Hoitaja-info
Nimi: Sammy^^
Aloittanut: 23.1.2010
Hoitaja kertoo itsestään:
"Olen tällainen pirteä 175-senttinen -95 syntynyt brunette hevoshullu tytöntylleröinen, joka hoitaa shetlanninponia nimeltä Kermakaramellin Velhonmetsästäjää. Olen pyörinyt virtuaalimailmassa jo reilut neljä vuotta ja minulla on oma virtuaalinen ratsastuskoulu: Talli Kauralyhde."

Suoritetut merkit ja kurssit:

 

xxx = tallimerkintä     xxx = hoitomerkintä     xxx = kisamerkintä

16.3.2010 - Talutusharjoituksia
Koulupäiväni päättyi kolmelta ja minulla oli hirmuinen nälkä. Juoksin laukku kainalossa kotiini, mutten kestänyt jäädä paikalleni syömään, sillä himoitsin jo päästä tallille. Niinpä vaihdoin vaatteet ja tein nopeasti pari voileipää, jotka mukanani ryntäsin lumiseen kevätaurinkoon. Ahmin leipiä kovaa vauhtia ja saatuani tungettua ne suuhuni, pyrähdin juoksuun. Ajatuksissani pyöri vain yksi ajatus: pakko päästä tallille hoitamaan Venlaa!

Saavuin tallille hengästyneenä, mutta sitäkin pirteämpänä. Tervehdin iloisesti vastaan tulevia tallityttöjä, jotka olivat porukalla ottamassa hevosia sisälle. Ratsastustunnit olisivat pian alkamassa ja hevosia piti ruveta laittamaan kuntoon. Venlalla ei ollut tälle päivälle ratsastajia ja näin sen käyskentelevän rennosti tarhassaan. Kävelin tammani luokse ja annoin sen hetken nuuskutella paitaani. Sitten pujahdin aidan rakosesta Venlan tarhaan ja halasin pientä ponia. Nappasin riimun ja riimunnarun koukusta ja pujotin päitset tamman päähän ja klipsautin riimunnarun kiinni riimuun. Aukaisin tarhan portin ja lähdin taluttamaan Venlaa kohti tallia. Tarhassa Venla oli ollut yksin kun sen hain, joten en vaivautunut sulkemaan porttia, kun toisin Venlan sinne kumminkin takaisin myöhemmin.

Venla oli tänään pirteällä tuulella. Se pyöriskeli karsinassa suuntaan jos toiseenkin ja tuli tekemisen puutteessa aina välillä puskemaan mahaani pienellä päällään, kun yritin harjata sitä. Tamma kuitenkin lopetti, kun olin kyllästyneenä Venlan tempuista kieltänyt sitä jämäkästi. Sitten se seisoi kiltisti paikallaan nuuskien karsinan pohjaa heinien toivossa.
Venlasta lähti ihan hirveästi karvaa, vaikka eihän se ihme ole kun talvikarvat lähtevät näin kevään tullen pois, mutta kova työ siinä kumminkin oli. Sain harjata Venlaa yli neljäkymmentäviisi minuuttia, ennen kuin olin tyytyväinen aikaansaannokseeni. Putsasin vielä shettisneidin kaviot ja lähdin sitten toimistoon.

Löysin sieltä Ainon, kuten olin arvannutkin.
"Moi. Katselin tässä tuntihevoslistaa, ja huomasin ettei Venlalla ole menijöitä. Niinpä ajattelin, että voisinko kenties hieman talutella Venlaa ulkokentällä?" kysyin rohkeasti.
"Hyvä ajatus, tarvitseehan poni liikuntaa. Mutta menkää vain käyntiä, kun et ole vielä hoitokurssi kakkosta suorittanut. Ehdit juuri sopivasti talutella Venlaa puolisen tuntia, ennen kuin muut tarvitsevat kenttää" Aino vastasi hymyillen.
"Kiitos kovasti", kiitin Ainoa ja hyppelehdin iloisesti Venlan karsinalle.

Tamma oli nostanut turpansa karsinan oven päälle kuullessaan askeleeni. Rapsutin tammaa otsasta ja klipsautin sitten riimunnarun sen riimuun. Aukaisin karsinan oven ja lähdin taluttamaan Venlaa kohti ulkokenttää. Venla kipitti innoissaan vierelläni, eikä meinannut malttaa odottaa kun suljin portin perässämme.

Annoin aluksi Venlan kävellä rennosti pari kierrosta kentän ympäri ja aloitimme sitten pysähtymisharjoitukset. Ensin reipastutin käyntiä ottamalla itse pidempiä askelia ja maiskuttamalla Venlalle. Tamma seurasi kiltisti vieressäni. Sitten otin puolipidätteen eli rupesin polkemaan jaloillani enemmänkin ylöspäin kuin eteenpäin, jolloin Venla huomasi että kohta jotain tapahtuu. Sitten pysähdyin, Venlakin pysähtyi ja taputin sitä kiitokseksi. Sitten halutessani Venlan lähtevän taas eteenpäin, laitoin oikean käteni eteen ja nojasin muutenkin eteenpäin, näyttääkseni elekielellä haluavani lähteä eteenpäin. Se toimi, ja Venla tuli vierelläni Reipasta käyntiä. Toistin harjoituksen pari kertaa ja pian minun ei tarvinnut tehdä kaikkea enää niin suurieleisesti. Taputin Venlaa hienosta työskentelystä ja harjoittelimme sitten voltteja ja kiemurauria. Venla teki kauniisti kaiken minkä halusin ja kääntyi aina oikeaan suuntaan. Harjoittelimme myös käynnin hidastamista ja reipastumista. Se onnistui hienosti ja Venla keskittyi täysin eleisiini.

Olin todella tyytyväinen pieneen shettisneitiin ja silittelin sitä harjoitusten jälkeen pitkään. Venla oli ihan rentona ja luotti selvästi minuun. Se ei enää tarkkaillut ympäristöä valppaana, vaan jätti sen minun huolekseni, kuten oikeassakin ponilaumassa vastuu jätetään johtajalle. Venla lepuutti takastaan ja maiskutteli huuliaan, josta tiesin sen tuntevan olonsa turvalliseksi. Halasin ponia ja lähdin taluttamaan sitä pois kentältä. Puolituntia oli tullut täyteen. Vein Venlan tarhaan, jossa sen kaveri jo odottelikin sitä. Irrotin Venlalta riimunnarun ja suljin portin. Jäin hetkeksi katselemaan kun ponit tervehtivät toisiaan ja lähdin sitten kotiin hymyillen leveästi. Meistä oli Venlan kanssa tulossa jo todella hyvät ystävykset ja huomenna toivottavasti tutustuisin tallin muihin hoitajiin paremmin :)

Menevä heppatyttö yhdistää syömisen ja liikkumisen ;) ! Tarhan portin saa jättää auki, kun siellä ei ole ketään. On ainakin helpompaa seuraavalla, joka tuo hevosia ulkoilemaan, kun ei tarvitse yrittää availla porttia samalla kun pitelee hevosia toisessa kädessä.

Takatalven pikkupakkaset antavat lisäpuhtia myös Venlaan - vai mahtaako syynä olla kevät? Kuka tietää :) Ulkoilu sujui teiltä hyvin ja ilman ongelmia. Voitte huoletta ensi kerralla ottaa jo ravipätkiä yhdessä. Shettiksen kanssa maasta käsin harjoittelu on hauskaa puuhaa, eikä laukassakaan vierellä juokseminen ole ihan mahdoton temppu. Tällainen parantaa myös luottamusta, jota teiltä näyttää löytyvän todella hyvin! Hienoa nähdä, että Venla on paljon rennompi seurassasi.

24.2.2010 - Maastossa
Kirjoitettu 2.3.2010.
Kävelin iloisesti kohti tallia lumen narskuessa kenkien alla. Hiihtoloma oli alkanut joitain päiviä sitten ja Aino oli päättänyt pitää tällä viikolla meille hoitajille tunteja. Eiliselle koulutunnille en ollut ehtinyt, mutta tänään lähtisin kyllä maastoon Venlalla :) Ilman satulaa olin ajatellut.

Saavuin tallipihaan ja huomasin hevosten ja ponien olevan vielä ulkona. Aikaa oli vielä jonkin verran siihen kunnes hevosia pitäisi ruveta laitamaan kuntoon, joten päätin mennä siivoamaan Venlan karsinan. Ensin kävin kuitenkin heittämässä laukkuni hoitajien huoneeseen ja katsoin ilmoitustaululta ketä kaikkia maastoon oli lähdössä. Migdi oli näköjään tulossa Alilla ja Sohvi Eevillä. Kiva pieni porukka :) Poistuin hoitajien huoneesta ja hain kottikärryt ja talikon. Jätin kottikärryt Venlan karsinan eteen ja aloitin siivoamisen. Lantaa ja likaisia puruja ei paljon ollut, joten sain homman nopeasti tehtyä. Kävin kippaamassa kottikärryjen sisällön lantalaan ja toin puhtaita puruja Venlan karsinaan. Sitten vein talikon ja kottarit takaisin paikoilleen. Katsahdin kellooni, puolen tunnin päästä lähtisimme maastoon. Oli siis aika käydä hakemassa Venla sisälle.

Tultuani Venlan tarhalle kutsuin Venlaa nimeltä ja ponineiti nosti päänsä ylös. Nappasin riimunnarun koukusta ja pujahdin aidan rakosesta sisälle tarhaan. Venla lähti löntystelemään luokseni. Tervehdin pikkuista rapsuttamalla sen otsaa ja klipsautin sitten riimunnarun kiinni sen riimuun. Tällä kertaa Venla seurasi minua kiltisti portista ulos ja odotti nätisti kun suljin portin perässämme. Migdi oli tulossa hakemaan Alia. Moikkasin tyttöä iloisesti ja Migdi vastasi. Ensimmäinen kontaktini muihin hoitajiin, jei! :)

Laitoin Venlan kiinni karsinassa olevaan metallirenkaaseen ja aloitin harjaamisen kumisualla. Venlasta lähti paljon karvaa ja varsinkin sitten kun otin pölyharjan käyttöön karvat oikein lentelivät ympäriinsä! Saatuani kaikki irtokarvat pois Venlan turkista harjasin tamman jalat pehmeällä harjalla. Sitten otin kaviokoukun. Venla nosti kaikki kaviot kiltisti, kuten sillä oli tapana. Kiitin neitiä rapsutuksilla. Laitoin kaikki harjat takaisin harjapakkiin ja lähdin hakemaan suitsia satulahuoneesta. Löysin ne omalta paikaltaan.

Aukaisin remmit ja tarjosin Venlalle kuolaimia. Tamma otti ne reippaasti suuhunsa. Vedin niskahihnan korvien yli ja kiinnitin sitten poskihihnan ja turpahihnan. Painoin vielä oman kypäräni päähäni ja lähdin sitten taluttamaan tammaa ulos. Muut olivatkin jo hevosten selässä ja säätivät jalustinhihnoja. Talutin Venlan korokkeen luokse ja hivuttauduin sen päältä tamman matalaan selkään. Olen sen verran kevyt että saan ratsastaa Venlalla, mutta jalkani ovat niin pitkät että ylsivät melkein maahan asti. Näytimme varmaan aika koomisilta yhdessä :D.

Kun kaikki olivat valmiina, siirryimme jonoon, jonka hännille me Venlan kanssa pienimpinä jouduimme. Mutta ei se haittaa, jonon perässä on mukava mennä:) Lähdimme kävelemään tallin takaa lähtevää lumista polkua pitkin metsän siimekseen. Ilma oli mitä hienoin. Pakkasta ei ollut paljon ja aurinkokin paistoi. Lumihiutaleet leijailivat hiljalleen maata kohti talitintin livertäessä läheisessä pihlajassa. Polku mutkitteli kuusten siimeksessä ja lehtipuisissa laaksoissa. Venla käveli reippaasti isompien hevosten perässä ja jäi aina välillä kuuntelemaan metsästä kantautuvia ääniä. Vaikka ylämäet olivat aika raskaita pikkuiselle ponille, Venla selvisi niistä helposti tahdonvoimalla ja pienellä kannustuksella. Jonkin ajan kävelyn jälkeen saavuimme hieman leveämmälle tielle ja otimme ravia. Venlassa ei näkynyt väsymyksen häivääkään kun neiti painoi pikkuisilla jaloillaan kiitoravia hevosten isojen askelten perässä. Nautimme molemmat täysin siemauksin maastolenkistä. Ravipätkän jälkeen siirryimme taksin käyntiin ja kävelimme takaisin tallille. Venla alkoi loppumatkasta hieman väsyä hangessa tarpomiseen ja muut joutuivat hieman odottamaan meitä, mutta eipä se näyttänyt haittaavan. Tallipihaan saapuessamme ilmoitin muille, ettemme taida Venlan kanssa tulla kentälle, kun tamma oli jo sen verran uuvuksissa. Niinpä laskeuduin Venlan selästä muiden jatkaessa matkaa lumiselle ulkokentälle.

Taputin reipasta pikkuponia kaulalle, halasin sitä ja talutin sitten Venlan sisälle talliin. Tamma oli jo lakannut puuskuttamasta, mutta oli aika hikinen. Otettuani suitset pois Venlalta, laitoin tammalle fleeceloimen. Silitin vielä ponia ennen kuin laitoin oven kiinni ja lähdin pesemään kuolaimia. Sen tehtyäni ristin suitset ja ripustin ne omalle paikalleen. Sitten kävin hakemassa laukkuni hoitajien huoneesta ja lähdin tallustelemaan kohti kotia. Päivä oli sujunut mukavasti ja maastossa oli ollut kivaa :)

Ihanaa että pääsitte mukaan maastotunnille, ponienergiaa ei ole koskaan liikaa :) Samalla ehtii tutustua myös muihin hoitajiin, Migdin ehditkin tavata jo ennen ratsastamaan lähtöä. Matalan ponin selästä ei ole pitkä matka maahan. Varsinkin jos jalat ovat jo puoliksi lumihangessa, niin ei paha ;) Olet juuri sopivasti siinä rajalla, mutta ainakin toistaiseksi ratsastaminen luonnistuu kyllä. Harmi että Venla ei ole ajoponi, muuten olisitte hyvin voineet lähteä kärryillä matkaan.

Jonon viimeisenä saa rauhassa ravata ja laukata välimatkaa kiinni ilman, että joku nopeampi joutuu odottamaan takana. Ei siis hassumpi paikka ollenkaan! Venlalle reissu oli iso urakka, mutta selvisi siitä hienosti. Loppuillan tamma torkkuikin tallissa, annoimme iltaruokien yhtydessä vähän lisäkauroja, niin poni ole huomenna ihan uupunut :)

21.2.2010 - Varusteiden putsausta
Ilma oli tänään kylmä, pakkasta noin 25ºC ja luntakin pyrytti oikein kunnolla. Olin käärinyt kaulaani paksun kaulahuivin ja käsissäni minulla oli lämpimimmät käsineeni. Toppatakinkin alta löytyi kaksi villapaitaa ja tallikengistäni pörrösukat. Eipähän ainakaan pitäisi tulla kylmä :).

Tulin tallille äidin kyydillä autolla. Kiitin häntä kyydistä ja lähdin ylittämään lumista pihaa. Huomasin hevosten olevan ulkona, nythän oli sunnuntai. Itse en varmasti olisi ulkona kovin kauan viihtynyt, mutta onneksi hevosilla ja poneilla on lämpimät turkit ja paksut toppaloimet päällään. Kävelin reippaasti Venlan tarhalle ja kutsuin sitä nimeltä. Tamma huomasi minut ja ravasi iloisesti luokseni. Annoin sille mukanani tuoman porkkanan ja ratsuttelin sitä hetken. Sitten lähdin talliin. Olin nimittäin ajatellut tänään putsata kaikki Venlan varusteet sekä harjat.

Aukaisin tallin oven ja astuin sisään lämpimään talliin. Ohutturkkisimmat hevoset oli jätetty sisälle ja ne kurkkivat iloisina karsinoistaan. Tervehdin jokaista pienillä rapsutuksilla ja jatkoin sitten matkaani tallitupaan. Tsekkasin ilmoitustaulun ja huomasin että hoitokurssi alkaisi vasta tänä iltana. Ilmankos sähköpostiini ei ollut vielä mitään ilmestynyt :). Kävelin lämpöiseen satulahuoneeseen ja jätin reppuni erään tuolin alle. Etsin satuloiden yläpuolelta Venlan nimeä ja pian löysinkin shettisneidin yleissatulan. Otin sen telineestä alas ja nostin tuolille. Sitten etsin käsiini pesuvadin, jonka kävin täyttämässä lämpimällä vedellä. Ja sitten otin kaapista satulasaippuan ja pesusienen. Irrotin satulasta jalustimet pois. Istuuduin mukavasti tuolille satulan viereen, kastoin pesusienen, puristin siitä ylimääräiset vedet pois ja otin sillä satulasaippuapurkista hieman saippuaa ja rupesin putsaamaan satulaa. Yhden puolen putsattuani otin kaapista pyyhkeen ja pyyhin satulan kuivaksi. Sitten käänsin satulan ja putsasin toisenkin puolen sekä kuivasin sen. Tämän jälkeen putsasin myös jalustinhihnat, kuivasin ne ja kiinnitin takaisin satulaan. Ihailin hetken työni tuloksia ja nostin sitten satulan takaisin oikealle paikalleen.

Seuraavaksi oli vuorossa suitset. Asetin tuolin pöydän ääreen ja hain suitset. Avasin soljet ja painoin mieleeni, monensissa reiissä ne olivat olleet. Hain pienen kipon ja täytin sen kuumimmalla vedellä mitä hanasta tuli ja laitoin kuolaimet sinne, jotta niihin pinttynyt lika lähtisi. Pesin suitset huolellisesti läpi joka paikasta ja kuivasin satulasaippuan rippeet pois. Kun joka ikinen osa oli jynssätty läpi, aloitin suitsien kokoamisen. Tämä oli vasta toinen kerta koko elämäni aikana, joten siinä kesti hetken, ennen kuin kaikki osaset olivat oikein päin omilla paikoillaan. Olin oikein tyytyväinen aikaansaannokseeni. Kuolaimetkin olivat puhdistuneet huimasti kuumassa vedessä liottuaan. Ristin suitset ja laitoin ne roikkumaan Venlan nimellä koristettuun koukkuun. Kävin kippaamassa vedet viemäriin ja laitoin kaikki ämpärit, purkit, pesusienen ja pyyhkeen takaisin paikoilleen.

Mahani oli alkanut hieman kurnia, joten otin reppuni ja menin tallitupaan. Istahdin pöydän ääreen ja kaivoin vaaleanvihreästä repustani mikropitsan ja pullollisen mehua. Repäisin pizzan muovit pois ja laitoin sen mikroon lämpenemään. Piippauksen jälkeen avasin mikron oven ja otin pizzani sieltä pois. Aloitin ahnaasti Saarioisten jauhelihapizzan syömisen. Nam, että oli hyvää :D. Join päälle mansikkamehua ja sitten vatsani olikin täysi. Heitin roskat roskikseen ja laitoin juomapulloni takaisin reppuun.

Sitten lähdin putsaamaan Venlan harjoja. Hain harjapakin ja lähdin ulos. Siellä tuiskutti lunta vieläkin, mutta siitä välittämättä istahdin puomille ja otin kumisuan toiseen käteeni ja rupesin sillä putsaamaan harjoista pölyjä ja irtokarvoja pois. Paljon niistä kyllä lähtikin. Harjoja ei oltu varmaan putsattu pitkään aikaan, joten toimintani taisi todella olla tarpeeseen. Kun jokainen harja oli puhdas ja harjapakista oli kopisteltu pölyt pois, laitoin harjat siihen takaisin ja menin sisälle. Jätin harjapakin oikealle paikalleen, mutta nappasin sieltä perusharjan mukaani. Hain Venlan pintelit ja rupesin harjaamaan niitä yksi kerrallaan puhtaiksi. Sen tehtyäni harmaat pintelit olivat saaneet alkuperäisen värinsä eli valkoisen ja minä olin tyytyväinen. Kieritin pintelit rullalle ja laitoin paikoilleen. Sitten vein perusharjan harjapakkiin ja mietin mitä voisin seuraavaksi tehdä. Karsinan puhdistus- tuli äkkiä mieleeni ja lähdin kävelemään kohti kottikärryjä ja talikoita. Nappasin yhden kottareista ja yhden talikon ja vein ne Venlan karsinalle. Aukaisin karsinan oven ja työnsin kottarit puoliksi sisään karsinaan, jotteivät ne olisi tien tukkeena. Tartuin talikkoon ja aloitin lanan luomisen. Hyräilin samalla Katy Perryn Hot N Cold -biisiä, joka oli soinut koko päivän päässäni. Saatuani karsinan puhtaaksi, kävin kippaamassa lannat lantalaan ja täytin kottikärryt puhtailla puruilla, jotka toin sitten Venlan karsinaan. Sitten vein tavarat paikoilleen ja kävin hakemassa reppuni tallituvasta. Kävin vielä sanomassa heipat rakkaalle hoitsulleni ja lähdin kotiin :).

Joskus sitä toivoisi olevansa pörröinen pieni shetlanninponi. Syksyllä tarvitsisi vaan syödä hyvin ja kasvattaa talvikarva, niin jaksaa hyvin talvipakkasilla. Mutta ei auta, on pakko tyytyä kerrospukeutumiseen :) Venlan pienessä satulassa ei ole liikaa putsattavaa, ja sekin kaikki tuli tarkasti huollettua hyvään kuntoon. Kuolaimistakin katosi kerta heitolla kaikki alkuvuoden ruoan jämät ja kuolat. Joku saisi kyllä keksiä teflon-kuolaimet...

Hyvän evästauon jälkeen jaksaa taas! Loputkin vermeet, joita Venla omistaa, saivat puhtaan ja pölyvapaan olomuodon. Tehokas hoitopäivä sinulla, josta talliväki kiittää ja kumartaa. Ja taas saimme muistutuksen siitä, että talliradiota ei tarvita, kun ahkerat hoitajat kuitenkin hyräilevät puuhailun lomassa ;)

8.2.2010 - Lumipesu
Hyppelehdin iloisesti kohti tallia pienten lumihiutaleiden leijaillessa hitaasti maata kohti. Koulu oli juuri päättynyt ja olin ehtinyt vain käydä nopeasti kotona vaihtamassa vaatteet ja nappaamassa pari voileipää mukaan. Lumi narskui mukavasti ratsastuskenkien alla, nautin päivästä täysin siemauksin. Kohta olisin talilla ja pääsisin taas tapaamaan rakasta Venlaani.

Aukaisin tallin oven ja ihana hevosten ja heinien lämmin tuoksu tunkeutui sieraimiini. Pistin hetkeksi silmät kiinni ja kuuntelin hiljaisena hevosten liikehdintää karsinoissaan. Mikä voisi olla ihanampaa kuin tämä? Ei mikään:). Kävelin käytävää pitkin tallitupaan ja jätin laukkuni penkille. Tsekattuani ilmoitustaulun, kävelin talliin Venlan karsinalle. Pikkuinen tammamamma hörisi minulle iloisesti huomatessaan porkkanan taskussani. Anoin sen sille ja pujotin samalla riimun sen päähän ja napsautin riimunnarun kiinni. Aukaisin karsinan oven ja lähdin taluttamaan Venlaa ulos puomille samalla toisessa kädessä harjapakkia kantaen. Ilma oli aurinkoinen, joten olin päättänyt antaa Venlalle kunnon lumipesun. Kiinnitin riimunnarun löysästi puomiin kiinni ja toin tammalle hieman heiniä pureksittavaksi, jottei sillä olisi tylsää.

Otin kumisuan käteeni ja kastoin sen lumessa. Sitten rupesin vain harjaamaan Venlaa pyörein liikkein, niin että lumi pöllysi. Venla ihmetteli aluksi, mitä ihmettä minä oikein puuhasin, mutta keskittyi sitten vain syömiseen. Pian Venla oli ihan luminen ja päätin aloittaa putsaamisen. Laitoin kumisuan takaisin harjapakkiin ja otin pölyharjan. Rupesin rennoin liikkein harjaamaan lunta pois Vilman turkista. Ja taas lumi pöllysi ja Venlan häntä huiski iloisena puolelta toiselle. Viimeisenkin lumihippusen lähdettyä, putsasin vielä Venlan kaviot ja setvin harjan ja hännän. Sitten kipaisin hakemassa tallista pyyhkeen ja kuivasin Vilman läpikotaisin, jottei sille tulisi kylmä hieman märässä turkissaan. Nyt Vilma kiilteli puhtauttaan ja shettiksen karvat olivat söpösti pörrössä.

Varmistin että Venlan riimunnaru oli kunnolla kiinni puomissa ja lähdin sitten viemään harjoja takaisin paikoilleen. Sitten kävin hakemassa talikon ja kottikärryt ja rupesin siivoamaan Venlan karsinaa. Lannat olivat onneksi nätisti yhdessä kulmassa eikä puuhassa kauan nokka tuhissut. Kävin kippaamassa lannat lantalaan ja toin karsinaan puhtaita puruja tilalle. Sitten vein kottarit ja talikon paikoilleen ja hain Vilman puomilta sisälle puhtaaseen karsinaansa. Suljin oven kiinni ja sanoin heipat pikkuiselle hoitohevoselleni. Nyt minun olisi kiirehdittävä ratsastustunnille :)

Tallielämä tuntuu todella maistuvan sinulle :) ! On ilo seurata innokasta ja aktiivista hoitamistasi. Venlakin on huomattavan rento seurassasi ja nauttii yhteisistä hoitopäivistänne. Tarinoissasi on usein "Venla"-nimen sijaan "Vilma". Periaatteessa se ei häiritse, mutta koska tallilat löytyy hevonen, jota kutsutaan Vilmaksi, niin selkeyden kannalta olen korjannut tekstiin oikean kutsumanimen.

Hih, ihmisille lumipesut eivät aina kelpaa, mutta poneilla se on varsin hyvä keino päästä helposti eroon talven pölyistä. Pesun jälkeen voi myös laittaa kevyen fleeceloimen, niin se auttaa huimasti kuivumisessa, eikä ponille tule vilu.

23.1.2010 - Hoitotarina
Oli aamupäivä, kello oli vasta puoli yksitoista kun makasin sängyssäni ja mietin mitä tekisin. Minulla oli hieman kuumetta, vain 37,2°C, mutta se oli riittävästi siihen ettei äiti ollut päästänyt minua aamulla kouluun. Ei sillä että olisin halunnut, mutta kotona oli ihan älyttömän tylsää. Yhtäkkiä kännykkäni piippasi, se oli merkki siitä että tekstiviesti oli saapunut. Se oli läheisen ratsastuskoulun omistajalta Ainolta. Hän oli huomannut hoitsupyyntöni ja antoi minulle luvan ruveta hoitamaan pientä Venlaa. Hihkaisin ilosta ja pomppasin salamana ylös sängyltäni. Nyt äkkiä tallille!

Lumi pöllysi silmilleni, kun poljin täyttä vauhtia Golden Horsen pihaan. Hevoset olivat näköjään ulkona, ne tuijottivat kummissaan kaaharia; minua. Jätin pyörän hieman rauhallisemmin pyörätelineeseen ja lähdin kävelemään reippain askelin poniaitauksen luokse. Shettikset löntystelivät iloisena portille huomatessaan minut. "Hei pikkuiset pullaponit, missäs Venla on", lepertelin niille iloisena. "Ai siinähän sinä oletkin kaunokainen", Venla oli tunkenut pikkuisen turpansa kainalooni ja haisteli taskuani herkkupalojen varalta. Silitin sen pehmeää turpaa, mutta muut shettikset tulivat kateellisiksi ja yrittivät päästä hekin rapsutettaviksi ja minun suosiooni. Rapsuttelin hetken jokaista ja lähdin sitten talliin.

"Hei Sammy!" Aino huusi minulle toimistosta. "Moi, tulin hoitamaan Venlaa", hymyilin leveästi ja kävelin Ainon luokse. "Eikö sinun pitäisi olla koulussa?" Aino ihmettele. "Minulla on vähän kuumetta, niin äiti antoi minun jäädä kotiin, mutten voinut olla tulematta tänne, kun kotona on niin tylsää", selitin nopeasti. "Selvä, mutta älä rasita itseäsi liikaa", Aino sanoi. "Joo, en. Voinko muuten ottaa Venlan pois tarhasta ja vähän harjailla sitä?" kysyin. "Kyllä se käy, mutta varo etteivät muut pääse karkuun", Aino vastasi ja syventyi sitten taas puuhiinsa. "Joo", sanoin ja lähdin kävelemään kohti harjakoreja. Nappasin sieltä mukaani Venlan harjat ja menin ulos tallista. Jätin harjakorin puomin viereen ja kävelin shettisten luokse. Tällä kertaa ne eivät enää jaksaneet tulla luokseni vaan jäivät käyskentelemään tarhan toiseen päähän. Nappasin koukusta riimunnarun ja pujottauduin aidan välistä sisään. Kävelin Venlan luokse ja napsautin riimunnarun sen riimuun kiinni. Venla lähti iloisesti mukaani, itse asiassa melko innokkaasti riimunnarua kiskoen. Muut shetlanninponit eivät välittäneet lähdöstämme vaan jäivät paikoilleen. En osannut yhtään aavistaa mitä Venla seuraavaksi teki: Kun olin saanut portin auki, se ryntäsi täyttä päätä ulos tarhasta kaataen minut kumoon pehmeään lumipenkkaan ja repäisten riimunnarun pois kädestäni. Minulta kesti hetken tajuta mitä oli tapahtunut, mutta toinnuttuani täräyksestä nousin nopeasti seisomaan ja suljin portin, jotteivät muut ponit karkaisi. Onneksi Venla ei ollut juossut kauas: Se seisoi viattoman näköisenä puomin edessä roikottaen hampaissaan kaviokoukkua. En voinut olla nauramatta. Repesin totaalisesti siihen paikkaan. Naurukohtauksen taannuttua kävelin rauhallisesti Venlan luokse ja sidoin sen riimunnarustaan kiinni puomiin, ettei se keksisi enää muita temppuja.

Otin harjakorista kumisuan ja rupesin pyörein liikkein harjaamaan Venlasta irtokarvoja pois. Kun olin harjannut molemmat puolet, otin pölyharjan ja harjasin sillä Venlan vielä läpi. Shettis-neiti seisoi kiltisti paikoillaan koko harjauksen ajan. Otin pehmeän harjan, jolla harjasin sen jalat ja pääharjan, jolla harjasin sen pään. Sitten otin kaviokoukun ja tartuin päättäväisesti Venlan etujalkaan. Tämä nosti sen kiltisti ja sain putsattua kaikki kaviot ilman minkäänlaista häiriötä. Lopuksi otin vielä kovan harjan ja setvin Venlan harjan ja hännän. Loppujenlopuksi Venla näytti tosi siistiltä ja puhtaalta. Olin tyytyväinen siihen mitä olin saanut aikaan ja Venlakin oli jo selvästi tottunut minuun ja ehtinyt jopa rentoutua harjauksen ajaksi. Irrotin riimunnarun puomista ja talutin Venlan tarhaan, jonne päästyään pieni poni heitti mahtavat pukit. Minä vein harjat paikoilleen ja lähdin talliin putsaamaan Venlan karsinaa.

Löysin kottikärryt ja talikon nojaamasta ulkoseinää vasten. Otin ne siitä ja työnsin sisälle talliin Venlan karsinan eteen. Otin talikon ja kävin työhön. Onneksi Venla on aika siistiä tyyppiä ja kaikki lannat olivat yhdessä kulmassa, samoin pissaiset purut. Kaiken lastattuani kottareihin, työnsin ne ulos ja kippasin lantalaan. Sitten täytin kottikärryt puhtailla puruilla ja vein ne Venlan karsinaan. Nyt se oli puhdas ja vein kottarit ja talikon sinne mistä otinkin.

Joku talliapulainen (nimi ei tule nyt mieleen) tuli kysymään minulta halusinko auttaa päiväruokinnassa. Sanoin että totta kai ja lähdimme yhdessä kohti heinäpaalia. Rupesimme repimään siitä heiniä heinäkärryihin. Se rupesi nopeasti tuntumaan käsissä, sillä heinät olivat melko kovasti kiinni paalissa. Talliapulainen sanoi että siihen tottuu. Kun heinä kärryt olivat täynnä, hän lähti jakamaan niitä hevosille ja poneille ja käski minua hakemaan vesiletkun ja rupeamaan täyttämään vesiämpäreitä. Tein työtä käskettyä ja löysin vesiletkun nopeasti. Kävin aukaisemassa hanan ja rupesin täyttämään shettisten juomaämpäriä. Se tuli pian täyteen ja siirryin seuraavan tarhan luo. Ehdin täyttää neljien tarhojen juomaämpärit, kun talliapulainen tuli takaisin ja sanoin voivansa jatkaa siitä. Hän sanoi kiitos avusta ja minä sanoin että eipä kestä, hevosasioissa on aina hauska auttaa. Kävin vielä sanomassa heipat kullanmurulleni ja lähdin polkemaan kotia kohti. Olokin tuntui paljon paremmalta kuin aamulla. Raitis ilma taisi tehdä hyvää. :)

Kunnon hevosfani ei jää kotiin kuumeenkaan iskiessä.. :) Toivottavasti tauti ei palannut ärmäkkäämpänä, vaan raitis ilma ja pieni puuhailu todella auttoivat. Pienet ponit ovat vikkeliä päätöksissään (ja ruoka-astian tyhjennyksessä), Venla varsinkin. Tamma osaa yllättää, mutta nyt ainakin tiedät - pitkälle poni ei onneksi lähtenyt.

Venla on usein aika säikky, joten jos tamma vaikutti rennolta ja luottavaiselta, voit todella olla ylpeä itsestäsi :) On hieno taito osata voittaa hevonen puolelleen. Kiitos ruokinta-avusta, ulkotarhojen juoma-automaatit eivät oikein toimi talvella (kiitos kovan pakkasen), joten vedenkantaminen on aikamoinen homma.

17.3.2009 - Vilkutivilkuti
Ei valitettavasti sopinut Jennan aikatauluun tallihommat :/ Sovimme että Venla jatkaa muiden kanssa, toivottavasti kuitenkin näemme häntä vielä jonain päivänä tallikäytävillä (hoitajana tai muuten vain) :) Nyt vain kevättä kohti ja uutta hoitajaa etsimään!

9.8.2008 - Nostalgiaahan tämä jo on...
Sen lisäksi että talli alkaa olla jo iäkkään puoleinen yritys, niin oli todellinen ilo saada viesti Venlan vanhalta hoitajalta. Jenna käväisi tallilla ja aikamme pulistuamme kävimme katsomassa poniakin (niin, sehän se vierailun pääkohde oli ;). Eihän tuo suloinen poni osaa muuta kuin sulattaa sydämiä ja niinpä Jennan lähtiessä kotia kohti kävin kirjoittamassa hänen nimensä hoitajalistaamme.

Nyt siis Venlan hoitopäiväkirjaan saadaan tuttua käsialaa, ponia käsittelee tuttu hoitaja ja toivottavasti kaikki sujuu tutun turvallisesti! Toivotamme Jennan jälleen tervetulleeksi tallille :)