Hoitaja-info
Nimi: Heidi P.
Aloittanut: 20.11.2011
Hoitaja kertoo itsestään:
"Hei olen Heidi, konkarihoitaja muutaman vuoden takaa. Tomin kanssa on tullut puuhailtua yli vuoden verran entuudestaan, tässä välissä on vain käyty hakemassa elämänviisautta sekä kasvattamassa hevosmiestaitoja lahden tuolla puolen. Nyt kuitenkin ollaan takaisin täällä, mistä lähdettiinkin, valmiina hoivaamaan papparuunaa. Olen aina käytettävissä ja mieluusti menossa mukana! ;)"

Suoritetut merkit ja kurssit:

Hoitolomake

xxx = tallimerkintä     xxx = hoitomerkintä     xxx = ratsastusmerkintä

12.12.2011 - Pikkujoulut
Heidi P ja Tomi palkitaan hoitomerkinnällä osallistumisesta hoitajien pikkujouluihin. Kaksikko lisäsi iltaan arvokkuutta, tyyliä ja varsinkin vanhojen aikojen muistoa talli-illoista. Tomi oli rennolla otteella mukana, huolehtien kyllä siitä, ettei takana tulleilla poneilla ollut asiaa hänen edelleen. Vauhdikas Rasse ei saanut Tomia turhaan lähtemään hyppelemään sinne tänne - joku roti.

Mutta auta armias sitä tonttulakkia, jonka Tomi sai maastoretkelle päähänsä.
Ruunan ilmeestä saattoi päätellä, ettei nyt oltu ihan hirveän ylpeitä. :D

10.12.2011 - Letittäjäiset
Ilmassa väreili jännityksen tuntua kun saavuin tallille. Selkeästi huomisilla kilpailuilla oli vaikutuksensa ja sinne lähtevät osallistujat olivat enemmän ja vähemmän jännittyneinä. Olin lupautunut antamaan kisaan lähteville opastusta letittämiseen, sillä se kuitenkin vaatii tiettyjen niksien omimista ja oman haasteenhan tuo aina jokaisella hevosella erilainen harja.

Kävinkin hakemassa Tomin ulkoa sisälle ja pikaisesti harjailin ruunan puhtaaksi. Harjailun jälkeen kiinnitin ruunan käytävälle ja hain valmiiksi vesiastian sekä jakkaran ja itse kuminauhat. Odottelin hetken aikaa kunnes paikalle saapui muutamia hoitajia, kilpailijoista Jasmiina sekä Ada ja muuten vain oppia hakemaan oli tulleet Emilia sekä Lirami. Neljä olikin melko maksimi koko, jotta kaikkia saattaisi oikeasti avustaa kunnolla eikä esimerkkinä toimiva Tomi saisi aivan hepulia ympärillä pörräävistä ihmisistä.

"Ajattelin, että ensiksi näytän Tomin kanssa ihan sykeröiden tekemisen alusta alkaen, sitten te saisitte itse kokeilla letitystä Tomiin ja voitaisiin ottaa vaikka Nette toiseksi hevoseksi", aloin selittämään. Lähdimme ihan ensialkuun käymään läpi tarvittavat tarvikkeet, jonka jälkeen jaoin harjan eri osiin. Tomi oli tottunut seisomaan puunattavana ja koska muita hevosia ei liikkunut lähimainkaan saattoi ruuna oikeasti rentoutua. Jaettuani harjan osiin näytin perusletin tekemisen, kerroin muutamat kikat kuinka saada oikeasti tiukka letti aikaiseksi ja näytin vielä kuinka sitten lopulta saataisiin aikaan itse sykerö. "Joo, se voi alkuun tuntua todella haastavalta ja vaikuttaa rakettitieteeltä, vaikkei se mun tekemänä siltä ehkä näytä. Itse olen kuitenkin niin tottunut Tomin harjaan ja muutenkin vääntänyt lettejä elämäni aikana niin paljon, että mulle tämä on jo rutiinia, mutta uskokaa pois ei siitä kauaa aikaa ole kun turhauduin niihin yksittäisiin hapsottaviin jouhiin, jotka aina karkasivat letistä ja sykeröt oli ihan eri kokoisia mollukoita", naurahdin.

Päästyämme vauhtiin alkoi hommakin sujumaan, tottakai aina välillä kuului pientä kiroamista kun letti ei mennytkään ihan niin kuin oli ajatellut, mutta ainakin suurinpiirtein sujui hyvin. Koko ajan oli havaittavissa kehittymistä ihan jokaisella, kyllä meidän tallille vielä mestariletittäjiä saataisiin, siitä olin aivan varma.

"Huomennahan kukaan teistä ei osallistu koulukilpailuihin, joten katellaan hännän letittämistä ensi kerralla. Siinä riittää erilaisia variaatioita vaikka kuinka paljon ja uskoisin, että teillä on jo nyt sormet hellinä kaikesta siitä kiristämisestä sekä kuminauhojen vääntämisestä", virnistin. Saatuani nyökkääviä vastauksia jatkoin vielä: "huomenna toki autan letittämään jos tarve niikseen vaatii, kannattaa vaan varata hyvin aikaa, alkuun letittämiseen voi hyvinkin mennä tunti ja sitten kun se menee rutiinilla niin sen tekee vartissa". Saatuani kiitokset opastuksesta oli aika kiittää itse mallina toiminutta Tomia sekä Netteä, jotka jaksoivat seistä reilun tunnin paikoillaan ja vääntää harjaa useamman ihmisen toimesta. Vein molemmille ratsuille karsinoihin muutaman porkkanan ja kasan taputuksia. Rapsuttelin vielä hetken aikaa Tomia kunnes menin kasaamaan meidän kisavarusteita valmiiksi huomiselle. Pakko se oli myöntää, että perhoset olivat vallaneet jo minunkin vatsani.

Kisapäivänä jännitystä oli vielä tuplasti enemmän ilmassa! Eikä jännitys vielä ole kadonnut, tuloksia odotellessa sitä meinaa unohtaa arkiaskareita. Eilen putsasin melkein orikäytävän karsinat toiseen kertaan, kun jäin liikaa miettimään tallipoppoon kisamenestystä. Oli kyllä mahtavaa olla pitkästä aikaa isolla porukalla kisoissa!

Kiitos vielä paljon letitysopeista :) Oli monelle varmasti hyödyllistä ja myös samalla rentouttavaa puuhaa - ei tarvinnut yksin stressata sykeröiden tekoa. Tomi otti opetushevosen roolin paremmin kuin hyvin. Pienet päivätorkut käytävällä näyttivät sopivan hyvin herran suunnitelmiin.

9.12.2011 - Hoitotarina
Saavuin tallille iltapäivästä, Tomin jo ehdittyä hyvin tarhailla aamun. Tänään pääsisin vihdoin Tomin selkään, tosin hieman hassusti heti alkaisimme loikkia esteitä. Toisaalta olihan Tomin sydän aina sykkinyt paljon enemmän esteillä, ruunaa tuskin haittaisi lainkaan se, ettei me nyt niin koulukiemuroita hinkattaisi.

Harjailin ruunan läpikotaisin puhtaaksi ja kävin varustehuoneesta hakemassa varusteet. Saatuani hevosen satuloitua heitin selkään vielä viltin suojaamaan satulaa räntäsateelta. Kävelimme maneesilla muutaman kierroksen ensiksi maasta käsin, jonka jälkeen kipusin selkään. Olin onneksi saanut mukaani Jasmiinan, joka oli valmiina nostelemaan puomeja. Eipä tarttisi itse aina kavuta selästä alas kun haluaisi nostaa korkeutta saati mahdollisia tippuvia puomjea, kuten aiemmin oli joutunut kovinkin usein tekemään.

Aloitin verryttelemällä ravissa sekä laukassa tehden erilaisia kaarevia uria sekä vaihtelemalla tempoa. Tomi oli melko hyvin heti alusta asti kuulolla, hieman tuntui olevan eteenpäin pyrkivyyttä entistä enemmän esteet nähdessään. Koko ajan alkoi muistumaan entistä enemmän erilaiset kikat mieleen, mitkä olivat juuri Tomille tuiki tärkeitä, jos halusi saada ruunan oikeasti kuulolle. Hauskaa oli se, ettei näiden vuosien aikana asiat olleet juuri muuttuneet, mitä nyt hieman kankeutta oli ehkä päässyt syntymään ikääntymisen myötä.

Esteharjoittelut aloitin ensiksi pienillä 50cm kavaleteillä, joita Jasmiina pyynnöstäni aina nosti kohti kisakorkeuttamme 80cm. Välillä tuntui suhteutetuilla väleillä olevan haasteena saada ruuna takaisin kiinni, kun olisi kauheaa kaahottamista mieluusti mennyt. Muuten paikat tuntuivat löytyvän melko hyvin ja muutenkin hyvässä yhteisymmärryksessä etenimme esteeltä toiselle. Lopuksi teimme vielä pienen rataharjoituksen, jonka jälkeen ravailimme hetken ja aloimme kävellä. Tulin alas Tomin selästä ja heitin viltin takaisin ruunan selkään kävelläksemme maneesissa loppukäyntejä. Kymmenisen minuuttia taivallettuamme totesin ruunan saaneen tarpeeksi levähtää voidaksemme mennä talliin. Purin tallissa Tomin varusteet ja suuntasimme vesariin, jossa pahimmat hiet pyyhin sienellä ja lopuksi viilentelin ruunan jalkoja.

Saatuani ruunan hoidettua kipaisin takaisin maneesille keräämäänesteet pois kentältä, jotta siellä saattoi taas harrastaa korkea kouluratsastusta. Ennen kotiin lähtöä kävin vielä viemässä hoitajien huoneeseen lapun, jossa kerroin tarjoavani lauantaina iltapäivällä erityisesti kisoihin lähteville - miksei toiki muillekin, opastusta letityksen ihmeelliseen maailmaan. Ehkä joku innostuisi tulemaan paikalle, sillä tekemällähän sitä vain oppii.

Tomi on kyllä ollut varsinainen lahja tallin estekaartiin. Yleensä sanoisin, että "ensin koulukiemurat ja sitten estehypyt", mutta teillä on jo yhteiseloa takana menneiltä vuosilta ja pitäähän lauantaisiin kisoihin treenata! Eli hyvä, että päädyit rakentelemaan esterataa maneesiin :) Ja apulainen on hyväksi, ei mene turhaan aikaa siihen, että nostaa itse esteitä. Kaveri saattaa myös osata antaa neuvoja parempaan ratsastukseen.

Alkuverryttely oli varsin oivaltava ja hyvä, sait Tomin liikkeelle. Vanhat kikat ovat edelleen toimivia, tosiaan aavistuksen ikä näkyy ruunassakin. Päivästä riippuen Tomi on joskus äärimmäisen kuuro vasemman puolen pohkeelle. Tarpeeksi monella tuntilaisellla ollut oikea puoli vahvempi ja päässyt kaveri lintsaamaan tunneilla :)

29.11.2011 - Hoitotarina
Huristelin tallille sateen piiskatessa tuulilasia ja puiden heiluvan uhkaavasti ympärilläni. Ei kyllä tullut minkäänlaista kaipuuta aikaan, jolloin ainoa menopeli oli polkupyörä tai omat jalat, jos tallille halusit tulla. Tältä päivältä jäisi kyllä maastoilut väliin, kukaan ei voi olla niin kahjo, että lähtisi tällä säällä Tomin kanssa leikkimään hengellään.

Talliin saavuttuani hieman kosteahko herra odottelikin karsinassaan, oli tainnut juuri saapua sisälle tarhavuoroltansa. "Heippa hölmöläinen, mitä kuuluu?" tervehdin ruunaa. Tomi tyytyi hörähtämään tervehdykseksi, ja koska makupaloja ei ruunalle tippunut mielenkiinto palasi takaisin heinänkorsiin, joita oli aamulta jäänyt syömättä. Rapsuteltuani hetken aikaa hevosta lähdin hakemaan harjapakkia kiillottaakseni hevosen täysin.

Harjailessani Tomia sattui Aino kävelemään karsinan ohitse ja vinkkasi tulevista kilpailuista, joihin voisimme kuulemma osallistua, kuulemma pappa olisi kovin onnellinen päästessään pitkästä aikaa tosi toimiin kisakentille. Lupasin miettiä asiaa, kyllähän se kovasti kutkuttaisi, tosin pitäisi ehkä hieman näitä yhteistyötaitoja reenailla ennen astumista kisa-areenalle. Lähinnä siis totutella taas Tomin tapaan liikkua ja edetä radalla, ehkä sitä pientä hillintääkin tulisi ruunalle opettaa, ettei rataa vain kaahattaisi kädet silmillä -tyyliin lävitse.

Kilpailuista innostuneena suuntasin varustehuoneeseen etsimään niistä vanhoista tutuista paikoista mahdollisia letitityskumppareita, joita onnekseni löysinkin. Pitäisi muistaa tuoda uusi pussillinen Tomin harjapakkiinkin odottelemaan käyttöä. Kävin hakemassa samalla pienen määrän vettä kauhaan sekä muovisen jakkaran, jotta saatoin harjoitella letittämisen suurta taitoa. Itse letitys tosin sujui itseltäni nykyään hyvin rutiinilla, sitä oli niin paljon tullut tehtyä poissaolon aikana ulkomailla, mutta Tomin harja on aina Tomin harja ja se vaati omat niksinsä, jotta saisin mahdollisimman hienoja sykeröitä. Paristi kirottuani ruunan liukasta ja paikoittain molemmin puolin kaulaa jakautuvaa harjaa sain kuitenkin urakkani valmiiksi ja Tomi saattoi melkein mennä kansainvälisestä estetykistä. Häntään en edes viitsinyt kajota, tiedossa kun ei olisi mikään korkean tason koulukiemurat ja esteillä letitetty häntä näyttää omaan silmääni hieman hölmöltä. Tomikaan ei varmasti sen kummemmin perustaisi letitetystä hännästä, sillä kun ei niin voisi huiskia menemään innoissaan radalla.

Hieman hölmistyneenä Tomi jäi seisoskelemaan karsinaansa, olisiko hän tosiaan lähdössä jonnekin kun oikein harja väännettiin kuntoon vai mitä ihmettä nyt tapahtuisi. Tomin harmiksi tosin ruuna sai tyytyä pelkästään ikuistettavaksi uudeksi taustakuvakseni, mahdolliset kisareissut saivat odottaa ensi viikkoon.

Kello oli taas edennyt hurjaa vauhtia eteenpäin ja oli aika jakaa päiväruuat hevosille. Avustin heinien jaossa ja lopuksi lakaisimme vielä nuoremman hoitajatytön kanssa käytävät puti puhtaiksi. Tomin onneksi olin lakaisemassa käytäviä ja ruuna saikin pientä ekstraa käytävillä lojuneista heinistä. Aivan lopuksi oli purettava letit, joihin siihenkin menee oma aikansa kun tiukkaakin tiukemmat letit tuli saada auki ja harja setvittyä entiselleen. Tomin onneksi letit eivät kauaa olleet ehtineet harjassa olla, jolloin suuremmilta laineilta saatettiin välttyä. Olisihan siinä uskottavuus kärsinnyt jos harja olisi ollut kiharemmalla kuin neitien tukat konsanaan...

Vähitellen hoitajaporukka on ikääntynyt niin, että yhä useampi tulee meille autolla itse ajaen. Mutta uskon, että se on todella mukavampaa: en itsekään lähtisi puhurimaiseen vastatuuleen pyöräilemään tallille. Varsinkin kun meille on se mukava pieni ylämäki, ennen kuin pääsee tallipihaan asti.

Olet päässyt hyvin kiinni tallipuuhailuun, tutut jutut ja vanhat tavat ovat löytyneet nopeasti :) Toivottavasti pääsette mukaan kilpailuihin, se olisi mukavaa. Sykeröiden teko sinulta onnistui kuin vanhalta tekijältä - ehkäpä voisit pitää kisapäivän aamuna pienen letitystyöpajan muille kisaajille? Voi nimittäin olla, että joku kaipaa vielä viime hetken apua tai toista käsiparia tekemään sykeröitä hoitohevosensa harjaan.

22.11.2011 - Hoitotarina
Huh! Kyllä tuntui, että varsinainen perhoslauma vaelteli mahassani kävellessäni pitkästä aikaa kohti tallia. Jännitti varmasti enemmän kuin silloin muutamia vuosia sitten kun hoitamisen täällä aloitin! Pitkästä aikaa taas täällä, muistikohan Tomi enää edes minua?

Hetken aikaa tallissa sai miettiä mistä löytyi mikäkin paikka, mutta sikäli onneksi asiat eivät hirveästi olleet muuttuneet ja Tomikin löytyi vanhasta karsinastansa. Avasin karsinan oven ja huhuiltuani pariin kertaan heräsi Tomikin tähän todellisuuteen uniltaan. Ruunalla oli hieman hölmistynyt ilme, selkeästi se vielä tunnisti minut, mutta tuntui olevan hieman epäuskoinen siitä, olisinko minä oikeasti tässä. Olin myös pelännyt jäätävämpää vastaanottoa, loukkaantunut ruuna tallissa ei olisi ollut niin onnellinen näky itselleni. Olinhan varsin nopeasti joutunut lopulta jättämään ruunan ja elämäni täällä, muuttaessani ulkomaille asumaan.

Rupateltuani hetken niitä näitä lähdin hakemaan harjapakkia, harjatakseni Tomin ja saadakseni vain viettää aikaa sen kanssa pitkästä aikaa. Samalla törmäsin muutamaan hoitajatyttöön, joita en aikaisemmin ollutkaan koskaan nähnyt. Mukavan oloisia hoitajia täällä onneksi on näköjään edelleen, ehkä vielä joku vanha tuttukin tulisi vastaan.

Harjasin ruunan läpikotaisin, Tomi nautti kun kumisualla oikein rapsutti oikeasta kohtaan. Vielä oli samat vanhat kohdat niitä kaikista parhaimpia, jolloin alahuuli alkoi lurppaamaan ja kaula vääntäytyi mitä oudoimmalle mutkalle. Oli kerrassaan ihanaa vain olla rakkaan ruunan kanssa ja aivan rauhassa harjailla ja puunailla hevosta puhtaaksi. Kyllä tätä olikin jo taas odottanut!

Tänään en vielä kerennyt kovin pitkäksi aikaa jäämään tallille, sillä monet käytännön asiat odottivat hoitamistaan. Harjattuani hevosen järjestelin pakkia uudelleen, siihen malliin miten olin sitä tottunut aiemmin pitämään, ja katsastin Tomin varusteiden kunnon. Onneksi ne olivat melko hyvissä vetimissä, eikä ne mitään akuuttia puhdistusoperaatiota vielä tarvinneet. Tomin ruoka- ja juomakuppi sen sijaan olivat saanet sellaisen kuivuneen mössöruoka -kuorrutteen, että päätin ne vielä pesaista ennen kotiini lähtöä.

Aivan lopuksi kokeilimme vielä vanhoja temppujamme, namipalan perässä venyttelyä ja melko tottuneesti Tomi taipui - tosin ikääntyminen oli tehnyt tehtävänsä, eikä ruuna enää ollut aivan niin notkea kuin nuorempana poikana. Lopuksi oli hyvästelyiden aika, ehkä ensi kerralla pääsisimme taas kävelemään maastoon tai jotain muuta yhtä kivaa puuhaa, harjaamisen lisäksi.

Vuosien varrella olen huomannut, että hevosilla on yllättävän hyvä ihmismuisti. Parhaimmillaan tallikäytävän päästä on kuulunut iloista hörinää kun jonkin ponin vanha hoitaja vuosien takaa on tullut käymään. Ehkä tuon hoitajan tapoihin kuului aina rapsuttaa korvan takaa tai aina sanoa samat sanat - kuka tietää, mistä poni sen tunnisti :)

Ja tosiaan, meillä ei tallilla kovinkaan moni asia ole muuttunut näiden kolmen vuoden aikana (hui, onko siitä todella kolme vuotta? Vastahan sinä olit hoitajana...). Uusia hevosia on toki tullut, mutta muuten kaikki taitaa olla edelleen aloillaan. Tominkin suhteen: ruuna näytti edelleen tykkäävän rapsuttamisesta. Voin vaan kuvitella, kuinka onnellinen poika on ollut tajutessaan, että "hei tää on tää tyyppi, joka harjaa just oikeasta kohdasta!"

24.7.2011 - Kouluradalla ei hypitä
Ai huomasiko jostain, että emme ole kisanneet aikoihin koulua? Kyllä. Tomi laittoi luokan pomppimiseksi. Laukkapohkeista ruuna ryntäsi eteenpäin kuin okserin nähdessään. Yhtäkkiä yritän vaan saada hevosta takaisin hallintaan, ohittaen samalla pääty-ympyrän... Kun tuomari ohjeisti meidät takaisin oikealle uralle, Tomi päätti vikuroida kahta pahemmin. Sain parit pukitukset vastauksena apuihini.

No, yllättäen kukaan ei tehnyt meitä huonompaa suoritusta. Viimeinen sija ja 44.474% tuloksena. Että jos me sitten käytäisiin vain siellä estekisoissa...

13.6.2011 - Tutustuminen
Laitoin ratsastushanskat käsiini ja olin valmiina. Ensimmäinen päivä, kun menisin hoitamaan Tomia. Olinhan nähnyt ruunan kyllä ennenkin, mutten koskaan ratsastanut taikka hoitanut tätä. " Noniin! Tulehan Viivi jo. " Äitini huutaa autosta. Laitan mustat ratsastuskengät nopeasti jalkaani ja kipitän punaisen mersun takapenkille. " Jännittääkö? " Äitini kysyi. Vastaan huolettomasti: " Eipä oikeastaan. Mukava saada hoitohevonen näin pitkästä aikaa. " Ylläni on keltainen t-paita, ratsastushousut, kovakärkiset ratsastuskengät ja ruskeat hanskat.

Kaaramme autolla Golden Horsen pihaan. Minulla ei ole kypärää mukana, sillä enhän ratsasta. Astun autosta ulos ja kiitän äitiäni kyydistä. Katsahdan kelloa ja se on juuri 7.00, elikkäs ruokinnan aika. Menen kysymään Ainolta, tarvitseeko apua. " Hei! Tulin aikaisin, jotta pääsen heti tutustumaan Tomiin paremmin. " Sanon ja menen ruokkimaan Tomin. " No terveppä terve ja sehän on mukava. " Aino vastaa samalla, kun ruokkii muita hevosia. Katson paljonko ja mitä Tomi tarvitsee ruuaksi ja kaadan sen verran rehuja sen kauralaariin. Sitten heitän sinne vielä läjän heiniä. Ajan kuluksi otan harjan ja rupean lakaisemaan tallin käytävää. Kun käytävä on lakaistu menen satulahuoneeseen ja otan Tomin harjat. Puhdistan ne ylimääräisistä karvoista ja laitan takaisin pakkiin.

On vierähtänyt tunteroinen ja kello on kahdeksan. Nappaan riimun-narun ja kävelen karsinan luokse. Otan riimun karsinan edestä ja avaan sen oven. " No heii Tomi.. " Sanon hiljaa ja taputan ruunaa kaulalle. Tomi kääntelee korvia kummastuneena. Kukas se tuollainen otus on. Se varmaan ajattelee, kun pujotan riimun sen päähän. Kehun ruunaa ja juttelen sille heti niitä sun näitä. Laitan riimun-narun riimuun kiinni ja lähden taluttelemaan Tomia tarhaan. Aino onkin vienyt jo Akun tarhaan, niin tiedän, mihin Tomi kuuluu. Aukaisen tarhan portin ja kävelen sisään. Käännän Tomin itseäni ja tarhan porttia kohti. Otan riimun siltä irti ja Tomi kirmaa samantien innoissaan. Jätän riimun ja r-narun tarhan suulle ja lähden hakemaan kottikärryjä. Putsaan Tomin karsinan huolellisesti läpikotaisin. Vien lannat lantalaan ja huomaan kellon olevan 10.00. Äiti tulee hakemaan 10 minuutin päästä, joten on siis aika lähteä kotiin. " Lähden nyt, tulen huomenna uudestaan. " Sanon Ainolle ja tämä vastaa : " Noniin. Teit hyvää jälkeä, joten kiitos avusta. Nähdään huomenna."

Kuulut siis siihen porukkaan, jota uusi talli ja uudet hevoset eivät jännitä :) Vuosien mittaan tallille on hiipinyt varovasti uusia hoitajia, jotka ovat jännityksissään eksyneet jo tyystin tallin käytävillä. Onneksi jännitys kaikkoaa vähitellen ja pian uusista asioista tulee vanhoja tuttuja. Olitkin ihanan aikaisin paikalla - apua aamuruokinnassa tarvitaan aina!

Olit reippaana tutustumassa Tomiin heti alkumetreiltä ja ruuna sai arkipuuhien aikana jo aavistuksen siitä, kuka hänen uusi hoitajansa on. Tarhatessa hevosille voi jättää riimun päähän siltä varalta, että joku innokas tuntiratsu päättää karata tarhasta. Riimupäisiä on helpompi kalastella naapurin pelloilta ;) Vielä kertaalleen tervetuloa hoitoporukkaan mukaan, uskoisin, että teille tulee hauska hevoskesä Tomin kanssa!

12.9.2010 - Päivä ennen epäonnenpäivää on todellinen epäonnenpäivä
Heräsin myöhään, koska lauantaiset juhlat kaverini luona olivat venyneet pitkälle aamuyöhön. Haukottelin makeasti ja vilkaisin kalenteriin.
"Onko tänään kolmastoista päivä..? Onneksi ei sentään perjantai..." hieraisin silmiäni, ja huomasinkin katsoneeni väärin.
"Eikun kahdestoista päivähän tänään on" huokasin helpottuneena. Mulle sattui ja tapahtui aina kolmastoista päivä jotain ikävää, ja ne olivat aina yhtä inhottavia. Viime kerralla onnistuin astumaan sellaisen haravan päälle, joka satui lyttäämään kasvoihin. Auts. (Puhun itsekseni: kukaan muuten huomannut samaa kuin minä?)

Heräämisestä toivuttuani (eikö se olekin aina yhtä hankalaa) kiiruhdin alakertaan ja kaadoin muroja kuppiin. Maito seurasi kauniisti perässä, ja pian edessä odotti herkullinen aamiainen, joka katosi nopeasti. Aamiaisen (jonka tiskit jäivät muka ihan vahingossa pöydälle isän tiskattavaksi) jälkeen hyppäsin vanhan pyöräni selkään ja polkaisin sen liikkeelle.

Ensin kuulin vain kaukaisen äänen. Se oli kuin norsu... Hetkinen, norsu? Ei norsuja asu täällä päin, huomasin ajattelevani ja käänsin päätäni. Huomasin idean olevan erittäin huono hetkeä myöhemmin.
"Tööt tööt" jättimäinen rekka-auto jylisi ohi reilua vauhtia. Säikähtyneenä ohjasin pyörän ojaan (sinne siis) ja hoksasin pian istuskelevani kuravedestä tahmaisena keskellä leveää ojaa vanha pyörä allani. Kiroillen kiikuin siitä ylös ja vedin pyörän mukanani. Harmikseni ketjut olivat lähteneet paikoiltaan, eikä minulla ollut aikaa ja kärsivällisyyttä ryhtyä niitä oikomaan. Tyydyin siis itsekseen mutisten taluttamaan pyörän tallille, jonne ei onnekseni ollut kovin pitkä matka.

"Hei Isabel!" Ella ilmestyi tallista hiukset tuulen mukana hulmuten. Moikkasin takaisin, hetkeksi poahan tuuleni unohtaneena ja tyrkkäsin pyörän pois tieltä, makoilemaan maata vasten.
"Näkyyhän sinuakin taas pitkästä aikaa", Ella hymyili ja vilkuili selvästi uteliaana vaatteitani.
"Kaaduin. Ojaan." huokaisin.
"Ojaan? Mitä kiinnostavaa siellä oli? Uusi paahtoleipälajike?" tyttö kiusoitteli.
"Ehe ehe" mutisin ja astuin talliin.
Kaikkien katseet kääntyivät minua kohden. Hymyilin tekopirteästi ja vilkutin oikein iloisesti. Varmaan ajattelivat minun tulleen hulluksi, koska kaikki käänsivät samantien päänsä pois. Näin jopa yhden naisen laittavan käden poikansa silmien eteen, ja meinasinpa purskahtaa kaiken päälle nauruun siinä, keskellä käytävää. Tajusin kuitenkin olla hiljaa.

Seuraavaksi hain Tomin karsinastaan ja lähdin Kirsin (uusi tuttavuus) ja Ellan kanssa kävelyretkelle. Tomi ei ollut oikein aurinkoisella päällä, mutta lähti mukaan porkkanoiden toivossa. Metsä oli rauhallinen paikka. Tai täytynee korjata - oli rauhallinen paikka, ennen kuin saavuimme. Naureskelimme Kirsin kanssa täyttä päätä uusimmalle tallijuorulle (joka kertoi tuntiratsastajasta joka oli tippunut varmaan kahdeksan kertaa tunnin aikana ja kehunut tunnin jälkeen itseään hyväksi ratsastajaksi: olihan hän tippunut jo sata kertaa!)
Äkkiä Tomi veti päänsä ylös. Se päästi kimeän hirnunnan ja viskasi itsensä irti. Samassa se lähti reipasta ravia poispäin, kiohti tallia. Välillä se hidasti tahtiaan, käänsi päätään ja hirnui ivallisesti. Purin huulta ja kirosin epäonnista päivääni.
Ei meidän sitten auttanut muuta kuin keskeyttää retkemme ja lähteä takaisin. Tallilla Tomi antautui kiinni, ja olihan se aika iloisen näköinen.
"Käyttäydyt kuin pieni varsa" moitin mutta hellyin samassa hevosen ilmeelle. Rapsutin sen pehmoista karvaa ja kasvoilleni hiipi hymy.

Mielenkiintoisen tallipäivän jälkeen kipusin pyöräni selkään ja lähdin pyöräilemään kotia kohti.
"Tööt tööt!"
Oja on niin mukava paikka. Niin märkä, likainen ja ehdottomasti paras jos päiväsi on ollut huono. Kirosin kovaan ääneen. Täsmälleen sama rekka (ai mitenniin mistä voin tietää?) sattui ajamaan minut ojaan toista kertaa samana päivänä. Kirosin uudestaan.
Päivä ennen epäonnenpäivää on todellinen epäonnenpäivä, sanokaa minun sanoneen.

Voi apua, epäonnenpäivät ovat välillä ihan tuskaa kun odotan milloin maneesin katto tippuu alas tai koko hevoslauma päättää karata kylille. Nyt täytyy alkaa tarkkailla mitä sitä edeltävänä päivänä tapahtuu. Ja ei hätää - tallikäytävää pitkin kävellessä huomaa, että todella moni höpöttelee itsekseen ;)

Aamu ei lähtenyt ihan vauhdilla käyntiin. Ojassa käyminen voisi virkistää kuumana kesäpäivänä, mutta näin syksyllä se on luultavasti vain ja ainoastaan harmittavaa. Toisaalta moni tallilainen sai taas hämmästellä ja hymyillä (vaikka eihän toisten vahingoille saisi nauraa, mutta miksi se silti aina pistää hymyilyttämään...). Et onneksi ole ensimmäinen etkä varmaan viimeinen, joka ilmestyy tallille hieman... erikoisemman näköisenä!

Metsäretki antoi aikaa ajatella muuta ja naureskella talliporukalla. Tomin karkuretkikin päättyi hyvin ruunan juostessa takaisin tallille. Harmillista, että sama tuuri ei riittänyt kotimatkalle. Pitäisiköhän pyytää kunnalta rekkaliikenteen poistamista? Tai kevyen liikenteen väyliä teiden varsille. Onni onnettomuudessa: ensi kerralla ei onneksi ole epäonnenpäivä. Toivottavasti ;)

23.8.2010 - Jotkut eivät ymmärrä siisteyden päälle - en edes minä
Sinä päivänä nukuin pommiin. Avatessani silmät huomasin vain, kuinka viisarit osoittivat jo pitkälle ylöspäin, eli olin pari tuntia myöhässä. Tehtäväni oli ollut hakea Tomi laitumelta yhdentoista aikaan. Herra oli siis saanut riehua ilman minua.
Myöhään herääminen on kesälomalla minun tapani elää, mutta silloin, kun pitäisi hoitaa hevosta, ei tapa ei oikein kannata. Paahtoleipä oli loppu, joten jouduin tyytymään joqurttiin, jonka pistelin poskeeni nopeammin kuin.. kissa hiiren? - en kyllä ole koskaan nähnyt kissaa joka syö hiiren, mutta oletetaan nyt että se syö nopeasti. No kuitenkin, kun ruoka oli nielty nappasin ikivanhan pyöräni seinustalta ja kiiruhdin matkaa. Voisin mainita, että pyörässäni on seitsemän vaihdetta, joista kuusi naksuu pahasti ja viimeinen on vaihde nro 1. Jos siis haluat päästä nopeaa vauhtia, olisi se sama kuin hyppäisit kuntopyörään, sillä niin pieni veto on ykkösvaihteella.

Kun sain kuntopyöräni poljettua riittävän lähelle tallia, hyppäsin alas ja tyydyin taluttamaan sitä loppumatkan, sillä en viitsinyt pelästyttää jokaikistä hevosta ja ihmistä kolisevalla romullani. Viisisataa metriä tallille ei ole kovin pitkä matka, mutta se kyllä tuntuu pitkältä, kun on polkenut sitä vauhtia mitä minä. Arvata siis saattaa, miten hemaiseva oli ulkonäköni perillä. Hikinen, hiukset sekaisin, vaatteet ryppyiset. Kaksi viimeistä kohtaa tosin johtui siitä, etten ollut harjannut hiuksia enkä millään lailla yrittänyt suoristaa lattialla rypistyneitä vaatteita. Naama oli väriltään epämääräinen ja jalassa piti olla tallisaappaat, joskin hoksasin että olin ottanut isäni kumisaappaat - joten ne väistämättä tippuivat jaloista. No, pääasia että olin selviytynyt tallille saakka.

"Terve Aino", moikkasin tallin ovesta juuri ulos astuvaa omistajaa. Ainon ilme oli ihan oikeasti näkemisen arvoinen. Se nauru tosin ei, sillä nainen purskahti nauruun muutaman sekunnin tuijotuksen jälkeen.
"Aina yhtä kauniina, Isabel"
"Tottakai", virnistin ja huomasin, että takkini oli nurinpäin. Takana luki öttytsoveh, koska musta teksti vaaleansinisellä pohjalla tykkäsi näkyä kummallekin puolelle, vaikkakin toiselle puolelle väärinpäin. Korjasin hieman nolostuneena takin oikeinpäin, ja kiiruhdin naama punaisena talliin.
Tallissa suuntasin hieman kiusaantuneena hoitajien huoneeseen päämääränä korjata kaikki mikä oli korjattavissa.
"Vau mikä hiuspehko", kuulin äänen. Huomasin yhden hoitajista, sen punatukkaisen, jonka nimeä en koskaan meinannut millään muistaa.
"Moi mä olen Johanna, ja hoidan tota Haraldia. Kukas sä olet?"
"Mä olen Isabel ja alotin aika vasta hoitaan Tomia"
"Tomitomitomi... Niin se oli se puokkiruuna, jos oikein muistan?"
"Juu kyllä"
"Siilit on kivoja"
"Hä?"
"Joo siistota eilen meidän pihalla kävi siili"
"Aijaa, sehän kiva"
Juttelimme siinä jonkin aikaa kaikesta: eläimistä, erityisesti siileistä ja hevosista, työpäaikoista, kesästä, syksystä, talvesta. Ovesta pomppasi pian esille toinenkin hoitaja.
"Moi Ella, tässä on Isabel, se joka hoiti Maffea vähän aikaa", Johanna esitteli.
"Ai se! Terve, mä olen Ella", tyttö hymyili ystävällisesti. Nyökkäsin hymyillen takaisin.
"Mites Fabin kanssa?" Johanna kysäisi, sillä ikusiella mielenkiinnolla jonka olin jo ehtinyt huomata.
"Mitäs tässä, ihan kivasti sekin on käyttäytynyt, onneksi"
Äkkiä pamautin käden suuni eteen. Ääni sai hoitajat kääntämään katseensa toisistaan.
"Sori, mun pitää mennä hoitaan Tomi, sitähän varten mä tänne tulin", tokaisin täysin keskusteluun unohtuneena.

Hevostahan tänne oli tultu hoitamaan, mutta höpöttelyyn jää helposti kiinni. Kipaisin siis hakemaan harjapakin Tomin karsinan eteen ja tervehdin nelijalkaista ystävääni.
"Mä voin tulla auttamaan, jos sopii?", Ella sanoi. Vastasin myöntävästi ja vilkaisin sivusilmällä, kun Ella nappasi harjan ja siirtyi hevosen oikealle puolelle - tällä kertaa, viisastuneena, olin mennyt valmiiksi vasemmalle puolelle, ettei seuraisi samanlaista tappelua kuin edellisellä kerralla - ja ryhtyi harjaamaan reippaasti Tomin tarhan ruohonsyönnin ja makoilun jälken hieman likaista turkkia. Edellisen illan hevoset olivat olleet pitkälti yöhön laitumella, viimeisistä hyvistä keleistä nauttien, joten kaikki ilo oli otetu irti.
"Fabi on ulkona", Ella vastasi kysyvään katseeseeni, joka kysyi: missäs hoitohevosesi on?
Nyökkäsin myöntävästi. Harjasimme yhteistoimin ruunan puhtaaksi rivakkaan tahtiin. Ella tarjoutui viemään harjaakin pois, ja suostuin ystävälliseen pyyntöön. Nappasin riimunnarun ja lähdin taluttamaan Tomia laitumelle. Ratsastuslenkki saisi taas jäädä, sillä pitäähän hevosen antaa nauttia laitumella oleskelustaan. Hieman hankalaa oli saada hevonen kulkemaan nätisti ja rauhassa, kun joka kerta jonkun hevosen äännähtäessä läheisellä laitumella, se meinasi hyppitä pystyyn. Sain kuitenkin Tomin turvallisesti laitumelle ja huomasin, kinka se lähti takapuoli pomppien (pukitellen) reipasta laukkaa kohti kavereitaan. Ihan 'sattumalta' Tomi nappasi pari ruohonkortaa ja laskeutui maahan piehtaroimaan, juuri kun se oli ollut puhtaana. Jotkut eivät sitten ymmärtäneet siisteyden päälle. En kyllä minäkään, hoksasin ajattelevani muistaessani ulkomuotoni. Moikkasin Ellaa ja Johannaa ja lähdin rämäkunnossa kolisevalla pyörälläni kohti kotia.

Heh, tarkkaile joskus tallikissa Nanua - se on kyllä kieltämättä aika vikkelää touhua kun hiiri katoaa kissan masuun. Tosin sitä ennen sitä pitää kantaa ympäri tallirakennusta ja näyttää jokaiselle vastaantulijalle mahdollisimman ylpeänä.

Tallilla saa onneksi jäädä myös höpöttämään muiden kanssa :) Samalla voi huomaamattaan saada harjausseuraa ja apua askareisiin. Osa hoitajista saattaa olla sinulle tuttuja, Ella ainakin on ollut mukana kuvioissa niin pitkään, että taisi olla silloinkin hoitajana, kun hoidit Maffea. Tallirutiinit olivat tuttuja ja pärjäsitte Tomin kanssa hyvin.

11.8.2010 - Kerta se on ensimmäinenkin
Tänään on ensimmäinen päivä uuden hoitohevoseni Tomin kanssa. Kaikki tapahtui niinvain yllättäen. Järsin parhaillaan paahtoleipää vain uimapuku ja ohut hellemekko päälläni (olin tullut juuri rannalta) kun puhelin soi.
"Terve Isabel. Olisi niin, että yksi hevonen olisi ainakin ilman hoitajaa, meidän Tomi"
Toki olin kuullut Tomista, useaankin otteeseen. Kun vielä hoidin Maffea, sain kuulla muilta hoitajilta säikystä hölköttelijästä, vaativasta mutta palkitsevasta ruunasta. Ainon äänestä kuuli, että asialla oli kiire, ilmeisesti aamutalli odotti tai jotain, joten mitä olisin voinut tehdä? Seisottaa häntä loppupäivän puhelimessa?
Ajatus kieltämättä houkutti vähän, koska olen ilkeä ihminen, mutta vastasin lopulta myöntävästi sen enempää kaartelematta.

Ja se sitten johti tähän. Matka kohti Golden Horsen kultaisia peltoja ja vihreitä niittyjä saattoi alkaa pian, itse asiassa seuraavana päivänä oli kertakaikkiaan pakko rynnätä tallille katsomaan upouutta hoitohevosta, koska niitähän ei ihan joka päivä näe. Siis upouusia hoitohevosia.
Sinä yönä oli kertakaikkiaan hankala nukkua. mietin kokoajan "huomennahuomennahuomennahuomennahuomenna" eli ajatukset seikkailivat siellä täällä. Koitapa siinä sitten rauhoittua: mahdotonta.
Aamulla vedin naamaani paahtoleivän kera kinkku ja juusto (eikö paahtoleipä olekin niin hyvää että sitä pitää syödä koko ajan...) ja kiiruhdin matkaan, puolijuoksua kuten aina. Kävely oli liian hidasta ja jalkojen energia meni nollaan jos juoksit. Niin tuttu tunne.

Tomi osoittautui oikein mukavannäköiseksi herraksi, joka seisoskeli tarhan portilla odottaen sisäänpääsyä. Oli tainnut olla ulkona koko aamun, koska energiat oli purettu ja nyt se tyytyi vain heinän hiljaiseen rouskutteluun. Laskin lähestyessäni puremisia.
"Yksi. kaksi. Kolme. Neljä. Viisi. Kuusi. Seitsemän. Kahdeksan. Yhdeksän. Nielaisu" niinkin loistava laskija kuin minä osasi laskea jopa kahteenkymmeneen, joten yhdeksän ei (vielä) tehnyt hankaluutta.
Tomin ilme oli näkemisen arvoinen, kun avasin portin ja nappasin sen riimusta kiinni. Sellainen "Wtf!? Tuonko ne on lähettäneet mulle?" ja "painu hiiteen siitä" väliltä. Vastaan se ei kuitenkaan pään heiluttelua enempää laittanut, joten asiat taisivat olla ihan hyvin. Kyllä me vielä joskus toimeen tultaisiin, jos vain hevonen sietäisi sitä, että tulin milloin aamuvarhaisella herättämään kaikki ja milloin iltamyöhään koska olin nukkunut pommiin. Muuten tulisimme toimeen.
"Tervehyvääpäivää", sanat yhtyivät toisiinsa epäselvinä, mutta reippaina. Minulla oli kiire puhua, oli mukavaa hoitaa hevosta taas pitkästä aikaa. Nojaa, minä se olin ollut viime kerralla joka erosi, koska koulu painoi päälle. Minä sitten inhoan koulua. ja taas se painaa parin viikon päästä päälle. "Olen Isabel. ja uusi hoitajasi", yritin sopeltaa hevoselle, joka vilkuili minua jotenkin epäluuloisesti. Mitä tuo haluaa minusta, päättelin sen katseesta. Mitä minä halusin siitä?
Hoitohevosen? Vai paijauskaverin? Hevosen, jolla ratsastaa? Älä kysy, en osaa vastata.
"Mitäkö haluan sinusta? Emmätiiä", supatin hevosen korvaan. Tomi heilutteli korviaan kiinnostuneena, mutta kun en sanonut enää mitään kiinnostava jollain jännällä mielenkiintoa herättävällä äänensävyllä niin kiinnostus laski nollaan ja hevonen jähmettyi taas aloilleen. Pudistelin päätäni ja hain harjapakin.
"Wau täällähän on muuttunut järjestys", katselin satulahuonetta. En muuten saanut uudesta järjestyksestä mitään selkoa. Tomitomitomi, missä tomin pakki? Tomin tavarat? Ei voi mitään, pakko mennä kysymään Ainolta.

"Kopkop" sanoin avatessani oven. Kuulosti niin hienolta sanoa kopkop, kuin koputtaisi, niin hienolta ett sitä oli pakko kokeilla todellisuudessa. Ja se toimi. kannattaa muuten testata. Nyt tiedän, että jokainen asiasta kiinnostunut toistelee jo sanoja kopkop itsekseen ja päättää ainakin mielessään koputtaa kun seuraavan kerran tulee tilaisuus.
"Terve Isabel, mitäs kuul--"
"Moi Aino missä Tomin tavarat on?" Aino-parka joutui keskeyttämään repliikkinsä kun minäpoi.. -sori, kun minätyttö painoin vain päälle. Aino tyytyi lauseensa jatkamisen sijasta siihen, että nousi tuolistaan ja näytti missä tavarat sijaitsivat.
"Vau"
Btw, Tomin tavarat oli lopulta oven vieressä, niin näkyvällä paikalla etten huomannut. Pitäisi varmaan hakea johonkin näkötestiin tai jotain.

Raahauduin harjapakin kanssa - joka painoi ainakin tonnin - Tomin karsinan eteen ja harjasin sen. Tai sen osan, mikä oli mahdollista harjata, elikä oikean puolen. Vasemmalle puolelle en edes päässyt, koska herra oli painautunut niin lähelle seinää, että sinne ei minunkokoiseni ihminen mahtunut. Nyt tietenkin kaikki pohtivat minkä kokoinen on minunkokoinen. En kommentoi.
Huonoksi onnekseni vasen puoli oli juuri se puoli, joka oli likainen. Se puoli, jolla hevonen oli makoillut. Jos oli oikeakätisiä ja vasenkätisiä ihmisiä, niin oliko hevosia sitten oikea- ja vasenkylkisiä? Varmaan oli, koska tästä eteenpäin panin aina merkille kummalla puolella ruuna makoili. Yleensä vasemmalla. No, koska vasen oli se likainen, sinne täytyi siis päästä. Olen aina ollut niin loistava huijari, että päätin saada hevosenkin huijattua. Tosin vain siinä mielessä hyvä huijari, että osasin korttipelissä napata mukaan ylimääräisiä ässiä, mutta pakkohan niiden ässien sujauttelun oli hevosiinkin toimia.
Talutin Tomin ulos karsinasta. Talutin sen takaisin. Sujahdin vasemmalle puolelle - melkein. Ruuna huomasi aikeeni, pomppasi takaisin paikalle jossa oli ollut aikaisemmin ja minä iskeydyin seinään. Hups.
Yritin vaikka ja mitä. Yritin kiertää takakautta. Etukautta. Yritin työntää, vetää ja kierittää. Mutta mikään ei tepsinyt.
Ihminen osaa sitten olla tyhmä. Oli tunnettua, kuinka Tomi ei aina sietänyt kaikkia hevosia kulkemassa sen karsinan ohi. Toisaalta se oli jo oppinut lähes kokoaan ulos tästä tavasta, mutta aina piti yrittää. Niin sitten (olen niin ovela. Ja itsekehuinen) pyysin Ainoa taluttamaan jonkin hevosista Tomin karsinan ohi. Aino katseli minua kuin mielipuolta, mutta talutti kuitenkin lähimmän hevosen karinan ohi taluttaakseen sen sitten takaisin karsinaansa. Kuten arvelinkin, tämä toimi: Tomi höristi korviaan ja kuunteli, ja ihan sattumoisin unohti vasemman kylkensä. Kun se ihmetteli, pujahdin sinne ja ryhdyin harjaamaan. Hevosen mentyä herra tajusi virheensä, mutta päätti luovuttaa - tältä päivältä.

Ratsastusta en edes harkinnut tällä kertaa, koska harjailussakin oli tänään riittävästi energiaa. Niin sitten rapsutin harjauksen jälkeen ruunaa korvan takaa, vein pakin pois, hyvästelin talliporukat ja lähdin kotiin. Vihellellen, tyytyväisenä. Tämä oli kuitenkin vasta ensimmäinen kertani, mutta silti.
Kerta se on ensimmäinenkin.

Totta, aamuisin puhelimessa ei ehdi turista tuntitolkulla. Ei siinä muuten mitään, mutta aika pian käytäviltä alkaa kuulua kolinaa ja hirnuntaa kun ruokaa ei näy edessä. Vanhalle tallille on luultavasti helpompi palata hoitamaan, kun käytännöt ja paikat on tuttuja - mitä nyt varusteiden paikkaa ollaan vaihdeltu ;) Onneksi ensimmäisenä päivänä ei tarvitse löytää kaikkea hetkessä.

Etteköhän te Tomin kanssa tule toimeen, vaikka ruuna tänään väläyttelikin hieman epäileviä ilmeitä. Olet kuitenkin luonteeltasi sen verran tomera, ettei Tomille jää turhia hetkiä ajatella mörköjä. Hmm, voi hyvin olla että hevosissa on myös toiskylkisiä. Pitää ruveta tarkkailemaan, ehkä Tomilla on taipumusta liata juuri se vasen puoli. Nokkeluus voitti ja pääsit sopivalle puhdistuspaikalle :) Jos ongelmia tulee, niin voit myös taluttaa Tomin ulos harjaspuomille tai käytävälle, jossa seiniä ei ole tarpeeksi lähellä estämässä puhdistusta.

Ensimmäinenkin on kerta ja pidän tavastasi kirjoittaa, hoitotarinasi kuulostaa persoonalliselta, juuri sinun hoitopäivältäsi. Toivotan sinut vielä kertaalleen tervetulleeksi takaisin, olkoon tuleva syksy mukava ja tapahtumarikas Tomin kanssa!

1.5.2010 - Kevään merkkejä?
Olen jutellut usean ratsastuskoulun omistajan kanssa tänä keväänä hoitajapulasta. Meillä GH:ssa tilanne on ollut aika hyvä, hoitajia on riittänyt ja tarinoita on saapunut hyvää tahtia postilaatikkoon. Osa tallinpitäjistä on surkutellut sitä, ettei uusia hoitajia tunnu enää löytyvän mistään.

Valitettavaa on, että myös meillä vapautuu taas yksi hevonen. Strike lähetti minulle postia, ettei ehdi enää hoitamaan Tomia. Kiittelin tyttöä kovasti ja toivotin hänet tervetulleeksi vielä tulevaisuudessa - Tomia saa aina tulla rapsuttelemaan! Toivottavasti kesäksi ruunalle löytyy oma hoitaja, niin kesäiset ulkopäivät eivät kulu ihan yksin.

2.3.2010 - Eka hoitopäivä
Tänään, maaliskuun toisena päivänä kävelin reippain askelin pitkin pitkää hiekkatietä kohti Golden Horsen ratsastuskoulua. Eilinen ratsastustunti oli tehnyt positiivisen tunnelman, joka on nyt edukseni, kun aloitin tällä uudella tallilla. Tänään pääsisin paremmin tutustumaan hoitohevoseeni, Lumivuon Phantomiin, jota kutsutaan Tomiksi. Harmi vain, että luokallani on yksi todella ärsyttävä poika, jonka nimi on Tomi.

"Hei! Oletko sinä Tomin hoitaja?" joku ystävällinen tallityttö kysyi juuri, kun olin astunut tallialueelle.
"Joo, Strike. Alkeistunnilta", vastasin hymyillen ja olin ojentamassa kättäni kättelyyn hyvien tapojen mukaisesti, mutta tyttö otti kädestäni kiinni ja lähti juoksemaan kohti aitauksia.
"Kello on kohta jo puoli kaksitoista, haetaan Tomi ja Aku tarhasta", hän sanoi ja johdatti meidät aitauksille, jossa hevoset kirmailivat.

Läheiseen puuhun oli ripustettu Tomin ja Akun päitset, joista valitsin sinisen kangasriimun, jossa oli Tomin nimikirjaimet. Pujahdin aidan ali tarhaan ja yritin houkutella isokokoisen ruunan luokseni heiluttamalla kättäni ja viheltämällä vienosti.
Phantom lönkytteli Aku perässään minua kohti pää korkealla ja uteliaasti se rupesi haistelemaan kättäni, josta olin lapaseni riisunut. Pakkasta oli vain viisi astetta, joten siellä tarkeni aika pitkäänkin silloin, kun ei ollut tuulenvirettä. Silitin Tomin hikistä kaulaa. Se oli selvästikin riehunut tarhassa Akun kanssa. Tallityttö oli ottanut jo Akun kiinni, kun minä raaskin kiinnittää leukaremmin pikalukolla. Riimunnaru vain kiinni ja menoksi. Minulla on jonkinlainen oripelko, joten on hyvä, että Akua paimensi joku, kun se työskenteli lähelläni. Avasin portin ja talutin Tomia pitkällä narulla ja juttelin sille turhanpäiväisistä kännyköistä. Se hörähteli välillä ja Akua taluttava tyttö hymyili sen seurallisuudelle. Aku ja Tomi olivat ihmeen läheisiä. Phantomilla on nimittäin tapana luimia viereisissä tarhoissa oleville pollenpyöryköille. :)

"Laitan sinulle sen sinisen talliloimen, kun pääsemme sisälle, ettet jäädy kun värjötät siellä paikallasi. Kun sinulla ei ole kunnon kuivatusloimea", tuumailin, kun saavuimme tallin edustalle, josta kävelimme sisälle talliin. Tomi luimi karsinassa oleville hevosille, joten talutin sen reippaasti omaan karsinaansa. Irrotin siltä päitset ja annoin sen pyöriä karsinassa.

"Onko täällä jossain pyyhettä?" kysyin tytöltä, joka oli vienyt juuri Akun karsinaansa.
"Täällä näin, tuossa kaapissa", hän vastasi ja kiitin. Sitten lähdin hakemaan pyyhettä.

Kun sain pyyhkeen, palasin takaisin ja kuivasin Phantomin mahdollisimman hyvin turvasta hännäntyveen. Kävin viikkaamassa pyyhkeen takaisin paikoilleen ja nappasin matkalla myös Tomin harjapakin. Kun palasin, avasin pakin ja valitsin harjoista pölyharjan, joka tuntui ihanan pehmeältä kädessäni. Silitin Phantomia ja sen jälkeen ryhdyin sukimaan sitä pitkin vedoin myötäkarvaan. Tomin karvanlähtö oli nähtävästi alkanut lievästi, sillä karvat pöllähtivät jokaisella vedollaan. Harjasin myös jalat huolellisesti.

Kun hevonen oli harjattu, vaihdoin pölyharjan harjalliseen kaviokoukkuun. Nostin ensimmäisenä oikeanpuolimmaisen etujalan, jonka sain putsattua ilman nykimistä. Vasemmanpuoleisessa etujalassa oli enemmän haastetta, sillä Tomi olisi kokoajan potkaissut sen pois otteestani. Pidin kuitenkin puoleni ja puristin jalan kunnolla kainalooni. Sain kavion putsattua, kun pienen välikohtauksen jälkeen Tomi luovutti. Kakajalat onnistuivat lähen moitteettomasti.

Kiitin vielä, ennen kuin heitin koukun takaisin pakkiin. Sitten laitoin lapaset jalkojen väliin ja ryhdyin setvimään Tomin harjaa sormillani. Piikkisuka tai kampa olisi nyt tarpeen. :( Sormet olivat niin jäässä, että oli pakko luovuttaa ja laittaa lapaset takaisin tassuihini. Yksi iso hali Phantomille ja sitten sininen talliloimi hevosen niskaan. Suoristin sen molemmilta puolilta ja siirsin sen oikeaan kohtaan Tomin selässä. Kiinnitin ristivyöt mahan alta ja etukiinnitykset, jotka olivat pikalukoilla, joka teki siitä helpompaa.

Lumivuon Phantomin karsina oli jo siivottu, joten minun ei tarvinnut siitä huolehtia. Vein harjapakin takaisin paikalleen ja sanoin heipat Akun hoitajalle, joka oli juuri lähdössä. Katsoin kelloa ja tajusin että minunkin pitäisi kohta häippästä.

Menin hakemaan ämpärin ja siihen kädenlämpöistä vettä, jotta voisin juottaa Tomia, joka on varmasti hyvin janoinen, sillä tarhan vesiämpärit ovat aina jäässä. Nostin ämpärin Tomin eteen ja se litki sieltä kaiken. Kävin täyttämässä ämpärin vielä toisen ja kolmannenkin kerran, jonka jälkeen täytin karsinan kulmassa olevan ämpärin, jonka Tomi oli juonut tyhjäksi jo aikoja sitten.

Sanoin vielä heipat Phantomille ja sitten katsoin parhaakseni lähteä kotiin syömään. Ensimmäinen hoitopäiväni oli oikein mukava.

Heh, toivottavasti nimi ei ole enne, ja tämä Tomi osoittautuu kivaksi tapaukseksi! Kaksikosta orimaisempi on oikeastaan juuri Tomi, Aku on sellainen pullamössöori, ettei se osaa varmaan edes luimia ;) Riehumisen taito kuitenkin löytyy molemmilta. Hyvä että kuivasit innokkaan tarhailijan, niin säästytään vilustumisilta ja lihaskankeuksilta.

Hevosten harjapakkeja pitäisi totta tosiaan päivittää. Voisi kevään aika hankkia joka hevoselle oman piikkisuan, niin säästyy talvisin sormien palelulta :) Hevosten karsinoissa on vesiautomaatit, joiden pitäisi toimia - tosin talvella putket saattavat kovilla pakkasilla jäätyä. Mutta muussa tapauksessa vettä pitäisi tulla ilman ongelmia suoraan karsinalle.

20.2.2010 - Piristävä pakkaspäivä
Talutin Tomia kohti tarhaa. Ruuna käveli nätisti toppaloimi päällään, hengitys pakkasilmasta höyryten. Napsautin riimunnarun irti ja suljin portin perässäni. Tomi jäi hetkeksi portille katselemaan muita hevoskavereita, jonka jälkeen se pyörähti ympäri ja meni tutustumaan heinäkasan antimiin.

Toimistossa oli taas ihanan lämmintä ulkoilmaan verrattuna. Nanu hiipi jostain syömään ja hyppäsi sitten tuolille nukkumaan. Pienestä kissasta oli ehtinyt kasvaa jo aikamoinen tallikatti. Avasin sähköpostini ja huomasin muutaman uuden viestin joukossa Striken lähettämän viestin. Hurrasin mielessäni - uusi hoitaja! Vastasin samantien tytölle myöntävästi ja toivotin hänet tervetulleeksi tallin hoitoporukkaan. Tomin pitkä tauko omasta hoitajasta oli vihdoin ohi ja toivoin todella parasta.

30.7.2009 - Laidunlomaa.. :3
Heidistä ei ole kuulunut taas hetkeen mitään, joten joudumme valitettavasti lähettämään hänelle kirjeen hoitopaikan menetyksestä. Ikävää, sillä Heidi on ollut tallitoiminnassa todella aktiivisesti mukana :/ Mutta ajankululle ei voi mitään, toivotaan että vaikka joku uusi tuntilainen nappaisi tämän estehain hoidettavakseen!

Kisaamisen ohella ehtii myös lekotella laitumella. Elokuun alkupuolella hevoset saavat rentoutua rankan kisakesän jäljiltä ja kerätä voimia tulevaa tuntikautta varten. Ehkä jollain viikolla Tomi pääsee taas näyttämään tuntilaisille, millaisia hyppyjä hänen jaloistaan lähteekään!

10.6.2009 - Metrin raja rikki!
Hiphei! Saimme vihdoin muutama päivää sitten ensimmäisen kisastartin metrin rataesteillä suoritettua, eikä yhtään hassummalla tuloksella. Olimme ihan kärjen tuntumassa, viidensinä :) Toissapäivänä oli uusi yritys ja kovatasoisessa luokassa sijoituksemme oli huima 8/33. Tästä on todella hyvä jatkaa eteenpäin, tavoitteena loppuvuodesta 110cm rataesteet, ja jos hyvin käy niin jopa 120cm jonain päivänä!

Tällä hetkellä olemme kenttävalmennuksessa mukana, ja toivomme että illalla järjestettävä kilpailu tuo meille vielä vähän lisävarmuutta tulevia kisakoitoksia silmällä pitäen. Olemme nauttineet olostamme leirillä ja Tomi on päässyt tutustumaan uusiin hevoskavereihin. Huomenna taas kotiin, saa nähdä millaisien taitojen kera ;)

14.11.2008 - Hoitotarina
Taas oli reilu viikko kulunut, vai kaksiko siitä jo oli niin, että hurahti - eikä talille ollut juuri ehtinyt tulemaan. Harmihan se oli, mieluusti täällä kävi useamminkin mutta aina ei tähän ollut mahdollisuutta.

Tänäänkin pääsin tallille tulemaan vasta neljän aikoihin, ja jo viideltä pitäisi olla hevosen selässä valmentautumassa! Tomille ei jäänyt siis kovin paljoa aikaa, vaan toivoin sen menevän tunnille tänään. Harmikseni sain todeta ruunalla olevan vaapapäivä, ja täyttä vapaapäivää se merkitsisikin sille. Ehdin pikaisesti sen harjaamaan ennen Ollin kuntoon laittamista, ja sitten jouduinkin hylkäämään ruunan karsinaansa.

Päästyäni valmennuksesta piti toki hoitaa Olli, ennen kuin saattoi edes ajatella tekevänsä Tomin kanssa yhtään sen enempää. Koska olin saanut ruunan jo harjailtua pinta puolisesti, päätin vielä harjata vähän syvemmältä sekä setvitellä hännän sekä harjan.

Ruuna vaikuttikin iloiselta, saadessaan seuraa ja malttoi mallikkaasti seistä koko hännän setvittelyn ajan. Vaikka siihen meni aikaa, ruuna enintään vaihtoi lepuutettavaa jalkaa samalla kun krovat kääntyilivät taaksepäin kuunnellessaan mitä kaikkea höpötinkään sille.

Puoli kahdeksan maissa itselleni tuli kyyti, joten sitä ennen piti siivota vielä omat jäljet sekä käydä vaihtamassa vaatteet. Valittelin Tomille tätä lyhyeksi jäänyttä visiittiä, luvaten tulla hoitamaan sitä ihan kunnolla taas pian. Mieluusti jo huomenna, voitaisiin mennä vaikka maastoilemaan jos olisi oikein kaunis päivä. Annettuani ruunalle porkkanan, rapsutin sitä kaulasta ja sanoin heipat.

Olet niin ahkerasti ehtinyt käydä lokakuussa, että olet toki tauon ansainnutkin välillä :) Valmennus vei aikaa tallipuuhilta, mutta ruuna sai huomiota harjauksen muodossa ansaitsemallaan tavalla. Aina ei voi ehtiä hoitaa kaikkea - hoitopäiväsi kuulosti silti oikein kivalta ja toimeliaalta. On ihanaa että käyt myös valmennustunneilla hoitamisen ohella :) !

31.10.2008 - Hoitotarina
Poljin tallille auringon paisteessa, tätä oltiinkin taas kaivattu! Aurinkoa ja kuivempaa ilmaa siis. Pystyi jopa polkemaan pelkäämättä koko aikaa lentävänsä heti seuraavaan ojaan, kun tietkään eivät olleet jäässä. Kolmen maissa olin tallilla, ja kävinkin oitis katsomassa tuntihevoslistan. Tomi ei tänään menisi lainkaan tunnille, jotenkin sekin pitäisi koittaa liikutella siis - itse menisin tosin Ellan valmennukseen kuudelta Ollilla! Sillä en ollutkaan ikänä mennyt, joten mielenkiinnolla odotin millainen tapaus Olli olisi ratsastaessa. Ainakin hoitaessa se oli varsin mukava, mitä sitä nyt muutamia kertoja olin laittanut kuntoon alkeis- ja jatkokurssilaisille.

Menin ensi alkuun taas harjailemaan Tomin, olisipa sekin sitten tehty pois alta. Ihanan kuivasta ilmasta oli sekin hyöty, ettei ruuna ollut saanut itseään liattua juuri lainkaan. Harjaamiseen ei siis mennyt paljoa aikaa, vaan se oli melko läpihuuto juttu. Saatuani ruunan valmiiksi, autoin etsimään parit pintelit alkeiskurssilaisille ja kävin toteamassa satulan olevan ihan hyvässä kohdassa. Ajattelin vielä mennä maneesille avustamaan, niin saisivat tunnin kivasti alkuun.

Maneesilta tultua siivoilin taas parit karsinat sekä ruoka- ja juomakippoja. Siihen saikin mukavasti kulutettua reilun tunnin, joten pian jo piti alkaa Ollia katsoa kuntoon. Etenkin kun Katia ei ollut näkynyt tänään tallilla, ei sitä oltu lainkaan harjattu. Meninkin puoli kuudelta harjailemaan ruunaa, samalla tutustumaan vähän hevoseen paremmin.

Hieman ennen kuutta lähdimme Suwin kanssa maneesille, ja olikin melko täydellinen ajoitus. Juuri Kati tuli avaamaan ovea meille, joten meidän ei tarvinnut värjöitellä jo viilenneessä illassa, vaan pääsimme maneesin sisälle. Tunti meni todella nopeasti ohitse tuntui, että vasta kun päästiin alkuun olikin jo tunti ohitse. Olli oli vakuuttanut minut sen kouluponiominaisuuksista, mielelläni menisin sillä toistekkin. Hoidettuani sen kuntoon, päätin lähteä Tomin kanssa kävelemään pienen lenkin maastossa. Huomista ajatellen se voisi olla ihan hyödyllistä.

Pikaisesti varustettuani ruunan sekä pistettyä heijastimia niin hevoseen kuin itseeni, menimme tallin pihalle missä nousin ruunan selkään. "Nyt sitten oot nätisti, saat porkkanan jos oot kiltti poika", totesin ruunalle. Ei pieni lahjominen olisi pahitteeksi, jos saisi siitä vastapalkaksi hyväkäytöksisen ruunan alleen. Alkuun meno oli sitä Tomimaista jännittyneisyyttä hyppelyä, ja toihan pimeys lisä jännitystä - sitä ei voinut kieltää. Ruuna kuitenkin rauhoittui ihmeen kivasti, pystyttiin jopa kävelemään ihan rentoa käyntiä! Itse pidin sitä suurena saavutuksena, ottaen huomioon kuinka pimeys voisi nielaista pienen ruunan milloin tahansa.

En edes halunnut pilata tätä hyvää kokemusta ottamalla ravia, siitä voisi muodostua vaikka minkäläinen kiitoravi höystettynä pukeilla. Käännyimmekin sopivassa vaiheessa takaisin tallille, missä ruuna varmasti saisi porkkanansa.

Kotiin päästyä odottivatkin jo ruuat karsinalla, joten menimme sinne suoraan. Hoidin kaikessa rauhassa Tomin kuntoon, ja ennen lähtemistäni annoin sen lupaamani porkkanan. Ennen lähtemistäni kotiin kävin vielä tallin vintiltä kaivelemassa tykötarpeita huomista pukua varten. Voisi tulla pitkä yö sen tiimoilta, saisi valvoa ja ommella asua valmiiksi.

Aurinkoinen päivä olikin tarpeen, kun olisi valoisaa vielä tuntien aikaan niin olisin niin mielelläni pitänyt tunnit kentällä. Lahjominen on äärimmäisen hyväksi keinoksi huomattu juttu, varsinkin hevosten kanssa. Kuinkakohan monta hevosta on pyydetty pellolta kauraämpärin kanssa... Maastolenkki kuulosti kivalta, ihanaa että ruuna oli rento koko reissun! Luottamus auttaa paljon ja sitä tuskin teidän väliltä puuttuu :)

30.10.2008 - Hoitotarina
Tulin tallille taas kolmen aikoihin, kävin heti katsastamassa tuntihevoslistan - Tomi menisi kuudelta tunnille. Harjaisin sen siis heti, ja sitten varmaan taas auttaisin hevostenlaitossa tai keksisin muuta yhtä hyödyllistä tekemistä.

Kävin hakemassa harjat ja suuntasin ruunan karsinalle, Tomi torkkuikin siellä umpiunessa, katsoi melko ihmettyneenä kun tulin kolistelemaan ovelle, kuka kumma sieltä nyt tulisi. Nähtyään minun tulevan se kääntyi ja alkoi oitis etsimään herkkuja. Ruunan harmiksi niitä ei ollut, joten se päätti jatkaa lepäilyä, lepuuttaen samalla toista takajalkaansa.

Harjailin ruuna kaikessa rauhassa, oli mukava puuhastella sen kanssa välittämättä muusta maailmasta, mikä oli karsinan oven toisella puolella. Puoli neljän aikaan kuulin kuinka jatkokurssilaiset tulivat intoa täynnä hihkuen talliin, samalla salaa toivoen, ettei he tarvitsisi apua. Ei heissä mitään vikaa ollut, en vain olisi halunnut taas keskeyttää ruunan hoivaamista kesken kaiken.

Onnekseni tallista löytyi pari muuta hoitajaa, jotka menivät laittamaan hevosia kuntoon - joten sain kuin sainkin jatkaa Tomin kanssa touhuamista. Juttelin ruunalle niitä näitä, samalla kuin se itse torkkui. Harjattuani Tomin varmasti viimeistäkin karvaa myöten, annoin sen jäädä lepäämään rauhassa ennen illan tuntia.

Kävin siivoamassa tunnille lähteneiden hevosten karsinat, sillä Tomia en jaksanut siirtää muualle - ja halusin olla hyödyksi siten. Vähään aikaan kun ei lantaakaan ollut ehtinyt hirveästi kippaamaan, joten nyt kun oli aikaa sitä voisi tehdä useammankin karsinan verran. Saatuani ne puhtaaksi, lakaisin vielä käytäviä ennen kuin päätin suunnata varustehuoneeseen.

Viikkailin siellä muutamat loimet ojennukseen, omaan silmään pisti aina välillä kaikki epäsiisti järjestys - vaikken oikeasti itsekään ollut mikään kovin siisti ihminen. Samassa siivouspuuskassa myös ristitin suitsia uudelleen ja otin hevosilta likaisia huopia pois. Sen tehtyä, päätin käydä huikkaamassa heipat Tomille - sillä en ehtisi kuitenkaan jäädä odottamaan sitä tunnilta ja sen ratsastajakin tulisi kohta tallille.

Saa ajatella myös itsekkäästi :) Isolla ratsastuskoululla on etuna se, että aina löytyy joku muu auttamaan ratsastajia (jos ei muuten niin tallityöntekijä). Tomi sai pitkän hoivaustuokion ja tuntuikin ottavan rennosti koko hoitopäivän ajan. Kiitos karsinoiden siivousavusta sekä varusteiden siistimisestä - on mukavampi etsiä loimia kun ne ovat nätisti viikattuina telineillään!

29.10.2008 - Hoitotarina
Saapuessani tallille mielentila oli selkeästi ärsyyntyneen puolella. Koulussa oltiin rämmitty puskissa suunnistaen, kengät siinä samalla hörppäsivät reippaasti vettä ja muutenkin tuli liukasteltua niin, että varmasti vaatteet olivat rapasessa kunnossa. Koulukin kesti vielä neljään, joten oppitunnille joutui mennä siinä kunnossa. Eipä olisi houkuttanut yhtään, ja olikin taivaallista saada vaihtaa kuivat vaatteet kotona ennen talille tulemista. Koska aamulla oli polkupyörällä saanut sutia kiitettävästi jäisellä maalla, ajattelin kävellä tallille ja pummia kyydin joltain pois, vähintään sitten äitiltä. Puolet matkasta ollessa jäljellä, yllätti ihana sadekuuro - joka ei jäänytkään pelkäksi kuuroksi, vaan sain kävellä jäätävässä sateessa tallille.

Kiitettävän märkänä kävin heittämässä takin kuivaushuoneeseen, samalla toivoen kaapista löytyvän jotain kuivaa. Onnekseni sinne oli jäänyt huppari, sainpa edes yläosaan sitä kuivaa päälle. Toinen asia josta olin erityisen iloinen oli se, ettei tänään ollut tunteja. Sain siis rauhassa toimia Tomin kanssa, eikä tarvinnut sitä kelloa kytätä koko ajan. Haettuani harjat menin ruunan karsinalle, siellä huomatessani ruunan kunnon saatoin vain manata miksi juuri tänään. Tomi näytti taas mukavan likaiselta, selkeästi niin ulkona kuin sisälläkin oli tullut piehtaroitua. Ja ennen sisällä piehtaroimista oli karsinakin ehditty jo sotkea, joten saattoi vain kuvitella miltä Tomi näytti. Mikäs siinä, harjaan siinä oli tartuttava jos ennen huomista tahtoi hevosen liikuttaa. Tänään en taatusti jaksais ratsastaa, juoksuttaisin Tomia maneesissa - voitaisiin mennä vaikka pieniä ristikoita samalla, tuumin puhdistaessa hevosta. Tunnissa olin saanut ruunan kokonaan puhtaaksi, joten menin hakemaan taas varusteita ja varmistamaan, ettei maneesissa juuri nyt ollut ketään. Tai ei ainankaan ollut kovin montaa ratsukkoa, emmekä häirinneet heitä.

Haettuani kaikki tarvittavat varusteet, eli suitset sekä liinan ja toki suojat. Otin taas ohjat pois suitsita, ja jätin ne Tomin karsinan viereiseen koukkuun roikkumaan. Tungin kuolaimet ruunalle suuhun, melko helposti se ottikin ne. Seuraavaksi pistin etusiin suojat, ja pujotin viimeisenä liinan vasemman kuolainrenkaan läpi, ja korvien takaa oikeaan kuolain renkaaseen. Ollessamme valmiita, lähdin taluttamaan Tomia maneesille, onneksemme vesisadekin oli jo päättänyt lopettaa kiusaamisensa.

Taluttelin aluksi Tomia taas maneesin ympäri rauhassa, kunnes menimme käyntiä hetken ympyrällä oikeaan kierrokseen. Ympyrän olleessa sopivan mallinen, sekä käynnin tarpeeksi terävää, annoin Tomille avut raviin. Ravi oli melko letkeää, annoin sen ravailla omaa tahtia lämmetäkseen, varsinainen työ hoidettaisiin tänään itse kavaleteillä. Teimme saman homman toiseen suuntaan, jonka jälkeen tulin pakon edestä siihen ratkaisuun, että Tomi olisi pakko päästä hetkeksi juoksentelemaan vapaasti - tai en saisi pistettyä pieniä esteitä millään.

Tomi lähtikin laukkailemaan päästäessäni sen vapaaksi, rauhoittui tosin nopeasti tajutessaan, etten aikonut lähteä raipan kanssa sen perään tai muutenkaan en ollut antamassa sille mitään apuja, jotta se tekisi mitään. Hain maneesin reunalta neljä palikkaa ja niihin puomit. Pistin palikat ympyrällä suunnilleen neljän viiden laukka-askeleen päähän toisistaan, ihan alkuun vain ristikoksi, niin että Tomi voisi oikeastaan kävellä niistä yli. Ei kovin haastavaa korkeudensa puolesta siis meidän estetykille.

Itse ruunaa sain metsästää tovin kiinni, kunnes taas liina päähän ja menoksi. Ravuutin sitä ensiksi pienemmällä ympyrällä pari kierrosta, jotta saimme taas ajatuksesta kiinni, jonka jälkeen suurensin ympyrää sen verran, että ristikot tulivat mukaan. Tomi ravasikin ne hyvin - en viitsinyt kuin pari kertaa ravuutta niiden yli, kuitenkin tämä oli melko raskasta työskentelyä muutenkin. Nostin toista estettä pieneksi pystyksi, korkeutta oli varmaankin reilu 40cm jos sitäkään. Nyt Tomin piti laukata näiden yli, välillä koitin saada koottua sitä neljää askelta ja välillä viittä. Hankalaahan se oli kieltämättä, kun ruuna innostui esteistä ja olisi halunnut vain mennä eteenpäin ja kovempaa. Parin hyvän suorituksen jälkeen vaihdoimme suunnan, ja nostimme laukan melkein heti. Hallittavuus oli heti parempi tähän suuntaan, Tomin tajutessa mikä oli asian idea. Vieläkin sai käyttää reippaasti ääniapuja hidastamassa, mutta meni muuten paremmin asiat perille. Lopetimme hyvään suoritukseen, ravasimme vielä ympyrällä molempiin suuntiin ja lopuksi ajattelin ihan uralla ravuuttaa pari kierrosta. Lisä treeniä hoitajallekin, kun saisi juosta siinä sivussa. Kävelimme lopuksi reilun tovin, Tomin lakatessa puuskuttamasta lähdimme tallille, ja viilentelemään ruunan jalkoja.

Etsin viilennysletkut tallista, vähentäisi huomattavasti veden käyttöä sekä aikaa mikä viilentämiseen kului, ja pistin ne Tomille. Samalla saatoin itse putsata suojat sekä käydä viemässä liinan paikalleen, tuoden samalla ruunan riimun mukana. Kuivasin jalat vielä huolellisesti, ja käärin fleece pintelit jalkoihin, ennen karsinaan viemistä. Harjasin vielä muutamalla vedolla ruunaa, ennen kuin heitin fleece loimen sen päälle. Kuivattaisi ruunan hyvin, hieman hikinen kun se kuitenkin oli. Voisi iltatallin tekijä ottaa sen sitten pois joko illalla tai antaa olla aamun asti.

Soitettuani itselle kyydin, kävin vielä putsaamassa suitset sekä laitoin ohjat niihin, ennen niiden omalle paikalle viemistä. Muistin jopa hakea kuivuneen takkini kuivaushuoneesta, samalla jättäen päällä olevan hupparin tallille varapaidaksi tulevia kastumisia ajatellen. Kävin huikkaamassa vielä heipat Tomille, ennen kotiin lähtemistä.

Voi ei, tyypillistä syystuuria.. Jos ei sade kastele, niin sitten kompastuu ja kaatuu vesilätäkköön. Niin tuttua, mutta onneksi tallilta löytyi sentään kuivaa vaatetta puuhailuun :) Tomi otti ilon irti vapaana olemisesta, muistathan tarkkailla ettei vapaana oleva hevonen häiritse muita maneesissa olijoita. Esteet sujuivat kivasti, samalla tuli kerrattua hyviä ääniapuja - toivotaan että Tomi muistaa ne myös ensi estetunnilla ;) Sinna riisui fleeceloimen herralta iltaheinien jälkeen, hyvin kuivui ja ruoka maistui liikunnan jäljiltä.

28.10.2008 - Hoitotarina
Pääsin tulemaan tallille taas siinä kolmen maissa. Sää oli varsin kolea ja pilvinen, aina välillä tihutti vettäkin taivaalta. Ei siis yhtään mukava keli, saisi se talvi tulla pian - niin tulisi kesäkin taas joskus mukanaan auringon lämpö ja toppi kelit.

Menin taas rutiinilla ensiksi hoitajien huoneeseen heittämään tavarat kaappiin ja katsomaan oliko kukaan jättänyt mitään viestiä vihkoomme. Eipä ollut, joten menin seuraavaksi katsomaan illan tuntihevoslistan. Tomi menisi taas viimeiselle tunnille, joten aikaa olisi se parisen tuntia ennen ratsastajan tulemista. Saisi ruuna taas tänään jäädä omalta osaltani liikuttamatta, huomenna jos taas tekisi jotain sen kanssa kun tunteja ei ole.

Kävin hakemassa Tomin harjat kuivaushuoneesta, mihin ne olin eilen vienyt kuivumaan. Hyvin ne olivatkin yön aikana ehtineet kuivua, sain siis heti puhtaat harjat käyttöömme. Kävin nappaamassa vielä rehuvarastosta porkkanan, ennen kuin suuntasin itse Tomin karsinalle. Ruuna oli torkkumassa takamus ovelle päin, heti kun menin huhuilemaan ruuna kääntyi katsomaan mitä siellä käytävällä oikein mesotaan, koittihan se ottaa kunnon komeusunia. Mielestäni ne tosin olivat täysin turhia, olihan Tomi jo nyt varsin komea. ;)

Teimme pari venytysharjoitusta Tomin kanssa, ruuna sai taivuttaa kaulaa molemmille puolille ja venyttää kaulaa niin eteen kuin alas. Taisi se välillä vähän miettiä miksi hitossa se ruuan piti olla niin vaikeasti tavoiteltavissa, mutta muuten se suoriutui harjoituksista kivasti. Aloitin harjailemista porkkanan loputtua, sainkin tuntea useasti ruunan pään käsissäni ja puskemassa taskuun, tietysti se etsi lisää ruokaa. Lopulta Tomi alistui kuitenkin "karuun" kohtaloonsa, ruokaa ei tullut lisää - ainoastaan harjaamista, voi kuinka tylsää Tomin "pienen" masun kannalta!

Harjattuani ruuna puhtaaksi ja puhdisteltua kaviot rapsuttelin sitä vielä hetken ennen kuin jätin sen omaan rauhaansa. Puhdistelin harjoja ennen niiden vientiä omalle paikalleen. Tuumailin mitä voisin tehdä seuraavaksi, mutta onnekseni tuli jatkokurssilaiset paikalle ja sain heti tekemistä.

Menin auttamaan Venlan ratsastajaa ponin kuntoon laitossa. Saimme melko ripeästi Venlan kuntoon, mitä nyt tamma ensiksi katsoi pitkään ratsastajaa. Onneksi tyttö oli melko päättäväinen, eikä epäröinyt harjatessaan tammaa. Suitsien laitto meni melko helposti, sai tosin kirota ponin pienuutta, olihan se ihan eri asia pistää metrin korkuiselle ponille suitset kuin taas yli 160 -senttiselle. Saimme kuitenkin ponin kuntoon, ja kello lähestyikin viittä, joten lähdimme maneesille. Autoin pari ratsastajaa taas selkään, kunnes palasin talliin.

Lakaistuani vielä käytävät kävin sanomassa heipat niin ruunalle kuin muille hoitajille ja lähdin kotiin päin.

Talvea odotellaan kyllä tallilla kovasti, että tämä kamala kura ja sade katoaisivat arkirutiineista.. Ei sitä edes muista miten kivaa oli tuoda hevoset suoraan sisälle ilman massiivista puunausta! Venyttelyä - oi kuin kivaa :) ! Tekee Tomillekin hyvää tuntityön ohella vähän vetreyttää itseään ilman selässä olevaa painoa (ainakin jos ruunalta kysytään, niin ratsastaja on välillä turha lisäpaino. Viime tiistaina Tomi näytti miten hänkin osaa pukittaa ;). Toimelias hoitopäivä jälleen, olet niin ihanan ahkera hoitaja!

27.10.2008 - Hoitotarina
Pääsin tulemaan tänään tallille vasta kolmen aikaan, koulut taas alkoivat eikä maanantaisin sieltä päässyt kuin kahdelta. Kotonakin oli pitänyt käydä välissä, joten olihan siinä se tunti kulunut nopeasti. Onneksi sentään säät sallivat, ja aurinko paistoi iloksemme. Lämmintäkin oli jopa sen verta, että sai ihan hyvillä mielin kulkea huppari päällä, pelkäämättä vilustumista.

Kävin heittämässä tavarani kaapille, samalla vilkaisten tuntihevoslistaa. Tomi menisi viimeiselle tunnille, eli kuudelta. Paljoa ei siis ollut tässä välissä aikaa tehdä, päätin harjailla ainakin aluksi ruunan ja jos sen jälkeen katsoisi itse harjat kuntoon, niin olisihan siinä jo tekemistä ainakin hetkeksi.

Ehdin Tomia harjailla melkein puhtaaksi, kunnes tuli alkeiskurssilaiset talliin. Niitähän piti toki mennä auttamaan, joten jäi harjailu vähän puolitiehen. Ehtisihän sen tässä vielä lopettaakin, kunhan saisi kaikki ensimmäisen tunnin ratsut kuntoon. Kuntoon piti laittaa kuusi hevosta, onneksi meitä auttajia oli melkein kaikille oma. Ja olihan joukossa vähän varmempia ratsastajia, sekä helpompia hevosia - joiden harjaaminen ainakin onnistui ilman avustusta. Itse menin auttamaan Nikon ratsastajaa, poni kun oli välillä turhankin ovela. Katsoin lähinnä sivusta kun ratsastaja harjasi hevosen, hyvinhän se luonnistui joten mitä turhaan mennä häsläämään siihen mukaan. Paremmin ne oppii kun saavat itse tehdä. Pinteleiden laitossa menin auttamaan, näytin vasemman etusen kanssa miten se homma meni, jonka jälkeen ratsastaja itse kokeili laittaa oikeaan jalkaan. Melko hyvinhän se sujui, mitä nyt välillä piti huomauttaa, että kireämmälle ja kertoa miten ylös. Laitoin itse toisen takajalan, ratsastajan laittaessa toisen - jotta pääsisimme hieman vauhdikkaammin, aika oli kulunut hirmu nopeasti, eikä ollut mukavaa jos heti ensimmäinen tunti olisi myöhässä.

Suitset pistin itse ruunalle, siinä kun piti olla niin nopea ja tietää mitä tehdä. Muuten alkoi armoton pään heittäminen ylöspäin, ja yläilmoissa ei ollut helpointa laittaa kuolaimia suuhun. Ratsastaja itse satuloi muuten hevosen, tarkistin vain oikean kohdan ja sitten olimmekin jo valmiita. Odotimme muiden valmistumista, ja viittä vaille talutimme hevoset maneesiin. Roikuin parille ratsastajalle vastaan kun he kiipesivät selkään sekä autoin jalustimien kanssa. Koska taluttajia ei enää näille tarvittu pääsin hoitamaan Tomin loppuun ennen sen omaa tuntia.

Ruuna katsoi hieman loukkaantuneena, kun menin takaisin karsinaan harja kädessä. Taisi ajatella mihin hittoon sitä oikein lähdetään kun häntä ollaan hoivaamassa. Hetken päästä ruuna taas oli sama tuttu Tomi, tajuttuaan saavansa taas hoivaamista. Viimeistään siinä vaiheessa, kun löytyi se oikea rapsutuskohta, ruunan ilme muuttui muurahaiskarhumaiseksi ylähuulen venyessä pitkälle. Ruunan kaula tuntui menevän ympäri, kun se kaulaa venytty oikein pitkäksi nauttiessaan rapsutuksesta.

Kotvan kuluttua jätin ruunan keräilemään rauhassa voimiaan illan tunnille, ja suuntasin vesariin pesemään harjat. Jynssäilin harjoja vesarin lattiaan, ja likaista vettä niistä taas lähtikin. Sain samalla todeta kuinka vähän pitäisi uudistaa harjoja, osan ollessa jo niin pahassa kunnossa, ettei tehnyt mieli hirveästi harjailla. Pitäisi muistaa jossain välissä käydä taas ostamassa uusia, jos vaikka löytyisi jotkut oikein miehisen pinkit. ;)

Saatuani harjat kuivamaan kirjoitin lapun Iidalle, että ei ihmettelisi mikä ihmeen harjojen yleinen torikokous oli vallannut kuivaushuoneen. Saatuani siistittyä paikat jäljiltäni, kävin huikkaamassa heipat hoitajienhuoneeseen ja lähdin polkemaan kotiin päin.

Alkeiskurssilaisia on tosiaan moneen lähtöön ja auttaminen tietyssä määrin on tärkeää - lähinnä se että seisoo paikalla :) Nikon ratsastaja pääsi aloittamaan ratsastusturansa hyvin, kiitos siitä! Tomi osaa kyllä unohtaa mököttämisen nopeasti, varsinkin kun oma hoitaja tietää mistä rapsuttaa. Puhdasta tuli oikein urakalla, pinkit harjat voisivat olla aika piristävät! Iida jätti illalla harjat vielä kuivumaan, kun vaikuttivat olevan hiukan kosteita paikoin. Eiköhän ne huomenna ole taas käyttökuntoisia.

26.10.2008 - Hoitajien palkkiotunti I
(Tunnin runko nähtävillä täältä)

Talutin Tomin maneesin keskelle kaartoon, laskin jalustimet alas ja pistin ne oikeisiin reikiin. Kiristin vielä vyön ennen selkään nousua, ei olisi mukavaa jos satula humpsahtaisi tyysti vasemmalle kyljelle koittaessani päästä ruunan selkään. Selässä tarkistin vielä jalustimien pituuden, onneksi muistin reiät suurinpiirtein, niin ei mennyt hirveästi aikaa niiden säätelyyn. Ennen liikkelle lähtöä Aino tuli tarkistamaan vielä vyön, hieman sitä sai kiristää vielä. Lähdimme kävelemään uralla vasenta kierrosta pitkin ohjin.

Tomi käveli melko rentoa käyntiä, eteenpäin ei tarvinut käskeä muttei myöskään pidätellä. Käveltyämme pari kierrosta uralla, keräsimme ohjat tuntumalle ja aloitimme työskentelyn. Aino huomautti jokaisella olevan hieman löntystelevä käynti, joka pitäisi saada aktiivisemmaksi. Tomille riitti pienoinen puristus pohkeilla, ja ruuna taas meni reippaasti eteenpäin.

Aloitimme käynti-ravi -siirtymisillä, asia missä pitäisi olla heti hereillä. Helposti Tomi lähti vetämään sitä höykytys raviaan jossa oli erityisen hankala istua rentona. Annoin Tomille vähän lisää pohjetta, ja ruuna lähti ravaamaan helposti. Kiinni ottamisessa meni ensimmäisillä kerroilla melko paljon aikaa, mutta kyllä se hiljensi takaisin käyntiin ajallaan. Kun olimme saaneet tehtyä harjoitusta jo useita kertoja, oli Tomikin kuuliaampi eikä siirtymiset vaatineet niin paljoa apujenkäyttöä.

Parin kierroksen jälkeen jatkoimmekin ravaten uraa pitkin, ja annoin pidempää ohjaa. Paljoa ei viitsinyt antaa, Tomilla kun oli taipumusta kiihdyttää vauhtia helposti. Aloimme tekemään pääty-ympyröitä, pitemmillä ohjilla olikin taas vaikeampi kääntää kuin lyhyillä. Ihan hyvin se onnistui siltikin, asetustakin tuli aina välillä mukaan.

Vaihdoimme suunnan rata pituussuntaa leikkaalla, ja aloitimme taas uuteen suuntaan käynti-ravi -siirtymiset. Tähän suuntaan se olikin jo helpompaa tehdä, kun oli tuntumaa enemmän. Tomikin kuunteli kohtalaisen kivasti, välillä jopa yllätti miten pienestä se reagoi - toisinaan kun ruuna on niin kiituri, ettei oikein mitkään avut mene läpi, Tomi vaan posottaa eteenpäin. Ja vauhtihan tuntuu ruunan mielestä korjaavan hyvät tiet ja keskittymisen puutteen ;)

Tehtyämme harjoitusta tähänkin suuntaan tovin, siirsimme hevoset käyntiin. Annoimme hevosten kävellä hetken, kunnes jatkoimme taas työskentelyä. Lisäsimme siirtymisiin laukan, jota menimme aina puolet maneesista. Harjoitus josta Tomi piti, ja joka saattaisi helposti mennä kiitämiseksi. Toisaalta ruuna tuntui olevan kohtalaisen kivasti avuilla, joten ei pitäisi ajatella liian negatiivisesti.

Alku oli lupaava, laukka nousi erittäin kepeästi ja sitä menimmekin melko letkeästi eteenpäin. Siirtäminen taas raviin oli haasteellisempaa, tai no oikeastaan ravista käyntiin tuotti suurimman ongelman. Ravillehan Tomi tiputti melko helposti, mutta siitä käyntiin oli ihan toinen asia. Ensimmäisillä kerroilla menimmekin sitä kiitoravia melkein sen puolet maneesista ennen kuin Tomi viitsi siirtyä käyntiin. Välillä pitikin ottaa Ainon ohjeistuksen mukaisesti päätyyn ympyrä, sai ravin tahdin rauhoitettua ja samalla Tomi alkoi kuuntelemaan enemmän.

Siirryttyämme taas käyntiin Aino pisti meille pujotteluradan, 8 tötsää piti kiertää ensi alkuun käynnissä. Helpostihan ruuna kääntyi, etenkin kun oli aikaa vielä käynnissä kääntää. Vaihdoimme vielä suunnan ja tulimme ravissa samaisen pujotteluradan. Tämä olikin jo haastavampaa, tötsät tuntuivat tulevan melko pian eteen ja välillä olisi saanut pistää sormet ristiin, ja rukoilla ettei kaikki niistä kaadu perässämme.

Lopuksi vielä otimme hippaa ravissa, ennen lähtemistä maastoon. Menimme Tomin kanssa kolmanneksi jonossa, toivoin ruunalta nättiä käytöstä - ei olisi mukavaa lopettaa muuten onnistunutta tuntia riekkumiseen. Melko nätisti me tulimmekin, välillä Tomi oli näkevinään mörköjä niityllä, ja niitä säpsyi. Muuten varsin mallikas suoriutuminen ruunalta, kai se ajatteli näyttävänsä nyt kaikille, että osaa sekin käyttäytyä ;)

Tomi vaikutti alkutunnista kivan rennolta ja sait saman fiiliksen pidettyä hyvin myös siirtymisissä. Huomaa että olette ehtineet ennenkin treenata ratsastusta yhdessä - tiedät miten ruuna reagoi ja milloin täytyy olla normaalia enemmän hereillä :) Vaikka Tomi olisi voinut varmasti rynnätä ties minne ja millä vauhdilla hyvänsä, toit yhteistyöhönne tarkkuutta ja rauhallisuutta. Jaksoit myös rennosti pyytää, vaikka ruuna ottikin parit Vermo-kierrokset maneesilla ;) Hienoa ratsastusta, oli mukava katsoa työskentelyänne niin maneesissa kuin myös maastossa - vain pari mörkösätkyä on hyvin Tomilta!

26.10.2008 - Hoitotarina
Tulin tallille kahden aikoihin, kotona oli pitänyt pistää huonetta taas vähän kuntoon - jotenkin se tuppasi muistuttamaan hetki hetkeltä siltä, että olisi kokenut viime aikoina jonkinasteisen ydinräjähdyksen. Tuntuihan se ihan kodikkaalta sellaisenaan, mutta jotenkin vanhemmat eivät lämmeneet idealle, pitää huonetta sellaisessa kunnossa.

Tomi oli jo sisällä mutustelemassa päiväheiniään. Harjasin sen taas ensimmäiseksi, sittenpä sekin olisi tehty ja voisi jatkaa muita hommia. Paljoa ei Tomi vaatinut harjaamista, ulkona se oli osannut olla varsin siivosti, eikä karsinassa oltu sen enempää piehtaroitu. Olihan se aina vaan helpompi hoitajalle. ;) Harjattuani Tomin vähäisistä pölyistä, puhdistin sen kaviot ja annoin ruunan jatkaa syömistä. Ajattelin tällä välin harjailla pari muutakin hevosta, etenkään likaisimmat yksilöt tuskin viihtyivät kovin paljoa siinä ulkomuodossa.

Harjattuani Tomin tarhakaverin Akun, Maffen sekä Kikin ajoin pitää paussin syöden eväitä. Reilun kahden tunnin päästä pitäisi pistää Tomin kuntoon palkkiotunnille, itse asiassa voisi talutella hetken ruunaa maastossa, vertyisi samalla niin ratsu kuin ratsastajakin, eikä tekisi kumallekkaan pahitteeksi.

Evästettyäni ajattelin käydä tarkistamassa Tomin loimitilanteen, muistelin samalla, että ainakin yksi satulahuopa oli viety tässä pari päivää sitten kuivuamaan. Kuivaushuoneesta löytyikin Tomin fleece sekä muotikisoissakin toiselle sijalle tullut satulahuopa. Molemmat olivat ikävän karvaisessa kunnossa, joten kävin hakemassa harjan ja menin ulos harjaamaan. Satulahuovasta lähtikin melko helposti karvat, loimi oli ongelmallisempi sen suuren kokonsa vuoksi. En sitä täysin karvattomaksi saanutkaan, mutta oli se parempi mitä aloittaessa. Suhteellisen tyytyväisenä tulokseen, viikkasin loimen loimitelineeseen ja pistin satulahuovan kaappiimme.

Kello alkoi lähestyä puoli kuutta, joten ajattelin pistää Tomin kuntoon. Harjasin sen pikaisesti, eipä se karsinassa ollut ehtinyt likaantua viime kerran jälkeen, ja puhdistin vielä kaviot. Vähän oli turvetta taas pakkaantunut, joka oli ihan mukava saada pois ennen tunnille menoa. Kävin hakemassa Tomin varusteet, sekä oman kypäräni ja raipan. Melko helposti Tomi antoi suitsia itsensä, vaikka olikin sunnuntai ja oikeasti sen lepopäivä. Satulavyötä kiristäessä ruuna hieman kattoi ikävästi, mutta aikomusta näykkäisyyn ei ollut. Saatuani ruunan kuntoon, hihkaisin Minnalle olisiko hän kohta valmis, ja lähtisikö mukaan taluttamaan ratsuja ennen tuntia. Kuulemma menisi vielä hetki, mutta mielellään lähtisi.

Taluttelimme vajaan vartin ratsujamme, kunnes menimme viittä vaille kuusi maneesille. Kiristeltyä vyön ja katsottua jalustimet sopiviksi, kipusimme selkään. Verryttellimme Ainon ohjeistuksen mukaisesti, kunnes aloitimme tosi toimet. Tunti tuntui menevän ohi ennen kuin ehti alkaakaan, tai siltä se tuntui. Lähdimme vielä porukalla loppu maastoon, Tomi malttoi mennä suhteellisen mukavasti jonon jatkeena - ehkäpä "kova" koulutreeni oli väsyttänyt sitä, eikä se jaksanut hirveästi hötkyillä. En pistänyt yhtään vastaan rauhallisempaa maastoa, voisi antaa ruunalle porkkanan tallilla kun oli käyttäytynyt niin mallikkaasti.

Kiitos harjausavusta, kuramooseksia saa talutella sisälle välillä liiankin nopealla syötöllä :) Saatiin puhdas suokkilauma talliin. Pieni maastokävely teki varmasti hyvää Tomille ja ruuna tuntuikin olevan vetreä tunnin aikana - ainakin turhat "mulla on nyt vapaapäivä, en jaksa" -protestoinnit olivat tiessään.

25.10.2008 - Hoitotarina
Tulin tallille vasta iltapäivästä, viimeinen tuntikin oli jo ehtinyt alkaa. Kävin heti ensimmäiseksi vilkaisemassa hevoslistaa, todetakseni Tomin olleen tänään levolla. Suunnittelin juoksuttavani sitä hieman kentällä, jonka jälkeen voitaisiin käydä tekemässä pieni kävelylenkki.

Ensi alkuun kuitenkin harjasin ruunan läpikotaisin puhtaaksi, kelit olivat suosineet sen verran, että melko nopeasti homma olikin tehty. Kuivaa kun oli ollut viimeiset pari päivää, onneksi. Puhdistettuani vielä kaviot, kävin hakemassa varusteet Tomille, suitset sekä liinan. Tänään voitaisiin vain pääasiassa hölkötellä, sekä samalla muistella miten homma menikään - ensi kerralle sitten voisi taas ottaa sivuohjat peliin.

Suitsittuani ruunan, otin ohjat irti ja pistin ne karsinan vieressä olevaan koukkuun odottaaman. Pujotin juoksutusliinan Tomin pään yli, ja lähdimme kentälle. Matkalla muistin vielä ottaa tallin seinustalta juoksutusraipan, olisihan se hyvä olla mukana vaikka tuskin sitä sen enempää tarvitsisimmekaan.

Talutin kentällä Tomia pari kertaa uran sisäpuolella, kokeilin samalla miten paljon ruuna kunniotti oikeastaan minua. Ihan simppeleitä pysähdys harjoituksia niin, ettei ruuna saanut tulla minun päälleni - vaan piti pysähtyä reilusti takana. Alkuun Tomi tuntui tulevan melkoisen liki, vähän sille älähdettyä se kuitenkin malttoi jättää enemmän väliä. Melko hyvin ruuna siis kuunteli minua, eikä keskittynyt kaikkeen muuhun ympärillä olevaan.

Lopulta annoin Tomin kasvattaa välimatkaa, ja jätin sen ympyrälle. Melko reipasta askellustahan sen käynti oli jo valmiiksi, joten eteenpäin ei tosiaan tarvinnut juuri pyytää. Ympyrän ollessa sopivan kokoinen, sanoin terävästi "ravi", ja ruuna alkoi hölköttelemään letkeää ravia. Annoin sen juosta pari ensimmäistä kierrosta ihan sen omaa tahtia, joka olikin melko hyvä heti alkuun. Ollessani tyytyväinen Tomin ravaamiseen, vaihdoimme suuntaa ja Tomi käveli ensimmäiset pari kierrosta ennen siirtymistään raviin. Tähän kierrokseen ruuna ei ihan malttanut aina pysyä ympyrällä, vaan taipumusta oli oikaista sisäänpäin. Homma tosin aina korjaantu, kun hieman heilautti juoksutusraippaa kädessä.

Päätin kokeilla laukkaamista vielä tähän kierrokseen, ennen suunnan vaihtoa ja sehän nousi kepeästi. Alkuun laukka oli semmoista epämääräistä irroittelua, häntä heilui puolelta toiselle ja takapää nousi hieman ilmaan. Parin kierroksen jälkeen laukka kuitenkin tasaantui, turhat energiat kun oli saatu purettua. Laukan tullessa kolmitahtiseksi, ja muutenkin pyöriväksi päätin vaihtaa suuntaa ja laukata toiseen suuntaan. Heti alkuun laukka oli paljon parempi kuin toiseen kierrokseen, paljon rauhallisempi mutta silti eteenpäin pyrkivä. Tomin laukattua vielä pari kierrosta, ravasimme hetken ja lopetimme juoksutustyöskentelyn siihen.

Kävin viemässä juoksutusraipan tallille, jonka jälkeen lähdimme kävelemään "metsälenkin", pientä metsätietä pitkin tallinpihasta. Matkaa tässä tulisi parisen kilometriä, varsin sopiva matka kun piti lähinnä jäähdytellä ruuna. Melko mallikkaasti Tomi käyttäytyi, ihme säpsyilyä oli taas ilmassa. Pitäisi taas entistä enemmän käydä maastoilemessa, niin rauhoittuisi ruuna. Silloin kesälläkin kun se oli oikein mukavan tuntuinen, ja nyt taas oli alkanut pelleily.

Tallille takaisin päästyämme, menin heti vesikarsinaan niin saisin viilenneltyä Tomin jalkoja. Eihän tuossa varsinaisesti tullut mitään suurta rasitusta, mutta ympyrällä työskentely oli aina raskaampaa kuin vain normaalisti tasaisella. Kuivattuani vielä ruunan jalat, käärin niihin fleecepintelit ja talutin ruunan karsinaansa. Pesin vielä kuolaimet sekä käärin juoksutusliinan kaappimme odottamaan ensi kertaa.

Kävin antamassa ruunalle karsinaan vielä porkkana, ja menin pakkaamaan tavarani lähtöä varten. Hoitajienhuoneelle päästyä, tulikin Aino kertomaan mahdollisesta tunnista huomenna - jos vain kiinnostaisi. Hoitajien palkkiotunti siis kyseessä, ja toki sinne meni mielellään. Oma ratsastus kaipaisikin taas valvovaa silmää, kuitenkin sitä tuli mentyä siellä satulassa miten sattui kun ei joku ollut huomauttamassa virheistä.

Ihanaa kun kentällä voi vielä puuhailla, maneesissa ehditään kuitenkin pyöriä koko kylmä ja pimeä talvi :) Tomin juoksuttaminen sujui hyvin, teillä tuntui vallitsevan kompromissit tällä kertaa - Tomi haki ensin rytmin ja tahdin, jota sinä lähdit sitten muovaamaan. Tulosta syntyi, eli ei yhtään hassumpi tapa työskennellä! Tervetuloa vain palkkiotunnille, mukavaa että saamme teidät myös porukan jatkoksi :)

24.10.2008 - Hoitotarina
Kyllä se aurinko jaksoi meitä helliä, päivä tuntui olevan eilistäkin kauniimpi. Vaikkakaan lämmintä ei ollut kuin reilu kymmenen astetta, jaksoi aurinko piristää kummasti, eikä kylmyyttä tuntenut. Tulin iltapäivästä vasta tallille, sillä kotona oli pitänyt puuhastella koko aamupäivän. Haravoimiseltakaan ei voinut välttyä. Ihan kivaa touhuahan se oli, mielummin sitä kuin ainaista imuroimista tai lattioiden pesemistä.

Päätin harjata Tomin ensi alkuun, tänään saisi ruuna pitää muuten ihan vapaata - mitä nyt illalla olisi yksi tunti juostava. Voisin puuhata jotain muuta hyödyllistä, varusteet kaipaisi ainakin putsaajaansa. Ruuna vain puhisi harjatessani sitä, ja kotvan kuluttua silmäkin luppasi. Takajalkaa leputtaen se siinä torkkui, taisi olla varsin mukava tapa viettää päivää Tomin mielestä.

Saatuani harjauksen loppuun, jätin ruunan torkkumaan karsinaan ja menin jynssäämään satulaa sekä suitsia puhtaiksi. Juttuseurana olikin pari hoitajaa, mietimme mitä kaikkea kivaa voisimme keksiä ensi viikkolla, kun on Halloween. Olisihan se mukava vähän pelotella tallinhenkilökuntaa ja muita hoitajia. ;) Puhdasta tuli yllättävän nopeasti, niin se aika kuluu kun on juttuseuraa! Kävin vielä antamassa ennen lähtöäni Tomille porkkanan, sekä sanoin heipat.

Apua, toivotaan ettette hirveästi säikyttele meitä ^^ klassinen halloween-ilta olisi kyllä suunnitelmissa, näillä näkymin se onnistuisi kuitenkin lauantaille :) Toivottavasti suunnitelmat toteutuvat, olisi ikävä jättää sitä pois vuoden tapahtumista. Varusteista tuli kyllä niin puhtaita, että niillä kelpaa ensi viikolla rymytä vaikka porukallakin.

23.10.2008 - Hoitotarina
Syyslomani ansiosta, pääsin tulemaan tallille näin viikollakin heti aamupäivästä. Etenkin tänään, kun aurinko porotti taivaan täydeltä, oli ihana polkea tallille, tietäen voivansa viettää siellä koko päivän. Enkä pistänyt yhtään pahakseni, ettei tarvinnut kirota kylmää tuulta tai sateita.

Tomi oli aamulla pihalla, joten autoin tallihommissa Sinnaa. Siivosimme karsinoita sekä lakaisimme käytävät, yhdessä kun teimme saimme melko pian hommat hoidettua. Päätin vielä puhdistaa Tomin ruoka- sekä juoma-astian, kunnes hakisin ruunan tarhastaan.

Hetken aikaa sain huhuilla Tomia tarhan portilla, kunnes ruuna viitisi tulla luokseni. Helposti se antoi kiinni, ja varsin energisenä lähdimme talliin. Päätin harjata heti aluksi Tomin, jotta voisin sitten lähteä pienelle lenkille maastoon näin päivällä, niin se ehtisi hyvin hengähtää ennen illan mahdollisia tunteja.

Ruuna rentoutui harjatessani pitkin vedoin sen melko kiiltävää karvaa, hyvin oli vältytty mutakuorutteiselta pojalta nämä viimeiset pari päivää. Piristävää näin hoitajan näkökulmasta, kun aina ei odottanut tallissa mutapallo, vaan jopa saattoi tunnistaa oman hoidokkinsa.

Pääsimme melko ripeästi lähtemään maastoon, Tomi oli taas todella säpsäkän oloinen alla, joten päätin heti alusta ottaa kunnon tuntuman ohjilla ja ollaa valppaana kuin... itsesuojeluvaiston omaava ratsastaja. ;) Pääsimmekin heti tallista lähdettyämme poikittamaan tietä kiitettävästi, pysähdyksiä ja peruutuksia otimme varmasti enemmän kuin menimme eteenpäin.

Selvisimme maastosta kuitenkin selvin nahoin, tallissa saikin taas huokaistua helpotuksesta. Ravipätkä oli tosin muistuttanut vähän enemmän Vermon iltaravien loppukiriä, kuin hallittua ravia. Se yhden ohjan -käännös voisi olla Tominkin kanssa melkoisen kätevä, pitää alkaa treenata. Olihan se rauhoittunut sitten taas vähän ajan kuluttua, taisi taas poika kokeilla hoitajansa hermojen hallintaa. ;)

Aino tuli huikkaamaan tuntilistaa laittaessaan seinälle, Tomin menevän viimeiselle tunnille. Pääsisi poika taas vääntämään koulua ihan kunnolla, olihan se helpon A:n tasoinen ryhmä. Hoidettuani Tomin, annoin sen levätä karsinassaan ja puuhailin muuta hyödyllistä. Hoitelin siinä hevosia joilla ei ollut hoitajaa ja sen sellaista. Ensimmäiselle tunnille avustin myös tuntilaisia hevosten kanssa, kunnes huikkasin heipat ja lähdin kotiin.

Sinna kiittää avusta! Tomilla riittää aina intoa maastoon, kannattaa käydä vaikka aina ratsastaessa maastossa kävelemässä (esim. tunnin jälkeen loppukäynnit), niin saadaan hiukan lisäkokemusta nätisti olemisesta. Tuo poikittelu ja stoppailu kun on välillä aika häiritsevää, enkä ole nyt viitsinyt Tomia maastotunneille ottaakaan. Illan koulutunnilla nähtiinkin taas Tomin siisti ja kiireetön puoli :)

20.10.2008 - Hoitotarina
Tulin tallille pitkästä aikaa, koulujutut olivat veroittaneet aikaa niin pirusti - ettei ollut vain ehtinyt tulemaan tänne. Nyt pitäsi taas tulla useammin, ettei Tomi kokisi jäävänsä täysin huomioitta.

Mennessäni harjaamaan ruunaa, saattoi sen katseesta päätellä ajatukset: "missäs sitä oikein on oltu?" Koitin hyvitellä poissaoloani parilla porkkanalla, sekä hyvällä harjauksella. Harjasin pitkään ruunaa, oli taas syyskelit tehneet tekojaan ja ulkomuoto oli aina yhtä ihana mudalla kuorrutettu hevonen. Pahimmat liat saatuani pois hevosesta, oli loputtomalta tuntuvat pölyn harjaaminen pois.

Tunnin aherruksen jälkeen menin vilkaisemaan tuntihevoslistaa, Tomi menisi kuudelta tunnille. Hyvin oli siis vielä aikaa hoitaa ruunaa, joten päätin mennä taluttelemaan sitä kentälle. Vertyisi hitusen lihakset, eikä ylimääräinen kävelytys olisi koskaan Tomille pahaksi. Pysyisivät linjatkin kurissa helpommin, tosin Tomin kohdalla siitä ei ollut koskaan suurta huolenaihetta. ;)

Puoli kuuden maissa aloin tekemään lähtöä pois tallilta, sillä ratsastaja vakuutteli pärjäävänsä Tomin kanssa ja muutkin kyseisen tunnin ratsastajat näyttivät melko tomerilta hevosten kanssa, ongelmia siis tuskin ilmenisi missä pitäisi auttaa.

Tomi on onneksi aika solakkamallinen hevonen, muuten kyllä ruuna varmasti popsisi itsensä pulleaksi kuin shettis! Kävelylenkit tekevät hyvää linjoille (ainakin Sinna pitää niistä, koska se on myös taluttajalle hyvää jumppaa!) Kiva nähdä sinua, Tomikin varmasti ilahtui vierailustasi - vaikka tietysti aluksi pitää vähän nyrpistellä ja näytellä loukkaantunutta ;)

19.7.2008 - Estevalmennus Wiwiantessa
"Onko estesatula jo trailerissa? Missä ihmeessä tän hevosen pintelit luuhaa.. Voi elämä tästä ei tule mitään, miksi heräsin niin myöhään!", kirosin aamulla pyöriessäni pitkin tallikäytävää. Olin luvannut Ainolle, että käyn Tomin kanssa estevalmennuksessa. Wiwianten kentälle oli pitkä matka ja olimme jo liian lähellä "lähde-viimeistään-nyt" -kellonaikaa. Tomi oli pakattu jo traileriin ja ruuna kolisteli välillä syödessään matkaeväitään.

Matka meni onneksi hyvin, paikan päällä löysin tallillekin ja pääsimme porukan jatkona jumppaamaan laitumella lössähtäneitä lihaksiamme. Valmentajamme kommentoi suoritustamme näin:

Alkulämmittelyssä Tomi kulki hyvää reipasta käyntiä voltit sekä pysähdykset sujuivat teiltä mallikkaasti. Esteiden hyppäyksen alettua Tomiin tuli pientä energiaa jostakin mutta se pysyi kuitenkin vielä hyvällä vauhdilla. Ravatessanne Tomi meinasi nopeentaa liikaa ja sen huomasi esimerkkinä siitä että ravin muuttuessa vaikea istuttavaksi jouduit useinkin siirtymään käyntiin kun jalustin oli irronnut jalastasi. Vauhti alkoi jo nousta pieneen liiallisuukseen kun esteet nostettiin 85cm korkeudelle. Tomin hypyt olivat isoja mutta pysyit erittäin hyvin hypyissä mukana, muistit hyvin muos puolipidätteiden käytön. Kun tunti oli loppu Tomi rauhoittui erittäin kiltisti eikä yrittäny hypätä yhtäkään estettä.

Ensi kerralla vähän vähemmän jännitystä ja enemmän kontrollia heti alusta, niin jonain päivänä Tomin kanssa voidaan kivuta vaikka minkämoisille areenoille!

10.7.2008 - Hoitotarina
Kerrankin säätiedotus oli oikeassa, luvatessaan hellettä koko päiväksi. Tai ainakin alku vaikutti jo varsin lupaavalta, aamusta alkaen oli aurinko porottanut taivaan täydeltä, eikä eilisestä viimasta ollut tietoakaan. Kotoa lähdettyä lämpötila oli jo lähennelty 25 celsiusastetta. Päätin harjata Tomin ulkona, sillä pitihän kauniista ilmasta ottaa kaikki se ilo irti, minkä siitä suinkin vain sai. Ja olihan mukavampi harjata pölyistä hevosta ulkona, kun pöly ei jäisi ilmaan leijailemaan ja laskeutumaan uudelleen hevoseen. Ja varmasti Tomikin tykkäsi olla ulkona mahdollisimman paljon, sai niitä karsinan seiniä katsella muutenkin ihan riittämiin.

Harjatessani, sain ilokseni luppiksen seuraan – hän tuli itsekin puuhastelemaan ulos Symin kanssa. Oli mukava vaihtaa taas kuulumisia kunnolla, vaikka näin harjauksen lomassa. Aikamme harjattua tuli puheeksi, mitä kumpiki tekisi hoidokin kanssa, jolloin syntyi idea maastoon menemisestä sekä samalla käytäisiin uittamassa hevosia. Idea tuntui hyvältä, samalla saisi pojatkin heitettyä vihdoin sen talviturkin pois, olihan sitä jo aikansa tullut katseltua harjauksen lomassa.  ;)  Tallinpihasta lähtiessämme, oli varustus melko kevyttä. Lähinnä ratsastajilla oli kypärät päässä, housujen puntitkin oli kääritty mahdollisimman korkealle. Hevosille pistimme ainoastaan suitset päähän, joten tiedossa olisi vauhdikasta tasapainottelua ruunan satulattomassa selässä. Harjasta vain kiinni, niin eiköhän siellä pysyisi kovemmassakin vauhdissa.

Päästyämme vihdoin Sorsalammelle, saatoimme vain huokaista helpotuksesta – vielä sentään olimme säilyneet ehjinä ja kumpikaan ei ollut tullut alas! Matkalla kun oli koettu sitä vauhdin hurmaa, kun rauhallinen ravipätkä olikin muuttunut poikien väliseksi laukkakilpailuksi. Vaivoin olimmekin saaneet ruunat hidastamaan, onnena matkassa oli pitkän suoran jälkeinen melko jyrkkä ylämäki jolloin ruunien oli pakko hidastaa. Kävelimme hetken aikaa lammen reunustaa, kunnes tuli tuttu ranta vastaan mistä ohjasimme ruunat veteen. Alkuun Tomi aristeli hieman veteen menemistä, olihan se hurjaa kun ei ollutkaan enää niin tukevaa pohjaa jalkojen alla. Oikeastaan minulla ei ollut mitään käsitystä, miten Tomi suhtautuisi uittamiseen – ennen kun emme olleet sitä Tomin kanssa tehneet. Pienen alkujännityksen jälkeen, Tomista kuorituikin oikea vesipeto. Mielellään se kahlasi aina syvemmälle ja syvemmälle, lopulta niin syvälle ettei jalat yltäneet enää pohjaan saakka, jolloin Tomin oli uitava. Symikin kokeneesti meni uimaan syvemmälle. Vedestä kuului vain ruunien innostunut veden poljenta sekä meidän naurumme.

Vartin kuluttua päätimme tulla vedestä pois, ei liikaa makeaa mahan täydeltä ollut hyväksi. Toki olisi pitänyt osautua varautua siihen, että Tomi ravistelee itsestään liikavedet pois – tällä kertaa ruuna myös ravisteli hoitajansa selästään.  ;)  Nopeasti sieltä liukui alas, ja Tomin ravsteltua se katsoikin kummasti taakseen – kuin kysyäkseen: ”mitä sä siellä teet, sunhan pitäis olla selässä?!” Niinhän sitä pitäisikin, ja heti seuraavan kiven löydyttyä kipusin takaisin ruunan selkään. Matka tallille alkoi, sen taisi tietää Symikin – sillä jotenkin tuntui, että jalka alkoi painamaan paljon enemmän kuin lähtiessämme. Oli toisaalta vain positiivista, että Tomikin malttoi olla rauhallisempi, välillä kun oli niitä vaikeuksia maastossa vaikka muille jakaa. Tallille päästyämme vihdoin ja viimein, kuivasimme hevoset ja veimme ne karsinoihin. Lupasimme ottaa vielä joskus tämän päivän uudelleen, tuntuivat niin ruunat kuin hoitajansakkin nauttivan kauniista kesäpäivästä toivotulla tavalla.

Olipa mukavankuuloinen uimareissu! Ruunat saivat virkistystä oikein kunnolla, eikä tainnut matkalla hoitajiakaan painaa mitkään murheet :) Sorsalammen vesi on oikein houkuttelevan lämmintä, hyvä että hoitajat käyvät hyödyntämässä tätä luonnon palvelua.

9.7.2008 - Hoitotarina
Poljin tallille vasta illemmalla, sillä kotihommat  olivat pidätelleet kotona koko päivän. Kelikään ei näyttänyt kovin hyvältä, aurinko hieman pilkisti tumman pilviverhon takaa ja kylmä tuuli vihmoi epämukavasti. Tomi odotti karsinassaan, kun tulin harjailemaan sitä. Rupattelin ruunalle taas niitä näitä aikani kuluksi. "Mitäpä jos mentäisiin vasta huomenna ratsastamaan, silloin pitäisi olla todella aurinkoinen päivä", tein kysmyksen ruunalle. Eihän Tomi tietenkään mitään sanonut vastaukseksi, mutta päätin itse vain taluttaa tänään ruunan maastossa.

Hain suitset, joista taas kertaalleen irroitin ohjat. Hain myös tavaroistamme juoksutusliinan, jotta olisi parempi taluttaa Tomia maastossa. Vähän enemmän ruunakin saisi tilaa itselleen, eikä liina ainakaan ihan heti loppuisi jos Tomi päättäisi ottaa ja lähteä jonkun spurtin, vähän armoaikaa itsellenikin. Tomi oli taas mallikelpoisesti karsinassa, joten sain helposti suitset päähän ja viritettyä juoksutusliinan kuolainrenkaisiin. Vetäisin vielä hupparini vetoketjua korkeammalle kiinni, tuuli kuitenkin yllättäisi kylmyydellään ennemin tai myöhemmin.

Lähdimme kävelemään kohti ravirataa, siellä voisimme käydä kääntymässä ja palata sitten takaisin tallille. Ihan mukava lenkki olisi molemmille. Tomi käveli varsin mallikkaasti, ei hirveästi rynninyt katsoi melko tutkiskelevasti ympärilleen. Pari kertaa se sai pienet sätkyt, kun fasaani lähti kiljuen puskan takaa mutta muuten mentiin melko rauhallisesti. Tallille päästyämme tarkistin Tomin jalat ja pistin karsinaan. Lupasin tulla taas huomenna käymään, josko nyt jo päästäisiin painamaan koulukiemuroita.

Fasaanihan voi halutessaan vaikka syödä pienen pienen Tomin - eihän sitä koskaan tiedä mitä kannattaa pelätä ja mitä ei ;) Seurassasi ruuna käyttäytyy kuitenkin ihailtavan rauhallisesti ja turhat hätkyilyt on saatu karsittua pois järkevällä hoidolla ja kohtelulla. Hoitamisestasi on siis todella suurta apua :) !

8.7.2008 - Hoitotarina
Pyöräilin päivällä sateen siivittämän tallille, todeten samalla, ettei tänään onnistuisi mitkään kentällä ratsastamiset. Vettä oli tullut aamusta alkaen koko ajan, eikä se näyttänyt hellittävän lainkaan. Maneesissa puurtaminen ei innostaisi lainkaan, ja siellä taisi muutenkin olla jo melko täyttä joten päätin jättää liikutuksen tältä päivältä pois kokonaan, tuskinpa Tomiakaan haittaisi yksi lisä vapaapäivä viikolle.

Tomin harjasi melko nopeasti, mitä se nyt oli melko märkä ja yltä päältä turvetta - oli tainnut karsinassaan piehtaroida kunnolla ulkoa tultuaan. Onneksi pölyharjalla sai helposti karvan pinnalta kaikki irtoroskat, joten ei siinä kauaa joutunut Tomia hinkkailemaan puhtaaksi.

Sadepäivä oli verottanut muidenkin hoitajien suunnitelmia liikutuksesta sen verran, että kerrankin satulahuoneessa tuntui olevan ahdasta. Moni puhdisteli hoidokkiensa varusteita, sama suunnitelma oli itsellänikin kun menin hakemaan sienen sekä satulasaippuaa. Puhdistin suitset sekä satulan, molemmat kuin oikein huusivat sitä itselleen. Eipä aikaan ollut niitäkään tullut sen kummemin puhdisteltua, joten sen olivat näköisetkin. Reilun puolen tunnin jälkeen, kun olimme saaneet uusimmat juorut vaihdettua ja hinkatua varusteet puhtaiksi, näyttivät jokaisen hevosen varusteet vähintäänkin kuin uusilta.

Päätin mennä vielä putsaamaan Tomin karsinan ennen lähtöä, joten siirsin ruunan naapurikarsinaan sen ollessa tyhjillään ja lappasin kaikki likaiset heinät sekä turpeet lantakärryihin. Käytyäni tyhjentämässä kärryt lantalaan, pesin vielä ruoka- sekä juoma-astian Tomin karsinasta ja siirsin ruunan omaan karsinaansa.

Sadepäivä putsaa niin luonnon kuin varustehuoneenkin ;) Hyvässä seurassa varusteista tulee puhtaita ja mieli virkistyy uusien juttujen parissa. Tomi pääsi vielä illalla sateen lakattua jaloittelemaan tarhaan, mutta näytti vapaapäivä maistuvan ruunalle oikein hyvin.

7.7.2008 - Hoitotarina
Poljin tallille heti aamusta kun olin saanut itseni sängystä ylös - sillä mikäs olisi mukavampi tapa viettää päivä kuin Tomin kanssa. Tämän viikon ehtisikin olla Tomin kanssa aktiivisesti, sillä ponileiri oli siirretty hieman myöhempään ajankohtaan.

Koska omat paikat olivat vielä tänään sen verran jumissa, kun olin ollut apuna serkun muutossa, päätin ottaa itselle kevyemmän ohjelman tänään. Luvassa olisi siis liikutusmuodoista irtojuoksutus, voisi ehkä joitain pieniä esteitäkin koittaa väsätä maneesiin Tomille. Ensiksi kuitenkin harjasin Tomin perusteellisesti, oli taas pari päivää ollut ilman kunnon harjausta joten olihan se sen näköinenkin. Pölyä tuntui lähtevän ympärivuoden aina yhtä paljon, tosin keväisin oli harmina myös irtoava talvikarva.

Harjattuani ruunan, kävin hakemassa juoksutusliinan sekä suitset, joista taas irroitin ohjat pois. Koska olin ajatellut myös vähän hypyttää Tomia, päätin kysyä luppikselta lainaan Symin jännesuojia - omamme kun eivät olleet vielä tulleet. Luppis suostui toki lainaamaan, ja haki ne Symin tavaroista. Suitsin Tomin nopeasti, ja pistin juoksutusliinan kuolaimiin kiinni. Lopuksi vielä jännesuojat etujalkoihin, ja lähdimme maneesille  päin. Tomi taas oli energinen itsensä, jota sai pidellä välillä ihan kunnolla kiinni.

Maneesiin päästyämme taluttelin pari kierrosta Tomia melko pitkällä liinalla, tehden samalla erilaisia harjoituksia, lähinnä koittaen luoda jonkinasteen yhteyttä välillemme. Ihan perus juttuja, että Tomi ei koita edes mennä ohi minusta kun pysähdyn ja muutenkin homma toimii niin, että minä olen johtaja eikä suinkaan Tomi.  Oli tullut mieleen, että maastakäsin harjoittelun avulla voisi koittaa maastolenkitkin hieman rauhallisemmiksi, itseäni ei vauhti haitannut mutta liika arvaamattomuus ei ollut kovinkaan mukavaa.

Lopulta päästin Tomin irti, ja annoin sen jolkotella rauhassa aluksi itsenäisesti. Sillä aikaa pistin toiseen päätyyn maneesia parit puomit ja hain niille tolpat. Sillä aikaa Tomi olikin pysähtynyt, taisi ajatella, että mitä turhaan sitä itseään juoksuttaisi hikeen jos ei olisi pakko.  ;)  Melko rento juoksutus tämä oli irtona, hirveästi ei tarvinnut edes Tomia usuttaa niin se laukkaili melko lailla. Reilun kymmenisen minuutin päästä päätin ottaa hypyt mukaan joten pistin kolme estettä peräkkäin reilun kolmen laukka-askeleen välimatkoin. Hain vielä parit tolpat ja puomit esteiden vierelle, jotta saisin tehtyä sopivan "estekäytävän" josta Tomi ei voisi tulla pois, muuten kuin hyppäämällä peräkkäiset esteet. Niiden korkeus ei ollut alkuun päätähuimaava, reilun 40cm korkeudelle kun ne aluksi laitoin.

Harjoitus sujui mielestäni hyvin, maksimi korkeudella esteet olivat 70cm korkuisia, joka oli mielestäni ihan sopiva taso. Kapasiteettiä kyllä olisi ollut enemmän, mutta ei sitä alkuun viitsinyt liian suurta palaista koittaa haukata.  Ensi kerralla voisi taas olla korkeammat esteet. Lopuksi vielä ravautin Tomia hetken, annoin sen mennä vapaat loppukäynnit samalla kuin korjasin esteitä pois. Kävimme vielä kiertämässä maneesin pariin kertaan lopuksi ympäri, ennen kuin suuntasimme talliin viilentämään Tomin jalkoja. Harjasin vielä ruunan huolella, samoin Symin suojat jotka kävin viemässä Symin omalle paikalleen ja puhdistin kuolaimet. Huomenna lupasin tulla taas uudellen moikkaamaan ruunaa, josko vaikka menisimme vääntämään koulua tai jotain muuta yhtä mukavaa kentälle.

Irtohypytys onkin vauhdikasta puuhaa! Tomilla on välillä vähän suunta hukassa, mutta selkeä käytävä auttaa saamaan ruunan jatkamaan eteenpäin - välillä on nähty pojalta vaikka minkämoisia ohituksia ja kiertoja ;) 70cm on hyvää perustreeniä Tomille, sen korkeampaa sen ei oikeastaan tarvitsekaan näin lomakautena hyppiä.

30.6.2008 - 1 vuoden hoitotaival
Heidi ja Tomi ne yhteen sopii... kyllä tätä parivaljakkoa voikin kehua! Olemme saaneet nauttia Heidin seurasta tallilla jo vuoden ajan, eikä tämä näytä Tomia haittaavaan yhtään (päinvastoin). Vuoden hoitotaipaleesta talli lahjoittaa palkinnoksi 15v€ sekä upouuden riimun teddypehmusteilla, jotta hoitopäivät olisivat jatkossakin mukavan leppoisia ja pehmeitä :) Kiitos avusta ja onnenpotkuja tuleviin seikkailuihinne!

31.5.2008 - Tarinakoulukisat Hillavassa
Tarkoituksena on elollistaa luontoa ja tavaroita/asioita! Tarinoi siis vaikkapa sienille nopsakkaat jalat, pilville sympaattiset kasvot, kattoparrulle loputon ruokahalu, pölyharjalle kutittelevat sormet tai jotain ihan muuta! Tarinan tulisi pyöriä tallielämän ja hevosten parissa, mutta kilpailua sen ei tarvitse käsitellä.

"Tänään, siis tänään, meillä on tärkeä päivä. Kai jokainen osa on valmiina? Vasen, oikea, nivelpala? Hyvä. Olemme jälleen tiukan paikan edessä, ei kiristytä liikaa ja muistetaan kuunnella sekä poskihihnoja että turpahihnaa. Sain palautetta varsinkin vasemmalta poskihihnalta, että kuolaimen välinen yhteistyö ei välittynyt viimeksi tarpeeksi hyvin. Radan pitäisi olla helppo, mutta tiedättehän nämä nelijalkaiset; jos päivä on huono, niin silloin meitä voidaan syyttää kaikesta.

Kuulittehan vihellyksen, nyt töihin! Hyvähyvähyvä me, ilman kuolainta pärjää et! Ohja välittää viestiä, valmistautukaa seisahtamaan - ja kiinni, nivelpala rennoksi ja nyt pysytään rentoina! Kaikki nivelet suoriksi ja kuntoon, oikea puoli valmiiksi volttiin. Asetuksen täytyy sujua rennosti, voi ei voi ei - varokaa nyt sitä suupieltä! Muistatteko kun viimeksi nipistitte Tomia suupielestä, sen jälkeen mentiin sellaista vauhtia että meidän oli turha yrittää mitään. Nyt tarkkana, annetaan tilaa laukalle. Pysykää kuitenkin valmiina, pientä liikettä molemmilla puolilla - tuntuman pitää pysyä.
Ohja viestitti että pidätteet menevät hyvin perille, voimme rentoutua. Upeaa työtä, jokainen on ansainnut tänään kylmän suihkun ja ehkä pienen pisaran pesuainettakin! Tiedän, kuolaa alkaa olla jo paljon. Turparemmi helpottaa hiukan ja saamme ylimääräisen valumaan suun kautta ulos. Vielä loppurutistus, nyt meitä tarvitaan todella. Älkää napsaisko ravia liian lyhyeksi - nytnytnyt suupielet kiinni! Hyvä, loistavaa, mahtavaa, fantastista! Lepo sitten vain, olimme tänään loistava tiimi."

Palkintona toinen sija ja 12 pistettä KRJ-rankingiin.