otin käynnille. Suunnittelin maassa olevilla puomilla jonkinlaista puomitehtävää.

Menin puomit ensin käynnissä. Ensin kaksi pitkällä sivulla olevaa puomia, sitten pääty-ympyrällä olevat puomit ja sitten toisen pitkän sivun puomit. Käskin hevosta raviin. Tahdikkaaseen sellaiseen. Toffa totteli, ja meni puomit varsin mallikkaasti pariinkin otteeseen.
- Eiköhän riitä tältä erää, sanoin, rapsutin Toffaa ja annoin pitkät ohjat.
Avasin kentän portin ja lähdimme tallia kohti. Laskeuduin selästä ja talutin Toffan talliin ja riisuin sen. Harjauksen jälkeen vein Toffan takaisin tarhaan.

Toffalle laidunkausi on tehnyt hyvää. Se on saanut kuluttaa energiaa ja nauttia laumaelämästä. Ja kun ötökätkään eivät sitä tunnun häiritsevän, on eläkeläiselämä lähtenyt erittäin hyvin käyntiin. Teillä onneksi loma jatkuu, vaikka muut joutuvatkin palata taas tuntiarkeen. Toffan kanssa on siis edessä enemmänkin mukavia ratsastushetkiä kentällä :) Ruunalla kuntoa riittää kuitenkin edelleen todella hyvin. Kunhan saadaan syyskuussa nuo uudet ratsastussäännöt kuntoon, niin pääsette mahdollisesti vielä hyppäämään esteitäkin.

13.8.2010 - Hoitotarina
Heräsin hieman sekavana. Ensin en tajunnut missä olin, mutta kun näin ylhäällä korkeat puiden latvat, vieressä pusikon ja alla sammaleella peittyneen maan, muistin sen: metsässä tietenkin. Kypärä oli sisältä hiestä märkä ja otin mokoman pois päästä. Ei naarmuja - kiitos pehmeän laskun sammaleelle. Missään ei näkynyt mitään, pieni ratsastuspolku meni vierestä, mutta vain lintuja ja jotain muitakin örkkejä lauleli lähistöllä - ei siis hevosia.

Nousin ja yritin arvoida mistä suunnasta olimme tulleet. joka puolella oli metsää, eikä minulla ollut mitään muistikuvaa mikä suunta voisi olla. Toffa se saamarin hevonen oli säikähtänyt jotain turhan päiväistä, siis en todellakaan tiedä mitä, mutta varmasti jotain "erittäin" pelottavaa, esimerkiksi lintua tai muuta aivan pöhköä, ja juossut ties minne, kunnes tipuin, eikä mulla ei ole mitään tietoa missä suunnassa talli on, missä toffa on, tai edes tietoa onko se heppa vielä hengissä tai että olenko minä kohta hengissä jos en pääse pois täältä ja äkkiä! Niin ja vielä puhelin, se on tallilla. Mahtavaa.

- Toffaa! Huusin ja ääni kaikui karmivasti metsässä. Oli lämmin, aurinko porotti ja eläimet lauloivat - ei kumminkaan ihan niin karmivaa. Mitään ei kuulunut. Pakko kai tässä johonkin suuntaan on mentävä. Ratsastuspolku (tosin aika säälittävän näköinen pikku painauma metsässä), voisin seurata sitä. Kumpaan suuntaan? Vaikka tuonne.

Kävelin niin pitkästi että pääsin pois metsästä, eli noin kilometrin. Ei näytä tutulta. Edessä oli jotain puiden taimistoa, uusi metsän alku. Tämä on väärä suunta, sillä en muista tälläistä. Hemmetti... Juoksin takaisin niin nopeaa kun jaksoin, ja menin polkua pitkin niin kauas että olin taas pois metsästä, eli noin kaksi kilometriä... Polku jatkui vähän selvempänä, joten ajattelin seurata sitä. Ympärillä oli koivikkoa, eli edelleen metsää, mutta polku näytti enemmän ratsastustieltä, vaikkei ihan sitä kuitenkaan ollutkaan. Maassa näkyi kavion painaumia, joten tämä sen täytyi olla. Hetken käveltyäni edessä oli haarauma. Oikeastaan edessä oli isompi metsätie, josta rekat kulkivat.
- mielenkiintoista, mutisin ja kävelin kavion painautumien suuntaan, vasemmalle.

Lopulta onnistuin löytämään GH:n vähän enemmän suositun ratsastusreitistön, ja ne tunsin kuin omat taskuni. Nyt tiedän, missä talli on - eikun sinne siis. Toffaa ei huudoistani huolimatta löytynyt, joten sen täytyi olla tallilla jo.

- Kirsi, siinähän sinä olet! Aino huudahti tallilla.
- Tässäpä minä.
- Toffa oli pihassa jo tunti sitten. Missäs sä olit?
- Metässä. Juoksin tyhmänä kilometrejä etsiessäni oikeaa tietä tallille. Että kiitos, hassu, sanoin ja rapsutin toffan kaulaa karsinassa.
- Missä asti te oikein olitta kun et löytänyt kotiin, aino kysyi ja hymyili ystävällisesti.
- Sen kun tietäs! On sinne matkaa ehkä viitisen kilometriä.
- Ai niin kaukana, aino naurahti.

Harjasin Toffan ja vein sen ulos. Hevonen pukitteli ja laukkasi kiitolaukkaa toiseen päähän. Sille ei tullut edes väsy tuosta pikku lenkistämme. Siinä vasta Superpappa! :)

Kiitos hyvän sammalpeitteen selvisit suuremmilta kolhuilta! Saisikohan kunnalta jotain tukea sammaleen kasvattamiseen ja ylläpitoon maastopolkujen vierille. (ai miten niin olen turvallisuusfriikki...) Suuntavaisto katoaa yllättävän nopeasti, varsinkin jos takana on pieni tömähdys maankamaralle hevosen selästä. Ehdimme tallilla jo huolestua kun Toffa jolkotti pihaan yksin, Sinna lähti Topin kanssa etsimään teitä. Olipa aikamoinen tapaturmapäivä :)

Onneksi kesäinen metsä ei ole ihan niin pelottava paikka olla eksyksissä kuin esimerkiksi syysiltoina. Puhelin on hyvä pitää mukana, mutta onneksi tänään selvittiin myös ilman tuota mahtavaa kapistusta :) Hoitotarinasi alkoi todella kiinnostavasti ja luin sitä innolla eteenpäin - mielekästä ja mukaansa tempaava kirjoitusta!

29.7.2010 - Vuosi yhdessä
Hoitajien huoneen ovi pamahti. Oven takaa esiin tuli Kirsi - siis minä.
"vuosi vuosi vuosi!" huudahdin ja heitin sohvalla istuvalla istuvalle Idalle limupullon.
"mitä vuosi?" Ida kysyi ja hörppäsi rohkeasti pullosta, jonka jälkeen heitti pullon takaisin omistajalleen.
"no mulla ja Toffalla. Vuosi takana, eikö oo ihmeellistä." istahdin tytön viereen ja join itsekin hörpyt. Fanta pullo tyhjeni uhkaavasti.
"kappas kappas" Ida sanoi nauraen, otti fantan kädestäni, ja joi kunnon kulauksen. En voinut muuta kun hymyillä, kun pullon pohjalla oli enää hieman limsaa. Olimme hetken hiljaa, kunnes minulla välähti.
"sä voisitkin ottaa musta ja toffasta vuosikuvan?" kysyin ja Ida nyökytteli.
"kai ny sitä täytyy ku on noin pitkään tuota kavioliittoa teillä ollut" Ida naurahti, nousi, nappasi sohvalta riimunarun ja kiinnitti sen leikkimielisesti taskuuni. Ida vain nauroi niin että vissiin mahaankin alkoi jo koskea.
"voi sua iida pieni! mennään mennään" sanoin naurun sekaisin sanoin, kun ida komensi raipalla eteenpäin kuin hevosia konsanaan.

Juoksimme laitumelle ja kutsuin toffaa. Ruuna nosti päätään mutta jäi paikoilleen.
"käyn hakeen sen" tokaisin tytölle jolla oli kamera kädessään. Juoksin hevosen luokse ja tarjosin sille namipalaa. Napsautin riimunarun kiinni ja annoin palan sille. Vilkaisin laitumen portille jossa ida odotti. Kamera näytti vilkkuvan suhteellisen tiuhaan tahtiin kävellessämme portille.
"kiva että otat kuvia mutta kyllä taitaa jo riittää, seuraava saa olla vuosikuva" naurahdin pilke silmäkulmassa ja talutin Toffan tallipihalle, ja naurava ida seurasi perässä. Voi miten iloinen tyyppi hän onkaan.

Ida otti ylinättejä kuvia minusta ja Toffasta, iso kiitos kuuluu hänelle. Tuon kuvia kaapin oveen kotoa, kun olen saanut siirrettyä kuvat koneelle ja tulostettua ne.

Illalla porukkaa oli kertynyt tiloihin enemmänkin, kuten yleensä. Mukana oli muun muassa Ella, Sara, Migdi, Johanna ja Manta - minun ja Idan lisäksi. Porukka oli siis suht tuttua. Pelasimme huviksemme pullon pyöritystä, ja mukaan liittyi myös Tallityöntekijä-sinna ;)
"JAAHAS, mitäs täällä pelaillaan?" Sinna oli kurkistanut huoneen ovelta.
"Ei mitään muutako pullonpyöritystä!" Manta huudahti takaisin.
"AHAA, no mitä mieltä oisitta jos mäkin tulisin messiin?"
"No mitäs, kyllä tähän mahtuu" nyökyttelimme ja niin Sinna istuutui lattialle Mantan ja Saran väliin. Minä pyöritin pulloa (joka sattui olemaan päivällinen fantapulloni), ja se pysähtyi Ellan kohdalle.
"tehtävä." Ella sanoi ja näytti hieman pahaa odottavalta - tiedä mitä tuo keksii.
"Ok. Eli siis..."

Peli ei mennyt lopulta mitenkään överiksi, kun tehtävät ja totuudet alkoivat hipoa jo aika härskiä toimintaa. Mutta joo, Sinna ei enää kestänyt meidän juttuja, joo. Päivä oli hauskin aikoihin, vaikka hevoset jäivät tällä kertaa vähän taka-alalle, mutta siitä huolimatta saan kiittää talliporukkaa ja muita hoitajia vuosipäivästä.

Onnea vuoden kestäneestä hienosta hoitotaipaleesta! Päivitän tiedon mahdollisimman pian myös Hall of Fame -listalle :) Nyt pääsette treenaamaan ratsastustakin ahkerammin jos haluat.

Voi, pullonpyöritys on kavala peli! Se on hauskaa seurata, mutta jostain syystä minulle tuntuu osuvan aina kiperimmät totuudet. Onneksi vältin tällä kertaa, ties mitä te hoitajat olisitte keksineet ;) Hoitotarinasi oli hauska, ei tallilla olo ole vain hevosia ja arkirutiineja. Joskus (tai aika useinkin) aika hurahtaa tallikavereiden kanssa. Ja se on enemmän kuin sallittua :)

Toimita ihmeessä vuosikuva tallialbumiinkin, jos jaksat. (Jos et halua/jaksa/ehdi itse piirtää niin laita vaikka sähköpostilla tarkempaa kuvausta kuvasta niin voisin kokeilla piirtää albumiin.)

21.7.2010 - Hoitotarina
Laahustin kohti Golden Horsea. Kesälomalla touhuaminen Toffan kanssa on ollut todella antoisaa ja rikastuttanut muistojani, mutta kaikkea muutakin sitä on silti kerennyt tekemään lomalla. Rusketukseni alkaa näyttää jo melko hyvältä - todiste sille että olen viettänyt rannalla ja vedessä paljon aikaa. Mutta ei voi kieltää, etteikö vesien kantaminen ja ulkona mehua hörppiminen tallikavereiden kanssa olisi antanut vähän lisää aurinkoa iholleni. Kesä on vaan hurahtanut niin äkkiä. Päälläni oli tällä kertaa musta t-paita, jossa luki edessä "Turboman" (tiedätte kyllä, ketä ajattelin sitä paitaa ostaessani) ja jalassa pitkähköt farkkushortsit, jotka eivät ihan ylettyneet polville sekä vihreät feikkicrocsit.

Istuimme Saran, Ellan ja Mantan kanssa ulkona tuoleissa. Meillä kaikilla oli mustat, isot aurinkolasit ja käsissämme oli appelsiinimehut pilleineen.
- Oi vitsi on kuuma, Ella kommentoi ja huokaisi.
- Niinpä, onneksi en laittanut tänään ratsastusvaatteita. Ei tällä helteellä jaksa tehdä mitään, ratsastaakkaan, Manta sanoi ja oikoi itseään tuolissa.
- Älä nyt, eilen oli yhtä kuuma ja mulla ja Mallalla oli koulutreenit, Sara sanoi ja naurahti.
- Älä naurata, Sara! Et sä voi kiduttaa sun hoitoheppaas tolla tavalla, nauroin ja hörppäsin mehua.
- No hei, kyllä mä yritin vähän kevyempää reeniä...
- Niin niin, kevyempää joo, Ella sanoi ja imaisi pillistä.
- Onneks se ei oo vielä oikeesti kovin vanha, Ella jatkoi, vaan melkein kakskymppinen, hän sanoi ja naurahti vähän loukkaavaan sävyyn. Sara ei siihen kiinnittänyt huomiota, luulisin.
- No ei se ookkaan. Malla on oikea sisupussi ja täydellisessä kunnossa, vaikka onkin aika vanha jo, Sara sanoi. Sara tuntui vaipuvan omiin ajatuksiinsa. Vilkaisin Ellaan. Tyttö istui rennosti tuolillaan joka oli väännetty alas ääriasennolleen. Tyttö joi välillä mehua näyttäen ihan onnelliselta, mutta minulle tuli paha mieli.
- Älä kuule Sara huoli, sanoin katsoen vähän murheellisen näköistä tyttöä. Tiesin mitä hän ajatteli, kuka nyt meistä haluaisi että rakas hoitohevonen lähtisi taivaanrannan tuolle puolen, mutta niin se vaan aina menee, joskus niistäkin on ennenpitkää luovuttava.
- Mallalla on vielä vuosia jäljellä, ja onhan miunkin Toffa jo..., laskin vähän aikaa, kakskytkaks ja risat! Yllätyin itsekin tuloksesta. Onko Toffa Sant todella jo niin vanha?
Tyttöjen päät kääntyivät minua kohti.
- Kakskytä kaks?! TOFFA? Älä kirsi kuule huijaa! Manta huudahti ja katsahti vieressään istuvaan Ellaan. Ellankin suu näytti loksahtavan auki. Niin se aika menee, sillä turboman'kin on jo saavuttanut kiitettävän iän.
- Kyllä mä sen tiedän että Fabi-pappa on jo lähemmäs kolmeakymppiä, mutta että Toffa Sant..., Sara pudisteli päätään. Hän taitaa muistella juuri sitä päivää tänä kesänä kun koko lauma hevosia oli vapaana kun Toffa oli tullut laitumen portista läpi, ja ehkä myös sitä, kun Iida talutti Toffaa tallille päin oli Toffa tönäissyt omissa ajatuksissaan olevan tytön nokkospöheikköön. Sekä mahdollisesti sitä kun olimme maastossa Sara Mallalla ja minä ratsastin Toffalla, ruuna hyppäsi pienen ojan yli kaurapeltoon aivan yhtäkkiä... Ja näitä ei kaikki varmaan edes tienneet... ;)

Sinä päivänä kävin vain tarkistamassa Toffan laitumella, ja samalla harjasin sen nopeasti. Syötin sille vähän lisäksi suolaa, että se varmasti juo näin kuumalla tarpeeksi. Suihkautin ruunan ryntäille ja sivelin hieman korvillekkin hyönteissuihketta, jottei ne kiusaisi ruunaa ihan tolkuttomasti.

Tallihommissa ruskettuu (no, osa siitä on kyllä pahimpina päivinä likaa joka huuhtoutuu illalla suihkussa viemäriin), onneksi sille hommalle on aikaa rentoutumisen ohessa. Tallikavereiden kanssa on mukava istahtaa alas ja seurata hevosten laidunelämää. Samalla tulee vaihdettua uusimmat kuulumiset ja ehkä suunniteltua jotain yhteistä tekemistä.

Tallin hevosista todella moni on yli "täysi-ikäinen", ja se tuntuu kieltämättä hassulta. Vastahan Toffa tuli meille ja eihän sen vauhti tunnu yhtään siltä, että se ei joku päivä jaksaisi enää! Fabian veti tällä kertaa eläkeläispisteet kotiin, onneksi pappaponi on vielä todella hyvässä kunnossa :) Mukava ja erilainen hoitotarina, hoitajien välisistä ystävyyssuhteista on aina kiva lukea.

29.6.2010 - Lämmin kesäpäivä
Päivä oli lämmin. Toffan karvainen selkä kutitteli paljaita jalkojani kävellessämme pienellä hiekkatiellä. Ohjat roikkuivat löysinä ruunan kaulalla. Aurinko paistoi mukavan lämpimästi, mutta pieni tuulen vire piti tämän suomen suvin lämpötilat kurissa - kuka nyt jaksaisi joka päiväistä tukahduttavaa kuumuutta.
- Mitäs polleni, tänään tehtäis? suoraansanoen makoilin Toffan selässä heinän korsi suussani ja vilkaisin suomenhevospoikaa, joka käveli kiltisti kiirehtimättä eteenpäin. Harmikseni Toffa ei vastannut millään eleellä, kuten arvelin, mutta jatkoin silti hevoselle puhelua.
- Ai niin, eihän me voida hyppiä esteitäkään tai vääntää koulua, sulla on tänään ykkösvaihe juuttunu päälle, naureskelin ja virnuilin Toffalle ilkikurisesti. Onneksi hevonen ei ymmärtänyt puheestani mitään, se olisi kyllä heittänyt minut selästään siltä seisomalta - olihan Toffa tunnettu reippaudestaan... Mutta Toffa ei reagoinut millään tavalla kiusoitteluuni, se vain heilautti laiskasti korviaan äänen suuntaan.
- Tylsimys! Etkö oikeasti voi olla vähän haastavampi, niin kuin yleensä, nauroin ja heitin heinän maahan. Sitten minulle tuli joku kohtaus... Toffa pysähtyi ja käänsi päätään kurkistaakseen mitä se tyttö siellä selässä oikein räkätti. Nauroin ihan velttona, en kyllä tiedä mitä hauskaa on kettuilla hevoselle, mutta huvinsa kullakin. Nousin istumaan selässä ja katsoin Toffan käännettyä päätä edelleen räkättäen.
- Siinä meillä itse herra Haastava! Apua, tää hepo syö mut, se on niin haasteellinen! sanoin ja sain uuden naurukohtauksen. Toffa hengähti syvään ja jatkoi kävelemistä. Pyörin Toffan selässä ja naurun loputtua olin mahallani selässä pää takalistoa kohti. Ah, että aurinko lämmitti! Olin nukahtaa.
- Toffa, ole nyt kiltisti ja kävele rauhallisesti tämän tien oikeaa reunaa niin pitkään että ranta näkyy. Kävelet sitten rannalle ja pysähdyt syömään, juomaan ja ja... otan pienet torkut, ethän ota pahaksesi? Kysyin, mutta silmäni oli jo kiinni.

Olin torkkunut ehkä kymmenisen minuuttia, kun heräsin Toffan pompottaviin liikkeisiin. Se laskeutui alas päin kohti rantaa. Mitä, se oli vienyt minut rannalle, kuten käskin!
- Toffa, sinä ymmärsit! Vai olitko itsekin vilvoittelun tarpeessa? Hihkaisin, nousin istumaan ja käännyin oikein päin selässä. Toffa otti maasta pientä alkupalaa, mutta annoin vähän pohkeita, jotta ruuna menisi järveen. Ja todellakin, hevonen meni muitta mutkitta suoraan veteen niin pitkälle, että lopulta Toffan jalat eivät enää osuneet pohjaan. Liu'uin selästä ja siirryin Toffan vierelle.

Uimme tovin, kunnes käänsin Toffan kohti rantaa. Nousin takaisin selkään kun hevosen jalat osuivat maahan. Nousimme pois vedestä, ja tulin heti alas hevosen selästä. Tiesin, mitä tuleman pitää! Otin nopeasti suitset pois hevosen päästä, ja heti ruuna heittäytyi maahan pehmeään hiekkaan piehtaroimaan. Oi, siitä näkyi, että se nautti! Kun hevonen nousi, otin heti harjasta otteen, ettei se karkaisi. Pujotin suitset päähän ja hyppäsin selkään. Lähdimme rannalta kohti tallia, ja matkalla otimme reippaan kiitolaukka spurtin! Lopultakin ne vaihteet alkoivat toimia, pienen lämmittelyn jälkeen! ;) Tallilla riisuin ja hoidin Toffan, jonka jälkeen päästin hevosen laitumelle muiden kanssa.

Kesätuuli on hevosihmisen pelastus. Se viilentää oloa ja hätistää ötökät pois! Paarmat ovat vähitellen saapuneet tallille ja niitä saa olla tyynellä säällä lätkimässä koko ajan. Toffan kanssa päätitte ottaa todella rennosti ja sehän sopii näin kesällä! Kaikki kiire ja stressi tuntui olevan poissa, kun pääsitte loikoilemaan ulos.

Toffan tyyneys oli tänään ihailtavaa - ruuna ei hätkähtänyt mistään ja pyöritteli vain korviaan matkan aikana. Mukava kuulla että se on rauhallinen ja luottavainen seurassasi :) Yhteistyöstänne ei ole valittamista - Toffa näytti ainakin tänään olevan todella yhteistyökykyinen!

10.6.2010 - Jännitystä päivään
Makasin laiskasti sängyssäni. Ikkunasta tulevat aamupäivän auringon säteet lämmittivät mukavasti. Mutta oli tylsää, todella tylsää. Isä oli joku aika sitten antanut arestia, kun olin ajanut sen rakkaalla pappatunturilla. Silloin joku koputti oveen ja aukaisi sen. Se oli isä.
- Mun täytyy mennä nyt töihin, pomo soitti, isä sanoi.
- Tulen iltasella kotiin.
- Joo joo heippa, sanoin irrottamatta katsettani lempikirjastani, uljaasta mustasta. Isä lähti huoneesta.
Huoh, mitä tänään keksisi? Nämä pitkät päivät olin tehnyt kaikkea mitä päähän oli juolahtanut - pomppinut trampoliinilla, käynyt kavereilla kylässä, mennyt siskon kanssa ostoksille. Ja olihan isä vienyt minut eilen katsomaan parin kymmenen kilometrin taakse ponicupin toista karsintaa. Hevosiinhan en siellä pystynyt silti koskemaan... Siellä jotkut olivat vähän ihmetelleet murrettani. Pohjanmaan - siis sekä etelä- ja keski/pohjoispohjanmaalainen murre yhdistettynä hieman savon murteeseen... Ei voi mitään, olinhan peräisin sieltä päin, jossa tätä puhutaan.

Laitoin kirjan yöpöydälle ja katsoin huoneeni seiniä. Niillä koristeli upeat hevosjulisteet. Rupesin miettimään tämän päivän suunnitelmia. Mitään ei ollut tiedossa. Katseeni ohitti Toffan valokuvan kirjoituspöydällä. Katsahdin siihen hetkeksi. Toffa... se ja sen hassutukset... mieleni valtasi lämmin tunne.
- Mää meen tallille, sannoo iskä mitä tahansa!, nousin ylös vuoteelta ja kävelin reippaasti keittiöön. Matkalla nappasin koukusta pussukan ja täytin sitä nyt banaanilla ja juomapullolla, seka ohuella puserolla. Sitten juoksin ovesta ulos, lukitsin oven ja sieppasin pikkusiskon yli pienen pyörän (oma kun sattui olemaan vieläkin huollossa, mistäköhän syystä...) ja poljin vaihteettomalla pyörällä kohti golden horsen ratsastuskoulua - ja kohti Toffaa.
Suuren maneesin nähdessäni hymyilin. Kohta perillä. Kohta näkyisi talli ja tarhat - ja siellähän ne jo olivatkin.
- Ai hei Kirsi! Eikö sulla ollutkaan pientä taukoa hoitamisesta? Iida kysyi kun kaarsin pyörällä parkkipaikalle. Iida istutti jotain pensaita... kenties. Se oli jo vissiin aloittanut pihan siistimisen...
- No joo, ehkä vähäse, mutta ei mun renkääs kotonakkaa koko aika istuu, virnistin vekkulimaisesti.
- Eli siis toisinsanoen karkasit? Iida virnisti takaisin.
- Kai sen niinki voi sannoo. Isä on töissä. Ei se huomaa mittää, sanoin minä.
- Vai niin, no, pidä hauskaa tallilla, Iida naurahti ja jatkoi töitään. Tervehdin paria hoitajaa, jotka tulivat juuri tallista. Sieppasin riimun ja narun telineestä ja kävelin tallista ulos.

Juoksin pikkupolkua pitkin kohti laitumia, missä ruuna laidunsi.
- Toffaa! Huusin nähdessäni laitumen. Vihelsin ja hevoset höristivät korviaan. Niiden joukossa näkyi suomenhevosruuna nimeltä Toffa Sant.
- Tules tänne, sanoin reippaasti ja niin se hepo vain sieltä tuli, ihme kyllä. Laitoin ruunalle riimun ja talutin sen pois laitumelta. Suljin portin ja ei aikaakaan kun olimme jo tallipihalla.
- hiano poika, ootas tässä, haen vaa tallista harjat, sanoin Toffalle ja sidoin sen riimunarulla kiinni hoitopuomiin ulos. Hain käden käänteessä harjat. Harjasin Toffan. Sitten huomasin pienen haavan jalassa.
- Aijai, sinä hummaseni. Kenties joku potkassu, vai mitä. Pistetääs siihe vähä helosannii, kyllä se siitä paranoo. Tommonen pikkuunen vaan, rupattelin Toffalle ja kävin hakemassa tuubin. Levitin voidetta ja vein tuubin takaisin.

Ja näin se päivä kului, Toffaa hoitaen ja tallilla auttaen. Vaikka se isukki nyt siellä töissä ei tiennytkään mitään pienestä reissusta. Mutta oikeasti, on todella inhottavaa pyöräillä 8-vuotiaiden pyörällä kun jalat osuu ohjaustankoon... ja omakin on huollossa, no miksi, sitä ette kyllä saa tietää. Tai kyllähän se arvattavissa on, kun tyttö pyöräilee hullunlailla lähes koko ajan alamäkeä, jossa vahti kiihtyy varmasti nollasta sataan nopeammin kun monet uskookaan ;) ja sitten lopulta vaihteet hajoaa, ja poljin sekä joppari lähtee irti, kun pyörää vaan heitellään tarpeeksi usein nurmikolle tai jopa asfaltille eikä sen kohtalosta välitetä tippaakaan. Ohjaustankoakin ja kurakaariakin saa välillä väännellä oikeaan asentoon... Ja kun käytössä on vain pikkulapsen pyörä, kyllä sitä tulee ajatelleeksi vähemmästäkin isukin toimivaa mopoa, joka on sata kertaa miellittävämpi ajaa kun sellainen miniajokki. Isältä sietäisi edes vähän ymmärrystä...

Toivottavasti minua nähdään tallilla useamminkin, sillä isä ei oivaltanut minun käyneen tallilla tänään ;) Onneksi, sillä millaiset huudot siitä olisi tullutkaan.

Murteesta kannattaa pitää kiinni, se on persoonallinen ja kiinnostava tapa puhua :) Olen joskus harmissani siitä, ettei minulla ole minkäänmoista murretta. Pitäisiköhän keksiä itselleen jokin "Sorsalammen murre"! Tallilla on piristävää kuulla erilaisia puhetyylejä - selvän saa kuitenkin aina.

Toivotaan että isä ei huomaa, oli nimittäin mukavaa, että pääsit käymään tallilla! Kesällä pitää ehtiä tehdä muutakin, mutta kyllä tallilla oleskelu on mukavaa lämpimällä säällä ja kouluttomilla päivinä. Toffan laidunelämään tulee sopivaa vaihtelua, kun sitä hakee joku välillä harjattavaksi ja paapottavaksi :)

Pyörä on hyvä menopeli niin kauan kun se kestää, mutta sitten loppuu kyllä liikkuminen, jos jokin reistaa tarpeeksi pahasti. Parastahan olisi liikkua hevosilla - ei mene herkästi rikki ja jaksaa pitkätkin matkat ;) !

6.6.2010 - Menoa Tunturilla
Yhtäkkiä sää on muuttunut. Eilen oli paahtavan kuuma - nyt kylmä viima tunkee jok'ikisen takin ja puseron läpi. Ulkona tihkutti välillä vettä, välillä aurinko saattoi pilkahtaa pilven reunalta.

Minä kiisin isäni vanhalla Tunturilla pitkin hiljaisia korpiteitä kohti tallia. En omistanut korttia, mutta entä sitten, ei kukaan sitä tajua... Mopo meni yllättävän nopeaa, ja olin siitä iloinen. Mitä pikemmin tallille, sitä parempi - tallityöt kutsuu.

Parkkeerasin vanhan mutta toimivan mopon parkkipaikalle ja kävelin reippaasti mustissa lökäreissäni talliin. Harmaa, kirpparilta ostettu Puman huppari ja isosiskon ruutuhuivi olivat aika mukava osa normaalia tyyliäni. Likaiset kirppistennarit olivat minulle rakkaat, niitä mukavampia saa etsiä. Mutta eipä keskitytä nyt vaatteisiin, vaan heinämaha suomenhevoseen nimeltä Toffa Sant. Se oleili viimeistä päiväänsä tarhassa - huomenna se pääsisi kesälaitumelle! Taputin Toffaa tarhassa ja hyppäsin aitalautojen välistä tarhasta ulos ja kävelin talliin, jossa aloitin karsinan siivousurakan.

Harjailin juuri tallin lattiaa, kun Aino juoksi talliin pitäen kädessään kännykkäänsä.
- Se on isäsi, hänellä on sinulle jotain asiaa, Aino sanoi ja antoi puhelimensa minulle.
- Hei isi, Kirsi täällä, sanoin luuriin.
- Miksi et vastaa omaan puhelimeesi?! Missä vanha tunturini on?!!
- Hei iskä, voitasko puhua tästä joskus muul--
- EI, me puhutaan siitä nyt! Tuot sen arvokkaan ajopelini kotiin heti, isäni karjui puhelimessa.
- Vauhtia siihen hommaan nyt! Ja tallillehan ei ole asiaa kahteen viikkoon, tuliko selväksi, isä jatkoi. En voinut muutakaan kun sanoa että kyllä, kyllä isä. Jos olisin vastaan vängännyt, ei tallille olisi asiaa ainakaan kuukauteen... Kun puhelu oli katkaistu, työnsin apeana puhelimen tallin omistajan käteen.
- Pakko lähteä kotiin, Aino. Harmi etten pääse huomenna katsomaan legendaarista laitumelle laskua. Sain kaksi viikkoa arestia - juuri äsken, sanoin ja vilkaisin surullisena Ainoa. Kävelin tallista, ja ei aikaakaan kun enää vain musta varjo näkyi tallin oven edessä.

Hrr, viima tuli aivan yllättäen! Hytisin koko aamupäivän tallilla ennen kuin suostuin pukemaan takin päälleni. Eihän se kesä tässä vielä voinut olla... Jouduin tarkistamaan kalenterista moneen kertaan, että on vielä kesäkuu eikä lokakuu. Mopo onneksi kulkee säällä kuin säällä (kortittakin, vaikka siltä suljen silmäni - muuten vielä alan saarnaamaan jotain liikennerikkeistä!).

Tallilla mukavat ja tilavat vaatteet on huomattu hyviksi. On paljon helpompaa hoitaa hevosia, kun ei joudu miettimään riittääkö paidan helma peittämään selän tai onko housut liian kireät kumartumiseen. Toffa pääsee muiden mukana vaihtamaan oman ulkoasunsa laidunlookiin - veikkaan että se sisältää hyvän määrän piehtaroinnilla kerättyä pölyä ja harkittuja ruohotahroja siellä täällä.

Hui, Tunturi oli tärkeä menopeli :) Ja tyylikäs! Katselin sitä hieman kateellisena. Kyllä tuollaisella kelpaa ajella. Harmillista ettet pääse mukaan laidunriemun alkamista katsomaan, mutta ei hätää - kahden viikon päästä hevoset ovat edelleen ulkona ja silloin niiden elämää on varsin rentouttavaa katsella nurmella makoillen.

13.5.2010 - Kesä on täällä!
Nanu hyppäsi tiikerin lailla ojaan - salaman nopeasti, hyökkäävällä asenteella. Sieltä pomppasi hetken päästä pieni kissa hiiri suussaan, selvästi tyytyväisenä. Toffa seurasi hetken korvat höröllä tilannetta, mutta jatkoi hetimiten juuri maasta työntyvien vihreiden heinänkorsien syöntiä. Tarhakaveri Tallu piehtaroi antoisasti tarhan hiekkaisimmassa kohdassa hiekka pöllyten. Hyppäsin alas tarha-aidan alimmalta lankulta, sieppasin hupparini aitatolpan päältä ja kävelin rennosti talliin, jossa odotti antoisat tallihommat.

Tallilla oli pari muuta hoitajaa, jotka siivoilivat hoitohevostensa karsinoita. Otin heistä esimerkkiä ja nappasin lantalan puolelta talikon ja kottikärryt. Siivosin karsinan ja tein muutkin perinteiset työt. Tallissa oli mahtavat viileä, kun ulkona lämpötila kohosi armotta paahtavaan 25 celssiukseen. T-paitani oli töiden loputtua lähes samanlainen, kuin olisi käynyt paita päällä uimassa. Putsasin mukulani varusteet, satulan ja suitset, jonka jälkeen päätin hakea laiskan ruunan talliin. Se käveli lönkyttäen, päätään riiputtaen, välillä sieppasi jokusen uuden vihreän heinänkorren maasta ja jatkoi kävelemistä reippaan hoitajansa takana.

Tein ruunalle perusteellisen harjauksen ulkona. "Talven liat ja pölyt pois", mutisin hieroessani kumisualla hevosen pehmeää karvaa. Ensimmäinen harjaus viileässä ulkoilmassa teki meille molemmille hyvää. Hento tuuli kävi kasvoillani ja heilautti pitkähköjä ja vaaleita hiuksiani - ja teki samoin Toffalle. Toffa rakastaa kesää ja sen huomaa, sillä se on huomattavasti rauhallisempi kuin esimerkiksi varhain keväällä. Harjauksen jälkeen syöttelin ruunaa tallin läheisellä nurmikolla, jossa ruoho on alkanut jo kukoistaa. Kyllä tästä vielä mahtava hevoskesä kehittyy, toivotaan niin! (;

Jos Nanulta kysytään, niin kesäleiriläisten ei tarvitse olla nälässä, sen verran aktiivisesti tuo ruokaa hankkii. Tallikissa hoitaa jokaikisen tienoon hiiren hengiltä ja tuo ne vielä ylpeänä toimistoon.. Yh. No, eivätpähän siimahännät pyöri sisällä tallissa. Maha se on joka maailmaa pyörittää - niin kissoilla kuin isoilla suomenhevosilla ;)

Kesällä tallissa on ihana tehdä sisähommia, kun varjossa on viileämpää. Osa hevosista tuntuu toivovan salaa mielessään, että olisi taas kylmä pakkastalvi, kun helle vetää viimeisetkin mehut ympäri juoksemisen jälkeen. Jos kovin kuuma päivä sattuu kohdalle niin käykää ihmeessä kesällä uimassa Sorsalammella! Hevoskesä 2010 - täältä tullaan.

9.5.2010 - Hoitotarina
Sataa sataa ropisee... Ulkona riehuva tuuli ja sade lakkasi hetkeksi, mutta tuli taas pian takaisin. Toffa söi tarhassaan, eikä tuntunut välittävän viilentävistä sadekuuroista. Eipä tosin muutkaan hevoset, mitkä ulos oli laitettu. Menin sisälle talliin. Puhdistin karsinan päämääränä normaalia puhtaampi boksi, mutta onnistuin täydellisesti kaatamaan kottikärryt karsinan lattialle. Riemukasta aamupäivää, ystävät.

Satoi edelleen, eikä auringosta ollut tietoakaan. Masentava ilma tosiaan. Toffa pitää sunnuntain lepopäivää kun minä raadan sen viihtyvyyden eteen henkihieverissä. ;)
- Katos poikaa! Pieni uitettu hevonen, naurahdin ja pörrötin toffan etutukkaa. Napsautin riimunarun kiinni ja Toffan karsinaan, jossa se söi päivällisensä. Otin hevoselta sadeloimen pois ja kuivasin sen kaulan ja pään. Harjasin sen karvapeitteen kevyesti sekä putsasin kaviot.

Iltatyöt alkoivat jo häämöttää, kun siivosin kaappiani hoitajien huoneessa. Muut tytöt lähtivät huoneesta antamaan hevosille iltasapuskaa, mutta minä jäin hetkeksi kaapilleni. Nahkaiset, mutta vaatimattomat ratsastussaappaat olivat pian siististi kaapin pohjalla, aurinkolasit hyllyllä sekä heijastin- ja turvaliivi roikkuivat säädyllisesti henkareissa. Toffan valokuvat lepäsivät kaapin ovessa ja jäin hetkeksi katselemaan. Niin paljon mukavia muistoja yhdessä tämän suomenhevosruunan kanssa. Ei - nyt menen antamaan sille ruokaa, sille tulee nälkä!

Hevonen mikä hevonen, Toffa söi ahneesti pienen määrän heinää ja kourallisen kauraa. Se näytti haluavan lisää, mutta sillä on ollut tämä päivä tarhailupäivä, joten se on kyllä syönyt jo riittämiin.
- Näkemiin, poju, sanoin ja painoin suukon sen otsalle. Hevonen painoi silmiään kiinni, kun rapsutin sitä korvan takaa. Sitten lähdin ja katosin ulos kaatosateeseen.

Toffa tuntuu olevan todella kylmähermoinen kaveri - mitäpä sitä turhaan välittämään ulkona riehuvasta kevätmyrskystä, jos edessä on ruokaa :) Muuten voikin sitten juosta sinne tänne tarhassa ja kuluttaa energiaa parhaansa mukaan. Ja kelpaahan sitä lepäillä ulkona ja odotella, että haetaan siistiin karsinaan jatkamaan vaativaa ruoansulatusta - heh.

Kaappiin kertyy joskus turhaa tavaraa, mutta ennen kaikkea kivoja muistoja. Tallialbumia selatessa on törmännyt paljon vanhoihin kuviin ja muistoihin, joita edes muista tapahtuneen: ensimmäiset sijoitukset westernkisoissa, tallin kymmenes varsa ja ensimmäiset hautajaiset... Aika sen kuin vaan kuluu!

2.5.2010 - Vuokrausviikonloppu: sunnuntai
19-20.30 Tutustutaan muuriesteeseen, estekorkeus 50-60cm
Kipkop kipkop, niin rautakengät kopisivat tallipihassa. Toffa kulki kuin koira perässäni kohti tallia, tosin välillä se nykäsi pari kertaa makoisan ruohotupon ja kiskaisi käteni lähestulkoon pois paikoiltaan. Ärjähdin suomenhevosruunalle, joka jäi syömään juuri viheriäksi tullutta ruohoa. Lopulta se nosti laiskasti päätään ja lähti löntystämään perässä. Tallissa ruokin Toffan, harjasin siltä pikaisesti suurimmat pölyt pois ja jätin sen omaan rauhaan karsinaansa.

Päivän aikana harjailin Toffaa ulkona, katselin vuokrauspäivän tunteja ja putsailin Toffan varusteita ja karsinaa. Illalla me näytettäisiin kaikille, kuinka hyvin suomenhevoset osaa hypätä!

Tunti alkaisi vartin päästä. Satuloin Toffaa sen karsinassa. Toffa liikahteli tapansa mukaan satulavyön kiristyksen aikana, mutta ei pullistellut normaalin tapansa mukaan. Tiedä miksi, ehkä senkin ajatukset pyörivät vain massiivisten muurien ympärillä, kuten minulla. Alkukävelyjen aikana Toffa yritti kovasti päästä näykkäisemään kentän laidalla hehkuvia tuoreita heinänkorsia, mutta sitä en sallinut. Kävelyjen jälkeen aloimme ravailemaan ja veryttelemään hevosia.

Tunti meni hujauksessa. Tunti oli ehkä hauskin estetuntini koskaan, sillä Toffa hyppäsi kuin unelma ja kentällä tunnelma oli rento. Nauroimme hyväntahtoisesti muiden töppäyksille ja hevosten hassutuksille, kun ne kaikki eivät heti halunneetkaan hypätä pientä muuria. Toffa onneksi hyppäsi reippaasti kaikki mitkä eteen laittoi, vaikka vauhtia löytyikin liiaksikin! Muuri tuli tutuksi, ja kaikki epäluulot lähtivät kun ensimmäiset esteet hypättiin :)

Tunnin jälkeen pesin Toffan ulkona lämpimähkössä ilta-auringossa. Ruuna nautti vedestä täysin siemauksin! Vähän ajan päästä annoin sille iltasapuskat ja vettä, jonka jälkeen lähdin pyöräilemään jälleen kohti kotia.

1.5.2010 - Vuokrausviikonloppu: lauantai
10-11 Itsenäistä työskentelyä kentällä

KUVA TULOSSA

30.4.2010 - Vuokrausviikonloppu: perjantai
19-20 Kevään ensimmäinen kahluuretki - onko vesi jo lämmintä?
Ravin tahdikkaat askeleet saattoi kuulla hiljaisella, hiekkaisella tiellä. Pari tammaa hörähteli keskenään, ja kaikki satulattomat hevoset olivat innokkaana odottamassa tulevaa. Virtaa riitti kaikilla, tällä kertaa myös ratsastajilla ;) Saavuimme rantaan vartin ravauksen jälkeen. Aurinko paistoi läämpimästi ja paljaat varpaani kutisivat syrjempänä rantaheinikossa. Toffa maisteli kevään ensimmäisiä ruohonkorsia, jotka olivat herkullisen vihreitä.

"Hei tytöt, nyt sitten järveen!" Aino huudahti ja jäi itse katselemaan muiden menoa. Toffa ravasi järveen innokkaana, mutta odotti hetken että edellä oleva pieni Vinsa pääsisi järveen turvallisesti. Toffa tuli hellästi tökkien Vinsaa takapuoleen, kuin kannustaen epävarmaa ponia... Mutta sitten Toffa syöksähti sivulle yhtäkkiä, ja minä roikuin jo hevosen toisella kyljellä. Pääsin kuitenkin nopeasti kapuamaan takaisin sen pehmoiseen selkään Toffan pysähdyttyä. Se hirnahti jälkeen jääneelle Vinsa -ponille. Matalaa vettä oli aika pitkästi, joten saimme ravata muut kiinni. Toffan selässä oli hieman hankala pysyä, sillä pisarat olivat kastelleet sen karvan liukkaaksi (ja samalla peppuni märäksi...) ja askeleet vedessä olivat hyvin korkeat, ja se tuntui todella pompottavalta. En kuitenkaan pudonnut, onneksi.

Kahlaamisen jälkeen lähdimme pikkuhiljaa takaisin tallille päin. Hevoset olivat hieman väsähtäneitä, mutta jaksoivat hyvin kantaa ratsastajansa kotiin pienellä välipalalla, jonka ne nauttivat rannan tuntumassa. Kotona odottaisi maittava välipalahetki, todennäköisesti myös meillä nälkäisillä ratsastajilla, joiden ratsastusretki oli hulvattoman hauska... ;)

22.4.2010 - Hoitotarina
Joku saattoi nähdä auringon pilkottavan pilven takaa. Mutta minäpä en - keskityin vain rakkaan hoitohevoseni vauhdin hillitsemiseen. Vilkaisin alas ja huomasin, kuinka nopeasti ruunan jalat liikkuivatkaan. Ravi oli kuin suoraan raviradalta, mutta toisaalta Toffa tuntui saaneensa tarpeeksi ravaamisesta ja oli valmis siirtymään laukkaan. Otimme pienoisen laukka pätkän pellon reunamilla, mutta hiljensimme pikkuhiljaa käyntiin. Kävelimme suurelle mäelle, jolloin huomasin tien reunassa sijaitsevan suuren kuusen oksalla pörröisen oravan. Olipa suloinen! Toffa ei siitä välittänyt tippaakaan, hyvä jos korvaansa liikautti. Tuntuu että siitä on tullut kovempi jätkä, tai sitä se ainakin esittää.

Tallille palatessamme riisuin Toffan ja kiidin hoitajien huoneeseen.
- Missäs sä olit? joku sanoi laittaessani huoneen oven kiinni.
- Maastossa, meillä oli upeaa. Toffasta on tullut ravihevonen, naurahdin ja kaivoin repusta karkkipussin.
- Ahaa, miten niin? Ratsuhan sen pitäis olla, vitsaili hymyillen se, joka äsken kysyi olinpaikkaani.
- Se ravas maastossa kauheaa vauhtia, kun se siinä vaiheessa puri aika rajusti kiinni kuolaimeen. Mietin jo, että ollaanko tässä raviradalla vai missä, hymyilin ja revin karkkipussin auki. Tarjosin vieressäni istuville hoitajille.
- No, sellanen se on aina ollut, sanoi vuorostaan Suvi, sitten hän jatkoi:
- Sillä on aina meno päällä, varsinkin maastossa. Varothan sen kans, Suvi hymyili lämpimästi.
- Juu juu, ei meillä mitään hätää ollut. Toffa pysähtyy kyllä, kun saa purkaa energiaansa ensin hieman, eikä se kuitenkaan mikään vaarallinen peli ole, irvistin tytölle ja heitin hänelle pari karkkia.

Illalla laitoin Toffalle riimun ja talutin sen tarhaan. Siellä ruuna laukkasi kaverinsa luo ja alkoi rapsuttamaan ponia kaulasta. Mitkä ystävykset - sopii yhteen kuin paita ja peppu, vaikka kokoeroa onkin aikalailla.

Toiset lähtee maastoon katselemaan maisemia, toiset keskittyy vauhtiin - kuten te :) Pidin tarinan alusta todella paljon, sillä se jätti minut koko ajan odottamaan seuraavaa lausetta: missä ollaan ja mitä tehdään. Kutkuttavan kiinnostava aloitus siis!

Pitäisiköhän suosiolla heittää Toffan perään kärryt. Vauhtia ruunasta kyllä löytyy! Toisaalta pidän aina parempana sitä, että tuntihevoset liikkuvat itse eteen. Pohkeilla potkiminen on tylsää ja rasittavaa kaikkien kannalta. Toffa tuntui kuitenkin pysyvän avuillasi maastossa, joten ei ongelmia sen asian suhteen. Et joutunut tällä kertaa tutkimaan maastopolkua lähietäisyydeltä ;)

2.4.2010 - Hyvää pääsiäistä!
Kevät alkaa olla jo pitkällä. Toffaa se ei tosin voisi vähempää kiinnostaa - sen mielestä ruoka on tuplasti mielenkiintoisempaa. Hevonen söi ahnaasti aurinkoisena perjantaiaamuna heiniään karsinassaan. Se ei näyttänyt olevan tietoinen mistään ympärillä olevasta hälinästä - kottikärryjen renkaista, talikoiden kolinasta ja kavioiden kopseesta. Itse harjailin tallin käytäviä muiden siivoillessa tyhjiä karsinoita. Tallilla oli tänään huomattavasti vähemmän väkeä ja en ajattelin johtuvan pääsiäisen tulosta. Täytyi koota kokkoa, etsiä trullivaatteita, tasoitella rairuohoja... Monella näytti olevan puuhaa, mutta itse matkustan mummolaan huomenna viettämään pääsiäistä. Siksi meillä ei oikeastaan tehdä paljon mitään pääsiäiseen liittyviä koristeluita tai muita, joten miksen olisi voinut tulla tallille tänään, olihan loma ja ulkona mitä mahtavin ilma!

Toffan syötyä vein sen ulos. Ruuna näytti nauttivan aamun viileydestä. Taputin sitä ja jätin sen muiden kanssa tarhaan. Sitten menin talliin, siivosin Toffan karsinan.

- Aah, mikä ihana päivä! Aurinko paistaa niin, että lumi sulaa varmasti tämän päivän aikana, Iida tuli kuuluvasti tyhjähköön talliin.
- Niin on, tosi lämmin. Tuntuu että tallissa on viileämpää kuin ulkona! Hihkaisin Toffan karsinasta.
- Missä kaikki on? Eikö tavallisesti perjantaiiltaisin täällä ole ainakin kakskymmentä henkeä pyörimässä, Iida ihmetteli ja kurkisteli karsinoihin.
- Tänään on pitkäperjantai, muistatko? Monet ovat kotona valmistelemassa pääsiäistä varten, sanoin ja vilkaisin Iidaa hymy huulillani.
- No okei, mutta eikö hevoset ole sen vertaa kiinnostavampia, kuin joitakin noita-akkavaatteiden etsintä? Nyt voisi lähteä ihanalle maastoretkelle keväiseen metsään... Iida mietiskeli ja katsahti sitten minuun.
- Siitä puheenollen, taidankin lähteä tästä maastoon! Minkä ihanan ottaisin... Hmm, jos saan sulta Toffan, et kai ole ratsastanut sillä tänään?
- En ole, ota pois vaan! Se näyttääkin siltä että tarvitsee vähän irrottelua maastossa, hymyilin ja pinkaisin viemään talikon telineeseen.

Iida kävi ratsastamassa Toffalla ja takaisin tullessa molempien silmät säihkyivät onnesta. Hymyilin tallin ovelta ratsukolle. Iida jalkautui.
- Kiitos, että sain ratsastaa tällä! Tallityöt rupeaa käymään jo hieman pakkopullaksi, vaikka ne ovatkin sinänsä mukavaa puuhaa, mutta ratsastaminen on sitäkin ihanampaa. Iida vei Toffan karsinaan ja riisui siltä varusteet. Toffa puuskutti, mutta näytti tyytyväiseltä. Iida taputti ruunaa ja sanoi:
- Harjaahan se ja laita loimi, niin jatkan tallitöitä. Kasvattitallissa on vielä hirmuisesti puuhaa, Iida selitti ja nyökkäsin. Tein tehtävät ja vein Toffan ulos, jonka jälkeen lähdin.

Kun Toffan karsinaan tuodaan ruokaa, ruunan kuuloaisti taitaa mennä sen sileän tien... ;) Hyödyllinen taito, josta on ollut paljon apua pitkillä kisareissuilla. Toffa on niitä hevosia, jotka pysyvät rauhallisina vieraissakin tilanteissa, kunhan turvan edessä on muutama heinäpaalin siivu.

Mietin jo hetken, jos olisin koristellut tänä vuonna tallin pääsiäistä varten. Muutamia suklaamunia sinne tänne hoitajien etsittäväksi, keltaisia tipuja ikkunalaudoille... Mutta jäi tekemättä. Ehkä ensi vuonna sitten :) Iidalle pääsiäismieltä toi virkistävä reissu Toffan kanssa. Ja muisti illalla että oli unohtanut kiittää seurasta ja hyvästä avusta, ruuna oli loimitettu ja harjattu esimerkillisesti!

20.3.2010 - Hoitotarina
Kiitti, sanoin ja tungin suklaapalasen suuhuni. Nanu kehräsi sylissäni. Sinna hymyili, tunki suklaalevynsä taskuunsa ja lähti muihin puuhiin. Rapsuttelin hiljakseen kissaa. Se kehräsi ahnaasti, silmät ummessa, kyljellään makoillen. Näin hoitajien huoneen ikkunasta, kuinka harmaa pilvi peitti juuri kirkkaan auringon. Lumi oli tippunut puista ja kotoilta, mutta maata peitti vielä hyvin syvä lumikerros. Paksu tallitakki alkoi olla jo liian lämmin sisätiloihin, joten otin takin pois. Kissa hyppäsi säikähteneenä alas ja etsi itselleen mukavamman nukkumapaikan. Itse aloin mutustamaan nälkäisenä kerrosvoileipiä ja kaakaota.

Toffa hamusi taskujani karsinassa. Hevonen yritti kaikin tavoin etsiä taskussani olevaa herkullista porkkanaa. Touhu näytti hyvin toivottomalta, joten autoin vähän ruunaa ja ongin taskusta suuren herkkupalan. Toffa otti sen ja söi melkein mukana kätenikin. Naurahdin ja taputin Toffaa, jonka jälkeen lähdin puhdistamaan sen varusteita.

Vihellys kantautui tallinkäytävällä. Silloin tallissa kuului hörinää, ovien pauketta ja kauran rapinaa. Nyt on siis iltaruokinnan aika! Rasvasin satulan nopeasti loppuun ja kävelin tallin käytävälle. Sinna, Aino ja Iida olivat jo työntouhussa. Hevosille haettiin kovaa kyytiä heiniä. Pari hoitajaakin oli avustamassa.
- Tarvitaanko täällä apua? Kyselin Ainolta, joka heitti juuri Ristolle heiniä.
- Juu, voit hakea kärryllisen heiniä lisää, Aino vastasi ja nyökkäilin.
Kävelin heinävarastoon. Täytin kärryn ja työnsin sen talliin.
- Keille annan nämä?
- Hmm, vaikka Topille, Vinsalle ja Nikolle, Aino sanoi ja jatkoi töitään. Annoin kolmikolle heinät ja lisäksi vähän kauraa, kuten ovessa luki. Huomasin Toffan olevan vielä ilman. Kävin hakemassa sapuskat sillekin ja sehän söi niitä nautinnolla.
- Höpsö, sanoin ja suljin karsinan. Autoin muita vielä lakaisemaan käytävät, jonka jälkeen lähdin kotiin.

Nanu on taas virkistynyt kevätauringon lämmittäessä toimiston ikkunan läpi. Kelpaa kissan makoilla! Aurinko lämmittää myös meitä tallilaisia. Olen itse myös yrittänyt keksiä jotain sopivaa "loskakelin" vaatetusta. Aamulla tarvitsee talvitakkia, iltapäivällä tuntuu että villapaita on tarpeeksi, mutta maneesissa tunteja pitäessä tulee taas herkästi kylmä. Tulisi jo kesä...

Pidän tarinoidesi tunnelmasta; kiireettömyydestä, hetkellisyydestä ja tietysti aidosta talliarjesta. Kiitos paljon iltaruokinnassa auttamisesta, taas saatiin ruoat ajoissa hevosille ja vältyttiin mahdottomalta karsinan ovien rummuttelulta. Jokailtainen hevosorkesteri osaa pitää aikamoista meteliä, jos arvon tuntiratsujen iltaruoat myöhästyvät ;)

5.3.2010 - Hoitotarina
- Jiihaa! kuului huuto pienellä hiekkatiellä, jonka pintaa peitti lumikerros.
- Ei niin lujaa, Suvi! Toffa lähtee kohta käsistä tällä menolla! huusin naurun sekaisin sanoin edellämme menevälle Suville.
- Joo, pruu Krafti..., tyttö rauhoitteli hevostaan.
Lopulta saimme hevoset rauhalliseen raviin. Hevosten hengitys höyrysi ja hevoset tärisivät pelkästä onnesta. Hevosisten kyljistä nousi kosteaa höyryä.

Hiljensimme käyntiin ja annoimme pitkät ohjat. Toffa ravisteli päätään ja otti polun reunalta lunta suuhunsa saadakseen hieman vettä. Tie oli hiljainen ja niin kapea, ettei autot siitä päässeet kulkemaan. Ilmassa tuoksui raikas hevosen tuoksu ja aurinko paistoi heikkona taivaan rannassa. Pohjoisesta ajelehti harmaa pilvilautta. Huokaisin. Taas alkaisi sataa lunta. Voi, miten olinkaan syksyllä odottanut lumen tuloa - mutta nyt mieleni oli muuttunut. Lunta pyryttää joka päivä, lukuunottamatta tätä kaunista perjantai-iltapäivää. Maastoon pääsee vain harvoin, tosin jotkin himopuskailijat ovat tietysti aina valmiita maastoilemaan, oli sää mikä tahansa. Mutta jos lunta pyryttää siihen malliin, että tuskin eteensä näkee, en usko että kovin monia maastoon lähteminen innostaa. Mutta onneksi tälläisiä päiviä, kuten tänään, tulee varmasti enemmän kevään myötä.

Kuljimme turhia puhumatta puiden ympäröimällä tiellä. Kuului vain kavioiden kopse ja satuloiden narina. Nautin täysin siemauksin, kuten Toffakin teki. Kun saavuimme avoimeen ja hiljaiseen tallipihaan, taputimme hevosia ja laskeuduimme satulasta. Otin ohjat kaulalta ja talutin suomenhevosruunan talliin.

- Kiva reissu. Kiitos, kun tulit mukaan, sanoin viedessäni suitsia telineeseen.
- Äh, ei mitään kiittelyitä - minä ja Krafti haluammekin käyttää jokaisen lumisadettoman hetken maastossa, Suvi sanoi riisuessaan Kraftilta satulaa. Hymyilin vastaukseksi ja menin jatkamaan puuhastelua Toffan kanssa.

Hauska tarina! Aina ei tarvitse aloittaa siitä olennaisimmasta, vaan voi lähteä liikkeelle toiminnasta :) Vauhdikas maastoreissu Toffan ja Kraftin kanssa on varsinkin sellaista toimintaa, josta on hyvä lähteä kirjoittamaan. Reippaan laukan jälkeen maistuu vesi, ja jos sitä ei muuten saa, niin varsin kekseliäs ruuna nappaa lunta suuhunsa. Fiksu tapaus!

Lunta on riittänyt, totta puhut. Ja saa nähdä kuinka paljon sitä vielä voi sataa. Tallin ja maneesin katolta on saatu jo kahteen otteeseen kolata lumet pois, jotta säästymme hevosia säikyttäviltä lumivyöryiltä. Te otitte hyvin hetkestä kiinni ja lähditte ulkoilemaan kun lumisade hetkeksi unohtui toisaalle.

2.2.2010 - Hui Hai Helmikuu! -palkkiotunti (pidetty 1.2)
Kaunis aurinkoinen sää ja timanttien tavoin kiiltävä koskematon lumihanki teki maisemasta sanoin kuvaamattoman upean. Talutin Toffa-Toffeen ulos, missä muutkin hoitajat ratsuineen valmistuivat maastoreissulle lähtöön. Aino talutti oman hevosensa tallista. Ratsastin ilman satulaa, joten hyppäsin jakkaran päältä Toffan pörheään selkään. Sitten Aino huudahti vähän etäämpää.
"Onko valmista?" Kuului. Kaikki olivat valmiita, joten lähdettiin matkaan, ratsastamaan maailman kauneimpiin maisemiin!

Toffa jolkutti Ainon ja hänen ratsunsa takana. Lumi narskui ja pakkanen paukkui. Ratsastimme pitkän matkan kävellen, mutta pitkän odotukseni jälkeen Aino huusi: "ravia!" Toffa syöksyi eteenpäin, mutta pidätin sitä välittömästi, ettei se lähtisi laukkaan. Ravasimme hyvän pätkän ja lumi pöllysi ympärillämme. Kaikki hihittivät pomppiessaan ravin tahtiin hevosten selässä. "Pysyttekö selässä? Haluatteko kokeilla pätkän laukkaa?" Aino katsoi taaksepäin iloisia hoitajia. "Pitäkää harjasta kiinni ja huutakaa heti, jos meinaatte tippua!" Aino vielä lisäsi ja lähdimme rauhalliseen laukkaan.

Matka oli erittäin mukava ja hauskaa oli! Samoilimme lumisessa metsässä ja paksussa lumessa pellolla. Kaikki pysyivät hyvin selässä, paitsi eräät jotka nauroivat niin että horjahtelivat "vaarallisesti" hevosten paljoissa selissä. (; Kun palailimme takaisin tallille, hoidin Toffan samaiseen tapaan kuin ennenkin ja vein sen loimitettuna ulos Tallun kanssa. Siivosin karsinan sekä ruoka- ja juomakupin, jonka jälkeen lähdin kotiin hymyillen. Kotimatkalla sanoin jopa vanhalle ilkeälle ukolle jotain, "Hei, Sakari! Kaunis päivä tänään!" Ukko oli vain hiljaa ja tuijotti minua hämmästyneenä.

Ilman satulaa oli takuulla hyvä vaihtoehto, oma takapuoli rupesi jossain vaiheessa jäätymään, kun lämpimän hevosen ja itseni välissä oli kuitenkin kylmä satula.. Ei sitä näköjään monen vuoden tallin pitämisen jälkeen viisastu yhtään. Ihanaa että olitte mukana maastoreissulla! :) Olisikohan pitänyt ottaa vanha Sakarikin mukaan. Hänkin voisi piristyä lumisesta maastoilusta.

Hoitomerkinnän lisäksi tästä saat myös tuntimerkinnän. Yritän tässä kevään aikaan pohtia, josko näistä palkkiotunneista saisi jonkinlaisen fiksun edun - käymällä tarpeeksi monta palkkiotuntia, saisi jotain lisäpalkintoja. Katsotaan, ja ehdottaa saa, jos jotain ideoita tulee mieleen.

22.1.2010 - Hoitotarina
Tuodessani Toffaa tarhasta sisälle pyrytti lunta ihan tosissaan. Toffa oli ollut pihalla jo useamman tunnin ja se näytti ihan lumiukolta, tai no, tässä tapauksessa lumihevoselta. :) Onneksi Toffa ohuehko toppaloimi suojasi sen karvaa lumelta, joten säästyin ruunan perusteelta harjaukselta. Otin kaviokoukun ja kaivoin Toffan kavioista tilsat pois jonka jälkeen annoin Toffalle iltaheinät ja -kaurat. Toffa söi niitä nautinnolla ja vähät välitti muusta kuin syömisestä.

Päätin ratsastaa Toffalla maneesissa. Talutin hevosen maneesiin suitsittuna ja satuloituna. Nousin selkään ja samassa maneesin ovi narahti. Toffa liikutteli tiuhaan tahtiin korviaan ja vilkuili ovelle päin.
- Älä pliis säikytä Toffaa, Nanu, sanoin valoisan ja tilavan maneesin keskeltä. Kuin käskystä kissa lähti pois maneesista juosten.
Kävelimme noin 20 minuuttia. Sitten ravasin molempiin suuntiin ja laskin taas käyntiin. Teimme käynnissä kaikkia perustehtäviä, kuten ympyröitä ja suunnanvaihdoksia. Noin puolentunnin kuluttua laskeuduin ruunan selästä ja taputin hevosta kaulalle. Sitten kävelimme takaisin talliin josta kuului reipasta mölinää ja ihmisten kiivaita keskusteluja.

Riisuessani Toffaa joku riensi luokseni. Se oli Iida.
- Et varmaan ole kuullut, mitä äsken tapahtui, Iida sanoi hermostuneen rauhallisesti.
- En ole. Mitä nyt? Kysyin riisuessani Toffalta suitsia.
- Nanu sai kiinni ison rotan ja toi sen Tallun karsinaan. Arvaa mitä Tallu siihen suhtautui, Iida sanoi vilkaistessaan Tallun karsinalle toivossa, että Rotta olisi jo viety pois.
- Eikä Nanu anna kenenkään koskea saaliiseensa, Iida jatkoi ja virnisti.
- Vietiinkö Tallu jo pois karsinastaan? Kysäisin värkätessäni satulavyön kanssa.
- Onhan se, mutta sitä ei sitten tiedä, milloin se pääsee sinne takaisin, Iida vilkaisi taas Tallun karsinalle.
- Tallu muuten vietiin tarhaan. Voisit viedä Toffan sen seuraksi. Ei ylimääräinen tarhareissu pahaa tee, muistat vain laittaa Toffalle sen paksumman toppaloimen, kun on näin kylmä, Iida jatkoi ja häipyi karsinasta.
Varustin Toffan paksulla toppaloimella ja talutin sen ulos tarhaan. Lumisade jatkui edelleen yhtä rankkana kuin aikaisemminkin.

Nanu oli jossain välissä häipynyt karsinasta ja hevoset saatiin tuoda jälleen takaisin sisälle. Kuollut otta heitettiin lantalaan. Riisuin Toffalta loimen, puhdistin kaviot ja harjasin sen kevyesti. Sitten annoin Toffalle vielä pari leipää ja lähdin tallilta taputettuani hellästi Toffaa.

Kaikki kiitos loimille, sillä muuten saisimme harjata hevosia lumipeitteen alta kuin autoja konsanaan! Toffan sisäinen ruokakello on takuulla ajallaan päivästä toiseen. Ja kun ruokaa saa, niin eihän sitä muuhun jaksa keskittyäkään enää :)

Saitte maneesiin pienen kissakatsojan. Nanu tuntuu seuraavan ihmisiä enemmän ja enemmän, ja uskaltautuu jopa ulos, vaikka pakkaset ovat nousseet viime päivinä. Rottaepisodi oli kyllä jotain aivan uskomatonta... Kaikkea kissat keksivätkin! Tallu sai hyvää hermolomaa Toffan kanssa ulkoillessaan. Mukavaa että ratsastit ruunalla, perusasioista on hyvä aloittaa :)

14.1.2010 - Hoitotarina
Istuin Toffan karsinassa olkien päällä jalat ristissä. Toffa söi vieressäni iltapäivähieniä rauhallisesti. Syötyään tarpeeksi ruokaansa hevonen työnsi turpansa syliini. Silitin sen lämmintä silkki-turpaa ja sieraimista tuleva lämmin höyry lämmitti käsiäni. Kaivoin taskustani hevosnamin ja tarjosin sitä Toffalle. Toffa otti namin ilomielin vastaan ja rouskutteli sitä tyytyväisenä. Sitten nousin ylös, hain riimunarun ja napsautin sen kiinni Toffan riimuun.

Kävelimme ruunan kanssa metsässä, lumisten oksien ja kinosten keskellä. Aurinko pilkotti hentona taivaanrannassa ja toi hiukan valoa metsään. Lumi kimalteli timanttien tavoin. Hengityksemme huurusi ja hiukseni olivat hieman kuuraantuneet kylmän ilman vuoksi.
Samassa Toffa nosti päänsä ja hirnahti hiljaa. Vilkaisin sitä. Sen katse oli suunnattu syvälle synkkään metsään. Pelästyin hieman, sillä jos siellä olisikin jokin petoeläin... Toffa pysähtyi ja haisteli ilmaa ja sydämmeni hakkasi.
- Mikä siellä on? Toffa, käännytään, sanoin nopeasti ja nykäisin hevosen riimusta. Toffa ei liikahtanut lainkaan.
- Hei, tule nyt! Aloin hermostua. Ajatukseni vilisi nopeasti ja sydämmeni hakkasi lujempaa kuin koskaan. Nykäisin riimusta uudestaan, nyt hieman kovempaa. Hevonen pysyi päättäväisesti paikallaan katse suunnattuna syvemmälle metsään. Heilautin riimunarun päätä niin, että se koski hellästi hevosen lapaa. Nyt Toffa liikahti askeleen, mutta katse edelleen naulittuna samaan pisteeseen, metsään. Nyt hermostuin totaalisesti. Nyin riimusta entistä kovempaa, mutta ruuna ei edelleenkään liikkunut.
- Toffa kiltti! Huusin hädissäni. Entä jos metsässä oli susi... Kaivoin taskustani puhelintani. Kun sain sen käteeni, näppäilin Ainon numeron ja painoin vihreästä luurista.
Aino, puhelimesta kuului.
- Toffa ei suos--, yhtäkkiä Toffa lähti ravaamaan tallille päin. Kompastuin lumipaakkiin ja Toffa pysähtyi eteeni. Nyt Toffalla näytti olevan kiire takaisin tallille! Nousin ja laitoin puhelimen korvalleni.
- Öh, sori Aino, ei enää ongelmia! Sanoin helpottuneena.
Okei, kiva juttu. Nähdään tallilla kohta iltaruokinnan merkeissä, Aino vastasi. Suljin puhelimen ja tungin sen taskuun. Kävelimme Toffan kanssa reippaasti pois metsästä. Taputtelin ruunaa ja mietiskelin, miksi se olikin muuttanut mielensä ja lähtenyt talsimaan kohti kotia. Hassu hevonen!

Tultuamme takaisin tallille pistin Toffan karsinaan ja annoin sille iltasapuskat. Autoin myös ruokkimaan muita tallin hevosia. Kun Toffa oli syönyt, harjasin sen nopeasti, taputin vilkkaan mielikuvituksen omaavaa suokkiruunaa ja lähdin tallista.

Kuka sitä tallitöissä lapasia kaipaa, kun voi joko lämmittää kätensä silittämällä hoitohevostaan, tai sitten hyödyntää heppojen uloshengittämää lämmintä ilmaa! Ulkona tosin nämä keinot eivät taida toimia :) Voi että, ehdin jo ihmetellä puheluasi! Mitä mahtoi Toffa metsässä nähdä, sitä tuskin saamme tietää. Onneksi juttu kuitenkin ratkesi näin ja ruuna lähti oikeaan suuntaan - vaikkakin vähän vauhdikkammin. Pitää varmaan joku päivä käydä vilkaisemassa Toffan kanssa, mitä sieltä pusikosta hyppää tielle, vai hyppääkö mitään. Kutkuttavaa jännitystä hoitotarinassa, hienosti kirjoitettu!

8.1.2010 - Hoitotarina
Tallilla nauroimme kovaan ääneen hoitajien huoneessa. Nanu on hauska kissa, täytyy myöntää! Kisu ensin käveli arvostelevasti sohvalla istuvien tallilaisten edessä. Sitten kissa hyppäsi sohvalle, kokeili kaikkien tyttöjen ja poikien sylit ja etsi pehmeimmän. Nanu valitsi Sinin sylin, meni maate ja alkoi kehrätä kovaan ääneen tytön silittäessä kissaa. Söpöä. :) Mutta sitten sen kehrätessä, kissan kynnet tuli tassuista ja upottautuivat Sinin reiteen.
- AI HEMMETTI, Sini karjahti ja samalla kissa tippui lattialle (mutta tietysti jaloilleen) tytön tönäistessä kissaa.
- Mitä se teki? kaikki kysyivät Siniltä. Kukaan ei tietenkään nähnyt kun Nanu vaivihkaa työnsi terävät kyntensä ulos pehmeästä tassustaan.
- Se työnsi kynnet suoraan jalkaani! Sen TERÄVÄT kynnet, Sini valitti. Nanu oli mennyt samalla toisen tytön syliin. Kaikki hymyilivät kissalle. Jotain oli puuttunut täältä Golden Horsesta, ja se oli ollut tietysti aito ehta tallikissa.

Toffa vietti leppoisaa päivää. Sillä oli tänään vain yksi tunti ja sekin oli koulutunti ilman satulaa, joten Toffa ei joutunut koville.
- IIIIIK APUA, joku kiljahti ja syöksyi hoitajien huoneesta ulos kissa perässään. Itse seisoin Toffan karsinan lähettyvillä tallissa.
- Mitä nyt, kysäisin Iidan juostessa taakseni piiloon.
- Katso nyt tuota hullua kissaa joka juoksee tuolla kun päätön kana. Tekstailin yhelle tyypille tuol h-huonees, ja sit toi kissa hyökkäs mun kimppuun! Otti varpaasta kii, kun heilutin sitä huomaamattani. Tai ainakin jotkut hoitajat niin väitti. mut hullu kissa toi joka tapaukses on, Iida huohotti pitäessään kiinni käsi varsistani. Nanu näytti taasen juoksevan rehuhuoneeseen oven raosta, pois näkyvistä.
- Nanu on vaan sellanen. Leikkisä ja ehkä vähän ylimielinen. Se tuntuu olevansa jopa hevosten ja meidän ihmisten yläpuolella! Oikea tallin kunkku, vastasin hymyillen. Otin Iidan ranteesta kiinni ja käännyin Iidaa kohti.
- Joo, siltä vaikuttaa. Mulla menee kyl hermot siihen pian, vaikka onhan se ihan kiva kun on tällänen kehrääjä lämmittäjä täällä tallilla. Mut hei, nyt mun pitää mennä Sinnan avuks hakeen lisää heiniä iltaruokintaa varten. Nähdään, Iida sanoi ja lähti tallista melkein juosten.
Katsoin tytön perään hetken ja jatkoin Toffan harjapakin järjestämistä.

Tein perus tallihommia, jonka jälkeen lähdin kotiin. Toffa oli tavallinen itsensä ja sillä oli hyvä päivä. Ei olisi uskonut sitä tavalliseksi suomenhevosjuntturaksi, ellei sen karsinan ovessa niin lukisi, koska yleensähän suomenhevoset on vähän... öh, juntturoita.

Nanu on kyllä hetkittäin niin täysi riiviö, että tekisi mieli passittaa se ulkoilmaan. Mutta toisaalta, nautin suunnattomasti kun aamupäivällä istun toimistossa tekemässä kirjanpitoa tai jotain muuta yhtä tylsää paperihommaa, ja kissa kiipeää syliin nukkumaan. Elämää se kyllä tuo tallille, sitä ei voi kieltää :) Samaa tuovat myös aina yhtä valloittavat suomenhevoset, nimenomaan juntturoitahan nuo ovat. Joskus epäilen että sodassa olleet hevoset tulivat ruotsista tai virosta, mutta että suomenhevoset... no. Ehkä ;)

Mukava tarina - ei ihan tavallinen hoitotarina, mutta tykkäsin tästä silti todella paljon :) joskus on kiva keskittyä vain pieniin hetkiin tallilla, eikä niihin rutiininomaisiin hoitotoimenpiteisiin.

30.12.2009 - Uutta vuotta odotellessa
Istuin heinäpaalin päällä tallissa. Lunta tuprutti tiuhaan tahtiin, mikä on tietenkin vain hyvä asia. Päästään Toffan kanssa ensi hoitokerralla maastoon, ehkä hieman pellolle ravaamaan pöllyävän lumen keskelle. Toffapoffa söi tarhassaan loimi päällään heinää rauhallisesti, samalla kun muistelin enimmäisiä hoitokertojani. Voi, niistähän on jo melkein puolisen vuotta! Täytyy sitten ensi vuoden puolella juhlistaa tätä puolen vuoden taivalta Toffan kanssa, kun se päivä koittaa.

Lauleskelin puhditaessani Toffan varusteita. Eipä niitäkään ole oikoihin puunattu, joten täytyi ottaa asia esille ja ryhtyä hommiin. Pölyt hus ja kurat veks, satulahuopa pesukoneeseen ja varusteiden rasvaus.

Lähdin ottamaan Toffaa tarhasta sisälle illalla. Ruuna nautiskeli karsinassaan iltaruokaansa, kun minä menin satulahuoneeseen hakemaan Toffan harjalaatikkoa. Yhtäkkiä huomasin kissan loikkaavan jalkojeni juureen. Säikähdin hieman, mutta lähdin kohti varustehuoneen ovea. Vilkaisin Toffan kuivaamassa olevaa satulahuopaa - hetkinen, mitä ihmettä! Huovan päällä oli jokin ruskea löntti. Menin lähemmäs ja tarkastelin huopaa. Sitten tajusin; se oli kissan kakkaa... Otin löntin paperilla ja heitin paperin suoraan roskikseen. Sitten heitin huovan takaisin pesukoneeseen. Kihisin raivosta, mutta minkäs sille tekee kun kissa ei tuonne pihalle lumen sekaan vielä uskaltaudu. Jonnekihan ne ulosteetkin pitää jättää...

Harjasin Toffan perusteellisesti, annoin pienen pusun sen viiksikkäälle turvalle ja lähdin talsimaan tallista kohti kotia. Oli pakko kävellä, kun vanhemmat eivät olleet kotona. Kävelin ankarassa tuiskussa ja kylmässä viimassa, huppu päässä ja kaulaliina tiukasti kaulani ympärillä sekä hieman kyyryssä kävelin kotitaloamme kohti.

Melkein puoli vuotta täynnä tosiaan, onnea hienosta hoitajataipaleesta! Sitä kelpaakin juhlistaa vaikka pidemmälläkin reissulla - paljon lämmintä vaatetta päälle, niin lumisessa maastossa jaksaa ratsastaa pitkään :) Jos Toffan vauhdikas maastoluonne epäilyttää, kysäise jos joku hoitaja lähtisi seuraksi oman hoitohevosensa kanssa. Rauhallisen kaverin kanssa Toffakaan ei jaksa puuskuttaa täysillä.

Voi ei... Nanu! Täytyy tarkkailla kissan puuhia, eihän sitä nyt ihan minne tahansa sovi tarpeitaan tehdä. Hienon hiekkalaatikonkin ostimme sille, mutta näyttää tyttö löytävän parempia vessapaikkoja itselleen. Onni on toimiva pesukone, niin ei jää pitkäksi aikaa harmittamaan.

11.12.2009 - Hoitotarina
Istuin keltaisen talomme portailla katsellen edessä ammottavia pelto- ja metsämaisemia. Lumi oli peittänyt maan kokonaan ja silläkin hetkellä taivas tiputteli hiljakseen hentoja valkoisia hiutaleita. Auto hurisi edessäni. Äiti odotti autossa minua, joten nousin ja kävelin autolle. Istahdin penkille, jolloin lähdimme matkaan. Matkalla näin, kuinka aurinko nousi horisontista. Taivas oli punainen ja ulkona oli hyvin kylmä. Pakkasta oli kiitettävät -10 astetta.

Tallilla Toffa hirnahti tullessani talliin. Kun menin sen luokse, näin kuinka ruokakipossa oli kauraa ja heinäpussi oli täytetty. Tohvelin kaurainen turpa hamusi hiuksiani ja nauroin hiljakseen. Piponi putosi lattialle, kun Toffa otti sen pois päästäni.
"Sinä senkin ketale! Miksi noin teit, pikku mies?" naurahdin Toffan käytökselle. Se oli virkeä kuin peipponen! Taitaa pakkanen virkistää tätä herrasmiestä, ja ehkäpä viikonlopun lomallakin on jotain vaikutusta. Toffalla ei ole koko viikonloppuna yhtäkään tuntia, sillä sen viikonlopun ainut ratsastaja perui juuri tuntinsa. Se oli ansainnut vapaapäivänsä. Olin ratsastanut sillä nyt niin usein, että syystäkin se tarvitsi lepoa myös minun ratsastuksistani. Napsautin narun Toffan riimuun, ja talutin ruunan ulos tarhaan.

Siivosin karsinan ja viedessäni kärryjä lantalaan, huomasin jotain. Metsästä laukkasi hevonen, ruskea rautias suomenhevonen, jonka harja hulmusi taianomaisesti puolelta toiselle. Hevonen nosti päätään ja hirnahti kimeästi, laukatessaan hurjaa vauhtia uudestaan metsään. Kaikku tuntui hidastetulta, mutta vasta, kun hevonen katosi näkyvistä tajusin, että se hevonen oli Toffa. Kaadoin kottikärryt, ja juoksin niin lujaa kuin jaloistani pääsin Toffan perään metsään.
"Toffa! Takaisin, sinä ketale!" Juoksin, etsin, juoksin, sitten tajusin erään asian. Juoksin ihan turhaan pitkin metsää. Voisin seurata jälkiä. Etsin jäljet käsiini ja seurasin niitä juosten. Lopulta Toffa löytyi syömästä pajupuskaa. Otin ruunan kiinni ja talutin sen takaisin talliin.
"Poika hyvä. Ymmärrät kai, ettei noin saa tehdä! Nii-in, karata tarhasta! Onneksi ei pahemmin käynyt!" mutisin mykälle suomenhevosruunalle vieressäni. Vaikka tärisin huolesta, en voinut olla muistelematta taianomaista hetkeä ruunan laukatessa pellon yli pää korkealla, harja ja häntä hulmuten. Se taisi kutsua minua leikkiin hirnahtamalla iloisesti, ja minähän menin! No, mitä sille enää mitään voi... Tarkistin hevosen kunnon. Hyvältä näytti muuten, mutta pieniä pintanaarmuja näkyi. Desifioin haavat, mutta oletin ettei niille tarvinnut tehdä muuta. Sanoin asiasta vielä Sinnalle ja hän tarkisti vielä Toffan. Hän sanoi, ettei muuta tarvitsisi tehdä.

Harjasin Toffan vielä varovasti, jonka jälkeen soitin äidille.
"No niin, eiköhän hommat oo tehty tältä erää..." Puhuin puhelimeen. Pian pihaan kaahasi tumma henkilöauto, jonka kyytiin nousin.

Pakkanen lataa hevosten akut kyllä vähintään 110% varaustasoon! Toffa näytti ainakin hyvin pirteältä tänään - lomalla on toki varmasti oma osuutensa :) Pintanaarmut olivat tosi pieniä ja paranevat kyllä parissa päivässä. Voi pientä Toffaa, mahtoi olla hauskaa juosta ympäri lähiseutuja! Onneksi ei käynyt mitään pahempaa ja heppakin löytyi herkuttelemasta :)

26.11.2009 - Hoitotarina
"Voi, kuinka pimeää onkaan!" sanoin äidilleni autossa. Äiti vei minut tallille normaaliin aikaan aamupäivällä, mutta oli ihan pilkkopimeää. Kun näin tallin pihan kirkkaat valot, ei enää pimeys haitannut. Vaikka onhan se tietysti harmi, kun nyt on hieman vaikeampaa herätä aamulla kun on pimeää... Tarhoissaan käyskentelevät hevoset näyttivät mustilta haamuilta hämärässä aamussa. Menin talliin, jossa tytöt hoitivat juuri aamutoimia. Menin heti mukaan auttamaan karsinoiden siivoamisessa ja hevosten ruokkimisessa innoissani.

Lopultahan se aurinko sitten sieltä nousi. Taivas oli pilvetön ja kirkkaan sininen, pikkupakkastakin oli mahdollisesti ilmassa, mutta missä lumi oli? Lunta ei ollut missään. Toivotaan, että sitä pian sataisi, sillä ainakin pakkanen oli sen verran pureva, että pakko sitä oli jossain vaiheessa tultava!

Toffa oli ihanalla tuulella. Hoidin hevosen normaaliin tapaan ja kävimme hiukan maastossa kävelemässä ratsain. Yksi kaverini tuli mukaan hoitsullaan. Kävimme lähistöllä olevassa metsässä. Taivaalle oli ilmestynyt koko taivaan peittämä harmaa pilviverso. Hengityksemme höyrysi hengittäessamme ja kaulassamme oli paksut kaulahuivit. Oli todella kylmä! Toffa otti pientä välipalapurtavaa tien reunassa olevasta pajukosta kävellessämme eteenpäin. Sitten tapahtui jotain odottamatonta - alkoi sataa lunta! Isot lumihiutaleet ympäröivät meidät välittömästi. Ei satanut rankasti, mutta maa oli silti peittynyt todella nopeasti lumeen. Päätimme kääntyä ja mennä takaisin tallille pitempää reittiä. Kaikki oli uskomatonta, joka puolella valkoista ja kirkasta, pientä pakkasta ja hengityksemme höyrysi. Ihan silmän räpäyksessä, ympärillemme oli tullut ihan aito talvi!

Ihanan talvinen ja satumainen hoitotarina - lumihiutaleita tulee toivottavasti vielä paljon lisää, niin saamme nauttia sen tuomasta lisävalosta :) Toffan kanssa näyttää sujuvan hyvin, rutiinit ovat hallussa ja pienet talliaskareet hoituvat hyvällä mielellä.

11.10.2009 - Syksyinen ja ensimmäinen ratsastus
"hörnn..." kuului karsinasta kun Toffa huomasi ruokasangon ja sylissäni olevat heinät. Syysloma oli alkanut aurinkoisissa ja kaikin puolin tyynissä merkeissä, josta olen iloinen. Viimeksi ollut myräkkä oli varmasti monelle tallilaiselle järkytys, mutta onneksi sade meni illan myötä aika nopeasti ohi. Toffa rouskutteli tyytyväisenä syksyisenä aamuna heiniänsä ja minä itse menin hoitajien huoneeseen.

Puolilta päivin satuloin Toffan. Aioin nousta hoitohevoseni selkään ensimmäistä kertaa ja olin innoissani. Päätin mennä aluksi vain kentällä vähän aikaa, jotta tottuisin Toffaan ja muistaisin seuraavalla kerralla sen kaikki mahdolliset metkut.

Ruuna hörähti, kun talutin sen ulos tallista. Kävelimme kentälle kaartoon, jossa mittasin jalustimet ja kiristin satulavyön. Pian ponnistin Toffan kiiltävään, mustaan satulaan. Tarkistin vielä vyön ja lähdin kiertämään kenttää pitkin ohjin käynnissä. Toffan liikkeet oli tahdikkaat ja matkaavoittavat. Vaihdoin suuntaa ja aloin ravaamaan. Toffa innostui ja se painoi rajusti ohjalle. Sanoin ruunalle pruu ja tein puolipidätteitä, jolloin Toffa rentoutui ja lopetti ohjalle painamisen. Tunnin aikana laukkailin hiukan ympyrällä, jonka jälkeen aloin ravailla loppuraveja ja sen jälkeen kävellä pitkin ohjin.

Tunti meni kaiken kaikkiaan hyvin. Tai ei se oikeastaan mikään tunti ollut, sillä menin vain noin puoli tuntia. Mitään yllättäviä pyrähdyksiä Toffa ei tehnyt, mutta vauhdikas se jonkin verran oli.

Olin kokopäivän tallilla. Jotenkin viihdyin paremmin nyt, kun olin saanut myös pari kaveria joiden kanssa touhusin. Tyttöjen kanssa olimme hoitajien huoneessa ja pelasimme erilaisia pelejä ja putsasimme yhdessä varusteita. Korjailimme myös talvitarhojen aitoja, jotka olivat päässeet hieman rikkoontumaan viime talvesta ja haravoimme lehtiä nurmikoita tallien ja maneesin vierestä.

Syysmyrskytkin osaavat välillä olla poissa, onneksi! Ratsastus sujui leppoisissa merkeissä :) Muistathan, että laukkaaminen tulee mukaan vasta jatkokurssin käytyäsi. Se, mitä opetetaan tunneilla, on harjoiteltavissasi tuntien ulkopuolella hoitohevosellasi. Mukava kuulla että olet saanut ystäviä! Toivotaan että ehdin loppuvuoden aikana järjestää vielä pari yhteistä tapaamista, niin pääsemme tutustumaan toisiimme vielä paremmin.

16.9.2009 - Syksyn tuntua
Koulupäivä oli raskas ja vettä tuli taivaalta kaatamalla, mutta päätin ettei mikään estäisi minua menemästä tänään tallille. Lopulta kaikki järjestyi; äiti heittäisi minut tallille ja hakisi kahdeksan maissa.

Vettä tuli kyllä siihen malliin että kohta tarhat olisivat täyttä kuravelliä. Tarhat näyttivät olevan ainakin toistaiseksi ilman suurempia vesilätäköitä, ja pari hevostakin seisoskeli sadeloimet päällään tarhoissaan. Joillakin harvoilla tallitytöillä ja tuntiratsastajilla oli sadevaatteet yllään, ja loput kyköttivät hoitajien huoneessa sadetta ja viileää ilmaa paetessaan. Toimiston ovi oli auki sen ohi kulkiasseni. Aino jakoi tuntihevosia klo 16 maastoryhmälle... Varmaan mukava heille mennä tälläisellä kelillä maastoon, joten luulisin heidän menevän kuitenkin maneesissa. Ainakin koulupainoitteisia hevosia ja poneja heille jaettiin, joten varmaan ihan tavallinen koulutunti.

Toffa odottikin jo päiväruokaansa. Ruuna mussutteli tuomani ruuat heti poskeen joten aloin tarkastamaan hevosta. (: Toffa näytti muuten olevan kunnossa, mutta minua huolestutti eräs asia - miten selvitän sen kuraisen ja takkuisen harjan ja miten saan lopulta sen karvan näkymään tuon vellin alta? Toffa oli piehtaroinut näköjään päivällä tarhassaan... Otin vain päättäväisesti kumisuan käteeni ja aloin puunata ruunaa. Kyllähän se karva sieltä esiin tuli - mutta tiesin että pian se olisi taas samassa kunnossa. Selvitin harjan ja hännän jonka jälkeen aloin jutella rakkaalle hoitoheposelleni.
"Et tiedäkään mitä kaikkea tänään koulussa tapahtui... Minut nolattiin ihan täysin..." Puhelin hiljaa hevoselle, etteivät muut kuule. Kyynel valui poskelleni muistaessani tapahtuneen. En halunnut enää ajatella asiaa, joten menin katsomaan tuntia maneesiin. Toivottavasti muut eivät huomaa turvonneita ja punottavia silmänalusiani. En pärjäisi ilman hevosia, en ikinä. Ne kuuntelivat murheitani ja auttoivat jatkamaan, vaikka itse eivät sitä tienneet. Ne eivät kerro mitä olen niille sanonut. Niiden harjaan saa itkeä tai nauraa, ja niille voi puhua mistä vain ja ne kuuntelevat. Olen ikionnellinen että joku on luonut hevoset - ilman niitä en voisi todellakaan elää. Minä todella rakastan hevosia.

Sade yltyi. Tuuli riepotteli pusseja ja muita ympäri pihaa. Lopulta kaikki hevoset tuotiin sisään, koska tuuli yltyi jo niin rajuksi. Ratsastustunti keskeytettiin, koska säikyt hevoset eivät enää pysyneet aloittelijoiden käsissä. Valot olivat sammuneet maneesissa. Maneesin katto humisi ja sade piiskasi sen peltistä kuorta. Hevoset ja ihmiset hermostuivat. Aino pyysi kaikki hoitajat hoitajien huoneeseen.
"Olette varmaan huomanneet tämän kauhean myräkän..."
Kaikki vastasivat myöntävästi. Jotkut istuivat sohvalla peitto käärittynä ympärilleen. Aino huomasi tämän ja sanoi: "Totta, täällä on kylmä. Ei kuitenkaan pakkasen puolella, mutta voin harmikseni sanoa että sähköt ovat menneet. Lämmitys toimii sähköllä, joten..."
Hoitajat katsoivat toisiaan. He olivat jo huomanneet että valot eivät toimineet. Nyt tiedettiin siihenkin syy.
"Mitä me nyt tehdään, kun tuntejakaan ei voi pitää? Maastoon ei voi tälläisessä myräkässä lähteä." Joku hoitajista kysyi.
"Katsotaan, mitä tehdään... Säätiedotuksessa luvattiin jotain vähän suurempaakin myräkkää, pyörremyrskyä..."
Kaikki katsoivat kauhistuneina Ainoon. Kukaan ei puhunut. Sillä hetkellä salama iski.

Maastolaiset tykkäävät yleensä säästä kuin säästä, mutta tällaiset kaatosateet saavat kyllä useammankin kypäräpään kävelemään toimistolle pyytämään koulutuntia.. :) Hevoset ovat totta tosiaan hyviä ystäviä, kuuntelevat tunnollisesti ja ovat varsin pehmeitä halittaviakin. Toisaalta hevoset voivat myös olla hyvä ponnistuslauta ystävystymään toisten tallilaisten kanssa - saman asian parissa kuitenkin puuhaillaan.

24.8.2009 - Puuhailua tallilla
Pilvetön taivas ja 24 astetta lämmintä, mahtavaa. Oli kuitenkin vaikea lähteä tallille, kun koulussa oli pitkä päivä ja läksyjä oli paljon. Mutta ajattelin, että vaikka kuinka koulu olisi raskasta, en jättäisi hoitohevostani koulun taakse, en ikinä! Omasta mielestäni koulu ei todellakaan ole tärkein, puhumattakaan siitä että koulu olisi tärkeämpää kuin hevoset. Joten silmät lepsuen ja voimattomana kaivoin pyöräni varastosta ja nousin satulaan.

Tallilla hinkkasin kädelläni rähmää silmistäni. Heinän ja lannan haju kuitenkin piristi roimasti ja kun tallista kuului hörähdys, olin kerrassaan virkeä. Toffalla näyttääkin olevan tänään virtaa, sillä se potki karsinan ovea ja pyöri karsinassaan vallattomasti. Menin suoraan hoitajien huoneeseen, moikkasin kavereita ja jätin tavarani jonnekin nurkkaan lojumaan, jonka jälkeen kävelin reippaasti rehuhuoneeseen. Otin Toffan rehut ja matkalla Toffan karsinalle muut hevoset hörisivät ja jotkut jopa potkivat. Toruin potkivia hevosia ja vein ruuat perille oikeaan osoitteeseen eli Toffan karsinaan. Ruuna mussutti ruokiansa tyytyväisenä.

Puhdistin ja kiillotin Toffan varusteet. Päätin, että olisi aika kokeilla Toffan varusteita taas pitkästä aikaa. Testata täytyykö ostaa jotain pikku yksityiskohtia varusteisiin vai näyttääkö poika vehkeet päällä tyylikkäältä. ;) Sen verran puhtaat ja kiiltävät varusteet kuitenkin olivat, että luulisin että ei olisi tarvis ostaa yhtään mitään. Poika olikin ihan ok paikallaan, kun laitoin juuri puhdistetun satulan sen selkään ja samaa väriä omaavat suitset sen päähän. Musta estesatula ja sininen, uusi satulahuopa tekivät Toffasta oikein komean ja suitset kimaltelevilla timanteilla koristellulla otsahihnalla piristi sen muodokasta suokkimaista päätä ja sopi sille kuin rasvattu. Jätin Toffan hetkeksi karsinaan, kun menin pyytämään Sannilta, voisiko hän pidellä Toffaa jos ottaisin siitä ulkona kuvia - niin rakenne- kuin pääkuvia. Sanni suostui joten talutin Toffan tallin edustalle. Annoin ohjat Sannille, jolloin aloin ottamaan kuvia ruunasta. Hienoja niistä tulikin, kun ruuna poseerasi kuin mikäkin arabi näyttelyissä!

Illalla ilma kylmeni ja aurinko laskeutui nopeasti. Pilvet täyttivät taivaan. Voi vietävä, en muistanut ottaa fleecetakkiani mukaan. Kun lähdin tallilta, lämpö oli laskenut noin 10 asteeseen. Oli kylmä ja väsytti, joten yritin polkea lujaa jotta en jäätyisi tai nukahtaisi ennen kun olisin kotona. Ja olihan jäätyminen lähellä - ainakin tuntui siltä.

Energiaa ei tallin hoitajilta näytä ainakaan puuttuvan, sillä koulujen alun jälkeen tuntuu että tarinoita on tullut vielä normaalia enemmän! Ehkä tallilla käynti auttaa jaksamaan koulussa :) Toffasta löytyy näköjään vielä showhevosen intoa, vaikka ei ruunaamisen jälkeen ole kovin paljoa kehissä näyttäytynytkään.

16.8.2009 - Hoitotarina
"Kappas vaan Toffa, eikös karsinat ole hevosille tarkoitettu, ei rehuhuone!" moitin ruunaa, kun aamulla löysin Toffan rehuhuoneesta syömässä tiesmitä rehuja. Ihmettelin suuresti pojan käyttäytymistä. Miksi ja miten se on päässyt karkuun? Onko joku sulkenut karsinan oven salvan huonosti? No, kuitenkin vein hoitsuni takaisin karsinaan. "Tiedätkö, mitä tuosta voi seurata sinulle? Höpsö, eihän sitä voi tuolla lailla karkailla." sanoin taluttaessani Toffaa karsinaan. Sinna ja Iida olivat tulleet paikalle katsomaan, mitä tallissa oikein tapahtui. Kerroin tytöille kaiken ja he hämmästelivät, sillä eivät aamulla huomanneet mitään tavallisesta poikkeavaa kun kävivät tallissa. He kertoivat, ettei Toffa yleensä noin karkaile, eikä se osaa avata salpoja. Jonkun on täytynyt jättää oven salpa heikosti kiinni. "Mitä tänään meinaatte tehdä? Muuten, mitenkäs teillä meni ne kilpailut eilen?" Iida kysäisi. "Noh, Toffan kanssa oltiin viidensiä. Ihan hyvä tulos ekoista kisoista." tokaisin ohittaessani tytöt ja mennessäni rehuhuoneeseen katsomaan tuhoja. Onneksi Toffa ei varmaan kauaa ollut vapaana, sillä eihän Iida ja Sinna olleet huomanneet mitään eikä rehuhuoneessa ollut ihan täydellistä kaaosta. Onneksi. Siivosin kuitenkin kaikki ruunan tekemät sotkut ja samalla kokosin sen aamuruuan. Vein väkirehut sen ruokakuppiin, jonka jälkeen täytin heinäverkon.

Tänään kun oli aikaa, päätin lähteä taluttelemaan ruunaa maastoon. Oli pilvistä ja hiukan kylmää, mutta kyllä Toffa pärjäisi, mutta itsestäni en olisi niinkään varma... Onneksi takki suojasi kylmältä viimalta. Kävelimme Toffan kanssa vaikka missä. Vastaan tuli välillä Golden Horsen muita onnellisia hoitajatyttöjä ratsain. Toffa seurasi minua kiltisti, kun talutin sitä pitkin metsiä ja peltoja. Nyt oli onneksi sunnuntai, vapaa päivä, joten voin olla tallilla iltaan asti. Lenkkiin kesti reilu tunti, mutta lenkki ei ollut liian raskas ja sen todisti iloiset hirnahdukset ja steppailut tallille tullessamme.

Oli vielä aikaa harjata hevonen loistokuntoon. Toffa oli erittäin tyynellä päällä, ehkä liiankin sillä sitä ei kiinnostanut aika minun kanssani. Päätin silti harjata Toffan puhtaaksi. Luvan kysyttyä tasoitin varovasti ruunan harjan ja hännän siistiksi, sekä leikkasin myös vuohis- ja korvakarvat siisteiksi. Ruuna näytti paljon paremmalta ja nyt sitä vasta kehtaakin hoitaa ja esitellä! ;) Sitten jätin Toffan yksikseen, sitähän se oli toivonutkin.

Sitten korviini kantautui sana hoitajien huoneesta; siivouskamppanja. Ainiin! Siitä olikin juttua ilmoitustaululla. Aloitinkin hommat innolla Toffan satulan totaalisesta puhdistuksesta. Alkutöikseni irrotin satulasta satulahuovan joka näytti ainakin 20-vuotiaalta. Lika näytti olevan pinttynyttä ja huopa oli muutenkin räsyinen, joten vaihdoin sen varustehuoneessa kokonaan uuteen, sellaiseen tummanpunaiseen neliöhuopaan jossa oli kultaista nauhaa reinuksessa. Muistin Ainon sanoneen, että oli ostanut pari uutta huopaa. Lisäksi hän oli maininnut, että saisin ottaa Toffalle yhden niistä kun oli huomannut sen satulahuovan olevan ihan räsyinen. Nyt vasta tajusin huovan olevan oikeasti huono - se oli tyystin karvoissa ja väri oli haalistunut sekä huopa oli ihan harmaana pölystä ja liasta. Tarkistin satulan rungon, joka näytti olevan kunnossa. Sitten puhdistin ja rasvasin satulan ja suitset, jonka jälkeen lähdin pyörälläni kotiin.

Voi Toffaa... Mahtaakohan ruuna olla sitä mieltä, että ruokaa pitäisi saada enemmän, useammin ja monipuolisemmin, kun piti käydä itse rehuhuoneella järjestelemässä buffet-aamupalaa :) Kävelylenkki tekee hyvää, samalla pöllyää tallipurutkin pois ja Toffa pääsi oikomaan jalkojaan ennen päivän muuta liikuntaa. Siistittynä (ja uuden huovan kera, edellinen oli tosiaan ihan hajoamispisteessä) kelpaa totta tosiaan esittäytyä; toivotaan ettei se johda kuitenkaan uuteen karkureissuun ;)

13.8.2009 - Hoitotarina
En voinut olla tänään tulematta tallille, olihan sääkin mitä mainion. Ja kotiläksyjäkään ei tullut paljon, joten pääsin lähtemään melkein heti koulusta tultuani.

Oli aurinkoinen sää ja taivas oli pilvetön. Lämmin tuuli pyyhki kasvojani kävellessäni talliin. Ja jälleen, kun astuin talliin, kuului suloinen hörinä jostain tallin perukoilta.
- Toffahan se siellä, sanoin ja kävelin herran karsinalle. Toffa hamusi turvallaan kasvojani, enkä voinut olla nauramatta, sillä sen viiksikarvat kutittivat ihanasti hikistä ihoani. Työnsin sen turvan pois.
- Poika, äläpäs nyt innostu. Tänään teemme jotain erikoista, täytyy vain keksiä mitä!
Toffa seisoi rauhallisesti karsinassaan, kun vein tavarani hoitajien huoneeseen. Siellä Sinna höpötteli jotain muille hoitajille, mutta en jaksanut tällä kertaa jäädä kuuntelemaan. Kävelin sen sijaan oman hoitohevoseni luokse, napsautin riimunarun kiinni sen riimuun ja vein tarhaan. Tein tavalliset hoitopäivärutiinit eli karsinansiivous, ruokakupin ja juoma-automaatin putsaus, varusteiden kiillotus... Mutta kaikki hommat tavallista nopeammin. Hommien jälkeen hain ruunan sisälle.

Oli mukavaa taas touhuta Toffan kanssa. Poika oli kyllä tavallista virkeämpi, mutta se ei menoa haitannut. Toffa ei jaksanut keskittyä minuun vaan läheisessä karsinassa asustavaan tammaan. Kyllä Toffalta löytyy näköjään välillä orinkin ominaisuuksia, sillä välillä tamman ohittaessa Toffa hirnui kovaan ääneen vaikka ei silti kuitenkaan yrittänyt kiskoa itseään irti. Hoitotoimenpiteet onnistuivat loistavasti, kunhan ruunan sitoi seinään kiinni. Tällä kertaa harjasin Toffan vain pikaisesti, koska aikaa ei ollut paljon. En juurikaan ehtinyt jutellakaan hoitajien kanssa. Kello oli 20 kun lähdin tallilta kotia kohti. Tälläkään kertaa en ehtinyt tehdä mitään erikoista Toffan kanssa, mutta eiköhän joku kerta sekin toive toteuteta.

On mukavaa seurata miten tiiviisti ja ahkerasti toimit Toffan kanssa :) Tuntuu että ruuna on vihdoin löytänyt hoitajan, jonka kanssa synkkaa hyvin! Ruunamaisuus oli tänään näköjään taka-alalla - pitäähän sitä joskus muistella miten silloin nuorena orina sai hirnua tammojen perään. Ehdit puuhata paljon tärkeää ja tarpeellista, onnea myös hoitokurssin 1:sen suorittamisesta. Tästä lähtien voitte käydä maasta käsin kävelemässä maastossa tai kokeilla kentällä miten yhteistyö sujuu.

10.8.2009 - Hoitotarina
Katsellessani tallin ovelta hienoja maisemia jotka ulottuivat kauas kilometrien päähän, saatoin nähdä maan päällä hennon sumupeitteen. Aurinko paistoi, mutta oli sopivan viileä. Hengitin viileää ilmaa vielä hetken tallin pihalla, kunnes menin talliin. Tuoksu oli taas sanoinkuvaamaton; hevosen ja heinän tuoksu. Hätkähdin, kun jokin hevonen alkoi höristä jossain päin tallia. Toffa! Ruuna katsoi minua ja sen korvat olivat hörössä. Suloinen hörinä kantautui läpi tallin, kun kävelin Toffan luokse. Sydämmeni pulputti onnesta, enkä meinannut pysyä rauhallisena. Rapsutin ruunaa kaulasta, kunnes muistin, että Toffa täytyisi ruokkia. Meninkin hetimiten hakemaan rehuhuoneesta ruuat ja tarjosin ne Toffalle. Ruuna rouskutteli heiniänsä tyytyväisenä. Annoin ruunan syödä rauhassa, joten päätin käydä vilkaisemassa hoitajienhuonetta ja viemässä Toffan karsinan oven edessä lojuvia tavaroitani sinne. Hoitajienhuoneessa istui pari tyttöä ja juttelin heidän kanssaan hetken. Sitten menin taas Toffan luokse katsomaan oliko poika jo syönyt. Ruokakuppi näytti olevan tyhjä, joten laitoin ruunalle riimun ja napsautin siihen kiinni riimunarun. Talutin Toffan tarhaan ja aloin siivota pojan karsinaa tallissa.

Siivouksen jälkeen menin hakemaan Toffaa tarhasta. Toffa oli portin luona ja se antoi melko helposti kiinni. Avasin portin ja talutin hevosen talliin, jossa sitä odotti puhdas karsina. Taputin Toffaa karsinassa. Katsoin rannekelloani ja se näytti 13.00. Okei, siis ei muuta kuin harjaamaan! Harmikseni huomasin, että Toffa oli piehtaroinut. Mutta ei se mitään, päätin silti harjata hevosen puhtaimmaksi koko tallissa! Kiinnitin hevosen riimunarulla karsinan seinään. Ensin kumisuka, sitten pölyharja, perusharja ja niin edelleen... Lopuksi suihkautin kevyesti harjaan ja häntään selvitys-suihketta ja sen jälkeen selvitin kevyesti metallikammalla, ja lopputulos näytti hyvältä! Kaviot kiilsivät, kun voitelin ne kaviorasvalla, harja ja häntä olivat vihdoin selvitetty ja karva kiilsi kuin vasta puhdistettu kattila. Olin tyytyväinen lopputulokseen, mutta kyllä siinä meni aikaakin. Tarkistin vielä lopuksi, oliko kaikki ok. Hevosen jalat tuntuivat hyvältä, mutta huomasin että oikeasta takajalasta on irronnut kenkä. Pitää ilmoittaa Ainolle. Kello näytti jo reilua kahta, joten jätin Toffan tällä kertaa rauhaan ja aloin puhdistaa ja rasvata sen varusteita hoitajien huoneessa jutellen muiden hoitajien ja Iidan kanssa.

Siinähän se päivä menikin, Toffa oli tänään normaali kiltti itsensä. Vein illalla Toffan laitumelle, jossa se kirmasi muiden hevosten kanssa kesäisessä ilta-auringossa. Tänään tallilla meni poikkeuksen myöhään, toivotaan etteivät vanhemmat hermostu...

Kirjoitat kerrassaan ihanalla tavalla, osaat kuvailla ja keskittyä myös pieniin asioihin tallielämässä :) Toffasta tuli todella siisti ja kiiltävä - kelpaa pojan taas jolkottaa laitumella (ja piehtaroida... toivottavasti ei ainakaan ihan heti siivouksen jäljiltä). Kengittäjämme Tarmo tulee lauantaina hoitamaan kaviot jälleen kuntoon, Sinna naputteli siksi aikaa varakengän Toffalle.

5.8.2009 - Toffan kanssa tutuiksi
Olen alkanut luottamaan jo tähän suokkiruunaan... Toffa oli tönäissyt hellästi minua astuessani karsinaan. Se söi aamuruokaansa antaumuksella, ilman kiirettä. Päätin sen syödessä tutustua muihin hoitajiin hoitajien huoneessa ja jutella vähän ratsastustunneista omistajan kanssa. Olin siis päättänyt aloittaa tunnit sekä osallistua kursseille.

Oli mahtavaa taas tulla tallille. Nenään tunkeutui heti talliin astuessani ihanan hevosen ja heinän tuoksu sekoitettuna valkosipuliin - joillekin hevosille annettiin perusruuan lisäksi valkosipulia. Olen lukenut hevosenhoito-oppaasta, että valkosipuli raikastaa hengitystä ja antaa vastustuskykyä, mutta ainut huono puoli siinä on koska mielestäni se haisee... Toffa söi nautinnollisesti antamaani heinää ja myös ruokakuppiin laittamaani kauraa. Kun ruuna oli syönyt, oli vuorossa karsinan siivous. Huomasin, että kaikki tarhat olivat varattuja... Toffan karsina oli siivottava, mutta minne Toffan laittaisin? Huokaisin ääneen. Taas yksi ongelma ratkottavana! Seuraava karsina oli vapaa, joten arvelin että jos ruuna olisi siinä siivouksen ajan ja laittaisin sitten sen jälkeen omaan boxiin. Talutin ruunan toiseen karsinaan ja hain samantien talikon ja kottarit. Siivosin niin nopeasti, mutta varmistin että kaikki kikkareet ja pissilätäköt oli siivottu. Hain lopuksi vielä hiukan kuiviketta ja simsalapim - karsina oli puhdas. Talutin Toffan takaisin karsinaansa ja heitin leivän sen ruokakippoon, sillä nätistihän se oli ollut.

Tänään en tehnyt kummoisia juttuja, vain perushoitojutut tein. Karsinan siivouksen jälkeen harjasin ruunan päästä jalkoihin, putsasin varusteet... Vein pollen taas sen tarhavuoroon klo 17.00. Toffa leikki taas tarhakaverinsa kanssa riehakkaasti, mutta varoi aina satuttamasta ystäväänsä. Tänään en liikuttanut Toffaa yhtään, vaan joku tätiratsastaja meni sen kanssa iltapäivällä ryhmän mukana maastoon. Mukavaa että Toffakin saa välillä virkistyä maastossa! Koko päivä meni hienosti, Toffa oli tosi kiltisti. Pitäisi joskus aloittaa sillä ratsastus, mutta tutustutaan kunnolla ensin!

Todella mukavaa että tulet täysillä toimintaan mukaan :) Toffa ei käy ihan alkeistunneilla, mutta syksyn mittaan pyrin järjestämään hoitajille palkkiotunteja, joilla oma hoitohevonen tulee tutuksi myös selästä käsin. Naapurin boksia saa lainata, ja vitostarhassa on klo 11 jälkeen tilaa. Hoitopäivä kuulosti leppoisalta, kiva kuulla että Toffan kanssa sujuu hyvin!

29.7.2009 - Ensimmäinen hoitopäivä!
Aivan mahtavaa! Kiljuin ja hyppelin innosta huoneessani. Sähköpostiini oli tullut vastaus, että saan alkaa hoitamaan Toffaa. Olin mennyt samantien mennyt nettiin katsomaan tietoa tuosta suokkipojasta ja nyt jopa muistan pitkästi sen sukutaulua. Ja nyt oli tullut se päivä, jolloin saisin mennä tallilla ensimmäisen kerran hoitamaan tätä ihanaa poikaa. Tätä päivää olin odottanut koko viikon! Pyöräillessäni aamulla tallille (asumme ihan parin km päässä) oli pilvinen sää. Välillä pilvet rakoilivat, jolloin aurinko pääsi loistamaan hetkellisesti. Oli viileä, n. 15 celsiusta. Eväslaukkuni roikkui toisella ohjaus-sarvella. Kello oli n. 11 kun saavuin tallille.

Tallilla minulle tultiin kertomaan, että Toffa oli ruokittu jo aikaisemmin, joten minun ei tarvitsisi osallistua aamuruokintaan, joten aloitin hommat viemällä Toffan 5. tarhaan (klo 11 -> vapaassa käytössä) jotta saan puhdistettua karsinan ja ruoka-astian sekä juoma-automaatin. Aloitin karsinan puhdistamisesta. Ruunan karsinassa on käytetty näköjään olkia ja voihkaisin ääneen. Olkikarsina on niin vaikea puhdistaa, mutta ryhdyin silti hommiin. Karsinan puhdistuksessa kesti alle puolituntia ja aloitin puhdistamaan sienellä ruokakippoa ja juoma-automaattia. Siinä ei kestänyt kauan ja meninkin hakemaan Toffaa sisälle. Poika näytti olevan kaukana portista. Kun olin avaamassa porttia, ruuna päästi kimeän hirnahduksen, turpa kohti taivasta ja korvat tiukasti luimussa. Se ei selvästikään halunnut tulla vielä sisälle.
"Toffa! Tule tänne poika!" huusin portilta. Ruuna käänsi pepunsa minua kohti tarhan toisessa päässä.
" Poika, tule nyt vain!" Ruuna ei reagoinut mitenkään huutoihini, joten menin hakemaan tallista ämpäriä ja laitoin sinne vähän kauraa. Menin takaisin tarhaan portin eteen ja heilutin sankoa jotta siitä kuuluisi kaurojen rapina. Samaan aikaan vähän vihelsin, jotta saisin ruunan huomion. Toffa käänsi korvansa, sitten turpansa minua kohti ja alkoi höristä matalalla äänellä. Se kääntyi hitaasti mutta varmasti ja alkoi kävellä kohti porttia. Pian se saavutti ämpärin ja annoin sen syödä kaurat.
"Hyvä poika. Tule, mennään sisälle." Rapsuttelin ruunaa harjan tyvestä ja napsautin riimunarun kiinni riimuun. Avasin portin ja laitoin sen perässämme kiinni, sillä siellä oli yksi muukin hevonen. Kävelimme rauhallisesti talliin, tosin Toffa oli hiukan tylsistyneen näköinen. Sillä oli varmaan kivempaa tarhassa kuin karsinassa. Huomasin ruunan talliin viemisen aikana, että taivas oli avautunut pilvettömäksi ja aurinko poltti kuumasti selkää. Lämpö oli noussut huimasti!

Päivä sujui hienosti. Puhdistin sen varusteet, harjasin ja autoin ratsastajia varustamaan ruuna tunnille. Toffa oli halunnut vielä maastoon juoksemaan, mutta en halunnut vielä ensimmäisellä hoitokerralla ratsastamaan joten tyydyin juoksuttamiseen. Toffalla oli lisäksi raskas päivä, sillä se oli tehnyt monta ratsastustuntia kentällä, joten en viitsinyt mennä tänään senkään takia ratsastamaan. Juoksuttelin ruunaa noin 20min, jolloin kello oli vähän vaille 17.00. Riisuin juoksutusvehkeet sen päältä. Talutin ruunan tarhaan 4. Juuri silloin Toffan tarhakaverin, shettistamma Tallun hoitaja oli päästänyt hoidokkinsa tarhaan. Pian päästin oman hoidokkini Toffan sen seuraksi, jolloin Toffa laukkasi shettiskaverinsa seuraan ja teki matkalla isot pukit. Hetken hevoset riehuivat keskenään mutta hetken päästä kumpikin hevonen alkoi nyhtää ruohoa. Sitten pakkasin kamppeet ja lähdin pyöräilemään kotia kohti, sillä kotiväki odotti.

Mukava kuulla että intoa hoitamiseen riittää! Toivotaan että samaa energiaa riittää vielä syksyn pimenevinä iltoina; Toffalta ainakin saa lisäenergiaa ja hyvää seuraa tallipäiviin! Tänänä energia suuntautui näköjään pieneen epäilevään luimimiseen laitumella, onneksi kauraämpäri auttaa pääsemään alkuun :) Muistathan suorittaa hoitokursseja, ennen kuin alat enempää juoksuttamaan ja taluttamaan Toffaa. Näistä saat lisätietoa toiminta-sivun kautta.

6.7.2009 - Uusi hoitaja
Olipa ihanaa lukea tänä aamuna sähköposteja teekupin äärellä! Toffaa koskien oli tullut viesti, jossa Kirsi kyseli ruunaa hoitohevosekseen. Uudet kasvot ovat aina tervetulleita, kuten on moneen kertaan jo todettukin, joten lähetin samantien myöntävän vastausviestin.

Toffan kesä on sujunut hyvin. Ruuna on lähinnä kerännyt voimia laitumella, käynyt muutamissa kisoissa ja yksityistunneilla. Pari viikkoa sitten laitumella ekan käynyt ruuna otti kaiken ilon irti ja laukkasi puolisen tuntia sinne tänne ihan hurmiossa. Loppui se akku sitten lopulta.. ;)

18.3.2009 - Tarhatohinat
Toffa ja Tallu ovat varmaan tallin kuuluisin tarhapari. Ensinnäkin ruunan ja tamman välillä on huima kokoero, mutta siitä huolimatta touhu sujuu paremmin kuin koskaan. Toiseksi voidaan toki huomioida, että Toffa ei ole aina siitä helpoimmasta päästä tunnilla, mutta rauhallinen Tallu taas saa ruunan keskittymään ihmisten toiveisiin, kun joku saapuu portille. Vuosien mittaan on saatu nähdä vaikka minkämoista show'ta näiden kahden ulkoillessa.

Jonna V:n siirryttyä muiden hommien pariin Toffan hakee nyt tarhasta tallityöntekijä - haluatko sinä olla seuraava hoitaja, joka saa nauttia tämän parivaljakon iloisesta menosta :) ?

15.11.2008 - Hoitotarina
Tänään oli pilvinen päivä, muttei kylmä. Päätin mennä tänään kokeilemaan hiukan Toffaa pitkästä aikaa ratsain! Talliin tultuani kuulin pienen hörähdyksen, ja kävin moikkaamassa ruunaa. Heitin kamani hoitajien huoneeseen ja menin harjaamaan Toffaa. Se ei ollut ollenkaan likainen, mutta vähän turpeinen. Annoin sille pari porkkanaa ruokakuppiin ja kävin hakemassa satulan ja suitset. Toffa katseli tuloani oven ylitse, aika hurja katse silmissään. Otin sen käytävälle kiinni molemmin puolin ja laitoin ensin satulan. Se hiukan luimisti, mutta ei kuitenkaan jalkojaan ruvennut heiluttelemaan. Kiristin satulavyön ja siirsin riimun kaulalle. Laitoin suitset, ja otin riimun pois. Laitoin viellä Toffan seisomaan käytävälle, ja hain turvaliivini. Epäilin vahvasti, että tänään tulisin testaamaan uutta turvaliiviäni ihan käytännössä!

Talutin Toffan maneesiin. Se hörähti hiukan toiselle ratsukolle, jota en tunnistanut. Kysyin häneltä, että pääsisimmekö mekin tänne, vai tarvitsiko hän koko tilan.

- Ei, tulkaa vain. Olemme ihan kohta lopettelemassa. vastasi pirteän näköinen tyttö.
Kiitin ja talutin Toffan keskihalkaisialle. Kiristin vyön, laitoin jalustimet alas ja menin selkään. Toffa olisi heti halunnut lähteä kävelemään, mutta pistin sen seisomaan. Kiristinvyön, ja pistin jalustimet. Lähdimme kävelemään uralla, samalla aloin vähän rentoutua ja nauttimaan kyydistä. Kävelimme maneesin pari kertaa ympäri, kokeilin kanssa vähän painoapuja. Ja hyvin toimivat! Sain Toffan kivasti pääty-ympyrälle pelkästään katsella, jaloilla ja istuinluilla. Keräsin ohjat ja pysäyttelin, kääntelin, volttasin.. Tein pohkeenväistöäkin. Toffa rupesi vihdoin kuuntelemaan ja käyttämään jalkojaankin. Tein viellä vähän aikaa kaiken laisia kurveja, ja näytin siitä että hevonen kulki alla hyvin <3 Rupesin sitten ravailemaan. Ja työt piti aloittaa heti alusta, koska Toffa vain lähti kovaa eikä kuunnellut yhtään. Otin puolipidätteitä, käänsin volteille ja kokeilin raviväistöjä. En tehnyt yhtään samaa liikettä samassa paikassa, ettei ruuna kuumuisi ja rupeaisi tekemään omiaan. Pari kierrosta ravattuani erisuuntiin otin ruunan käytiin. Rupesin heti tekemään taas kaikenlaisia vääntöjä, jotta Toffalla olisi tekemistä. Vaihdoin suuntaa muutamia kertoja ja siirsin sitten sen harjoitusraviin. Tein isoa päätyvolttia moneen otteeseen ja kokeilin tempon lisäämisiä ja hiljentämisiä. Toffa näytti vähän kyllästymisen merkkejä, joten otin sen käyntiin ja annoin pitkät ohjat.

Annoin sen kävellä rauhassa vähän aikaa ja keräsin sitten ohjat. Ravasin ihan hiukkasen, otin käyntiin ja nostin laukan. Se oli ihanan tasaista, eikä yhtään pomputtavaa! Annoin sen hiukan irrotella, mutta täysiä en antanut sen mennä kumminkaan. Otin sen käyntiin ja vaihdoin suuntaa. Otin sitten saman verran laukkaa tähänkin suuntaan, mutta nytten rauhallisemmin. Rupesin sitten suoraan ravailemaan, ja vaihtelin suuntaa. Kohta otin jo käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Taputin Toffaa hyvin käyttäytymisestä, ja hyvin hän se meni!

Vein sen talliin, ja otin varusteet pois. Harjasin sitä viellä hiukan ja vein sen karsinaan. Kävin hakemassa sille porkkanoita ja se mussutti ne tyytyväisenä (:

Ratsastaminen virkistää kivasti, ainakin Toffan kanssa jos pojalla lähtee vauhtivaihde päälle. Sait ruunan pysymään hyvin avuilla ja pääsitkin testaamaan sitä herkempää puolta Toffasta. Oli varmasti tyylikkään näköinen suokki maneesissa :) ! Muistathan kuitenkin harjoitella vain sellaisia asioita, mitä tunneilla on opetettu.

1.11.2008 - Hoitotarina
Tänään oli aikaa vain muutama tunti, joten aloitin hommat nopeasti. Harjasin ensin Toffaa ajan kanssa, vaikkei edes ollut likainen. Aikaahan siihen meni taas vaikka kuinka, mutta ihanan hevosenhan kanssa se aika kyllä kuluukin aina hyvin rattoisasti.. Kello oli jo kolme, eli Toffa oli käynyt jo tunnilla, ja päätin putsata sen varusteet seuraavaksi. Satulan sain jotenkin hohtamaan, suitsille en pahemmin jaksanut tehdä paljon mitään. Harjasin myös riimun kovalla harjalla, oli ihan mutapaakuissa.

Siirsin Toffan käytävälle seisoskelemaan ja hain kottikärryt. Aloin ottaa boksia vauhdilla, mutta hyvin tuloksin. Toffa seisoskeli nätisti, eikä hölmöillyt mitään. Sain vihdoin boksin otettua ja siirsin Toffan sinne. Kävin tyhjentämässä kottikärryt ja hain turvetta vähän enemmän kuin sieltä boksista lähti..

Jatkoin viellä harjaamista siihen asti, kunnes tuli aika viedä Toffa ja Tallun tarhaan. Jätimme ne Iidan kanssa sinne, ja jäin vähän katselemaan hevosten toimintaa. Siellä ne hörhöili ja pöllöili minkä kerkesivät. Mutta minä lähdin siitä kotia päin, kello kun oli ehtinyt taas nopeammin kuin kuvittelin..

Lyhyessäkin ajassa ehtii vaikka mitä! Aika tosin kuluu reippaasti tallilla, mutta tuli puhdasta itse hevosesta, riimusta katosivat syksyn mudat ja pääsi Toffa vielä ulos jaloittelemaankin. Kaikki tarpeellinen siis hoidettu, mainiota :) Jos sinulla on ensi kerralla aikaa, käykää ihmeessä muistelemassa ratsain yhteisiä ratsastusreissuja.

18.10.2008 - Hoitotarina
Kiva taas päästä hoitelemaan Toffaa, herraa on tullut jo hikan ikäväkin (;

Tulin jo yhdeltätoista tallille, ja vein tavarani hoitajien huoneeseen. Pengoin laukustani pari porkkanaa ja otin harjat mukaani. Kävelin Toffan karsinan ovelle ja huhuilin vähän herraa. Toffa kurkotti päänsä välittömästi oven ylitse ja hörähti hiukan. Herra ei näemmä ole minua vielä täysin unohtanut! Laitoin Toffalle riimun päähän ja aloin harjailemaan. Onneksi ei ollut vielä tänään tarhassa käynyt, niin ei ollut kamalan likainenkaan. Harjailin sitä kumminkin melkoisen kauan, samalla seurustellen aktiivisesti herran kanssa. Se ei näyttänyt käsittävän, että miksen minä koko ajan ollut rapsuttamassa sitä korvien takaa..

Aikani harjattuani otin riimun mukaani ja menin karsinan ulkopuolelle. Harjasin riimun mudat pois juuriharjalla ja putsasin saman tien koko hoitoämpärin sisällön. Hain myös satulahuovan, joka oli ihan karvassa. Otin senkin juuriharja käsittelyyn ja sain siitä suurimmat karvat pois. Tuntilistan mukaan Toffa meni tunnille 13-14 eikä ratsastajaa näkynyt. Kello oli kuitenkin vasta kaksitoista ja päätin putsata Toffan satulankin. Puolelta aloin jo vähän huolestua ratsastajan tulosta, joten aloin laittamaan Toffaa kuntoon.

Pistin sen käytävälle seisomaan ja laitoin ensin satulan sen selkään. Ei ruvennut pahemmin riehumaan, mitä nyt liiskasi minut seinään, mutta sain työnnettyä sen  takamuksen kauemmaksi. Suitset antoi nätisti laittaa. Harjailin vielä vähän jalkoja ym. Muut lähtivät jo maneesille ja menin Toffan kanssa perässä. Kiristelin jo satulavyöitä ja laitoin jalustimia alas, kun sen ratsastaja saapui. Hän pahoitteli myöhästymistänsä ja pidin toiselta puolelta vastaan kun hän kiipesi selkään.

Menin puhdistamaan karsinan sillä välin kun Toffa oli poissa. Siitä ei olisi kumminkaan tullut mitään jos herra olisi ollut mukana, kun se on koko ajan kaipaamassa rapsutuksia. Otin boksin hyvin tarkasti eikä sinne jäänyt muuta kuin turvetta. Menin hakemaan turvetta lisää sellaisen kottarillisen, koska boksissa oli ollut sitä aika vähän. Laikaisin myös käytävän, olin meinaan saannut sen aika sotkuseen kuntoon pienellä toimin piteelläni. Käppäilin takaisin maneesille, jossa oli täysi meininki päällä.

Toffa veti kiitolaukkaa siellä muiden kanssa, onneksi oli kokeineita selässä.  Kun muut oltiin saatu hallintaan, niinToffa viellä veti joitain omaansa siellä. Pian ratsastaja sai sen sitten käännettyä voltille, joka pieneni koko ajan päättyen siihen että Toffa ei enään voinnut mennä kovaa. Lopputunti näytti menevän hyvin ratsastajan kanssa, eikä Toffakaan enään hörhöillyt.  Ratsastajalla oli ilmeisesti kiire, joten hän vinkkasi minut luoksensa ja pyysi että veisin Toffan talliin ja hoitaisin sen. "No, jos tämän kerran" puuskahdin ja otin ohjista kiinni.

Tallissa otin suitset ja satulan pois ja vein ne satulahuoneeseen. Pesin suitset, koska muut varusteet olin jo pessytkin. Menin vielä harjailemaan pollea parin porkkanan kera. Selvitin harjan ja hännän, joista tuli paljon parempi kuntoisemman näköisetkin. Kaikki  kengät oli tallella ja hyvin kiinni. Päätin lähteä, koska en jaksanut enään jäädä odottelemaan tarhaan viemistä. Huikkasin moikat tallin porukalle ja lähdin kotia kohti.

Toffa osaa kyllä jäädä mieleen, ei mikään ihme jos ehtii ikävä piipahtaa kylään :) Kiva että olit valmiina Toffan kanssa maneesilla, olisi muuten varmaan jäänyt tunti väliin. Rapsutukset kelpaavat edelleen ruunalle - kuten tietysti myös alkukauden soololaukat. Maneesin katolla hyppi taas harakoita, joita Nette pelästyi ja muut lähtivät sitten sympatiasta mukaan juoksuleikkiin. Mukavaa nähdä sinua jälleen tallilla :) !

18.10.2008 - Muistatko vielä?
Toffaa ei ole tänä vuonna oikein lykästänyt. Ruuna on ollut hoitojonossa pidemmän aikaa, saanut välillä itselleen mukavan hoitajan, joka ei sitten olekaan jaksanut aloittaa uraansa. Tänään saimme kuitenkin todella positiivisen yllätyksen, kun ruunan vanha hoitaja ilmoitti olevansa kiinnostunut hoitajan paikasta. Jonna V toivoteltiin samantien tervetulleeksi ja toivomme että parivaljakko pääsee jatkamaan hyvin siitä mihin ura aikoinaan jäi - eihän siitä ole kuin vähän yli vuosi :)