Hoitaja-info
Nimi: Manta
Aloittanut: 16.2.2010

Hoitaja kertoo itsestään:
"Hei!
Olen Urdin hoitaja, ja olen tällänen pälpättäjä. Pienenä ihmisenä häviän käytävän sokkeloihin, joten jään yleensä huomaamatta. Pienestä koosta huolimatta minulla on sisua. Olen sosiaalinen, ja jos minut sattuu löytämään voi tulla juttelemaan ja tutustumaan rohkeasti (: . Iältäni olen Url 14 vuotta, ja olen Urdia hoitanut jonkun aikaa. Olen innokas kokemaan uutta ja auttamaan muita, joten nykäise hihasta jos tarvitset apua! Mikäli minua et löydä lepertelemästä Urdille, niin voin olla hoitajien huoneessa piirtelemässä , joskus voit bongata minut myös laitumelta kuvailemasta hevosia (:"

Suoritetut merkit ja kurssit:

Hoitolomake

xxx = tallimerkintä     xxx = hoitomerkintä     xxx = tapahtumamerkintä

12.12.2011 - Pikkujoulut
Manta ja Urdi palkitaan hoitomerkinnällä hoitajien pikkujouluihin osallistumisesta. Talvikarvasta pörröinen poni lähti innolla muun porukan kanssa maastoon, Manta selässään. Jos jollain oli reissussa hyvin heijastimia, niin Urdilla - poni kiilsi kuin diskopallo pimeässä talvi-illassa :) Ja jäi se laiskuuskin tallille. Alkuillasta ponia sai vielä raahata tarhasta sisälle, mutta viimeistään peltolaukassa Urdi lähti korvat hörössä vauhdikkaasti eteenpäin. Eihän me nyt muista voida jäädä jälkeen!

Meinattiin saada jouluksi kakkua, kun Manta keikkui hetken Urdin kaulalla. Mutta mahtavalla satulaanpaluutaidollaan ratsastaja kipusi takaisin penkkiin. Jouluaattona tallilla siis vain Ainon loihtimia herkkuja ;)

16.9.2011 - Hoitotarina
Hölkkään kylmässä syysvilmassa kohti tallia. Vedän pipoa syvemmälle korviini ja hidastan juoksuani. Saavun tallipihaan, jossa vilisee tuntilaisia. Puikkelehdin ihmisjoukon keskeltä tuttuun ja turvalliseen talliin. Jatkan tutuksi käynyttä matkaani kohti Urdin karsinaa. Kun vihdoin saavun karsinalle, siellä ei lopulta ole koko ponia. Häkellyn ,kunnes tajuan että Urdi on viety ulos. Nappaan riimun ja narun karsinan telineestä ja jatkan tietäni ulos. Hälinä pihalla on laantunut, joten voisin taluttaa Urdin rauhassa sisään. Bongasin Urdin aitauksesta ja sujahdin lankojen välistä tarhaan. Urdi mouskuttaa tarhan toisessa päässä viimeisiä ruohonkorsia ja ei ole huomaavinankaan. Huhuilen Urdia ja pian poni nostaa päänsä ja hörähtää hiljaa. Laitan riimun ponin lämpimään päähän ja lähden taluttamaan pulskistunutta ponia tarhan porttia kohden. Sujahdan portista ponin kanssa ja suljen portin huolellisesti. Talutan ponin talliin joka kuhisee tuntilaisia. Onneksi Urdin kavioiden kopina vaimentaa tallin ja pian eteämme kaikkoaa lauma lapsia. Kuulen kuiskintaa mutten jaksa kuunnella, talutan vain hoitoponini omaan karsinaansa. Sidon tamman karsinaansa ja lähden hakemaan harjoja. Kun vihdoin löydän harjapakin suuren tavarakasan altaa, tuhahdan kiukkuisesti pari ärrinpurria, kun huomaan että harjat on viimeksi puhdistettu ties koska.

Harjat puhdistettuani rupean harjaamaan kuraista ponia. Harjaan järjestelmällisesti koko ponin ja kuuntelen samalla kuinka ulkona sataa kaatamalla. Hymähdän surullisesti ja jatkan harjausta. Unelmiini vaipuneena huomaan, kuinka Urdi alkaa yhtäkkiä kaivaa takintaskujani. Naurahdan ja kaivan taskusta porkkananpaloja. Tyytyväinen poni rouskuttelee porkkanan ja nukahtaa taas. Silittelen varovaisesti Urdin päätä, ja alan pikkuhiljaa harjaamaan harjalla. Alkaa vimmattu pään heiluttelu. Huokaisen ja otan tukevasti päästä kiinni. Poni rauhoittuu, ja antaa lopulta jotenkin harjata päänsä.

Kliksautan riimun irti ponin tukevasta päästä ja taputan tukevaa kaulaa. Lähden karsinasta ja suljen oven huolellisesti perässäni. Laitan riimun ja narun siististi telineeseen ja lähden harjapakki mukanani kohti varustehuonetta. Laitan pakin omalle paikalleen ja siirryn Urdin satulan puoleen. Se on puhdas. Katson suitsia, jotka ovat onnekseni myöskin melko puhtaat. Vältyn siis varusteiden hinkkaamiselta! Istahdan pitkälle tuolille ja nappaan pöydältä palan paperia ja kynän. Kirjoitan huolellisesti "pidäthän harjat puhtaana, kiitos! (: " ja sujautan lapun Urdin harjapoksiin. Vilkuilen toimistopöydän tuntilistoja, ja tuumin hetken pitäisikö minunkin taas aktivisoitua. En ole juuri kerinnyt Urdia hoitelemaankaan. Päätän ryhdistäytyä ja lähden viellä hyvästelemään Urdin. Puolinukuksissa oleva tamma on tyytyväinen saamaansa huomioon. Rapsuttelen Urdin otsaa ja sujautan viellä taskustani yhden porkkanan. Lähden kohti tuulista ja pimeneväää syysiltaa ja uppoudun mietteisiini.

Syksy tuli varsin vauhdilla. Pari päivää on ollut niin viimaisia, että tuntuu, että kesä on taas kaukana poissa. Ja onneksi tallilla tulee yleensä lämmin. Ponin kanssa puuhastellessa varsinkin, mutta viimeistään sitten kun saa halailla pörröisen pehmeää vuonohevosta. Voi, kohta Urdikin peittyy taas talvikarvaan!

Moni kesälomaillut hoitaja on kokenut saman ärsytyksen: likaiset harjat sikinsokin harjapakissa. Olemme yrittäneet Sinnan kanssa parhaamme mukaan pitää harjoja säädyllisessä kunnossa, mutta näköjään Urdin pakin sisältö on osunut juuri sen innokkaan talliapulaisen käyttöön, joka ei ole muistanut puhdistaa harjoja. No, täytyy muistuttaa tästä tuntilaisia taasen.

6.6.2011 - Hoitotarina
Hiljainen tuulenpuuska kiusasi minua matkallani tallille. Hiukset pörrössä astelin sisään lämpimään talliin ja sain vastaani iloisen hörähdyksen. Hymyilin ja jatkoin matkaani kohti tuttua karsinaa, jonka ovella luki puisessa kyltissä: Urdi. Sydämeni heitti voltin nähtyäni Urdin uteliaat silmät karsinan perällä. Sujahdin puiseen karsinaan ja sain vastaan Urdin puskevan pään. Halasin tiukasti Urdin muhkeaa kaulaa ja hymyilin. Kesäloma alkoi ja nyt voisin omistaa koko kesäni Urdille. Irrotin vastahakoisesti katseeni ponin lumoavista silmistä ja liu'in hiljaa seinää pitkin istumaan. Suljin silmäni ja kuuntelin hevosten hiljaisia hörähdyksiä ja haaveilin laukkaavani auringonlaskuun Urdilla.

Unelmani pirstaloituivat kun Urdi tänäisi minut olkien sekaan. Manasin mutta purskahdin nauruun. Nousin ylös ja putsasin vaatteitani. Kurkottelin karsina oven yli Urdin ottamaan riimun & narun ja sujautin ne Urdin päähän. Pysähdyin katsomaan Urdin kaunista päätä tarkemmin. Tämän kauniin näkymän haluaisin nähdä joka päivä! Hymyilin ja lähdin taluttamaan Urdia ulos auringonpaisteeseen. Sidoin punaisen riimunnarun hoitoparruun ja kipitin hakemaan Urdin lilan hoitopakin. Aloin innokkaasti harjaamaan hieman pulleaksi päässyttä ponia. Kaivoin taskun pohjaltani porkkananpaloja ja annoin niitä aina välillä puoliksi nukkuvalle tammalle. Raskaan ja hikisen harjausurakan jälkeen talutin ponin laitumelle kaverinsa seuraksi. Katsoin perään kuinka Urdi laukkasi..auringonlaskuun. Ehkä toteutankin haaveeni viellä joskus?

Haaveet ovat toteuttamista varten, ainakin jos minulta kysytään :) Laukkaamaan pääsee kentällä vaikka heti, maastossa auringonlaskua voi jahdata käytyäsi koulukurssi 1:sen, joka kesän aikana järjestetään (tuohan piti järjestää jo keväällä, mutta se jäi armotta tauon jalkoihin). Joten ehkä jo tänä kesänä pääsette haaveesi kimppuun!

Tarinassasi oli ihanaa rauhallisuutta ja kesälomapäivän rentoutta - kun ei ole kiire mihinkään ja lämmin ilma tekee olemisesta miellyttävää. Urdi ei antanut turhaan hoitajansa uneksia karsinassa, tammalla oli kiire päästä itse ulos nuokkumaan hoitopuomille. Urdi näyttäisi olevan sitä porukkaa, joka ottaa päivällä rennosti ja illan villetessä ponikin viilettää sinne tänne energiaansa purkaen.

12.2.2011 - Hoitotarina
Kello löi 10 kun saavuin tallipihalle. Kirpakka pakkas-aamu ja hiljalleen keinuvat lumihiutaleet saivat poskeni punoittamaan. Astuin sisälle talliin ja kuulin heiniä rouskuttavien hevosten vaimeaa mussutusta ja joku polki jossain jalkaansa sementtilattiaan. Karsina toisensa jälkeen vilahti ohitseni ja vihdoin saavuin Urdin karsinalle. Vaimea hörädys ja sydämeni heitti kuperkeikan! Hymyilin ja halasin ponin päätä. Avasin karsinan oven ja satuin sisään Urdin katsellessa touhujani. Taputin tammaa kaulalle ja lähdin taluttamaan mammaa käytävälle. Sopivan paikan löytyessä kiinnitin Urdin narujenvarteen ja lähdin hakemaan Urdin harjoja. Saavuin pien harjojen kera ponin luokse ja aloin vimmatusti harjaamaan ponia josta lähti karvoja kiitettävästi. Sepitin Urdille että niitä karvoja ei saa viellä tiputtaa ja Urdi kuunteli korvat hörössä.

Harjaus oli päätä vailla valmis. Yritin nyt toista kikkaa. Silitin ensin Urdin otsaa muina miehinä, kunnes vaihdoin käden huomaamatta harjaan. Pitkillä vedoilla otsasta turpaan. Sitten silittelin poskia ja vaihdoin käden taas harjaan. Hiljalleen ja varovaisesti aina silitellen harjasin Urdin sievän pään. Kipitin satulahuoneeseen hakemaan valjaita! Kyllä! Valjaita, sillä päätin lähteä ajelemaan Urdilla lähimaastoon. Nappasin telineestä Urdin nahkavaljaat ja otin Urdin naulakosta suitset. Otin ohjat samalla kertaa pois ja kaiovin jostakin arkun kätköistä ajo-ohjat. Saavista tarttui viellä muakaani ajoraippa. Vein varusteet Urdin harjauspaikan viereen ja köpöttelin ilmoitustaululle. Siellä oli hoitajien lista. Sen vieressä oli lista, missä luki hoitjien puhelinnumerot jos jotakin sattuu. Rustasin siihen omani ja kirjoitin lapun taululle että menin maastoon ja palaan viimeistään kello 12. Kerroin viellä suuntamme ja sitten menin takaisin Urdin luokse joka parhaillaan nakersi naruja johon hänet oli teljetty. Otin lattialta valjaat ja heitin ne Urdin selkään. Se ei ollutkaan niin yksinkertaista. Usean yrityksen jälkeen olin tyytyväinen valjaiden remmien paikkaan ja niiden asetteluun. Pujautin suitset Urdin suuhun ja laitoin riimun suitsien päälle. Hölkkäsin ulos hakemaan heinävajasta kärryjä. Pian löytyikin kooltaan sopivat kärryt, mutta toinen rengas oli pettymyksekseni puhki. Tovin mietittyäni valitsin hienon reen, joka saisi kelvata. Reki oli aika painava, mutta sain sen hinattua ulos vajasta. Jätin reen pihan sivuun ettei se ole tiellä ja menin sisälle talliin. Iskin kypärän päähäni ja lähdin taluttamaan Urdia raippa kainalossa ulos.

Ulkona asetin Urdin seisomaan reen eteen, ja varovasti aloin laittaa aisoja kiinni. Urdi ei hötkyillt vaan korvat lörppänä kuunteli ähkimistäni. Suoristin reen ja kiinnitin ohjat. Lopputulokseen tyydyttyäni olin menossa istumaan rekeen,mutta sitten tajusin että kannattaisi varmaan ottaa huopia mukaan. Huokaisin ja vilkaisin ympärilleni. Läheisessä tarhassa oli joku ihminen. Lähdin varovasti taluttamaan Urdia lähemmäs sitä tarhaa missä kyseinen ihminen oli. Hieman lähempänä huikkasin tarhassa heppoja silittelevälle tytölle jotakin. Tyttö kääntyi ja näki minut. Kysyin varovasti tuntemattomalta tytöltä voisiko hän pitää ponia hetken. Tyttö nyökkäsi ja tuli luokseni. Ojensin ohjat hänelle ja lähdin juoksemaan talliin. Kipitin satulahuoneeseen ja nappasin puuarkun päältä punaisen huovan ja karvaisen taljan. Juoksin takaisin ulos ja hidastin mennessäni Urdin luo. Tyttö jutteli ponille kunnes huomasi minut ja ojensi ohjat minulle. Kiitin ja käänsin Urdin. Talutin tamman pihalle ja hyppäsin reen kyytiin. Käärin huovan ympärilleni ja maiskautin Urdin liikkeelle. Korvat hörössä mamma lähti kävelemään ja huokaisin ihastuksesta. Ajaminenkin on ihan kivaa! (: Urdi totteli tarkasti apujani.

Hetken kuljettuamme tallitietä käänsin Urdin auratulle peltotielle, jossa maiskautin Urdin raviin. Viima piiskasi naamaani reippaassa menossa ja Urdi oli ihan intoa täynnä. Hiljensin vauhtia kun saavuimme metsän laitaan. Käänsin Urdin melko ahtaassa paikkaa ja kävelimme käynnissä takaisin samaa polkua. Tovin päästä käänsin korskuvan Urdin hiljaiselle kylätielle jossa jatkoimme käyntiä. Alkoi taas sataa lunta. Pari autoakin pöristeli ohitse. Reki luisti hyvin lumisen tien poskessa.

Opastin Urdin tallitielle pitkän lenkin jälkeen. Pari tyttöä kummasteli menemisiäni tallipihalla ja hymyilin heille. Pysäytin Urdin keskelle pihaa ja hyppäsin kyydistä. Irrotin reen nopeasti ja huikkasin yhdelle tytölle että korjaisi reen hieman sivumpaan jotta autot mahtuisivat pihaan. Talutin tammasen sisälle jossa saimme oikein iloisen vastaanottoseremonian. Hevosia hörisi kopeissaan kun kuljimme niiden ohitse. Telkesin Urdin karsinaan ja riisuin nopsasti varusteet. Harjasin piikisualla isoimmat hiet pois ja heitin Urdin höyryävään niskaan loimen. Vilkaisin kelloa. Kello oli yksi. Jätin Urdin karsinaansa ja vein varusteet niille tarkoitettuun paikkaan. Sitten kipaisin ulos korjaamaan reen varastoon. Kun olin saanut puskettua raskaan reen varastoon, olin ihan naatti. Nappasin huovat ja laahustin sisälle toimistoon. Lösähdin vanhalle puupenkille ja kaivoin repustani omenan, olihan aika juhlia hieman aikaisin minun ja Urdin ensimmäistä yhteistä vuotta! Keskiviikkona olisi vuosipäivä, mutta en taida silloin keritä tallille, joten kastelin omenan hunajalla mitä löysin teepussien seasta ja lähdin tahmea omena kädessäni rehuvarastoon. Pyörittelin makeaa omenaa leseiden joukossa ja tadaa, oli Urdilla oikea herkkuateria. Tepastelin piristyneenä Urdin karsinalle ja urdi melkein nappasi käteni mukanaan kun niin innoissaan se oli tuomastani herkusta. Taputtelin Urdia hetken ja lähdin iloisena kotia kohti.

Urdi päättää aloittaa kevätkarvaan vaihtamisen ajoissa, niin ei sitten tarvitse kerralla heittää koko talviturkkia menemään ;) Toivotaan, että tamma ei ihan kaljuksi rupea, jotta lopputalvi ei mene loimien kanssa sähläämiseksi. Vuonohevosten ehdoton plussa on se, ettei nille tarvitse hankkia suurta loimikasaa. Rolle-poni ainakin on ollut koko talven ne pörröinen ja sään kuin sään kestävä otus.

Talvinen ajoretki kuulosti todella hyvältä idealta ja oli myös sitä! Mukavaa, että sinulla on intressejä ajamiseen. Olet toki tervetullut esimerkiksi valjakkokisoihin kisahoitajaksi tai vaikka groomiksi kyytiin. Urdilla kisataan vielä keväällä parit valjakkoajokisat, joista voin ilmoittaa sinulle mikäli innostusta löytyy.

Urdi sai sopivaa ja erilaista liikuntaa ja vielä herkkuja reissun päätteeksi. Kyllä ponin kelpaa! Ihana hoitotarina, tätä oli ilo lukea :)

26.1.2011 - Hoitotarina
Köpötin tallille pakkasen paukkuessa. Selässäni heilui reppu jossa oli kuumaa kaakaota. Hevosen haju kantautui herkkään nenääni kun astuin tallikäytävälle. Suunnistin itseni Urdin luokse joka ilokseni hörähti. Taputtelin tammaa hetken kunnes talutin Urdin käytävälle. Hain satulahuoneesta Urdin harjat ja aloin harjata. Järjestelmällisesti harjattuani hain satulahuoneesta Urdille fleeceloimen ja suitset, koska ulkona pakkanen hipoi 20 astetta. Otin tukevasti kiinni Urdin päästä ja sujautin kuolaimet suuhun. Kiinnitin remmit Urdin hankoitellessa vastaan. Heitin fleeceloimen Urdin niskaan ja kiinnitin remmit. Jouduin löysäämään maharemmiä, oli Urdi tainnut hieman lihoa....hihkaisin ja taputin tammaa kaulalle.

Ulkona nostin kaulahuivia korkeammalle. Maiskautin Urdin liikkellee ja lähdimme yhdessä kävelemään metsää kohti. Kävelin Urdin vieressä hiljaa ja kuuntelin metsän ääniä. Urdi pärkähteli ja melkein talloi varpailleni. Tamma ei suostunut edes kävelemään polulla vaan ihan välttämättä halusi mennä umpihangessa. Kävelin polulla ja ohitin kakkakasoja. Pääsimme rinteen päälle ja istahdin maahan. Otin reppuni selästä ja kaivoin repusta kuumaa kaakaota ja omenan. Kaadoin kaakaota kuppiin ja asetin mukin turvallisesti lumihankeen. Ojensin omenan kuopivaa Urdia kohti ja tamma haukkasi sen suihinsa alta aikayksikön. Naurahdin ja hörppäsin kuumaa. Hiljainen hetki ja Urdi tuli taakseni ja asetti päänsä syliini. Hihitin kun Urdin turpakarvat kutittavat naamaani. Silittelin hiljaa ponia ja siemaisin kupista kaakaota. Luonnon keskellä kaikki maistui paremmalle.

Saavuimme pellon laitaan ja lähdimme kulkemaan peltotietä kohti tallia. Tallipihalla meidät ympäröi hirnahdukset. Talutin Urdin karsinaansa ja otin suitset pois. Jätin fleeceloimen Urdin päälle ja suljin karsinan oven. Vilkaisin kelloa. Puoli viisi. Köpöttelin satulahuoneeseen ja istahdin juttelemaan hetkeksi Juulian seuraan.

Kello viideltä lähdin taluttamaan Urdi ulos tarhaansa. Päästin Urdin portista sisään tarhassa jo odottavan ponin luokse. Katselin hetken Urdin perään mutta sitten lähdin talliin. Hain varastosta talikon ja kottarit ja lähdin lykkimään niitä Urdin karsinaa kohden. Aloin onkimaan purujen seasta kakkaa ja heittelin niitä sitä mukaa kärryihin. Urdi oli sontinut ihan kiitettävästi joten tässä meni hetki.

Hikisenä joskus kuuden aikaan pääsin lähtemään. Urdin suitset oli putsattu ja karsina siivottu. Kävin Urdin tarhan kautta kotimatkalle. Taivaalta oli alkanut leijailla hiljalleen lunta.

Keskiviikko oli kyllä varsinainen pakkaspäivä! Jouduin pariin kertaan vilkaisemaan mittaria, kun en millään uskonut, että ulkona on taas noin paljon pakkasta. Toppaloimia vaan hevosille niskaan ja tuntisuunnitelmia muuttamaan... Tulisi jo kevät.

Te sen sijaan olitte Urdin kanssa reippaita ja lähditte ulkoilmaan liikkumaan. Fleeceloimi oli hyvä lisä, vaikka Urdilla talvikarvaa onkin roimasti. Mutta liikkuessa sitä väistämättä hikoaa hieman, niin ei tule ponille kylmä. Heh, hienoa että Urdi ottaa lenkin superurheiluna tarpomalla umpihangessa :) Hyvää lisätreeniä!

Reissunne kuulosti tunnelmalliselta ja todella rentouttavalta. Juuri sellaiselta talvireissulta, mistä haaveilee loskaisina päivinä taivaan ollessa aivan harmaa. Kuvailet hyvin Urdin ja sinun välille syntynyttä luottamusta ja pieniä, arkisia tekoja, joilla poni huomioi hoitajaansa. Tarinaa oli erittäin mukava lukea :)

18.12.2010 - Palkkiotunti: ilman satulaa
Nyt, kun olen saanut Urdin suitsetkin viimein kiristettyä, ryntään jonon viimeiseksi. Jono edessämme kulkee suoraan kuin armeijasta. Hymyilen hieman ja taputan Urdia joka kiiltää. Kävelin Urdi perässäni maneesin ovesta ja etsin itselleni paikan kaarrosta. Siirsin ohjat kaulalle ja nostin housujani. Odottelin kärsivällisesti Ainoa - Urdi taas ei kovinkaan kärsivällisesti. Pidättelin ponia ja vihdoin Aino saapui. Hän punttasi minut sujuvasti selkään ja hymyili minulle. Hymyilin takaisin ja suoristin itseni. Urdin selkä tuntui mahdottoman leveältä allani.

Uralle päästyäni istun rennosti Urdin leveän selän päällä. Tasapaino on hyvä, koska istun melkein spagaatissa joten helposti täältä selästä ei tipahdettaisi. Silitin Urdin pehmeää talvikarvaa ja kuulin ohjeita. Otin ohjat tuntumalle. Kuuntelin, kun Aino puhui, ja Urdikin taisi höristää korviaan.

Vedän läpi puolipidätteen, kunnes pysäytän Urdin siististi kirjaimen kohdalle. Odotin pari sekuntia, kunnes annoin taas pohkeet eteenpäin. Pian jo seuraava kirjain lähestyi, puolipidäte ja pysähdys. Nyt Urdi hinkkkasi hieman vastaan mutta totteli silti. Jatkoimme viellä yhden pysähdyksen, kunnes annoin puolipidätteen ja käänsi sisälle kulmaan. Urdi käveli ohjeitani kuunnellen lyhyen sivun päähän, jolloin ohjasin Urdin pääty-ympyrälle. Teemme aika reilun pääty ympyrän ja virnistän. Kun pääsemme isolta voltiltamme takaisin uralle. Jatkamme taas pysähdyksillä.

Pian kuulin Ainon kysyvän ravista jotakin. Hihkaisen innokkaasti ja nielaisen. Kuulin luvan siirtyä raviin. Annoin pohkeita panssariponin kylkiin. Urdi höristi korviaan ja lähti ravaamaan. Minä tarrasin Urdin harjasta kiinni ja hihkaisin. Pidätin hieman Urdia ja rentouduin. Ohjasin Urdin voltille koska edessämme oleva ratsukko oli hieman hitaanpuoleinen. Jatkoin tekemällä kaiken näköistä, pohkeenväistöäkin rupesin yrittämään.

Huristamme Urdin kanssa ainon ohitse ja kuulin myöntävää palautetta. Tunsin itsetuntoni kohoavan. Hymyilin ja keskityin seuraavaan volttiin.

Siirrän Urdin käyntiin niinkuin muutkin. Annan tammalle pitkät ohjat ja Urdi venytti päätään melkein edessäkulkevan peppuun. Lösähdän Urdin selässä ihan rennoksi. Suljen silmänikin hetkeksi. Puhua pälpätän edessä olevalle tytölle, kuinka Urdi melkein nosti jo laukan. Hihittelimme hetken tytön kanssa kunnes kuulin ainon ohjeita. Kerään ohjat ja kuunelen ohjeita.

Kiilaan itseni tohon väliin ja nostan laukan. Horjahdan ja kiljaisen mutta punnerran itseni takaisin. Urdin laukkaa keinuhevosen lailla ja siirrän ponin takaisin raviin. Seuraavaksi löydän itseni ja Urdin pääty-ympyrältä, joten nostan laukan. Nyt pysyin selässä kunnolla. Nostan viellä yhden laukan ja tunnen ilmavirran hyväilyn kasvoillani. Kuulin ohjeita Ainolta ja siirrän Uridn hiljalleen käyntiin.

Bongailen paria ja pian luoksemme ravaa Urdin tarhakaveri Inna Ja Bina. Kysyn voidaanko me olla parit ja saan myöntävän vastaksen ja iloisen hymyn. Minä ja Inna ratsukoinemme kävelemme pari kierrosta pareittain kunnes otamme ravin. Pian erkanemme ja puikkelehdimme ristiin rastiin. Aikamoista sähläystä minun ja Urdin osaltani. Kun taas olemme vierekkäin Binan Ja Innan kanssa nostamme ohjeiden mukaisesti laukan ja se sujuu hienosti. Posket hehkuen hymyilemme. Erkanemme ja aloitamme loppuverryttelyt.

Ohjaan Urdin muiden mukana ulos maneesista. KIVAA! Maastoon loppukäynnit! Hengitän kirpeää pakkasilmaa. Urdi hörisee ja höyryää. Lopulta käännymme ja tallipihalla leaskeudumme selästä. Talutan Urdin talliin ja hoidan Urdin. Loppupalkkioksi annan porkkanan Urdipallolleni ja vinkkaan silmää.

Ihanan elävä ja intoa puhkuva tarina palkkiotunnista. Teillä taisi olla mukavaa Urdin kanssa :) Poni kuunteli hyvin pohjeapujasi, pidätteitä voit vaatia paremmin läpi. Tee siirtymisiä alkuverryttelyssä käynnistä raviin. Vaikka vain yksi askel ravia ja takaisin käyntiin - tämä herkistää hevosta kuuntelemaan ratsastajaa todella hyvin.

Totta, Urdin selässä on ihana istua! Leveä ja pehmeä poninselkä oli tasapainoinen alusta, jolla istuit ryhdikkäästi ja joustavana. Kiinnitä varsinkin laukannostossa huomiota pohkeidesi paikkaan; lähtevätkö ne helposti siirtymään noston jälkeen minne sattuu, vai maltatko pitää jalat aloillaan?

Tästä kivasta tuntitarinasta saat hoitomerkinnän :) Kiitos tunnista!

16.12.2010 - Hoitotarina
Köpöttelin lumen narskuessa tallille. Pari hirnahdusta kantautui korviini. Astuin sisälle talliin, jossa oli kuusenoksia karsinoiden yläpuolella. Pientä kopinaa kuului karsinoista ja hiljalleen hiivin Urdin luo. Poni tervehti minua ja rapsuttelin tätä kovasti. Astuin sisälle karsinaan ja kaivoin repustani tonttulakin. Laitoin sen Urdin päähän ja otin mukaan ottamallani kameralla Urdista kuvan. Juuri kun olin ottamassa kuvaa Urdi näytti minulle kieltä. "Urdi!" Nauroin ja yritin uudestaan. Kuva onnistui ja laitoin kamerani takaisin laukkuun.

Hain Urdin harjat ja kiinnitin ponin karsinaan. Aloitin harjaamisen muovisualla. Harjasin ja vaihdoin harjaa. Valitsin myöhemmin pakista pääharjan. Varovasti yritin harjata mutta Urdi veti päänsä pois. Yritin ottaa tukevasti ponista kiinni mutta sitten poni tönäisi minut kauemmas. Rauhoittelin ponia joka heilutteli päätän. Yritin nopeasti ja kevyesti harjata Urdin pään, mutta ei kovin siistiä jälkeä tullut. Siirryin kavioihin ja samalla onnistuin kurastamaan ja kastelemaan hanskani. Heitin urdin niskaan käytävällä lojuvan loimen ja kiinnitin kliksut. Irrtotin riimunnarun ja lähdin taluttamaan Urdia tarhaan, missä sitä odottikin jo tarhakaveri. Taputin viellä mammaa kaulalle ja suljin portin. Kaivoin laukustani taas kameran ja räpsin talvisia kuvia. Vaihdoin kitin toiseen objektiiviin ja otin parempia kuvia. Lopuksi astelin satulahuoneeseen jossa harjasin Urdin satulahuovan ja puhdistin harjapakin. Päätin, että tulen joulunpyhinä viimeistään moikkaamaan Urdia. Astelin lumiselle tallipihalle ja lähdin talsimaan kotia kohti.

Ihanan talvinen ja jouluinen tarina :) Tonttulakkikuvia on vuosien varrella kertynyt valokuvakansioihin - osa onnistuneita ja osa ei niin onnistuneita. Muistan aina kun yritimme saada Osiirin Aukustista joulukorttikuvaa. Tonttulakki oli jatkuvasti joko maassa, vinossa tai sitten Akun suussa. Ei ole helppoa!

Pään harjaus tuntuu olevan edelleen Urdille hankala juttu. Jos tuntuu siltä, ettei ponin päätä saa pidettyä omin käsin paikallaan, voit pujottaa tammalle siksi aikaa riimun. Jo pelkästä riimusta saa paremman otteen, mutta riimunnarulla voi myös sitoa hetkeksi ponin paikalleen.

21.11.2010 - Talli-ilta
Sara ja Malla osallistuivat 21.11 pidettyyn talli-iltaan. Iltaan mahtui niin harjapakkien siivousta, hevosten rapsuttelua kuin maneesissa ratsastamista. Maneesissa kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan putkeen hevosten innostuttua laukkamaan riehakkaasti sinne tänne katolta putoavan lumen vuoksi. Kaikesta selvittiin kuitenkin kunnialla ja ehjinä (: Tästä tapahtumarikkaasta roolipelistä Sara saa hoitomerkinnän.

21.10.2010 - Hoitotarina
Pakkasin kimpsut ja kampsut mukaan vain,
kypärä puuttuu, sitä hain ja hain.
Vaan vihdoin löytyi arvokas kypärä,
olimpas niin typerä,
että meinasin bussista myöhästyä,
ihmetteli bussikuski kyä.
Tallilla hörisi karsinassa Urdi,
heti oli urdin turpaa silittelemässä innokas handi,
joka oli pian kuolassa,
melkein suun luolassa.
Talutin pallon käytävälle,
taputin kiitosta tälle.
Harjat hain,
mutta kaikki päälleni sain.
Keräsit nopeasti harjaa sun muuta,
tarvittiin roskia pyyhkimään luuta.
Vihdoinkin pääsin harjaamaan,
Urdia pientä paijaamaan.
Oli siinä iso työ,
ja urdi se vaan syö.
Kurassa oli mun kulta,
kädessä oli melkein tulta.
Vihdoin satulan hain,
ratsastamaan, jo vain!
Talutin hepon ulos,
ja tässä oli tulos:
pintelit uupuu,
pian taas manta ja urdi saapuu,
talliin lämpimään,
voi hyvän sään,
miten voi unohtaa,
mutta urdi vain hirnahtaa.
Ei sitä haittaa,
manta pinteleitä laittaa.
Nyt lähdettiin toistamiseen,
kekskitytään kentälle suuntaamiseen.
Kentällä mahavyön kiristys,
urdilta tuli tilitys.
Poika vain pullistaa,
manta silmäsä ummistaa.
Vihdoin on vyö tiukka,
täytyy ottaa vettä huikka.
Satulaan kampean,
ja tunnen allani urdin suopean.
Lähdetään käyntiin,
ja tää loru tuli pysäkkiin.

Urdi tallustaa rauhallisesti kenttää ympäri allani. Keskityn istuntaan alkukäyntien ajan , ja huomaan että Urdi ei kävele iha normaalisti. Pysäytän Urdin ja hyppään alas. Vien kädet jalkoja pitkin, ja tunnen jalkojen olevan ihan ok. Tarkistan kaviot, ja vasemman takasen kohdalla urdi ei nosta jalkaa. Juurihan se kavioita ottaessa sen nosti normaalisti. Nosatn silti jalan varovaisesti ja huomaan että siellä on todela iso kulmikas kivi. Vilkaisen reittiä jjosta tulimme kentälle; mutakohdassa saattoi piileä iso kivi, jonka urdi oli saanut taiteiltua jalkaansa. Nappaan oksanpalasen maasta ja kaavin kaviota. Iso kivi luovutti ja suostui tippumaan alas. Tarkistan viellä kavion. Kivi oli ollut lähellä sädettä, ja kuopiessani sitä se oli mennyt säteeseen josta tippui kuitenkin. Urdi arasti jalkaansa hieman. Tarkistin muutkin kaviot, mutta niissä ei ollut mitään. Vasen takanen arasti viellä vähän jos koskin kavion sisäpintaan. Talutin Urdia pari askelta , eikä Urdi ontunut. Päätin jatkaa hyvin varovaisesti käyntiä.

Urdi käveli normaalisti, eikä enää tainnut arastakkaan jalkaansa. Jatkoin ottamalla ohjat tuntumalle ja tekemällä erilaisia voltteja. Ratsastin kahdeksikolle ja menin sitä ravissa. Keskityin niin paljon ratsastukseen, etten huomannut Isabelia, joka oli tullut katselemaan ratsastustani. Huomasin hänet kulmassa ja vilkutin. Kohdalla hän kehui minua, ja kiitin. Pian tyttö lähtikin. Jatkoin nostamalla laukan pääty-ympyrällä ja menin keskihalkaisijalla lisättyä ravia. Hikisenä otin loppulaukat ja -käynnit. Kiitin Urdia paljon.

Tallissa tarkistin viellä kavion, mutta se ei enää aristanut. Harjasin Urdin ja vein sen karsinaan. Kaivoin taskunpohjaltani porkkanan ja annoin sen kiitokseksi Urdille. Menin satulahuoneeseen, josta hain Urdin satulahuovan. Harjasin sen ja asetin kuivumaan. Lähdin astelemaan pysäkkiä kohti kun alkoi sataa lunta.

Hauska ja kekseliäs runo :) ! Pienten unohtelujen myötä pääsitte kentälle asti kaikki tarvittavat tamineet mukana. Kivenkin sait näppärästi pois (katalia nuo mutakohdat. Kiviä pihassa ei pitäisi olla, mutta ainahan niitä jostain pyörähtää tallipihaan: maastosta, autoista tai jostain laitumen perukoilta). Onneksi tuo kivi ei tuottanut Urdille suurempaa harmia, illalla tamma oli täysin sinut jalkansa kanssa.

Mukavaa, että pääsitte ratsastamaan. Harjoitteluni vaikutti hyvältä ja Urdi tuntui keskittyvän apuihisi hyvin. Jos innostut ratsastamaan useammin, tule ihmeessä mukaan ratsastustunneille :) Vielä kun Urdi on tämän syksyn tuntikäytössä, niin tammalla voi päästä ratsastamaan. Ensi vuodesta lähtien tamma on sitten liikutuksen saralla täysin sinun - saatte ratsastella niin paljon kuin intoa ja aikaa löytyy!

Ensilumi! Sitä on kaivattu tähän pimeään tallimaisemaan. Toivotaan, että lisää tulee mahdollisimman pian, jotta saadaan valkea peite maan suojaksi.

2.9.2010 - Hoitotarina
Kuulin askeleita käytävältä. Huomasin sen olevan manta ja hörähdin pehmeästi. Manta tuli taputtelemaan minua ja hieroin silmäkulmaani tyttöön. Haistoin namin, ja ängin ison turpani Mantan taskuun. "Heii!" Kuulin Mantan toruvan ja vedin pääni pois. Manta avasi salvan ja tuli karsinaani. Katsoin Mantaa, ehei, se ei minua ulos veisi! Mä pysyn täällä lämpimässä. Pakitin karsinan nurkkaan ja tuijotin Mantaa. Manta käveli kuitenkin luokseni päättäväisenä ,kai sitten oli mentävä. Raahauduin Mantan perässä tarhaan, ja minulta riisuttiin päävehkeet. Huokaisin ja köpötin tarhan toiseen päähän.

Huomasin tytön tulevan taas luokseni, jes! Tyttö talutti minut talliin, jossa minut teljettiiin käytävälle. Siinä sitten päkitin.
Ei se kuitenkaan niin hirveää ollut, sain aikamoisen harjauksen! Hännänkin se selvitti, oli sillä sitten työtä! Nyt olin lämpimässä karsinassani, ihmetellen, miksen muistanut paljoa harjauksesta. Taisi käydä niin että torkahdin kesken harjauksen, oli se niin rentouttavaa! Nyt Manta jutteli jonkun toisen olennon kanssa, tuon kyllä tunsin, taisi olla se omistajani Aino. Höristin korviani ja kuuntelin " Ei tainnut tulla meidän uittoreissusta mitään, ensi kesänä sitten. Mutta olisi kiva ratsastaa yhdessä" Kuulin Mantan sanovan. Vastauksena kuulin myöntävää puhetta. Manta tuli viellä silittelemään minua kuin jotakin koiraa, pärskähdin ja työnsin tytön pois karsinastani. Nyt rupeisin nukkumaan. Öitä!

Tarinat hoitohevosen näkökulmasta ovat harvinaisia, ja olit onnistunut kuvailemaan päivää kiinnostavasti :) Tästä tuleekin mieleen aikoinaan pidetyt "kommentaattori vaihtoon"-päivät, jolloin hoitotarinoita kommentoivat minun sijaan hoitohevoset. Voisi taas joku päivä herätellä henkiin tuon idean... Vähän vaihtelua hoitajien arkeen.

Heh, Urdi löytää paikan päiväunille vaikka mistä. Ja onhan se aina kivempi kesken hemmottelun torkahtaa kuin ulkona viileässä syysilmassa. Eiköhän se ole kohta Urdillakin edessä talvikarvaan vaihtuminen, niin tamman ei tarvitse turvautua loimeen ulkoillessaan kavereiden kanssa.  Käykää ihmeessä ratsastamassa, maastossa on vaihtelevasti mutakeliä ja hyvää pohjaa kaikille askellajeille, kentällä ja maneesissa sen sijaan ihanteelliset olot harjoitella haluamiaan asioita :)

15.7.2010 - Huh hellettä!
Oli sietämättömän kuuma. Paarmat kiehnäsivät ärsyttämässä. Uimisesta voi vain haaveilla! Heiluttelin riimunnarua kädessäni kun menin hakemaan Urdia laitumelta. Urdia ei vähempää kiinnostanut tulla talliin, mutta lopulta antautui.

Häntäsi huiske,
posekellesi muiske,
hetki unohtumaton,
Urdi korvaamaton

Talutin Urdin viileään talliin, omaan karsinaansa. Noudin harjat ja aloin harjata tammaa iloisin mielin. Urdi oli tavallista pölyisempi, tainnut piehtaroida...Tuumin hetken, ja päätin, että taluttelisin tammaa metsän varjossa. Otinviellä kaviot ja hain suitset satulahuoneesta jossa haisi nahka. Pujotin suitset Urdin päähän ja rapsuttelin ponia vähän korvan takaa. Ja irrotin klipsut. Talutin Urdin ulos, josta jatkoin matkaa metsän suojiin. Pujoteltiin puiden välistä, pidettiin syömistaukoja ja kaikkea ihanaa ja kesäistä. Vilkaisin kelloa ja aloin taluttaa Urdia tallia kohti. Pian löydimme varjoisesta metsästä takaisin kotitalliin, ja vein Urdin suoraan laitumelle. Pesin viellää sauitset ja laitoin Urdin laaatikkon Uuden Satulahuovan jonka ostin. Lähdin pinkomaan kotiin.

Runo hoitotarinan yhteydessä oli pirteä lisä! Eikä yhtään hassumpi runo :) Urdille tuntuu kesäelämä maistuvan laitumella muiden joukossa. Mutta luulisi tammaa miellyttävän myös virkistävä hetki tallin viileydessä - varsinkin kun nyt helteet ovat kovimmillaan.

Metsän varjot olivat hyvä idea. Tosin varjossa saattaa piileksiä monen moista hyönteistä, jotka iskevät armottomasti kimppuun. Te näytitte säästyvän onneksi noilta ärsyttäviltä öttiäisiltä reissunne aikana. Kuulosti todella kesäiseltä ja rentouttavalta hoitopäivältä! Käykää ihmeessä Sorsalammella uimassa yksin tai yhdessä jonkun toisen ratsukon kanssa. Urdi jos kuka lähtee innolla mukaan vesileikkeihin.

Ja muistakaa osallistua myös tallilla järjestettäviin ratsastuskoulumestaruuksiin :) Linkin kutsuun löydät etusivulta.

 

8.6.2010 - Jälleen tavataan
Syvä huokaus. Läksyjä viellä vino pino, ja lukuvuoden viimeiseen ja tärkeään kokeeseenkin pitäisi lukea - mutta se on kyllä tauon paikka. Menin kaivamaan kamppeeni esiin, ja pölyttyneet saappaat. Toinen huokaisu. Ruinasin äidiltä kyysin, ja pian saavuinkin jo tallille. Mieleni piristyi heti, kun tunnistin hevosten tuoksun. Kipitin talliin, ja menin heti Uridn karsinalle.
- Hei rakas! Kiljahdin, ja menin halaamaan Urdia.
- Hörr , kuului Urdin vastaus, ja kikatin.
Siitä olin niin pitkä aika, eikä koevuoren yli noin vain kiivetty. Mutta nyt, nytt olin tallilla, ja aioin ratsastaa Urdilla! Talutin kuraisen Urdin käytävälle, telkesin naruihin, ja rupesin hommiin. Tarkkaa harjausta, jokainen takku pois....ja noin tunnin päästä Urdi kiilteli mukavasti. Astelin satulahuoneeseen, jossa tuoksui nahka. Bongasin Uridn hienon satulan, ja yritin etsiä suitsia. Nappasin viellä mustat pintelit laatikon pohjalta. Pian varusteet oli kasassa, ja menin varustamaan ratsuani. Urdi yritti luikahtaa satulan alta pois, mutta määrätietoisen toiminnan jälkeen Urdi oli varustettu, ja valmiina tunnille. Voi ei, unohdin raipan, ja sitä hakemaan. Kipaisin hakemaan mustan raipan. Ja nyt, nyt voidaan lähteä kentälle. Irrotin hihnat, ja lähdin taluttamaan Urdia kentälle päin. Hyräilin iloisena , kun saavuin kentälle. Pysäytin urdin keskelle kenttää , ja mittasin jalustimet js kiristin ssatulavyön.

Vihdoin Urdin satulassa. Urdi oli aika leväselkäinen, joka vaati ensialkuun totuttelemista. Urdi oli mukavan leppoisa alkukäynneissä. Joskin aika eteenpäinpyrkivä. Huomasin, etten tarvitsekkaan mitään raippoja , ja heitin raipan varovasti pois. Pian nostin ravin, ja Urdi menin hieman peräänantoonkin. Lentävät askeleen Urdilla ainakin oli! Joltakin oli jäänyt kentälle pari puomia, joten ravasin niiden yli. Urdi oli ihana ratsastaa, ja laiskaksi sitä ei ainakaan voinut haukkua! Menin monta volttia, ja herättelin muutenkin tammaa. Päätin nostaa laukan. Hiljensin käyntiin, ja löntystin pari askelta, kunnes annoin napakat laukkapokeet, ja Urdi nosti tosi hienosti oikean laukan! Laukkasin puoli kenttää, ja taputin iloisena Urdia kaulalle. Löysäsin ohjia, ja annoin Urdin puhallella hetken ,kunnes nostin loppuravin, ja hölkkäsimme kenttää ympäri. Pian hiljensin loppukäynteihin, ja Urdi tallusti ympäri kenttää pärskien. Urdi oli ihana ratsatettava! Tallissa riisuin Urdin, ja harjasin kunnolla. Urdi oli hieman hionnutkin! Talutin Urdin karsinaansa, ja vilkaisin kelloa, ja eikun tarhaan!

Opeteltavat asiat menevät helpommin muistiin kun pitää tauon lukemisesta :) Tallilla pääsee tekemään kaikkea muuta kuin opettelemaan kielioppia tai laskemaan tylsiä funktioita. Ei tarvitse miettiä muuta kuin sitä, mitä hoitohevosen kanssa voisi tänään tehdä. Urdistakin tuntui olevan ihanaa nähdä sinua pitkästä aikaa.

Urdi on juuri sopivan pyöreä ja leveäselkäinen varsinkin jos ratsastaa ilman satulaa (kokeile ihmeessä joskus). Pääsitte kokeilemaan yhteistyötä tasaisella, eikä siinä tainnut ilmentyä sen suurempia ongelmia. Ensi kerralla voitte treenata jotain tiettyä osa-aluetta; vaikkapa siirtymisiä tai pohkeenväistöjä. Myös puomityöskentely on mukavaa ja keskittymistä vaativaa.

30.4 - 2.5.2010 - Vuokrausviikonloppu
Urdi osaa laukata,
ja omppua haukata!
Ken tietää,
mihin ties liekään,
kun urdi on kapuloissa,
niin sun ei parane olla krapuloissa,
heiniäkään ei parane jättää antamati,
vaan pitää antaa niitä iso vati,
harjankin pitää loistaa,
niin että katsetta täytyy toistaa,
joten Urdi on mahti,
eikä sitä voita mikään ahti!

31.3.2010 - Hoitotarina
Hyppelin tallille iloisena ja suksin saman tien Urdin karsinalle. Päätin lähteä heti taluttelemaan tammaa, viellä kun kura on jähemttynyttä. Pujahdin karsinaan ja silitin Urdin karkeaa karvaa. Pohdin mielessäni, paljonko karvaa saisin Urdista tänään irti. Mietiskelyni keskeytti Uridn tönäisy, ja palasin maan tasalle. Liksautin riimunnarun kiinni renkaaseen, ja kehotin Urdia käytävälle. Urdi seurasi kiltisti perässä, kun kävelimme pihalle. Maa oli melko kovaa, mutta tasaista. Suuntasin matkamme pellon raunalle , jossa kulki ratsastuspolku. Polku oli hyvässä kunnossa. Polun vieressä oleva pelto oli kuivunut melkein täysin, joskin isoja kuralätäköitä ja vähän loskaa. Se oli liian huonossa kunnossa, joten jatkoimme polulla. Pian polku johti metsään. Metsä oli harvaa,ja polulle sattui muutama kaatuvut koivu, jota sitten käytettiin kuin puomeja. Kun tulimme tiheämpään metsään, huomasin sen olevan melkolailla sula. Metsän keskellä oli puuton mutta suojaisa kohta. Maa oli kuivaa, enkä voinut vastustaa kiusausta ravata hieman. Urdi köpötti korvat hörössä perässäni. Aukio oli tyhjä. Reunoilla näkyi pari houkuttelevaa puunpalaa, jotka olivat n. 40 cm. Ei se liian iso este ollut. Ohjasin Urdin puukasan luo, ja valikoin sieltä puun. Puu oli aika painava, mutta sain sen silti raahattua akiolle. Urdi hiukan ihmetteli toimenpidettä, mutta alkoi ravata käskyni mukaan. Ohjasin Urdin puun luo, ja hyppäsin puun yli. Urdi hyppäsi innokkaasti perässäni. Se oli hauskaa, varmastikkin myös Urdin mielestä, joten hyppelimme puuta aina kierroksen jälkeen.

Hommassa kului n. puolisen tuntia, joten päätin lähteä tallia kohti. Lähestyessämme tallia, kuului kimakka hirnahdus, ja Urdi hörisi. Tunsin kuinka Urdi kiskaisi narun irti kädestäni. Yritin heti hamuta sitä takaisin, mutta Urdi kieppui siinä hetken, kiersi minun ympäri, eikä antanut minun ottaa kiinni. Sitten Urdi ryntäsi kuin härkä tallin suuntaan, ja minä lensin pyrstölleni riimunnarun kiepsauttessa minut. Tunsin märän loskan allani, ja nousin ylös voivotellen. Pyyhkäisin nopeasti loskat pois , ja lähdin juoksemaan Urdin perään, joka juoksi jo kauempana. Vihdoin saavuin tallipihaan, ja etsin ensimmäisenä Urdia katseellani. Missään ei näkynyt sitä karkuria. Menin katsomaan huolestuneena talliin, ja helpotuksekseni huomasin Urdin jossakin ihan vieraassa karsinassa rouskuttamassa heiniä. Menin kiskomaan ponia pois, ja huomasin jonkun tulevan. "Mitä Urdi tekee minun hevoseni karsinassa?" Vieras tyttö naurahti hieman selkäni takana, ja käännyin. "Se paholainen meni ja karkasi. Mutta miksi täällä on heinää?" Nauroin itsekkin, ja sain Urdin revittyä ylös hienäkasasta. Riimunnaru oli mennyt osiin ja purkautunut, ja riimusta roikkui vaan pieni rikkinäinen pätkä. "Olin tuomassa heppaani juuri sisään, mutta kuulin kolinaa hevoseni karsinasta, ja tulin katsomaan" Tyttö nauroi viellä ja hymyili minulle myötätuulisesti. Hymyilin takaisin anteeksipyytävästi, ja lähdin taluttamaan Urdia karsinalleen. Minua nauratti.

Saatuani Urdin karsinaan, tarkisti Urdin jalat, ja otin riimunnarun palan pois riimusta. Urdi tarvitsisi uuden riimunnarun. Päätin soittaa äidille. Valitsin äitini numeron kännykästäni, ja pirautin äidille. "Moi! Hei, kun tuutte hakeen mua, niin tuokaa se mun sininen riimunnaru mun huoneen kaapista. Juu. Moikka." Hymyilin. Kaikki oli hyvin, säikähdyksellä päästiin. Lukitsin tarkasti Urdin karsinaansa, ja menin irrottamaan lukkoa riimunnarusta satulahuoneeseen. Laitoin lukon talteen kaappiin, ja riimunnarunpätkän heitin roskiin. Kävin vilkaisemassa viellä sen tytön karsinaa, johon Urdi oli mennyt. Nyt siellä seisoi ruskea hevonen. Kaikki siis ok. Kaappasin harjapakin hyllyköstä, ja tallustin Urdin karsinaa kohden. Harjasin ponin nopeasti, koska vanhempani tulivat hetkenä millä hyvänsä. Hyvästelin Urdin työni jälkeen, ja kävin heittämässä harjapakin hyllyyn, ja lähdin autolle, joka juuri ajoi pihaan. Nappasin riimunnarun takapenkiltä ja kävin viemässä sen Urdin karsinalle. Hölkkäsin äitini autoon, ja aloin selittää Urdin hauskaa tempausta.

Kevättä ilmassa tammoilla, kun Urdikin päätti lähteä pienelle karkureissulle :) Viime päivinä useampi hevonen on onnistunut ryöstämään muutaman vapaan minuutin itselleen maastoreissulla. Säikähdyksellä selvittiin, laitoimme Iidan kanssa uusia riimunnaruja ja riimuja tilaukseen, niin on kevättä varten sitten uusia jälleen kaiken varalta.

Toivotaan että ensi kerralla kävelyretki sujuu loppuun asti yhdessä, puiden yli hyppely on hyvää harjoitusta Urdille ja tamma tuntuu nauttivan siitä. Toisaalta - eipähän tule ainakaan tylsää tallilla, kun Urdi keksii pieniä yllätyksiä! Hauska ja lennokas tarina :)

 

21.3.2010 - Hoitotarina
Hyräilin iloisena kävellessäni tallille. Tuumin, että olisi kiva taas ratsastaa,viimeksi mennyt leikkitunti oli ollut hauska, ja Urdia oli kiva testata selästä käsin. Nyt jännitetään sitten hoitokurssi 2:sen tuloksia, josko päästäisiin maastoreissulle. Vilkaisin tallia, ja kävelin reippaasti sisään. Moikkasin paria tallityttöä käytävällä. Löysin reittini Urdin luo, ja heitin pari kuivaa leipää sen päiväheinien päälle. Sujahdin karsinaan, ja silittelin syövää ponia. Ovesta tulvi sisälle ihanaa kevätilmaa, ja haistoin kevään vihreyden. Kuulin lintujen sirkutusta, ja päätin hieman talutella Urdia ulkona. Mitein, että saakohan niin tehdä, mutta lopulta päädyin taluttelemaan Urdia.

Kaviot kopisivat sementtilattiaa vasten, ja pujahdin poni perässäni ovesta ulos. Pysäytin Urdin, ja vedin sisääni kevään raikkautta. Lähdin taluttelemaan Urdia laitumille päin. Lumi lotisi jalkojen alla, ja Urdin vuohiskarvat kastuivat. Naurahdin, ja käänsin Urdin takaisin tallille päin. Päätin hieman kiertää reittiämme ja kannustin Urdin hyppäämään pienen kapean ojan yli. Vaihtelu virkistää, tuumin ja talutin ponin takaisin lämpimään talliin. Katsoin tyhjää tallia, ja päätin harjata Urdin käytävällä. Hain harjaboxin ja aloin ensimmäiseksi kuivata jalkoja pyyhkeellä. Sitten harjasin ponin turvasta kavioihin. Urdilta lähti jo melkoisesti karvaa, joten harjaukseen meni puoli tuntia ja risat. Talutin siistin Urdin karsinaansa, ja rupesin lakaisemaan karvaista lattiaa. Lopulta heitin karvat ulos tallin nurkalle, jossa oli jo melkoinen kasa karvoja. Kävin hyvästelemässä Uridn, ja lähdin kävelemään kotiin, auringonpaisteessa iloisena hyräillen.

Tämä kevät on ollut jännittämisen aikaa, ensin ykköskurssin ja nyt kakkoskurssin tuloksia odotellessa. Ei onneksi kestä enää kauan kun nuo tulokset saadaan - toivottavasti hyväksyttyinä kaikkien kohdalta! Yritän kesällä järjestää ajoleirin kaikille siitä kiinnostuneille, jotta voitte Urdin kanssa lähteä syksyn kirpeinä päivinä käymään ajelulla maastossa.

Talutella saa toki :) Tekee hyvää tammalle päästä hieman jaloittelemaan tuntityön ja tarhassa juoksemisen ohessa. Ojien hyppiminen kuulostaa hauskalta! Maastopoluilta saattaa löytyä myös kiviä, joita voi pujotella, tai pieniä puunrunkoja, joiden yli voi harppoa. Urdi päätti irroittaa osan talviturkistaan, saa nähdä milloin muut seuraavat perässä. Sitten saadaan taas lahjoittaa kevään lintupareille pesänrakennusaineksia, kun pihalla pyörii kevättuulessa karvapalloja.

 

8.3.2010 - Jälleennäkeminen
Juoksin mutkaista tietä pitkin. Bussissa en malttanut pysyä penkillä, ja nyt sitä juostiin kuin tuulispää tallille. Kiskaisin oven auki, ja säikäytin yhden pikkutytön. Punastuin ja rauhoituin, mutta hölkkäsi nsilti Urdin karsinalle. "Urdikulta!!" Huudahdin kun näin yllättyneen ponin karsinan perällä. Tunkeuduin heti karsinaan , ja aloin paijata ponia. Kaivoin kassistani omat harjat ja aloin harjata tyytyväistä Urdia. Minua alkoi jännittää. Pääsisinköhän siitä hoitokurssista läpi? Kysyin samaa Urdilta, joka vain pärskähti. Kikatin ja halasin ponia iloisena. Olipa minulla ihana hoitoponi, totesin ja kaivoin taskustani porkkananpalan. Urdi otti namun ilomielin vastaan. "hmm..." tuumin itsekseni ja lähdin satulahuonetta kohti.

Bongasin Urdin satulan, ja étsin kaapista valjasrasvan. Aloin rasvata satulaa. Kääntelin ja vääntelin, kunnes lopulta asetin satulan kuivumaan. Harjasin karvaisen satulahuovan ja tamppasin sitä hieman. Vilkaisin kelloa , varttia vaille kaksi. Moneltakohan päiväheinät annettaisiin? Tuumin, ja kohautin harteitani. Katselin ilmoitustaulua, jossa oli jos jonkinmoista lauppua ja lippua. Ei ollut leiri-ilmoitusta. Voi harmi. Täytyy vain odottaa. Kipitin viellä Urdin karsinalle ja hyvästelin ponin. Nappasin lilan harjapussin ja heitin sen selkääni. Lähdin kävelemään taas samaa mutkatietä.

Tallille tulo vaikutti olevan tänään äärimmäisen innostava asia, muistathan silti olla rauhallisesti tallissa, ettei hevoset (ja pienet tallitytöt ;) pelästy. Jos et halua kuluttaa ja liata omia harjoja, niin varustehuoneelta löytyy myös Urdin ikioma harjapakki, josta pitäisi löytyä kaikki tarvittava päivittäiseen harjaamiseen.

Hoitokurssikin on melkein valmis, jännitys ehtii tiivistyä vielä parin päivän ajan, ennen kuin saadaan tulokset osaltasi :) Kesäleireistä infoan myöhemmin keväällä, luultavasti vasta toukokuussa. Mutta pari leiriä yritetään kyllä järjestää kesän mittaan, toivottavasti pääset silloin mukaan!

 

23.2.2010 - Hoitotarina
Saavuin tallille melko myöhään. Katsahdin kelloa. Nyt täytyy hakea Urdi tarhasta. Menin suoraan hakemaan Urdia, ja näin toisen hoitajan ottamassa hevosta. Tervehdin häntä ja talutin Urdin talliin. Urdi nappasi heti auki olevan takkini helmasta kiinni. Toruin tyttöä ja naurahdin. Tepastelin sisään, ja pari tyttöä katsoi minua, kun tulin sisään Urdi helmassani. Ihan kuin Urdi olisi taluttanut minua, en minä sitä. Naurahdin ja vein Urdin karsinaansa. Urdi ei edelleenkään päästänyt takistani irti ja aloin nykiä takkia. Urdi pienen taistelun jälkeen tajusi että siitä pitää päästää irti. Silitin ponin kaulaa ja menin käytävälle. Huokaisin . Nyt oli viimeinen kerta, ennen taukoa. Surustuin, ja menin pää riipuksissa hakemaan harjoja.

Sieppasin laatikon, ja menin surullisena tamman karsinaan. Urdi katsoi minua kysyvästi. Hymyilin vinosti ja sidoin Urdin kiinni. Urdi seurasi jokaista liikettä, minkä tein. Katselin tammaa hölmistyneenä. Aloin harjata reippain mutta vaisuin ottein Urdia. Urdi katsoi minua hievahtamatta, "no?" kysyin tammalta joka pärskäisi vastaukseksi. Harjasin haikein mielin ponin loppuun, kyllä siinö taisi puoli tuntia vierähyää, totesin , kun harjauksen päätyttyä vilkaisin kelloa. Ohhoh, yhdeksän. Vein harjapakin ripeästi pois. Kävin vapauttamassa Urdin. Halasin ponin kaulaa. "Urdi rakas, moikka sitten..." sanoin ja tunsin silmieni kostuvan. Pyyhkäisin ne nopeasti pois ja taputin tammaa ryntäille. Menin vastentahtoisena ulos. Heilutin ponille. Näin parin isomman tallitytön hyörivän heinien kimpussa. "Öhh, tarviitteko apua?" Kysyin ujosti. Toinen tytöistä nosti päänsä heinien seasta. Sain myöntävän vastauksen ja ohjeet. Kipusin heinäparvelle (??) ja heittelin pari paalia alas, niin että tymähti. Hyppäsin itsekkin heinämereen. Moikkasin tyttöjä ja lähdin hölkkäämään kotiin. Saisin viellä kuulla näin myöhäisestä talli-aikataulustani. Hymyilin ilkeästi.

Tuplatalutus, että molemmat päätyvät varmasti talliin :) Urdin pieniä hassuja tempauksia, joita on mukava seurata. Älä huoli - tauon jälkeen on aina kiva palata tallille täynnä energiaa ja uusia ideoita! Ja palatessasi on enää muutama päivä hoitokurssi 1:sen tulosten julkaisuun. Pian pääsette nauttimaan ulkokeleistä maastokävelyjen muodossa Urdin kera.

Heinien tiputtelu tallikäytävälle on aina yhtä hauskaa hommaa - edes monen vuoden jälkeen siihen ei kyllästy. Mukavaa että autoit iltaruokinnan kanssa, toivottavasti kotona ei suututtu hieman venähtäneestä tallikäynnistä. Toisaalta, kukapa sitä oman hoitohevosen luota malttaisikaan lähteä :)

 

20.2.2010 - Hoitotarina
Saavuin puoli viideltä tallille. Tepastelin reippain askelin talliin, ja kuulin hirnahduksia ja iloista puhetta. Huomasin pari tyttöä käytävällä ja hymyilin heille. Luikin saman tein Urdin luo ja tervehdin tammaa iloisena. Urdi tuli katselemaan minua, mutta ei sallinut rapsutuksia. Hymähdin tuolle ja katsoin kelloa. Melkein varttia vaille. Viideltä vietäisiin Urdi ulos. Kukakohan se toinen hevonen oli? Tuumin ja muistin jonkun nimen. Hymähdin taas ja tepastelin harjakoreille. Kiikaroin sieltä Urdin harjat ja kävelin takaisin karsinalle.

Luikahdin harjapakki sylisäni Urdin karsinaan. Huomasin astuvani lantakasan päälle. Jo oli likaista. Huokaisin ja harjailin hiukan tammaa. Kello löi viisi ja lopettelin harjausta. Tähylin käytävälle jossa näkyi tyttöjen päitä ja ponien korvia. Jostain tuli tyttö ja meni hakemaan ponia. Tuo se taisi olla. Mietin ja menin ulos Urdi perässäni. Vein Urdin oikeaan tarhaan ja tervehdin vierasta tyttöä. Luikin takaisin talliin, ja tähyilin talikkoa ja kottiksia. Löysin ne ja työnsin ne karsinaan. Aloin lakata kakkaa kottikärryihin. Olipa painavaa, mitä nyt shettisten jätöksiin vertaa. Pian oli valmis, hikisenä ja väsyneenä lykkäsin kakat lantalaan. Huokaisin. Olipa rankkaa. Vein tavarat omille paikoilleen ja vilkaisin kelloa. Oho, se olikin jo melkein kahdeksan.

Kiirehdin tarhalle ja näin taas saman tytön. Otin ponin ja pidin porttia auki hevoselle ja tytölle. Kun Urdi tyytyväisenä oli karsinassa, mietin mitä tekisin. En uskalatanut antaa ruokia. Menin satulahuoneeseen. Katselin Urdin varusteita. Satula oli ok, suitset puhtaat, mutta kuolaimet vähän likaiset, niitä voisi vähän pyyhkäistä, tuumin ja ryhdyin toimeen. Valitsin melko puhaan rätin ja aloin hinkata metallia. Kuivunutta kuolaa. Hyi. Hinkkasin, ja sitten se iso kökkäre irtosi. Hihkaisin onnellisena ja vein rätin pesukoneen päälle. Suitset niputin uudestaan ja asetin paikalleen. Tässä taisi olla tämä ilta. Mietin, ja menin moikkaamaan viellä Urdille. "Hei sitten!" Huikkasin ja astelin ulos.

Ei kelvannut tänään tammalle ylimääräiset rapsutukset :) Ehdit hyvin harjata ponin ennen ulos menemistä, ja näytti Urdi olevan siististi Binan kanssa tarhassa, kun tuli sisälle lähes yhtä puhtaana. Kivan kuuloinen ilta tallilla, puuhailit monen moista ja sait siistiä jälkeä aikaan. Jos haluat joskus auttaa ruokinnassa, niin nykäise tallityöntekijää hihasta. Iida ja Sinna ovat yleensä hyvin mielissään saadessaan yhden ylimääräisen käsiparin nostelemaan heinää hevosille iltapalaksi.

 

16.2.2010 - Hoitotarina
Kävelin jännittyneenä tien päästä tallille, ja katselin melko vierasta paikkaa. Tuolla oli kenttä, tuolla talli. Mietiskelin, ja sitten uskalsin astua lämpimään talliin. Vilkaisin ympärilleni. Tämä oli vasta toinen kertani Golden horsessa. Jännää. Kävelin kasinajonojen vierestä ja katselin hevosia. Osa oli vielä ulkona. Vihdoin saavuin Urdin karsinan luo. Ei ketään. Siispä pitää hakea se, päättelin ja nappasin riimunnarun karsinan seinästä. Kun saavuni pihalle, etsiskelin katseellani Urdia. Tuolla oli pulleita shettiksiä, tuolla tommonen...katselin ympärilleni ja huomasin Urdin kentän vieressä. Astelin verkkaisesti tarhan luo ja tervehdin hevosta. Heti minut nähtyään Urdi lähti tallustamaan tarhan toiseen päähän rouskuttamaan heiniä. Hihkaisin ja menin tarhaan päättäväisenä. Urdi pärskähti ja minä astelin rohkeasti ponin luo. Laitoin varmana riimunnarun kiinni renkaaseen ja kiskaisin ponin pään ylös. Urdi nosti päänsä vaivalloisesti ja katsoi minua uteliaana. Hymyilin tuolle ja lähdin taluttamaan ponia tarhan portille päin.

Hyräilin hiljaa iloisena. Kerrankin oma hoitsu! Iloinen tunne valtasi minut ja saavuin Urdin karsinan luo, ja vein ponin sisään. Sidoin ponin saman tein kiinni ja kipaisin hakemaan harjat. Juttelin ensiksi Urdille kaikenlaista, ja sitten aloin sukia ponia. Hetken päästä vaihdoin harjaa. Pian työni oli päätä vaille valmis. Muistin Ainon sanat. Nyt täytyy toimia päättäväisesti. Otin tukevan otteen Urdin päästä ja suin nopeasti päätä. Urdi yritti syödä minut, mutta hengissä siitä selvittiin. Huokaisin ja päästin ponin vapaaksi karsinaan. Heitin harjat ulkopuolelle ja jäin karsinan höpöttämään omiani. Katselin karsinaa, jossa oli pari tuoretta nökärettä. Joku oli jo ilmeisesti luonut lannat aikaisemmin, koska saavuin vasta illalla tallille. Taputin ponia ja menin käytävälle. Laitoin oven huolellisesti kiinni, ja menin harjojen kanssa penkille. Puhdistin harjat ja vein ne paikalleen. Menin satulahuoneeseen katsomaan Urdin varusteita, ja harjasin vähän nuhjuista huopaa. Enempää tekemistä en keksinyt, joten kävin viellä toivottamassa hyvät yöt Urdille , ja tallustin kotiin päin. Se oli siinä se päivä.

Alkuun on vähän vähemmän tekemistä, mutta hoitokurssien myötä tehtävät lisääntyvät ja päiviin tulee enemmän puuhattavaa. Tänään teillä tuntui sujuvan oikein hyvin Urdin kanssa. Pään suhteen tamma on aina varovainen ja jopa ärsyttävän närkästynyt, mutta luottamuksella ja rauhallisella käsittelyllä saat takuulla ponin sallimaan harjauksen normaaliin tapaan. Siinä on kivaa haastetta hoitotaipaleelle :) Tervetuloa vielä kertaalleen hoitajaksi Golden Horseen!

 

23.1.2010 - Vuosisuunnitelma
Dana lopetti hoitamisen lyhyeen. Tyttö kävi ilmoittamassa, ettei hänellä ollutkaan tarpeeksi aikaa ponille. Urdi oli kuulema ollut mukava tapaus, mutta näin hän oli päättänyt. Ja eihän sille mitään voi, hoitajia tulee ja menee :)

Urdin vuosi jatkuu tuttuun tapaan tunneilla. Vuoden lopussa 26.12 tamma jättää kentät ja siirtyy tuntieläkkeelle. Luultavimmin varsoja ei enää teetetä, kisoissa käymme tänä vuonna kunhan VRL jälleen herää henkiin. Urdin varsa Rolle (GH's Truls) kasvaa kovaa vauhtia ihanaksi ponioriksi.

 

6.10.2009 - Tutustumisia
- Fiction's Kibe Ürditee, sanoin ääneen maistellen nimeä, yrittäessäni samalla opetella lausumaan sitä oikein. Kävelin reipasta vauhtia tallitietä pitkin, olin hieman jännittynyt tulevasta päivästä. Olin jo aikaisemmin käynyt visiiteillä ratsastuskoululla, mutta harmikseni vain katselemassa tunteja ja tapahtumia. Nyt olin saanut itselleni vihdoin hoitohevosen.

Vuonohevostamma, jota etsin, oli tarhailemassa punarautiaan tamman kanssa. Se nosti päätään syksyn viimeisten vihreitten ruohotupsujen kimpusta tyytyväisen oloisena kun huomasi tulijan.
- Heippa Urdi, sanoin sille kiinnittääkseeni toisenkin tamman huomion, joka ei minua huomannut tai välittänyt huomata.

Kävin taputtelemassa Urdia joka suvaitsi tulla aidan vierelle herkkujen toivossa. Kun niitä ei herunut, tamma lähti takaisin rautiaan tamman seuraan. Jatkoin matkaani talliin enkä jäänyt pällistelemään tarhoille pidemmäksi aikaa turhaan, oli alkanut tulla kylmä ja hengitys höyrysi viileässä syysilmassa.

Tutustuttuani hieman tarkemmin talliin, saaden siitä hieman paremman käsityksen kuin minulla oli aiemmin, etsin käsiini talikon ja kottikärryt, ja kävin siivoamassa Urdin karsinan, joka löytyi pitkän etsinnän jälkeen nimikyltin avulla. Karsina oli suht siisti, mutta siivosin sen silti huolella ja toin hieman uusia puruja. Puhdistin myös ruoka- ja juomakupit heinistä ja edellisten rehujen jämistä, sekä kuurasin ne pienellä juuriharjan tapaisella sekä sienellä, jotka löysin satulahuoneesta sankosta, jossa oli teksti "ruoka-astioiden pesuun".

Kun kello alkoi olla kahdeksan, lähdin hakemaan Urdia sisälle kasvatusvastaavan Iidan kanssa jutellessani tallin hevosista hänen kanssaan. Riimunnarun heiluttelu ja nimellä kutsuminen ei tuntunut kiinnostavan tammaa, vaan sain puikahtaa aidan välistä tarhaan ja mennä hakemaan sitä. Tamma lähti sisälle kiltisti, mutta sen seuralainen, jonka nimeksi minulle oli hoitajien huoneessa piipahtaessani kerrottu Bina, yritti innokkaasti sekin tulla jo sisälle. Jätin sen kuitenkin tarhaan ja vein jo sisälle haluavan Urdin talliin.

Saatuani Urdin karsinaan päätin vielä harjata sen ennenkuin tulisi iltaruokintojen aika. Hain pikaisesti harjapakin satulahuoneesta. Urdi oli ottanut kaiken ilon alkusyksyn märästä kelistä ja tarhan ainoasta mutaisesta kohdasta: tamman vasen kylki oli täysin ruskea. Puunailtuani tammaa runsaat 30 minuuttia, tamma ei näyttänyt vielä juurikaan muuttaneen ulkomuotoa. Käytettyäni toiset 30 minuuttia Urdi alkoi hieman turhautua. Saatuani harjattua pään varovaisesti (parin melkein osuneen näykkäisyn jälkeen) hengähdin ja katsoin työn tulosta tyytyväisenä. Urdi oli nyt tahrattoman ja puhtoisen oloinen, ei jälkeäkään siitä sitkeästä kurasta jolla poni oli aikaisemmin itsensä kuorruttanut.

Vein harjapakin takaisin paikalleen, jonka aikana Urdi oli saanut iltaheinät ja kaurat. Katselin hetken sen rouskutusta ja puhtauttaan hohtavaa karvaa, jonka jälkeen toivotin sille hyvät yöt ja lähdin talsimaan kotia päin.

Lausuminen onkin Urdin kohdalla hankalaa... Olemme hyvin onnellisia, että tallilla voi käyttää hevosten lempinimiä, kisoihin mennessä menee välillä kieli solmuun kun yrittää tavata mahdollisimman tyylikkäästi tamman nimeä ;) Pääsitkin hyvin sisälle talliarkeen ja saitte Urdin kanssa tutustua toisiinne. Kirjoitat ihanalla tavalla; tarinassa on mukavaa tallihenkeä ja puuhaamisen tuntua :) Tervetuloa hoitajaksi!

 

4.10.2009 - Hoitoruuhkaa
Ellen puuhaili meillä helmikuussa, jonka jälkeen Urdi on ollut pitkälti Iidan ja Sinnan hoidettavissa. Olemme treenanneet kesällä paljon valjakkoajoa, laiskotelleet laitumella ja kävelleet talutusratsastuksessa. Urdille on kuin huomaamatta kertynyt ikää; tamma on jo 18-vuotias! Aivan uskomatonta, vastahan tamma oli pikkuinen ponivarsa (:

Tärkeitä uutisia muun löpinän sekaan: Urdille saatiin uusi hoitaja! Itse asiassa ehdokkaita oli kaksi, mutta pidimme kiinni periaatteesta "nopeat syövät hitaat" ja näin ollen Dana valittiin ensin kysyneenä ponin hoitajaksi. Toivotaan että heille tulee mukava syksy muun hoitoporukan kanssa, ainakin säät näyttävät todella hyviltä!

 

19.6.2009 - Kolme päivää Bailadorilla
Ei, emme ole olleet Urdin kanssa heinäpippaloissa tai missään "Unelmienoripoika"-kilpailussa ;) Olemme kisanneet kolmen päivän ajan Kisakeskus Bailadorin valjakkokisoissa. Urdi ja pojat (Osiirin Aukusti ja Tähden Ristitie) eivät saaneet ruusukkeita mukaansa, mutta hyvää mieltä.

Urdin kanssa sijoitukset olivat enemmän keskikastia; parhaimpana päivänä olimme kolmastoista valjakko, huonoimpana käväisimme melkein pohjalla. Kaiken kaikkiaan tamma toimi hyvin, mutta hieman kankeasti siirtymisissä. Koulukoe on meille aina pieni kompastuskivi, vaikka tuntiratsuna Urdi onkin oppinut kuuliaaksi ja nähnyt kaikenlaista. Valjakkoajossa on omat pienet vivahteensa, jotka tällä kertaa jättivät meidät kärkikahinoista ulkopuolelle.

On kuitenkin ilo huomata, että tammalla on kohta jo 30 valjakkokisaa takana. Urdi on osoittanut olevansa kykeneväinen myös tulevaisuuden ajokursseille (joista haaveilemme jo kovaa vauhtia, kun olisi vain aikaa ja resursseja!). Sen lisäksi myöskin ponin tuoreinta jälkeläistä, GH's Trulsia eli Rollea, aletaan pikkuhiljaa totuttamaan ajohommiin, jotta saamme orin emänsä tilalle valjakkohommiin. Ihan heti eläkkeelle ei olla jäämässä, mutta luultavasti siinä 22-23 vuoden iässä: onhan Urdilla takana todella monta vuotta tuntiponina, joten haluamme antaa tammalle ansaitsemansa loman :)