Hoitaja-info
Nimi: Meeri N.
Aloittanut: 9.8.2008


Hoitaja kertoo itsestään:
"Olen -94 syntynyt, aika pitkä tyttö. Olen hyvin taiteellinen ihminen, tykkään kuvata ja piirtää todella paljon. Minut voi löytää tallilta lähinnä Vilin karsinasta, tarhoilta tai muusta paikasta kuvaamassa kameran kanssa. Ruskeat hiukseni ovat melkein aina ponnarilla. Paras tuntomerkki on tallitakkini, jossa lukee "Ponypower" :)"

Suoritetut merkit ja kurssit:

Hoitolomake

xxx = tallimerkintä     xxx = hoitomerkintä     xxx = ratsastusmerkintä

31.10.2011 - Hoitotarina
Koulukiireiden helpottaessa on lähteä vähän tuulettumaan, ja mikäs muukaan paikka olisi sopiva kuin talli. Syysloman kunniaksi tallilla olikin paljon porukkaa, kun muutkin hoitajat olivat tulleet katsomaan omia kullanmurujaan. Vili torkkui tyypilliseen tapaansa karsinassaan, mutta heräsi kun aukaisin karsinan oven. Se hörähti heti ja odotti rapsutuksia, joita se myös sai.

Hoitajien huoneessa oli paljon uusia kasvoja. Tervehdin kaikkia ja liityin heidän seuraansa juttelemaan vähän kaikesta. Pienten esittelytuokioiden jälkeen juttu alkoi luistamaan vielä paremmin, enkä edes huomannut ajan kuluvan todella nopeasti. Eipä se haitannut, kun ei tarvinnut mennä seuraavana päivänä kouluun. Kivoista jutteluhetkistä huolimatta päätin mennä touhuamaan Vilin kanssa, kerran kun tallille tulin. Kävin hakemassa harjat ja suuntasin kohti ruunan karsinaa. Se oli jatkanut päiväuniaan, mutta heräsi taas kun astuin sisälle karsinaan. Harjaustuokion aikana ruuna kyllä nukahti uudestaan - onneksi se ei sentään kuorsannut! Jossain kohtaa harjaustuokiota alkoi käytävältä kuulumaan innokkaiden ratsastajien ääniä. Aino huuteli ohjeita tuntilaisille koskien ratsuja ja niiden varusteita.
- Meeri, et viitsisi tulla auttamaan yhtä alkeiskurssilaista, kun Tallulla ei ole hoitajaa kuka auttaisi häntä? Aino kysyi kun olin lopettamassa Vilin harjaamisen.
- Totta kai, tarviiko mun tulla taluttamaan myös?
- Mielellään, Aino vastasi ja sehän kävi minulle. Kävin viemässä Vilin harjat takaisin ja suuntasin ponitamman karsinalle, jossa tyttö oli. Hän oli tuonut jo suitset ja satulan, joten yhteistuumin laitoimme ne Tallun päälle. Tyttö osasi hienosti pistää suitset tamman päähän ja olimmekin nopeasti valmiina.

Tunnilla oli muitakin ratsukkoja kuin Tallu ja sen ratsastaja. Krafti näytti olevan myös, sekä Harald, Niko sekä Taika. Mikäs siinä taluttajana ollessa, vähän vain oli outoa talutella pientä shetlanninponia kun olin tottunut käsittelemään isoa nallekarhua, eli Viliä. Tunnin aiheeseen kuului lähinnä käyntiä, mutta välillä sain myös hölkätä kun kurssilaiset kokeilivat ravia. Sehän vain teki hyvää kunnolle, kun tunnin käveli ponin vierellä. Tunnin jälkeen autoin vielä ratsastajaa ottamaan tammalta varusteet pois, jonka jälkeen menin takaisin Vilin luokse. Suitset kädessä menin taas sen karsinaan, ja ajattelin mennä ruunan kanssa pienelle kävelylenkille - ilman satulaa tietenkin.

Koska Aino piti tunteja maneesissa, päätin mennä kentälle hieman kävelemään ruunan kanssa. Se selvästi piristyi, kun se pääsi taas kentälle vähän verryttelemään jalkojaan. Teimme hieman erilaisia käännöksiä, voltteja ja Vili selvisi niistä yllättävän hyvin, eikä siitä uskoisi sen olevan melkein kolmekymppinen. Ravia en edes uskaltanut koittaa, sillä kuitenkin olisin tipahtanut kun tasapainoni ei ole mitään kympin luokkaa.

Tallissa Vili sai herkkuja, sillä se oli pärjännyt hyvin pienessä jumpassa. Se rouskutteli porkkanat nopeasti ja jäi lepäämään karsinaan. Itse jouduin lähtemään kotiin, kosta kello näytti jo vaikka mitä.

Syyslomalla moni hoitaja vietti pitkiä päiviä tallilla. Oli ihanaa kysellä kuulumisia ja aika monen suusta kuului sama lausahdus: "koulussa on ollut kiireitä niin en ole ehtinyt tulla tallille. Mutta nyt on ihanaa unohtaa hetkeksi opiskelu ja omistautua hoitohevoselle."

Uusia hoitajia on tullut ja varmaan tässä loppuvuoden aikana saadaan vielä pari lisää. Vanhoja kasvoja on lopettanut ja vielä odotellaan pari päivää, että palaako joku vanhoista hoitajista mukaan porukkaan. Muussa tapauksessa meitä on taas muutama vähemmän. Mutta on ollut ilo huomata että sinä ja monet muut pitkään tallilla hoitaneet jatkavat edelleen :)

Hih, kuorsaava Vili! Se olisi kyllä hauskaa. Kiitos, että tulit auttamaan alkeiskurssilaisten kanssa. Pienen shettiksen rinnalla on mukava juosta, ei tarvitse liikaa rehkiä. Jaksaa sitten vielä liikkua oman eläkeläisruunan kanssa. Vilille liikunta teki myös hyvää, käykää ihmeessä toistekin liikkumassa. Maneesissakin on nyt tilaa kun tuntitoimintaa on syksyn aikana vähemmän.

19.7.2011 - Tukkitiistai
Tukkitiistai on osa hoitajien kesätempauksia, joita järjestetään kerran viikossa 20.6 - 6.8.
Kun olin aikaisemmin tallin ilmoitusseinältä katsonut tulevia tapahtumia, tukkitiistai oli heti sellainen mihin halusin osallistua. Kiireiden takia muut tapahtumat olivat jääneet vähemmälle, mutta estetuntia en voinut ohittaa, sillä olihan siitä jo aikaa kun esteillä olen viimeksi ollut.
- Moi, onko tukkitiistain tunnille vielä tilaa? Tässä olis yks innokas, mutta Vilillä en taida ihan mennä, sanoin Ainolle, joka istui toimistossa tehden paperitöitä.
- Totta kai siellä on vielä tilaa! Juu, Vilin on parempi jättää estehyppelyt sikseen, mutta kukakohan olisi sulle sopiva ratsu... Niko? Aino ehdotti, ja sai minulta myönteisen vastauksen. Niko onkin vallan ihastuttava ponipersoona. Estetuntiin oli vielä jonkin aikaa, mutta päätin sen ajan mennä katsomaan Viliä, joka varmaan laidunsi laitumella.

Ennen estetuntia tallissa kävi kova tohina - poneja oli pitkin käytäviä ja hoitajia puikkelehti niiden välistä. Nikon karsinan tykönä ei onneksi ollut kova ryysis, joten päätinkin laittaa ponin käytävällä kuntoon. Oli ruuna pikkuisen pienempi kuin Vili, mutta ihan sopivan korkuinen silti. Varusteet haettuani ja ponin käytävälle saatuani aloin harjailla sitä. Laitumella se ei ollut kovin sotkenut, joten pikaharjaus riitti vallan hyvin. Kovin ruuna meinasi harjoja saada suuhunsa, mutta ei se ylettynyt narujen takia. Varusteet menivät ruunan päälle aika hyvin. Pian muut ratsukot lähtivät kävelemään kentälle päin.

Aino oli laittanut kentälle jos monenmoista estettä. Kaikki olivat kuin uusia, joten torstain uurastus näytti tuottavan tulosta. Niko tuntui jo heti alusta asti innokkaalta, joten toiveet olivat korkealla. Lämmittely sujui leppoisasti. Ruuna liikkui hyvin, ja avut saatiin kuulolle. Ainon rakentamat maapuomit ylittyivät aikamoisella vauhdilla, mutta uusintayrityksellä Niko rauhoittui eikä puomit kolisseet. Isommilla esteillä ruuna jätti oikein kunnon ilmavarat, joten puomit eivät kolisseet kentälle. Vaikka poneja oli mukana jokunen kappale, saimme kuitenkin hyppiä kunnolla, ainakin omasta mielestäni. Ruuna meni jokaisen esteen yli kuin konkari, eikä pudotuksia tullut kuin yksi kappale. Lopputunnista se olikin ihan hikinen, mutta eipä ihmekään. Tunti meni nopeasti, ja Niko oli superponi.

Olin säästänyt pari hevosnamia ruunalle, jotka annoin tunnin jälkeen. Se oli aivan ihana poni, mutta Vili on silti parempi. Kun olin saanut ponin hoidettua, päätin vielä mennä katsomaan mitä Vilille kuului. Ja sillä reissulla kestikin aikaa.

Arvelin, että estetunti keräisi eniten innokkaita osallistujia, sillä harva hyppää esteitä itsenäisesti ja tunneillakin keskitymme enemmän kouluratsastukseen (kunnes joku päivä saamme viimein kasaan estetuntiryhmän, niin sittenhän meillä hypellään joka viikko!). Harmi, ettet päässyt oman hoitohevosen kanssa mukaan, mutta onneksi Niko sopi sinulle hyvin ratsuksi tälle tunnille :)

Onnekseen Vili sai myös tänään huomiota. Ja toisaalta, onhan se joskus kiva vain loikoilla laitumella ja katsella tallipihaa kohti toisten uurastaessa kentällä kesähelteillä. Kaikessa herttaisuudessaan Vili saattaisi olla sellainen tapaus, joka ilkikurisesti naureskelee nuoremmilleen - "munpa ei tarviikaan!".

Torstain tolppatalkoot saivat meidän estekaluston näyttämään taas asialliselta. Eihän niitä olisi kehdannut elokuun kisoissa käyttääkään muuten, ratsastajathan olisivat nauraneet itsensä kuoliaaksi meidän harmaat puomit nähdessään. Hyppääminen teiltä sujui hyvin. Nikon kokemus antoi sinulle mahdollisuuksia keskittyä istuntaan ja hyvin teiden ratsastamiseen.

16.6.2011 - Hoitotarina
Ei voinut olla totta! Kesälomaa oli kulunut jo reilu viikko, ja heti ensimmäisen viikon jälkeen ei aurinko enää paistanutkaan. Ulkona satoi vettä, mutta silti päätin lähteä käymään Golden Horsessa katsomassa Viliä. Onneksi kuitenkin bussit kuitenkin kulkivat suhteellisen usein, joten ei minun kauaa tarvinnut sateessa seisoskella.

Sateenvarjo joutui kyllä kovalle käytölle. Tallipihassa ei iltapäivällä näkynyt ristin sieluakaan, mutta kukapa nyt haluaisi olla pihalla rankkasateessa. Jotkut hevoset kuitenkin olivat pihalla tarhoissaan, ihan tyytyväisen näköisinä. Onneksi ei ole kauhean kylmä, sillä se tästä vasta puuttuisi, ajattelin samalla kun kävelin tallipihassa. Sisällä ei ollut hirveästi porukkaa, sillä ratsastustunteja ei näin kesällä järjestetty. Vili oli tapansa mukaan päiväunilla, jotka loppuivat kun astuin karsinaan rapsuttelemaan sitä. Se tykkäsi siitä ihan mahdottomasti, eikä meinannut päästää minua lähtemään ollenkaan. Satulahuoneessa olikin muutama tyttö putsaamassa satuloita. He esittäytyivät Adaksi ja Viiviksi ja jatkoivat satuloiden puhdistamista. Kaappasin ruunan harjalaatikon mukaani ja menin takaisin Vilin hellittäväksi. Eipä tainnut talvikarva vielä täysin tipahtaa, sillä isoja karvatukkuja tuli aina muutaman vedon jälkeen. Ruuna ainakin nautti harjaamisesta, sen näkisi vanha Erkkikin! Kova homma ruunan harjauksessa oli, varsinkin kun karvaa tuntui lähtevän oikein urakalla. Sitten ei muuta kuin ruuna käytävälle ja lantakärrääjän rooliin. Onneksi Vilin karsina ei ollut kovin sottainen, sillä muuten siinä olisikin vierähtänyt tovi. Muutamat pikkulapset tulivat ruunaa taputtelemaan, mutta ruuna ei tehnyt mitään. Tyhjennettyäni kottikärryt kävin hakemassa ruunan suitset, jota en ollut pessyt ties koska viimeksi. Aino antanut luvan pienelle koulutreenille, ja ajattelin nyt käyttää tilaisuuden hyväksi - tosin ilman satulaa. Ruunaa suitsiessa päätin, että emme mene kentälle vesisateessa, vaikkemme sokerista olekaan. Toivottavasti maneesissa ei ole ketään, mietin ja lähdin taluttamaan ruunaa sinne.

Maneesissa ei ollut ketään. Yritin itse päästä ruunan selkään ilman jakkaraa, mutta toivottomaksi se meni. Ei auttanut muuta kuin hakea laidalta tuoli ja ponnistaa sen avulla selkään. Olinkin jo vallan unohtanut ruunan pehmeät askeleet - niissä on onneksi helppo istua. Alkuverryttelyn aikana maneesiin tulikin toinen ratsukko, jonka tunnistin Sinnaksi ja Lenniksi.
- Moi, tekin ootte näköjään tullut tänne treenaamaan! huikkasin Sinnalle, joka nousi hevosen selkään. Vili saikin hiukan pidemmät lämmittelyt kun tarkoitus oli, sillä innostuimme Sinnan kanssa juttelemaan vähän kaikesta maan ja taivaan väliltä. Kun juorut oli jaettu eteenpäin, oli aika hiukan treenata. Ruunan ravi oli todella pehmeää, eikä siitä voinut tippua. Vanhuksen pää ei tainnut mennä kovin sekaisin, vaikka teimmekin paljon ympyröitä ja kiemuroita. Hyvin se taipui vanhukseksi, siirtymisiä unohtamatta. Ihan pienen laukkapätkän jälkeen oli aika kävellä loppuverryttelyt. Ruuna oli mennyt todella hienosti, joten se saikin isot kiitokset. Sinna jäi vielä Lennin kanssa treenaamaan, kun lähdimme takaisin tallille päin.

Tallissa kuivasin ruunan pyyhkeellä, sillä vettä oli satanut matkalla runsaasti. Se nautti kovasti saamastaan huomiosta. Taisi ruuna-parka melkein nukahtaa pikaisen harjauksen aikana, mutta ihmekö kun herätin sen aikaisemmin päiväunilta. Kaivoin pari heppanamia taskusta ja äkkiä ne katosi Vilin mahaan. Jatkakoot päiväunia rauhassa, ajattelin ja vein kaikki tavarat takaisin satulahuoneeseen. Melkein juoksin bussipysäkille, etten vaan kastuisi enempää.

Sade löysi taas vaihteeksi tiensä meille päin. Ehdittiin siitä lämmöstä ja auringosta hetki nauttiakin, eiköhän se jostain kohta taas ilmesty taivaalle meitä muistuttamaan läsnäolollaan :) Osa hevosista tuntui jopa nauttivan viileästä kesäsateesta. Nuorimmat hevoset hölkkäsivät tarhoissa innoissaan sadeloimet päällään.

Vilille rapsutukset kelpaavat edelleen, se on hyvä merkki (: Omaa hoitajaa on takuulla mukava nähdä! Ruuna piti talvikarvasta kiinni pitkään, mutta nyt on takuulla viimeisetkin irtokarvatukot saatu tältä keväältä pois. Ja viimeiset karisivat viimeistään siinä vaiheessa kun pääsitte iltapäivähölkälle maneesiin. Onneksi on maneesi - en minäkään tykkäisi ratsastaa kaatosateessa!

Kun tunteja ei ole, maneesi on koko kesän hoitajien ja yksityisratsastajien käytössä. Eli tilaa takuulla on, varsinkin silloin kun sää sallii ratsastaa myös kentällä. Kesän aikana kannattaa siis ottaa kaikki ilo irti ratsastamisesta.

20.2.2011 - Kirpeä talvipäivä
Pakkanen ei ollut lauhtunut viikkoon, ja aamullakin mittari näytti melkein -30 astetta. Ei auttanut muuta kuin vetää toppavaatteet niskaan ja anella isältä kyyti tallille, eihän sinne kukaan hullu kävele! Onneksi ei sentään satanut lisää lunta, vaan oli muuten ihana ilma, mitä nyt vähän kylmä.

Vanhus eli Vili oli tarhassa viettämässä pakkaspäivää Haran kanssa. Ei uskoisi ruunan lähentelevän kolmeakymmentä vuotta, kun katsoi sen ja Haran talvileikkejä. Tallustelin tarhalle päin ja jäin hetkeksi aikaa katselemaan herrojen menoa. Sinna tulikin pian tarhalle riimunnaru kädessä, aikomuksena vaihtaa tarhattavat hevoset.
- Moi vaan, eikö olekin kylmä? Saat viedä Vilin talliin jos haluat, Sinna sanoi hilpeästi ja ojensi toisen narun minulle.
- On täällä vähän viilee, mut parempi tää on kuin loskakelit, sanoin ja menin hänen perässään tarhaan. Vili tuli heti luokse ja tarkisti heti taskut makupalojen varalta. Ruuna seurasi kiltisti perässä, kun kävelimme lämpöiseen talliin. Tallissa ei ollut mikään kova tohina päällä, tosin oli sunnuntai ja kello ei ollut vielä edes kahtatoista. Vein ruunan karsinaan, joka oli ilmeisesti siivottu sillä välin kun se oli ollut tarhassa.
- Ei mulla ole nyt yhtään namia mukana, turhaan tarkistat toista kertaa, nauroin kun Vili toista kertaa yritti taskujani tutkia samalla kun otin siltä loimea pois. Kävin nopeasti viemässä loimen takaisin satulahuoneeseen ja otin mukaani harjakorin. Ei ruunassa kyllä ollut hirveästi harjattavaa, sillä loimi oli peittänyt karvapeitteen miltei kokonaan. Vili kuitenkin tykkäsi pienestä harjaustuokiosta, jonka aikana ruunasta kuoriutui puhdas eläkeläinen.
- Kuules kuomaseni, mitä jos mentäisiin taas maastoon vähän käppäilemään? kysyin siltä, kun harjaustuokio oli loppunut. Vastaukseksi sain tuhinaa, jonka päättelin tarkoittavan myöntävää vastausta.

Ulkona oli edelleen kylmä. Onneksi Vili oli kasvattanut vielä talvikarvan, joten sille ei ihan heti tullut kylmä. Päätimme lähteä kävelemään lyhyintä reittiä, sillä kuka nyt jaksaisi kävellä melkein kymmenen kilometrin lenkkejä tällä pakkasella. Ruuna kulki verkkaisesti mukana, ja haistelikin välillä lumikasoja. Metsässä kuului vain lumen narinaa, sekä lintujen laulua - oli mitä ihanin ilma olla rakkaan hoitohevosen kanssa ulkona! Vili jaksoi hienosti kävellä koko lenkin, ei näköjään ruunan kunto ollut huonontunut viime vuosien myötä. Tallissa oli edelleen rauhallista, mutta nyt oli enemmän hoitajiakin tullut sisälle. Tunnistin ainakin Irethin, joka oli Netteä hoitamassa käytävällä. Huikkasimme tervehdykset ja jatkoimme omia touhujamme. Itselleni oli ainakin tullut lämmin, mutta Vili näytti olevan ihan normaali itsensä. Jätin Vilin karsinaan, sillä isä tuli hakemaan minua juuri sopivaan aikaan. Annoin sille vielä läksiäissuukon ja menin lämmitettyyn autoon istumaan.

Onneksi kohta on maaliskuu ja sehän on ensimmäinen kevätkuukausi. On siis väistämätöntä, että nämä pakkaset pian loppuvat! (Sinna huutelee tallikäytävältä, että haaveilen ihan turhaan keväästä - takatalvi ehtii tulla ainakin pariin kertaan vielä. Pyh.)

Tallin eläkeläisistä huomaa, ettei tuntityö rasita tai kuluta niitä vuosien varrella liikaa. Iloiset ja riehakkaat leikit tarha-ajalla jatkuvat vielä 30 ikävuoden kynnyksellä :) Harjaus kivan ulkoilun päätteeksi kelpaa eläkeläiselle paremmin kuin hyvin. Kun ei ole kiire mihinkään, niin on aikaa keskittyä perusasioihin. Eläkeläisiä voisi harjata tuntitolkulla ihan vain siksi, että se on itsellekin kiireiden keskellä erittäin rentouttavaa puuhaa!

Kunhan nämä pahimmat pakkaset hellittävät, niin käykää ihmeessä Vilin kanssa vaikkapa maneesilla muistelemassa koulukuvioita. Vili tuntuu olevan hyvässä kunnossa ja notkistava kouluharjoittelu tekisi hyvää ruunalle :)

19.12.2010 - Lunta tulvillaan, on raikas talvisää!
Lunta tulvillaan, on raikas talvisää. Ei liinakkommekaan nyt enää talliin jää. Joulu on jo lähempänä kuin kukaan osaa kuvitellakaan. Enää alle viikko, ja sitten jännitys palkitaan. Golden Horsessakin oli jo joulunvietto hyvällä alulla, sillä tallia koristi havunoksat sekä pipareiden ja glögin tuoksu. Glögin tuoksu johdatti minut hoitajien huoneeseen, jossa viluiset hoitajat lämmittelivät kuumalla juotavalla itseään.
- Hyvää joulua jo näin etukäteen! sanoin heille kun pääsin käytävältä sisälle huoneeseen. Vielä oli muutama pipari jäljellä, ja otin äkkiä itselleni pari kappaletta. Termospullossa oli glögiä vielä vaikka kuinka paljon, kaipa Aino oli sen juuri täyttänyt.

Vili melkein nukkui karsinassaan, kun saavuin sinne harjakori mukanani. Päätin kuitenkin mennä herättämään sen. Pienen harjaushetken aikana juttelin sille, rapsuttelin ja latelin paljon kaikkea kivaa mitä joululahjaksi olin toivonut. Minulla oli mukana myös Vilille pieni joululahja, mutta sen se saisi vasta myöhemmin. Se taisi jatkaa uniaan, kun vein harjat pois ja kävin hakemassa tilalle kottarit. Puhdistin karsinan aika pintapuolin, eikä siellä edes ollut hirveästi mitä siivota. Hellyttelyä Vili sai nyt kyllä kunnolla osakseen, kyllähän eläkeläinen sen ansaitsee jos kuka!

- Nyt laitetaan Vili sitten heijastimet päälle, sanoin ruunalle, kun laitoin sille heijastimia jalkaan. Tarkoituksena oli lähteä pienelle kävelyretkelle, mutta vain heijastimien kanssa. Paljon vaan lämmintä päälle, niin tarkenee sitten pihalla kävellä. Aurinko oli jo laskemassa, eikä pihalla näkynyt enää hirveästi muita. Olin käynyt jo aikaisemmin sanomassa Ainolle suunnitelmistamme, ja vihreää valoa hän oli näyttänyt. Lumi narskui, kun suuntasimme ruunan kanssa maastoon. Muutama lintu lauloi vielä, mutta taisimme olla Vilin kanssa ihan kaksin. Kotimatkalla näimme kuitenkin pienen jäniksen, joka seurasi meitä jonkin matkaa. Vili vähän hämmästeli pientä kummajaista, mutta rauhoittui todella pian.

- Siinä Vili, sanoin, kun annoin Vilille pienen joululahjan, kun olimme päässeet takaisin tallille. Se oli kyllä vielä paketissa, mutta aattona ajattelin tulla sen aukaisemaan ja antamaan Vilille. Laitoin sen ruunan harjakoriin, josta sitten löytäisin sen jouluaattona, parin päivän päästä.

Joulukoristeet kaivettiin esille jo joulukuun alussa, mutta toppuuttelin Sinnan intoa ripustaa ne paikoilleen heti itsenäisyyspäivän jälkeen. "Hevoset syö ihan takuulla puolet niistä ennen kuin on joulu", oli varmaan se argumentti, jolla sain viivyteltyä koristeiden ilmestymistä. Ja ainakin toistaiseksi suurilta puruvahingoilta on vältytty - mitä nyt Kullan Virsta tiputti muutamat joulupallot ovestaan.

Glögitarjoilua riittää pitkin päivää (: Pyrin täyttämään termaria aina kun siihen on tarvetta. Nyt kun on kovemmat pakkaset, niin lämmintä juotavaa tarvitaan. Itse ainakin huomaa hytisevänsä ulkona välillä kuin mikäkin haavanlehti.

Eläkeläiset ansaitsevat paljon huomiota ja sitä Vili tänään saikin. Hemmottelua oikein urakalla. Vili näytti ottavan oikein rennosti ja pysyi torkkutilassa koko harjauksen ajan. Mitäpä sitä turhaan hötkyilemään suuntaan tai toiseen, nyt kun ei enää tarvitse juosta tunneille ja takaisin.

29.7.2010 - Ai kun on kylmää vettä!
Heinäkuu ja lämmintä oli todella paljon. Yleensä sillä ilmalla ei jaksaisi tehdä mitään muuta kuin maata ulkona, ottaa aurinkoa tai polskia vedessä. Sitä minunkin teki mieli, mutta sain kuitenkin puhuttua itseni ympäri ja suunnitelmani kohdistui kesäiseen ja helteiseen Golden Horseen sekä tietysti Viliin, joka oli varmaan pyöristynyt kesän aikaan kivasti. Ei auttanut muuta kuin ottaa pyörä kauniisiin käsiin ja suunnata nokka kohti tallia.

Vili näyttikin olevan laitumella, kun saavuin pihaan. Häntä vaan heilui ja suu kävi - näytti ruoho maistuvan sille hyvin. Parkkeerasin pyöräni puun alle ja otin kassini mukaan. Sisällä oli ihanan viileää, mutta väkeä ei juurikaan ollut. Kaipa kaikki oli pihalla nauttimassa kesän viimeisistä lämpöisistä päivistä. Niin päätin tehdä mitäkin, tosin mielessä oli samalla putsailla ruunan varusteita, niitä kun ei oltu käytetty ties koska. Satulahuoneessa nostin Vilin satulan syliini, nappasin suitset koukusta ja otin käteeni rasvapurkin.
- Ei tätä kyllä varmaan enää hirveästi tule käytettyä, mutisin ja katsoin jo hieman pölyttynyttä satulaa. Ei auttanut muuta kuin istahtaa pihalle muovituoleihin ja ruveta kuuramaan, eihän muuten lika lähde! Aikani istuessa siinä alkoi väkeä tulemaan pikkuhiljaa paikalle. Muutama hoitaja rupesi harjaamaan hoidokkejaan puomilla, ja minä vaan siinä yritin koota juuri purkamiani suitsia.
- Se on sitten mukavaa hommaa tuo varusteiden putsaaminen, vieressä oleva tyttö nauroi ja jatkoi hoitohevosensa harjaamista.
- Eikö ookkin! No, ei tässä mittään kunhan vain on riittävästi juomista, sanoin ja osoitin pöydällä olevaa limsapulloani. Kävin viemässä satulan ja suitset takaisin paikoilleen ja päätin vielä puhdistaa ruunan harjat liioista karvoista.

- Vilii! Tules tänne! huutelin ruunalle sen syödessä laitumella. Aikomustakaan sillä ei ollut tulla luokseni, joten minun tarvitsi mennä hakemaan se. Kyllä se sitten tunsi minut, kun silittelin sen päätä ja rapsuttelin hetken aikaa. Leppoisasti se käveli hoitopuomille ottamaan hetkeksi aurinkoa, jonka jälkeen kävin nopeasti hakemassa ruunan juuri siistimät harjat.
- Oot siä hiukan saanut lihaa luiden päälle, puhelin ruunalle samalla kun harjailin sitä. Se tuntui hörähtävän vastaukseksi ja yritti saada suuhunsa paria ruohonkortta, jotka olivat maassa.
- Tiiäkkö Vili mitä, sää taidat päästä tänään suihkuun! sanoin sille ja repäisin maasta ruunan havittelemat ruohotupsut. Ruuna otti ne halukkaasi suuhunsa ja pureskeli nauttien. Talutin ruunan sisälle viileään talliin ja kiinnitin vesariin. Vili oli innoissaan ja taisi tietää mitä tulevan pitää - viilentävä pesu kesähelteillä. Letkusta tuli viileää vettä ja suihkutin sitä hiukan ruunan päälle. Taisi olla hieman kylmää vettä, mutta eipä se näyttänyt ruunaa haittaavan. Kun oli joka paikka pesty, oli aika kuivata koko hevonen. Suurimmat vedet kuivattiin jo vesarissa, mutta auringon paisteessa ruuna kyllä kuivuisi kokonaan. Niin vein sen pihalle hieman kävelemään, mutta heti tallista ulos päästyään se rupesi piehtaroimaan keskellä pihaa.
- Ei, siinä meni sun puhdas karvapeittees, sanoin sille kun se oli noussut ylös ja pudistanut suurimmat liat itsestään pois. Piehtaroimisen perusteella ei uskoisi Vilin olevan melkein 25 vuotta.

Laitumella se vaan jatkoi syömistä ja piehtaroi uudelleen. No, oli ruuna hetken aikaa putipuhdas. Päätin kerätä kamppeeni kasaan ja lähteä pyöräilemään takaisin kotia kohti.

Vilillä on aika samanlaiset suunnitelmat: nauttia kesän lämmöstä ja loikoilla ulkona. Ja tietysti pyöristyä, eläkeläisruunan kelpaa ottaa vähän tuntityössä kadotettuja kiloja takaisin ;) Tallilla on ollut kesällä hiljaista, moni tuntuu olevan kesälomilla tai muuten vain nauttimassa helteistä jossain toisaalla. Ehkäpä syksyllä sitten.

Satula ja suitset tuli puhdistettua - eiköhän niille aina silloin tällöin löydy käyttöä. Lokoisat ja rennot maastoretket hoituvat toki ilman satulaakin, mutta jos intoutuu kevyeeseen koulutuntiin kentällä, niin on mukavampi työskennellä puhtain varustein. Pesu puhdisti myös Vilin, ainakin hetkellisesti... :)

30.4.2010 - Vapputunnelmia
- Hyvää vappua vaan kaikille! luokkakaverini huutelivat ennen kuin jokainen lähti viettämään vappua kukin omalla tavallaan. Omat suunnitelmani olivat jo aika hyvin tiedossa, kun viimein pääsin ruuhkabussista pois omalla pysäkilläni. Ajatukseni suuntautuivat Golden Horseen ja Viliin, jota en ollut nähnyt sitten pitkään aikaan. En kauaa kotona viihtynytkään, vaan mahdollisimman nopeasti lähdin säntäämään kohti tallia talviteloista otetulla pyörällä. Talven aikana kunto olikin hiukan laskenut, joten ihan ennätysvauhdissa ei tänään vielä tallille päästy, mutta sepä ei haittaa mitään!

Tunti olikin jo menossa, kun parkkeerasin pyöräni telineeseen. Ainon ääni kuului hyvin tallille asti, kun olin pistämässä pyörää lukkoon. Tallissa sen sijaan vallitsi rauha ja hiljaisuus, mitä nyt jotkut hevoset rouskuttelivat heiniään. Kuitenkin hoitajien huoneesta kuului hirveä kikatus ja nauru. Siellä istui muutama hoitaja, jotka olivat tulleet myös viettämään vappua mieluummin tallille kuin kotona.
- Hyvää vappua vaan kaikille! toivotin kaikille jotka huoneessa olivat. Aino oli jättänyt pöydälle hiukan simaa ja muutaman munkin, joten liityin muiden seuraan ennen kuin kaikki herkut olivat menneet. Juttelimme hoitajien kesken vaikka mitä, ja välillä tallin käytäville asti raikui meidän kuuluva nauru. Kun ratsastustunti oli loppunut ja käytäviltä alkoi kuulua ääniä, päätin myös minä lähteä joukkoon mukaan. Ei auttanut muuta kuin hakea harjat mennä harjaamaan meidän eläkeläistä.

Siellä se torkkui ihan kaikessa rauhassa, mutta heräsi sitten kun aukaisin karsinan oven. Ruunan korvat kääntyivät minuun päin ja sain tervehdykseksi pehmeän hörähdyksen. Oli mukava nähdä ruuna taas pitkästä aikaa, joten jälleennäkemisen riemuksi helliminen ja rapsuttaminen kuului asiaan. Pitkän harjausrupeaman jälkeen vihdosta viimein ruuna oli puhdas kuin pulmunen. Kun hevonen oli puhdas, täytyy sillä myös olla puhdas koti eli karsina. Vietyäni puolillaan olevan kottikärryn lantalaan, oli myös Vilin karsina siistissä kunnossa. Nyt kelpasi ruunan torkkua siellä puhtaissa alusissa. Tähän ruunan kiillottamisprojektiin menikin ihan kivasti aikaa, joten ihan koko iltaa en tallilla kerinnyt olemaan. Äitikin varmaan ihmetteli, kauanko oikein reissussa olen. Niinpä päätin hyvästellä Vilin ja kerätä kuntoa pyöräilemällä kotiin.

Hyvä etten ole ainut, jonka mielestä ilmapalloja ja serpentiiniä voi katsella myös tallilla. Herkuttelu talliporukalla on paljon hauskempaa kuin pyöriä kunnan suihkulähteessä ties minkä vaikutuksen alaisena. Tai sitten olen vain niin vanha ja tylsä, etten osaa enää juhlia ;)

Oli mukava nähdä sinua jälleen tallilla, toivottavasti kevään myötä näemme sinua Vilin kanssa usemminkin. Täyselääkkeelle siirryttyään ruunalla ei ole muuta kuin aikaa tutustua rennosti ja rauhallisesti lähiseutujen polkuihin.

 

19.2.2010 - Jälleennäkeminen
Hyi että kun ulkona oli kylmä! Pakkanen ei ollut hellittänyt joulun jälkeen, ja luntakin oli satanut vaikka kuinka monta senttiä lisää. Onneksi viikonlopun kunniaksi lumisade oli hellittänyt edes vähäsen, ja aurinko näyttäytyi aina välillä. Oli mitä mainioin keli lähteä vähän ulkoilemaan tallille. En ollutkaan käynyt tallilla vähään aikaan, mikä johtui koulukiireistä. Kaiken maailman kokeet oli sysätty melkein samoille viikoille plus vielä pari isoa esitelmää. Ei siinä tohinassa kerinnyt paljoa mitään muuta miettiäkään kuin koulua. Nyt onneksi koulu on vähän helpottanut, joten sitä varmaan nyt kerkiää Viliäkin hoitamaan vähän paremmin.

Mikään ei ollut muuttunut sitten viime käynnin. Kaikki oli ennallaan, mitä nyt yksi uusi hevonen tullut lisää tallin hevoslaumaan. Sisällä tallissa oli kova tohina päällä, sillä aivan hetken kulttua oli alkamaisillaan Helppo C - tasoinen tunti. Tuntilaisten melusta huolimatta omassa karsinassaan nukkui rakas Vili, mutta heti kun menin sen luokse, aukaisi se silmänsä ja rupesi haistelemaan taskujani. Eipä se tainnut tauon aikana unohtaa minua, sillä tuttavallisesti se vaan tervehti, kun astuin sisälle karsinaan. Pienen hemmotteluhetken jälkeen päätin mennä käymään katsomaan, onko hoitajien huoneessa ketään. Huoneessa oli muutama tuttu naama, mutta uusiakin istui höpöttämässä keskenään. Esittäydyin uusille hoitajille, ja vanhat rupesivat kertomaan minulle, mitä tänne oikein kuuluu. Kuulin, kun Sini meni katsomaan hoitohevosensa tuntia, mutta itse jatkoin jutustelua muutaman tytön kanssa.

Jossain vaiheessa päätin mennä takaisin Vilin luokse. Kaivoin harjan sen harjakopasta ja rupesin antaumuksella harjaamaan sitä. Onneksi vielä ei ollut kuraista ja loskaista, joten ruuna ei ollut hirveästi sotkenut itseään pihalla. Juttelin siinä samalla sille vähän niitä sun näitä. Ei kulunut kauaakaan kun tallissa oli taas kova meteli, kun tuntilaiset saapuivat hevosineen takaisin talliin. Eipä se paljoa meitä hetkauttanut, vaan jatkoimme ruunan kanssa kahdinkeskeistä laatu-aikaa. Pian Viliä ei voinut enää tunnistaa samaksi, sillä se oli muuttunut likaisesta hohtavan puhtaaksi!
- Sää oot nyt hiano poika, kehuin ruunaa taputtaen sitä. Päätin vielä harjat pois ja siivota sen karsinan, kun aikaa tässä vielä oli. Ruuna seisoi kauniisti paikoillaan samalla, kun talikoin lantaa kottareihin. Ei tarvinnut ruunaa sitoa kiinni, ja paikallaan seisomisen jälkeen se sai pienen porkkanan palan palkinnoksi.

Yllättäen ilta oli venynyt pitkäksi. Muutama hoitaja oli vielä rakkaittensa luona, mutta kaikki tuntilaiset olivat lähteneet jo kotiin. Tänään en enää kerkiäisi herraa liikuttamaan, mutta ehkäpä ensi kerralla sitten. Päätin myös lähteä kotiin viettämään vielä perjantai-iltaa perheen kanssa.

Kiva nähdä pitkästä aikaa! :) Koulu toki ensin ja sitten kun intoa ja aikaa löytyy, niin tallille vaan touhuamaan hevosten kera. Vähän on tosiaan muuttunut, Krafti tuli tallille, Pinja muutti päätalliin ja pari vanhusta on valitettavasti jättänyt tämän maailman. Vili kuitenkin edelleen viettää leppoisaa tuntieläkeläisen elämää.

Tauon jälkeen monen mielestä parasta on nähdä oma hoitohevosensa. Hyvänä kakkosena tulee tallikaverit ja uusimpien kuulumisten päivittäminen. Pyydä ihmeessä vaikka joku toinen tuntieläkeläisen hoitaja mukaan ja käykää maneesissa vetristämässä vanhusten muistia koulukiemuroista - samalla ehtii ehkä vähän jutellakin :)

 

12.7.2009 - Hoitotarina
Aurinko paistoi pilvien takaa ja Vili näytti nauttivan eläkeläisen roolista. Se laidunsi isolla laitumella muitten hevosten kanssa, ja katselin niiden menoa aidalta. Ajatella, että Vili oli jo reilu parikymppinen ruunanretale. Otin huikan melkein täydestä coca-cola pullostani ja otin muutaman kuvan Vilistä ja Tomista, jotka laidunsivat melkein rinnakkain. Aikani katseltuani lähdin kävelemään tallille päin valmistelemaan meidän yhteistä maastoretkeämme varten.

Päätin hyödyntää aikani ja rupesin lappaamaan ruunan karsinasta lantaläjiä kottareihin, jotka olivat käytävällä. Koska Vili oli ollut koko päivän pihalla, ei karsinassa ollut melkein mitään siivottavaa. Kävin nopeasti tyhjentämässä kottarit ja menin katsomaan oliko hoitajien huoneessa ketään. Siellä istui muutamia uusia kasvoja, jotka päättelin olevan uusia hoitajia mistä Aino puhui. Istuin heidän seuraan, esittäydyin ja aloimme jutustella vaikka mistä. Kävi ilmi, että tytöt, Linda ja Juulia, olivat Binan ja Rikun hoitajat. Hetken juteltuamme otin Vilin harjat ja hyvästelin tytöt. Vein ne ruunan karsinan tykö ja noukin maasta yhden riimunnarun. Päätin hakea ruunan laitsalta, jos se nyt sieltä lähtisi.

- Mitäs meidän eläkeläinen tietää? Onko ollut ikävä? kyselin ruunalta samalla kun pujottelin riimun sen päähän. Se ei selvästikään halunnut lähteä sieltä pois, mutta sain sen maaniteltua laitsan portin luokse. Se käveli aika laiskasti vierelläni koko matkan laitumelta talliin. Talliin tultuaan se heti tarkisti ruoka-astian herkkujen varalta, mutta otti naamalleen harmistuneen ilmeen huomattuaan sen olevan tyhjä.
- Voi sua, ei siellä mitään ollut! Jos haluat yhden niin ota tästä, kaivoin taskustani yhden heppanamin ja annoin sen Vilille. Ruuna otti vähän paremman ilmeen kun aloitin sen karvapeitteen harjaamista. Se ei ollut kovinkaan likastanut itseään laitumella, joka oli vaan hyvä asia. Harjailtuani hetken aikaa Aino tuli katsomaan meitä.
- Moi vaan! Mites kesä on mennyt? hän kysyi ja tuli silittämään ruunaa.
- Mites tässä, ihan hyvää. Ajateltiin muuten Vilin kanssa lähtee maastoon jälleen kerran samoilemaan, se ei varmaankaan haittaa? kysyin ja pyysin Viliä nostamaan kavionsa. Ainolla ei ollut mitään sitä vastaan, joten kävin hakemassa ruunan suitset satulahuoneesta, suunnitelmissa kun oli mennä ilman satulaa.

Pääsin Vilin leveään selkään pihalta löytyvän tuolin avulla. Lähdimme kävelemään tutulle metsälenkille, jonka Vili tunsi kuin omat taskunsa. Aina silloin tällöin se halusi maistaa puiden lehtiä ja maassa olevaa ruohoa, ja annoinkin sen maistaa niitä muutaman kerran. Pysyin ruunan selässä yllättävän hyvin, vaikkei satulaa ollutkaan. Pyysin ruunalta ravia, ja se lähti hitaaseen raviin. Yritin pysyä selässä ja onnistuin siinä mielestäni ihan hyvin. Laukkaa sen edes uskallanut kokeilla, sillä siitä ei olisi seurannut mitään hyvää. Ravailimme hetken aikaa, kunnes päätimme palata takaisin tallille. Kentällä ei ollut ketään, joten päätin mennä sinne vähän treenaamaan tunneilla opittuja peruskuvioita. Viliä ei selvästikään kiinnostanut hölkkäillä pölyisellä kentällä, mutta teki silti parhaansa. Harjoittelin erilaisten kiemuroiden tekemistä sekä temmon vaihteluita, jotka mielestäni tuntuivat ihan helpoilta ilman satulaa.

Tallissa en tehnyt enää muuta kuin vein Vilin suitset takaisin satulahuoneeseen. Katsoin ilmoitustaululle, jossa oli ilmoitus hoitajien palkkioestetuntista. Kiinnostukseni heräsi ja päätin osallistua tuolle tunnille kuun lopussa. Täytyisi käydä vielä vaan hoitamassa kerran niin sitten vasta pääsisin. Vein Vilin takaisin laitumelle, jossa mm. Tomi odotteli sitä. Heti päästyään sinne ruunan turpa upposi ruohoon ja se alkoi laiduntaa tyytyväisen näköisenä.

Vili on kyllä ottanut eläkeläisroolin hyvin itselleen, se nauttii laitumen suomasta rauhasta, mutta jaksaa edelleen innolla lähteä ratsastushommiin. Ja nythän ratsastusretkiä voikin tehdä enemmän, kun tunnit eivät verota Vilin energiatasoa :) Tämän kertainen lenkkinne kuulosti todella hyvältä; maastokävelystä ruuna sai pitkän alkuverryttelyn. Toivottavasti näemme teidät estetunnilla ;) !

 

31.5.2009 - Hoitotarina
Viimein se oli ohi, nimittäin tämän vuoden koulutaival. Kokeisiin pänttääminen tuotti tulosta, ja todistuksesta tuli ihan hyvä. Seuraavaksi olisi sitten vapaata seuraavat pari kuukautta, aah miten ihanaa! Kävelin pois koulun pihasta, jossa juhlavaatteisiin pukeutuneet oppilaat lähtivät ilmeisesti kotiin päin, niin kuin minäkin. Kotona vaihdoin vain vaatteet vähän mukavempiin (en ole oikein mikään mekkoihminen :D) ja otin tallitavarani mukaan. Nappasin pöydältä banaanin matkaevääksi ja lähdin pyöräilemään kohti Golden Horsea.

Tallilla menin katsomaan heti rakasta Vili-kultaani. Se oli juuri tuotu sisälle, joten pieni harjaustuokio oli kyllä paikoillaan siinä kohtaa. Kävin hakemassa ruunan harjat ja aloitimme yhteisen harjaushetkemme. Juttelin ruunalle vähän niitä sun näitä samalla kun harjasin sen karvapeitettä. Vaikka ulkona ei ollut enää mutaa, silti Vili oli onnistunut piehtaroimaan itsensä ihan kivaan kuntoon. No, ei se haitannut. Olihan tässä koko päivä aikaa olla tallilla :) Kun olin saanut Vilin kuntoon, oli aika ottaa karsinasta isommat lantakasat pois, vaikkei siellä niitä kyllä juuri ollutkaan.

- Mitäs Viliseni jos tehtäisiin pieni eväsretki tuonne maastoon? kysyin ruunalta, kun olin saanut kaiken tallissa valmiiksi. Ruuna hörähti ja tulkitsin vastauksen positiiviseksi. Otin vain reppuni mukaan ja lähdimme kävelemään ruunan kanssa maastoon. Matkalla näimme kuitenkin Ainon, jolle kerroin suunnitelmastani.
- Onko tässä hyvä paikka? Kysyin matkakumppaniltani kun olimme käveleet jonkin aikaa. Vili laski päänsä alas ja alkoi mutustaa maassa olevaa ruohoa. Itse otin repustani muutaman leivän ja istahdin lähimmälle kivelle.Oli ihanaa nauttia kesän ensi auringonpaisteet maastossa lempihevosen kanssa. Vili tuli aina välillä katsomaan mitä minä syön. Välillä jouduin vetämään riimunarusta Viliä vähän lähemmäs, mutta ruuna ei karannut.
- Lähdetäänkä Vili jo takaisin tallille? kysyin ruunalta ja nykäisin sitä riimunnarusta. Vili lähti tallustamaan perääni vähän pettyneen näköisenä, kai se olisi vielä halunnut syödä vihreää. Kävelimme hitaasti kohti tallia ja ennen pitkää olimmekin sitten tallipihan tuntumassa.

Retkemme jälkeen vein Vilin takaisin karsinaan, riisuin siltä riimun pois ja annoin sille muutaman namun. Jäin vielä hetkeksi aikaa Vilin karsinaan, kunnes äiti soitti kännykkääni. Lähdin melkein heti sen jälkeen kotiin, mutta lupasin Vilille, että tulen kesän aikaan tervehtimään sitä monta kertaa.

Kesämekossa tallille voisikin olla jotain uutta ;) Harjaustuokio kuulosti juuri sellaiselta kun pitääkin; rauhallinen, seurallinen ja huolellinen. Puhdasta tuli takuulla ja Vili sai kuulla uusia juttuja (vaikka tuskinpa se niistä kovin paljoa ymmärtää). Ylipäätään teillä alkaa olla todella hyvä yhteishenki ruunan kanssa, pidän tarinoissasi olevista "keskusteluista" Vilin kanssa :) Jos ensi kerralla on vedet lämmenneet tarpeeksi, niin käykää ihmeessä vaikka uittoretkellä.

 

18.4.2009 - Hoitotarina
Kevät oli selvästikin jo tullut, sillä lumet olivat sulaneet ja linnutkin lauloivat jonkin verran. Aurinko paistoi ja lämmintäkin oli, ulkona tarkeni parhaimmillaan jopa ilman takkia! Olin jo ottanut pyörän esille talvisäilöstä ja poljin innokkaasti kohti tallia. Puuskutin ja jalkoihin rupesi ottamaan ihan viime hetkillä, mutta urheasti huonosta kunnosta riippumatta pääsin kunnialla Golden Horseen Viliä katsomaan.

- Moikka Viliseni, sanoin sille kun avasin ruunan karsinan oven. Se nosti päänsä heinäkasasta ja jatkoi vähän ajan päästä syömistään. Kävin hakemassa satulahuoneesta ruunan harjakorin ja palasin takaisin harjaamaan ruunan ruskeaa karvapeitettä. Se oli ilmeisesti piehtaroinut tarhassa, sillä sen karvapeitettä komisti kiva mutakerros. Kova työ siinä olikin saada Vili taas hevosen näköiseksi, sillä mudan kanssa ruuna näytti vain joltain ruskealta hirviöltä :)
- Miten sä Vili oot voinut likastaa itses tälläiseen kuntoon? kysyin siltä, mutta en saanut vastausta. Yhteen puoleen meni varmaan noin puoli tuntia, koko hevoseen kai tunti. Ruuna oli enää kavioita vailla puhdas. Muttapa ruunan jalat olivat niin kuraiset, että ne oli pakko pestä puhtaaksi. Otin ruunan riimunnarun ja talutin sen pesupaikalle. Pesin Vilin jalat lämpimällä vedellä puhtaaksi ja kävin hakemassa satulahuoneesta pyyhkeen jolla kuivasin jalat. Talutin ruunan takaisin karsinaan ja viimeistelin puhdistusoperaationi kavioiden puhdistuksella.

Vielä piti puhdistaa herran karsina. Työnsin isot kottarit karsinan suulle ja rupesin lappaamaan lantaa kärryihin. Onneksi karsina oli aika puhdas, muuten sen putsaamiseen olisi mennyt ikuisuus. Vili vaan katseli vierestä kun työsin kärryt pois oven suulta ja pistin oven kiinni. Kippasin lannat lantalaan ja vein kottarit takaisin talliin. Vili ja karsina olivat puhtaita. Kellokin näytti jo ties kuinka paljon, joten kaivoin pyörän avaimet taskusta ja lähdin polkemaan kohti kotia auringon laskun kanssa.

Oi niitä ihania kevätpäiviä, kun voi hyvällä omallatunnolla - ilman nuhan vaaraa - jättää tallitakin kokonaan kotiin! Pyörätelineillä onkin nyt taas tunkua, kun useat hoitajat ovat vaihtaneet bussimatkat kuntoiluun :) Jos hoitajat pitävät pyöräilystä, niin hevosten lempipuuhaa on varmasti mutakylvyt tarhassa! On taas muutama poni ja hevonen rapsuteltu puhtaaksi tällä viikolla. Ahkeruus tuli varmasti todistettua tämän hoitopäivän myötä :)

 

22.3.2009 - Hoitotarina
Koulun koerumba on onneksi ohi parin viikon osalta, joten on taas aikaa mennä Viliäkin katsomaan. Yhteiset ratsastusretken on nyt vähän jäänyt, mutta eipä se hirveästi haittaa. Reippaasti kävelin tallille ja olinkin vähän hikinen sinne päästyäni. Syypänä oli vähän rapistunut kunto :)

- Mitäs Vili rakas tietää? kysyin ruunalta, kun pääsin sen karsinalle. Hevonen höristi korviaan ja tuli uteliaana katsomaan vierasta. Tai enhän minä ole sille enää vieras. Menin sisälle karsinaan hellimään sitä hetkeksi aikaa. Hetken päästä kävin hakemaan Vilin harjapakin yhteistä harjaushetkeä varten.
- Mitäs Vili sanot jos mää harjaan sut? sanoin sille kun kiinnitin sitä kiinni karsinassa. Ruuna vain tuhahti kun aloin harjaamaan sitä. Onneksi se ei ollut kovin kurainen, muuten minulla olisikin mennyt ikuisuus ruunan putsaamisesta.

Vilin tullessa puhtaaksi vein harjat pois ja päätin siivota nopeasti ruunan karsinan. Kävin hakemassa kottarit ja työnsin ne ruunan karsinan luokse. Vilin laitoin kiinni ja rupesin hommiin. Tällä kertaa siivottavaa oli hiukan enemmän kuin yleensä, mutta helposti se karsina saatiin putsattua. Vein kottarit takaisin paikoilleen ja menin vielä hetkeksi aikaa paijailemaan Viliä :) Kyyti saapui pian karsinaan menon jälkeen, joten en kerinnyt kauaa Vilin kanssa lopussa olemaan. Tämä oli tämmöinen pikavisiitti :)

Talliväen kuntopäivä voisi olla ajankohtainen, sitä huomaa itsekin että muutama ylimääräinen juoksulenkki tekisi hyvää... Puoli vuotta jo takana (tai tulihan se jo aikoja sitten kasaan), Vili vaikuttaa edelleen nauttivan yhteisistä hetkistänne - olivat ne sitten pikaisia tai pitkiä :)

 

26.2.2009 - Hoitotarina
Kyllä hiihtoloman kuuluisi olla sellainen rentoutumisen hetki, mutta kun katson kalenteriani, huomaan melkein jokaisen päivän kohdalla olevan jotakin menoa. Vihdoin sain järjestettyä sopivan hetken myös tallille menoa varten noin kello kolmen jäljestä.

Istuin bussin perällä olevissa penkeissä ihan kaikessa rauhassa. Kun kumpikaan vanhemmista ei pystynyt antamaan kyytiä tallille, oli pakko tyytyä julkisiin :) Bussin tulessa oikealle pysäkille hyppäsin bussissa pois ja lähtin kävelemään pilvisessä säässä kohti tallia. Onneksi ulkona ei ollut kylmä, ehkä pari astetta pakkasen puolella. Olisi mitä ihanin ilma lähteä pienelle maastoretkelle Vilin kanssa. Pian olinkin jo tallipihalla, onneksi.

- Moi vaan pitkästä aikaa, sanoin tallissa Vilille. Ruuna oli karsinassaan taas näköjään "unten mailla", mutta heräsi kun saavuin karsinalle. Kun menin hakemaan Vilin harjoja, Aino käveli minua vastaan.
- Ai terve, pitkästä aikaa! Aino sanoi minulle.
- Moi vaan. Vaikka nyt onkin loma, ei silti aika riitä kaikkeen. Me ollaan Vilin kanssa sitten menossa taas maastoon tässä kohta puoliin, ilmoitin Ainolle ja hän nyökkäsi ja jatkoi matkaansa. Kävin hakemassa ruunan harjat ja menin ruunan karsinan luokse harjailemaan sitä.
- Onneksi sää kuule et ole kovin likainen. Muuten mulla menisi ikuisuus sun putsaamisessa, höpisin ruunalle samalla kun harjailin sitä. Kun suokkipoika oli putsattu, kävin hakemassa sen varusteet. Rutiinilla ne menivät ruunan päälle kuin sujauksessa. Kun olin saanut itseni lähtövalmiiksi, talutin hevosen ulos ja nousin selkään.

Onneksi metsässä ei ollut pimeää. Olin kuitenkin laittanut ihan varmuuden vuoksi meille kummallekin heijastimet, kun eihän sitä koskaan tiedä. Kävelimme maastoreittiä pitkin ihan kaikessa rauhassa. Kun ruuna osoitti merkkejä pitkästymisestä, annoin sen ravata ihan kaikessa rauhassa. Kuulin, kun muutamat linnut laulelivat ja aurinko oli jo melkein laskemaisillaan puiden taa.
- Eikö olekin Vili ihana ilta? sanoin sille ja annoin sen hetken taas kävellä. Pian edessämme aukesi kunnon laukkasuora. Annoin Vilin laukata sydämen kyllyydestä hetken aikaa, kunnes hiljensin vauhtia ravista käyntiin. Hetken päästä olimmekin jo lenkin loppupuolella ja ihanan maastoretkemme loppua.

- Oliko teillä mukava reissu? Aino kysyi kun talutin ruunan karsinalle.
- Joo oli. Ihanan rauhallista oli, sanoin ja aloin riisua Vililtä varusteita pois. Juttelimme Ainon kanssa vähän muustakin, kunnes sain kaikki varusteet pois. Kun olin vienyt ruunan ratsastuskamat takaisin satulahuoneeseen, kävin hakemassa kottarit ja talikon. Ryhdyin pienimuotoiseen karsinan siivousurakkaan ja lappasin kaikki lantakikkareet kottareihin. Vili seurasi etäämmältä touhujani. Kävin tyhjentämässä kottarit ja vein ne takaisin.
- Nähdään Vili sitten taas joskus, sanoin sille ja lähdin käppäilemään kohti bussipysäkkiä.

Kiittäkäämme Sorsalammen kuntaa ihanista bussilinjoista - lupasivat tänä syksynä vielä laskea lippujen hintoja :) ! Tallille tulo on siis entistä vaivattomampaa (tai ainakin halvempaa). Oli tosiaan mukava nähdä sinua, lomalla saa toki käydä harvemmin. Maastoreissu ainakin virkistää kivasti tällaisella talvisäällä! Vilikin pääsi näyttämään maastoratsun kykyjään ;)

 

31.1.2009 - Hoitotarina
Pitkästä aikaa kävelin Golden Horseen vievällä tiellä. Pakkasta oli melkein 15 astetta, sekä aurinko paistoi melkein kirkkaalta taivaalta. Oli mitä mainioin sää lähteä tallille! Ei auttanut laittaa päälle muuta kuin toppavaatteet, sillä ulkona oli kylmä :)

Vili oli selvästi innoissaan siitä, kun tulin taas käymään sen luona. Se kurkisti karsinastaan, kun kävelin pitkin käytävää sen luokse.
- Mitä Vilille kuuluu? Onko ollut ikävä? kysyin siltä ja astuin sen karsinaan. Lämmittelin hetken aikaa sen paksun turkin vieressä, kunnes päätin lähteä hakemaan ruunan harjat.
- Moi vaan! Eipä ollakaan nähty aikoihin! Aino tervehti, kun törmäsimme tallikäytävällä toisiimme.
- Terve! Koulussa on ollut nyt vähän kiireitä, mutta nyt ollaan taas menossa mukana, sanoin hänelle ja lähdin hakemaan niitä harjoja.

- Nyt olet Vili puhdas, sanoin sille ja silitin sen turpaa. En aikonut lähteä liikuttamaan sitä, vaikka ulkona olikin niin hieno ilma. Vietin hetken aikaa vielä Vilin karsinassa istuskellen ja ruunalle jutellen. Nousin kumminkin hetken päästä ylös ja kävin hakemassa kottarit ja talikon. Päätin tällä kertaa jättää ruunan vapaaksi karsinassa, ja lappasin lantakasoja kottareihin. Kasoja oli aika vähän, onneksi :) Kävin tyhjentämässä kottarit ja hain lisää turvetta edellisten tilalle. Vili oli puhdas, samoin karsina ja ruokakuppi. Vaikka työtä ei ollut paljoa, aikaa kului silti ihan kiitettävästi. Oli aika lähtä kotiin, joten annoin Vilille suukon ja lähdin käppäilemään pakkasessa kohti kotia.

Oli mukava nähdä sinua jälleen tallilla - kouluhommat menevät toki tallin edelle, eli älä turhaan stressaa. Emme toki halua vihaisia opettajia kimppuumme ;) Toivottavasti tallilla käynti rentoutti myös ja antoi lisäintoa opiskeluun, Vili ainkin tuntui ilahtuvan suuresti hoitopäivästä. Ja miksipä ei ilahtuisi, oman ihmisen kanssa loikoilu on aina yhtä kivaa!

 

4.1.2009 - Hoitotarina
Paukkuva pakkanen pisteli poskiani, kun vihdoin saavuin vuoden ensimmäiselle käynnilleni Golden Horseen. En ollut käynyt katsomassa Viliä sitten ennen joulua, joten ehkäpä olisi korkea aika lähteä kirpeään pakkassäähän. Vaikka olin llaittanut kunnolla vaatetta päälle, oli minulla silti vähän kylmä. Pakkasta taisi olla joku kymmenkunta astetta. Tallipihalla oli muutama auto, mutta yhtään polkupyörää ei näkynyt. En voinut olla huomaamatta uutta ponia tarhassa. Aino oli kyllä puhunut uuden karvapallon hankinnasta, mutta en uskonut sen tapahtuvan näin pian. Kävelin tarhan luokse ja ojensin käteni uudelle ponille.
- No terve! Kukas sinä olet? Kysyin siltä, mutta en tietenkään saanut kunnon vastausta. Tein tammaan pienoista tuttavuutta, jonka jälkeen oli pakko mennä sisätiloihin talliin.

- Hyi että siellä on kylmä! sanoin kun pääsin istumaan hoitajien huoneen sohvalle. Juttelin siinä sitten muiden hoitajien kanssa tovin, kunnes päätin lähteä katsomaan miten Vili voi. Sehän se pääsyy tallille tuloon oli.
- Miten Vili voi? kysyin siltä kun menin sen karsinaan. Selvästikin keskeytin herran nokkaunihetken, sillä se säpsähti selvästikin kun astuin sen karsinaan. Rapsutin sitä hetken aikaa, kunnes kävin hakemassa sen harjakorin. Rupesin harjaamaan ruunan karvapeitettä pitkästä aikaa.
- Onko Vilillä nyt kivaa kun hoitajasi tulee pitkästä aikaa ja rupeaa harjaamaan? kysyin ruunalta ja rupesin putsaamaan sen kavioita. Pian koko herra oli putipuhdas turvasta häntään saakka. En ollut varustautunut niin kovaan pakkaseen, jonka takia en viitsinyt mennä Vilin kanssa ulkoskaan lenkille.

Niinpä seuraavaksi päätin siivota ruunan karsinan. Kävin hakemassa kottarit ja työnsin ne suokin karsinan tykö. Laitoin Vilin kiinni siivouksen ajaksi, sillä en halunnut sen hankaloittavan sen puhdistamista. Tosin, miten se sen olisi tehnyt :) Tosin talikon kauniiseen käteeni ja aloin nostaa lantaläjiä kottareihin. Siinä kyllä lämpeni ihan kivasti, pakko myöntää. Sen jälkeen vein kottarit pois ja kävin hakemassa lisää turvetta ruunan karsinaan. Eipä siinä sitten muuta tekemistä oikein ollutkaan. Kävin sanomassa Vilille hyvästit ja lähdin kävelemään kohti kotia pakkasessa.

Taikaa tuli ihanan pian ostopäätöksen jälkeen, toivotaan että myös Sinnan uusi pv-ori pääsisi joskus Suomen kamaralle. Pakkassäät pitävät useimmat sisäpuuhissa, hyvää aikaa tehdä niitä hommia mitkä yleensä jäävät ulkoilun puitteissa pienemmälle huomiolla :) Karsina ja ruuna saivat tarkan puunauksen, tarinassasi on ihana tunnelma :)

 

19.12.2008 - Hoitotarina
Oi kiva! Meillä ei ollut koulua perjantaina, joten päätin käydä katsomassa miten Vili pärjäilee lumen ja jään keskellä. Pakkasin reppuni täyteen lämpimiä vaatteita, sillä ulkona tosiaan oli pakkasta. Söin tietenkin ensin kotona, ja lähdin sitten kävelemään bussipysäkille.

Tallissa ei ollut tietystikään melkein ketään puolenpäivän tienoolla. Vili nukkui tapansa mukaan karsinassaan, kun tulin "häiritsemään" sitä.
- No moikka Viliseni! sanoin sille ja rupesin rapsuttamaan sitä. Aino ilmeisesti huomasi minun tulleen ja käveli luokseni.
- Moi! Joko olet päässyt koulusta kun jo nyt olet täällä? hän sanoi ja rapsutti myös ruunaa.
- Moi vaan! Itse asiassa meillä ei tänään ole ollenkaan koulua, joten päätin tulla Viliä katsomaan, sanoin ja lähdin hakemaan ruunan harjoja. Harjareissuni jälkeen menin harjaamaan ruunan, koska se oli hiukan piehtaroinut tarhassa ollessaan.
- Voi sinua! Mennäänkö tänään vaikka kävelemään maastoon? Aino kyllä varmaan antaisi luvan? hellin ruunaa ja rupesin puhdistamaan sen kavioita. Kun sitten olin saanut Vilin kävelyretkikuntoon, menin etsimään Ainon käsiini.
- Aino hei! Voidaanko me mennä Vilin kanssa kävelemään maastoon hetkeksi aikaa? kysyin häneltä, kun vihdoin löysin hänet yhdeltä karsinalta.
- Totta kai! Kunhan tulette tunnin päästä takaisin, hän sanoi ja jatkoi karsinan puhdistamista. Menin takaisin Vilin luokse ja kiinnitin ruunan riimunnarun riimuun kiinni.

Maastossa oli ihanan rauhallista. Linnut lauloivat, mutta aurinko ei valitettavasti paistanut. No, se ei haitannut meidän menoamme. Kävelimme metsässä hetken aikaa, kunnes päätimme ravata. Vili ravasi hiukan hitaanlaisesti, mutta silti halukkaasti.
- Hyvä poika, kehuin sitä ja juoksin sen vieressä. Hetken päästä en jaksanut enää juostam joten siirryimme käyntiin. Olimme kävelleet jo melkein puoli tuntia, joten päätimme kääntyä että ehdimme takaisin tallille ennen kuin Aino suuttuisi.
- Ravataan Vili vielä vähän, sanoin sille ja hoputin sen raviin. Ruuna lähdi tällä kertaa ravaamaan hieman innokkaammin, joten ravasimme niin kauan kunnes en jaksanut enää juosta. Pian onneksi olimmekin jo tallilla, juuri ajallaan.

Tallissa minua odotti vielä paro tehtävää. Kävin hakemassa Ainolta kottikärryt, että saisin Vilin karsinan siivottua. Onneksi karsina ei ollut kovin likainen, joten siivous sujui nopeasti. Puhdistin vielä ruunan ruoka- ja juoma-astian, joten puhdasta tuli! Rapsutin vielä Viliä hetken aikaa, kunnes oli aika lähteä kotiin päin.
- Tulen Vili vielä ennen joulua katsomaan sinua! sanoin sille vielä ennen lähtöä.

Koulupäivä vai tallipäivä - ei taida olla vaikea päätös :) Saitte nauttia rauhallisesta aamupäivästä ratsastuskoululla, mukavaa että kävitte kävelemässä ruunan kanssa. Hitsi kun ei olisi ollut vuoden kirjanpito kokoamatta, niin olisin kovin mielelläni lähtenyt seuraksenne.. Syksy on sujunut Vilin kanssa oikein hienosti, toivottavasti meno jatkuu yhtä mukavana ensi vuonnakin.

 

6.12.2008 - Hoitotarina
Itsenäisyyspäivä oli käsillä, enkä halunnut jäädä vain kotiin sohvalle makaamaan. Viimeinen koe oli ollut tällä viikolla, joten ennen kevättä olisi koulun kannalta vähän rauhallisempaa. Niinpä nyt on aikaa Vilillekkin runsain mitoin :)

Astuin bussista pois ja lähdin kävelemään pientä tietä, joka veisi tallille. Rakas raviponihoidokkini saisi odottaa sen aikaa, kunnes kävisin eka Viliä moikkaamassa. Pian saavuin tallille, jossa ei näyttänyt olevan paljoa ketään, vielä. Sisällä tallissa vallitsi rauhallinen tunnelma. No, kello olikin vasta kaksitoista, joten ei ihmekään. Menin heti katsomaan rakasta Viliäni. Se torkkui karsinassaan tapansa mukaan.
- Hei herraseni, sanoin sille ja astuin sisälle karsinaan. Ruuna tuli haistelemaan ja tutkimaan minut, mutta jätti rauhaan hetken päästä. Rapsutin sitä hetken aikaa, kunnes kävin hakemassa harjat. Harjasin sitä siinä hetken aikaa, ruuna kun oli vähän piehtaroinut lumisessa tarhassa :) Pian Vili olikin puhdas, ei tarvinnut tuntiratsastajan harjata sitä muutaman tunnin päästä. Vein harjat pois ja päätin siivota ruunan karsinan tähän väliin. Tartuin talikonvarteen ja rupesin lappaamaan lantakasoja kottareihin. Vili seurasi vierestä vähän ihmeissään, vaikka samaa hommaa on tehty joka päivä. Jäin vielä hetkeksi Vilin luo, kun olin vienyt kottarit pois. Rapsuttelin ja hellin sitä muutenkin. Oli kumminkin aika jatkaa matkaa toiselle tallille, joten suukotin Viliä vielä kerran ja lähdin kävelemään kohti toista tallia.

Itsenäisyyspäivänä oli kovin hiljaista tallilla, moni oli varmaan kotona valmistautumassa illan pukuloiston arvosteluun :) Sait perustehtävät hoidettua huolellisesti ja samalla pidettyä seuraa ruunalle. Suomen itsenäisyyden kunniaksi suokkeja onkin syytä rapsutella, ovathan ne asemaamme vaikuttaneet kovasti :)

 

15.11.2008 - Hoitotarina
Alkuviikon ensilumesta ei ollut enää tietoakaan, kun saavuin taas jälleen Golden Horseen. Ulkona oli pilvistä ja aika koleaa. Olin onneksi saanut kyydin äidiltäni, joka oli menossa kaupunkiin hoitamaan joitain työasioita. Kun sitten harmaa automme oli lähtenyt tallipihasta, suuntasin itseni kohti tallia.

Tallissa oli paljon lämpimämpää kuin ulkona, onneksi. Kävelin tuttua reittiä Vilin karsinan tykö, ja aukaisin sen oven.
- Terve kaveri, onkos tullut ikävä? Kysyin siltä ihan leikilläni ja sain vastaukseksi hörähdyksen. Kumpi vastaus se oli, sitä en tiedä. Rapsutin sitä hetken aikaa, kunnes lähdin sen karsinasta pois. Oli pakko käydä katsomassa myös Tomia, menihän meillä hyvin viime tunnilla. Rapsutin myös Tomia hetken aikaa, kunnes sitten menin hakemaan satulahuoneesta Vilin harjat. Rupesin harjaamaan ruunaa niin kuin aina, varmin ja tottunein ottein. Vili taas tapansa mukaan vain seisoskeli nuokuttaen päätään.
- Et sää kyllä muuksi muutu, sanoin sille ja jatkoin harjaamista. Putsasin kaviot ja siistin ruunan harjan ja hännän. Kylläpä siittä tuli puhdas, ei voi muuta sanoa. Vein harjat pois ja kävin hakemaan kottarit ja talikon. Pistin Vilin kiinni karsinaansa ja rupesin siivoamaan suurimpia jätöksiä pois. Eipä siellä paljoa ollut, mitä siivota.

- Joo, mää oon kohta valmis. Tuu ottaa tohon tallipihalle, sanoin äidille, joka oli soittanut minulle. Hän oli tulossa kaupungilta ja oli valmis hakemaan minut. Kävin heittämässä Vilille hyvästit ja kävin katsomassa ilmoitustaululta että joko olisi tullut hoitokurssi 2:n tulokset. Eipä ollut vielä, ei muuta auta kuin odottaa. Äiti olikin jo odottamassa minua pihassa. Tämä oli tämmöinen pikavisiitti :)

Pahoitteluni myöhästyneistä kurssituloksista, nyt nekin ovat tulleet :) Vili osaa ottaa rennosti joka päivä, rennolta vaikutti myös pikavisiittisi tallilla. Tai ei se mikään pikavisiitti ollut - jokainen hoitokerta on aina hyvä hoitokerta, kävi sitten vain rapsuttelemassa tai puunaamassa kaiken lattiasta kattoon.

 

26.10.2008 - Hoitotarina
Torstain ratsastustunnin jälkeen päätin tulla tänään tallille Viliä katsomaan. Tulin Golden Horseen suoraan toiselta tallilta, jossa olin hoitamassa yhtä raviponia. Tallissa oli vielä aika hiljaista noin viiden aikaan illalla. No, en ollut onneksi ainut hoitaja tallilla, sillä ulkona oli muutaman ihmisen pyörät. Koko päivä oli ollut pilvinen, eikä se ollut muuttunut iltaan mennessä. Oli kuitenkin ihana päästä sisälle talliin, jossa hevoset hörähtelivät tulolleni. Heti ensimmäiseksi kävin katsomassa ilmoitustaulua, että oliko siellä mitään uutta.
- Hmm... Hoitokurssi 1 tulokset. Jes, pääsin läpi! lueskelin taulua. Vieläkin iloisempana ihmisenä otin Vilin harjat satulahuoneesta ja suuntasin kohti sen karsinaa. Siellä se seisoskeli melkein silmät kiinni karsinansa nurkassa.
- Heippa Vili-kulta! Miten sä tänään voit? Tervehdin sitä ja aukaisin karsinan oven. Ruuna höristi korviaan ja asteli luokseni ilmeisesti makupalojen toivossa.
- Sori, mutta mulla ei ole sulle mitään, sanoin sille ja rupesin harjaamaan sitä. Vili vain seisoi siinä, eikä halunnut että lopettaisin harjaamisen. Harjasin sitä ainakin puoli tuntia, noin vartti kumpaakin puolta varten.
- Enään kaviot, niin oot puhdas, sanoin sille ja rupesin käymään läpi kaikki kaviot. Puhtaaksi tuli koko hevonen, pakko sanoa.

Kello oli noin kuusi, kun työnsin tyhjät kottarit Vilin karsinan eteen. Oli aika puhdistaa herran karsina.
No niin pysy sitten tässä, sanoin ruunalle, kun kiinnitin sen karsinaansa riimunnarulla. Näin pääsin vapaasti ottamaan lantakasat sen karsinasta, joita muuten oli jonkin verran, ei paljoa. Kävelin ympäri karsinaa ja tarkistin että onko siellä tarpeeksi turvetta. Olihan siellä. Kävin viemässä noin puoli kottarillista lantaa lantalaan ja vein kottarit sinne mistä otinkin ne. Katsoin hieman ruunan harjoja. Ne olivat aika täynnä punaruskeita karvoja, joten oli aika nekin putsata.
- Miten susta voi lähteä näin paljon karvaa, Viliseni? Kyselin siltä, mutta en tietenkään saanut vastausta. Ja niistä harjoista tosiaan lähdi vaikka kuinka paljon karvoja.

Hetken päästä katsoin aikaan saannostani. Vili oli puhas, samoin sen karsina ja harjat. Ei kai tässä enään muuta, joten sanoin sille heipat. Kävin vielä nopeasti ilmoitustaulun luona ilmoittamassa itseni hoitokurssi 2'lle. Toivottavasti pääsisin siitäkin läpi :)

Raviponilla ja Vilillä on varmasti kovin erilaisia piirteitä, luultavasti kiva kaksikko hoitaa :) Harjoihin ehtii varmasti kertyä lähipäivinä karvaa vaikka muille jakaa, tallin karvakorvat nimittäin ovat aloittaneet talvikarvan vaihtamisen. Voi tätä auvoa ja karvakarnevaalia ;)

 

4.10.2008 - Hoitotarina
Pienen työkeikan jälkeen olisi mukavaa päästä tallille katsomaan miten Vili voi. No, päätin lopulta lähteä sinne päin ennen kuin pimeä iskisi. Ulkona oli vielä poikkeuksellisen valoisaa, vaikka kello lähenikin jo kuutta. Anelin vanhemmiltani kyydin, ja lopulta myös sain sen. Mukanani ei ollut mitään sen erikoista, muuta kuin lämmintä vaatetta. Lopulta olimme perillä. Pitkin askelin kävelin sisälle talliin, jossa oli jonkin verran porukkaa. Kävin moikkaamassa muutamia hoitajia hoitajien huoneessa ja vaihdoin muutenkin pari sanaa heidän kanssaan. Sen jälkeen tallustin satulahuoneeseen, josta kävin hakemassa Vilin harjat. Kävelin ihan lyhyen matkan kohti Vilin karsinaa.

Tapansa mukaisesti ruuna vain torkkui karsinassa ja piristyi vasta tuloni jälkeen. Aukaisin karsinan oven ja annoin Vilin nuuhkia minua.
- Taidat tunnistaa mut, sanoin ruunalle ja rapsuttelin sitä hetken aikaa. Pistin sen karsinaan kiinni ja rupesin harjaamaan sitä pitkin vedoin. Ruuna ei ollut kovn likainen, joten harjattavaa ei paljoakaan ollut. Nopeasti sain Vilin harjattua. Palautin harjat paikoilleen ja päätin sitten putsata muut ruunan varusteet. Istahdin hoitajien huoneeseen kädessäni Vilin suitset, satula ja rasva. Juttelin siinä samalla muiden hoitajien kanssa vähän kaikesta, kun rasvailin ja pesin ruunan varusteita. Jonkin verran siinä meni, tarkkaa aikaa en katsonut kellosta. Kun olin saanut Vilin varusteetkin putsattua, kävin antamassa ruunalle vielä pienen pusun ennen kuin lähdin pihalle odottamaan kyytiä. Ensi viikolla uudestaan!

Tallilla käynti piristää välillä perusarkea, varsinkin nyt syksyn viiletessä on kiva puuhailla lämpimässä tallissa :) Oli mukava nähdä sinua jälleen tallilla, Vili sai huomiota ja harjausta - mutakerrosta saakin rapsutella pois useasti syyssateiden muuttaessa tarhat järkyttäviksi kurameriksi...

 

6.9.2008 - Hoitotarina
Niin kuin eilen Vilille lupasin, tulin käymään tänään tallilla. Tällä kertaa äiti heitti minut, ettei minun tarvinnut kävellä tai tulla pyörällä vaikka ihan hieno sää olikin.
- Joo äite, soita sitten kun oot tulossa hakeen! huikkasin hänelle auton ikkunasta. Harmaa automme lähti pois päin ja minä lähdin kävelemään kohti tallia. Kello oli jotain kolme iltapäivällä. Tallipihalla oli muutama auto, josta päättelin että nyt oli ratsastustunti.

Sisällä tallissa oli muutama ihminen, varmaan sen takia kun tämän päivän viimeinen ratsastustunti oli loppunut. Katsoin oliko Vili niiden joukossa. Katsoin ilmoitustaulua ja huomasin Vilin olleen tällä tunnilla. Kyseessä oli helppo a -tunti, että tuskin ratsastaja apua tarvitsee, ajattelin samalla kun kävelin ruunan karsinalle. Ruunan karsinassa oli joku tyttö ja ilmeisesti hänen isänsä.
- Hei, tarvitsetteko apua? Olen Vilin hoitaja, sanoin heille ja esittelin itseni. Sain pian käsivarsilleni satulan ja suitset. Vein ne Vilin paikalle satulahuoneeseen ja toin harjapakin tullessani. Harjailimme tytön kanssa Viliä jonkin aikaa, kunnes hänen oli lähdettävä.
- Kiitos! hän sanoi ja lähti pois.
Jaahas, nyt jäimme kaksin, sanoin ruunalle joka näytti vielä kaipaavan harjausta. Rupesin jatkamaan harjausta Vilin vasemmalta puolelta. Ei se onneksi kovin likainen ollut, eikä sen paremmin kovin hikinenkään. Kavioissakaan ei ollut mitään sen ihmellisempää. Kävin koko Vilin kehon läpi mahdollisilta haavoilta yms, mutta ei niitä ollut. Annoin ruunalle vielä yhden makupalan, kunnes kännykkäni rupesi soimaan. Äiti soitti ja sanoi olevansa pian tallilla. Sanoin heipat Vilille ja lähdin kävelemään kohti ulko-ovea. Vein samalla myös herran harjat pois. Äiti tulikin melkein heti.

Vielä on suht hiljaista tuntirintamalla, mutta lokakuussa Vilikin pääsee taas tavallisen arjen makuun :) Ainakin nämä satunnaiset ryhmätunnit ovat osoittaneet, että ruunalla riittää intoa tuntityöhön. Kiva että ehdit puuhailla ratsastajan kanssa!

 

10.8.2008 - Hoitotarina
Kun sain edellisenä päivänä tietää olevani Vilin uusi hoitaja, hihkuin siitä melkein kaikille tutuilleni, erityisesti parhaalle kaverilleni Leenalle joka myös on hevoshullu. Koulu alkaisi huomenna (eii!) joten päätin viettää viimeisen kesälomapäiväni Vilin seurassa. Onneksi Golden Horseen ei ollut pitkä matka, joten matka sinne taittui nopeasti pyörällä päästäen. Lähdin matkaan joskus kuuden aikaan illalla, joten otaksuin ettei siellä kovinkaan moni ollut.

Oikeassa olin. Jätin vanhan rämän pyöräni pyöräparkkiin ja suuntasin kohti isoa tallia. Se tuntui heti todella kodikkaalta paikalta. Kävin katsomassa oliko ketään hoitajien huoneessa. Tyhjältä se vaikutti. No, olihan nyt sunnuntai ja seuraavana päivänä koulun alku. Katsoin hieman paikkoja kunnes siirryin seuraavaan paikkaan, satulahuoneeseen. Siellä olivat kaikki varusteet niin hienossa järjestyksessä. Huomasin siellä myös Vilin varusteet. Kaappasin sieltä mukaani ruunan harjakorin ja suuntasin matkani kohteeksi karsinan numero 15.

Siellä se Vili olikin, pää käytävän puolella. Tervehdin sitä ja aukaisin karsinan oven. Aluksi ruuna vähän hämmästeli tekojani, kun yritin tehdä siihen lähempää tuttavuutta. Korvat kääntyilivät vähän sinne sun tänne, mutta jutellessani sille, se alkoi vähän jo rentoutua. Hyvä. Kyllä se aina jossain vaiheessa yritti jotain pienenlaista vastaiskua, mutta onneksi se jäi vähäiseksi. En nimittäin olisi halunnut saada mojovaa hampaiden jälkiä käteeni :) Kavioiden putsauksen aikana Vili vähän yritti saada jalkaansa pois, mutta lopetti yritykset aika pian sen jälkeen. Ilmeisesti ei oikein pitänyt ajatuksesta että joku vieras tulee ja siivoaa sen kaviot. Pian Vili olikin aika puhdas. Katsoin kelloa ja se olikin jo aika paljon. Päätin kuitenkin olla vielä vähän aikaa ruunan luona, että se tottuisi minuun. Kuiskutin sille vähän kaikenlaisia asioida korvaan ja hellin sitä vähän. Uskon, että Vili taisi pitää siitä :) Sanoin sille heipat ja jätin sen karsinaansa. Kävin viemässä harjat takaisin satulahuoneeseen, eikä siellä edelleenkään ollut ketään. Pyöränikin oli vielä tallella parkissa. Ajoin aika kovaa takaisin kotiin, että kerkiäisin vielä tekemään vaikka mitä. Tämä oli tämmöinen pika visiitti.

Vili toki arvokkaana tuntihevosena tietää, että uudet kasvot saattavat olla vain tuntiratsastajia, joille ei aina tarvitse näyttää parasta osaamistaan (paitsi tietysti kentällä), joten eiköhän ne kaviotkin ala kohta nousemaan vähän virkeämmin :) Tutustuitte mielestäni hyvin jo ensimmäisellä kerralla, tästä on hyvä jatkaa :)

 

9.8.2008 - "Mulle nameja namnam!"
Liekö syy makoisan kesälaitumen, kun tuntuu Vilille maistuvan kaikenlaiset "herkut" nykyään. On kokeiltu tallikenkiä, talikon vartta, lantakärryjen sisältöä (märehtivä hevonen meiltä puuttuukin ^^) ja tietysti hoitajien eväitä. No, hyvä että ruunalta löytyy ruokahalua - pahempihan se toisinpäin olisi :) Ja tunneilla jolkotellessa ylimääräinen massakin kaikkoaa sen sileän tien.

Paras herkku ruunalle on kuitenkin uusi hoitaja - Meeri N. aloittaa tänään nimittäin ruunan hoitamisen :) Toivottavasti näemme häntä pitkään tallilla, ainakin Vili tuntuu olevan uusii seikkailuihin enemmän kuin valmis. Viimeisimmästä hoitajasta alkaakin olla jo aikaa. Toivotamme Meerin tervetulleeksi talliporukkaan mukaan!