Hoitaja-info
Nimi: Emmaliina
Aloittanut: 1.1.2012
Hoitaja kertoo itsestään:
--

Suoritetut merkit ja kurssit:

Hoitolomake

xxx = tallimerkintä     xxx = hoitomerkintä     xxx = ratsastusmerkintä

15.1.2012 - Hoitotarina
Ruuna oli juuri tarhailemassa kun ilmestyin tallille. "Moi poika, mitä kuuluu?" juttelin samalla kun napsautin riimunnarun kiinni riimuun, olihan kello jo juuri lyömässä yksitoista. Riku pörhisteli pari kertaa, mutta suostui kävelemään sisälle suhteellisen kiltisti vierelläni. Päästin ponin karsinaan ja kävin hakemassa harjapakin. Kun pääsin takaisin karsinalle, huomasin että ruuna piehtaroi oikein makoisasti turpeessa. "Voi sun kanssas!" naurahdin ja poni nousi sekä höristi korviaan. Ensimmäistä kertaa ei luimistellut karsinaan mennessäni ! Annoin riimun kuitenkin olla päässä harjaillessani.

Pölyharja nostatti ponin karvasta niin ison pölypilven, että yskäisin pari kertaa. Ensimmäisellä kerralla Riku säpsähti hiukan, mutta seuraavien yskänpuuskien kohdalla se vain katseli kuin sanoen "ihmiset, huoh". Pölyjen lennättelyn jälkeen kävin ponin läpi kumisualla ja katsoin ettei se aristanut selkäänsä eikä jalat olleet mitenkään kuumat tai mitään. Kavioita puhdistaessani Riku jaksoi vielä hiukan heitellä jalkojaan suuntaan ja toiseen, mutta pari kertaa sanottuani "lopeta" mahdollisimman tiukalla äänensävyllä, se tajusi että pelleilyllä se ei saavuta mitään, sillä se kavio kuitenkin nousee uudestaan ylös niin kauan että ne ovat puhtaat.

Lopuksi harjailin vielä ponin läpi perusharjalla ja rapsuttelin sen kaulaa höpötellen sille kaiken maailman juttuja. Yhtäkkiä huomasin kun Sinna seisoi karsinan ovella ja hymyili. "Moi, kiva nähdä että Rikukin on välillä hyvällä tuulella eikä kärttyile kaikille", hän lausahti. "Joo, nyt kun on tutustuttu niin se käyttäytyy kyllä kokoajan paremmin ja paremmin ainakin mun kanssa", naurahdin.

Suljin karsinan oven ja sanoin ponille heipat. Harjapakki löysi tiensä paikoilleen varustehuoneeseen, onneksi sain kyydin kotiin sillä oli hurjan kylmä !

Huomaa kyllä, että poni on tottunut sinuun erinomaisesti. Olet sen kanssa jämpti mutta kuitenkin reilu laumanjohtaja - ponin ei tarvitse pelätä, mutta sen pieneen päähän ei myöskään tule niskurointiajatuksia niin ahkerasti kuin yleensä :) Hienoa! Olen erittäin iloinen siitä, että poni on saanut sinun kaltaisen hyvän hoitajan.

Riku päätti lisätä harjaamisurakkaa ja pyörähtää pariin kertaan karsinanpohjalla. Vähän vasempaan kylkeen vielä kuivikkeita, oikealle riittää heinämujua... Mutta tästäkin selvittiin ahkeralla työllä. Onneksi Riku on poni, eikä mikään kaksimetrinen Shire! Siinä olisikin putsaamista. Pojan pörröinen talvikarva onnistuu jo nyt piilottamana osan pölyistä. Kumisuka on hyväksi havaittu väline talvikarvan kanssa.

Onnea myös hoitokurssi 1:sen suorittamisesta! Ensi kerralla voitte puolestani lähteä vaikka maastoreittejä tutkimaan. Lumisella kentällä on myös mukava kokeilla, kuinka poni toimii maasta käsin. Maneesiin on sitten helpompi laitella vaikka puomeja tai tötsiä ja tehdä pientä temppurataa.
 

10.1.2012 - Hoitotarina
Olin tallilla kolmen aikaan ja suuntasin kulkuni harjojen haun jälkeen Rikun karsinalle. Nappasin riimun ja riimunnarun ja pujotin riimun ponin päähän. Ajatuksenani oli hiukan rapsutella ponia ennen kuin alkaisin harjailemaan, hiukan tutustella lisää. "Moi Riku, mitä sulle kuuluu?" jutustelin sille kun rapsutin sen kaulaa. Riku katsoi minua epäluuloisesti, ihan kuin ajatellen että mitä toi tossa höpöttää. No, ainakaan se ei luimistellut.

Hetken rapsuttelun ja höpöttelyn jälkeen sidoin ponin löyhästi kiinni ja nappasin harjapakista kumisuan. Pyörittelin Rikun pöllyävää karvaa, mistä näin pieneen poniin mahtuu näin paljon irtokarvaa? Kumisuan jälkeen siirryin pölyharjaan, jolla kävin ponin kevyesti läpi. Kävin kaviot läpi ja puhdistin ne huolellisesti. Pääsääntöisesti Riku jaksoi pidellä jalkojaan ylhäällä ihan hyvin, mutta viimeisenä puhdistettu vasen takanen meni hiukan nykien, mutta silti ihan hyvin (: Selvittelin vielä hieman ponin häntää sormin, se ei ollut pahasti takussa.

Pujotin riimun pois ponin päästä ja taputin sen kaulaa. "Heippa Riku, nähdään taas pian" sanoin ponille ja suljin karsinan oven. Vein harjat paikoilleen ja lähdin tallista, sillä oli pakko lähteä tekemään läksyt seuraavaa koulupäivää varten.

Erakkoponi-Riku mulkoilee välillä Sinnaa, kun hän tulee tuomaan ruokia. "Mitä sä höpötät, kaurat laariin ja seuraavan luo", tuntuu poni ajattelevan. Sisimissään se tuntuu kuitenkin kai tykkäävän seurasta, mitä nyt vähän esittää vaikeasti tavoiteltavaa ;)

Rapsuttelu on hyvää tutustumista tässä vaiheessa. Samalla poni tottuu siihen, että siihen kosketaan ja sitä harjataan aktiivisesti. Tuntikausi alkaa kuitenkin pian ja sitten karsinalla vilisee erinäisiä tuntilaisia. Rikun vaativa ratsastettavuus vähentää oven luota ne epävarmimmat ja kokemattomimmat tapaukset, jättäen ponin kavereiksi heidät, jotka eivät kavahda ensimmäistä pään heilautusta, pakittaen kauhuissaan satulahuoneelle asti.

3.1.2012 - Hoitotarina
Astelin tallinovista sisälle puoli kahdeksan aikaan ja suuntasin heti ensimmäiseksi hakemaan Rikun harjat. "Terve poni", sanoin Rikulle, joka seisoskeli karsinassaan hamuillen karsinan pohjalta viimeisiä heiniä. Avasin karsinan oven ja huomasin että vaikka ruuna luimisteli, se ei katsonut minua yhtä epäluuloisesti kuin viimeksi käydessäni. Pujotin riimun sen päähän ja varmuuden vuoksi sidoin ruunan löyhästi kiinni riimunnarulla.

Aloin käydä ponin kaulaa läpi kumisualla ja siirryin vähitellen kohti selkää ja lautasia. Pyörittelin varsinkin selän läpi huolellisesti, mutta poni ei onneksi näyttänyt aristelevan sitä ollenkaan. Seuraavaksi siirryin harjaamaan Rikua perusharjalla ja samalla hiukan naureskelin ruunan pörhistelyille. "Voi että sä oot hassu", sanoin ja rapsutin Rikun otsaa. Kävin vielä jalat läpi kaviokoukun kanssa. Siihen Rikulla ei riittänyt yhteistyökykyä kanssani ihan loppuun asti, kaksi viimeistä jalkaa menivät nykien ja muutaman tiukan kiellon siivittäminä. Selvittelin myös hiukan häntää ja harjaa sormin, ne eivät olleet pahemmin takussa.

Koska kello lähestyi kahdeksaa, otin ponin irti ja lähdin taluttamaan sitä tarhaa kohti. Matka tarhalle sujui suhteellisen hyvin, muutamaa päänviskomista lukuun ottamatta. Päästin ruunan irti tarhaan ja suljin portin huolellisesti. Talliin palasin lantalan kautta, sillä aikomuksenani oli siivota Rikun karsina sillä aikaa kun poni tarhasi. Ennen aloittamista vein harjapakin paikoilleen. Karsinan siivouksessa kuluikin yllättävän kauan, lähes tunti.

Kippasin lannat lantalaan ja jätin kottikärryt sekä talikon sinne. Käväisin ennen lähtöäni toimistossa kysymässä, josko joku voisi ottaa puolestani Rikun sisälle. "Moi, sä olet varmaan Sinna tai Iida?" kysyin naiselta jonka löysin pöydän äärestä. "Joo, mun nimi on Sinna, kukas sä olet?" nainen vastasi. "Emmaliina, Rikun uusi hoitaja", esittelin itseni ja jatkoin "voisitko mitenkään ottaa ponin mun puolesta sisälle yhdeltätoista kun en itse ehdi jäädä tallille?" "Joo toki, lähde vaan", Sinna vastasi hymyillen. "Okei, kiitti tosi paljon, moikka sitten", kiitin ja hymyilin päälle. "Ei mitään, moikka" Sinna vastasi. Näiden sanojen saattelemana lähdin tallilta käytyäni vielä katsomassa että Rikulla oli tarhassa vettä.

Hoidat varsin ahkerasti, on mukavaa nähdä sinut tallilla näin useasti :) Rikun muisti näytti vielä pelaavan: karsinan ovelle ilmaantunut ihminen muistui vielä mieleen, "ai niin, tälle ei tarvii irvistellä". Kun tuntuu, että poni voisi pysyä hyvin paikallaan ilman narua, niin voit aluksi laittaa narun riimuun kiinni ja sitomisen sijaan laittaa narun vain ponin kaulalle lepäämään. Ja sitten vähitellen siitä pelkän riimun kera ja jonain päivänä ihan ilman mitään.

Riku on siitä kiva, että sitä saa kyllä rapsutella ja harjailla. Poni ei kutia tai aristele. Harjaamista tulee kuitenkin tehtyä hyvin useasti niin on vain plussaa, että tämä toimenpide sujuu teiltä hyvässä yhteisymmärryksessä - tai no, mitä nyt poni välillä keksii omia metkujaan.

Hienoa, että ilmoittauduit Hoitokurssi 1:lle. Sitä myötä pääsette sitten kohti uusia hoitoaskareita. Tällä hetkellä näyttää nimittäin lupaavalta: tarinoitasi on ihana lukea. Saat ponin luonteen niissä hyvin esille, unohtamatta kuitenkaan peruspuuhailua tallilla. Jatka samaan malliin! :)

2.1.2012 - Ensimmäinen hoitopäiväni
Ajoin innoissani pyörällä tallille, sillä tänään oli ensimmäinen päiväni hoitajana. Hoitoponikseni tulisi Tristan, pirteän oloinen russruuna. Parkkeerasin pyöräni muiden viereen ja astuin tallinovesta sisään. Käväisin katsomassa missä Rikun karsina oli, jonka jälkeen etsin hoitajien huoneen nähdäkseni missä tarhassa poni majaili. Onneksi talli ei ollut kauhean sokkeloinen, sillä olin siellä vasta toista kertaa. Ensimmäisellä kerralla olin käynyt sopimassa tallinomistajan kanssa hoitamiseni alkamisesta. Kello alkoi lähentyä puoli yhtätoista ja huomasinkin että poni otettaisiin sisälle puolen tunnin päästä.

Päätin mennä siivoamaan Rikun karsinan ennen kuin se tulisi sisään. Hain kuitenkin ensin ruunan harjat, jotta voisin harjailla sitä tarhasta hakemisen jälkeen. Tämän jälkeen hain lantalasta kottikärryt ja talikon ja kävin hommiin. Kovin likaiseksi poni ei karsinaansa ollut saanut ja sain homman valmiiksi juuri ennen yhtätoista. Kippasin viimeiset lannat lantalaan ja jätin kärryt talikkoineen sinne. Olin ottanut riimunnarun mukaan, ajatuksenani hakea Riku sisälle. Päästessäni tarhalle, Riku katsoi minua epäilevästi, kuin ajatellen "kuka toi on, yrittääks toi muka saada mut sisälle". Juttelin ponille hiljaisella ja tasaisella äänellä mennessäni sitä kohti, höpötellen kaikkea maan ja taivaan väliltä. Riku luimisteli ja yriti viskoa päätään kun naksautin riimunnarun kiinni sen riimuun. "Hei rauhotuppa nytten", sanoin sille ja nykäisin kevyesti riimunnarusta.

Ruuna tanssahteli koko matkan tarhasta talliin ja heti päästyämme karsinaan sidoin sen löyhästi kiinni jotta voisin harjata sen. Riku luimisteli kun ensiksi rapsuttelin sen kaulaa ja jatkoin höpöttelyä. Sanoen "Niiin, säähän oot tosi kiva poika" tartuin pölyharjaan ja aloin käymään läpi ponin kehoa kaulasta lautasiin päin. Seuraavaksi etsin harjojen joukosta kaviokoukun ja pyysin ponia nostamaan vasenta etustaan. Hetken maanittelun jälkeen poni nosti sen ihan suhteellisen kiltisti ja antoi puhdistaa kaikki kavionsa nykimättä niitä suuremmin käsistäni. Harjasin vielä ponin pään kevyesti pääharjalla ja rapsuttelin sitä hetken ennen kuin päästin sen irti karsinaansa.

Vein harjat paikoilleen ja ripustin ruunan riimun ja riimunnarun niille varatulle paikalle. Kävin vielä katsomassa kaipaisivatko sen varusteet puhdistamista, mutta ne vaikuttivat olevan suhteellisen puhtaat, ehkä sitten ensi kerralla. Kävin ennen lähtöäni sanomassa heipat Rikulle, joka näytti jo jonkun verran hyväksyvän minua hoitajakseen, ei se ainakaan enää niin paljon minulle luimistellut. Lähdin pyörälläni tallin pihasta ja olin hyvin tyytyväinen uuteen hoitoponiini (:

Riku onkin ollut aikansa ilman hoitajaa, oppinut vähän höykyttämään tuntilaisia ja päässyt taas ruotuun tallityöntekijän avustuksella. Varsinainen poniviikari tuo otus osaa olla, mutta uskon, että sinulta löytyy tarvittavaa tarmoa ja intoa en kanssa puuhailuun :) Aika paljon ruunan irvistelystä ja uhkailusta on vain showta - poni taitaa olla niin fiksu, että se kokeilee hyvin useasti, että saisiko tänään leikkiä johtajaa.

Olit ihanan rauhallinen ponin kanssa, etkä hätääntynyt vaikka se ei joka hetki pysynytkään paikoillaan ja nätisti. Teillä tulee varmasti olemaan hieno yhteinen vuosi edessä! Tervetuloa vielä kertaalleen talliporukkaan :)

1.2.2011 - Talleilua
Linkun madellessa eteenpäin suunnittelin päivääni tallilla. Tänään oli ainoa mahdollisuus tulla tallille tällä viikolla hoitamaan Rikua, joten tottakai tulin, vaikka keli harmitti. Aurinko ei halunnut näyttäytyä ja tuuli oli melkoisen kova. Pakkasta oli lähemmäs kymmenen astetta, joten oli todella kylmä tuulen tullessa vielä mukaan. Tästä syystä ajattelin puuhailla tänään tallissa töitä tehden ja Rikun kanssa aikaa viettäen :)

Tallille saapuessani menin ensin moikkaamaan talliin Rikua. Poni oli vähän kärtsy, ja näytti heti hapanta naamaa. Annoin pikaiset rapsutukset, ja menin satulahuoneeseen siivoilemaan paikkoja. Järjestelin suojakoreja ja loimia, lakaisin vielä lattian ja otin ponin varusteet esille. Olivat suhteellisen puhtaat, joten sipaisin vaan kostealla sienellä pölyt ja tahrat. Nappasin huoneesta Rikun harjakorin ja menin taas ponisen luokse.

Tristan katsoi minuun korvat luimussa, mutten antanut ponin kärttyisyyden häiritä harjausta. Kumisualla sain mukavan kasan pölyä ja muuta likaa paksun talvikarvan alta, jonka sitten pölärillä puhdistin pois. Harjan ja hännän sain selviksi suihkuttamalla vähän selvitysainetta niihin. Poni katseli ihmeissään mitä puuhasin, ja vähän säikähtikin suihkutusääntä. Lopuksi harjasin huolella pään ja putsasin hyvin kaviot. Hoidon jälkeen lellittelin vähän ponia antamalla sille rapsutuksia ja leivänpalan. Sanoin Tristanille heipat, ja lähdin kotiin päin :)

Kylmä tuuli piti monet tänään kotosalla. Ne, jotka tallille tulivat, pysyivät aika visusti sisätiloissa. Vain Sinna taisi olla niin rohkea (eli hullu), että lähti Topin kanssa maastolenkille. Onneksi on apuna työntekijöitä, jotka eivät pelkää pakkasilmaa, niin saa itse hoitaa paperihommia sisällä :)

Rikullakin taisi olla vähän pakkasärtymystä päällä. Poni kuitenkin suli harjaamisen myötä, tai viimeistään saadessaan rapsutuksia ja leipää. Mukavaa, että kävit tallilla katsomassa ponia. Saatiin Rikun helmikuu alkamaan muullakin kuin ihmisille irvistelyllä ;)

23.1.2011 - Toista kertaa
Tulin tänään tapaamaan ihanaa Tristanponia. Viimekerrasta onkin kulunut jokunen viikko... Viikonloput kun on niin kiva viettää tallilla hoitsunsa kanssa, kun voi valosaan aikaan kuluttaa tallilla vaikka kuinka monta tuntia - kunhan vaan muistaa pukea vaatetta tarpeeksi päälle!

Riku oli parhaillaan Rainyn kanssa tarhailemassa. Päätin kuitenkin ennen ponin hoitamista tehdä tallityöt, jotta poni ehtisi olla tarhassa kauemmin. Tallissa oli juuri tohina päällä, kun karsinoita oli siivoamassa Ainon lisäksi muutama hoitaja. Tunnistin Ellan joukosta, jonka kanssa olen tallilla jonkin verran aikaa viettänyt. Liityin heti porukkaan mukaan, ja autoin siivoamaan kolme karsinaa.

Työn jälkeen siirryin satulahuoneeseen. Siellä minua odotti Tristanin varusteiden puhdistaminen, ja rupesin heti työhön. Aluksi otin satulan esille, jonka satulasaippualla hinkkasin puhtaaksi. Viimeistelin satulan vielä rasvalla, ja pyyhin pyyhkellä kuivaksi. Huopa näytti olevan juuri putsattu, joten sen annoin olla. Suitsia en ruvennut purkaamaan, mutta sipaisin nekin satulasaippualla. Pesin myös kuolaimet huolellisesti. Kävin läpi vielä Tristanin loimet, ja kaikki näytti olevan kunnossa. Putsasin vielä ponin harjat, ennen kuin kävin noutamassa ruunan tarhasta.

Hakureissulle mukaani tuli myös Aino, ottamaan Rainyn. Tristan tuli innoissaan portille vastaan, oli varmaan saanut tarpeekseen tarhailusta. Tallissa aloin taas rauhallisesti touhuamaan ponin kanssa. Otin siltä loimen pois, ja aloitin harjaamisen. Tristan oli tällä kertaa paljon rennompi, mikä oli ilo huomata. Kavioiden nostamisessa oltiin tosin taas erimieltä, mutta kun poni huomasi kuka se pomo olikaan, ne nousivat ihan kiltisti. Talviturkin alta löytyi ihan mukavasti pölyä, jota jonkin verran metsästin. Pään harjauksessa poni intti taas vastaan, piti olla oikein rauhallinen ja päättäväinen jotta sen saisi harjattua. Kun poni oli puhdas, heitin fleefeloimen takaisin selkään ja lähdin taluttamaan pihalle.

Tänään ajattelin lähteä ponin kanssa vähän maastoon jaloittelemaan. Tristan innostui vähän liikaakin kun lähdimme kävelemään rauhalliselle maastopolulle. Ihmettelin ponin energiaa, olihan takana rankka viikko - kevätkausihan oli vasta alkanut. Riku ihmetteli melkein kaikkea pitä eteen tuli, joka kerta rupesi hymyilyttämään ponin omalaatuiset touhut. Välillä sitä yritettiin lähteä raviinkin, jos jotain pelottavaa näkyi. Tunnelma oli aivan ihana, kun paksu lumi peitti aivan kaiken, ja yllä oli täysin sininen taivas. Kaiken kukkuraksi aurinko pilkahti puiden takaa. Saavuimme metsäpolulta pellonlaidalle, jossa Rikun olisi niin tehnyt mieli vähän lähteä viilettämään. Tästä syystä päätin jättää ravipätkän. Kilometrin pituinen loppumatka sujui leppoisasti, kun puhelin ponille kaikenlaista ja katselimme maisemia. Sillä hetkellä tuntui, että tästä suhteesta oli kehittymässä jotain ihanaa!

Talliin saavuttuamme jätin ponin karsinaan, ja annoin kävelyretkestä kiitokseksi pari leivänpalaa. Rapsutin vielä hetken ponia harjanjuuresta ja sanoin heipat ponin korvaan. Lupasin vielä, että tulen taas pian takaisin hoitelemaan :)

Totta, nyt kun valoisaa aikaa on vähän, niin viikonloppuisin tallilla on paljon porukkaa. Moni haluaa katsella hevosia päivänvalossa, eikä vain kuljeksia heijastimiin verhottuna metsäpoluilla. Kyllä sitä alkaa jo kaipaamaan kevätpäiviä - haluaisin niin pitää tunnit jo kentällä! Eikö kohta voisi olla jo tarpeeksi lämmintä sille?

Ahkeruus on ilomme, tai puhtautemme - miten sen haluaakaan ajatella :) Varusteista katosi kevätkauden ensimmäisen viikon pölyt ja roiskeet, niitä kun väistämättä tuntuu tulevan.

Muistathan, että hevosen taluttaminen maastossa tulee mukaan hoitotehtäviin vasta käytyäsi hoitokurssi 1:sen. Siihen asti on parempi pysytellä tallipihalla ja tutustua uuteen hoitohevoseen harjaamisen ja muun tallirutiinin puitteissa. Ykköskurssi alkaa sopivasti 25.1, joten ehdit hyvin tähän ryhmään mukaan.

5.1.2011 - Uusi hoitoponi
"Ihanaa olla taas täällä", mietin ja katselin hymyillen Golden Horsen tallirakennusta. Minulla oli ollut mahdottoman kova ikävä tätä paikkaa, erityisesti Binaa, jonka kanssa vietin aikaa melkein puoli vuotta. Nyt tuli sitten Tristan, ihana, persoonnallinen russponi, jonka ansiosta itse asiassa aloitin taas hoitamisen täällä :)

Tallissa oli ihanan lämmin ja hiljaista. Hymy levisi melkein korviin kun näin Binan, mutta tyydyin vain katselemaan ponia, sillä muuten rupeaisi kyyneleet valumaan väkisinkin poskia pitkin. Etsin jostain tallin siimeksistä ihanan Tristanin, jonka näkeminen varmasti ilahduttaisi. Söpö ruuna pian tunkikin päänsä jostain karsinasta korvat hörössä. Rauhallisin liikkein moikkasin ruunaa ja annoin vähän rapsutuksia ennen kuin menin karsinaan sisälle. Käväisin hakemassa vielä harjat satulahuoneesta, jotta pääsisin tutustumaan poniin.

Tristan nyrpeästi väistyi kun tunkeuduin karsinaan sisälle. Laitoin sille riimun päähän ja löysällä narulla kiinni kalteriin. Leppoisasti puhellen harjailin ponia sieltä täältä, välillä hyräilin ja rapsuttelin. Pikkuhiljaa Tristan lopetti nyrpistelyn ja mököttämisen, ja pystyikin jo vähän nauttimaan harjauksesta. Kaviot eivät sitten millään tuntuneet nousevan, poika osasi kunnolla pistää vastaan. Napakasti komensin "nosta!" ja poni luimistellen nosti kavionsa. Siinä sitten edelleen yritti sitä jalkaansa viskoa minne sattuu, mutta kyllästyi riehumiseen pikkuhiljaa, kun huomasi ettei minua pelottanut tai tehnyt mieli tapella (mistä ei tietenkään hyvääkään seuraisi). Lopuksi sitten vielä pään harjasin ja harjaa selvittelin. Tristan oli minulle vielä hyvin epäröivä ja rauhaton, mutta uskompa että pikkuhiljaa hoitamisesta alkaa tulla leppoisampaa ja paljon mukavampaa molemmille, kunhan vähän tutustutaan.

Jätin sitten ponin omiin oloihinsa, kun olin saanut sen hoidettua. Putsailin vielä harjoja ennen kuin vein ne satulahuoneeseen. Tarkistin Tristanin satulahuovan, jonka päätin harjata puhtaaksi. Pyyhkäisin vielä ponin suitsista pahimmat kurajäljet, ennen kuin lähdin kotia kohti :)

Ympäri käydään ja yhteen tullaan (: Aina yhtä mukavaa, kun tallille palaa joku vanha hoitaja. Rauhallisen tammamaisesta Binasta persoonalliseen ja aavistuksen riiviömäiseen Tristaniin siirtyminen on pieni loikka, mutta uskon, ettei siitä koidu ongelmia. Onneksi Binakaan ei jää ihan huomiotta. Rapsutusten lisäksi voitte vaikka lähteä keväämmällä Innan, Binan hoitajan, kanssa maastolenkille!

Ihanaa huomata, että varmat ja rauhalliset otteesi saivat ponin lopettamaan turhan elvistelyn ja murjottamisen. Vaikuttaa siltä, että olet todella hyvä hoitaja Tristanille - kunhan poni oppii tuntemaan sinut, niin kaviotkin (toivottavasti) nousevat jo vauhdilla ;) Harjaustuokio oli hyvä tapa tutustua ja ottaa kontaktia poniin. Mukavan kuuloinen ensimmäinen hoitopäivä, tästä on erittäin hyvä jatkaa ensi kerralla. Ja ilmottaudu ihmeessä ykköskurssille, niin pääsette mm. talutusretkille ponin kanssa.

2.2.2010 - Käyntiharjoituksia maneesissa
Lampsin talliin upouusissa kuomissani, ne olivat ainoat kenkäni joissa varpaani eivät jäätyneet ja turvonneet norsun kokoisiksi. Tervehdin tallityöntekijöitä, sekä hoitajia ja hain Rikun harjat hyllystä. Palasin tallikäytävälle ja kävelin Rikun karsinalle. Jätin harjat oven pieleen ja astuin karsinaan. Poni oli tullut tarhasta vasta puolisentuntia sitten ja olikin aikalailla puhdas. Pöllyytin Rikua viisi minuuttia pölyharjalla ja sen jälkeen musta takkini olikin aivan harmaan pölyn peitossa. Vaihdoin harjan pienempään ja suin ruunan päätä pitkin vedoin otsalta turvalle, poni nautti toimenpiteestä, laittoi silmänsä kiinni ja päästi pitkän huokauksen. Nappasin kaviokoukun ja raaputin kavioista loputkin lumet, tarkistin hokit ja kiristin kärkihokkeja hiukan. Otin Rikun seisomaan käytävän ketjuihin ja hain sen satulan ja suitset. Laitoin suitset roikkumaan riimunaulaan satuloinnin ajaksi ja nostin satulan ponin selkään. Laitoin satulavyön melko löysälle ja sen jälkeen suitsin Rikun. Laitoin kypärän päähäni, otin raipan käteeni ja lähdin taluttamaan Rikua maneesiin.

Talutin Rikun maneesin keskelle, otin ohjat ja raipan yhteen käteen ja kipusin selkään yllättävän helposti jäykillä talviratsastushousuillani. Kiristin satulavyön ja otin hyvän asennon satulassa. Pyysin ponin käyntiin ja ohjasin sen uralle oikeaan kierrokseen. Kävelytin Rikua löysin ohjin kymmenen minuuttia tehden välillä kaartoja ja voltteja. Poni tuntui vähän jäykältä edelleen, joten kokosin ohjat ja pyysin siltä vielä vähän reippaampaa käyntiä ja välillä otin kiinni ja tein näin pieniä temponvaihteluja. Kääntelin Rikua erilaisille kiemuroille ja kun sain sen taipumaan hyvin ja kuuntelemaan apujani, oli aikaa mennyt jo puolituntia. Taputin Rikua ja annoin sen kävellä viitisen minuuttia vasempaan kierrokseen löysin ohjin. Käänsin ponin kaartoon ja taputin vielä kerran ennenkuin laskeuduin selästä. Löysäsin vyön ja nostin jalustimet ylös. Otin ohjat kaulalta ja talutin ruunan talliin.

Nostin satulan pois selästä, avasin suitsien soljet ja liuutin suitset pois päästä. Otin kovan dandyn harjakopasta ja vetelin sillä koko ponin läpi sen nauttiessa harjauksesta. Heitin talliloimen Rikun niskaan ja päästin sen karsinaan. Vein varusteet takaisin paikoilleen ja pesin kuolaimet. Hain ämpärin ja laskin siihen kädenlämpöistä vettä ja lisäsin vähän seosmelassia, jotta poni joisi veden varmasti. Silloin nurkan takaa ilmestyi hymyilevä ja aina pirteä Aino ja ojensi minulle porkkanapussia. Nappasin pussista pari porkkanaa ja aino kehotti antamaan ne Rikulle hyvästä työstä, hän oli tarkkailut meitä salaa. Mur! :)

Katkoin porkkanat pienemmiksi paloiksi ja heitin ne Rikun ruokakuppiin, sitten tarjosin ponille lämmintä melassivettä ja ruuna kävi ämpärin kimppuun innoissaan haistaessaan ah-niin-ihanan-sokerisen melassin tuoksun. Taputin ponia ja lähdin viemään ämpäriä takaisin pesupaikan laatikkoon. Otin samalla karsinan edestä harjat mukaani ja vein ne ulos. Raaputin harjoja tallin tiilinurkkaan ja lopuksi annoin niille oikein kunnon lumipesun. Vein harjatkin takaisin hyllykköön ja sen jälkeen lähdin kirjoittamaan päivästä Rikun hoitopäiväkirjaan. Join lasillisen vettä, soitin kyydin kotiin ja odotellessani sitä juttelin hoitajien kanssa ja vertailimme kenen hoitoponi oli suloisin ;) Oli kyllä oikein mukava, vaikkakin hurjan vilpoisa tallipäivä!

Mukava nähdä sinua jälleen! Riku oli oma itsensä ja muisti edelleen oman hoitajansa :) Talvi tuo pientä kankeutta jo kylmyyden vuoksi, mutta varusteiden paksuus ja vaatekerrosten määrä vaikuttavat huomattavasti asioihin. Tämän huomaa myös ihan perustallihommissa - yritäpä lapioida ketterästi lantaa toppavaatteissa. Rikukaa ei tainnut olla ihan notkeimmasta päästä. Sait sen kuitenkin kuuntelemaan apujasi ja vertymään, hienoa.

Riku nautti tänään täysillä jokaisesta harjaushetkestä, on tainnut ponilla olla tarvetta omalle rapsuttajalle syksyn aikana. Toivottavasti näemme teidät kevään aikana mukana tallipuuhissa, on lisää vakoiltavia ;)

15.7.2009 - Hoitotarina
Tallille tullessani minua tervehti ensimmäiseni muutama muu hoitajatyttö jotka kaikki kyselivät missä olin viipynyt näin pitkän ajan, Riku oli kuulemma odottanut minua. Se oli kiva kuulla ja kiirehdinkin saman tien ponin luo ja laitoin sen ruokakuppiin porkkanan palan samalla rapsuttaen sitä otsasta. Riku katsoi minua kiitollisena ja ummisti sitten silmänsä, tosin sen harmiksi jouduin lopettamaan rapsutuksen juuri kun silmät olivat menneet kiinni, sillä lähdin hakemaan harjoja jotta tällä kertaa kerkiäisin varmasti tehdä sen kanssa mahdollisimman paljon.

Laitoin Rikun kiinni käytävälle ketjuihin ja harjasin sen pitkin vedoin ja voimakkaasti josta se näyttikin nauttivan. Jatkoin samaa noin kymmenisen minuuttia kunnes olin aivan puhki ja puhdistin vielä pikaisesti kaviot, sekä pään ja jalat. Aino tuli iloinen ilme kasvoillaan katsomaan hoitopuuhiani ja oli selvästi mielissään näkemästään.

- Hei Linda! Heti kun soitit minulle olevasi tulossa, olin niin innoissani että unohdin siivota Rikun karsinan. No ei vaineskaan, jätin sen siivoamatta jotta saisit putsata sen itse, mutta kiva kun tulit Riku on odottanut sinua ja jälleennäkeminen on varmasti mukavaa, Aino sanoi huvittunut ilme kasvoillaan.
- Sepä mukavaa, minustakin on kiva nähdä Rikua pitkästä aikaa ja tehdä jotain sen eteen, sanoin nyökäten päälläni likaiseen karsinaan päin.

Kun Riku oli valmis, jätin sen käytävälle kiinni ja siirryin siivoamaan karsinaa haettuani tarvittavat välineet. Karsina ei ollut kovin likainen ja olinkin siitä todella yllättynyt, mitä nyt ponin tavoista muistin, niin yleensä karsina oli ollut täynnä painavaa kuiviketta ja ihan älyttömän haiseva. Siivosin karsinan kumminkin turhankin huolellisesti ja suunnittelin mitä voisin ponin kanssa tehdä kun sillä ei tunteja ole. Lopuksi tyhjensin kärryt lantalaan ja vein tavarat paikoilleen niin harjat kuin siivousvälineetkin. Otin karsinan edestä riimunnarun ja talutin ponini ulos aurinkoiseen kesäilmaan. Riku katseli korvat hörössä ohi liiteleviä perhosia ja hyökkäsi heti ensimmäiseen näkyvillä olevaan ruohotupsuun, joka saattoi kasvaa vain keskellä ankeaa hiekkaa, mutta kelpasi sille silti ruoho mikä ruoho tietysti. Sininen rannekelloni näytti jo yli viittätoista, joten laitoin vauhtia jokaiseen kuuteen jalkaan ja mennessäni huikkasin Ainolle meneväni taluttelemaan Rikua maastoon.

Hiekkatien alussa Riku nosti ravin pyynnöstäni ja juoksimme sen kanssa muutaman kymmenen metriä kunnes päätimme kävellä ainakin lenkin puoleen väliin. Maastot olivat mahtavassa kunnossa, ruoho oli vihreää ja siellä täällä kasvoi hiirenvirnaa ja niittyleinikit koristivat keltaisena rivinä ojan pengertä. Ravasimme puolessa välissä lenkkiä noin sadan metrin verran kunnes minä väsyin juoksemaan Rikun tahtia ja loppu lenkki menikin sitten pienessä tihuravissa tai reippaassa käynnissä. Tallille tullessamme minua oli vastassa muutama hoitaja hevosineen ja he olivatkin menossa myös taluttelemaan maastoon, harmi etten ollut kysynyt heiltä lenkkiseuraa.

Karsinassa huitaisin harjata Rikun vielä pölyharjalla, koska se ei ollut edes likainen pienen maastolenkin jälkeen. Annoin ponille tupsun heinää ja taputin sitä kaulalle. Ihana poni kerta kaikkiaan, ajattelin. Kello oli jo 16 ja päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja putsata Rikun harjat, sitä vartenhan täällä oltiin että sitä ponia hoidetaan niin miksi yksi laiska tyttö ei voi velvollisuuksiaan hoitaa jos kerran on tänne asti raahautunut?

Harjojen putsaamisessa meni yllättävän kauan, sillä puhdistin ne oikein kunnolla ja levitin ne vielä aurinkoonkin kuivumaan. Iltaruokinnan aika lähestyi ja yksi tallityöntekijöistä käski minun antaa Rikulle iltaruoat karsinaan. Kävin antamassa ruoat sille ja taasen ruuna katsoi minua varsin kiitollisena. Lähtiessäni kotiin otin vielä ulkoa harjat pois kuivumasta ja vein ne paikoilleen. Tallipäivä oli päättynyt oikein hyvin ja suljinkin Rikun hoitovihon hyvillä mielin.

Mukavaa että kävit jälleen puuhaamassa Rikun kanssa, aurinkoinen kesäreissu metsän siimeksessä maistui takuulla molemmille. Rikunkin syönti-into jäi taka-alalle kun sai hölkötellä oman hoitajan kanssa poluilla. Maastot meillä on totta tosiaan nyt hyvässä kunnossa, säät ovat suosineet ja olemme pyrkineet laajentamaan reitistöä niin, ettei vain yhdet polut kulu kavioiden alla :) Rikun kanssa sujuu hyvin, ilmoittaudu ihmeessä muillekin hoitokursseille, niin pääsette vielä maastoon selästäkin käsin.

1.5.2009 - Hoitotarina
Mikään ei voi olla yhtä ihanaa kuin se, että Riku muistaa minut vielä. Ajatella jos se olisi unohtanut minut - luulisi aivan toiseksi ihmiseksi! Tätä vaaraa ei onneksi kuitenkaan ole, joten pääsen kertomaan tallipäivästäni.

Heti kun pääsin tallille, ajattelin mennä hankkimaan hieman hevosen hajuja (sekä pari karvaa takkiin ;) ennen kuin menisin tutustumaan muihin hoitajiin. Eivät aivan luulisi typeräksi. Rikun karsinaa lähestyessäni kuulin pieniä inahduksia ja potkuja jotka ajan kanssa muistinkin jo menneiltä ajoiltamme, sitähän se teki aina kun siltä puuttui ruokaa mahasta tai karsinassa oli tavallista enemmän lantakasoja. Päätin mennä katsomaan oliko kyseessä sama asia kuin muistin ja lopulta selvisi, että juomakupissa oli heinänkorsi. Poimin heinän ja syötin sen Rikulle hieman toruen sitä siitä, että mokoma potkii karsinan seinät hajalle yhden heinänkorren takia.

Hoitajien huone oli tupaten täynnä ihmisiä, tuntemattomia sellaisia. Tai olihan siellä parit kasvot jotka tunnistin, ainakin Ada joka muistaakseni hoiti Tuulia, tai ainakin silloin kun viimeksi tallilla piipahdin hoitamassa Rikua. Sain osakseni hymyileviä, mutta myös oudoksuvia katseita, kukaan ei varmaan tunnistanut minua. Juttelin varttitunnin muiden hoitajien kanssa ja mieleeni jäi jopa pari nimeä: Johanna, Sara, Ellen ja Jenna. Nappasin mukaani nopeasti Rikun harjakorin ja kävelin takaisin talliin.

- Nyt pääsemme perehtymään sitten tähän harjan heilutukseen Rikuseni, sanoin ponille.
- Mitenkäs tätä kaviokoukkua käytettiin, tai pölyharjaa? No äh, en minä niin tumpelo ole, kunhan vitsailin.

Nappasin kovan harjan käteeni ja raapustin ruskeaa ja kuraista karvaa oikein työnteolla. Ponista saattoi huomata selvästi, että se oli tullut vasta tarhasta! Seuraavaksi otin pölyharjan esiin ja huiskin pölyjä sinne ja tänne välillä aivastellen. Aivasteluni oli kuitenkin kaiken vaivan arvoista, sillä kun olin vielä kiillottanut Rikun pehmeällä harjalla se kiilsi kuin timantti! Raavin vielä kaviokoukulla kevyesti suurimmat liat ponin kavioista, sehän likaisi ne pian uudelleen.

Viedessäni harjoja takaisin hyllyyn tapasin Ainon joka näytti iloiselta punaisine kumisaappaineen, sekä ruskeine letteineen.
- Mistäs nyt tuulee? kysyin irvistäen hieman oudosti.
- Niin tuota.. kun sinulla on aivan mustat sormet ja posket, Aino hihitteli.
- Hah, sinähän olet aivan kuin Riku. Heinänkorsi juomakupissa ja heti ollaan hienostelemassa, nauroin.
- En uskoisi Rikusta, taitaa vain koettaa sinua, että miten paljon olet valmis palvelemaan sitä, Aino sanoi vinkaten silmää.

Hetken päästä äitini soitti ja sanoi, että meidän olisi lähdettävä tuttavaperheen vauvan ristiäisiin parin tunnin kuluttua ja minun olisi tultava kotiin. Ajattelin tulla kuitenkin seuraavana päivänä jo kymmeneen ja siivota karsinan, talutella Rikua ja muuta mukavaa. Harmikseni jouduin kuitenkin lähtemään älyttömän aikaisin pois.

Rikun mainiot tempaukset eivät näytä myöskään unohtuneet - heinänkorsi juoma-automaatissa on sentään ruunalle ihan totaalinen maailmanloppu, mutta tarhassa voi toki kurata itsensä kavioista korviin saakka ;) Hoitajapoppoo on uudistunut aika lailla viimeisen vuoden aikana, mutta ehkä kesällä pääsemme tutustumaan toinen toisiimme.

19.4.2009 - "muistatko mut?"
Mikään ei ole ihanampaa kuin uudet hoitajat, ja varsinkin jos uusi hoitaja onkin joku tuttu menneisyydestä. Tällä kertaa ei niin kaukaa edes menneisyydestä, vaan vuoden takaa Riku karsinalta. Linda P kävi tänään tallilla pyörähtämässä ja kysäisi ponia jälleen hoidettavakseen. Suostuin empimättä pyyntöön ja lähdimme katsomaan Rikua tarhaan, jossa se juuri ulkoili Rainyn kanssa.

"Moi poni, muistatko vielä mut?" Linda kysäisi ruunalta, joka oli tullut aidan luo rapsutettavaksi. Hetken korvien heiluttelu, pieni takin hamuaminen ja hörähdys. Eiköhän se ollut selvää, ettei kumpikaan ollut unohtanut (: Toivotin parivaljakon vielä tervetulleeksi hoitajahulinoihin ja tallin arkeen.

6.1.2009 - Kuva kertoo enemmän kuin muu :)
Kamalaa kun olemme vain viivytelleet kuvien lisäämistä Rikun nettisivulle. Onhan noita ehtinyt kertyä näiden parin vuoden aikana ihan hyvin, mutta kun ei saa aikaan niin ei.

Nyt arvon ruunalla on kuitenkin näpsäkkä kuva, joka on otettu tänä talvena maastotunnilta (: Rikulta löytyi vauhtia kavioista kun laukkasuora avautui eteen. Hyvin pysyi kuitenkin ratsastaja selässä ja poni tuntumalla, välillä russista löytyy sellaisia maastopuolia, että tekisi mieli ottaa se jatkokurssilaisten ekalle ravimaastolle mukaan. Siihen on kuiten matkaa (ja en viitsi pelotella jatkokurssilaisia sillä, että joku heistä joutuisi kohtaamaan pelottavan ponin karsinalla), eli viihdytämme edelleen vain kokeneempia heppailijoita.

19.10.2008 - Hoitotarina
Tallille taas. Kävelin rauhallisesti enkä kiirehtinyt. Taivas oli synkässä pilvessä, mutta säätiedotuksessa ei luvattu sadetta kuin vasta huomiseksi. Saavuin tallille sen verran aikaisin, että Riku kelliskeli jo suloisena, pyöreänä pallona tarhassa. Astelin siis suoraan talliin ja siirryin kuuraamaan Rikun karsinaa.

Poni oli pitänyt karsinan kerrankin suhteellisen puhtaana - periaatteessa kaikki kasat löytyivät samasta paikasta ja pääsin helpolla. Kuurasin lopuksi myös ruoka- ja juomakupot ja vein tarvikkeet paikoilleen.

Vilkaisin kelloa, se oli melkein yksitoista. Hain riimunnarun ja kävin nappaamassa Rikun sisälle, tervehdin samalla Rainya (Riku tuli selvästi mustasukkaiseksi ja antautuikin helpolla). Aloin jo ihmetellä pienen ja pippurisen ponin muodonmuutosta, ei se ollutkaan kurainen ponia etäisesti muistuttava klöntti, vaan melkeinpä puhdas. Tosin se kyllä saattoi johtua siitä, ettei maassa ollut kuraa.

Sain harjattua Rikun suhteellisen nopeasti ja sunnuntain kunniaksi lähdin taluttelemaan maastoon. Ensin Riku hieman yritti kurvailla ohi, mutta parin komennuksen jälkeen poni käyttäytyi oikein nätisti. Tallille tullessa sainkin ihan kunnolla kehua sitä. Tallissa harjaus sujui nätisti eikä poni edes yrittänyt iskeä hampaitaan hihaani. Ihme.

Ponin syödessä kuurasin vielä sen varusteet. Suitsien kasaamisen jalo taito oli hiukan jäänyt, onneksi muut hoitajat auttoivat mielellään minua pulmallisessa ongelmassani. Päätin jättää harjat seuraavalle kerralle ja lähdin hyvillä mielin tallista.

Ehkä Rikukin voi oppia, vai voiko ;) Olisi ihanaa jos ponit pystyisi kouluttamaan kakkimaan yhteen siistiin kasaan. Välillä ihan kauhistelee sitä sotkua... Kurakelit ovat onneksi säästäneet meitä nyt, ihanaa kun paistaa aurinkokin välillä :) Pärjäät Rikun kanssa paremmin kuin hyvin - poni uskoo sinua ja tietää kuka on porukan pomo. Ei siis yhtään hassumpaa hoitamista, jatka vain samaan malliin!

14.10.2008 - Hoitotarina
Maa oli vielä märkä ja lätäköitä täynnä, kiitos eilisen kaatosateen. Olin tyytyväinen, kun enää ei satanut. Aurinko jopa välillä kurkki pilviverhon takaa. Saavuin tallipihalle ja astuin sisälle hevosentuoksuiseen talliin. Palautin mieleeni Rikun karsinan sijainnin, ponin ulkomuodon ja suunnistin tallissa oikeaan osoitteeseen. Lopulta avasin karsinan oven ja hätkähdin, sillä karsinassa oli joku, eikä se ollut poni itse. Tuijotimme hetken toisiamme, kunnes älyisn tervehtiä Sinnaa, joka siivosi Rikun karsinaa. "Minä voin jatkaa" totesin, tartuin talikkoon ja kuurasin karsinan loppuun.

Hetken kuluttua aloin miettiä ponin sijaintia - kello oli ties kuinka paljon. Lopulta poni tallusteli Iidan kanssa sisälle, kuulemma Rikun karsinan siivous oli saatu käyntiin vasta äskettäin, poni oli sitten ollut tarhassa hiukan lisäaikaa. Saatuani ponin riimunnarusta kiinni sidoin sen käytävälle kiinni, pyysin jotain tallilla vierailevaa tyttöä katsomaan hetken ponia ja hain harjat.

Huokaisin hiljaa seistessäni kuraisen, paksuturkkisen ponin vieressä, ainoana aseenani kumisuka. Aloitin kuurauksen kuumeisena, yrittäen saada ponin näyttämään ponilta. Ainoastaan pää oli pysynyt puhtaana - muuten mutakasaa ei olisi edes tunnistanut hevoseläimeksi. Puolen tunnin aherruksen jälkeen aloitin seuraavan operaation. Tartuin kaviokoukkuun ja aloitin tappelun Rikun kanssa. Poni oli selkeästi päättänyt tehdä tästä päivästä hankalan ja kiskoi kaviotaan tiukastakin otteesta. Ähisin ja puhisin ponin vieressä, kuulin kuinka muut hoitajat salaa tirskuivat selkäni takana. Mikä se sellainen hoitaja on, joka ei saa pienen ponin jalkaa pidettyä ylhäällä?

Lopulta sain ponin hoidettua ja lähdin hiukan ulkoilemaan. Maneesissa ei ollut ketään, joten ajattelin hiukan talutella. Aluksi Riku meni äärimmäisen hyvin, oikeastaan liiankin hyvin. Poni kuitenkin katseli minua jatkuvasti ilkikurisesti otsatukkansa alta - ja yllättäen se kiskaisikin minut nurin! Onneksi sain ponin nopeasti kiinni ja jatkoimme harjoituksia ilman kommelluksia.

Talliin päästessä harjasin Rikun nopeasti käytävällä ja päästin sen karsinaan. Juuri kun sian riimun otettua ponin päästä, se päättikin olla ilkeä ja yritti iskeä suuret, keltaiset hampaansa hihaani kiinni. Ihmeen kaupalla sain väistettyä, toruin ponia ja nauroin sen ilmeelle - Riku katsoi minua surullisesti ja ihmetellen, mitä pahaa oli tehnyt. Taputin vielä ponia ennen kuin suljin oven, hain tavarani ja lähdin kotiin.

Vaikka Riku näyttikin taas pistävän "parastaan", pärjäsit sen kanssa hyvin :) Muiden hoitajien tirskuminen ei kyllä kuulosta mukavalta, toivottavasti se oli kuitenkin hyväntahtoista. Ainakaan ei puuttunut vauhtia tästä hoitopäivästä, mukava varmasti palata tallille kun ponin vastaanotto on näin imarteleva - onneksi Riku osaa olla mukavampikin ;)

11.8.2008 - Hoitotarina
Tänään juoksin tallille. 11. päivä! Se tietäisi ratsastusta, ajoa, ties mitä. Riku oli tarhassa, annoin sen jäädä sinne riehumaan ja siirryin itse karsinan puolelle kuuraamaan, putsaamaan ja siivoamaan. Kippasin, lapioin ja tiirasin turpeet suurennuslasilla, kunnes olin tyytyväinen lopputulokseen ja vein lannat lantalaan. Hain samalla hiukan uusia turpeita. Juhlan kunniaksi kuurasin kupit kiiltäviksi ja saatuani koko homman valmiiksi, siirryin hoitajien huoneen puolelle.

Otin satulan syliini ja aloin puhdistelemaan.
Ajattelin mennä kentälle ratsastamaan, haluaako joku tulla mukaan? kysäisin, hoitajat vastasivat mumisten epämääräisesti. Niinpä niin tietysti muut olivat juuri päättäneet lähteä yhdessä pitkälle maastoretkelle. Ehkäpä sitten menisin yksin. Satulan kuurattuani lähdin hakemaan Riku-ponia tarhasta ja vein sen karsinaan, missä aloitin huolellisen kuurauksen, tietysti kiinni sidottuna.

- Mitäs jos mentäisiin kentälle (miks mä kirjotan koko ajan et maneesiin?) kokeilemaan ilman satulaa ratsastusta? juttelin ponille. Muistiini pälkähti ajatus tallihenkilökunnan palkkaamista kentän laidalle katsomaan miten komeasti lennän jokaisesta pukista pöpelikköön, ja niinpä kävin hakemassa Ainon kentän laidalle samalla kun nappasin suitset matkaani. Pujotin ponille suitset päähän useamman miljoonan yrityksen jälkeen ja niin matka kohti kenttää alkoi.

Aino oli ottanut mukaan koko henkilökunnan Ainon lisäksi kentän laidalla hölisi ja hörppi kahvia (keksejäkin oli mukana) Sinna, Iida ja jopa Tarmo. Yritin pomppia vauhtiponin selkään, mutta Riku tuntui olevan energisellä tuulella, eikä siitä oikein tullut mitään. Lopulta joku ystävällisesti toi minulle jakkaran. Pahaksi onnekseni Riku oli huonolla tuulella ja olisi kovasti halunnut mennä ooikein kovaa. Hyväksi onneksi ponilla oli leveä, pehmeä ja pyöreä selkä.

Kävelyjen jälkeen yritin hiukan ravata, joskin Rikun pienet spurtit saivat minut heilumaan sinne sun tänne. Poni ravasi ensin nätisti, otti sitten yllättävän spurtin ja joskus saattoi heilauttaa pienen pukinkin. Kentän laidalla loppuivat keksit, ja näin sivusilmällä kuinka joku lähti kiireellä hakemaan uutta pakettia, taisipa samalla noutaa lisää kahviakin.
Aloin ratsastaa Rikulla voltteja, joskin poni osoitti mieltään. Lopulta sain Rikun kulkemaan kohtuullisen hyvin (ainakaan se ei tiputtanut minua!) ja päätin kokeilla laukkaa. Samalla Sinna (joka siis haki keksejä) tuli juoksujalkaa kentän laidalle, muut hoputtivat häntä kiirehtimään. Pyysin Rikun laukkaan, poni päätti että laukataan sitten kunnolla ja lähti pukitellen kiitolaukkaan. Saatuani ponin sitten hallittuun laukkaan, se päätti, ettei sitten laukata ollenkaan, töksähti raviin ja sai minut kupsahtamaan maahan.

Siitähän ralliponi tietysti piti ja lähti pukitellen kiertämään kenttää. Lopulta pääsin takaisin selkään ja olin tyytyväinen, kun kukaan tuomaristosta ei nostanut lappua ylös (tyylipisteet). Jatkoin matkaa, en tosin uskaltanut laukata enempää. Pikkuhiljaa aloin lopettelemaan.

Ikimuistoisen ratsastuksen jälkeen hoidin innoissaan olevan ponin kuntoon. Huonoksi onneksi kaikki riimunnarut olivat kadonneet ja jouduin hoitamaan Rikun pelkällä riimulla. Aluksi ajatus ei tuntunut karmaisevalta, mutta kun en löytänyt riimua mistään, aloin hiukan hermostua. Eikö Rikulla ollutkin kaksi riimua?
Lopulta sain sentään riimun päähän ja sain hyvin harjattua ponin, vaikka se nyt vähän yrittikin uhitella. Lopuksi taputin ponia, vein varusteet paikoilleen ja lähdin kotiin. Tätä päivää ei helpolla unohtaisi..

Kylläpä alkoi juhlaviikko mielenkiintoisesti (Tarmo kiitti vauhdikkaasta showsta; mikäli tyylipisteitä olisi saanut antaa, olisi tämä ollut täysi 10!), Riku päätti pistää parastaan kentällä ;) Urheasti kipusit kuitenkin takaisin ja sait vaadittua ponilta edes sen rauhallisemman ravin - onneksi laukkaa on aikaa hioa loppuviikko.

8.8.2008 - Hoitotarina
Eilen paistoi, tänään sataa. Kävelin kohti tallia ja juuri kun olin kurottamassa kohti ovea, kohahti kunnolla ja minä tietysti kastuin läpimäräksi. Astuessani sisälle kodikkaaseen talliin, huokaisin syvään. Ollappa nyt kuivat vaatteet kuten muilla muut järkevät saapuivat tallille aikaisemmin kuin minä. Eihän siellä silloin satanut kun lähdin..

Toivoin vaatteiden kuivuvan huhkiessani ja siirryin siivoamaan karsinaa. Kippasin kaikki näkyvät kikkareet kottikärryihin, möyhin turpeet ja kippasin märät kuivikkeet kikkareiden joukkoon. Levitin turpeet reunoille, ja totesin, että keskelle jäi kolo. Kävin viemässä kottikärryjen sisällön lantalaan ja nappasin samalla kärryllisen turvetta mukaan. Karsinassa kippasin turpeet keskelle ja levitin tasaisesti, kunnes karsina näytti hyvältä. Vein tavarat paikoilleen.

Katsahdin kelloa ja totesin ehtiväni ties mihin. Päätin pestä suitset. Nappasin suitset paikaltaan ja aloin hinkkaamaan sain vielä muitakin hoitajia kaveriksi. Rupattelimme yhdessä rauhassa samalla kun kuurasin ponin suitsia pirteään tahtiin. Lopulta saatuani suitset valmiiksi, minulle jäi jopa vartti ylimääräistä aikaa. Päätin mennä kuuraamaan Rikun ruoka- ja juomakupit.

Tasalta nappasin riimunnarun mukaani ja lähdin kohti tarhaa. Riku temmelsi Rainyn kanssa ja ihmettelin, miten saisin yhden ponin pois tarhasta. Astuin kuitenkin rohkeasti tarhaan ja mietin apukeinoja Rainyn saapuessa luokseni. Löysin taskusta karkin, söin sen (ja kyllä, Rainy suuttui minulle, se näytti oikein vihaiselta) ja aloin rapistella paperia. Riku tuli luokseni. Sain Rikun kiinni ja yritin lähteä taluttamaan sitä pois. Harmi vaan Rainy seurasi perässä. Mietin pitkään sopivia ratkaisuja ja ennen kuin sain aisaa mietittyä, Sinna tuli hakemaan Rainya talliin. Kiitin tätä ja sain vihdoin Rikunkin ulos tarhasta.

Karsinassa sidoin ponin kiinni ja aloitin harjauksen. Riku halusi selkeästi tutustua puhtaaseen karsinaan ja melkein suuttui minulle kun oli sidottu kiinni. Riku menisi tänään neljältä tunnille, kello oli nyt yksitoista, eli ehtisin hyvin liikuttelemaan itse ponia (siis taluttelemalla). Aloin jutella ponille harjatessani sitä ja kyselin siltä mitä se haluaisi tehdä kentällä. Olin iloisen yllättynyt, kun Rikun korvat heiluivat sinne ja tänne. Kavioita putsatessa minusta tuntui, että ilman riimunnarua olisin saanut hampaat takapuoleeni, mutta hylkäsin ajatuksen pian. Eihän pieni kiltti Riku sellaista tekisi (ainakaan sidottuna).

Ponin kiiltäessä avasin solmun ja lähdimme yhdessä kentälle (sade oli lakannut ja maneesi oli varattu). Aloin suorakulmion sijaan taluttaa ympyrää mikä olikin haasteellista, sillä Riku halusi kovasti karata tutulle uralle. Lopulta ponin ymmärtäessä ympyrän tarkoituksen, otimme hiukan ravia ennen suunnanvaihdosta. Suunnan vaihdettuamme palasimme uralle, mitä Riku taas kovasti kummasteli. Lopulta sekin sujui hyvin, eikä kulmissa tullut tappelua kuten eilen. Tunnin taluttelun jälkeen talutin Rikun takaisin talliin, harjasin vikkelästi ja annoin syödä rauhassa (juuri silloin nimittäin tuli ruuat).

Huomasin, että minun täytyisi lähteä ja lähdin köpöttelemään kotiin, hyvästelin ensin tietty hoitajat. Ulkona ei satanut enää.

Vaihtovaatteet ovat kyllä oiva keksintö :) Tallilta löytyy muutamat fleecet ja ratsastushousut Hoitajien Huoneesta, lähinnä alkeiskurssilaisten varalta (aina kun ei ratsastajilla ole asiaankuuluva vaatetus päällä). Niitä saa toki lainata, jos tällaisia tilanteita tulee tulevaisuudessa vielä vastaan. Riku käyttäytyy seurassasi oikein mukavasti, ilo huomata että ruunan korvat osoittavat eteen ja ilme pysyy tyytyväisenä!

7.8.2008 - Hoitotarina
Aurinko porotti ja valitin hiljaa mielessäni, kun en ollut ottanut vesipulloa mukaan. Hieman koleasta säästä huolimatta ulkona tuli hiki, kiitos auringon. Tallille päästyäni kävelin suoraan Rikun karsinalle, joka oli tyhjä. Vein tavarani paikoilleen ja aloin huhkimaan karsinan kanssa. Huomasi selvästi, ettei karsinaa oltu eilisen jälkeen siivottu, sillä kasoja oli siellä täällä. Parahdin äänettömästi, ennen kuin tyydyin kohtalooni ja aloin kippaamaan kasoja kottikärryihin. Tarkastin vielä turpeet märkien länttien varalta, kippasin nekin kärryihin ja kävin viemässä saaliini lantalaan. Karsinassa oli vain vähän kuivikkeita jäljellä ja totesin parhaaksi hakea lisää turvetta, jotka kippasin karsinaan ja levitin tasaisesti. Lopuksi vein tavarat paikoilleen, asettelin talikon piikit seinään päin.

Suursiivouksen jälkeen tähtäsin katseeni kohti harjakoria, joka olikin aika törkyisen näköinen. Harjoja ei oltu pesty juuri lainkaan karvanlähtöajan jälkeen, ja oli suoranainen ihme, miten Riku oli ylipäätään pysynyt puhtaana. Hinkkasin harjoja ties kuinka kauan ja saatuani ne puhtaaksi, älysin vilkaista kelloa. Varttia yli yksitoista! Kasasin harjat kiireesti paikoilleen ja lähdin riimunnarun kanssa hakemaan Rikua tarhasta.

Saatuani ponin karsinaan sidoin sen löysästi kiinni. Hain vikkelästi harjat ja aloitin Rikun kuurauksen. Poni oli sattumoisin todennut haluavansa piehtaroida ja valinnut mutalöllön sijasta paikaksi hiekkavuoren (ainakin karvasta päätellen). Hinkkasin ponia pitkään, kunnes sain sen puhtaaksi. Riku oli yllättävän rauhallisesti, vaikka vähän huitoikin hännällään ja muuta mukavaa. : > Lopulta sain ponin valmiiksi ja muistelin, menisikö Riku tunneille. Ei menisi. Eli voisin ihan hyvin lähteä taluttelemaan.

Avasin vetosolmun ja talutin Rikun ulos. Poni oli ihan innoissaan, luuli ressukka pääsevänsä takaisin tarhaan. Talutin ponipalleron kentälle, joka oli tyhjä ja aloin taluttelemaan. Ihan vain tutustumista varten. Yritin taluttaa Rikun kulmiin, joskin poni päätti yhden kulman suhteen kieltäytyä tehtävästä. Talutin Rikua yhä uudelleen ja uudelleen kulmalle, ja muutama hoitaja tuli aidalle ihmettelemään kun pyörin yhdessä kulmassa. Lopulta sain ponin kulmaan ja jatkoin matkaa.

Jonkin matkaa käveltyämme vaihdoimme hienosti suuntaa koko rata leikkaalla - käänsin Rikun, poni päätti etteipä mennäkkään, minä totesin että kyllä mennään ja näin tästä suunnan vaihdoksesta tulikin rata poikkisuuntaan leikkaa, eli ei se nyt pahasti mennyt pieleen. Suunnanvaihdoksen jälkeen aloin ottamaan ravia mukaan ja se menikin yllättävän mukavasti, Riku alkoi muuttua hiukan (tai siis aika paljonkin) tottelevaisemmaksi. Lopulta lopetimme rauhallisin merkein ja talutin ponin karsinaan.

Karsinassa harjasin Rikun uudelleen, kiinni sidottuna siis, taputtelin sitä ja lopulta päästin vapaaksi. Vilahdin nopeasti pois karsinasta Rikun luimistaessa korviaan ja alkaen hiukan uhitellakkin. Onneksi reviiriään puolustavien ponien varalle oli keksitty sellanen juttu kuin kiinni sitominen. Hain tavarani, hyvästelin hoitajat ja lähdin käpyttelemään kotiin. Päivä oli ollut yllättävän onnistunut, Riku oli suloinen ponipallero ja talli taas niin mahtavanmukavanihastuttava.

Päättäväisyys varsinkin Rikun kaltaisen ponin kanssa on oikein hyvä piirre, katsotaan vain, niin alkukaudesta ruuna menee tuohon kulmaan oikein kiltisti ;) Oli mukava nähdä sinut jälleen puuhailemassa tallilla, Rikukin osasi käyttäytyä suhteellisen "poneiksi". Tallirutiinit menevät niin.. no, rutiinilla, että turha tässä on ruveta mitään neuvomaan :)

31.7.2008 - Täällä taas
Riku pääsee jälleen näyttämään loistavaa persoonaansa uudelle hoitajalle - toivomme että ruunan kesälomalla jatkunut hyväntuulisuus ei kaikkoa minnekään syyskauden myötä. Olisi ikävää jos Frans huomaisi hoitavansa russponin sijaan karvaista sitruunaa ;)

Frans on hyvin tuttu hoitajapoppoossa, ennen hänet tunnistettiin hyvin lempinimellä Junacka, mutta tuskin Fransiksi kutsuminen meille ylivoimaista on.