K A T R I I N A

RATSASTUS:  28 pistettä ERJ-rankingissa   -   8 pistettä KeRJ-rankingissa
NÄYTTELYT:  2 x TY,  1 x HY

  

Hevosten kuulumiset, kilpailut sekä valmennukset kirjataan päiväkirjaan.
 

  kutsumanimi : Kati
                rotu : Suomenpienhevonen
 väri ja merkit : voikko
       sukupuoli : tamma
  syntymäaika : 5.8.2005
                 ikä : 16 vuotta (8/09)
ikääntyminen : 1kk = 4kk
  säkäkorkeus : 145 cm
   rekisterinro : VH-29719
           GENOTYYPPI

 

estesatula
valkoinen satulahuopa
suitset nivelkuolaimilla
suojat etujalkoihin
- - - - - - - - - -
vihreä riimu
vihreä riimunnaru
- - - - - - - - - -
perusharja
pölyharja
kaviokoukku
kumisuka
- - - - - - - - - -
talliloimi
toppaloimi

SUKUTAULU

Katriinan isää voisi hyvin luulla työhevoseksi. Raskas, mutta ponirakenteinen ori kasvoi todella jykeväksi treenatessaan paljon maastossa. Rataesteiden lisäksi Papylonia nähtiin paljon maastoesteillä, joilla poni voittikin useamman mestaruudenkin. Harmillinen loukkaantuminen keskeytti kuitenkin orin uran 16-vuotiaana, jonka jälkeen se vetäytyi siitoseläkkeelle. Sijoituksia oli kuitenkin jo hyvä määrä, eikä koulutustasokaan olisi voinut 110cm enempää kohota. Papyloni periyttää voikon värin lisäksi myös aktiivista luonnetta; nämä varsat eivät turhaan seiso tyhjän panttina tai odottele käskyjä selästään - kun mennään, niin sitten myös mennään!

Isänisä Hammurapi on pesunkestävä suomenhevonen - vaikkakin aika matala yksilö. Hammurapia näkee jonkin verran suomenpienhevosten suvuissa, ja onneksemme ori on tuonut sukulinjoihin hyvää estetyöskentelyä. Hyppyä löytyy niin ylöspäin kuin eteenkin. Orin heikkoutta; notkeutta täydensi hyvin isänemän Pleinin nuoruuden koulutausta. Pleinen loisti 8-vuotiaana helppo A tasolla, josta tamma siirtyi estekentille. 100cm esteitä hypännyt poni on Katin sukulinjan pienimpi. Pleinin periytyy itse asiassa ravuri-isästä, josta varmasti linjaan putkahtaa lisää vauhtia ja pitkiä raviaskelia.

Katin emä Kristiina taasen hyppää 90cm ratoja vauhdilla, mutta silti kovin tarkasti. Tämäkään tamma ei valitettavasti hurmaa notkeudellaan, joka on ehdottomasti suvun heikkous. Vauhti on kompensoinut kuitenkin pikkutarkkoja teitä rataesteillä, ja siksipä Kristiinakin on onnistunut haalimaan pokaalin pareineen tallin hyllylle. Nopean laukan lisäksi Kristiinaa kuvastaa myös seurallinen luonne, joskus jopa liiankin seurallinen, sillä emän puolelta tulee suoraan yksinolon jännitteneisyys (ja tähän väliin kasvattaja voi todeta, että Katille on helppo profiloida ori, kun suvussa on muutama todella selkeä parannuskohta ;).

Emänisä Tarmokas, tutuille toki vain Tarmo, on kokeillut uraansa kenttäratsastuksessa. Tarmo ei oikeastaan koskaan niittänyt suurempaa mainetta, jonka vuoksi sillä on jälkeläisiäkin vain muutama kappale. Rataesteitä ori ylitti 80cm korkeudelta, mutta maastossa sen kyvyt olivat ihan omaa luokkaansa. Ori periytti harvalukuiselle varsakatraalle varmajalkaista maastokäyttäytymistä. Samaan pyrki myös emänemä Kui-Sisko - tosin tamman varmajalkaisuus ilmeni lähinnä estekentillä. 110cm esteillä kisannut aluemestaritamma antoi aina kaikkensa radalla. Siskon pitkä kisaura antoi jo toivoa notkeudesta, mutta näköjään se jäi perimässä parin polven päähän Katista. On kuitenkin mahdollista, että pitkällä treenillä ja hyvällä kisakunnolla myöskin Kati onnistuu vielä myöhemmin notkeampiin suorituksiin :)
 

       TÄLLÄ HETKELLÄ:  Katille suunniteltu varsa syyskaudelle 2009.
 

Karsinassa Kati on kovin rauhallinen tamma, kurkkii käytävälle ja hörisee muiden mukana ruokien ilmestyessä näköpiiriin. On kuitenkin tärkeää, että Katilla on aina jotain seuraa tallissa, mielellään vastapäätä tai vieressä, jotta se näkee muitakin. Jostain syystä tamma ei viihdy yksin tallissa.

Tarhassa on tamma usein jonkun seurassa, eihän sitä nyt ulkona jaksa oreilla yksinään ihailla. Ja tosiaan, kyllä tamma jaksaa aina ihastella viereisen laitumen kavereita pitkään ja hartaasti. Rauhallinen kaveri, ei turhia irrottele vaan ravailee hiljakseen paikasta toiseen laiduntaen.

Maastossa Katista löytyy vauhdikas ja rohkea puoli - nyt mennään eikä meinata. Maastoteillä ja varsinkin sänkipelloilla kun vaan antaa tamman mennä, niin sitten myös mennään. Varmajalkainen ratsu, jaksaa kiipeillä ja pujotella vaikeillakin poluilla. Oikeaa suomalaista metsähenkeä!

Kouluratsastuksessa Kati ei ehkä ole mikään sulavin ratsu, mutta sillä on nätti ja pyörivä laukka. Suht kankea se kyllä on, ja tämän takia taivutukset, väistöt ja nopeat kääntymiset tuottavat ongelmia. Komeaa katsottavaa, kunhan jaksaa työstää

Esteratsastuksessa kisoissa tamman kanssa lähinnä mennään vauhdilla ja isoilla kaarteilla - koska pienet käännökset eivät vain tahdo luontua, on parempi korjata menetyt sekunnit menemällä vähän isommilla askeleilla. Hyvää on ehdottomasti se, että Kati ei turhia kuumene esteillä - tosin hyppytyylissä olisi kyllä vähän kehittämistä. Takajalat ovat yleensä se asia, joka tiputtaa puomin.