Perjantaina Ida, Ella, Manta ja Kirsi saapuivat tallille. Kaikki olivat tuttuja tallikäytäntöjen ja hevosten suhteen, joten esittelin heille leirihevoset. Hevosjaon jälkeen oli hyvin aikaa majoittua ja tutustua viikonlopun kavaljeeriin. Enää täytyisi tehdä selväksi, kumpi parista veisi. Perjantain treeniin kuului tunti kouluratsastusta ja puolentoista tunnin maastoretki. Pellot antoivat hyvän pohjan usealle laukkapätkälle. Tallille palatessa vesikarsinaa kaipasivat niin ratsut kuin ratsastajatkin - lämmin päivä teki tehtävänsä. Sauna-illassa vertailtiin hevosten kykyjä eri lajeissa. Illan pimetessä joku keksi sijoittaa leirihevoset omaan kalenteriinsa. Tuloksena tallimainen mieskalenteri - korkeita estehyppyjä, näyttäviä laukannostoja ja tiukkoja katseita otsatukan takaa.
 

Astellessamme hikiselle kentälle, pelkäsin pahinta. Ötökät pörräsivät, aurinko porotti ja hiekka pöllysi. Ekaa kertaa Rollen kyytiin, JAIKS! Mutta kun istahdin satulaan, allani oli maailman upein pikkupoika! Jo käynnissä pitkin ohjin sen matkaa voittava pehmeä askel hurmasi minut, tuntui että emme edes maahan osuisi. Hikitreenin alkaessa käyntitehtävillä Rolle kuunteli jokaista pientä apua, vastasi kaikkeen juuri niin kuin pitikin ja mieleni teki kiljua riemusta, upeeta ratsastaa oikein koulutetulla ja ratsutetulla pollella. Ravisiirtymisissä: mikä herkkyys ja taito! Jo hengityksellä vaikutin poniin, upeetakin upeempaa! Laukannostoissa rullaava kolmitahtinen ponin laukka nousi kuin napista (siis istuinluusta!) painamalla, ja siirtyminen käyntiin vatsalihaksilla! Avotaivutuksissa, mitään en tehnyt, kunhan katsoin toiseen suuntaan, ja ponin pallero pisteli jalkoja toisen eteen aivan oppikirjasta varastetun kuvan mukaan! Voou, parhain (ja helpoin!) koulutunti sitten heppatytön muistin!

Kuvassa Mantan lisäys orikalenteriin: Lenni esittelemässä maastoesteratsastus taitojaan Sorsalammen maastoissa auringon laskiessa.

Lauantaina ei löysäilty. Edessä oli ensin tunti kouluratsastusta ja sitten puolitoista tuntia esteratsastusta. Orit saivat välissä hyvän lepotauon ja tietysti täyttävän ja energiapitoisen lounaan. Kun koko poppoo oli ruokittu, oli aika kokeilla miten oreilta luontuu esteiden ylitys. Aamun koulutunnilla olimme saaneet jo osamme poikien itsepäisyydestä - kuka päätti olla liikkumatta taaksepäin, kuka innostui väistöissä laukkaamaan joka ikinen kerta. Estetunnilla muutamat hypyt lähtivät ihan eri suuntaan kun oli tarkoitus. Hiekka pöllysi - eikä vähiten silloin, kun yksi ratsastajista tipahti alas. Hevonen oli hetkellisesti voittaja, mutta heti kun takapuoli oli taas satulassa, este ylitettiin tahdonvoimalla ja taidolla.

Jes, leirin seuraava hikinen koulutunti! Odottaen yhtä upeaa suoritusta kuin eilen, vain muistellen niitä upeita liikkeitä! Tänään aiheena pohkeenväistöt, ei ainankaan kuskin suosikkeja. Jälleen kentän keskellä kyytiin, ja nyt Rolle-polle ei malttanut seistä paikallaan. "Seisohan nyt siinä!" kivahdin kakaralle, kun se vain hyörii ja pyörii, liekö paarmat kiusanneet? Kun istuin taistelun jälkeen satulaan, Rolle jähmettyi paikoilleen, ja vaikka mitä tein ponin pallero ei astunut eteenpäin. Kirsi ja Ilkka sitten vetoapuna pääsimme liikkeelle, mutta urallakin Rolle kiemurteli ja puski lapa edellä. No Ainon ohjeiden avulla viimein saatiin varsa kävelemään suoraan, oli jo aika siirtyä raviin. "Ai siis mihin raviin?" Rolle tuntui kysyvän, ja heitti takapuoltaan, siirtyen suoraan vauhdikkaampaan laukkaan. Pidätteet eivät menneet läpi, ja tykittelimme sitten kaksi kierrosta ympäri kenttään, ennen kuin sain hidastettu. Ja siis hidastettua kiitoravin tapaiseen sinkoiluun. No tässä vauhdissa pohkeenväistöt näyttivät läpijuostuilta viivoilta, joten ei muuta kuin poni kuriin, jolloin vauhti taas katosi totaalisesti. Käynnissä maaadeeeltiin niiiiin hitaasti kuin poni jaloistaan pääsi eteenpäin. Ja kun vauhti taas tuli laukannostoissa takaisin, sitä olikin ja PALJON! No annettiinpa ponin juosta ja jätettiin meidän osalta pohkeenväistöt menemättä ja keskityttiin eteenpäin liikkumiseen ja hidastamiseen pyynnöistä, ja hei, sehän toimi! Lopputunnista löytyy ratsusta taas kaikki se upeus mitä eilisen kouluväännöissä oli nähty! Onneksi seuraavalla tunnilla olisi pomppukoikkaloikkia, saas nähdä kuinka ne sujuu!

 - - - - -

Katselin ympärilläni ravaavia hevosia. Katseeni kiinnittyi heti päätään heittelevään Lenniin. Lenni oli levoton ja vähän huonolla tuulella. Selässä roikkui Manta ja hölskyi ravissa kuin mikäkin. Kokemuksesta kyllä tiesin, että Lennillä oli hirveä ravi.
- Koita Manta pysyä kiinni satulassa, ei pompita kuin vieteri! Huusin tytölle, joka sai itsensä rennommaksi.
- Juuri noin.
- Sitten otetaan käyntiin ja otetaan rento pohkeenväistö kulmasta sinnejasinne. Huutelin ohjeita.

Hevoset siirtyivät käyntiin ja kokosivat taas itsensä. Vuorotellen hevosia lähti vääntämään kohti keskustaa. Osalla oli ongelmia , ja Manta ei saanut Lenniä kunnolla edes alkuun.
- Pidätä , ei noin lujaa! Noin, sahaa, annan ulkopohjetta hiljaa, noin. Huusin tyytyväisenä kun Lenni lähti taitavasti ristiaskeliin.
- Sitten pääty-ympyröillä käynnistä laukka! Huutelin ja katsoin tyttöjä jotka opastivat hevosensa pääty ympyrälle. Aku ei nostanut ollenkaan, ja huutelin ohjeita. Manta valmistautui, ja sai hyvän laukannoston. Lenni laukkasi hienosti koottuna ympyrän ja iloinen Manta hihkaisi.
- Wautsi, hyvä! Kehuin.
- Seuraava laukannosto: pysähdys aahan, laukannosto, ja laukka jatkuu aina h:n, josta lähdette pääty ympyrälle, ympyrän jälkeen hidastetaan koottuun raviin, ja sitten käynti, ja vapaa suunnanvaihto.

Tytöt yrittivät painaa ohjeet mieleensä, ja rupesin tekemään kaikennäköisiä söhellyksiä ja nappisuorituksia. Manta osti laukan, hiukan kömpelösti, ja koitti hillitä innostunutta Lenniä joka viskaisi takapuolensa ilmaan. Manta kiljaisi hiljaa, mutta onnistui pysymään selässä. Laukka jatkui hitaammin ja kauniimmin, Sitten kääntö ympyrälle. Töks. Lenni pysähtyi yhtäkkiä. Manta lensi kaaressa kaulalla, ja roikkui siinä. Manta onnistui hämillisenä päästä satulaan, ja yritti nostaa laukkaa epävarmana.
- Lennii! Mitäs se nyt noin temppuilee.
- E-en tiedä , Manta sepitti ja kuin napista painamalla nuori tyttö rohkaistui ja nosti helpon näköisesti laukan joka oli mahtavasti koottu.
- Jes! Hihkaisin. Noniin, loppukäynnit, kiitos tunnista!

Viimeisen leiripäivän aamuna aamupalalla venyteltiin ja päiviteltiin lihaksien kuntoa. Eilinen kaksoistreeni oli vienyt energiaa, mutta onneksi vielä jaksoi kohti leirikisoja. Aamupäivällä otettiin rauhallisesti, suunniteltiin kaikkien mieleen olevat kisat ja valmistauduttiin niihin huolella. Kisojen ja palkintoseremonian jälkeen oli aika siirtää tutun leirihevosen varusteet satulahuoneeseen, pakata matkalaukku ja jatkaa matkaa kotiin. Mutta eihän isot pojat itke - vai itkevätkö?

Oripoikien leirikilpailuista täytyy tietysti löytyä komeuskisa! Herrat puunataan komeiksi, ja esitetään niin edukseen kuin orit vain suostuvat esiintymään. Ja tottahan toki ne suostuvat! Seuraavassa osiossa sitten vauhtikilpailu, ken on heistä kaikkein nopein? Orit jymistävät minkä kavioistaan pääsevät, ja lujaahan ne menevät! Viimeisenä "vaativa" esterata, jokaisen herran taitoihin sovellettuna! Jotta kilpailuin huipennuksesta jäisi miehille hyvä mieli, myös ratsastajan täytyy tehdä parhaansa!

 - - - - -

Kaikki kiva loppuu aikanaan, niin myös tämä leiri. Leiriläisten Idan, Mantan ja Kirsin kanssa sovittiin, että tallilla ainankin näkyillään, ja käydään syksyn tullen kahvikupposilla jossain kahvilassa. Ainoon, Sinnaan ja Iidaan onneksi törmää tallilla ja usein, kiitos teille hienosti vedetystä leiristä, upeista tunneista ja muista ohjelmista, toivottavasti ensi kesänä uudestaan! Ja isoimmat kaurapusut leiriheppa Rollelle, joka valloitti minut ihan totaalisesti, toivottavasti syksy tuo tulleessaan yhteisiä hetkiä myös tämän miehen kanssa (; !