HALLOWEEN-JUHLA 2006

4. marraskuuta tallin pihaan ilmestyi kurpitsalyhtyjä ympäri pihaa. Tallissa oli hämärää ja sieltä täältä paistoi valon pilkahdus. Mitä ihmettä - kyseessähän oli tietysti tallin ikioma Halloween-juhla! Keräsimme hyvissä ajoin osallistujalistaa hoitajien, tuntiratsastajien ja kävijöiden joukosta, mutta vain tallin hoitajat uskaltautuivat vastaamaan Aino-Aaveen ja Iida-Zombin kutsuun. Mitä tuon iltana tapahtuikaan, siitä pääset lukemaan alta.
 
  Illan tapahtumia

Keräännyimme hoitajien kera tallille hiljalleen, kukin oman aikataulunsa mukaan. Jo iltapäivällä hoitajat rupesivat säilömään hoitajien huoneen kaappeihin isoja kasseja, joista pilkisti halloween-pukuja. Kurkkimista ei sallittu ja kun kuuden aikaan rupesin aloittelemaan juhlaa, alkoi käytävillä hälinä - varusteita vietiin hevosten karsinoille ja välillä huokaistiin pettymyksestä puvussa olevan reiän takia. Viimeiset silaukset näyttivät olevan käsillä, joten lykin toimistosta karmivan haamuboolin käytävälle ja kutsuin kaikki nostamaan maljaa.

Hoitajat epäröivät hetken ja kuiskuttelivat, kun Iidan kanssa ojenettiin jokaiselle oma muki - pienen puheen jälkeen kulahtivat smurffi-limut alas ja alkoi hervoton kikatus. "Noniin, kymmenen minuuttia aikaa ja sitten mentiin maneesille.", patistin tyttöjä ja menimme toimistolle hakemaan arviointipaperimme.

Maneesilla meitä olikin sitten pian joukko mitä ihmeellisimpiä kummajaisia. Jokainen pääsi esittelemään oman pukunsa vuorollaan. Ujostellen kukaan ei aluksi halunnut aloittaa kierrosta, mutta pian Katri hihkaisi Tomin selästä, että hän voisi kyllä aloittaa. Pian ympyrällä pyörähtelivätkin päätön ratsumies (tai siis -nainen) sekä yksisarvinen. Tämän jälkeen Heidi P sekä Urdi toivat eteemme upean goottityylisen luomuksen. Kaiken kruunasi vielä Urdin ohjissa olevat "kolmionauhat", jotka loivat vuonohevosesta hetkellisesti ritarillisen ratsun. Mykistävä yleisö oli täysin hämillään, kun Loranth selitti Topin selästä upeaa työtään - Topin harjaa sekä Loranthin asustusta koristivat hämähäkinseitit ötököineen. Pian oli myös tuomareiden vuoro hätkähtää, kun Ella esitteli Fabin "pahaa puolta". Komea punainen loimi ja korvahuppu toivat ponista esiin täydellisen pirun, ratsastajan asustus vielä voimisti mielikuvaamme. Tuomaristo tunsi olevansa suuren työn äärellä, sillä puvut olivat äärimmäisen taidokkaita. Siihen ei kuitenkaan vielä kummajaiset päättyneet, sillä Roosa asteli Mallan kanssa vielä lavalle ja kertoi, kuinka tamma olikin nyt tämän illan kissa - kaunis musta loimi sekä kissamainen ratsastaja kuvastivat hyvin kattiolemusta, hyvänä lisänä myös Mallan kissamaiset askeleet (vai oliko se vain kuvitelmaa?). Viimeisenä - muttei vähäisimpänä, löytyi Pienen pegasos-Rainyn selästä Marjo-aave. Hellyyttävä pari kulki nätisti ympyrällä muiden taputtaessa.

Maneesin ovet avautuivat pimeään ja ojensin ryhmälle lyhtyjä. Kävelin itse Topin vierellä muiden tullessa sulassa sovussa mukana. Metsätien reunaan oli ripoteltu lyhtyjä jo päivällä ja nyt ne valaisivat mukavasti suurimman osan matkastamme. Pian kylän valot loistivat jo kirkkaina ja valmistelin ratsukkoryhmän hymyineen kyläläisten katseltavaksi. "Muistakaa vilkuttaa ja näyttä karmivilta ;)", totesin ja talutin Topia eteenpäin väkijoukon luokse. Hevoset näyttivät olevan täysin kotonaan kylällä ja ihmiset vilkuttivat meille innoissaan - pienet lapset osottelivat ihmeissään hevosia ja heidän ratsastajiaan. Pian katosimmekin jo metsän siimekseen. Marjon pyynnöstä kävelimme takaisin tallille sen mäen kautta, josta Rainy eritysesti piti. Pysäytin Topin ja odotin että muut ehtivät vierelle. Hetken hiljaisuuden jälkeen esittelin kylää mäeltä päin - kylän kirkko, tori sekä kaukana myös osa Konttolan kuntaa (jossa Iida asuu). Pian lähdimme köpöttelemään alamäkeä pitkin tallille takaisin (Katrin laulaessa meille ;), jossa meitä odottikin Iida innokkaana kameran kera. "Ja ryhmäkuvaan mars! Sanokaa aave!", sanoi Iida, ja pian päästimmekin ratsukot talliin lämmittelemään sekä purkamaan varusteita. Tarjosin vielä toimistolla kaakaota, mutta hiljalleen hoitajat kiittelivät ja lähtivät pihalle odottamaan vanhempiensa autokyytejä. Talli pimeni tunnin sisällä - vai pimenikö sittenkään?

Kuvassa maisema mäeltä, josta Rainy eritoten pitää. Vasemmalla näkyy Sorsalammen kylän keskustaa sekä kirkko, siitä alaoikealla Tammilehdon Tila ja joen oikealla puolella siintää osa Konttolan kylää.
 
  Kisatuloksia

Runokisaan osallistujia tuli kaksi, vaikka aluksi epäilimme sen jäävän tyystin osallistujitta. Marjo sekä Dein runoilivat tyylikkäästi tallista. Voittajaksi valitsimme tällä kertaa DeinSpokenin haiku-runon aiheesta "Ensimmäinen hoitopäivä":

Uusi jännittää.
Kauhuissani astelen.
Rakastun siihen.

 Raati arvostaa rohkeutta lähteä erilaisen runon linjalle ja haluaa tästä näppärästä sanailusta palkita DeinSpokenin yhdellä ilmaisella yksityistunnilla. Ja koska kyseessä oli runokisa, on myös yksityistunti tarinalla suoritettava - näin upeat lyyriset kyvyt voivat tulla taas esille! Alla myös Marjon kaunis runo aiheesta "Golden Horse":

Golden horse on monipuolinen,
ja myöskin monitoiminen.
Sen omistaja Ainolla
on paljon hevosia tallissaan.
Kuuluu hirnuntaa sieltä
ja täältä ja myöskin
pään päältä.
On kursseja
ja ratsastustunteja
siis ohjelmaa monen moista.
Tervetullut olet Golden Horseen
et kai lähde muualle.

Naamiaisiin osallistuikin sitten väkeä hiukan enemmän. 6 kappaletta tyylikkäitä pukuja piirustuksineen ilmestyi toimiston laatikkoon viikon aikana. Näistä raadin oli päätettävä yksi voittaja - ja tietysti työ oli suuren tuskan takana. Päätimme kuitenkin hienosta joukosta valita voittajaksi Loranthin Topin kera. Palkinnoksi tästä talli lahjoittaa parivaljakolle lahjakortin tammikuun Vuokrausviikonloppuun (riippumatta hoitajan tasosta silloin, tarjoamme ilmaiseksi täyden palvelun). Näin Loranth esitteli pukunsa Halloween-juhlassa:
*Tekee ympyrän Topin kanssa* "Tämä meidän puku on tälläinen hämähäkkipainoitteinen. Minulla on siis tälläinen harmaa jaapu, missä on hämähäkki kuvioita ja harmaa noidan hattu kypärän päällä, Topin  harjassa on "hämähäkin seittiä" ja hämähäkkejä, mutta se ei taida oikein pitää niistä".
Osallistujien puvut: Katri ja Tomi, Sonja ja Eevi, Heidi P ja Urdi, Aino K ja Sampo, Loranth ja Topi ja Kata ja Tallu

Talli kiittää suuresti jokaista osanottajaa - ensi vuonna taas kummitellaan!