Ensimmäisenä päivänä Ida, Jasmiina ja Ada päästettiin tutustumaan leirihevosiin. Hemmottelimme nuorikoita rapsutuksilla, porkkananpaloilla ja isompia uskaltauduttiin harjaamaan luottamuksen kasvamiseksi. Myös Tallu sai osansa näistä rapsutuksista, kun tamman pyöreää masua ihailtiin läheltä ja kaukaa, harjojen kera tai ilman. Onnekkaimmat tunsivat varsan liikkeet - hirnuntaa tuskin kuuli kukaan. Päiväruoan ajaksi pienet päästettiin laitumelle isompien joukkoon ja leiriporukka lähti itsekin tankkaamaan loppupäivän koitosta varten. Tarkoituksena oli illalla päästä Rollen, Sissin ja Rassen kanssa kentälle liikkumaan. Leiriläiset saivat suunnitella yhdessä leiriohjaajan kanssa erilaisia jumppaliikkeitä nuorille hevosille iän asettamien rajojen mukaan. Kun lihakset oli saatu lämpimiksi ja hevoset liikkelle, tehtiin vielä yhteisiä harjoituksia ennen iltaruokaa.
 

Sen siitä saa kun ei osaa avata suutaan tarpeeksi nopeasti eikä pitää tarpeeksi suurta meteliä - nimittäin sen, että joutuu raahautumaan tukahduttavassa helteessä kasvattitallille asti ruokaämpäri kädessä. Ai että elämä kolhiikin rehellisiä ponileiriläisiä jotka eivät kilju kurkku suorana haluavansa nähdä ’sen söpön pikkuvarsan jooko Aino pliiis?’ Ei Rollessa mitään vikaa ollut, ainoastaan matkassa kasvattitalliin jonka ilmastoinnissa oli rutkasti toivomisen varaa – ulkona oli suorastaan tukahduttava ilma, ihme ettei kukaan ollut vielä tähän mennessä sulanut vahanuken tavoin.

Ainapirteä Rolle ei tietenkään antanut sellaisen pikkuseikan kuin +35 asteen lämpötilan haitata itseään, vaan tunki heti karsinan oven auettua syliin. ”Jeesus hevonen!” huudahdin ja tungin innokkaan nuorikon takaisin karsinaan, ”ei nyt ensimmäisenä leiripäivänä ole sovinnaista karata”. Rolle ei tietenkään ollut saamastaan hieman brutaalista kohtelusta moksiskaan, vaan jatkoi innokkaana tuttavuuden tekemistä. Huokaisten syvään tungin yli-innokkaan karvakasan oli ruokakipolle ja heivasin mössöt sen kummemmitta seremonioitta ponin syötäväksi. Rollen ilme olisi kyllä pitänyt saada taltioitua orin miettiessä onko seura vai ruoka nyt parempaa, voi sitä hölmistyneisyyden ja epätietoisuuden määrää!

Rollen lopetellessa ruokaansa olin jo aikoja sitten luopunut talliprotokollasta ja istuin karsinan seinään nojaten. Syyttäkää kuumuutta, sillä itse olen aina ollut tallikäyttäytymisen mallioppilas! Piakkoin viereeni ilmestyikin ensinnä utelias turpa ja sen perässä vähintään yhtä utelias nuorikko, joka aloitti systemaattisen mutustelunsa kengännauhoista ja eteni paidan kautta hiuksiin. Naurahdin Rollen tunkiessa turpansa niskaani – se kutitti! – ja aloitin oman rapsutushyökkäykseni niskasta. Ehkei tässä ponissa sittenkään ollut mitään vikaa.

Maanantaina leirimökistä hipsi aamupalalle kolme pirteää tallityttöä. Ida kertoi näkemästään varsaunesta, Ada toivoi, että tänään olis viileämpi sää ja Jasmiina muisteli eilispäivän harjoituksia. "Tänään vähän paremmalla taidolla!" Aamupäivä istuttiin tallipihalla luennon merkeissä. Iida kertoi tallin kasvatusvastaavana, miten hevosten värit periytyvät. Miten Sissistä tuli ruunikko ja Rollesta hallakko - ja millainen Tallun tuleva varsa voisi olla. Iltapäivän harjoituksissa tutustuttiin tallin ympäristöön, maneesiin, estepuomeihin ja käveltiin maastossa. Nuorille riitti paljon uutta nähtävää ja koettavaa! Ilta oli taas hemmotteluaikaa, kunnes iltaruoka raahattiin piknikkoreissa tallivintille. Vilttejä ei tarvittu, kun kesäinen ilta lämmitti leiriläisten juttutuokiota. Samalla ehdittiin käydä läpi vaikka minkämoiset haaveet ja suunnitelmat varsojen suhteen.

Jos värikartta olisi sinun käsissäsi, minkä värisiä hevosia maailmaan voisikaan syntyä? Adan näkemys koiramaailmasta tutusta Blue Merle -värityksestä hevosella.

Vaikka tiistai oli leirin viimeinen päivä, otimme kaiken irti hetkistä varsojen kanssa. Leirit eivät kestä ikuisesti - eivätkä myöskään ihanat varsahetket! Aamupäivällä harjoiteltiin kavioiden puhdistusta ja harjausta oikein urakalla. Saako Rassen harjaa letittää, onko Rolle paikallaan vesikarsinassa ja voiko Sissiä harjata kumisualla ilman, että tamma pomppaa katosta läpi? Lounaan jälkeen otettiin rennosti. Jasmiina keksi tehdä kukkaseppeleen, josta muutkin innostuivat. Pian kaikilla leirihevosista oli päässään komeat kukkaseppeleet - edes hetken verran. Kolmessa päivässä tiivis yhteistyö oli luonut luottamusta, eikä edes Sissiä kauhistuttanut tuo ihmeellinen koristus korvien ympärillä. Rassen sen sijaan tuntui ottavan kukat todella vakavasti. Vielä ennen kotiin lähtöä vaihdettiin puhelinnumeroita ja halattiin koko ryhmä voimin - vielä me nähdään!

Rassea jännittää - syökö kukka pieniä risteytysponeja? Onneksi muut nuoret osoittivat, että on parempi ottaa lungisti ja lopulta itse syödä kukat.