ELÄKELÄISLEIRI
8.-11.12.2008
Leirirunko luettavissa täällä.

Talvella on aina hyvin aikaa kokeilla miten pyörät pyörivät yhteen uusien hevoskavereiden kanssa - ja siinä samalla tutustua ehkäpä uuteen talliystäväänkin! Pitkästä aikaa tallin leirimökkiin saatiin asukkaita myöskin joulukuussa, kun ennen joulua markkinoitiin "rentoa, hauskaa ja taatusti erilaista leiriä", nimittäin eläkeläisleiriä. Tallin vanhat parrat ja pikkuiset tätimammat pääsivät laukkaamaan pelloilla, leikkimään lumileikkejä ja nauttimaan piknikistä hoitajiensa kera.
 

Leiriläiset (Ada + Tuuli, sekä Suwi + Mattfer, avenirin jouduttua jättämään leiri väliin äkillisen flunssan takia) eivät kauaa aikailleet ensimmäisenä päivänä. Kun laukut oli purettu - eli tallikamat vaihdettu ja muut kaadettu sängyn päälle - löysimme koko porukka itsemme tallilta. Aloitimme päivän valoisan aikaan pyörittämällä lumesta erilaisia veistoksia. Hevonen oli ehdottomasti suosituin aihe ja niitä syntyikin kaksi hienoa kappaletta. Mutta mikä oli Tuulin reaktio kun pihalla kökötti puhtaan valkoinen kaveri, jonka korvat eivät liikahtaneet vaikka sille vähän irvistikin?

Illalla käytiin katsomassa miten eläkeläiset menevät pressun yli ja seuraavat taluttajaansa nätisti vähän pidemmällä narulla. Luottamustreenin jälkeen kokoonnuttiin vielä iltapalalle ja annettiin mielikuvituksen laukata: "mun leirihevonen on varmasti ollut nuorena aikamoinen rasavilli."
 

Day two. Tämän päivän ehdoton suosikki taisi olla aamupäivän musiikkinumero, eli Iidan järjestämät heinätanssit maneesilla. Musiikki pauhasi puolentoista tunnin ajan, kun pyörähtelimme hevosten kanssa selästä käsin - toki ilman satulaa! Pitäähän oma partneri pitää radalla ja hyvällä tuntumalla oman lempibiisin ajan :) Ohessa Adan valinta hänen ja Tuulin kappaleeksi perusteiden kera:
 

Erikoiset liikuntamuodot eivät toki jää tähän, iltapäivällä lähdetään hevosten kera maastoon, päämääränä jäätynyt joki. Kaikilla on hyvin päällä, mutta kun lepotauon aika tulee, päättääkin porukka suunnata tallikengissä jäälle luistelemaan. Ja senhän tietää, että siellä on kumossa yksi jos toinenkin ;) Harmi että kamerat jäivät kotiin, sillä tämä oli varsin humoristista katsottavaa! Reissun vetäjä Sinna kertoi, että loppua kohden oli vaikea päästä jäältä enää hevosten luo kun nauratti niin paljon.

Illalla oli taas lämpimän kaakaomukin aika koota porukka yhteen vilttien äärelle sohville. Suwi keksi kysellä muilta heidän hevosharrastuksistaan ja illan vaihtuessa yöksi kävimme läpi koko leiriporukan tarinat keinuhevosen selästä aina oikeisiin kiitolaukkaretkiin.
 

Rankan liikkumispäivän jälkeen on aika antaa lepoa niin arvoisille ratsuille kuin myös pitkään valvoneelle leiriporukalle. Aamukymmeneltä tallilla näkyi liikettä kun olimme yhteistyössä harjailemassa tallin hevosia - niin niitä tutuksi tulleita leiriponeja, kuin myös muita eläkkeelle siiirtyneitä harmaaturpia. Ja kuka muka sanoo, ettei harjaaminen ole hyvää terapiaa? Lounas tarjoiltiin tänään ulos, otimme hevoset mukaan ja menimme laitumelle talviselle piknikille.

"Tiedättekö mitä?", Ada kysyi istuessamme lounaan jälkeen lämpimästi pukeutuneina laitumen reunalla. "Kerro vaan", totesimme koko loppuporukka kuin yhdestä suusta. "Mietin tässä just miten onnistunut piknik meillä oli. Huit hiivattiin kaikki erikoiset sadan ainesosan ruokalajit, talvipäivänä mikään ei maistu sen paremmin kuin tulikuuma kaakao tai glögi termospullosta ja tähtitortut sekä erilaiset leivonnaiset – otetaan varaslähtö jouluun ja lahjotaan siinä samassa hevosia omenoilla jotka joku ihana ihminen muisti ottaa mukaan. Eiks vaan?" Nyökkäilimme yhdessä ja katsoimme että korin pohjalla oli vielä omenan palasia sekä pari porkkanaa melassivedessä pyöräytettynä. Hevosia ne kiinnostaisivat takuulla, kunhan lumileikeiltään ehtisivät tajuta tulla meidän luoksemme. "Melassia ja vettä sekoitettuna, ei poni muuta tarvitsekaan, sanon minä!", naurahti Suwi.

Kun ratsut oli lahjottu makeilla eväillä, oli ruokalevon aika. Siinä samalla tuli kyllä tutuksi Sorsalammen yllä vaeltavat pilvet - "tuo näyttää ihan Mattferilta silloin kun se yritti karata tarhasta, ja tuon ilme muistuttaa Tuulia sinä ensimmäisenä kisapäivänä kun mikään ei sujunut ja tamma meinasi puraista tuomaria."

Kun vanhukset on saateltu iltaheinien kera yöpuulle, päivän tallityöt tehty, on hyvä vihdoin hypähtää leirimökkiin nukkumaan. Satulahuoneella kiilteli päivän jälkeen upean kiiltävät varusteet, joita voitaisiin käyttää taas seuraavissa ratsastusretkissä näiden ihmeellisten, elämänkokemusta täynnä olevien hevosten kanssa.
 

Aamulla aloiteltiin taas venyttelemällä omat jäsenet ja sitten käymällä harjojen kera työmaan kimppuun. Hevosista löytyi kivaa kuraa aamutarhailun jäljiltä, joten harjauspuomilla puuhailtiin tovi jos toinenkin. Eikä hellintä tietenkään siihen jäänyt, sillä Ada ja Suwi tulivat yhdessä kysymään, mikäli joku voisi tulla varmistamaan että eläkeläisten hierontahetki menisi sopivin ottein. Sinna ilahtui tästä niin paljon, että lähti katselemaan avuksi. Tai eihän siinä mitään apua tarvittu - kakkoskurssi oli käyty hyvin pistein ja molemmilla näytti olevan opit edelleen hallussa.

"Kato nyt Tuulin ilmettä! Aivan mahtava, sehän näyttää ihan siltä että se olis saanu eteensä kokonaisen ämpärillisen kauraa! Ja Maffe, hihi... eipä ole ruuna hetkeen haukotellut noin makoisasti. Herra ottaa kyllä tästä kaiken irti, sen verran letkeän näköisesti Maffe siinä käytävällä pysyttelee", hihitteli Sinna, jonka mukaan leiriläiset kyllä tiesivät miten hemmotella vanhempaa tuntiratsua.

Ennen lähtöä keräännyttiin vielä ulos, pujotettiin hevosille suitset päähän ja katsottiin miten hevoset taipuivat pariin pihaleikkiin. Ada ja Suwi kehittivät pari kivaa leikkiä, joihin muutama tallin hoitaja sekä tietysti Iida (leikkivastaava taitaisi olla parempi titteli ;) ottivat osaa. Kokeile näitä, jos tulee tylsää tallipäivänä:
 

2. Onko kukaan muu koskaan miettinyt toimiiko sarjakuvista tuttu porkkana kepin päässä –keino hevosten kanssa? No nyt on aika ottaa asiasta selvää, sillä jokaiselle on varattu keppi ja porkkana – sekä muutama varaporkkana jos joku on jo ehtinyt pistellä omansa parempiin suihin. Tarkoitus on siis kavuta satulattoman hevosen selkään – tyyli vapaa – ja suunnata pienelle radalle joka sisältää tötteröiden ympäri pujottelua (ja niitähän ei sitten kaadeta tai rusenneta!) sekä pienen suurennuslasilla katsottavan ristikon (korkeus noin 20cm, jokaisen hevosen pitäisi pystyä jopa kävelemään siitä yli). Ohjien käyttö kielletty, pohkeiden vain hätätapauksessa, ja tyylipisteitä jaetaan roppakaupalla!     - Ada