P Ä I V Ä K I R J A
Hevoskohtaiset tarkat tapahtumat löydät hevosten omista päiväkirjoista, jokaisen karvakorvan omalta sivulta.

JOULUKUU 2007
Eräänä ihanana keskiviikkona Hilda viimein varsoi tallillemme suloisen tammavarsan. Tämä pieni ruunikko karvakasa nimettiin Halldóra frá Tammilehdoksi ja saa asustaa aika pitkään vielä tallillamme - tai no ainakin puolivuotiaaksi. Saa nähdä uskallanko luopua pikkuisesta ikinä. Halla on sulattanut kaikkien sydämet, varsinkin mammansa :) Hilda on todella ylpeä lapsestaan ja tuntuu nauttivan äidin elämästä aivan täysillä.

Muiden hevosten elämään kuului lähinnä kisaamista. Kävimme ennen jouluaattoa muutamissa kisoissa, veimme jokaiseen paikkaan myös joulukortin - vaikka tuntuihan se aluksi vähän tyhmältä tuomareiden mielistelyltä, mutta minusta oli tärkeää huomoida myös talleja jotenkin. Tekiväthän he todella hienoa työtä järjestäessään kaiken arkikiireen keskellä meille kilpailuja! Oaksin tarinakisoista saimme kaksoisvoiton (Alfred 1., Kvinni 2.), Sinnesvillassa porukan paras oli Mare neljännellä sijallaan ja Ahomatarassa hätyyttelimme vain keskisijoja. Tähän oli kuitenkin hyvä lopettaa tämän vuoden kisakausi.

Jouluaattona lähdimme sitten pienellä porukalla joulukulkueen mukaan. 4 hevosen porukka meiltä, Delnistä 3 hevosta ja Golden Horsesta hieno 17 ratsukon joukko vaelsi läpi kylän keskustan ja kävi viemässä vanhaintalolle perinteisen joulukranssin. Jaoimme myös tänä vuonna muutamalle perheelle lahjasäkkejä - voi sitä pienten lasten riemua kun joulupukki tulikin hevosreen kera sekä suuren ratsujoukon kanssa tuomaan toivottuja lahjoja :)

Tammilehto toivottaakin kävijäkunnalleen hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2008! Toivotaan että tallin toinen vuosi jatkuu yhtä mukavana kuin se on alkanutkin :)

MARRASKUU 2007
Lumipeite tuli ajallaan ja nyt maisemaa peittää valkoiset lumimassat. Hevoset ovat olleet innoissaan tästä maiseman muutoksesta, varsinkin suomenhevososastomme on ottanut kaiken irti tästä pöllyävästä materiaalista. Pape ja Krisse juoksivat ensimmäiset päivät aivan innoissaan ympäri laidunta välillä rennosti pukitellen. Ihana nähdä kuinka hevoset nauttivat - silloin osaa itsekin nauttia :) !

Kuun aikana keskityimme lähinnä koulutuksiin ja muuhun perustoimintaan. Hilda jäi varsalomalle kuun ensimmäisenä päivänä ja voitte arvata kuinka jännittyneitä olemme! Tulisipa sieltä terve varsa, jotta kasvatustoimintamme pääsisi hyvin alkuun. Hilda tuntuu ottavan lungisti, mahaan ei hirveästi anna koskea, mutta näyttää muuten olevan edelleen sama mukava tamma. Seuraavana päivänä saimmekin sitten hätyytellä eläinlääkäriä paikalle, kun Alfred talutettin tarhasta takastaan ontuen. Ruuna oli onnistunut pamauttamaan jalkansa aitaan ja sai siitä hyvästä parin viikon sairasloman. Kia hoivasi urheasti ponia ja piti sille seuraa ulkona.

Kun Papen koulutus oli jo loppusuoralla, aloitimme Maren kouluttamisen. Se tuntui aluksi aivan mahdottomalta ajatukselta, mutta poni on kasvanut jo vanhemmaksi, viisaammaksi ja hillitymmäksi. Kai lähtee luottavaisin mielin luotsaamaan ruunaa hiukan korkeampien esteiden ylitse. 10cm tässä vaiheessa ei ole hirveästi, mutta Maresta ei koskaan tiedä - voi olla että siinä on tasan kymmenen senttiä liikaa ;) Papen koulutus saatiin hienosti pakettiin ja nyt meillä komeilee tallissa komea kouluratsu. Papen koulutuksen kunniaksi Jaana luotsasi hoitajille pienen hiihtoratsastustuokion. Se oli todella hauskan näköistä, harmitti hiukan että jouduin itse olemaan sisällä marrasnuhan kourissa.. No, jonkunhan ne toimistotyöt pitää kuitenkin tehdä :)

Kengittäjä kävi iskemässä hokit hevosille, joten nyt kelpaa taas heilua jäisellä pihamaalla hiukan vakaammin. 22. päivä tallilla nähtiin todella paljon ratsukoita - hyvä kun parkkipaikkamme riitti kaikille :) ! Järjestimme nimittäin kolmen luokan tarinakoulukisat. Tunnelma oli leppoisa ja vaikka tulokset saatiinkin hiukan jälkijunassa, jäi meille järjestäjinä hyvä mieli. Ehkäpä keväällä uusiksi?

Kuun ainoat kisaamiset (olimme jäävejä ja jätimme oman tallin kisat vain muille) käytiin 24. päivä Triviassa. Kolmen hevosen traileriporukka lähti aamulla kohti kisapaikkaa ja tulimme takaisin montaa kokemusta rikkaampana. Ihan pelkäksi kokemiseksi ei reissu kuitenkaan jäänyt, sillä Pape oli luokan toinen, Onni viides ja Krisse seitsemäs. Tamma näytti hiukan huonompaa puoltaan kisoissa ja meinasi junnata heti alkuun, mutta onneksi vauhtivaihdekin löytyi ja loppua kohden menimme jo melkein liiankin lujaa.

LOKAKUU 2007
Syysateet ovat täällä ja kylmä viima, hrr.. Ostimme uusia loimia hevosille, Kvinni paketoitiin jo kevyeeseen toppaloimeen ja muut ovat pärjänneet kivasti fleeceloimien voimin - tietysti jokainen vahvistettuna kevyellä sadeloimella. Lokakuussa ehdimme kisailla taas jonkin verran, mutta suurin osa aika vietettiin tallilla ihan arkirutiinien parissa. Maneesin pohja möyhittiin läpi ja siihen lisättiin markkinoille tullutta kumipurua. Esteryhmä kiitteli uutta joustavampaa pohjaa, voi olla että korvaamme koko seoksen tällä ihmeaineella keväällä.

Onni on osoittanut olevansa todella kylmähermoinen kisaratsu. Harmittaa ettemme ole päässeet kokeilemaan vielä työhevoskilpailuja, mutta ainakin esteillä ruunalta löytyy todellisia kykyjä. 4. päivä otimme mukaan sijoituksen ja ruusukkeen, eikä muuten varmasti ole viimeinen! 20. päivä kävimme tuuppimassa taas kouluaitojen sisäpuolella, kun vuorossa oli seuratason koulukisat Gneississä. Olen tähän asti pitänyt seurakisojen tunnelmasta ja odotan innolla etenemistä aluetasolle jonkun Tammilehtolaisen kanssa. Gneississä varsinkin kisatyöntekijät ansaitsevat kymppiplussan, eipä ole vähään aikaan tullut niin tervetullutta olo kisapaikalla :) Sijoituksemme eivät olleet ihan kärkikahinoissa, mutta tyytyväisinä lähdimme Maren ja Alfredin kanssa tallilta.

Teimme lokakuussa uuden aluevaltauksenkin kun 25. päivä Krisse kävi osallistumassa kenttäkisoihin. Ja eikä ollut turha päätös, tamma otti mukaansa kirkkaan luokkavoiton! Tuomarit kehuivat varsinkin kouluosuuttamme, josta olen tietysti omistajan hurjan ylpeä. Krissen hyppytaidoissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta olemme tänä vuonna näyttäneet kyllä hallitsevamme myös polttopuiden teon radan aikana. Ehkä ikä tasoittaa hiukan tamman luonnetta ja samalla ratsastajatkin kehittyvät paremmiksi ;)

Viime kuussa puhuinkin jo Papen koulutuksesta, sen starttasimme 28. päivä ja Jaanan mukaan he ovat edenneet ruunan kanssa suunnitelmien mukaan. "Pape osaa ja kykenee kyllä, kunhan siltä vaatii sopivan pehmeästi. Huomasin tänään kuinka kivan taipuisa ruuna oikeasti onkaan, senhän saa vaikka kuinka pienelle voltille!"

SYYSKUU 2007
Tuntitoiminta näin syksyn osalta pääsi käyntiin heti kuun alusta parin viikon rupeamalla. Hevoset ovat toimineet hyvin laidunlomailun jälkeen ja näyttävät muistavan koulukiemurat todella hyvin. Myöskin lauantain esteryhmä on päässyt etenemään hienosti tavoitteitaan kohti - Onni on näyttänyt todelliset estekykynsä kyllä tunneilla. Ruunalla monta kertaa ratsastanut Antti totesi ensimmäisen tunnin jälkeen, että "eihän millään työsuokilla voi edes ajatella hyppäävänsä 30cm esteitä. Mutta toisinhan siinä kävi." Ja on saanut mies kokea yllätyksiä esteiden kasvaessa lähemmäksi Onnin koulutustasoa.

Koulutuksista puheen ollen, tällä hetkellä olemme suunnitelleet, että loka-marraskuun aikana hevosten koulutustasoja pyritään nostamaan hiukan. Ei tietenkään kaikkien, mutta esimerkiksi Maren estetaso hilataan 40cm ja Papen koulukiemurat korotetaan helpon B:n tasolle - mikäli siis koulutuksemme tepsii ruuniin. Ainakin Papelta luontuvat jo osa helpon B:n asioista, joten loppujen kouliminen ei tunnu kovinkaan hankalalta. Ruunat jatkavat tunneilla normaalisti ja koulutus tapahtuu tällä kertaa tallilla - Jaana treenaa molempia ja sen lisäksi Kai auttaa Papen ja Maren hoitaja Saara poniruunan kanssa. Toivotaan että tuloksia syntyy!

Lisävahvistusta ponijoukkoomme toi 9. päivä saapunut ratsuponitamma Queenie IV. Tamma on aikamoinen hienohelma mutta kouluratsuna aivan ylivoimainen! Tässä on tämän hetken halutuin koulutuntien ratsu, vaikka tamma osaakin välillä näyttää vähän hapanta naamaa karsinallaan. "Kvinni" on kuitenkin kotiutunut hienosti ja tutustunut muihin hyvin.

Syyskuussa ollaan ehditty pitää tuntien lisäksi myös yksi pitkä vaellus sekä hoitajien hemmotteluna mukava talli-ilta. Istuimme iltakymmeneen asti tallivintillä juttelemassa niitä näitä ja sopimassa vähän pikkujoulujen pitämisestä ja joulukulkueesta. Näin uutena tallina yritämme sulautua jouluperinteisiin mahdollisimman hyvin ja tällä hetkellä olemme sopineet kunnan kanssa alustavasti hoitavamme joulukulkueen yhdessä ratsastuskoulu Golden Horsen ja ponisiittola Deln Poniesin kanssa. Siitä kuitenkin lisää sitten, kun asia on ajankohtaisempi. Syyskuun lopulla kävimme kisaamassa Hillavassa ja jälleen nykäisimme mukaan sinivalkoiset ruusukkeet. Kyllä hymy on herkässä niinä hetkinä!

ELOKUU 2007
Kesän viimeinen kuukausi jatkui kisojen merkeissä. Muutamien starttien lisäksi Onni, Hilda ja Alfred pääsivät Jaanan opastuksella hienoon kouluvalmennukseen. Ratsastajat työstivät hevosia yhteensä 2½ tuntia päivän aikana ja kyllä hevosistakin pystyi aistimaan kesäkuumuuden vaikutuksen liikkumiseen. Onni ainakin näytti olevan aivan hikinen palatessaan ensimmäisen tuntirupeaman jälkeen tallille lepäämään.

14. päivä olikin taas vaeltajien juhlaa, kun kävimme pienellä porukalla vaeltamassa. Reitti olikin aika tuttu hevosille ja jopa joukon "musta hevonen", eli Mare, jaksoi keskittyä ratsastajaansa ja tuli hienosti laukkasuorallakin muiden mukana. Ruuna on muutenkin tuntunut kasvavan henkisesti nyt kesän aikana - 15. päivä ruuna sai näyttää kykynsä myös kisakentillä ja onnistuikin vakuuttamaan meitä omalla ihanalla tavallaan.

Ylipäätään hevosten kisaamiset ovat tänä vuonna sujuneet oikein mukavasti. Tuntuu siltä että jokainen kykenee hyviin suorituksiin todella usein. Ehkä rento ilmapiiri tallilla on edesauttanut hevosten kisasuorituksiin. Ainakin Pape ennen tallille tuloaan oli ollut aika paha hermoilemaan kisakentillä, mutta nyt ruuna on kuin kotonaan päästessään trailerista vieraalle paikalle muiden hevosten keskelle. Sellaisina hetkinä huomaa, kuinka tallinpito palkitsee myös henkisellä tasolla :)

Kauan odotetun issikan tulo siirtyi jälleen monella viikolla. Islannin tulliviranomaisten lakkotilanne hankaloitti aluksi tilannetta ja tällä hetkellä hallitus muokkaa maan vientilakeja niin mittavasti, että saamme uuden tallijäsenen luultavasti vasta joulukuussa. Inhottavaa, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan :) !

HEINÄKUU 2007
Heinäkuu starttailtiin ahkerasti sillä, että Hilda lastattiin traileriin ja passitettiin kotiin - siis koulutukseen vain, mutta silti muutamaksi viikoksi muille maille. Me muut jäimme tänne hikoilemaan helteisiin sekä kisapaineisiin. Kisoja olemme kiertäneet vaihtelevalla kokoonpanolla ja olemme olleet kiitollisia myös hoitajien panoksesta asiaan. Muutama hoitaja on uskaltautunut jopa kisakentillekin!

16. päivä laitoimme myös muut hikoilemaan, kun koko viikon pyöritimme tunteja enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Muutama todella potentiaalinen ratsastaja kävi tässä ahertamassa ja toivotin heidät tervetulleeksi myöhemmin - ihan hoitajaksikin asti. Ainakin Saana kertoi olevansa kiinnostunut hoitajan paikasta ja toivomme, että hänelle sellainen paikka vielä avautuu :)

Tunnit olivatkin osuneet juuri sopivasti oikealle viikolle, sillä seuraava viikko satoi. Ja satoi. Tuntui siltä että sade ei lopu koskaan ja että kohta hautaudumme vielä kaiken sen vesimutalössön alle. Hevosia kyrsi kun päivittäiset tarhahetket olivat harvinaisempia ja kaikki liikunta tapahtui maneesissa.

Hilda teki comebackin tuoreiden opetuksien kera loppukuusta ja pääsi samantien näyttämään taitojaan vaellukselle. Ja kyllä tamma muutenkin tuntui tuo koulutuksen jälkeen taas vähän virkeämmältä ja valmiimmalta töihin. Aiemmin kun ongelmana oli myös se, että tamma saattoi alka jurnuttamaan kesken kaiken.

Ehdoton huumoripaketti koettiin kyllä kuun viimeisenä päivänä, kun kengittäjä kävi meitä jälleen auttamassa. Alfred meni vielä nätisti jonon jatkona, mutta Mare pisti taas pakan sekaisin. Ruuna näyttää inhoavan kengitystä yli kaiken ja hyppi ja pomppi sinne tänne - välillä piti jalkansa nätisti ylhäällä ja välillä huitoi sitä ylös alas. Mitenkään vihamielisen näköinen poni ei ollut, enemmänkin sen ilme vaikutti olevan vähän ilkikurinen ja tyytyväinen keksimästään leikistä. Ilo loppui lyhyeen kun Maren jälkeen tullut Onni tiputti kavionsa suoraan avustajana olleen Jaanan jalalle. Tuloksena kovat mustelmat ja parin päivän sairasloma kipeän jalan vuoksi. Että kyllä se meidän kultapoika Onnikin osaa sikailla ;)

KESÄKUU 2007
Kesäkuu oli siitä erikoista aikaa, että joinain päivinä koko talli oli tyhjillään - kyllä, olimme kisaamassa (: Aloitimme ensin vaatimattomasti viemällä Onnin mätsäriin tutustumaan vähän näyttelyelämään. Valitettavasti kuumuus oli pojalle vähän turhan paljon ja tuomarit näkivät vain kuumuudesta nuutuneen ja laiskan hevosen. Tuloksena viimeinen sija, mutta ainakin kiva kokemus - minullekin.

No, seuraaviin kisoihin lähdimmekin ihan porukalla, sillä kuulimme hoitajien kautta Pientalli Sanattoman koulukisoista. Hevoset autoon ja eikun kisakentille! Kisasin itse kaikilla muilla hevosilla, mutta Alfred pääsi hoitajansa hyviin otteisiin. Kia pärjäsi hienosti varsinkin Helppo B-luokassa, jossa he olivat ansioituneesti seitsemänsiä. Kisareissulta mukaan lähti myös ruusuke, sillä sijoitumme Onnin kanssa samaisen luokan toisiksi! Ei olisi ihan heti uskonut, mutta ruuna toimi oikein hyvin ja kuunteli apuja. Olemme jo vakavasti harkinneet Onnille kouluratsun uraa.

Kisaaminen jatkui vielä kuun lopulla, sillä 28. päivä palasimme taas Sanattoman kisakentille (paikka on niin mukava ja sopivan lähellä, että automatka ei ehdi turhaan stressata hevosia). Vaihteen vuoksi ylitimme tällä kertaa esteitä ja nyt ei enää ollut pulaa ruusukkeista! Paapeli sijoittui molemmissa luokissaan (40-50cm sekä 50-60cm), Krisse ylsi neljänneksi 80-90cm luokassa ja Alfred keräsi mukaansa sinivalkoisen ruusukkeen ensimmäisestä luokasta. Sinä iltana ei kyllä kyseenalaistettu ketään, Marekin oli kisapäivän ajan ollut Kain kera työstämässä laukannostoja kentällä ja kuulin, että ruuna oli ensimmäistä kertaa todella lyhentänyt laukkaansa - jopa kokonaisen pitkän sivun! Sanokaa minun sanoneeni, mutta tässä on tulevaisuudeen kisapari :) Kai osaa käsitellä varsinkin nuoria hevosia äärimmäisen hyvin.

Ihan pelkäksi kisailuksi kesäkuu ei kuitenkaan päässyt menemään. Jaana innostui pitämään 4 päiväisen koululeirin innokkaille ratsukoille. Mare, Hilda ja Onni saivat jättää köpöttelyvaiheen taakseen ja alkaa työskentelemään toden teolla kentällä. Yllättävää oli se, että ratsuista parhaiten käyttäytyi Mare, jonka olisi voinut rynnätä pusikkoon heti ensimmäisen peruutuksen tullessa (herra on nimittäin tehnyt sitä aiemminkin. Nyt tiedätte miksi kentän viereiset ohdakeniityt leikattiin matalaksi). Loppujen lopuksi Jaana totesi että oli hyvä asia, että Hilda pääsisi heinäkuuksi kotitallilleen koulutukseen - tamma oli esittänyt hiukan kokemattomammalle ratsastajalleen kaikki osaamansa temput. Ensimmäisen päivän jälkeen saimme tarkistaa tamman läpikotaisin kipukohtien varalta, mutta kun mitään ei löytynyt, jouduimme vain ihmettelemään ponin käytöstä. Jaanan kurin ansiosta tammakin työskenteli upeasti loppukisoissa. Kyllä silloin omistajakin hymyili oikein tyytyväisenä ;)

Eikä varmaan tule yllätyksenä, että laidunkauden alkaessa hevosten ruokailut olivat hiukan niin ja näin, minkä seurauksena Alfred kävi vaihteeksi ähkyn rajoilla. Nopealla toiminnalla saimme pojan kuitenkin välttämään sen ja seuraavat päivät ruunaa valvottiin tarkasti ylensyönnin varalta. Ponilla oli kuulema aiemminkin ollut taipumusta täyttää suuri masunsa heti ensimmäisenä laidunpäivänä.

TOUKOKUU 2007
Toukokuun ihanat säät velvoittivat meidät taas vaelluspoluille. Ensimmäinen pikkuvaellus järjestettiin heti kuun alussa 3.5 ja seuraava sitten 6.5 sunnuntaina. Ekalle vaellukselle lähdettiin ihan pikkuporukalla - Kai veti hommaa Papella ja Hilda ja Krisse tulivat nätisti perässä. Seuraava vaellus olikin vain suomenhevosten juhlaa, kun kävimme kaksikkona Papen ja Krissen voimin rannalla talsimassa. Reitti osoittautui oikein kivaksi - hevoset saivat kunnon hikeä pintaan ja matkalla oli monia sopivia laukkasuoriakin.

Sitten pidettiinkin vähän taukoa vaelluksista, sillä kahden viikon ajan pyöritimme aktiivisesti ratsastustunteja Jaanan kanssa. Jaana tekee kyllä uskomatonta työtä kaikkien ratsukoiden kanssa, osaa neuvoa ja opastaa sekä kehua tilanteen mukaan kannustavasti. Monelta onkin tullut kiitosta mukavasta ilmapiiristä, joka tallilla vallitsee.

Ikäviltä tempauksilta ei toki säästytä koskaan, Krisse nimittäin onnistui repimään itsensä karkureissullaan ja nyt tamma on kuun loppuun asti sairaslomalla kipeän kylkensä vuoksi. Ei mitään hengenvaarallista, mutta ehkä tamma oppii nyt mikä seuraus on sillä, kun tulee vauhdilla laitumen aidoista läpi...

26. päivä saimme viimein vahvistusta pieneen joukkoomme, sillä suomenhevosruuna Onnikka rantautui tontillemme. Ruuna oli jo seuraavana päivänä ihan kuin kotonaan ja laukkaili pitkin laidunta Papen kanssa. Krisse vähän aristelee uutta hevosta, kun on poikien kanssa saanut nyt temmeltää ulkona. Muut ponit ovatkin sitten vielä autuaan tietämättömiä uudesta kaverista. Mare luultavasti höykyttää uuden tulokkaan varmistaakseen johtoasemansa.

Kesäkuussa Tammilehtolaiset lähtevät kisakentille, katsotaan mitä siitä tulee (: Ei pidä unohtaa myöskään koululeiriä 17.-20.6!

HUHTIKUU 2007
Miten voikin kuukausi mennä niin nopeasti ohi! Päätimme olla järjestämättä mitään vaelluksia tässä kuussa, vaan pidimme paljon maastotunteja sekä yhden kenttäkurssin, jossa treenasimme vähän maastakäsin käsittelyä. Kevätsäät ovatkin hellineet meitä ihan antaumuksella ja hevosetkin ovat tykänneet - laidunruoho kasvaa, joten toukokuussa voidaan hyvin päästää hevosia jo nurmikkoa lyhentämään.

Tosiaan, yksi maastakäsin-kurssi tuossa ehdittiin järjestää. Ja hyvin se menikin - ottaen huomioon että esimerkkihevosena toimi Mare. Nähtiin nuorikolta aluksi vähän jääräpäisyyttä traileriin menossa, mutta kun sitä hiottiin ja hiottiin niin pian jokainen kurssilainen osasi ruunan koppiin taluttaa. Ei ihan helppo homma ;)!

Uusia hevosia ollaan etsitty kuumeisesti koko talliporukalla - viikko on aina alkanut hevoslehden parissa ja sieltä on luettu ääneen myynti-ilmoituksia, jos joku tärppäisi. Yksi kiintoisa ruuna osui silmiin, sekä nätti issikkatamma Kanttalasta. Molempia käymme toukokuussa katsomassa, katsotaan mitä lähtee mukaan.

MAALISKUU 2007
Kevät alkaa jo tehdä tuloaan. Olemme vähän maaliskuun aikana lomailleet kurakelien takia. Maastosta on varsinkin kaikki vesien lähellä kulkevat reitit suljettu tulvan takia ja sen lisäksi metsässä on niin tuhottomasti kaatuneita puita, että saisimme harrastaa estevaelluksia. Olemme siis tyytyväisinä pyörineet maneesissa ja odotelleet kentän kuivumista.

Hildan masua ollaan vähän kuulosteltu eläinlääkärin kera ja näyttäisi siltä että sieltä olisi varsa tulossa. Alkaa omassakin vatsassa ihan perhoset ja varsat liikuskella - pieni pallero sieltä tulee :)! Ei sitä meinaisi oikein uskoa, mutta uskottava on.

Aloiteltiin Alfredin hemmottelu oikein kunnolla, kun järkättiin Jaanan kanssa lasten leiri. Pikkuiset olivat ihan innoissaan päästessään ratsastamaan. Jokaisella hevosella oli kaksi hoitajaa leirin aikana (paitsi Marella, jonka oli tyytyminen yhteen), ja sekös olikin mukavaa! 24. päivä lähtivätkin sitten hoitajat Kain kanssa viikonloppuvaellukselle, testattiin samalla kukkuloiden taukotupa. Kuulema hyvässä kunnossa ja aivan uskomattomat ruoanlaittotilat!

Kengittäjäkin pääsi taas meillä vierailemaan 27. päivä Alfredille pistettiin uudet kengät, Papella vaihdettiin takamonot ja tytöt pärjäsivät ilman mitään muutoksia. Marella piti pistää koko helahoito uusiksi, vasemman takajalan kengän ruuna olikin jo tiputtanut reissuillaan.

Ja niin se meidän elämä jatkuu, ensi kuussa pakko hommata vähintään yksi uusi asukas. Muuten ollaan pulassa kun kesäkausi alkaa. Hermoheikkoja uusia ratsuja ei viitsi pistää samantien rinteeseen kapuamaan.

HELMIKUU 2007
Helmikuu jatkuu talvisena edelleen. Ystävänpäiväkin lähestyi uhkaavasti - meinasi ihan tulla paniikki kun tajuttiin että meillä ei ole mitään aktiviteettiä. No, hätä ei kestänyt pitkään, sillä Jaana keksi hauskan parivaelluksen. Otettiin samalla mukaan myös ihmisiä omilla hevosilla ja niinhän meitä oli loppujen lopuksi 8 ratsukkoa menossa ympäri ämpäri Sorsalammen teitä. Joen varrella on upeat laukkapolut - odotan kevättä innolla! Samalla pitäisi käydä tutkimassa myös läheiset taukotuvat kesän pidempiä retkiä varten.

Mare lähti lätkimään - no ei, vaan ruuna rupesi treenaamaan nyt oikein urakalla. Maasta käsin ensin ja sitten ratsailta. Alkaa tuo ylimääräinen häsläluonne olla jo historiaa. Silti saatiin taas eilen katsella Maren hienoa laukkapukkishow'ta laitumella. Tunneillahan Mare on jo käynyt jonkin verran, pari ratsastajaa ollaan lennätetty alas, mutta helppo C-ryhmän Tuula on löytänyt ponista ihan uuden puolen! Tuulalle siis iso kiitos ruunan kasvattamisesta :)

Lapsiahan tässä on käynyt myös intoilemassa ja odottelemassa ensimmäisiä pikkuponeja. No niinhän meille tuli eka (ja ehkä viimeinenkin) shettis - Konnin Alfred - 23. päivä. Tuollainen paksu karvapallero, mutta äärimmäisen upea luonteinen! Mitään temppuja ei edes harkita ja lumoaa kyllä kaikki ihanilla silmillään. Miksi en voi olla lyhyempi... Naapurin Kia valittiin ruunaa ulkoiluttamaan tuntien ohessa :) Tyttö meinasi puristaa Petran ruttuun kuullessaan hoitajantyöstään.

TAMMIKUU 2007
Uusi vuosi tuo mukanaan jotain ihan uutta - nimittäin toiminnan! Aloitellaan toki varovasti, mutta minkäs voit kun innokkaita ratsastajia on enemmän kuin hevosia! Ja koska meillä on vasta 3 hevosta vetämässä näitä vaelluksia sun muita (Mare on vielä laidunlomalla riehumassa), niin ei paljoa voikaan teettää. Eka homma saatiin käyntiin lauantaina 13. päivä, kun lähdettiin viikonloppuvaellukselle kaikkien 4 hevosen kanssa (Mare ihmeen hyvin mukana, vaikka aluksi epäilinkin ruunan taitoja). Hilda oli vähän hermona välillä, mutta sunnuntaina varsinkin meni mallikkaasti ratsastajansa kera vaikka miten päin ja millä alustalla. Jäätkin kesti kävelyä, joten päästiin vähän siellä ravailemaan.

Ja ei saa unohtaa myöskään sitä, että 19. päivä tässä kävi eka ori astutuskeikalla. Komea ruunikko Krimm frá Hilja astui Hildan. No, kokenut konkarihan tuo on ja homma hoitui äkkiä. Nyt vaan jännäillään onko meidän tamma tiinenä vaiko ei, jos homma sujuu hyvin, niin meillä on loppuvuonna eka tammilehtolainen! Hitsiläinen, tässähän pitää alkaa miettimään kasvattinimeä.

22. päivä alkoi sitten teholeiri, jossa oli vain kaksi innokasta ratsastajaa. Krisse ja Pape pistettiin hikoilemaan ihan antaumuksella. Ja niinhän siinä kävikin, Pape oli tuntien jälkeen ihan hikinen ja saatiin viskoa loimia niskaan enemmän kuin laki sallii ;)

Kelit on kyllä olleet mahtavia! Oikea talvi tuli, lumetkin satoivat viime kuussa kerralla, eikä jouduttu kokemaan turhaan loskakelejä (eiköhän nekin keväällä tule taas). Tallin katossa tosin huomattiin pienoinen reikä, josta sateli lunta sisään. Onneksi riuska apulaisemme Kai naputteli sen umpeen ja nyt on taas lämmin vintillä.

JOULUKUU 2006
Pape pärjäsi ihmeen hyvin. Ensimmäiset päivät se hirnui aina kun vain tallissa oli hiljaista ja tyhjänlaista. Pääsimme loppukuusta jopa ulos ratsaillekin! Testasimme herran kera tallin maastoreitit, ainakin joen vartta pitkin tulee olemaan hienot vaellusmaastot.

Pian loppui onneksi odottelu kun tytsyt saapuivat - ensin Kris-tiina 2.12. Silloin satoi muuten vasta ensilumetkin! Ollaan jo lumipeitettä odoteltu innolla, mutta minkäs sille voi. Krisse tykästyi heti Papen loistavaan seuraan ja päästettiin suokit juoksemaan laitumelle. Ja eikö mitä - tietty ne testasivat heti aitojen kestävyyttä rymistelemällä sinne tänne. Mutta eivät päässeet karkuun, on tuo lankkuaita sen verran kestävä (kiitos Kaille!)

Eihän siinä kauan mennyt kun eka poni saapui. Hilda frá Kastila viiletti pitkin pihaa 4.12. Ja tosiaan viiletti. Ote lipesi narusta, kun talutin tammaa trailerista ulos. Juuri ehdin sanoa: "Kattokaa kun nyt tuli komea ja tottelevainen tamma meille!" ja hups - Hilda nykäisee narua ja otteeni lipeää. Puolisen tuntia se tuota laitumen reunaa pitkin juoksi ja sitten saatiin kiinni.

Sen jälkeen saatiinkin pitkään treenailla. Suomenhevosista paljastui komeat hyppylahjat, kun taas Hilda näytti menettäneensä omat intonsa jonnekin lapsuuteen (ja niin kuin me povattiin tammasta hyvää estetykkiä!). Ei se mitään, maneesin pohja tuli kuitenkin testattua ja oikein hyvin kesti. Valot olivat vähän vielä heikot, pimeällä tuli turhan hämärää. Petra lupasi kysyä isäänsä - joka on sähköhommissa ammattinsa puolesta - josko hän voisi helpata noiden kanssa. Eiköhän se suju vaan lamppujen vaihdolla.

Vikana päivänä (rakettien räiskyessä kukkuloilla) Marviir, norjalainen villikko, saapui meille. Olen ihan varma että Maren kanssa ollaan vielä pulassa.

MARRASKUU 2006
Kaikki aloitettiin 22. marraskuuta, kun sinä keskiviikkoisena aamuna tallissa oli kaikki valmista. Olimme porukalla (minä, Kai, Jaana sekä Petra) valmistelleet tallia asuttavaksi jo viime viikosta lähtien. Maalia pintaan, vesiputket kuntoon ja sähköpiuhat kattoon. Onneksi Kai oli meitä auttamassa, sillä varsinkin laidunaitojen kanssa meinasi usko loppua. Miten se voikin olla niin hankalaa!

Tallivintille koottiin heinät, suolakivet sekä osa varusteista, joita ei tarvittu - kuten kesäloimet. Saimme vintistä aika mukavan oloisen ja uskon sillä viihtyvän myös hoitajien aikoinaan, sikäli sellaisia tänne on tulossa. Tai itse asiassa naapurin tytöt Kia ja Kaisa kävivät tässä maanantaina vähän kuikuilemassa ja kyselemässä, josko hevosia olisi jo tullut. Eipähän noita tullut, ennen kuin vasta sitten 22. päivä. Paapeli nimittäin tuotiin iltapäivällä ensimmäiseksi asukkaaksi talliin. Voi itku miten hieno hetki se oli - ruuna haisteli ilmaa ja katseli ihmeissään uutuuttaan kiiltävää punaista tallia. Taluttelin herraa hetken pihalla ja sen jälkeen tutustuimme talliin. Ihmeen hyvin Pape otti uuden asuinpaikkansa, olisin kuvitellut vähintäänkin kamalaa riehumista ja muuta showta. Mutta on tuo ruuna muutenkin sellainen rentouden perikuva, että ei se sellaista osaisi edes ajatella.

Vähän myös hermostutti se, että Pape joutuisi olemaan tallissa yksin ennen kuin saisimme muut asukkaat paikalle. Suomenhevostamman tuonti viivästyisi kuulema viikolla, joten katsellaan tässä miten homma sujuu. On meitä onneksi 4 ihmistä karvakorvan seuraksi - eikö unohdeta meidän loistavaa vahtikoiraamme, rottweileruros Hilua. Eiköhän tuo suloinen rapsutettava pidä Papen ainakin kurissa, jos se sattuu mellakoimaan ;)