PONILEIRI 2008
11.-14.7.2008

Kesän 2008 ensimmäinen - ja valitettavasti kiireiden vuoksi ainut - leiri painottui poneihin. Laji kuin laji taipui huviksi leiriläisten käsissä ja koimme vaikka minkälaista. Ja mikä parasta, saimme aimo annoksen ponienergiaa!
 

Tallin leirimökillä kävi illalla kova kuhina: uudet leiriläiset olivat asettuneet taloksi, päättäneet kuka nukkuu missäkin sängyssä ja viimein joku uskalsi kaivaa repusta esille leiriystäväkirjan. Näitä muistoja ei unohdeta koskaan!
 

Toisena päivänä ei intoa tarvinnut hakea kaukaa. Aamukymmeneltä tallilla hääräsi iloisia leiriläisiä, jotka näyttivät tutustuneen toisiinsa jo antaumuksella - taisivat tytöt jutella edellisenä iltana pitkään :) Aamupäivä aloitettiin kouluratsastuksella, lounaan jälkeen istuttiin ja sulateltiin ruokaa teoriatunnilla. Kuka muistaa vielä millaisia ovat tasaiset avut? Opittua asiaa kokeiltiin käytännössä kentän kuumuudessa iltapäivällä. Kuumuus taisi välillä olla liikaa ratsuille ja kentällä nähtiinkin vähän jokaisen ratsun ansiosta pukkishowta - viilennystä tavalla tai toisella.

Aloitettuamme laukkatyöskentelyn intoutui Capi näyttämään mallia nuoremmille, ja lähti innokkaasti pukkilaukkaa hedelmäsalaatti kyydissä. Ketterästi pienen ponin takapuoli nousi, vauhti oli kova ja sivuloikkia tuli otettua aina välillä. Ihmeen hyvin hedelmäsalaattikin pysyi kyydissä, kunnes lopulta valui satulasta alas. Capi ei kuitenkaan saanut omasta mielestään tarpeeksi, vaan intoutui entisestään - taakan kadottua selästä, pukittelemaan josta toki Niko intoutui. Toinen ketterä poni antoi kunnolla kyytiä, viime aikoina kun olin tottunut Tomilla menemään, joka ei isosta koosta johtuen ollut aivan tällä tasolla ketteryyden kanssa, joten kyydissä pysyi helpommin. Aino pystyi vain huutamaan kentän reunalta "nojaa taaksepäin! NOJAA TAAKSEPÄIN!", tosin helpomminhan se on sanottu kuin tehty, niinkuin aina.

Nikon riehuessa, oli jo Capi rauhoittunut - tai oikeastaan Olli tuli eteen. Kylmän rauhallisesti Olli vain käveli suoraan Capin reitille, johon loppui sen ponin pukittelut. Sasnskin oli helppo kurottautua ohjiin, ja Capi oli saatu kiinni. Nikon ja minun yhteinen taival oli loppunut vain hetkeä aiemmin, lenteässäni komeasti siihen kentän ainoaan lätäkköön. Nikon tajuttua leikin loppuneen, se käveli lähimmälle ruohomättäälle, johon se kurotteli kentän aitojen alta.                                  - Heidi P

o     o     o     o     o     o     o     o     o     o     o     o     o     o     o     o     o     o     o     o     o     o     o

Valmistelin laukannoston huolella: pidin tarkoituksella ohjaa hiukan enemmän tuntumalla mitä aivan kaikki ratsastusstandardit eivät olisi sallineet, asetin sisään mitä Aino ei ollut sallinut ja käytin yliselkeää sisäpohjetta niin että poni ei takuulla voisi erehtyä tarkoituksestani. Laukka sieltä kyllä nousi, mutta ei aivan tyylipuhtaasti sekä muutamalla pienellä lisukkeella. Bina selvästikin nautti oma keksimästään pukkihyppypomppuloikka –sarjasta, ja näytti silminnähden pettyneeltä kun kiskoin ponin takaisin säälliseen laukkaan – joutuen ehkä vain hitusen kaatamaan otuksen laukkavoltille, vain vähän, en paljoa. Voltilla sain kuin sainkin korvat vaakatasossa liikkuvan ratsuni myötäämään säällisesti niskasta, mutta sen jälkeen – vielä mitä. Uusitun pukkihyppypomppuloikka –sarjan jälkeen pysäytinkin hevosen kentän aitaa päin, peruutin sitä pyöreästi sanottuna parikymmentä askelta ja siirryin takaisin raviin odottamaan heti uusinta ryöstö-yritystä, joka oli kyllä varsinaisen surkea yritys. ”Oletkos Aino aivan varma ettei tätä ole kaupattu sinulle pimeästi mustasta pörssistä entisenä rodeohevosena?” virnistin naiselle tämän katsellessa Binan kaunista piaffepassageristeytysravia kun käynti ei miellyttänyt. ”En itse asiassa ole, pitääkin tarkistaa asia heti ensikädessä tunnin jälkeen kun pääsen toimistooni.”

”Mun poni on kyllä tosi hurja, se pukittaa aina maastossa laukatessa ja estekisoissa.” ”Ei, mun ponini on kyllä hurjempi. Se saattaa pukittaa jopa koulutunnilla raipasta.” Virnistin kuunnellessani kahden nuoren ala-aste ikäisen vierailijan keskustelua näiden nojaillessa kentän aitaan ja katsellessa silmät pyöreinä tuntiamme jossa kaikki hevoset liikkuivat kauniisti kuolaimella ja tekivät mitä ratsastajat niiltä pyysivät. Anteeksi, kaikki kolme hevosta tekivät mitä ratsastajat käskivät ja se neljäs käyttäytyi niin huonosti kuin mahdollista – mutta mitä siitä, ainahan tämän pienen yksityiskohdan voi unohtaa. En voinut siltikään vastustaa kiusausta, vaan ohjasin Binan aivan näiden kahden lapsen edestä: ”Ei, mun poni pukittaa paremmin sun!”                     - Ada
 

Leirin puolivälin jäätyä taakse leiriläiset pääsivät kipuamaan esteiden yli - tavalla tai toisella. Kokeilimme aamun tunnilla erilaisia hyppytyylejä (virheistä oppii ;) ja iltapäivällä keskityimme taas parempaan tuntumaan esteradalla. Kun päivä oli rehkitty loppuun, oli vihdoin aikaa uittaa hevosia lämpimässä Sorsalammen vedessä.

Olimme juuri lopettaneet ratsastustunnin ja kävelimme kohti toimistoa. "ööh, kun täällä on kuuma. mä läkähdyn", puuskahti ada. "onko täällä missään uintipaikkaa minä kysyin", kun aino oli lopettanut puhelunsa toimistolla. "Voe, tottakai!" Aino huudahti. "Itseasiassa olin suunnitellut, että lähdemme Sorsalammelle uittamaan hevosia ja siinä samalla voitte myös uida."

Kun pääsimme Sorsalammelle, hevoset sekosivat onnesta. Ilmeisesti niistä oli ihanaa päästä kastautumaan. Kun olimme ihan veden tuntumassa, niin Capitta nousi äkkiä takajaloilleen. "Vesi on varmaan liian kylmää", Heidi nauroi. Kaikki muutkin puhkesivat nauruun.                    - hedelmäsalaatti

Aamupäivällä koettiin myös jänniä hetkiä, kun Bina näytti Adan kera miten suurella ilmavaralla pienestä, pelottavasta ristikosta voi mennä yli. Tamma ehti kerran kieltää, kunnes tomera ratsastaja päätti mennä yli ja hypyssä ei jäänyt epäselväksi kuinka suuri suu ristikoilla on!
 

”Tervetuloa katselemaan ja kuuntelemaan Golden Horsen virallista ponirallia – tätä huikeata spektaakkelia et takuulla halua jättää välistä! Radalla yksi (sisärata) starttaa kaksikymmentäviisivuotias shetlanninponiori Capitta ohjaajinaan Ada sekä hedelmäsalaatti – eikä ikä ole tämän ponin kanssa mikään este, katsokaa nyt vaikka kuinka kepeästi jalka nousee verryttelyssä. Varokaas tytöt ettei poni lähde käsistä siellä! Lähdön toisena osallistujana starttaa komea kolmetoistavuotias russruuna Tristan SWE, ohjastajinaan Heidi P. sekä Sasnski. Nyt ollaan kuule kovien pisteiden äärellä, molemmat ponit ovat startanneet ennenkin menestyksekkäin tuloksin, ja muistakaa pitää hatuistanne kiinni!, sillä lähtömerkin antamiseen ei ole enää kauaa. Säännöt ovat varmaan selvät ilman kertaustakin? Kunhan nyt vain saisimme molemmat osallistujat paikoilleen, käypäs Aino häätämässä molemmat ponit pois radalta!

Än, yy, tee, aja! Ja näin lähtivät molemmat ponit reippaasti liikkeelle, katsokaa mikä vauhti, mitkä venyvät käyntiaskeleet – nyt mennään kyllä ihan rinta rinnan, tasaista on! Capitta kirii edelle, nyt vähän vauhtia Tristan SWE’n ohjastaja, hanaa hanaa! Nyt tullaan jo viimeiselle suoralle ennen vaihtoa, Capitta puolen hevosenmitan johdossa hienolla suorituksella, kyllä papan jalka vielä nousee. Ja vaihto, mitäs siellä russin luona supistaan, salaliittoja vai, ettekö ole kuulet kuulleet että ei saa kuiskia seurassa?

Nyt ovat molemmat kuskit satulassa ja kisan toinen osa saa alkaa! Capitta veti kaulaa vaihdossa, nyt kuule Tristanin kanssa hiukan päättäväisempää ohjastusta, kyllä tuosta ponista vielä lähtee. Mutta mitäs fuskua tämä on?! Siellä on selvästi nähtävissä ajopiiska Heidi P’n kädessä! Pitäisikö oikein diskata koko joukkue? Mutta katsokaapa tätä, nyt alkaa russin jalka nousta. Nyt kuule kaikki hatuista kiinni ja istukaa tukevasti penkeillänne, sillä saavutaan viimeiselle suoralle ennen maalilinjaa! Ah mitä taistoa ponien välillä, Capitta jaksaa vielä kipittää ja Tristan SWE ei – mutta raippa kyllä tuo tasoitusta tähän taistoon. Hienosti on russi kirinyt, rinta rinnan saavutaan, mutta kumpi onkaan se ensimmäinen?

Ja voittaja on … tidittidii … Tristan SWE sekä suunnattomasti ansiota saavuttanut ajopiiska turvanmitan erolla toiseksi tulleeseen Capittaan joka taisteli hienosti koko radan ajan. Tulkaa molemmat joukkueet tänne eteen palkittaviksi, tut tut, eipäs kiilata muita eikä ainakaan yritetä ajaa selostajan päältä! Törkeää käytöstä, sanoisin! Tallin omistaja sekä samalla tämän lähdön rahoittaja sekä pääsponsoroija Aino jakaa seppeleen voittajalle sekä pienet tavarapalkinnot kaikille osanottajille – poneja unohtamatta, sillä täytyyhän kaikkien saada suu makeaksi. Ensi kertaan!, muistakaa tulla uudestaankin katsomaan sekä kuuntelemaan tiukkaa taistoa, huikeaa vauhtia sekä makeita voitonunelmia tänne Golden Horseen – hyvää päivänjatkoa!”                    - Ada

Kuvassa Heidi P:n suunnitelema ajopuku Team Tristanille. Värillä voittoon :) !